Muutettu ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2017) 637 final 2015/0288 (COD) Muutettu ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI tietyistä tavaroiden verkkotavarakauppaa ja muuta etämyyntiä koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) {SWD(2017) 354 final} FI FI

2 1. EHDOTUKSEN TAUSTA PERUSTELUT Komissio hyväksyi 9. joulukuuta 2015 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyistä digitaalisen sisällön toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista 1 ja ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyistä tavaroiden verkkokauppaa ja muuta etämyyntiä koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista 2. Ehdotusten tarkoituksena on edistää kasvua luomalla todelliset digitaaliset sisämarkkinat, joista on hyötyä sekä kuluttajille että yrityksille, poistamalla keskeiset sopimusoikeuteen liittyvät esteet, jotka vaikeuttavat rajat ylittävää kauppaa. Tämän muutetun ehdotuksen avulla komissio haluaa laajentaa tietyistä tavaroiden verkkokauppaa 3 ja muuta etämyyntiä koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista laaditun direktiiviehdotuksen soveltamisalaa kattamaan myös perinteisen tavaroiden kaupan. Alkuperäisessä ehdotuksessaan komissio halusi puuttua nopeasti keskeisiin esteisiin, jotka vaikeuttavat rajat ylittävää kauppaa, koska kaupankäynti ja tekniikka muuttuvat digitalisoitumisen vuoksi kiivaassa tahdissa. Tästä syystä se esitti ensin ehdotuksen, jossa käsiteltiin ainoastaan tavaroiden verkkokauppaa ja muuta etämyyntiä. Ehdotukseen liittyvässä tiedonannossa komissio totesi, että koska tuotteita myydään yhä yleisemmin sekä verkossa että tavallisissa kaupoissa, komissio pyrkii kaikin keinoin välttämään tilanteen, jossa näitä jakelukanavia koskevat säännöt poikkeaisivat toisistaan. Sen tavoitteena on varmistaa, että kuluttajat ja yritykset voivat luottaa johdonmukaiseen oikeudelliseen kehykseen. 4 Johdonmukaisuuden varmistamiseksi komissio lupasi toimittaa lainsäätäjille perinteistä tavarakauppaa koskevat tiedot, jotka se keräsi EU:n keskeisiä kuluttajadirektiivejä koskevan, REFIT-ohjelmaan perustuvan toimivuustarkastuksen yhteydessä. Näihin direktiiveihin kuuluu mm. kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskeva direktiivi 1999/44/EY 5. Komissio myös korosti tiedonannossa, että toimivuustarkastuksen tulokset voitaisiin ottaa huomioon lainsäätäjien käsitellessä tavaroiden verkkokauppaa koskevaa ehdotusta, esimerkiksi laajentamalla sen soveltamisalaa. 6 Komissio toimitti toimivuustarkastuksen yhteydessä kerätyt tiedot lainsäätäjille elo-syyskuussa 2016 ja julkaisi ne toukokuussa Kun ehdotuksesta keskusteltiin Euroopan parlamentissa ja neuvostossa, lainsäätäjät korostivat, että etämyyntiä ja perinteistä kauppaa varten tarvitaan yhdenmukaiset säännöt. Verkkokauppaa ja muuta etämyyntiä koskevan ehdotuksen käsittelystä vastasi Euroopan parlamentissa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta (IMCO) yhteistyössä oikeudellisten asioiden valiokunnan (JURI) kanssa. Molempien valiokuntien esittelijät ehdottivat muutoksia, joilla ehdotetun direktiivin soveltamisala laajennettaisiin koskemaan kaikkia myyjän ja kuluttajan välillä tehtäviä myyntisopimuksia. Tässä yhteydessä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyysi Euroopan parlamentin tutkimuspalvelua laatimaan 1 COM(2015) 634 final. 2 COM(2015) 635 final. 3 Näissä perusteluissa verkkokaupalla tarkoitetaan verkossa tai muulla tavoin etämyyntinä tapahtuvaa kauppaa. 4 COM(2015) 633 final, s Kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25 päivänä toukokuuta 1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/44/EY, EYVL L 171, , s COM(2015) 633 final, s SWD(2017) 209 final. Kuluttajansuoja- ja markkinointilainsäädännön toimivuustarkastusta koskeva kertomus ja sen tueksi laaditut ulkoiset selvitykset ovat saatavilla osoitteessa e2tnletewxuap6gbcb0wzg4ngelxruc7oxd3bkwlm0nnpzqkuvog4gztcwvmf4lakph7hlhq5ol9z1qp4vlhcpm-jj71zxyb8yr4dh9m8xmrc8- AOP82AjNmHaQXuUINLKghPW4zVIoMFwYYx6y0wJxqAl FI 2 FI

3 vaikutusten ennakkoarvioinnin, jotta voitaisiin selvittää muutosten vaikutuksia etukäteen. EP:n laatima vaikutustenarviointi julkaistiin 14. heinäkuuta Sen päätelmien mukaan sekä verkkokauppaan että perinteiseen kauppaan olisi sovellettava yhdenmukaisia sääntöjä, joista hyötyvät sekä yritykset että kuluttajat. 8 Oikeus- ja sisäasioiden neuvoston epävirallisessa kokouksessa 7. heinäkuuta 2017 ja neuvoston yksityisoikeustyöryhmässä (sopimusoikeus) useimmat jäsenvaltiot ilmaisivat suhtautuvansa varauksellisesti oikeudelliseen hajanaisuuteen, jonka erilaisten järjestelmien soveltaminen tavaroiden etämyyntiin ja perinteiseen kauppaan aiheuttaisi. Ne korostivat, että tavarakauppaan olisi sovellettava jakelukanavasta riippumatta samoja sääntöjä. Tämän seurauksena useat jäsenvaltiot ovat olleet sitä mieltä, että komission olisi esitettävä muutettu ehdotus, jossa ehdotetun direktiivin soveltamisala laajennetaan kattamaan myös perinteinen tavarakauppa. Tämän muutetun ehdotuksen tarkoituksena on myös helpottaa toimien edistymistä tällä sisämarkkinastrategioiden ytimessä olevalla alalla, Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti: Kesäkuussa 2016 Eurooppa-neuvosto kehotti saattamaan päätökseen ja panemaan täytäntöön vuoteen 2018 mennessä komission ehdottamat erilaiset sisämarkkinoita koskevat strategiat. 9 Kesäkuussa 2017 Eurooppa-neuvosto korosti, että EU:lta ja sen jäsenvaltioilta tarvitaan lisätoimia, jotta päästään kesäkuun 2016 päätelmien mukaiseen tavoitetasoon sisämarkkinoiden suhteen Neuvosto raportoi kesäkuun 2018 Eurooppaneuvostolle edistymisestä sisämarkkinoiden ja kaikkien sen osa-alueiden syventämisessä ja täytäntöönpanossa sekä täytäntöönpanon varmistamisessa. 10 Komission muutettu ehdotus, jossa alkuperäisen ehdotuksen soveltamisalaa laajennetaan kattamaan myös perinteinen kauppa, on laadittu edellä kuvattujen toimielinten välisten neuvottelujen etenemisen pohjalta. Siinä otetaan huomioon toimivuustarkastuksen 11 tulokset ja Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun laatima vaikutustenarviointi, sellaisena kuin se on yksityiskohtaisesti esitetty muutetun ehdotuksen oheisasiakirjana esitettävässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa 12. Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Alkuperäistä ehdotusta koskevassa vaikutustenarvioinnissa esiteltiin ongelmia, joita kansallisen sopimusoikeuden eroavuuksista aiheutuu sekä kuluttajille että yrityksille. Kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevaan direktiiviin perustuva vähimmäistason yhdenmukaistaminen ei kannusta kuluttajia tekemään ostoksia eikä yrityksiä myymään tuotteitaan muissa EU-maissa 13. Näin kuluttajat ja yritykset eivät pääse hyödyntämään sisämarkkinoiden tarjoamia etuja täysimääräisesti. Toimivuustarkastuksen tulokset vahvistivat, että tällä alalla tarvitaan yhdenmukaiset säännöt, joita sovelletaan sekä etämyyntiin että perinteiseen kauppaan. 14 Vaikka kuluttajien luottamus verkko-ostosten tekemiseen yli rajojen on kasvanut siitä kun komissio esitti alkuperäisen ehdotuksensa, niin että valtaosa rajat ylittävästä kulutushyödykkeiden kaupasta tapahtuu nykyään verkossa, verkko-ostoksia tehdään silti EUCO 26/16, 10 EUCO 8/17, 11 SWD(2017) 209 final, Report of the Fitness Check of consumer and marketing law. 12 SWD(2017) 354. final, Impacts of fully harmonised rules on contracts for the sales of goods. 13 SWD(2017) 209 final, Report of the Fitness Check of consumer and marketing law, s SWD(2017) 209 final, Report of the Fitness Check of consumer and marketing law, s FI 3 FI

4 edelleen mieluiten omassa maassa. 15 Yksi kuluttajien suurimmista rajat ylittävään verkkokauppaan liittyvistä huolenaiheista on epävarmuus kuluttajan keskeisistä sopimukseen perustuvista oikeuksista. 16 Kuluttajien luottamuksen lisääntyminen ei myöskään ole lisännyt rajat ylittävien ostosten määrää vastaavasti. 17 Yritysten luottamus rajat ylittävään kaupankäyntiin ei ole edelleenkään lisääntynyt. Tuoreimman EU:n laajuisen selvityksen (2016) mukaan 58 prosenttia EU:n vähittäiskauppiaista ilmoittaa suhtautuvansa verkkokauppaan luottavaisesti. Silti vain 28 prosenttia suhtautuu luottavaisesti toiseen EU-maahan suuntautuvaan verkkokauppaan, ja 30 prosenttia ilmoittaa suhtautuvansa luottavaisesti ainoastaan myydessään tuotteita verkossa oman maansa kuluttajille. 18 Nämä uudet tiedot vahvistavat alkuperäisen ehdotuksen oheisasiakirjana olevassa vaikutustenarvioinnissa esiin tuodun tiedon, jonka mukaan kansallisen sopimusoikeuden eroavuudet ovat yksi rajat ylittävän kaupan suurimmista esteistä: verkkokauppaa käyvien vähittäiskauppiaiden mukaan neljästä suurimmasta rajat ylittävän kaupan esteestä kaksi liittyy kansallisen sopimusoikeuden eroavuuksiin (38,1 %) ja kansallisten kuluttajansuojasääntöjen eroavuuksiin (37,4 %). 19 Näiden huolenaiheiden vuoksi vähittäiskauppiaat eivät ole edelleenkään halukkaita harjoittamaan verkkokauppaa yli rajojen. 20 Kansallisten kuluttajasopimussäännösten eroavuudet vaikuttavat myös yrityksiin ja kuluttajiin, jotka osallistuvat perinteiseen rajat ylittävään kauppaan: EU:n kuluttajansuoja- ja markkinointilainsäädäntöä koskevan REFIT-toimivuustarkastuksen yhteydessä laaditun analyysin mukaan 42 prosenttia perinteistä kauppaa käyvistä vähittäiskauppiaista ja 46 prosenttia etämyyntikanavia käyttävistä vähittäiskauppiaista katsoo, että kuluttajansuojaa ja sopimusoikeutta koskevien erilaisten sääntöjen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset muodostavat huomattavan esteen rajat ylittävälle kaupankäynnille. 21 Vastaavasti äskettäin tehdyn REFIT-toimivuustarkastuksen mukaan 72 prosenttia kuluttajista katsoo, että erot kuluttajan oikeuksissa tuotteen ollessa virheellinen ovat merkittävä tai erittäin merkittävä tekijä, joka on otettava huomioon kun harkitaan ostosten tekemistä perinteisessä kaupassa toisessa EU-maassa. 22 Siksi alkuperäisen ehdotuksen tarkoituksena oli poistaa keskeiset sopimusoikeudesta johtuvat rajat ylittävän kaupan esteet, jotta päästäisiin eroon ongelmista, joita monimutkainen oikeudellinen kehys aiheuttaa sekä yrityksille että kuluttajille, ja vähentää yrityksille sopimusoikeuteen liittyvien erojen vuoksi aiheutuvia kustannuksia. Tällä muutetulla ehdotuksella on samat tavoitteet. Koska sitä sovelletaan kaikenlaiseen tavarakauppaan, se edistää näiden tavoitteiden saavuttamista alkuperäistä ehdotusta paremmin, sillä kansallisten sopimusoikeuden sääntöjen eroavuuksista johtuva oikeudellinen epävarmuus ja kustannukset haittaavat yhtä lailla myös rajat ylittävää perinteistä kauppaa 15 Kuluttajista 72,4 prosenttia suhtautuu ostoksiin luottavaisesti kotimaassaan, kun vastaava luku rajat ylittävän kaupan osalta on 57,8 prosenttia. Vuoden 2017 kuluttajatulostaulu, ks Euroopan komissio: Consumer survey identifying the main cross-border obstacles to the Digital Single Market and where they matter most, Vuoden 2017 kuluttajatulostaulu. 18 Vähittäissektorin yritysten suhtautumista rajat ylittävään kauppaan ja kuluttajansuojaan koskeva selvitys Retailers' attitudes towards cross-border trade and consumer protection, 2016, s Vähittäissektorin yritysten suhtautumista rajat ylittävään kauppaan ja kuluttajansuojaan koskeva selvitys Retailers' attitudes towards cross-border trade and consumer protection, 2016, s Näitä esteitä pidettiin rajat ylittävässä kaupassa tärkeimpinä heti suuremman petosriskin ja maksujen saamatta jäämisen (39,7 %) ja kansallisten verosäännösten eroavuuksien (39,6 %) jälkeen. 20 Vähittäissektorin yritysten suhtautumista rajat ylittävään kauppaan ja kuluttajansuojaan koskeva selvitys Retailers' attitudes towards cross-border trade and consumer protection, 2016, s SWD(2017) 209 final, Report of the Fitness Check of consumer and marketing law, s SWD(2017) 209 final, Report of the Fitness Check of consumer and marketing law, s FI 4 FI

5 vähentämällä myyntiä, kaventamalla kuluttajille tarjolla olevaa valikoimaa ja heikentämällä hintakilpailua. Lisäksi tämän muutetun ehdotuksen avulla vältetään ne kielteiset vaikutukset, joita jakelukanavan mukaan eriytettyjen kansallisten sopimusoikeuden sääntöjen soveltaminen aiheuttaisi elinkeinonharjoittajille, jotka harjoittavat omassa maassaan sekä etämyyntiä että perinteistä kauppaa. Näin ollen ehdotuksessa otetaan huomioon yleistyvä suuntaus myydä tuotteita sekä perinteisen että verkkokaupan kautta, ja se vastaa markkinoiden kehitykseen sekä kuluttajien että yritysten tarpeet huomioon ottaen. Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa Muutetun ehdotuksen keskeiset aineelliset säännökset kattavat tärkeimmät eroavuudet, joita pakottavissa kansallisissa kuluttajasäännöissä on jäljellä sen jälkeen kun jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevassa direktiivissä vahvistetut vähimmäistason yhdenmukaistamista koskevat säännöt. Nämä kansallisten sääntöjen tärkeimmät eroavuudet vaikuttavat elinkeinonharjoittajien päätöksiin siitä, ryhtyvätkö he myymään tavaroita yli rajojen, ja jos ryhtyvät, niin missä laajuudessa. Ehdotus perustuu sääntöihin, jotka on vahvistettu kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevassa direktiivissä, jonka kumoamista tässä ehdotetaan. Ehdotuksen mukaan tavaroiden sopimuksenmukaisuuskriteerit, kuluttajien saatavilla olevien oikeussuojakeinojen hierarkia ja niiden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt olisi yhdenmukaistettava täysimääräisesti. Ehdotus täydentää olemassa olevaa horisontaalista kuluttajansuojalainsäädäntöä ja erityisesti kuluttajan oikeuksista 25 päivänä lokakuuta 2011 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2011/83/EU 23. Nämä kaksi säädöstä eivät olisi päällekkäisiä vaan täydentäisivät toisiaan, sillä direktiivin 2011/83/EU säännökset koskevat pääasiassa ennen sopimuksentekoa sovellettavaa tiedonantovelvollisuutta, etämyyntisopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin liittyvää peruuttamisoikeutta sekä tavaroiden toimittamista ja vaaranvastuun siirtymistä koskevia sääntöjä, kun taas ehdotus tavaroiden kauppaa koskevista sopimuksista koskee tavaroiden sopimuksenmukaisuutta, kuluttajien saatavilla olevia oikeussuojakeinoja siinä tapauksessa, että tavara ei ole sopimuksen mukaista, sekä näiden oikeussuojakeinojen käyttöä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä. Ehdotus on yhdenmukainen myös EU:n kuluttajansuoja- ja markkinointilainsäädäntöä koskevan REFIT-toimivuustarkastuksen 24 tulosten kanssa. Ehdotusta täydentää alakohtainen unionin lainsäädäntö, kuten ekosuunnittelua 25 ja energiamerkintöjä 26 koskevat säädökset ja niiden täytäntöönpano- ja delegoidut säädökset, joissa vahvistetaan tuotekohtaisia kestävyysvaatimuksia. Ehdotus on yhdenmukainen myös tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12 päivänä joulukuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/ ja 23 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta, EUVL L 304, , s SWD(2017) 209 final, Report of the Fitness Check of consumer and marketing law. 25 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (EUVL L 285, , s ). 26 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/30/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (EUVL L 153, , s. 1 12). 27 EYVL L 351, , s FI 5 FI

6 sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/ kanssa. Niissä vahvistetaan tuomioistuinten toimivaltaa ja sovellettavaa lakia koskevat säännöt. Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa Ehdotus liittyy toimenpiteisiin, joita komissio ehdotti tiedonannossaan Rajat ylittävän verkkokaupan kokonaisvaltainen edistäminen Euroopan kansalaisten ja yritysten hyväksi 29. Kaikki siinä mainitut toimenpiteet edistävät merkittävästi rajat ylittävää verkkokauppaa Euroopassa. Yhdessä ne muodostavat toisiaan täydentävistä ja välttämättömistä osatekijöistä koostuvan paketin, jonka avulla rajat ylittävän verkkokaupan lisääntymisestä voidaan saada täysi hyöty. Kun keskeiset kansalliset sopimusoikeuden säännökset yhdenmukaistetaan täysimääräisesti, voidaan helpottaa erityisesti maarajoitusten torjumista koskevan asetusehdotuksen 30 täytäntöönpanoa, sillä näin poistetaan yksi tärkeimmistä syistä, joiden vuoksi yritykset ylipäätään käyttävät maarajoituksia. Muutettu ehdotus on yhdenmukainen digitaalisen sisällön toimittamista koskevan direktiiviehdotuksen kanssa. Molemmat ehdotukset edistävät merkittävällä tavalla digitaalisten sisämarkkinoiden koko potentiaalin hyödyntämistä. Muutettu ehdotus on erittäin tärkeä osa tätä pakettia, sillä tavarakauppa muodostaa yli 80 prosenttia kaikesta rajat ylittävästä kaupasta. 31 Tiedonannossa Digitaalisten sisämarkkinoiden strategian täytäntöönpanon väliarviointi 32 komissio kehotti Euroopan parlamenttia ja neuvostoa hyväksymään kaikki ehdotetut toimenpiteet viipymättä, koska jäljellä olevat esteet olisi poistettava ripeästi, jotta digitaalisista sisämarkkinoista voidaan tehdä totta. 2. OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE Oikeusperusta Tämän muutetun ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä SEUT-sopimus, 114 artikla. Sen päätavoite on sisämarkkinoiden toteuttamis- ja toimintaedellytysten parantaminen. Kuten 1 jaksossa selostetaan, kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevaan direktiiviin 33 perustuva vähimmäistason yhdenmukaistaminen on johtanut kuluttajasopimuksia koskevien kansallisten sääntöjen eroavuuksiin siksi, että kansalliset pakottavat säännöt menevät pidemmälle kuin direktiivissä vahvistettu vähimmäistaso. Nämä eroavuudet haittaavat rajat ylittävää kauppaa ja vaikuttavat näin suoraan sisämarkkinoiden toteutumiseen ja toimintaan ja rajoittavat kilpailua. Ehdotuksella poistetaan näistä 28 EUVL L 177, , s Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Rajat ylittävän verkkokaupan kokonaisvaltainen edistäminen Euroopan kansalaisten ja yritysten hyväksi, COM(2016) 320 final. 30 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maarajoitusten ja muiden asiakkaan kansallisuuteen tai asuin- tai sijoittautumispaikkaan perustuvien syrjinnän muotojen torjumisesta sisämarkkinoilla ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta, COM(2016) 289 final. 31 Impact assessment accompanying the digital contracts proposals, SWD(2015) 274 final, s Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Digitaalisten sisämarkkinoiden strategian täytäntöönpanon väliarviointi - Yhdennetyt digitaaliset sisämarkkinat kaikille, COM(2017) 228 final. 33 Nämä tiedot perustuvat erityisesti ilmoituksiin, joita jäsenvaltiot ovat direktiivin 2011/83/EU 32 ja 33 artiklan nojalla toimittaneet komissiolle neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja direktiivin 1999/44/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Täydelliset ilmoitukset ovat saatavana osoitteessa FI 6 FI

7 eroavuuksista johtuvia esteitä, jotka haittaavat perusvapauksien toteutumista. Tällaisia esteitä ovat erityisesti ylimääräiset kustannukset, joita yrityksille aiheutuu rajat ylittävien liiketoimien yhteydessä, sekä kuluttajien epävarmuus oikeuksiensa suhteen heidän tehdessään ostoksia toisessa EU-maassa. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat suoraan sisämarkkinoiden toteutumiseen ja toimintaan ja rajoittavat kilpailua. Ne myös osoittavat, että kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevaan direktiiviin perustuva vähimmäistason yhdenmukaistaminen ei ole ollut riittävä keino puuttua rajat ylittävän kulutustavaroiden kaupan sisämarkkinanäkökohtiin unionissa. Kumoamalla vähimmäistason yhdenmukaistamiseen perustuva kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskeva direktiivi ja korvaamalla se täysimääräiseen yhdenmukaistamiseen perustuvalla direktiivillä, jonka laajennettu soveltamisala kattaa sekä etämyynnin että perinteisen kaupan, voidaan edistää toimivia sisämarkkinoita tukevan yhdenmukaisen oikeuskehyksen luomista. Ehdotus takaa korkeatasoisen kuluttajansuojan kaikkialla EU:ssa, koska siinä vahvistetaan täysimääräistä yhdenmukaistamista koskevat pakottavat säännöt. Niillä säilytetään se kuluttajansuojan taso, joka kuluttajilla on nyt kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevan direktiivin nojalla, ja monissa tapauksissa jopa parannetaan sitä. Toissijaisuusperiaate Muutettu ehdotus on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä SEU-sopimus, 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukainen. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tavoitetta, joka on kuluttajasopimuksia koskeviin sääntöihin liittyvien esteiden poistaminen ja sitä kautta sisämarkkinoiden toiminnan edistäminen, mistä hyötyvät sekä yritykset että kuluttajat. Kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevaan direktiiviin sisältyvät tavaran kauppaa koskevat säännöt edustavat vähimmäistason yhdenmukaistamista, minkä vuoksi ne on voitu panna eri jäsenvaltioissa täytäntöön eri tavoin. Tämän seurauksena kansalliset säännöt eroavat toisistaan, mikä aiheuttaa rajat ylittävän kaupan alalla ylimääräisiä kustannuksia. Ongelma voidaan ratkaista ja siten edistää sisämarkkinoiden toteutumista vain unionin tasolla koordinoiduilla toimenpiteillä, joiden avulla pyritään poistamaan nykyiset kansallisten lähestymistapojen eroavuudet toteuttamalla Euroopan unionin kuluttajalainsäädännön alalla täysimääräinen yhdenmukaistaminen. EU:n tason aloitteella voidaan turvata kuluttajasopimuksia koskevien sääntöjen johdonmukainen kehittäminen ja samalla varmistaa, että kaikki EU:n kuluttajat voivat hyötyä samasta korkeatasoisesta kuluttajansuojasta. Tämä takaa oikeusvarmuuden yrityksille, jotka haluavat myydä tuotteitaan toisissa jäsenvaltioissa. Tähän voidaan päästä vain EU:n tasolla toteutettavin toimin. Ehdotuksella yhdenmukaistetaan täysimääräisesti eräät keskeiset kuluttajasopimuksiin perustuvat oikeussuojakeinot ja niiden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Näin luodaan yksi yhtenäinen sääntökokonaisuus, joka takaa kuluttajille saman korkeatasoisen kuluttajansuojan kaikkialla Euroopan unionissa ja elinkeinonharjoittajille mahdollisuuden käydä kauppaa kuluttajien kanssa kaikissa jäsenvaltioissa samojen sopimusehtojen mukaisesti sekä jäsenvaltioiden sisällä että niiden rajojen yli, riippumatta siitä, onko kyseessä etämyynti vai perinteinen kauppa. Tämä vähentäisi merkittävästi vaatimusten noudattamisesta elinkeinonharjoittajille aiheutuvia kustannuksia ja takaisi samalla korkeatasoisen kuluttajansuojan kaikkialla EU:ssa. Lisäksi kuluttajien hyvinvointi lisääntyisi paremman tavaravalikoiman ja halvempien hintojen ansiosta. FI 7 FI

8 Kuten myös Euroopan parlamentin tilaamassa vaikutustenarvioinnissa todetaan, EU:n tasolla toteutettavilla toimilla voitaisiin saavuttaa paremmat tulokset kuin kansallisilla toimilla, etenkin jos toimet kattaisivat myös perinteisen kaupan. Myös kansalliset parlamentit vastustivat tavaroiden verkkokauppaa ja muuta etämyyntiä koskevasta ehdotuksesta antamissaan lausunnoissa sitä, että etämyyntiä ja perinteistä kauppaa varten otettaisiin käyttöön eri säännöt. 34 Täysimääräinen yhdenmukaistaminen on jo osoittautunut onnistuneeksi ratkaisuksi EU:n kuluttajansuojalainsäädännön alalla. Direktiivillä 2011/83/EU on otettu käyttöön kaikkia Euroopan unionin kuluttajia koskevat yhdenmukaiset kuluttajaoikeudet, joita tulkitaan ja joiden toteutumista valvotaan yhdenmukaisella tavalla kaikissa jäsenvaltioissa. Ehdotus muodostaa myös yhdenmukaisen oikeusperustan koordinoiduille täytäntöönpanotoimille, joita toteutetaan kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun asetuksen 35 nojalla. Ehdotetut täysin yhdenmukaistetut säännöt helpottaisivat täytäntöönpanotoimia merkittävästi. Näin EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon valvonta vahvistuu EU:n kuluttajien etujen mukaisesti. Tähän voidaan päästä vain EU:n tasolla toteutettavin toimin. Suhteellisuusperiaate Muutettu ehdotus on SEU-sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska siinä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ehdotetulla säädöksellä ei ole tarkoitus yhdenmukaistaa tavarakauppaa koskevia sopimuksia kaikilta osin. Siinä keskitytään yhdenmukaistamaan EU:n tasolla vain tietyt kuluttajan oikeuksia koskevat pakottavat säännöt, jotka ovat olennaisia rajat ylittävien liiketoimien yhteydessä ja joiden sidosryhmät ovat todenneet muodostavan kaupan esteitä. Nämä säännöt ovat tarpeen kuluttajien luottamuksen parantamiseksi. Se, että sääntelytavaksi on valittu direktiivi eikä asetus, vähentää huomattavasti ehdotetun säädöksen vaikutusta kansalliseen lainsäädäntöön (ks. jäljempänä Toimintatavan valinta ). Toimintatavan valinta Täysimääräisen yhdenmukaistamisen tuloksena saadaan käyttöön yksinkertaiset ja modernit säännöt, joiden avulla voidaan poistaa sopimusoikeudesta aiheutuvat esteet ja luoda yrityksille tasavertaiset toimintaedellytykset ja samalla varmistaa korkeatasoinen kuluttajansuoja kaikkialla EU:ssa. Jos asiasta haluttaisiin säätää asetuksella, olisi laadittava paljon yksityiskohtaisempi ja kattavampi säädös kuin direktiivi, koska asetusta on voitava soveltaa sellaisenaan. Sen seurauksena kansallisiin lainsäädäntöihin puututtaisiin huomattavasti suuremmassa määrin. 34 Lausuntoja toimittivat seuraavat kansalliset parlamentit: DE, CZ, IE, FR, IT, LU, NL, AT, PT ja RO. Lausunnot ovat saatavilla osoitteessa 35 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2006/2004, annettu 27 päivänä lokakuuta 2004, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä, EUVL L 364, , s. 1. FI 8 FI

9 3. JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET Sidosryhmien kuuleminen Kuulemisprosessi Alkuperäisen ehdotuksen laatimista edelsi kattava kuulemisprosessi, joka toteutettiin erilaisten yleisten ja kohdennettujen kuulemisten avulla. Komissio keräsi näkemyksiä laajalti ja tasapuolisesti pyytämällä kommentteja kaikilta sidosryhmiltä (yritykset, kuluttajat, kansalliset viranomaiset, lakiasiantuntijat ja tutkijat). 36 Kuulemisten tulokset on esitetty asiakirjassa COM(2015) 635 final. Alkuperäisen ehdotuksen hyväksymisen jälkeen komissio kuuli uudelleen sidosryhmiä, kun toteutettiin toimivuustarkastus, joka kattoi myös kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevan direktiivin, ja otti huomioon tavaroiden verkkokauppaa ja muuta etämyyntiä koskevasta ehdotuksesta esitetyt näkemykset. Sidosryhmille järjestettiin verkossa julkinen kuuleminen touko syyskuussa 2016, minkä lisäksi ulkopuoliset toimeksisaajat toteuttivat selvitystensä pohjaksi huhtikuun 2016 ja tammikuun 2017 välisenä aikana useita kohdennettuja kuulemisia. Lisäksi järjestettiin sidosryhmien asiantuntijakokouksia, joihin osallistuivat tärkeimmät eurooppalaiset ja kansalliset kuluttajajärjestöt ja elinkeinoelämän järjestöt. Näiden kuulemisten tulokset on koottu asiakirjaan SWD(2017) 209 final ja selvitykseen, jossa tarkastellaan niitä kustannuksia ja hyötyjä, joita liittyy yhtäältä kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevan direktiivin perusteella toteutettuun vähimmäistason yhdenmukaistamiseen ja toisaalta mahdolliseen täysimääräiseen yhdenmukaistamiseen ja eri myyntikanaviin sovellettavien EU:n sääntöjen yhtenäistämiseen 37. Sidosryhmät ovat toistuvasti korostaneet, että etämyyntiin ja perinteiseen kauppaan sovellettavien kuluttajasopimuksia koskevien sääntöjen on myös jatkossa oltava yhdenmukaisia. Ennen digitaalisen sisällön toimittamista koskevien ehdotusten hyväksymistä järjestetyssä julkisessa kuulemisessa sekä jäsenvaltiot että elinkeinoelämän järjestöt ja kuluttajajärjestöt varoittivat, että etämyyntiin ja perinteiseen kauppaan sovellettavien sääntöjen mahdollinen eriyttäminen vaikuttaisi negatiivisesti. Myös edellä mainittu toimivuustarkastuksen tueksi laadittu selvitys 38 vahvisti, että niin kansalliset viranomaiset kuin elinkeinoelämän järjestöt ja kuluttajajärjestötkin kannattavat vahvasti samojen sääntöjen soveltamista sekä perinteiseen kauppaan että etämyyntiin. Ne katsovat, että näin voitaisiin edistää järjestelmän läpinäkyvyyttä ja yksinkertaistaa sitä ja tehdä siitä sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien kannalta helpommin ymmärrettävä. Tämä helpottaisi myös rajat ylittävää kauppaa, edistäisi kilpailua, vähentäisi elinkeinonharjoittajille vaatimusten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja alentaisi kuluttajahintoja. 36 Lisätietoa kuulemisista on osoitteessa Study on the costs and benefits of the minimum harmonisation under the Consumer Sales and Guarantees Directive 1999/44/EC and of potential full harmonisation and alignment of EU rules for different sales channels, s. 44. FI 9 FI

10 Vaikutustenarviointi Alkuperäisestä ehdotuksesta on tehty vaikutustenarviointi, ja vaikutustenarviointiraportti ja sen tiivistelmä julkaistiin samaan aikaan alkuperäisen ehdotuksen kanssa. 39 Komissio täydentää tätä vaikutustenarviointia muutetun ehdotuksen liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa. Siinä esitetään analyysi toimivuustarkastuksen tuloksista ja sen yhteydessä kerätyistä tiedoista ja otetaan huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun laatima vaikutustenarviointi 40. Lisäksi komissio on ottanut huomioon vuoden 2017 kuluttajatulostaulun 41 tiedot, jotka perustuvat kaikissa EU-maissa tehtyihin kuluttajia ja vähittäiskauppiaita koskeviin selvityksiin. Komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa esitetään kattava katsaus täysimääräisesti yhdenmukaistettujen tavarakaupan sääntöjen vaikutuksista yrityksiin, kuluttajiin ja viime kädessä jäsenvaltioihin ja EU:n digitaalisiin ja sisämarkkinoihin. Komission analyysi osoittaa, että kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevan direktiivin täytäntöönpanosta johtuvat erilaiset kansalliset säännöt vaikuttavat sekä etämyyntiin että perinteiseen kauppaan. Toimivuustarkastus, josta sääntelyntarkastelulautakunta antoi myönteisen lausuntonsa 2. toukokuuta , vahvistaa etämyyntiä koskevassa ehdotuksessa tehdyt komission ratkaisut. Siinä myös korostetaan, että etämyyntiä ja perinteistä kauppaa koskevien oikeudellisten järjestelmien yhdenmukaisuus vaikuttaisi kaiken kaikkiaan myönteisesti kuluttajiin ja yrityksiin sisämarkkinoilla. 43 Perusoikeudet Muutettu ehdotus edistää useita EU:n perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia, erityisesti 38 artiklassa tarkoitettua kuluttajansuojaa ja 16 artiklassa tarkoitettua elinkeinovapautta. Tavaroiden etämyyntiä ja perinteistä kauppaa koskevat täysin yhdenmukaistetut säännöt takaavat kaikkialla EU:ssa täysin yhdenmukaisen perusoikeuskirjan 38 artiklassa tarkoitetun korkeatasoisen kuluttajansuojan. Ne tarjoavat kuluttajille selkeät ja erikseen määritellyt oikeudet, kun he ostavat tavaroita kotimaastaan tai muista jäsenvaltioista. Näillä säännöillä korvataan nykyiset tavarakauppaa koskevat kansalliset säännöt, joten kuluttajansuojan taso voi joissakin jäsenvaltioissa joiltakin osin laskea. Tilannetta tasapainottaa kuitenkin se, että kuluttajansuojan taso muilta osin paranee nykyisiin kansallisiin sääntöihin verrattuna. Tavaroiden etämyyntiä ja perinteistä kauppaa koskevat täysin yhdenmukaistetut säännöt edistävät myös perusoikeuskirjan 16 artiklassa asetetun tavoitteen saavuttamista, koska yritysten on helpompi myydä tavaroita EU:ssa. Yrityksillä on myös paremmat edellytykset laajentaa liiketoimintaansa. Selkeät sopimusoikeuden säännöt voivat edistää myös perusoikeuskirjan 47 artiklassa asetetun tavoitteen toteuttamista (oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin), koska ne voivat parantaa kuluttajien mahdollisuuksia käyttää oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin 39 Vaikutustenarviointiraportti ja sen tiivistelmä ovat saatavilla osoitteessa 40 SWD (2017) 354 final, Impacts of fully harmonised rules on contracts for the sales of goods. 41 Kuluttajatulostaulu, vuoden 2017 laitos /JUST/023, saatavilla osoitteessa 43 Executive Summary of the study on the costs and benefits of minimum harmonisation under the CSGD and of potential full harmonisation of selected consumer protection areas. FI 10 FI

11 tuomioistuimissa. Uusien sääntöjen pitäisi myös selkeyttää riita-asian syntyessä käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Muutetulla ehdotuksella ei ole vaikutusta talousarvioon. 5. LISÄTIEDOT Muutettuun ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset Muutetulla ehdotuksella laajennetaan alkuperäisen ehdotuksen soveltamisalaa, joka koski ainoastaan verkkokauppaa ja muuta etämyyntiä, niin että se kattaa nyt myös perinteisen kaupan. Alkuperäiseen ehdotukseen tehdyt muutokset ovat soveltamisalan laajentamiseen ja direktiivin 1999/44/EY kumoamiseen liittyviä teknisiä mukautuksia, eli viittaukset verkkokauppaan ja muuhun etämyyntiin on poistettu ja toisaalta on lisätty säännös direktiivin 1999/44/EY kumoamisesta. Lisäksi on täsmennetty sitä, mihin sopimuksiin muutetun ehdotuksen täytäntöönpanotoimenpiteitä sovelletaan ajallisesti, ja otettu mukaan eräitä direktiivin 1999/44/EY säännöksiä, jotka ovat tarpeen tämän direktiivin täydentämiseksi em. direktiivin kumoamisen jälkeen, kuten tuottajan määritelmä. Lisäksi on tehty joukko teknisiä mukautuksia säädöksen johdonmukaisuuden ja selkeyden parantamiseksi. Johdanto-osassa muutoksia on tehty 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 14, 15, 16, 17, 21, 22, 23, 26, 28, 30, 34, 37, 38 ja 42 kappaleeseen. Aiempi johdanto-osan 4 kappale on poistettu ja 5, 6 ja 7 kappale on numeroitu uudelleen 4, 5 ja 6 kappaleeksi, joiden jälkeen on lisätty uusi 7 kappale. Säädösosassa muutoksia on tehty 1, 2, 15 ja 19 artiklaan, minkä lisäksi 20 ja 21 artikla ovat kokonaan uusia. Alkuperäisen ehdotuksen 20, 21 ja 22 artikla on numeroitu uudelleen 22, 23 ja 24 artiklaksi. FI 11 FI

12 Muutettu ehdotus 2015/0288 (COD) EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI tietyistä tavaroiden verkkotavarakauppaa ja muuta etämyyntiä koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan, ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 44, noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Jotta unioni voisi säilyttää kilpailukykynsä globaaleilla markkinoilla, sen on parannettava sisämarkkinoiden toimintaa ja pystyttävä vastaamaan niihin moninaisiin haasteisiin, joita yhä enenevässä määrin teknologiaan perustuva talouskehitys tuo tullessaan. Digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa 45 esitetään kattava kehys, joka helpottaa digitaalisen ulottuvuuden liittämistä sisämarkkinoihin. Strategian ensimmäisessä pilarissa pyritään puuttumaan EU:n sisäisen kaupan hajanaisuuteen poistamalla suurimmat rajat ylittävän verkkokaupan kehitystä haittaavat esteet, koska rajat ylittävä verkkokauppa muodostaa valtaosan rajat ylittävästä kuluttajakaupasta. (2) Jotta voidaan toteuttaa todelliset digitaaliset sisämarkkinat varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, on yhdenmukaistettava tietyt digitaalisen sisällön toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvät seikat korkeatasoinen kuluttajansuoja huomioon ottaen. (3) Verkkokauppa on yksi kasvun pääasiallinen vauhdittaja pääasiallisista vauhdittajista digitaalisilla sisämarkkinoilla. Sen tarjoamia mahdollisuuksia ei ole kuitenkaan hyödynnetty läheskään täysimääräisesti. Jotta vahvistetaan unionin kilpailukykyä ja tuetaan kasvua, unionin on toimittava nopeasti ja kannustettava talouden toimijoita hyödyntämään kaikkia digitaalisten sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia. Digitaalisten ssisämarkkinoiden koko potentiaali voidaan kuitenkin ottaa käyttöön vain jos kaikkien markkinatoimijoiden on helppo osallistua tavaroiden verkko rajat 44 EUVL C 264, , s COM(2015) 192 final. FI 12 FI

13 ylittävään tavarakauppaan, ja tehdä verkko-ostoksiaostokset luottavaisin mielin mukaan lukien. Sopimusoikeuden säännöt, joiden pohjalta markkinatoimijat toteuttavat liiketoimia, vaikuttavat keskeisellä tavalla yritysten päätöksiin tarjota tuotteitaan verkossa yli rajojen. Samat säännöt vaikuttavat myös kuluttajien halukkuuteen tehdä ostoksia verkossa. (4) Vaikka valtaosa unionissa tapahtuvasta etämyynnistä muodostuu tavaroiden verkkokaupasta, tämän direktiivin tulisi kattaa kaikenlainen etämyynti jakelukanavasta riippumatta, puhelin- ja postimyynti mukaan lukien, jotta voidaan välttää kilpailun aiheeton vääristyminen ja luoda kaikille etämyyntiä harjoittaville yrityksille tasavertaiset toimintaedellytykset. (54) Tavaroiden verkkotavarakauppaan ja muuhun etämyyntiin sovellettavat unionin säännöt ovat edelleen hajanaiset, vaikka säännöt ennen sopimuksentekoa sovellettavasta tiedonantovelvollisuudesta, etäsopimuksiin liittyvästä peruuttamisoikeudesta ja toimitusehdoista on jo täysin yhdenmukaistettu. Muut keskeiset sopimusoikeuden osa-alueet, kuten sopimuksenmukaisuuskriteerit, oikeussuojakeinot ja niiden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt silloin kun tavara ei ole sopimuksen mukaista, on nyt yhdenmukaistettu vähimmäistasolla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella 1999/44/EY 46. Jäsenvaltioilla on ollut mahdollisuus antaa unionin sääntöjä tiukempia säännöksiä ja ottaa käyttöön sääntöjä, joilla varmistetaan vielä korkeatasoisempi kuluttajansuoja. Ne ovatkin käyttäneet tätä oikeuttaan eri seikkojen suhteen ja vaihtelevassa määrin. Tämän seurauksena kuluttajasopimuksia koskevan unionin lainsäädännön direktiivin 1999/44/EY kansalliset täytäntöönpanosäännökset eroavat toisistaan huomattavasti myyntisopimusten tietyissä keskeisissä osissa, joita ovat muun muassa oikeussuojakeinojen mahdollinen hierarkia, lakisääteisen takuuajan kesto, käänteisen todistustaakan voimassaoloaika ja määräaika, jonka kuluessa tavaran virheestä on ilmoitettava myyjälle. (65) Nykytilanteessa esiintyvät eroavuudet voivat vaikuttaa kielteisesti sekä yrityksiin että kuluttajiin. Kun yritykset suuntaavat toimintaansa muiden jäsenvaltioiden kuluttajille, niiden on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/ nojalla otettava huomioon kuluttajan vakinaisen asuinmaan kuluttajasopimuksia koskevat pakottavat säännökset. Koska nämä säännöt ovat eri jäsenvaltioissa erilaiset, yrityksille voi aiheutua ylimääräisiä kustannuksia. Tämän vuoksi monet yritykset jatkavat toimintaansa mieluummin vain sijoittautumismaassaan tai vievät tuotteitaan vain yhteen tai kahteen jäsenvaltioon. Rajat ylittävään verkkokauppaan kauppaan liittyvien lisäkustannusten ja muiden riskien välttelyn seurauksena yritykset menettävät mahdollisuuksia laajentaa liiketoimintaa ja hyödyntää mittakaavaetuja. Tämä koskee erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä. (76) Vaikka kuluttajilla on asetuksen (EY) N:o 593/2008 soveltamisen ansiosta korkeatasoinen suoja heidän tehdessään ostoksia verkossa tai muita etämyyntikanavia käyttäen toisista jäsenvaltioista, säännösten hajanaisuus heikentää myös kuluttajien luottamusta verkkokauppaan rajat ylittäviin liiketoimiin. Epäluottamuksen taustalla on monia syitä, mutta kuluttajien suurimpia huolenaiheita on epävarmuus keskeisistä sopimusoikeuksista. Epävarmuutta esiintyy riippumatta siitä, onko kuluttajilla 46 Kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25 päivänä toukokuuta 1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/44/EY, EYVL L 171, , s Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I), EUVL L177, , s. 6. FI 13 FI

14 suojanaan oman jäsenvaltion kuluttajasopimuksia koskevat pakottavat säännöt tilanteessa, jossa myyjä suuntaa toimintaansa näille kuluttajille yli rajojen, tai tekevätkö kuluttajat rajat ylittäviä sopimuksia sellaisen myyjän kanssa, joka ei harjoita kaupallista toimintaa kuluttajan jäsenvaltiossa. (7) Vaikka tavaroiden verkkokauppa muodostaa valtaosan rajat ylittävästä kaupasta unionissa, kansallisten sopimusoikeuden säännösten eroavuudet aiheuttavat ongelmia sekä etämyyntikanavia käyttäville että perinteistä kauppaa harjoittaville vähittäiskauppiaille ja estävät näitä laajentamasta toimintaansa yli rajojen. Tämän direktiivin olisi katettava kaikki myyntikanavat, jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille yrityksille, jotka myyvät tavaroita kuluttajille. Vahvistamalla tällä direktiivillä kaikkiin myyntikanaviin sovellettavat yhdenmukaiset säännöt voitaisiin välttää eroavuudet, jotka aiheuttavat kohtuutonta rasitusta niille unionissa toimiville yhä lukuisammille vähittäiskauppiaille, jotka myyvät tavaroita sekä perinteisen että verkkokaupan kautta. EU:n kuluttajansuoja- ja markkinointilainsäädäntöä koskeva REFIT-toimivuustarkastus 48, joka kattoi myös direktiivin 1999/44/EY, vahvisti, että on edelleen tarpeen säilyttää kaikkia myyntikanavia koskevat yhdenmukaiset kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevat säännöt. (8) Jotta nämä kansallisten säännösten hajanaisuudesta johtuvat ongelmat voitaisiin ratkaista, yritysten ja kuluttajien olisi voitava luottaa tavaroiden verkkotavarakauppaa ja muuta etämyyntiä koskeviin täysin yhdenmukaistettuihin, kohdennettuihin sääntöihin. Yhdenmukaiset säännöt ovat tarpeen useiden kuluttajasopimusoikeuden keskeisten seikkojen osalta, sillä nykyinen vähimmäistason yhdenmukaistaminen on johtanut eroavuuksiin, jotka muodostavat kaupan esteitä kaikkialla unionissa. Siksi tällä direktiivillä olisi kumottava vähimmäistason yhdenmukaistamista koskeva direktiivi 1999/44/EY ja otettava käyttöön tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin sovellettavat täysin yhdenmukaistetut säännöt. (9) Täysin yhdenmukaistettujen kuluttajasopimussääntöjen ansiosta elinkeinonharjoittajien on helpompi tarjota tuotteitaan muissa jäsenvaltioissa. Yritysten kustannukset vähenevät, koska niiden ei tarvitse enää ottaa huomioon erilaisia pakottavia kuluttajasopimussääntöjä. Oikeusvarmuus paranee, ja yritykset voivat myydä tuotteitaan etämyyntinä toisiin jäsenvaltioihin vakaassa sopimusoikeudellisessa ympäristössä. (10) Vähittäiskauppiaiden keskinäisen kilpailun lisääntyessä kuluttajien saataville tulee todennäköisesti laajempi tuotevalikoima kilpailukykyisempään hintaan. Kohdennettujen, täysin yhdenmukaistettujen sääntöjen ansiosta kuluttajat voivat nauttia korkeatasoisesta kuluttajansuojasta ja paremmasta elintasosta. Tämä puolestaan lisäisi heidän luottamustaan rajat ylittävään etämyyntiin ja erityisesti verkkokauppaan. Kuluttajat suhtautuvat rajat ylittävään etämyyntiin kauppaan luottavaisemmin, kun he tietävät, että heillä on samat oikeudet kaikkialla unionissa. 48 Komission yksiköiden valmisteluasiakirja {SWD(2017) 208 final}, Report of the Fitness Check on Directive 2005/29/EC of the European Parliament and of the Council of 11 May 2005 concerning unfair business-to-consumer commercial practices in the internal market and amending Council Directive 84/450/EEC, Directives 97/7/EC, 98/27/EC and 2002/65/EC of the European Parliament and of the Council and Regulation (EC) No 2006/2004 of the European Parliament and of the Council ( Unfair Commercial Practices Directive ); neuvoston direktiivi 93/13/ETY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 1993, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/6/EY, annettu 16 päivänä helmikuuta 1998, kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/44/EY, annettu 25 päivänä toukokuuta 1999, kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/22/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/114/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta. FI 14 FI

15 (11) Tämän direktiivin sisältämiä sääntöjä sovelletaan tavaroiden verkkotavarakauppaan ja muuhun etämyyntiin vain niiden sopimusoikeuden keskeisten osien suhteen, joiden avulla voidaan poistaa sopimusoikeudesta johtuvat kaupan esteet digitaalisilla sisämarkkinoilla. Tämän vuoksi säännöt, jotka koskevat sopimuksenmukaisuusvaatimuksia, kuluttajien saatavilla olevia oikeussuojakeinoja siinä tapauksessa, että tavara ei ole sopimuksen mukaista, ja näiden oikeussuojakeinojen käyttöä, olisi yhdenmukaistettava täysimääräisesti ja kuluttajansuojan tasoa parannettava direktiiviin 1999/44/EY verrattuna. (12) Silloin kun jokin sopimus koskee sekä tavaroiden myyntiä että palvelujen tarjoamista, direktiiviä olisi sovellettava ainoastaan tavaroiden myyntiä koskevaan sopimuksen osaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/83/EU 49 vahvistetun lähestymistavan mukaisesti. (13) Tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa esimerkiksi DVD- ja CD-levyihin, joihin digitaalinen sisältö on tallennettu niin, että levyt toimivat ainoastaan digitaalisen sisällön siirtovälineenä. Sen sijaan tätä direktiiviä olisi sovellettava digitaaliseen sisältöön, joka on integroitu tavaroihin, esimerkiksi kotitalouskoneisiin ja leluihin, kun se toimii niiden erottamattomana osana niin, että sen toiminnot ovat toissijaisia näiden tavaroiden ensisijaisiin toimintoihin nähden. (14) Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa sopimusoikeuden alalla annettuun jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sellaisten näkökohtien osalta, joita ei säännellä tällä direktiivillä. Lisäksi Jjäsenvaltioiden olisi myös tietyillä tällä direktiivillä säännellyillä aloilla voitava säätää antaa sääntöjä sellaisista seikkoihin liittyvistä yksityiskohtaisemmista edellytyksistä seikoista, joita ei säännellä siltä osin kuin niitä ei ole täysin yhdenmukaistettu tällä direktiivillä: tämä koskee kuluttajan oikeuksien käyttöä koskevia vanhentumisaikoja, ja kaupallisia takuita. Lisäksi ja jäsenvaltioiden olisi voitava säätää myyjän takautumisoikeutta koskevista yksityiskohtaisemmista edellytyksistä. (15) Silloin kun ttällä direktiivillä vahvistetuissa säännöissä vahvistetut säännöt viitataan samoihin käsitteisiin kuin direktiivissä 1999/44/EY ja täydentävät direktiivissä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/83/EU, niitä olisi sovellettava ja tulkittava yhdenmukaisesti mainituilla direktiiveillä vahvistettujen sääntöjen kanssa vahvistettuja sääntöjä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU säännökset koskevat pääasiassa ennen sopimuksentekoa sovellettavaa tiedonantovelvollisuutta, etämyyntisopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin liittyvää peruuttamisoikeutta sekä tavaroiden toimittamista ja vaaranvastuun siirtymistä, kun taas tällä direktiivillä käyttöön otettavat säännöt koskevat tavaroiden sopimuksenmukaisuutta, kuluttajien saatavilla olevia oikeussuojakeinoja siinä tapauksessa, että tavara ei ole sopimuksen mukaista, sekä näiden oikeussuojakeinojen käyttöä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, sellaisina kuin niitä on tulkittu Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. (16) Oikeudellisen selkeyden vuoksi tähän direktiiviin sisältyy tässä direktiivissä olisi oltava myyntisopimuksen määritelmä. Kyseisessä Määritelmän mukaanmääritelmässä olisi säädettävä, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat myös sopimukset, jotka koskevat sellaisia tavaroita, jotka on valmistettava tai tuotettava myöhemmin, esimerkiksi kuluttajan vaatimusten mukaisesti. 49 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta, EUVL L 304, , s. 64. FI 15 FI