53. VUOSIKERTA NUMERO 7 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO HEINÄKUU 2001 LIAHONA

Transkriptio

1 53. VUOSIKERTA NUMERO 7 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO HEINÄKUU 2001 LIAHONA

2 Linda Curley Christensenin maalaus Susquehannajoki Metsiköt Susquehannajoen varrella Pennsylvanian ja New Yorkin osavaltioiden maaseutualueilla olivat tapahtumapaikkoina joillekin merkittävimmistä palautuksen tapahtumista. Näitä tapahtumia olivat ne, kun Johannes Kastaja palautti Aaronin pappeuden ja kun Pietari, Jaakob ja Johannes palauttivat Melkisedekin pappeuden ja julistivat, että heillä on hallussaan valtakunnan avaimet ja aikojen täyttymisen armotalouden avaimet (LK 128:20).

3 Konferenssiraportti Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon 171. vuosikonferenssista Konferenssikeskuksessa Salt Lake Cityssä Utahissa 31. maaliskuuta 1. huhtikuuta 2001 pidetyn konferenssin aikana ilmoitettiin jatkuvan opiskelurahaston perustamisesta sekä uusien johtavien auktoriteettien kutsumisesta. Avatessani nyt konferenssin haluan vain aivan lyhyesti antaa selonteon kirkosta, presidentti Gordon B. Hinckley sanoi lauantaiaamuna 31. maaliskuuta Kirkko on vahvempi kuin se on koskaan ollut. Siinä ei ainoastaan ole enemmän jäseniä, vaan uskon, että pyhät ylipäänsä ovat entistä uskollisempia. Yksi kirkon kasvun ja elinvoimaisuuden tärkeimmistä osoituksista on temppeleiden rakentaminen, hän sanoi. Me jatkamme työtämme tuodaksemme temppelit ihmisten luo, niin että myöhempien aikojen pyhien kaikkialla on helpompi saada ne siunaukset, jotka voidaan saada ainoastaan näissä pyhissä rakennuksissa. Hän lisäsi: Olemme käyneet huomattavan monilla mahdollisilla temppelien paikoilla ja harkitsemme niitä paikkoja. Lauantai-illan pappeuskokouksessa presidentti Hinckley ilmoitti, että perustettaisiin jatkuva opiskelurahasto, joka auttaa kirkon nuoria jäseniä eri puolilla maailmaa lähinnä kotiin palanneita lähetyssaarnaajia saamaan opetusta tai koulutusta, johon heillä ei muuten olisi varaa. Presidentti Hinckley sanoi: Siellä missä kansamme keskuudessa on laajalle levinnyttä köyhyyttä, meidän täytyy tehdä kaikki voitavamme auttaaksemme heitä nostamaan Jäseniä katsomassa Salt Lake Cityä konferenssikeskuksen parvekkeelta. itsensä, perustamaan elämänsä omavaraisuuden perustalle, joka voi tulla koulutuksen kautta. Koulutus on avain mahdollisuuksiin. Tämä on rohkea aloite, mutta me uskomme sen tarpeeseen ja menestykseen, jota se tulee nauttimaan. Tämä lainaohjelma aloitetaan tänä syksynä. Yleiskonferenssikokouksia johtivat presidentti Thomas S. Monson, ensimmäinen neuvonantaja, ja presidentti James E. Faust, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa. Lauantain iltapäiväkokouksessa suoritetut hallinnolliset toimet lisäsivät uusia jäseniä jokaiseen viiteen seitsemänkymmenen koorumiin. Kaksi seitsemänkymmenen toisen koorumin jäsentä hyväksyttiin ensimmäiseen koorumiin, ja lisäksi ensimmäiseen koorumiin kutsuttiin neljä muuta veljeä. Toiseen koorumiin hyväksyttiin kuusi uutta jäsentä. Kolmanteen, neljänteen ja viidenteen koorumiin tuli 22 jäsentä lisää: uusia vyöhykevaltuutettu-seitsenkymmeniä kutsuttiin Etelä-Afrikasta, Etelä-Amerikasta, Kanadasta, Keski-Amerikasta, Japanista, Meksikosta ja Yhdysvalloista. Konferenssikokoukset tulkattiin vierailijoita varten 49 kielelle. Kokoukset lähetettiin suorana lähetyksenä satelliitin kautta kokouspaikkoihin Yhdysvalloissa, Kanadassa, Latinalaisessa Amerikassa, Euroopassa, Karibianmerellä ja Etelä-Afrikassa. Yli radio- ja televisioasemaa sekä kaapeli- tai satelliittijärjestelmää lähettivät joko kaikki tai osan konferenssikokouksista. Kaikkia kokouksia voitiin seurata myös Internetin kautta osoitteessa Englanninkielinen lähetys sisälsi sekä kuva- että äänimateriaalin, ja 34 muulla kielellä lähetys sisälsi vain äänimateriaalin. Konferenssin videonauhoja on saatavissa jakelukeskuksista niillä kirkon alueilla, joilla lähetyksiä ei voitu ottaa vastaan. Toimittajat H E I N Ä K U U

4 Heinäkuu 2001, 53. vuosikerta, numero 7 LIAHONA Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon virallinen suomenkielinen julkaisu Ensimmäinen presidenttikunta: Gordon B. Hinckley, Thomas S. Monson, James E. Faust Kahdentoista koorumi: Boyd K. Packer, L. Tom Perry, David B. Haight, Neal A. Maxwell, Russell M. Nelson, Dallin H. Oaks, M. Russell Ballard, Joseph B. Wirthlin, Richard G. Scott, Robert D. Hales, Jeffrey R. Holland, Henry B. Eyring Päätoimittaja: Dennis B. Neuenschwander Neuvojat: L. Lionel Kendrick, Yoshihiko Kikuchi, John M. Madsen Opetusohjelmaosasto: Johtaja: Ronald L. Knighton Suunnittelun ja toimituksen johtaja: Richard M. Romney Graafinen johtaja: Allan R. Loyborg Toimituksen henkilökunta: Toimituspäällikkö: Marvin K. Gardner Toimituspäällikön apulainen: R. Val Johnson Toimitussihteeri: Roger Terry Toimitussihteerin apulainen: Jenifer Greenwood Toimituksen avustaja: Susan Barrett Julkaisuavustaja: Collette Nebeker Aune Taitto: Julkaisun graafinen johtaja: M. M. Kawasaki Taiteellinen johtaja: Scott Van Kampen Pääsuunnittelija: Sharri Cook Suunnittelija: Thomas S. Child, Randall J. Pixton Tuotantopäällikkö: Jane Ann Peters Tuotanto: Reginald J. Christensen, Kari A. Couch, Denise Kirby, Kelli Pratt, Rolland F. Sparks, Claudia E. Warner Digitaalinen sivunvalmistus: Jeff Martin Tilaukset: Levikkijohtaja: Kay W. Briggs Jakelupäällikkö: Kris T. Christensen Kotimaansivut: Mirkku Karumo Keltarousku 4, ESPOO puhelin mirkku.karumo@kolumbus.fi Tilaukset, valitukset ja osoitteenmuutokset: Paikallisen seurakunnan Liahona-edustajan tai suoraan Pohjoismaiden palvelukeskuksen kautta: Utlandagatan 24, S Göteborg. Puhelin: Faksi: MERITA , tilaushinta 105,00 FIM USA and overseas (surface mail) US $10.00 Ilmestyy 12 kertaa vuodessa. Lähettäkää käsikirjoitukset ja tiedustelut osoitteella: Liahona, Floor 24, 50 East North Temple, Salt Lake City, UT , USA tai sähköpostitse osoitteeseen CUR-Liahona-IMag@ldschurch.org Liahona (Mormonin Kirjan sana tarkoittaa kompassia tai suunnanosoittajaa ) ilmestyy albanian, amharan, armenian, bulgarian, cebuanon, englannin, espanjan, fidïin, haitinkreolin, hiligayonin, hollannin, ilokon, indonesian, islannin, italian, japanin, kiinan, kiribatin, korean, latvian, liettuan, malagassin, marshallin, mongolin, norjan, puolan, portugalin, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, samoan, sloveenin, suomen, tagalogin, tahitin, thain, tanskan, tongan, t ekin, ukrainan, unkarin, venäjän, vietnamin ja viron kielellä. (Ilmestymiskerrat vaihtelevat kielittäin.) 2001 by Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved. Printed in the United States of America. For Readers in the United States and Canada: July 2001 Vol. 53 No. 7. LIAHONA (USPS ) Finnish (ISSN ) is published monthly by The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, 50 East North Temple, Salt Lake City, UT USA subscription price is $10.00 per year; Canada, $15.50 plus applicable taxes. Periodicals Postage Paid at Salt Lake City, Utah. Sixty days notice required for change of address. Include address label from a recent issue; old and new address must be included. Send USA and Canadian subscriptions and queries to Salt Lake Distribution Center at address below. Subscription help line: Credit card orders (Visa, MasterCard, American Express) may be taken by phone. (Canada Poste Information: Publication Agreement # ) POSTMASTER: Send address changes to Salt Lake Distribution Center, Church Magazines, PO Box 26368, Salt Lake City, UT AIHEHAKEMISTO Aktivoiminen 57, 109 Esimerkki 15, 32 Hengellisyys 106 Huoltotyöohjelma 41 Ihmeet 12, 82 Ilmoitus 34 Jatkuva opiskelurahasto 60 Jeesus Kristus 25, 34, 44, 72, 92 Jumalallinen syntyperä 53, 112 Jumalan valtakunta 97 Kaste 68 Keskittyminen 99 Kestävyys 72 Kiitollisuus 4, 85 Kirkon kasvu 4 Korotus 6 Koulutus 41, 60 Kunnioitus 53, 94 Kymmenykset 75 Liitot 37, 75 Lähetyssaarnaaja-avioparit 15, 28, 85 Lähetystyö 15, 28, 32, 77, 82, 85 Mormonin Kirja 34, 92 Myötätunto 18 Nuoret 79 Nöyryys 9 Omavaraisuus 60 Opettaminen 32 Paasto 12, 88 Palveleminen 18, 57, 77, 85, 88 Pappeus 44, 51, 53, 57 Parannus 9, 25, 48, 112 Perhesuhteet 6, 32, 53, 79, 97 Pornografia 48 Profeetat 79 Puhtaus 51, 75, 112 Pyhä Henki 68, 104, 106, 109 Rakkaus 44, 92 Rukous 12, 88 Siunaukset 51 Sovitus 25, 72 Synti 25, 48 Temppelit ja temppelityö 4, 18, 37, 41, 82, 85, 94 Tiedotusvälineet 48 Todistus 34, 92, 102, 106, 109 Toivo 72 Työ 41 Tärkeysjärjestys 6, 99 Uhraus 15, 28, 77, 82 Usko 72, 82 Valmistautuminen 37 Vastoinkäymiset 72 Vastuullisuus 99 Ykseys 92 Yksilön arvo 104 Ylpeys 9 Ystävystyminen 44 Puhujat aakkosjärjestyksessä Ballard, M. Russell 79 Carmack, John K. 92 Christenson, Darwin B. 32 Eyring, Henry B. 44 Faust, James E. 53, 68 Groberg, John H. 51 Haight, David B. 85 Hales, Robert D. 28 Hinckley, Gordon B. 4, 60, 82, 102, 112 Holland, Jeffrey R. 15 Jensen, Marlin K. 9 Kendrick, L. Lionel 94 Larsen, Sharon G. 104 Maxwell, Neal A. 72 McMullin, Keith B. 75 Monson, Thomas S. 18, 22, 57 Nadauld, Margaret D. 109 Nelson, Russell M. 37 Oaks, Dallin H. 99 Packer, Boyd K. 25 Perry, L. Tom 41 Porter, Bruce D. 97 Porter, L. Aldin 34 Reynolds, Sydney S. 12 Scott, Richard G. 6 Sorensen, David E. 48 Thomas, Carol B. 77, 106 Wirthlin, Joseph B. 88 Kotiopetus ja kotikäyntiopetus: Liahonan yleiskonferenssinumeroissa ei julkaista erillistä kotiopetus- tai kotikäyntisanomaa. Rukoillen mietittyään kotiopetus- tai kotikäyntipiiriinsä kuuluvien jäsenten tarpeita kotiopettajat ja kotikäyntiopettajat valitsevat sanomakseen jonkin yleiskonferenssipuheen. Kansikuva: Edessä: Valokuva John Luke. Takana: Valokuva Craig Dimond. Konferenssin valokuvat: Craig Dimond, Jed Clark, Welden C. Andersen, John Luke, Matt Reier, Derek Israelsen, Lana Leishman, Kelly Larsen, Tamra H. Ratieta ja Joy Gough. Konferenssipuheet Internetissä: Yleiskonferenssipuheet ovat saatavilla Internetistä osoitteesta L I A H O N A 2

5 SISÄLLYSLUETTELO 1 KONFERENSSIRAPORTTI MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKON 171. VUOSIKONFERENSSISTA LAUANTAIN AAMUKOKOUS 4 TYÖ MENEE ETEENPÄIN PRESIDENTTI GORDON B. HINCKLEY 6 TÄRKEIMMÄT ASIAT ENSIN VANHIN RICHARD G. SCOTT 9 VAELLAT NÖYRÄSTI JUMALASI EDESSÄ VANHIN MARLIN K. JENSEN 12 IHMEIDEN JUMALA SYDNEY S. REYNOLDS 15 TE OLETTE MINUN TODISTAJANI VANHIN JEFFREY R. HOLLAND 18 MYÖTÄTUNTO PRESIDENTTI THOMAS S. MONSON LAUANTAIN ILTAPÄIVÄKOKOUS 22 KIRKON VIRKAILIJOIDEN HYVÄKSYMINEN PRESIDENTTI THOMAS S. MONSON 23 KIRKON TILINTARKASTUSOSASTON RAPORTTI WESLEY L. JONES 24 TILASTORAPORTTI VUODELTA 2000 F. MICHAEL WATSON 25 MESTARIN KÄDEN KOSKETUS PRESIDENTTI BOYD K. PACKER 28 LÄHETYSSAARNAAJA-AVIOPARIT AIKA PALVELLA VANHIN ROBERT D. HALES 32 DAVID, TULEVA LÄHETYSSAARNAAJA VANHIN DARWIN B. CHRISTENSON 34 TODISTAMAAN AINOSYNTYISESTÄNI VANHIN L. ALDIN PORTER 37 HENKILÖKOHTAINEN VALMISTAUTUMINEN TEMPPELISIUNAUKSIIN VANHIN RUSSELL M. NELSON 41 PYHIEN YHTEISÖN RAKENTAMINEN VANHIN L. TOM PERRY PAPPEUSKOKOUS 44 VALVOKAA MINUN KANSSANI VANHIN HENRY B. EYRING 48 KALKKAROKÄÄRMEEN KANSSA EI OLE LEIKKIMISTÄ VANHIN DAVID E. SORENSEN 51 PAPPEUDEN VOIMA VANHIN JOHN H. GROBERG 53 MINÄ NOSTAN KUNNIAAN NE, JOTKA MINUA KUNNIOITTAVAT PRESIDENTTI JAMES E. FAUST 57 PELASTAMAAN PRESIDENTTI THOMAS S. MONSON 60 JATKUVA OPISKELURAHASTO PRESIDENTTI GORDON B. HINCKLEY SUNNUNTAIN AAMUKOKOUS 68 UUDESTISYNTYMINEN PRESIDENTTI JAMES E. FAUST 72 KYNTÄKÄÄ TOIVOSSA VANHIN NEAL A. MAXWELL 75 KEHOTUS JA LUPAUS PIISPA KEITH B. MCMULLIN 77 UHRAUS IANKAIKKINEN SIJOITUS CAROL B. THOMAS 79 TEIDÄN TULEE OTTAA VASTAAN HÄNEN SANANSA VANHIN M. RUSSELL BALLARD 82 USKON IHME PRESIDENTTI GORDON B. HINCKLEY SUNNUNTAIN ILTAPÄIVÄKOKOUS 85 KIITOLLISUUS JA PALVELEMINEN VANHIN DAVID B. HAIGHT 88 PAASTON LAKI VANHIN JOSEPH B. WIRTHLIN 92 YHTÄ RAKKAUDESSA JA TODISTUKSESSA VANHIN JOHN K. CARMACK 94 TEMPPELIKOKEMUKSEMME RIKASTUTTAMINEN VANHIN L. LIONEL KENDRICK 97 VALTAKUNNAN RAKENTAMINEN VANHIN BRUCE D. PORTER 99 KESKITTYMINEN JA ASIOIDEN TÄRKEYSJÄRJESTYS VANHIN DALLIN H. OAKS 102 NÄKEMIIN JÄLLEEN PUOLEKSI VUODEKSI PRESIDENTTI GORDON B. HINCKLEY YLEINEN NUORTEN NAISTEN KOKOUS 104 TAIVAALLINEN OPPAANNE SHARON G. LARSEN 106 HENGELLISYYDEN LAHJAMME KEHITTÄMINEN CAROL B. THOMAS 109 LOHDUTTAJA, OPASTAJA, TODISTAJA MARGARET D. NADAULD 112 KUINKA MINUSTA VOI TULLA SELLAINEN NAINEN, JOKSI UNEKSIN TULEVANI? PRESIDENTTI GORDON B. HINCKLEY 64 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKON JOHTAVAT AUKTORITEETIT 116 HE PUHUIVAT MEILLE 117 APUJÄRJESTÖJEN YLIMMÄT JOHTOKUNNAT 117 LÄHDEAINEISTOA OPETTAJILLE 123 UUSIA JOHTAVIA AUKTORITEETTEJA H E I N Ä K U U

6 Lauantain aamukokous 31. maaliskuuta 2001 Työ mene Presidentti Gordon B. Hinckley Olkaamme hyviä ihmisiä. Olkaamme ystävällisiä. Olkaamme avuliaita. Olkaamme sitä, mitä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten pitäisi olla. Veljeni ja sisareni, sydämeni on täynnä kiitollisuutta tänä aamuna, kun olemme koolla tässä suuressa konferenssissa. Olen kiitollinen siitä, että Herra on antanut minun elää niin kauan, että olen saanut nähdä tämän päivän. Kuten kerroin nuorille naisille, joille puhuin viikko sitten, joku antoi minulle hiljattain entisen oppikouluni vuosikirjan. Se oli siltä vuodelta, jolloin pääsin koulusta. Siitä on aikaa 73 vuotta. Minä oli vuoden 1928 luokalla. Oli kiehtovaa selailla kirjaa. Useimmat luokkatovereistani, jotka olivat silloin niin nuoria ja energisiä, ovat jo kuolleet. Muutamia on jäljellä, mutta he ovat ryppyisiä ja jonkin verran horjuvia askeleissaan. Silloin tällöin kun valitan jotakin pientä vaivaa, vaimoni sanoo: Se johtuu iästäsi, poika. Toistan vielä, että olen syvästi kiitollinen siitä, että elän. Olen innoissani tästä ihmeellisestä ajasta, jota me elämme. Kiitän Herraa niistä miehistä ja naisista, jotka ovat erittäin omistautuneita työlleen ja erittäin kyvykkäitä ja tekevät niin paljon sellaista, mikä pidentää ihmiselämää ja tekee sen mukavammaksi ja miellyttävämmäksi. Olen kiitollinen hyvistä lääkäreistä, jotka auttavat meitä raihnaisuudessamme. Olen kiitollinen ihanista ystävistä, joiden joukkoon luen ne suurenmoiset ja uskolliset pyhät ympäri maailman, jotka olen tullut tuntemaan. Kiitos teille kaikesta, mitä teette hyväkseni, kiitos lähettämistänne kirjeistä, kukista ja kirjoista sekä monista erilaisista huomaavaisuutenne ja rakkautenne osoituksista. Olen kiitollinen niistä anteliaista ystävistä, joiden ystävällisyyden ansiosta minun on ollut mahdollista liikkua pyhien keskuudessa eri maissa, tavata heitä ja tuntea heidän kanssaan yhteinen todistus ja keskinäinen rakkaus. Olen kiitollinen rakkaalle vaimolleni, jonka kanssa olen jakanut nämä lähes 64 kumppanuuden vuotta. Tunnen kiitollisuutta uskollisista jälkeläisistämme. Herra on siunannut minua ihmeellisellä tavalla. Olen kiitollinen veljistäni, johtavista auktoriteeteista, jotka ovat niin ystävällisiä ja kunnioittavia minua kohtaan. Olen kiitollinen teistä joka ainoasta tässä suuressa perheessä, johon kuuluu yli 11 miljoonaa jäsentä ja joka muodostaa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon. Avatessani nyt konferenssin haluan vain aivan lyhyesti antaa selonteon kirkosta. Kirkko on vahvempi kuin se on koskaan ollut. Siinä ei ainoastaan ole enemmän jäseniä, vaan uskon, että pyhät ylipäänsä ovat entistä uskollisempia. Viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana meillä on ollut tilaisuus vihkiä temppeleitä monissa eri paikoissa ympäri maailman. Olemme kuulleet todistuksia tämän työn totuudesta eri kielillä. Olemme nähneet niiden kirkkomme jäsenten valtavan uskon, jotka ovat matkustaneet pitkiä matkoja päästäkseen näiden temppeleiden vihkiäisiin. Olemme saaneet nähdä ihmeellistä temppelityön kasvua. Me koemme hidasta mutta vakaata edistystä useimmilla toimintamme alueilla. Olen hyvin kiitollinen siitä, että elämme verrattain rauhanomaista aikaa. Maailmassa ei riehu mitään suuria sotia. Siellä täällä on levotonta, mutta ei suurta maailmanlaajuista L I A H O N A 4

7 171. vuosikonferenssin jokaiseen kokoukseen osallistui suuri joukko yleisöä. selkkausta. Me voimme viedä evankeliumia niin moniin maailman maihin ja suoda siunausta ihmisille kaikkialla, minne se viedään. Olemme hyvää vauhtia laajentamassa nuortemme opiskelumahdollisuuksia. Olemme ilmoittaneet, että Ricks Collegesta tulee nelivuotinen oppilaitos, joka tunnetaan nimellä BYU Idaho. Olemme kiitollisia kuultuamme oppilaitoksen nyt saaneen hyväksynnän viranomaisilta. On merkille pantavaa, että tämä on tapahtunut niin lyhyessä ajassa. Me rakennamme nyt uusia rakennuksia enemmän kuin olemme koskaan ennen uneksineet. Meidän täytyykin tehdä niin, jotta meillä olisi kaikille tilaa kirkon kasvua vastaavasti. Huoltotyöohjelma edistyy. Olemme erityisesti kiitollisia siitä, että olemme voineet antaa varsin huomattavan määrän humanitaarista apua monissa osissa maailmaa. Olemme jakaneet elintarvikkeita, lääkkeitä, vaatteita, vuodevaatteita ja muita välttämättömyystarvikkeita auttaaksemme niitä, jotka ovat yhtäkkiä joutuneet luonnonmullistusten ja suuronnettomuuksien uhreiksi. Puhun tänä iltana pappeusveljille eräästä toisesta ohjelmasta, jonka arvelen kiinnostavan suuresti teitä kaikkia. Yksi kirkon kasvun ja elinvoimaisuuden tärkeimmistä osoituksista on temppeleiden rakentaminen. Olen puhunut tästä ennenkin, mutta olen syvästi kiitollinen siitä, että sen jälkeen kun viimeksi tapasimme yleiskonferenssissa, me olemme saavuttaneet tavoitteemme: 100 toiminnassa olevaa temppeliä vuoden 2000 loppuun mennessä. Me olemme itse asiassa ylittäneet tuon tavoitteen. Olemme juuri tulleet Uruguayn temppelin vihkiäisistä. Se on kirkon 103. toiminnassa oleva temppeli. Suuri temppelien rakennustyö jatkuu kautta maailman. Katselin tässä eräänä päivänä luetteloa kaikista nyt toiminnassa olevista tai rakennettaviksi ilmoitetuista temppeleistä. Niitä on yhteensä 121. Hämmästyin luettelon pituutta ja sitä, kuinka uskomattoman monissa erilaisissa paikoissa nämä temppelit sijaitsevat. Se on ihmeellistä, mutta me emme tyydy vielä tähän. Me jatkamme työtämme tuodaksemme temppelit ihmisten luo, niin että myöhempien aikojen pyhien kaikkialla on helpompi saada ne siunaukset, jotka voidaan saada ainoastaan näissä pyhissä rakennuksissa. Olen sanonut ennenkin, että temppelin siunaukset edustavat sitä pappeuden täyteyttä, josta Herra puhui, kun Hän ilmoitti tahtonsa profeetta Joseph Smithille. Kun temppelit sijaitsevat paljon lähempänä jäsentemme koteja, niin Herran huoneessa saatavat toimitukset sekä eläville että kuolleille ovat paljon helpommin heidän saatavissaan. Pian vihitään temppelit Winter Quartersissa Nebraskassa, Guadalajarassa Meksikossa ja Perthissä H E I N Ä K U U

8 Australiassa. Temppelit ovat rakenteilla Asunciónissa Paraguayssa, Campinasissa Brasiliassa, Tri-Cities -alueella Washingtonissa, Kööpenhaminassa Tanskassa, Lubbockissa Texasissa, Monterreyssa Meksikossa, Nauvoossa Illinoisissa, Snowflakessa Arizonassa sekä Haagissa Alankomaissa. Kuusi muuta temppeliä on ilmoitettu rakennettaviksi, ja pian pidetään niiden maanmurtoseremoniat. Lisäksi olemme käyneet huomattavan monilla mahdollisilla temppelien paikoilla Yhdysvalloissa, Keski- ja Etelä-Amerikassa, Euroopassa ja merensaarilla ja harkitsemme niitä paikkoja. En mainitse niiden nimiä, koska se vain aiheuttaisi innostusta, vaikka meillä ei ole vielä tontteja, joille rakentaa temppelit. Kunkin temppelin rakentaminen edustaa kirkon kasvua. Me rakennamme edelleenkin näitä pyhiä Herran huoneita niin nopeasti kuin voimat ja varat myöten antavat. Olemme kiitollisia niille uskollisille myöhempien aikojen pyhille, jotka maksavat kymmenyksensä ja tekevät tämän tärkeän ohjelman mahdolliseksi. Me emme ole jääneet vaille kritiikkiä, josta osa on ilkeätä ja erheellistä. Me olemme aina saaneet sitä osaksemme, ja oletan meidän saavan sitä tulevaisuudessakin. Mutta me kuljemme eteenpäin, vastaamme pahaan hyvällä, olemme avuliaita ja ystävällisiä ja avokätisiä. Muistutan teitä Herramme opetuksista näissä asioissa. Te kaikki tunnette ne. Olkaamme hyviä ihmisiä. Olkaamme ystävällisiä. Olkaamme avuliaita. Olkaamme sitä, mitä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten pitäisi olla. Rakkaat veljeni ja sisareni, kuinka kiitollinen olenkaan teidän rukouksistanne ja teidän rakkaudestanne. Haluan sanoa, että rakastan teitä jokaista. Avautukoot taivaat ja tulkoon teille runsaita siunauksia, kun vaellatte uskollisina Herran edessä. Meillä on nyt ilo jatkaa tätä suurenmoista kokousta. Jumala siunatkoon teitä, rakkaat työtoverini. Tätä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Tärkeimmät asiat ensin Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista Tehkää maan päällä ollessanne kaikkenne saadaksenne ihanneperheen. Tässä teitä auttaa se, että pohditte perhejulistuksen periaatteita ja sovellatte niitä elämäänne. Yhtä riemullisimmista hetkistä elämässänne kun olitte täynnä odotusta, intoa ja kiitollisuutta te ette pysty muistamaan. Tämä tapahtui kuolevaisuutta edeltävässä elämässä, kun teille kerrottiin, että vihdoinkin oli tullut teidän aikanne lähteä henkimaailmasta ja asua maan päällä kuolevaisessa ruumiissa. Tiesitte saavanne oppia omakohtaisen kokemuksen kautta ne asiat, jotka toisivat onnea maan päällä ja jotka lopulta johtaisivat teidät korotukseen ja iankaikkiseen elämään kirkastettuina, selestisinä olentoina pyhän Isänne ja Hänen rakkaan Poikansa kasvojen edessä. Ymmärsitte, että tulisitte kohtaamaan haasteita, koska eläisitte sekä vanhurskaiden että pahojen vaikutusten ympäröiminä. Päätitte kuitenkin varmasti, että olipa hinta mikä hyvänsä tai olivatpa ponnistelut, kärsimykset ja koetukset kuinka suuret tahansa, te selviytyisitte voittajina. Teidät oli säästetty tulemaan silloin, kun evankeliumin täyteys olisi maan päällä. Saapuisitte, kun Hänen kirkkonsa ja pyhien temppelitoimitusten suorittamiseen tarvittava pappeuden valtuus olisivat täällä. Odotitte syntyvänne kotiin, jossa vanhemmat rakastaisivat, hoivaisivat ja vahvistaisivat teitä sekä opettaisivat teille totuutta. Tiesitte, että aikanaan teillä olisi mahdollisuus muodostaa oma iankaikkinen perheenne aviomiehenä tai vaimona, isänä tai äitinä. Oi, kuinka teidän on täytynytkään iloita tästä mahdollisuudesta. Seuraavat sanat ilmaisevat maan päällä olemisenne perimmäisen tarkoituksen: Tehkäämme maa, jonka päällä nämä saavat asua; ja koetelkaamme heitä näin, nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä; ja niille, jotka säilyttävät ensimmäisen asemansa, annetaan lisää; mutta ne, jotka eivät säilytä ensimmäistä asemaansa, eivät saa kirkkautta samassa valtakunnassa niiden kanssa, jotka ensimmäisen asemansa säilyttävät; ja niille, jotka säilyttävät toisen asemansa, lisätään kirkkautta heidän päidensä päälle aina ja iankaikkisesti (KH Aabr. 3:24 26). Kun Aadam oli asetettu maan päälle, Jumala sanoi: Tehkäämme ihmiselle apu, joka on hänelle sopiva, sillä ihmisen ei ole hyvä olla yksinänsä (KH Aabr. 5:14). Aadam ja Eeva muodostivat ensimmäisen perheen. Jumala julisti: Sen tähden L I A H O N A 6

9 mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa (KH Moos. 3:24). He saivat lapsia, jotka myös muodostivat perheitä. Mutta Aadam ja Eeva, hänen vaimonsa, eivät herjenneet Jumalaa avukseen huutamasta (KH Moos. 5:16). Perhemalli, joka on olennainen osa Isän onnensuunnitelmaa, luotiin, ja tarvettamme huutaa alati Jumalaa avuksi tähdennettiin. Tällä hetkellä elätte osana tuota suunnitelmaa. Palautetun evankeliumin kautta tiedämme, että on olemassa ihanneperhe. Se on perhe, joka koostuu vanhurskaasta Melkisedekin pappeuden haltijasta ja häneen sinetöidystä vanhurskaasta vaimosta sekä lapsista, jotka ovat syntyneet liiton alaisina tai jotka on sinetöity vanhempiinsa. Äiti on kotona, ja rakkauden ja palvelemisen ilmapiirissä vanhemmat opettavat lapsilleen esimerkkinsä ja ohjeidensa avulla Herran teitä ja totuuksia. Vanhemmat toteuttavat Jumalan heille määräämiä tehtäviä, jotka on mainittu perhejulistuksessa. Lapset kasvavat eläen niiden opetusten mukaisesti, jotka heihin on juurrutettu syntymästä lähtien. Heidän luonteenpiirteikseen muodostuu kuuliaisuus, suoraselkäisyys, rakkaus Jumalaa kohtaan ja usko Hänen pyhään suunnitelmaansa. Aikanaan kukin lapsista etsii kumppanin, jolla on samanlaiset ihanteet ja pyrkimykset. Heidät sinetöidään temppelissä, he saavat lapsia, ja iankaikkinen suunnitelma jatkuu sukupolvien vahvistaessa toisiaan. Pyrkikää koko maanpäällisen elämänne ajan toteuttamaan ahkerasti tämän elämän perimmäistä tarkoitusta ihanneperheen kautta. Jos ette ole vielä saavuttaneet tätä ihannetta, tehkää kaikkenne olemalla kuuliaisia ja uskomalla Herraan, jotta määrätietoisesti etenisitte niin lähelle sitä kuin mahdollista. Älkää antako minkään saada teitä luopumaan tästä tavoitteesta. Jos teidän täytyy tehdä olennaisia muutoksia henkilökohtaisessa elämässänne, tehkää ne. Kun teillä on tarpeeksi ikää ja kypsyyttä, hankkikaa itsellenne kaikki mahdolliset temppelin toimitukset. Jos niihin ei vielä tällä hetkellä kuulu sinetöinti temppelissä vanhurskaaseen puolisoon, eläkää sitä päivää varten. Rukoilkaa sen johdosta. Uskokaa, että se tulee osaksenne. Älkää koskaan tehkö mitään sellaista, mikä tekisi teidät siihen kelvottomiksi. Jos olette kadottaneet haaveenne iankaikkisesta avioliitosta, kaivakaa se uudelleen esiin. Jos unelmanne vaatii kärsivällisyyttä, antakaa sille sitä. Veljeni ja minä rukoilimme ja teimme työtä 30 vuotta, Presidentti Gordon B. Hinckley (keskellä), presidentti Thomas S. Monson (vasemmalla), ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, sekä presidentti James E. Faust, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, odottavat konferenssikokouksen alkamista. ennen kuin äitimme ja kirkkoon kuulumaton isämme sinetöitiin temppelissä. Älkää yrittäkö liikaa. Tehkää parhaanne. Emme pysty sanomaan, saadaanko tämä siunaus verhon tällä vai tuolla puolen, mutta Herra pitää lupauksensa. Äärettömässä viisaudessaan Hän tekee mahdolliseksi kaiken, minkä te olette kelvollisuudellanne oikeutettuja saamaan. Älkää lannistuko. Eläminen mahdollisimman lähellä ihannetta tuo paljon onnea, suurta tyydytystä ja huomattavaa kasvua täällä maan päällä tämänhetkisestä elämäntilanteestanne riippumatta. Saatana tekee sotajoukkoineen kaikkensa estääkseen teitä saamasta toimituksia, jotka ovat ihanneperheelle välttämättömiä. Hän yrittää estää teitä keskittämästä ajatuksianne ja sydäntänne siihen, että kasvatatte vahvan perheen huolehtimalla lapsistanne Herran vaatimalla tavalla. Onko mielenkiintoista ja jännittävää tehtävää niin paljon tai ovatko niin monet haasteet painamassa teitä, että teidän on vaikeaa keskittyä siihen, mikä on olennaista? Kun maailman asiat täyttävät elämän, väärät asiat saavat aivan liian usein tärkeimmän sijan. Silloin on helppo unohtaa elämän perimmäinen tarkoitus. Saatanalla on käytössään voimakas ase hyviä ihmisiä vastaan. Se on huomion siirtäminen toisaalle. Hän haluaisi, että hyvät ihmiset täyttäisivät elämänsä hyvillä asioilla, niin ettei jäisi enää tilaa olennaisille asioille. Oletteko te huomaamattanne jääneet tähän ansaan? Ihmiset ovat vapaita lihan mukaan; ja kaikki, mikä on ihmiselle hyväksi, on heille annettu. Ja kaikkien ihmisten puolesta tehdyn suuren välitystyön tähden he voivat vapaasti valita vapauden ja iankaikkisen elämän taikka vankeuden ja kuoleman; sillä [perkele] pyrkii siihen, että kaikki ihmiset tulisivat onnettomiksi, kuten hän itse. (2. Ne. 2:27.) Miksi teille on annettu vapaa tahtonne? Vain elääksenne iloista elämää ja valitaksenne niitä asioita, joita te haluatte tehdä? Vai onko tähän keskeisempi syy voidaksenne tehdä niitä valintoja, jotka johtavat H E I N Ä K U U

10 teidät täydellisemmin toteuttamaan tarkoitustanne täällä maan päällä sekä luomaan elämäänne asioiden tärkeysjärjestyksen, joka turvaa sen kehityksen ja onnen, jotka Herra haluaa teidän saavuttavan. Tapasin äskettäin erään älykkään nuoren miehen, jolla oli suuret mahdollisuudet. Hän ei osannut päättää, lähtisikö hän lähetystyöhön vai ei. Hän on päättänyt, ettei mene vielä nyt yliopistoon. Vapaa-aikanaan hän tekee vain sitä, mitä haluaa. Hän ei käy töissä, koska hänen ei tarvitse ja koska se veisi aikaa huvittelulta. Hän läpäisi seminaarin ilman että suurestikaan ajatteli henkilökohtaisesti soveltaa hankkimaansa tietoa. Totesin: Teet tänään päätöksiä, jotka näyttävät antavan sinulle haluamasi: helpon elämän runsaine nautintoineen eikä juurikaan uhrauksia. Voit tehdä sitä jonkin aikaa, mutta jokainen tekemäsi päätös kuitenkin rajoittaa tulevaisuuttasi. Suljet pois mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Tulee aika, eikä se ole kovinkaan kaukana, jolloin vietät loppuelämäsi tehden asioita, joita et halua tehdä, ja paikoissa, joissa et halua olla, koska et ole valmistautunut. Et käytä mahdollisuuksiasi hyväksesi. Mainitsin, kuinka kaikki, mikä minulle on tärkeää, alkoi kypsyä lähetyskentällä. Lähetystyöpalvelu ei ole jotakin sellaista, mitä me teemme itseämme varten, ja kuitenkin se kasvattaa suuresti ja valmentaa tulevaisuutta varten. Lähetyssaarnaajat keskittyvät muihin ihmisiin eivätkä itseensä. He lähestyvät Herraa ja todella oppivat Hänen opetuksiaan. He löytävät ihmisiä, jotka kiinnostuvat heidän sanomastaan mutta eivät ole varmoja sen tärkeydestä. Lähetyssaarnaajat yrittävät kaikin keinoin rukoilemalla, paastoamalla ja todistamalla auttaa ihmisiä ottamaan totuuden vastaan. Lähetystyö opettaa olemaan Hengen johdatettavana, ymmärtämään maan päällä olemisemme tarkoituksen ja sen, kuinka täyttää se. Annoin hänelle siunauksen. Kun hän lähti, rukoilin vilpittömästi, että Herra auttaisi häntä asettamaan asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Muutoin häneltä jää elämän tarkoitus täyttämättä. Ajatelkaa jyrkkänä vastakohtana erään toisen nuoren miehen esimerkkiä. Olen vuosia seurannut, kuinka hänen vanhempansa ovat opettaneet häntä pienestä pitäen elämään horjumatta Jumalan käskyjen mukaan. Esimerkillään ja ohjeillaan he kasvattivat häntä totuudessa yhdessä muiden lasten rinnalla. He edistivät kurinalaisuuden ja uhrautuvaisuuden kehittymistä arvokkaiden päämäärien saavuttamiseksi. Tämä nuori mies valitsi uimisen juurruttaakseen luonteeseensa näitä ominaisuuksia. Varhaisaamun harjoitustunnit vaativat itsekuria ja uhrauksia. Ajan kuluessa hänestä tuli erinomainen tuossa urheilulajissa. Sitten tulivat haasteet esimerkiksi uintimestaruuskilpailut sunnuntaina. Osallistuisiko hän? Järkeilisikö hän poikkeuksen sääntöönsä olla uimatta sunnuntaisin auttaakseen joukkuettaan voittamaan mestaruuden? Ei, hän ei taipunut edes tovereittensa voimakkaan painostuksen alla. Häntä nimiteltiin ja jopa pahoinpideltiin fyysisesti. Mutta hän ei taipunut. Ystävien hyljeksintä, yksinäisyys ja painostus toivat mukanaan surun ja kyynelten hetkiä. Mutta hän ei taipunut. Hän sai oppia omakohtaisesti sen, mikä meidän jokaisen on tultava tuntemaan Paavalin Timoteukselle antaman neuvon todellisuuden: Mutta vainon kohteeksi joutuvat kaikki ne, jotka haluavat elää hurskaasti Kristuksen Jeesuksen omina (2. Tim. 3:12). Vuosien saatossa tämä johdonmukainen vanhurskaan elämän malli joka muodostuu sadoista oikeista päätöksistä, joista jotkut on tehty suurten haasteiden edessä on kehittänyt luonteen, jossa on vahvuutta ja kykyä. Nyt kun hän on lähetyssaarnaaja, hänen toverinsa arvostavat häntä, koska hän osaa tehdä työtä, hän tuntee totuuden, hänen omistautumisensa on horjumatonta ja hän on päättäväinen kertomaan evankeliumista. Hän, joka oli aikaisemmin toveriensa hylkäämä, on nyt toveriensa kunnioittama johtaja. Onko näissä esimerkeissä sanomaa teille? Vaikka tekemästämme hyvästä onkin usein seurauksena tervehenkistä hauskuutta, se ei ole kuitenkaan maan päällä olemisemme päätarkoitus. Pyrkikää tietämään, mikä on Herran tahto, ja tekemään se, älkääkä pelkästään sitä, mikä on miellyttävää tai mikä tekee elämästä helppoa. Olette saaneet Hänen onnensuunnitelmansa. Tiedätte, mitä teidän pitää tehdä, tai voitte päästä siitä selvyyteen tutkimisen ja rukouksen kautta. Tehkää se halukkaasti. Herra julisti: Sillä katso, ei ole soveliasta, että minä käsken kaikessa; sillä se, joka pakotetaan kaikkeen, on laiska eikä ymmärtäväinen palvelija; siksi hän ei saa mitään palkkaa. Ihmisten pitäisi tehdä innokkaasti työtä hyvän asian puolesta ja tehdä paljon omasta vapaasta tahdostaan ja olla paljon vanhurskauden aikaansaajina; sillä heissä on voima toimia oman tahtonsa mukaan. Ja jos ihmiset tekevät hyvää, he eivät suinkaan jää palkkaansa vaille. Mutta se, joka ei tee mitään, ennen kuin häntä käsketään, ja ottaa vastaan käskyn epäilevin sydämin ja vitkastelee sen täyttämisessä, on tuomittu. (LK 58:26 29.) Tämä tarkoittaa edistymisen ja kehittymisen pysähtymistä. Meille kaikille on selviö, että ihminen saa sitä, mistä hän maksaa. Tämä on totta myös hengellisten asioiden kohdalla. Te saatte sitä, mitä maksatte kuuliaisuudesta, uskosta Jeesukseen Kristukseen ja niiden totuuksien ahkerasta soveltamisesta, joita olette L I A H O N A 8

11 oppineet omassa elämässänne. Se, mitä saatte, on luonteenne muovautuminen, voimavarojenne kasvu ja se, että täytätte menestyksellisesti täällä maan päällä olemisenne tarkoituksen koeteltavana olemisen. Kerta toisensa jälkeen hautajaisissa lausutaan, että vainaja perii selestisen kirkkauden kaikki siunaukset, vaikka hän ei ole millään tavalla tehnyt itseään oikeutetuksi niihin siten, että olisi saanut välttämättömät toimitukset ja pitänyt vaaditut liitot. Näin ei tule tapahtumaankaan. Tällaiset siunaukset voi ansaita vain täyttämällä Herran vaatimukset. Hänen armonsa ei syrjäytä Hänen lakinsa vaatimuksia. Ne pitää täyttää. Jotkin paikat ovat pyhiä ja pyhitettyjä, ja niissä tuntuu olevan helpompi huomata Pyhän Hengen ohjaus. Temppeli on sellainen paikka. Etsikää rauhan ja hiljaisuuden tyyssija, missä voitte aika ajoin mietiskellä ja antaa Herran asettaa elämällenne suunnan. Meidän kaikkien täytyy silloin tällöin tarkistaa sijaintimme ja varmistua siitä, että olemme oikealla tiellä. Ehkäpä te joskus lähitulevaisuudessa hyödytte seuraavasta omakohtaisesta itsetutkistelun hetkestä: Mitkä ovat tärkeimmät tavoitteeni, jotka minun pitää saavuttaa ollessani maan päällä? Kuinka käytän vapaa-aikani? Käytänkö siitä jatkuvasti osan tärkeimpien tavoitteideni toteuttamiseen? Teenkö jotakin, mitä tiedän ettei minun pitäisi tehdä? Jos on, teen parannuksen ja lopetan sen tekemisen nyt. Silloin kun teillä on rauhallinen hetki, kirjoittakaa muistiin vastauksenne. Miettikää niitä. Tehkää mahdollisesti tarvittavat muutokset. Asettakaa tärkeimmät asiat etusijalle. Tehkää maan päällä ollessanne kaikkenne saadaksenne ihanneperheen. Tässä teitä auttaa se, että pohditte perhejulistuksen periaatteita ja sovellatte niitä elämäänne. Todistan, että Herra elää. Hän rakastaa teitä. Kun elätte kelvollisesti ja etsitte vilpittömästi Hänen apuaan, Hän opastaa ja vahvistaa teitä tahtonsa tuntemisessa ja siinä, että te kykenette tekemään sen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Vaellat nöyrästi Jumalasi edessä Vanhin Marlin K. Jensen seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta Todellinen nöyryys johdattaa meidät väistämättä sanomaan Jumalalle: Tapahtukoon sinun tahtosi. Yksi viime lokakuun yleiskonferenssin mieleenpainuvista aiheista keskittyi siihen, että sen lisäksi, että olemme huolissamme siitä, mitä me teemme, meidän myöhempien aikojen pyhien tulisi kiinnittää huomiotamme myös siihen, mitä me olemme ja mitä meistä voi tulla. 1 Tämä periaate mielessäni kuuntelin viime marraskuussa tarkkaavaisesti presidentti Hinckleyn puhetta kirkon nuorille. Hänen antamansa kuusi mittaamattoman arvokasta viisasta neuvoa kuvailivat sitä, mitä nuorten tulisi olla. Nämä neuvot koskettivat minua, ja varsinkin yksi niistä nöyryys kiinnosti minua erityisesti. Kun muutama viikko sitten mainitsin vaimolleni, että presidentti Hinckleyn puheen takia harkitsin tämänpäiväisen puheeni mahdolliseksi aiheeksi nöyryyttä, hän mietti hetken ja vastasi sitten pilke silmäkulmassaan: Sittenhän sinulle jää vain muutama päivä aikaa hankkia sitä! Tämän rohkaisemana olen pohtinut sitä, mitä kaikkea liittyy presidentti Hinckleyn kehotukseen olla nöyrä. Ensinnäkin, kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että jotkut sijoittavat nöyryyden toivottavien ominaisuuksien listalla loppupäähän. Viime vuosina on kirjoitettu suosittuja kirjoja suoraselkäisyydestä, maalaisjärjestä, kohteliaisuudesta ja joukosta muita hyveitä, mutta näyttää siltä, että nöyryydelle on varsin pienet markkinat. Selvästikin näinä karkeina aikoina, kun meille opetetaan uhkailuun perustuvaa neuvottelutaitoa ja itsevarmuudesta on tullut liike-elämän malliesimerkki, niin niistä, jotka pyrkivät nöyryyteen, tulee pieni ja ylenkatsottu mutta ratkaisevan tärkeä vähemmistö. Tietoinen nöyryyteen pyrkiminen on myös ongelmallista. Kuulin kerran erään seitsenkymmen-kollegani sanovan nöyryydestä, että jos luulet olevasi nöyrä, et ole. Hän ehdotti, että meidän pitäisi pyrkiä kehittämään nöyryyttä ja olla varmoja, ettemme tiedä, milloin meistä tulee nöyriä. Silloin me olisimme sitä. Mutta jos ikinä ajattelisimme olevamme nöyriä, me emme olisi sitä. 2 Tämä on yksi asia, jonka C. S Lewis opettaa tunnetussa kirjassaan Paholaisen kirjeopisto. Kirjan 14. kirjeessä eräs hyvä mies, jota paholainen ja hänen oppipoikansa yrittävät värvätä puolelleen, kehittyy nöyryydessä, ja paholainen toteaa: Se on hyvin H E I N Ä K U U

12 paha. Suurella näkemyksellä Lewis esittää paholaisen ohjeen apulaiselleen: Potilaastasi on tullut nöyrä. Oletko kiinnittänyt hänen huomionsa tuohon seikkaan? 3 Onneksi Vapahtaja on antanut meille mallin nöyryyden kehittämisestä. Kun Hänen opetuslapsensa lähestyivät Häntä ja kysyivät Kuka on suurin taivasten valtakunnassa? Hän vastasi asettamalla lapsen heidän keskelleen ja sanomalla: Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin Jumalan valtakunnassa. 4 Tässä kohdassa Vapahtaja opettaa meille, että nöyräksi tuleminen on tulemista lapsen kaltaiseksi. Kuinka lapsen kaltaiseksi tullaan ja mitkä ovat niitä lapsenkaltaisia ominaisuuksia, joita meidän tulisi kehittää? Kuningas Benjamin tarjoaa ohjausta syvällisessä saarnassaan Mormonin Kirjassa: Sillä luonnollinen ihminen on Jumalan vihollinen ja on ollut Aadamin lankeemuksesta lähtien ja on oleva iankaikkisesta iankaikkiseen, ellei hän noudata Pyhän Hengen kehoituksia ja riisu pois luonnollista ihmistä ja tule pyhäksi Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta ja muutu lapsen kaltaiseksi, alistuvaiseksi, sävyisäksi, nöyräksi ja kärsivälliseksi, täyty rakkaudesta ja alistu halusta kaikkeen, mitä Herra katsoo hyväksi panna hänen kannettavaksensa, aivan kuin lapsi alistuu isänsä tahtoon 5 Kuningas Benjamin näyttää opettavan, että lapsen kaltaiseksi tuleminen on asteittainen hengellisen kehityksen prosessi, jossa meidän apunamme on Pyhä Henki ja oma luottamuksemme Kristuksen sovitukseen. Tämän prosessin kautta me lopulta saavutamme lapsenkaltaiset ominaisuudet: sävyisyyden, nöyryyden, kärsivällisyyden, rakkauden ja hengellisen alistuvaisuuden. Todellinen nöyryys johdattaa meidät väistämättä sanomaan Jumalalle: Tapahtukoon sinun tahtosi. Ja koska se, mitä me olemme, vaikuttaa siihen, miten me toimimme, meidän alistuvaisuutemme heijastuu meidän tapaamme kunnioittaa, olla kiitollisia ja ottaa vastaan halukkaasti tehtäviä, ohjausta ja ojennusta. Brigham Youngin jälkeläisten perimätietoon perustuva tarina kuvaa nöyryyden alistuvaista luonnetta. Tarina kertoo, että kerran julkisessa kokouksessa profeetta Joseph Smith kenties koemielessä moitti ankarasti Brigham Youngia jostakin, mitä tämä oli tehnyt tai jättänyt tekemättä moitteen syy ei ole selvillä. Kun profeetta lopetti nuhtelunsa, kaikki huoneessa olevat odottivat Brigham Youngin vastausta. Tämä voimallinen mies, joka myöhemmin tunnettiin Herran leijonana, sanoi yksinkertaisesti ja nöyrästi äänellä, jonka kaikki tunnistivat vilpittömäksi: Joseph, mitä haluat minun tekevän? 6 Tuon vastauksen voima tuo jo itsessään tunteen nöyryydestä. Se muistuttaa meitä siitä, että ihmiskunnan historian rohkein ja rakkaudentäyteisin teko Kristuksen sovitusuhri oli suurin myös nöyryydessä ja alistuvaisuudessa. Jotkut saattavat miettiä, täytyykö niiden, jotka pyrkivät nöyryyteen, taipua ikuisesti muiden ihmisten vahvojen mielipiteiden ja kantojen edessä. Vapahtajan elämä varmastikin on todisteena siitä, että todellinen nöyryys on kaikkea muuta kuin alistumista, heikkoutta ja nöyristelyä. Toinen hyödyllinen näkökulma nöyryyteen saadaan tutkimalla sen vastakohtaa ylpeyttä. Aivan kuten nöyryys johdattaa meidät muihin hyveisiin, kuten kohtuullisuuteen, oppivaisuuteen ja vaatimattomuuteen, ylpeys johtaa moniin muihin paheisiin. Myöhempien aikojen pyhien teologian mukaan juuri ylpeyden kautta Saatanasta tuli kaiken totuuden vastustaja. Juuri tämän ylimielisyyden lisääntymistä muinaisen Konferenssikeskuksen sali on kokouksen aikana ääriään myöten täynnä. L I A H O N A 10

13 Kreikan viisaat kuvasivat varmana tuhon tienä. Presidentti Ezra Taft Benson piti 12 vuotta sitten voimallisen konferenssipuheen, jossa hän julisti ylpeyden olevan yleismaailmallinen synti, suuri pahe. 7 Hän opetti, että ylpeys on pohjimmaiselta luonteeltaan kilpailevaa ja viittasi tähän C. S. Lewisin lainaukseen: Pelkkä omistaminen ei tuota ylpeydelle mitään iloa; se iloitsee vasta kun sillä on enemmän kuin naapurilla. Sanomme, että joku on ylpeä rikkaudestaan tai viisaudestaan tai ulkonäöstään, mutta se ei pidä paikkaansa. Ihminen on ylpeä siitä, että hän on rikkaampi tai viisaampi tai miellyttävämmän näköinen kuin muut. Jos kaikista muistakin tulisi yhtä rikkaita tai viisaita tai miellyttävän näköisiä, hänellä ei enää olisi ylpeilemisen aihetta. Itsensä vertaaminen toisiin, mielihyvä siitä että on muiden yläpuolella, se ihmisen ylpeäksi saa. Kun kilpailu puuttuu, ei ole ylpeyttäkään. 8 Kuinka mielenkiintoinen kuvaus tämän päivän erittäin kilpailullisesta ja niin ollen ylpeästä maailmasta. Kuinka lisäksi tärkeä muistutus niille meistä, joita on siunattu evankeliumin täyteydellä, jotta välttäisimme sekä kopeuden että alentuvuuden edellytykset ja ilmenemiset kaikissa ihmissuhteissamme. Mietin joskus, millainen maailma olisi, jos meillä kaikilla olisi enemmän nöyryyttä. Kuvitelkaapa maailma, jossa sana me korvaisi sanan minä tärkeimpänä pronominina. Ajatelkaa, miten se, että normina olisi oppiminen ilman ylimielisyyttä, vaikuttaisi tiedon hankkimiseen. Pohtikaa, millainen ilmapiiri olisi avioliitossa tai perheessä tai missä tahansa organisaatiossa jos aidon nöyryyden ansiosta virheet voitaisiin vapaasti myöntää ja antaa anteeksi, jos uskaltaisimme kehua toisia pelkäämättä heidän hyötyvän kustannuksellamme, ja jos osaisimme kuunnella yhtä hyvin kuin nyt osaamme puhua. Tarkastelkaa, mitä etuja on elämästä sellaisessa yhteiskunnassa, jossa statusasiat olisivat vasta toissijaisia, jonka kansalaiset kantaisivat enemmän huolta vastuistaan kuin oikeuksistaan ja jossa vallanpitäjät saattaisivat toisinaan astua esiin ja nöyrästi tunnustaa: Minä voin olla väärässä. Täytyykö tarpeemme olla oikeassa olla niin kaiken kuluttavaa? Varmastikaan tämä suvaitsemattomuus muita ihmisiä ja heidän näkemyksiään kohtaan ei ole mitään vähempää kuin ylpeys, jota kreikkalaiset pitivät hengenvaarallisena syntinä ja josta he varoittivat. Tulee pohtineeksi, kuinka eri lailla viimeaikaista maailmanhistoriaa kirjoitettaisiin, jos sen avainhenkilöt olisivat taipuneet nöyryyden lempeille kuiskauksille. Mikä vielä tärkeämpää, miettikää nöyryyden roolia parannuksen prosessissa. Eikö juuri nöyryys, yhdistettynä vahvaan uskoon Kristukseen, kuljeta rikkoneen Jumalan luo rukouksessa, loukatun osapuolen luo pyytämään anteeksi ja tarvittaessa pappeusjohtajan luo tunnustamaan? Olen kiitollinen niistä nöyryyden esimerkeistä, joita olen kohdannut elämässäni. Erään kostean heinäkuisen iltapäivän helteessä ja sen turhauttamana isäni ylireagoi nuorekkaisiin maanviljelymöhläyksiini ja rankaisi minua tavalla, joka tuntui minusta tehtyyn rikkeeseen nähden kohtuuttomalta. Myöhemmin hän tuli luokseni, pyysi anteeksi ja ilmaisi luottamuksensa kykyihini, mitä arvostin kovasti. Tuo nöyryyden osoitus on pysynyt mielessäni yli 40 vuoden ajan. Olen nähnyt ihanassa vaimossani jatkuvaa nöyryyttä. Kuten Nefi, joka kääntyi Lehin ohjauksen puoleen sen jälkeen kun Lehi oli hetkellisesti horjunut, vaimoni on pysynyt rinnallani 34 vuotta ja tukenut ja rakastanut minua jatkuvasti heikkoudestani huolimatta. 9 Olen usein syvästi liikuttunut nöyryyden osoituksista pyhissä kirjoituksissa. Miettikääpä Johannes Kastajaa, joka julisti Vapahtajasta: Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi. 10 Ajatelkaa Moronia, joka anoi meitä olemaan tuomitsematta häntä hänen vajavaisuutensa tähden ja kiittämään ennemminkin Jumalaa, että hän on ilmoittanut Moronin vajavaisuuden, jotta me voisimme oppia olemaan ymmärtäväisempiä kuin Moroni oli. 11 Meidän ei pidä myöskään unohtaa Mooseksen huudahdusta tämän koettua Jumalan ja Hänen luomistyönsä suuruuden: Tästä minä tiedän, että ihminen ei ole mitään, jota asiaa en ollut koskaan ajatellut. 12 Eikö tämä, että Mooses tiedosti täydellisen riippuvuutemme Jumalasta, ole todellisen nöyryyden alku? Yhdyn englantilaisen kirjailijan John Ruskinin ikimuistoisiin sanoihin: Todellisen suurmiehen ensimmäinen testi on hänen nöyryytensä. Hän jatkoi: En tarkoita nöyryydellä henkilön oman voiman epäilemistä. [Mutta todellisilla] suurmiehillä on outo tunne, että suuruus ei tule heistä itsestään vaan heidän kauttaan. Ja he näkevät jotain jumalista kaikissa muissa ihmisissä, ja he ovat loputtoman, H E I N Ä K U U

14 järjettömän, uskomattoman armeliaita. 13 Vanhan Testamentin profeetta Miika oli meidän aikamme profeetan, presidentti Hinckleyn, tavoin huolissaan siitä, kuinka edistää nöyryyden kehittymistä. Hän sanoi kansalleen: Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalan edessä? 14 Siunatkoon Jumala meitä kaikkia, että vaeltaisimme nöyrästi Hänen edessään ja kaikkien ihmisten edessä. Todistan, että presidentti Gordon B. Hinckley on tosi profeetta ja että hänen neuvonsa nöyryydestä tulee Jumalalta. Todistan, että Jeesus Kristus, Jumalan sävyisä ja nöyrä Poika, on esimerkkinä nöyryydestä. Tiedän, että me tulemme polvistumaan nimenomaan nöyryydessä Vapahtajan jalkojen juureen Hänen tuomittavikseen. 15 Eläkäämme elämämme niin, että valmistaudumme tuota nöyrää hetkeä varten. Tätä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Neal A. Maxwell, Maailman riuhtaisut ja kiskaisut, Liahona, tammikuu 2001, s. 43; Dallin H. Oaks, Haaste muuttua, Liahona, tammikuu 2001, s Albert Choules jr, seitsemänkymmenen koorumin kokouksen julkaisematon pöytäkirja, 15. huhtikuuta Paholaisen kirjeopisto, 1980, suom. Tyyni Tuulio, s Matt. 18:1, Moosia 3: Ks. Truman G. Madsen, Hugh B. Brown Youthful Veteran, New Era, huhtikuu 1976, s Kavahtakaa ylpeyttä, Valkeus, heinäkuu 1989, s Tätä on kristinusko, 1978, suom. Marja Liljeqvist, s Ne. 33: Joh. 3: Morm. 9: KH Moos. 1: The works of John Ruskin, toim. E. T. Cook ja Alexander Wedderburn, 39 osaa, ( ), 5. osa, s Miika 6:8, vuoden 1933 raamatunkäännös. 15. Ks. Moosia 27:31; LK 88:104. Ihmeiden Jumala Sydney S. Reynolds ensimmäinen neuvonantaja Alkeisyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa Uskon, että me kaikki voimme todistaa näistä pienistä ihmeistä. Entisajan Moronin tavoin minä uskon ihmeiden Jumalaan. Moroni kirjoitti meidän armotaloutemme ihmisille: Katso, minä näytän teille ihmeiden Jumalan, ja hän on se sama Jumala, joka on luonut taivaat ja maan ja kaiken, mitä niissä on (Morm. 9:11). Moroni julisti, että Jeesus Kristus teki monia voimallisia ihmetekoja, että monia voimallisia ihmetekoja tapahtui myös apostolien kätten kautta ja että Jumalan, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, täytyy olla ihmeiden Jumala nykyään (ks. Morm. 9:18; 9:9). Ajatelkaapa Vanhan testamentin ihmeitä. Muistelkaa Moosesta ja Kaislameren jakautumista kahtia. Ne suuret ihmeet, jotka johtivat israelilaisten vapautumiseen Egyptistä, tarjosivat kaikille heidän tuleville sukupolvilleen kiistattomia todisteita Jumalan olemassaolosta ja Hänen rakkaudestaan heitä kohtaan. Monet Mormonin Kirjan profeetoista, Nefi mukaan luettuna, viittasivat kertomukseen Mooseksesta edistääkseen uskoa ja luottamusta Jumalaan, joka voisi vapauttaa kansansa sen ahdingosta (ks. 1. Ne. 4:1 3). Toiset Mormonin Kirjan profeetat muistuttivat ihmisille, kuinka nämä olivat itse nähneet ihmeitä, joiden tulisi saada heidät vakuuttuneiksi Jumalan voimasta. Uudessa testamentissa apostoli Johannes kertoi, miksi hän oli merkinnyt muistiin monia Vapahtajan ihmeteoista nimittäin, että me uskoisimme Jeesuksen olevan Kristus (Joh. 20:31). Tässä armotaloudessa me todistamme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin maan päälle palauttamisen suurta ihmettä. Tämä ihme sai alkunsa siitä, kun eräs nuori poika astui Palmyran lähistöllä olevaan lehtoon New Yorkin osavaltiossa ja vuodatti sydämensä ja esitti kysymyksensä Jumalalle ihmeiden Jumalalle jonka hän uskoi voivan vastata hänelle. Ja ihmeitä on seurannut tässä armotaloudessa voimallisia ihmeitä mukaan luettuna Mormonin Kirjan esiin tuleminen, joka on itsessään toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Aivan yhtä tärkeitä kuin nämä voimalliset ihmeet ovat ne pienemmät yksityiset ihmeet, jotka opettavat meitä jokaista uskomaan Herraan. Näitä ihmeitä tapahtuu, kun me huomaamme Hengen kuiskaukset ja noudatamme niitä elämässämme. Olen kiitollinen opettajasta, joka kannusti oppilaitaan pitämään kirjaa Hengen kuiskauksista eli johdatuksesta elämässään. Hän antoi meille tehtäväksi panna merkille, mitä me tunsimme ja mitä oli seurauksena. L I A H O N A 12

15 Pienet asiat kävivät ilmeisiksi. Eräänä päivänä yritin kuumeisesti saada valmiiksi joitakin opiskelutehtäviä ja valmistautua lähtemään matkalle. Olin juuri käynyt asuntolan alakerran pyykinpesuhuoneessa siirtääkseni vaatteeni pesukoneesta kuivausrumpuun. Valitettavasti kaikki kuivausrummut olivat käytössä, ja niissä kaikissa ohjelma kestäisi vielä pitkän aikaa. Palasin yläkertaan masentuneena ja tietoisena siitä, että siihen mennessä kun nuo kuivausrummut olisivat käyneet läpi ohjelmansa, minun pitäisi olla jo menossa. Olin tuskin palannut huoneeseeni, kun tunsin innoitusta palata alakertaan ja tarkistaa pyykki uudelleen. Typerää, ajattelin olin juuri tullut sieltä eikä minulla ollut siihen aikaa. Mutta koska pyrin tuolloin kuuntelemaan Hengen innoitusta, menin. Kaksi kuivausrumpua oli tyhjillään ja minä sain kaiken tehdyksi. Olisiko Herra mahdollisesti voinut olla huolissaan tieni tasoittamisesta niin pienessä mutta minulle niin tärkeässä asiassa? Sen jälkeen olen oppinut monien samankaltaisten kokemusten kautta, että Herra auttaa meitä elämämme joka vaiheessa, kun pyrimme palvelemaan Häntä ja tekemään Hänen tahtonsa. Uskon, että me kaikki voimme todistaa näistä pienistä ihmeistä. Me tunnemme lapsia, jotka pyytävät rukouksessa apua löytääkseen jonkin kadonneen esineen ja sitten löytävät sen. Me tiedämme nuoria, jotka keräävät rohkeutta seisoa Jumalan todistajina ja tuntevat Hänen tukea antavan kätensä. Me tunnemme ystäviä, jotka maksavat kymmenyksensä viimeisillä rahoillaan ja sitten kuin ihmeen kautta huomaavat pystyvänsä maksamaan opiskelumaksunsa tai vuokransa tai jollakin tavalla hankkimaan ruokaa perheelleen. Voimme kertoa kokemuksista, jolloin rukouksiimme on vastattu, ja pappeuden siunauksista, jotka ovat antaneet rohkeutta, tuoneet lohtua tai palauttaneet terveyden. Nämä päivittäiset ihmeet auttavat meitä tuntemaan Herran käden vaikutuksen elämässämme. Tämä asia on pyörinyt kovasti mielessäni niiden kokemusten vuoksi, joita perheellämme on ollut muutaman viimeisen kuukauden aikana. Tyttäremme ja hänen puolisonsa saivat odottaa aikansa ennen kuin löysivät toisensa, ja vaikka he halusivat lapsia koko sydämestään, heillä oli vuosikausia vaikeuksia tämän unelman toteuttamisessa. He rukoilivat ja pyysivät pappeuden siunauksia ja lääketieteellistä apua, ja lopulta he olivat haltioissaan saadessaan kuulla odottavansa kaksosia. Asiat eivät kuitenkaan sujuneet ilman ongelmia, ja kolme ja puoli kuukautta ennen laskettua aikaa tuleva äiti joutui sairaalan synnytysosastolle. Aluksi lääkärit suhtautuivat toiveikkaasti synnytyksen siirtämiseen muutamalla viikolla. Pian jouduttiin kuitenkin sen kysymyksen eteen, jäisikö heille edes niitä kahta vuorokautta, jotka tarvittiin vauvojen kehittymättömien keuhkojen vahvistamiseksi lääkityksellä toimintakykyisiksi. Vastasyntyneiden teho-osastolta tuli käymään sairaanhoitaja, joka näytti pariskunnalle kuvia koneista, joihin vauvat kytkettäisiin, jos he syntyisivät elävinä. Hän selitti riskejä: mahdollisia silmävammoja, keuhkojen kasaan painumista, fyysisiä vammoja, aivovaurioita. Pariskunta kuunteli nöyränä mutta toiveikkaana, ja sitten huolimatta kaikesta siitä, mitä lääkärit pystyivät tekemään, näytti ilmeiseltä, että nämä vauvat olivat tulossa. Vauvat syntyivät elävinä. Ensin tyttövauva ja sitten poikavauva jotka painoivat yhteensä alle grammaa kiidätettiin teho-osastolle ja kytkettiin hengityskoneisiin ja happiletkuihin. Heille laitettiin suonensisäiset kanyylit ja he joutuivat jatkuvaan tarkkailuun. He eivät saa altistua liialliselle valolle, he eivät saa altistua liialliselle melulle, heidän kemiallinen tasapainonsa edellyttää jatkuvaa tarkkailua, kun sairaala miljoonia markkoja maksavine Presidentti Gordon B. Hinckley, presidentti Thomas S. Monson, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, sekä presidentti James E. Faust, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, tervehtivät kahdentoista apostolin koorumin jäseniä: (vasemmalta) koorumin virkaa toimittava johtaja, vanhin Boyd K. Packer sekä vanhimmat L. Tom Perry, David B. Haight, Neal A. Maxwell, Russell M. Nelson, Dallin H. Oaks, M. Russell Ballard ja Joseph B. Wirthlin. H E I N Ä K U U

16 laitteineen ja monine ihanine lääkäreineen ja sairaanhoitajineen yrittää jäljitellä äidin kohdun ihmettä. Joka päivä tapahtuu paljon pieniä ihmeitä: kasaan painunut keuhko paranee ja vastoin kaikkea todennäköisyyttä jatkaa sitten oikealla tavalla toimintaansa; keuhkokuume voitetaan; pahempia infektioita puhkeaa ja ne voitetaan; suonensisäiset kanyylit lakkaavat toimimasta ja niitä vaihdetaan. Kahden ja puolen kuukauden kuluttua poikavauva on kaksinkertaistanut painonsa ja kykenee hengittämään lisähapen avulla. Hän ei enää tarvitse hengityskonetta, hän oppii syömään, ja hänen kiitolliset vanhempansa vievät hänet valvontalaitteineen kotiin. Tyttövauva kiskoo jatkuvasti hengityskoneen letkun irti ja saa aina hälytyksen soimaan hoitohuoneessa. Kenties hän haluaa pysytellä mukana veljensä vauhdissa, me mietimme, mutta joka kerta hänen hengityksensä lamaantuu, eikä hän yksinkertaisesti pysty hengittämään itsekseen. Hänen kurkkunsa on niin tulehtunut, että toisinaan hoitohenkilökunnalla on suuria vaikeuksia työntää letku takaisin, ja hän on vähällä kuolla. Hänen jatkuva riippuvuutensa hengityskoneesta on esteenä hänen normaalille kehitykselleen. Lopulta kun tyttövauvan pieni veli on ollut kotona kahden kuukauden ajan, lääkäreistä tuntuu, että heidän on pakko ehdottaa, että tyttövauvalle tehtäisiin leikkaus, jossa hänen henkitorveensa avataan reikä, joka auttaa häntä hengittämään. Leikkauksessa hänen kylkeensä tehtäisiin avanne, ja se saattaisi ratkaista hänen suolisto-ongelmansa mutta vaikuttaisi hänen pieneen kehoonsa vielä monien kuukausien ja kenties koko hänen elämänsä ajan. Vanhempien painiskellessa tämän päätöksen kanssa eräs rakas täti lähetti koko suvulle viestin. Hän selitti tilanteen kuinka kiire asialla olisi, kuinka tärkeää tyttövauvan olisi päästä eroon hengityskoneesta ja ehdotti, että me jälleen kerran liittäisimme uskomme yhteen ja rukoillen ja paastoten pyytäisimme vielä yhtä ihmettä jos se olisi Herran tahto. Päättäisimme paastomme rukoukseen joulukuun 3. päivän iltana. Saanen lukea otteen kirjeestä, joka lähetettiin suvulle joulukuun 4. päivän aamuna. Rakas suku, ihmeellisiä uutisia! Siunauksia Herralta. Sydämelliset kiitoksemme rukouksistanne ja paastostanne meidän pienen tyttäremme puolesta. Eilisaamuna hän pääsi pois hengityskoneesta, ja tätä kirjoittaessamme hän on tullut toimeen ilman sitä jo kokonaisen vuorokauden. Meistä se on ihme. Hoitohenkilökunta on yhä varovainen hänen tulevaisuutensa ennustamisessa, mutta me olemme hyvin kiitollisia Herralle ja teille. Rukoilemme, että tämä merkitsee sitä, että hänen sairaalassaolonsa päättyisi pian. Ja me uskallamme jopa toivoa, että hän pääsisi jouluksi kotiin. Tämä pieni tyttö pääsi jouluksi kotiin, ja kummallekin pienokaiselle kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää. Meidän perheemme on kokenut, kuinka oma Kaislameremme on jakautunut kahtia, ja olemme valmiit todistamaan, että nykyään samoin kuin oli ennen ja on oleva iankaikkisesti on olemassa ihmeiden Jumala, joka rakastaa lapsiaan ja haluaa siunata heitä. Teidän laillanne mekin tiedämme, etteivät kaikki Herralle osoitetut pyynnöt eivätkä kaikki paastot saa tätä samaa toivottua vastausta. Meidänkin sukumme on joutunut Jäseniä levähtämässä konferenssikeskuksen sisällä olevan suihkulähteen luona. kokemaan rakkaiden kuoleman, vakavia sairauksia, avioeron aiheuttaman koettelemuksen sekä lapsia, jotka valitsevat toisen tien. Me emme aina ymmärrä niitä syitä, joita näiden kuolevaisuuden myötä tulevien koetusten taustalla on. Mutta uskomme on kasvanut, ja niin on kenties teidänkin uskonne, kun olemme nähneet, kuinka rakkaamme, ystävämme ja ihmiset, jotka tunnemme vain nimeltä, kestävät kaikkein vakavimmat koettelemukset Herraan uskoen. Hekin tuntevat ihmeiden Jumalan ja äärimmäisessä hädässään todistavat, että mitä tahansa tulevaisuus heille tuokin tullessaan, niin Herra tuntee heidät ja rakastaa heitä ja siunaa heitä. Heidät sinetöidään Häneen ja toisiinsa iankaikkisesti, ja he ovat valmiit alistamaan oman tahtonsa Hänen tahtoonsa. Kuinka he ovat päässeet tähän vaiheeseen? Kuinka pääsemme osallisiksi siitä hiljaisesta ihmeestä, jonka Herra saa aikaan, kun Hän muuttaa meidät lapsensa Jumalan valtakunnan kelvollisiksi perijöiksi? Uskon, että se on mahdollista, koska Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16). Uskon, että se tapahtuu, kun me noudatamme Pyhän Hengen kehotuksia ja riisumme pois luonnollisen ihmisen ja täytymme rakkaudesta (ks. Moosia 3:19). Kaikki ihmiset voivat pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta olemalla kuuliaiset evankeliumin laeille ja toimituksille (3. uskonkappale). Kaikki ihmiset se tarkoittaa minua, se tarkoittaa teitä me voimme jokainen päästä osallisiksi sovituksesta, joka on suurin kaikista Jumalan ihmeistä. Jumala todellakin jakoi Kaislameren kahtia, ja Hän todellakin antoi meille Mormonin Kirjan. Hän voi parantaa meidät synneistämme, ja Hän voi ja Hän haluaa siunata meitä lapsiaan meidän jokapäiväisessä elämässämme. Tiedän, että Hän elää ja rakastaa meitä ja että Hän on tänä päivänä ihmeiden Jumala. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. L I A H O N A 14

17 Te olette minun todistajani Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista Niille, joiden on vaikeaa aloittaa lähetystyökeskustelua ja monien on kirkon hiljattain tuottamat jakelukortit ovat kaunis, vaivaton tapa kertoa muille ihmisille perususkonkäsityksistämme ja siitä, mistä he voivat saada lisää tietoa. Päättäessään maanpäällisen palvelutyönsä ylösnoussut Jeesus antoi apostoleilleen ja heidän seuraajilleen tämän suuren käskyn: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. 1 Mutta te saatte voiman ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka. 2 Meidän velvollisuutenamme on todistaa Jeesuksesta Kristuksesta aina kaikessa ja kaikkialla 3, julistaa kukin omalla tavallamme sitä suurta asiaa, johon Kristus on meidät kutsunut, ja meidän tulee muistaa tehdä se kohteliaalla ja soveliaalla tavalla. Te olette jo nyt suurenmoisia lähetyssaarnaajia, parempia kuin luulettekaan, ja te voitte olla vieläkin parempia! Jätämme 12-tuntiset raskaat työpäivät kokoaikaisille lähetyssaarnaajille, mutta miksi vain he saisivat nauttia kaikesta hauskasta? Meilläkin on oikeus istumapaikkaan todistuksen yltäkylläisessä pöydässä, ja onneksi siihen on varattu paikka jokaiselle kirkon jäsenelle. Yksi aikamme selviöistä todella onkin, ettei mikään lähetyskenttä eivätkä ketkään lähetyssaarnaajat voi lopulta menestyä ilman alueen jäsenten rakastavaa osallistumista ja hengellistä tukea jäsenten työskennellessä tasapainoisesti yhdessä lähetyssaarnaajien kanssa. Jos teette nyt muistiinpanoja kivitauluihin, niin veistäkää tuo syvään. Lupaan teille, ettei teidän milloinkaan tarvitse poistaa sitä. Tutkijoita voi tulla monesta eri lähteestä, mutta ne, jotka todella kastetaan ja joista tulee aktiivisia ja vahvoja kirkon jäseniä, tulevat ylivoimaisesti kirkon jäsenten ystävien ja tuttavien joukosta. Vain vähän yli kaksi vuotta sitten presidentti Gordon B. Hinckley sanoi kautta kirkon lähetetyssä ohjelmassa: Minun sydämeni kääntyy teidän lähetyssaarnaajien puoleen. Te ette yksinkertaisesti voi tehdä työtänne yksin ja tehdä sitä hyvin. Teidän täytyy saada apua muilta. Meissä jokaisessa on tuo voima auttaa. Veljeni ja sisareni, voimme antaa lähetyssaarnaajien yrittää tehdä työtä yksin tai voimme auttaa heitä siinä. Jos he tekevät työtä yksin, he kolkuttelevat ovilla päivästä päivään ja sato jää niukaksi. Tai me voimme jäseninä auttaa heitä löytämään ja opettamaan tutkijoita. Veljet ja sisaret, te kaikki seurakunnissa ja vaarnoissa ja piireissä ja lähetysseurakunnissa, kehotan teitä tulemaan suureksi armeijaksi, jolla on innostusta tähän työhön ja suuri kaiken kattava halu auttaa lähetyssaarnaajia heidän valtavassa tehtävässään viedä evankeliumi kaikille kansanheimoille, sukukunnille, kielille ja kansoille. 4 Pidän noiden sanojen soinnusta: suureksi armeijaksi, jolla on innostusta tähän työhön ja suuri kaiken kattava halu auttaa lähetyssaarnaajia. Sallinette minun mainita muutamia seikkoja, joita noudattamalla me voimme vastata tuohon kutsuun. Saatte huomata, että monia niistä te jo toteutattekin. Ennen kaikkea me voimme elää evankeliumin mukaan. Emme todellakaan voi lähettää tälle maailmalle voimakkaampaa lähetystyösanomaa kuin rakastavan ja onnellisen myöhempien aikojen pyhän elämän esimerkin. Uskollisen kirkon jäsenen käytös ja esiintyminen, hymy ja ystävällisyys säteilevät sellaista lämpöä ja välittämistä, jota ei mikään lehtinen eikä videonauha voi ilmaista. Ihmiset eivät liity kirkkoon sen vuoksi, mitä he tietävät. He liittyvät sen vuoksi, mitä he tuntevat, näkevät ja haluavat hengellisesti. Siinä suhteessa todistuksemme ja onnellisuutemme henki välittyy muille, jos me sallimme sen. Kuten Herra sanoi Almalle ja Moosian pojille: Menkää näyttääksenne heille hyvää esimerkkiä minussa, ja minä teen teidät aseeksi kädessäni monien sielujen pelastukseksi. 5 Eräs nuori kotiin palannut lähetyssaarnaajasisar Hongkongista kertoi minulle hiljattain, että kun hän ja hänen toverinsa kysyivät eräältä tutkijalta, uskoiko tämä Jumalaan, nainen vastasi: En uskonut ennen kuin tapasin erään kirkkonne jäsenen ja näin, kuinka hän eli. Kuinka esimerkillistä lähetystyötä! Se, että H E I N Ä K U U

18 jokaista jäsentä pyydetään olemaan lähetyssaarnaaja, ei ole likikään niin merkityksellinen asia kuin se, että jokaista jäsentä pyydetään olemaan jäsen! Kiitos siitä, että elätte evankeliumin mukaan. Kiitos myös siitä, että rukoilette lähetyssaarnaajien puolesta. Kaikki rukoilevat lähetyssaarnaajien puolesta. Olkoon niin aina. Tuossa samassa hengessä meidän pitäisi rukoilla myös niiden puolesta, jotka ottavat (tai joiden olisi tarpeen ottaa) lähetyssaarnaajat vastaan. Sarahemlassa jäseniä käskettiin yhteisesti paastoamaan ja voimallisesti rukoilemaan 6 niiden puolesta, jotka eivät vielä olleet liittyneet Jumalan kirkkoon. Me voimme tehdä samoin. Voimme rukoilla päivittäin myös omien lähetystyökokemustemme puolesta. Rukoilkaa, että sellaisista asioista huolehtiva Jumala olisi jo valmistanut haluamanne lähetystyömahdollisuuden jonkun sellaisen sydämessä, joka kaipaa ja etsii sitä, mitä teillä on. Maan päällä on vielä monia, [joita] pidättää totuudesta vain se, etteivät he tiedä, mistä sen löytäisivät. 7 Rukoilkaa, että he löytävät teidät! Ja olkaa sitten valppaita, koska maailmassanne on lukuisia ihmisiä, joilla on elämässään nälkä, ei leivän nälkää eikä veden janoa vaan Herran sanan kuulemisen nälkä. 8 Kun Herra tuo tämän henkilön näköpiiriinne, niin jutelkaa mistä tahansa. Te ette voi epäonnistua. Teillä ei tarvitse olla valmista lähetystyösanomaa. Uskonne, onnellisuutenne, kasvojenne katsanto riittää sydämeltään vilpittömien kiinnostuksen herättämiseen. Ettekö ole milloinkaan kuulleet isoäidin puhuvan lastenlapsistaan? Sitä minä tarkoitan valokuvia lukuun ottamatta! Evankeliumi vain pulppuaa teistä. Ette pysty pitämään sitä sisällänne! Mutta kenties vielä tärkeämpää kuin puhua on kuunnella. Nämä ihmiset eivät ole elottomia hahmoja, jotka näyttävät vain luvuilta kastetilastoissa. He ovat Jumalan lapsia, veljiämme ja sisariamme, ja he tarvitsevat sitä mitä meillä on. Olkaa aitoja. Ojentakaa auttava kätenne vilpittömästi. Kysykää näiltä ystäviltänne, mikä heille on tärkeintä. Mitä he vaalivat ja mikä heille on kallisarvoista? Ja sitten kuunnelkaa. Jos tilanne on oikeanlainen, voisitte kysyä, mitä he pelkäävät, mitä he kaipaavat tai mitä heidän mielestään heidän elämästään puuttuu. Lupaan teille, että jokin, mitä he sanovat, tähdentää aina jotakin sellaista evankeliumin totuutta, josta voitte todistaa ja josta teillä sitten on tarjottavana enemmän. Vanhin Russell M. Nelson sanoi minulle kerran, että yksi ensimmäisistä potilaan tutkimisen säännöistä on: Kysy potilaalta, mihin häntä koskee. Hän sanoi: Potilas on paras opas oikeaan diagnoosiin ja lopulta paranemiseen. Jos kuuntelemme rakastavasti, meidän ei tarvitse miettiä mitä sanoa. Sen antavat meille Henki ja ystävämme. Niille, joiden on vaikeaa aloittaa lähetystyökeskustelua ja monien on kirkon hiljattain tuottamat jakelukortit ovat kaunis, vaivaton tapa kertoa muille ihmisille perususkonkäsityksistämme ja siitä, mistä he voivat saada lisää tietoa. Tämä on esimerkiksi minulle henkilökohtaisesti helpoin tähän mennessä löytämäni tapa tarjota ihmisille Mormonin Kirjaa, ilman että minun tarvitsisi kantaa täyttä kirjalaukkua mukanani matkoillani. Sallinette minun nyt vähän lisätä tämän sanoman vauhtia. Paljon useammat meistä voivat valmistautua palvelemaan lähetyssaarnaajana vanhemmalla iällä, kun se aika koittaa elämässämme. Kuten vanhempi lähetyssaarnaaja-aviopari on sanonut lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa Provossa olevassa julisteessa: Pidentäkäämme laahustavia askeleitamme! Palasin juuri pitkältä matkalta, joka vei minut puolelle tusinaa lähetyskenttiä. Kaikkialla, minne menin noiden viikkojen aikana, havaitsin vanhempien avioparien toimivan mitä merkittävimmällä ja antoisimmalla tavalla johtajina tarjoten johtamisessaan vakautta, kypsyyttä ja kokemusta, jollaista kenenkään 19- tai 21-vuotiaan ei mitenkään voida odottaa tarjoavan. Tapasin kaikenlaisia aviopareja, mukaan luettuina muutama entinen lähetysjohtaja ja temppelin esimies vaimoineen, jotka olivat lähteneet heille täysin tuntemattomiin maailman kolkkiin palvellakseen kaikessa hiljaisuudessa ja epäitsekkäästi lähetystyössä toisen tai kolmannen tai neljännen kerran. He kaikki tekivät minuun syvällisen vaikutuksen. Olin hiljattain lounaalla vanhin ja sisar John Hessin kanssa, jotka ovat Ashtonista Idahosta. Olemme vain vanhoja perunanviljelijöitä, John kertoi minulle, mutta juuri sitä Moskovan lähetyskenttään kuuluva Valko-Venäjän kansa tarvitsi. Kaikkein paras perunasato valtion pelloilla oli ollut vuosikausia 50 säkkiä hehtaarilta. Kun ottaa huomioon, että hehtaarin istuttamiseen tarvitaan 22 säkkiä siemenperunaa, tulos oli tosiaankin huono. He tarvitsivat apua. Veli Hess pyysi maata vain metrin päästä valtion pellosta, kääri hihansa ja ryhtyi työhön käyttäen samaa siemenperunaa, samoja työkaluja ja samaa lannoitetta, jota Valko-Venäjällä oli saatavilla. Sadonkorjuuajan koitettua he alkoivat nostaa perunaa, pyysivät sitten L I A H O N A 16

19 muitakin nostamaan ja kutsuivat lopulta kaikkia nostamaan. Samalla sademäärällä ja samassa maaperässä mutta ylimääräisellä annoksella idaholaista ahkeruutta, kokemusta ja rukousta Hessien istuttamat pellot tuottivat valtavan 550 säkin sadon hehtaarilta 11 kertaa suuremman kuin mikään aiempi sato siitä maasta. Aluksi kukaan ei uskonut eroa. He aprikoivat, oliko työssä ollut öisin salaa lisää työläisiä tai oliko käytetty jotakin ihmeainetta. Mutta kyse ei ollut mistään sellaisesta. Veli Hess sanoi: Tarvitsimme ihmettä, joten pyysimme sitä. Nyt vain vähän toista vuotta myöhemmin tuolla paikkakunnalla nuoret käännytystyötä tekevät lähetyssaarnaajat ovat menestyksekkäämpiä vain siksi, että vanha perunanviljelijä Idahosta vastasi kirkkonsa kutsuun. Useimmat lähetyssaarnaaja-avioparit palvelevat paljon tavanomaisemmalla tavalla käyttäen johtamiskokemustaan vaarna- ja lähetysseurakunnissa, mutta oleellista on, että tässä työssä on kaikenlaisia tarpeita ja että on olemassa luja lähetystyöperinne vastata kutsuun palvella joka iässä ja kaikissa olosuhteissa. Kuulin hiljattain eräältä lähetysjohtajalta, kuinka eräs hänen nuorista sisarlähetyssaarnaajistaan, jonka sangen uskollinen ja menetyksellinen lähetystyö oli lopuillaan, oli sanonut kyynelsilmin, että hänen on palattava heti kotiin. Kun lähetysjohtaja tiedusteli ongelman syytä, tämä sisar kertoi, että hänen perheensä taloudellinen tilanne oli käynyt niin vaikeaksi, että tukeakseen häntä perhe oli vuokrannut kotinsa voidakseen maksaa hänen lähetystyökulunsa. He itse olivat muuttaneet asumaan varastokoppiin. Veden he saivat naapurin ulkovesipostista ja letkusta, ja käymälää tarvitessaan he kävivät läheisellä huoltoasemalla. Tämä perhe, jonka isä oli kuollut hiljattain, oli niin ylpeä lähetyssaarnaajastaan ja hengeltään niin itsenäinen, että heidän oli onnistunut pitää tämä hiljattain tapahtunut käänne salassa useimmilta ystäviltään ja käytännöllisesti katsoen kaikilta kirkon johtajiltaan. Kun tilanne selvisi, perhe päästettiin heti takaisin kotiinsa. Heidän taloudellisiin oloihinsa etsittiin pitkäaikaiset ratkaisut, ja koko tarvittava summa heidän lähetyssaarnaajatyttärensä tukemiseksi varmistettiin yhdessä yössä. Kyynelten kuivuttua ja pelkojen hälvettyä tämä uskollinen, ahkera nuori sisar päätti lähetystyönsä voitokkaasti ja solmi hiljattain avioliiton temppelissä suurenmoisen nuoren miehen kanssa. Tänä siunattuna aikanamme me emme vaadi sellaista ankaraa uhria kuin tämän lähetyssaarnaajan perhe antoi, mutta meidän sukupolvemme on saanut hyötyä aiemmista sukupolvista, jotka todella uhrasivat erittäin paljon palvellessaan siinä lähetystyössä, jonka sanomaa me julistamme. Voimme kukin tehdä hiukkasen enemmän jatkaaksemme tätä perinnettä niille, jotka tulevat jälkeemme. Apostoli Johannes pyysi Herralta saada jäädä maan päälle yli tavanomaisen ihmisiän vain sen takia, että hän voisi tuoda useampia sieluja Jumalan luokse. Täyttäessään tuon toiveen Vapahtaja sanoi, että se oli suurempi työ ja ylevämpi halu kuin halu päästä pian suoraan Herran kasvojen eteen. 9 Kaikkien profeettojen ja apostolien tavoin profeetta Joseph Smith ymmärsi Johanneksen pyynnön syvällisen merkityksen, kun hän sanoi: Kaiken sen jälkeen, mitä on sanottu, suurin ja tärkein velvollisuus on saarnata evankeliumia. 10 Todistan tästä evankeliumista ja Jeesuksesta Kristuksesta, jossa se ruumiillistui. Todistan, että sielut ovat kallisarvoiset Jumalan silmissä 11 ja että näiden sielujen pelastaminen Hänen rakkaan Poikansa lunastavan sovituksen kautta on keskeisintä Hänen työssään ja Hänen kirkkaudessaan. 12 Tuota työtä jatkaen todistan Jeremian kera, että tämä viimeinen suuri lähetystyöjulistus nykyajan Israelille tulee lopulta olemaan suurempi ihme kuin se, että muinainen Israel ylitti Kaislameren. 13 Rukoilen, että urheasti ja innokkaina kertoisimme tämän sanoman ihmeestä. Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Matt. 28: Ap. t. 1:8. 3. Moosia 18:9. 4. Etsikää karitsoita, ruokkikaa lampaita, Liahona, heinäkuu 1999, s. 120, 121, Al. 17: Al. 6:6. 7. LK 123: Ks. Aam. 8: Ks. LK Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s LK 18: Ks. KH Moos. 1: Ks. Jer. 16: H E I N Ä K U U

20 Myötätunto Presidentti Thomas S. Monson ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa Emme voi mitenkään tietää, milloin juuri meidän eteemme avautuu etuoikeus ojentaa auttava kätemme. Oklahoma City Oklahoman osavaltiossa on mitä mielenkiintoisin paikka. Toimin aivan hiljattain siellä pidetyssä aluekonferenssissa johtavana virkamiehenä, ja mukanani olivat vanhin Richard G. Scott, vanhin Rex D. Pinegar ja vanhin Larry W. Gibbons. Tila, jossa kokoonnuimme, oli ääriään myöten täynnä kirkon jäseniä ja muita kiinnostuneita. Kuoron esittämät laulut olivat taivaallisia, puheet innoittavia, ja konferenssissa vallinnut ihana henki muistetaan pitkään. Muistelin edellisiä vierailujani tähän paikkaan, osavaltion laulun Oklahoma, joka kuuluu Rodgersin ja Hammersteinin musikaalituotantoon kauneutta sekä siellä asuvien ihmisten suurenmoista vieraanvaraisuutta. Tämän yhteisön myötätuntoisen auttamisen henki oli kuitenkin äärimmäisellä koetuksella 19. huhtikuuta 1995, kun terroristin asettama pommi tuhosi Alfred P. Murrah Federal Building -rakennuksen Oklahoma Cityn keskustassa aiheuttaen 168 ihmisen kuoleman ja lukemattomien muiden loukkaantumisen. Oklahoma Cityn aluekonferenssin jälkeen minut vietiin kauniin ja vertauskuvallisen muistomerkin sisäänkäynnin luo. Muistomerkki kaunistaa aluetta, jossa Murrahin rakennus kerran sijaitsi. Oli synkkä, sateinen päivä, mikä tuntui korostavan sitä tuskaa ja kärsimystä, joka siellä oli koettu. Muistomerkki muodostuu 122 m:n pituisesta heijastavasta altaasta, jonka toisella puolella on 168 tyhjää lasista ja graniitista valmistettua tuolia kunkin surmansa saaneen ihmisen muistoksi. Ne on sijoitettu niin tarkoin kuin on pystytty määrittelemään paikkoihin, joista kuolleiden ruumiit löytyivät. Altaan toisella puolella pienellä kummulla kasvaa vanha amerikanjalava ainoa lähistöllä oleva puu, joka säästyi tuholta. Sille on annettu osuvasti ja hellästi nimi Eloonjäänyt puu. Kuninkaallisella mahtavuudellaan se kunnioittaa niitä, jotka jäivät henkiin hirveästä räjähdyksestä. Isäntäni kiinnitti huomioni muistomerkin portin yläpuolella olevaan omistuskirjoitukseen: Me tulemme tänne muistelemaan niitä, jotka saivat surmansa, niitä, jotka jäivät henkiin, ja niitä, jotka muuttuivat ikiajoiksi. Tuntekoot kaikki täältä lähtevät väkivallan vaikutuksen. Tarjotkoon tämä muistomerkki lohtua, voimaa, rauhaa, toivoa ja tyyneyttä. Sitten hän julisti kyyneleet silmissään ja tukahtuneella äänellä: Tämä yhteisö ja kaikki sen kirkot ja kansalaiset ovat heränneet toimimaan yhdessä. Surussamme meistä on tullut voimakkaita. Hengessämme meistä on tullut yhtä. Tulimme siihen tulokseen, että paras sana kuvaamaan tapahtunutta oli myötätunto. Ajatukseni kääntyivät musikaaliin Camelot. Kuningas Arthur unelmoi paremmasta maailmasta, ihanteellisesta yhteydestä ihmisten kesken, ja nähdessään mielessään pyöreän pöydän tarkoituksen hän sanoi: Väkivalta ei ole voimaa eikä myötätunto ole heikkoutta. Tätä lausumaa kuvaa eräs liikuttava kertomus Pyhän Raamatun Vanhassa testamentissa. Isä Jaakob rakasti erityisesti poikaansa Joosefia, mikä herätti katkeruutta ja kateutta Joosefin veljissä. Seurasi suunnitelma surmata Joosef, mikä lopulta johti siihen, että Joosef joutui syvään kaivoon ilman ruokaa tai vettä henkensä pitimiksi. Kun ohikulkeva kauppiaiden karavaani saapui, Joosefin veljet päättivät myydä Joosefin sen sijaan että olisivat jättäneet hänet kuolemaan. Kaksikymmentä hopeasekeliä vapauttivat Joosefin kaivosta ja veivät hänet lopulta Potifarin taloon Egyptin maahan. Siellä Joosef menestyi, sillä Herra oli Joosefin kanssa. 1 Yltäkylläisyyden vuosien jälkeen seurasivat nälkävuodet. Keskellä jälkimmäistä ajanjaksoa, kun Joosefin veljet tulivat Egyptiin ostamaan viljaa, tämä Egyptissä suosioon päässyt mies heidän oma veljensä siunasi heitä. Joosef olisi voinut kohdella veljiään ankarasti sen tunteettoman ja julman kohtelun takia, jota hän oli aiemmin saanut heiltä osakseen. Hän oli kuitenkin ystävällinen ja armollinen heitä kohtaan ja sai heidän suosionsa ja tukensa näillä sanoilla ja teoilla: Mutta älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä. Mutta Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon L I A H O N A 18