MAISEMA- JA LUONTOTARKASTELU

Transkriptio

1 Helsingin yliopistokiinteistöt Oy ja Senaatti-kiinteistöt PIKKU HUOPALAHDEN POHJOISOSA MAISEMA- JA LUONTOTARKASTELU SERUM ARKKITEHDIT OY NILSIÄNKATU F 6 FIN HELSINKI FINLAND

2 Selvitysalueen nykytila HAAGANPURO Maisemarakenne, maaperä, topografia SAVILAAKSO, JOSSA TÄYTTÖMAITA MONIN PAIKOIN Tarkastelun kohteena oleva Pikku Huopalahden pohjoisosa sijaitsee kallioisella (hiekka)moreeniselänteellä, kapean lounais koillis-suuntaisen savilaakson reunalla. Pikku Huopalahdelta Keskuspuistoon ulottuvan laaksoalueen keskellä virtaa Haaganpuro (ent. Mätäpuro), joka on helsinkiläisittäin merkittävä pienvesi. Purolla on virkistysarvojen lisäksi myös kalastollista merkitystä. Mätäpuroon on onnistuttu kotouttamaan taimenia, jotka lisääntyvät purossa luonnollisesti (Helsingin pienvesiohjelma 2007). Rakentamisen seurauksena savilaaksossa on laajoja täyttömaa-alueita. Selvitysalueen länsipuolella tiiviit asuinkorttelit ulottuvat aivan Haaganpuron tuntumaan. Selvitysalueen maaperä on pääosin hyvin rakentamiseen soveltuvaa kitkamaata savilaakson puolelle ulottuvaa luoteiskulmaa lukuun ottamatta. Pohjois-, luoteis- ja länsiosien savialueita on korvattu tai peitetty täyttömailla pysäköinti- ja katualueiden rakentamisen yhteydessä. Selvitysalueen eteläosassa on laajoja kalliopaljastumia. 100 M KALLIOINEN (HIEKKA-) MOREENISELÄNNE Maasto laskee suurimmalla osalla alueesta laskee länteen tai lounaaseen, mikä on edullista pienilmaston kannalta. Alueen korkein kohta,17 metriin merenpinnasta kohoava kallionlaki, sijaitsee Mannerheimintien reunalla. Jyrkimmät rinteet sijaitsevat yliopistorakennusten länsi- ja eteläpuolella. Länteen laskevilla rinteillä on useita kalliopaljastumia. Eteläosan rinne on kivikkoinen. Alueen koillisosassa, pohjoisemman rakennuksen itäpuolella sijaitsevan moreenimäen laki kohoaa 13 metriin merenpinnasta. Mäen reunalla on pieniä kalliopaljastumia. Selvitysalueen keskiosa Mannerheimintien puolella ja rakennusten välissä on maastonmuodoiltaan tasaista. AVOKALLIO Maiseman perusrunko. Selvitysalue on rajattu karttaan punaisella. 2

3 Tulvariskit Haaganpuron ympäristö on alavaa ja alttiina tulvimiselle. Rankkasadetulvien ohella myös merivesitulvat vaikuttavat puron alajuoksun tulvaherkkyyteen. Helsingissä alin suositeltu rakentamiskorkeus Suomen ympäristökeskuksen, ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön oppaan mukaan (Ollila 2002) on keskimäärin kerran seuraavan 200 vuoden aikana saavutettava vedenkorkeus 230 cm N60-korkeusjärjestelmässä (Helsingin korkeusjärjestelmässä NN +2,25 m). Oheiseen karttaan on merkitty maanpinnan korkeusvyöhykkeet, joita voidaan käyttää apuna tulvariskien arvioinnissa. Selvitysalueella tulvariski on suurin Haaganpuron välittömässä lähiympäristössä. Pohjoisimmille pysäköintialueille ulottuva tulva on maaston korkeustasot huomioiden mahdollinen, vaikkakin tilastollisesti katsottuna harvinainen. Vasemmalla maanpinnan korkeusvyöhykkeet, joilla on meriveden noususta aiheutuva tulvariski. Yllä selvitysalueen ja sen ympäristön topografiaa havainnollistava kartta. Kuvat Helsingin kaupunki, Kaupunkisuunnitteluvirasto. 3

4 Maanpinta ja kasvillisuus Lääketieteen laitosten ympäristö ja Vihdintien reuna ovat ilmeeltään puistomaisia. Rakennusten edustalle sekä pysäköintialueille on istutettu yksittäispuita, puuryhmiä ja koristepensaita. Maanpinta on nurmikkoa tai niittynurmea. Istutetuista puista valtaosa on vaahteroita, mutta joukosta löytyy myös sembramäntyjä sekä hevoskastanja. Eteläisemmän rakennuksen (Hammaslääketieteen laitoksen) länsipuolen rinteeseen on istutettu mäntyjä ja vaahteroita. Pysäköintialueita reunustavat puistolehmukset. Osa puistomaisen alueen puustosta on luontaisesti lisääntyneitä mäntyjä, rauduskoivuja, haapoja ja raitoja. Vanhimmat puut, kuten pohjoisemman rakennuksen (Oikeuslääketieteen laitoksen) takaiset männyt, ovat selvästi nykyisiä ja 1980-luvuilla valmistuneita rakennuksia vanhempia. Hammaslääketieteen laitoksen itäpuoli. Selvitysalueen luonnonmukaisimpia osia ovat eteläja pohjoisosien kumpareet ja avokalliot sekä Haaganpuron ympäristö alueen luoteisosassa. Kasvillisuus on lehtometsän laijstoa avokalliopaikkoja lukuun ottamatta. Alueen sijainti tiiviisti rakennetussa kaupunkiympäristössä asuinkortteleiden reunalla näkyy maaston kulumisena ja mm. koirien ulosteiden aiheuttamana rehevöitymisenä. Yleisimmät puulajit ovat mänty, vaahtera, rauduskoivu, haapa, raita, pihlaja ja tuomi. Eteläisen avokallion koillispuolella kasvaa kaksi kookasta kuusta ja kallion laella yksittäisiä katajia. Rehevimmillä paikoilla kasvaa mm. valkovuokkoa. Selvitysalueen puolella on pieni osa Haaganpuron avo-uomaa. Uoman reunoilla kasvaa tiheä pajukko. Kytösuonpolun pohjoispuolella on rehevä niittyalue. Pohjoisosan lehtometsikkö. Eteläosan avokallio. Selvitysalueella sijaitsee ensimmäisen maailmansodan aikaisia puolustusasemia, jotka on luokiteltu kiinteiksi muinaisjäännöksiksi. Muinaisjäännösrekisterissä kohteen nimi on Tukikohta 1914:19 (Ruskeasuo). Taistelukaivanto on osa Helsingin ympärille rakennettua maalinnoitusketjua, johon sisältyy satoja kohteita. Vuonna 1914 rakennettu tukikohdassa on jäännöksiä kolmesta maasta, kivistä ja hiekasta rakennetusta vallista. Rakenteet sijaitsevat Vihdin- Haaganpuron uomaa. 4

5 Ensimmäisen maailmansodan aikaisten puolustusvarustuksen jäänteitä selvitysalueen koillisosassa. tien ja Mannerheimintien risteyksen lounaispuolella, Hammaslääketieteen laitoksen eteläpuolella sekä Oikeuslääketieteen laitoksen länsipuolella. Kohde on yksi harvoista maalinnoituksen osista, joilla on käyty taisteluita saksalaisten edetessä kohti Helsinkiä huhtikuussa (Museovirasto: Muinaisjäännösrekisteri). Museovirasto on inventoinut kohteen elokuussa 2014 Saraco D&M Oy:n tilauksesta. Suositukset Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmän mukaan selvitysalueelta ei ole löytynyt erityisiä luontoarvoja tai uhanalaista lajistoa. Alueella ei ole luonnonsuojelualueita tai suojeltuja luontokohteita. Muinaisjäännöskohteiden säilyttämiseen ottaa kantaa Museovirasto / Helsingin kaupunginmuseo. Alueella on jonkin verran varttunutta puustoa ja kasvillisuutta, jota suositellaan säilytettäväksi mahdollisuuksien mukaan suunnitteilla olevan rakentamisen yhteydessä. Rakennettaessa valtaosa kasvillisuudesta joudutaan istuttamaan, ja kestää kymmeniä vuosia, ennen kuin puut kehittyvät täyteen mittaansa. Säästetyt täysikasvuiset puut elävöittävät alussa varsin paljasta ympäristöä ja tuovat mittakaavaa uudisrakentamisen keskelle. Myös pensasryhmät, kivet, avokalliot ja kallioleikkaukset ilmentävät paikallisia ominaispiirteitä ja historiaa. Eteläosan lounaaseen laskevalla rinteellä on kivikkoa, josta poimittuja lohkareita voidaan hyödyntää esimerkiksi viherrakentamisessa. Säilyttämisen arvoisia kohteita on merkitty sivujen 6 ja 7 karttaan (sijainti suuntaa-antava). Alueella olevia kivenlohkareita voidaan hyödyntää mm. viherrakentamisessa. 5

6 KASVILLISUUTTA JA MUITA KOHTEITA, JOITA VOIDAAN SÄÄSTÄÄ MAHDOLLISUUKSIEN MUKAAN 1/2, SIJAINTI SUUNTAA-ANTAVA. ORANSSILLA ON MERKITTY PUOLUSTUSVARUSTUSTEN LIKIMÄÄRÄINEN SIJAINTI PYSÄKÖINTIALUEEN LEHMUKSIA SEMBRAMÄNNYT 8 PYSÄKÖINTIALUEEN LEHMUKSIA 4 3 KOOKKAITA VAAHTEROITA SYREENIRIVI 5 IÄKKÄITÄ MÄNTYJÄ 7 6 AVOKALLIO JA KALLIOLEIKKAUS VAAHTERARYHMÄ 6

7 KASVILLISUUTTA JA MUITA KOHTEITA, JOITA VOIDAAN SÄÄSTÄÄ MAHDOLLISUUKSIEN MUKAAN 2/2, SIJAINTI SUUNTAA-ANTAVA. ORANSSILLA ON MERKITTY PUOLUSTUSVARUSTUSTEN LIKIMÄÄRÄINEN SIJAINTI MÄNTYRYHMÄ RINTEESSÄ AVOKALLIO JA PUOLUSTUSVARUSTUS VAAHTERARYHMÄ VAAHTEROITA HEVOSKASTANJA, TAUSTALLA VAAHTERAT KIVIKKOINEN RINNE 16 AVOKALLIO, TAUSTALLA MÄNTYRYHMÄ KALLION LAKIALUE 7

8 Lähteet Helsingin pienvesiohjelma. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisuja 2007:3 / Katu- ja puisto-osasto, Ramboll Finland Oy. Helsinki Saatavilla verkosta: hkr/julkaisut/pienvesiohjelma.pdf Muinaisjäännosrekisteri. Museovirasto. Verkko-osoite: fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/ asp/r_default.aspx, viitattu ). Ollila, Markku (toim.): Ylimmät vedenkorkeudet ja sortumariskit rantaalueille rakennettaessa. Suositus alimmista rakentamiskorkeuksista. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöministeriö, Maa- ja metsätalousministeriö. Helsinki Saatavilla verkosta: a=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0c B8QFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.ymparisto.fi%2 Fdownload%2Fnoname%2F%257B6776CE2D C6C-9C4D-1DB3A1BD1C98%257D%2F57404&ei= GBA6Vbq7LIqdsgGTxYCQCA&usg=AFQjCNGxuPeUf81 RxWU3T7Xx8hPqh6zxlw&bvm=bv ,d.bGg Valkeapää, R., Nyman, T. & Vaittinen, M. 2008: Helsingin kaupungin tulvastrategia. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2010:1 / Helsingin kaupunki, Ramboll Finland Oy. Saatavilla verkosta: hel.fi/hel2/ksv/julkaisut/yos_ pdf Tarkastelun laati maisema-arkkitehti Anna-Kaisa Aalto Serum arkkitehdit Oy:stä. Maastokäynti tehtiin Kuvat ja kartat, ellei toisin mainittu: Anna-Kaisa Aalto / Serum arkkitehdit Oy. Pohjakartta (s. 2, 6 7) Helsingin kaupunki. 8