Lähetysteologi, dosentti Timo Vasko, Suomen Lähetysneuvoston puheenjohtaja; Suomen ev.lut. kirkon lähetystyön keskus (KLK)

Transkriptio

1 Suomen lähetysneuvottelu II Helsinki LÄHETYS JA USKONTOJEN KOHTAAMINEN Lähetysteologi, dosentti Timo Vasko, Suomen Lähetysneuvoston puheenjohtaja; Suomen ev.lut. kirkon lähetystyön keskus (KLK) Otsikossa on kolme yhteenkuuluvaa keskeistä sanaa herättämään keskustelua: LÄHETYS; USKONNOT; KOHTAAMINEN. Esitän alustukseni teesien ja kysymysten muodossa. TEESIT: LÄHTÖKOHTA Jeesuksen Kristuksen antama lähetystehtävä on edelleen voimassa: Matt. 28:18-20; Mark. 16:15-16; Luuk. 24:45-48; Joh ). Samoin on voimassa tähän erottamattomasti kuuluva rakkauden kaksoiskäsky: 5. Moos 6: Moos. 19:18; Matt. 22: Minkälainen suhde tänään lähetystehtävän toteuttamisella on raamatullisiin perusteisiinsa ja Jumalan valtakunnan näkökulmaan? Entä ei-kristillisiin eläviin uskontoihin? Miten lähetys on tänään käsitettävä? Miten edistetään kokonaisvaltaisen lähetyskäsityksen teologista ja käytännöllistä toteutumista alueilla, joissa kristityt elävät vähemmistöinä: koko evankeliumi koko ihmiselle koko maailmassa eli ihmisen monet tarpeet huomioon ottavaa kristillistä julistus- ja palvelutoimintaa? Tälle näkökulmalle on olemassa myös muita yhteenkuuluvia sanapareja, jotka samalla ilmentävät kokonaisvaltaista avaraa lähetyskäsitystä: oppi ja elämä; sana ja teko; todistus ja palvelu; usko ja rakkaus. Kysymys on rinnalla kulkemisesta. Uskotaanko ja eletäänkö lähetyksessä niin kuin itse opetetaan? Onko lähetyksen ohjelmissa riittävästi esillä, että rohkaistaan välittämään sekä kaikista lähimmäisistä että koko luomakunnasta? Keskeistä on Raamattuun perustuva osallistuminen armollisen kolmiyhteisen Jumalan lähetykseen hänen työtoverinaan. Keitä me itse, ja millä perusteella, hyväksymme työtovereiksemme? Lähetyksen sanomana on pelastava evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta kaikille. Tavoitteena on, että sanan koskettamissa ihmisissä kaikkialla syntyy elävä ja tietoinen yhteys ihmisen Luojaan ja Vapahtajaan Jeesuksessa Kristuksessa Pyhän Hengen toiminnan seurauksena; tämä yhteys kantaa iankaikkiseen elämään. Tässä ajallisessa elämässä se johtaa lähimmäisten palvelemiseen hyvin monilla tavoilla, että Kristus kirkastuisi monille. Onko lähetystyössä nykyinen oma ja yhteinen tavoitteenasettelu riittävän selvä mihin tavoitteisiin lähetystyössä halutaan pyrkiä erikseen ja yhdessä? Millaista yhteistä tavoitteistoa on nimettävissä? Mitä on lähetyskumppanuus tulevaisuudessa? Tarkoitus ei ole vain yleensä ja loputtomasti etsiä elämän merkitystä ja yhteyttä Jumalaan, vaan myös löytää elämän merkitys ja yhteys Raamatussa ilmoitettuun Jumalaan. Etsiminen sinänsä ei ole evankeliuminen sanoma, vaan tavoitteena on tietoisen ja henkilökohtaisen Jumala-suhteen löytäminen ja siinä ja sen mukaan eläminen. Tässä yhteydessä saa erityistä merkitystä kristityn identiteetin muodostuminen. Miten kristityn identiteettiä voidaan vahvistetaan eri konteksteissa? Mitä toimenpiteitä nykyaikana monien kristittyjen kohtaamat vainot ja väkivaltaiset kuolemat saava aikaan muiden kristittyjen keskuudessa? 1

2 Lähetys ottaa huomioon yleisen transsendenttisen pyhyyden kunnioituksen ja kaipauksen eri traditioissa ja uskonnoissa, mutta kristitty itse kunnioittaa pyhää kolmiyhteistä Jumalaa ja tunnustaa selkeästi ja rohkeasti Jeesuksen Kristuksen ainutlaatuisuuden. Ihmisessä nähdään sekä luomisen perusteella Jumalan kuva että ihmisen syntisyys. Miten Kristuksen ainutlaatuisuuden olisi tänään tultava ilmi lähetystehtävää täytettäessä? Yhä useampi ihminen yksilönä ottaa kantaa uskontoa ja uskoa koskeviin asioihin. Enää ei vallitse vahvasti tilanne, että kirkko tai joku muu hoitaisi uskonnon minun puolestani. Esim. Suomessa kirkosta eroaminen internetin kautta on tuonut julkisuuteen ja yksilöllistänyt suhdetta uskontoon. Lontoossa on valmisteilla laaja ateismia propagoiva kampanja Miten moderneja sähköisiä kommunikaatiovälineitä voitaisiin ottaa entistä enemmän lähetystyön ja kirkkojen käyttöön eri puolilla maailmaa? palautteet ja yhteydenottojen syventäminen avaavat merkittävän kosketuspinnan nykyaikaiselle lähetystyölle millaisia kokemuksia on follow-up -toiminnasta eri puolilla maailmaa? Ns. valistuksen aikakaudesta alkaen ja ulottuen jo postmodernin jälkeiseen nykyaikaan asti on ollut koettavissa, että vertikaalisuunta (Jumala ihminen) on hävinnyt tai ohentunut monen ihmisen elämässä; pitkään on ollut vallalla vain horisontaalinen kiinnostuksen taso (ihminen ja aineellinen ihminen ja aineellinen); tässä kokonaiskuvassa ei ole paikkaa Jumalalle. Kuitenkin nykypäivänä uskonnollinen etsintä on lisääntymässä vertikaaliakseli on palaamassa horisontaaliakselin kanssa samaan kokonaisuuteen, jossa molemmat ovat vaikuttamassa ihmisen elämään. Mitä johtopäätöksiä tästä toimintaympäristön muutoksesta on tehtävä? Lähetystehtävän täyttäminen nykymaailmassa on vielä yksiselitteisesti kesken. Tilastollisesti ja vain suuntaa-antavasti vasta noin 33 % koko maailman väestöstä lukeutuu kristityiksi. Muu osa maailman väestöstä eli noin 67% lukeutuu muiden maailman uskontojen ja ideologioiden tai ateismin kannattajiksi. Mitä olisi tehtävä, että kristittyjen prosentuaalinen osuus koko maailman väestöstä voisi kasvaa? Keiden keskuudessa lähetystyötä olisi lisättävä, keiden keskuudessa vähennettävä? Kristillistä lähetystyötä tehdään maantieteellisesti nyt kaikkialta kaikkialle, vaikkakin volyymiltaan hyvin epätasaisesti. Määrällisesti enemmistö kristityistä jo elää eteläisellä pallonpuoliskolla. Miten tietoisesti nimenomaan yhteistä lähetysnäkyä etsitään ja yhteisesti toteutetaan eri puolilla maailmaa? Onko voimakkaasti muuttunut toimintaympäristö otettu jo tarpeeksi huomioon? Keskeistä on, että jokainen tässä maailmassa voisi lukea ja kuulla Jumalan sanaa omalla kielellään. Siksi lähetystyön näkökulmasta raamatunkäännöstoiminta ja Raamattujen levittäminen monin eri tavoin kuuluu lähetystyön ydinalueisiin. Saavuttamattomia erikokoisia kansanryhmiä on vielä runsaasti jäljellä. Miten voitaisiin yhdessä lisätä panostusta raamatunkäännös- ja raamatunlevitystoimintaan? LÄHES KAIKKI MAAILMANUSKONNOT TEKEVÄT JONKINLAISTA LÄHETYSTYÖ- TÄ LEVITTÄÄKSEEN SANOMAANSA Esimerkiksi maailman toiseksi suurin organisaatio YK:n jälkeen, The Organization of the Islamic Confernce (OIC, johon kuuluu 57 muslimimaata ja viisi maata tarkkailijoina, joista yksi Venäjä) on kiinnostui Suomesta niin, että viime lokakuun alussa sen nelihenkinen valtuuskunta pääsihteerinsä johdolla vieraili Helsingissä. Oli kiinnostavaa käydä heidän kanssaan pari tuntia vuoropuhelua. Pääsihteerin sanoma mm. oli, että kristittyjen ja muslimien välillä tarvitaan historiallista sovintoa, 2

3 kuten juutalaisten ja kristittyjen välillä. Miten tulisi arvottaa uskontojenvälisten vuoropuhelujen mahdollisuuksia ja merkitystä lähetystyön, etnisten ryhmien välisen sovintotyön (reconciliation) ja yhteiskuntarauhan näkökulmasta? Em. tapaamisessa toimme keskusteluun myös viimeaikaisia realistisia tapahtumia, kuten Iranin parlamentin viime syyskuun meneillään olevat lainsäädäntötoimet, joissa uhataan kuolemantuomiolla islamin jättäviä muslimeja. Samoin nostimme esille tarpeen tiettyyn vastavuoroisuuteen: kun muslimeja kohdellaan lännessä demokratian pelisäännöin, milloin myös kristittyjä voidaan odottaa kohdeltavan samoin esim. Pohjois-Afrikassa, Lähi-Idässä, Arabian niemimaalla, Intiassa ja Kiinassa? Tällä ei tarkoiteta mitään kaupankäyntimenettelyä. Helsingissä marraskuun alussa ( ) järjestettiin Suomessa ensimmäinen Islam-Expo 1. Teemoina olivat mm. Islam Suomessa, Euroopassa ja islam arjessa. Luentona kuultiin mm. Mitä muslimeilla on annattavaa yhteiskunnallemme. Vuosi 2008 on nimitetty Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodeksi ja tilaisuus oli osa sitä. Onko vastavuoroisuusvaatimusajattelu perusteltua? Mitä muita mahdollisuuksia olisi edetä siihen suuntaan, että ihmisoikeudet ja tällöin mm. uskonnonvapaus toteutuisivat maissa, joissa kristityt nyt ovat ahtaalla. Kirkkojen maailmanneuvostosta Rev. Dr. Shanta Premawardahana (kotoisin Sri Lankasta) vieraili Kirkon toimitalossa viime lokakuussa. Hänen toimialaansa ovat uskontojenväliset dialogit ja uskontojenvälinen yhteistyö. Hän nosti selvästi esiin viime aikoina tapahtuneen historiallisen muutoksen, kun uskontodialogin tarkastelemisesta ja puhumisesta on kaikkialla kirkoissa siirrytty käytännölliseen uskontojen kannattajien väliseen vuoropuheluun, joista yksi merkittävä alue on elämän dialogi, eli arkipäiväisissä yhteyksissä tapahtuva rauhanomainen vuoropuhelu. Näissä yhteyksissä korostuu kristityn identiteetti ja reconciliation (anteeksiantaminen, sovinto, sovitus). Miten voivaan vahvistaa kristilliseltä pohjalta reconciliation -toimintaa? Nälkään johtaneet yhteiskunnalliset kaaokset ja luonnonmullistukset ovat osa sitä kontekstia, jossa lähetystyötä tehdään. Viime lokakuussa avustusjärjestö Oxfam arvioi, että tällä hetkellä maailmassa n. miljardi ihmistä näkee nälkää. Miksi, miten ja missä yhteyksissä tulevaisuudessa lähetystyössä on osallistuttava kehityksen ja rauhan rakentamisen tehtäviin? Miten tällöin lähetystyön näkökulmasta on suhtauduttava yhteistyöhön toisten uskontojen kannattajien kanssa? Lähetystyössä eri puolilla maailmaa monenlaisissa konteksteissa kohdataan monien uskontojen ja ideologioiden kannattajia, joita ovat muslimit, hindut, uskonnottomat, buddhalaiset, kiinalaisperäisten uskomusten kannattajat, kansanuskontojen kannattajat, ateistit, uusien uskontojen kannattajat, sikhit ja juutalaiset. Jokaisen kohdalla on kysymys paitsi uskonnollisesta tai ideologisesta oppijärjestelmästä myös sen yksittäisistä kannattajista eli ihmisinä lähimmäisestä, joita Herramme tahdon mukaan tulee kunnioittaa ja rakastaa, samalla hyväksymättä ja sortumatta totuus-relativismiin. Miten uskontoja koskevaa teologista ja muuta tuntemusta lisäävää työskentelyä voitaisiin yhteisesti lisätä Suomessa ja muualla? Kristitylle Jeesus Kristus on Tie, Totuus ja Elämä kaikissa olosuhteissa. Toisen kohtaamisessa evankeliumilla tarvitaan hyvin monenlaista tietoa ja taitoa. Näiden monien uskontojen kohdalla ollaan tekemisissä monenlaisten kulttuurikontekstien, ihmiskäsitysten, jumalakäsitysten, henkimaailma- ja pelkokäsitysten, syntikäsitysten, pelastusteiden, eskatologioiden ja organisaatiomuotojen kanssa. Mitä sellaista näistä kohtaamisista on opittu, että se on lähetystoiminnassa syytä priorisoida ja jakaa toiselle lähetystehtävän täyttämisen hyväksi? 3

4 NYKYISESTÄ YLEISESTÄ PAINOPISTETEMATIIKASTA MAAILMANLÄHETYK- SESSÄ Hyvän esimerkin tästä antaa juuri pidetty World Evangelical Alliance:n yleiskokous ja sitä seurannut The Mission Commission -kokous, johon viimeksi mainittuun osallistuin Pattayalla. WEA:iin luetaan kuuluvan 420 miljoonaa evankelikaalista kristittyä. WEA:n yleiskokous pidettiin ja esillä oli merkittävässä määrin myös globaaleja ongelmia kuten HIV/AIDS, ilmastonmuutos, uskonnonvapaus, köyhyys, pakolaiset, lasten ja naisten asema. MC:n yleisistuntojen esitelmien teemoina ja siis samalla nykyisinä painopistealueina ja myös meille mietittäväksi olivat: Mission in the Way of Jesus. The Crisis of the Global Evangelical Church in Mission. Mission in the Context of Suffering. Mission and Contextualisation. Mission and Spirituality.Paneeleissa alustuksina käsiteltiin lisäksi esim. teemoja, kuten: Mission and Spirituality. Arts and Mission. Business as Mission Needs and Gaps. North-South Dialogue. Global Mission Fund. Writing for Publication. Edinburgh Verkosto- ja tehtäväkohtaisissa ryhmissä käytiin läpi seuraavia yleisesti merkittäviä teemoja: National Mission Movements Network. International Missionary Training Network. Global Member Care Network. Global Missiology Task Force. Missionary Mobilisation Task Force. Joint Information Management Initiative (JIMI). Younger Leaders Track. Mission and Arts Track. Pastors Track. Tentmakers International (TI). SEALINK ( a transformational church-planting movement among all peoples of Southeast Asia so that they will join us in fulfilling the Great Commission regional and globally unreached People Groups (UPG) ). Ethne Network (global network focused on lessreached peoples). Interdev Partners Association (IPA). Mitä nämä teemat merkitsevät meille? KOHTAAMINEN Kohtaamista pohdittaessa on keskeistä tehdä samalla kristityn identiteettiä koskevia kysymyksiä. Mikäli kristityn identiteetti omasta kristillisyydestään on hataralla pohjalla ja epäselvä, on eri uskontojen ja ideologioiden kannattajien kohtaaminenkin vaikeaa. Mitä kristityltä ja laajentaen yleensä jonkin uskonnon kannattajalta yhteiskunnassa esim. Euroopassa yleisesti odotetaan? Viime elokuussa osallistuin Unkarissa merkittävään IAMS:n kansainväliseen missiologiseen konferenssiin, jonka teemana oli Identiteetti ja sovinnon evankeliumi: agenda 21. vuosisadan lähetystyön tutkimukseen ja käytäntöön (HUMAN IDENTITY AND THE GOSPEL OF RECONCILIATION: AGENDA FOR MISSION STUDIES AND PRAXIS IN THE 21ST CENTURY ). Prof. Miklós Tomka Unkarin sosiologisesta instituutista pohti esitelmässään yleisellä tasolla uskonnollista identiteettiä todeten, että yleinen julkinen mielipide yhteiskunnassa odottaa uskonnolta, että se huolehtii yksilöstä ja sosiaalisista epäkohdista. Uskonnon alkuperäisenä kutsumuksena on vahvistaa humaaneja arvoja, auttaa tasapainottamaan henkilökohtaista identiteettiä, vähentää sosiaalista konfliktia ja edistää sovintoa ja humaania ymmärtämystä. Kristittynä tähän voidaan jatkaa, että tämä tapahtuu johtamalla ja liittämällä ihmisiä Jumalan yhteyteen. Ensimmäinen askel ihmisten väliseen sovintoon (reconciliation) on, kun ryhdytään ihmisten haavoitettujen identiteettien parantamiseen. Prof. Tomka myös tähdensi, että nimenomaan uskonnollisessa identiteetissä on eräs ulottuvuus, joka voi luoda perustan sovinnolle. Kristinusko pitää kiinni näkemyksestä, johon kuuluu ihmisen syntisyys. Uskonnot yleensä kutsuvat ihmisiä itsetutkiskeluun etsiessään jonkun osuutta pahan levittämiseen maailmassa ja jonkun mahdollisuuksiin vähentää pahuuden levittämistä. Kuitenkin kristillinen ratkaisu, että joku lähtee liikkeelle omista virheistään ja luottaa Jumalan anteeksiantamukseen ja Hänen apuunsa, joka auttaa pahuuden voittamisessa, asettaa sovinnon 4

5 aikaansaamisen uuteen ulottuvuuteen. Se, että ihminen tajuaa oman itsekkyytensä, avaa samalla tietä vastustajien erilaisten intressien ja motivaatioiden ymmärtämiseen. Tämä ei ole vielä sovintoa, mutta on jo sen valmistelua ja halukkuutta siihen. Tomkan mielestä on selvää, että kristinusko voimakkaasti vaikuttaa nykyisen kommunismin jälkeisen Itä- ja Keski-Euroopan yhteiskuntien arvomaailmaan. Japanilainen konteksti: Buddhalaisessa Japanissa pitkään asuneena luterilaisena amerikkalaisena kristittynä ja professorina Kenneth J. Dalella on ollut monia tilaisuuksia ajatella ja toteuttaa dialogia erilaisten uskontojen kannattajien keskuudessa. Dalelle tarjoutui haasteeksi perehtyä buddhismiin, joka Japaniin tullessa oli hänelle täysin uusi ja vieras uskonto. Hän teki monenlaisia yrityksiä tutkia ja havainnoida buddhismia. Vaikuttavin kontakti muodostui hänen perehtyessään Rissho Kosei-kai - buddhalaisuuteen. Dalen uteliaisuutta herätti erityisesti hooza -ryhmäkeskustelu, joka on buddhalaisuuteen kuuluva - kristillisen terminologian avulla ilmaistuna - ryhmäsielunhoidon menetelmä. Dalelle "hooza oli avoin ikkuna buddhismin sydämeen ja myös japanilaisen ajattelun ja kulttuurin sydämeen". Kuitenkin hän myöntää, että suurin osa hänen dialogeistaan japanilaisten kanssa on enemmän käsitellyt sekularismia kuin buddhalaisuutta. Tämä on ollut hänestä valitettavaa, koska hän Japanissa olisi mieluummin keskustellut uskonnosta ja arvoista jonkun sellaisen kanssa, jolla on tietty uskonnollinen tausta ja vakaumus kuin sellaisen kanssa, jolla ei ole mitään kiinnostusta uskontoon sellaisenaan. Tämä kuvastaa kuitenkin tilanne Japanissa. Dale on myös tullut tietoiseksi siitä, että monen japanilaisen kohdalla sekularismin takana on pinnan alla tietoisuus buddhismista ja buddhalaisesta ajattelusta ja käytännöstä vaikka tämä ei näkyisi päällepäin. Tässä tilanteessa merkittävän panoksen antaminen dialogille ei luonnistu. Sen sijaan Dale kommentoi muutamia dialogiin liittyviä puolia ja osoittaa neljäntyyppisen dialogin vahvoja ja heikkoja puolia. Nämä neljä dialogia ovat: institutionaalinen dialogi, teologinen dialogi, dialogi yhteisessä toiminnassa ja dialogi henkilökohtaisessa kontaktissa. Näistä kustakin nostan esiin vain muutamia näköaloja. Institutionaalinen dialogi. Dalen mukaan institutionaalisessa dialogissa on kysymys organisoidun uskonnon edistämästä dialogista. Sitä toteutetaan usein suurissa konferensseissa, joihin osallistuvat erilaisten uskonnollisten yhteisöjen viralliset edustajat. Tämä dialogi on peräisin ylhäältä "from the top". Tällaisen dialogin etuna on osoittaa yhteiskunnalle, että uskonnolliset organisaatiot ovat avaramielisiä ja toisille avoimia. Tämä on uskonnoille hyvää julkisuutta, koska yhteiskunta Japanissa arvostaa avomielisyyttä eikä pidä kiihkoilusta. Dale näkee tämänkaltaisessa institutionaalisesti sponsoroidussa dialogissa myös heikkouksia. Siinä dialogista tehdään julkinen näytös, mutta kysymykseksi jää, kuinka paljon näissä suurissa kokouksissa voi tapahtua toisen osapuolen uskon todellista ymmärtämistä. "Ehkä vaikutus on melko pinnallinen". Joissakin tapauksissa tällaisella dialogilla saattaa olla melkoinen poliittinen vaikutus muttei paljonkaan henkilökohtaista vaikutusta. Poliittinen vaikutus saattaa olla tärkeää, mutta se ei voi olla uskonnollisen dialogin koko sisältö. Teologinen dialogi. Dialogi teologisella tasolla on em. suhteen eri luonteista. Tällöin Dale ajattelee ennen muuta uskonnollisten teoreetikkojen tai teologien pieniä ryhmiä, jotka kokoontuvat keskustelemaan uskonnollisen opetuksen eri aspekteista. Nämä henkilöt ovat tavallisesti oppineita, joiden näkökulma uskontoon on historiallinen tai filosofinen. He ehkä keskittyvät yhteen pääasiaan, kuten etiikan ongelmiin tai pelastuskäsitykseen, ja kukin oppinut tuo oman käsityksensä teemaan. Tällä dialogilla on Dalen mielestä se etu, että tällöin totuutta koskeva esitetty käsitys perustuu aitoon lähteeseen. Kaikki edustajat pyrkivät olemaan objektiivisia tutkiessaan omia lähteitään ja arvioidessaan omien traditioidensa ideoita. Tähän he käyttävät historian tutkimusta, sitä muuta laajaa tutkimusta, jota muut teologit ovat kirjoittaneet, sekä filosofian metodologiaa. Dalen mielestä on kunnioitettava pyrkimystä "löytää totuus ihmiselämästä, maailmasta ja jumalallisesta voimasta 5

6 maailmassa". Dale löytää tämäntyyppisestä dialogista myös joitakin haittoja. 'Totuus' -käsite yleisesti määritellään filosofisesti; historia ja logiikka ovat käytössä ja niiden avulla määritellään mitkä ideat ovat oikein tai väärin. Vaikka uskontodialogissa järkeä on varmasti käytettävä täydessä laajuudessa, tällainen lähestymistapa voi lopulta olla melko steriili. Akateemiset erityiskysymykset voivat motivoida tähän. Alkuperäinen toive on voinut kuitenkin olla se, että saa tietää syvemmin toisen mielipiteistä ja kokemuksista. Jonkun asian voi todistaa loogisesti, mutta se ei välttämättä auta, kun yritetään ymmärtää muita uskontoja. Dalen mielestä uskonnollisen dialogin ei koskaan pitäisi tähdätä vain todistamaan jotakin asiaa; perustarkoitus pitäisi aina olla aidon ymmärtämisen saavuttaminen. Dialogi yhteisessä toiminnassa. Yhteisessä toiminnassa toteutettava dialogi puolestaan on aivan erilainen lähestymistapa uskontojenväliseen ymmärtämiseen. Se perustuu olettamukseen, että vaikka teologiat ovat erilaisia, on olemassa yhteinen perusta, joka on huoli ihmisen hyvinvoinnista. Tämä yhteinen perusta riittää tuomaan uskontojen kannattajat yhteen. Dale tähdentää, että tällöin ei ole välttämätöntä ajatella samanlailla tai uskoa samanlailla; on riittävää, kun yksinkertaisesti toimitaan yhdessä. Tämä on siis luonteenomaista yhdessä toimimisen dialogityypille. Tällainen lähestymistapa on hyvin relevantti esim. Rissho Kosei-kai uskonnossa, koska Niwano Peace Foundation`n perustavaan filosofiaan kuuluu kaikkien uskontojen yhteinen huoli rauhasta. Tällöin Dalen mukaan onkin kysyttävä uskontojen perusmerkitystä. Onko uskonto teologinen julkilausuma (statement)? Vai onko uskonto filosofinen näkökulma jonkin asian perustelemiseksi? Onko totuus akateeminen kysymys? Eivätkö oikea ajattelu (totuus) ja oikea toiminta liity toisiinsa? Eivätkö ne ole erottamattomia? Dale painottaa, että tärkeämpää on toteuttaa oikea käsitys tekona kuin uskoa oikea käsitys mutta ei tehdä sen mukaan. Dalen mukaan Jeesus opetti tätä. Dalen mielestä eri uskontojen kannattajat voivat yhtyä sellaiseen hankkeeseen, jonka tarkoituksena on rakentaa parempi yhteiskunta ja työskennellä ihmisen hyvinvoinnin hyväksi. Tämä tarkoittaa työtä rauhan hyväksi, työtä poliittisen oikeudenmukaisuuden hyväksi, työtä auttaa ja lohduttaa kärsiviä ihmisiä. Jos tämän tyyppisessä uskonnollisessa dialogissa on heikko puolensa, on se Dalen mukaan siinä, ettei toiminnan taustana ole yksimielisyyttä toiminnan motiivista. Hengen yhteys (unity of spirit) saattaa puuttua, vaikka olisi olemassa ulkonainen yhteisen liikkeen yhteys. Jos näin on laita, silloin yhteisessä toiminnassa toteutettava dialogi on varsin pinnallista. Dialogi henkilökohtaisessa kontaktissa. Neljänneksi uskontojenvälisen dialogin tyypiksi Dale esittelee henkilökohtaisen kontaktin. Tällä hän tarkoittaa henkilökohtaista keskustelua, jota käyvät eri uskontojen kannattajien yksittäiset uskovat. Ehkä tehokkain keskinäisen kanssakäymisen muoto tapahtuu uskonnollisten henkilöiden kesken. Tämä dialogi ei vaadi suuria julkisia tapahtumia; se ei ole pelkästään akateeminen erikoistilanne; se ei ole pelkästään yhteinen ulkonainen tapahtuma. Se on ideoiden ja vakaumusten rehellistä esittämistä, joka nousee sellaisten kahden tai useamman henkilön sydämestä, jotka luottavat toisiinsa ja haluavat oppia toinen toiseltaan. Tällä tasolla Dalen mukaan asenteet ovat tärkeimpiä. Molemminpuolinen kunnioitus on ensisijaista. Kukin kunnioittaa toisen vakaumuksia ja elämäntyyliä. Kunnioitetaan toisen henkilön oikeutta uskoa siihen, että se mitä hän ajattelee on korrektia; toisen ihmisen vapautta uskoa siihen, mitä hän haluaa uskoa, kunnioitetaan. Nämä ominaisuudet ovat perustavanlaatuisia aidolle dialogille. Dale painottaa myös, että tällä tasolla voidaan ymmärtää uskon syvä persoonallinen merkitys toisen uskonnon kannattajan kohdalla. Teologisessa keskustelussa puhutaan totuudesta akateemisesta tai filosofisesta näkökulmasta käsin. Mutta henkilökohtaisen dialogin tasolla toisen ihmisen uskon kokemus ymmärretään elettynä, rukouksessa ja käytännössä. Dalella itsellään on ollut tällainen dialogi Rissho Kosei-kai -uskontoon kuuluvan henkilön kanssa. Hänelle oli rikastuttava kokemus aistia henkilökohtaisen uskon merkitys ystävänsä elämässä ja Dalen toivomukseksi tuli, että rikastuttava kokemus samoin tuli myös tälle ei-kristitylle ystävälle, jolle Dale kertoi uskon 6

7 merkityksestä omassa elämässään. Dale näin esittelee neljä erilaista mahdollisuutta dialogiin eri uskontojen kannattajien kanssa. Niillä kaikilla on sekä etuja että haittoja. Haittojen välttämiseksi Dale esittää tarpeen yhdistää kaikki mainitut neljä lähestymistapaa. Ne täydentävät toinen toistaan ja siten saavat aikaan dialogin, joka sisältää julkisuudessa tunnustamisen, teologisen ajattelun, sosiaalisen tapahtuman ja henkilökohtaisen kontaktin. Mielenkiintoista on myös huomata, että Dalen kristittynä pitää tärkeänä mainita buddhalaisessa japanilaisessa kontekstissa toiveenaan, että ihmiskunnassa tapahtuisi kulkua kohti suurempaa harmoniaa. Tämä sananvalinta lienee käytyjen dialogin vaikutusta hänen teologiaansa. Islam Euroopassa on osa maailmanlaajaa ja monitahoista islamilaista todellisuutta ja erittäin merkittävä haaste kristilliselle todistukselle ja palvelulle. Koko maailmassa moneen maantieteelliseen kulttuurikontekstiin ja suuntaukseen jakautuneen islamin kannattajien määräksi vuonna 2008 arvioidaan suuntaa-antavasti 1,4 miljardia eli n. 21% koko maailman väestöstä. Samaan aikaan kristinuskon kannattajiin luetaan n. 2,2 miljardia eli n. 33% koko maailman väestöstä. Ei siis ole samantekevää koko maailman yleistilanteen kannalta, miten kristityt ja muslimit tulevat toimeen keskenään, sillä yhteensä näiden kahden uskonnon kannattajiin kuuluu yli puolet eli n. 54% koko maailman väestöstä. Voimakkainta kasvu on muslimien keskuudessa ollen 1,78 keskimääräistä trendi% kristittyjen lukeman ollessa 1,30 keskimääräistä trendi%. (Timo Vasko: Uskonnot ja maailmanlähetys tilastoissa vuonna Kirkkomme lähetys vår kyrkas mission , ) Miltä Euroopan kartta näyttää islamin levinneisyyden kannalta? Euroopan unionin alueella suurimmat muslimivähemmistöt 2000-luvun alkuvuosien tietojen perusteella sijaitsevat määrällisesti valtioittain aakkosjärjestyksessä seuraavasti: Belgia, muslimien lukumäärä , osuus väestöstä 4%, alkuperämaa Marokko, Turkki. Britannia 1,6 milj., 3%, Pakistan, Bangladesh, Intia Bulgaria 1 milj., 12%, syntyperäinen turkkilainen vähemmistö Espanja 1 milj., 2%, Marokko, Algeria Hollanti , 6%, Marokko, Turkki Irlanti , 0,8%, maahanmuuttajia monesta eri maasta Italia , 1,5%, Marokko, muu Välimeren alue Itävalta , 4%, Turkki, Bosnia-Hertsegovina Kreikka , 3,5%, syntyperäinen turkkilainen vähemmistö, Albania Kypros , 20%, Pohjois-Kyproksen turkkilaisvähemmistö Portugali , 0,4%, maahanmuuttajia Afrikasta ja Aasiasta Ranska 5 milj., 8%, Algeria, Marokko, Tunisia Romania , 0,4%, syntyperäinen muslimiväestö ja maahanmuuttajia Ruotsi , 3%, Iran, Turkki, Bosnia Saksa 3,4 milj., 4%, Turkki, Bosnia-Hertsegovina Slovenia , 2,5%, Bosnia-Hertsegovina Suomi , 0,8%, Somalia, Lähi-Itä, Kosovo, Turkki Tanska , 4%, Turkki, Pakistan, Marokko, ent. Jugoslavia. YHT Euroopassa, mutta Euroopan unionin ulkopuolisissa valtioissa, muslimien arvioidaan luvun alun tietojen perusteella sijaitsevan määrällisesti valtioittain aakkosjärjestyksessä seuraavasti: Albania 2,5 milj., 70%, alkuperäisväestöä Bosnia-Hertsegovina 1,8 milj., 40%, alkuperäisväestöä Kosovo 2 milj., 90%, alkuperäisväestöä Makedonia , 30%, alkuperäisväestöä 7

8 Montenegro , 18%, alkuperäisväestöä Norja , 3%, Pakistan, Irak, Somalia Serbia , 3%, alkuperäisväestöä Sveitsi , 4%, ent. Jugoslavia, Turkki Venäjä milj., n %, useita kansallisuuksia (väkiluku 2006: n. 143 milj.) YHT (Tom Kankkonen: Islam Euroopassa. KLEIO: Helsinki 2008, ) KAIKKI YHT