54. VUOSIKERTA NUMERO 1 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO TAMMIKUU 2002 LIAHONA

Transkriptio

1 54. VUOSIKERTA NUMERO 1 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO TAMMIKUU 2002 LIAHONA

2 Max Gestalin maalaus Jerusalem Öljymäeltä nähtynä Varhaisemman ajan Jerusalem, nähtynä Kidroninlaakson poikki Öljymäeltä, odottaa tyynenä väsyneitä matkalaisiaan.

3 Konferenssiraportti Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon 171. puolivuotiskonferenssista Konferenssikeskuksessa Salt Lake Cityssä Utahissa lokakuuta 2001 pidetyn konferenssin puheet ja kokousten kulku Minun ei ole tarpeen muistuttaa teitä siitä, että elämme vaarallisia aikoja, presidentti Gordon B. Hinckley sanoi sunnuntaiaamuna 7. lokakuuta En halua olla pelon lietsoja. En halua olla tuomion profeetta. Minä olen toiveikas. En usko, että aika on tullut, jolloin kaiken tuhoavat onnettomuudet yllättävät meidät. Rukoilen hartaasti, ettei niin ole. Herran työtä on vielä tehtävänä niin paljon. Meidän täytyy tehdä sitä ja meidän jälkeemme meidän lastemme täytyy tehdä sitä. Presidentti Hinckley lisäsi: Pelkoon ei ole aihetta. Rauha voi vallita sydämessämme ja kodeissamme. Me voimme aikaansaada hyvää tässä maailmassa, jokainen meistä. Sunnuntain iltapäiväkokouksen puheessaan presidentti Hinckley sanoi: Tänä päivänä edessämme on erityisiä ongelmia, vakavia ja kalvavia sekä vaikeita ja meitä suuresti huolestuttavia. Varmastikin tarvitsemme Herran apua. Turvallisuutemme riippuu elämämme hyveellisyydestä. Voimamme riippuu vanhurskaudestamme. Jumala on tehnyt selväksi, että jos me emme hylkää Häntä, ei Hänkään hylkää meitä. Päättäessään konferenssia presidentti Hinckley rukoili, että Herra siunaisi rauhan asiaa ja palauttaisi sen jälleen pian meille. Suolajärven temppelin seinässä oleva omistuskirjoitus kertoo, että rakennus on Herran huone. Yleiskonferenssin kokouksia johtivat presidentti Hinckley sekä ensimmäisen presidenttikunnan ensimmäinen neuvonantaja presidentti Thomas S. Monson ja toinen neuvonantaja presidentti James E. Faust. Konferenssin lauantain iltapäiväkokouksessa suoritettiin hallinnollisia toimia, jotka vaikuttivat seitsemänkymmenen koorumeihin sekä pyhäkoulun ja Nuorten Miesten ylimpiin johtokuntiin. Seitsemänkymmenen koorumien johtokuntaan tehtiin kaksi muutosta, seitsemänkymmenen ensimmäisestä koorumista vapautettiin viisi jäsentä täysinpalvelleina, seitsemänkymmenen toisesta koorumista vapautettiin neljä jäsentä, 24 vyöhykevaltuutettu-seitsenkymmentä vapautettiin ja 3 uutta kutsuttiin, ja pyhäkoulun ja Nuorten Miesten ylimmät johtokunnat järjestettiin uudelleen (ks. tämän lehden s. 126). Konferenssikokoukset lähetettiin satelliitin välityksellä moniin vaarnakeskuksiin Yhdysvalloissa ja Kanadassa, Karibianmeren saarilla, Meksikossa ja Keski-Amerikassa, 10:ssä Etelä-Amerikan maassa, Isossa-Britanniassa ja Irlannissa, 19:ssä Euroopan maassa ja Etelä-Afrikassa. Noin kaapelitelevisiojärjestelmää sekä televisio- ja radioasemaa Yhdysvalloissa ja Kanadassa lähettivät yleiset kokoukset julkisen palvelun periaatteella. Konferenssikokouksia saattoi seurata myös BYUTV-kanavalla Dish Network -verkossa. Konferenssin yleiset kokoukset lähetettiin suorana lähetyksenä Internetin kautta osoitteessa 38 kielellä. Konferenssikokousten videonauhoja on saatavissa jakelukeskuksista niillä kirkon alueilla, joilla lähetyksiä ei voitu ottaa vastaan. Toimittajat T A M M I K U U

4 Tammikuu 2002, 54. vuosikerta, numero 1 LIAHONA Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon virallinen suomenkielinen julkaisu Ensimmäinen presidenttikunta: Gordon B. Hinckley, Thomas S. Monson, James E. Faust Kahdentoista koorumi: Boyd K. Packer, L. Tom Perry, David B. Haight, Neal A. Maxwell, Russell M. Nelson, Dallin H. Oaks, M. Russell Ballard, Joseph B. Wirthlin, Richard G. Scott, Robert D. Hales, Jeffrey R. Holland, Henry B. Eyring Päätoimittaja: Dennis B. Neuenschwander Neuvojat: J. Kent Jolley, W. Rolfe Kerr, Stephen A. West Opetusohjelmaosasto: Johtaja: Ronald L. Knighton Suunnittelun ja toimituksen johtaja: Richard M. Romney Graafinen johtaja: Allan R. Loyborg Toimituksen henkilökunta: Toimituspäällikkö: Marvin K. Gardner Toimitussihteeri: Roger Terry Toimitussihteerin apulainen: Jenifer Greenwood Toimituksen avustaja: Susan Barrett Julkaisuavustaja: Collette Nebeker Aune Taitto: Julkaisun graafinen johtaja: M. M. Kawasaki Taiteellinen johtaja: Scott Van Kampen Pääsuunnittelija: Sharri Cook Suunnittelija: Thomas S. Child, Randall J. Pixton Tuotantopäällikkö: Jane Ann Peters Tuotanto: Reginald J. Christensen, Denise Kirby, Kelli Pratt, Rolland F. Sparks, Kari A. Todd, Claudia E. Warner Digitaalinen sivunvalmistus: Jeff Martin Tilaukset: Levikkijohtaja: Kay W. Briggs Jakelupäällikkö: Kris T. Christensen Kotimaansivut: Mirkku Karumo Keltarousku 4, ESPOO puhelin (09) mirkku.karumo@kolumbus.fi Tilaukset, valitukset ja osoitteenmuutokset: Paikallisen seurakunnan Liahona-edustajan tai suoraan Pohjoismaiden palvelukeskuksen kautta: Utlandagatan 24, S Göteborg. Puhelin: Faksi: Nordea , tilaushinta 17,50 euroa. USA and overseas (surface mail) US $10.00 Ilmestyy 12 kertaa vuodessa. Lähettäkää käsikirjoitukset ja tiedustelut osoitteella: Liahona, Floor 24, 50 East North Temple, Salt Lake City, UT , USA tai sähköpostitse osoitteeseen CUR-Liahona-IMag@ldschurch.org Liahona (Mormonin Kirjan sana tarkoittaa kompassia tai suunnanosoittajaa ) ilmestyy albanian, armenian, bulgarian, cebuanon, englannin, espanjan, fidïin, haitinkreolin, hiligayonin, hollannin, ilokon, indonesian, islannin, italian, japanin, kambodïan kiinan, kiribatin, korean, kroatian, latvian, liettuan, malagassin, marshallin, mongolin, norjan, puolan, portugalin, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, samoan, sloveenin, suomen, tagalogin, tahitin, tamilin, tanskan, telugun, thain, tongan, t ekin, ukrainan, unkarin, venäjän, vietnamin ja viron kielellä. (Ilmestymiskerrat vaihtelevat kielittäin.) 2002 by Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved. Printed in the United States of America. For Readers in the United States and Canada: January 2002 Vol. 54 No. 1. LIAHONA (USPS ) Finnish (ISSN ) is published monthly by The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, 50 East North Temple, Salt Lake City, UT USA subscription price is $10.00 per year; Canada, $15.50 plus applicable taxes. Periodicals Postage Paid at Salt Lake City, Utah, and at additional mailing offices. Sixty days notice required for change of address. Include address label from a recent issue; old and new address must be included. Send USA and Canadian subscriptions to Salt Lake Distribution Center at address below. Subscription help line: Credit card orders (Visa, MasterCard, American Express) may be taken by phone. (Canada Poste Information: Publication Agreement # ) POSTMASTER: Send address changes to Salt Lake Distribution Center, Church Magazines, PO Box 26368, Salt Lake City, UT AIHEHAKEMISTO Aaronin pappeus 43, 47 Aktivoiminen 57 Anteeksianto 19 Esimerkki 75, 109 Itsekuri 90, 96 Jatkuva koulutusrahasto 60 Jeesus Kristus 19, 31, 68, 80, 109 Johtaminen 77, 112 Kestävyys 27 Kiitollisuus 37, 49 Kiroileminen 75 Kuolema 68 Kuuliaisuus 31, 83, 98 Kymmenykset 37, 83 Luonne 96 Lähetystyö 7, 87 Lähimmäiset 40, 75, 94 Mormonin Kirja 71 Mukaan ottaminen 40, 75 Naisena oleminen 13 Nuoret 43, 47, 77 Nuriseminen 98 Nöyryys 16, 53 Omavaraisuus 83 Onnellisuus 33, 49 Opettaminen 80 Pappeus 13, 51, 57, 60 Parannus 19 Palveleminen 16, 51, 53, 57, 68, 94, 115 Pelastussuunnitelma 33 Perhesuhteet 80, 96, 109 Pioneerit 49 Profeetat 24, 98 Pyhien kirjoitusten tutkiminen 16, 71, 87 Pyhä Henki 10, 100 Rakkaus 7, 40, 68, 77, 94, 96, 112, 115 Rauha 83 Rukous 16, 87, 100, 104 Sitoutuminen 53 Siveys 90 Sovitus 19, 33 Säädyllisyys 75 Tieto 35 Todistus 100 Toivo 4, 19 Totuus 115 Tärkeysjärjestys 35, 106 Täydellisyys 27 Usko 10, 16, 24, 31, 94, 104, 106 Vanhemmuus 77, 80, 106, 109, 112, 115 Vastoinkäymiset 4, 27, 106 Velvollisuus 43, 47, 57 Ykseys 10, 13, 40, 83 Ylösnousemus 19, 68 Ystävystyminen 7 Puhujat aakkosjärjestyksessä Ballard, M. Russell 40 Burton, H. David 75 Clayton, L. Whitney 31 Dew, Sheri L. 13, 112 Didier, Charles 10 Eyring, Henry B. 16 Faust, James E. 19, 23, 53 Golden, Christoffel, jr 33 González, Walter F. 35 Haight, David B. 24 Hales, Robert D. 43 Hilbig, Keith K. 51 Hinckley, Gordon B. 4, 60, 83, 104 Holland, Jeffrey R. 37 Jensen, Virginia U. 109 Larsen, Sharon G. 77 Maxwell, Neal A. 90 Monson, Thomas S. 57, 68, 115 Nelson, Russell M. 80 Oaks, Dallin H. 7 Orton, Robert F. 94 Packer, Boyd K. 71 Perry, L. Tom 87 Peterson, Wayne S. 96 Samuelson, Cecil O., jr 47 Scott, Richard G. 100 Smoot, Mary Ellen W. 106 Snow, Steven E. 49 Wirthlin, Joseph B. 27 Workman, H. Ross 98 Kotiopetus ja kotikäyntiopetus: Liahonan yleiskonferenssinumeroissa ei julkaista erillistä kotiopetus- tai kotikäyntisanomaa. Rukoillen mietittyään kotiopetus- tai kotikäyntipiiriinsä kuuluvien jäsenten tarpeita kotiopettajat ja kotikäyntiopettajat valitsevat sanomakseen jonkin yleiskonferenssipuheen. Kansikuva: Valokuva John Luke. Konferenssin valokuvat: Craig Dimond, Welden Andersen, John Luke, Jed Clark, Matt Reier, Kelly Larsen, Tamra Ratieta, Ellie Carter, Mark Hedengren ja Robert Casey. Konferenssipuheet Internetissä: Yleiskonferenssipuheet löytyvät Internetistä osoitteesta L I A H O N A 2

5 SISÄLLYSLUETTELO 1 KONFERENSSIRAPORTTI MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKON 171. PUOLIVUOTISKONFERENSSISTA LAUANTAIN AAMUKOKOUS 4 ELÄMME AIKOJEN TÄYTTYMISEN AIKAA PRESIDENTTI GORDON B. HINCKLEY 7 EVANKELIUMISTA KERTOMINEN VANHIN DALLIN H. OAKS 10 USKON SILLAN RAKENTAMINEN VANHIN CHARLES DIDIER 13 EI OLE HYVÄ IHMISEN OLLA YKSINÄNSÄ SHERI L. DEW 16 RUKOUS VANHIN HENRY B. EYRING 19 SOVITUS SUURIN TOIVOMME PRESIDENTTI JAMES E. FAUST LAUANTAIN ILTAPÄIVÄKOKOUS 23 KIRKON VIRKAILIJOIDEN HYVÄKSYMINEN PRESIDENTTI JAMES E. FAUST 24 PROFEETTOJEMME USKO VANHIN DAVID B. HAIGHT 27 ASKEL KERRALLAAN VANHIN JOSEPH B. WIRTHLIN 31 AUTA MINUA EPÄUSKOSSANI VANHIN L. WHITNEY CLAYTON 33 ISÄMME SUUNNITELMA VANHIN CHRISTOFFEL GOLDEN JR 35 EVANKELIUMIN PERIAATTEIDEN KIRJOITTAMINEN SYDÄMEEMME VANHIN WALTER F. GONZÁLEZ 37 KUIN VEHMAS PUUTARHA VANHIN JEFFREY R. HOLLAND 40 MUKAAN OTTAMISEN OPPI VANHIN M. RUSSELL BALLARD P APPEUSKOKOUS 43 VELVOLLISUUTEMME TÄYTTÄMINEN JUMALAA KOHTAAN VANHIN ROBERT D. HALES 47 VELVOLLISUUTEMME JUMALAA KOHTAAN VANHIN CECIL O. SAMUELSON JR 49 KIITOLLISUUS VANHIN STEVEN E. SNOW 51 LUOKAA TAI JATKAKAA PAPPEUDEN KETJUJA VANHIN KEITH K. HILBIG 53 JOTAKIN SUURTA PRESIDENTTI JAMES E. FAUST 57 VELVOLLISUUS KUTSUU PRESIDENTTI THOMAS S. MONSON 60 OJENTAKAAMME AUTTAVA KÄSI JA KOHOTTAKAAMME PRESIDENTTI GORDON B. HINCKLEY SUNNUNTAIN AAMUKOKOUS 68 NYT ON AIKA PRESIDENTTI THOMAS S. MONSON 71 MORMONIN KIRJA TOINEN TODISTUS JEESUKSESTA KRISTUKSESTA PRESIDENTTI BOYD K. PACKER 75 SUORASELKÄISYYS PIISPA H. DAVID BURTON 77 ÄLÄ PELKÄÄ, MEILLÄ ON PUOLELLAMME ENEMMÄN VÄKEÄ SHARON G. LARSEN 80 JÄRJESTÄ ENSIN HUONEESI VANHIN RUSSELL M. NELSON 83 AIKA, JOTA ELÄMME PRESIDENTTI GORDON B. HINCKLEY SUNNUNTAIN ILTAPÄIVÄKOKOUS 87 KOTIIN PALANNUT LÄHETYSSAARNAAJA VANHIN L. TOM PERRY 90 KUUDES KÄSKY SUOJAKILPI VANHIN NEAL A. MAXWELL 94 KÄSKYISTÄ SUURIN JA TÄRKEIN VANHIN ROBERT F. ORTON 96 TEKOMME MÄÄRÄÄVÄT LUONTEEMME VANHIN WAYNE S. PETERSON 98 VAROKAA NURINAA VANHIN H. ROSS WORKMAN 100 VAHVAN TODISTUKSEN VOIMA VANHIN RICHARD G. SCOTT 104 KUNNES TAASEN KOHDATAAN PRESIDENTTI GORDON B. HINCKLEY YLEINEN APUYHDISTYKSEN KOKOUS 106 KESTÄVÄ JA JÄRKKYMÄTÖN MARY ELLEN W. SMOOT 109 SEISKÄÄ LUJINA VIRGINIA U. JENSEN 112 EMMEKÖ ME KAIKKI OLE ÄITEJÄ? SHERI L. DEW 115 NÄYTÄ SINÄ HYVÄÄ ESIMERKKIÄ PRESIDENTTI THOMAS S. MONSON 64 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKON JOHTAVAT AUKTORITEETIT 119 HE PUHUIVAT MEILLE 120 LÄHDEAINEISTOJA OPETTAJILLE 126 APUJÄRJESTÖJEN YLIMMÄT JOHTOKUNNAT 126 KIRKON UUTISIA T A M M I K U U

6 Lauantain aamukokous 6. lokakuuta 2001 Elämme aikojen täyttymisen aikaa Presidentti Gordon B. Hinckley Meitä ympäröivistä koettelemuksista huolimatta, niistä alhaisista asioista huolimatta, joita näemme lähes kaikkialla, ja siitä taistelusta huolimatta, joka pyyhkäisee yli koko maailman, me voimme olla parempia. Rakkaat veljeni ja sisareni, missä tahansa lienettekin, tervetuloa tähän Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon suurenmoiseen maailmankonferenssiin. Me olemme koolla uudessa hienossa konferenssikeskuksessamme Salt Lake Cityssä. Tämä rakennus on täynnä tai täyttyy pian. Olen erittäin iloinen siitä, että meillä on tämä paikka. Olen hyvin kiitollinen siitä, että saimme innoitusta rakentaa sen. Mikä ainutlaatuinen rakennus se onkaan. Kunpa me kaikki voisimme olla koolla saman katon alla. Mutta se ei ole mahdollista. Olen syvästi kiitollinen siitä, että meillä on television, radion, kaapeliverkoston, satelliittilähetysten ja Internetin ihmeet. Meistä on tullut suuri maailmanlaajuinen kirkko, ja kirkkomme jäsenten suuren enemmistön on nyt mahdollista osallistua näihin kokouksiin yhtenä suurena perheenä, joka puhuu monia kieliä ja asuu monissa maissa mutta jolla on yksi usko ja yksi oppi ja yksi kaste. Tänä aamuna voin tuskin hillitä liikutustani, kun ajattelen, mitä Herra on tehnyt meidän hyväksemme. En tiedä, mitä teimme aikaisemmassa olemassaolossa ansaitaksemme ne ihmeelliset siunaukset, joista saamme nauttia. Me olemme tulleet maan päälle tänä suurenmoisena aikana ihmiskunnan historiassa. Se on ihmeellistä aikaa, parasta kaikista. Kun mietimme ihmiskunnan raskasta taivalta ensimmäisten vanhempiemme ajasta asti, emme voi olla tuntematta kiitollisuutta. Aika, jota me elämme, on pyhien kirjoitusten kertomaa aikojen täyttymistä, jolloin Jumala on yhdistänyt kaikki aikaisempien armotalouksien tekijät. Siitä päivästä lähtien, kun Hän ja Hänen rakas Poikansa ilmestyivät Joseph-pojalle, on maailmalle vuodatettu valistusta valtavana ryöppynä. Ihmisten sydämet ovat kääntyneet isiensä puoleen toteuttaen Malakian sanat. Joelin näky on täyttynyt. Hän julisti: Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia. Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä. Minä annan teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä: verta, tulta ja savupatsaita. Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava. Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, L I A H O N A 4

7 Konferenssikokouksessa konferenssikeskus on täynnä jäseniä. niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat. (Joel 3:1 5.) Näiden vuosien kuluessa on tehty enemmän tieteellisiä keksintöjä kuin koko aikaisemman ihmiskunnan historian aikana. Kulkuneuvot, tietoliikenne, lääketiede, terveydenhoito, ydinenergian käyttö ja tietokoneen ihme kaikkine vaikutuksineen ovat kukoistaneet etenkin juuri meidän aikanamme. Olen omana elinaikanani nähnyt hämmästyttävän ihmeen toisensa jälkeen tapahtuvan. Me pidämme sitä itsestään selvänä. Ja kaiken tämän lisäksi Herra on palauttanut muinaisen pappeutensa. Hän on viimeksi kuluneen puolentoista vuosisadan aikana järjestänyt kirkkonsa ja valtakuntansa. Hän on johtanut kansaansa. Sitä on karkaistu kauhistavan vainon ahjossa. Herra on antanut tämän ihmeellisen ajan, jota me nyt elämme. Olemme nähneet vain aavistuksen siitä, mikä valtava hyvää aikaansaava voima tästä kirkosta tulee. Ja kuitenkin ihmettelen sitä, mitä on jo saatu aikaan. Kirkon jäsenistö on kasvanut. Uskon, että se on kasvanut uskollisuudessa. Me menetämme liian monia, mutta uskolliset jäsenet ovat erittäin vahvoja. Ne, jotka tarkkailevat meitä, sanovat, että me siirrymme kohti uskonnon valtavirtaa. Me emme muutu. Maailman käsitys meistä muuttuu. Me opetamme samaa oppia. Meillä on sama organisaatio. Me ponnistelemme tehdäksemme samoja hyviä tekoja. Mutta vanha viha on väistymässä, vanha vaino on sammumassa. Ihmisillä on enemmän tietoa. He alkavat ymmärtää, mitä me edustamme ja mitä me teemme. Mutta niin ihmeellistä kuin tämä aika onkin, se on hyvin vaarallista. Kaikkialla ympärillämme on pahuutta. Se on kiehtovaa ja houkuttelevaa, ja niin monissa tapauksissa tuloksekasta. Paavali julisti: Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He T A M M I K U U

8 ovat kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia! (2. Tim. 3:1 5.) Me näemme tänä päivänä kaikkia näitä paheita yleisemmin ja vallitsevammin kuin niitä on koskaan aikaisemmin nähty, kuten New Yorkin, Washingtonin ja Pennsylvanian tapahtumat, joista aion puhua huomisaamuna, meitä aivan äskettäin ovat muistuttaneet. Me elämme aikaa, jolloin raivokkaat ihmiset tekevät kauheita ja viheliäisiä tekoja. Me elämme sota-aikaa. Me elämme ylimielisyyden aikaa. Me elämme pahuuden, pornografian ja moraalittomuuden aikaa. Kaikki Sodoman ja Gomorran synnit ahdistavat yhteiskuntaamme. Nuoremme eivät ole koskaan kohdanneet suurempaa haastetta. Me emme ole koskaan nähneet selvemmin pahuuden irstaita kasvoja. Nyt, veljeni ja sisareni, olemme kokoontuneet tähän suurenmoiseen konferenssiin tukeaksemme ja vahvistaaksemme toisiamme, auttaaksemme ja kohottaaksemme toisiamme, antaaksemme rohkaisua ja lujittaaksemme uskoa, ajatellaksemme niitä ihania asioita, joita Herra on saattanut ulottuvillemme, ja vahvistaaksemme päätöstämme vastustaa pahaa, missä tahansa muodossa se esiintyykin. Meistä on tullut suuri joukko. Me olemme kansa, jolla on merkitystä. Äänemme kuullaan, kun me ilmaisemme kantamme. Me olemme osoittaneet voimamme vastoinkäymisissä. Meidän voimamme on uskomme Kaikkivaltiaaseen. Mikään asia taivaan alla ei voi pysäyttää Jumalan työtä. Vastoinkäyminen voi kohottaa vastenmielisen päänsä. Maailmaa voivat vaivata sodat ja sanomat sodista, mutta tämä asia menee eteenpäin. Nämä suurenmoiset profeetta Josephin kirjoittamat sanat ovat teille tutut: Yksikään epäpyhä käsi ei voi estää työn etenemistä. Vainot saavat raivota, väkijoukot liittyä meitä vastaan, armeijat kokoontua ja häväistykset tulla, mutta Jumalan totuus etenee uljaana, jalona ja riippumattomana, kunnes se on täyttänyt jokaisen mantereen, käynyt jokaisella seudulla, pyyhkäissyt yli jokaisen maan ja kaikunut jokaiseen korvaan, kunnes Jumalan aivoitukset on täytetty ja suuri Jehova on sanova, että työ on tehty. (History of the Church, osa 4, s. 540.) Herra on antanut meille päämäärän, jonka hyväksi me teemme työtä. Se päämäärä on Hänen valtakuntansa rakentaminen. Se on valtava pyrkimys, jossa on mukana suuret joukot miehiä ja naisia, joilla on uskoa, rehellisyyttä, rakkautta ja huolta ihmiskunnasta ja jotka kulkevat eteenpäin luodakseen paremman yhteiskunnan ja tuovat siunausta meille itsellemme ja muiden pään päälle. Samalla kun tunnustamme paikkamme ja päämäärämme, me emme saa käydä ylimielisiksi. Me emme saa käydä omahyväisiksi. Me emme saa käydä itseriittoisiksi tai itsekkäiksi. Meidän täytyy ojentaa auttava kätemme koko ihmiskunnalle. He ovat kaikki Jumalan, iankaikkisen Isämme poikia ja tyttäriä, ja Hän pitää meitä tilivelvollisina siitä, mitä me teemme heidän suhteensa. Herra siunatkoon meitä. Tehköön Hän meistä vahvoja ja voimakkaita hyvissä töissä. Loistakoon uskomme kuin aamuauringon paiste. Kulkekaamme kuuliaisina Hänen jumalallisille käskyilleen. Anokaamme osaksemme Hänen mielisuosiotaan. Ja kun käymme eteenpäin, siunatkaamme ihmiskuntaa auttaen kaikkia, kohottaen niitä, joita sorretaan ja ahdistetaan, ruokkien ja vaatettaen nälkäisiä ja puutteenalaisia, osoittaen rakkautta ja ystävällisyyttä niille ympärillämme oleville, jotka eivät ehkä kuulu tähän kirkkoon. Herra on osoittanut meille tien. Hän on antanut meille sanansa, neuvonsa, ohjauksensa; Hän on antanut meille käskynsä. Meillä on mennyt hyvin. Meillä on paljon, mistä olla kiitollisia, ja paljon, mistä olla ylpeitä. Mutta me pystymme parempaan, paljon parempaan. Kuinka rakastankaan teitä, veljiäni ja sisariani tässä suuressa työssä. Rakastan teitä sen vuoksi, mitä teistä on tullut ja mitä teistä voi tulla. Meitä ympäröivistä koettelemuksista huolimatta, niistä alhaisista asioista huolimatta, joita näemme lähes kaikkialla, ja siitä taistelusta huolimatta, joka pyyhkäisee yli koko maailman, me voimme olla parempia. Rukoilen taivaan siunauksia teille samalla kun ilmaisen rakkauteni teitä kohtaan ja suosittelen teille niitä suurenmoisia puheita, joita kuulette tältä puhujakorokkeelta näiden kahden päivän aikana, ja teen sen Herramme Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen. L I A H O N A 6

9 Evankeliumista kertominen Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista Tehokkaimmat lähetyssaarnaajat, niin jäsenet kuin kokoaikaisetkin, toimivat aina rakkaudesta. Ellei meillä ole tätä rakkautta toisia ihmisiä kohtaan, meidän pitäisi rukoilla sitä. Kiitos, presidentti Hinckley, suurenmoisesta sanomastasi. Olemme kaikki syvästi kiitollisia päättäväisestä ja innoitetusta johtajuudestasi näinä vaikeina aikoina. Tuon johtajuuden alaisuudessa me viemme eteenpäin Herran työtä, jota tarvitaan niin kipeästi tässä levottomassa maailmassa. Yksi kristinuskon perusperiaate on Jeesuksen Kristuksen evankeliumin hyvän sanoman julistaminen. Kolme evankelistaa kirjoitti muistiin tämän Vapahtajan ohjeen. Markuksen evankeliumissa kerrotaan: Hän sanoi heille: Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:15 16.) Matteus lainaa Vapahtajan käskyä: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt. 28:19). Luukas julistaa: Näin on kirjoitettu. Kaikille kansoille on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. (Luuk. 24:46 47.) Vapahtajan ohjeita omaan aikaamme soveltaen nykyajan profeetat ovat haastaneet meistä jokaisen jakamaan evankeliumia. Presidentti Gordon B. Hinckley on kohottanut kaikuvan kutsun meidän aikaamme varten. Lähetyssaarnaajille ja paikallisille johtajille suunnatussa maailmanlaajuisessa satelliittilähetyksessä hän peräsi innostuksen kasvamista kaikilla kirkon tasoilla. Vaikka lähetyssaarnaajien täytyykin edelleen parhaansa mukaan etsiä ihmisiä opetettaviksi, presidentti Hinckley julisti, että parempi tapa on toimiminen kirkon jäsenten kautta. Hän pyysi meitä jokaista yrittämään parhaan kykymme mukaan auttaa lähetyssaarnaajia löytämään ihmisiä opetettaviksi. Hän pyysi myös jokaista vaarnanjohtajaa ja jokaista piispaa ottamaan vastaan täyden vastuun ja velvollisuuden etsiä ja perehdyttää tutkijoita omassa yksikössään. Presidentti Hinckley myös rukoili Herran siunauksia meistä jokaiselle, kun vastaamme tähän meille annettuun suunnattomaan haasteeseen. ( Etsikää karitsoita, ruokkikaa lampaita, Liahona, heinäkuu 1999, s ) Vaikka on kulunut kaksi ja puoli vuotta siitä, kun presidenttimme pyysi tätä, useimmat meistä eivät ole vielä ryhtyneet tehokkaisiin toimenpiteisiin hänen haasteensa suhteen. Kun olen rukoillen tutkinut presidentti Hinckleyn sanoja ja miettinyt, kuinka voimme jakaa evankeliumia, olen tullut siihen tulokseen, että tarvitsemme kolmea asiaa täyttääksemme profeettamme haasteen. Ensiksikin tarvitsemme vilpitöntä halua jakaa evankeliumia. Toiseksi tarvitsemme jumalallista apua. Kolmanneksi meidän on tiedettävä, mitä tehdä. I HALU Kuten niin monet muutkin asiat, evankeliumista kertominenkin alkaa halusta. Jos mielimme tulla tehokkaammiksi aseiksi Herran kädessä Hänen evankeliuminsa levittämiseksi, meidän täytyy vilpittömästi haluta sitä. Uskon, että saamme tämän halun kahdessa vaiheessa. Ensiksi, meillä on oltava luja todistus Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin totuudesta ja tärkeydestä. Tämä käsittää Jumalan lapsiaan varten laatiman suunnitelman ylivertaisen arvon, Jeesuksen Kristuksen sovituksen ehdottoman välttämättömän aseman siinä sekä Jeesuksen Kristuksen kirkon roolin tuon suunnitelman toteuttamisessa kuolevaisuudessa. Toiseksi, meidän täytyy rakastaa Jumalaa ja kaikkia Hänen lapsiaan. Nykyajan ilmoituksessa meille sanotaan, että rakkaus, kun katse on kiinnitetty Jumalan kunniaan, tekee meidät kelvollisiksi tähän työhön (LK 4:5). Tämän armotalouden alkuaikojen apostoleille sanottiin, että heidän rakkautensa pitäisi tulla kaikkien ihmisten osaksi (ks. LK 112:11). Sen todistuksen perusteella, joka meillä on palautetun evankeliumin totuudesta ja tärkeydestä, me ymmärrämme sen arvon, mitä meille on annettu. Rakkautemme Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan antaa T A M M I K U U

10 meille halun jakaa tuosta suuresta lahjasta jokaiselle. Se, kuinka palavasti haluamme kertoa evankeliumista muille, on suuri henkilökohtaisen kääntymyksemme mittari. Mormonin Kirjassa on ihmeellisiä esimerkkejä todistuksen ja rakkauden vaikutuksesta. Kun Moosian pojat, jotka olivat olleet pahimmat kaikista synnintekijöistä, saivat todistuksen, he halusivat pelastusta julistettavan kaikille luoduille, sillä he eivät voineet kestää ajatusta, että yksikään ihmissielu hukkuisi (Moosia 28:3 4). Myöhemmässä kuvauksessa heidän toverinsa Alma huudahti: Oi jospa olisin enkeli, että saattaisin lähteä puhumaan Jumalan pasunalla, äänellä, joka saisi maan järkkymään ja julistamaan jokaiselle sielulle lunastussuunnitelmaa, niin ettei enää olisi murhetta koko maan päällä (Al. 29:1 2). Puhun mielelläni lähetystyöstä evankeliumin jakamisena. Sana jakaminen osoittaa, että meillä on jotakin tavattoman arvokasta ja halu antaa siitä muille heidän hyödykseen ja siunauksekseen. Tehokkaimmat lähetyssaarnaajat, niin jäsenet kuin kokoaikaisetkin, toimivat aina rakkaudesta. Opin tämän asian nuorena. Olin saanut tehtäväkseni käydä erään vähemmän aktiivisen jäsenen luona. Hän oli minua monta vuotta vanhempi akateemisen ammatin harjoittaja. Kun muistelen sitä, miten toimin, käsitän, että tunsin hyvin vähän rakastavaa huolenpitoa tätä miestä kohtaan, jonka luona vierailin. Toimin velvollisuudesta haluten saada sataprosenttisen kotiopetusraportin. Eräänä iltana kuun lopulla soitin ja kysyin, voisimmeko toverini ja minä tulla heti käymään hänen luonaan. Hänen moittiva vastauksensa opetti minulle unohtumattoman läksyn. Ei, enpä taida haluta teidän tulevan tänä iltana, hän sanoi. Olen väsynyt. Olen jo käymässä yöpuulle. Olen lukemassa, enkä halua tulla häirityksi sen vuoksi, että saisitte raportoida käyneenne tässä kuussa kotiopetuksella sataprosenttisesti. Tuo vastaus kalvaa minua vieläkin, koska tiesin hänen vaistonneen itsekkään vaikuttimeni. Toivon, ettei kukaan ihminen, jota kutsumme kuuntelemaan palautetun evankeliumin sanomaa, tunne meidän toimivan mistään muusta syystä kuin aidosta rakkaudesta heitä kohtaan ja epäitsekkäästä halusta jakaa heidän kanssaan jotakin, minkä tiedämme kallisarvoiseksi. Ellei meillä ole tätä rakkautta toisia ihmisiä kohtaan, meidän pitäisi rukoilla sitä. Profeetta Mormonin kirjoitukset Kristuksen puhtaasta rakkaudesta opettavat meitä rukoilemaan Isää koko sydämenne voimalla, että te täyttyisitte tällä rakkaudella, jonka hän on antanut lahjaksi kaikille Poikansa Jeesuksen Kristuksen totisille seuraajille (Moro. 7:47 48). II JUMALALLINEN APU/OIKEA AJOITUS Tarvitsemme myös jumalallista apua ohjaamaan meitä jakaessamme evankeliumia. Aivan samoin kuin halujemme täytyy olla puhtaita sekä todistukseen ja rakkauteen juurtuneita, niin tekojemme täytyy olla Herran ohjaamia. Se on Hänen työtään, ei meidän, ja se täytyy tehdä Hänen tavallaan ja Hänen aikanaan, ei meidän. Muutoin pyrkimyksemme saattavat olla tuomittuja epäonnistumaan ja tuottamaan pettymystä. Meillä kaikilla on perheenjäseniä tai ystäviä, jotka tarvitsevat evankeliumia, mutta eivät ole tällä hetkellä kiinnostuneita. Jotta pyrkimyksemme heidän suhteensa olisivat tehokkaita, on Herran ohjattava niitä, niin että toimimme sillä tavalla ja sillä hetkellä, jolloin he ovat vastaanottavaisimpia. Meidän täytyy rukoilla Herralta apua ja ohjausta, niin että voimme olla aseina Hänen käsissään jonkun sellaisen hyväksi, Konferenssikeskuksen aukiotasolla oleva suihkulähde on suosittu kohtauspaikka. L I A H O N A 8

11 joka on valmis nyt jonkun sellaisen, jota Hän haluaisi meidän auttavan tänään. Sitten meidän on oltava valppaita kuulemaan ja tarkkaamaan Hänen Henkensä kehotuksia siitä, kuinka meidän tulisi edetä. Näitä kehotuksia tulee. Tiedämme lukemattomien henkilökohtaisten todistusten perusteella, että Herra valmistaa omalla tavallaan ja omana aikanaan ihmisiä vastaanottamaan evankeliuminsa. Nämä ihmiset etsivät, ja kun me pyrimme tunnistamaan heidät, Herra vastaa heidän rukouksiinsa vastaamalla meidän rukouksiimme. Hän kehottaa ja ohjaa niitä, jotka haluavat ja jotka etsivät vilpittömästi ohjausta siinä, kuinka, missä, koska ja kenen kanssa heidän tulisi jakaa Hänen evankeliumiaan. Tällä tavoin Jumala suo meille meidän halumme mukaan (ks. Al. 29:4; LK 6:8). Nykyajan ilmoituksessa Herra on kertonut meille, että maan päällä on vielä kaikkien lahkojen, ryhmien ja uskontokuntien keskuudessa monia sokaisemia ja heitä pidättää totuudesta vain se, etteivät he tiedä, mistä sen löytäisivät (LK 123:12). Kun me olemme Jumalan todistajina aina kaikessa ja kaikkialla (Moosia 18:9), Herra avaa meille keinoja löytää niitä, jotka etsivät, ja päästä sopivasti kanssakäymiseen heidän kanssaan. Näin käy kun etsimme ohjausta ja toimimme vilpittömästä ja Kristuksen kaltaisesta rakkaudesta toisia ihmisiä kohtaan. Herra rakastaa kaikkia lapsiaan. Hän toivoo, että kaikilla on Hänen totuutensa täyteys ja Hänen siunaustensa runsaus. Hän tietää, milloin he ovat valmiita, ja Hän haluaa meidän kuuntelevan ja tarkkaavan Hänen ohjeitaan evankeliuminsa jakamisesta. Kun näin teemme, niin ne, joita on valmistettu, vastaavat Hänen sanomaansa, joka sanoi: Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja ne seuraavat minua (Joh. 10:27). III KUINKA SE TEHDÄÄN Kun meillä on vilpitön halu jakaa evankeliumia muille ja kun olemme etsineet jumalallista apua pyrkimyksillemme, niin mitä meidän pitäisi tehdä? Kuinka edetä? Me aloitamme aloittamalla. Meidän ei pidä odottaa uutta kutsua taivaasta. Ilmoitusta tulee useimmiten silloin, kun olemme alkaneet toimia. Herra on antanut meille tämän ohjeen siitä, kenelle ja kuinka: Ja olkoon teidän saarnanne jokaisen lähimmäiselleen lempeydessä ja sävyisyydessä (LK 38:41). Lähimmäiset eivät tietenkään tarkoita vain naapureitamme ja muita ystäviä ja tuttavia. Kun Vapahtajalta kysyttiin: Kuka sitten on minun lähimmäiseni? hän kertoi samarialaisesta, joka huomasi lähimmäisen Jerikon tiellä (ks. Luuk. 10:25 37). Meidän lähimmäisiimme kuuluvat siis myös ne, joita tapaamme päivittäisissä toimissamme. Meidän tulisi rukoilla entisaikojen Alman tavoin, että Herra antaisi meille voimaa ja viisautta johdattaaksemme tuttavamme Herran luo (Al. 31:35). Rukoilemme myös heidän sielujensa menestyksen puolesta (ks. Al. 6:6). Meidän täytyy olla varmoja siitä, että toimimme rakkaudesta emmekä pyri millään lailla saamaan henkilökohtaista huomiota tai hyötyä. Varoitus, joka annettiin niille, jotka käyttävät kirkon tehtäväänsä ylpeytensä tai turhamaisen kunnianhimonsa tyydyttämiseen (ks. LK 121:37), soveltuu varmasti pyrkimyksiimme jakaa evankeliumia muiden kanssa. Se, että meidän pitää toimia rakkaudesta, varoittaa meitä myös manipuloimisesta, joko todellisesta tai kuvitellusta. Ihmiset, jotka eivät usko samoin kuin me, saattavat pahastua kuullessaan meidän sanovan jotakin lähetystyövälineeksi. Väline on jotakin sellaista, jota käytetään elottoman esineen työstämiseen. Jos puhumme jostakin lähetystyövälineenä, voimme välittää vaikutelman, että haluamme manipuloida jotakuta. Sellainen vaikutelma on täysin vastoin lähetystyöpalvelumme epäitsekästä, omastamme jakamisen henkeä. Suurenmoisessa sanomassaan presidentti Hinckley julistaa, että mahdollisuuksia evankeliumista kertomiseen on kaikkialla. Hän mainitsee monia asioita, joita voimme tehdä. Meidän pitäisi elää niin, että se, mitä hän sanoo kirkon jäsenen esimerkin suunnattomaksi voimaksi, vaikuttaa ympärillämme oleviin. Hän sanoi: Tehokkain työväline, joka meillä on, on oman elämämme hyveellisyys ja esimerkki ( Etsikää karitsoita, ruokkikaa lampaita, s ). Meidän täytyy olla vilpittömän ystävällisiä kaikille. Presidentti Hinckley muistutti meitä siitä, että me voimme jättää kirkon kirjallisuutta niille, joiden kanssa joudumme tekemisiin. Me voimme tarjota kotimme tämän lähetystyön toteutukseen. On soveliasta, että lähetyssaarnaajat pyytävät jäseniltä nimiviitteitä ( Etsikää karitsoita, ruokkikaa lampaita, s ), ja kun he pyytävät, meidän tulisi antaa niitä. Yhteenvetona presidentti Hinckley sanoi, että jokainen kirkon jäsen voi työskennellä jatkuvasti tutkijoiden etsimiseksi ja kannustamiseksi ( Etsikää karitsoita, ruokkikaa lampaita, s. 121). On muutakin, mitä me voimme tehdä, varsinkin kun toimimme profeetta Mormonin suuren julistuksen mukaisesti: Enkä minä pelkää sitä, mitä ihmiset voivat tehdä, sillä täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon (Moro. 8:16; ks. myös 1. Joh. 4:18). Voimme kutsua ystäviä kirkon kokouksiin tai kirkon järjestämiin tilaisuuksiin. Voimme sopivissa tilanteissa viitata kirkkoomme ja sen opetusten vaikutuksiin ja kysyä ihmisiltä, haluavatko he tietää enemmän. Mikä vieläkin helpompaa, voimme pitää mukanamme näitä kauniita kortteja ja antaa niitä ihmisille satunnaisillekin tuttaville joiden kanssa joudumme tekemisiin elämämme jokapäiväisissä toimissa. Nämä kortit ovat ihanteellinen tapa kutsua ihmisiä tutkimaan muita totuuksia, joita meillä on tarjottavana. Tällä tunkeilemattomalla tavalla ne tarjoavat jotakin kallisarvoista, mutta lahja riippuu mahdollisen vastaanottajan valinnasta ja aloitteesta. Kokemuksemme mukaan huomattava osa niistä, jotka soittavat pyytääkseen tarjottua lahjaa, haluavat, että sen tuovat heille henkilöt, jotka voivat kertoa heille lisää. T A M M I K U U

12 Kirkko on juuri ilmoittanut uudesta tavasta jakaa evankeliumia kautta maailman Internetissä. Mahdollisuuksiltaan tämä uusi tapa on yhtä jännittävä kuin painettujen lehtisten julkaiseminen 1800-luvulla sekä radion, television ja elokuvan käyttöönotto 1900-luvulla. Kirkko on luonut uudet Internet-sivut, ja voimme neuvoa kiinnostuneita ihmisiä hankkimaan näiltä sivuilta tietoa kirkosta ja sen opeista sekä siitä, missä he voivat palvella Jumalaa meidän kanssamme. Sivujen osoite on Mitä tulee lähetyssaarnaajiin, tämän uuden lähteen arvo ja käyttö käy ilmi kokemuksen myötä. Mitä tulee kirkon jäseniin, sivut auttavat meitä vastaamaan ystävien kysymyksiin joko suoraan tai siten, että neuvomme heidät sivuille. Sen kautta voimme myös lähettää ystäville sähköisiä tervehdyksiä, jotka sisältävät evankeliumin sanomia ja kutsuja. IV LOPPUSANAT Meitä on pyydetty kaksinkertaistamaan pyrkimyksemme ja tehokkuutemme evankeliumin jakamisessa toteuttaaksemme Herran tarkoitukset tässä suurenmoisessa työssä. Niin kauan kuin me emme sitä tee, nämä ihanat kokoaikaiset lähetyssaarnaajat meidän poikamme ja tyttäremme ja jalot työtoverimme Herran työssä pysyvät alityöllistettyinä suuressa tehtävässään opettaa Jeesuksen Kristuksen palautettua evankeliumia. Olemme puhuneet rakastavasta halusta, taivaallisesta ohjauksesta ja tavoista, jolla voimme täyttää jumalallista käskyä jakaa evankeliumia lähimmäisillemme. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on tämän pimentyneen maailman kirkkain valo ja ainoa toivo. Kuten Nefi opettaa, teidän pitää kiiruhtaa eteenpäin kestävinä Kristuksessa, mielessänne täydellinen toivon [kirkkaus] ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan (2. Ne. 31:20). Todistan Jeesuksesta Kristuksesta, Vapahtajastamme, ja siitä, että Hän haluaa meidän liittyvän koko sydämestämme tähän Hänen työhönsä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Uskon sillan rakentaminen Vanhin Charles Didier seitsemänkymmenen koorumin johtokunnasta Kuolevainen elämämme on aika, jossa ihmisten on kohdattava Jumala rakentamalla uskon silta, joka avaa oven kuolemattomuuteen ja iankaikkiseen elämään. Jos astuu erään suuren mainostoimiston pääkonttoriin, seinällä voi nähdä kehyksissä seuraavan ajatuksen: Ihmiset rakentavat liikaa muureja eivätkä tarpeeksi siltoja (JCDecaux-niminen yritys, jonka pääkonttori on Ranskassa). Tosiaankin, muureja rakennetaan useimmiten erottamaan kahta tai useampaa kokonaisuutta toisistaan fyysisesti, henkisesti tai jopa hengellisesti sekä luomaan esteitä. Niitä rakennetaan, koska ne edustavat suojaa, turvaa tai eristäytymistä. Jotkin muurit ovat tulleet kuuluisiksi tämän luonteensa vuoksi: Jerusalemin muuri, Kiinan muuri, Berliinin muuri. Muureja ja seiniä käytetään vertauskuvallisesti myös jokapäiväisessä kielenkäytössämme kuvaamaan ajatusta eristäytymisestä, kuten ymmärtämättömyyden muuri, suvaitsemattomuuden muuri tai on kuin puhuisi tyhjille seinille! Sillat ovat muurien vastakohtia. Siltoja rakennetaan saattamaan yhteen eli yhdistämään kaksi tai useampia kokonaisuuksia sekä luomaan yhtenäisyyttä. Niitä rakennetaan esteiden voittamiseksi. Myös jotkin sillat ovat tulleet kuuluisiksi, kuten Huokausten silta, Allenbyn silta ja monet muut. Ilmausta käytetään kielessämme myös ilmentämään yhdistämistä tai ykseyttä, kuten rakentaa silta kuilun yli tai rakentaa silta eroavuuksien yli. Kun tarkastelemme kuolevaista olemassaoloamme tämän maan päällä ja Alman ilmaisemaa elämän tarkoitusta, jonka mukaan tämä elämä on aika, jossa ihmisten on valmistauduttava kohtaamaan Jumala (Al. 34:32), niin mikä on Herran tapa auttaa meitä saavuttamaan tämä päämäärä? Tätä kielikuvaa käyttäen se on yksinkertaisesti se, että Hän auttaa meitä rakentamaan elämäämme uskon sillan, jotta voimme ylittää tai voittaa epäuskon, välinpitämättömyyden, pelon tai synnin muurit. Kuolevainen elämämme on aika, jossa ihmisten on kohdattava Jumala rakentamalla uskon silta, joka avaa oven kuolemattomuuteen ja iankaikkiseen elämään. Kuinka me rakennamme tällaisen uskon sillan? L I A H O N A 10

13 Ensimmäisen presidenttikunnan jäsenet keskustelemassa ennen konferenssikokouksen alkua: presidentti Gordon B. Hinckley (keskellä); presidentti Thomas S. Monson, ensimmäinen neuvonantaja (vasemmalla); presidentti James E. Faust, toinen neuvonantaja (oikealla). Kun olin nuori mies ja asuin Namur-nimisessä kaupungissa Belgiassa, leveä joki erotti kaupunkimme joen toisella puolella olevasta naapurikaupungista. Siihen aikaan näitä kahta kaupunkia yhdisti ainoastaan yksi silta. Se oli rakennettu ja korjattu entiselleen roomalaisten valloittajien satoja vuosia aiemmin rakentaman sillan raunioille. Se oli käynyt liian kapeaksi liikenteelle, ja se muodostui liian monista pienistä holvikaarista, jotta suuret laivat ja proomut olisivat päässeet kulkemaan sen alitse. Tarvittiin uusi silta, joka olisi leveämpi ja vain yksikaarinen. Pian joen molemmin puolin alkoi työ perustusten laskemiseksi. Kaksi valtavan suurta metallirakennelmaa alkoi nopeasti kohota kummaltakin puolelta, ja tarkoituksena oli, että ne kohtaisivat joen keskikohdalla. Sillanrakennus kiehtoi minua, ja pyöräilin lähes päivittäin seuraamaan työn edistymistä. Vihdoin tuli päivä, jona keskiosan, teräksestä valmistetun kulmakiven, oli määrä liittää kaksi rakennelmaa yhteen. Suuret ihmisjoukot katselivat nyt kanssani tarkkaa työtä, ratkaisevaa vaihetta, joka liittäisi kaksi rakennelmaa toisiinsa ja tekisi mahdolliseksi kulkea sillan yli ensi kertaa. Kun se tapahtui, ihmiset osoittivat suosiotaan ja työntekijät syleilivät toisiaan. Joen muodostama este oli voitettu. Mainitsen tämän tapauksen sen esittämän vertauskuvallisuuden takia. Silta on enemmän kuin metallista tehty silta. Se kuvaa uskon siltaa, joka antaa meille, taivaallisen Isämme lapsille, mahdollisuuden tavata Hänet jälleen. Sillan keskiosa, kulmakivi, kuvaa Jeesuksen Kristuksen, Välittäjän, sovitusta, kuolevaisuuden ja kuolemattomuuden yhdyssidettä, luonnollisen ihmisen ja hengellisen ihmisen yhteyttä, muutosta ajallisesta elämästä iankaikkiseen elämään. Jeesuksen Kristuksen kautta ihmiskunta voi tulla sovitetuksi taivaallisen Isänsä kanssa ja voimme voittaa synnin ja kuolevaisuuden muurit, nämä esteet, jotka edustavat hengellistä ja fyysistä kuolemaa. Jeesuksen Kristuksen sovitus on pelastussuunnitelman kulmakivi, luvattu palaaminen taivaallisen Isämme tykö, kuten Kallisarvoisen Helmen Mooseksen kirjassa sanotaan: tämä on pelastussuunnitelma kaikille ihmisille minun Ainosyntyiseni veren kautta, hänen, joka on tuleva aikojen keskipäivänä (KH Moos. 6:62). Jumalan rakkaus, sillan toinen puoli, on palkka uskostamme Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa (Joh. 3:16). Suurin kaikista Jumalan lahjoista on Hänen Poikansa ylimaallinen uhri, Hänen sovituksensa, joka tuo mukanaan paitsi kuolemattomuuden myös iankaikkisen elämän, jos me pidämme Hänen käskynsä ja pysymme vahvana loppuun asti (ks. LK 14:7). Niinpä yrittäessämme rakentaa uskon siltaa meidän täytyy rakentaa elämäämme horjumaton todistus Isästä sekä Pojasta ja Hänen sovituksestaan. Tämä uskon silta tekee eron sen todellisuuden välillä, elämmekö me iankaikkisesti yhdessä taivaallisen Isämme kanssa vai ikuisesti erossa Hänestä, jos pystytämme synnin muureja, jotka kääntävät meidät pois Hänen rakkaudestaan ja armostaan. Pyhän Hengen lahja on uskon sillan perustus. Pelastus tulee ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta sekä hartaan uskomme kautta Häneen, mikä suo meille mahdollisuuden tehdä parannuksen synneistämme ja saada pelastuksen toimitukset, sillan kaiteet. Sisimmässä olevat tunteet ja kuiskaukset elämän esteiden voittamiseksi ja vanhurskaiden valintojen tekemiseksi tulevat kuuntelemalla Pyhän Hengen ääntä. Uskon sillan ylittäminen saattaa olla vaikeampaa kuin ehkä luulemme. Silta kestää myrskyt vain perustuksensa pilareiden lujuuden ansiosta. Elämän myrskyt, uskon koetukset T A M M I K U U

14 kuten kuolema, vakava sairaus, työpaikan menetys tai taloudellinen epävarmuus kuuluvat osana kuolevaiseen olemassaoloomme. Toisinaan nämä koetukset saattavat kärjistyä pisteeseen, jossa ihminen saattaa jopa kyseenalaistaa itse Jumalan ja Vapahtajan olemassaolon. Aina tällaisina hetkinä Puolustaja, Pyhä Henki, joka on seuranasi alati, katoamaton vanhurskauden ja totuuden valtikka (LK 121:46), vastaa pyyntöön saada lujempi usko. Kyllä, me voimme aina löytää ratkaisut jokapäiväisiin ongelmiimme tavoittelemalla päivittäin, uskomme mukaan, Pyhän Hengen ohjausta, joka palauttaa mieleemme kaiken (ks. Joh. 14:26). Haluan valaista tätä seikkaa lainaamalla kirjettä, jonka eräs siihen aikaan uusi käännynnäinen kirjoitti monta vuotta sitten presidentti Harold B. Leelle, joka oli sitä ennen puhunut vaarnakonferenssissa: Puheesi aikana mielessäni toistui ajatus siitä, kuinka elämä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenenä on kuin ylittäisi notkuvaa siltaa, joka kaartuu kasteen, jonka kautta synnymme kirkkoon, ja iankaikkiseen elämään johtavan kuoleman välillä, maailmallisuuden ja synnin myllertävän virran yllä. Kun ihminen lähtee kulkemaan siltaa pitkin, hänen kasteensa läheisyys luo turvallisuuden tunnetta ja uskoa, mutta kun hän huomaa alla olevan virran ja ylitettävänä olevan matkan suunnattoman pituuden, turvallisuudentunne antaa tietä epäilyksen ja pelon puuskittaisille vihlaisuille, jotka saavat hänet luopumaan rukouksen, uskon ja rakkauden ja työnteon säännöllisestä rytmistä, joka tasoittaa hänen edistymistään. Epäilyksen ja välinpitämättömyyden sumut nousevat ja kalvavat sydäntä ja mieltä ollen esteenä ihmisen edistymiselle sekä rajoittaen kykyä tuntea rakkauden voimakkaasti puoleensa vetävää voimaa, joka virtaa siltaa pitkin. Juuri silloin ihminen seisahtuu, laskeutuu polvilleen ja sinnittelee, kunnes rakkauden voima palauttaa uskon ja suunnan sillan ylitykseen. (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1965, s. 15.) Lopuksi, uskon silta ei olisi täydellinen ilman vanhempien ja lasten liittämistä yhteen, heidän yhdistämistään iankaikkisen perheen saavuttamiseksi. Tämän sukupolvien välisen uskon sillan rakentamisen päämääränä on niiden tuleminen yhdeksi niin kuin Isä ja Poika ovat yhtä yhtä iankaikkisen elämän päämäärän saavuttamisessa. Voidaksemme tehdä niin meille on annettu käskyjä: ensiksi lapsille käsky kunnioittaa isäänsä ja äitiään, sitten vanhemmille käsky opettaa lapsiaan vaeltamaan nuhteettomasti Herran edessä (ks. LK 68:28). Kerron esimerkin: Kun olin pieni poika toisen maailmansodan aikana, maahani oli hyökätty, ja vaara vaani kaikkialla ympärillämme. Äitini antoi minulle luottamuksesta ja ykseydestä suurenmoisen opetuksen, jota en ole koskaan unohtanut. Hän sai minut huomaamaan sodan vaarat ja sanoi yksinkertaisesti: Luota sanoihini ja seuraa minua; kuuntele minua. Jos teet niin, suojelen sinua parhaani mukaan. Kuuntelin äitiäni yksinkertaisesti siksi, että rakastin häntä ja luotin häneen. Hieman myöhemmin alkoi koulu, ja se oli uusi silta ylitettäväkseni. Valmistaakseen minua tähän uuteen kokemukseen elämässäni, kodin jättämiseen, äitini pyysi minua kuuntelemaan opettajaani ja tottelemaan. Luotin jälleen äitini neuvoihin. Päätin totella opettajaani ja uusia sääntöjä. Niinpä koulusta tuli tiedon silta oppimattomuuden muurin tilalle. Luottamuksen ja ykseyden opetus oli välttämätöntä sille, että saatoin tulla yhdeksi vanhempieni, perheenjäsenteni ja opettajieni kanssa. Myöhemmin se teki minulle mahdolliseksi olla yhtä Vapahtajani kanssa tulemalla kastetuksi Hänen kirkkoonsa. Se muistutti minua aviomiehenä, isänä ja isoisänä rakentamaan edelleen luottamusta ja ykseyttä perheenjäsentemme kesken pitämällä temppeliliitot. Kuten presidentti Hinkcley on sanonut: Temppeli on tekemisissä kuolevaisuuteen liittyvien asioiden kanssa. Se on silta tämän ja seuraavan elämän välillä. (Stand a Little Taller, 2001, s. 6.) Meidän aikanamme on hyvin helppoa eristäytyä rakentamalla ajallisia, hengellisiä ja jopa sukuun liittyviä tai uskonnollisia muureja. Rakentakaamme sen sijaan enemmän uskon ja sovinnon siltoja ja eläkäämme sen rauhan mukaan, jota ei anneta meille siten kuin maailma antaa (ks. Joh. 14:27), vaan niin kuin Jeesus Kristus, Jumalan Poika antaa. Hän on uskon silta iankaikkisuuteen. Todistan siitä, että Jeesus on Kristus. Luotan Häneen ja Hänen pelastuksensa evankeliumiin, joka on jälleen yhdistävä meidät. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. L I A H O N A 12

15 Ei ole hyvä ihmisen olla yksinänsä Sheri L. Dew toinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa Yksikään avioliitto tai perhe, yksikään seurakunta tai vaarna tuskin saavuttaa täysiä mahdollisuuksiaan ennen kuin aviomiehet ja vaimot, äidit ja isät, miehet ja naiset työskentelevät yhdessä samaa päämäärää kohden. Lähes viiden vuoden ajan minulla on ollut siunaus saada palvella Apuyhdistyksen sisarten ja pappeusjohtajien kanssa Afrikasta Amazonille. Nämä kokemukset teidän kanssanne ovat vahvistaneet minulle erään evankeliumin perusperiaatteen tärkeyttä. Haluan osoittaa sanani tästä periaatteesta erityisesti kirkon nuorille aikuisille miehille ja naisille, jotka ovat aloittamassa elämänsä vaativinta vaihetta. Kuluneena kesänä loukkasin olkapääni ja menetin viikkokausiksi kyvyn käyttää toista kättäni. En ollut tajunnut, kuinka paljon toinen käsi tarvitsee toisen käden tukea tai kuinka paljon vähemmän pystyin nostamaan yhdellä kädellä kuin kahdella tai että oli joitakin asioita, joita en pystynyt tekemään lainkaan. Sen lisäksi, että tämä vamma sai minut kunnioittamaan entistä enemmän niitä, jotka tulevat niin hyvin toimeen jonkin fyysisen rajoituksen kanssa, se myös auttoi minua käsittämään, kuinka paljon enemmän kaksi yhdessä työskentelevää kättä voi tehdä. Kaksi on yleensä parempi kuin yksi, 1 kuten Isämme vahvisti julistaessaan, että ihmisen ei ollut hyvä olla yksinänsä, 2 ja antoi Aadamille avuksi kumppanin jonkun, jonka selvästi erilaiset kyvyt tasapainottaisivat häntä, auttaisivat häntä kantamaan kuolevaisuuden taakkoja ja tekemään sellaista, mitä hän ei voinut tehdä yksin. Sillä Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista. 3 Saatana ymmärtää, mikä voima on miehillä ja naisilla, jotka ovat yhtä vanhurskaudessa. Häntä kirveltää yhä se, että hänet tuomittiin iankaikkiseen karkotukseen sen jälkeen kun Mikael johti uskollisista miehistä ja naisista muodostuneet ja Kristuksen asian puolesta yhdistyneet taivaan joukot häntä vastaan. Pietarin hyytävin sanoin saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. 4 Lusifer on päättänyt nielaista avioliitot ja perheet, koska niiden kuolema uhkaa kaikkien osapuolien pelastusta ja koko Herran valtakunnan elinvoimaa. Näin Saatana yrittää hämmentää meidän käsitystämme huoneenhaltijan tehtävästämme ja luonteenomaisesta roolistamme miehinä ja naisina. Hän pommittaa meitä eriskummallisilla ajatuksilla sukupuolesta, avioliitosta, perheestä ja kaikista miehen ja naisen välisistä suhteista. Hän haluaisi saada meidät uskomaan, että miehet ja naiset ovat niin samanlaisia, etteivät meidän ainutlaatuiset taipumuksemme ole tarpeen, tai niin erilaisia, ettemme koskaan voi toivoa voivamme ymmärtää toisiamme. Kumpikaan ei ole totta. Isämme tiesi täsmälleen, mitä Hän teki luodessaan meidät. Hän loi meidät kyllin samanlaisiksi rakastaaksemme toisiamme, mutta kyllin erilaisiksi, niin että meidän olisi yhdistettävä vahvuutemme ja tehtävämme luodaksemme kokonaisuuden. Ei mies eikä nainen ole täydellinen tai kokonainen ilman toista. Näin ollen yksikään avioliitto tai perhe, yksikään seurakunta tai vaarna tuskin saavuttaa täysiä mahdollisuuksiaan ennen kuin aviomiehet ja vaimot, äidit ja isät, miehet ja naiset työskentelevät yhdessä samaa päämäärää kohden, kunnioittaen toistensa vahvuuksia ja luottaen niihin. Nämä totuudet Jumalan antamista miesten ja naisten huoneenhaltijan tehtävistä ovat tänä aikana suureksi osaksi hukassa maailmalta. Niitä ei löydä TV:n tilannekomiikasta eikä valitettavasti joistakin kodeista ja seurakunnistakaan. Mutta ne eivät ole hukassa Herralta, joka on antanut meille esikuvan kaikessa, ettei [meitä] eksytettäisi. 5 Herran mallin puolisoille ja laajemmin miehille ja naisille, jotka tekevät yhdessä työtä Hänen valtakunnassaan, vakiinnuttivat ensimmäiset vanhempamme. Yhdessä Aadam ja Eeva tekivät työtä 6, surivat 7, olivat kuuliaisia, saivat lapsia 8, opettivat jälkeläisilleen evankeliumia 9, huusivat Herran nimeä, kuulivat Herran äänen 10, siunasivat Jumalan nimeä 11 ja pyhittäytyivät Jumalalle. Pyhissä kirjoituksissa Aadamiin ja Eevaan viitataan toistuvasti pronominilla he. Aadam ei voinut pappeudellaan eikä Eeva äitiydellään yksin aikaansaada lankeemusta. Heidän T A M M I K U U

16 ainutlaatuiset roolinsa olivat yhteydessä toisiinsa. He pitivät neuvoa keskenään, kantoivat taakkoja, joita kumpikaan ei olisi voinut kantaa yksin, ja sitten yhdessä he kohtasivat erämaan ja kaiken siihen liittyvän epävarmuuden. Tämä on Herran malli vanhurskaille miehille ja naisille. Jotkut meistä kohtaavat elämäntilanteita, jotka eivät ole kaikkein ihanteellisimpia. Ymmärrän tämän. Olen kohdannut tätä itsekin. Ja kuitenkin, rakkaat nuoret ystäväni, joiden käsissä on kirkon ja sen perheiden tulevaisuus, minun täytyy kertoa teille, että teidän ymmärryksenne tästä jumalallisesta mallista vaikuttaa teidän avioliittoonne, teidän perheeseenne, teidän kykyynne auttaa valtakunnan rakentamisessa ja teidän iankaikkiseen elämäänne. Nuoret sisareni, jotkut yrittävät vakuutella teille, että kun kerran teitä ei aseteta pappeuteen, teitä on huijattu. He ovat yksinkertaisesti väärässä eivätkä he ymmärrä Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Pappeuden siunaukset ovat jokaisen vanhurskaan miehen ja naisen ulottuvilla. Me voimme kaikki saada Pyhän Hengen, saada henkilökohtaista ilmoitusta ja saada temppelipyhityksen temppelissä, josta me tulemme aseistettuina voimalla. 12 Pappeuden voima parantaa, suojelee ja rokottaa kaikki vanhurskaat pimeyden voimia vastaan. Mikä tärkeintä, Herran huoneen korkeimpiin toimituksiin sisältyvän pappeuden täyteyden voivat vastaanottaa vain mies ja vaimo yhdessä. 13 Harold B. Lee on sanonut: Puhdas naiseus ja pappeus yhdessä vievät korotukseen. Mutta naiseus ilman pappeutta tai pappeus ilman puhdasta naiseutta eivät merkitse korotusta. 14 Sisaret, pappeuden voima ei vähennä meidän naisten merkitystä, se lisää sitä. Tiedän tämän olevan totta, sillä olen kokenut sen yhä uudelleen. Teidän tulevat aviomiehenne ja miehet, joiden kanssa palvelette, tarvitsevat sitä tukea, jota vain te voitte antaa. Teillä on sisäistä hengellistä voimaa, jossa presidentti James E. Faust sanoi naisten olevan miesten veroisia ja jopa voittavankin miehet. 15 Älkää luopuko hengellisestä vastuustanne. Teidän uskonne saarnaa kunnioitusta herättäviä saarnoja. Mikään määrä peilin edessä vietettyä aikaa ei tee teistä yhtä viehättäviä kuin se, että Pyhä Henki on kanssanne. Siunatkaa perhettänne ja kirkkoa niin kuin vain Jumalan nainen voi hyveellä, uskolla, rehellisyydellä ja jatkuvalla myötätunnolla. Nuoret miehet, teidän asettamisenne pappeuteen on suuri etuoikeus ja vastuu eikä oikeus hallita. Olkaa erehtymättömän kelvollisia käyttämään tätä jumalallista voimaa, joka on annettu teille voidaksenne palvella. Mies ei ole koskaan suurenmoisempi kuin silloin, kun Henki ohjaa häntä kunnioittamaan pappeutta, joka hänellä on. Jos solmitte avioliiton hyveellisen naisen kanssa, joka voi kuulla Herran äänen, niin hän on siunauksenanne elämänne jokaisena päivänä. Ajatelkaa Eevaa. Hän oli ensimmäinen, joka näki, että puun hedelmä oli hyvä, ja syötyään sitä hän antoi myös miehellensä, ja hänkin söi 16 Ilman Eevaa meidän kehityksemme olisi pysähtynyt. Vanhin Dallin H. Oaks sanoi, että hänen tekonsa oli kunniakas välttämättömyys [joka avasi oven] kohti iankaikkista elämää. Aadam osoitti viisauttaan tekemällä samoin. 17 Nuoret miehet, te johdatte kotona ja kirkossa. Mutta olkaa kyllin nöyriä kuuntelemaan ja ottamaan oppia elämänne naisilta. He antavat näkemystä ja tasapainoa ja vertaansa vailla olevaa viisautta. Ja kun haasteita tulee, saatte nähdä, kuinka sitkeä on nainen, joka on omistautunut Isälle Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle. Tämä miehille ja naisille annettu jumalallinen malli, joka vahvistaa avioliittoja ja perheitä, lujittaa myös kirkkoa. Sillä kirkkokaan ei voi täyttää luomisensa tarkoitusta, elleivät sekä uskolliset miehet, joilla on pappeus, että vanhurskaat naiset, jotka iloitsevat palvelemisesta pappeuden johdolla, tee työtä yhdessä. Olen itse yhä uudelleen kokenut tämän ilon. Mieleeni tulee eräs Brasiliassa pidetty kokous, jossa minulla oli tulkki, joka oli epävarma kyvystään kääntää englanninkielisen puheeni portugaliksi. Mutta kävikin niin, että yhteistyömme sujui vaivattomasti. L I A H O N A 14

17 Näkymä puhujakorokealueelta seitsemänkymmenen koorumien takaa osoittaa konferenssikeskuksen olevan ääriään myöten täynnä. Kokouksen jälkeen sain selville, miksi. Kuulin, että kokouksen johtavana virkamiehenä toiminut johtava auktoriteetti oli istunut koko kokouksen ajan kirjaimellisesti istuimensa reunalla meidän takanamme ja tarvittaessa kuiskannut tulkille, minkä lisäksi hän oli myös antanut toiselle pappeusjohtajalle tehtäväksi rukoilla meidän kummankin puolesta koko ajan. Tuo johtava auktoriteetti loi tukea antavan turvaverkon, niin että minä saatoin täyttää tehtävän, jonka hän oli antanut minulle. Tällaisella tukirenkaalla ei ole loppua, koska ei ole loppua niillä hyvillä töilläkään, joita vanhurskaat miehet ja naiset tekevät, kun he kunnioittavat toisiaan ja sivaltavat sirpillään korjatakseen satoa rinta rinnan Herran viinitarhassa. Voidaksemme rakentaa Jumalan valtakuntaa meidän, Jumalan miesten ja naisten, täytyy rakentaa toisiamme. Ei ole sellaista haastetta aktivoinnin, aktiivisena pitämisen, perheiden tai minkään suhteen jota emme pysty ratkaisemaan, kun neuvottelemme yhdessä neuvostoissa ja autamme toisiamme keventämään taakkaa. Rakkaat nuoret ystäväni, oppikaa Herran malli miehille ja naisille nyt. Miettikää pyhien kirjoitusten kuvauksia Aadamista ja Eevasta ja katsokaa, mitä sellaista Herra opettaa teille, mikä vahvistaa teidän avioliittoanne, perhettänne ja työtänne kirkossa. Äskettäiset hirvittävät tapahtumat Yhdysvalloissa näyttävät merkitsevän sitä, että edessä on vaikeita aikoja. Mutta nuo ajat tulevat olemaan täynnä luottamusta ja urheutta, jos sukupolvenne miehet ja naiset liittyvät yhteen vanhurskaudessa ennen näkemättömällä tavalla. Ei ole mitään rajoja sille, mitä voimme aikaansaada, kun teemme työtä yhdessä taakkamme jakaen pappeuden ohjaavalla johdolla. Isämme mallit auttavat meitä välttämään petosta. Ottakaa Herrasta älkääkä maailmasta ajatuksenne ja ihanteenne miehistä ja naisista. Sillä nuoret ystäväni, te olette niitä äitejä, isiä ja johtajia, jotka varattiin tätä ennen näkemätöntä aikaa varten, koska Isämme tuntee teidät ja Hän tietää, että teillä on kykyjä kohdata maailma ja olla pelottomia valtakunnan rakentamisessa. Tehkää se yhdessä, sillä ei ole hyvä ihmisen olla yksinänsä. Kohottakaa toisianne, ja yhdessä te pystytte kohottamaan kuolevaisuuden ihanat taakat ja saatte kirkkautta päänne päälle iankaikkisesti. 18 Herra tarvitsee vanhurskaita miehiä ja vanhurskaita naisia rakentamaan Hänen valtakuntaansa. Tiedän, että tämä on totta. Jumala on meidän Isämme. Hänen ainoa Poikansa on Kristus. Tämä on Heidän työnsä ja Heidän kirkkautensa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Ks. Saarn. 4:9. 2. KH Moos. 3:18; ks. myös KH Aabr. 5: Kor. 11: Piet. 5:8. 5. LK 52: Ks. KH Moos. 5:1. 7. Ks. KH Moos. 5: Ks. 2. Ne. 2: Ks. KH Moos. 5: KH Moos. 5: Ks. KH Moos. 5: Ks. LK 109: Ks. LK 131:1 4; LK 132: The Teachings of Harold B. Lee, 1996, s Ks. Mitä merkitsee olla Jumalan tytär, Liahona, tammikuu 2000, s KH Moos. 4: Suuri autuudensuunnitelma, Valkeus, tammikuu 1994, s Ks. KH Aabr. 3:26. T A M M I K U U

18 Rukous Vanhin Henry B. Eyring kahdentoista apostolin koorumista Kun meillä on uskoa, me voimme rukoilla sitä, mitä tarvitsemme, ja olla kiitollisia siitä, mitä tahansa saammekin. Ainoastaan tämän uskon avulla me rukoilemme niin uutterasti kuin Jumala vaatii. Maailma tuntuu olevan sekaisin. On sotien melskettä ja sanomia sodista. Kokonaisten maanosien talous horjuu. Sateiden puutteen vuoksi satoja menetetään eri seuduilla kaikkialla maailmassa. Ja vaarassa olevat ihmiset ovat täyttäneet taivaan rukousten tulvalla. Julkisesti ja yksityisesti he pyytävät Jumalalta apua, lohdutusta ja ohjausta. Olette viime aikoina todennäköisesti minun laillani huomanneet, että rukouksista on tullut paitsi lukuisampia, myös hartaampia. Kokouksissa istun usein korokkeella lähellä henkilöä, jota on pyydetty pitämään rukous. Olen viime aikoina kuunnellut ihmeissäni. Puhutut sanat ovat selvästi Jumalan innoittamia, sekä paljonpuhuvia että viisaita. Äänensävy on rakastavan lapsen, joka tavoittelee apua, ei kuten me saattaisimme pyytää maalliselta vanhemmalta, vaan kaikkivoivalta taivaalliselta Isältä, joka tietää tarpeemme ennen kuin pyydämmekään. Tällainen turvautuminen palavaan rukoukseen, kun maailma tuntuu olevan sijoiltaan, on yhtä vanha kuin ihmiskunta. Murheellisten tapahtumien ja vaaran aikoina ihmiset kääntyvät rukouksessa Jumalan puoleen. Jopa muinainen kuningas Daavid näkisi, mitä on tapahtumassa. Muistatte hänen Psalmien kirjassa olevat sanansa: Herra on sorrettujen turva, hän on suoja ahdingon aikana. Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua. 1 Hartaiden rukousten suuri lisääntyminen ja rukoilemisen julkinen hyväksyminen ovat olleet minun ja muiden mielestä merkille pantavia. Useammin kuin kerran viime päivien aikana joku on sanonut minulle hyvin painokkaasti ja huolestuneena: Toivon, että tämä muutos säilyy. Huoli on aiheellinen. Oma, henkilökohtainen kokemuksemme ja Jumalan aikakirjat Hänen kanssakäymisestään lastensa kanssa opettavat meille sen. Riippuvuus Jumalasta voi äkisti haalistua, kun rukouksiin vastataan. Ja kun vaikeudet vähenevät, niin käy rukouksillekin. Mormonin Kirja toistaa tuon surullisen kertomuksen yhä uudelleen. Helamanin kirjasta: Oi, kuinka olette saattaneet unohtaa Jumalanne juuri samana päivänä kuin hän on teidät pelastanut? 2 Ja myöhemmin samassa kirjassa, sen jälkeen kun Jumala on vastannut rukouksiin armollisella hyvyydellä, tätä hirvittävää kaavaa kuvaillaan jälleen: Ja tästä me voimme nähdä, kuinka petollisia ja kuinka epävakaisia ihmislasten sydämet ovat; ja me voimme nähdä, että Herra suuressa, äärettömässä hyvyydessänsä siunaa niitä ja antaa niiden menestyä, jotka häneen turvaavat. Ja me voimme nähdä, että juuri silloin, kun hän antaa kansansa menestyä, niin että sen pellot enentyvät ja samoin sen lammaskatraat ja karjalaumat, sen kulta ja hopea ja kaikenkaltaiset kalleudet; ja säästää sen hengen ja pelastaa sen sen vihollisten käsistä; pehmittää sen vihollisten sydämet, niin etteivät nämä julistaisi sotia sitä vastaan; sanalla sanoen, tekee kaikenkaltaista kansansa menestyksen ja onnen hyväksi; juuri silloin se paaduttaa sydämensä ja unohtaa Herran, Jumalansa, ja polkee Pyhän jalkoihinsa ja tämän se tekee elämänsä helppouden ja ylen suuren menestyksensä tähden. Ja tästä me näemme, että ellei Herra kurita kansaansa monin ahdistuksin, ellei hän rankaise sitä kuolemalla ja kaikenlaisella rutolla, se ei häntä muista. 3 Ja sitten saman kohdan myöhemmistä sanoista me opimme, miksi me niin helposti unohdamme siunaustemme lähteen ja lakkaamme tuntemasta tarvetta rukoilla uskossa: Voi kuinka mielettömiä ja kuinka turhuuteen kiintyviä ja kuinka syntisiä ja perkeleellisiä, kuinka nopeita pahaan ja kuinka hitaita hyvään ovat ihmislapset, ja kuinka auliita kallistamaan korvansa pahan sanoille ja kiinnittämään sydämensä maailman turhuuksiin! Kuinka nopeat ylpistymään, kuinka nopeat rehentelyyn ja tekemään kaikenlaista syntiä, ja kuinka hitaat he ovat muistamaan Herraa Jumalaansa ja kallistamaan korvansa hänen neuvoillensa, kuinka hitaat kulkemaan viisauden polkuja! Katso, he eivät halua, että Herra, heidän Jumalansa, joka on heidät L I A H O N A 16

19 luonut, heitä johtaisi ja hallitsisi; hänen suuresta hyvyydestänsä ja hänen heitä kohtaan osoittamastansa armosta huolimatta he vähät välittävät hänen neuvoistansa eivätkä halua häntä oppaaksensa. 4 Nämä pyhien kirjoitusten kolme lyhyttä jaetta ilmaisevat meille kolme syytä surulliseen ajautumiseen pois nöyrästä rukouksesta. Ensimmäiseksi, samalla kun Jumala pyytää meitä hartaasti rukoilemaan, sielumme vihollinen halveksii ja sitten pilkkaa sitä. Toisessa Nefin kirjassa oleva varoitus on tosi: Ja nyt, rakkaat veljeni, minä huomaan, että te vielä pohditte sydämessänne; ja minua murehduttaa, että minun täytyy puhua tästä asiasta. Sillä jos te kuuntelisitte Henkeä, joka opettaa ihmisiä rukoilemaan, te tietäisitte, että teidän täytyy rukoilla; sillä paha henki ei opeta ihmistä rukoilemaan, vaan opettaa hänelle, ettei hänen pidä rukoilla. 5 Toiseksi, Jumala unohdetaan turhamaisuuden vuoksi. Hiukkanen menestystä ja rauhaa tai edes vähäinen käänne parempaan voi antaa meille itseriittoisuuden tunteita. Voimme nopeasti tuntea, että hallitsemme omaa elämäämme, että muutos parempaan on omaa ansiotamme eikä Jumalan, joka on yhteydessä meihin Hengen hiljaisen äänen kautta. Ylpeys luo sisällemme melua, jonka vuoksi meidän on vaikea kuulla Hengen hiljaista ääntä. Ja pian emme turhamaisuudessamme enää edes koeta kuunnella sitä. Saatamme nopeasti alkaa ajatella, ettemme tarvitse sitä. Kolmas syy on juurtunut syvälle sisimpäämme. Olemme rakastavan taivaallisen Isän henkilapsia, Isän, joka asetti meidät kuolevaisuuteen nähdäkseen, haluaisimmeko haluaisimmeko vapaaehtoisesti pitää Hänen käskynsä ja tulla Hänen rakkaan Poikansa tykö. He eivät pakota meitä. He eivät voi, sillä se olisi esteenä onnensuunnitelmalle. Joten meissä on Jumalan antama halu olla vastuussa omista valinnoistamme. Tämä halu tehdä omat valintamme on osa pyrkimistä kohti iankaikkista elämää. Mutta jos katsomme Konferenssivieraita kulkemassa Suolajärven temppelin ohi kohti konferenssikeskusta. elämää ainoastaan kuolevaisilla silmillämme, se voi tehdä riippuvuuden Jumalasta vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi, kun tunnemme niin voimakasta halua olla itsenäisiä. Tämä tosi oppi voi kuulostaa ankaralta: Sillä luonnollinen ihminen on Jumalan vihollinen ja on ollut Aadamin lankeemuksesta lähtien ja on oleva iankaikkisesta iankaikkiseen, ellei hän noudata Pyhän Hengen kehoituksia ja riisu pois luonnollista ihmistä ja tule pyhäksi Herran Kristuksen sovituksen kautta ja muutu lapsen kaltaiseksi, alistuvaiseksi, sävyisäksi, nöyräksi ja kärsivälliseksi, täyty rakkaudesta ja alistu halusta kaikkeen, mitä Herra katsoo hyväksi panna hänen kannettavaksensa, aivan kuin lapsi alistuu isänsä tahtoon. 6 Ne, jotka alistuvat lapsen tavoin, tekevät niin, koska he tietävät, että Isä haluaa ainoastaan lastensa onnea ja että vain Hän tuntee tien. Tämä todistus meillä täytyy olla jatkaaksemme rukoilemista kuten alistuva lapsi sekä hyvinä että vaikeina aikoina. Kun meillä on tätä uskoa, me voimme rukoilla sitä, mitä tarvitsemme, ja olla kiitollisia siitä, mitä tahansa saammekin. Ainoastaan tämän uskon avulla me rukoilemme niin uutterasti kuin Jumala vaatii. Kun Jumala on käskenyt meitä rukoilemaan, Hän on käyttänyt sellaisia sanoja kuten rukoilkaa lakkaamatta ja rukoilkaa alati ja voimallinen rukous. T A M M I K U U

20 Nuo käskyt eivät edellytä monisanaisuutta. Itseasiassa Vapahtaja on sanonut meille, ettemme me tarvitse rukoillessamme monia sanoja. Jumalan edellyttämä rukoilemisen uutteruus ei vaadi korusanaisuutta eikä tuntikausien yksinäisyyttä. Tätä opetetaan selkeästi Alman kirjoituksissa Mormonin Kirjassa: Ja kun ette huuda Herran puoleen, antakaa sydämenne täyttyä ja ylitse vuotaa lakkaamattomasta rukouksesta oman onnenne ja myös niiden onnen puolesta, jotka teitä ympäröivät. 7 Sydämemme voi kääntyä Jumalan puoleen ainoastaan, kun se on täynnä rakkautta Häntä kohtaan ja luottamusta Hänen hyvyyteensä. Joseph Smith antoi meille jo poikana esimerkin siitä, kuinka me voimme oppia rukoilemaan Jumalan rakkauden täyttämästä sydämestä ja sitten rukoilla lakkaamatta läpi koettelemusten ja siunausten täyttämän elämän. Joseph lähti lehtoon rukoilemaan uskoen siihen, että rakastava Jumala vastaisi hänen rukoukseensa ja lievittäisi hänen hämmennystään. Hän sai tuon varmuuden lukemalla Jumalan sanaa ja saamalla todistuksen sen totuudesta. Hän sanoi lukeneensa Jaakobin kirjeestä: pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. 8 Hänen uskonsa kysyä Jumalalta rukouksessa oli seurausta pyhien kirjoitusten kohdan mietiskelystä, joka sai hänet vakuuttuneeksi Jumalan rakastavasta luonteesta. Hän rukoili, kuten meidän täytyy, uskoen rakastavaan Jumalaan. Joseph rukoili päättäen paitsi kuunnella myös totella. Hän ei kysynyt ainoastaan saadakseen tietää totuuden. Hän oli sitoutunut toimimaan sen mukaisesti, mitä tahansa Jumala ilmoittaisi hänelle. Hänen kirjallinen selontekonsa tekee selväksi sen, että hän rukoili vakain mielin ja oli lujasti päättänyt noudattaa saamaansa vastausta. Hän kirjoitti: Milloinkaan ei ole mikään kirjoitustenkohta käynyt voimallisemmin ihmissydämeen kuin tämä silloin minun. Se tuntui väkevänä täyttävän sydämeni jokaisen sopen. Mietin sitä yhäti uudestaan ja uudestaan, ymmärtäen, että jos joku, niin minä tarvitsen viisautta Jumalalta; sillä enhän tiennyt, mitä tehdä, ja saamatta enemmän viisautta, kuin mitä minulla silloin oli, en koskaan tietäisikään; sillä eri lahkojen uskonnonopettajat ymmärsivät samat raamatunkohdat niin eri tavoin, että se oli omiaan hävittämään kaiken luottamuksen kysymyksen ratkaisemiseen Raamattuun vetoamalla. 9 Isä ja Hänen rakas Poikansa ilmestyivät Josephille vastauksena tämän rukoukseen. Ja kuten hän oli halannut, hänelle kerrottiin, kuinka menetellä. Hän totteli kuin lapsi. Hänen käskettiin olla liittymättä yhteenkään kirkkoon. Hän teki, kuten häntä käskettiin. Ja uskollisuutensa tähden hänen rukouksiinsa vastattiin tulevina päivinä ja kuukausina ja vuosina valkeuden ja totuuden runsaudella. Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteys ja Jumalan valtakunnan avaimet palautettiin maan päälle. Josephin nöyrä riippuvuus Jumalasta johti evankeliumin sekä valtuuden ja pyhien toimitusten palauttamiseen. Tämän palautuksen ansiosta meillä on mahdollisuus valita mitä korvaamattomin riippumattomuus olla vapaita synnin orjuudesta Jeesuksen Kristuksen sovituksen puhdistavan voiman kautta. Joseph Smithin kutsumus oli ainutlaatuinen, ja kuitenkin hänen nöyrä rukouksensa voi olla hyödyllisenä esikuvana meille. Hän aloitti, kuten meidän tulee, uskomalla rakastavaan Jumalaan, joka voi ja haluaa olla kanssakäymisissä meidän kanssamme ja auttaa meitä. Tämä usko oli peräisin vaikutelmista, joita hän sai mietiskellessään pyhissä kirjoituksissa olevia Jumalan palvelijoiden sanoja. Me voimme ja meidän täytyy kääntyä usein ja perusteellisesti Jumalan sanan puoleen. Jos meistä tulee välinpitämättömiä pyhien kirjoitusten tutkimisessamme, meistä tulee välinpitämättömiä myös rukouksissamme. Emme ehkä lakkaa rukoilemasta, mutta rukouksistamme tulee itseään toistavampia, kaavamaisempia, ne jäävät vaille vilpittömyyttä. Sydämemme ei voi ylitse vuotaa Jumalan puoleen, jota emme tunne, ja pyhät kirjoitukset ja elävien profeettojen sanat auttavat meitä tuntemaan Hänet. Kun tunnemme Hänet paremmin, me rakastamme Häntä enemmän. Meidän täytyy myös palvella Häntä rakastaaksemme Häntä. Joseph Smith teki niin ja antoi lopulta henkensä Hänen palveluksessaan. Joseph rukoili aikomuksenaan olla kuuliainen. Tämä kuuliaisuus käsittää aina lähimmäisten palvelemisen. Palveleminen Jumalan työssä antaa meidän tuntea osittain sitä, mitä Hän tuntee, ja tulla tuntemaan Hänet. Sillä kuinka ihminen voi tuntea isännän, jota hän ei ole palvellut, vaan on hänelle vieras ja on kaukana hänen sydämensä aivoituksista ja aikeista? 10 Kun rakkautemme Häntä kohtaan lisääntyy, samoin käy myös meidän halullemme lähestyä Isää rukouksessa. Tämän konferenssin puheet ja musiikki opastavat teitä tekemään sitä, mikä auttaa teitä vastustamaan L I A H O N A 18