Huom! muitakin saattaa olla.

Transkriptio

1 Hyvät läsnäolijat! Juhani Kurikan tekemän sukututkimuksen lähtökohdasi on otettu kaksi Oulunsalon Kurikan tilan omistanutta sukuhaaraa. Kummankin jälkeläisiä on levittäytynyt laajalle koko maahan ja etenkin Oulun ympäristöön. Sekä Liisa Kurikan, että Matti Kurikka/Sarkkisen jälkeläisiä on asettunut myös tänne Lumijoelle. Siispä vähän historiatietoja Lumijoesta. Tiedot perustuvat Jouko Vahtolan teksteihin Oulujokilaakson kuntain historiassa ja Lumijoen pitäjäkirjassa. (Nimi Oulunsalon Kurikan Sukuseura; perustettu Tarkoituksena selvittää suvun vaiheita ja historiaa, vaalia suvun perinteitä ja edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta jäsentensä keskuudessa.) Oulun seudun rannikkoalueen pysyvä asutus syntyi nykyisille sijoilleen n luvulta lähtien. Liminganlahden rantamille 1500-luvun puoliväliin mennessä vakiintunut asutus, n. 200 taloa, oli pääosin Lounais-Suomesta, Varsinais-Suomesta, ja etenkin Ala-Satakunnasta sekä Etelä- Pohjanmaalta tulleiden uudisasukkaiden aikaansaamaa. Karjalaisia uudisasukkaita näyttää olleen vähän. Oulujokilaakson asutus, johon Lumijokikin lasketaan kuuluvaksi, oli tuolloin keskittynyt rannikolle. V.1548 veroluettelossa oli Oulujokilaaksossa yhteensä 272 verotaloa, niistä 198 oli rannikon kylissä. Liminganlahden ympäristöön asutusta veti pelloiksi sovelias savipohjainen maa ja karjalle rehua tuottavat niityt. Lisäksi alueelta löytyi suotuisia paikkoja venesatamille. (J.V. OJLHs.92) Rannikon uudisasukkaiden joukossa lienevät tulleet Kurikatkin jo 1500-luvulla ja asettuneet Oulunsaloon. Tulivatko he sitten Etelä-Pohjanmaalta, Pirkkalasta vai Karjalasta, on sukukirjan mukaan edelleen avoin asia. (Oulunsalon Kurikka sukukirja: Juhani Kurikka) Vahtola (LuHi s. 47) arvelee, että mahdollisesti taloja perustettiin Lumijokivarteen jo 1200-luvulla. Pääosa 1500-luvun puolivälin asutuksesta lienee kuitenkin muodostunut ja luvuilla. Vahtola toteaa, että nykyisen Lumijoen alueella oli nähtävästi 1400-luvulla käynnissä vilkas asutustoiminta. Suurin osa tuon ajan Lumijoen talonpoikien nimistä oli tyyppiä Klemetti Ollinpoika eli isän etunimeen perustuvia sukunimiä. Oikeita sukunimiä oli vähän. Niistä nimet Kyrö ja Pernu viittaavat Etelä-Pohjanmaalle ja nimi Rahtu Satakuntaan. Kun taas nimet Riiko Riikola, Kamu Kamuinen ja Näppä lienevät karjalaisperäisiä (Vahtola). Jo v.1544 mainitaan asiakirjoissa lumijokisena Paavali Savolainen, joka lienee koko Pohjanmaan rannikon varhaisimpia savolaisia tulokkaita. V Lumijoen kolmessa kylässä: Lumijoki, Lapinniemi ja Hirvasniemi, oli yhteensä 43 veroa maksavaa taloa, Oulunsalon kylässä 36 ja Limingan kylässä 58. Lumijoen asukasmääräksi Vahtola arvioi 1500-luvun puolivälissä n. 350 henkeä. Elinkeinoista merkittäviä olivat peltoviljely, karjanhoito ja pyynti. Lumijoella oli enemmän peltoa taloa kohti kuin Limingan pitäjässä keskimäärin. Lumijokihan kuului tuolloin Liminkaan. V.1577 eniten peltoa koko pitäjässä oli Lumijoen kylässä 13,5 panninmaata eli 1,35 ha taloa kohti. Koko Pohjois-Suomen suurin peltopinta-ala, n. 5,9 ha oli Matti Eilevin poika Rahdulla. Sen ajan mittapuulla mitaten ala oli varsin kunnioitettava. Limingan pitäjässä peltoa oli keskimäärin 1 ha taloa kohti. Pelloilla viljeltiin lähinnä ohraa ja ruista. Laajojen rantaniittyjen luonnonheinä antoi hyvän perustan karjanhoidolle. Lehmä oli tärkein kotieläin. Maito kirnuttiin voiksi ja sillä käytiin kauppaa ja maksettiin veroja. Katovuosina sillä vaihdettiin leipäviljaa. Lumijoen kylissä oli hieman keskimääräistä enemmän lehmiä taloa kohti kuin Limingan pitäjässä. Suurimmat karjat olivat Paavo Savolaisella 25 lehmää ja Hemminki Soininpojalla 23 lehmää. Merikalastus oli tärkeä rannikon taloille. Pääasiassa pyydettiin silakkaa ja lohta (LHs.49). Vahtola arvelee, että Lumijoesta pyydettiin 1500-luvulla kotitarvekalaa, ehkä nahkiaisia ja säynäviä.

2 2 Tärkeä elinkeino oli hylkeen pyynti. Melkein kaikki talot osallistuivat pyyntiin syksystä aina kevääseen saakka. Metsänriista oli runsasta. Pyydettiin hirviä, peuroja ja metsälintuja.nahkojen vuoksi oravia, näätiä, kärppiä ja kettuja. Isonvihan aikana 1700 luvun alkupuolella autioitui n. puolet Lumijoen kylien taloista. Vahtola mainitsee, ettei vain veronmaksukyvyttömiksi, vaan todella kylmiksi taloiksi. Vuosista (Suomen sota, nälkä, taudit) Lumijoki kärsi raskaasti. Kun v.1805 asukkaita oli 1827, niin viisi vuotta myöhemmin asukkaita oli n. 500 vähemmän. Mutta siitä noustiin, elämä jatkui, talous elpyi ja väkimäärä alkoi kasvaa. V väkiluku oli 2086, verotaloja oli 127, torppia 97 ja mäkitupia 46. Lumijoen kautta kulki Pohjanmaan tuon ajan maaliikenteen runkoväylä, rantamaantie. Sen ylläpito oli jaettu osuuksina taloille. Sulan veden aikana liikuttiin pääasiassa vesitse. Sukukirjassakin mainitaan jäätiet liminkalaisten ja lumijokisten reittinä Ouluun. Kuljettiin Oulunsalon kautta ja saatettiin yöpyä kestikievarissa. Sellaisena mainitaan Eskonsipo. Myös taloissa saatettiin yöpyä, niin Kurikan talossakin. Sukukirjassa mainitaan, että 1800-luvun avioliitoista päätellen syntyi talon väen ja matkalaisten välisiä romansseja. Jääteiden paikasta ja hoidosta esim. Lumijoen kuntakokouksen ptk:sta 1800-luvulta: ptk Lumijoelle Kurikan sukua lienee tullut em. romanssien seurauksena ja toisaalta suvun jäsenet onnistuivat ostamaan taloja täältä luvulla monet Lumijoen taloista saivat Kurikan suvusta lähtöisin olevan isännän, emännän tai jopa isäntäparin. Ainakin Pottala, Perälä, Perälä/Tilli, Korvela, Pelkonen, Erkkilä, Penttilä, Sipola, ja v Sillankorva Pehkoset. Huom! muitakin saattaa olla. Sukukirjan tietojen mukaan Lumijoelle muutti jo tätä ennen n. v Kurikoiden erään sukuhaaran kantaisän Jacob Kaakisen poika Johan (s.29). Peltoviljelyn laajentuessa 1800-luvulla viljanviljelystä tuli Lumijoen talojen pääelinkeino. Viljaa tuotettiin moninkertaisesti yli oman tarpeen. Niinpä edes 1860-luvun pahat katovuodet eivät tuntuneet kovin ankarina Lumijoen kylissä. Perunan viljely vakiintui ja alettiin viljellä heinää siemenistä. Kehitys toi työtä helpottamaan rautaiset kääntöaurat ja niittokoneet. Karjanhoito oli pitkään alisteinen viljan viljelylle. Karjanlanta antoi kasvuvoimaa viljalle luvun jälkipuoliskolle tultaessa lehmiä oli keskimäärin 12 kpl /talo. Voi oli kaiken aikaa tärkeä kauppatavara ja sen merkitys lisääntyi 1800-luvun puolivälistä lähtien. Vahtola toteaa, että merikalastus oli edelleen tärkeä elinkeino. Pääasiassa pyydettiin silakkaa ja monilla taloilla kalaa riitti myyntiin asti. Myös hylkeenpyynti jatkui. Talot pyrkivät mahdollisimman suureen omavaraisuuteen, käsitöinä tehtiin tarvittavat vaatteet ja työkalut. Mutta Lumijoen kunnan Kuvernöörille antamissa tilastoissa esim. v ilmoitetaan kalastukseen käytettävien veneitten määräksi vain 6 kpl ja silakoiden pyyntiin käytettävien verkkojen määräksi 60. Hylkeitä ilmoitetaan saadun 45. Yllättävää on, että luvun loppupuolella yksinomaan kalastuksella elävien perheiden määräksi ilmoitetaan vuosittain 1 4. Pyydystettyjen hylkeiden määrä on enimmillään v kpl ja vähimmillään v hyljettä. Kotiteollisuudesta em tilastoissa ilmoitetaan, että köyhä kansa tekee olki- ja kahilamattoja kaupaksi talviaikana. Myöhemmin ilmoitetaan valmistetun edellisten lisäksi villavaatteita ja villalankoja. 3 Lumijoen kappeliseurakunta perustettiin ja ensimmäinen kirkko rakennettiin 1600-luvun alkupuolella. Huonokuntoisena kirkko purettiin1800-luvun alussa, rakennettiin uusi puinen kirkko, joka tuhoutui salaman sytyttämässä tulipalossa Sama rajuilma poltti Oulunsalon kirkon

3 Liminganlahden vastarannalla. Nykyinen kirkko (runsaalle tuhannelle hengelle), rakennettiin vuosina talkootyönä. Näin joutuivat paikkakunnalle vastamuuttaneet Kurikan suvun jäsenetkin kirkonrakennustalkoisiin. Kirkon juhlallinen vihkiminen suoritettiin 3. elokuuta Lumijoen seurakunnan perustamispäätös tehtiin senaatissa v Se astui voimaan vasta v. 1917, kun Lumijoen kappalainen E. Åström valittiin Limingan kirkkoherraksi. Omia kuntakokouksia Lumijoella alettiin pitää v Kurikan suvun jälkeläiset osallistuivat aktiivisesti paikkakunnan kehittämiseen ja asioiden hoitoon. Eräs esimerkki Kunnan arkistosta: Luettelo vuonna 1882 tehdyistä lahjoituksista ja testamenteista yleishyödyllisille yrityksille, kouluille ym. kertoo, että talollinen Mikko Perälä lahjoitti 20 pv lokakuuta 1882 rahaa kansakoululle. Summaa ei kuitenkaan mainita. Kansakoulu aloitti toimintansa v Talojen isäntinä suvun jäsenet olivat mukana päättämässä asioista ja heitä valittiin usein luottotehtäviin. Muutamia nimiä, jotka vilahtelevat usein joko manttaalikunnan tai kunnallishallinnon tehtävissä: Juho Kaakinen, Antti ja Hannes Kaakinen, Iisak Penttilä, Jaakko Pottala, Aappo Pehkonen, joka toimi kunnan kirjurinakin, Jaakko Lämsä. Veroäyrien takseerilistaa kunnallislautakunnan apumieheksi tekemään määrättiin Lapinkylästä v.1872 Mikko Perälä. Samassa tehtävässä toimi useina vuosina myöhemmin myös Aukusti Kurikka. Hieman uudemmalta ajalta mainittakoon Yrjö Lämsä, joka oli sekä kunnanvaltuuston että hallituksen puheenjohtajana useita vuosia. Lisäksi hänellä oli lukuisia muita kunnallisia luottamustoimia. Leo Kaakinen oli pitkäaikainen kunnan ja seurakunnan tilintarkastaja ja Aaro Jakkula kunnankirjuri. Avioliiton kautta sukuun kuuluvia (mutta ei verisukulaisia) päättäjistä löytyy toinen mokoma. Mainittakoon vain kunnanvaltuuston pitkäaikainen pj. ja lukuisten muiden luottamustehtävien hoitaja Juho Jakkula, jonka Liisa vaimo oli Kurikan sukua. Tänä päivänä Lumijokikin on osa nykyaikaista tietoyhteiskuntaa. Elämä on erilaista kuin 1500-ltai 1800-luvulla. Jotkut asiat ovat kuitenkin yllättävästi samalla tavalla: Yhä täällä viljellään maata ja edellytykset sille ovat hyvät. Kunnan työpaikoista alkutuotannossa v.2005 lopussa oli n. 24 %. Kuten 1800-luvulla ohraa viljellään paljon. V.2000 n. 25 % koko peltopinta-alasta. Sen sijaan rukiin viljely on vähäistä alle 1 % peltoalasta. Uutena 1800 lukuun verrattuna on perunan päätoiminen viljely. Perunaa v n. 7 % peltoalasta.. Karjojen määrä on vähentynyt. Lypsykarjaa tänä päivänä on tuskin 20 tilalla, mutta karjojen koko on kaksinkertainen 1500 luvun suuriinkin karjoihin verrattuna. Yksinomaan kalastuksella eläviä talouksia ei ole yhtään. Kun verotaloja v.1865 oli 127, v aktiivitiloja oli 107. Tietenkään näitä ei voi suoraan verrata, mutta luulen, että kummastakin ryhmästä löytyy nimeltäänkin samoja taloja. Maatilojen koko on edelleen suurimpia ellei suurin Pohjois-Pohjanmaalla? Enää työpaikkaa ei kaikille löydy omasta kylästä. Kunnan työpaikkaomavaraisuus on vain 65 %, niinpä työvoimasta n. kolmannes pendelöi l. käy työssä oman kunnan ulkopuolella, Oulussa tai muissa lähikunnissa. Monet perheelle ja suvulle kuuluneista tehtävistä ovat siirtyneet yhteiskunnan järjestämiksi, kuten lasten pv-hoito, vanhustenhuolto jne. Kunnan työpaikoista n. 47 % löytyykin palveluelinkeinoista. Lumijoen kunnan asukasmäärä on sahannut edestakaisin luvulle tultaessa asukkaita oli yli Nyt se on n.1950 henkeä eli suunnilleen sama kuin v Tällä haavaa kunta on muuttovoittokunta. Ikärakenne on suhteellisen hyvä. Lapsia, vuotiaita on n. 29 % väestöstä (koko maassa n. 17 %), v. n 56,5 % (koko maa n.67 %) ja yli 64 -vuotiaita 14,5 % (koko maa 16 %). 4 Kunnan tulevaisuus on valinkauhassa aivan samoin kuin kaikkien muidenkin Oulun seudun kuntien. Edellytykset asukasmäärän lisääntymiselle ovat hyvät. Kaavoitettuja tontteja valmiine kunnallistekniikoineen löytyy. Koulu- ja kirjastorakennukset ovat uudet, terveysasema

4 peruskorjattu, liikuntahalli ja vanhusten palvelutalo edelleen hyvässä kunnossa. Eli suuret investoinnit palvelujen tuottamista varten on tehty joksikin aikaa ja ammattitaitoista henkilöstöä on saatavana. Mutta taloudellinen tilanne on heikko. Viime vuoden lopussa kunnalla oli lainaa n euroa /asukas. Kunnanvaltuusto on tehnyt periaatepäätöksen itsenäisenä säilymisestä, lyömättä kuitenkaan ovia kiinni kuntayhteistyöltä. Kävipä kunnan itsenäisyyden niin tai näin, uskon paikkakunnan säilyvän elinvoimaisena ja virkeänä.. Entäpä Kurikan suvun jälkeläiset Lumijoella. Heitä on edelleen täällä ainakin: Pottaloita, Särkelöitä, Kaakisia, Saareloita, Säikkälöitä, Kurtteja, Lämsiä, Jakkuloita, Penttilöitä, Maloja Saukkosia, Ollakoita, Pehkosia, Kokkoja jne. Kaikkia en toki tiedä. Taloista ainakin Pottalaa, Penttilää ja Sillankorvaa/Pehkonen isännöivät suvun jäsenet samalla paikalla kuin 1800-luvulla. Suvut jatkuvat pieniä lapsia on ja uusia nimiä sukutauluihin on tulossa. Suvun jälkeläiset ovat aktiivisesti mukana paikkakunnan toiminnoissa.. Sukututkimuksen tekijöiksi siivilöityy useimmiten eläkeikää lähestyviä henkilöitä ja eläkeläisiä. Työikäisillä ei ole aikaa ja nuorilla ei ole kiinnostusta. Nuoruuden irrottautumisprosessi lapsuuden perheestä ja suvusta saattaa olla myös niin raju, että halutaan unohtaa oma suku ja sukulaiset, niitä jopa hävetään Meille huonon itsetunnon omaaville, maalta kaupunkiin muuttaneille, suomalaisille tämä on tavallista. Kalevassa tänä vuonna Ilkka Lappalainen kertoo kolumnissaan Karjalassa on aina kesä : Mummoni kieli tuntui vieraalta Tampereella nääs. Hävetti, kun hän puhui sitä ihan muiden ihmisten kuullen. ja sitten myöhemmin aikuisena Pala palalta Karjala alkoi tulla lähemmäs. Lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa kokemani häpeä mummon kielestä haihtui ja tilalle tuli uteliaisuus. Kasvava kiinnostus siihen, millaista elämä oli siellä ollut.. Luulen, että monelle meistä on käynyt vähän samalla tavalla. On tavallista, että kiinnostus sukuun ja sen juuriin herää vuoden iässä. Sitten kun on perhettä ja omia lapsia. Kiinnostuksen herääminen olisi suotavaa, sillä onhan niin, että uusia olosuhteita ja ihmisiä on helppo kohdata, kun tuntee omat juurensa ja arvostaa niitä. Maasta ja merestä on Oulunsalon Kurikan sukuseuran vaakunan tunnuslause, jota kuvaa kolme ohrantähkää ja meren aallot. Tunnuslause on todella sopiva tänne Pohjanlahden laakealle rannikolle asettuneelle suvulle. Maasta ja merestä sen jäsenet ovat ottaneet elantonsa ja ansiot, joilla ovat rakentaneet ja kehittäneet yhteiskuntaa yhdessä muiden kanssa. Toivon, että tämä kokoontuminen Lumijoella on omiaan edistämään yhteenkuuluvuuden tunnetta sukunne jäsenten keskuudessa. Toivotan menestystä Kurikan suvulle kokonaisuutena sekä kullekin sen jäsenelle erikseen. Menestystä myös edelleen jatkuvalle sukututkimukselle.. Hyvää kokouspäivää ja hyvää loppukesää!

5