EDUSKUNTA VALIOKUNNAT ASIAKIRJAVIH KO

Transkriptio

1 EDUSKUNTA VALIOKUNNAT ASIAKIRJAVIH KO

2 VK-FAKTA PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA DI AARI GTE DIAARIOTE PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA HE 145/2005 vp laiksi kiinteistöverolain muuttamisesta Saapunut: Mietintövk: Lähettäjä: Saapumispvm: Lopputoimi: Lopputoim. pvm: VaV Täysistunto Lausuntoa varten Ministeriö: VM Lähetyspvm: Tilakoodi: Käsittely päättynyt PeVL 51/2005 vp Lausunto lähetetty VaV Valmistunut Yks i tyi s koht ai nen käsittely Jatkettu I käsittely Jatkettu yleiskeskustelu Jatkettu I käsittely Jatkettu yleiskeskustelu Jatkettu I käsittely Yleiskeskustelu Jatkettu I käsittely As i antunt i j akuulemi sen päättäminen Kirjallinen lausunto merk. s aapuneeks i PeVL 51/2005 vp PeVL 51/2005 vp korjattu lausuntoluonnos korjattu lausuntoluonnos lausuntoluonnos I käsittely professori Mikael Hidenin professori Aimo Ryynäsen kirjalliset lausunnot Asiantuntijoiden kuuleminen - neuvotteleva virkamies Jukka Vanhanen vai t iovaiainiuinis terxo -lakiasiain johtaja Kari Prättälä Suomen Kuntaliitto (K) -maankäyttöinsinööri Matti Holopainen Suomen Kuntaliitto -professori Kaarlo Tuori (K) Ilm. vkaan saapuneeksi (lausunto) Saap. lausuntoa varten Kirjaus

3 /90/2005 Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle Hallituksen esitys 145/ 2005 laiksi kiinteistöverolain muuttamisesta Esityksen sisältö Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että rakentamattoman asuntotarkoitukseen kaavoitetun rakennuspaikan kiinteistöverotusta koskevia säännöksiä muutettaisiin siten, että 14 pääkaupunkiseudun ja kehysalueen kunnassa sijaitsevalle rakentamattomalle rakennuspaikalle on kunnanvaltuuston määrättävä erikseen veroprosentti, joka on vähintään yhtä prosenttiyksikköä yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi, kuitenkin enintään 3,00 prosenttia. Korotettua veroa ei sovellettaisi yhteen sellaiseen rakentamattomaan rakennuspaikkaan, joka rajoittuu saman omistajan omistamaan, omistajan omassa vakituisessa asuinkäytössä olevaan rakennuspaikkaan, jollei kunnanvaltuusto toisin määrää. Lisäksi ehdotetaan ydinvoimalaitoksen kiinteistöveroprosenttia korotettavaksi 2,20 prosentista ja muun voimalaitoksen kiinteistöveroprosenttia 1,40 prosentista 2,50 prosenttiin. Voimalaitokseen, jonka nimellisteho on enintään 10 megavolt-tiampeeria, sovellettaisiin kunnanvaltuuston määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia. Kunnallinen verotusoikeus Hallituksen esityksessä on arvioitu esityksen suhdetta perustuslakiin melko kattavasti. Lausunnossamme esitämme eräitä arviota täydentäviä näkökohtia. Viimeaikaisessa perustuslakivaliokunnan käytännössä tai kunnallista verotusoikeutta koskevassa keskustelussa ei ole asetettu kyseenalaiseksi sitä, että myös kiinteistövero ja kuntien yhteisövero-osuus ovat lähtökohtaisesti kunnallisen verotusoikeuden perustuslain suojan piirissä. Kunnallisen verotusoikeuden sisältöä on mm. perustuslaki valiokunnan lausunnossa 41/2002 vp. tarkasteltu verotusjärjestelmän kokonaisuuden näkökulmasta. Tällöin valiokunnan mukaan "perustuslain turvaaman kunnallisen verotusoikeuden keskeiseksi sisällöksi muodostuu...se, että verotusoikeudella tulee olla reaalinen merkitys kuntien mahdollisuuksien kannalta päättää itsenäisesti taloudestaan." Lainsäätäjällä on laaja toimivalta mm. kehittää verojärjestelmää sekä perustuslain nimenomaisen säännöksen mukaan säätää verovelvollisuuden ja veron määräytymisen perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta, mutta lainsäätäjän toimia rajoittaa muun ohella kunnallisen verotusoikeuden perustuslain suoja. Kunnan oikeuteen päättää itsenäisesti taloudestaan sisältyy mm. se, että kunnalla tulee olla saada verotuloja kuntalaisilta menojensa kattamiseksi sekä itsenäistä päätösvaltaa myös veron määräytymisen perusteiden määrittelyssä. Jälkimmäinen on käytännössä tarkoittanut oikeutta päättää mm. kunnan tuloveroprosentista sekä kiinteistöveroprosentista, jälkimmäisestä lain säätämissä rajoissa. Mielenkiintoinen perustuslakivaliokunnan mainitussa lausunnossa on toteamus, jonka mukaan "asukkaiden itsehallinto on suojattu kussakin kunnassa" (PeVL 41/2002, s. 3, Tämä vaikuttaisi olevan ristiriidassa sen perinteisen opin kanssa, jonka mukaan perustuslaki suojaa kunnallishallintoa instituutiona, muttei yksittäistä kuntaa. Valiokunnan lausumalla ei liene tarkoitus kumota oppia kunnallishallinnon institutionaalisesta suojasta, vaan sillä halutaan ilmeisesti korostaa sitä, että kunnallishallintoon kohdistuvien toimenpiteiden tulee kohdella kuntia oikeudenmukaisesti siinä suhteessa, että kaikilla kunnilla säilyvät edellytykset tehtäviensä hoitamiseen.

4 Yhdenvertaisuus Valtion ja kuntien taloussuhteiden sekä verotusjärjestelmän kehittämisessä lausuttu periaate merkinnee sitä, että järjestelmä kokonaisuudessaan ei saa johtaa sellaiseen lopputulokseen, että kunnallishallinto yleisesti tai yksittäiset kunnat eivät voi suoriutua tehtävistään. Toisaalta periaate asettaa rajoituksia myös yksittäisiä kuntia koskevien, kunnan taloudellisen päätösvallan mitätöivien järjestelmien säätämiseen. Lausunnolla olevassa lakiehdotuksessa rajoitetaan lähtökohtaisesti 14 kunnan mahdollisuutta määritellä kiinteistöveroprosentti. Rakentamattoman rakennuspaikan osalta tämä merkitsisi veroprosentin alarajan korottamista ja voimalaitosten osalta kiinteistöveroprosentin nostamista. Lisäksi kunnanvaltuustolla olisi oikeus päättää, ettei korotettua rakentamattoman rakennuspaikan veroprosenttia sovellettaisi eräisiin rakennuspaikkoihin. Pääosin kysymys on kiinteistöveron alarajan nostamisesta, mutta kiinteistöveroprosentin ylärajaa ei nostettaisi siitä, mihin se olisi kuntien omilla päätöksillä nostettavissa nykyisen lain mukaan. Ehdotettujen säännösten ei voida katsoa rajoittavan mainittujen kuntien oikeutta päättää taloudestaan sillä tavoin, että rajoitukset olisivat kuntien itsehaliinnon kannalta ongelmallisia. Tältä osin voimme yhtyä hallituksen esityksen perusteluihin. Hallituksen esityksen perusteluissa ei ole tarkasteltu ehdotusta perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen näkökulmasta. Säännös merkitsee sitä, että näissä 14:ssä kunnassa kiinteistöveroprosentin määrääminen poikkeaa muista kunnista. Se merkitsee viime kädessä sitä, että kunnan asukkaita ja muita kunnassa rakentamattomia rakennustontteja omistavia kohdellaan toisin kuin muissa kunnissa. Perustuslakivaliokunta on tarkastellut lainsäädäntöä, joka koskee vain osaa kuntia tai vain maan tiettyjä alueita erityisesti, erityisesti arvioidessaan erilaisia hallinnon kokeiluja. Lausunnossaan 11/2002 vp. valiokunta lausuu seuraavaa: "Perustuslakivaliokunta on...pitänyt jonkinasteiseen erilaisuuteen johtavaa kokeiiulainsäädäntöä sinänsä hyväksyttävänä yhdenvertaisuuden kannalta kotitaloustyön tukemisen (PeVL 19/1997 vp ), toimeentulotehtävien siirron (PeVL 2/1994 vp ), terveyskeskusmaksun (PeVL 3/1991 vp ) ja ylioppilastutkinnon kehittämisen (PeVL 58/2001 vp ) osalta. Valiokunta on tällöin korostanut, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (korostus tässä) ja että kokeilu saattaa ainakin joissakin rajoissa muodostaa sellaisen hyväksyttävän perusteen, jonka nojalla muodollisesta yhdenvertaisuudesta voidaan tinkiä alueellisessa suhteessa (esim. PeVL 58/2001 vp, s. 2)". Hallituksen esityksen perusteluissa kohdassa nykytilan arviointi ja ehdotetut muutokset on selostettu niitä tekijöitä, jotka ovat johtaneet esityksen antamiseen. Tavoitteena on edistää asuntorakennusmaan saamista asuntotuotannon käyttöön erityisesti suurimman tonttipulan alueella. Tähän tavoitteeseen pyritään säätämällä rakentamattomien rakennustonttien kiinteistöverolle alaraja, mutta sen sijaan ylärajaa ei nostettaisi. Ottaen huomioon hallituksen esityksessä selostetut pääkaupunkiseudun olosuhteet sekä se, että ehdotettujen säännösten tarkoituksena on edistää oikeutta asumiseen, mikä perustuslaissa on säädetty julkisen vallan velvollisuudeksi, samoin kuin se, että kiinteistövero ei sääntelyn piiriin kuuluvissa kunnissa voi nousta korkeammaksi kuin se on kunnan omilla päätöksillä nostettavissa muissa kunnissa, sääntelyn rajaaminen vain tiettyjen kuntien asukkaisiin on hyväksyttävä syy poiketa perustuslain yhdenvertaisuuden periaatteesta. SUOMEN KUNTALIITTO Kari Prättälä lakiasiain johtaja

5 2 PERUSTUSLAKIVALIOKUNNALLE Esitän kunnioittaen seuraavan lausunnon, joka koskee hallituksen esitystä laiksi kiinteistöverolain muuttamisesta (145/2005 vp). Hallitus esittää kiinteistöverolakia muutettavaksi siten, että pääkaupunkiseudun ja kehysalueen 14 kunnassa kunnanvaltuuston olisi määrättävä rakentamattomalle rakennuspaikalle veroprosentti, joka on vähintään yhtä prosenttiyksikköä yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi. Samalla ydinvoimalaitoksen ja muun voimalaitoksen kiinteistöveroprosenttia ehdotetaan korotettavaksi. Esityksen valtiosääntöoikeudelliset kiinnekohdat ovat kunnallisessa itsehallinnossa sekä kuntien ja niiden asukkaiden yhdenvertaisuudessa. Itseverotusoikeus on olennainen osa kunnallisesta itsehallinnosta, ja siitä on nykyisin nimenomaisesti säädetty perustuslain 121 :n 3 momentissa. Tämän perustuslain kohdan mukaan "lailla säädetään verovelvollisuuden ja veron määräytymisen perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta". Säännös eroaa valtion veroja koskevasta perustuslain 81 :n 1 momentista siinä, että se edellyttää lailla säädettäväksi vain "veron määräytymisen perusteista", kun valtion veroissa lailla on annettava säännöksen "veron suuruuden perusteista". Taustalla on ajatus, että kuntien on, osana kunnallista itsehallintoa ja siihen kuuluvaa verotusoikeutta, voitava itse päättää veron suuruuden perusteista, ennen kaikkea veroprosentista. Nyt käsiteltävä lakiehdotus rajoittaa sitä päätösvaltaa, joka sen tarkoittamien kuntien valtuustoilla kiinteistöveroprosentin määräämisessä nykyisin on. On kuitenkin huomattava, että toisin kuin asia on kunnallisessa tuloverotuksessa valtuuston päätösvaltaa on rajoitettu jo voimassa olevankin lain säännöksillä kiinteistöveroprosentin enimmäis- ja vähimmäisrajoista. Voimassa oleva laki myös mahdollistaa yleisestä kiinteistöveroprosentista poikkeavan veroprosentin määräämisen muun muassa juuri rakentamattomalle asuntotarkoitukseen kaavoitetulle rakennuspaikalle. Hallituksen esityksen mukaan tällainen erityinen veroprosentti onkin käytössä noin 90 kunnassa.

6 Voimassa olevan lain säännökset osoittavat, että kiinteistöverolla on muitakin kuin tavoitteita kuin kuntien fiskaalisten tarpeiden tyydyttäminen. Fiskaalisten tarpeiden kannalta keskeinen veromuoto on kunnallinen tulovero. Nyt käsiteltävän hallituksen esityksen tavoitteet ovat rakentamattomien rakennuspaikkojen kiinteistöveroa koskevilta osiltaan asuntopoliittisia. Esitys on osa toimenpideohjelmaa, jolla pyritään edistämään rakennusmaan saamista asuntotuotantoon alueilla, joilla tonttipula on suurin. Kuten muun muassa asunto-olojen kehittämislaista (919/1985) ilmenee, asuntopolitiikan tehtävät jakautuvat valtion ja kuntien välille. On myös otettava huomioon, että esityksellä ei ole kuntien verotuloja supistavaa vaikutusta ja että valtuustojen päätösvallassa olisi edelleenkin täsmällisen veroprosentin määrääminen lain asettamissa rajoissa. En pidäkään kunnallisen itsehallinnon kannalta ongelmallisena kunnanvaltuustojen päätösvallan rajoittamista hallituksen ehdottamalla tavalla. En pidä myöskään kuntien ja kuntalaisten yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallisena sitä, että lakiehdotuksen soveltamisalan rajoitetaan tonttipulasta pahiten kärsiville alueille: kysymyksessä on hyväksyttävä peruste kuntien ja niiden asukkaiden erilaiselle kohtelulle. Kantani perustuu oletukseen, että tonttipula on todella keskittynyt esityksen mukaisesti lain soveltamisalaan kuuluvaan 14 kuntaan. Heimolassa Kaarlo Tuori r ^ Perustuslakivaliokunnalle Mikael Hiden: Lausunto hallituksen esityksestä 145/05 vp laiksi kiinteistöverolain muuttamisesta

7 2 Asiantuntijoita on kutsuttu kuultavaksi valiokunnan kokoukseen Koska on voi saapua kokoukseen, toimitan lausuntoni kirjallisena. Hallituksen esityksen perusteluihin sisältyy lopussa lyhyehkö jakso, joka koskee ehdotuksen suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä. Jaksossa käsitellään lähinnä ehdotuksen suhdetta perustuslaissa turvattuun yhdenvertaisuuteen ja kunnallisen itsehallinnon suojaan. Ehdotuksessa ei nähdäkseni ole merkittäviä valtiosääntöoikeudellisia ongelmia. Lähinnä juuri äsken mainitut kysymykset voivat kuitenkin antaa aihetta joidenkin kommenttien esittämiseen. Kuntien itsehallinnon perustuslainsuoja merkitsee lähinnä kunnille turvattua itsenäisyyttä oman taloutensa hoitamisessa ja omasta organisaatiostaan päättämisessä. Itsehallinnon suojaan on liitetty myös ajatus kuntalaisten demokraattisten osallistumismahdollisuuksien turvaamisesta. Ehdotukseen - jonka mm. todetaan lähinnä lisäävän kuntien verotuloja -ei näissä suhteissa sisälly ongelmia. Se seikka, että uusi laki velvoittaisi kuntia tähän astisesta poiketen vähintään tietynlaiseen verottamiseen, ei merkitse puuttumista kuntien itsenäisyyteen taloutensa hoitamisessa - kuten ei yleensäkään merkitse verottamisen suuri lakisidonnaisuus. Jonkin verran epätavallista on, että uusi säätely ehdotetaan kohdistettavaksi vain joihinkin nimeltä mainittuihin kuntiin. Koska kunnat eivät ole perusoikeuksien subjekteja, ei kuntien erilainen kohtelu jossakin laissa sellaisenaan voi olla PL 6 :n yhdenvertaisuussäännöksen vastaista. Voidaan kuitenkin pitää asianmukaisena vaatimuksena sitä, että kuntien erilaiseen kohteluun - tässä selvästi kuntakohtaiseen sääntelyyn - laissa tulee olla asialliset hyväksyttävät perusteet. (Voidaan ajatella, että hyvin pitkälle viedyt, ehkä mielivaltaisiksi katsottavat kuntien erilaiset kohtelut laissa voisivat joutua ristiriitaan myös "kunnan asukkaiden itsehallintoon" perustuvan kuntien itsehallinnon kanssa.) Lakiehdotuksen tarkoituksena on rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveron korotuksella kannustaa maanomistajia tonttimaan myyntiin ja sitä kautta helpottaa asuntomarkkinoilla haitallisesti vaikuttavaa tonttipulaa. Rakennusmaan saatavuuteen ja tarpeeseen liittyvät tekijät ovat eri kunnissa erilaiset ja verotuksellisten keinojen erilaiseen käyttämiseen eri kunnissa voi siten olla asialliset perusteet. Verosta säätämiseen liittyvät säätelyn tarkkuutta koskevat vaatimukset voivat myös puoltaa sitä, että uuden

8 verotuksellisen välineen käyttömahdollisuutta ja käyttöpakkoa ei sidota vain sisällöllisiin kriteereihin, vaan uusien säännösten soveltamisalue osoitetaan maantieteellisin kriteerein suoraan laissa. Hieman voisi tietysti kysyä, rajoittuuko tässä tarkoitetun asteinen rakennusmaan saantitarve ja siihen liittyvä maanomistajien patistelutarve vain pääkaupunkiseudun kuntiin. Tässäkin kohden on kuitenkin syytä lähteä siitä, että lainsäätäjällä täytyy olla asiallisten perusteiden soveltamisessa liikkumatilaa. Riittävää voi ts. olla jo se, että omaksutut maantieteelliset rajaukset pääasiassa vastaavat perusteiksi esitettyjä tekijöitä. -Ehdotus ei tässäkään suhteessa nähdäkseni anna aihetta huomautuksiin. Vaikka kunnat kuntina eivät olekaan PL 6 :n yhdenvertaisuussäännöksen kannalta subjekteina merkittäviä, on erikseen arvioitava, voiko ehdotuksessa tarkoitettu kunnittain erilainen verotuskohtelu merkitä verotettavien luonnollisten henkilöiden kannalta PL 6 :ssä kielletyksi katsottavaa erilaista kohtelua. Tämän kysymyksen yhteydessä voidaan viitata myös yksilöille PL 9 :ssä turvattuun asuinpaikan valitsemisen vapauteen. Se, miten yksilö on tätä perusoikeuttaan käyttänyt, ts. missä hän asuu, ei lähtökohtaisesti voi olla perusteena hänen joidenkin muiden perusoikeuksiensa kaventamiselle. Veroäyrin hinta kunnallisverotuksessa voi kunnittain vaihdella kunnallisten päätösten mukaisesti. Jo tämä kuntien taloudellisen itsemääräämisoikeuden kannalta keskeinen seikka osoittaa, että kunnille voidaan laissa uskoa verotuksessa omaa päätösvaltaa ja että tämän oman päätösvallan seurauksena voi verotus kunnittain vaihdella. Tällainen kunnittaisen vaihtelun mahdollisuus on lailla liitettävissä myös esim. tietynlaisen omaisuuden verotukseen. Voidaan pitää periaatteessa mahdollisena, että laki, joka johtaisi hyvin pitkälle meneviin, ehkä mielivaltaisiin verokohtelun eroihin eri kunnissa, olisi katsottava myös yksilön PL 6 :n mukaista yhdenvertaisuutta loukkaavaksi. Mistään tällaisesta ei tässä ole kysymys. Ehdotetusta laista seuraavat verotukselliset erot laissa osoitettujen kuntien ja muiden kuntien välillä ovat verraten vähäisiä ja niihin on asiallisia perusteita. Minusta lakiehdotuksen ei voida katsoa olevan ristiriidassa PL 6 :ssä tarkoitetun yhdenvertaisuuden (perustuslakivaliokunnan käytännöstä ilmenevän) sisällön kanssa. Edellä sanottuun sisältyy julkilausumattomana tietysti ajatus, että kunnalle nyt säädettyä verottamisvaltaa käytetään objektiivisin perustein, kuntalaisia yhdenvertaisesti kohdellen. Näin kai käytännössä tapahtuu.

9 Kunnallisoikeuden professori Aimo Ryynänen Oikeustieteiden laitos Tampereen yliopisto Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle Lausunto hallituksen esityksestä Eduskunnalle laiksi kiinteistöverolain muuttamisesta (HE 145/2005 vp) Pyydettynä lausuntonani yllä mainitusta asiasta esitän kunnioittaen seuraavan. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kiinteistöverolakia muun muassa siten, että rakentamattoman asuntotarkoitukseen kaavoitetun rakennuspaikan kiinteistöverotusta koskevia säännöksiä muutettaisiin siten, että valtuuston on määrättävä 14 pääkaupunkiseudun ja kehysalueen kunnassa rakentamattomalle rakennuspaikalle veroprosentti, joka on vähintään yhtä prosenttiyksikköä yleistä Viint(3ictr\A7Arr»r»rncF»nftid Irrvt-lr^anritvi tniii-p»ril-in onintään 1 H r\rncf»ntfiu TV»ic»Lrci ehdotetaan voimalaitosten kiinteistöveroprosentin enimmäismäärää korotettavaksi 2,50 prosenttiin. Ehdotuksen mukainen, ensin mainittu muutos pyrkii edesauttamaan kaavoitetun rakennusmaan saamista asuntotarkoitukseen. Tämänsuuntainen muutos kiinteistöverolakiin on tehty jo vuoden 2000 alusta. Silloin lain 12 a muutettiin siten, että valtuusto voi määrätä asuntotarkoituksiin kaavoitetulle rakentamattomalle rakennuspaikalle yleistä kiinteistöveroa korkeamman, 1,0-3,0 prosentin suuruisen kiinteistöveron. Tarkoituksena oli kohdistaa vero kiinteistöihin, jotka myös tosiasiassa ovat otettavissa rakennuskäyttöön. Nyt ehdotetun muutoksen perusteluiksi hallituksen esityksessä todetaan, että juuri kasvukeskusten kunnissa, joissa tonttipula on suurin, kiinteistöveroa ei ole hyödynnetty. Kasvukeskuksissa vallinnut asuntojen ja tonttimaan kysynnän ja tarjonnan välinen epäsuhta on kuluvan vuosikymmenen aikana entisestään voimistunut.

10 Ehdotetun muutoksen mukaisesti korotetun rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveron määrääminen tulisi pakolliseksi 14 pääkaupunkiseudun ja kehysalueen kunnassa. Muutos olisi käytännössä merkittävä, sillä neljästätoista kunnasta vain kahdessa (Kerava ja Mäntsälä) on rakentamattomalle rakennuspaikalle määrätty korotettu kiinteistövero v Valtuuston päätösvaltaa rajataan lisäksi siten, että veroprosentin on oltava vähintään 1,0 prosenttiyksikköä yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi. Kunnalle muutoksesta aiheutuu jonkin verran lisätyötä sen joutuessa selvittämään ehdotetun lain muutoksen mukaiset kiinteistöt. Työn tiettyä hankaluutta vaikeuttaa myös se, että ehdotukseen sisältyvät tietyt kohtuullistamissäännökset. Hallituksen esityksessä ei kyetä esittämään arviota työn laajuudesta. Valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta on keskeistä lakiehdotuksen suhde kunnallista itsehallintoa ja kuntien verotusoikeutta koskevaan perustuslain 121 :ään. Toinen merkittävä ulottuvuus on ehdotuksen suhde perustuslain 6 :n edellyttämään samanlaisen kohtelun vaatimukseen muun muassa asuinpaikasta riippumatta. Viimemainittua seikkaa en kuitenkaan pidä asian arvioinnin kannalta merkittävänä, koska jo voimassa oleva kiinteistöverolaki mahdollistaa rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveron määräämisen korkeampana. Kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta keskeinen muutos on siinä, että esitys poistaa kunnan oman päätösvallan sen suhteen, otetaanko korotettu kiinteistövero käyttöön vai ei. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, merkitsee muutos kuntien verotulojen lisääntymistä. Sillä on siten myös perustuslain 19 :n 4 momentin mukaisten perusoikeuksien toteutumista vahvistava tavoite. T^tiici-n eloin 101 & n 'Xmnmpntin rviilvoon 1/nnniIlo rvr\x/airitiioaivpno T aillo cöä/4^f äör> verovelvollisuuden ja veron määräytymisen perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta. Kuntien verotusoikeuden on vakiintuneesti katsottu kuuluvan kunnallisen itsehallinnon keskeisimpiin ominaispiirteisiin. Valiokunta on todennut uuden perustuslain säätämisen yhteydessä, että kunnilla ei voi olla laista riippumatonta verotusoikeutta. Perustuslakivaliokunta on katsonut lainsäätäjän olevan toimivaltainen järjestelemään kuntien verotusoikeuden yksityiskohtia (PeVM 10/1998 vp, s. 35/1). Verosta säätäminen kuuluu perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan lähtökohdiltaan selvästi lainsäädännön alaan. Tämä koskee verorasituksen eri osatekijöiden, kuten veropohjan, verokannan mahdollinen progressiivisuus mukaan luettuna ja huojennusten sääntelyä sekä verotusmenettelyn sääntelyä. Lainsäätäjälle kuuluu verojärjestelmän yleinen kehittäminen, kuten ratkaisut uusista verotuskohteista ja vanhoista luopumisesta, verojen yhdistämisestä, nimikkeiden muuttamisesta ja verotuksen kiristämisestä. Lainsäätäjä saattaa myös joutua mukauttamaan verotusta kansainvälien kehityksen ja kansainvälistyvän talouselämän vaatimuksiin. Lainsäätäjän toimivaltaan voi toisaalta kohdistua rajoituksia esimerkiksi perusoikeuksista ja kunnallisesta itsehallinnosta (PeVL 41/2002 vp).

11 Kunnallinen verotus ei voi tällaisessa asetelmassa olla kokonaan itsenäinen, muista seikoista täysin irrallinen tekijä. Kunnallisen verotusoikeuden yksityiskohtia on eri aikoina voitu muuttaa merkittävästikin (kuten liiketulon harkintaverotuksen poistaminen 1990-luvun alussa). Perustuslakivaliokunta on katsonut, että verolainsäätäjän toimivaltaan kuuluu verorasituksen kevennyksistä säatämisvalta myös kunnallisverotuksessa (kuten kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen enimmäismäärän korottaminen, PeVL 42/2002 vp). Yhteisöveron tuoton jakoosuuksien muuttamista koskevassa esityksessä oli kyse sellaisesta muutoksesta, joka oli kunnille epäedullinen (HE 123/2002 vp). Perustuslakivaliokunta katsoi, että kyseistä muutosta koskevat lakiehdotukset voitiin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, koska uudistus oli valtion ja kuntien välisessä suhteessa kustannusneutraali (PeVL 41/2002 vp). Perustuslain turvaaman kunnallisen verotusoikeuden keskeiseksi sisällöksi on edellä mainittu huomioon ottaen muodostunut se, että verotusoikeudella tulee olla reaalinen merkitys kuntien mahdollisuuksien kannalta päättää itsenäisesti taloudestaan. Sen sijaan verotusoikeuden ja sen sisällön yksityiskohdista on katsottu voitavan säätää hyvinkin eri tavoin, kuten edellä on todettu. Nyt ehdotettu muutos ei tähän kuntien mahdollisuuteen päättää itsenäisesti puutu sellaisella tavalla, että sitä voisi pitää perustuslain 121 :n 3 momentin vastaisena. Muutoksen merkitys on - tietystä velvoittavuuden osoittamisestaan huolimatta - sellainen, että se vahvistaa kuntien tulopohjaa, samalla kun sillä on yhteiskuntapoliittisesti ja perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta katsottuna hyväksyttävä tavoite. Yhteenvetona totean, että ehdotetut kiinteistöverolain muutokset eivät aseta sellaisia perusoikeuksien tai kunnallisen itsehallinnon rajoituksia, että niitä ei voitaisi käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

12 %- l/p Qo^dbD Q6~ PeVL /2005 vp HE 145/2005 vp PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO /2005 vp Hallituksen esitys laiksi kiinteistöverolain muuttamisesta Valtiovarainvaliokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunta on 13 päivänä lokakuuta 2005 lähettäessään hallituksen esityksen laiksi kiinteistöverolain muuttamisesta (HE 145/2005 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi valtiovarainvaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto valtiovarainvaliokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - neuvotteleva virkamies Jukka Vanhanen, valtiovarainministeriö - lakiasiain johtaja Kari Prättälä ja maankäyttöinsinööri Matti Holopainen, Suomen Kuntaliitto - professori Kaarlo Tuori. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet - professori Mikael Hiden - professori Aimo Ryynänen. HE 145/2005 vp Versio 0.1

13 PeVL /2005 vp HE 145/2005 vp HALLITUKSEN ESITYS Rakentamattoman asuntotarkoitukseen kaavoitetun rakennuspaikan kiinteistöverotusta koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kunnanvaltuuston on määrättävä 14 pääkaupunkiseudun ja kehitysalueen kunnassa rakentamattomalle rakennuspaikalle veroprosentti, joka on vähintään yhtä prosenttiyksikköä yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi, kuitenkin enintään 3,0 prosenttia. Lisäksi ehdotetaan ydinvoimalaitoksen kiinteistöveroprosenttia korotettavaksi 2,20 prosentista ja muun voimalaitoksen kiinteistöveroprosenttia 1, 40 prosentista 2,50 prosenttiin. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi tilassa. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa. Lakiesityksen säätämisjärjestysperusteluissa tarkastellaan lakiehdotuksen suhdetta kunnallista itsehallintoa ja kuntien verotusoikeutta koskevaan perustuslain 121 :ään ja ihmisten yhdenvertaisuutta koskevaan perustuslain 6 :ään. Perusteluissa katsotaan, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus kuitenkin pitää suotavana, että esitys saatetaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Yhdenvertaisuus Lakiehdotuksen tavoitteena on tehostaa rakentamattomien asuntotonttien rakentamista ja saamista asuntokäyttöön siten, että kiinteistöveroa olisi lakiehdotuksen 12 b :n 1 momentin nojalla korotettava 14 pääkaupunkiseudun ja kehitysalueen kunnassa vähintään yhdellä prosentilla ylärajan pysyessä kuitenkin edelleen 3 prosentissa. Nykyisin kiinteistöveron vaihteluväli rakentamattoman rakennuspaikan osalta on kunnan harkinnasta riippuen 1 3 prosenttia. Koska kiinteistöverotus poikkeaa näissä kunnissa siitä, mitä se on muualla maassa, on lakiehdotusta aiheellista tarkastella perustuslain 6 :n mukaisen yhdenvertaisuusvaatimuksen kannalta.

14 PeVL /2005 vp HE 145/2005 vp Vaikka perusoikeudet eivät suojaakaan kuntia, vaan viime kädessä luonnollisia henkilöitä, on kuntien erilaiselle kohtelulle oltava hyväksyttävät perusteet. Maantieteellistä rajausta perustellaan sillä, että tonttipula muuttoliikkeen johdosta on suurin juuri niillä alueilla, joilta työssäkäynti Helsingin seudulle tapahtuu. Tonttitarjonnan vajaus johtuu kunnissa muun muassa kaavoituksen hitaudesta ja siitä, ettei kunnalle ole hankittu riittävästi rakennuskelpoista tonttimaata. Kiinteistöveroprosentin korotuksella uskotaan lakiehdotuksen perustelujen mukaan saatavan asuntorakentamiseen muutamia satoja asuntotontteja, mikä osaltaan helpottaisi tonttien kysyntää. Perustuslakivaliokunta on katsonut arvioidessaan erilaisia hallinnon kokeiluja, ettei perustuslain yhdenvertaisuussäännöksestä voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn ja että kokeilu saattaa ainakin joissakin rajoissa muodostaa sellaisen hyväksyttävän perusteen, jonka nojalla mahdollisesta yhdenvertaisuudesta voidaan tinkiä (PeVL 19/1997 vp, s. 2/1, PeVL 11/2002 vp, s. 3/1, PeVL 58/2001 vp, s. 2). Valiokunnan näkemyksen mukaan kiinteistöveron korottaminen lakiehdotuksen mukaisissa kunnissa rakentamattoman tonttimaan saamiseksi asuntokäyttöön on sellainen hyväksyttävä peruste, joka oikeuttaa kohtelemaan kuntia eriarvoisesti. Osaltaan sääntelyllä edistetään perustuslain 19 :n 4 momentin mukaista jokaisen oikeutta omaan asuntoon, mikä on säädetty julkisen vallan tehtäväksi. Verotukselliset erot eri kuntien kesken säilyvät prosentuaalisesta korotuksesta huolimatta suhteellisen vähäisinä. Lakiehdotus ei ole ristiriidassa perustuslain 6 :n kanssa. Kunnallinen verotusoikeus Kiinteistöveroprosentin pakollista nostamista lakiehdotuksessa mainituissa kunnissa on arvioitava myös perustuslain 121 :n mukaisen kunnallisen itsehallinnon ja verotusoikeuden kannalta. Kuntien hallinnon tulee perustuslain 121 :n 1 momentin nojalla perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Kunnilla on perustuslain 121 :n 3 momentin perusteella verotusoikeus. Lailla säädetään verovelvollisuuden ja veron määräytymisen perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta. Kuntien verotusoikeuden on katsottu vakiintuneesti kuuluvan kunnallisen itsehallinnon keskeisiin ominaispiirteisiin. Perustuslakivaliokunta on todennut, että kunnilla ei

15 PeVL /2005 vp HE 145/2005 vp voi olla laista riippumatonta verotusoikeutta ja katsonut lainsäätäjän olevan toimivaltainen järjestelemään kuntien verotusoikeuden yksityiskohtia (PeVM 10/1998 vp, s. 35/1). Verosta säätäminen kuuluukin valiokunnan käsityksen mukaan lähtökohdiltaan selvästi lainsäädännön alaan. Tämä koskee verorasituksen eri osatekijöiden, kuten veropohjan, verokannan ja huojennusten sääntelyä sekä verotusmenettelyn sääntelyä. Lainsäätäjälle kuuluu verojärjestelmän yleinen kehittäminen, kuten ratkaisut uusista verotuskohteista ja verotuksen kiristämisestä (PeVL 41/2002 vp, s. 2). Lakiehdotus rajoittaa kuntien valtaa päättää kiinteistöveroprosentin suuruudesta. Voimassa olevalla lailla on jo rajoitettu tuota valtaa säätämällä sille ylä- ja alarajat. Lakiehdotus merkitsee verotuksen alarajan nostamista yhdellä prosentilla, jotta rakentamattomat rakennuspaikat saataisiin asuntokäyttöön. Lakiehdotuksen 12 b :n 2 momentin mukaan korotettua veroprosenttia ei kuitenkaan sovelleta eräisiin asuntotontin omistajan tonttiin rajoittuviin ja hänen omistamiinsa rakennuspaikkoihin. Jos rakennuspaikkoja on kuitenkin useita, kohdistuu veronkorotus vain yhteen, pienimpään. Taustalla on ajatus, ettei veronkorotusta kohtuussyistä kohdistettaisi rakennuspaikkoihin, jotka omistaja on varannut esimerkiksi lapsilleen. Kuitenkin kunnille varataan mahdollisuus 12 b :n 3 momentin mukaan soveltaa myös edellä mainittuihin rakentamattomiin rakennuspaikkoihin ehdotetun mukaista korotettua kiinteistöveroprosenttia. Voimalaitokseen sekä ydinpolttoaineen loppusijoituslaitokseen kuuluviin rakennuksiin ja rakennelmiin voi kunnanvaltuusto lakiehdotuksen 14 :n 1 momentin mukaan määrätä veroprosentiksi enintään 2,50, mikä merkitsee 0,30 prosenttiyksikön korotusta ydinvoimalaitoksille ja 1,1 prosenttiyksikköä muille voimalaitoksille. Tavoitteena on osittain vahvistaa kuntien veropohjaa, mutta osaksi tavoitteet ovat energiapoliittisia, sillä niiden tarkoituksena on puoltaa fossiilisten polttoaineiden käytön ympäristöhaittojen hallintaan liittyviä päästökauppajärjestelmiä. 1 Myöskään vesivoimalaitosten alemmalle veroprosentille ei enää nähdä perusteita, koska lähes kaikki vesivoimakapasiteetti on jo käytössä. Kuitenkin kohtuussyistä pieniin vesi- ja tuulivoimalaitoksiin, joiden nimellisteho on enintään 10 megavolttiam-peeria, 1 Tässä tapauksessa ei ole kysymys vain niin sanotusta neutraalista verotuksesta, jolla tavoitellaan pelkästään julkisen talouden rahoitustarpeen hoitamista. Verotuksella voi olla myös muita kuin fiskaalisia tavoitteita. Siihen voidaan ohjaavassa tarkoituksessa liittää esimerkiksi ympäristö-, kehitysalue- tai elinkeinopoliittisia tavoitteita. Kauko Wickstöm: Ohjaava verotus s Encyclopaedia Iuridica Fennica. Jyväskylä 1997.

16 PeVL /2005 vp HE 145/2005 vp ehdotetaan sovellettavaksi 14 :n 2 momentin mukaan yleistä kiinteistöveroprosenttia. Sen suuruus on 11 :n 3 momentin perusteella vähintään 0,50 ja enintään 1,0. Perustuslakivaliokunnan mielestä kunnallisen verotusoikeuden keskeisenä sisältönä on pidettävä sitä, että kunnilla säilyy itsenäinen oikeus päättää taloudestaan. Lakiehdotuksen perustuslainmukaisuutta arvioidessaan se on katsonut myös sillä olevan merkitystä, että veroa koskeva muutosehdotus on kunnille edullinen ja vaikutuksiltaan kustannusneutraali (PeVL 41/2002 vp, s. 2/II ja 3/1). Perustuslakivaliokunta toteaa, etteivät rajoitukset merkitse kuntien verotusoikeuden supistamista, minkä lisäksi kunnille jää edelleen verrattain laaja valta itsenäisesti harkita lopullinen veroprosentti lain sallimissa puitteissa. Valiokunta ei pidä lakiehdotusta perustuslain 121 :n mukaisen kunnallisen itsehallinnon ja kunnallisen verotuksen kannalta ongelmallisena. Lausunto Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Helsingissä päivänä marraskuuta 2005 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj, Kimmo Sasi /kok vpj. Arja Alho /sd jäs. Hannu Hoskonen /kesk Sinikka Hurskainen /sd Roger Jansson Ix Irina Krohn /vihr Annika Lapintie /vas Outi Ojala /vas Reino Ojala /sd Klaus Pentti /kesk Markku Rossi /kesk Simn ftiindcrren /kesk Arto Satonen /kok Seppo Särkiniemi /kesk Ilkka Taipale /sd Astrid Thors /r Jan Vapaavuori /kok. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Kalevi Laaksonen.

17 PeVL /2005 vp HE 145/2005 vp PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO /2005 vp Hallituksen esitys laiksi kiinteistöverolain muuttamisesta Valtiovarainvaliokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunta on 13 päivänä lokakuuta 2005 lähettäessään hallituksen esityksen laiksi kiinteistöverolain muuttamisesta (HE 145/2005 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi valtiovarainvaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto valtiovarainvaliokunnalle. AsiuniUnttJtti Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - neuvotteleva virkamies Jukka Vanhanen, valtiovarainministeriö - lakiasiain johtaja Kari Prättälä ja maankäyttöinsinööri Matti Holopainen, Suomen Kuntaliitto - professori Kaarlo Tuori. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet - professori Mikael Hiden - professori Aimo Ryynänen. HE 145/2005 vp Versio 0.2 HALLITUKSEN ESITYS Rakentamattoman asuntotarkoitukseen kaavoitetun rakennuspaikan kiinteistöverotusta koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kunnanvaltuuston on määrättävä

18 PeVL /2005 vp HE 145/2005 vp 14 pääkaupunkiseudun ja kehitysalueen kunnassa rakentamattomalle rakennuspaikalle veroprosentti, joka on vähintään yhtä prosenttiyksikköä yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi, kuitenkin enintään 3,0 prosenttia. Lisäksi ehdotetaan ydinvoimalaitoksen kiinteistöveroprosenttia korotettavaksi 2,20 prosentista ja muun voimalaitoksen kiinteistöveroprosenttia 1,40 prosentista 2,50 prosenttiin. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi tilassa. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa. Lakiesityksen säätämisjärjestysperusteluissa tarkastellaan lakiehdotuksen suhdetta kunnallista itsehallintoa ja kuntien verotusoikeutta koskevaan perustuslain 121 :ään ja ihmisten yhdenvertaisuutta koskevaan perustuslain 6 :ään. Perusteluissa katsotaan, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus kuitenkin pitää suotavana, että esitys saatetaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Yhdenvertaisuus Lakiehdotuksen tavoitteena on tehostaa rakentamattomien asuntotonttien rakentamista ja saamista asuntokäyttöön siten, että kiinteistöveroa olisi lakiehdotuksen 12 b :n 1 momentin nojalla korotettava 14 pääkaupunkiseudun ja kehitysalueen kunnassa vähintään yhdellä prosentilla ylärajan pysyessä kuitenkin edelleen 3 prosentissa. Voimassa olevan lain 12 a :n 1 momentin mukaa kunnanvaltuusto voi määrätä rakentamattoman rakennuspaikan osalta kiinteistöveroprosentin, joka on vähintään 1,00, ia enintään 3. Käytännössä pääkaupunkiseudun kaikissa kunnissa kiinteistöveroprosentti on jäänyt alle LOO. Kiinteistöveron poikkeamista eri kunnissa voidaan tarkastella perustuslain 6 :n yhdenvertaisuusvaatimuksen kannalta. Kuitenkin perustuslain 6 koskee vain ihmisten yhdenvertaisuutta. Siten kuntien erilainen kohtelu jossakin säädettävässä laissa ei sellaisenaan ole perustuslain 6 $:n vastaista. Luonnollisten henkilöiden verottamista voidaan arvioida esimerkiksi sen suhteen, mahdollistaako menettely mielivaltaisen verotuksen. Tässä tapauksessa näin ei ole, joten

19 19 PeVL /2005 vp HE 145/2005 vp perustuslain 6 ei tule tältäkään osin sovellettavaksi. Siitä huolimatta sääntelylle on oltava hyväksyttävät perusteet. Maantieteellistä rajausta perustellaan sillä, että tonttipula muuttoliikkeen johdosta on suurin juuri niillä alueilla, joilta työssäkäynti Helsingin seudulle tapahtuu, (poist.) Kiinteistöveroprosentin korotuksella uskotaan lakiehdotuksen perustelujen mukaan näillä alueilla saatavan asuntorakentamiseen muutamia satoja asuntotontteja, mikä osaltaan helpottaisi tonttien tarjontaa. Kpl 10 poist. Valiokunnan näkemyksen mukaan kiinteistöveron korottamiselle lakiehdotuksen mukaisissa kunnissa rakentamattoman tonttimaan saamiseksi asuntokäyttöön on olemassa hyväksyttävät perusteet (poist.). Osaltaan sääntelyllä edistetään perustuslain 19 :n 4 momentin mukaista jokaisen oikeutta omaan asuntoon, mikä on säädetty julkisen vallan tehtäväksi. Kokonaisarvion perusteella verotukselliset erot eri kuntien kesken jäävät suhteellisen vähäisiksi, joten sääntely täyttää oikeasuhtaisuuden vaatimukset. Kunnallinen verotusoikeus Kiinteistöveroprosentin pakollista nostamista lakiehdotuksessa mainituissa kunnissa on arvioitava myös perustuslain 121 :n mukaisen kunnallisen itsehallinnon ja verotusoikeuden kannalta. Kuntien hallinnon tulee perustuslain 121 :n 1 momentin nojalla perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Kunnilla on perustuslain 121 :n 3 momentin perusteella verotusoikeus. Lailla säädetään verovelvollisuuden ja veron määräytymisen perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta. Kuntien verotusoikeuden on katsottu vakiintuneesti kuuluvan kunnallisen itsehallinnon keskeisiin ominaispiirteisiin. Perustuslakivaliokunta on todennut, että kunnilla ei voi olla laista riippumatonta verotusoikeutta ja katsonut lainsäätäjän olevan toimivaltainen järjestelemään kuntien verotusoikeuden yksityiskohtia (PeVM 10/1998 vp, s. 35/1). Verosta säätäminen kuuluukin valiokunnan käsityksen mukaan lähtökohdiltaan selvästi lainsäädännön alaan. Tämä koskee verorasituksen eri osatekijöiden, kuten veropohjan, verokannan ja huojennusten sääntelyä sekä verotusmenettelyn sääntelyä. Lainsäätäjälle kuuluu verojärjestelmän yleinen kehittäminen, kuten ratkaisut uusista verotuskohteista ja

20 PeVL /2005 vp HE 145/2005 vp verotuksen kiristämisestä. Lainsäätäjän toimivaltaan voi toisaalta kohdistua rajoituksia esimerkiksi perusoikeuksista ja kunnallisesta itsehallinnosta (PeVL 41/2002 vp, s. 2). Lakiehdotus rajoittaa kuntien valtaa päättää kiinteistöveroprosentin suuruudesta. Voimassa olevalla lailla on jo rajoitettu tuota valtaa säätämällä sille ylä- ja alarajat. (poist.) Lakiehdotuksen 12 b :n 2 momentin mukaan korotettua veroprosenttia ei kuitenkaan sovelleta eräisiin asuntotontin omistajan tonttiin rajoittuviin ja hänen omistamiinsa rakennuspaikkoihin. Kuitenkin kunnille varataan mahdollisuus 12 b :n 3 momentin mukaan soveltaa myös edellä mainittuihin rakentamattomiin rakennuspaikkoihin ehdotetun mukaista korotettua kiinteistöveroprosenttia. Voimalaitokseen sekä ydinpolttoaineen loppusijoituslaitokseen kuuluviin rakennuksiin ja rakennelmiin voi kunnanvaltuusto lakiehdotuksen 14 :n 1 momentin mukaan määrätä veroprosentiksi enintään 2,50, mikä merkitsee 0,30 prosenttiyksikön korotusta ydinvoimalaitoksille ja 1,1 prosenttiyksikköä muille voimalaitoksille. Tavoitteena on osittain vahvistaa kuntien veropohjaa, (poist.) Kappale 16poist. Perustuslakivaliokunnan mielestä kunnallisen verotusoikeuden keskeisenä sisältönä on pidettävä sitä, että kunnilla säilyy itsenäinen oikeus päättää taloudestaan. (poist.) Perustuslakivaliokunta toteaa, etteivät rajoitukset merkitse kuntien itsehallintoon perustuvan verotusoikeuden supistamista, minkä lisäksi kunnille jää edelleen verrattain laaja valta itsenäisesti harkita lopullinen veroprosentti lain sallimissa puitteissa. Valiokunta ei pidä lakiehdotusta perustuslain 121 :n mukaisen kunnallisen itsehallinnon ja kunnallisen verotuksen kannalta ongelmallisena. Lausunto Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Helsingissä päivänä marraskuuta 2005 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Kimmo Sasi /kok

21 vpj. Arja Alho/sd jäs. Hannu Hoskonen /kesk Sinikka Hurskainen /sd Roger Jansson Ix Irina Krohn /vihr Annika Lapintie /vas Outi Ojala /vas Reino Ojala /sd Klaus Pentti /kesk Markku Rossi /kesk Simo Rundgren /kesk Arto Satonen /kok Seppo Särkiniemi /kesk Ilkka Taipale /sd Astrid Thors Ix Jan Vapaavuori /kok. Valiokunnan sihteerinä on toiminut 21 PeVL /2005 vp HE 145/2005 vp valiokuntaneuvos Kalevi Laaksonen.

22 ( t. II,Zoof S/f /t/syaööf ^fiyo PeVL /2005 vp HE 145/2005 vp PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO /2005 vp Hallituksen esitys laiksi kiinteistöverolain muuttamisesta Valtiovarainvaliokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunta on 13 päivänä lokakuuta 2005 lähettäessään hallituksen esityksen laiksi kiinteistöverolain muuttamisesta (HE 145/2005 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi valtiovarainvaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto valtiovarainvaliokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - neuvotteleva virkamies Jukka Vanhanen, valtiovarainministeriö - lakiasiain johtaja Kari Prättälä ja maankäyttöinsinööri Matti Holopainen, Suomen Kuntaliitto - professori Kaarlo Tuori. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet - professori Mikael Hiden - professori Aimo Ryynänen.

23 HE 145/2005 vp Versio 0.3 HALLITUKSEN ESITYS Rakentamattoman asuntotarkoitukseen kaavoitetun rakennuspaikan kiinteistöverotusta koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kunnanvaltuuston on määrättävä 14 pääkaupunkiseudun ja kehysalueen kunnassa rakentamattomalle rakennuspaikalle veroprosentti, joka on vähintään yhtä prosenttiyksikköä yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi, kuitenkin enintään 3,0 prosenttia. Lisäksi ehdotetaan ydinvoimalaitoksen kiinteistöveroprosenttia korotettavaksi 2,20 prosentista ja muun voimalaitoksen kiinteistöveroprosenttia 1, 40 prosentista 2,50 prosenttiin. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi tilassa. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa. Lakiesityksen säätämisjärjestysperusteluissa tarkastellaan lakiehdotuksen suhdetta kunnallista itsehallintoa ja kuntien verotusoikeutta koskevaan perustuslain 121 :ään ja ihmisten yhdenvertaisuutta koskevaan perustuslain 6 :ään. Perusteluissa katsotaan, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus kuitenvaksi. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Kunnallinen verotusoikeus joka on vähintään yhden prosenttiyksikön yleistä Lakiehdotuksen tavoitteena on tehostaa rakentamattomien asuntotonttien rakentamista tue»j»7--<k12.1> ja saamista asuntokäyttöön siten, että kunnanvaltuustojen on määrättävath pääkaupunkiseudun ja kehysalueen kunnassa rakentamattomalle rakennuspaikalle veroprosentti, kiinteistöveroprosenttia korkeampi, kuitenkin enintään kolme prosenttia. Kiinteistöveroprosentin pakollista nostamista lakiehdotuksessa mainituissa kunnissa on arvioitava perustuslain 121 :n mukaisen kunnallisen itsehallinnon ja verotus-oikeuden kannalta. Kuntien hallinnon tulee perustuslain 121 :n 1 momentin nojalla perustua

24 24 PeVL /2005 vp HE 145/2005 vp kunnan asukkaiden itsehallintoon. Kunnilla on perustuslain 121 :n 3 momentin perusteella verotusoikeus. Lailla säädetään verovelvollisuuden ja veron määräytymisen perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta. Kuntien verotusoikeuden on katsottu vakiintuneesti kuuluvan kunnallisen itsehallinnon keskeisiin ominaispiirteisiin. Perustuslakivaliokunta on todennut, että kunnilla ei voi olla laista riippumatonta verotusoikeutta ja katsonut lainsäätäjän olevan toimivaltainen järjestelemään kuntien verotusoikeuden yksityiskohtia (PeVM 10/1998 vp, s. 35/1). Verosta säätäminen kuuluukin valiokunnan käsityksen mukaan lähtökohdiltaan selvästi lainsäädännön alaan. Tämä koskee verorasituksen eri osatekijöiden, kuten veropohjan, verokannan ja huojennusten sääntelyä sekä verotusmenettelyn sääntelyä. Lainsäätäjälle kuuluu verojärjestelmän yleinen kehittäminen, kuten ratkaisut uusista verotuskohteista ja verotuksen kiristämisestä. Lainsäätäjän toimivaltaan voi toisaalta kohdistua rajoituksia esimerkiksi perusoikeuksista ja kunnallisesta itsehallinnosta (PeVL 41/2002 vp, s. 2). Lakiehdotus rajoittaa kuntien valtaa päättää kiinteistöveroprosentin suuruudesta. Voimassa olevalla lailla on jo rajoitettu tuota valtaa säätämällä sille ylä-ja alarajat. Lakiehdotuksen 12 b :n 2 momentin mukaan korotettua veroprosenttia ei kuitenkaan sovelleta eräisiin asuntotontin omistajan tonttiin rajoittuviin ja hänen omistamiinsa rakennuspaikkoihin. Kuitenkin kunnille varataan mahdollisuus 12 b :n 3 momentin mukaan soveltaa myös edellä mainittuihin rakentamattomiin rakennuspaikkoihin ehdotetun mukaista korotettua kiinteistöveroprosenttia. /5~i Voimalaitokseen sekä ydinpolttoaineen loppusijoituslaitokseen kuuluviin rakennuksiin ja rakennelmiin voi kunnanvaltuusto lakiehdotuksen 14 :n 1 momentin mukaan määrätä veroprosentiksi enintään 2,50, mikä merkitsee 0,30 prosenttiyksikön korotusta ydinvoimalaitoksille ja 1,1 prosenttiyksikköä muille voimalaitoksille. Tavoitteena on osittain vahvistaa kuntien veropohjaa. /G. Pieniin vesi- ja tuulivoimalaitoksiin, joiden nimellisteho on enintään 10 megavolt-tiampeeria, ehdotetaan sovellettavaksi 14 :n 2 momentin mukaan yleistä kiinteistöveroprosenttia. Sen suuruus on 11 :n 3 momentin perusteella vähintään 0,50 ja enintään 1,0 prosenttia. Joidenkin pienten kuntien osalta se saattaa merkitä verotulojen pienenty-

25 25 PeVL /2005 vp HE 145/2005 vp mistä, koska voimassa olevan lain mukaan veroprosentti-e»»mainittujen pienvoimalaitoksien osaltai 1,40. Perustuslakivaliokunnan mielestä kunnallisen verotusoikeuden keskeisenä sisältönä on pidettävä sitä, että kunnilla säilyy itsenäinen oikeus päättää taloudestaan. Perustuslakivaliokunta toteaa, fpoist.) että kunnille jää edelleen verrattain laaja valta itsenäisesti harkita lopullinen veroprosentti lain sallimissa puitteissa. Valiokunta ei pidä lakiehdotusta perustuslain 121 :n mukaisen kunnallisen itsehallinnon ja kunnallisen verotuksen kannalta ongelmallisena.r» Sääntely korkeammasta kiinteistöveroprosentista kohdistuu vain 12 b :n 1 momentissa mainittuihin kuntiin ja niiden asukkaisiin. Rakennusmaasta on pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien alueella työvoiman muuttoliikkeen takia pulaa. Tarkoitus on siksi edistää asuntorakentamiseen kaavoitetun rakennusmaan saamista asuntotuotannon käyttöön tällä alueella. Sääntelylle on hyväksyttävät perusteet. Viime kädessä kysymys on julkiselle vallalle perustuslain 19 :n 4 momentissa säädetystä tehtävästä edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Kun lisäksi otetaan huomioon, että kiinteistöverosta päättävät muiden kunnallisverojen tapaan kunnat verotusoikeutensa nojalla ja vero vaihtelee tämän takia jo muutenkin maan eri osissa, ei sääntely muodostu ongelmalliseksi perustuslain 6 :n yhdenvertaisuussäännösten kannalta. Lausunto. Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen la in säätäm isjärjestyksessä. Helsingissä päivänä marraskuuta 2005 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Kimmo Sasi /kok vpj. Arja Alho/sd jäs. Hannu Hoskonen /kesk Sinikka Hurskainen /sd Roger Jansson Ix

26 Irina Krohn /vihr Annika Lapintie /vas Outi Ojala /vas Reino Ojala /sd Klaus Pentti /kesk Markku Rossi /kesk Simo Rundgren /kesk Arto Satonen /kok Seppo Särkiniemi /kesk Ilkka Taipale /sd Astrid Thors Ix Jan Vapaavuori /kok. Valiokunnan sihteerinä on toiminut 26 PeVL /2005 vp HE 145/2005 vp valiokuntaneuvos Kalevi Laaksonen.