Hallintovaliokunnalle

Transkriptio

1 Vastine HE 188/ (19) Kunta- ja aluehallinto-osasto Hallitusneuvos Ilkka Turunen Hallintovaliokunnalle Valtiovarainministeriön vastine hallitonvaliokunnalle hallituksen esityksen (HE 188/2016) johdosta annetuista asiantuntijalausunnoista 1. Tausta Hallintovaliokunta on toimittanut valtiovarainministeriölle vastineen antamista varten seuraavien organisaatioiden antamat asiantuntijalausunnot: oikeusministeriö, sisäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Kansaneläkelaitos, Poliisihallitus, Verohallinto, Etelä-Suomen aluehallintovirasto (Hallinto- ja kehittämispalvelut), Itä-Suomen aluehallintovirasto, Keski-Suomen TE-toimisto, Lounais-Suomen maistraatti, Lapin liitto, Pirkanmaan liitto, Oulun kaupunki, Mikkelin kaupunki, Suomen Kuntaliitto, Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry, Näkövammaisten liitto ry sekä Svenska Finlands folkting. 2. Yhteenveto annetusta asiantuntijapalautteesta Esityksestä saadut asiantuntijalausunnot ovat yleisluonteeltaan myönteisiä. Yhteispalvelulain uudistamista ja sen tavoitteita pidettiin annetuissa lausunnoissa kannatettavina ja esityksen hyväksymistä tärkeänä. Useat lausunnonantajat totesivat, että esitysluonnoksesta keväällä 2016 toteutetulla lausuntokierroksella esiin nostettuja asioita on otettu huomioon hallituksen esityksessä. Erityisen myönteisenä asiana nähtiin, että esityksessä korostetaan sähköisten palveluiden käyttöä ja siihen liittyvää neuvontaa sekä tukea. Nykyiset yhteispalvelussa mukana olevat viranomaiset näkevät yhteispalvelun myös tulevaisuudessa yhtenä täydentävänä kanavana oman palveluverkon suunnittelussa. Myös uusia viranomaisia on tulossa yhteispalveluun, sillä oikeusministeriö toteaa lausunnossaan, että käräjäoikeuksien eräitä palveluita voitaisiin tuottaa myös yhteispalvelupisteissä ja että palvelupisteitä voitaisiin sijoittaa paikkakunnille, joilta käräjäoikeus tai sen kanslia lakkaa, taikka niiden läheisyyteen. Asiantuntijalausunnoissa tuodaan esiin käynnissä oleva vahva digitaalisten palveluiden ja sähköisen asioinnin kehitys, joka vähentää osaltaan käyntiasioinnin tarvetta. Samalla lausunnonantajat kuitenkin painottavat sähköiseen asiointiin liittyvän neuvonnan ja tuen tärkeyttä ja sitä, että yhteispalvelupisteet voisivat toimia jatkossa tässä roolissa nykyistä enemmän. Yhteispalvelupisteissä olevat asiakaspäätteet sekä niissä tarjottava sähköisen asioinnin neuvonta ja tuki ovat keskeinen osa yhteispalvelun uutta toimintamallia, joka sai kannatusta, mutta toi- Valtiovarainministeriö Snellmaninkatu 1 A, Helsinki PL 28, Valtioneuvosto Puh (Vaihde) Faksi valtiovarainministerio@vm.fi Y-tunnus

2 2 (19) saalta myös sen jatkokehittämistä pidettiin tärkeänä. Lisäksi eräät lausunnonantajat totesivat, että laki hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista (571/2016) ja yhteispalvelulaki tulisi sovittaa yhteen laiksi hallinnon yhteisistä asioinnin tukipalveluista. Hallituksen esityksen sisältämät yhteispalvelun uudet palvelutavat (esim. kotikäynnit) saivat kannatusta asiantuntijalausunnoissa. Myös vapaaehtoisuuteen perustuvaa sopimusmallia kannatettiin lausunnoissa laajasti. Tosin eräissä lausunnoissa tuotiin esiin myös se tosiasia, että vapaaehtoisuuteen perustuva toimintamalli ei ole toistaiseksi taannut riittävän kattavaa ja yhdenmukaista palveluverkkoa eikä palveluvalikoimaa maan eri osissa. Kustannusten korvausperusteena olevan omakustannusperiaatteen sisällyttäminen lakiin saa kannatusta, mutta sen toteuttamisessa nähtiin haasteita ja myös vaaroja siitä, että kaikkia nykyisiä yhteispalvelusopimuksia ei saada uusittua. Eräissä lausunnoissa todettiin, että yhteispalvelun ei tulisi olla vain viranomaisten väliseen yhteistoimintaan perustuva, vaan yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden mahdollinen osallistuminen yhteispalveluun olisi jatkossa tarkoituksenmukaista selvittää ja arvioida. Lisäksi muutamat lausunnonantajat katsoivat, että esityksellä on liittymiä sote- ja maakuntauudistukseen. Tältä osin lausunnonantajat totesivat mm., että yhteispalvelulain muuttaminen olisi tullut tehdä vasta em. uudistuksen yhteydessä, koska uudistuksen johdosta maakuntien tehtäväalaan kuuluu mm. yhteispalveluiden alueellisen järjestämisen ja kehittämisen tehtäviä. 3. Yksityiskohtainen asiantuntijapalaute ja valtiovarainministeriön vastaukset Oikeusministeriö Oikeusministeriö kiinnittää huomiota lakiehdotuksen 6 :n 2 momenttiin, jonka mukaan yhteispalveluna järjestettävien palvelujen tarjoamisessa voitaisiin käyttää myös kotikäyntejä. Perustelujen mukaan kotikäynnin tekeminen voisi perustua asiakkaan viranomaiselle esittämään pyyntöön tulla antamaan palvelua asiakkaan kotiin. Myös viranomainen voisi ehdottaa asiakkaalle palvelun antamista asiakkaan kotona, mutta tällöinkin kotikäynnin toteuttamisen edellytyksenä todetaan olevan asiakkaan antama suostumus. Ehdotus ei ole perustuslain 10 :n 1 ja 3 momentin näkökulmasta täysin ongelmaton, vaikka yhteispalvelussa ei olekaan kyse viranomaisen toimivaltaan kuuluvista tarkastuksista tai niihin rinnastuvista toimenpiteistä. Sääntelyn perusteella ei tule jäädä epäselvyyttä siitä, että viranomainen voi ainoastaan tarjota asiakkaalle mahdollisuuden kotikäynnin toteuttamiseen. Lausunnonantajan näkemys PL 10 :n 1 ja 3 momentin tulkinnasta näyttäisi laajentavan em. säännösten soveltamisalaa yli sen mitä säännösten sanamuotojen tai niitä koskevien perustelujen (HE 309/1993, siv ) mukaan näyttäisi olevan tarkoitettu. Yhteispalveluna toteutettavassa asia-

3 3 (19) kaspalvelussa ei ole kysymys viranomaisaloitteisesta kotirauhan piiriin puuttumisesta tai sinne ulottuvasta viranomaisen tarkastus- tai muusta vastavasta toiminnasta, vaan asiakasaloitteisesta julkisen palvelun järjestämisestä asiakkaan toivomalla tavalla. Valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan ehdotetusta säännöksestä ei voi jäädä sellaiseen käsitykseen, että säännös oikeuttaisi asiakaspalvelua antavan viranomaisen vastoin asiakkaan tahtoa toteuttamaan kotikäyntejä. Lausunnonantajan näkemyksen mukainen tiukka tulkinta saattaisi myös yleisemmin johtaa siihen, etteivät viranomaiset voisi käyttää joustavasti asiakaslähtöisiä palvelukeinoja tuottaessaan julkisia palveluja esim. vanhusväestölle tai vammaisille henkilöille. Ehdotetun 6 :n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan palvelujen tarjoamisessa voitaisiin käyttää kotikäyntien lisäksi myös muita menettelyjä ja keinoja, jotka eivät edellytä kiinteää toimitilaa". Säännöksessä tarkoitettuja muita menettelyjä ja keinoja voisivat perustelujen mukaan olla esimerkiksi tiettyä reittiä kulkevat palveluautot. Vaikka hallinnon toimintatapojen joustavuuden edistämistä voidaan pitää sinänsä kannatettavana tavoitteena, viranomaistoiminnan toteuttamistapoja ei tule jättää hyvän hallinnon vaatimukset huomioon ottaen ehdotetulla tavalla avoimiksi. Säännöstä olisi perusteltua täydentää esimerkiksi perusteluja vastaavalla maininnalla palveluautojen käyttämisestä. Asiantuntijalausunnossa viitataan hyvän hallinnon vaatimuksiin, joilla tarkoitettaneen PL 21 :n 2 momentista johdettavia hyvän hallinnon takeita ja hallintolain (434/2003) 2 luvussa (erit. 6 ja 7 ) tarkoitettuja hyvän hallinnon perusteita. Edellä mainituista säännöksistä tai niiden perusteluista (HE 309/1993 ja HE 72/2002) ei ole saatavissa tukea lausunnonantajan näkemyksen mukaiselle johtopäätökselle, vaan pikemminkin sille, että ehdotettu sääntely vastaa esim. hallintolain 7 :ssä tarkoitetun palveluperiaatteen asettamia vaatimuksia. Eri viranomaisten tehtäviä ja palvelujen järjestämistä koskevaan lainsäädäntöön ei näyttäsi sisältyvän yleisesti asiakaspalvelumenetelmiä ja - keinoja yksityiskohtaisesti määritteleviä laintasoisia säännöksiä. Asiantuntijalausunnossa ei myöskään ole esitetty mitään sellaisia erityisseikkoja, joiden johdosta yhteispalvelulakiin olisi perusteltua ottaa hyvin yksityiskohtaisia erityssäännöksiä asiasta. Asiakaspalvelun antamisen tavat kehittyvät ja uudistuvat digitalisoituvassa yhteiskunnassa nopeasti. Lausunnonantajan näkemyksen mukainen menettely johtaisi käytännössä hyvin kasuistiseen sääntelyyn ja jatkuvaan säädöshuoltoon toimintaympäristössä tapahtuvan toiminnallisen ja teknisen kehityksen seurauksena.

4 4 (19) Työ- ja elinkeinoministeriö Maakuntauudistuksen yhteydessä kaikki TE-toimistojen tehtävät ja suuri osa nyt ELY-keskuksissa hoidettavista elinkeinopolitiikan ja työllisyyden hoidon tehtävistä siirtyvät uusien maakuntien järjestämisvastuulle. Tarkoituksena ei ole siirtää nykymuotoisia ELY-keskusten ja TE-toimistojen tehtäviä sellaisenaan uusille maakunnille, vaan uudistaa sekä palvelut että toimintatavat. Maakuntauudistuksen valmistelun yhteydessä julkiset yritys- ja TE-palvelut yhdistetään kasvupalveluksi. Maakuntauudistuksen yhteydessä lisätään liiketoimintamahdollisuuksia viemällä mahdollisimman paljon nyt julkisia palveluita markkinaehtoiseksi. Toimintamalli voi vaikeuttaa integroida yhteispalvelut osaksi palvelukokonaisuuksia. Kansaneläkelaitos Asia liittyy hallituksen esitykseen (HE 15/2017) eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi. Em. esitykseen sisältyvän maakuntalakiehdotuksen 6 :n tehtäväalasäännöksen mukaan maakunta hoitaa mm. sille lailla säädetyt aluekehittämisviranomaisen tehtävät, alueen, sen elinkeinoelämän ja innovaatioympäristöjen kehittämisen ja rahoittamisen, näihin liittyvän koulutuksen ja osaamisen kehittämisen, kulttuurin edistämisen, yritys-, työ- ja elinkeinopalvelujen järjestämisen sekä kotoutumisen edistämisen tehtävät. Työ- ja elinkeinoministeriössä on em. esitykseen liittyen valmisteilla hallituksen esitys laiksi alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista. Esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle kevätistuntokauden 2017 aikana. Tässä vaiheessa ei voida vielä ottaa tarkempaa kantaa siihen, mitkä ovat yhteispalvelun käyttömahdollisuudet ja rooli kasvupalvelun tulevassa toimintaympäristössä. Valtiovarainministeriö on kuitenkin varautunut siihen, ettei yhteispalvelun rooli kasvupalvelujen tarjoamisessä tule olemaan yhtä laaja kuin se on TE-toimistojen osalta nykyisin. Emme näe, että itse periaate maksettavasta korvauksesta toisi suurta muutosta nykyiseen korvausperiaatteeseen, koska nykyisten yhteispalvelusopimusten mukaan toimeksisaajalle sovittujen velvoitteiden aiheuttamista kustannuksista maksettavan korvauksen perusteena on tehtävien tuottamisesta aiheutuneiden kokonaiskustannusten määrä (omakustannusarvio). Olennaisempaa on, mitä sovitaan omakustannusarvojen laskennasta eli miten toimeksisaajan omakustannushinta lasketaan. Mikäli korvauksen laskentaan sisällytetään myös mm. tilojen ja teknisen varustelun kustannukset sekä asiointipisteen ylläpitämisestä aiheutuvat kustannukset, saattaa Kelalle syntyä lisää kustannusvaateita.

5 5 (19) Poliisihallitus Nykyisin yhteispalvelusopimukset ovat korvauksien määräytymisen osalta varsin kirjavia ja kaikissa tapauksissa maksetut korvaukset eivät ole omakustannusperiaatteen mukaisia. Uudistuksella pyritään korjaamaan tätä epäkohtaa ja yhtenäistämään korvauksen määräytymisen perusteita sekä ottamaan myös huomioon PL 121 :stä johdettavan ns. rahoitusperiaatteen toteutuminen niissä tapauksissa, joissa toimeksisaajana on kunta. Lisäksi esityksen lähtökohtana on, että toisen viranomaisen (toimeksiantajan) palvelujen tarjoamisesta ei tulisi aiheutua lisäkustannuksia yhteispalvelupisteen ylläpitäjälle (toimeksisaajalle). Tämän johdosta myös palvelun tarjoamisessa tarvittavista toimitiloista ja teknisestä varustelusta aiheutuvat lisäkustannukset tulee korvata toimeksisaajalle omakustannusperiaatteen mukaisesti. Nyt käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä esitetään, että yhteispalvelusopimuksessa sovittava hinta olisi omakustanneperusteinen. Tämä tarkoittaisi sitä, että toimeksiantaja maksaisi aina toimeksisaajalle palvelusta aiheutuvat kustannukset täysimääräisenä. Nykyisin joissain tapauksissa kunta on tarjonnut poliisille mahdollisuutta solmia yhteispalvelusopimus nimellistä korvausta vastaan tai jopa ilman korvausta, koska kunta on halunnut tällä tavoin edesauttaa poliisin palveluiden säilymistä paikkakunnalla, vaikka asiointitarve olisikin vähäinen. Jatkossa tämä ei olisi enää mahdollista. Pilotin kokemusten perusteella yhteispalvelupisteen kustannukset ovat melko korkeat, jolloin kustannus yhtä asiaa kohden saattaa muodostua huomattavan suureksi. Valtion maksuperustelain mukaan viranomaisten pitää huolehtia maksullisia palveluita tarjotessaan siitä, että suoritteen tuottamisesta ei aiheudu enempää kustannuksia kuin suoritteen tarkoituksenmukainen laatutaso edellyttää. Esitetyssä muodossaan sopimuksen hintaa koskeva säännös saattaa rajoittaa yhteispalvelusopimusten syntymistä. Kustannusten korvaaminen omakustannusperiaatteen mukaisesti tulee muuttamaan nykytilannetta monissa yhteispalvelupisteissä ja useiden toimeksiantajien osalta. Riskinä on, ettei yhteispalvelusopimuksia saada aikaan tai päivitettyä hallituksen esityksen mukaisesti, jonka johdosta yhteispalvelupisteitä lakkaa tai niiden palveluvalikoima supistuu, kun toiminnasta aiheutuvat kustannukset joudutaan vastaisuudessa omakustannusperiaatetta noudattaen korvaamaan toimeksisaajalle. Koska pääosa yhteispalvelupisteiden ylläpitäjistä on kuntia, ei ole hyväksyttävää eikä myöskään ns. rahoitusperiaatteen mukaista, etteivät toimeksiantajina toimivat valtion viranomaiset maksaisi toimeksisaajina toimiville kunnille riittävää korvausta valtion viranomaisten palvelujen tarjoamisesta. Yhteispalvelupisteiden kapasiteetin oikea mitoitus ja työn joustava organisointi myös suhteessa kunnan omien tehtävien hoitamiseen yhteispalvelupisteissä pitävät kuitenkin toiminnasta aiheutuvat kustannukset alempina kuin

6 6 (19) mitä vastaavan palvelutarjonnan järjestäminen valtion viranomaisten omissa asiakaspisteissä tulisi aiheuttamaan. Etelä-Suomen aluehallintovirasto (Hallinto- ja kehittämispalvelut) Hallituksen esitysluonnoksessa jää epäselväksi, miten palveluneuvojien määrän riittävyys määritellään ja millainen vaikutus sillä on omakustannusperiaatteen mukaisiin korvauksiin. Aluehallintovirastot pitävät omakustannusperiaatteen määrittelyä haasteellisena tehtävänä sopimusperusteisessa toimintamallissa. Lainsäädännössä ei ole yhteispalvelun kaltaisessa avustavassa toiminnassa tarkoituksenmukaista määritellä yksityiskohtaisia vaatimuksia henkilöstömitoitukselle, koska tilanteet ja mahdollisuudet vaihtelevat paikallisesti hyvin paljon. Jos kunnalla on esimerkiksi omaa toimintaa koskeva asiakaspalvelu koottu yhteen, ei yhteispalvelun sisällyttäminen siihen välttämättä vaadi juurikaan lisähenkilöstöä. Jos taas yhteispalvelupiste perustetaan pääasiassa vain yhteispalvelutehtävien hoitamista varten, henkilöstön tarve on toisenlainen. Keskeistä on kuitenkin, että henkilöstön määrä ja asiantuntemus on asiakaspalvelutehtävien järjestämisen ja hoidon kannalta riittävä. Aluehallintovirastot pitävät valitettavana, että suurin osa yhteispalvelupisteistä tarjoaa vain yhden tai kahden toimeksiantajan palveluja. Palveluiden käyttäjät ovat eriarvoisessa asemassa sen mukaan missä yhteispalvelupisteessä tai asiointipisteessä asioivat. Tähän epäkohtaan hallituksen esityksessä ei ole tulossa parannusta. Tämä nykytilanteen epäkohta johtuu siitä, että palveluvalikoimasta ei säädetä sitovasti yhteispalvelulaissa. Hallituksen esityksessä ei ole myöskään esitetty tähän muutosta, koska useat palveluun osallistuvat valtion viranomaiset ovat vastustaneet tällaista sitovaa sääntelyä. Viimeksi tämä vastustus on varsin laajasti tuotu esille keväällä 2016 toteutetulla esitysluonnoksen lausuntokierroksella. Asiaa käsiteltiin lausuntokierroksen jälkeen ja silloin tehtyjen poliittisten linjausten mukaisesti palveluvalikoimaa koskevaan sitovaan sääntelyyn ei katsottu olevan ehdotonta tarvetta, vaan sopimusperusteisuuden todettiin olevan myös tältä osin toiminnan luonteen johdosta riittävä taso. Yhteispalvelusopimuksia ja erityisesti niiden muutoksia ei ole toimitettu rekisterinpitäjälle (Etelä-Suomen AVI) lain edellyttämässä yhden kuukauden määräajassa. Tästä johtuen rekisterinpitäjä joutuu käyttämään merkittävästi työaikaa

7 7 (19) ajantasaisten sopimustietojen hankkimiseen ja rekisterin tietojen ylläpitämiseen. Tähän epäkohtaan hallituksen esityksessä ei ole tulossa parannusta riippumatta siitä mikä taho vastaa jatkossa rekisterinpitotehtävästä. Hallituksen esitykseen sisältyy edelleen säännös (8 a 1 mom.) yhden kuukauden määräajasta muutos- ym. ilmoitusten tekemiseen rekisterinpitäjälle. Säännöksessä asetettujen velvoitteiden noudattaminen on jokaisen yhteispalvelutoimintaan osallistuvan viranomaisen vastuulla (vrt. PL 2 3 mom.). Ilmoittamista on kuitenkin tarkoitus yksinkertaistaa uudistettavan yhteispalvelun tietojärjestelmän (sisältää yhteispalvelurekisterin) käyttöönoton myötä. Asiaan voidaan puuttua myös yhteispalvelua koskevan informaatio-ohjauksen keinoin. Käynnissä olevan maakuntauudistuksen lähtökohdista aluehallintovirastolle osoitettavat yhteisen asiakaspalvelun kehittämiseen liittyvät tehtävät on perusteltua määritellä uudelleen, koska maakunnille määritellään alueellisten yhteispalveluiden järjestämiseen ja kehittämiseen liittyviä tehtäviä ja maakuntien tiedonhallintaa, yhteisiä tietojärjestelmiä ja digitalisaatiota kehittää jatkossa tehtävään erikoistunut palveluyksikkö. Asia liittyy hallituksen esitykseen (HE 15/2017) eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi. Em. esitykseen sisältyvän maakuntalakiehdotuksen 6 :n tehtäväalasäännöksen mukaan maakunta hoitaa mm. sille lailla säädetyt yhteispalveluiden alueellisen järjestämisen ja kehittämisen tehtävät. Valtiovarainministeriössä on em. esitykseen liittyen valmisteilla hallituksen esitys maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi, joka on tarkoitus antaa eduskunnalle elokuussa Esitys tulee sisältämään myös em. maakuntalain sääntelystä aiheutuvat muutokset julkisen hallinnon yhteispalvelusta annettuun lakiin. Tarkoituksena on siirtää mm. aluehallintovirastojen nykyiset yhteispalvelutehtävät perustettaville maakunnille. Asian valmistelu on kuitenkin vielä kesken. Itä-Suomen aluehallintovirasto Aluehallintovirasto on oikeusturvaviranomainen, jolla on lupa- ja valvontatehtäviä. Asiakirjan vastaanottajana tulee olla viranomainen. Kun aluehallintovirasto

8 8 (19) siirtäisi asiakaspalvelun yhteispalveluun, tulisi samanaikaisesti uudistaa myös valtion virastoista annettua aukiololainsäädäntöä. Tällöin aukioloaikaa voitaisiin lyhentää tai viraston oma asiakaspalvelu kokonaan sulkea, jotta asiakaspalvelussa saataisiin säästöjä. Valtion virastojen aukiolosta annettu asetus (332/1994) edellyttää, että virastot ovat auki arkipäivisin klo Asetuksen mukaan virastoa ei voida pysyvästi sulkea tai sen aukioloa lyhentää. Jos virastolla ei ole varsinaisia asiakaspalvelutehtäviä, tarkoittaa aukiolo ensisijaisesti aikaa, jolloin virastossa työskennellään ja virkamiehet ovat tavoitettavissa sähköpostitse tai puhelimitse. Tällaisessa virastossa varsinaisia asiakkaita käy yleensä vain kirjaamossa, joka vastaanottaa virastolle osoitettuja asiakirjoja aukioloaikana. Näin ollen säästöjen aikaansaaminen ei edellytä aukioloasetuksen uudistamista. Laki hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista ja yhteispalvelulaki tulisi yhteen sovittaa laiksi hallinnon yhteisistä asioinnin tukipalveluista. Keski-Suomen TE-toimisto Kansallinen palveluarkkitehtuuriohjelma ja erityisesti sen Palvelunäkymien toteuttamishankkeessa tuotettava uusi Suomi.fi-verkkopalvelu ja yhteispalvelulain muutosesitys täydentävät toisiaan. Ne rakentavat ja tukevat kumpikin osaltaan julkisen hallinnon asiakkaan yhden luukun palvelukokemusta. Asiantuntijalausunnossa tehty ehdotus yhteispalvelulain ja hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetun lain (571/2016) yhdistämisestä on sinänsä harkinnanarvoinen ehdotus. Asiaa vaatii kuitenkin perusteellista esivalmistelu ja tätä koskeva selvitystyö voisi olla mahdollista aloittaa esim. siinä vaiheessa, kun kansallinen palveluarkkitehtuuri on täysimääräisesti käytössä ja uudet asiointipisteet ovat vakiinnuttaneet toimintansa. Yhteispalvelua koskevassa normeerauksessa tulisi huolehtia siitä, että maakunnalla on itsehallinnollisena toimijana valtuudet päättää maakunnan palveluverkon maantieteellisestä laajuudesta ja sijainnista sekä niistä periaatteista (esim. hinnoittelu), joilla yhteistyötä kuntien ja eri palveluntuottajien kanssa tehdään. Yhteispalvelusta ei tulisikaan tässä vaiheessa säätää valtakunnan tasolla, vaan sopiminen tulisi jättää maakunnan ja kuntien keskenään ratkaistavaksi.

9 9 (19) Asia liittyy hallituksen esitykseen (HE 15/2017) eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi. Em. esitykseen sisältyvän maakuntalakiehdotuksen 6 :n tehtäväalasäännöksen mukaan maakunta hoitaa mm. sille lailla säädetyt yhteispalveluiden alueellisen järjestämisen ja kehittämisen tehtävät. Valtiovarainministeriössä on em. esitykseen liittyen valmisteilla hallituksen esitys maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi, joka on tarkoitus antaa eduskunnalle elokuussa Esitys tulee sisältämään myös em. maakuntalain sääntelystä aiheutuvat muutokset julkisen hallinnon yhteispalvelusta annettuun lakiin. Tarkoituksena on mm. mahdollistaa maakuntien osallistuminen yhteispalveluun itsehallinnollisten kuntien tapaan sekä toimeksiantajana että toimeksisaajana. Sääntely ei siten tule rajoittamaan maakuntien mahdollisuuksia päättää siitä, missä laajuudessa ne haluavat osallistua yhteispalveluun. Asian valmistelu on kuitenkin vielä kesken. Yhteispalvelulakiin nyt ehdotetut muutokset koskevat pääosin yhteispalvelujärjestelmää ja siinä käytettäviä uusia menettelyjä ja toimintatapoja yleisellä tasolla ja ne on tarpeellista saada toteutettua mahdollisimman pian. Näitä muutosehdotuksia koskevien säännösehdotusten hyväksyminen ja täytäntöönpano eivät miltään osin tule rajoittamaan perustettavien maakuntien itsehallinnollista asemaa. Lounais-Suomen maistraatti Lounais-Suomen maistraatin käsityksen mukaan hallituksen esitys korjaisi nykyisessä yhteispalvelulaissa olevia yksittäisiä epäkohtia, eikä esityksen yksityiskohtiin ole kommentoitavaa. Katsomme kuitenkin, että, nykyisellä lailla pärjätään niin pitkään kunnes voidaan säätää laki, jossa maakuntahallintoa koskeva uudistus ja maakuntahallinnon ja kuntien uudet roolit on voitu huomioida. Lain väliaikainen muuttaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Yhteispalvelulakiin nyt ehdotetut muutokset koskevat pääosin yhteispalvelujärjestelmää ja siinä käytettäviä uusia menettelyjä ja toimintatapoja yleisellä tasolla ja ne on tarpeellista saada toteutettua mahdollisimman pian. Näitä muutosehdotuksia koskevien säännösehdotusten hyväksyminen ja täytäntöönpano voidaan toteuttaa itsenäisesti eikä niillä ole välitöntä riippuvuussuhdetta maakuntauudistukseen.

10 10 (19) Lapin liitto Kunnille tulisi korvata toiminnasta aiheutuneet tosiasialliset kulut. Suoriteperusteisuus ei ole riittävä korvaus, ja toimintaan liittyvän riskin kantaa kunta (lakiehdotuksen 5 a ). Yhteispalvelupisteen ylläpitäjä (toimeksisaaja) kantaa suoriteperusteisessa kustannusten korvaamismallissa riskin toiminnan volyymistä johtuvista muutoksista. Tätä riskiä voidaan pienentää hyvällä etukäteissuunnittelulla ja yhteispalvelupisteessä työskentelevien henkilöiden joustavilla työtehtävillä ja toimenkuvilla. Jos kunnan ylläpitämän yhteispalvelupisteen henkilöstö voi tehdä esim. muita kunnan tehtäviä yhteispalvelutehtävien lisäksi, riski heikosta tuottavuudesta ja sen aiheuttamasta taloudellisesta vahingosta pienenee. Toisaalta suoriteperusteinen kustannusten korvaamismalli kannustaa huolehtimaan tuottavuudesta asiakaspalvelutehtävissä. Lisäksi on otettava huomioon, että lakiehdotuksen 5 a :n säännöksillä on pyritty mm. varmistamaan kunnalliseen itsehallintoon kuuluvan rahoitusperiaatteen toteutuminen. Tulevaisuudessa maakunnille osoitetaan muun muassa alueellisten yhteispalveluiden järjestäminen ja kehittäminen. Miten jatkossa huomioidaan yhtiöitetyt palvelut esimerkiksi sote- ja kasvupalvelut? Pirkanmaan liitto Asia liittyy hallituksen esitykseen (HE 15/2017) eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi. Yhteispalvelussa ei ole ollut tarjolla sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja eikä valtiovarainministeriön tiedossa ole, että näitä palveluja olisi suunniteltu tarjottavaksi yhteispalveluna. Sen sijaan yhteispalvelussa on ollut tarjolla TE-toimistojen palveluja. Jos maakunta- ja sote-uudistuksen yhteydessä ehdotetut yhtiöittämisvelvoitteet toteutuvat ehdotusten mukaisesti, niin se tulee käytännössä tarkoittamaan mm. sitä, etteivät valtion tai kuntien viranomaiset voi osallistua yhtiöitettyjen palvelujen markkinaehtoiseen tuotantoon. Esitetty siirtymäsäännös ja valmisteilla oleva maakuntauudistus aiheuttavat yhteispalvelusopimuksiin muutostarpeen. Näin ollen sopimuksia ja toteutuksen rakenteita saatetaan joutua tarkastelemaan kahdesti lyhyen ajan sisällä. Voisi olla tarkoituksenmukaista harkita yhteispalvelun uudistamisen toteuttamista maakun-

11 11 (19) tauudistuksen yhteydessä tai siirtymäsäännöksen pidentämistä siten, että sopimukset olisi mahdollista saattaa ajan tasalle yhdellä tarkistuksella. Mikkelin kaupunki Asia liittyy hallituksen esitykseen (HE 15/2017) eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi. Asia liittyy myös valtiovarainministeriössä valmisteltavaan hallituksen esitykseen maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi, joka on tarkoitus antaa eduskunnalle elokuussa Yhteispalvelulakiin nyt ehdotetut muutokset koskevat pääosin yhteispalvelujärjestelmää ja siinä käytettäviä uusia menettelyjä ja toimintatapoja yleisellä tasolla ja ne on tarpeellista toteutettua mahdollisimman pian. Näitä muutosehdotuksia koskevien säännösehdotusten hyväksyminen ja täytäntöönpano voidaan toteuttaa itsenäisesti eikä niillä ole välitöntä riippuvuussuhdetta maakuntauudistukseen. Maakuntauudistuksesta johtuvat muutokset yhteispalvelulakiin ja niiden täytäntöönpanon mahdollisesti edellyttämät siirtymäjärjestelyt on selvitettävä ja ratkaistava erikseen sen jälkeen, kun yhteispalvelulakiin tehtävien muutosten sisältö on varmistunut. Asiointipisteitä on kehitetty liiaksi keskittyen fyysiseen paikkaan. Todelliset yhteistoiminnan ongelmat ovat toimintaprosesseissa ja monikanavaiseksi muuttuneessa asiakaspalvelussa. Jokainen toimija kehittää omaa asiakaspalveluaan kanavittain ja näiden kehittämisrahoitus on kunkin toimijan hallussa. Asiointipisteen tulee tällöin sopeutua toiminnassaan eri toimijoiden käytäntöihin. Yhteispalvelua ei voi tuottaa tehokkaasti, ennen kuin on harmonisoitu keskeisiä valtion toimijoiden toimintaprosesseja. Yhteispalvelun uudistetun toimintamallin valmistelun ja pilotoinnin yhteydessä laadittujen prosessikuvausten ja ohjeiden myötä asiakaspalvelun toimintoja ja prosesseja on pyritty yhtenäistämään niin, että eri viranomaisten toimintaprosessit olisivat mahdollisimman hyvin sovitettavissa yhteen yhteispalvelun toimintaprosesseihin. Kukin toimivaltainen viranomainen vastaa kuitenkin ensisijaisesti sille säädettyjä tehtäviä ja palvelutuotantoa koskevista asioista ml. toimintaprosessien kehittäminen. Yhteispalvelulailla ei ole mahdollista määritellä toimivaltaisten viranomaisten toimintaprosesseja ja niiden kehittämisen suuntaviivoja.

12 12 (19) Valmisteltaessa esitystä laiksi julkisen hallinnon yhteisestä asiakaspalvelusta, pyrittiin selkiyttämään haasteellisiksi koettuja sopimuskäytäntöjä. Nyt käsittelyssä oleva lakiehdotus tukee vanhaa sopimuskäytäntöä, jossa jokainen toimija sanelee sopimusehdot, määritellen itselleen parhaaksi katsomansa palvelutarjonnan ja hinnan palvelusta, lisäten toimistotyötä erilaisten laskutuskäytäntöjen vuoksi. Pilottipisteiden keskeinen toive oli saada sopimuskäytäntöjä nykyistä toimivimmiksi. Nyt käsittelyssä oleva lakiehdotus ei edistä omakustannusperiaatteen toteutumista eikä Asiointipisteiden palvelutarjonnan harmonisointia. Hallituksen esityksessä ei ole esitetty muutosta sopimusperusteisuudelle, koska useat palveluun osallistuvat viranomaiset ovat vastustaneet tältä osin sitovaa sääntelyä. Viimeksi tämä vastustus on varsin laajasti tuotu esille keväällä 2016 toteutetulla esitysluonnoksen lausuntokierroksella. Asiaa käsiteltiin lausuntokierroksen jälkeen ja lausuntopalautteen johdosta tehtyjen poliittisten linjausten mukaisesti ehdotettua sitovampaa sääntelyä tältä osin ei katsottu olevan mahdollista toteuttaa, vaan sopimusperusteisuuden todettiin olevan myös tältä osin toiminnan luonteen johdosta riittävä taso. Käynnissä olevan yhteispalvelun tietojärjestelmäuudistuksen myötä sopimuksen laadinta tulee helpottumaan sen sähköistämisen ja palvelutietovarannon integraation myötä. Asiointipisteiden keskeisenä tavoitteena pidettiin sitä, että niissä on tarjolla vähintään Kelan, Poliisin lupahallinnon, Verohallinnon, maistraatin, TE toimiston ja kunnan asiakaspalvelua. Nyt käsittelyssä oleva laki romuttaa tämän perusajatuksen. Jatkossa Asiointipisteessä voi olla samaan tapaan kuin nykyisen yhteispalvelulain aikana hyvinkin suppea tai laaja palveluvalikoima. Palvelupisteitä syntyy sinne, missä löydetään yhteistyön sävel. Tämä ei ole asiakasnäkökulmasta toivottavaa kehitystä. Yhteispalvelulain tulisi kyetä takaamaan tietyt peruspalvelut asianmukaisesti sijoitelluissa Asiointipisteissä. Muutoksella ei tultaisi saavuttamaan yhden luukun periaatetta julkisen hallinnon palveluissa. Tämä nykytilanteen epäkohta johtuu siitä, että palveluvalikoimasta ei säädetä sitovasti yhteispalvelulaissa. Hallituksen esityksessä ei ole myöskään esitetty tähän muutosta, koska useat palveluun osallistuvat valtion viranomaiset ovat vastustaneet tällaista sitovaa sääntelyä. Viimeksi tämä vastustus on varsin laajasti tuotu esille keväällä 2016 toteutetulla esitysluonnoksen lausuntokierroksella. Asiaa käsiteltiin lausuntokierroksen jälkeen ja silloin tehtyjen poliittisten linjausten mukaisesti palveluvalikoimaa koskevaan sitovaan sääntelyyn ei katsottu olevan tarvetta, vaan sopimusperusteisuuden todettiin olevan myös tältä osin toiminnan luonteen johdosta riittävä taso.

13 13 (19) Kansallista palveluarkkitehtuuria rakennetaan parhaillaan digisuomen/sähköisen asioinnin näkökulmasta. Kansallisen palveluarkkitehtuurin valmisteluun tulisi sisällyttää myös käyntiasioinnin takaaminen. Askel tähän suuntaan on mahdollinen Kansalaisneuvonnan siirtäminen Väestörekisterikeskuksen alaisuuteen. Laki hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista ja yhteispalvelulaki pitäisi saattaa yhteen laiksi hallinnon yhteisistä asioinnin tukipalveluista. Suomen Kuntaliitto Kansallinen palveluarkkitehtuuriohjelma ja erityisesti sen Palvelunäkymien toteuttamishankkeessa tuotettava uusi Suomi.fi-verkkopalvelu ja yhteispalvelulain muutosesitys täydentävät toisiaan. Ne rakentavat ja tukevat kumpikin osaltaan julkisen hallinnon asiakkaan yhden luukun palvelukokemusta. Asiantuntijalausunnossa tehty ehdotus yhteispalvelulain ja hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetun lain (571/2016) yhdistämisestä on sinänsä harkinnanarvoinen ehdotus. Asiaa vaatii kuitenkin perusteellista esivalmistelu ja tätä koskeva selvitystyö voisi olla mahdollista aloittaa esim. siinä vaiheessa, kun kansallinen palveluarkkitehtuuri on täysimääräisesti käytössä ja uudet asiointipisteet ovat vakiinnuttaneet toimintansa. Valtiovarainministeriössä on käynnissä selvitystyö Kansalaisneuvonnan siirtämisestä Väestörekisterikeskuksen tehtäväksi. Kaikilta osiltaan lakiesitys ei vastaa meneillä oleviin toimintaympäristön muutoksiin. Maakunta- ja soteuudistus, digitalisaatio ja asiakkaiden uudet toimintatavat vaativat lainsäädäntöä, joka mahdollistaa joustavamman toimintamallin. Yhteispalvelutoiminta perustuu sopimussuhteeseen, joka tarkoittaa mm. sitä, että yhteistyöhön osallistuminen on niin valtion kuin kunnankin viranomaisille vapaaehtoista toimintaa. Sopimusperusteisuus tarkoittaa käytännössä myös sitä, että yhteispalvelusopimuksen osapuolilla on varsin laajat mahdollisuudet määritellä yhteistoiminnan laajuus. Yhteispalvelulaki, ml. siihen nyt tehdyt muutosesitykset, on siis luonteeltaan eräänlainen raamisäädös, joka määrittelee vain yhteistoiminnan yleiset edellytykset, mutta jättää osapuolille mahdollisuuden järjestää yhteistoiminta joustavasti. Lain suurena puutteena on sen keskittyminen vain viranomaisten väliseen sopimiseen, vaikka organisaatiorajat ylittyvät jo tänään monissa palveluissa verkostomaisesti myös yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Yksityisen ja julkisen sekto-

14 14 (19) rin toimijoiden mukaan tuleminen yhteispalveluun tulisi selvittää ja lainsäädäntöä uudistaa siltä osin. Esitystä valmisteltaessa tehtiin ehdotuksia yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden osallistumisesta yhteispalvelun tuottamiseen. Asiaan liittyy kuitenkin sekä hankinta- ja kilpailuoikeudellisia kysymyksiä että julkisen vallan käyttöön liittyviä oikeudellisia kysymyksiä, jotka on selvitettävä ja otettava huomioon näiden toimijoiden roolia ja siihen liittyviä vastuita määriteltäessä. Valtiovarainministeriö on heinäkuussa 2016 asettanut hankkeen, jossa kokeilujen avulla pyritään löytämään toimintamalleja siihen, miten julkisen hallinnon asiakkaita voidaan auttaa digitaalisten palvelujen käytössä. Tarkoitus on, että myös yksityisen ja kolmannen sektorin toimijata voivat osallistua kokeiluihin. Hanke kestää vuoden 2017 loppuun asti, jonka jälkeen käynnistetään mm. asian edellyttämä säädösvalmistelu. Asiointipilotoinnin ja sen jälkeen toiminnan yhteydessä on tullut ilmi, että eri toimijoilla on hyvinkin erilaiset käsitykset siitä, miten omakustannusperiaatteen mukaisesti kustannukset lasketaan. Esitys ei kerro, miten ratkaistaan erot näkemyksissä ja ainoana johtopäätöksenä näissä tilanteissa on siten luultavammin, ettei sopimusta synny. Tämä tarkoittaa myös riskiä, että lain myötä päivitettäväksi tulevat olemassa olevat sopimukset saattavat jäädä ilman jatkoa. Puutteena on myös se, että paikallisuutta ei myöskään oteta huomioon rahoituksen näkökulmasta. On mahdollista, että uusien yhteispalvelusopimusten aikaansaaminen on vaikeaa tilanteissa, joissa tällä hetkellä toimeksisaajalle maksettavat korvaukset ovat pienemmät kuin niiden tuottamisesta aiheutuvat kustannukset. Yhteispalveluun osallistuvien viranomaisten kesken on ollut erimielisyyttä erityisesti siitä, kuuluuko yhteispalvelussa korvata sitä työaikaa, jolloin yhteispalveluun liittyviä suoritteita ei synny. Tarkoituksena on ollut, että tällainen työaika tulisi voida käyttää yhteispalvelupisteen ylläpitäjän muiden tehtävien hoitamiseen ja näin siitä aiheutuvia kustannuksia ei laskettaisi yhteispalvelun tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Lakiehdotus antaa mahdollisuuden toteuttaa paitsi paikallisesti toiminnaltaan erilaisia yhteispalvelupisteitä niin myös jossain määrin mahdollisuuden sopia siitä, kuinka omakustannusperiaatetta paikallisesti sovelletaan kustannusten määrittelyssä ja korvaamisessa. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry Kansalaisten neuvonnan ja ohjauksen tarpeet eivät aina rajoitu pelkkään sähköisten välineiden käytön ohjeistukseen. Itse hallinnollisten asioiden sisältöön liittyvää neuvonnan tarvetta saattaa olla vaikea erottaa lakiesityksessä säädettä-

15 15 (19) västä verkkopalveluiden käytössä neuvomisesta. Ikääntyneelle pelkkä viranomaisasia hallinnonalasta riippumatta saattaa olla erittäin vaikea hoidettava. Asia mutkistuu entisestään, kun asiointiprosessi hoidetaan sähköisesti. Tämän vuoksi on tärkeää, että yhteispalvelupisteiden palveluhenkilöstöllä on tehtäväänsä riittävä osaaminen. Yhteispalvelupisteisiin sijoitettavilta tieto- ja viestintäteknisiltä laitteilta edellytetään erityisiä ominaisuuksia mm. näkö- ja kuulovammaisten tarpeiden huomioimiseksi. Myös yhteispalvelupisteiden tarjoamien palveluiden riittävä kattavuus sekä henkilöstön osaaminen on varmistettava. Myös tästä osaamisvaatimuksesta on tehtävä riittävän velvoittavat kirjaukset nyt käsittelyssä olevaan lakiin. Näkövammaisten liitto ry Lakiehdotuksen 2 :n 2 momentin mukaan yhteispalvelussa ei voida hoitaa mm. sellaisia tehtäviä, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä. Lisäksi hallintolain (434/2003) 8 :n mukaan vain toimivaltainen viranomainen voi antaa sen toimivaltaan kuuluvan hallintoasian hoitamiseen liittyvää aineellista neuvontaa. Näiden seikkojen johdosta yhteispalvelupisteen palveluneuvojat eivät voi antaa asiakkaille asian aineellista sisältöä koskevaa neuvontaa. Lakiehdotuksen mukaan palveluneuvojien koulutuksen, asiantuntemuksen ja kokemuksen tulee vastata yhteispalvelussa tarjottavan asiakaspalvelun vaatimuksia. Palveluneuvojien osaamiseen on kiinnitetty huomiota esim. perustamalla kaikkien palveluneuvojien käyttöön sähköinen koulutusympäristö. Se sisältää laajasti koulutusaineistoa, joka huomioi myös erityisryhmien kohtaamisen asiakaspalvelutyössä. Lakiesityksen 5 :n 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi yhteispalvelun olosuhteista, tiloista ja työvälineistä. Näkövammaisten liitto vaatii, että tarkoituksenmukaisuuden ja turvallisuuden lisäksi pykälätasolle kirjataan esteettömyys. Esteettömyys, saavutettavuus ja käytettävyys on mainittu pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa, mutta sitä ei voi pitää riittävänä. Momentti ehdotetaan muutettavaksi seuraavasti: "Toimeksisaajalla on oltava asiakaspalvelutehtävien hoitamista ja asioinnin järjestämistä varten tarvittavat, tarkoituksenmukaiset, turvalliset ja esteettömät olosuhteet, tilat, työvälineet ja laitteet." Esim. maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 117 e sisältää yleisiä säännöksiä rakennusten ja niihin kuuluvien tilojen esteettömyydestä. Nämä säännökset koskevat myös yhteispalveluun käytettäviä toimitiloja. Asiantuntijalausunnossa ei ole yhteispalvelussa käytettävien toimitilojen osalta esitetty mitään sellaisia erityisseikkoja, joiden johdosta yhteispalvelula-

16 16 (19) kiin olisi perusteltua ottaa erityssäännöksiä esteettömyydestä. Valtiovarainministeriön tiedossa ei myöskään ole, että esteettömyyttä koskevia erityissäännöksiä sisältyisi, sosiaali- ja terveydenhuoltoa lukuun ottamatta, laajemmin eri viranomaisten tehtävien ja palvelujen järjestämistä koskevaan lainsäädäntöön. Tiedottamisessa on varmistettava, että näkövammaisilla on tosiasiassa yhdenvertainen mahdollisuus saada tietoa yhteispalvelusta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Näkövammaisten liitto vaatii, että lakiehdotuksen 10 :ään ja sen yksityiskohtaisiin perusteluihin lisätään maininta tiedottamisen esteettömyydestä ja monikanavaisuudesta. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi seuraavasti: "Yhteispalvelun osapuolten on tiedotettava yleisölle yhteispalvelun tarjoamisesta, palveluvalikoimasta, aukiolosta ja muista palveluun liittyvistä seikoista. Tiedottamisen on oltava esteetöntä ja monikanavaista." Hallintolain 26 sisältää yleiset säännökset tulkitsemisesta ja kääntämisestä mm. niissä tilanteissa, joissa asianosainen henkilö ei vammaisuuden tai sairauden perusteella voi tulla ymmärretyksi. Nämä säännökset koskevat myös yhteispalvelutoimintaa. Asiantuntijalausunnossa ei ole tiedottamista koskevan esteettömyyden osalta esitetty mitään sellaisia erityisseikkoja, joiden johdosta yhteispalvelulakiin olisi perusteltua ottaa erityssäännöksiä tiedottamista koskevasta esteettömyydestä. Valtiovarainministeriön tiedossa ei myöskään ole, että esteettömyyttä koskevia erityissäännöksiä sisältyisi, sosiaali- ja terveydenhuoltoa lukuun ottamatta, laajemmin eri viranomaisten tehtävien ja palvelujen järjestämistä koskevaan lainsäädäntöön. Lakiehdotuksen 10 a :n uudessa 3 momentissa säädetään valtiovarainministeriön tueksi asetettavasta yhteispalvelun neuvottelukunnasta. Näkövammaisten liitto muistuttaa, että neuvottelukunnassa on oltava edustus myös yhteispalvelun käyttäjäryhmistä. Vammaiset asiakkaat ovat yksi yhteispalvelun käyttäjäryhmä, jota ei saa sivuuttaa neuvottelukuntaa asetettaessa. Tästä on perusteltua lisätä maininta pykälän yksityiskohtaisiin perusteluihin. Neuvottelukunnan asettaa ja sen kokoonpanosta päättää ehdotetun säännöksen mukaan valtioneuvosto. Valtioneuvoston päätös valmistellaan valtiovarainministeriössä. Säännösehdotuksessa ei oteta yksityiskohtaisesti kantaa neuvottelukunnan kokoonpanoon ja myös sen perusteluissa on vain esimerkinomaisesti tuotu esille eräitä tahoja, jotka voivat tulla kysymykseen, kun neuvottelukunnan kokoonpanosta valmistellaan ja sitä päätetään.

17 17 (19) Svenska Finlands folketing Esityksessä ehdotetaan säännöstä kielellisten oikeuksien turvaamisesta. Ehdotetun 8 :n 2 momentin 7 kohdan mukaan viranomaisten on yhteispalvelusopimuksessa sovittava kielellisten oikeuksien turvaamisen käytännön järjestelyistä. Folktinget katsoo kuitenkin, että asiakkaan kielellisiä oikeuksia tulee säännellä lailla eikä vain sopimuksella. Folktinget on tämän vuoksi ehdottanut lakiehdotuksen aiemmassa valmisteluvaiheessa lakiehdotuksen täydentämistä uudella säännöksellä asiakkaan kielellisistä oikeuksista viittauksella kielilain 10 :n 1 momenttiin ja säännöksellä asiakkaan kielellisistä oikeuksista, jos kunnan kieli on muu kuin asiakkaan kieli. Lähtökohtana esityksessä on, että yhteispalvelua järjestettäessä otetaan huomioon kielilaista (423/2003) ja saamen kielilaista (1086/2003) viranomaisille aiheutuvat velvoitteet. Säännösehdotuksessa tarkoitetulla sopimusmenettelyllä ei siis puututa yhteispalveluun osallistuvia viranomaisia koskeviin laissa säädettyihin kielellisiä oikeuksia koskeviin velvoitteisiin, vaan halutaan korostaa näiden oikeuksien merkityksellisyyttä ja sitä, että ne tulevat myös yhteispalvelusta sovittaessa ja asiakaspalvelutyötä käytännön tasolla tehtäessä järjestettyä ja hoidettua asianmukaisella tavalla. Asiantuntijalausunnossa tehty ehdotus yhteispalvelulakiin lisättävästä kielellisiä oikeuksia koskevasta erityissäännöksestä poikkeaisi selkeästi kielilain sääntelystä ja systematiikasta sekä saattaisi aiheuttaa ennakoimattomia vaikutuksia yhteispalveluun osallistuvien kuntien laissa säädettyihin kielellisiin velvoitteisiin. Tässä yhteydessä on myös otettava huomioon, että voimassa oleva yhteispalvelulaki ei sisällä kielellisiä oikeuksia koskevia säännöksiä eikä sinä noin 24 vuoden ajanjaksona, jonka yhteispalvelulainsäädäntö on ollut voimassa, ole ilmennyt kielellisten oikeuksien toteuttamiseen liittyviä ongelmia. Valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan lakiehdotuksen perusteluissa kuvatulla menettelyllä kielellisten oikeuksien toteutuminen on mahdollista varmistaa asianmukaisella ja riittävällä tavalla. Lakiehdotuksessa (6 ) todetaan, että asiakaspalvelu yhteispalvelussa voitaisiin hoitaa henkilökohtaisena palveluna tai tieto- ja viestintäteknisen käyttöyhteyden avulla. Folktinget edellyttää, että kaikki sähköiset palvelut, jotka ovat osa valtion viranomaisten tai kaksikielisten kuntien palveluja toimivat täysin kaksikielisesti.

18 18 (19) Viranomaisen tulee kielilain (423/2003) 23 :n mukaan toiminnassaan oma-aloitteisesti huolehtia siitä, että yksityishenkilön kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä. Vastuu tästä kuuluu myös yhteispalvelussa kullekin toimivaltaiselle viranomaiselle toimialaansa koskevien palvelujen osalta, eikä julkisen hallinnon yhteispalvelusta annetulla lailla ole mahdollista välittömästi vaikuttaa toimivaltaiselle viranomaiselle lailla asetettujen velvoitteiden täyttämiseen. Lakiehdotuksen 10 :n mukaan yhteispalvelun osapuolten on tiedotettava yleisölle yhteispalvelun tarjoamisesta, palveluvalikoimasta, aukiolosta ja muista palveluun liittyvistä seikoista. Folktinget viittaa siihen, että kielilain 32 on merkityksellinen tämän lakiehdotuksen kannalta. Valtion ja kunnallisen viranomaisen yleisölle suunnatussa tiedottamisessa on kaksikielisessä kunnassa käytettävä suomen ja ruotsin kieltä. Tämä käsittää myös viranomaisen kotisivulla tiedottamisen. Lisäksi kaksikielisen viranomaisen ilmoitukset, kuulutukset ja julkipanot sekä muut yleisölle annettavat tiedotteet tulee antaa suomen ja ruotsin kielellä. Kielilain 32 :ssä asetettu tiedottamisvelvoite koskee toimivaltaista viranomaista ja velvoitteen kielellinen laajuus riippuu asianomaisen viranomaisen kielellisestä asemasta. Näin ollen toimivaltaiset viranomaiset vastaavat toimialaansa koskevien palvelujen osalta kielilaissa asetetun tiedottamisvelvoitteen täyttämisestä. Yhteispalvelua yleisesti koskeva yleisölle suunnattu tiedottamismateriaali on jo nyt tai tulee puuttuvilta osin olemaan lähiaikoina saatavissa molemmilla kansalliskielillä. Lopuksi Valtiovarainministeriö haluaa vielä lopuksi tuoda esille, että alueellistamisen koordinaatioryhmä on julkaisemassaan ja ministeri Vehviläiselle luovuttamassaan valtion työpaikkojen sijoittumista alueille koskevassa selvityksessä 1 antanut mm. seuraavan toimenpidesuosituksen: Digitalisaatio- ja automaatiokehitys muuttavat asiakaspalvelun järjestämisen edellytyksiä ja mahdollisuuksia. Merkittävä osa siitä palvelutarpeesta, johon vastaamiseksi valtion virastojen palveluverkot on rakennettu, on jo kadonnut tai katoaa lähivuosina digitalisaatioon tukeutuvien toimintatapojen ja palveluiden kehittämisen myötä. Muodostuvassa tilanteessa tulisi jäljelle jäävään palvelutarpeeseen pyrkiä valtiolla vastaamaan ensisijaisesti yhteisin ratkaisuin. Sähköisissä palveluissa tämä tarkoittaa 1 Selvitys valtion budjettitalouden henkilötyövuosista ja toimipaikkamääristä hallinnonaloittain, maakunnittain ja kunnittain vertailuvuosina 2010 ja Linkki selvitykseen:

19 19 (19) kansalliseen palveluarkkitehtuuriin (mm. palveluväylä, kansalaisten, yritysten ja viranomaisten palvelunäkymät sekä palvelutietovaranto) tukeutumista kaikissa ratkaisuissa. Jäljelle jäävä fyysinen asiointipalvelu tulisi puolestaan koota äskettäin uudistetun yhteispalvelumallin mukaisiin julkisen hallinnon yhteisiin asiointipisteisiin.