Sanan kolme valoa. Hiippakunnan lähetysjuhlat, Tunturimessu, Kittilä

Transkriptio

1 Hiippakunnan lähetysjuhlat, Tunturimessu, Kittilä Joh. 1:1-4 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Sanan kolme valoa Rakkaat tunturimessuun ja lähetysjuhlille kokoontuneet kristityt, armo olkoon teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Tuomiokapitulissa, piispan juhlahuoneiston seinällä on piispatar Hanna Heliövaaran aikanaan maalaama jäljennös Albert Edelfeltin mestariteoksesta Kristus ja Mataleena. Teos on kuvaus kansalliseen maisemaamme sijoitetusta Kristuksesta ja ikään kuin suomineidosta Hänen eteensä polvistuneena. Kysymykseen siitä, miksi Kristuksella ei maalauksessa ole sädekehää, on Edelfelt perimätiedon mukaan vastannut: Mutta onhan Kristuksella sädekehä. Se on hänen ympärillään päilyvä suomalainen luonto! Rohkenen ajatella, että taivaan kajo, pohjoisen kirkkaat kaltiot ja virtaavat vedet ovat ennen muuta pyhyydestä viestivä sädekehä; mutta saamme siis muistaa, että Jeesuksen Kristuksen sädekehä. Näin katseemme kääntyy kohti Sanaa, Logosta, kuten Johannes kirjoittaa. Tänä iltana saamme tulla kolminkertaisesti puhutelluiksi. Voidaan sanoa Sanalla olevan kuin kolme eri valoa, jotka kuitenkin ovat yksi. Ensiksi jäämme tunturien ja luonnon ihmeen eteen, toiseksi meille avautuu Sanassa Kristus-lahja, joka kolmanneksi tulee eteemme leipänä ja viininä sitoen nämä kaksi: luonnon ja Jumalan yhdeksi. Tämä side

2 paljastaa, että näin tunturimessussakin olemme monenlaisten Pyhän Hengen liekkien keskellä. Voimme sisäisesti rakentua niiden valossa ja tulla ravituksi elämän eväin. 2 Tätä rakentumista koemme monin tavoin. Olen itse tämän kesän aikana näillä seuduin monesti saanut kohdata valon ja varjon ihmeellisen ja syvältä koskettavan leikin. Kun seisoo tunturin juurella ja katsoo taivaisiin nousevaa karua rakkaa ja kiveliötä, kohtaa näkemässään kuin polun, joka on samalla kuva ihmisestä itsestään ja meidän vaelluksestamme. Korkealta paistava valo luo jokaisen kivipinnan alle varjon kuin käänteiskuvaksi yläpuolella olevasta. Tämä varjo on kuitenkin syntynyt vain korkean valon voimasta, kuin kilvoituksen haasteeksi. Jo tämä on meille ihmisille suuri tunturien luonnosta nouseva sana. Nilkkoja ja joskus luonnettakin koetteleva kivikko kuin haastaa kohtaamaan ylöspäin nousemisen ja eteenpäin kulkemisen vaivan. On siis olemassa kamppailu, jota sisäisesti käydään ihmisten sydämen kiveliöissä. On myös olemassa kamppailu, jota kuvastaa ihminen erämaan ja tunturien keskellä Jumalan ihmeen alla olemisen kamppailu. Tämä kamppailu raukeaa mahdottomana tyhjiin luontoa katsottaessa. Sen sanoittaa psalminkirjoittaja näin: Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat? Sanan ensimmäinen valo Se Sanan voima, mistä tämän illan evankeliumi puhuu, muuttuu silminnähtäväksi kuvaksi tuntureissa ja tunturipuroissa. Kevään koitto on tällä kuin armonvälähdys taivaasta. Jäävaipasta kuoriutuva karu maisema puhkeaa kesäksi niin kuin on taas nähty riemulliseen uuden luomisen kukoistukseen. Kylmä ja kohmettunut vapautuu pulppuaviksi, elämää tuottaviksi virroiksi. Kaiken tämän ihmeellisen muuttumisen keskellä kulkee ihminen. Lapin tuntureiden karu ja laajasti autio maasto kouraisee siksi huomaamatta puhuttelevaan otteeseensa. Olemisen perustaa luotaava kysymys Mikä minä olen tämän kaiken keskellä nousee etsimättä maisemaan sulautuvaan hiljaiseen mieleen. Mikä minä olen, matkaaja, joka kuljen tämän ajan ja näiden majesteetillisuutta huokuvien paikkojen kautta? Suuruutta voimakkain äänin soivaan maiseman jyhkeyteen liittyy herkin korvin erotettavana myös vastauksen kirkas sävel. Tämä on Sanan ensimmäinen valo.

3 3 Tunturipurojen vuolaudessa ja lähteiden syvyydessä tunnetaan Taivaan voima. Kuin kasteen kirkas vesi, joka kuultaa taivaan avaruutta, pulppuavat tässä maisemassa Jumalan armon lupausten lähteet. Tämä sanoma vie meidät yhteen sellaisten kasvun virtojen äärelle, joista saamme iäksi tyydyttää janomme ja kaipuumme. Tuntureitten kirkkaat, ehtymättömät vedet julistavat solisten Jumalan uutta luovien virtojen mahdollisuutta kaikille ihmisille. Sanan toinen valo Missä vain maailmassa voidaan silmästä silmään kohdata nämä Jumalan meille suomat ihmeet. Olemme jo tämän luomislahjan edessä sanattomia, sillä kun ymmärrämme, miten paljosta saamme kasvun ja elämän lahjasta kiittää, emme enää kykene ilmaisemaan kiitostamme. Niin typerryttävä on kokemus tästä osallisuudesta, Jumalan ihmeen alla olemisesta. Ollaan siis miltei sen ajatuksen äärellä, että koska meillä on jo kaikki, ei mitään muuta enää tarvitakaan. Kun emme kykene käsittämään sitä kaikkea rikkautta, mistä olemme jo luonnossa osallisia, kuinka voisimme enää lisää ajatella? Meidän Jumalamme on kuitenkin armoaan ja rakkauttaan ylenpalttisesti tuhlaava. Tämän päivän sana meille siis todellakin: Sana alleviivaa juuri tätä. On olemassa enemmän. On olemassa enemmän, joka on ollut jo aivan alussa. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman tai ennen häntä, sillä kaikki on syntynyt Hänen voimallaan. On olemassa enemmän, joka on ollut jo ennen kuin maailma luotiin. On olemassa Jumala, Sana. Se Sana, josta illan tekstimme kertoo, ei ollut luomisen varasuunnitelma tai jokin abstrakti filosofinen idea Jumalan ajattomassa intellektissä. Sana on meille osoitettu lahjojen lahja, kaiken perusperiaate, jonka kristityt tuntevat nimellä Vapahtaja Kristus. Sana, Kristus, on Jumalan rakkauden lähtökohta. Se tarkoittaa, että kaikki on saanut syntynsä Sanan kautta. Suomeksi: kaikki on olemassa Jumalan rakkautta varten. Sana ja siten Kristus on kaiken keskus. Sanalla on siis myös toinen valo, joka antaa syvyyden sen ensimmäiselle valolle. On olemassa se yötä päivää paistava kirkas aurinko, joka valaisee myös hankien yllä loistavan kuutamon.

4 Sanan kolmas valo 4 Tähän kaksoisvalotukseen päästyä olisi helppo jättää Sanan valon tarkastelu tähän. Olisi helppo jäädä kiittämään ja iloitsemaan niistä luomakunnan rikkauksista ja pohjattomasta armosta, joita näiden kahden Sanan valon kautta saamme. On kuitenkin muistettava, että tarvitaan vielä kolmas valo, joka täydellistää nämä kaksi. Tarvitaan pohjoisen ihmiselle usein tuttu sydämen valo yön kuutamon ja päivän läpeensä paistavan auringon lisäksi. Tarvitaan valo, joka loistaa meidän kauttamme maailmaan. Jo Ison katekismuksen mukaan kristittyjen on askarreltava päivittäin Jumalan sanan parissa, päästettävä se sydämeen ja suuhun. Elämä syntyy ja tulee ravituksi sanasta. Samoin sen tulee olla Jumalan sanan voimassa vietettävää toimeliasta rukousta. Sana kantaa meidät Herran Kristuksen luo hänen hyviä lahjojaan vastaanottamaan. Näiden lahjojen kanssa voimme, ja meidän haasteemme on olla Sanan kolmas valo. Meidän tehtävämme on tuoda Sana maailmaan, aivan samalla tavalla kuin mitä Sana on vielä tänään edessämme leipänä ja viininä osaksi maailmaa ja sen olemusta. Jumala on luonut kaikki ihmiset. Jokaisessa ihmisessä on paljon Jumalan luomia lahjoja. Tästä huolimatta on selkeästi nähtävä se ohittamaton ja meille uskottu tehtävä, että Sana on saarnattava kaikille myös kerta kerran jälkeen vahvistukseksi ja pelastukseksi meille itsellemme. Vain tässä kolmannessa valossa tulee Sana täydelliseksi. Vain tässä kolmannessa valossa Sana tekee sen työn, jota varten se on lähetetty ja maailmalle annettu. Vain tässä kolmannessa, sydämen valossa nähdään se rikkaus, mitä Jumala meille luonnossaan ja Kristuksen armossa antaa. Vain tässä kolmannessa valossa, jossa synnit on lupa uskoa anteeksi tänäänkin, näkyy kaltioiden vedessä kasteen puhtaus ja ylös kohoavissa tuntureissa taivaaseen nouseva luomisen kiitos. * * * Sanan kolmen valon salaisuus on siis tässä: on olemassa ensimmäinen valo, Luoja, toinen valo, Vapahtaja Kristus, ja kolmas valo meidät elävöittävä, lähettävä ja varustava Pyhä

5 Henki, joka kokoaa meidät myös yhteen osoittamaan kiitollisuutta kaikkia saamiamme lahjoja kohtaan. Tämä on uskomme ja toivomme salaisuus. 5 Uskomme ydin on siksi ylivertaisen rakkauden sanoma, joka saa jalkamme liikkeelle ja kätemme auttamaan, elämän kiveliöistä välittämättä. Tehtävämme on todistaa palvellen, osoittaa koko maailmalle ne ihmeet, joita Jumala meille lahjoittaa. Rakkauden Sana leviää sinussa ja minussa, ennen kaikkea siinä Kristukseen uskaltavassa työssä mitä yhdessä teemme. Tämä on meidän yhteisen, maailmalle loistavan riemumme aihe!