Eduskunnan talousvaliokunnalle HE 143/2017 vp. valtiovarainministeriön huomiot asiantuntijakuulemisesta

Transkriptio

1 Muistio 1 (6) Rahoitusmarkkinaosasto Risto Koponen Eduskunnan talousvaliokunnalle HE 143/2017 vp. valtiovarainministeriön huomiot asiantuntijakuulemisesta 1 Yleistä Hallitus antoi eduskunnalle esityksen laiksi maksulaitoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 143/2017 vp,), jolla toimeenpannaan niin sanottu toinen maksupalveludirektiivi 1 valtiovarainministeriölle (VM) kuuluvin osin. VM esittää talousvaliokunnassa asiantuntijana kuultujen tahojen lausuntojen johdosta seuraavat huomiot. Koska osa asiantuntijoiden esittämistä huomioista kohdistuu myös oikeusministeriön (OM) esitykseen HE 132/2017 vp, huomiot on tehty jäljempänä ilmeneviltä osin yhteistyössä oikeusministeriön kanssa. Yhteenvetona, VM ei pidä esityksen muutosta tarpeellisena lausuntopalautteen johdosta. Perusteena tähän on muun muassa se, että toinen maksupalveludirektiivi on pääosin maksimiharmonisointia, joten kansallisesti ei voida säätää toisin. Lisäksi hallitusohjelman mukaisesti kansallisesta lisäsääntelystä tulee pidättäytyä. Kolmantena perusteena on direktiivin toimeenpanossa omaksuttu periaate tehdä kansalliseen sääntelyyn vain direktiivistä johtuvat minimimuutokset. Tätä perusperiaatetta on laajalti kannatettu lausunnoissa ja valiokuntapuheenvuoroissa. Lausuntopalaute ja VM:n perustelut on alla jaoteltu siten, että kappaleessa 2 käsitellään ne huomiot, joilla on liittymä johonkin pykälään. Kappaleessa 3 esitellään huomiot, joilla ei ole pykäläyhteyttä. 2 Lausuntopalaute pykäläyhteydellä 2.1 Maksulaitoslaki 3 Ficom toteaa, että maksupalvelu- ja maksulaitoslakien 3 :ssä ja niiden perusteluissa käytetään PSD2:n mukaista ilmaisua maksupalvelun käyttäjä teleyrityspoikkeuksen rajoja määritettäessä. Ficom ehdottaa selventämistä, että teleyritysten osalta säännöksessä tarkoitetut rajat ovat käytännössä liittymäkohtaisia. 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366 maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/1001/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta Valtiovarainministeriö Snellmaninkatu 1 A, Helsinki PL 28, Valtioneuvosto Puh (Vaihde) Faksi valtiovarainministerio@vm.fi Y-tunnus

2 2 (6) VM:n ja OM:n kanta: VM ja OM eivät pidä esityksen muutosta tarpeellisena tai edes mahdollisena. Toinen maksupalveludirektiivi on tältä osin maksimiharmonisointia, joten lainsäädännön tulkinta jää toimivaltaisen viranomaisen Finanssivalvonnan tehtäväksi. Ficom ehdottaa, että lainsäätäjän tarkoitusta selvennetään siten, että on selvää, että teleyrityspoikkeuksen euromäärän ylittävissä maksutapahtumissa poikkeuksen euromäärä on tarkoitus aina huomioida. VM:n ja OM:n kanta: VM ja OM eivät pidä esityksen muutosta tarpeellisena tai edes mahdollisena. Toinen maksupalveludirektiivi on tältä osin maksimiharmonisointia, joten lainsäädännön tulkinta jää Finanssivalvonnan tehtäväksi. 2.2 Maksulaitoslaki 7 Finanssivalvonta esittää, että rekisteröityneisiin maksupalveluntarjoajiin sovellettaisiin myös maksulaitoslain menettelytapoja koskevia pykäliä Finanssivalvonta katsoo, että voimassa olevan lain linjaus menettelytapasäännösten jättämisestä soveltamisalan ulkopuolelle pienempien maksupalveluntarjoajien kohdalla ei ole enää perusteltu. Sekä asiakkaansuojasyyt, kilpailun tasapuolinen turvaaminen että valvonnan tehokkuus puoltavat säännösten lisäämistä puheena olevien toimijoiden soveltamisalan piiriin. VMn kanta: VM ei pidä esityksen muutosta tarpeellisena. Finanssivalvonta ehdottaa rekisteröityneiden toimijoihin sovellettavan sääntelykehikon oleellista tiukennusta. Ehdotus on täysin uusi, sitä ei ole tuotu esiin Finanssivalvonnan epävirallisessa tai virallisessa lausunnossa luonnokseen hallituksen esityksestä. Finanssivalvonta ei varsinaisesti perustele miksi nykyinen laki ei olisi enää perusteltu. Finanssivalvonnan esittämät perustelut ovat hyvin yleisiä, niistä ei esimerkiksi käy ilmi miten tilanne olisi muuttunut ensimmäisen maksupalveludirektiivin toimeenpanon jälkeen tai että väärinkäytöksiä olisi ylipäänsä esiintynyt. Hallitusohjelman mukaisesti EU-säännösten toimeenpanossa tulisi pidättäytyä kansallisesta lisäsääntelystä. Direktiivi ei edellytä muutosta nykyiseen rekisteröityihin toimijoihin kohdistuvaan sääntelyyn, joten kyseessä olisi kansallinen lisäsääntely. Perusteita hallitusohjelmasta poikkeamiselle ei ole esitetty. Toisen maksupalveludirektiivin toimeenpanossa omaksuttiin periaate, että sääntelyyn tehdään vain direktiivistä johtuvat välttämättömät muutokset. Tätä periaatetta on laajalti kannatettu sekä lausunnoissa että valiokuntapuheenvuoroissa. 2.3 Maksulaitoslaki 8 a Finanssivalvonta ehdottaa, että maksulaitoslain 8 a :n 2 momentin tarkoittaman tarkastuslausunnon antajasta ja sisällöstä tulisi säätää tarkemmin. Toinen maksupalveludirektiivi on tältä osin maksimiharmonisointia, joten siitä ei voida säätää toisin. 2.4 Maksulaitoslaki 19 a ja 19 b :t

3 3 (6) Ficom esittää, että toisen maksupalveludirektiivin johdantokappaleen 91 suhteellisuusperiaate tulisi huomioida siten, että se ohjaisi määräyksenantovaltuuden käyttöä. Maksulaitoslaki 19 a :n määräyksenantovaltuutta tulisi myös tarkentaa siten, että raporttien toimitustiheydelle tulee asettaa yläraja, joka ei voisi olla korkeampi kuin kaksi kertaa vuodessa. VM:n kanta: VM ei pidä esityksen muutosta tarpeellisena eikä edes mahdollisena. Ficom antoi kesäkuun 2017 epävirallisella lausuntokierroksella vastaavan sisältöisen kommentin, minkä johdosta pykälien yksityiskohtaisia perusteluita laajennettiin toisen maksupalveludirektiivin johdantokappaleella 91 siihen mittaan saakka, kuin direktiivi sen mahdollistaa. Toimitustiheydelle ei voida säätää ylärajaa, koska se olisi toisen maksupalveludirektiivin vastaista. Yleisesti voidaan lisäksi todeta, että Hallintolain (434/2003) 6 :n mukaan viranomaisten toimien tulee olla oikeasuhtaisia. 2.5 Maksulaitoslaki 38 OP toteaa, että maksulaitoslain 38 :ssä säädetään tietojen luovuttamisesta samaan konsolidointiryhmään tai rahoitus- ja vakuutusryhmittymään kuuluvalle yritykselle. Siirron kohteena ei kuitenkaan voi olla arkaluontoiset tiedot tai sellaiset tiedot, jotka perustuvat asiakkaan ja muun kuin ryhmittymään kuuluvan yritysten välisten maksutietojen rekisteröintiin. Säädös on saman sisältöinen luottolaitoslain vastaavan säädöksen kanssa. Toinen maksupalveludirektiivi avaa rajapinnat tilitietopalveluita tarjoaville tahoille, eivätkä asiakkaan tilitapahtumat ole enää vain tilinpitäjänpankin tiedossa. Muuttuneessa toimintaympäristössä tulisi tarkastella sitä, onko edellä mainittu luovutuskielto vielä perusteltu. Luotto- ja maksulaitoksille tulisi antaa mahdollisuus hyödyntää tilitietoja saman konsolidointi- tai rahoitus- ja vakuutusryhmittymän sisällä. VM:n kanta: VM ei pidä esityksen muutosta tarpeellisena. Kyseinen 38 ja sitä vastaava luottolaitoslain 15 luvun 15 ovat olemassa olevaa oikeutta. Toinen maksupalveludirektiivi ei edellytä niihin muutoksia. Direktiivin toimeenpanossa omaksuttiin perusperiaate, että säännöksiin tehdään vain direktiivin edellyttämät minimimuutokset. Tätä perusperiaatetta on kannatettu useissa lausunnoissa ja valiokuntapuheenvuoroissa. Lisäksi OPn esiin nostama kysymys on laajempi kuin maksupalveludirektiiviin liittyvä kysymys, liittyen myös toukokuussa 2018 sovellettavaksi tulevan EU:n yleisen tietosuoja-asetukseen (2016/679). Sektorilainsäädännöt tulevat joka tapauksessa arvioitavaksi kyseinen tietosuoja-asetuksen näkökulmasta. Tarkoituksenmukaisinta on käsitellä tätä kysymystä arvioitaessa asetuksen mahdollisia vaikutuksia luottolaitoslakiin. 2.6 Maksulaitoslaki siirtymäsäännös Ficom ehdottaa lain siirtymäsäännöksiä tarkennettavaksi siten, että tarkoitus on antaa jo rekisteröityneille toimijoille siirtymäaika vuoden 2019 tammikuuhun saakka mukautua uuteen maksupalvelusääntelyyn ja erityisesti uuteen telecom-poikkeukseen ja uudesta soveltamisalasta johtuvien maksutapahtumien raportointiin. Ilmoitusten ja raportoitavien maksutapahtumien osalta toimijat soveltaisivat nyt voimassa olevan maksulaitoslain säännöksiä, mitä olisi Ficom:n mukaan syytä perusteluissa erikseen selventää.

4 4 (6) Lisäksi toimijoiden tulisi hyvissä ajoin tietää, missä vaiheessa rekisteröityneiden maksupalveluntarjoajien tulisi toimittaa Finanssivalvonnalle säännöksessä tarkoitetut tiedot. Ficom ehdottaa, että asiasta olisi syytä ottaa maininta säännöksen perusteluihin. Direktiivi on siirtymäsäännöksen osalta maksimiharmonisointia, joten kansallisesti ei voida säätää toisin. Direktiivin tulkinta ja muu mahdollinen ohjeistus jää tältä osin toimivaltaisen viranomaisen Finanssivalvonnan tehtäväksi. 2.7 Finanssivalvonnasta annettu laki 5 Finanssivalvonta ehdottaa teknisluonteisena kommenttina, että Finanssivalvonnasta annetun lain 5 :n 10 kohdan luetteloon lisättäisiin maksulaitoslain 21 a :n ja 21 c :n nojalla omistusosuuden hankinnasta ilmoituksen tekevät, mikä antaa Finanssivalvonnalle Finanssivalvonnasta annetun lain 3 luvun mukaiset toimivaltuudet kyseisten ilmoitusvelvollisten osalta. VM:n kanta: VM ei pidä esityksen muutosta tarpeellisena. Kyseessä ei olisi teknisluonteinen vaan oleellinen muutos, koska se vaikuttaa Finanssivalvonnan valvottavajoukkoon. Ehdotuksen mukaan toimija, joka hankkii omistukseensa esimerkiksi 10 % maksulaitoksesta tai sähköisen rahan laitoksesta, tulisi Finanssivalvonnan valvottavaksi muuna finanssimarkkinoilla toimivana. Sekä sähkörahalaitoksiin kohdistuva niin kutsuttu e-rahadirekiivi 2 että toinen maksupalveludirektiivi ovat pääsääntöisesti maksimiharmonisointia. Sähköisen rahan laitosten sisällyttäminen Finanssivalvonnan valvottavajoukkoon kiristäisi nykyistä sääntelyä. Hallitusohjelman mukaisesti EU-säännösten toimeenpanossa tulisi pidättäytyä kansallisesta lisäsääntelystä. Toisen maksupalveludirektiivin toimeenpanossa on omaksuttu periaate tehdä vain direktiivistä johtuvat minimimuutokset Suomen kansalliseen sääntelyyn. Perusteita näistä poikkeamiselle ei ole esitetty. 2.8 Finanssivalvonnasta annettu laki 32 c Finanssivalvonta ehdottaa teknisluonteisena kommenttina, että 32 c :n 1 momentin 1 kohtaan on lisättävä viittaus maksulaitoslain 21 c :ään. VM:n kanta: VM ei pidä esityksen muutosta tarpeellisen tai edes mahdollisena. Finanssivalvonnasta annetun lain 32 c ei ole toisen maksupalveludirektiivin vaatimusten mukainen. Toinen maksupalveludirektiivi on toimeenpantu tältä osin maksulaitoslain 21 d :ssä. 2.9 Finanssivalvonnasta annettu laki 62 Finanssivalvonta kiinnittää teknisluonteisena kommenttina huomiota siihen, että 62 :n 2 momentissa viitataan maksulaitoslain 21 a :ään, muttei 21 c :ään. 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta

5 5 (6) VM:n kanta: VM ei pidä esityksen muutosta tarpeellisen tai edes mahdollisena. Tietojenvaihto on direktiivissä maksimiharmonisoitua, joten siitä ei voida kansallisesti säätää toisin. Lisäksi tietyistä tietojenvaihdon yksityiskohdista tullaan säätämään komission asetuksella. Siten ei olisi tarkoituksenmukaistakaan säätää tietojenvaihdosta tässä vaiheessa muutoin kuin direktiivin edellyttämällä tavalla. 3 Lausuntopalaute, jolla ei ole selvää pykäläyhteyttä Finanssiala (FA) toteaa, että lain soveltamiskäytäntöjen tulisi kohdella tasapuolisesti uusia maksupalveluntarjoajia ja luottolaitoksia. VM:n kanta: VM ei pidä esityksen muutosta tarpeellisena. Toinen maksupalveludirektiivi on pääosin maksimiharmonisointidirektiivi. Lisäksi Hallintolain (434/2003) 6 :n mukaan viranomaisten toimien tulee olla puolueettomia ja niiden pitää kohdella hallinnossa asioivia tasapuolisesti. FA toteaa, että teknisen standardin tulisi perustua maksupalvelun käyttäjän oikeuteen käyttää uusien maksupalveluntarjoajien maksun käynnistyspalveluita ja tilitietopalveluita turvallisesti ja siten ko. tarkoitusta varten rakennettavien rajapintojen välityksellä. Rajapinnan avulla uuden maksupalveluntarjoajan pääsy käyttäjän tilitietoihin voidaan rajata käyttäjän valtuuttamiin, direktiivin mukaisiin tietoihin. Teknisen standardin laatimisen yhteydessä esillä ollut kuvakaappaustekniikka ei ole turvallinen, eikä sitä pidä sallia edes varajärjestelynä. VM:n kanta: VM ei pidä esityksen muutosta tarpeellisena eikä edes mahdollisena. Kyseiset tilitietopalveluiden ja maksutoimeksiantopalveluiden tarjoajia koskevat toisen maksupalveludirektiivin säännökset ovat maksimiharmonisointia. Kuluttajaliitto toteaa, että uusien palveluiden myötä käteismaksamisen käytettävyys ja käteisen saatavuus voivat heikentyä. Tilannetta tulee seurata ja ryhtyä tarvittaessa toimin niiden ihmisten, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää muita maksutapoja kuin käteismaksua, aseman turvaamiseksi. VM:n kanta: VM ei pidä esityksen muutosta tarpeellisena. Kuluttajaliiton esittämä huomio on yleinen, eikä suoraan liity toisen maksupalveludirektiivin toimeenpanoon. Kuluttajaliitto ehdottaa, että liikenne- ja viestintäministeriötä (LVM) pyydetään selvittämään mahdollisuudet vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain 23 :n 2 momentin muuttamiseksi siten että vammaisille mahdollistetaan henkilökohtaisen avustajan käyttäminen verkkopankkiasioinnissa ja tekemään asian vaatimat säädösmuutosesitykset. VM:n kanta: VM ei pidä esityksen muutosta tarpeellisena. Kuluttajaliiton esitys kohdistuu liikenne- ja viestintäministeriöön eikä VM:n esitykseen. VM kuitenkin kannattaa kuluttajaliiton esitystä. VM on kesäkuussa 2017 lausunut LVM:lle sen esitykseen vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain muuttamisesta seuraavasti: Vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annetun lain 23 :n 2 momentin ehdoton tunnistusvälineen luovuttamiskielto muodostaa erityisesti toimintarajoitteisille

6 6 (6) esteen saada ja käyttää tunnistusvälinettä. Tästä syystä valtiovarainministeriö esittää ehdottoman luovutuskiellon korvaamista säännöksellä, joka mahdollistaisi erityistapauksissa tunnistusvälineen luovuttamisen esimerkiksi siten, että toimintarajoitteista avustava henkilö voisi avustaa myös tunnistusvälineen käytössä. Tässä yhteydessä tulevat arvioitavaksi muun muassa eidas-asetuksessa ja sen nojalla vahvan sähköisen tunnistamisen tunnistusvälineelle asetetut vaatimukset sekä vastuu tunnistusvälineen oikeudettomasta käytöstä. Lisäksi valtiovarainministeriö esittää, että lakiin lisättäisiin yleinen vaatimus sähköisen tunnistuspalvelun mukauttamisesta palveluiden saatavuuden ja käytön mahdollistamiseksi myös toimintarajoitteisille. 3 OP toteaa, että uusiin toimijoihin (maksutoimeksiantopalveluiden ja tilitietopalveluiden tarjoajiin tulisi kohdistua kaikilta osin sama sääntely kuin pankkeihin niiden tarjotessa näitä palveluita. Erityisesti tilitietopalveluihin liittyen tulisi huomioitavaksi tietosuojaan liittyvä sääntely. Tilitieto- ja maksutoimeksiantopalveluiden tarjoajien sääntelykehikko on direktiivillä täysharmonisoitu, kuten OP itsekin lausunnossaan toteaa. Lisäksi toukokuussa 2018 sovellettavaksi tulevan EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (2016/679) vaikutuksia maksulaitoslakiin on arvioitu esityksen yleisperusteluiden kappaleessa 3.4, eikä ainakaan tässä vaiheessa nähty tarvetta toimenpiteille. Suomen Pankki toteaa, että on myös tärkeää huolehtia siitä, että maksupalveluiden luottavuus ja turvallisuus eivät missään olosuhteissa vaarannu. Sinällään tavoite maksupalveluiden luotettavuuden ja turvallisuuden turvaamisesta on kannatettava, mutta Suomen Pankin huomio on yleinen, eikä sitä voida sellaisenaan huomioida. Lisäksi toinen maksupalveludirektiivi on näiltä osin maksimiharmonisointia. 3 Liikenne- ja viestintäministeriön lausuntopyyntö LVM/1218/01/2016, VM/1116/ /2017