Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO 35/2008 vp Valtioneuvoston selvitys komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön ympäristömerkintäjärjestelmän tarkistamiseksi Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 24 päivänä lokakuuta 2008 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön ympäristömerkintäjärjestelmän tarkistamiseksi (E 95/2008 vp) ympäristövaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - ylitarkastaja Taina Nikula, ympäristöministeriö - erikoistutkija Ari Nissinen, Suomen ympäristökeskus - vanhempi tutkija Juha-Matti Katajajuuri, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus - ympäristöasiantuntija Leena Nyqvist-Kuusola, SFS-Ympäristömerkintä - yksikön johtaja Sampsa Heinonen, Finfood - Suomen Ruokatieto ry. Lisäksi valiokunta on saanut seuraavien tahojen kirjalliset lausunnot: Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry Suomen luonnonsuojeluliitto ry VALTIONEUVOSTON SELVITYS E 95/2008 vp Ehdotus Euroopan komissio antoi ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön ympäristömerkkijärjestelmän tarkistamiseksi Ehdotuksella on tarkoitus korvata tarkistetusta yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä 17. heinäkuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1980/2000. Asetusehdotus annettiin osana laajempaa kestävyyspakettia. Komission tavoitteena on synkronoida ohjauskeinoja siten, että ekologisen tuotesuunnittelun kriteerit muodostavat perustason, tietyille tuotteille valmistellaan suorituskykytavoitteita ja parhaimpana vaihtoehtona on ottaa käyttöön markkinoiden parhaiden tuotteiden merkitsemiseksi EU:n ympäristömerkki. Komission keskeisenä tavoitteena on kehittää olemassa olevia ohjauskeinoja sekä nykyistä paremmin sovittaa yhteen sellaisia välineitä, joilla tuotteiden kielteisiä vaikutuksia ympäristöön pyritään lieventämään. Asetusehdotuksen yleisenä tavoitteena on tukea tuotteiden kestävää tuotantoa ja kulutusta sekä palveluiden kestävää tarjontaa ja käyttöä. Versio 2.0

2 Tavoitteen saavuttamiseksi tuotteiden ja palvelujen hyvälle ympäristönsuojelulliselle tasolle määritellään vertailuarvot, jotka laaditaan yhteistyössä eri intressiryhmien kanssa ja joissa lähtökohtana on markkinoiden parhaiden suoriutujien tuotteiden ympäristölaatu. Ympäristömerkin avulla nämä tuotteet ja palvelut tuodaan kuluttajien tietoon. Ympäristömerkki edistää sellaisten tuotteiden ja palvelujen käyttöä, joiden ympäristövaikutukset ovat vähäisemmät kuin muiden saman ryhmän tuotteiden tai palvelujen. Näitä vertailuarvoja käytetään myös muiden ympäristöpolitiikan välineiden kehittämisessä ja täytäntöönpanossa silloin kun yhtenäismarkkinoilla tarvitaan yhdenmukaisia tuotteita koskevia sääntöjä. Tällaisia muita käyttötarkoituksia ovat muun muassa julkisten hankintaviranomaisten käyttöön laadittavat ympäristökriteerit sekä tuotteiden ekologisesta suunnittelusta annetun puitedirektiivin mukaiset energiaa käyttäville laitteille hyväksyttävät täytäntöönpanosäännökset. Ympäristömerkinnän vaikutusten arviointi on osoittanut, että nykyisellä järjestelmällä ei saavuteta sille asetettuja tavoitteita, koska se tunnetaan huonosti ja se on otettu heikosti käyttöön teollisuudessa. Ympäristömerkkijärjestelmän tarkistuksella on seuraavat tavoitteet: Ympäristömerkin olisi oltava sellainen, ettei sen hakeminen (ja saaminen) aiheuta yrityksille liiallisia kustannuksia ja työtä, vaikka vaatimustaso pidetään edelleen tiukkana. Vaatimustaso takaa merkin uskottavuuden kuluttajien ja ympäristöjärjestöjen silmissä. EU:n ympäristömerkki yhdenmukaistetaan muiden maailmanlaajuisten ja kansallisten merkkien kanssa. Myöntämisperusteita koskevat asiakirjat laaditaan niin, että julkisten hankintaviranomaisten on helppo käyttää niitä. Kauppojen hyllyille saadaan huomattavasti enemmän ympäristömerkittyjä tuotteita, joista kuluttajat voivat valita. Tavoitteena on 10 prosentin markkinaosuus merkin soveltamisalaan kuuluvissa tuoteryhmissä. Myöntämisperusteet määritellään tuotteille ja palveluille, joissa ympäristömerkistä saadaan paras hyöty, erityisesti tuoteryhmille, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia ja joiden ympäristönsuojelullista tasoa voidaan siis olennaisesti parantaa. Tuoteryhmien määrää lisätään 25:stä 40 50:een vuoteen 2015 mennessä. Parannetaan EU:n ympäristömerkin tunnettuutta ja arvostusta EU:n jäsenvaltioissa ja ympäri maailmaa. Tässä onnistumisen mittapuuna keskipitkällä aikavälillä on se, että kuluttajat ja yritykset kaikkialla EU:ssa tunnistavat ympäristömerkin. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvoston alustavan kannan mukaan Suomi kannattaa asetuksen tarkistamista, mutta eräin varauksin. Myönteistä on, että EU:n ympäristömerkkiä on tarkoitus yksinkertaistaa ja kriteerien hyväksymisprosessia jouduttaa, jotta valmistajien olisi helpompi hakea ympäristömerkkiä. Kannatettava tavoite on, että EU:n ympäristömerkin, ekologisen tuotesuunnittelun ja energiamerkin kriteerien valmistelua synkronoidaan ja tulevaisuudessa mahdollisesti hyväksyttäisiin samassa yhteydessä. Asetusehdotuksessa on myös ongelmallisia muutosehdotuksia, jotka toteutuessaan saattaisivat heikentää merkittävästi EU:n ympäristömerkinnän luotettavuutta, uskottavuutta ja taloudellista perustaa. Ongelmallisimpia kohtia ovat ympäristömerkin hakemuksen ennakkotarkastusmenettelyn heikentäminen ja muuttaminen rekisteröinniksi, vuosimaksujen poistaminen sekä yhteisön ympäristömerkin suhde kansallisiin ympäristömerkkeihin. Näiltä osin ehdotusta tulee edelleen kehittää. Asetusehdotuksessa soveltamisalaa on myös tarkoitus laajentaa jalostettuihin elintarvikkeisiin sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin. Ympäristömerkinnän yleisiin periaatteisiin kuuluu ympäristönäkökulman huomioon ottaminen tuotteen koko elinkaaren aikana. Asetusehdotus ei kuitenkaan lähde siitä, että ympäristömerkityltä elintarvikkeelta edellytettäisiin luomuasetuksen mukaista tuotantoprosessia tai muunlaista todentamista tuotantoprosessin ympäristövaikutuksista. Asetusehdotuksen käsittelyn yhtey- 2

3 dessä tulee nostaa keskusteluun myös elintarvikkeiden sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden kasvatus- ja tuotantoprosessi sekä miten todennetaan se, että ympäristönäkökulma on otettu huomioon näiden tuotteiden tuotannossa. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valiokunta kannattaa valtioneuvoston alustavaan kantaan yhtyen asetuksen tarkistamista, mutta toteaa ehdotukseen liittyvän myös ongelmia. EU:n ympäristömerkkijärjestelmä on ollut käytössä vuodesta 1992 alkaen. Nykyisestä järjestelmästä suoritettu vaikutusten arviointi on osoittanut, ettei tämänhetkisellä järjestelmällä saavuteta sille asetettuja tavoitteita, koska merkki tunnetaan huonosti eikä sitä ole otettu riittävästi käyttöön. Ongelmien on arvioitu johtuvan ympäristömerkkijärjestelmään liittyvien menettelyjen hankaluudesta ja hallinnon byrokraattisuudesta. Vaikka ympäristömerkin käyttöoikeuden saaneiden yritysten määrä on viime aikoina kasvanut, on järjestelmässä määriteltyjä tuoteryhmiä vain 26 ja ympäristömerkittyjä tuotteita valmistavia yrityksiä 500. Merkillä on kuitenkin ollut suurempi vaikutus kuin sen näkyvyydestä voi päätellä, koska EU:n ympäristömerkin myöntämisperusteita on käytetty tuotekehityksessä myös sellaisissa yrityksissä, jotka eivät ole hakeneet merkin käyttöoikeutta. Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että asetusehdotuksessa EU:n ympäristömerkki pyritään sovittamaan paremmin yhteen muiden kestävään tuotantoon ja kulutukseen liittyvien toimien kanssa ja samalla otetaan mukaan uusia tuoteryhmiä ja nopeutetaan myöntämisperusteiden laadintaa sekä helpotetaan yritysten työtä todentamiseen käytettävien asiakirjojen kanssa ja yksinkertaistetaan arviointimenettelyjä. Tällä tavoin EU:n ympäristömerkistä yrityksille aiheutuvia kustannuksia voidaan vähentää. Valiokunta pitää hyvänä lähtökohtana lisäksi sitä, että EU:n ympäristömerkin, ekologisen tuotesuunnittelun ja energiamerkin kriteerien valmistelu sovitetaan yhteen ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös hyväksytään samassa yhteydessä. Ympäristömerkin myöntämisperusteiden yhteensovittaminen muiden kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjauskeinojen kanssa on tärkeää. Ottamalla EU:n ympäristömerkin vaatimuksissa jatkossa huomioon ns. EuP-direktiivin ja julkisten hankintojen tuoteryhmäkohtaiset ympäristönäkökohdat ja vaatimustasot, voidaan osoittaa, että tuote täyttää julkisten hankintojen yleisimmät ympäristövaatimukset. Valiokunta katsoo, että erilaisten ohjauskeinojen yhteiskäyttö voi lisätä niiden vaikuttavuutta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että asetusehdotuksessa on myös ongelmallisia muutosehdotuksia, jotka toteutuessaan saattaisivat merkittävästi heikentää EU:n ympäristömerkin luotettavuutta, uskottavuutta ja taloudellista perustaa. Ongelmallisimpia kohtia ovat ympäristömerkin hakemuksen ennakkotarkastusmenettelyn heikentäminen ja muuttaminen rekisteröinniksi, vuosimaksujen poistaminen sekä yhteisön ympäristömerkin suhde erilaisiin kansallisiin ympäristömerkkeihin. Ennakkotarkastusmenettelyn säilyttäminen on tärkeää järjestelmän yleisen uskottavuuden ja luotettavuuden kannalta. Euroopan ympäristömerkintä on ISO järjestelmän mukainen elinkaariperustainen tyyppi 1:n merkintäjärjestelmä, joka on kolmannen osapuolen varmentama. ISO standardin täyttäminen edellyttää, että merkinnästä vastaava toimielin tarkistaa sekä ennakolta että jälkikäteen, että merkintää hakeva tuote täyttää merkinnän kriteerit. Valiokunta katsoo, että hakemuksen tarkastamisen muuttaminen rekisteröinniksi ja jälkivalvonnaksi saattaa vaikuttaa kielteisesti merkinnän uskottavuuteen. Järjestelmän jälkivalvonta olisi pistokoevalvontaa tai kuluttajien valitusten perusteella tapahtuvaa markkinavalvontaa. Tarkastukset saattaisivat johtaa jo myönnettyjen ja käytössä olevien ympäristömerkkien peruuttamiseen, jol- 3

4 la olisi kielteisiä vaikutuksia merkin yleiseen luotettavuuteen. Asetusehdotuksessa ympäristömerkinnän soveltamisalaa on tarkoitus laajentaa jalostettuihin elintarvikkeisiin sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin. Sovellusalueeksi rajoitetaan ehdotuksen mukaan kalastus- ja vesiviljelytuotteet sekä jalostetut elintarvikkeet siten, että myöntämisperusteet koskevat ainoastaan jalostusta, kuljetusta tai pakkaamista. Valiokunta toteaa, että elinkaarinäkökulma on rajattu pois, vaikka sitä yleisesti ottaen pidetään ympäristömerkintäjärjestelmän lähtökohtana. Tutkimusten perusteella on selvitetty, että ruokatuotteiden suurimmat ympäristövaikutukset syntyvät yleensä alkutuotannossa, kaupassa ja kotitaloudessa. Tuotteiden jalostuksen, pakkauksen valmistuksen tai kuljetuksen osuus ympäristövaikutuksiin ei ole tämänhetkisen tiedon valossa kovin suuri. Valiokunta katsoo, että elintarvikkeiden ympäristömerkkikriteerien tulisi perustua koko tuotantoketjun aikaisiin keskeisiin tuotantovaiheisiin ja niiden merkittävimpiin ympäristövaikutuksiin sekä niiden arviointiin luotettavilla ja yhteisesti hyväksytyillä laskentamenetelmillä. Tämä edellyttää kriteerien kehittämistä edelleen, kansainvälisten laskentamenetelmien standardisointia sekä yleisten tutkimusmetodien jatkokehittämistä. Eri sektoreiden välisen tutkimusyhteistyön kehittämisellä on tässä tärkeä rooli. Yleisesti kriteereitä tulee kehittää siihen suuntaan, että ne kannustavat yrityksiä jäljittämään, koordinoimaan ja kehittämään tuotantoketjujansa sekä raaka-aineiden hankintaa ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Ympäristömerkinnän periaatteisiin kuuluu ympäristönäkökulman huomioon ottaminen tuotteen koko elinkaaren aikana. Tällä hetkellä esimerkiksi elintarvikkeiden osalta EU:n luomuasetuksen mukainen luomumerkki on ainoa keino todentaa elintarvikkeen tuotantoprosessin ympäristövaikutuksia. Lisäksi luomukriteereissä otetaan huomioon muun muassa eläinten hyvinvointiin liittyviä tekijöitä. Asetusehdotus ei kuitenkaan lähde siitä, että ympäristömerkityltä elintarvikkeelta edellytettäisiin luomuasetuksen mukaista tuotantoprosessia tai muunlaista todentamista tuotantoprosessin ympäristövaikutuksista. Valiokunta pitää ongelmallisena, että jalostuksen ympäristövaikutusta kuvaava ympäristömerkki elintarvikkeissa voi kuluttajien mielissä sekoittua alkutuotantoprosessia kuvaavan luomumerkin kanssa. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että pelkästään ympäristömerkin perusteella arvioituna tuotteiden ympäristövaikutuksista saattaa muodostua harhaanjohtava kuva kuluttajille. Ongelmia voi muodostua elintarvikkeiden kohdalla myös tuoteryhmien rajaamisesta siten, että ympäristömerkki neutraalilla tavalla osoittaisi ympäristömyönteiset tuotteet. Asetusehdotuksen käsittelyn yhteydessä tulee nostaa keskusteluun elintarvikkeiden sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden koko kasvatus- ja tuotantoprosessi sekä ympäristövaikutusten huomioon ottaminen näiden tuotteiden tuotannossa. Asetusehdotus määrittelee uudella tavalla yhteisön ympäristömerkin suhteen muihin jäsenvaltioissa käytössä oleviin ympäristömerkkeihin. Tietylle tuoteryhmälle julkaistut yhteisön ympäristömerkin myöntämisperusteet muodostavat pohjan kaikille muille ympäristömerkeille. Muut kansallisesti tunnustetut ympäristömerkkijärjestelmät, jotka eivät kata kyseistä tuoteryhmää perusteiden julkaisuajankohtana, voivat laajentaa kriteerejä kyseiseen tuoteryhmään ainoastaan siinä tapauksessa, että näissä muissa järjestelmissä laaditut myöntämisperusteet ovat vähintään yhtä tiukat kuin yhteisön ympäristömerkin myöntämisperusteet. Valiokunta katsoo, että Euroopan ympäristömerkin yhdenmukaistaminen ja harmonisointi muiden maailmanlaajuisten ja kansallisten merkkien kanssa on kannatettavaa. Yhteisön alueella toimivat merkintäjärjestelmät eivät ole kuitenkaan kokonaan toisiaan korvaavia. Esimerkiksi pohjoismainen joutsenmerkki on räätälöity pohjoismaisten olojen mukaan, ja se on osoittautunut toimivaksi keinoksi opastaa kuluttajaa ympäristön kannalta parempiin ostopäätöksiin. Ympäristömerkintäjärjestelmän tarkastelussa tulisi selventää, mikä on kansallisten ja kansainvälisten laatumerkintöjen suhde yhteiseen ym- 4

5 päristömerkintäjärjestelmään ja millä edellytyksillä muita laatu- ja ympäristömerkintöjä olisi mahdollista harmonisoida EU:n ympäristömerkintäjärjestelmään. Valiokunta pitää tärkeänä, että tuotteita koskevien ilmastomerkkien kehittäminen otetaan huomioon myös tässä valmistelussa. Kuluttajat tarvitsevat selkeitä ohjeita siitä, miten he voivat omilla valinnoillaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Käytännön ohjeiden ja tiedon puute voi olla esteenä ilmastomyönteisille valinnoille. Lausunto Lausuntonaan ympäristövaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston alustavaan kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia. Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 2008 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Rakel Hiltunen /sd Pentti Tiusanen /vas Marko Asell /sd Christina Gestrin /r Tanja Karpela /kesk (osittain) Timo Kaunisto /kesk Timo Korhonen /kesk Merja Kuusisto /sd Petteri Orpo /kok vjäs. Sanna Perkiö /kok Janne Seurujärvi /kesk Tarja Tallqvist /kd Kimmo Tiilikainen /kesk (osittain) Oras Tynkkynen /vihr Pauliina Viitamies /sd (osittain) Henna Virkkunen /kok Anne-Mari Virolainen /kok. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Jaakko Autio. 5