Vuosikertomus 2012 SUVAITSEVAISUUS LUOTTAMUS LUOVUUS YHTEISTYÖ AVOIMUUS

Transkriptio

1 Vuosikertomus 2012 SUVAITSEVAISUUS AVOIMUUS LUOTTAMUS LUOVUUS YHTEISTYÖ

2 PÄÄMÄÄRÄMME Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille ARVOMME Suvaitsevaisuus, avoimuus, luottamus, luovuus, yhteistyö Pienperheyhdistys ry on Helsingin ensikodissa asuneiden au-äitien vuonna 1968 perustama, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka edistää lasten aseman parantamista ja tasa-arvoisen lapsuuden toteutumista. Pienperheyhdistyksen perustehtävä on lasten hyvinvoinnin turvaaminen kehittämällä ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä, tarjoamalla lapsiperheille mahdollisuuksia vertaistukeen ja yhteiseen toimintaan sekä edistämällä eri perhemuotojen tasavertaisuutta. Pienperheyhdistys on Ensi- ja turvakotien liiton jäsenjärjestö. Pienperheyhdistys ry Kinaporinkatu 11. A, Helsinki Puh. (09) Fax. (09) Etu- ja takakannen kuvat & Haiku-runo: Lapsilisä-projektin leirin tuotoksia vuonna

3 Sisältö 1. Yhden vanhemman perheet ja kansalaisjärjestön tehtävä 2. Toiminnan tarkoitus, tavoitteet ja toimintamuodot 3. Toiminnan kehittämisen painopistealueet vuonna Jäsenistö ja toimitilat 5. Vertaistoiminta 5.1. Ohjattu vertaistoiminta 5.2. Yhdessäolo- ja toimintaryhmät 5.3. Retki-, leiri- ja lomatoiminta 6. Neuvonta, palveluohjaus ja perhekohtainen työ 7. Vapaaehtoistoiminta 7.1. Vertaistoiminnan ohjaajat 7.2. Mieskaveritoiminta 7.3. Mummila kolmen polven kohtaamispaikka 8. Tenavatupatoiminta 9. Tapaamispaikkatoiminta 10. Perhepaikka Punahilkka 11. Järjestötalo Merikehto 12. Projektit Lapsilisä-projekti Teatteriprojekti Circle! Miina-projekti Pikkukaveria ei jätetä -projekti Toiminnan kehittämiselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen 14. Toiminnan kehittämistarpeet 15. Hallinto, henkilöstö ja talous Tuloslaskelma ja tase Tilintarkastuskertomus 3

4 Pienperheyhdistys YHDEN VANHEMMAN PERHEET JA KANSALAISJÄRJESTÖN TEHTÄVÄ Suomalaisista lapsiperheistä noin viidennes on yhden vanhemman perheitä. Pääkaupunkiseudun suurissa kaupungeissa yhden vanhemman perheiden osuus on vielä suurempi. Helsingissä joka kolmannen, Espoossa ja Vantaalla joka neljännen lapsiperheen arki pyörii yhden vanhemman voimin. Yhden vanhemman perheiden osuus vaihtelee voimakkaasti kaupunginosittain ja esimerkiksi Itä-Helsingissä useampi kuin joka kolmas lapsiperheistä on yhden vanhemman perhe. Yksikin turvallinen vanhempi riittää lapsen tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen. Usein perheen ympärillä on ystäviä ja muita turvallisia aikuisia vaikka sukulaisia olisikin vähän. Suuri osa yhden vanhemman perheistä pärjää hyvin. Suomalainen perhe on muuttunut ja yhä harvemman lapsiperheen perustan muodostaa avioliitossa elävät vanhemmat. Yhden vanhemman perheiden määrä kaikista lapsiperheistä on kasvanut, mutta edelleenkin yksinhuoltajat joutuvat kohtaamaan ennakkoluuloja. Yhden vanhemman perheet kamppailevat samojen ongelmien kanssa kuin muutkin lapsiperheet. Kuitenkin yhden vanhemman perheiden köyhyysriski on kolminkertainen muihin lapsiperheisiin verrattuna. Köyhässä perheessä elävien lasten osuus on kasvanut voimakkaasti ja kolmannes näistä lapsista elää yhden vanhemman perheessä. Köyhissä lapsiperheissä on selvästi enemmän lapsia ja useammin alle kouluikäisiä lapsia kuin muissa lapsiperheissä. Vanha sanonta työ on parasta sosiaaliturvaa ei tänä päi- vänä välttämättä enää päde. Joka toisessa köyhässä lapsiperheessä huoltaja käy töissä, kun sen sijaan lapsettomissa köyhissä kotitalouksissa on vain vähän työssä käyviä. Köyhyys on riskitekijä vanhemman jaksamiselle varsinkin silloin kun perheen arkea on pyörittämässä vain yksi aikuinen. Perheen toimeentulovaikeudet kuormittavat vanhempia, mutta huoli rahojen riittävyydestä voi olla läsnä lasten ja nuorten arjessa. Perheen vähävaraisuus vaikuttaa lasten ja nuorten mahdollisuuksiin ja valintoihin. Kaikilla lapsilla tulisi perhemallista riippumatta olla samanlaiset edellytykset. Köyhyys on yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen ilmiö. Lapsiperheiden toimeentuloetuuksien reaaliarvon lasku on koskenut erityisen rankasti köyhiä lapsiperheitä. Esimerkiksi lapsilisät, vanhempainpäiväraha ja kotihoidontuki ovat jääneet pahasti jälkeen muusta tulonkasvusta. Pienperheyhdistyksen tehtävä kansalaisjärjestönä on tehdä näkyväksi lapsiperheköyhyyttä yhden vanhemman perheiden näkökulmasta ja vaikuttaa perheitä köyhdyttäviin rakenteisiin. Yhdistyksen vertaistoiminta antaa perheille mahdollisuuden kohdata samassa elämäntilanteessa eläviä perheitä. Pienperheyhdistyksen vapaaehtoiset mieskaverit sekä kummimummot ja vaarit puolestaan auttavat perheitä laajentamaan sosiaalisia verkostojaan ja tuovat lisää aikuisuutta yhden vanhemman perheille Yhteisen toiminnan, retkien ja leirien tavoitteena on tukea perheiden hyvinvointia ja vanhemman jaksamista sekä kannustaa perheitä yhteisöllisyyteen, omatoimisuuteen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Vertaistoiminta voi myös auttaa mukana olevia näkemään pientuloisuuden ja köyhyyden yhteiskunnallisena ongelmana eikä yksittäisen perheen tai vanhemman omana vikana. Tämä ymmärrys on ensimmäinen askel vaikuttamiseen ja muutokseen. Haiku-runo Lapsilisä-projektin leiriltä 4 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

5 2. TOIMINNAN TARKOITUS, TAVOITTEET JA TOIMINTAMUODOT Päätavoite: Yhden vanhemman perheiden hyvinvoinnin paraneminen Osallisuus, voimaantuminen ja vaikuttaminen Vertaistoiminta Toiminnan tarkoitus: Pienperheyhdistyksen tarkoituksena on toimia yksivanhempaisten perheiden aseman parantamiseksi, edistää lasten aseman parantamista yhteiskunnassa, kehittää ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä sekä muokata yleistä mielipidettä erilaisia perhemuotoja hyväksyväksi. Päämäärä: Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille. Visio: Pärjäävä vanhempi, tasa-arvoinen lapsuus. Elämänhallinnan ja voimavarojen lisääntyminen Tukiverkostojen vahvistuminen Vanhemman jaksaminen ja osallisuuden mahdollistuminen Lapsen oikeus molempiin vanhempiin Sosiaalisten verkostojen laajentuminen Hyvien käytäntöjen kehittäminen, juurruttaminen ja levittäminen Neuvonta, palveluohjaus ja perhekohtainen työ Vapaaehtois- toiminta Tenavatupa- toiminta Tapaamispaikka- toiminta Perhepaikka Punahilkka Projektit Lapsilisä Miina Circle! Pikkukaveria ei jätetä 5

6 3. TOIMINNAN KEHITTÄMISEN PAINOPISTEALUEET VUONNA 2012 Kansalaistoiminnan kehittäminen Tavoitteena on vaikuttamisen tekeminen kiinnostavaksi ja saada näin uusia, aktiivisia jäseniä mukaan toimintaan. Vertaistoimintaa laajennetaan innostamalla ja sitouttamalla uusia vertaisohjaajia. Vapaaehtoistoiminnan kehittäminen Tavoitteena on parempien toimintaedellytysten ja rakenteiden luominen vapaaehtoistoiminnalle. Vapaaehtoisten rekrytointia, koulutusta, työnohjauksellista tukea ja palkitsemista kehitetään. Projekteissa kehitettyjen hyvien käytäntöjen juurruttaminen Tavoitteena on hyvien käytäntöjen juurruttaminen yhdistyksen kaikkeen toimintaan ja niiden levittäminen muualle yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa. Yhdistyksen vuonna 2012 päättyviä projekteja ovat Miina- projekti, Circle! - hanke ja Lapsilisä- projekti. Mieskaveritoiminnan valtakunnallistaminen. Pienperheyhdistys on kehittänyt Mieskaveritoimintaa pääkaupunkiseudulla kahdenkymmenen vuoden ajan. Tavoitteena on hyvien kokemuksien ja käytäntöjen hyödyntäminen ja toiminnan käynnistäminen muilla paikkakunnilla. Toimitilat ja kotisivut: Pienperheyhdistyksen toimisto, Mieskaverit ja Tapaamispaikka Kinaporinkatu 11 A 2.krs Helsinki Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

7 4. JÄSENISTÖ JA TOIMITILAT 5. VERTAISTOIMINTA Pienperheyhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä täysi-ikäinen Suomen kansalainen tai Suomessa vakituisesti asuva muun maan kansalainen, joka on jättänyt yhdistyksen hallitukselle kirjallisen hakemuksen. Jäsenet hyväksyy Pienperheyhdistyksen hallitus. Yhdistyksellä voi olla kannatusjäseniä, jotka ovat joko yksityisiä henkilöitä tai yhteisöjä. Kannatusjäsenet hyväksyy yhdistyksen hallitus. Kannatusjäsenellä on oikeus osallistua yhdistyksen kokouksiin ja käyttää niissä puhevaltaa. Yhdistyksen jäsenyyttä tarjotaan aktiivisesti myös jäsenperheiden lasten etävanhemmille. Jäseneksi liityttyään etävanhemmat saavat säännöllisesti tietoa yhdistyksen toiminnasta ja voivat osallistua toimintaan yhdessä lapsensa kanssa. Vuoden 2012 lopussa Pienperheyhdistyksessä oli 960 jäsentä. Toimintakauden aikana yhdistykseen liittyi 83 uutta jäsentä ja yhdistyksestä erosi 19 jäsentä. Jäsenistä helsinkiläisiä oli 691, espoolaisia 58 ja vantaalaisia 98. Yhdistyksestä eroamisen syynä oli useimmiten lasten kasvaminen aikuisiksi, jolloin yhdistyksen toiminta ja palvelut eivät enää vastanneet perheen tarpeisiin. Toisaalta moni yhdistyksen toiminnassa lapsena vanhemman kanssa aktiivisesti mukana ollut halusi jatkaa jäsenyyttään myös täysi-ikäisenä. Jäsenille kerrottiin toiminnasta viidesti vuoden aikana ilmestyneessä jäsenkirjeessä sekä yhdistyksen kotisivuilla. Lisäksi jäsenille lähetetään ns. viime hetken tietoa yhdistyksen saamista tarjouksista ja lahjoituksista. Pienperheyhdistyksen toimisto- ja toimitilat sijaitsivat Toukolassa, osoitteessa Hämeentie 130 A Helsinki heinäkuun loppuun asti. Elokuun alusta toimisto- ja toimitilat, Mieskaverit sekä Tapaamispaikka ovat sijainneet Sörnäisissä. Vertaistoimintaa yhden vanhemman perheille järjestetään myös yhdistyksen ylläpitämissä perhepaikka Punahilkassa ja järjestötalo Merikehdossa. Lisäksi vertaistoimintaa järjestetään useiden yhteistyökumppaneiden tiloissa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Jäsenperheillä on mahdollisuus lomailla yhdistyksen vuokraamissa Kaunissaaren kalamajassa ja Vartiosaaren mökillä. Tavoitteena osallisuus, voimaantuminen ja vaikuttaminen Vertaistoiminnassa osallistujia yhdistää jokin samankaltainen kokemus tai elämäntilanne. Toiminnan päämääränä on keskinäisen tuen, uusien näkökulmien ja yhteisen kasvuprosessin tarjoaminen. Vertaistoiminnan osatavoitteet Tavoitteena on tukea perheiden hyvinvointia ja vanhemmuutta sekä kannustaa perheitä yhteisöllisyyteen, omatoimisuuteen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Vanhemman jaksamista ja vanhemmuutta tuetaan tarjoamalla erilaisia hyvinvoinnin teemaryhmiä, keskusteluryhmiä ja ammatillisesti ohjattuja, terapeuttisia ryhmiä. Lasten vertaistukiryhmissä tarjotaan lapsille mahdollisuus käsitellä ryhmätapaamisissa esille nousseita teemoja ja ilmaista tunteita toiminnallisin keinoin ja leikin avulla. Tavoitteena on lasten kasvun tukeminen, vuorovaikutustaitojen lisääminen ja itsetunnon kohentuminen. Toiminta vuonna 2012 Yhdistykseen palkattiin elokuun alussa kokopäiväinen vertaistoiminnan koordinaattori. Koordinaattorin tehtävänä on kouluttaa vapaaehtoisia, auttaa vapaaehtoisia vertaisohjaajia käytännön järjestelyissä, auttaa ryhmiä ongelmien ratkaisuissa ja toimia työnohjaajana. Vertaistoiminnan koordinaattori toimii myös ryhmien käynnistäjänä ja jättää ryhmän, kun se alkaa toimia ja ryhmä on turvallinen. Kaikille yhden vanhemman perheille avointa vertaistoimintaa järjestettiin yhdistyksen omissa toimipaikoissa Toukolan toimitalossa ja syksyllä Sörnäisten toimitiloissa, perhepaikka Punahilkassa ja järjestötalo Merikehdossa sekä myös muualla yhteistyössä muiden yhdistysten ja järjestöjen kanssa. Miina projekti tarjosi vertaisryhmätoimintaa väkivaltaa kokeneille naisille, Lapsilisä projekti taloudellisten vaikeuksien kanssa kamppaileville pienperheille ja Mummila vapaaehtoisille kummimummoille ja vaareille. Järjestötalo Merikehto Meri-Rastilantie 26 A Helsinki Perhepaikka Punahilkka Huokotie Helsinki Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 7

8 Toimintakauden aikana järjestettiin yhden vanhemman perheille sekä ammatillisesti ohjattuja että vapaaehtoisten vertaisohjaajien vetämiä vertaisryhmiä, yhdessäolo- ja toimintaryhmiä sekä retki- leiri- ja lomatoimintaa. Ammatillisesti ohjatuissa vertaisryhmissä ja lasten vertaistukiryhmissä vastuu ryhmän toiminnasta on ryhmänohjaajalla. Yhdessäolo- ja toimintaryhmissä sekä retki- ja leiritoiminnassa ohjaajina toimivat palkatut työntekijät ja vapaaehtoiset vertaisohjaajat tai molemmat yhdessä. Vapaaehtoisten vertaisohjaajien vetämissä ryhmissä vieraili myös eri alan asiantuntijoita ryhmän jäsenten toivomusten mukaan. Vapaaehtoiset ohjaajien vetämien retkien ja leirien aikana yksi yhdistyksen työntekijä toimi ns. päivystäjänä. Vapaaehtoinen ohjaaja voi saada puhelimitse ohjeita ja tukea päivystäjältä, joka oli myös tarvittaessa valmis lähtemään vapaaehtoisen avuksi. Tällaisia tilanteita ei vuoden aikana toiminnassa tullut, mutta vapaaehtoiset kokivat järjestelyn hyvänä ja turvallisuutta lisäävänä. Aikuisten ryhmätoiminnan ajaksi järjestettiin lastenhoito, mikä mahdollisti vanhemman osallistumisen toimintaa. Vertaistoiminnasta kerrottiin yhdistyksen kotisivuilla sekä joka toinen kuukausi jäsenkirjeessä, joka postitettiin myös kaikille yhteistyökumppaneille OHJATTU VERTAIS- RYHMÄTOIMINTA Ammatillisesti ohjatuissa vertaisryhmissä ryhmänohjaajalla on vastuu ryhmän toiminnasta. Ryhmissä samassa elämäntilanteessa olevat tai samankaltaisia elämänkohtaloita kokeneet ihmiset voivat yhdessä etsiä tukea tai selvittää ja pyrkiä ratkaisemaan elämäntilannettaan. Yhden vanhemman perheen perhevalmennus on yksin lasta odottavien äitien ja yhden vanhemman perheen erityiskysymyksiin keskittyvä, neuvolavalmennusta täydentävä perhevalmennus. Ohjatussa vertaisryhmässä käsitellään yksin jaksamiseen liittyviä kysymyksiä ja etsitään yhdessä apua, silloin kun omat ratkaisut on käytetty. Perhevalmennus toteutettiin yhteistyössä Tuike-ryhmän kanssa ja ryhmä kokoontui keväällä viisi kertaa. Miina-projektin suljettu vertaistukiryhmä tarjosi mahdollisuuden jakaa ja käsitellä väkivallan ja siitä selviytymisen kokemuksia muiden naisten kanssa. Lasten ja vanhempien theraplay -ryhmä toteutettiin yhteistyössä Kaapatut Lapset ry:n kanssa. Ryhmätheraplay on lasten ja aikuisten välistä, etukäteen suunniteltua leikkiä ja toimintaa, jonka tavoitteena on tarjota lapselle haasteita, onnistumisen kokemuksia, myönteistä vuorovaikutusta ja rohkaisua. Ryhmä kokoontui keväällä yhteensä 10 kertaa. Yhdistyksen järjestämään VERTAISTOIMINTAAN OSALLISTUI 431 PERHETTÄ, 507 AIKUISTA JA 585 LASTA. Toiminnassa aikuisia tavattiin 1373 ja lapsia 1205 kertaa YHDESSÄOLO- JA TOIMINTARYHMÄT Yhdessäolo- ja toimintaryhmät ovat tietyn perheiden hyvinvointia tukevan toiminnan tai harrastuksen parissa kokoontuvia aikuisten, lasten ja perheiden ryhmiä. Ryhmien tavoitteena on auttaa pienperheitä uusien yhteyksien luomisessa ja vähentää eristäytyneisyyttä. Avoin perhekahvilatoiminta perhepaikka Punahilkassa ja järjestötalo Merikehdossa tarjosivat kohtaamispaikan alueen lapsiperheille. Perhekahviloissa perheet voivat myös tutustua yhdistyksen toimintaan, tavata yhdistyksen työntekijöitä, varata henkilökohtaisia keskusteluaikoja työntekijöiden kanssa sekä esittää toiveita tulevasta toiminnasta ja uusista vertaistukiryhmistä. Perhekahviloissa vieraili myös ulkopuolisia asiantuntijoita perheiden toivomuksesta ja Merikehdon perhekahvilassa Mummilan vapaaehtoiset leikittivät lapsia. Isosiskotoiminta tarjoaa vuotiaille tytöille mahdollisuuksia tyttöjen keskeiseen ajanviettoon niin ilojen kuin surujenkin jakamiseen. Ohjaajina toimivat vapaaehtoiset isosiskot. Ryhmä kokoontui vuoden aikana kaksi kertaa järjestötalo Merikehdossa ja lisäksi järjestettiin 8 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

9 kolme yhteistä retkeä; elokuvaretki, ratsastusretki ja retki Elma maaseutumessuille. Isosiskotoiminnassa oli mukana 10 lasta ja kolme vapaaehtoista ohjaajaa. Välipalakurssi lapsille järjestettiin lokakuussa järjestötalo Merikehdossa. Kurssilla alakouluikäiset lapset opettelivat yhdessä vanhempiensa kanssa tekemään terveellisiä välipaloja. Kurssi toteutettiin yhteistyössä Uudenmaan Marttojen kanssa. Shindo-rentoutusryhmä on kerran äitien omaa jaksamista tukeva ryhmä. Shindo tarjoaa työkalun itsestään huolehtimiseen ja tavoitteena on vahvistaa terveyttä, hyvinvointia ja elämäniloa. Menetelmiin kuuluvat mm. rentoutusharjoitukset ja venytykset. Shindoryhmä kokoontui vuoden aikana yhteensä 28 kertaa, keväällä Toukolan toimitalolla ja syksyllä Sörnäisten toimitilassa Lisäksi ryhmäläisillä oli yksi viikonlopputapaaminen yhdistyksen Vartiosaaren mökillä. Hyvinvointi- ja hemmottelupäiviä järjestettiin vuoden aikana kahtena lauantaina Toukolan talolla. Ohjelmassa oli mm. aikuisille kuumakivihieronta, korvakynttilähoitoja, vyöhyketerapia, varvashoito sekä perheille rentouttavaa yhdessäoloa ja hyvää ruokaa. Lapsille oli järjestetty omaa ohjelmaa vanhemman hoitojen ajaksi. Improvisaatioryhmä kokoontui vuoden kerran viikossa keväällä Toukolan toimitalolla ja syksyllä Sörnäisten toimitilassa. Improvisaatioteatterin tavoitteena on pitää hauskaa, pistää itsensä likoon ja oppia jotain itsestään. Ryhmä kokoontui vuoden aikana 30 kertaa. Lastenpäivän säätiö järjesti toukokuussa Linnanmäen huvipuistossa Lasten päivä -tapahtuman. Pienperheyhdistyksen kautta tapahtumaa tarjottiin erityisesti heikossa taloudellisessa asemassa eläville yhden vanhemman perheille. Vuoden aikana järjestettiin perheille yksi teatteriretki, Musikaali Rockville. Lisäksi Scanbox-media tarjosi perheille elokuvanäytöksen Zambezia-siipiveikkojen valtakunta. Joulu tulla jollottaa -pikkujoulujuhla perheille järjestettiin nukketeatteri Sammossa. Juhlimassa oli yli sata lasta ja aikuista. Sirkustyöpajaan osallistui sekä yhdistyksen jäsenperheitä että mieskaveritoiminnassa mukana olevia vapaaehtoisia ja lapsia. Yhteistyössä Kuluttajaliiton kanssa järjestettiin perheille Toukolan talolla helmikuussa Terveellisyys ja taloudellisuus -päivä, jossa osallistujat saivat ohjeiden ja vinkkien lisäksi keittokirjan ja lapsille oli oma makukoulu. Yksipäiväinen hätäensiapukurssi aikuisille järjestettiin maaliskuussa Toukolan toimitalolla. Kaikissa yhdistyksen toimipaikoissa järjestettiin vuoden aikana useita juhlia ja tapahtumia mm. Toukolan talon läksiäis- ja huutokauppatapahtuma toukokuussa, Halloween-juhlat ja Valon juhlat. Yhdistyksen työntekijät ja vapaaehtoiset olivat myös mukana toteuttamassa alueellisia tapahtumia Jakomäessä ja Vuosaaressa RETKI-, LEIRI- JA LOMATOIMINTA Yhdistyksen retki-, leiri- ja lomatoiminta tarjoaa mahdollisuuksia mielekkääseen lomanviettoon erityisesti heikossa taloudellisessa tilanteessa eläville yhden vanhemman perheille. Toiminnan tavoitteena on tarjota perheille hyviä yhdessäolon hetkiä ja mahdollisuuksia tutustua uusiin harrastuksiin sekä tilaisuuksia tutustua samassa elämäntilanteessa eläviin muihin lapsiperheisiin. Retkien ja leirien vetäjinä toimivat sekä työntekijät että vapaaehtoiset vertaisohjaajat. Yhdistyksen järjestämään RETKI- JA LEIRITOIMINTAAN OSALLISTUI 300 AIKUISTA JA 396 LASTA. Toimintavuoden aikana perheille järjestettiin neljä viikonloppuretkeä; lasketteluretki Himokselle, ratsastusviikonloppu Virossa ja kaksi pienemmille lapsille ja heidän vanhemmilleen tarkoitettua retkeä Kanniston kotieläintilalle. Yhteistyössä Kaapatut Lapset ry:n ja Love ry:n kanssa järjestettiin päiväretki huvipuisto Tykkimäkeen. Toimikaudella järjestettiin kahdeksan leiriä; hiihtolomaleiri ja kesäleiri Viron Otepäässä, nuorten vuorivaellus Puolan Tatralla, kaksi perheiden ja yksi nuorten ratsastusleiriä Viron Kurtnassa, aikuisten hyvinvointi- ja kulttuurileiri Viron Pärnussa sekä Mustikkaleiri Kaunissaaressa. Toisistaan erossa asuville isille ja lapsille tarjottiin retkija leiritoimintaa yhteistyössä HNMKY:n kanssa. Isä-lapsi Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 9

10 -toiminnan tavoitteena on turvata isien ja lasten yhdessäolon ja yhteydenpidon jatkuminen parisuhteen päättymisen jälkeen. Yhdistyksen jäsenperheillä on mahdollisuus lomailla Helsingin kaupungilta vuokratuissa Kaunissaaren kalamajassa ja Vartiosaaren mökillä. Mökeillä lomaili vuoden aikana 103 aikuista ja 109 lasta ja lomavuorokausia kertyi yhteensä. Perheillä oli mahdollisuus päästä tuetulle lomalle Kalliorantaan ja Kotorantaan, Näillä lomilla oli vuoden aikana 10 aikuista ja 16 lasta. Vertaistoiminnan arvioinnin menetelmät Vertaisryhmätoiminnan tuloksellisuutta arvioidaan ohjaajien antaman palautteen pohjalta sekä kirjallisin asiakaskyselyin. Retki- ja leiritoiminnassa osallistujilta sekä aikuisilta että lapsilta kerätään aina kirjallinen asiakaspalaute. Palautteen keräämistä, analysointia ja raportointia varten vuoden lopulla käyttöön otettiin Surveypal kyselytyökalu. Toiminnan dokumentointi tapahtui Ensi- ja turvakotien liiton ja jäsenjärjestöjen yhteisen Sofia asiakastietojärjestelmän avulla. Toiminnan arviointi Pienperheyhdistyksen vertaistoiminta on monelle yhden vanhemman perheelle ainoa mahdollisuus saada vertaistukea tapaamalla muita samassa tilanteessa eläviä perheitä retki- ja leiritoiminnassa tai muussa vertaisryhmätoiminnassa. Vuoden aikana perheille tarjottiin viikonloppuretkiä ja leirejä, joiden osallistumismaksu pidettiin mahdollisimman alhaisena. Osanottomaksujen määrittelyssä otettiin huomioon erityisesti perheet, joissa oli useampia lapsia. Tavoitteena oli, että myös taloudellisessa heikossa tilanteessa elävillä yhden vanhemman perheillä olisi mahdollisuus osallistua toimintaan. Vuoden aikana yhdistyksen järjestämään vertaistoimintaan osallistuikin aikaisempia vuosia selvästi enemmän lapsia. 6. NEUVONTA, PALVELUOHJAUS JA PERHEKOHTAINEN TYÖ Tavoitteena elämänhallinnan ja voimavarojen lisääntyminen Yhdistyksen työntekijät tarjosivat asiakkaan omasta toiveesta tai yhteistyökumppaneiden aloitteesta yksilöllistä tukea kriiseistä selviytymiseen. Tuki voi olla mm. palveluohjausta, lasten kasvatukseen liittyvää keskustelutukea, verkostotyötä tai asiakkaan tukihenkilönä toimimista esim. viranomaisten kanssa asioidessa. Perhekohtaisen työn lähtökohtana ovat perheen tarpeet ja lapsen edun turvaaminen kaikissa tilanteissa. Se on lyhytkestoista ja varhaiseen tukeen tai ennaltaehkäisyyn painottuvana. Työntekijät antoivat myös puhelinneuvontaa perhetilanteeseen, kasvatukseen, lapsen huoltoon ja tapaamisiin liittyvissä tai muissa mieltä painavissa asioissa. Työntekijät auttoivat tarvittaessa perheitä löytämään heille sopivia, joko yhdistyksen tai sen yhteistyökumppaneiden järjestämiä ryhmiä, kertoivat vertaistuen mahdollisuuksista ja auttoivat uusien ryhmien perustamisessa. Yksilötapaamiset ja konsultaatio Miinat-toimintaan liittyen oli mahdollista varata 1 2 yksilötapaamista vertaistoiminnan koordinaattorin kanssa oman tilanteen selvittelyyn ja palveluohjaukseen. 10 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

11 7. VAPAAEHTOISTOIMINTA Tavoitteena tukiverkostojen vahvistuminen Vapaaehtoiset toimivat vertaisryhmien ohjaajina, mieskavereina, kummimummoina ja vaareina, retki- ja leiriohjaajina, talkoolaisina sekä tapahtumien järjestäjinä. Vapaaehtoiset retki- ja leiriohjaajat toimivat ohjaajina yhdistyksen järjestämillä retkillä ja leireillä yhdessä toisten vapaaehtoisten tai yhdistyksen työntekijän parina. Tapahtumien vapaaehtoiset huolehtivat erilaisten tilaisuuksien ja tempausten suunnittelusta ja toteutuksesta yhdessä muiden vapaaehtoisten ja työntekijöiden kanssa. Mökkikummit huolehtivat yhdistyksen käytössä olevista Kaunissaaren kalamajasta ja Vartiosaaren mökistä. Vuonna 2012 YHDISTYKSESSÄ TOIMI 281 VAPAAEHTOISTA, JOIDEN TYÖPANOS OLI YHTEENSÄ 1861 TYÖPÄIVÄÄ VERTAISTOIMINNAN OHJAAJAT, TAPAHTUMIEN VASTUUHENKILÖT JA TALKOOLAISET Vapaaehtoiset vertaisohjaajat toimivat yhdistyksessä toiminta- ja yhdessäoloryhmien ohjaajina, retkien ja leirien ohjaajina yhdessä toisten vapaaehtoisten tai työntekijöiden kanssa sekä erilaisten tapahtumien, juhlien ja talkoiden vetäjinä. Vertaisohjaajat ovat usein toiminnassa pitkään mukana olleita yhdistyksen jäseniä. Uusien vertaisohjaajien koulutus järjestettiin keväällä ja koulutukseen osallistui 8 henkilöä. Tapahtumien vapaaehtoiset vastuuhenkilöt huolehtivat erilaisten tilaisuuksien suunnittelusta ja toteutuksesta yhdessä muiden vapaaehtoisten ja palkattujen työntekijöiden kanssa. Mökkikummit huolehtivat yhdistyksen käytössä olevista kesävirkistyspaikoista Vartiosaaressa ja Kaunissaaressa. Lisäksi mökkikummit järjestivät kesäpaikoissa kaikille yhdistyksen jäsenille avoimia talkoita yhdessä palkatun työntekijän kanssa. Vuonna 2012 YHDISTYKSESSÄ TOIMI YHTEENSÄ 95 VAPAAEHTOISTA VERTAISTOIMINNAN OHJAAJAA, TAPAHTUMIEN VASTUUHENKILÖÄ JA TALKOOLAISTA. Viereisen sivun kuva: Teatteriprojekti Circle!:n näytelmästä. Vapaaehtoisten voimin toteutettiin 113 ryhmätapaamista, 9 retkeä, 8 leiriä, 6 talkoota sekä 4 juhlaa ja tapahtumaa. Näihin toimintoihin osallistui yhteensä 526 aikuista ja 723 lasta. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 11

12 7.2. MIESKAVERITOIMINTA Pienperheyhdistyksen Mieskaveritoiminta on vapaaehtoistoimintaa, jonka tehtävänä on tarjota turvallinen suhde aikuiseen mieheen lapsille, joilla ei ole yhteyttä omaan isään tai muihin aikuisiin miehiin. Vuonna 2012 pääkaupunkiseudun Mieskaveritoiminnassa mukana oli 111 VAPAAEHTOISTA MIESTÄ, 119 LASTA JA 97 PERHETTÄ. VAPAAEHTOISET MIEHET TAPAAVAT KAVERIAAN KESKIMÄÄRIN JOKA TOINEN VIIKKO. Tavoitteena on saada lisää aikuisuutta lapsen elämään Toiminnan tavoitteina on tutustuttaa lapsi aikuisen miehen elämään, tukea lasta ja mieskaveria turvallisen ja luottamuksellisen suhteen rakentamisessa, sekä auttaa lapsen kehitystä tukevaa turvaverkostoa laajentumaan. Mieskaveritoiminta tarjoaa lapselle turvallisen tavan tutustua aikuisen miehen arkeen ja elämään. Samalla kasvatetaan lapsen kehitystä tukevien aikuiskontaktien määrää sekä lisätään yksin lastaan kasvattavan äidin jaksamista ja perheen turvaverkostoa. Toiminnan tavoitteena on myös herättää yleistä keskustelua ja lisätä tietoa lasten kehitystä tukevien roolimallien tärkeydestä. Pääkaupunkiseudun mieskaveritoiminnasta vastaa yksi kokopäiväinen työntekijä, joka vastaa uusien vapaaehtoisten rekrytoinnista ja koulutuksesta, sekä toiminnassa mukana olevien vapaaehtoisten tukemisesta. Muista tehtäviä on tapahtumien, lisäkoulutuksen ja retkien järjestäminen sekä yhteydet yhteistyötahoihin ja tiedotusvälineisiin. Toiminta Mieskaverikurssin käyneitä vapaaehtoisia miehiä oli vuoden 2012 lopussa yhteensä 111 ja näistä 91:llä oli kaverisuhde pikkukaveriin. Pikkukavereita kullakin miehellä oli 1 4. Toimintakauden aikana 19 äidin lapset saivat mieskaverin. Yhteensä lapsia oli 27. Pisimpään jonossa olleet lapset olivat odottaneet mieskaveria kuusi vuotta. Toimintaan mukaan tulevat miehet käyvät 15 tunnin mieskaverikurssin, jonka aikana perehdytään mieskaveritoiminnan periaatteisiin ja käytäntöihin sekä lapsen ja nuoren kehitysvaiheisiin. Muita aiheita ovat toiminnan eri osapuolten toiveet ja motiivit, ajankäyttö sekä yhden vanhemman perheiden monimuotoisuus. Kurssin tehtävänä on selvittää sekä kurssilaisille itselleen että Pienperheyhdistykselle, soveltuvatko he mieskavereiksi. Mieskaverikursseja järjestettiin vuonna 2012 kaksi, yksi keväällä ja yksi syksyllä. Uusia miehiä näiltä kursseilta tuli mukaan 12. Yhdellätoista heistä oli aktiivinen kaverisuhde vuoden lopussa. Myös mieskaveria lapselleen hakevat äidit perehdytetään toimintaan. Äitien tapaamisia pidettiin vuonna 2012 neljä. Niissä perehdytettiin yhteensä 24 äitiä toiminnan periaatteisiin ja käytäntöihin. Vuoden 2012 aikana uusia mieskaverihakemuksia äideiltä tuli 18. Lisäksi hakemukseen johtamattomia kyselyitä mieskaveritoiminnasta äideiltä ja viranomaisilta tuli 53. Toimintakauden lopussa mieskaveria odotti reilut parikymmentä lasta, joista osa on 2-3 lapsen sisaruksia. Suurin osa näistä lapsista oli Helsingistä, pääsääntöisesti koillis- ja itäpuolelta kaupunkia. Työntekijävaihdoksesta johtuvan tauon vuoksi, retkien ja tapahtumien määrä vuoden 2012 aikana jäi suunniteltua vähäisemmäksi. Mieskavereille järjestettiin yksi työnohjauksellinen vertaistapaaminen ja kaksi koulutustilaisuutta. Yhteistyökumppaneiden mieskavereille ja pikkukavereille järjestämiä tapahtumia oli Helsinki City West Rotaryklubin järjestämä Liikenneturvapäivä sekä Raha-automaattiyhdistyksen järjestämät sirkustyöpajat. Mieskavereita, pikkukavereita ja yhteistyökumppaneita keräsi yhteen joulukuussa järjestetty glögi-ilta. Syksyllä 2012 tehtyjen tilastojen mukaan ainakin kolmasosa mieskaveritoiminnassa mukana olevista lapsista oli kaksikulttuurisia. Lapsen vanhemmat tai toinen heistä oli alun perin kotoisin muualta kuin Suomesta. Lapsen Suomessa asuva äiti saattoi olla maahanmuuttajataustainen, lapsi oli voitu adoptoida ulkomailta tai sitten isä saattoi asua ulkomailla, eikä lapsella siksi ollut kontaktia häneen. Lasten kulttuuri-identiteetin kehittymisen tueksi aihe otettiin mukaan mieskaverikurssin sisältöihin. Tiedotus ja yhteistyö Vuosi 2012 oli merkittävä valtakunnallisen näkyvyyden kannalta. Mieskaveritoimintaa esiteltiin useissa lehtijutuissa, joista osa hyvin laajalevikkisissä julkaisuissa. Esimerkiksi Pirkka-lehden artikkelin jälkeen kyselyjä mieskaveritoiminnasta tuli lukuisia eri puolilta maata. Toiminta oli esillä radiossa ja televisiossa aina uutisista ajankohtaisohjelmiin. Mieskaverin osallistuminen Ylen Radio Suo- 12 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

13 men vapaaehtoistyön iltaan oli ohjelma, joka huomattiin laajalti. Merkittävä oli myös keväällä ja syksyllä mainostauoilla pyörinyt RAY:n mainos mieskaveritoiminnasta. Mieskaveritoiminta sai syksyllä omat Facebook -sivunsa joiden seuraajamäärä lähti heti nopeaan kasvuun. Kaikesta tästä julkisuudesta seurasi paljon yhteydenottoja sekä uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan. Tammikuulle 2013 suunniteltu mieskaverikurssi oli täynnä ilmoittautumisia jo marraskuussa Mieskaveritoiminta sai näkyvyyttä myös Venemessuilla helmikuussa sekä vapaaehtoistoiminnan eri toimintamuotoja esittelevillä MENU -messuilla joulukuussa. Mieskaveritoiminta oli esillä myös Helsinki Mission kumppanina Pelastakaa Sukupolvi -hankkeessa. Hankkeella tavoiteltiin lisää vapaaehtoisia toimimaan lasten, nuorten ja perheiden tukena. Siihen kuului muun muassa katumainontaa sekä syksyllä 2012 ensimmäisen kerran järjestetty infokoulutus vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneille. Vuoden aikana useat mieskaverit ja pikkukaverit tarjosivat oman panoksensa toiminnan näkyvyyden lisäämiseen osallistumalla lehti-, radio- ja televisiojuttuihin sekä messuille ja muihin esittelytilaisuuksiin. Lisäksi mieskaverit vierailivat ahkerasti kursseilla jakamassa omia kokemuksiaan ja vinkkejään toiminnasta. Keväällä 2012 toiminnalle myönnettiin Nuorten Kotkien Keskusliiton Vuoden 2011 Lapsitekopalkinto lasten hyväksi tehdystä työstä. mieskavereilta kurssin lopuksi. Suullista ja kirjallista palautetta saatiin sekä äideiltä että mieskavereilta yhteisissä tapaamisissa, kysymällä kuulumisia puhelimitse sekä satunnaisista kortti- ja kirjemuistamisista. Niin lasten kuin aikuiseksi kasvaneiden pikkukavereiden palautetta ja näkemyksiä toiminnasta saatiin lehti- ja tv-jutuista, joihin pikkukaverit mieskavereidensa kanssa osallistuivat. Yhteistyökumppaneilta saatiin kehittämisideoita ja näkemyksiä toiminnasta lähinnä suullisesti erilaisissa yhteistyötapaamisissa muun muassa VANUPA -verkoston toimijoiden, Miessakit ry:n Vieraasta Veljeksi -tukihenkilötoiminnan, Monipalvelukeskus Tsempin Wabarit! -miehet vapaaehtoisina -toiminnan ja HelsinkiMission Pelastakaa Sukupolvi -hankkeen kanssa. Tapaamisissa vertailtiin samankaltaisten toimintojen erilaisia käytäntöjä, sekä pohdittiin yhdessä omien toimintojen haasteita sekä mahdollisuuksia niiden ratkaisemiseksi. Mieskaveritoiminnan työrukkaskokouksia järjestettiin syksyn mittaan kuukausittain. Niissä muun muassa pääkaupunkiseudun ja Tampereen mieskaveritoiminnan ohjaajat sekä Pikkukaveria ei jätetä -projektin projektipäällikkö paneutuivat toiminnan haasteisiin ja kehittämiskohteisiin. Tapaamissa kehitettiin mm. mieskaveritoiminnan laatukriteereitä, joiden pohjalta myös uudet yhteistyökumppanit voivat aloittaa mieskaveritoiminnan. Vuonna 2012 Mieskaveritoiminta jatkoi yhteistyötään sekä Espoon vapaaehtoisverkoston että VANUPA -verkoston kanssa. VANUPA -yhteistyöverkostoon kuuluvat Pienperheyhdistyksen mieskaveritoiminnan lisäksi Helsingin kaupungin sosiaaliviraston tukihenkilötoiminta, Tyttöjen Talo, HelsinkiMissio, Helsingin seurakuntayhtymän Erityisnuorisotyön keskus Snellu. Verkoston tavoitteina ovat vapaaehtoistoiminnasta vastaavien työntekijöiden ja eri järjestöissä toimivien vapaaehtoisten vertaistuki, sekä vapaaehtoisten jatkokoulutus. VANUPA -verkoston järjestämiä koulutuksia tarjottiin mieskavereille kerran keväällä ja kerran syksyllä. Toiminnan arviointi Työntekijävaihdoksesta johtuen pääkaupunkiseudun mieskaveritoiminnalla ei ollut ohjaajaa neljän ensimmäisen kuukauden aikana. Tämä oli suurin syy sille, miksi kaikkea toimintakaudelle suunniteltua toimintaa ei ollut mahdollista toteuttaa. Työnohjaukselliset vertaistapaamiset sekä miesten ja lasten yhteiset retket jäivät suunniteltua vähemmälle. Toisaalta myös vapaaehtoisten oma osallistumisaktiivisuus oli selvästi alhaisempi vuoden alkupuoliskolla ennen kuin toiminta lähti taas kunnolla käyntiin. Työntekijävaihdoksella ja työntekijän puuttumisella osalta toimintakautta ei kuitenkaan ollut merkittävää vaikutusta uusien koulutettujen mieskavereiden ja toimintaan perehdytettyjen äitien määrään. Myös mieskaverin saaneiden lasten määrä oli monikertainen verrattuna aiempiin vuosiin. Palautetta toiminnasta saatiin sekä vapaaehtoisilta että äideiltä ja pikkukavereilta. Kirjallista palautetta kerättiin Eeli ja Aapee syövät puuroa Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 13

14 7.3. MUMMILA KOLMEN POLVEN KOHTAAMISPAIKKA Pienperheyhdistyksen Mummila on järjestötalo Merikehdossa toimiva kolmen polven kohtaamispaikka, joka tarjoaa toimintaa lapsille, lapsiperheille ja isovanhemmille. Mummilassa koulutetaan vapaaehtoisia mummeja ja vaareja ja järjestetään mielekkäitä ja monipuolisia vapaaehtoistoiminnan muotoja. Ensisijaisesti haetaan isovanhempia kummi-isovanhemmiksi, mutta tarjolla on myös muita lyhytkestoisempia ja lyhyempää sitoutumista vaativia vapaaehtoistoiminnan muotoja kuten koulumummit/vaarit, lastenryhmien ohjaajat ja vertaisohjaajat. Tavoitteena on rikastuttaa niin isovanhempien kuin niiden lapsiperheiden elämää, joilla ei ole kontakteja isovanhempiinsa. Toiminnan osatavoitteet: Sukupolvien välisen kanssakäymisen lisääminen. Ennakkoluulojen vähentäminen. Käydä keskustelua ja etsiä käytäntöjä, miten sukupolvet voisivat toimia yhdessä ja auttaa toisiaan. Tuoda esille kolmen polven vuorovaikutuksen merkityksellisyyttä. Osallisuuden lisääminen. Tarjota mahdollisuus vaikuttaa ja tehdä epäkohtia näkyviksi. Kummi-isovanhemmat tarjoavat lapsiperheille käytännön apua lapsenhoitoon ja kasvatukseen ja perheelle yhden tärkeän ihmissuhteen lisää. Monelle yksinhuoltajavanhemmalle kummi-isovanhempi on tärkeä henkinen tuki ja rinnalla kulkija. Isovanhemmille toiminta tarjoaa mahdollisuuden tehdä mielekästä ja palkitsevaa vapaaehtoistyötä lasten hyväksi. Toiminta tuo sisältöä elämään ja tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiseen toimintaan ja aktiiviseen ikääntymiseen. Kaikessa toiminnassamme leikki, luovuus, ilo lapsuudesta, vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta ovat tärkeitä toimintaa ohjaavia tekijöitä. Mummilan toiminnasta vastaa yksi osa-aikainen työntekijä ja tarpeen mukaan myös tuntityöntekijöitä tai vapaaehtoisia ryhmien ohjaajia. Toiminta Vapaaehtoiset toimivat vuoden aikana monissa vapaaehtoistoiminnan tehtävissä: kummi-isovanhempina, kahvilaisovanhempina perhekahvilassa, tapahtumien järjestäjinä, nettisivujen päivittäjinä, kulttuuriklubiohjaajina, tapahtumajärjestäjinä, Mummilatoimikunnassa ja uusien vapaaehtoisten rekrytoijina. Toiminnassa oli mukana 75 vapaaehtoista. Vuonna 2012 ISOVANHEMPINA TOIMI 39 MUMMIA/ VAARIA JA HE TOIMIVAT 49 LAPSEN KUMMI- KUMMI- ISOVANHEMPANA. Syksyn kurssille osallistui 3 isovanhempaa, jotka kaikki tulivat mukaan toimintaan. Kevään kurssi peruuntui vähäisen osanottajamäärän vuoksi. Isovanhemmille kummilapsineen järjestettiin vuoden aikana useita tapahtumia. Yhdessä koetut elämykselliset satu- ja draamapajat, juhlat, retket ja leirit tukevat ja syventävät lapsen ja isovanhemman suhdetta. Näissä tapahtumissa myös työntekijä saa tärkeää tietoa lapsen ja isovanhemman suhteen toimivuudesta. Vapaaehtoisten jaksamiseen ja heistä huolehtimiseen kiinnitettiin erityistä huomiota. Isovanhemmille järjestettiin vuoden aikana 4 työnohjauksellista teeiltaa. Lisäksi isovanhemmilla oli mahdollisuus saada halutessaan yksilötyönohjausta. Vuoden 2012 aikana isovanhemmille järjestettiin monenlaista vertaistoimintaa: isovanhempien avoin kahvila n. kerran kuussa, hyvinvointipäivä, joulu- ja kevätkahvit, isovanhempien päivä sekä kaksi koulutus-ja virkistäytymispäivää. Mummit ja vaarit järjestivät aktiivisesti myös omaa toimintaa yhdessä lasten kanssa tai isovanhempien kesken. Vapaaehtoisten kulttuuriklubi järjesti kulttuuriretkiä pääkaupunkiseudulle ja kauemmaksikin. Kustannukset maksoivat mummit ja vaarit itse. Järjestötalo Merikehto on myös isovanhempien ahkerassa käytössä heidän järjestäessään juhlia, tapahtumia tai kerhoja. Mummilassa toimii myös aktiivinen Teatteriryhmä Tuulahdus, joka koostuu mummilan vapaaehtoisista isovanhemmista. Teatteriryhmä valmisti nukketeatteriesityksen Satupuu, jota esitettiin mummeille kummilapsineen. Lisäksi ryhmä esiintyi vapaaehtoistoiminnan tapahtumissa. 14 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

15 Tiedotus ja yhteistyö Vapaaehtoiset isovanhemmat ovat aktiivisesti osallistuneet Mummila-toiminnasta tiedottamiseen ja uusien rekrytointiin. Vuonna 2012 Mummila ja Teatteri Tuulahdus oli esillä Neljän polven treffit - tapahtumissa (Helsingin kaupungintalolla ja Menu-messuilla), HelsinkiMission vapaaehtoisten juhlassa sekä Pasila-viikoilla Pasilan syyssuhinat tapahtumassa. Lisäksi Mummilan vapaaehtoiset tiedottivat Mummilatoiminnasta omissa harrastusryhmissään, eläkeläisjärjestöissä, tuttavapiirissään ym. Mummila-toiminta on herättänyt runsaasti kiinnostusta muissa järjestöissä ja organisaatioissa. Vuoden aikana Mummilassa on käynyt useita vierailijoita ja Mummilasta on pyydetty konsultaatioapua, kun samankaltaista toimintaa on suunniteltu aloitettavaksi muualla. (mm. Helsinki-Mission Albertin olohuone-hanke, Rovaniemen ensi-ja turvakoti, Kymenlaakson ensi-ja turvakoti, Espoon tuomiokirkon Korsi-hanke). Mummila on tehnyt yhteistyötä mm. Helsingin kaupungin vapaaehtoistoimijoiden, Helsinki Mission, Espoon vapaaehtoisverkoston, Mll:n, Keravan varaisovanhempien, Espoon tuomiokirkon ja Neuvokeskuksen kanssa. Vaikuttaminen Mummilassa toimii vapaaehtoisten oma mummilatoimikunta, joka kokoontuu 4 kertaa vuodessa. Toimikunta pohtii isovanhemmuuden merkitystä, näkyvyyttä ja kehittää Mummila-toimintaa näköisekseen. Aktiiviset isovanhemmat järjestävät toimintaa, tapahtumia ja retkiä. Tavoitteena on aktiivinen ja vireä Mummila, jossa vapaaehtoiset ottavat yhä enemmän itse vastuuta tapahtumista ja niiden järjestämisestä. Mummilatoimikunnalla on omat nettisivut, joita he itse päivittävät. Toiminnan arviointi Kummimummia tai vaaria jonottaa tällä hetkellä parisenkymmentä lasta ja perhettä. Toiminnassa mukana olevat isovanhemmat ovat sitoutuneita ja monet aktiivisimmista ovat olleet mukana jo vuosia, jotkut toiminnan alusta alkaen. Useat isovanhemmat ovat ottaneet uuden kummilapsen ensimmäisen kasvettua jo kouluikään. Vapaaehtoisista ja heidän jaksamisestaan huolehtiminen on sitouttanut isovanhemmat hyvin mukaan toimintaan. Monien vapaaehtoisten mielestä tärkeintä toiminnassa on yhteiset tapahtumat, tapaamiset ja vertaisryhmät, joissa niin isovanhemmat kuin lapsetkin tutustuvat toisiinsa. Yhdessä tekeminen ja tapaamiset luovat me-henkeä ja sitouttavat isovanhempia mukaan toimintaan. Mummilalta toivotaan enemmän ohjattua toimintaa. Aktiivisia isovanhempia löytyisi enemmän myös ryhmätoimintaan ja tapahtumiin, jos ryhmiä voisi ohjata yhdessä työntekijän kanssa. Mummilan resurssit ovat kuitenkin rajalliset, Mummilan toiminnasta vastaa yksi osa-aikainen työntekijä. Toimikauden tavoitteeksi oli asetettu ohjaajan kokopäiväistäminen, mutta tähän tarvittavaa rahoitusta ei toiminnalle saatu. 8. TENAVATUPATOIMINTA Tavoitteena vanhemman jaksaminen ja osallisuuden mahdollistuminen Tenavatupatoiminta mahdollistaa vanhemman osallistumisen yhdistyksen järjestämiin aikuisten ryhmiin ja antaa aikaa esimerkiksi omiin harrastuksiin. Erityisen tärkeä Tenavatupa on niille perheille, joilta puuttuvat sosiaaliset tukiverkostot. Pienperheyhdistyksen 2 10 vuotiaille, yhden vanhemman perheiden lapsille tilapäistä ilta- ja lauantaihoitoa tarjoavat Tenavatuvat toimivat Jakomäessä Perhepaikka Punahilkassa, kevään ajan Malminkartanossa asukastalo Rengissä ja Vuosaaressa järjestötalo Merikehdossa. Lisäksi toiminnan aikaista lastenhoitoa järjestettiin tarvittaessa kaikkien yhdistyksen järjestämän toiminnan ja mm. yhdistyksen hallituksen ja vuosikokousten yhteydessä. Lastenhoitajina toimivat palkatut työntekijät. Jakomäen Tenavatupa oli avoinna maanantaisin ja keskiviikkoisin klo sekä lauantaisin klo Lisäksi Tenavatuvassa järjestettiin vuoden aikana 7 lasten yöhoitoa. Malminkartanon Tenavatupa oli keväällä avoinna keskiviikkoisin klo Toimintaa ei jatkettu syksyllä vähäisen käytön vuoksi.vuosaaren Tenavatupa oli avoinna torstaisin klo Vuonna 2012 TENAVATUPIA KÄYTTI 75 PERHETTÄ JA 118 ERI LASTA. HOITOKERTOJA OLI 614. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 15

16 Toiminnan arviointi Tenavatuvat antavat vanhemmalle omaa aikaa ja mahdollisuuden osallistua yhdistyksen tai muiden tahojen järjestämään, aikuisille tarkoitettuun toimintaan. Erityisen tärkeä Tenavatupa on niille perheille, joissa toinen vanhempi ei osallistu lasten hoitoon ja perheeltä puuttuvat sosiaaliset tukiverkostot. Yhden vanhemman perheille kansalaisjärjestötoimintaan osallistumisen perusedellytys on lastenhoidon järjestäminen. 9. TAPAAMISPAIKKATOIMINTA Osatavoitteet Tavoitteena lapsen oikeus molempiin vanhempiin Tukea lapsen ja etävanhemman suhteen syntymistä ja kehittymistä niin, että se edistää lapsen kasvua ja kehitystä. VUODEN 2012 AIKANA JÄRJESTETTIIN 7 YÖHOITOA JA SITÄ KÄYTTI 14 PERHETTÄ JA HOIDOSSA OLI 31 ERI LASTA Tukea molempien vanhempien vanhemmuutta siten, että lapsen etu toteutuu. Tukea lapsen turvallisuuden tunnetta tapaamisissa. Suojata lasta vanhempien välisiltä ristiriidoilta. Lapsen kuuleminen ja näkökulman esiintuominen. Toiminta Tapaamispaikka toimi Helsingin kaupungin perhetalo Sahramin tiloissa saakka. Tammi-helmikuussa tapaamisia ja vaihtoja järjestettiin Sahramissa torstaisin ja perjantaisin klo , lauantaisin ja parillisten viikkojen sunnuntaina klo välisenä aikana. Maaliskuussa perhetalo Sahramin tiloihin siirrettiin päiväkoti, jonka jälkeen torstain ja perjantain tapaamiset siirrettiin Sahramista Pienperheyhdistyksen Toukolan toimitalolle. Elo-marraskuussa tapaamisia järjestettiin Sahramissa jokaisena sunnuntaina, sillä tapaamisten järjestäminen Toukolan toimitalolla osoittautui hankalaksi tapaamispaikan toiminta siirtyi kokonaan Pienperheyhdistyksen uusiin toimitiloihin Kinaporinkadulle. Tapaamispaikka on täten ensimmäistä kertaa samoissa tiloissa Pienperheyhdistyksen muun toiminnan kanssa. Kinaporinkadulla tapaamisia järjestettiin torstaisin ja perjantaisin klo välisenä aikana sekä lauantaisin ja parillisten viikkojen sunnuntaisin klo välisenä aikana. Tapaamispaikan asiakasmaksu helsinkiläisille oli 25 /h ja ulkopaikkakuntalaisille alkaen 75 /h. Tapaamispaikassa työskentelee vastaava ohjaajaa ja tarvittava määrä tuntipalkkaisia tapaamisohjaajia. Tapaamisohjaajat valvoivat tapaamisia pareittain huolehtien tapaamisten sujumisesta turvallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Vuoden aikana tapaamispaikassa työskenteli säännöllisesti kuusi tapaamisohjaajaa tuntityöntekijöinä sekä vastaava ohjaaja kuukausipalkkaisena. Yksi tapaamisohjaajista toimi koordinaattorina vastaavan ohjaajan työparina. 16 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

17 Työn arviointi ja työkyvyn ylläpito Tapaamisohjaajille järjestettiin työn tueksi työnohjausta kahdeksan kertaa. Työnohjauksissa käsiteltiin akuutteja asiakastilanteita huomioiden erityisesti lapsen näkökulma ja kehitettiin tapaamispaikan toimintatapoja ja käytäntöjä. Työnohjauksen lisäksi oli tapaamisohjaajien omia tapaamisia, joissa mm. käytiin läpi uusien asiakasperheiden tilanteita. Tapaamispaikan siirryttyä uusiin tiloihin Kinaporinkadulle päivitettiin tapaamispaikan toiminta- ja turvallisuusohjeet. Tapaamispaikan vastaava ohjaaja ja koordinaattori osallistuivat Ensi- ja turvakotien liiton järjestämiin tapaamispaikkatoiminnan työkokouksiin keväällä ja syksyllä. Keväällä teemana oli sijaishoidossa olevat lapset ja oikeusprosessit, syksyn työkokouksessa käsiteltiin mm. tapaamispaikkojen sääntöjä. Etelä-Suomen tapaamispaikkojen työntekijät tapasivat toisiaan verkostopalavereissa keväällä Espoon kaupungin tapaamispaikassa sekä syksyllä Folkhälsanin tapaamispaikassa Raaseporin Meltolassa. Toiminnan arviointi Erityisesti valvottujen vaihtojen määrä kasvoi edellisvuodesta. Elo-marraskuussa otettiin uusia asiakasperheitä ainoastaan tuettuihin tapaamisiin ja valvottuihin vaihtoihin Pienperheyhdistyksen muuton takia. Valvottuja tapaamisia tarvitsevat asiakasperheet ohjattiin Pääkaupungin turvakodin tapaamispaikkaan. Syinä tapaamispaikan käyttämiseen olivat mm. vanhempien riitaisat välit, päihde- ja/tai mielenterveysongelmat, tapaamis- ja/tai huoltoriidat, huoli lapsen turvallisuudesta tai kaappausuhka. Kaksikulttuurisia perheitä kaikista asiakasperheistä oli puolet. Sijaisperheestä tai muusta sijaishuollon yksiköstä vanhempiaan tapaamaan tulevia lapsia oli edellisvuotta vähemmän, seitsemäsosa asiakasperheistä. Lähes kaikki asiakasperheet olivat helsinkiläisiä. Tapaamisia järjestetään entistä vaikeammassa tilanteessa oleville perheille. Monien tapaamispaikan asiakasperheiden tilanne on tulehtunut tai jopa kriisiytynyt. Ristiriitatilanteet sekä kulttuurierot vanhempien välillä aiheuttavat usein sen, että vanhemmilla on vaikeuksia erottaa lapsen etua toista vanhempaa kohtaan tuntemansa vihan tai pelon vuoksi. Vanhemmat tarvitsevat yhä useammin ulkopuolista apua tapaamisten toteuttamiseen ja lasten turvallisuudentunteen tukemiseen. Aiempaa useammissa asiakasperheissä lapsen kotitilanne aiheutti huolta ja tarvittaessa lastensuojelun kanssa tehtiin tiivistä yhteistyötä. Palveluohjauksen merkitys ja tarve on kasvanut. Vanhemmille ja lapsille on järjestetty välikeskusteluja. Välikeskusteluista saatiin myös paljon arvokasta asiakaspalautetta ja tietoa lasten turvallisuudentunteen tukemisesta tapaamisissa. Tapaamispaikan toimintaa kehitettiin yhdessä asiakasperheiden ja työntekijöiden kanssa. Tapaamisohjaajien toiminnan havainnoinnin perusteella ohjaajien työskentely tapaamisissa voidaan jakaa viiteen erityyppiseen toimintaan: auttaminen (joko vanhemman tai lapsen auttaminen) sääntöjen kertaaminen rauhoittelu (joko vanhemman tai lapsen rauhoittelu) tapaamisen keskeyttäminen lapsen ja vanhemman suhteen tukeminen Tapaamispaikassa järjestettiin tapaamisia 59:lle asiakasperheelle (75 lasta, 67 tapaajaa). Vuonna 2012 järjestettiin 248 valvottua tapaamista, 158 tuettua tapaamista ja 222 valvottua vaihtoa (yht.628). Lastensuojelun asiakasperheitä oli 21, sijaishuollon 7. Tapaamispaikan toiminta vuonna 2012 (suluissa vuoden 2011 luvut) TOTEUTUNEET TAPAAMISET: TUETUT TAPAAMISET 158 (135) VALVOTUT TAPAAMISET 248 (302) VALVOTUT VAIHDOT 222 (125) YHTEENSÄ 628 (562) TAPAAMISPAIKAN ASIAKKAAT: PERHEET 59 (63) AIKUISET 127 (69) LAPSET 66 (77) 17

18 10. PERHEPAIKKA PUNAHILKKA Tavoitteena sosiaalisten verkostojen laajentuminen Punahilkka on Jakomäessä toimiva lapsiperheille tarkoitettu kohtaamispaikka. Punahilkka tarjoaa erilaista vertaisryhmätoimintaa, varhaista tukea, tukea kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä ja tilaa olla omana erinomaisena itsenään. ja perhekohtaista työtä. Työmuotoina ovat kerhot, vertaistukiryhmät, perhekahvila, retket, keskustelut, kotikäynnit, perheleirit ja palveluohjaus. Osatavoitteet Tukea perheiden sosiaalista verkostoitumista. Tukea vanhemmuutta elämän eri tilanteissa siten, että lapsen etu toteutuu. Tukea vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta ja innostaa perheitä yhdessä tekemiseen. Resurssit ja yhteistyö Perhepaikka Punahilkan toimintaa rahoitetaan Helsingin kaupungin järjestöavustuksella ja Raha-automaattiyhdistyksen avustuksella. Punahilkassa oli vuonna 2012 kaksi työntekijää. Punahilkka teki vahvaa ja säännöllistä alueellista yhteistyötä viranomaisten ja alueen muiden toimijoiden kanssa. Työntekijät osallistuvat mm. Perheverkoston, Jakomäkitiimin ja Pikku-Vartun verkostopalavereihin. Lisäksi yhteisiä palavereita oli lastensuojelun, leikkipuiston ja nuorisotoimen kanssa erikseen. Verkostopalavereiden osallistuja koostumus vaihteli sen tarkoituksen mukaisesti. Alueellisia, yhteisiä koulutuspäiviä oli kaksi ja yksi yhteinen tutustumiskäynti Malmin Perheneuvolan vauvaperhetyöhön. Vuonna 2012 aloitettiin myös alueellinen, Perhe on Pop - hanke. Hankkeen keskeisin tavoite on edistää alueen arjen haasteellisissa tilanteissa elävien lapsiperheiden hyvinvointia. Tämä tapahtuu aktivoimalla vanhempia osallistumaan erilaisten tapahtumien suunnitteluun ja toteuttamaan niitä yhdessä perheenjäsentensä kanssa. Perheet pääsevät tutustumaan toisiinsa, vahvistavat sosiaalisia verkostojaan, saavat vertaistukea sekä lisää tietoa alueen toimijoista. Hankkeessa ovat mukana Nuorisoasiainkeskus, Lähiöprojekti, Pienperheyhdistys ry, Silmu-verkosto, Helsingin kaupungin Varhaiskasvatusvirasto ja sosiaali- ja terveysvirasto, Liikuntavirasto, kirjasto, seurakunta ja MLL. Yhteisiä suunnittelupalavereita oli kaksi vuoden 2012 loppu puolella. Asiakasohjauksen yhteistyökumppaneina oli mm. kotipalvelu ja varhainen tuki, lastensuojelu, neuvola ja päivähoito. Maahanmuuttoon tai maassa olemiseen liittyvät yhteistyötahot olivat mm. maahanmuuttovirasto ja ELY-keskus. Ohjattu vertaisryhmätoiminta Lasten Ulleru-kerho toteutettiin yhteistyössä Jakomäen leikkipuiston kanssa. Kerho kokoontui maanantaisin klo Ryhmässä oli 1-6 vuotiaita lapsia, jotka eivät välttämättä olleet samoja lapsia jokaisella kerralla. Kerhossa lapset ulkoilivat yhdessä leikkipuiston pihalla, siirtyivät Punahilkkaan syömään ja siellä myös leikittiin ja opeteltiin vuorovaikutustaitoja ja leikkitaitoja yhdessä kunkin lapsen ikätason mukaan. Ulleru-kerhoon osallistui 30 lasta ja osallistumiskertoja oli 151 kertaa. Perhekerho kokoontui Punahilkan tiloissa tiistaisin klo yhteistyössä leikkipuiston kanssa. Jokaisella kerralla oli jotain ohjattua toimintaa, pääsääntöisesti ilman aikataulua ja vapaassa tahdissa toteutettavia askarteluita, leipomista, jumppatuokioita, lauluhetkiä, ruokakassivertailua ja keskustelua ruoasta, hammashoitajan vierailun, erilaisia teemapäivä ja mm. lastenpäivänkarnevaalin jolloin Punahilkka oli sisutettu karnevaalitunnelmaan. Myös vanhusten päiväkeskus Louhen väki vieraili perhekerhossa muutaman kerran syksyn aikana. Perhekerhon tavoitteena on tukea ja vahvistaa lasten ja vanhempien yhdessä tekemistä ja nauttimista yhdessäolemisesta, tukea lasten ja vanhempien välistä vuorovaikutusta ja innostaa perheitä yhdessä tekemiseen. Perhekerho mahdollisti myös erilaiset henkilökohtaisemmatkin keskustelut ja varhaisen tukemisen erilaisissa asioissa. Muun tekemisen lomassa on luontevaa keskustella perheen asioista ja askarruttavista kysymyksistä. Perhekerhossa kävi vuoden aikana 41 aikuista, 251 kertaa, 51 lasta, 354 kertaa. Yhtä aikaa samalla kertaa oli paikalla n aikuista ja lasta. Avoin perhekahvila kokoontui keskiviikkoisin klo Lisäksi kokoontui Ilta-Punahilkka joka kuun ensimmäinen keskiviikko klo Perhekahvila mahdollistaa perheille sosiaalisten verkostojen luomisen, keskustelemisen samassa tilanteessa olevien lapsiperheiden kanssa, ajatusten ja mielipiteiden vaihdon muiden kävijöiden kanssa sekä pidempiaikaisten ystävyyssuhteiden luomisen. Perhekahvilat mahdollistivat erittäin hyvin myös henkilökohtaisemmat keskustelut työntekijöiden ja kävijöiden kanssa. Päivällä ei ollut varsinaista ohjelmaa, mutta Ilta-Punahilkassa oli ohjelmassa mm. leipomista ja askartelua. Avoin perhekahvila oli auki 32 kertaa ja siellä kävi 77 aikuista ja 96 lasta. Ilta-Punahilkka oli kuusi kertaa ja siellä kävi 25 aikuista ja 42 lasta. Vanhemman Neuvo-ryhmä kokoontui syksyllä Punahilkassa yhtäjaksoisesti kahdeksan peräkkäistä tiistaita. Ryhmä on tarkoitettu eronneille tai eropäätöksen tehneille vanhemmille. Ryhmän tavoitteena on ottaa erossa huomioon lapsen tarpeet ja päästä 18 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

19 mahdollisimman hyvään yhteistyövanhemmuuteen erosta huolimatta. Ryhmään osallistui 4 vanhempaa, 1 vanhempi joutui lopettamaan ryhmän kesken henkilökohtaisten perhesyiden takia ja yksi vanhempi perui osallistumisensa vedoten työelämän kiireisiin. Ryhmän ajaksi oli lapsille järjestetty hoito tenavatuvassa. Ryhmään osallistuneet haastatellaan ennen ryhmän alkamista ja sen tarkoituksena on selvittää palveleeko ryhmän toimintamalli ryhmään hakijaa. Askartelukerho kokoontui viisi kertaa syksyn aikana. Askartelu oli tarkoitettu vanhemmille hengähdystauoksi arjen keskellä. Kerhossa pystyi keskittymään omaan tekemiseen kaksi tuntia kerrallaan, jutteluun muiden aikuisten ja työntekijän kanssa kahvin ja kivan tekemisen äärellä. Askarteluryhmään osallistui 7 äitiä ja ryhmän toisena ohjaajana toimi vapaaehtoinen. Rentoutusryhmä kokoontui syksyllä yhden kerran. Koska osallistujia oli vain kaksi, ryhmä päätettiin lopettaa ensimmäisen kerran jälkeen. Seuraavana kautena pohditaan olisiko joku muu ajankohta ja kellonaika parempi. Kiinnostusta ryhmää kohtaan on edelleen. Vertaisryhmätoiminta Punahilkka tarjoaa tiloja ja välineitä erilaisiin vapaaehtoisten järjestämiin ryhmiin. Punahilkka auttaa välineiden ja tarvikkeiden hankinnassa. Play-jooga kokoontui kaksi kertaa viikossa ja ryhmää ohjasi vapaaehtoinen. Joogassa kävi 22 aikuista ja 24 lasta. Yhdessäolo- ja toimintaryhmät Laskiaistapahtuma toteutettiin yhdessä leikkipuiston kanssa. Ohjelmassa oli mäen laskua, erilaisia kilpailuja, kasvissosekeittoa ja koiravaljakkoajelua. Paikalla oli 45 aikuista ja 65 lasta. Pupubileet järjestettiin pääsiäistä edeltävällä viikolla yhteistyössä leikkipuiston kanssa. Paikalle oli kutsuttu myös palvelutalon asukkaita kilpailemaan yhdessä lasten kanssa. Yhteistyö oli onnistunutta. Ohjelmassa oli erilaisia kilpailuja, naamiaiset, kasvissosekeittoa. Paikalla oli 49 aikuista ja 82 lasta. Wappujuhlat järjestettiin yhteistyössä päivähoidon ja Jakomäen leikkipuiston kanssa. Juhliin osallistui 35 aikuista ja 58 lasta. Sadonkorjuujuhlat pidettiin syksyllä yhteistyössä leikkipuiston kanssa. Ohjelmassa oli kasviksiin liittyviä kilpailuja, visailuja. Tarjolla oli kasvissosekeittoa kauden kasviksista. Osanottajia oli 13 aikuista ja 17 lasta. Jouluaskartelu järjestettiin Punahilkassa ennen joulua. Ohjelmassa oli viisi eritasoista askartelua niin aikuisille kuin lapsille. Paikalla oli 40 aikuista ja 26 lasta. Naisten hemmottelu-ilta keräsi Punahilkkaan 10 naista yhteiseen, naistenpäivän kunniaksi järjestettyyn iltaan. Ohjelmassa oli rentouttavaa tekemistä (Hierontaa ja rentoutusta), sekä mahdollisuus hemmotella itseään kasvonaamioilla, kuorinnalla jne. Illan kruunasi yhteinen kynttilä illallinen. Hemmottelun ajaksi oli järjestetty lastenhoito Tenavatuvassa. Vuonna 2012 PUNAHILKAN RYHMÄTOIMINTAAN OSALLISTUI 536 PERHETTÄ, 536 AIKUISTA JA 663 LASTA. Retki- ja leiritoiminta Perheleiri oli kesäkuun ensimmäisellä viikolla Ikaalisten kylpylässä ja se toteutettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kanssa. Leirille osallistuvista perheistä osa oli Punahilkan asiakkaita ja osa tuli lastensuojelun perhetyön kautta. Leiriin liittyviä tapaamisia perheiden kanssa oli kolme ennen leiriä, yksi leirimuistelupäivä ja yksi koko päivän retki Vartiosaareen Leirin jälkeen. Leirillä oli 11 aikuista ja 20 lasta (2-16vuotiaita). Leiristä, sen tavoitteista ja toiminasta raportoitiin e kaikkien osallistuvien tahojen esimiehille, Helsingin kaupungin lomatoiminnalle ja Ikaalisten kylpylän leiritoiminnasta vastaaville tahoille. Retkiä tehtiin Fallkullan kotieläintilalle ja Vanhankaupunginkoskelle. Jakomäkipäivänä perheet osallistuivat alueelliseen, ohjattuun kotiseutukävelyyn. Perhekohtainen työ Varhaista tukea Punahilkan työntekijät ovat tehneet ohjatessaan vanhempia muiden palveluiden piiriin, mm. kotihoidon, perhetyön ja terapiapalveluiden piiriin. Perheitä on tuettu erilaisissa tukea vaativissa tilanteissa ja tarvittaessa on ohjattu hakemaan apua myös muualta ja heidän kanssaan on myös menty näiden palveluiden pariin ensimmäisellä kerralla mukaan jos se on asiakkaalle tuntunut olevan hankalaa mennä yksin. Keskusteluapua on Punahilkassa aina tarjolla toimintojen ollessa käynnissä. Toimintamalli mahdollistaa sen, että työntekijät voivat keskittyä yhteen perheeseen hetken aikaa intensiivisemminkin, muun toiminnan häiriintymättä. Vanhemmat pitävät tärkeänä, että Punahilkassa pääsee keskustelemaan asioistaan ilman by- Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 19

20 Pienperheyhdistys Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

21 Pienperheyhdistys 2012 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 21

22 rokraattista ajanvarausjärjestelmää. Punahilkassa pidetään tärkeänä, että ihmiset tulevat kuulluksi ja autetuksi ainakin alkuun mahdollisimman nopeasti varhaisessa vaiheessa. Yhteistyötä tehtiin neuvolan, nuorisotoimen, lastensuojelun, perhetukikeskuksen, varhaisen tuen ja kotipalvelun, leikkipuiston, koulun, seurakunnan ja aluetyön kanssa. Punahilkan tiloja käyttivät vuoden aikana nuorisotoimi tammikuusta toukokuuhun iltapäivisin ja iltaisin ja myös viikonloppuisin. Nuorisotalo joutui käyttökieltoon homeongelman takia ja Punahilkasta mahdollistettiin heille toimintaympäristö kevääksi. Tiloja käytti omiin kokouksiin myös Jakomäen Pyry (urheiluseura). Nuorisotoimen, Vuonna 2012 PUNAHILKAN PERHEKOHTAISESSA TYÖSSÄ OLI 39 PERHETTÄ, JOISTA 23 OLI LASTENSUOJELUN ASIAKASPERHEITÄ. lastensuojelun ja koulutoimen yhteinen tyttöryhmä kokoontui Punahilkan tiloissa torstaisin klo kertaa kuluneen vuoden aikana ja Nuorisotoimen ja lastensuojelun järjestämä elämänhallinta ryhmä vilkkaille kouluikäisille pojille 10 kertaa keskiviikkoisin klo Jakomäen Tenavatupa Jakomäen tenavatupa Punahilkan tiloissa oli avoinna maanantaisin klo , keskiviikkoisin klo ja lauantaisin klo Vanhemman Neuvoryhmän ajan tenavatupa toimi tiistaisin klo Tenavatupaa käytti 32 lasta ja käyttökertoja oli 372. Yöhoito Yöhoito järjestettiin yhteensä 10 kertaa Jakomäessä. Yöhoito on Punahilkan tiloissa perjantai- illasta klo lauantai aamupäivään klo Yöhoidot on järjestetty ensisijaisesti yksinhuoltajien lapsille joilla ei ole muuta tukiverkostoa. Yöhoidot ovat olleet todella suosittuja ja niiden lisäämistä pohditaan. Yöhoitoa käytti 31 lasta, yhteensä 95 kertaa. Yhdistyksen muu toiminta Punahilkan tiloissa Lapsilisä -projekti järjesti lasten päiväleirin Punahilkan tiloissa kesäkuun kolme ensimmäistä viikkoa. Punahilkan toinen työntekijä osallistui leiriin osittain jälkimmäisen kahden viikon aikana. Lapsilisä projekti järjesti myös yhden vanhempainryhmän Punahilkassa. Punahilkan toinen työntekijä osallistui ryhmän järjestämiseen. Toiminnan arviointi Punahilkan perustoiminnot Ulleru, perhekerho, avoin perhekahvila olivat edelleen selkäranka koko toiminnalle. Monet perheet käyttivät kaikkia Punahilkan toimintoja. Oli myös perheitä jotka olivat ajoittain toiminnassa mukana tai käyttivät pelkästään esim. lastenhoitopalveluita. Punahilkassa panostettiin varhaiseen tukeen ja keskusteluapuun. Kolmen perheen kohdalla työntekijä toimi lastensuojelun sosiaalityöntekijän työparina perhetapaamisilla. Vanhemmat pohtivat mm. kasvatukseen liittyviä kysymyksiä keskenäänkin tai pienellä ohjauksella. Moni perhe poikkesi ohikulkumatkalla kertomaan vain kuulumiset tai kysymään neuvoa jossain yksittäisessä asiassa. Kysymyksiä ja yhteydenottoja tuli paljon myös sosiaalisen median kautta, kun Punahilkka liittyi facebookiin ja Punahilkalle saatiin omat kotisivut. Punahilkan asiakasperheet aktivoituivat vuoden aikana sopimaan ja järjestämään paljon yhteisiä tapaamisia juuri facebookin välityksellä. Varsinkin Punahilkan ollessa kiinni sosiaalisesta mediasta muodostui yhteydenpitoväline monelle perheelle. Huoli jostain perheestä, tai perheen tilanteesta tuotiin reilusti työntekijöiden tietoisuuteen. Vuodelle 2012 asetetut tavoitteet täyttyivät. Uusi työntekijä aloitti työnsä vuoden alussa, mikä mahdollisti toiminnan pääsemisen jälleen täyteen vauhtiinsa. Kaikki suunnitellut ryhmät toteutuivat, lukuun ottamatta rentoutusryhmää, joka ei onnistunut selkeästi väärän ajankohdan takia. Jot- 22 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

23 kut suunnitelluista ryhmistä nivoutuivat luontevasti Perhekerhon sekä Perhe on Pop - tapahtumien yhteyteen ja perhevalmennusryhmien ohjaaminen siirtyi suunnitellusti verkostotyön tuloksena Leikkipuiston ja kotipalvelun työntekijöille. Hieno kokemus perheille oli Hannu ja Kerttu - elokuvan ensi-ilta toukokuussa Seitsemän äitiä osallistui vuoden 2011 aikana Taideteollisen korkeakoulun oppilastyönä tehtyyn dokumenttielokuvan tekemiseen. Elokuvan ensi-ilta oli Taideteollisen Korkeakoulun järjestämässä kutsuvierastilaisuudessa , johon pääsimme osallistumaan. Elokuva oli tarkoitus näyttää kaikille Punahilkan kävijöille syksyllä 2012, mutta ajankohta vaihtui keväälle Eri verkostoissa panostettiin vuoden aikana tiedottamiseen ja yhteistietojen päivittämiseen. Tämä todettiin tärkeäksi, varsinkin Helsingin sosiaali -ja terveysviraston isojen organisaatiomuutosten takia, jolloin viranomaisverkostoihin tuli paljon henkilöstömuutoksia. Toiminnoista tiedottaminen paransi palvelu- ja asiakasohjausta alueella. Asiakaspalautteen perusteella toiminnassa onnistuttiin hyvin. Asiakkaat olivat tyytyväisiä toimintaan ja toivoivat kaikkia toimintamalleja toteutettavan useammin ja pitempiä aikoja päivässä. Ulkomaalaistaustaiset kävijät kokivat oppineensa enemmän suomea käydessään Punahilkassa ja joutuessaan käyttämään kieltä. Vaikka asiakaskunnassa on kovasti erilaisia ihmisiä ja erilaisia taustoja, kaikki ovat kokeneet saaneensa Punahilkasta sisältöä elämäänsä ja kokevat toiminnan tärkeäksi. Tällainen olo on myös työntekijöillä. 11. JÄRJESTÖTALO MERIKEHTO Turvallisia kohtaamisia Vuosaaressa Järjestötalo Merikehto tarjoaa turvallisen paikan vertaisryhmien tapaamisiin ja kolmen polven kohtaamisiin. Merikehdossa toimivat Mummilan ja Miina- hankkeen lisäksi myös perhekahvila, vapaaehtoisten omat ryhmät ja tenavatupa. Lisäksi tiloja käytetään yhdistyksen omaan virkistysja koulutuskäyttöön sekä yhteistyökumppaneiden ryhmien kokoontumistilana. Perhekahvila tukee yhden vanhemman perheiden sosiaalisen verkoston rakentumista ja vahvistumista turvallisessa paikassa, lähellä omaa asuinympäristöä. Alueella ei ole muita iltaisin toimivia perhekahviloita. Kahvila toimii tiedottamisen, vertaistuen, kansalaistoiminnan ja vaikuttamisen paikkana. Kahvilassa toimii työntekijän työparina Mummilan mummeja. Vuonna 2012 Perhekahvilaa toteutettiin yhdessä alueen varhaisen tuen sosiaaliohjaajien kanssa. Perhekahvila oli avoinna keskiviikkoisin klo15-18 yhteensä 29 kertaa. Kahvila on toimintavuoden aikana osoittautunut hyväksi paikaksi tavata muita yksinhuoltajia, rytmittää arkea ja tutustua yhdistyksen muuhun toimintaan. Vuonna 2012 JÄRJESTÖTALO MERIKEHDON PERHEKAHVILA OLI AVOINNA 29 KERTAA. KAHVILASSA KÄVI KESKIMÄÄRIN 6 AIKUISTA JA 7 LASTA. AIKUISTEN LÄSNÄOLOJA OLI 175 JA LASTEN 200. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 23

24 Tenavatuvat mahdollistavat yksinhuoltajien osallistumisen toimintaan ja ovat erityisen tärkeitä niille, joiden oma verkosto on ohut. Varhaisen tuen ja kotipalvelun resurssi ei riitä tarjoamaan tenavatupatoimintaa alueella siinä mittakaavassa kun tarvetta olisi. Merikehdossa tenavatupia järjestettiin räätälöidysti ryhmätoimintaan liittyen. Kotirumba rullaamaan- kurssi Keväällä 2012 järjestettiin Merikehdossa 4 kertaa kestänyt kotiruokakurssi pienten lasten perheille. Kurssi toteutettiin yhteistyössä Vuosaaren alueen varhaisen tuen, Marttaliiton ja Pienperheyhdistyksen kanssa. Kurssille osallistui 5 perhettä. Perheet saivat myös yksilöllistä ohjausta varhaisen tuen ja Marttaliitosta tulleen ohjaajan tuella. Välipalakurssi alakouluikäisten lasten perheille Merikehdossa järjestettiin 6 perheelle välipalakurssi lokakuussa Kurssi toteutettiin yhteistyössä Uudenmaan Marttojen kanssa. Kympin Naiset- ryhmä Kevään 2013 Naisten Kympille tähtäävä kunnonkohotusryhmä starttasi marraskuussa Ryhmään ilmoittautui 23 innostunutta liikkujaa. Ensimmäisellä tapaamisella tutustuttiin, jumpattiin ohjatusti ja suunniteltiin kevään 2013 tapaamiset. Mukana oli 14 naista ja tenavatuvassa 9 lasta. Itäisen perhekeskuksen Vuosaaren toimipisteen sosiaaliohjaajat ja alueen sosiaalityöntekijät pitivät Merikehdon tiloissa perheiden pajapäiviä ja oman tiiminsä kehittämispäiviä. 12. PROJEKTIT Tavoitteena hyvien käytäntöjen kehittäminen, juurruttaminen ja levittäminen LAPSILISÄ -PROJEKTI Lapsilisä-projekti on kolmivuotinen hanke, jossa etsitään keinoja vaikuttaa pienituloisten yksivanhempaisten perheiden tilanteeseen yhdessä perheiden kanssa. Perheen omia voimavaroja vahvistetaan ryhmä-, harrastus- ja vaikuttamistoiminnan kautta. Tavoitteena on tehdä näkyväksi kokemuksia pienituloisuudesta sekä vaikuttaa perhepolitiikkaan niin, että yksivanhempaisten perheiden haasteelliset olosuhteet otetaan huomioon päätöksenteossa. Projektissa työskentelee kaksi kokopäiväistä työntekijää ja tuntipalkkaisia ryhmänohjaajia ja lastenhoitajia. Lapsilisä -projekti käynnistyi toukokuussa Projekti toimii pääkaupunkiseudulla. Tavoitteet Projektin tavoitteet on jaettu kolmeen osaan: 1) ryhmätoimintaan ja osallistujien asiantuntijuuteen, 2) vaikuttamiseen ja 3) kehittämistyöhön. Ryhmätoiminnan avulla osallistujille tarjotaan mahdollisuuksia vertaistukeen, uusien asioiden oppimiseen yhteiskunnan toiminnasta ja vaikuttamismahdollisuuksista ja ennen kaikkea areenaa, jossa voi saada äänensä kuuluviin ja tehdä toisten kanssa jotakin, minkä kokee tärkeäksi. Vaikuttaminen sisältää ryhmätoiminnassa olevan vaikuttamisnäkökulman sekä yhteistyön muiden tahojen kanssa, jotka tekevät töitä köyhyyden vähentämiseksi sekä tiedotuksen. Mallintaminen tähtää siihen, että alusta asti projektissa tehdään yhteistyötä ja dokumentoidaan ryhmätoiminnan työtapoja siten, että ryhmätoiminta voisi juurtua yhteistyötahojen ja Pienperheyhdistyksen toimintaan osallistavana ryhmätoimintamuotona Viereinen kuva: maalaus Lapsilisä-projektin leiriltä 24 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

25 Vuonna 2012 LAPSILISÄ- PROJEKTISSA MUKANA OLI 65 PERHETTÄ, YHTEENSÄ 193 OSALLISTUJAA. Ryhmätoiminta Ryhmiä pidettiin suunnitellun perusrungon mukaan. Perusosuuden jälkeen ryhmäläisiä on rohkaistu osallistumaan vaikuttamistoimintaan, harrastustoimintaan ja vertaistoimintaan. Ryhmiin osallistuvia on rohkaistu käyttämään olemassa olevia palveluita, kokeilemaan erilaisia harrastuksia ja ideoimaan itse projektin toimintaa. Ryhmissä on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon eri-ikäiset osallistujat. Osallistujia kannustettiin osallistumaan Pienperheyhdistyksen toimintaan tiedottamalla toimintamahdollisuuksista. Ryhmät kokoontuivat suunnitellusti kerran viikossa Kontulassa, Herttoniemessä ja Jakomäessä. Hakunilan ryhmä kokoontui keväällä vertaisryhmänä ja yhdistyi joidenkin Kontulan ryhmän jäsenten kanssa. He kokoontuivat vertaisryhmänä ideoiden yksinhuoltajan selviytymisopasta. Toukolassa kokoontunutta ryhmää kannustettiin toimimaan vertaisryhmänä ohjatun vaiheen jälkeen. Intianpuistossa Käpylässä alkoi ryhmä, johon ei kuitenkaan saatu sitoutuneita osallistujia. Matinkylässä järjestettiin 7 tapaamista, joihin osallistui 6 henkilöä. Sitoutunutta, jatkuvaa ryhmää siellä ei vielä muodostunut. Ryhmien toiminnassa on kiinnitetty huomiota lasten näkökulman saamiseen esille suunnittelemalla toimintaa isompien lasten kanssa. Osa nuorista on myös halunnut osallistua aikuisten keskusteluryhmiin. Ryhmiin osallistui 47 perhettä, yhteensä 115 osallistujaa. Lastenhoito Lastenhoidon merkitys on tullut esiin toimintojen myötä. Sen järjestäminen on perusedellytys pienituloisten yksinhuoltajien osallistumiselle. Kaikkien projektin toimintojen aikana pyrittiin järjestämään lastenhoito tai omaa toimintaa isommille lapsille. Ryhmien ja tapaamisten aikaisessa lastenhoidossa on käynyt 58 lasta, niissä on ollut 10 lastenhoitajaa. Kouluikäisten lomatoiminta Kouluikäisten toiminta koulujen loma-aikoina on vastannut varsinkin pienten koululaisten perheiden tarpeeseen loma-ajan ohjelman järjestämisessä. Toiminnassa on paneuduttu projektin aiheisiin ja erityisesti haluttu saada lasten ääntä kuuluviin. Samalla lapset ovat saaneet uusia kokemuksia ja tärkeän mahdollisuuden osallistua loman jälkeen koulussa käytävään keskusteluun lomakokemuksista. Kouluikäisten talvilomaviikon mediapajassa helmikuussa kuusi projektiin osallistuvien perheiden nuorta opetteli mediaan liittyviä asioita ja teki tutustumiskäyntejä talvilomaviikolla. Ryhmän tuotoksena syntyi Elämää ilman äitiä video. Kesäkuussa projektin parissa oleville kouluikäisille lapsille tarjottiin toimintaa sekä Helsingissä Jakomäessä että Espoossa Matinkylässä. Osallistujat toivat ajatuksiaan esiin taiteen ja kädentaitojen keinoin; maalaamalla, kirjoittamalla runoja, valokuvaamalla ja tekemällä videoidun dokumentin. Toimintaan osallistui kesäkuun kolmella viikolla 20 lasta. Tapahtumat ja tilaisuudet Tärkeä osa projektin toimintaa ovat olleet tapahtumat ja tilaisuudet, jotka ovat avoimia kaikille eri ryhmiin kuuluville sekä väljemmin mukana oleville. Tilaisuuksia järjestettiin itse ja yhteistyössä muiden kanssa. Mm. taloudellista ja terveellistä ruokaa päivä yhteistyössä Kuluttajaliiton kanssa, vaatteiden tuunauspäivä, Linnanmäki päivä, pääsiäistapaaminen, Tieto-taitotalkoot, itsenäisyyspäivän vastaanotto ja piparkakkutalotalkoot. Tilaisuuksiin osallistui 84 perhettä. Toiminta verkossa Verkossa kokoontuvaa ryhmää on suunniteltu ja oltu yhteydessä Rovaniemen turvakotiyhdistyksen visioverkko-hankkeeseen sekä Ensi ja turvakotien liiton tiedottajaan teknisistä mahdollisuuksista. Tätä ei ole kuitenkaan muiden töiden vuoksi pystytty toteuttamaan. Kaksi DIAK:n opiskelijaa kokeili ryhmän kokoamista verkossa. Osa osallistujista on perustanut keskusteluryhmiä verkkoon oman toimintansa tueksi ja vertaistuen avuksi. Vaikuttamistoiminta Pienituloisten yhden vanhemman perheiden elämäntilannetta pidettiin esillä ideoimalla ryhmissä toimintaa ja keinoja saada kokemuksia näkyviksi. Vuoden aikana pidettiin kokouksia ja tapaamisia, joissa yhdessä perheiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa suunniteltiin tilaisuuksia ja pohdittiin mm. hallitusohjelmaa. Osallistujat kävivät tapaamassa kansanedustajia sekä peruspalveluministeriä. Projekti oli mukana luovuttamassa adressia Helsingin kaupunginvaltuustolle asumisen korkeasta hinnasta. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 25

26 Projekti järjesti tai oli mukana seuraavissa tapahtumissa, joissa pienituloisten yksinhuoltajaperheiden ääni tuli kuuluville: lasten mediapajan elokuvaesitys: Elämää ilman äitiä kansalaistoiminnan verstas Visio 2022 yhteistyössä Neuvokeskuksen kanssa Matinraitin kyläkarnevaalit yhdessä Matinkylän perheiden kanssa toimivien tahojen kanssa taideryhmän videon julkistamistilaisuus: Yksinhuoltajan ääni Lapsilisä-projektin opinnäytetöiden esittelyseminaari Muksumessut Tapiola Keskustelutilaisuus yksinhuoltajien tilanteesta Vantaalla yhteistyössä Vantaan kaupungin ja Rekolan seurakunnan kanssa Kunnallisvaaleihin liittyvä toiminta Toimintavuoden päätavoitteena oli yhden vanhemman perheiden haastavan taloudellisen tilanteen näkyminen pääkaupunkiseudulla kunnallisvaaleja edeltävässä keskustelussa. Ryhmät aloittivat kunnallisvaaleihin liittyvän toiminnan jo keväällä tutustumalla kunnalliseen päätöksentekoon ja siihen, mitkä asiat kuuluvat kunnan valtuutetuille. Ryhmien tapaamisissa kävi kunnanvaltuutettuja. Elokuussa 16 perhettä: 16 aikuista ja 25 lasta kokoontui työpajaleirille Sipoon Kallioniemeen ideoimaan kunnallisvaalikampanjaa. Moni pienituloinen perhe sai samalla mahdollisuuden mukavaan kesänviettoon luonnossa sekä toisten samassa tilanteessa olevien perheiden tapaamiseen. Perheet muotoilivat yhdessä vaaliteesit kunnallisvaalikampanjointia varten ja suunnittelivat syksyn tapahtumia. Leirillä vieraili myös sosiaalilautakunnan puheenjohtaja ja Hufvudstadsbladetin poliittinen toimittaja. Vaalien alla tuotiin esiin viittä teesiä, jotka osallistujat tuottivat työpajaleireillä. Yhden vanhemman perheiden kunnallisvaaliteesien pohjalta ryhmät kirjoittivat mielipidekirjoituksia ja Pääkaupunkiseudun ehdokkaille lähetettiin kysely, jonka tulokset julkaistiin verkkosivulla. Vastauksia tuli 172, joista 107 Helsingistä. Vaalibingon avulla koetettiin aktivoida osallistujia ottamaan osaa vaaleja edeltäneeseen keskusteluun. Ryhmäläisten ideoimia vaalitilaisuuksia järjestettiin yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa: Keskustelutilaisuus kotihoidontuesta 9.6. Pihlajamäki Blues yh-päivä yhteistyössä YVPL:n, Päksyn ja Totaaliyhärit ry:n kanssa 1.9. Köyhät kyykkyyn -liikuntatapahtuma yhteistyössä Kuka kuuntelee köyhää -verkoston kanssa Vaalipaneeli Pihlajamäessä yhteistyössä Pihlajamäen nuorisotalon, Pihlajamäki-seuran ja Pihlajamäen lähiöaseman kanssa Lapsiperheiden vaalikahvit Jakomäessä Lapsiperheiden vaalikahvit Matinkylässä Koko perheen vaalivalvojaiset Vaalikahvilaa pidettiin viikoittain Sörnäisissä. Lisäksi osallistuttiin pääkaupunkiseudun alueellisiin tapahtumiin, jossa tiedotettiin yhden vanhemman perheiden teeseistä. Vaalitilaisuuksiin osallistui 85 aikuista ja 90 lasta. Muu aktiivisuus Moni projektin osallistuja on liittynyt Pienperheyhdistyksen jäseneksi ja osallistuu yhdistyksen toimintaan. Pienperheyhdistyksen vuosikokouksessa oli ennätysmäärä osallistujia, joista moni oli tullut jäseneksi projektin kautta. Hallitukseen valittiin seuraavalle kaudelle projektin osallistuja. Mallintaminen Ryhmätoiminnan runkosuunnitelmaa on vuoden aikana kokeiltu ja tarkennettu. Sitä on kokeiltu useiden ryhmien parissa. Sen toimivuutta on arvioitu yhdessä ryhmänohjaajien kanssa sekä pyydetty palautetta ryhmäläisiltä. Ryhmien dokumentointiin on kiinnitetty erityistä huomiota. Säännöllisen ryhmätoiminnan malli on valmiina. Mallintamis- ja kehittämistyössä on tärkeänä osana ollut projektityöntekijän sekä toisen opiskelijan opinnäytetyöt Humanistiseen ammattikorkeakouluun. Ensimmäinen opinnäytetyö käsittelee ryhmätoiminnan vaikutusta perheiden hyvinvointiin ja toinen Pienperheyhdistyksen kansalaistoimintaa. Kummassakin työssä esiin nousee vertaistoiminnan ja säännöllisten kontaktien merkitys toiminnassa. Opinnäytetöiden avulla on arvioitu ryhmätoimintaa ja vertaistoiminnan merkitystä ja näitä käytetään projektin loppuraportissa. Ryhmätoiminnan arviointia varten muotoiltiin kysymykset ryhmähaastattelua varten. Ryhmähaastattelumenetelmää, jossa ryhmä itse keskustelee annetuista aiheista ja tiivistää ryhmän vastaukset, on käytetty jokaisessa ryhmässä siinä vaiheessa kun ohjattu vaihe on loppumassa. Yhteistyö Yhteistyö useiden järjestöjen kanssa on ollut hedelmällistä ja tiivistä. Kuka kuuntelee köyhää -verkoston, Yhden vanhemman perheiden liiton, Herttoniemen seurakunnan, Pihlajamäen lähiöaseman, Kalliolan setlementti/ Matinkylä Olarin asukastalon, Matinkylä Olarin ja Tapiolan aikuissosiaalityön, Matinkylä Olarin monitoimiset -ryhmän, Vantaan kaupungin, Rekolan seurakunnan ja useiden leikkipuistojen kanssa on saatu luotua käytännönläheinen, toimiva yhteistyö. Projektikoordinaattori on ollut jäsenenä Espoon kaupungin Lapsen oikeus palveluihin -hankkeen lapsiköyhyystyöryhmässä ja työntekijät ovat olleet mukana Vantaan kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa tekevien tahojen kanssa. Yhteistyötä on tehty myös Pihlajamäki Latokartano -alueen perheverkoston, Hakunilan seurakunnan, Rovaniemen turvakotiyhdistys/ Visioverkko-hankkeen, Ensi- ja turvakotienliiton Neuvokeskuksen, Espoon järjestöjen yhteisö/voimanpesä-hankkeen, Kuluttajaliiton, Sarjakuvakeskuksen, Eloset ry:n, Ensi- ja turvakotien liiton ja pääkaupunkiseudun yksin- ja yhteishuoltajat PÄKSY ry:n, Totaaliyhärit ry:n ja Kengu- Ruu-verkoston kanssa. Useat henkilöt ovat myös olleet apuna teknisissä ja asiantuntija-asioissa: Jouko Karjalainen THL:sta, Heikki Hiilamo Kelasta, Mikko Savelainen Ensi- ja turvakotien liitosta. Rakentavaa yhteistyötä vaikuttamisasioissa on ollut myös kansanedustajien ja kunnallispäättäjien kanssa. 26 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

27 Lahjoitukset ja tukijat Julkisuuden myötä monet yksityiset henkilöt, järjestöt ja yritykset ovat tarjonneet apuaan pienituloisille perheille. Projektin perustehtävä, työntekijäresurssit ja varastointitilat eivät ole mahdollistaneet kaiken lahjoitettavan tavaran vastaanottamista ja jakamista. Scanbox Entertainment Finland Oy tarjosi mahdollisuuden perheille osallistua Zambesia-elokuvan lehdistönäytökseen. Toimijat Projektikoordinaattorin ja projektityöntekijän lisäksi toiminnassa oli mukana kaksi tuntipalkkaista ryhmänohjaajaa sekä 10 lastenhoitajaa, jotka järjestivät lapsille ohjelmaa aikuisten ryhmien aikana. Opiskelijat ovat olleet kiinnostuneita projektista. Neljä Diakin ja kaksi Humakin opiskelijaa ovat suorittaneet harjoittelujakson tai opinnäytetyön vuoden 2012 aikana. Hesotesta oli projektissa kolme lähihoitajaopiskelijaa suorittamassa harjoittelujaksoaan. Tiedotus ja näkyvyys Projektin verkkosivuja päivitettiin säännöllisesti. Työntekijät ovat kirjoittaneet blogia, osallistujat ovat kirjoittaneet kokemuksia köyhyydestä ja sivuilta löytyvät ajankohtaiset toiminnot ja tietoa yksinhuoltajuudesta, köyhyydestä ja kansalaisaktiivisuudesta. Facebookissa olevan projektin sivulla on yli 350 kävijää. Tieto ryhmistä ja tapahtumista on kulkenut sen avulla hyvin. Ilmoitustauluilla leikkipuistoissa ja muissa kuntien toimipaikoissa on tiedotettu ryhmien alkamisesta. Kokemuksen mukaan suurin osa osallistujista on tullut kuitenkin jonkin henkilökohtaisen kontaktin kautta mukaan. Monet kertoivat kuulleensa kaverilta, tutulta kunnan tai seurakunnan työntekijältä toiminnasta. Vain muutama on tullut ilmoitustaulumainonnan perusteella. Media kiinnostui projektin toiminnasta kiitettävästi ja pienituloisten yksinhuoltajaperheiden tilanne sai huomiota. Artikkeleita on ollut Hufvudstadsbladetissa, Helsingin uutisissa ja Kirkko & Kaupungissa. Lisäksi osallistujia on pyydetty muutamaan TV:n keskusteluohjelmaan, mutta halukkaita ei ole ollut. Projektin toimintaa on esitelty yksinhuoltajien olohuoneissa, leikkipuistoissa, verkostokokouksissa, alueellisissa tapahtumissa, Familia clubissa, Leppävaaran monikulttuurisessa tilassa Almassa ja tyttöjen talolla. Projektin arviointi Projektilla on käytössä suunta-menetelmä, jonka avulla tavoitteet on määritelty ja jaettu osatavoitteisiin ja toimenpiteisiin. Arviointimatriisien avulla toiminta on jaettu kolmeen osaan vuosittain ja jokaiselle jaksolle on määritelty omat tavoitteensa. Ulkopuolisen arviointikonsultin kanssa jatkettiin yhteistyötä ja on tarkennettu suunnitelmaa, tavoitteita sekä arvioinnin kriteerejä. Ryhmien toimintaa dokumentoitiin, runkosuunnitelman toimivuutta arvioitiin ja siitä tehtiin uusi toimivampi versio. Ryhmiin ja muuhun toimintaan osallistuvilta on pyydetty palautetta toiminnasta. Projektin ohjausryhmä on kokoontunut säännöllisesti ja antanut palautetta ja ohjeita projektin toimintaan ja arviointiin liittyen. Projektin arvioinnissa ovat olleet mukana osallistujien ja työntekijöiden lisäksi DIAK:n ja HU- MAK:n opiskelijoita. Työntekijöiden tuki Projektikoordinaattorilla ja projektityöntekijällä oli työnohjaus kerran kuukaudessa. Arvioinnin konsultti Marja Kiijärven ja toiminnanjohtajan kanssa työntekijät tapasivat kahdesti vuoden aikana tarkistamaan tavoitteita ja toiminnan suuntaa. Työntekijät ovat tavanneet säännöllisesti kahta tuntipalkkaista ryhmänohjaajaa sekä ryhmissä työskenteleviä lastenhoitajia suunnittelun ja raportoinnin merkeissä. Ohjausryhmä kokoontui vuoden aikana neljä kertaa ja on tuonut omaa asiantuntemustaan projektin käytännön toteutukseen ja arviointiin. Ohjausryhmään kuuluvat johtava sosiaalityöntekijä Tarja Jokinen (yhdistyksen varapuheenjohtaja), erikoistutkija Johanna Lammi-Taskula (THL), sosiaaliohjaaja Outi Suoniemi (Helsingin kaupunki), lehtori Ruut Kaukinen (HUMAK) ja yhdistyksen toiminnanjohtaja Juha Turtiainen TEATTERIPROJEKTI CIRCLE! Teatteriprojekti Circle! on valtakunnallisen Myrsky-hankkeen osahanke. Hanke tarjoaa kulttuurista nuorisotyötä ammattitaiteilijoiden ohjaamana vuotiaille nuorille. Teatteriprojekti Circle! tarjoaa nuorille mahdollisuuden käsitellä heitä kiinnostavia teemoja taiteen keinoin. Työskentelytapa on ryhmälähtöinen ja prosessikeskeinen. Ohjaaja toimii ryhmässä mahdollistajana ja innoittajana. Esityskonteksti rakentuu ryhmän tuotosten pohjalta. Hankkeen tavoite on vahvistaa nuorten hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä sekä yhteiskunnallista osallisuutta. Työtavat Circle!-projektin työtavat ovat ryhmälähtöisiä ja prosessikeskeisiä. Tavoitteena on yhteinen tutkimusmatka valittujen teemojen pariin. Ohjaajan tehtävä on toimia mahdollistajana, opastajana, innoittajana ja kokoajana. Keskeistä työtavoissa on yhteisöllinen kokemus: kohtaaminen ja vuorovaikutus sekä toiminnallinen monitaiteellinen työskentely, jossa ryhmä toimii tasa-arvoisesti toistensa kanssa. Nuorten osaamista ja vahvuuksia nostetaan esille ja identiteettiä sekä osallisuutta vahvistetaan. Turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin luomiseen kiinnitetään erityisesti huomiota, jotta kokeilulle, improvisoimiselle, uuden luomiselle ja heittäytymiselle on mahdollisuus. Toiminta 2012 Hanke jatkui projektirahoituksella vielä keväällä 2012, jolloin tehtiin yhteistyötä Vuosaaressa sijaitsevan Mustakiven ala-asteen kanssa. Koulun oppilasaines on monella Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 27

28 tapaa haastavaa ja koulu oli esittänyt toiveensa yhteistyöstä yhdistyksen kanssa. Yhteistyössä koottiin Circle-ryhmä ala-asteen 5.- ja 6.-luokkalaisista oppilaista. Nuorten oli mahdollisuus tutustua hankkeeseen koululla järjestettävissä esittelytyöpajoissa. Hanketta esiteltiin noin luokkalaiselle. Tarkoituksena oli perustaa noin 12 oppilaan ryhmä. Työpajojen pohjalta kiinnostuksen työskentelyyn ilmaisi lähes puolet osallistuneista oppilaista. Ensimmäiseen varsinaiseen ryhmätapaamiseen saapui 16 nuorta ja seuraavaan 12 nuorta. Lopulta ryhmän koko vakiintui yhdeksään nuoreen. Ryhmän kanssa työskenneltiin intensiivisesti koko kevään ajan. Ryhmä kokoontui 1-2-kertaa viikossa, yhteensä 21 kertaa. Lisäksi järjestettiin 4 viikonlopputyöpajaa ja viikonloppuleiri järjestötalo Merikehdossa sekä viikonloppuleiri Sipoon Kuntokalliossa yhteistyössä Kannelmäen lasten- ja nuorten teatteriryhmän kanssa. Ryhmä valmisti Kanneltalolle esityksen Aarresaari, joka perustui Robert Luis Stevensonin klassikkoromaaniin. Syksyllä 2011 näytelmää oli jo ideoitu ja käsikirjoitettu edellisvuoden Cirle-ryhmäläisten kanssa. Keväällä 2012 tarinaa muokattiin kuitenkin lisää yhdessä uuden ryhmän kanssa. Ryhmää ohjasi teatteri-ilmaisun ohjaaja Mari Kahri. Lisäksi ryhmän kanssa työskenteli tanssija Kaisa Niemi, joka työsti nuorten kanssa erityisesti taistelu- ja tanssikoreografioita. Musiikin ja laulujen ohjauksesta vastasi muusikko Iikka Kahri. Näytelmän lavastuksen toteutti Juha Salminen ja Sanne Halme, puvustuksesta vastasi Anniina Ylä-Outinen. Maskeerauksen toteutti Maiju Kuokka ja Katja Partanen. Valaistuksen suunnitteli ja toteutti Helena Roivainen Kanneltalolta. Äänisuunnittelusta vastasi Iikka Kahri. Ääniajot toteuttivat Lauri Moisio, Ilari Suonpää ja Mauri Marin. Esityksen tuottajana toimi Sarianna Suomala Kanneltalolta. Leiriohjaajana työskenteli myös teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija Nadja Holopainen. Esitys toteutettiin yhteistyössä Kanneltalon ja Kanneltalon lasten- ja nuorten teatteriryhmän kanssa. Esitys nähtiin 6 kertaa ja se toteutettiin kahdella osajaolla. Kaikki nuoret olivat kuitenkin mukana kaikissa esityksissä ja näin mukana oli yhteensä 24 nuorta. Yksittäinen esitys keräsi noin 80 katsojaa, joten esityksen näki yhteensä 480 katsojaa. Mustakiven ala-asteen luokille järjestettiin keväällä esitykseen liittyviä draamatyöpajoja. Nämä työpajat toteutettiin useiden eri luokkien kanssa. Työpajoihin osallistui noin 120 oppilasta. Syksyllä ryhmä kokoontui vielä 4 kertaa. Hankerahoitusta on edelleen jäljellä ja ryhmä voi jatkaa toimintaansa vielä keväällä Yhteistyökumppanit Hankkeen yhteistyökumppaneina toimivat Annantalo (puvustusapu), Kanneltalo (tilat, tuotanto, markkinointi, valosuunnittelu, tekniikka ym.) sekä Mustakiven ala-aste. Toiminnan arviointi Ryhmään osallistuneet nuoret olivat hyvin sitoutuneita, aktiivisia ja innokkaita. Monet heistä ovat kokeneet löytäneensä teatterista mielekkään, juuri heille sopivan harrastuksen. Useat ovat kertoneet tämän harrastuksen vaikuttaneen heidän elämäänsä niin, että he kokevat olevansa rohkeampia, tasapainoisempia ja onnellisempia. Kohtaamiset ryhmää ohjanneiden aikuisten kanssa ja ryhmässä luodut uudet ystävyyssuhteet ovat olleet merkityksellisiä. Yhdessä työskenneltäessä ilmapiiri on ollut avoin ja salliva. Nuoria pohdituttavat aiheet esim. kiusaaminen, päihteiden käyttö, seurustelu olivat läsnä työskentelyssä. Nuoret tukevat ja kannustavat toisiaan, jakavat mielipiteitään ja suhtautuvat toisiinsa ihailtavan kunnioittavasti. Moni ryhmän nuori on hakeutunut ilmaisupainotteiselle yläasteelle ja teatteriharrastuksen myötä ovat alkanut harrastaa myös kirjoittamista ja piirtämistä MIINA-PROJEKTI Miina-projekti on Ensi- ja turvakotien liiton koordinoima ja kolmen jäsenyhdistyksen Oulun ensi- ja turvakoti ry:n, Pienperheyhdistys ry:n ja VIOLA-väkivallasta vapaaksi ry:n toteuttama hanke. Hanketta rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Pienperheyhdistyksen Miina projekti toteutetaan järjestötalo Merikehdossa. Miina-projekti tarjoaa mahdollisuuden jakaa ja käsitellä väkivallan ja siitä selviytymisen kokemuksia vertaisryhmissä muiden naisten kanssa. Vertaisryhmissä naisille tarjoutuu tilaisuus myös heidän oman osallisuutensa, asiantuntemuksensa ja taitojensa käyttöön toiminnallisten ja luovien työmenetelmien myötä. Tavoitteet Naisen oman osallisuuden ja voimaantumisen vahvistaminen. Keskeistä on naisen oman hoidon kehittäminen ja selviytymisen tukeminen. Naista itseään osallistavien toimintamuotojen ja työmenetelmien kehittäminen väkivaltatyön avotyöhön. Ensi- ja turvakotien liiton ja sen jäsenyhdistysten väkivaltatyöhön liittyvän kansalaistoiminnan kehittäminen. Liian moni väkivaltaa kokenut nainen joutuu yhä edelleen elämään ongelmansa kanssa yksin. Turvakotien tarjoama apu ei tavoita kuin osan väkivallasta ja sen seurauksista kärsivistä naisista. Myöskään turvakodin jälkeistä naisen selviytymistä tukevaa avotyötä ei pystytä tarjoamaan riittävästi. Miina-projekti vahvistaa naisen omaa osallisuutta ja voi- 28 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

29 maantumista väkivallasta selviytymisessä. Projektissa kokeillaan ja kehitetään tapoja tehdä työtä naisten kanssa niin, että he voivat yhä enemmän osallistua siihen aktiivisesti, itselleen sopivalla tavalla ja aikataululla. Miina-kahvila Miina - kahvila toimii matalan kynnyksen kohtaamispaikkana torstaisin klo Kahvilaan voi tulla lapsen kanssa, seurustelemaan, saamaan keskustelutukea, pohtimaan tilannettaan ja hoitamaan esimerkiksi asiointia viranomaisten kanssa. Kahvilaan kutsuttiin eri asiantuntijoita ja toimintaan tutustujia vuoden aikana. Vuonna 2012 MIINA-KAHVILA OLI AUKI YHTEENSÄ 37 KERTAA JA LÄSNÄOLOJA OLI 245. Vuoden 2012 aikana kahvilatoiminnassa painotettiin erityisesti vaikuttamista. Kahvilassa aktiivisesti käyneet naiset olivat tapaamassa mm. neuvolatyöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia ja keskustelemassa väkivallan puheeksi ottamisesta asiakastilanteissa. Osa kahvilan aktiivikävijöistä osallistui myös Ensi- ja turvakotien liiton kokemusasiantuntijatyöskentelyyn luoden materiaalia yhdistyksille. Kahvilan toiminnasta kerrottiin myös Ensi- ja turvakotien liiton julkaisussa. Toinen tärkeä teema kahvilatoiminnassa on ollut aktiivinen ja toimiva vertaistuki. Kahvilassa kävijät kokivat paikan omakseen ja kynnyksen tulla mukaan matalaksi. Yksilötyö Miina- projektiin on liittynyt myös asiakkaiden yksilötapaamisia joko Merikehdossa, asiakkaan kotona tai sosiaalityöntekijän vastaanotolla. Nämä tapaamiset ovat mahdollistaneet kontaktin myös niille asiakkaille, jotka eivät koe tarvetta ryhmään osallistumiselle tai kokevat osallistumisensa turvallisemmaksi muutaman yksilötapaamisen jälkeen. Yksilötapaamisissa on käyty läpi esimerkiksi tulevaa oikeudenkäyntiä, tapaamissopimuksia, yhteydenpitoa entisen puolison kanssa ja asumisjärjestelyitä turvakodista palaamisen jälkeen. Asiakkaat ovat pitäneet yhteyttä työntekijään myös puhelimitse, tekstiviestein ja sähköpostein. Yksilötapaamisia oli vuonna 2012 yhteensä 15. Miinojen oma vertaisryhmä Miina- kahvilaan osallistuneet naiset ovat myös perustaneet oman vertaisryhmänsä, joka kokoontui Merikehdon tiloissa omatoimisesti. Ryhmässä oli mukana 5-7 perhettä ja se kokoontui vuoden aikana viisi kertaa. Ryhmässä ovat lapset mukana ja ryhmän tavoite on jakaa arkea, tehdä esim. yhdessä ruokaa ja opetella ja harrastaa erilaisia käden taitoja. Ryhmäläisillä on myös oma facebook- ryhmänsä. Muu toiminta Miina- projektista on tiedotettu alueella toimiville yhteistyötahoille ja Pienperheyhdistyksen jäsenkirjeissä. Projektin muiden työntekijöiden ja tutkija-kehittäjän kanssa on tavattu säännöllisesti työkokouksissa ja käyty läpi projektin edistymistä ja tavoitteiden suuntaista etenemistä. Yhteistyö Ensi- ja turvakotien liiton Vapos- hankkeen kanssa jatkui yhteisten koulutus- ja kehittämispäivien muodossa. Projektityöntekijä on osallistunut Väkivaltatyön verkostofoorumiin ja Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyön päiville. Miina- projektin viimeisen toimintavuoden aikana julkaistiin ryhmistä saaduista kokemuksista koottu käsikirja ryhmien ohjaamiseen. Kirjan tekstit ovat projektityöntekijöiden ja projektin tutkija-kehittäjän käsialaa. Marraskuussa 2012 toteutettiin projektin loppuseminaari. Toiminnan arviointi Merikehdossa Miina- työskentely on näyttäytynyt erityisen tärkeänä haavoittuvassa asemassa eläville naisille, jotka eivät koe kuuluvansa tai pystyvänsä osallistumaan esimerkiksi alueen avoimiin lapsiperheiden palveluihin. Toiminta on osoittautunut sekä yhteistyökumppaneiden että asiakkaiden mielestä tarpeelliseksi alueella. Asiakkaita ohjautuu sosiaalityön, varhaisen tuen sekä oman aktiivisuuden kautta. Toiminta täytti alueella matalan kynnyksen palvelun, ryhmätoiminnan ja vertaistuen tarvetta. Toiminnassa on ollut yhtenä tärkeänä osana myös vaikuttamistyö ja tukihenkilöiden kouluttaminen väkivaltaa kokeneille naisille. Toiminta on linjassa naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman kanssa. Miina-projektin hankerahoitus loppui vuonna 2012, mutta toiminnasta saatujen positiivisten kokemusten myötä projektissa syntyneet hyvät käytännöt ja työmuodot juurrutettiin yhdistyksen toimintaan. Miina-kahvila ja miinojen vertaisryhmätoiminta jatkuu järjestötalo Merikehdossa ja yhdistyksellä on halu ja valmius aloittaa vastaavaa toimintaa myös muissa toimipisteissään ja muilla alueilla. Miina-projektissa kokemusasiantuntijuudella ja kokemusasiantuntijoilla oli merkittävä rooli vertaistoiminnassa ja tätä kokemusta voidaan hyödyntää yhdistyksen kaikessa ryhmätoiminnassa. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 29

30 12.4. PIKKUKAVERIA EI JÄTETÄ -PROJEKTI Monelta lapselta puuttuu elämästään aikuinen mies, joka olisi säännöllisesti läsnä lapsen elämässä. Päiväkodeissa ja alaluokilla aikuiset ovat etupäässä naisia ja monen lapsen kontaktit aikuisiin miehiin ovat satunnaisia. Isän tai merkittävän aikuisen miehen puuttuminen aiheuttaa lapselle lisääntyneen syrjäytymisriskin. Mieskaveritoiminnan tarpeellisuus muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla on ilmennyt useissa yhteydenotoissa yksittäisiltä ihmisiltä ympäri Suomea. Yhteydenottajina ovat olleet niin vapaaehtoisiksi haluavat miehet kuin äidit, jotka haluaisivat löytää lapsilleen mieskaverin. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella ei ole ammatillisesti ohjattua Mieskaveritoimintaa suuresta tarpeesta ja kysynnästä huolimatta. Mieskaveritoiminnan vakiintuneet, tunnustusta saaneet ja toimiviksi havaitut toimintamallit ovat hyvin siirrettävissä muille paikkakunnille. Pikkukaveri ei jätetä -projektille saatiin RAY:n projektiavustus Emma & Elias -ohjelmasta vuosille Pikkukaveria ei jätetä -projektin uuden projektipäällikön rekrytointi, haastattelut ja valitseminen myöhästyi hieman alkuperäisestä aikataulusta ja se saatiin tehdyksi maaliskuussa. Projektipäällikkö Petri Kaverma aloitti työnsä kesäkuun alussa. Työntekijää ryhdyttiin perehdyttämään uuteen työhönsä jo keväällä mutta pää-osin perehdytys tapahtui kesä heinäkuun aikana. Kesän aikana uusi projektipäällikkö tutustui tutkimuksiin, Mieskaveritoimintaan liittyviin dokumentteihin ja Pienperheyhdistyksen arkistoihin. Lisäksi hän kävi tapaamassa yhteistyökumppaneita ja Lastensuojelun keskusliiton kesäpäivillä Iisalmessa kertomassa projektista ja kuulemassa muiden Emma ja Elias -projektien kuulumisia. Kesän aikana ryhdyttiin tuottamaan uutta materiaalia Mieskaveritoimintaan. Yhteistyösopimus Ahjolan Kannatusyhdistys ry:n (nykyisin Ahjola Setlementti ry) kanssa tehtiin tammikuussa. Tampereen toimintaa ryhdyttiin suunnittelemaan yhdessä uuden yhteistyökumppanin kanssa. Samalla käynnistyi Tampereen mieskaveriohjaajan hakuprosessi ja hänet saatiin rekrytoitua kevään aikana. Mieskaveriohjaaja Marja Pelto-Pihko aloitti työnsä elokuun alussa osallistumalla erilaisiin messu- ym. tapahtumiin Tampereella sekä laatimalla ilmoituksia syksyllä alkavasta mieskaverikurssista. Tiedotustilaisuus mieskaveritoiminnan aloittamisesta Tampereella järjestettiin lokakuun 12. päivä. Mieskaveritoiminnan muuttuminen valtakunnalliseksi toiminnaksi ja mieskaveritoiminnan aloittaminen Tampereella huomioitiin näkyvästi paikallislehdistössä sekä valtakunnallisissa uutislähetyksissä. Ensimmäinen mieskaverikurssi järjestettiin Tampereella välisenä aikana. Kurssille osallistui kahdestatoista ilmoittautuneesta kuusi miestä. Ensimmäinen äitien perehdytystilaisuus järjestettiin ja siihen osallistui neljä äitiä. Tämän jälkeen henkilökohtaisia tapaamisia on järjestetty neljä. Projektin tavoite on pysyvän ja elinvoimaisen Mieskaveritoiminnan juurruttaminen neljälle uudelle paikkakunnalle vuoden 2015 loppuun mennessä. Tavoitteena on mieskaveritoiminnan laaja näkyvyys valtakunnallisesti, miehien rekrytoiminen ja kouluttaminen mieskaveritoimintaan, toiminnasta tiedottaminen perheille, vapaaehtoisista ja perheistä huolehtiminen sekä rahoittajien ja yhteistyökumppaneiden löytäminen paikallisen toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Mieskaveritoiminnan laajentamiseksi aloitettu yhteistyö Ahjolan Setlementti ry:n kanssa Tampereella käynnistyi vuoden 2012 alussa. Vuonna 2012 palkattiin projektipäällikkö johtamaan toiminnan valtakunnallistamista ja ohjaaja vastaamaan Tampereen Mieskaveritoiminnasta. Kaverma ja Pelto-Pihko aloittivat yhteistyön muiden Tampereella toimivien vapaaehtois- ja sosiaalialan toimijoiden kanssa mieskaveria tarvitsevien perheiden sekä yhteistyökumppaneiden löytämiseksi. Tämä prosessi johti ohjausryhmän kokoamiseen ja ensimmäinen ohjausryhmän kokous järjestettiin Tampereella. Koulutuksellisen yhteistyön luominen muiden alueen toimijoiden kanssa Tampereella oli yksi teemoista, joista ohjausryhmässä alustavasti keskusteltiin. Ohjausryhmätyöskentelyn osallistuivat: * Helin, Matti / kasvatus- ja opetuskeskuksen johtaja, Nokian kaupunki * Kautonen, Minna / hallituksen jäsen, Tampereen seudun yksin- ja yhteishuoltajat ry * Kaverma, Petri /projektipäällikkö, Pienperheyhdistys ry * Pelto-Pihko, Marja / mieskaveritoiminnan ohjaaja, Ahjolan Setlementti ry * Suonpää, Mervi / maahanmuuttajapoikatyön johtaja, KÖLVI-toiminta, Setlementtinuorten Hämeen piiri ry * Tukia, Jukka / yksikönjohtaja, Kansalaistalo Mattila, Setlementtiyhdistys Naapuri ry 30 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

31 * Unkila, Tapani / johtava sosiaalityöntekijä, Tampereen kaupunki * Uotila, Kimmo / johtava nuorisotyöntekijä, Ahjolan Setlementti ry * Vilkko Kari / erotyöntekijä, Miessakit, Tampereen toimipiste Ahjolan Setelementin johtoryhmä vieraili Pienperheyhdistyksen uusissa tiloissa Kinaporinkadulla 28.9., jolloin keskustelimme mieskaveritoiminnasta ja esittelimme Pienperheyhdistyksen toimintaa. Tampereen toiminnan käynnistyttyä käsittelimme ajankohtaisia mieskaveriteemoja erityisissä työrukkaskokouksissa, joita järjestettiin syyskaudella yhteensä neljä kertaa. Kokouksen aiheina on ollut mm. mieskaveritoiminnan tavoitteet, koulutuksen toteutus, projektin arviointien suorittaminen, mieskaveritoiminnan laatukriteerit, mieskavereitten ja äitien tapaamisten aukikirjoittaminen sekä projektin tiedotukseen liittyvät teemat. Työrukkaskokouksia järjestettiin 27.8, , sekä Projektiin liittyi oleellisena osana mieskaveritoiminnan tiedotus- ja näkyvyysstrategian suunnittelu ja toteuttaminen. Syksyn aikana suunniteltiin uudet mieskaveriesitteet, uusi mieskaveripaita, uusi mieskaveritoiminnan tunnuskuva, uudet roll-upit messuille ja muihin vapaaehtoisten rekrytointitilaisuuksiin, järjestettiin mieskavereitten valokuvaukset esitettä ja kotisivuja varten, mieskaveritoiminnan kotisivuja muokattiin ja järjestettiin uudelleen. Tämän merkeissä konsultoitiin Salla Saarisen kanssa, Mieskaveritoiminnan nettisivujen uudistuksista Olli Holopaisen kanssa. Projektipäällikkö osallistui seuraaviin Pikkukaveria ei jätetä -projektiin ja mieskaveritoimintaan liittyviin tapahtumiin, esittelyihin, seminaareihin ja koulutuksiin: - Lastensuojelun keskusliiton kesäpäivät Iisalmi Mieskaveritoiminnan esittely Hyvinkään golfklubilla RAY:n viestintäpäivä Lastensuojelun keskusliiton tutkimusverkoston ideointikokous RAY:n seurantapäivä Haastattelu RAY:ssa Lastensuojelupäivä Nykyvanhemmuuden voimavarat ja tukirenkaat Naisliiton Minna Canth -seminaari Vaasan vapaaehtoistoimijoille pidetty esitelmä Mieskaveritoiminnasta, Vaasan ensi- ja turvakoti ja Vaasan sosiaalitoimi LSKL:n ja RAY:n teematyöpaja, arviointikäytännöt Emma ja Elias -uusien projektien esittely Neuvonpito mieskaveritoiminnan käynnistämiseksi Turussa aloitettiin syksyllä. Lisäksi uusien mieskaveripaikkakuntien kartoitus on aloitettu: suuret kaupungit, Oulu, Jyväskylä, Kuopio, Joensuu. 13. TOIMINNAN KEHITTÄMISELLE ASETETTUJEN TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMINEN Kansalaistoiminnan kehittäminen Vuodelle 2012 laadittiin kansalaistoiminnan kehittämissuunnitelma, jossa kehittämisen kohteina olivat erityisesti vertaisryhmätoiminta ja vaikuttamistoiminta. Yhdistyksen vuosittaista vertaistoimintaa suunnitteli vertaistoiminnan työryhmä, jossa oli mukana vertaisohjaajia, työntekijöitä ja hallituksen jäseniä. Työryhmä käytti työvälineenä toiminnan vuosikelloa ja suurin osa yhdistyksen retki-, leiri- ja muu toiminta toteutettiin vertaisohjaajien vetäminä. Keväällä järjestettiin ensimmäinen vertaistoiminnan ohjaajien koulutus ja elokuussa yhdistykseen palkattiin kokopäivätoiminen vertaistoiminnan koordinaattori. Lapsilisä- ja Miina-projektien kautta yhdistykseen on liittynyt uusia jäseniä. Yhdistyksen syyskokoukseen osallistui ennätysmäärä jäseniä, mikä kertoo jäsenien aktivoitumisesta. Vapaaehtoistoiminnan kehittäminen Mieskaveritoiminnassa, Mummilan toiminnassa ja muissa vapaaehtoistehtävissä toimi lähes kolmesataa vapaaehtoista ja Pikkukaveria ei jätetä -projektin myötä Mieskaveritoiminta laajenee ympäri Suomea. Valtakunnallistamishankkeen myötä mieskaveritoiminta sai myös julkisuutta, mikä edisti vapaaehtoisten rekrytointia myös pääkaupunkiseudulla. Mieskaveritoiminta oli esillä myös Helsinki Mission kumppanina Pelastakaa Sukupolvi -hankkeessa. Hankkeella tavoiteltiin lisää vapaaehtoisia toimimaan lasten, nuorten ja perheiden tukena. Siihen kuului muun muassa katumainontaa sekä syksyllä 2012 ensimmäisen kerran järjestetty infokoulutus vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneille. Mieskaveritoiminnan ohjaajan vaihtumisesta johtuen Mieskavereiden ja pikkukavereiden yhteisiä retkiä ja vapaaehtoisten työnohjauksellisia iltoja järjestettiin alkuvuodesta aikaisempaa vähemmän. Mummilan toimintaa esiteltiin vuoden aikana useissa eri paikoissa ja Mummilassa kävi myös paljon vieraita. Vapaaehtoisia kummimummoja ja -vaareja ei vuoden aikana tullut juurikaan lisää toimintaan. Tämä johtunee siitä, että muut tahot aloittivat vuoden aikana vastaavan toiminnan. Projekteissa kehitettyjen hyvien käytäntöjen juurruttaminen Lapsilisäprojektissa kehitetyt hyvät käytännöt, kuten vaikuttamiseen tähtäävän ryhmätoiminnan malli ja teemahaastattelurunko on sellaisenaan siirrettävissä koko yhdistyksen toimintaan. Lapsilisäprojektissa tehdyt opin- Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 31

32 näytetyöt, kuten kansalaistoiminnan kysely ja sen tulokset ovat osa Lapsilisä -projektin arviointia, mutta palvelevat samalla yhdistyksen kansalaistoiminnan kehittämistä. Alun perin olikin tarkoitus, että kansalaisjärjestön kehittämissuunnitelman toteutumisen lopullinen arviointi tehdään yhdessä Lapsilisä-projektin loppuarvioinnin kanssa. Lapsilisä-projekti kuitenkin jatkuu vielä vuonna 2013 ja loppuraportti ilmestyy huhtikuussa Miina-projektista saatujen positiivisten kokemusten myötä syntyneet hyvät käytännöt ja työmuodot juurrutettiin yhdistyksen toimintaan. Miina-kahvila ja miinojen vertaisryhmätoiminta jatkuu järjestötalo Merikehdossa ja yhdistyksellä on halu ja valmius aloittaa vastaavaa toimintaa myös muissa toimipisteissään ja muilla alueilla. Miina-projektissa kokemusasiantuntijuudella ja kokemusasiantuntijoilla oli merkittävä rooli vertaistoiminnassa ja tätä kokemusta voidaan jatkossakin hyödyntää yhdistyksen kaikessa ryhmätoiminnassa. Mieskaveritoiminnan valtakunnallistaminen Pikkukaveri ei jätetä -projektille saatiin RAY:n projektiavustus Emma & Elias -ohjelmasta vuosille Projektin konkreettinen päätavoite on pysyvä ja elinvoimainen Mieskaveritoiminta neljällä uudella paikkakunnalla vuoden 2015 loppuun mennessä. 14. TOIMINNAN KEHITTÄMISTARPEET Kansalaistoiminnan kehittäminen Tarjotaan yhden vanhemman perheille mahdollisuuksia vaikuttamiseen osana kaikkea yhdistyksen vertaistoimintaa. Vuodelle 2013 on jo laadittu kansalaistoiminnan kehittämissuunnitelma, jonka tavoitteena on aktiiviset osallistujat. Vapaaehtoistoiminnan kehittäminen Kehitetään ja laajennetaan yhden vanhemman perheitä tukevia toimintamuotoja, Mieskavereiden ja Mummilan toimintaa. Tavoitteena on perheiden tukiverkostojen vahvistuminen ja mielekkään vapaaehtoistoiminnan mahdollistaminen yhä useammalle. Tasa-arvoinen lapsuus Lisätään heikossa taloudellisessa tilanteessa elävien yhden vanhemman perheiden mahdollisuuksia osallistua yhdistyksen vertaistoimintaan 15. HALLINTO, HENKILÖSTÖ JA TALOUS Hallinto Pienperheyhdistyksen sääntömääräiset kokoukset pidettiin yhdistyksen Toukolan toimitalolla ja Kinaporin kerhohuoneella Yhdistyksen ylimääräinen kokous, jossa päätettiin Toukolan toimitalon myymisestä, pidettiin Toukolan talolla. Yhdistyksen hallitus kokoontui vuoden aikana 14 kertaa ja käsitteli 138 pykälää. Hallitus asetti vuonna asioiden valmistelua varten kaksi työryhmää, joissa oli edustajat hallituksesta, henkilöstöstä, jäsenistä ja yhdistyksen vapaaehtoistoimijoista. Hallituksen ja työryhmien jäsenille ei maksettu kokouspalkkioita. Ensi- ja turvakotien liiton liittokokouksessa yhdistyksen edustajina olivat Tea Jakobson ja Tarja Jokinen sekä varaedustajina Pirjo Mohamed ja Satu Forsström. Ensi- ja turvakotien liiton liittohallituksen varajäsenenä toimi Kaija Matikainen. Ursula Oy:n yhtiökokousedustajana oli Pirjo Mohamed ja varaedustajana Kaija Matikainen. Ursula Oy:n hallituksen jäsenenä toimi Juha Turtiainen ja varajäsenenä Kaija Matikainen Henkilökunta Toimikaudella yhdistyksessä oli 12 kuukausipalkkaista ja 67 tuntipalkkaista työntekijää. Kuukausipalkkaisista työntekijöistä kaksi oli määräaikaista ja yksi hoitovapaalla. Tuntipalkkaisista työntekijöistä suurin osa työskentelee Tapaamispaikan ohjaajina ja Tenavatuvan lastenhoitajina. Mieskaveritoiminnan ohjaaja irtisanoutui heti vuoden 2012 alussa ja uusi ohjaaja aloitti toimessaan Pikkukaveri ei jätetä -projektin projektipäällikkö aloitti työnsä 1.6. Yhdistyksen työsuojelutoimikuntaan kuuluivat Juha Turtiainen (työsuojelupäällikkö), Luru Natunen(työsuojeluvaltuutettu), Minna Raitanen (varavaltuutettu), Hanna Juurinen (varavaltuutettu), Minna Tukeva(luottamusmies) ja Kaisli Syrjänen (varaluottamusmies). Työsuojelutoimikunta kokoontui vuoden aikana kolme kertaa. Kaikilla yhdistyksen työntekijöillä on mahdollisuus myös saada säännöllistä yksilö- tai ryhmätyönohjausta. Työntekijät saivat vuoden aikana valinnaisesti joko 50 liikuntatai kulttuuriseteliä. Työterveyshuolto on järjestetty Diacor Terveyspalvelut Oy:n kanssa. 32 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

33 Jäsenistö Vuosikokous Hallitus puheenjohtaja Satu Forsström Kim Drotz, Oona Edelberg, Tea Jakobson, Tarja Jokinen, Kaija Matikainen, Marjukka Mattila, Pirjo Mohamed Toiminnanjohtaja Juha Turtiainen Toimisto toimistosihteeri Sari Mäkelä kirjanpitäjä Ritva Kima Tapaamispaikka vastaava ohjaaja Minna Tukeva Mieskaveriohjaaja Pekka Puukko asti ohjaaja Mina Iranta alkaen Lapsilisä-projekti projektikoordinaattori Kaisli Syrjänen ohjaaja Hanna Juurinen Pikkukaveria ei jätetä -projekti projektipäällikkö Petri Kaverma 1.6. alkaen Perhepaikka Punahilkka vastaava ohjaaja Minna Raitanen ohjaaja Susanna Vettenranta Järjestötalo Merikehto Mummila ohjaaja Mari Kahri Miina-projekti ja Vertaistoiminta koordinaattori Luru Natunen 33

34 TALOUS Jo edellisillä toimikausilla, vuosina tehtiin monia yhdistyksen talouden kohentamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Kulujen sopeuttamisella tuloihin ja omaa varainhankintaa tehostamalla oli taloudellista tilannetta saatu hieman paranemaan, mutta yhdistyksen rahoitusasema oli edelleenkin huono. Toimikaudella jatkettiin edellisenä vuonna aloitettua selvitystyötä yhdistyksen omistaman kiinteistön vaikutuksesta yhdistyksen rahoitusasemaan ja perustehtävään. Yhdistys voi toimintaansa varten hankkia ja omistaa tarpeellisia kiinteistöjä, mutta omistamisen tulee tukea yhdistyksen toimintaa. Toukolan talosta aiheutuneet kustannukset ovat rasittaneet yhdistyksen taloutta kohtuuttomasti ja yhdistyksen huono rahoitusasema on heikentänyt oleellisesti yhdistyksen mahdollisuuksia toteuttaa perustehtäväänsä. Muutokset henkilökunnassa sekä Toukolan toimitalon myynti ja sitä seurannut muutto uusiin tiloihin vaikuttivat yhdistyksen toimintaan niin, että kaikkia vuodelle 2012 myönnettyä RAY-avustusta ei voitu toimikauden aikana käyttää vaan osa siitä siirtyy seuraavalle toimikaudelle. Yhdistyksen toiminnan kokonaistuotot vuonna 2012 olivat ja kokonaiskulut Tilikaudelle budjetoitiin toiminnallisesti nollabudjetti. Ylijäämä euroa kertyi yhdistyksen Toukolan toimitalon myynnistä sekä yhdistyksen saamista lahjoituksista ja keräystuotoista. Yhdistyksen ylimääräinen kokous päätti yhdistyksen omistaman kiinteistön myymisestä. Yhdistys vuokrasi toimintaansa varten Sörnäisistä toimitilat, joihin voitiin sijoittaa myös Tapaamispaikkatoiminta. Kiitämme jäsenperheitämme luottamuksesta ja aktiivisesta toimintaan osallistumisesta. Lämpimät kiitokset kaikille niille vapaaehtoisille, luottamushenkilöille, työntekijöille ja yhteistyökumppaneille, jotka ovat olleet mukana toteuttamassa Pienperheyhdistyksen perustehtävää. Suuret kiitokset myös kaikille toimintaamme tukeneille: Raha-automaattiyhdistykselle, Helsingin kaupungille, Ragnar Ekbergin säätiölle, yrityksille, yhteisöille ja yksityisille lahjoittajille. Pienperheyhdistys ry Hallitus 34 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

35 MYÖNNETYT AVUSTUKSET VUONNA 2012 Avustuksen myöntäjä Avustuskohde Määrä euroina Raha-automaattiyhdistys Avopalvelut, tapaamispaikka, tenavatuvat Lapsilisä-projekti Pikkukaveria ei jätetä -projekti Helsingin kaupunki sosiaalilautakunta Järjestöavustus Espoon kaupunki Vertaisryhmätoiminta Ragnar Ekbergin säätiö Mieskaveritoiminta Ensi- ja turvakotien liitto Miina-projekti AVUSTUKSET YHTEENSÄ Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 35

36 36 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

37 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 37

38 38 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille

39 Pienperheyhdistys 2012 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 39

40 VOIMIA VANHEMMILLE, MAHDOLLISUUKSIA LAPSILLE