1990 vp. - HE n:o 57. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi työsopimuslain muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Transkriptio

1 1990 vp. - HE n:o 57 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi työsopimuslain muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan työsopimuslakia muutettavaksi tarkoituksena työsopimusten kilpailukieltolausekkeiden tai kilpailukieltosopimusten käytön yhtenäistäminen a työnantaan a työntekiän etuen entistä tasapuolisempi huomioon ottaminen. Lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ainoastaan työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä voidaan sopimuksella raoittaa työntekiän oikeutta tehdä työsuhteen lakattua työsopimus toisen kanssa, oka haroittaa työnantaan kanssa kilpailevaa toimintaa, tai raoittaa työntekiän oikeutta haroittaa omaan lukuunsa tällaista toimintaa. Lisäksi ehdotetaan, että kilpailukieltosopimus saa raoittaa työntekiän oikeutta tehdä uusi työsopimus tai haroittaa ammattia enintään kuuden kuukauden aan. Erityisistä syistä raoitusaika voisi kuitenkin olla yksi vuosi. Tällaiseen sopimukseen liittyvä sopimussakko ei saa olla suurempi kuin työntekiän kuuden kuukauden palkka. Näiden raoitusten ulkopuolelle äisivät ylimpään ohtoon kuuluvat työntekiät. Sopimus ei sitoisi työntekiää silloin, kun työsuhde on päättynyt työnantaasta ohtuvasta syystä. Kilpailukieltosopimukset, otka eivät täytä laissa niiden tekemiselle asetettua edellytyksiä, olisivat esityksen mukaan mitättömiä lainvastaisilta osiltaan. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan noin kuuden kuukauden kuluttua sen älkeen kun se on hyväksytty a vahvistettu. PERUSTELUT 1. Nykyinen tilanne 1.1. Lainsäädäntö Työsopimuslain (320/70) 16 :ssä säädetään kilpailevan työsopimuksen tekemisestä. Pykälän 4 momentissa säädetään erityisesti sellaisen sopimuksen tekemisestä, ossa työntekiä kilpailun estämiseksi sitoutuu olemaan tekemättä uutta työsopimusta toisen työnantaan kanssa sen älkeen, kun hänen työsuhteensa edellisen työnantaan kanssa on lakannut. Tällaisen sopimuksen pätevyydestä on kyseisen 4 momentin mukaan voimassa, mitä säädetään varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa (228/29), älempänä oikeustoimilaki D Työsopimuksiin liittyvien kilpailukieltolausekkeiden pätevyyttä a kohtuullisuutta arvioitaessa tulevat sovellettaviksi oikeustoimilain 36 :n yleissäännös a ennen muuta 38 :n erityissäännös. Ne uudistettiin yhteispohoismaiseen valmisteluun perustuen vuonna 1982 annetulla lailla (956/82). Laki tuli voimaan vuoden 1983 alusta a sitä sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa tehtyihin työsopimuksen kilpailukieltolausekkeisiin. Oikeustoimilain 38 :n mukaan sopimus, olla oku kilpailun estämiseksi tai raoittamiseksi on sitoutunut olemaan haroittamatta tiettyä tai tietynlaista toimintaa tai olemaan tekemättä työsopimusta onkun kanssa, oka haroittaa sellaista toimintaa, ei sido sitoumuksen antaaa siltä osin kuin

2 vp. - HE n:o 57 se kohtuuttomasti raoittaa hänen toimintavapauttaan. Oikeustoimilain 38 :n muuutosta perusteltiin pyrkimyksellä lisätä tuomioistuinten mahdollisuuksia ottaa päätöksissään huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Kuten edellä mainituista säännöksistä käy ilmi, työntekiällä on entiseen työnantaaansa nähden työsuhteeseen perustuvia velvollisuuksia työsuhteen päättymisen älkeen vain siinä tapauksessa, että asiasta on erikseen sovittu työnantaan a työntekiän kesken. Tällaisen kilpailukieltosopimuksen tekemisen varalta ei laissa ole asetettu ehtoa. Se voidaan tehdä oko työsopimuksen solmimisen yhteydessä tai työsuhteen kestäessä, olloin siitä tulee osa työsopimusta. Työsuhteen päättymisen älkeiseen aikaan vaikuttavan sopimuksen sisällölle a pätevyydelle ei myöskään ole laissa asetettu suoranaisia vaatimuksia. Sopimusvapauden periaatteen mukaisesti tällainen sopimus on lähtökohtaisesti osapuolia sitova. Erityisestä syystä sitä voidaan kuitenkin kohtuullistaa tai se voidaan ulistaa kokonaan pätemättömäksi Käytäntö Työsopimusten kilpailukieltolausekkeiden tai kilpailukieltosopimusten käytön laauudesta a soveltamiskäytännöstä ei ole olemassa tarkkoa selvityksiä. Oikeuskäytäntö on myös vähäistä. Työmarkkinoilla tapahtuneen kehityksen voidaan kuitenkin arvioida ohtaneen entistä yleisempään kilpailukieltolausekkeiden käyttöön. Käytön arvioidaan edelleen lisääntyvän. Kehitys on seurausta tuotanto- a työelämän rakennemuutoksesta. Yritystoiminnassa yhä suuremman merkityksen ovat saaneet erikoistuminen, tuotekehittely a tutkimus. Tästä taas ohtuu, että yritykset outuvat enenevässä määrin panostamaan henkilöstönsä tietotaitovaatimuksien tyydyttämiseen. Työnantaa voi kustantaa työntekiälle kalliin koulutuksen a pyrkiä sopimuksella varmistamaan, että koulutusinvestointi tulee hyödyttämään omaa yritystä eikä kilpailiaa. Yrityksiin muodostuu erityiskoulutettua henkilökuntaa, olla on hallussaan tai saatavihaan yrityksen toiminnan kannalta keskeisiä tietoa. Nämä puolestaan ovat usein luonteeltaan sellaisia, että ne toisen yrityksen käytössä vahingoittavat yrityksen kilpailuasemaa. Kilpailukieltolausekkeiden a -sopimusten käyttö on runsainta työaloilla, oilla tutkimusa kehittämistoiminta on yleistä. Tällaisia ovat esimerkiksi automaattinen tietoenkäsittely, lääkkeiden valmistus, elektroniikan hyväksikäyttö a konsulttitoiminta. Eräillä aloilla on olemassa kilpailukieltosopimusten käyttöä koskevia soveltamisoheita a mallisopimuksia. Tällaisia on käytössä ainakin pankkialalla sekä kiranpitotoimistoa varten. Suomen Konsulttitoimistoen Liitto SKOL r.y. on laatinut äsenyrityksiään varten suositussopimuksen. Suomen asianaaaliiton oheet hyvästä asianaotavasta sisältävät ankaria kilpailulausekkeita koskevan kiellon. Työmarkkinaärestöt eivät ole yhteisesti laatineet sen enempää soveltamisoheita kuin ärestäneet koulutustakaan työsopimuksen kilpailukieltolausekkeiden käytöstä tai kilpailukieltosopimuksen tekemisestä. Kilpailukieltolausekkeiden käytön edellytyksiä ei myöskään ole määritelty työehtosopimuksin. Työehtosopimusten käytön mahdollisuuksia raoittaa se, että niiden tekeminen ei ole tavanomaista sellaisten työmarkkinaärestöen kesken, oiden sopimuskentässä kilpailukieltolausekkeiden käyttö on yleisintä. Näin on asianlaita erityisesti työsopimussuhteessa olevien ylempien toimihenkilöiden kohdalla. Ei ole myöskään itsestään selvää, että työehtosopimusärestelmän käyttö koko laauudessaan työehtosopimuslain (436/46) 1 :n säännös huomioon ottaen on mahdollista. Työsopimusten kilpailukieltolausekkeiden pätevyyden a kohtuullisuuden arvioinnista voidaan korkeimman oikeuden päätösten perusteella esittää oitakin yleisiä suuntaviivoa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että työnantaana on oltava todellinen a perusteltu oikeussuoan tarve kilpailunraoitussopimuksen tekemiseen. Jollei tarvetta ole, sopimus on o tällä perusteella katsottu pätemättömäksi. Taloudellisen kilpailun raoittamista sinänsä ilman muita perusteita ei myöskään ole oikeuskäytännössä hyväksytty riittäväksi perusteeksi kilpailukieltolausekkeiden käyttämiseen. Työntekiän ammattitaito sellaisenaan ilman muita perusteita ei ole oikeuttanut kilpailukieltolausekkeen käyttämiseen. Kahden vuoden aaksi työsuhteen päättymisestä solmittu kilpailukieltosopimus on tietyin edellytyksin katsottu päteväksi. Sidonnaisuusaikaa arvioitaessa on kuitenkin merkitystä ollut sillä, onko työnantaa sitoutunut suorittamaan hyvitystä työntekiälle kilpailukieltolausekkeen olemassaolosta. Työntekiän korvaus-

3 1990 vp. - HE n:o 57 3 velvollisuus kilpailukieltolausekkeen rikkomisesta on 24 kuukauden palkan suuruisena katsottu kohtuuttomaksi a sitä on soviteltu. Kilpailukieltosopimuksen on katsottu raukeavan, os työnantaa on ilman laillista perustetta purkanut tai irtisanonut työntekiän työsopimuksen. 2. Asian valmistelu Eräät toimihenkilöärestöt ovat vuodesta 1986 lähtien lukuisia kertoa eri yhteyksissä kiinnittäneet huomiota siihen, että sellaisten työsopimusten tekeminen lisääntyy atkuvasti, oilla estetään ammattitaitoisten työntekiöiden vapaa työtehtävien valinta työsuhteen päätyttyä. Lainsäädännön tulkinnanvaraisuuden a riittävän ohauksen, koulutuksen a valvonnan puutteen takia työntekiät kokevat asemansa epävarmaksi a solmivat tietämättään sopimuksia, otka kohtuuttomasti raoittavat työntekiän toimintavapautta. Sosiaali- a terveysministeriö asetti 15 päivänä helmikuuta 1988 työryhmän, onka tehtävänä oli selvittää työsopimuslain sekä siihen liittyen oikeustoimilain säännösten sisältöä sekä vaikutusta työntekiän oikeusasemaan a tehdä selvityksen pohalta ehdotukset tarvittaviksi lainsäädäntö- a muiksi toimenpiteiksi. Työsopimuksen kilpailukieltotyöryhmän muistio (1988: 35 STM) valmistui 31 päivänä oulukuuta Hallituksen esitys perustuu työsopimuksen kilpailukieltotyöryhmän muistioon a siitä saatuihin lausuntoihin sekä työmarkkinaärestöen kanssa käytyihin neuvotteluihin. 3. Ehdotetut muutokset Voimassa olevan työsopimuslain 16 :n 4 momentin sääntelyä kilpailukieltosopimuksista viittauksineen oikeustoimilakiin ei voida pitää käytännön työelämän tarpeiden kannalta enää riittävänä. Oikeudellinen tilanne on epäselvä. Tähän on ensi siassa vaikuttanut se, etteivät työmarkkinaosapuolet, oille vastuu työsopimuslain toimivuudesta viranomaisten ohella kuuluu, ole huolehtineet yhteisten oheiden a neuvoen antamisesta hyväksyttävien kilpailukieltolausekkeiden käyttämistä varten. Lainsäädännössä ei tosin voida yksiselitteisesti määritellä raaa kohtuullisten a kohtuuttomien kilpailukieltolausekkeiden välillä, mutta lailla voidaan kuitenkin merkittävästi selventää nykyistä epämääräistä oikeustilaa. Työsopimuksen kilpailukieltosopimuksen tekemisen sääntely entistä tarkemmin laissa ohtaisi todennäköisesti sopimus- a oikeuskäytännön yhdenmukaistumiseen, olloin ennalta-arvattavuus kilpailukieltosopimuksen kohtuullisuudesta myös lisääntyisi. Edellä esitetyn perusteella ehdotetaan työsopimuslain 16 :n 4 momentti kumottavaksi a lakiin lisättäväksi uusi 16 a. Uuden pykälän otsikko olisi kilpailukieltosopimus a pykälässä säänneltäisiin tällaisen sopimuksen solmimisen edellytyksistä. Kilpailukieltosopimuksen tekeminen tai kilpailukieltolausekkeen sisällyttäminen työsopimukseen olisi edelleen sallittua. Tällainen sopimus voitaisiin kuitenkin tehdä vain työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä. Kilpailukieltosopimuksia olisivat sellaiset sopimukset, oilla työsuhteen lakattua raoitetaan työntekiän oikeutta tehdä uusi työsopimus uuden työnantaan kanssa silloin, kun viimeksi mainittu haroittaa kilpailevaa toimintaa edellisen työnantaan kanssa, tai haroittaa omaan lukuunsa tällaista toimintaa. Työsuhteen päättymisen älkeen noudatettavat kilpailuraoitukset on ehdotuksessa pyritty asettamaan ärkeviin mittasuhteisiin sopimuksen aikana voimassa olevaan lakisääteiseen kilpailukieltoon verrattuna. Lain 16 :n 1 momentin mukaan työntekiä ei saa tehdä sellaista työtä eikä muutoin haroittaa sellaista toimintaa, oka työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona ilmeisesti vahingoittaa työnantaaa. Työsuhteeseen liittyvät erityisen painavat syyt, olloin kilpailukieltosopimuksen tekeminen olisi ehdotuksen mukaan sallittua, eivät ole yksiselitteisesti laissa lueteltavissa. Tällaisen syyn olemassaolo tai puuttuminen on ratkaistava tapauskohtaisesti. Samalla kun tunnustetaan työnantaan tarve estää tärkeiden tietoen a tietämyksen siirtyminen kilpailevaan toimintaan myös työsopimuksiin liittyviä kilpailun raoittamista tarkoittavia lausekkeita käyttäen, on otettava huomioon myös työntekiän mahdollisuus hankkia toimeentulonsa ammattitaitoaan vastaavalla työllä a oikeus vapaasti valita työpaikkansa. Kilpailukieltosopimuksen sailihavuuden edellytyksenä olevia erityisen painavia syitä arvioitaessa tulisi 16 a :n 2 momentin mukaan ottaa muun ohella huomioon työnantaan toiminnan laatu a sellainen suoan tarve, oka ohtuu liike- tai ammattisalaisuuden ylläpitä-

4 vp. - HE n:o 57 misestä tai työnantaan työntekiälle ärestämästä erityiskoulutuksesta, sekä työntekiän asema a tehtävät. Sopimuksen sallittavuus on perustehuiota sellaisissa työsuhteissa, oissa työnantaa haroittaa tuotekehitys-, tutkimusa muuta vastaavaa toimintaa a tähän liittyen työnantaana on sellaista tietämystä a tietotaitoa, ota vastaavalla alalla toimivilla muilla työnantailla ei ole yleisesti käytössä. Tässä arvioinnissa vaikuttaa asiaan myös yrityksen toimiala. Kilpailukieltosopimusten tekeminen voidaan arvioida sallittavammaksi sellaisilla toimialoilla a työtehtävissä, oissa tiedon nopea uudistuminen a tekniikan kehittyminen ovat olennaisia tekiöitä tuotantotoiminnassa. Kilpailukieltosopimus solmitaan pääsääntöisesti työnantaan intressistä. Työnantaan edun mukaista on kilpailusyistä yrittää pitää salassa omaa erityistietämystään tai tietotaitoaan taikka otakin kolmatta tahoa, ennen kaikkea työnantaan asiakkaita, koskevaa tietoa. Asiakaskunnan säilyttäminen voi olla myös syynä kilpailukieltosopimuksen tekemisen taroamiseen työntekiälle. Kilpailukieltosopimuksella voidaan myös tähdätä puhtaasti kilpailun raoittamiseen alalla. Kyseisissä tilanteissa työsuhteeseen liittyvän erityisen painavan syyn voidaan perustelluimmin arvioida olevan olemassa silloin, kun kilpailukieltosopimuksella pyritään suoaamaan kolmannen osapuolen - yrityksen asiakkaan - etua a asemaa. Erityisen vähän puolestaan on lähtökohtaisesti löydettävissä perustelua sille, että kilpailukieltosopimus olisi hyväksyttävissä keinona raoittaa vapaata kilpailua. Kun työnantaa, oka käyttää kilpailukieltosopimuksia, varsin yleisesti a usein on samalla myös elinkeinonharoittaa, on tässä yhteydessä syytä viitata kilpailunraoituksista, annetun lain (709/88) 1 :ään, ossa säädetään terveen a taloudellisen kilpailun turvaamisesta vahingollisilta kilpailunraoituksilta sekä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain ( ) 1 :ään, ossa säädetään toisen elinkeinonharoittaan kannalta sopimattomasta menettelystä. Sen seikan arvioinnissa, onko olemassa työsuhteeseen liittyvä erityinen painava syy hyväksyttävän kilpailukieltosopimuksen tekemiseen, on otettava huomioon myös työntekiän asema a työtehtävät työnantaan palveluksessa. Kilpailukieltosopimuksen tekeminen saattaa olla perusteltua silloin, kun työntekiä on yrityksessä sellaisessa asemassa, että hän saa haltuunsa kilpailullisesti tärkeää tai suoattavaa tietoa taikka hänelle karttuu vastaavanlaista tietotaitoa a muuta teknistä osaamista. Tiedon a taidon tulee kuitenkin olla laadultaan sellaista, että sen salassapitäminen elinkeino- a kilpailulainsäädäntö huomioon ottaen on hyväksyttävää. Yleisesti ottaen on lähdettävä siitä, että tällaisen työntekiän on oltava yrityksen organisaatiossa melko korkealla tasolla. Vastakohtaispäättelyn noalla voidaan lähtökohtana myös pitää sitä, että yleensä pelkästään suoritustyötä tekevän työntekiän työsopimuksessa ei tulisi sallia kilpailukieltolauseketta. Tällaisen henkilön kohdalla tulisi ainakin erityisen painavan syyn olla huomattavasti painavampi a selkeämmin perusteltavissa kuin esimerkiksi suunnittelu- a kehittämistehtävissä olevan henkilön kohdalla. Pykälän 1 a 2 momentissa on määritelty kilpailukieltosopimuksen tekemisen yleiset edellytykset. Pykälän 3 momentissa määriteltäisiin erityisedellytykset, sopimusrikkomuksen seuraamus a työntekiän vahingonkorvausvastuu. Lisäksi kyseisessä momentissa säädettäisiin sopimuksen sitovuudesta silloin, kun työsuhde päättyy työnantaasta ohtuvasta syystä. Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin ensiksikin, että kilpailukieltosopimus saa raoittaa työntekiän oikeutta tehdä uusi työsopimus enintään kuuden kuukauden aan. Lähtökohtana on ollut se, ettei kilpailuraoituksen aallinen kesto saa olla pitempi kuin mitä sen tarkoitus edellyttää. Ehdotettu määräaika on samalla tavalla kaavamainen kuin määräaat yleensä. Sitä voidaan kuitenkin oikeuskäytännön valossa pitää kohtuullisena. Suomessa on oikeuskäytännössä hyväksytty kahden vuoden pituisia kilpailuraoituslausekkeita, os sopimukseen on sisältynyt myös työnantaalle velvollisuus suorittaa työntekiälle korvausta kilpailuraoituslausekkeen olemassaolosta. Tässä yhteydessä voidaan viitata oikeudesta työntekiän tekemiin keksintöihin annetun lain (656/ 67) 8 :n 2 momenttiin, ossa säädetään, että sellainen työnantaan a työntekiän välinen sopimus, oka raoittaa älkimmäisen oikeutta määrätä keksinnöstä, oka on tehty yli vuoden kuluttua työsuhteen päättymisestä, on mitätön. Tämä raoitus, oka koskee entisen työnantaan kilpailumahdollisuuksien kannalta tärkeää keksintöä, antaa viitteen siitä, mitä lainsäädännössä on tähän mennessä pidetty aallisesti kohtuullisena kilpailun raoittamisena.

5 1990 vp. - HE n:o 57 5 Kilpailun raoitusaika voitaisiin ehdotuksen mukaan sallia sovittavaksi kuitenkin enintään yhdeksi vuodeksi, os työntekiän voidaan katsoa saaneen kohtuullisen korvauksen hänelle sidonnaisuudesta aiheutuvasta haitasta. Tekninen tietämys a tietotaito kehittyvät eri nopeudella eri aloilla samoin kuin tieto vanhenee eri tahdissa. Näistä syistä tarvitaan tiettyä oustoa kilpailuraoituslausekkeissa. Kilpailukieltosopimuksiin voidaan ottaa määräys sopimussakosta sen varalta, että sopimusta ei noudateta. Selvitysten mukaan käytetyt sopimussakot eivät kaikissa tapauksissa ole olleet kohtuullisia. Oikeuskäytännössä on katsottu, että ainakin 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus on ollut kohtuuton a sitä on alennettu puoleen sovitusta määrästä (KKO 1985 II 171). Oikeustilan selventämiseksi ehdotetaan, että kilpailukieltosopimukseen liittyvä sopimussakko ei saa ylittää työntekiän työsuhteen päättymistä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana saamaa palkkaa. Sopimussakon määrän raoitus koskisi vain niitä tapauksia, oissa sopimussakosta on kilpailukieltosopimukseen liittyen sovittu. Jos erityistä sopimussakkovälipuhetta 1 ei ole olemassa, määräytyisi sopimuksen rikkomisesta työntekiän maksettavaksi tuleva korvaus vahingonkorvausta koskevien työsopimuslain säännösten mukaisesti. Pykälässä viitattaisiin selvyyden vuoksi työsopimuslain 51 :n 3 momenttiin, ossa säädetään, että työntekiä vastaa vahingosta vahingonkorvauslain (412/74) 4 luvun 1 :ssä mainittuen perusteiden mukaisesti. Tämä merkitsee sitä, että työntekiä on vapaa vastuusta silloin, kun vahinko on aiheutunut hänen lievästä tuottamuksestaan. Törkeämmän tuottamuksen kyseessä ollessa työntekiän vahingonkorvausta voidaan kohtuullistaa, kun taas tahallisesti aiheutetuissa vahingoissa on lain mukaan pääsääntöisesti tuomittava täysi vahingonkorvaus. Työsopimuksen luottamussopimusluonteesta ohtuu, ettei kilpailukieltosopimuksen voida kaikissa olosuhteissa kohtuudella katsoa sitovan työntekiää, vaikka se muuten täyttäisi laissa sen tekemiselle asetetut yleiset a erityiset edellytykset a olisi osapuolten kannalta yleisestikin ottaen hyväksyttävä a kohtuullinen. Tässä tarkoituksessa ehdotetaan säädettäväksi, että sopimus ei sido työntekiää os työsuhde on päättynyt työnantaasta ohtuvasta syystä. Työntekiä on sopimuksesta vapaa esimerkiksi, os työnantaa purkaa työsopimuksen tai irtisanoo työsopimuksen lainvastaisesti. Pykälän 4 momentin mukaan 3 momenttia kilpailukieltosopimuksen kestosta a tähän sopimukseen liittyvästä sopimussakosta ei sovellettaisi toimitusohtaan välittömänä alaisena yrityksen tai liikkeen ohtamiseen osallistuvan, ohtavassa asemassa olevan henkilön työhön. Tällaista työtä tekevät esimerkiksi yrityksen hallinnollinen, teknillinen a kaupallinen ohtaa sekä muut samaan ohtamistasaan asemansa puolesta rinnastettavat henkilöt. Mikäli yrityksellä on useampia toiminnailtaan itsenäisiä tuotantolaitoksia, myös kunkin tällaisen laitoksen eikä pelkästään yrityksen ylin ohto äisi 3 momentin soveltamisalan ulkopuolelle. Pykälän 5 momentissa säädettäisiin kilpailukieltosopimuksen mitättömyydestä a kohtuullistamisesta. Ehdotuksen mukaan kilpailukieltosopimus olisi mitätön, os se on solmittu vastoin 1 a 2 momentin yleisiä edellytyksiä a 3 momentin erityisiä edellytyksiä. Sellaiset kilpailukieltosopimukset, otka on tehty ilman erityisen painavaa työsuhteeseen liittyvää syytä, olisivat ehdotuksen mukaan mitättömiä. Jos sopimus muuten on pätevä mutta tehty yli kuudeksi kuukaudeksi ilman erityissyitä, se olisi pätevä vain kuuden kuukauden pituisena. Yli vuodeksi tehty kilpailukieltosopimus olisi pätevä vain vuoden mittaisena. Kilpailukieltosopimukseen liittyvä sopimussakkolauseke olisi sitova vain kuuden kuukauden palkan määrään asti. Jos kilpailukieltosopimus täyttää ehdotetussa pykälässä sen tekemiselle asetetut edellytykset a on siis pätevä, olisi sopimusta siitä huolimatta voitava tarpeen vaatiessa kohtuul Iistaa. Siten säädettäisiin kuten voimassa olevassa työsopimuslaissa, että tällaisen sopimuksen pätevyydestä a sovittelusta on muuten voimassa. mitä oikeustoimilain 36 a 38 :ssä on säädetty. 4. Esityksen organisatoriset a taloudelliset vaikutukset Esityksellä ei ole välittömiä vaikutuksia valtion tai kuntien talouteen taikka organisaatioon. Sillä ei myöskään ole henkilöstövaikutuksia. Työsopimuslain 55 :n mukaan lain noudattamista valvovat työmarkkinaärestöen kanssa yhteistyössä työsuoeluviranomaiset. Esitys

6 vp. - HE n:o 57 lisää viranomaisten tehtäviä erityisesti sen tähden, että työmarkkinaärestöen kesken työehtosopimuksin ei ole todennäköistä saada aikaan tilanteen selkeyttämiseksi tarpeellista sääntelyä a kun kilpailukieltosopimuksia tehdään myös sellaisten työnantaien toimesta, otka eivät kuulu mihinkään työnantaayhdistykseen. Esityksen valmistelun eri vaiheissa on lisäksi todettu, että lainsäädäntötoimien lisäksi on kilpailukieltosopimusten pätevyydestä a kohtuullisuudesta syytä ärestää koulutusta a tiedotusta työmarkkinaosapuolten a viranomaisten yhteistoimin. Valvontaviranomaisille aiheutuvat lisätehtävät a niiden koulutus a ohaus voidaan hoitaa olemassa olevalla henkilökunnalla a käytettävissä olevin määrärahoin. 5. Voimaantulo Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan noin puolen vuoden kuluttua sen älkeen, kun se on hyväksytty a vahvistettu. Tässä aassa on mahdollista ärestää tarvittava koulutus samoin kuin tiedotus. Lakiin ehdotetaan otettavaksi siirtymäsäännös, onka mukaan lakia ei sovellettaisi sopimuksiin, otka on tehty ennen sen voimaantuloa. Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

7 1990 vp. - HE n:o 57 7 Laki työsopimuslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan 30 päivänä huhtikuuta 1970 annetun työsopimuslain (320170) 16 :n 4 momentti a lisätään lakiin uusi 16 a seuraavasti: Työntekiän velvollisuudet 16 a Kilpailukieltosopimus Työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä voidaan sopimuksella (kilpailukieltosopimus) raoittaa työntekiän oikeutta: 1) tehdä työsuhteen lakattua työsopimus onkun kanssa, oka haroittaa määrätynlaista työnantaan kanssa kilpailevaa elinkeinoa, ammattia tai muuta toimintaa; tai 2) haroittaa omaan lukuunsa tällaista toimintaa. Edellä 1 momentissa mainittua erityisen painavaa syytä arvioitaessa on otettava muun ohella huomioon: 1) työnantaan toiminnan laatu a sellainen suoan tarve, oka ohtuu liike- tai ammattisalaisuuden ylläpitämisestä tai työnantaan työntekiälle ärestämästä erityiskoulutuksesta; a 2) työntekiän asema a tehtävät. Kilpailukieltosopimus saa raoittaa työntekiän oikeutta tehdä uusi työsopimus tai haroittaa ammattia enintään kuuden kuukauden aan. Kilpailun raoitusaika voi olla enintään vuosi, os työntekiän voidaan katsoa saaneen kohtuullisen korvauksen hänelle sidonnaisuu- desta aiheutuvasta haitasta. Kilpailukieltosopimukseen liittyvä sopimussakko ei saa ylittää työntekiän työsuhteen päättymistä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana saamaa palkkaa. Jollei sopimussakosta ole sovittu, työntekiän velvollisuudesta korvata tällaisen sopimuksen rikkomisesta aiheutuva vahinko on voimassa, mitä 51 :n 3 momentissa on säädetty. Kilpailukieltosopimus ei sido työntekiää, os työsuhde on päättynyt työnantaasta ohtovasta syystä. Mitä 3 momentissa on säädetty kilpailukieltosopimuksen kestosta a tähän sopimukseen liittyvästä sopimussakosta, ei koske toimitusohtaan välittömänä alaisena yrityksen, liikkeen tai laitoksen ohtamiseen osallistuvaa, ohtavassa asemassa olevaa henkilöä. Kilpailukieltosopimus on mitätön siltä osin kuin se on tehty vastoin 1-3 momentin säännöksiä. Muutoin on tällaisen sopimuksen pätevyydestä a sovittelusta voimassa, mitä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 a 38 :ssä on säädetty. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199. Tätä lakia ei sovelleta sopimuksiin, otka on tehty ennen lain voimaantuloa. Helsingissä 18 päivänä toukokuuta 1990 Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTO Työministeri Matti Puhakka

8