Rainer Kauniston Rafael-nukke on hiv-aidsin haavoittama orpo

Transkriptio

1 1/2007 Rainer Kauniston Rafael-nukke on hiv-aidsin haavoittama orpo Ulkoministeri Erkki Tuomioja: YK:ta tarvitaan edelleen Jokaiselle lapselle Terveys, koulutus, tasa-arvo, turva LAPSISTA KASVAA MAAILMA 1

2 Keräys kampanjat 2006 Teksti: Santeri Ihalainen Lahjoittajien luottamus näkyy vuoden 2006 tuloksessa: 8,4 miljoonaa euroa UNICEFin työhön Keräysvuosi 2006 oli menestyksekäs. Suomen UNICEF siirtää 8,4 miljoonaa euroa UNICEFin työhön. Järjestön kokonaistuotosta tilitys on 78 %, eli kolme prosenttia korkeampi kuin vuonna Tilitysprosentti nostaa Suomen UNICEFin kärjen tuntumaan UNICEFin 37 kansallisen komitean joukossa. Varainkeruu 2006 Lahjoitukset, testamentit ja arpajaiset 63 % Yrityslahjoitukset 5 % Paikalliset tapahtumat: vapaaehtoisryhmien, koulujen ja UNICEF-kaupunki: 17 % Kortti- ja tuotemyynti 15 % UNICEF-lapsilisä on suosikki Yli 80% Suomen UNICEFin tuloksesta kertyy yksityishenkilöiden lahjoituksista. Kymmenet tuhannet suomalaiset muistavat maailman lapsia kertalahjoituksilla. Todellinen menestystarina on kuukausittainen UNICEF-lapsilisä. Lapsilisän lahjoittajien lukumäärä nousee tasaista tahtia, vuoden 2006 lopussa heitä kirjattiin jo yli Kuukausilahjoittajien säännöllinen tuki on UNICEFin pitkäkestoisen työn perusta. Yritykset valitsivat lapsen Yritykset ovat perinteisesti ohjanneet lahjoitusvarojaan maailman lapsille UNICEFin kautta. Vuonna 2006 yrityksille suunnattiin uudenmuotoinen joulukampanja. Se ylitti kaikki odotukset ja tukijoidemme joukkoon liittyi runsaasti uusia yrityksiä. Joulukampanjan tuotolla tuetaan lasten koulunkäyntiä Intiassa. Perinteinen UNICEF-kortti piti pintansa Yksityishenkilöt osoittivat jälleen uskollisuutensa perinteiselle UNICEF-kortille. Perinteisen kortin ohella ekortti-palvelu kasvatti suosiotaan. Uudistunut tuote- valikoima miellytti asiakkaita ja varmisti osaltaan, että tuotemyynti saavutti edellisvuoden tason huolimatta selkeästä laskusta yritysasiakkaiden piirissä. Vapaaehtoiset ja koululaiset Suomalaiset ovat eri tavoin mukana UNICEFin työssä. Tärkeää työtä tekevät tuhannet vapaaehtoiset, jotka myyvät tuotteita, järjestävät lipaskeräyksiä ja keräävät muilla tavoin varoja työhömme. Kouluissa järjestettäviin UNICEFkävelyihin ja päivätyökeräyksiin osallistuu vuosittain yli satatuhatta lasta ja nuorta. Maailman lapset tarvitsevat tukea Vuonna 2005 hyvää keräystulostamme kasvattivat sekä tsunami, että Pakistanin maanjäristys. Vuoden 2006 kasvu syntyi ilman suurten katastrofien antamaa vetoapua. Vertailukelpoisin luvuin tilityksemme kasvoi vuodesta 2005 lähes 30 %. Tämä osoittaa, että lahjoittajat luottavat UNICEFin pitkäkestoiseen työhön maailman lasten hyväksi. Työ ei ole vielä tehty, yli 60 vuotta toiminutta UNICEFia tarvitaan edelleen. Lahjoittajien sitoutunut tuki tekee pitkäkestoisen työmme 156 maassa mahdolliseksi. Kuukausilahjoitukset/kpl Myynti/euroa Yrityslahjoitukset/euroa

3 Kuva: Ville Juurikkala UNICEF-uutiset/UNICEF-nytt Suomen UNICEFin jäsen- ja tiedotuslehti Finska UNICEFs medlems- och informationsblad Toimitus/Redaktion Kirsti Dalman Taitto: BC&P Oy/Markkinointikari Kansikuva: Patrik Lindström Perttulantie 6, Helsinki Bertasvägen 6, Helsingfors puhelin/telefon Painopaikka/Tryckeri Esa Print Oy Painos/Upplaga 8000 ISSN Hallitus/Styrelsen Matti Honkala, pj Sirpa Taskinen, vpj Lea Eklund Riikka Hankonen Antti Heikinheimo Kari Raivio Maria Romantschuk Kirsi Suokas Markku Veijalainen Hyvän tahdon lähettiläät/ Goodwill ambassadörer Eija Ahvo, Susanna Haavisto, Anna Hanski, Katri Helena Kalaoja, Rainer Kaunisto, Juha Laukkanen, Jyrki Linnankivi, Eppu Nuotio, Micke Rejström, Axl Smith, Jorma Uotinen, Eija Vilpas, Trio Töykeät: Iiro Rantala, Rami Eskelinen, Eerik Siikasaari Suojelija/Beskyddare Tohtori Pentti Arajärvi Sisällys Keräyskampanjat Pääkirjoitus 3 Kehitysyhteistyö on parasta konfliktien ennaltaehkäisyä 4 Vapaaehtoinen tuo UNICEFin lähelle tavallista ihmistä 7 Miellyttävää myyntityötä 9 Kuluttaja asioi mieluummin eettisen yrityksen kanssa 10 On ollut mukava oppia auttamaan toisia 11 Janopäiväkeräykseen! 12 Kevät on saapunut UNICEFin verkkokauppaan 13 Lappeenrannan UNICEF-kaupunkivuosi 14 Karjalan lapsia täytyy auttaa 18 Aidsin haavoittama lapsi satujen maailmasta 20 Resumé på svenska 22 Yhteystiedot 23 Pääkirjoitus Suomalaiset herkistyvät Aistimme ovat herkistymässä. Näemme, kuulemme ja tunnemme kaukaisempienkin kanssaihmisten tarpeet ja reagoimme niihin useammin. Maailma on tullut pienemmäksi. Tällaisia ajatuksia tuli mieleen arvioidessani viime vuonna tapahtunutta ja katsellessani keräyskampanjoidemme tuloksia. Tukijajoukkomme kasvoi merkittävästi ja voimme ohjata ennätyssumman 8,4 miljoonaa euroa UNICEFin pitkäkestoisiin kehitysohjelmiin Afrikassa, Aasiassa ja lähialueilla. Kasvuna edellisvuodesta on lähes 30 prosenttia. UNICEF-lapsilisästä on tullut erittäin suosittu lahjoittamisen muoto. Se on helppo tapa olla mukana ja samalla saa säännöllisesti tietoa siitä, mitä lahjoituksellani on tehty. Meitä on jo yli suomalaista, jotka ovat mukana. Ilahduttavaa oli myös vahva vapaaehtoisen osallistumisen kasvu. Viime vuoden hienona esimerkkinä on kumppanuus Espoon kaupungin kanssa. Espoolaiset lähtivät innolla mukaan ja erityiskiitoksen ansaitsevat Espoon koulut ja UNICEF-vapaaehtoiset. Yhä useampi hyväkuntoinen seniori kysyy, mitä hän voisi tehdä maailman lasten hyväksi. Samaa kysyy myös moni koululainen ja opiskelija. Tukijoissamme on myös kasvava määrä ihmisiä, joilla on halu tukea tai osallistua, mutta vähemmän aikaa. Se näkyy suurempien yksittäisten lahjoitusten kasvuna. Mediakilpailun ja tekstiviestiskandaalien keskellä oli ilahduttavaa nähdä kasvava määrä laadukkaita artikkeleita ja juttuja kehitysmaiden tilanteesta ja konfliktien seurauksista siviileille. Olisiko niin onnellisesti, että kovan markkinatalouden keskellä versoo kuitenkin voimistuva toisista välittäminen. Pentti Kotoaro pääsihteeri 3

4 Ulkoministeri Erkki Tuomioja: Kehitysyhteistyö on parasta konfliktien ennaltaehkäisyä Vanha iskulause Ajattele maailmanlaajuisesti ja toimi paikallisesti on edelleen hyvä. Kannattaa tehdä jotakin. Sillä on merkitystä, uskoo Tuomioja. Teksti: Riitta Saarinen Kuvat: Liisa Takala 4

5 Haastattelupäivänä ulkoministeri Erkki Tuomioja, 60, on jättänyt aamulenkin väliin juoksumatolla rasittuneen polven takia, mutta muuten ministeri juoksee lähes joka päivä 8 15 kilometriä. Nyt alkaa jo vähän helpottaa, kun Suomen EU-puheenjohtajuuskausi on ohi. Päättynyt puolen vuoden jakso työllisti erityisesti ulkoministeriä. Siinä tehtävässä täytyy kyetä vastaamaan kaikkeen mahdolliseen, kun on annettava kiireisimpinä aikoina puoli tusinaa lausuntoa päivässä mitä erilaisimmista asioista, kuten vaikka maanjäristyksestä Latinalaisessa Amerikassa, vaaleista Aasiassa ja ihmisoikeusloukkauksista Afrikassa, kuvaa Tuomioja. Kukaan ei voi väittää ministeriluokan priimusoppilaaksikin tituleeratusta Tuomiojasta, etteikö hänellä olisi asiantuntemusta ja osaamista kansainvälisistä asioista. Niistä hän on ollut kiinnostunut nuoresta asti. Tuomioja kirjoitti jo 40 vuotta sitten lehtiin artikkeleita, kuten Kehitysapu ja kehitysjoukot, On aika huomata kolmas maailma ja Ei apartheidia. Viime syksynä Tuomiojalta ilmestyi kirja Häivähdys punaista, jossa hän tarkastelee tunnetun isoäitinsä Hella Wuolijoen ja tämän sisaren Salme Pekkalan elämänvaiheita. Tieto-Finlandialla palkittu kirja on kiinnostanut kovasti lukijoita ja ollut myyntilistojen kärkipäässä. Painosmäärältään kaikkein suurin teokseni on kuitenkin Haaste hyvinvoinnille Kehitysmaat ja kehitysapu, jonka olen kirjoittanut yhdessä Ilkka-Christian Björklundin kanssa Suomen Teiniliiton ja Postisäästöpankin kustantamasta kirjasesta otettiin aikoinaan painos, virnistää Tuomioja. Erkki Tuomioja lukee myös paljon. Hänen kotisivuiltaan löytyy Viikon kirjavinkki -palsta, jota ministeri on pitänyt jo vuodesta 2000 lähtien. Kuinka tähän kaikkeen, ulkopolitiikan hoitamiseen, lukemiseen ja kirjoittamiseen löytyy aikaa? Nukkuuko Tuomioja tavallista vähemmän? Ei, kyllä minä pidän kiinni ihan tavallisesta kahdeksan tunnin yöunesta, vakuuttaa Tuomioja. Mielessä on myös uusia kirjojen aiheita, mutta niitä Tuomioja ei halua vielä paljastaa, vaan kehittelee ideoitaan rauhassa. YK-maailma, lisää Tuomioja, joka asui lapsena muun muassa Lontoossa ja Tukholmassa, missä hänen isänsä Sakari Tuomioja toimi suurlähettiläänä. Yhteiskunnallinen herääminen on tullut kansainvälisen puolen kautta. Seurasin monestakin syystä ulkomaisia lehtiä, joihin kuului jo 1960-luvulta lähtien New Statesman -viikkolehti ja myöhemmin myös Economist, kertoo Tuomioja. Opiskeluaikana Tuomioja oli aktiivinen Teiniliitossa ja hänet valittiin 1967 muun muassa apartheidia vastustaneen Etelä-Afrikka -toimikunnan puheenjohtajaksi. Samana vuonna Tuomioja sai ensimmäisen kerran tuntumaa kehitysmaihin, kun hän kävi turistina Algeriassa. Algeria oli itsenäistynyt vasta 5 6 vuotta aiemmin, ja jo lerpahtaneita vallankumouksellisia banderolleja roikkui vielä joka paikassa, muistelee Tuomioja. Seuraavana vuonna Tuomioja vieraili nuorisojärjestöjen matkalla Tansaniassa, Ugandassa ja Keniassa, minkä jälkeen matkoja onkin riittänyt. Algeriassa vierailin seuraavan kerran 1974 ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä. Silloin maan öljytulot olivat jo kasvaneet ja maassa oli tekemisen meininki, selvittää Tuomioja, joka valittiin eduskuntaan vuonna Kehitysyhteistyön osuutta voisi nostaa Suomalaiset ovat tehneet kehitysyhteistyötä yli sata vuotta eri järjestöjen kautta. Suomen valtio ryhtyi antamaan kehitysapua 1950-luvun loppupuolella, ja varsinainen kehitysavun toimisto perustettiin vuonna Viime vuosina on käyty paljon keskustelua siitä, kuinka paljon kehitysyhteistyön osuus pitäisi olla Suomen bruttokansantulosta. Suomen kehityspoliittisen ohjelman tavoitteena on nostaa osuutta 0,7 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä mikäli yleinen talouskehitys sen sallii. Tuoreimpien virallisten lukujen mukaan osuus oli vuonna ,46 prosenttia. Suomen talous pyörii niin loistavasti, että ei ole mitään syytä olla nostamatta osuutta 0,7 prosenttiin, mikä on YK:n suositus. Sitoumuksia on vahvistettu jo monta kertaa YK:ssa ja EU:ssa, jonka tavoitteena on 0,56 prosenttia vuoteen 2010 mennessä. Tämä perustuu Suomen osalta sitoumukseen 0,7 prosentista vuoteen 2010 mennessä, toteaa Tuomioja. Lehtien lukua monella kielellä Olen pystynyt seuraamaan lehtiä jo aika pienestä muillakin kielillä. Siinä tulivat tutuksi kansainväliset asiat ja 5

6 Ilman kehitystä ei ole turvallisuutta Nykyään kansalaismielipide on vahvasti kehitysyhteistyön puolesta, kun luvulla vielä kysyttiin sitä, miksi suunnata rahaa ulkomaille. Pääpaino on nyt absoluuttisen köyhyyden poistamisessa. Kyse on kokonaisuudesta: turvallisuudesta, kehityksestä, ihmisoikeuksista ja demokratiasta. Ei ole turvallisuutta ilman kehitystä, pohtii Tuomioja. Tuomiojan mielestä Suomella on paljon annettavaa kehitysyhteistyön alalla. Ensinnäkin Suomella on osaamista erityisaloilla, kuten ympäristöteknologiassa, metsänhoidossa ja informaatioteknologiassa. Voimme viedä myös yhteiskunnallista mallia; pohjoismaista hyvinvointivaltiota, jossa on aivan keskeistä tasa-arvo, erityisesti naisen aseman kannalta. Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että juuri Pohjoismaista on erilaisten mittareiden perusteella kehittynyt hyvinvointivaltioita? Pohjoismaissa on erilainen historia juuri tasa-arvon suhteen. Kun vertaa vaikka Venäjään tai Keski-Eurooppaan, niin meillä ei ole koskaan ollut maaorjuutta. Talonpojan asema on ollut itsenäisempi. Tärkeää on myös hyvä, toimiva hallinto ja vahva oikeusturva sekä ihmisoikeudet yleensä, toteaa Tuomioja. Ihmisoikeudet nähdään nykyään aiempaa laajempina. Poliittisten vapausoikeuksien lisäksi täytyy huomioida myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet eikä niitä pidä asettaa vastakkain. Tuomiojan mukaan pohjoismainen palvelujärjestelmä on lähtenyt liikkeelle pitkälti kansalaisjärjestöjen kautta. Laajalla kolmannella sektorilla onkin huomattava asema Pohjoismaissa. Isot joukkoliikkeet; puolueet, ayliike, osuustoiminta-, maatalous- ja sivistysjärjestöt ovat vaikuttaneet huomattavasti yhteiskunnan kehitykseen. Nettiaikakautena on syntynyt uudenlaisia liikkeitä, jotka ovat sopeutuneet erilaiseen ympäristöön. Ne voivat toimia myös lyhyen ajan eivätkä välttämättä rekisteröidy lainkaan, sanoo Tuomioja. Kansalaisjärjestöt uusiin uomiin Tuomioja on toiminut uransa aikana aktiivisesti lukuisissa järjestöissä. Viime vuosina mediassa on noussut esiin Tuomiojan jäsenyys ATTAC-liikkeessä, joka ajaa vaihtoehtoista globalisaatiota 6 ja on puhunut muun muassa ns. Tobinin verosta. Ajatukseen Tobinin verosta, jolla voitaisiin säädellä pääoma- ja ympäristöverojen minimitasoa, suhtaudutaan edelleen vakavasti ja sitä pidetään varteenotettavana mahdollisuutena, sanoo Tuomioja. Vajaa vuosi sitten perustettiin Norjan ja Brasilian johdolla yhteistyöryhmä, jossa ovat mukana muun muassa Iso- Britannia, Saksa ja Ranska. Myös Suomi on liittynyt ryhmään ja toivon sen toimivan siinä aktiivisesti. Ryhmä haluaa kehittää erilaisia innovatiivisia kehitysrahoitusideoita lentoveromaksuista globaalilottoon. Tuomiojan mielestä kansalaisjärjestöjen merkitys on eräällä tavalla kasvanut uusiin uomiin, kun perinteinen puoluejärjestelmä on menettänyt otettaan. Monet kansalaisjärjestöt saavat aikaan todella hyviä tuloksia, mistä Tuomioja mainitsee esimerkkinä bangladeshilaisen Grameen-pankin, jonka perustaja Muhammad Yunus sai viime vuonna Nobelin rauhanpalkinnon. Suomen kehitysyhteistyöbudjetista 15 prosenttia menee kansalaisjärjestöjen kautta, mikä vahvistaa kansalaisjärjestöjä myös vastaanottavassa päässä. Erityisesti tämä korostuu siellä, missä ei ole entuudestaan kansalaisyhteiskuntaperinteitä, kuten lähialueillamme Venäjällä, toteaa Tuomioja. Tiedotustyöllä suuri merkitys YK on eräällä tavalla jäsenvaltioidensa summa. Sillä ei ole ylikansallista suvereniteettia. Se on kuitenkin parantanut toimintaansa viimeisen kymmenen vuoden aikana. YK:ta ja monenkeskistä yhteistyötä tarvitaan edelleen, pohtii Tuomioja. Yhtenä tärkeänä tehtävänä nähdään rauhanturvaaminen, missä YK:ta halutaan käyttää entistä enemmän. Ruandan kansanmurhan aikaan 1994 YK:lla ei ollut resursseja eikä mandaattia puuttua tilanteeseen, mutta valmiudet ovat nyt paremmat. YK:ssa on toteutettu uudistuksia, ja järjestön arvostus on kasvanut. Tuomioja uskoo, että YK:n vastuu rauhanoperaatioissa tulee asteittain kasvamaan, vaikka trendinä onkin yhteisoperaatioiden lisääntyminen. EU, Nato sekä alueelliset järjestöt, kuten Afrikan Unioni, toimivat YK:n alihankkijan mandaatilla. UNICEFia Tuomioja pitää hyvämaineisena YK-järjestönä, joka on osannut ottaa kritiikistä vaarin. Järjestön tärkeimpiä tavoitteita on tyttöjen koulutus, ja Tuomioja tietää hyvin, kuinka vahvasti tyttöjen koulutus korreloi kehitystä ja turvallisuutta kuvaavien mittarien kanssa. Kehitysyhteistyö on parasta konfliktien ennaltaehkäisyä. Tässä järjestöjen, kuten UNICEFin tiedotustyöllä on erinomaisen suuri merkitys. Ajattelussa on tapahtunut paljon, kun Suomi on muuttunut muutenkin monikulttuurisemmaksi, toteaa Tuomioja. Entä kokeeko ulkoministeri Tuomioja olevansa edelleen idealisti, maailmanparantaja? Varmaan minua voi pitää idealistina, mutta kyllä tässä työssä on myös oltava reaalipoliittisia taitoja, tuumii Tuomioja realistinen idealisti siis. Vanha iskulause Ajattele maailmanlaajuisesti ja toimi paikallisesti on edelleen hyvä. Kannattaa tehdä jotakin; kirjoittaa tai harrastaa järjestötoimintaa. Sillä on merkitystä, uskoo Tuomioja.

7 Vapaaehtoisella on harvinaisen vahva usko omien tekojensa vaikutuksiin Vapaaehtoinen tuo UNICEFin lähelle tavallista ihmistä Teksti: Katri Simonen Kuvat: UNICEF Joka päivä UNICEFiin tulee soitto tai sähköposti, jossa tiedustellaan vapaaehtoistyön mahdollisuuksia. Joka viikko soittaa joku nuori, joka haluaisi lähteä kehitysmaahan. Silti vapaaehtoisia tarvitaan lisää. Kuvassa Espoon paikallisryhmän jäseniä. Länsimaissa on 37 UNICEF-yhdistystä, joista alle puolessa on vapaaehtoistoimintaa. Suhteessa väkilukuun eniten on Suomessa jopa enemmän kuin Saksassa, vaikka siellä on ihanteellisin tilanne vapaaehtoistoiminnan kannalta: runsaasti hyvin koulutettuja kotiäitejä, joilla lasten kasvettua on käyttämätöntä kapasiteettia ja halua alkaa vaikuttaa. Nämä saksalaisnaiset ovatkin huipputehokkaita ja keräävät absoluuttisesti mitaten eniten rahaa. Parikymmentä vuotta sitten pääsihteeri U.B. Lindström toi Saksasta idean vapaaehtoisten paikallisryhmien perustamisesta, mistä alkoi oikea buumi. Nyt ryhmiä on jo 42 paikkakunnalla ja vapaaehtoisia kaksi tuhatta. He myyvät kaikista tuotteista kolmasosan ja vastaavat kuudesta prosentista varainhankintaa. Määrä on jatkuvasti kasvanut, mutta sen prosenttiosuus pienentynyt, koska koko muukin varainhankinta on kasvanut. Mutta vapaaehtoisuus on Suomessa vieläkin syvemmällä pohjalla. Rouva Gunvor Hustich matkusti ja luvuilla paljon ulkomailla puolisonsa kanssa ja tutustui UNICEF-kortteihin. Hän päätti hankkia niitä Suomeenkin myytäväksi. Hän alkoi värvätä ystävättäriään kortteja myymään. Vuonna 1967, tasan 40 vuotta sitten tämä erittäin tehokkaan tunnettu nainen perusti Suomen UNICEF-yhdistyksen. Palkkaa upouusi vapaaehtoinen pääsihteeri Gunvor Hustich rupesi saamaan vasta neljä vuotta myöhemmin. Suomi sai apua UNICEFilta Suomalaisista vapaaehtoisista monet ovat eläkkeellä olevia naisia, opettajia, sosiaalialan työntekijöitä. Monia siivittää omakohtainen kiitollisuus UNICEFia kohtaan. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, sodan jälkeen Suomi oli kuin nykyajan kehitysmaa. Itä- ja Pohjois- Suomessa neljällä viidestä alle kaksivuotiaasta lapsesta oli riisitauti. Lasten yleisin kuolinsyy oli ripuli, joka johtui pilaantuneesta maidosta lasta ei voinut kenkien puuttuessa käydä koulua. Aliravitsemus heikensi murrosikäisiä. Tuberkuloosi oli yleinen vitsaus. UNICEF välitti Suomeen maitojauhetta, sokeria, laardia, kalanmaksaöljyä, villalankaa, flanellia, nahkaa josta Tyylikenkä valmisti paria kenkiä, pohjassa luki UNICEF rokotteita, maidon pastörointilaitteita, röntgenkoneita. Jo vuonna 1951 Suomi oli noussut sen verran jaloilleen, että saattoi itse antaa dollarin lahjasekin UNICEFille. Suomen nopea toipuminen sodasta on malliesimerkki niistä tekijöistä, joiden puolesta vapaaehtoiset ja koko UNICEF toimivat: täsmäapu, hyvät neuvolapalvelut ja ilmainen, yleinen oppivelvollisuus. Ilman tyttöjen ja naisten tasa-arvoista koulutusta Suomi ei olisi päässyt köyhyydestä. Paikallisryhmien naisten ja etenkin roudareina ja tukivoimina toimivien puolisoiden ja muiden miesten lisäksi UNICEFin vapaaehtoisiin kuuluu lukuisia viihdealan ja urheilun edustajia. Heitä tarvitaan paikallisryhmien järjestämissä hyväntekeväisyystilaisuuksissa, mediavaikuttajina ja erilaisten kampanjoiden, esim. UNICEF-kävelyjen kasvoina. Vapaaehtoisia on tullut myös kovan yritysmaailman piiristä, ja kokonaiset kaupungit ovat sitoutuneet UNICEF-työhön. Vapaaehtoisuudella ei ole rajoja. Vapaaehtoinen voittaa median Vaikka rahaa tarvitaan loputtomasti, vapaaehtoistoiminnan ydin ei kuitenkaan ole raha. Kuten ohjelmajohtaja Inka Hetemäki sanoo: Vapaaehtoinen tuo UNICEFin lähelle tavallista ihmistä. Myyntipöydän tai keräyslippaan takaa hän sanoo Me kaikki, myös minä tavallinen pulliainen, voin vaikuttaa. Hänen viestinsä siitä, että meillä jokaisella on vastuu kaikista ja kaikenvärisistä maailman lapsista, menee tuhat kertaa paremmin perille kuin 7

8 mikään mediajuttu. Vapaaehtoinen vie UNICEFin viestiä eteenpäin kansantajuisesti. Ja vain kansa voi painostaa hallituksia ja päättäjiä toimimaan. Hetemäen mukaan tätä vapaaehtoisten omalla esimerkillään tekemän tiedotuksen merkitystä ei voi edes arvioida. Vapaaehtoisten tukena toimivaa Mia Granqvistia kiehtoo vapaaehtoisen sielu. Vapaaehtoiset eivät halua tehdä numeroa itsestään. Heitä on suorastaan vaikea kiittää, he haluavat suunnata kaiken huomion lapseen. Samalla näillä ihmisillä on harvinaisen vahva usko omien tekojensa vaikutuksiin. He uskovat, että oma pieni teko voi vaikuttaa suureen maailmaan. Vapaaehtoistoiminta on itsekästä hauskaa ja mielekästä ja niin sen pitää ollakin. Kun porukka on hyvä, se ruokkii itse itseään ja toiminta kannattelee tekijöitään. Moni vapaaehtoinen, kiittäessään lipaslahjoituksesta, on myös tullut itse kiitetyksi. Antajat kiittävät, että vapaaehtoinen siinä seistessään tekee auttamisen heille helpoksi. Vapaaehtoisen ja lipaslahjoittajan kohtaamisessa tulee hyvin näkyviin se, miten jokainen voi tehdä jotakin. Kuten sanotaan: Jos sinulla on enemmän aikaa kuin rahaa, anna aikaa. Jos sinulla on enemmän rahaa kuin aikaa, anna rahaa. Vain mielikuvitus rajana paikallisryhmissä Tsunamin jälkeen UNICEFiin ilmoittautui vyöry vapaaehtoisia. Monet halusivat tulla keskustoimistoon ja tarjosivat järjestön käyttöön mitä erilaisimpia taitojaan. Keskustoimistossa Lauttasaaressa käy noin 60 toimistovapaaehtoista. Osalla on vakiotehtävänsä ja osalle soitamme, kun tarvitaan urakantekijöitä. Jotkut kokevat, että keskustoimistossa voi olla ikään kuin lähempänä sitä lasta. Kaikkein mieluiten moni olisi paikan päällä itse antamassa lusikalla puuroa lapsen suuhun! Mutta toimistossa tulevat yksinkertaisesti seinät vastaan ja kenttätyöhön emme vapaaehtoisia lähetä. Sen sijaan paikallisryhmissä vapaaehtoisille on rajattomasti tilaa. Ja jos omalla paikkakunnalla ei ryhmää ole, sen voi perustaa. Vapaaehtoisuuden ainoa raja on mielikuvitus ja ainoa ehto se, että toiminnan tuotot ylittävät kustannukset, Hetemäki sanoo. UNICEFissa vapaaehtoistyötä koordinoi ja tukee päätoimisesti kaksi henkilöä Tuuli Lahti ja Mia Granqvist, mutta myös esimerkiksi myyntitiimi tekee tiiviisti yhteistyötä vapaaehtoisten kanssa. Joka syksy järjestetään isot vapaaehtoisten koulutuspäivät. Erilaisin kunnia- ja mestaruuskirjoin muistetaan erityisen ansioituneita vapaaehtoisia. Terveys, koulutus, tasa-arvo, turva Jokaiselle lapselle! UNICEF on maailman johtava lastenjärjestö. Joka vuosi autamme miljoonia lapsia kaikkialla maailmassa. Tue työtämme! Lahjoita verkossa: Soita: (15,11 / p. + pvm) 8

9 Miellyttävää myyntityötä Kukaan ei valita hinnasta. Myyntipuheita ei tarvita. Ostajalla ja myyjällä hyvä mieli ostoksen kohteesta tai arvosta riippumatta. Myyjä ei saa palkkaa. Tai hän vasta ison palkkion saakin. Tällaista on vapaaehtoistyö vapaaehtoisveteraanien mukaan. Seitsemän naista, jotka ovat toimineet UNICEFin vapaaehtoistyöntekijöinä 20 vuotta, saivat joulukuussa kultaisen ansiomerkin. Merkkejä jaettiin viime vuonna kaikkiaan yksitoista. Yksi heistä on Arja Ylönen Kuopiosta. Kun minua pyydettiin paikallisyhdistyksen perustamiskokoukseen, en edes miettinyt. Aina olin lähettänyt kortteja ja tunsin, että auttaminen on melkein velvollisuus. Ja vapaaehtoistyössä tuntee olevansa hyödyllinen ja tärkeä, mikä työelämässä ei ole itsestään selvää, Arja Ylönen sanoo. Hän toimii tilintarkastajana isossa yrityksessä. Kun Ylösen tytär oli pieni, tämä piteli monet kerrat menestyksekkäästi keräyslipasta rattaissaan. Oman kodin nurkat on moneen kertaan katsottu puhtaiksi, ja Kuopion liikkeistä kerjätty tuotteita arpajaisvoitoiksi. Kun Ylönen toimi opettajana, UNICEF-paitatilauksia sateli, kun hän itse kulki koulussa UNICEFpuserossa, jne. Helsinkiläistä Erica Westerlundia vastaan on 20 vuoden aikana tullut vain yksi UNICEF-myyjiin epäluuloisesti suhtautunut ukko. Hänen kokemustensa mukaan vapaaehtoistyö on helppoa, erittäin innoittavaa ja miellyttävää. Omien tyttärien ja tyttärentyttärien kautta ymmärtää työn tärkeyden. Ja he ovat monta kertaa tulleet mukaan auttamaan, ikinuoren näköinen, saksan opettajana toiminut Erica Westerlund, 80, sanoo. Nykyään Westerlund päivystää UNICEF-myynnissä Arbiksella eli ruotsinkielisellä työväenopistolla Helsingissä, ja kauppa on hyvin tuottoisaa. Aikaisemmin hän oli tuotevastaavana Forumin myyntipisteessä. Fyysisesti työ oli raskasta, kun tavaroita piti iltaisin viedä alas varastoon ja aamuisin raijata sieltä ylös. Kultaisen ansiomerkin saajat joulukuussa: Marja-Liisa Kulmala, Arja Ylönen, Helena Kärki-Caven, Erica Westerlund ja Kaija Myllyntausta. Kymmenestä ostajasta ehkä yksi on mies. Mutta kun mies ostaa, hän ostaa reippaasti, Westerlund hymyilee eloisasti. Helena Kärki-Caven, on työskennellyt ulkoministeriössä mm. Namibian maavastaavana. Kerran lentokoneessa matkalla Namibiaan vierustoveri kysyi häneltä yhtäkkiä: Oletko UNICEFissa? Minulla oli UNICEF-penaali. Nainen oli itse UNICEFin maavastaavana Namibiassa ja häntä kiinnosti kovasti kuulla pohjoismaisesta vapaaehtoistyöstä. Puolisentoista vuotta sitten Kärki- Caven irtisanoutui ulkoministeriöstä ja heittäytyi taivaaanrannan maalariksi. Hän toimii vapaaehtoisena useissa järjestöissä; UNICEFissa hän on ollut tempaus- ja myyntivastaavana. Enkä ole katunut! Farmaseutti Kaija Myllyntausta on toiminut Hämeenlinnan vapaaehtoisryhmän myynti- ja tempausvastaavana. Hän kertoo hyvillä mielin mm. joulukonserteista. Viime jouluna konsertin järjestivät Hämeenlinnan omat UNICEFlähettiläät, jotka ovat eläkkeellä olevia näyttelijöitä. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, kun toiset joutuvat kärsimään. Se tunne on saanut jaksamaan silloinkin, kun auttamistyöhön nouseminen on joskus tuntunut raskaalta. Jyväskyläläinen Marja-Liisa Kulmala käytti historianopettajana opetuksessa UNICEFin materiaaleja. Ystävä pyysi häntä Jyväskylän paikallisryhmää perustamaan. Lähdin, koska siten voin tehdä jotain oikeudenmukaisemman tulevaisuuden eteen. Ja tuntea itseni hyödylliseksi eläkkeellä. En ole pudonnut eläkekuiluun! Puolisokin on mukana auttamassa. Ryhmällä on Jyväskylän kirjastossa oma pysyvä UNICEF-kioski, joka on auki joka arkipäivä. Kioskin yhteydessä on Kulmalan perustama antikvariaatti. Ihmiset lahjoittavat vanhoja kirjoja ja kouluista saamme lastenkirjoja. Toiminta sopii aika hyvin kirjaston yhteyteen. Ansaitsemme kirjojen myynnillä euroa vuodessa. 9

10 Kuluttaja asioi mieluummin eettisen yrityksen kanssa Asianajotoimiston työntekijät toivovat vapaaehtoistyötä Asianajotoimisto Hannes Snellman on yli 20 vuotta tehnyt yhteistyötä UNICEFin kanssa pro bono -pohjalta. Yhteistyömme perustuu henkilökuntamme toivomuksiin ja sillä on myös kansainvälinen tausta, toteaa toimitusjohtaja Johan Aalto. Etenkin USA:ssa ja Englannissa toimistoja arvotetaan nykyään mm. sen mukaan, kuinka paljon niissä satsataan ei-laskutettavaan, yhteisen hyvän puolesta tehtyyn työhön. Sillä on erittäin suuri merkitys rekrytoinnin ja työssä viihtymisen kannalta. Meiltäkin yhä useampi kysyy, mitä pro bono -työtä toimisto harjoittaa ja miten hän voisi itse osallistua siihen. Monet haluavat tehdä jotain konkreettista. Hannes Snellmanilla on asetettu tavoitteeksi, että jokainen yrityksen 250 työntekijästä tekee kuusi tuntia vuodessa vapaaehtoistyötä. Tuntien keräämistä suunnitellaan ja seurataan. Työ voi olla oikeusapuneuvontaa valituille kumppaneille tai esim. UNICEFin Janopäiväkeräykseen osallistumista. Myös toimitusjohtaja Aalto on seissyt keräyslippaan kanssa Alkon edustalla. Ihmiset olivat vapputuulella ja suhtautuivat keräykseen erittäin myönteisesti, auttamishalun näki selvästi. Tehtävä oli erittäin mieluisa. Moni tuttu kyllä yllättyi nähdessään meikäläisen keräyspuuhissa. Kuva: Tim Bird Yrityksen on koettava, että yhteistyö UNICEFin kanssa heijastaa sen omia arvoja, sanoo UNICEFin projektipäällikkö Marianne Kaspi. Yhteistyö voi muodostua suorista rahalahjoituksista, yrityksen omaan osaamiseen kuuluvista palveluista tai henkilökunnan vapaaehtoistyöstä. Yhteistyötä tulee suunnitella pitkäjänteisesti ja hyödyntää sitä yrityksen eri sidosryhmissä. Keskon entinen pääjohtaja, UNICEFin hallituksen puheenjohtaja Matti Honkala muistuttaa UNICEFin brändin positiivisuudesta yrityksen imagon kannalta. Suuryritys on eettisesti hyvin tarkka. Yhteistyö UNICEFin kanssa vaikuttaa 10 yrityksestä syntyvään mielikuvaan ja sitä kautta, ajan myötä, myös markkinointiin. Erityisesti, jos yrityksen toiminta suuntautuu yksityisiin kuluttajiin, yhteistyö voi toimia positiivisena signaalina ja vaikuttaa ostopäätökseen. Kuluttaja ostaa mieluummin hyvältä ja eettiseltä yritykseltä, Honkala sanoo. Yhteistyöstä kertoessaan yritys kertoo samalla maailman lasten tilanteesta ja puolustaa lasten oikeuksia. Kun yhteiskunnan kaikki tahot puhaltavat yhteen hiileen, saadaan paljon aikaan. Yritys, jonka sydän sykkii UNICEFin työlle, voi saada aikaan todella paljon hyvää tuellaan ja äänellään, Kaspi toteaa. Nokian järkevämpi toimia UNICEFin kanssa kuin yksin Nokian yhteisöohjelmista vastaava Greg Elphinston toteaa, että Nokian on järkevämpää toimia UNICEFin kanssa kuin yrittää yksin parantaa maailmaa. Nokian työntekijöiden on hyvä tuntea olevansa mukana jossain isommassa pyrkimyksessä. Muun muassa käyttämämme UNICEFin sähköiset joulukortit muistuttavat henkilöstöämme sitoutumisestamme auttaa nuoria. Työntekijöiden vapaaehtoistyö on tärkeä osa Nokian yhteiskuntavastuustrategiasta. Suomessa yhtiön vapaaehtoiset, Nokia Helping Hands, ovat mm. osallistuneet janopäiväkeräykseen. Henkilöstön tiimipäivillä on tehty Anna ja Toivo -nukkeja, jotka on huutokaupattu yrityksen intranetissä. Keväällä järjestettiin henkilökunnan ensimmäinen UNICEF-kävely.

11 On ollut mukava oppia auttamaan toisia Teksti ja kuva: Liisa Reinikainen Vapaaehtoisuus on voimavara, jonka kasvot voivat olla monenlaiset. Vapaaehtoistyöhön on tervetullut, on sitten vauva tai vaari. Riittää, että on halua auttaa. Suomen peruskoulujen kautta UNICEFin työtä tukee vuosittain lasta ja nuorta. Kaksitoistavuotias Oskari Haapsamo on yksi heistä. Oskari käy oululaisen Myllyojan UNICEFkoulun kuudetta musiikkiluokkaa. Hänen mielestään musiikissa ylivoimaisesti mukavinta on soittaminen. Mieluisimpia instrumentteja ovatkin klassiset lyömäsoittimet ja piano. Oskari kertoo, että hänen musiikkimakunsa on aika sekalainen, mutta hän kuuntelee pääasiassa kevyttä rokkia. Muita mieluisia harrastuksia ovat laskettelu, hiihto ja lukeminen. UNICEF-työssä Oskari on jo melkoinen konkari. Hän on osallistunut Myllyojan koulun UNICEF-kävelyihin kuusi kertaa eli jokaisena kouluvuotenaan. Viimesyksyisen kävelyn Oskarin luokka toteutti hieman eri tavalla kuin muulloin, nimittäin leirikoulussa Kuusamon jylhissä maisemissa. Nuoresta iästään huolimatta Oskari tuntuu olevan hyvin tietoinen maailman lasten tilanteesta. Hänellä ei ole ollut UNICEF-toiminnassaan ketään erityistä esikuvaa, vaan hän on kokenut itse, että on mukava auttaa. Oskari on sitä mieltä, että oppilaita voitaisiin innostaa vieläkin enemmän työskentelemään UNICEFin ja sitä kautta maailman lasten hyväksi kertomalla, kuinka köyhää osa maailman väestöstä todella on ja rohkaisemalla auttamaan ja pitämään huolta toisista. Viisitoista Laosin lasta kouluun Oskari on osoittanut UNICEF-kävelyissä sellaista auttamistahtoa ja sinnikkyyttä, että opettajat ovat muutamina vuosina halunneet palkita hänet jollakin erikoispalkinnolla kävelyn jälkeen. Oskari on ansioitunut erityisesti sponsorien ke- räämisessä, joka ei hänen mielestään ole kovinkaan kovaa työtä. Hän kertoo, että puhelinlaskua saattaa tietysti kertyä jonkin verran normaalia enemmän, kun hän soittelee läpi kauempanakin asuvat lähisukulaisensa. Omat vanhemmat ja naapurit ovat myös avainasemassa sponsoreina, joita Oskarilla on joinakin vuosina ollut yli 20. Kun tällainen sponsorimäärä ja yli kymmenen kilometrin juoksumatka laitetaan yhteen, saadaan aikaan melkoisia summia. Ryhtyessään keräämään sponsoreita Oskari onkin yleensä asettanut itselleen jonkin konkreettisen keruutavoitteen. Tietysti, hän vastasi, kun kysyin, oliko hänellä sellaista. Oskarin luokalla on hänen lisäkseen vain kolme poikaa. Toissa syksynä heidän yhteinen tavoitteensa oli saada hankituksi yhteen kylään kaivo, ja he jäivätkin tavoitteestaan vain vähän. Viime syksynä Oskarin oma, henkilökohtainen tavoite oli kerätä rahaa sen verran, että viisitoista laosilaista lasta pääsisi hänen avullaan vuodeksi kouluun. Se tavoite toteutui sataprosenttisesti. Ensi syksynä Oskari siirtyy Pohjankartanon musiikkiyläasteelle. Hänestä on ollut hienoa saada käydä koulua Myllyojalla, UNICEF-koulussa, jolla on hänen omien sanojensa mukaan ollut oma merkityksensä siinä, että hän on oppinut auttamaan maailman lapsia. Oskari on sitä mieltä, että ajatus maailman lasten auttamisesta on näkynyt koulumme toiminnassa hienosti koko sen ajan, minkä hän on koulua käynyt. Haastattelun lopuksi kysyin Oskarilta, onko hän vielä miettinyt sitä, miten hän voisi jatkaa suurenmoista työtään myös yläasteelle siirryttyään. Oskarilla oli resepti tähänkin. Hänen mielestään UNICEF-kävelyn kaltaisia tempauksia voi hyvin toteuttaa myös yläasteella. Mutta koska musiikki on hänelle monessa muodossa tärkeää, hän toivoo, että hän voisi yläasteelle siirryttyään osallistua UNICEFin hyväksi järjestettävään hyväntekeväisyyskonserttiin. Uskon, että kuulemme vielä Oskarista näissäkin merkeissä. 11