Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO 21/2008 vp Valtioneuvoston selvitys yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksesta Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 30 päivänä toukokuuta 2008 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksesta (E 43/2008 vp) ympäristövaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - neuvotteleva virkamies Kari Valonen, maa- ja metsätalousministeriö - ylitarkastaja Tarja Haaranen, ympäristöministeriö - erikoistutkija Heikki Lehtonen, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus - vanhempi tutkija Juha Grönroos, Suomen ympäristökeskus - luonnonsuojelusihteeri Tapani Veistola, Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Viitetieto Valiokunta on käsitellyt asiaa aikaisemmin tunnuksella E 120/2008 vp (YmVL 1/2008 vp). VALTIONEUVOSTON SELVITYS E 43/2008 vp Ehdotus Komission ehdotus muuttaisi keskeisesti kolmea neuvoston asetusta; yhteisen maatalouspolitiikan suorien tukien järjestelmää koskevaa neuvoston asetusta (EY) No 1782/2003, neuvoston asetusta (EY) No 1234/2007 yhtenäisestä markkinajärjestelystä sekä neuvoston asetusta (EY) No 1698/2005 maaseudun kehittämisestä. Lisäksi pienempiä muutoksia esitetään lukuisiin muihin neuvoston asetuksiin. Komission ehdotuksen mukaan useita nykyisin tuotantoon sidottuja tukia siirrettäisiin tilatukijärjestelmään siten, että kunkin tukijärjestelmän tuki jaetaan kyseisen sektorin viljelijöille objektiivisin perustein. Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukia koskeva asetus korvattaisiin kokonaan uudella asetustekstillä. Komissio esittää, että jäsenvaltiot voivat mennessä päättää käyttää enintään 10 % tilatuen kansallisesta enimmäismäärästään myöntääkseen vuodesta 2010 alkaen erityistä tukea viljelijöille. Tämä tuki voi kohdistua tietyille maatalouden muodoille, jotka ovat tärkeitä ympäristönsuojelun tai ympäristön tilan parantamisen kannalta tai maataloustuotteiden laadun parantamiseksi tai maataloustuotteiden kaupan pitämisen edistämiseksi. Uusina myöntämisperusteina komissio esittää, että jäsenvaltiot voisivat myöntää tukea vastatakseen erityiseen haittaan maidontuotanto-, naudanliha-, lampaanliha-, vuohenliha- ja riisisektoreilla ta- Versio 2.

2 loudellisesti haavoittuvilla tai ympäristön kannalta herkillä alueilla, rakenneuudistus- ja/tai kehitysohjelmien puitteissa maan hylkäämisen välttämiseksi ja/tai vastatakseen näiden alueiden viljelijöiden kohtaamiin erityisiin haittoihin, satovahinkovakuutustukien tukemisen muodossa (uuden artiklan 69 mukaisesti) tai eläin- ja kasvitauteja varten perustettujen keskinäisten rahastojen muodossa. Komissio esittää, että ympäristönsuojelun tai ympäristön tilan parantamisen kannalta tai maataloustuotteiden laadun parantamiseksi tai maataloustuotteiden kaupan pitämisen edistämiseksi tukea voidaan myöntää ainoastaan, jos tuet täyttävät tiettyjen yhteisön säännösten mukaiset edellytykset. Ympäristöperusteisten tukien tulee noudattaa maatalouden ympäristötuen vaatimuksia asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan 3 kohdan 1 alakohdan mukaisesti. Lisäksi ympäristönsuojelun tai ympäristön tilan parantamisen kannalta tai maataloustuotteiden laadun parantamiseksi tai maataloustuotteiden kaupan pitämisen edistämiseksi tukea voidaan myöntää ainoastaan toteutuneiden lisäkustannusten tai tulonmenetysten kattamiseksi. Maataloustuotteiden laadun parantamiseksi tukea voi myöntää, jos tuki on yhdenmukainen neuvoston asetuksen (EY) N:o 509/2006, neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006, neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 II osan II osaston I luvun kanssa. Maataloustuotteiden kaupan pitämisen edistämiseksi tukea voidaan myöntää, jos se noudattaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/ artikloiden vaatimuksia. Maidontuotanto-, naudanliha-, lampaanlihaja vuohenlihasektoreilla sekä riisisektorilla tukea voitaisiin myöntää ainoastaan, jos tilatukijärjestelmä on toimeenpantu täysin näiden sektoreiden osalta eli niitä koskevia tukijärjestelmiä on jatkettu vuodesta 2010 alkaen asetuksen antamissa puitteissa. Lisäksi todetaan, että maito-, nauta-, lammas-, vuohi- tai riisitukea voidaan myöntää vain sen verran kuin tarvitaan kannustimeksi, jotta nykyinen tuotannon määrä säilytetään. Komissio esittää, että tuen maksua rajoitetaan siten, että ympäristö-, laatu- ja markkinointi -perusteiset, maito-, nauta-, lammas- ja riisiperusteiset sekä eläin- ja kasvitautirahasto -perusteiset tuet voivat käsittää vain korkeintaan 2,5 % tilatuen kansallisesta katosta. Lisäksi jäsenmaa voi asettaa toimenpiteiden osalta alakattoja. Komission esityksen mukaan ympäristö-, laatu- ja markkinointi -perusteisen tuen ja satovahinkovakuutuksen osalta tuki tulee maksaa vuosittain. Maito-, nauta-, lammas-, vuohi- ja riisiperusteisen tuen osalta tuki tulee maksaa vuosittain esim. pääkohtaisena tukena tai nurmitukena. Rakenneuudistus- ja/tai kehitysohjelmien osalta tukioikeuksien yksikköarvoa tulee korottaa tai tukioikeuksien lukumäärää lisätä. Eläinja kasvitautirahastojen osalta tulee tuki maksaa korvauksina rahastoja koskevien sääntöjen mukaisesti. Artiklan 68 mukaisten tukitoimenpiteiden tulee olla yhdenmukaiset muiden yhteisön toimenpiteiden ja poliitikkojen kanssa. Jäsenmaiden tulee rahoittaa tuet leikkaamalla lineaarisesti viljelijöille myönnettyjä tukioikeuksia ja/tai käyttämällä kansallista varantoa seuraavien tukien osalta: ympäristö-, laatu- ja markkinointi -peruste, maito-, nauta-, lammas- ja riisiperuste, rakenneuudistusohjelmat sekä satovahinkovakuutukset. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastus on hyvä tilaisuus tarkastella vuoden 2003 maatalousuudistuksen toimintaa ja toteutumista sekä arvioida ja kehittää yhteisen maatalouspolitiikan toimenpiteitä. Valtioneuvosto katsoo, että terveystarkastuksen yhteydessä tulee noudattaa Eurooppa-neuvoston toistuvasti vahvistamaa periaatetta siitä, että maataloutta on voitava harjoittaa kaikilla yhteisön alueilla. Tämän periaatteen noudattaminen on tällä hetkellä entistäkin tärkeämpää ruokaturvan ylläpitämiseksi sekä kansallisesti että koko EU:ssa. Vuoden 2003 uudistuksen oli tarkoitus antaa viljelijöille mahdollisuus suunnitella toimintaansa keskipitkällä aikavälillä. Siksi terveystar- 2

3 kastuksen ei pidä johtaa politiikan syvälliseen uudistamiseen. Suomelle keskeisiä kysymyksiä yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksessa ovat naudanlihasektorin tuotantosidonnaisten tukien jatkaminen, maitokiintiöjärjestelmän pehmeään alasajoon liittyvät toimenpiteet sekä tuotantosidonnaisten tukien maksamisen mahdollisuudet tilatukiasetuksen uuden artiklan 68 (vanha artikla 69) kautta. Tilatukiasetuksen artiklan 68 osalta (entinen artikla 69), Suomi tukee sektorikohtaisen rajoitteen poistamista tuen kohdentamisessa. Komission esitys artiklan 68 kautta maksettavista tuotantosidonnaisista tuista on kuitenkin liian rajoitettu. Suomi suhtautuu varauksellisesti komission ehdottamiin artiklan 68 uusiin rajoitteisiin. Ne rajaavat liikaa esimerkiksi laatutuotannon käsitettä. Jäsenvaltioiden tulisi voida jatkaa nykyisiä toimenpiteitään uuden artiklan 68 alla. Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin sisältyvä pysyvien laidunten säilyttämisvelvoite ei sovellu Suomen oloihin. Järjestelmä edellyttää työlästä seurantajärjestelmää, ja jos laitumien vähentyminen ylittää 5 prosentin rajan, joudutaan toimeenpanemaan ennakkolupamenettely, mikä on pysyvien laitumien merkitykseen suhteutettuna raskas menettely. Valtioneuvosto katsoo, että hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin lisättäväksi ehdotetut ojat ja puukujanteet tulisivat olla jäsenvaltioille vapaaehtoisesti sovellettavia. Komission ehdotusta suojakaistojen ja muiden vaatimusten lisäämisestä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin tulee vielä tutkia. Muutokset eivät saa vaikuttaa voimassa oleviin ympäristötukisitoumuksiin. Valtioneuvosto katsoo, että valkuaiskasvituotannon tukijärjestelmän tulisi jatkua nykyisen muotoisena, jotta kotimaisen valkuaisrehun saatavuus erityisesti luonnonmukaiselle tuotannolle voitaisiin taata Suomessa. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valiokunta on lausunnossaan valtioneuvoston selvityksestä komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle YMP-uudistuksen "terveystarkastukseen" valmistautuminen (YmVL 1/2008 vp E 120/2007 vp) ottanut alustavasti kantaa yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastukseen. Komission tiedonannossa tuotiin esiin, että EU:n maatalouspolitiikan terveystarkastusta ei ole tarkoitettu maatalouspolitiikan perusteita muuttavaksi uudistukseksi, vaan kyse on ainoastaan nykyisen politiikan tarkistamisesta. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että komission linjaukset terveystarkastuksesta sisältävät hyvin laajoja muutosehdotuksia. Maatalouden tärkeimpiä tulevaisuuden ympäristöhaasteita ovat ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen sopeutuminen, biodiversiteetin suojelu ja vesistökuormituksen vähentäminen. EU:n maatalouspolitiikan tukijärjestelmät ovat yksi keino edistää näitä tavoitteita. Valiokunta kiinnittää huomiota erityisesti täydentäviä ehtoja, velvoitekesannon poistamista ja uusia haasteita koskeviin ehdotuksiin. Valiokunta pitää tärkeänä kestävän ja omavaraisen maataloustuotannon edistämistä. Suomessa EU:n maatalouspolitiikka on koettu lyhytjänteiseksi, mikä on lisännyt viljelijöiden epävarmuutta tuotannon jatkuvuudesta ja kannattavuudesta. Myös ympäristönäkökulmasta on tärkeää harjoittaa pitkäjänteisempää maatalouspolitiikkaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkossa yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistettaessa ympäristötavoitteet pyritään sisällyttämään suoraan uudistusesitykseen ja arvioidaan toteutustoimenpiteet ja niiden ympäristövaikutukset laajaalaisesti jo hankkeen alkuvaiheessa. Yhteisen maatalouspolitiikan muutoksilla on merkitystä koko EU:n ympäristön tilaan, mutta myös esimerkiksi ruoantuotannon alueellisen sijoittumi- 3

4 sen heijastevaikutuksia on EU:n ulkopuolellekin. Lähes kaikki Itämeren rantavaltiot kattavana maatalouspolitiikan muutoksilla on huomattavia vaikutuksia ravinnepäästöihin ja koko Itämeren tilaan. On nähtävissä, että maatalouden päästöt Itämeren alueella kasvavat, kun yhteinen maatalouspolitiikka ulottaa täysimääräisesti vaikutuksensa uusiin jäsenvaltioihin. Valiokunta katsookin, että yhteisen maatalouspolitiikan ympäristövaikutuksista olisi tehtävä alueellisia arvioita. Ilmastonmuutoksen seurauksena on todennäköistä, että sadannan kasvaessa ja talvien leudontuessa huuhtoumat Itämereen kasvavat, jolloin jatkossa tarvitaan nykyistäkin tehokkaampia vesiensuojelutoimia. Valiokunta pitää Itämeren suojelun suurena haasteena esimerkiksi Puolan maatalouden tehostumista, joka arvioiden mukaan voi johtaa Puolan maataloudesta Itämereen huuhtoutuvan typen määrän kasvuun lähes 50 prosentilla. Jotta valtioneuvoston periaatepäätöksen vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 mukaiseen maatalouden 30 prosentin vähennystavoitteeseen päästään ja saavutetaan vesipuitedirektiivin vesien hyvän tilan tavoite, tarvitaan oikein suunnattuja ja tehokkaita vesiensuojelutoimenpiteitä. Valiokunta huomauttaa myös, että vesipuitedirektiivin mukaisten vesienhoito-ohjelmien valmistuminen vuonna 2009 tuo uusia haasteita maatalouden vesiensuojelulle. Tällöin on tärkeää, että maaseudun kehittämistoimenpiteiden mahdollisuuksia maatalouden vesiensuojelussa tarkastellaan mahdollisimman kattavasti. Valiokunta korostaa, että ympäristönsuojelutoimenpiteiden tehostaminen on erityisen tärkeää alueilla, joilla on merkittävin vaikutus Itämeren kuormitukseen. Ravinnekuormien suureen alueelliseen ja paikalliseen vaihteluun tulee jatkossa kiinnittää nykyistä tarkempaa huomiota. Vuonna 2008 käynnistetyllä TEHO-hankkeella kehitetään maatalousyrittäjien kanssa tehokasta vesiensuojelua, ja tavoitteena on saada laajamittaiseen käyttöön eri tilanteissa tehokkaimmin toimivat maatalouden vesiensuojelutoimenpiteet. Kesannointivelvollisuuden mahdollisella poistumisella on ympäristönsuojelullista merkitystä varsinkin Etelä- ja Länsi-Suomen viljanviljelyvaltaisilla tuotantoalueilla, joilla monivuotisen nurmen osuus on tuotantorakenteellisistakin syistä pieni. Velvoitekesannoinnin poistumisen myötä aktiiviviljelyyn voi siirtyä vesistöihin rajoittuvia jyrkkiä rantapeltoja, joiden säilyttäminen suojavyöhykkeinä tai hoidettuina viljelemättöminä peltoina on maatalousluonnon monimuotoisuuden ja vesiensuojelun kannalta tärkeää. Velvoitekesannointijärjestelmä on tuonut merkittäviä hyötyjä luonnon monimuotoisuuden edistämiselle sekä maaperän- ja vesiensuojelulle. Valiokunnan mielestä on keskeistä, että kesantovelvoitteesta luovuttaessa velvoitekesannon ympäristöhyödyt turvataan riittävillä maaseudun kehittämistoimenpiteillä. Monimuotoisuuden turvaamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, koska noin 20 prosenttia Suomen uhanalaisista lajeista elää maatalousympäristössä. Maatalousympäristön biodiversiteetin hoitoon on kehitettävä sopivia ja tehokkaita ohjauskeinoja. Ympäristötuen muutosryhmässä on valmisteltu komissiolle esitystä uudeksi vapaaehtoiseksi luonnonhoitopellot-perustoimenpiteeksi. Valiokunta katsoo, että luonnonhoitopellosta tulisi kehittää taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto. Valiokunta korostaa hyvän maatalouskäytännön vaatimuksia ja niiden jatkuvaa kehittämistä. Ehdotuksessaan komissio on esittänyt myös muutamia uusia vaatimuksia ympäristön- ja luonnonsuojelutavoitteiden saavuttamiseksi. Valiokunta huomauttaa kuitenkin, että Suomessa on vain muutama prosentti komission tärkeinä pitämiä niin sanottuja pysyviä laitumia. Tämän vuoksi olisi tarpeen jatkossa pyrkiä saamaan esimerkiksi hakamaat ja metsälaitumet biodiversiteettikohteiksi, joille suunnattaisiin EU:n tukia. Valkuaispalkkion poistaminen merkitsee todennäköisesti näiden kasvien viljelyalan pienenemistä ja samalla valkuaisrehun tuonnin lisääntymistä, millä olisi maatalouden sisäiseen ravinnekiertoon epäedullinen vaikutus. Val- 4

5 kuaiskasveista monet ovat typensitojakasveja, joten viljelyalan supistuminen lisäisi väkilannoitetypen käyttöä. Maitokiintiöjärjestelmän poistumisen myötä suomalaisen maidontuotannon kilpailukyky heikkenisi huomattavasti, ja uhkana on, että maitoa joudutaan tulevaisuudessa tuomaan Suomeen. Valiokunta pitää tärkeänä maidontuotannon omavaraisuuden säilyttämistä sekä luomumaidontuotannon edistämismahdollisuuksia. Kotieläintuotannon alueellinen keskittyminen on muodostumassa ongelmaksi, ja se näkyy esimerkiksi lannankäytön tehokkaan hyödyntämisen vaikeutena Lounais-Suomessa. Lisäksi kotieläintalous keskittyy yhä suuremmille tiloille siten, että ravinnekuorma kasvaa ja luopuvien tilojen pellot siirtyvät nurmelta viljalle. Valiokunta katsoo, että tulee etsiä keinoja, joiden avulla riskit saadaan hallintaan tilakoon kasvusta ja keskittymisestä huolimatta. Tilakoon kasvaessa esimerkiksi biokaasun hyödyntäminen saattaa muodostua kannattavaksi. Tuen mukauttamisen eli modulaation kautta maaseudun kehittämisen määrärahat tulevat kasvamaan, ja näitä varoja tulisi voida ohjata myös tilakohtaisten biokaasulaitosten rakentamiseen. Lausunto Lausuntonaan ympäristövaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan edellä esitetyin painotuksin. Helsingissä 12 päivänä kesäkuuta 2008 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Rakel Hiltunen /sd Pentti Tiusanen /vas Marko Asell /sd Christina Gestrin /r Tanja Karpela /kesk Timo Korhonen /kesk Merja Kuusisto /sd Tapani Mäkinen /kok Petteri Orpo /kok vjäs. Sanna Perkiö /kok Janne Seurujärvi /kesk Tarja Tallqvist /kd Kimmo Tiilikainen /kesk Oras Tynkkynen /vihr Pauliina Viitamies /sd Henna Virkkunen /kok Unto Valpas /vas. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Jaakko Autio. 5