Tutussa porukassa vanhaksi Sinikka Korvenmaa, 59, muistaa,

Transkriptio

1 Joukko nuoria boheemeja perheitä muutti yhteisöön 26 vuotta sitten. Jo silloin he vitsailivat vanhenevansa yhdessä. Nyt se on sitten edessä. Teksti Merja Ojansivu Kuvat HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN Tutussa porukassa vanhaksi Sinikka Korvenmaa, 59, muistaa, että muuttoruljanssi oli hirveä. Viisikymmentä intoa uhkuvaa aikuista kantoi Lundioita, pinnasänkyjä ja pottia sisään, ja saman verran lapsia juoksenteli valtoimenaan pihassa, Sinikka naurahtaa. Elokuussa tulee 27 vuotta siitä, kun Jyväskylän Tuulenkylän yhteisön asukkaat muuttivat koteihinsa, Korvenmaan perhe muiden mukana. Tuolloin alueella ei ollut vielä paljon liikennettä, sillä Tuulenkylä ja koko Kuokkalan uusi asuntomessualue sijaitsi Kuokkalan korvessa. Sillä nimellä keskustasta muuttaneet nuoret sitä kutsuivat. Lapsille piha oli turvallinen suojapaikka ympyrään rakennettujen rivitalojen keskellä. Lääkäri ja lastenpsykiatri Sinikka Korvenmaa muutti luhtirivitalon toisen kerroksen päätyasuntoon yhdessä aviopuolisonsa sekä 1-vuotiaan Nooran ja 4-vuotiaan Tanjan kanssa. Neljä huonetta ja keittiö toteuttivat perheen unelman. Sauna ja pesutupa olivat Tuulenkylässä yhteiset. Pesukonetta ei tarvinnut ostaa. Moni muukin hankinta hoitui yhteisesti. Se oli hyvä, sillä perheen tuloista 60 prosenttia meni asuntolainan hoitoon. Korvenmaa muistaa, kuinka erkkeristä ja ikkunoiden määrästä piti suunnitteluvaiheessa taistella. Jos halusi asuntoonsa lisäikkunoita, niistä piti maksaa erikseen. Olohuoneessa on myös jännittävä pyöreä ikkuna, tyypillistä Oulun koulukuntaa ja oman aikansa wau-arkkitehtuuria. Alku oli villiä Yhteisön alkuaikana meno oli varsin vauhdikasta. Tuulenkylään muutti enimmäkseen akateemisesti koulutettua väkeä ja yliopiston opiskelijoita. Oli opettajia, tutkijoita, terapeutteja, arkkitehti, graafikko, kuvaaja ja kirjailija. Yhteisön suunnitteluvaihe oli pitkä: pidettiin seminaareja ja istuttiin pohtimassa yhdessä arkkitehtien ja yhteisögurujen kanssa. Silti arki yllätti. Lapset villiintyivät. Pihan istutuksia revittiin ja oksia taiteltiin puista. Kukaan ei ehtinyt valvomaan lapsilaumaa, Sinikka Korvenmaa muistelee. Päätimme, että lapsille laaditaan yhteiset pihasäännöt, vaikka vapaa kasvatus olikin yleinen ihanne. Sinikka Korvenmaa penkoo keittiön kaappia ja miettii, olisiko aikoinaan laadittu sääntökokoelma siellä vielä tallessa. Dokumenttia ei löydy, mutta tärkeimmät» Lopulta uunissä kypsy seitsemän erilaista makaronilaatikkoa. 70 ET 6/2012

2 Matti Salmi (keskellä), Pete keksi hauskan leikin Kertulle ja Juholle, Matti Salmi oikealla. i ET 6/

3 Sinikka Korvenmaa muutti tyttären huoneen meditaatiohuoneeksi. säännöt hän muistaa. Numero yksi oli se, että kaikki saavat komentaa kaikkien lapsia. Toiseksi: maakellarin katolle ei saa kiivetä. Taisi niitä olla kymmenen kohtaa kaikkiaan. 72 ET 6/2012 Sääntö numero yksi oli se, että kaikki saavat komentaa kaikkien lapsia. Joko mut on haettu? Yhteisön syntyvaiheessa lapset toimivat liimana. Lasten kautta aikuiset tutustuivat parhaiten toisiinsa. Olin haaveillut yhteisöön muuttaessani niin likeisistä naapurisuhteista, että olisi voinut piipahtaa kylään ilman kutsua. Olin pettynyt, kun se ei toteutunut. Lapset kyllä kulkivat kodista toiseen. Tuulenkylän oma päiväkoti sijaitsi Yhteistalossa omassa pihapiirissä. Lapset tunsivat toisensa, ja hoitajat pysyivät samoina. Järjestely oli ihanteellinen isille ja äideille. Kerran kannoin Nooran peiton sisällä päiväkotiin, kun en raaskinut häntä herättää, Korvenmaa muistaa. Kun äiti tai isä ilmestyi pihapiiriin, lapset huusivat vanhemmilleen: Joko mut on haettu? Aikuistuneet lapset kokoontuvat toisinaan Tuulenkylässä ja muistelevat ihanaa, villinvapaata lapsuuttaan. He ovat edelleen kuin yhtä suurta perhettä. Yhteisruokailu lopahti Reippaasti yli puolet Tuulenkylän asukkaista on edelleen alkuperäisiä. Nuorina perheinä tulleet ovat nyt kuudenkympin kahta puolta ja kuin sisaruksia keskenään. Alkuperäiset yhteisöllisyyden ihanteet ovat vuosien mittaan haalistuneet tai ainakin muuttaneet muotoaan. Yhteisruokailu säilyi lauantain kohokohtana viime vuosiin saakka. Lähes kaikki aikuiset ja lapset kokoontuivat Yhteistalon pitkän pöydän ääreen nauttimaan ruokatiimin tuotoksista ja seurustelemaan aterian jälkeen kaikessa rauhassa. Tuulenkylän alkuperäisasukas Leo Turunen, 60, muistelee haikeasti kuuluneensa ainakin makaronilaatikkoporukkaan sekä karjalanpaisti- ja lihapullaporukkaan. Lihapullien valmistus alkoi siitä, että ostettiin seitsemän kiloa sikanautaa. Aina se ei riittänyt, kun lapset innostuivat kilvan pistelemään poskeensa herkkuruokaa.

4 Valokuvaaja Matti Salmen olohuone on myös työhuone. Jossain vaiheessa suhde ruokaan muuttui, Leo Turunen hämmästelee vieläkin. Ensiksi tulivat lihattoman ruuan syöjät. Sitten ei saanut olla laktoosia, sitten kuvioihin tuli vegaaniruokaa ja keliakiaa. Kun viimeistä kertaa valmistin makaronilaatikkoa, uunissa kypsyi seitsemää eri sorttia. Ruuatkin ostettiin vuosikaudet kimpassa. Yksi keräsi vuorollaan kauppalistan kaksi kertaa viikossa, ja kauppa-auto toi ostokset Yhteistalolle, josta ne jaettiin perheisiin. Vuosien mittaan tilauslista supistui ja supistui, ja vähitellen yhteisostot loppuivat. Koti eikä sijoitus Elintason nousu tempaisi myös Tuulenkylän nuoret perheet kulutusjuhlan humuun. Alkuvaiheessa tyhjällä parkkipaikalla oli kaksi autoa. Porukka mietti jopa, että alue muutettaisiin osittain lentopallokentäksi. Sitten ruutuihin alkoi ilmestyä Ladoja ja Wartburgeja. Nyt monilla perheillä on auto, toisilla kaksi. Vähitellen nuoret akateemiset pääsivät kiinni vastuullisiin tehtäviin, eikä aikaa yhteispuuhiin ollut enää entiseen malliin. Leo Turunen huomasi, että moneen perheeseen ostettiin oma pesukone, vaikka pesutuvalla on yhteinen laitoskone ja hyvä kuivaustila. Kimpassa on hankittu maalaustarvikkeet, moottorisaha, painepesuri, ruohonleikkuri, remonttityökalut ja haravat. Nettiyhteyskin on yhteinen. Turunen päivittelee, miten paljon asunnon merkitys on vuosien varrella muuttunut. Kun tulimme tänne, omistusasujilla oli 16 prosentin korolla pyörinyt asuntolaina. Kukaan ei ajatellut asuntoa sijoituksena eikä kukaan ajatellut kerryttävänsä omaisuutta. Nythän asunto on säästökohde ja sijoitus, jonka arvon odotetaan nousevan. Onko omistamisesta tullut tärkeämpää kuin yhteisöllisyydestä? Äidit rauhottuivat löylyissä Tuulenkylän yhteissauna miehille ja naisille tosin erikseen on osoittautunut vankimmaksi yhteisöllisyyden linnakkeeksi. Molempien sukupuolten yhteissaunasta Lopulta uunissä kypsyi seitsemän erilaista makaronilaatikkoa. oli alussa puhetta, mutta siitä kuitenkin luovuttiin. Liekö syynä ollut yhteisön muutenkin hurja maine ulkopuolisten silmissä vai perinteinen häveliäisyys? Naiset saivat oman vuoronsa ja miehet omansa, ja viikoittain ajat vaihtelivat, jotta naisetkin saivat joka toinen viikko jäädä määräämättömäksi ajaksi saunalle. Sauna on ihan oma juttunsa meille naisille, Sinikka Korvenmaa tähdentää. Kun lapset olivat pieniä, meillä äideillä oli oma rauhallinen paikka nautiskella ja seurustella puukiukaan löylyissä. Sovittiin, ettei palvelua vaativia lapsia oteta mukaan yhteissaunaan. Vasta isommat tytöt saivat liittyä seuraan. Siellä he sitten istuivat hiiren hiljaa ja kuuntelivat meidän aikuisten» ET 6/

5 Tuulenkyläjuhlat vuonna Valokuvan on ottanut Matti Salmi. naisten juttuja parisuhteesta, perheestä ja muista isoista asioista. Maailma muuttui. Mutta yhteiset saunavuorot pysyivät. Kumppani löytyi naapurista Valokuvaaja Matti Salmi, 70, on Tuulenkylän alkuperäisasukas ja tätä nykyä yhteisön vanhin jäsen. Viitisen vuotta sitten hänen sinkkukautensa päättyi, kun seurustelukumppani löytyi naapurista. Alunperin Salmi muutti vaimon ja kolmen lapsen kanssa perheasuntoon. Kun lapset lähtivät maailmalle ja avioliitto päättyi, hän vaihtoi vuokrayksiöön. Muutimme alunperin yhteisöön, koska minä en ole ydinperheihmisiä, Matti Salmi tunnustaa. Hän muistaa, kuinka lastenhoito keventyi huomattavasti, kun lapset saattoi laittaa omin jaloin pihan toiselle puolelle päiväkotiin. Teimme Nättien perheen kanssa vuoroviikoin iltaruuat. Lapsista tuli sosiaalisia ja empaattisia, kun he näkivät monenlaista perhe-elämää ja olivat paljon keskenään. Yhteisössä kasvaneista on tullut taiteilijoita, taidekäsityöläisiä ja muita luovien alojen edustajia. Lapsiperheet tekevät yhteisön. Toi piha on nyt tyly ilman leikkiviä lapsia, Matti Salmi viittaa autioon pihapiiriin. Salmi nauttii silti edelleen asumisesta Tuulenkylässä eikä aio muuttaa pois. Hän tykkää tuttujen tapaamisesta, miesten saunasta, yhteisistä pihapuuhista ja kesäisistä ruokailuista grillin ääressä. Tahtoo trampoliinin! Kun joukko yhteisön asukkaita, nuoria ja vanhoja, kokoontuu sunnuntaina illansuussa Yhteistalolle, tulee puhetta yhteishankinnoista. Nuoria edustava Tuukka Toijanniemi, 37, haluaisi pihalle trampoliinin. Perheen viisivuotias Juho on sellaista toivonut. Olisihan se hyvä teidän vanhempienkin nivelille siellä hypellä, Tuukka vinkkaa vanhempien miesten suuntaan. Toijanniemen mielestä lapsiperheille pitäisi ehkä harkita omaa kiintiötä yhteisössä, jotta niitä myös olisi. Lapselle tämä on hyvä paikka. Kun Juho istuu saunan lauteilla ukkojen kanssa, se on hänelle tärkeä juttu. Yhtä tärkeä juttu lapsiperheet ovat vanhemmalle väelle. Uusia lapsiperheitä toivotaan muuttajiksi tuomaan eloa ja jatkuvuutta yhteisöön. 74 ET 6/2012

6 Kotimaisilla kengillä kotiinpäin Yhteistä ennen ja nyt Tuulenkylässä toimi aikoinaan myös Kino Tuulenkylä, lastenhoidon suunnitteluryhmä, kirpputori, oma lehti, viiniosuuskunta, kirjasto ja lehtisali, urheilu- ja liikuntaseura Tuulenkylän Tuiske sekä naisjaosto Tuulenkylän Tiuske. Yhteistalon siivous ja pihatyöt on annettu talohuoltoliikkeelle. Taloyhtiön oma jatsibändi Pitkä Suksee menetti muutoissa kitaristin ja basistin. Rumpali ja huilisti soittavat satunnaisesti juhlissa. Kiertävät talonmiesryhmät toimivat edelleen. Kukin perhekunta on vuorollaan viikon talonmiehenä. Tuulenkylän juhlat ja itsenäisyyspäivän vastaanotto ovat yhteisön vuotuisia kohokohtia. Toisessa toisen turva Yhteisön muutos alkoi aikuistuvien lasten alkaessa lentää pois pesästä. Moni nuori siirtyi ensin yhteisön sisällä pieneen vuokra-asuntoon. Se oli turvallista liukumista kohti itsenäistä elämää. Sinikka Korvenmaa sanoo lasten varttumisen ja opiskelun työn ohessa laajentaneen hänen elämänpiiriään niin, ettei yhteisöllisiin rientoihin enää ollut aikaa tai tarvetta entiseen malliin. Maailma muuttui. Mutta yhteiset saunavuorot, talkkarivuorot ja juhlat pysyivät. Liikuntatieteen emeritusprofessori Martti Silvennoisen, 69, mielestä yhteisön koossa pitävä voima on toisista välittäminen ja turvallisuuden tunne. Vanhemmiten läheisyyden tuoma turvallisuuden tarve vain korostuu. Alkuperäisasukkaat muistavat kirkkaasti, kuinka he nuorina illanistujaisissa vitsailivat, että tää on joskus meidän vanhainkoti. Yhteistalon päiväkodista saisi oivan vanhusten palvelukeskuksen ja siellä voitaisiin taas syödä yhdessä tosin muiden laittamaa ruokaa. Ajatus tuntuu vielä hyväkuntoisista ihmisistä ennenaikaiselta. Mutta yhtenä kauniina päivänä se voi olla totta. Unohda kiusalliset pienet sähköiskut. Sievin antistaattiset mukavuusjalkineet estävät staattisen sähkön aiheuttamat purkaukset. Kysy hyvinvarustetuista kenkäkaupoista ja tavarataloista!