MAAILMAN- KANSALAISUUTTA JA VAPAUTTA? GLOBAALIN TALOUSKRIISIN OPETUKSET

Transkriptio

1 030 Peruste # siirtolaisuus MAAILMAN- KANSALAISUUTTA JA VAPAUTTA? GLOBAALIN TALOUSKRIISIN OPETUKSET stephen castles käännös: henna kaarakainen Alkuperäinen artikkeli: Stephen Castles (2012) Cosmopolitanism and freedom? Lessons of the global economic crisis. Ethnic and Racial Studies, (35):11, Suomennettu ja julkaistu Routledgen luvalla.

2 Maailmankansalaisuutta ja vapautta? Globaalin talouskriisin opetukset 031 iimeaikaiset sosiologiset teoriat (Beck 2006; Urry 2007; Kendall, Woodward ja Skrbis 2009) kuvailevat kosmopoliittista visiota, jossa ihmiset liikkuvat yhä enemmän maailmalla, heidän tietoisuutensa muuttuu globaaliksi ja he ylittävät vapaasti valtioiden rajoja käyttääkseen ammattitaitoaan siellä, missä siitä maksetaan parasta palkkaa. Tämä sopii hyvin globalisaation ideologiaan, jonka mukaan inhimillinen pääoma (koulusivistys ja työkokemus) on tärkein tekijä, jonka perusteella ihmisiä jaotellaan työmarkkinoilla. Ideologian mukaan eriarvoisuus tulee katoamaan, kun kehitysmaat sulautuvat maailmantalouteen. Kuinka hyvin tällaiset ajatukset vastaavat siirtotyöläisten asemaa uusliberalismin voittoisalla aikakaudella 1970-luvun lopulta viime vuosikymmenen puoliväliin ja uusliberalismin kriisin jälkeisessä tilanteessa? Pyrin antamaan mahdollisia vastauksia pohtimalla ensin sitä, miten uusliberaalit globaalit työmarkkinat jaottelevat työntekijöitä muiden kuin taloudellisten kriteerien, kuten esimerkiksi sukupuolen, etnisen taustan, alkuperän ja oikeudellisen aseman perusteella. Lisäksi tarkastelen, miten tällaiset käytännöt ovat toteutuneet globaalin talouskriisin aikana. yksilönvapaus ja epävapaa työ Hyvä lähtökohta on Robin Cohenin (1987) kuuluisa analyysi epävapaan työn roolista kapitalismin historiassa. Yksilönvapaus nähdään usein eräänä kapitalismin suurista moraalisista saavutuksista. Sitä verrataan varhaisempiin yhteisöihin, joissa vapautta rajoitti perinteinen maaorjuus, sekä sosialistisiin yhteisöihin, joissa työntekijöitä kontrolloivat hallintokoneistot (Hayek 1962.) Kapitalismi on kuitenkin käyttänyt sekä vapaita että epävapaita työntekijöitä jokaisessa kehitysvaiheessaan. Merkantilismin ajan kapitalismi käytti palkattomia, velkaorjuuteen sidottuja siirtolaisia merimiehinä, sotilaina sekä uudisasukkaina Euroopan siirtomaissa (Lucassen 1995). Sitten se loi surullisenkuuluisan kolmiokaupan (kenties ensimmäisen monikansallisen työvoiman värväysjärjestelmän maailmassa) orjuuttaen afrikkalaisia Uuden maailman plantaaseilla ja kaivoksissa (Blackburn 1988). Orjuuden päätyttyä siirtomaiden kapitalistit värväsivät jälleen palkattomia työntekijöitä Intiasta ja Kiinasta imperialististen valtioiden tuella. Siirtomaista tuotiin Eurooppaan rikkauksia kuten sokeria, rommia, puuvillaa, tupakkaa, hopeaa ja kultaa. Niistä saatiin teollisessa vallankumouksessa tarvittavaa pääomaa. Siirtotyöläiset voidaan luokitella epävapaiksi työntekijöiksi silloin, kun heiltä kielletään oikeuksia ja heidän täytyy sen vuoksi hyväksyä huono palkka ja huonot työolot. Uudet teollisuustaloudet käyttivät siirtotyövoimaa laajamittaisesti hyväkseen. Joissakin tapauksissa syrjintä perus-

3 032 Peruste # Karoliina Paappa

4 Maailmankansalaisuutta ja vapautta? Globaalin talouskriisin opetukset 033 Karoliina Paappa tui taloudelliseen haavoittuvuuteen ja rasismiin. Tästä ovat esimerkkejä irlantilaiset Isossa-Britanniassa sekä Yhdysvaltain etelävaltioista pohjoisen ja Keskilännen uusille teollisuudenaloille siirtyneet afroamerikkalaiset. Toisissa tapauksissa Saksassa ja muissa länsieurooppalaisissa maissa avaintekijä oli kansallisuus, tai tarkemmin sanottuna kansalaisstatuksen puuttuminen. Rasismillakin oli osansa, kuten voidaan nähdä julmimmasta mahdollisesta siirtotyöläisjärjestelmästä: vierasmaalaisten pakkotyöstä natsien sotataloudessa. Seuraus oli sama: luotiin työntekijäryhmä, jolla oli vähemmän oikeuksia, mikä taas hajotti ja heikensi työväenluokan vastarintaa. Friedrich Engels (1962, 123) esitti, että irlantilaisten maahanmuutto oli syy alennustilaan, jolle englantilainen työläinen on altistunut, ja syy koko luokan pysyvästi heikentyneeseen asemaan.

5 034 Peruste # VUOSISATOJEN SIIRTOMAAPOLITIIKKAAN POHJAUTUVA RASISMIN KULTTUURI VARMISTI TEHOKKAASTI, ETTÄ MAAHANMUUTTAJAT PÄÄSIVÄT VAIN ALEMMAN TASON TÖIHIN JA ETTÄ YLÖSPÄIN NOUSU TYÖMARKKINOILLA OLI VAIKEAA. Vuoden 1945 jälkeistä ajanjaksoa hallitsivat Länsi-Euroopassa uudet hyvinvointikapitalismin muodot, jotka perustuivat täystyöllisyyteen, vahvoihin työväenliikkeisiin ja uudelleenjakavaan sosiaalipolitiikkaan. Teollisuusmiehet ja hallitukset pelkäsivät täystyöllisyyttä ja palkkojen nostopaineita ja käyttivät siirtotyövoimaa sääntelystrategiana. Saksalaisten työnantajien Konjunkturpuffer-idea oli ajatuksia herättävä: vierastyöläiset nähtiin puskurina taloudellista heilahtelua vastaan. He toimivat työntekijöiden vara-armeijana (vrt. Marx 1976, s ), joka voitiin tuoda maahan, kun työvoimaa tarvittiin, ja lähettää pois taantuman iskiessä. Siirtotyöläisiä oli kahdenlaisia: ulkomaisia työntekijöitä, joita lähes kaikki Länsi-Euroopan maat värväsivät, sekä siirtomaista tulevia maahanmuuttajia, joita Iso-Britannia, Ranska ja Alankomaat toivat maahan rapautuvista imperiumeistaan. Vierastyöläisiä rekrytoivat maat käyttivät kansalainen-ulkomaalainen -jaottelua tärkeimpänä keinona hallita siirtotyövoimaa ja vähentää työntekijöiden oikeuksia. Siirtomaista tulevilla maahanmuuttajilla sitä vastoin oli yleensä kohdemaan kansalaisuus sekä täydet asumis- ja työmarkkinaoikeudet. Heidän kohdallaan tärkein jaottelumekanismi oli rasismi: vuosisatojen siirtomaapolitiikkaan pohjautuva rasismin kulttuuri varmisti tehokkaasti, että maahanmuuttajat pääsivät vain alemman tason töihin ja että ylöspäin nousu työmarkkinoilla oli vaikeaa. uusliberalismi ja uudet globaalit työmarkkinat 1970-luvun puolivälin taantuma oli talouden kannalta tärkeä käännekohta, joka merkitsi fordistisen massatuotannon järkkymistä vanhoissa teollisuusmaissa. Siirtotyövoiman rekrytointi vaihtui globaalin etelän uusiin teollisuusalueisiin suuntautuviin pääomanliikkeisiin. Tämä puolestaan aiheutti voimakasta työvoiman siirtymistä esimerkiksi Etelä-Aasiasta Persianlahden öljymaihin, ja hieman myöhemmin Aasian vähemmän kehittyneistä osista uusiin teollisuustiikerimaihin. Ajatus vapaudesta teki vahvan paluun uusliberalismiksi puettuna luvun puolivälistä vuoteen 2008, globaalin talouskriisin puhkeamiseen asti, vallitsi uusien globaalien työmarkkinoiden kehittymisen kausi. Sen periaatteet tiivistyivät Washingtonin konsensuksessa : avoimet rajat, vapaat markkinat, minimalistinen valtio ja sääntelyn purkaminen. Washingtonin konsensuksen kannattajat väittivät, että nämä periaatteet johtaisivat nopeampaan taloudelliseen kasvuun köyhissä maissa. Pitkällä aikavälillä ne vähentäisivät myös köyhyyt-

6 Maailmankansalaisuutta ja vapautta? Globaalin talouskriisin opetukset 035 tä sekä kaventaisivat kuilua rikkaiden ja köyhien maiden välillä. Tosiasiassa on tapahtunut juuri päinvastoin: erään Maailmanpankin taloustieteilijän mukaan vuonna 2005 globaali epätasa-arvo oli luultavasti suurempaa kuin koskaan ennen (Milanovic 2007, s. 39). USA, Kanada, Australia ja Länsi-Eurooppa keskittyivät helpottamaan uusien maailmankansalaisten, eli korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden ja yrittäjien, pääsyä maahan. Ruumiillisen työn tekijöiden pysyvään maahanmuuttoon sovellettiin nollalinjaa. Kuten Saskia Sassen (1988) huomautti, jälkiteolliset palvelutaloudet tarvitsivat suuren määrän vähän koulutettuja työntekijöitä palvelemaan eliittien tarpeita: rakennusmiehiä, puutarhureita, catering-, kotitalous- ja hoiva-alan työntekijöitä, siivoojia ja niin edelleen. Hallitukset eivät halunneet myöntää jatkuvaa vähän koulutettujen siirtotyöläisten tarvetta, joten heitä värvättiin (globaaliin talouskriisiin asti) joko erityisten tilapäistyöhankkeiden (kuten Saksassa), EU:n sisäisen liikkuvuuden (Isossa-Britanniassa ja Irlannissa) tai sääntelemättömän siirtolaisuuden avulla (USA:ssa, Etelä-Euroopassa ja useissa Aasian maissa) (Castles ym. 2012). Uudet kuljetus- ja hallintatekniikat mahdollistivat eri tuotantovaiheiden jakamisen ja ulkoistamisen, jolloin kehittyi maailmanlaajuisia tuotantoketjuja. Niiden valvonta ja tuotot jäivät kuitenkin edelleen monikansallisille yhtiöille luvun liberaaliteoreetikkojen tapaan myös uusliberalistit esittävät, että maailmantalous perustuu vapaisiin markkinoihin, joilla työnantajat ja työntekijät kohtaavat toisensa vapaina luonnollisina henkilöinä, joilla on sopimustilanteessa yhtäläiset oikeudet. Kansainvälinen siirtolaisuus nähdään markkinoina, joilla työntekijät voivat vapaasti päättää siirtyä alueelle, jolla he saavat korkeimmat ansiotulot (vrt. Borjas 1990, s. 9-18). Tämä sopusointuinen kuva ei kuitenkaan yleensä vastaa todellisuutta. Ulkomaista työvoimaa rekrytoivien maiden poliitikot ovat tietoisia yleisestä vihamielisyydestä maahanmuuttoa kohtaan ja he vastaavat siihen puhumalla kansallisesta itsemääräämisoikeudesta ja kontrollista. Tämä liikkumisvapautta vaativien markkinavoimien ja kontrollia vaativien poliittisten voimien vuorovaikutus luo tehokkaasti maailmanlaajuiset työmarkkinat, joilla työntekijöitä ei jaotella pelkän inhimillisen pääoman perusteella, vaan myös sukupuolen, etnisen taustan, alkuperän ja oikeudellisen aseman mukaan. Keskeisimpiä työmark- HALLITUKSET EIVÄT HALUNNEET MYÖNTÄÄ JATKUVAA VÄHÄN KOULUTETTUJEN SIIRTOTYÖLÄISTEN TARVETTA, JOTEN HEITÄ VÄRVÄTTIIN (GLOBAALIIN TALOUSKRIISIIN ASTI) JOKO ERITYISTEN TILAPÄISTYÖHANKKEIDEN (KUTEN SAKSASSA), EU:N SISÄISEN LIIKKUVUUDEN (ISOSSA- BRITANNIASSA JA IRLANNISSA) TAI SÄÄNTELEMÄTTÖMÄN SIIRTOLAISUUDEN AVULLA (USA:SSA, ETELÄ-EUROOPASSA JA USEISSA AASIAN MAISSA)

7 036 Peruste # kinoiden eriytymistä aiheuttavia mekanismeja ovat (lisätietoa ks. Castles ja Miller 2009, luku 10): Aliurakointi: palkkatyöläiset, jotka nauttivat työlain ja yhteisten sopimusten tuomasta turvasta, muutetaan itsenäisiksi urakoitsijoiksi. Heillä ei ole takuuta työnsaannista, heidän täytyy ostaa omat työkalut ja laitteet ja heidän kannettavakseen jäävät kaikki onnettomuuden, sairauden ja töiden loppumisen riskit. Tilapäistyöt: työntekijöitä palkataan tilapäispohjalta joustavuuden lisäämiseksi ja parempien palkkojen ja työolojen vaatimusten vähentämiseksi. Satunnaistaminen: työntekijä palkataan tietyksi tuntimääräksi tai tiettyyn työtehtävään. Satunnaiset työt ovat tyypillisiä siivous- ja cateringalalla ja muissa palveluammateissa, mutta myös rakennus-, tekstiili- ja vaateteollisuudessa. Epävirallistaminen: tähän käsitteeseen sisältyvät kaikki edellä mainitut käytännöt, joilla työ siirretään sääntelyn ja vahvojen ammattiyhdistysten valvomilta aloilta piilotalouden tai epävirallisen talouden piiriin, missä oikeuksia poljetaan ja työntekijöitä riistetään. Nämä käytännöt vaikuttavat sekä paikallisiin että siirtotyöläisiin, mutta tavanomaiset tekijät seksismi, rasismi, haavoittuvuus ja heikko oikeudellinen asema asettavat nimenomaan tietyt ryhmät huonompaan asemaan. Siirtolaiset (etenkin paperittomat), etnisten vähemmistöjen edustajat, naiset, nuoriso ja vanhemmat työntekijät kuuluvat erityisesti riskiryhmään. Sijainnillakin on merkitystä: väärän asuinalueen osoitteekseen kertonut työnhakija saatetaan jättää palkkaamatta. Eri jaottelumuotojen yhteisvaikutus johtaa syrjinnän äärimmäisiin muotoihin. Etenkin sukupuoleen perustuva jaottelu on edelleen yhtä yleistä kuin aiemminkin. Uudet kasvualat (kuten kotitalous- ja hoivatyö) yhdistetään perinteisiin naisten rooleihin, ja näiden alojen työn epävirallistaminen on heikentänyt palkkoja ja työoloja. Naispuoliset siirtotyöläiset muodostavat sukupuolen ja etnisen taustan perusteella luokitellun työntekijäryhmän, joka on kasvanut rajusti lähes kaikissa teollisuustalouksissa. globaali talouskriisi Jotkut tulkitsivat globaalin talouskriisin merkitsevän ahneuden aikakauden loppua (Mason 2009). Voisiko se siis merkitä myös siirtotyöläisten jaotteluja riistokäytännöistä luopumista? Toiset esittivät, että kriisistä saattaisi seurata paluu kansallismielisiin asenteisiin ja siirtotyöläisten maahantulon estämiseen. Onko kumpikaan näistä muutoksista toteutunut? Tällaisiin kysymyksiin on hankala vastata, sillä tapahtumaketjut ovat edelleen kesken. Kattavaa tietoa on vaikea saada, ja päätelmät täytyy tehdä tiedonsirpaleiden pohjalta. Suurin virhe olisi kuitenkin olettaa, että kaikki palautuu samanlaiseksi kuin ennen vuotta Eniten tietoa on saatavilla rikkaiden

8 Maailmankansalaisuutta ja vapautta? Globaalin talouskriisin opetukset 037 Karoliina Paappa maiden klubista, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöstä (OECD). Ennen globaalia talouskriisiä Australiassa ja Sveitsissä ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä oli neljäsosa työvoimasta, Kanadassa viidennes, USA:ssa, Uudessa-Seelannissa, Itävallassa ja Saksassa noin 15 prosenttia ja muissa Länsi-Euroopan maissa noin 12 prosenttia. USA:ssa syntyi vuosien 2000 ja 2005 välillä 16 miljoonaa uutta työpaikkaa, joista lähes yhdeksän miljoonaa täytettiin ulkomaalaistaustaisilla henkilöillä. Useimmissa länsi- ja eteläeurooppalaisissa maissa uusista työntekijöistä siirtolaisia oli yhdestä kahteen kolmasosaa (OECD 2007, s. 63-6). Monet tulokkaista toivat mukanaan ammattiosaamista maahanmuuttajien erittäin positiivisesta itsevalinnasta johtuen (Reyneri ja Fullin 2010). Kun globaali talouskriisi iski vuonna 2008, sen välittömät vaikutukset tuntuivat voimakkaimmin rikkaammissa talouksissa (Phillips 2011). Euroopan unionin keskeisimmissä talouksissa (EU 15 -maat) ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste nousi keskimäärin 3,4 pro-

9 038 Peruste # TÄMÄ EI OLE KUITENKAAN TUONUT NAISILLE TASA-ARVOISEMPAA ASEMAA: GLOBAALI TALOUSKRIISI PIKEMMINKIN VAHVISTI SUUNTAUSTA KOHTI OSA-AIKAISIA, TILAPÄISIÄ JA SATUNNAISIA TYÖSUHTEITA, MIKÄ VAIKUTTI ENEMMÄN NAISIIN KUIN MIEHIIN. senttiyksikköä vuosien 2008 ja 2009 välillä kaksi kertaa enemmän kuin syntyperäisillä asukkailla. USA:ssa maahanmuuttajien työttömyysaste yli kaksinkertaistui 4,3 prosentista 9,7 prosenttiin. Kriisin seurauksena työllisyys väheni jyrkästi rakennus-, teollisuus- ja finanssialalla sekä tukku- ja vähittäiskaupassa juuri niillä sektoreilla, joilla siirtotyöläiset ovat yliedustettuina. Tästä huolimatta siirtotyöläisten määrä eurooppalaisissa OECD-maissa jopa nousi 5 prosenttia vuosien 2008 ja 2010 välillä, samalla kun syntyperäisten kansalaisten muodostama työvoima väheni 2,2 prosenttia (OECD 2011, s ). Toisin sanoen ulkomaalaisten työttömyys lisääntyi, mutta niin myös ulkomaalaisten työntekijöiden määrä: Euroopan maissa väestötieteelliset muutokset johtivat kotimaisen työvoiman vähenemiseen, minkä vuoksi siirtolaiset korvasivat edelleen paikallisia työntekijöitä myös globaalin talouskriisin aikana. Suuria eroja tosin löytyi: ne taloudet, jotka olivat kasvaneet nopeinta vauhtia ja jotka olivat tulleet eniten riippuvaisiksi siirtotyöläisistä (kuten Irlanti ja Espanja), kokivat myös nopeimmat laskukaudet. Työpaikkojen väheneminen on vaikuttanut huomattavasti voimakkaammin siirtolaismiehiin kuin -naisiin. Tämä johtuu lähinnä siitä, että siirtolaismiehet ovat työskennelleet yleensä aloilla, joihin taantuma iskee rankimmin. Siirtolaisnaisia taas on keskittynyt enemmän aloille, joita laskusuhdanteet eivät heilauttele, eritoten sosiaalialalle, hoivatyöhön ja kotitaloustyöhön. Tämä ei ole kuitenkaan tuonut naisille tasa-arvoisempaa asemaa: globaali talouskriisi pikemminkin vahvisti suuntausta kohti osa-aikaisia, tilapäisiä ja satunnaisia työsuhteita, mikä vaikutti enemmän naisiin kuin miehiin (OECD 2011, s ). Naispuolisten siirtotyöläisten tilanne ei siis olekaan parantunut, vaan he joutuvat usein tekemään entistä pidempiä työpäiviä tullakseen toimeen. Toinen globaalin talouskriisin huolestuttava vaikutus on ollut nuorten siirtolaisten korkea työttömyysaste: vuoden 2010 lopulla 25 prosenttia nuorista siirtolaisista eurooppalaisissa OECD-maissa oli työttömänä, kun syntyperäisten nuorten kohdalla luku oli 20 prosenttia. (OECD 2011, s. 81). Pitkäkestoinen työttömyys oli myös vaikea ongelma: Saksassa yli puolet kaikista työttömistä siirtolaisista oli ollut työttömänä yli vuoden ja useimmissa muissa maissa luku oli 30 prosenttia tai enemmän (OECD 2011, s. 85). Työttömyysasteet vaihtelivat alkuperäalueen mukaan, ja afrikkalaisten keskuudessa työttömyyttä oli eniten. Muuta maailmaa koskevat tiedot ovat vähemmän kattavia, mutta niistä hahmottuvan kuvan perusteella maahan muuttavien työntekijöiden määrä ensin väheni, mitä seurasi epätasainen kasvu. Työvoiman maahanmuuton vä-

10 Maailmankansalaisuutta ja vapautta? Globaalin talouskriisin opetukset 039 heneminen oli merkittävintä vanhemmissa teollisuusmaissa, kun taas Aasian ja Latinalaisen Amerikan uudemmissa teollisuuskeskuksissa maahanmuutto kääntyi taas melko nopeasti kasvuun. Afrikassa ja Lähi-idässä tilanne oli monimutkaisempi arabikevään ja tiettyjen alueiden jatkuvien aseellisten konfliktien vuoksi. Latinalaisessa Amerikassa tilanne on ollut sekalainen. Muuttovirrat Pohjois- Amerikkaan ovat olennaisesti pienentyneet. Muutto Ecuadorista ja muista Latinalaisen Amerikan maista Espanjaan sekä Brasiliasta ja Perusta Japaniin on myös vähentynyt, ja paluumuuttoa on tapahtunut huomattavasti. Epätasainen talouskasvu ja uudet vetovoimaiset kohdemaat (kuten Brasilia, Chile ja Argentiina) Latinalaisessa Amerikassa ovat lisänneet liikkuvuutta mantereen sisällä. Vuoden 2009 alussa globaali talouskriisi sai jotkin valtiot Kaakkois- ja Itä- Aasiassa sulkemaan rajansa uusilta siirtotyöläisiltä. Pian kuitenkin ilmeni, että globaalin talouskriisiin vaikutukset maastamuuttoon olivat Aasiassa maltillisia ja lyhytkestoisia (IOM 2011, s. 68). Maastamuutto Bangladeshista vähentyi 20 prosentilla vuonna 2010 ja lisääntyi 37 prosentilla vuoden 2011 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana. Filippiiniläisten siirtotyöntekijöiden määrä lisääntyi 20 prosenttia vuosina globaalista talouskriisistä huolimatta, ja vielä 7 prosenttia vuoden 2011 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana. Persianlahden öljyvaltioiden työvoimantarve kääntyi taas nousuun vuosien laskun jälkeen. Tuolloin osa näistä talouksista, etenkin Dubai, oli ollut vaikeuksissa. Eräät Persianlahden SÄÄNTELEMÄTÖN SIIRTOLAISUUS OSOITTAUTUI ERITYISEN ALTTIIKSI TYÖMARKKINOIDEN TARPEIDEN VAIHTELUILLE NIINKIN ERILAISISSA KOHDE- MAISSA KUIN USA, ESPANJA, PERSIANLAHDEN MAAT JA MALESIA. maat ovat ottaneet käyttöön valtaväestöä suosivia ohjelmia saadakseen oman maansa kansalaiset hakeutumaan yksityissektorin töihin. Tällaisten toimenpiteiden vaikutus tulee kuitenkin todennäköisesti jäämään vähäiseksi, sillä maat ovat hyvin riippuvaisia siirtotyövoimasta: esimerkiksi Saudi-Arabiassa on yksityissektorilla jokaista saudiarabialaista työntekijää kohti lähes kuusi siirtotyöläistä (Mohapatra, Ratha ja Silwal 2011, s. 10). Vuosina Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) köyhimpien valtioiden siirtolaisvirroissa oli yhtä lailla jyrkkiä laskuja. Ennen talouskriisiä siirtolaisuudella oli tärkeä rooli, sillä prosenttia monien IVY-maiden väestöstä asui ulkomailla. Venäjä houkutteli paljon työntekijöitä, etenkin Keski-Aasian valtioista kuten Tadšikistanista ja Kazakstanista (Canagarajah ja Kholmatov 2010). Vuonna 2011 siirtolaisten määrä lisääntyi taas huomattavasti työvoiman tarpeen kasvaessa jälleen Venäjällä ja muissa kohdemaissa. Sääntelemätön siirtolaisuus osoittautui erityisen alttiiksi työmarkkinoiden tarpeiden vaihteluille niinkin erilaisissa kohdemaissa kuin USA, Espanja, Persi-

11 040 Peruste # Karoliina Paappa

12 Maailmankansalaisuutta ja vapautta? Globaalin talouskriisin opetukset 041 PAPERITTOMAT TURVAUTUVAT YLEENSÄ AIKAISEMPIEN SIIRTOLAISTEN TIETOIHIN JA TUKEEN, JOTEN POTENTIAALISET SIIRTOLAISET SAAVAT NOPEASTI TIEDON TÖIDEN LOPPUMISESTA TAANTUMIEN AIKANA. SEN LISÄKSI PAPERITTOMILLA EI YLEENSÄ OLE OIKEUTTA SOSIAALITUKEEN EIVÄTKÄ HE KATSO KANNATTAVAKSI TULLA KOHDEMAAHAN TAI PYSYÄ SIELLÄ, JOS TÖITÄ EI OLE. PAPERITTOMAT OVAT TÄYDELLISTÄ UUSLIBERAALIA TYÖVOIMAA: JOUSTAVAA, HELPOSTI HYVÄKSIKÄYTETTÄVÄÄ JA VAILLA OIKEUKSIA. anlahden maat ja Malesia. Sääntelemättömät työsuhteet ovat tavallisia matalan tuottavuuden aloilla kuten maataloudessa, rakentamisessa, cateringalalla sekä tietyillä palvelualoilla. Paperittomat turvautuvat yleensä aikaisempien siirtolaisten tietoihin ja tukeen, joten potentiaaliset siirtolaiset saavat nopeasti tiedon töiden loppumisesta taantumien aikana. Sen lisäksi paperittomilla ei yleensä ole oikeutta sosiaalitukeen eivätkä he katso kannattavaksi tulla kohdemaahan tai pysyä siellä, jos töitä ei ole. Paperittomat ovat täydellistä uusliberaalia työvoimaa: joustavaa, helposti hyväksikäytettävää ja vailla oikeuksia. Globaali talouskriisi on vaikuttanut epätasaisesti sellaiseen siirtolaisuuteen, jonka ensisijainen syy on jokin muu kuin työnetsintä. Suurin yksittäinen maahantulijoiden ryhmä, etenkin OECD-maissa, on edelleen perheensä luokse saapuvat siirtolaiset. Monissa maissa monimutkaisiin (ja joskus syrjiviin) byrokraattisiin prosesseihin liittyy pitkä odotusaika, eikä perheiden maahanmuutto vaikuta vähentyneen merkittävästi. Avioliiton vuoksi maasta toiseen muuttaminen on lisääntynyt voimakkaasti Aasian kohdemaissa kuten Japanissa, Taiwanissa ja Etelä-Koreassa. Siihen vaikuttavat pitkäaikaiset tekijät, joita globaali talouskriisi ei ole juuri muuttanut. Talouden voimat vaikuttavat siirtolaisuuteen, jota motivoi opiskelu, eläkkeelle jääminen ja vaihtoehtoisten elämäntapojen etsiminen, mutta tämän tyyppisellä maahanmuutolla on tasapainottavia vaikutuksia, eikä sen yleisestä vähenemisestä ole merkkejä. Sama koskee pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden liikkumista: tarve hakea suojelua väkivallalta ja vainolta ei ole vähentynyt globaalin talouskriisin myötä. Valtioiden halukkuus tunnustaa ja hyväksyä pakolaisia on kuitenkin vähentynyt jyrkästi jo 1990-luvun alkupuolelta lähtien ja nyt se on vähentynyt entisestään. Kahdeksankymmentä prosenttia kansainvälisistä ja maiden sisäisistä pakolaisista on edelleen köyhemmissä maissa. Eräs tärkeä globaalin talouskriisin aikaansaama kasvava ilmiö on lisääntyvä maastamuutto kriisistä pahiten kärsineiltä alueilta paikkoihin, jotka tarjoavat edelleen työpaikkoja ja mahdollisuuksia. On raportoitu kreikkalai-

13 042 Peruste # HE KULKEVAT REITTEJÄ, JOITA VAELLETTIIN JO VIISIKYMMENTÄ TAI JOPA SATA VUOTTA SITTEN, MUTTA SILLÄ EROTUKSELLA, ETTÄ NYKYÄÄN MONET HEISTÄ OVAT KORKEASTI KOULUTETTUJA NUORIA IHMISIÄ, JOTKA MUUTTAVAT POIS TAANTUMAN KOETTELEMILTA ALUEILTA JA HAKEVAT UUSIA TYÖTILAISUUKSIA KASVAVISTA TALOUSKESKUKSISTA. MENNEIDEN IMPERIALISTISTEN MALLIEN TOISTAMISEN SIJAAN TÄMÄKIN KUVASTAA MUUTTUVAA MAAILMANTALOUTTA, JOTA EI ENÄÄ HALLITSE MIKÄÄN YKSITTÄINEN SUPERVALTA. sista, italialaisista ja irlantilaisista, jotka ovat muuttaneet Australiaan; portugalilaisista, jotka koettavat onneaan Brasiliassa ja Mosambikissa sekä espanjalaisista, italialaisista ja briteistä, jotka etsivät menestystä Argentiinasta (Smith 2012). He kulkevat reittejä, joita vaellettiin jo viisikymmentä tai jopa sata vuotta sitten, mutta sillä erotuksella, että nykyään monet heistä ovat korkeasti koulutettuja nuoria ihmisiä, jotka muuttavat pois taantuman koettelemilta alueilta ja hakevat uusia työtilaisuuksia kasvavista talouskeskuksista. Menneiden imperialististen mallien toistamisen sijaan tämäkin kuvastaa muuttuvaa maailmantaloutta, jota ei enää hallitse mikään yksittäinen supervalta. maailmankansalaisuutta vai epävarmuutta? Kosmopoliittinen unelma vapaasta liikkuvuudesta kilpailukykyisillä globaaleilla työmarkkinoilla yhdistetään yleensä ajatukseen kulttuurisesta avoimuudesta ja kasvavasta monimuotoisuuden hyväksymisestä. Yleisesti katsoen se tuntuu kuitenkin olevan kaukana useimpien työntekijöiden kokemuksista. Unelma saattaa kyllä toteutua pienen eliitin kohdalla vaikka jopa korkeasti koulutetut kokevat jonkin verran syrjintää (ks. Xiang 2007) mutta se ei todellakaan pidä paikkaansa miljoonien siirtotyöläisten kohdalla. Ihmisoikeuksien ja työntekijän oikeuksien riisto ryhmiltä, joilta puuttuu virallinen asema sekä asema markkinoilla, vaikuttaa olevan olennainen lähtökohta kaikissa tämän päivän kehittyneissä ja kasvavissa teollisuustalouksissa. Niin se on tosin ollut kautta kapitalismin historian. Siirtotyöläisten työmahdollisuudet eivät siis riipu ensisijaisesti inhimillisestä pääomasta, vaan myös sukupuolesta, etnisestä taustasta ja oikeudellisesta asemasta. Yhteiskuntatieteilijät ovat viime aikoina alkaneet puhua epätyypillisistä työsuhteista ja analysoida ilmiöitä, jotka pakottavat tietyt työntekijäryhmät erityisesti siirtolaiset epävarmoihin ja hyväksikäyttäviin töihin (Standing 2011). Viimeaikainen vertaileva tutkimus Euroopassa paljastaa uusien siirtolaisten tappiot työmarkkinoilla. Se myös osoittaa, miten tappiot liittyvät esimerkiksi oikeudelliseen asemaan maahan

14 Maailmankansalaisuutta ja vapautta? Globaalin talouskriisin opetukset 043 GLOBAALIN TALOUSKRIISIN YLEINEN OPETUS ON KUITENKIN SE, ETTÄ SIIRTOLAISUUS ON MAAILMANLAAJUISEN MUUTOKSEN OLENNAINEN OSA JA ETTÄ SIIRTOTYÖLÄISET OVAT VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ SEKÄ VANHOJEN ETTÄ UUSIEN TEOLLISUUSMAIDEN TALOUKSILLE. TALOUSELÄMÄN RAKENTEET MUUTTUVAT, KUN VANHAT TEOLLISUUSMAHDIT HEIKENTYVÄT JA UUSIA VOIMAKKAITA KESKUKSIA SYNTYY, JA TÄMÄ TULEE TODENNÄKÖISESTI JOHTAMAAN UUSIEN JA MONIMUTKAISTEN SIIRTOLAISUUDEN MALLIEN KEHITTYMISEEN. tullessa, aseman laillistamisprosessien vaikutuksiin, erityyppiseen työvoiman kysyntään eri maissa sekä valintatilanteisiin työttömyyden ja vähemmän vaativiin tehtäviin siirtymisen välillä (Reyneri ja Fullin 2010). Goldring ja Landolt (2011) ovat vertailleet Toronton työmarkkinoita käsittelevässä tutkimuksessaan työstatusta ja kansalaisoikeuksia. Epävarmuuden aste riippuu yksilöiden inhimillisestä pääomasta, kotitalouksien ja verkostojen erityispiirteistä, asiayhteydestä ja päätetyistä toimintaperiaatteista sekä makrotalouden ja työmarkkinoiden olosuhteista. Muutos paperittomasta lailliseen statukseen ei välttämättä johda merkittävästi parantuneeseen asemaan työmarkkinoilla. Epävarma asema työmarkkinoilla aiheuttaa lyhyellä tähtäimellä haavoittuvuutta ja kehittyy pitkäaikaiseksi ansaksi, sillä matalapalkkaisista ja epätyypillisistä työsuhteista muodostuu verkko, josta on vaikea pyristellä irti (Goldring ja Landolt 2011, s. 336). Jo aiempina vuosina vakiintuneet työmarkkinoiden huonot piirteet ja eriytyminen ovat syventyneet globaalin talouskriisin aikana. Siirtolaiset ovat kärsineet erityisen voimakkaasti työttömyydestä ja ansioiden pienenemisestä. Sen lisäksi uudet työpaikat, joita syntyi taloustilanteen kohennuttua joissakin paikoissa, olivat suurimmaksi osaksi tilapäisiä tai satunnaisia luonteeltaan, mikä vähensi entisestään varmuutta työn jatkumisesta. Globaalin talouskriisin yleinen opetus on kuitenkin se, että siirtolaisuus on maailmanlaajuisen muutoksen olennainen osa ja että siirtotyöläiset ovat välttämättömiä sekä vanhojen että uusien teollisuusmaiden talouksille. Talouselämän rakenteet muuttuvat, kun vanhat teollisuusmahdit heikentyvät ja uusia voimakkaita keskuksia syntyy, ja tämä tulee todennäköisesti johtamaan uusien ja monimutkaisten siirtolaisuuden mallien kehittymiseen. Ei kuitenkaan ole mitään syytä uskoa, että tasa-arvoisuus tulee lisääntymään tai että siirtolaisten ihmisoikeuksia tullaan suojelemaan paremmin kuin yksinapaisen uusliberalismin kukoistuskaudella. Kirjoittaja on sosiologian tutkimusprofessori Sydneyn yliopistossa ja Oxfordin yliopiston siirtolaisuusinstituutin kunniajäsen.

15 044 Peruste # Karoliina Paappa

16 Maailmankansalaisuutta ja vapautta? Globaalin talouskriisin opetukset 045 lähteet: Beck, U. (2006) The Cosmopolitan Vision. Polity, Cambridge. Blackburn, R. (1988) The Overthrow of Colonial Slavery Verso, Lontoo. Borjas, G.J. (1990) Friends or Strangers: The Impact of Immigration on the US Economy. Basic Books, New York. Canagarajah, S. & Kholmatov, M. (2010) Migration and Remittances in CIS Countries during the Global Economic Crisis. Maailmanpankki, Washington DC. Castles, S. ym. (2012) Irregular migration: causes, patterns and strategies, teoksessa I. Omelaniuk & National Institute for Migration Mexico (INAMI) (toim.) Reflections on Migration and Development. Springer & International Organization for Migration, Berliini. Castles, S. and Miller, M.J. (2009) The Age of Migration: International Population Movements in the Modern World, neljäs painos. Palgrave-Macmillan, Basingstoke. Cohen, R. (1987) The New Helots: Migrants in the International Division of Labour. Avebury, Aldershot. Engels, F. (1962) The condition of the working class in England, Marx Engels on Britain. Foreign Languages Publishing House, Moskova. Goldring, L. and Landolt, P. (2011) Caught in the work-citizenship matrix: the lasting effects of precarious legal status on work for Toronto immigrants, Globalizations, (8):3, Hayek, F. A. V. (1962) The Road to Serfdom. Routledge & Kegan Paul, Lontoo. IOM (Kansainvälinen siirtolaisjärjestö) (2011) World Migration Report 2011: Communicating Effectively about Migration. IOM, Geneve. Kendall, G. P., Woodward, I. and Skrbis, Z. (2009) The Sociology of Cosmopolitanism: Globalization, Identity, Culture and Government. Palgrave MacMillan, Basingstoke. Lucassen, J. (1995) Emigration to the Dutch colonies and the USA, teoksessa R. Cohen (toim.) The Cambridge Survey of World Migration. Cambridge University Press, Cambridge. Marx, K. (1976) Capital. Penguin, Harmondsworth. Mason, P. (2009) Meltdown: the End of the Age of Greed. Verso, Lontoo. Milanovic, B. (2007) Globalization and inequality, teoksessa D. Held and A. Kaya (toim.) Global Inequality: Patterns and Explanations. Polity, Cambridge. Mohapatra, S., Ratha, D. and Silwal, A. (2011) Outlook for remittance flows , teoksessa Migration and Remittances Unit (toim.) Migration and Development Brief. Maailmanpankki, Washington DC. OECD (Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) (2007) International Migration Outlook: Annual Report OECD, Pariisi. OECD (2011) International Migration Outlook: SOPEMI 2011, OECD, Pariisi. Phillips, N. (2011) Migration and the global economic crisis, teoksessa N. Phillips (toim.): Migration in the Global Political Economy. CO: Lynne Rienner, Boulder. Reyneri, E. and Fullin, G. (2010) Labour market penalties of new immigrants in new and old receiving West European countries. International Migration, (49):1, Sassen, S. (1988) The Mobility of Labour and Capital. Cambridge University Press, Cambridge. Smith, H. (2012) Europeans seek richer pastures. Guardian Weekly, Standing, G. (2011) The Precariat: The New Dangerous Class. Bloomsbury, Lontoo. Urry, J. (2007) Mobilities. Polity, Cambridge. Xiang, B. (2007) Global Body Shopping : An Indian Labor System in the Information Technology Industry. Princeton University Press, Princeton NJ.