DIAARIOTE laeiksi sijoitusrahastolain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

Transkriptio

1 % / 7 Á 2 v/o

2 VK-FAKTA PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA DIAARIOTE DIAARIOTE PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA HE 110/2003 vp laeiksi sijoitusrahastolain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Saapunut: Lausuntoa varten Mietintövk: TaV Lähettäjä: Täysistunto Lähetyspvm: Saapumispvm: Tilakoodi: Käsittely päättynyt Lopputöinä: PeVL 16/2003 vp Lopputöin.pvm: Lausunto lähetetty PeVL 16/2003 vp TaV Valmistunut PeVL 16/2003 vp Yksityiskohtainen käsittely Jatkettu I käsittely Yleiskeskustelu lausuntoluonnos Asiantuntijakuulemisen päättäminen I käsittely Asiantuntijoiden kuuleminen -neuvotteleva virkamies Tuija Vuorinen valtiovarainministeriö (K) -professori Qlli Mäenpää (K) -professori Ilkka Saraviita (K) -professori Veli-Pekka Viljanen (K) Ilm. vkaan saapuneeksi (lausunto) Kirjaus Saap. lausuntoa varten

3 J J8 VALTIOVARAINMINISTERIÖ Rahoitusmarkkinaosasto Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle Asia: HE HG/2003vp laeiksi sijoitusrahastolain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta 1 Kysymys ulkomaisten palveluntarjoajien oikeudesta harjoittaa elinkeinoa Suomessa Sijoitusrahastolainsäädännön muuttamista koskevan hallituksen esityksen valmistelussa on esitetty kysymys siitä, takaako perustuslain 18 :n 1 momentti oikeuden elinkeinonharjoittamiseen Suomessa sellaisille ulkomaisille rahastoyhtiöille, joilla ei ole etukäteen mitään liittymää Suomeen. 1 Valtiovarainministeriön käsityksen mukaan perustuslakia ei tule tulkita alueelliselta soveltamisalaltaan niin yleiseksi ja universaaliksi, että sen turvaamat oikeudet olisivat yhtäläiset myös kenelle tahansa mistä kolmannesta maasta tahansa tulevalle palveluntarjoajalle. Tämän vuoksi ETA-alueen ulkopuolelta tulevien rahastoyhtiöiden sääntely ei yksityiskohdiltaan voi vastata kotimaisten ja ETA-alueetla toimiluvan saaneiden toimijoiden sääntelyä. Valtiovarainministeriön käsityksen mukaan esitettävä kolmansista maista tulevia rahastoyhtiöitä koskeva sääntely on toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta riittävän täsmällistä ja sen perusteella harjoitettava viranomaistoiminta on ennustettavaa. Sääntely myös täyttää Suomea sitovat kansainvälisoikeudelliset periaatteet. Esityksen valmistelussa kuitenkin päätettiin, että koska tämä erityiskysymys on tulkinnanvarainen, olisi se hyvä saattaa perustuslakivaliokunnan tietoon ja arvioitavaksi. Tulkinnanvaraisuus koskee niitä rahastoyhtiöitä, joilla on kotipaikka ja toimilupa ETA-alueen ulkopuolisessa valtiossa, mutta jotka haluaisivat harjoittaa sijoitusrahastotoimintaa Suomessa. Käytännössä tällainen toimija on siis kotoisin kehittyneestä taikka vähemmän kehittyneestä valtiosta, esimerkiksi Yhdysvalloista, Karibianmeren saarilta, Venäjältä taikka Sveitsistä eikä sillä ole välttämättä mitään etukäteisliittymää Suomeen. Kysymys ei koske ETA-alueella kotipaikan omaavia ja toimiluvan saaneita rahastoyhtiöitä, sillä niitä koskee direktiiveillä yhdenmukaistettu toiminnan harjoittamisen edellytyksiä koskeva sääntely sekä niin sanotun EU-passin mukainen vapaa oikeus harmonisoitujen palvelujen tarjontaan Suomessakin. Vastaus kysymykseen kolmansista maista tulevien palveluntarjoajien vapauksista on merkittävä Suomen rahoitusmarkkinoiden vakauden ja luotettavuuden sekä myös yksittäisten sijoittajien ja tallettajien suojan kannalta. Luonnollisesti kysymys liittyy myös toimijoiden yhdenmukaiseen kohteluun: sääntelyn tulee olla kaikille toimijoille riittävän tarkkarajaista, ja täsmällistä. Myös suomalaisten rahoitusvalvontaviranomaisten toimintavelvoitteiden ja niiden toiminnan tulee olla ennustettavaa ja niiden yhteistyömahdollisuuksien ulkomaisten vastaavien viranomaisten kanssa tulee olla toimivia. Nämä ovat hallituksen käsityksen mukaan syitä, joiden vuoksi lainsäädännöllä on varauduttava kysymykseen ulkomaisten toimijoiden oikeuksista. EU:n rahoituspalveludirektii-vit eivät sääntele ETA-alueen ulkopuolelta tulevien kohtelua muutoin kuin siten, että direktiivien mukaan ETA-alueen ulkopuolisia toimijoita ei saa kohdella lievemmin kriteerein kuin ETA-alueelta tulevia. T r» T TTAI T A r» A TXT» 4I\ITO'rnn Tf\ nt oo nnmi I/ AI Trmtnin/AOTA TM TTT sm\\ icnt 1 Kysymys perustuslain turvaamasta elinkeinovapaudesta voi realisoitua toimilupa-asiana monella tavalla: rahastoyhtiö haluaa perustaa Suomeen tytäryhtiön tai sivukonttorin ja toimia siitä käsin, rahastoyhtiö haluaa perustaa Suomeen edustuston taikka rahastoyhtiö haluaa tarjota palveluitaan tai markkinoida rahasto-osuuksiaan rajan yli perustamatta tänne itse fyysistä sijaintipaikka, siis esimerkiksi Internetin välityksellä taikka asiamiestä käyttäen.

4 Ehdotettavan sääntelyn mukaan Suomeen hakeutuvaan rahastoyhtiöön sen kotivaltiossa sovellettavaa sääntelyä verrataan kansainvälisesti hyväksyttyihin rahoitusvalvonnan periaatteisiin ja rahoitusjärjestelmän rikollisen hyväksikäytön estämistä koskeviin kansainvälisiin suosituksiin. Siten rahastoyhtiön taloudellisten toimintaedellytysten on täytettävä luotettavalle toiminnalle asetettavat vaatimukset ja rahastoyhtiötä on valvottava sen kotivaltiossa tehokkaasti ja luotettavalla tavalla (esimerkiksi ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 7 :n 2 momentti). Esitettävässä ulkomaisia rahastoyhtiöitä koskevassa sääntelyssä ETA-alueen ulkopuolisia toimijoita kohdellaan keskenään yhdenvertaisesti, olipa niiden kotipaikka missä tahansa. Säännökset on pyritty kirjoittamaan mahdollisimman täsmällisesti sekä osoittamaan mahdollisimman selvästi, mihin viranomaisten harkinta Suomessa perustuu. Vaikka toimilupien edellytykset on eräiltä osin niitä koskevissa pykälissä joustavasti muotoiltu, on sekin perusteltua toiminnan luonne huomioonottaen. Tietty väljyys on hyväksyttävä siksikin, että ETA-alueen ulkopuolisen valtion toimintaan kohdistaman valvonnan tasosta taikka sitä koskevan sääntelyn sisällöstä on toisinaan vaikea päästä tarkkaan selvyyteen. Ennen toiminnan aloittamista on voitava varmistua myös toimivasta ja jatkuvasta yhteistyöstä ja tiedonkulusta Rahoitustarkastuksen ja ulkomaisen valvontaviranomaisen välillä. Koska kysymys on kaikille maille tärkeä, ulkomaisten palveluntarjoajien kohteluun on sovittu kansainvälisesti yhteisiä pelisääntöjä. Näistä Suomea sitovista säännöistä on sovittu sekä OECD:n Pääomanliike- ja palvelukoodeissa että WTO:n palvelukauppaa koskevan yleissopimuksen (GATS) rahoituspalvelulta koskevissa erityssopimuksissa. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että nämä kansainväliset velvoitteet oikeuttavat Suomen viranomaisharkintaan, jolla turvataan se, että kolmansista maista tuleviin palveluntarjoajiin noudatetaan valvonnan ja toiminnan vakauden osalta vastaavaa sääntelyä ja viranomaiskohtelua kuin kotivaltiossa toimiluvan saaneisiin. Tämä niin sanottu vastaavan kohtelun periaate estää asettamasta ulkomaisten yritysten sijoittautumiselle raskaampia vaatimuksia kuin kotimaisille taikka sellaisia vaatimuksia, joita ei voida perustella toiminnan vakautta koskevilla välttämättömillä syillä. Taloudellisia toimintaedellytyksiä koskevien vaatimusten tulee olla määrällisesti samoja. Lisäksi viranomaistoiminnan tulee olla avointa ja läpinäkyviä, Käytännössä nami periaatteet jättivät jäsenmaille subjektiivista harkintavaltaa, ja niillä voi olla oikeutetusti myös poikkeavia kantoja. OECD:n jäsenmaat ovat kuitenkin yhdessä pyrkineet rnlirittelemlän ne minimiehdot, jotka vastaavan kohtelun periaatteen tulisi täyttää. Ehtojen mukaan kansallisten lakien, asetusten ja hallinnon käytäntöjen, joilla turvataan rahoitusjärjestelmän terveyttä taikka tallettajia ja sijoittajia jne., tulee olla vastaavia kuin ne, joita sovelletaan kotimaisiin yrityksiin (niin sanottu syrjimättömyyden periaate). Tällä hctkelli EU-mailla on WTO:ssa yhteinen rahoituspalveluita koskeva varaumaluettelo EY:n yhteisessä palvelukauppaa koskevassa tarjouksessa, jonka pohjalta käydään neuvotteluja kolmansien maiden kanssa. Tarjous sisältää muutamia sijoitusrahastotoimintaa koskevia varaumia. Tietyissä tapauksissa kansainväliset neuvottelut saattavat koskea myös toimilupia koskevia kysymyksiä, jottei toimilupiin liittyisi minkäänlaista poliittista tai taloudellista harkintaa. OECD:n jäsen-vahtoitlta on rahoituspalvelukoodeja koskevat itsenäiset varaumat, mutta EU-raaat ovat tehneet kuitenkin samansisältöisen sijoitusrahastoja koskevan varauman. 4 2 Yhdenmukaisuus Kahoitastarkastuksesta annetun Iata kokonaisuudistuksen (HE 175/20O2vp) kanssa Sijoitusrahastolainsäädlnnön muuttamista koskevan hallituksen esityksen valmistelussa on käynyt ilmi. että lakiehdotukset sisältävät lukuisia tälläkin hetkellä voimassa olevia säännöksiä, jotka ovat merkityksellisiä perustuslain 18 :n I momentissa turvatun elinkeinon ja ammatin harjoittamisen oikeuden kannalta. Erityisesti tällaisia ovat esityksen rahastoyhtiön toimiluvan saantia ja peruuttamista koskevat säännökset (esimerkiksi sijoitusrahastolain 5 b ). Esitettävät lakiehdotukset sisältävät myös säännöksiä, joissa valtiovarainministeriölle osoitetaan asetuksenantovaltuuksia taikka joissa Rahoitustarkastukselle annetaan norminantovaltaa (esimerkiksi sijoitusrahastolain 26 :n 2 mom.), ja joihin siksi liittyy erityisesti kysymys valtuuksien täsmäliisyydestä ja tarkkarajaisuudesta. Rahoitustarkastuksen normiantovaltuudet ovat merkityksellisiä myös perustuslain 80 :n 2 momentin kannalta, jonka mukaan muu viranomainen voidaan lailla

5 valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskeva toimuupasääntely oli eduskunnan käsiteltävänä viime talvena Rahoitustarkastuksesta annetun lain uudistamisen yhteydessä (HE 175/2002 vp). Myös perustuslakivaliokunta antoi esityksestä lausuntonsa (67/2002 vp) ja arvioi muun muassa tuolloin ehdotettua toimilupasääntelyä ja norminantovaltuuksia sekä ehdotusta siirtää talletuspankkeja ja muita luottolaitoksia sekä sijoituspalveluyrityksiä koskevien lupa-asioiden käsittely valtiovarainministeriöstä Rahoitustarkastukseen. Perustuslakivaliokunta arvioi tuolloin, että ehdotetut muutokset voitiin säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Mainittu esitys ja siitä saadut lausunnot huomioon ottaen nyt ehdotettu sääntely on pyritty kirjoittamaan noudattaen keväällä 2003 hyväksyttyjen lakien sanamuotoja ja ottaen kaikki perustuslain kannalta merkitykselliset edellytykset huomioon, Eräiltä osin elinkeinovapauden rajoituksia on pyritty kirjoittamaan vieläkin täsmällisemmin ja tarkkarajaisemmin, jotta rahastoyhtiöiden toimilupien edellytykset ilmenisivät laisia mahdollisimman tarkasti ja viranomaistoiminta tältä osin olisi riittävän ennustettavaa ja sidottua. Samoin on pyritty noudattamaan perustuslakivaliokunnanpainottaman suhteellisuusperiaatteen merkitystä peruutettaessa toimilupaa. Toisaalta rahastoyhtiön toimintaa voidaan pitää sellaisena erityistoimiaiana. johon liittyy sijoittajien suojan sekä sijoittajien omaisuudensuojan vuoksi korostettu luotettavuuden vaatimus (PeVL 53/200Ivp), joten toimiluvan myön-tämiseäetfytyksiin on tästä syystä sisällytetty eräitä tämän luotettavuuden kontrolloimiseksi tarpeelliseksi katsottuja joustaviakin, mutta soveltamisalaltaan täsmällisiä kriteereitä. 5

6 ?7%r //Oho0 1 > Olli Mäenpää Perustuslakivaliokunnalle Hallituksen esitys laeiksi sijoitusrahastolain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 110/2003 vp) Elinkeinovapaus Rahoitustarkastukselle siirrettäisiin ehdotuksen mukaan päätösvalta rahastoyhtiöiden ja säilytysyhtiöiden toimilupa-asioissa. Tällaiseen toimivaltasiirtoon valtiovarainministeriöltä Rahoitustarkastukselle ei sinänsä ole huomauttamista perustuslain kannalta. Arvioitaessa lupasääntelyn välttämättömyyttä perustuslain 18 :ssä turvatun elinkeinovapauden näkökulmasta, voidaan todeta, että sille on varsin vahvat perusteet. Ne liittyvät erityisesti rahoitusmarkkinoiden toimivuuden turvaamiseen, kilpailun edellytysten ylläpitämiseen ja tuotettavuuden varmistamiseen. Toimilupasääntelyä ja siihen liittyvää viranomaisvalvontaa voidaan tältä kannatta pitää osittain jopa tämän alan elinkeinotoiminnan edellytyksenä ja elinkeinovapauden täysimääräistä toteutumista tukevana seikkana. Lupasääntely ei siten sisältä suhteetonta elinkeinovapauden rajoitusta eikä se muutenkaan ole ongelmallinen elinkeinovapauden kannalta. Lakiehdotuksessa määritellään myös toimiluvan myöntämisen ja peruuttamisen edellytykset. Toimilupasäännöksiä voidaan yleisesti ottaen pitää asiallisesti perustettuina ja asianmukaisesti määriteltyinä. Luvan myöntäminen perustuu oikeusharkintaan ja lupaedellytykset on riittävän täsmällisesti määritelty laissa. Luvan muuttaminen on yleensä mahdollista vain luvansaajan hakemuksesta. Toimiluvan peruuttamisen edellytykset ovat myös pääosin täsmällisiä. Lupasääntelyn kriteerit sopeutuvat siten niihin yleisiin lähtökohtiin, jotka on samanluonteisten lupien osalta määritetty perustuslakivaliokunnan lausunnossa 67/2002 vp. Toimilupasääntelyn yksityiskohdat antavat kuitenkin aihetta joihinkin huomautuksiin. 1. lakiehdotuksen 5 :n 1 ja 2 momentti sisältävät suoraan lakiin perustuvan oikeuden, jonka mukaan rahastoyhtiö saa harjoittaa

7 tiettyä, laissa määriteltyä toimintaa. Koska ennakollista lupaa ei voida edellyttää toiminnalle, joka on laissa nimenomaisesti sallittu, 5a ja 5 b :ssä säännelty toimilupajärjestelmä ei voisi johdonmukaisesti sovellettuna rajoittaa näitä suoraan lakiin perustuvia oikeuksia. Tällaiseen rajoituksen mahdollisuuteen viittaa kylläkin 5 d, mutta sen suhde 5 :n lakiperustaisiin oikeuksiin on vähintäänkin epämääräinen. Lupasääntely on ehdotetussa muodossaan epäselvästi määritelty ja voi aiheuttaa myös soveltamis- ja tulkintaongelmia. Voimassaolevan lain sääntelytapa on tässä suhteessa huomattavasti selvempi. Perustuslain kannalta epäselvä sääntely on ongelmallinen etenkin siksi, että yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on perustuslain 80 n 1 momentin mukaan säädettävä lailla, mikä edellyttää myös sääntelyn riittävää selkeyttä. 7 Toimiluvan peruuttamiskriteerit on määritelty ottaen huomioon, että luvan peruuttamismahdollisuus perustuu vain vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin taikka laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle mahdollisesti annetut huomautukset ja varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen (PeVL 40/2002 vp, s. 4/II). On lisäksi selvää, että peruutustoimivaitaa käytettäessä on noudatettava hallintolain 6 :ssä säädettyjä hallinnon oikeusperiaatteita, jotka edellyttävät muun muassa suhteellisuus- ja objektiivisusperiaatteen sekä tarkoitussidonnaisuuden periaatteen noudattamista. Nämä näkökohdat huomioon ottaen voinee pitää mahdollisena myös sinänsä väljähköä luvan peruuttamisedellytystä, joka perustuu vain siihen, että "toimilupaa haettaessa on annettu harhaanjohtavia tietoja" (1. lakiehdotuksen 117 ja 125 ; 2 lakiehdotuksen 8 ). Esimerkiksi erehdyksessä annettu tai vähäinen virheellinen tieto ei edellä esitetty huomioon ottaen voi olla toimiluvan peruuttamisen peruste, jos nämä näkökohdat otetaan lain soveltamisessa asianmukaisesti huomioon. Selkeämpää olisi kuitenkin tiukentaa peruutusedellytystä siten, että vain esimerkiksi olennaisesti harhaanjohtavan tiedon antaminen saattaisi johtaa luvan peruuttamiseen. Olennaisuus-kriteeriin olisi katsottava tällöin yleensä sisältyvän myös tahallisuus-elementti. Ammatin harjoittamisen vapaus Rahoitustarkastus voisi kieltää henkilöä toimimasta eräissä johtotehtävissä (1. lakiehdotuksen 5 e ja 9 d ). Näille kielloille on hyväksyttävät ja riittävän painavat perusteet Ne on myös määritelty riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesiti. Muitakaan perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin liittyviä tai muita valtiosääntöistä ongelmia kieltoihin ei sisälly. Asetuksenantovaltuudet Esitykseen sisältyy joitakin teknisluonteisia seikkoja koskevia asetuksenantovaltuuksia (1. lakiehdotuksen 43, 92-93, 96 ), jotka eivät ole valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallisia. Rahoitustarkastuksen määräystenantovalta

8 Rahoitustarkastuksella olisi määräysvalta ainakin seuraavissa tapauksissa: 1. lakiehdotuksen 6, 26, 26 a, 30 a, 69, 80, 81 ja 126 a sekä 2. lakiehdotuksen 4. Tällaista määräysvaltaa on arvioitava siltä kannalta, että perustuslain 80 :n 2 momentin mukaan myös muu viranomainen ja siis myös Rahoitustarkastus voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Asetuksenantovaltuuksiin verrattuna tällaiseen valtuuteen kohdistuu yleistä tarkkarajaisuusvaatimusta pidemmälle menevä vaatimus valtuuden kattamien asioiden määrittelemisestä tarkasti laissa. Valtuuden tulee lisäksi perustuslain nimenomaisen säännöksen mukaan olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu (ks. myös esim. PeVL 46/2001 vp). Muiden viranomaisten norminantovalta on asetuksenantovaltaan verrattuna perustuslain näkökulmasta poikkeuksellista (PeVM 10/1998 vp). Kyseiset Rahoitustarkastuksen määräykset koskevat luonteeltaan teknisluonteista toimintoja. Määräystenantovalta on määritelty suppeasti ja tarkkarajaisesta Tällaisen määräyksenantovallan perustamiselle Rahoitustarkastukselle, joka on alan asiantuntijaviranomainen, on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä. Toisaalta määräysten asiallinen merkitys ei myöskään edellytä, että niistä pitäisi säätää lailla tai asetuksella, Ehdotettuun määräystenantovalian määrittelyyn ei siten teknisluonteisten määräysten osalta ole huomauttamista perustuslain kannalta. Säätämisjärjestysperustelujen mukaan on lisäksi merkityksellistä, että "Rahoitustarkastuksen antamat määräykset perustuisivat pääosin sijoitusrahastodirektiivin pakottaviin säännöksiin ja vastaisivat luonteeltaan niitä määräyksiä, jotta Rahoitustarkastuksella nykyisen rahoitusmarkkinalainsäädännön nojalla on oikeus antaa eräiden direktiivien yksityiskohtaisten vaatimusten voimaan saattamiseksi." Muodostuneeseen käytäntöön ei ote huomauttamista valtiosääntöoikeudellisetta kannatta. Täitä osin voidaankin todeta perustuslakivaliokunnan pitäneen (ks. esim. PeVL 52/2001 vp; PeVL 16/2002 vp) soveliaana teknisiä yksityiskohtia koskevan määräystenantovalian osoittamisen asiantuntijaviranomaiselle varsinkin, jos sääntelyyn liittyy runsaasti ammatillisiksi luonnehdittavia erityispiirteitä, kuten nyt on asianlaita. LsPeV/HellO/2003/IS Herra puheenjohtaja

9 Pohdiskelen tämän lausunnon taustaksi, mikä sijoitusrahasto(yhtiö) valtiosääntöoikeudellisesti on perustuslakitalkintojen asemoimiseksi. Perusoikeussäännöstö suojaa nykytulkintojen mukaan ensisijaisesti yksityisiä henkilöitä. Katson toisaalta, että monet uusista perusoikeuksista, etenkin oikeusturvaan ja hyvään hallintoon ja elinkeinovapauteen liittyvät perusoikeudet ja itsehallinnolliset perusoikeussääntelyt koskevat myös suoraan oikeushenkilöitä. Perusoikeussuojan kannalta sijoitusrahaston toiminta liittyy yksilön kannalta ensisijassa PeL 15 :ssä tarkoitettuun omaisuudensuojaan - esityksen mukaan rahoitussijoittajayksityishenkilöitä on Suomessa noin Rahoitussijoitusta voidaan mielestäni perusoikeussuojan kannalta rinnastaa rahan antamiseen pankille. Sitä kutsutaan talletukseksi, mutta siitähän ei oikeudellisessa mielessä ole kysymys (talletusta on esim. tavaran antaminen maksua vastaan jonkun talletettavaksi esimerkiksi omistajan poistuessa tilapäisesti). Pankkitalletus on pankille annettu rahalaina. Lainaan oikeudellisessa mielessä taas liittyy se, että lainansaaja eli pankki saa käyttää saamiaan varoja miten tahtoo eli kysymättä lainattujen varojen käyttötavoista lainaajalta. Lainaehdoissa varojen käyttöä voidaan kyliäkin säännellä. Rahastosijoitus eroaa jossain määrin pankkitalletuksesta. Rahat eivät mene suoraan rahoitusyhtiön omaan toimintaan» vaan niillä ostetaan rahaston nimiin esimerkiksi osakkeita ja obligaatioita ym. Rahaston säännöistä sijoittaja voi jossain määrin päätellä, miten rahat sijoitetaan, Rahastosijoittaja erottaa itsensä varojensa määräysvallasta siihen saakka, kunnes hän ostaa 1. lunastaa sijoituksen takaisin. Mielestäni PeL 15 :n omaisuudensuojan tulkinnan kannalta tästä seuraa se, että esillä olevien ^ehdotusten säädökset rahastojen hallinnoija varojen sijoittamisesi sijoitusten muodosta ja suojasta jne. eivät ole omaisuudensuojan kannalta olennaisia vaikka sijoittajat ovat yksityisiä henkilöitä Sijoittaja arvioi itse riskinsä. Esimerkiksi ns. vipurahastoissa otetaan tässä suhteessa suurten voittojen odotuksessa keskimääräistä suurempia riskejä. PeL 15 :n penistuslakivaliokunnassa vahvistetun tulkinnan mukaan omaisuudensuoja voi ulottua vain fyysisiin henkilöihin, sekä niihin omistajiin, jotka voidaan identifioida ja joilla on vaikutusvaltaa oikeushenkilön päätöksenteossa. Myöskään tämä näkökulma ei muuta sitä lähtökohtaa, jonka mukaan esillä olevan hallituksen esityksen rahastojen toimintaa koskevat sääntelyt ovat pääosin omaisuudensuojaproblematiikan ulkopuolella käyttörajoitukset mukaan lukien. Tehostetut sijoitusrahaston valvontaa ja vakavaraisuutta tarkoittavat säännöt välillisesti vahvistavat tai turvaavat sijoittajien omaisuudensuojaa. Tämä puolestaan voi olla perusteluna tavanomaista vahvemmalle viranomaisvalvonnalle, tarkastusoikeuksille ja vastuusäännöksille. Tavallaan ensimmäisen lakiehdotuksen kymmenet säännökset siitä, mihin sijoitusrahastoon pantuja varoja saa sijoittaa, ovat sijoittajan omaisuuden käyttörajoituksia. Asiallisesti rajoitukset suojaavat sijoittajia, vaikka ne voivatkin tuntua toiminnan rajoitteilta esimerkiksi häikäilemättömän riskinottaja-asiamiehen näkökulmasta. * * * Hallituksen esityksessä viitataan ongelmallisena asiana siihen, missä määrin Suomen perustuslaki ulottuu ulkomaisiin oikeushenkilöihin. Menemättä asian yksityiskohtiin otan lähtökohdaksi seuraavan. Koska perustuslaki suojaa "ihmisten"

10 perusoikeuksia sanamuotonsa mukaisesti, perustuslain suoja seuraa alueperiaatetta Toisin sanoen suomessa olevat ihmiset ovat suomalaisen perusoikeussääntelyn piirissä. Ulkomaalainen yhtiö tulee perusoikeussuojan piiriin toimiessaan Suomessa. Tästä seuraa mielestäni kaksi sääntöä: - ulkomaalaisille yhtiöille Suomessa kuuluu sama oikeushenkilön perusoikeussuoja, joka on Suomalaisilla oikeushenkilöillä. Niinpä säännökset elinkeinovapaudesta (ja myös oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä, hyvästä hallinnosta jne) koskevat ulkomaalaisten yhtiöiden oikeusasemaa Suomessa; -yhtiöt, joiden kotipaikka on ulkomailla, tulevat suomalaisen perusoikeuden piiriin aloittaessaan elinkeinotoiminnan joko itsenäisten tytäryhtiöiden välityksin tai elinkeinoilmoituksin tms. toimivien haarakonttoreidensa perusoikeussuojauksen kautta. Niissä toimivat ihmiset ovat normaalin perusoikeussuojan piirissä kansalaisuuteen katsomatta lukuun ottamatta niitä poikkeuksia, joita perustuslaissa on Suomessa olevien ulkomaalaisten osalta. Hallituksen esityksen valtiosääntöoikeudelliset ongelmat liittyvät sijoitusrahastotoiminnan hallinnon suhteeseen elinkeinovapauteen ym. Ongelmat ovat pääosin samat kuin rahoitustarkastuksesta ym. lainsäädännöstä annetussa lausunnossa (PeVL 67/2002) - pääasiassa elinkeinovapauden osalta. Samoja isompia ongelmia, joita tuolloin oli esillä, ei tähän esitykseen näytä liittyvän (maksujen problematiikka, suvereniteetti, rangaistuksen luontoiset päätökset jne). Lausunnossa 67/2002 käsiteltyyn asiakokonaisuuteen verrattuna nyt esillä oleva hallituksen esitys näyttää olevan ongelmaton. ToimilupaprobtematiiKka suhteessa elintojunovapauteep / ilmoiiuksenvaraisuuteen on asianmukaisesti toteutettu : kysymyksessä on ihmisten 1. sijoittajien varojen turvaaminen, joten luvanvaraisuus on perusteltua. Delegoinnit ministeriö-ja rahoitustarkastuksen tasoon ovat asianmukaisia ja täsmällisiä. Sinänsä on mielenkiintoista sananvapauden kannalta ensimmäiseen lakiehdotukseen sisältyvä rahastoesitteiden sisällön sääntely valtiovarainministeriön asetuksin (92 ja 93 ). Nuo esitteet julkaistaan painostaja osin niitä julkaistaan WWWsivuilla sähköisesti. PeL 12.ssä säädetään yleisluontoisesti; "Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkaista ja vastaanottaa tietoja, mielipitetä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia." Esitteet kuuluvan sananvapauden piiriin, mutta tuskin sen ydinalueeseen. Merkityksettömiä ne eivät sen sijaan ole mm. sijoittajien suojaamisen kannalta 1. niitä ei voida rinnastaa mainoksiin (tupakan ja alkoholin mainonnan kieltämiseksi säädettyjen lakien tulkinta perustuslain mukaiseksi). Koska ne siis sijaitsevat kuitenkin sananvapauden ydinalueen ulkopuolella ja niihin liittyy merkittävä yhteiskunnallinen (tiedonsaanti)intressi, ja kun sääntelyn yksityiskohtia tuskin on syytä sitoa lakitekstiin, delegointia voidaan pitää perustuslain sallimana. Ulkomaalaiset yritykset Ehdotuksessa laiksi ulkomaalaisten rahastoyhtiöiden toiminnasta Suomessa -jotka siis toimiessaan Suomessa ovat perusoikeussäännöstön piirissä -tällaisia yrityksiä kohdellaan samojen sääntöjen mukaan kuin suomalaisia. Säännökset poikkeavat toisistaan sikäli kun on kyse Euroopan talousalueen yrityksistä suhteessa kolmansiin

11 maihin. Erot ovat perusteltavissa sillä, että toteutettava direktiivi ulottuu ja sitoo vain EU:n ja talousalueen valtioita. Luvat on kaikissa kolmessa tapauksssa kirjoitettu oikeusharkinnan muotoon, ("on myönnettävä"). Rahastoyfttiflffi ja säjlytysyhteisön johtohenkilöitä koskeva toimintakieitosäännöstö näyttää olevan valtiosääntöoikeudellisesti ongelmaton. Ymmärtääkseni i^oitustarkastuslain yleinen muutoksenhakusäännöstö (24 ) koskee tätäkin tilannetta. Toimilupaharkinnan määräaikaa 9a :ssä säädetään perustuslain vaatimustason kannalta minimiä vahvemmaksi koska lupahakija voi valittaa jo silloin, kun hakemusta ei ole määräajassa käsitelty. Hallintonvalitushan tulee pääsäännön mukaan kysymykseen vain lopullisesta pääasiaratkaisusta, toimimattomuudesta ei (vielä) voi valittaa. Oikeussuoja laajenee siis yli sen, minkä hallintovalituslaki säätää yleissäännöksiksi (valittaa voi vain kielteisestä lupapäätöksestä).näin ollen valitusoikeuden suppeus (valittaa saa vain hakija, ei sen sijaan jokainen "jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta päätös välittömästi koskee") ei ole ongelmallista. Päätöksen jälkeen valitusoikeus määräytynee hali intolainkäyttölain mukaan. Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 2003 Ilkka Saraviita Veli-Pekka Viljanen

12 HE 110/2003 vp LAEIKSI SIJOITUSRAHASTOLAIN SEKÄ ERÄIDEN SIIHEN LIITTYVIEN LAKIEN MUUTTAMISESTA Eduskunnan perustuslakivaliokunta Elinkeinovapaus Hallituksen esitykseen sisältyy useita säännöksiä, joilla on merkitystä perustuslain 18 :n 1 momentissa säädetyn elinkeinovapauden kannalta. Ensi sijassa ehdotuksessa on kyse rahastoyhtiöiden ja säilytysyhtiöiden toimilupien myöntämisestä, niiden ehdoista sekä peruuttamisesta. Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin käsitellyt samantyyppistä sääntelyä lausunnoissaan PeVL 24/2002 vp ja 67/2002 vp. Valiokunta on esimerkiksi aiemmin katsonut toimilupajärjestelmän elinkeinovapauden kannalta perustelluksi luottolaitostoiminnan osalta. Tuolloin valiokunta on katsonut, että luottolaitostoiminnalle ominaisen yleisövarojen laajan vastaanottamisen vuoksi toiminnan jonkinasteinen viranomaisvalvonta on välttämätöntä. Yleistä luvanvaraisuutta puoltavat perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät, ennen muuta rahoitusmarkkinoiden turvaamista tarkoittavat ja siten myös asiakkaiden suojaan liittyvät perusteet. Samankaltaiset rahoitusmarkkinoiden turvaamiseen liittyvät perusteet puoltavat toimilupajärjestelmän ylläpitämistä sijoitusrahastotoiminnassa. Ehdotetut toimiluvan myöntämistä ja peruuttamista koskevat säännökset ovat nähdäkseni sopusoinnussa perustuslakivaliokunnan aikaisemmassa käytännössään asettamien vaatimusten kannalta. Olennaista on, että toimiluvan ehdot on säännelty riittävän täsmällisesti laissa ja toimiluvan myöntäminen ja peruuttaminen perustuu sidottuun harkintaan. 1 lakiehdotuksen 5 d :n mukaan Rahoitustarkastuksella on oikeus toimiluvan hakijaa kuultuaan asettaa toimilupaan "liiketoimintaa koskevia, valvonnan kannalta välttämättömiä rajoituksia ja ehtoja" Säilytysyhtiöiden osalta vastaava säännös sisältyy 9 c :aän. Edelleen Rahoitustarkastuksella on 43 :n mukaan oikeus hakijaa kuultuaan asettaa rahastoyhtiön ja erikoisrahastoyhtiön toimintaa koskevia valvonnan kannalta välttämättömiä rajoituksia ja ehtoja. Ilmaisut ovat värein väljiä, mutta perustuslakivaliokunta on lausunnossaan 67/2002 vp nimenomaan pitänyt vastaavaa sääntelyä mahdollisena luottolaitostoiminnan osalta. Tuolloin valiokunta piti sääntelyn väljyyden osalta asianmukaisena kytkeä ehtojen ja rajoitusten sallittavuus siihen, mikä on välttämätöntä valvonnan kannalta. Tältä osin ehdotus täyttää perustuslakivaliokunnan asettamat vaatimukset.

13 Toimiluvan peruuttamisen osalta on ehdotuksessa (1. lakiehdotuksen 117 ja 125 ) asianmukaisesti edellytetty lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten, yhtiöjärjestyksen, toimiluvan ehtojen tai rahaston sääntöjen vastaiselta menettelyltä olennaisuutta. Lisäksi ennen peruuttamista on rahastoyhtiölle annettava mahdollisuus poistaa määräajassa toiminnassa olevat puutteellisuudet. Tällaisena toimiluvan peruuttamista koskevat säännökset täyttävät elinkeinovapauden rajoitukselta edellytetyt tarkkarajaisuus- ja suhteellisuusvaatimukset. 2. Rahoitustarkastuksen määräystenantovaltuudet Rahoitustarkastus on perustuslain 80 :n 2 momentissa tarkoitettu muu viranomainen, joka voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee kuitenkin olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin lausunnoissaan PeVL 24/2002 vp ja 67/2002 vp katsonut mahdolliseksi tällaisen norminantovallan uskomisen vastaavankaltaisissa tilanteissa Rahoitustarkastukselle Rahoitusmarkkinoiden sääntelyyn sisältyy sen kaltaisia ammatillisiksi luonnehdittavia erityispiirteitä, joita voidaan pitää perustuslain 80 :n 2 momentissa tarkoitettuina "sääntelyn kohteeseen liittyvinä erityisinä syinä'; jotka sinänsä puoltavat Rahoitustarkastuksen norminantovaltaa. Eräin osin Rahoitustarkastuksen norminantovalta on nimenomaan kytketty EY:n direktiivin vaatimusten täytäntöönpanoon < 1. lakiehdotuksen 6 6 mom ja 26 3 mom), mikä olennaisesti rajaa ja täsmentää valtuutuksen alaa. Muutoinkin ehdotettujen normirtantovaituuksien voidaan katsoa koskevan lähinnä perustuslain näkökulmasta teknisluonteisia yksityiskohtia. Tosin paikoin Rahoitustarkastuksen toimivalta näyttää varsin mittavaltakin, esim. 1. lakiehdotuksen 30 a :n 3 momentin mukaan Rahoitustarkastus antaa tarkemmat määräykset pykälässä tarkoitetuille nskienhahmtajärjesteirmiie ja muulle sisäiselle valvonnalle ja luotettavalle hallinnolle asetettavista vaatimuksista. Tällaista sääntelyä arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon sijoitusrahastotoiminnan erityisluonne. Kyse on erityisestä toimialasta, johon voi liittyä huomattavia taloudellisia riskejä ja jonka toimijoille voidaan perustellusti asettaa pidemmälle meneviä vaatimuksia kuin muilla elinkeinoelämän aloilla, ja alistumista tuntuvaankin viranomaisvalvontaan.

14 Kun otetaan huomioon perustuslakivaliokunnan aikaisempi tulkintakäytäntö Rahoitustarkastuksen norminantovaltuuksien osalta, en pidä ehdotettuja nor-minantovaltuuksia ongelmallisina perustuslain 80 :n näkökulmasta. Yhteenvetona katson, että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset voidaan nähdäkseni käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

15 f e VP ' fcl/sl067 «f>/* -? PeVL */2003 vp HE 110/2003 vp PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO */2003vp Hallituksen esitys laeiksi sijoitusrahastolain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Talousvaliokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunta on 4 päivänä marraskuuta 2003 lähettäessään hallituksen esityksen laeiksi sijoitusrahastolain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 110/2003 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi talousvaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto talousvaliokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - neuvotteleva virkamies Tuija Vuorinen, valtiovarainministeriö - professori Olli Mäenpää - professori Ilkka Saraviita - professori Veli-Pekka Viljanen. HALLITUKSEN ESITYS Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sijoitusrahastolakia. Esityksen pääasiallisena tarkoituksena on ottaa lakiin sijoitusrahastodirektiivin muutosten täytäntöönpanemiseksi HE 110/2003 vp Versio 0.1

16 PeVL */2003 vp HE 110/2003 vp tarvittavat säännökset muun muassa rahastoyhtiön toimiluvan myöntämisedellytyksistä ja rahastoyhtiön oikeudesta harjoittaa toimintaa muissa valtioissa. Esitys sisältää ehdotuksen myös laiksi ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa. Lisäksi esityksessä on ehdotuksia useiden muiden lakien muuttamiseksi. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa sääntelyä arvioidaan perustuslain 18 :n 1 momentissa turvatun elinkeinon ja ammatin harjoittamisen vapauden kannalta samoin kuin lainsäädäntövallan siirtämistä koskevien perustuslain 80 :n säännösten kannalta. Perusteluissa katsotaan, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus on kuitenkin pitänyt perustuslakivaliokunnan lausunnon hankkimista esityksestä tarpeellisena. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Elinkeinovapaus Luvanvaraisuus, Rahastoyhtiön toiminta on lakiehdotuksen 5 a ja 5 b säännösten perusteella luvanvaraista. Vastaavat säännökset säilytysyhteisön toiminnan luvanvaraisuudesta sisältyvät 9 ja 9 a :iin. Perustuslakivaliokunta on pitänyt elinkeinovapautta perustuslain 18 :n 1 momentin mukaisena pääsääntönä, mutta katsonut elinkeinotoiminnan luvanvaraisuudesta säätämisen olevan mahdollista perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävillä syillä. Sääntelyn tulee täyttää myös muut perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset. Elinkeinovapauden rajoitusten tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia, minkä lisäksi rajoittamisen laajuuden ja edellytysten pitää ilmetä laista. Sääntelyn sisällön osalta valiokunta on pitänyt tärkeänä, että säännökset luvan edellytyksistä ja pysyvyydestä antavat riittävän ennustettavuuden viranomaistoiminnasta. Tältä kannalta merkitystä on muun muassa sillä, missä määrin viranomaisen toimivaltuudet määräytyvät sidotun harkinnan tai

17 PeVL */2003 vp HE 110/2003 vp tarkoituksenmukaisuusharkinnan mukaisesti (PeVL 67/2002 vp, s. 2/1). Valiokunta on luottolaitostoiminnan lupasääntelystä todennut, että jonkinasteinen viranomaisvalvonta on välttämätöntä tälle toiminnalle ominaisen yleisövarojen laajamittaisen vastaanottamisen vuoksi, ja katsonut perustusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävien, ennen muuta rahoitusmarkkinoiden vakauden turvaamista tarkoittavien ja siten myös asiakkaiden suojaan liittyvien perusteiden puoltavan yleistä luvanvaraisuutta (PeVL 24/2002 vp, s. 2/1, PeVL 67/2002 vp, s. 2/II). Ehdotettua lupasääntelyä puoltavat tässä yhteydessä samantapaiset hyväksyttävät perusteet. Lakiehdotus sisältää riittävän tarkat säännökset lupaedellytyksistä. Luvan myöntäminen perustuu sidottuun harkintaan. Säännökset eivät ole perustuslain kannalta ongelmallisia. Elinkeinovapauden näkökulmasta ei ole huomautettavaa myöskään 2. lakiehdotuksen säännöksistä ETA-alueen ulkopuolisessa valtiossa toimiluvan saaneen rahastoyhtiön sivuliiketoimiluvasta (7 ) eikä muun ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliikeilmoi-tuksesta (4 ). ETA-alueen ulkopuolella oleva rahastoyhtiö saa toimia Suomessa tytäryritystä tai sivuliikettä perustamatta vain luvalla, jonka myöntäminen pohjautuu 11 :n nojalla tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Kun otetaan huomioon tällaisen yhtiön toimintaan kohdistuvat valvonnalliset erityistarpeet sekä se, että yhtiöllä on 7 :n nojalla oikeus saada sivuliiketoimilupa, ei sääntely tältäkään osin muodostu perustuslain kannalta ongelmalliseksi. Lupaehdot. Lupaviranomainen voi lakiehdotuksen 5 d :n 2 momentin nojalla liittää toimilupaan rahastoyhtiön valvonnan kannalta välttämättömiä liiketoiminnan rajoituksia ja ehtoja. Säännös on valiokunnan aikaisemman kannan mukainen (PeVL 67/2002 vp, s. 2/II). Säännös ei vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen. Sama koskee 9 c :n 2 momenttia ja 43 :n 2 momenttia sekä 2. lakiehdotuksen 7 :n 3 momenttia. Toimiluvan peruuttaminen. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti pitänyt luvan peruuttamista yksilön oikeusasemaan puuttuvana viranomaistoimena vaikutuksiltaan jyrkempänä kuin haetun luvan epäämistä. Valiokunta on sen vuoksi katsonut sääntelyn oi-

18 PeVL */2003 vp HE 110/2003 vp keasuhtaisuuden kannalta välttämättömäksi sitoa luvan peruuttamismahdollisuus vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle mahdollisesti annetut huomautukset ja varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen (PeVL 67/2002 vp, s. 2/1). Lakiehdotuksen 117 :n säännökset rahastoyhtiön toimiluvan ja 125 :n säännökset säiiytysyhtiön toimiluvan peruuttamisesta vastaavat perustuslakivaliokunnan käytännössä asetettuja vaatimuksia. Ne eivät ole valtiosääntöoikeuden kannalta ongelmallisia. Sama koskee 2, lakiehdotuksen 6 ja 8 :n säännöksiä. Valiokunta kuitenkin huomauttaa, ettei toimiluvan peruuttaminen voi hallinto-oikeudellisen suhteellisuusperiaatteen takia tulla kysymykseen esimerkiksi 1. lakiehdotuksen 117 :n 1 momentin 6 kohdan perusteella, ellei toimilupaa haettaessa ole annettu olennaisesti harhaanjohtavia tietoja sääntelyn kannalta merkityksellisistä seikoista. Säännöstä on asianmukaista täydentää tätä tarkoittavilla maininnoilla. Sama koskee 125 :n 1 momentin 6 kohtaa sekä 2. lakiehdotuksen 8 :n 1 momentin 5 kohtaa. Toimintakiellot. Rahoitustarkastus voi 5 e :n 3 momentissa mainituilla edellytyksillä kieltää henkilöä toimimasta rahastoyhtiön hallituksen jäsenenä tai varajäsenenä taikka toimitusjohtajana tai toimitusjohtajan sijaisena enintään viiden vuoden määräajaksi. Säilytysyhteisön osalta vastaava sääntely sisältyy 9 d :n 3 momenttiin. Kieltomahdoilisuuden piiriin kuuluu vain hyvin harvoja tehtäviä. Kielloille on säännöksissä mainitut hyväksyttävät perusteet ja sääntely on riittävän täsmällistä. Säännökset eivät ole ongelmallisia perustuslain kannalta (PeVL 67/2002 vp, s. 3/1). Rahoitustarkastuksen määräystenantovalta Rahoitustarkastuksen määräystenantovaltuuksia on arvioitava perustuslain 80 :n 2 momentin kannalta. Sen mukaan muu kuin pykälän 1 momentissa mainittu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee lisäksi olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu.

19 PeVL */2003 vp HE 110/2003 vp Perustuslakivaliokunta on käytännössään pitänyt mahdollisena ehdotetun kaltaisten norminantovaltuuksien antamista Rahoitustarkastukselle (PeVL 24/2002 vp, s. 3 4, PeVL 67/2002 vp, s. 6). Säänneltävään toimintaan liittyy runsaasti sellaisia ammatillisia erityispiirteitä, joita on pidettävä perustuslain 80 :n 2 momentissa tarkoitettuina sääntelyn kohteeseen liittyvinä erityisinä syinä. Valtuudet ovat lain säännöksin riittävän tarkasti sidottuja, kun otetaan huomioon sääntelyn kohteena olevan toiminnan luonne ja erityispiirteet. Rahoitustarkastus voi 30 a :n 3 momentin perusteella antaa määräyksiä momentissa tarkoitetuille riskienhallintajärjestelmille ja muulle sisäiselle valvonnalle sekä luotettavalle hallinnolle asetettavista vaatimuksista. Aiemman käytäntönsä (PeVL 24/2002 vp, s. 4/1, PeVL 52/2001 vp, s. 4) mukaisesti valiokunta katsoo, että valtuutus tarkoittaa lähinnä määräysten antamista näiden seikkojen järjestämiseen liittyvistä teknisluonteisista yksityiskohdista. Näin ymmärrettynä valtuus ei ole ongelmallinen. Lausunto Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä Helsingissä päivänä marraskuuta 2003 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj, Kimmo Sasi/kok vpj, Arja Alho /sd jäs. Leena Harkimo /kok Hannu Hoskonen /kesk Anne Huotari /vas Roger Jansson /r Irina Krohn /vihr Miapetra Kumpula /sd Annika Lapintie/vas Henrik Lax k Reino Ojala /sd Klaus Pentti /kesk Markku Rossi /kesk Simo Rundgren /kesk Arto Satonen /kok

20 PeVL */2003 vp HE 110/2003 vp Seppo Särkiniemi /kesk Ilkka Taipale/sd. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Sami Manninen.