VALMISTEYHTEENVETO. Yksi kapseli sisältää 200 mg ibuprofeenia. Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: Yksi kapseli sisältää 38,92 mg sorbitolia (E420).

Transkriptio

1 VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Capsibu 200 mg kapseli, pehmeä Capsibu 400 mg kapseli, pehmeä 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Capsibu 200 mg: Yksi kapseli sisältää 200 mg ibuprofeenia. Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: Yksi kapseli sisältää 38,92 mg sorbitolia (E420). Capsibu 400 mg: Yksi kapseli sisältää 400 mg ibuprofeenia. Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: Yksi kapseli sisältää 50 mg sorbitolia (E420). Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta LÄÄKEMUOTO Kapseli, pehmeä. Capsibu 200 mg: Kirkas, ovaalin muotoinen, pehmeä liivatekapseli, jossa väritöntä tai vaaleankeltaista, läpikuultavaa, viskoosia nestettä, toisella puolella kapselin kuoressa mustalla painettu merkintä 200. Mitat: 15 mm x 8 mm Capsibu 400 mg: Kirkas, ovaalin muotoinen, pehmeä liivatekapseli, jossa väritöntä tai vaaleankeltaista, läpikuultavaa, viskoosia nestettä, toisella puolella kapselin kuoressa mustalla painettu merkintä 400. Mitat: 15 mm x 10 mm 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Capsibu 200 mg: Lievän tai keskivaikean kivun, kuten päänsäryn, hammassäryn, kuukautiskipujen ja nuhakuumeeseen liittyvän kuumeen ja kivun lyhytaikainen hoito. Capsibu 400 mg: Lievän tai keskivaikean kivun, kuten päänsäryn, akuutin aurallisen tai aurattoman migreenipäänsäryn, hammassäryn, kuukautiskipujen ja nuhakuumeeseen liittyvän kuumeen ja kivun lyhytaikainen hoito. 4.2 Annostus ja antotapa Annostus Haittavaikutukset voi pitää mahdollisimman vähäisinä käyttämällä pienintä vaikuttavaa lääkeannosta lyhimmän ajanjakson, jolla oireet pysyvät hallinnassa (ks. kohta 4.4). Aikuiset ja nuoret, joiden paino on 40 kg (vähintään 12-vuotiaat):

2 Capsibu 200 mg: Aloitusannos: 200 mg tai 400 mg. Tarvittaessa voidaan ottaa 1 2 kapselin ( mg) lisäannos. Annosväli on valittava oireiden ja suositeltavan enimmäisvuorokausiannoksen mukaan. Annosvälin on oltava vähintään 6 tuntia 400 mg:n annoksella ja vähintään 4 tuntia 200 mg:n annoksella.1200 mg:n annosta 24 tunnin kuluessa ei saa ylittää. Capsibu 400 mg: Aloitusannos: 400 mg. Tarvittaessa voidaan ottaa yksi 400 mg:n lisäannos. Annosväli on valittava oireiden ja suositeltavan enimmäisvuorokausiannoksen mukaan. Annosvälin on oltava vähintään 6 tuntia 400 mg:n annoksella.1200 mg:n annosta 24 tunnin kuluessa ei saa ylittää. Migreenipäänsäryssä annos on yksi 400 mg:n kapseli kerta-annoksena ja tarvittaessa 400 mg 4 6 tunnin välein mg:n annosta 24 tunnin kuluessa ei saa ylittää. Potilaan on otettava yhteyttä lääkäriin, jos tätä lääkevalmistetta tarvitaan aikuisen migreenipäänsäryn tai kuumeen hoitoon yli 3 päivän ajan tai kivun hoitoon yli 4 päivän ajan tai jos oireet pahenevat. Pediatriset potilaat Capsibu 200 mg: Yli 6-vuotiaat lapset (paino kg): Capsibu 200 mg -valmistetta tulee käyttää vain vähintään 20 kg painaville lapsille. Ibuprofeenin enimmäisvuorokausiannos on mg ibuprofeenia painokiloa kohden jaettuna 3 tai 4 annokseen 6 8 tunnin välein. Suositeltua enimmäisvuorokausiannosta ei saa ylittää. Enimmäisannosta, joka vastaa 30 mg ibuprofeenia/kg 24 tunnin kuluessa, ei saa ylittää. Annostusta koskevat tiedot: Paino Kerta-annos Enimmäisannos vuorokaudessa kg 1 kapseli (200 mg ibuprofeenia) 3 kapselia (vastaa 600 mg ibuprofeenia) kg 1 kapseli (200 mg ibuprofeenia) 4 kapselia (vastaa 800 mg ibuprofeenia) Lääkäriin on otettava yhteyttä, jos tätä lääkevalmistetta tarvitaan lasten ja nuorten hoitoon yli 3 päivän ajan tai jos oireet pahenevat. Alle 6-vuotiaat lapset Capsibu 200 mg on vasta-aiheinen alle 6-vuotiaille lapsille. Capsibu 400 mg: Lääkäriin on otettava yhteyttä, jos tätä lääkevalmistetta tarvitaan nuorten (yli 12-vuotiaat) hoitoon yli 3 päivän ajan tai jos oireet pahenevat. Capsibu 400 mg on vasta-aiheinen alle 40 kg:n painoisille tai alle 12-vuotiaille lapsille. Iäkkäät potilaat Annosta ei tarvitse muuttaa. Iäkkäitä potilaita on mahdollisten haittavaikutusten vuoksi seurattava erityisen huolellisesti (ks. kohta 4.4). Herkkävatsaiset potilaat Herkkävatsaisten potilaiden tulisi ottaa ibuprofeeni aterian yhteydessä. Jos ibuprofeeni otetaan aterian jälkeen, sen vaikutuksen alkaminen voi viivästyä. Ibuprofeenia ei tällöin saa ottaa lisää sen lisäksi, mitä kohdassa 4.2 (Annostus) on määritetty, tai ennen kuin annosten välillä on kulunut ohjeiden mukainen aika. Munuaisten vajaatoiminta

3 Annosta ei tarvitse muuttaa potilaille, joilla on lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta. Ibuprofeenin käyttö on vasta-aiheista potilaille, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta 4.3). Maksan vajaatoiminta Annosta ei tarvitse muuttaa potilaille, joilla on lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta. Ibuprofeenin käyttö on vasta-aiheista potilaille, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta 4.3). Antotapa: Suun kautta. Vain lyhytaikaiseen käyttöön. Kapselit niellään kokonaisina runsaan vesimäärän kera. Älä pure kapseleita. 4.3 Vasta-aiheet - Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille - Aiemmat yliherkkyysreaktiot (esim. bronkospasmi, angioedeema, riniitti, nokkosihottuma tai astma) asetyylisalisyylihapon tai muiden tulehduskipulääkkeiden käytöstä - Akuutti maha/pohjukaissuolihaava tai siihen liittyvä verenvuoto tai aiemmin sairastetut uusiutuvat episodit (ainakin kaksi varmistettua erillistä episodia) - Aiemmin sairastettu ruuansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio, joka on liittynyt tulehduskipulääkkeiden käyttöön - Vaikea maksan vajaatoiminta, vaikea munuaisten vajaatoiminta tai vaikea sydämen vajaatoiminta (NYHA-luokitus IV) (ks. kohta 4.4.) - Capsibu 200 mg: alle 20 kg:n paino lapsilla (ikä noin 6 vuotta) - Capsibu 400 mg: alle 40 kg:n paino nuorilla tai alle 12 vuoden ikä - Aivoverenvuoto tai muu akuutti verenvuoto - Alkuperältään tuntematon veren muodostumisen häiriö - Vaikea nestehukka (joka johtuu oksentelusta, ripulista tai riittämättömästä nesteytyksestä) - Viimeinen raskauskolmannes (ks. kohta 4.6). 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. vaikutukset ruuansulatuskanavaan sekä sydämeen ja verisuoniin). Ibuprofeenin käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on jokin seuraavista tiloista, sillä käyttö saattaa pahentaa niitä: - porfyriiniaineenvaihdunnan synnynnäinen häiriö (esim. akuutti toistuva porfyria) - jokin veren hyytymishäiriö (ibuprofeeni saattaa pidentää verenvuotoaikaa) - välittömästi suuren leikkauksen jälkeen - systeeminen lupus erythematosus ja sekamuotoinen sidekudossairaus (esim. aseptisen meningiitin suurentunut riski) (ks. kohta 4.8) - hypertensio ja/tai sydämen vajaatoiminta, sillä munuaisten toiminta saattaa heikentyä (ks. kohdat 4.3 ja 4.8) - heinänuha, nenäpolyypit tai krooninen ahtauttava hengitystiesairaus, sillä allergisten reaktioiden riski on tällöin suurentunut. Allergiset reaktiot voivat ilmetä astmakohtauksina (ns. kipulääkeastma), Quincken edeemana tai nokkosihottumana. - allergiset reaktiot muihin aineisiin, sillä tällaisilla potilailla on tavanomaista suurempi riski reagoida yliherkästi myös ibuprofeeniin. Pediatriset potilaat Nestehukasta kärsivillä lapsilla ja nuorilla on munuaisten vajaatoiminnan vaara. Iäkkäät potilaat Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat herkemmin haittavaikutuksia iäkkäille potilaille; erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuotoja tai perforaatioita, jotka saattavat olla hengenvaarallisia.

4 Hengitystiet Potilaan parhaillaan tai aiemmin sairastama keuhkoastma tai allergiset sairaudet voivat altistaa bronkospasmien ilmaantumiselle. Muut tulehduskipulääkkeet Ibuprofeenin samanaikainen käyttö muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa mukaan lukien selektiiviset syklo-oksigenaasi-2:n estäjät eli koksibit suurentaa haittavaikutusten riskiä ja sitä on vältettävä (ks. kohta 4.5). Munuaiset Munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla munuaisten toiminta voi heikentyä entisestään (ks. kohdat 4.3 ja 4.8). Kipulääkkeiden tapakäyttö ja etenkin erilaisten kipua lievittävien aineiden yhteiskäyttö saattaa yleisesti ottaen aiheuttaa pysyvän munuaisvaurion ja munuaisten vajaatoiminnan (analgeettinefropatian) vaaran. Vaara voi olla suurempi fyysisessä rasituksessa, johon liittyy suolatasapainon heikkeneminen ja elimistön kuivuminen. Sitä olisi sen vuoksi vältettävä. Maksa Maksan toimintahäiriö (ks. kohdat 4.3 ja 4.8). Ibuprofeenihoito on syytä lopettaa, jos sen käytön yhteydessä havaitaan maksan toiminnan heikkenemistä. Terveydentila yleensä normalisoituu hoidon lopettamisen jälkeen. Myös verensokerin toisinaan tapahtuva seuranta on suositeltavaa. Vaikutukset sydämeen, verenkiertoelimistöön ja aivoverenkiertoon Varovaisuus (keskustelu lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa) on tarpeen ennen hoidon aloittamista potilailla, jotka sairastavat verenpainetautia ja/tai sydämen vajaatoimintaa, koska tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen nesteen kertymistä elimistöön, hypertensiota ja turvotuksia. Kliiniset tutkimukset viittaavat siihen, että ibuprofeenin käytöllä etenkin suurina annoksina (2 400 mg vuorokaudessa) saattaa olla yhteyttä hieman kohonneeseen valtimoveritulppatapahtumien riskiin (esimerkiksi sydäninfarkti tai aivohalvaus). Kaiken kaikkiaan epidemiologiset tutkimukset eivät viittaa siihen, että ibuprofeeni pieninä annoksina (esimerkiksi enintään mg vuorokaudessa) liittyisi kohonneeseen valtimoveritulppatapahtumien riskiin. Jos potilaalla on hoitamaton kohonnut verenpaine, kongestiivinen sydämen vajaatoiminta (NYHAluokitus II tai III), todettu iskeeminen sydänsairaus, ääreisverisuonten sairaus ja/tai aivoverisuonten sairaus, ibuprofeenin käyttöä hoidossa on harkittava huolellisesti ja suuria annoksia (2 400 mg vuorokaudessa) vältettävä. Samoin on harkittava huolellisesti pitkäaikaisen hoidon aloittamista potilailla, joilla on sydän- ja verisuonitapahtumien riskitekijöitä (kuten kohonnut verenpaine, hyperlipidemia, diabetes mellitus tai tupakointi), etenkin jos hoito edellyttää suuria ibuprofeeniannoksia (2 400 mg vuorokaudessa). Naisten heikentynyt hedelmällisyys Katso tiedot mahdollisista vaikutuksista naisten hedelmällisyyteen kohdasta 4.6. Maha-suolikanava Tulehduskipulääkkeitä on annettava varoen potilaille, joilla on jokin ruuansulatuskanavan sairaus, kuten haavainen paksusuolen tulehdus tai Crohnin tauti, sillä sairauden oireet voivat pahentua (ks. kohta 4.8).

5 Kaikkien tulehduskipulääkkeiden käyttäjillä on todettu ruuansulatuskanavan verenvuotoja, haavaumia tai perforaatioita, jotka voivat olla henkeä uhkaavia, riippumatta hoidon kestosta, ennakoivista oireista tai aiemmin ilmenneistä vaikeista ruuansulatuskanavan haittavaikutuksista. Ruuansulatuskanavan verenvuodon, haavaumien tai perforaation riski kasvaa tulehduskipulääkeannoksen kasvaessa ja on suurempi potilailla, joilla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavan haavauma, ja etenkin, jos siihen on liittynyt verenvuoto tai perforaatio (ks. kohta 4.3), sekä iäkkäillä potilailla. Näille potilaille hoito on aloitettava pienimmillä saatavissa olevilla lääkeannoksilla. On myös harkittava suojaavien lääkkeiden, kuten misoprostolin tai protonipumpun estäjien,määräämistä näille potilaille kuten myös potilaille, jotka käyttävät samanaikaisesti pieniannoksista asetyylisalisyylihappolääkitystä tai muuta lääkitystä, joka voi lisätä ruuansulatuskanavaan kohdistuvia haittoja (ks. alla ja kohta 4.5). Jos potilaalla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavaan kohdistuneita haittavaikutuksia ja varsinkin, jos kyseessä on iäkäs potilas, hänen tulee ilmoittaa kaikista epätavallisista vatsaoireista (erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuodosta) etenkin, jos niitä ilmenee jo hoidon alussa. Potilaita on varoitettava muista samaan aikaan otettavista lääkkeistä, jotka voivat lisätä haavauman tai verenvuodon riskiä, kuten oraalisista kortikosteroideista, antikoagulanteista (kuten varfariini), selektiivisistä serotoniinin takaisinoton estäjistä ja verihiutaleiden aggregaatiota estävistä lääkeaineista (kuten asetyylisalisyylihappo) (ks. kohta 4.5). Jos ibuprofeenihoitoa saavilla potilailla ilmenee ruuansulatuskanavan haavauma tai verenvuoto, hoito on lopetettava. Iho Hyvin harvoin on raportoitu vaikeita, joskus hengenvaarallisiakin ihoreaktioita, kuten exfoliatiivista dermatiittia, Stevens-Johnsonin oireyhtymää tai toksista epidermaalista nekrolyysiä liittyen tulehduskipulääkkeiden käyttöön (ks. kohta 4.8). Näiden reaktioiden riski näyttäisi olevan suurimmillaan hoidon alussa: useimmiten reaktio on ilmennyt ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Ibuprofeenin käyttö on lopetettava heti, jos potilaalla ilmenee ihottumaa, limakalvovaurioita tai muita merkkejä yliherkkyydestä. Vesirokko voi poikkeustapauksissa aiheuttaa vakavia ihoon ja pehmytkudokseen liittyviä tulehduksellisia komplikaatioita. Tulehduskipulääkkeiden myötävaikutusta tällaisten tulehdusten pahenemiseen ei toistaiseksi voida sulkea pois. Sen vuoksi ibuprofeenin käyttöä on suositeltavaa välttää vesirokon yhteydessä. Muita huomautuksia Vakavia akuutteja yliherkkyysreaktioita (kuten anafylaktinen sokki) on havaittu erittäin harvoin. Ibuprofeenihoito on lopetettava heti yliherkkyysreaktion ensimmäisten merkkien ilmaannuttua. Asiantuntijoiden on aloitettava oireiden mukainen, lääketieteellisesti tarvittava hoito. Ibuprofeeni saattaa peittää infektion merkit ja oireet (kuumeen, kivun ja turvotuksen). Ibuprofeeni saattaa tilapäisesti estää verihiutaleiden toimintaa (trombosyyttiaggregaatiota). Potilaita, joilla on hyytymishäiriöitä, on tämän vuoksi suositeltavaa seurata tarkasti. Maksa-arvot, munuaisten toiminta ja verenkuva on tarkastettava säännöllisesti, jos ibuprofeenia käytetään pitkiä ajanjaksoja. Minkä tahansa päänsärkyyn käytettävän kipulääkkeen pitkittynyt käyttö voi pahentaa päänsärkyä. Jos epäillään särkylääkepäänsärkyä, tulee kääntyä lääkärin puoleen ja lääkitys tulee keskeyttää. Särkylääkepäänsärkyä tulee epäillä sellaisten potilaiden kohdalla, jotka kärsivät useista tai

6 päivittäisistä päänsäryistä säännöllisestä kipulääkkeen käytöstä huolimatta (tai sen johdosta). Särkylääkepäänsärkyä ei saa hoitaa suurentamalla lääkevalmisteen annostusta. Ibuprofeenihoidon aikana on havaittu muutamissa tapauksissa aseptisen meningiitin oireita, kuten niskan jäykkyyttä, päänsärkyä, pahoinvointia, oksentelua, kuumetta tai desorientaatiota, jos potilaalla on ennestään ollut autoimmuunisairaus (esim. systeeminen lupus erythematosus, sekamuotoinen sidekudossairaus). Alkoholin käyttöä on vältettävä, koska se saattaa voimistaa tulehduskipulääkkeiden etenkin ruoansulatuselimistöön tai keskushermostoon kohdistuvia haittavaikutuksia. Ibuprofeenia käyttävien potilaiden on ilmoitettava lääkärille ruoansulatuselimistön haavaumiin tai verenvuotoon viittaavista oireista ja löydöksistä, näön sumenemisesta tai muista silmiin liittyvistä oireista, ihottumasta, painonnoususta tai turvotuksesta. Hoito on keskeytettävä, jos potilaalla ilmenee näköhäiriöitä, näön sumenemista, näkökenttäpuutoksia tai värinäön häiriöitä. Tämä lääkevalmiste sisältää sorbitolia (E420). Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi, ei pidä käyttää tätä lääkettä. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Asetyylisalisyylihappo Ibuprofeenin ja asetyylisalisyylihapon samanaikaista käyttöä ei yleisesti ottaen suositella, sillä se saattaa lisätä haittavaikutuksia. Kokeelliset tiedot viittaavat siihen, että ibuprofeeni saattaa inhiboida pienen asetyylisalisyylihappoannoksen vaikutuksen verihiutaleiden aggregaatioon, kun valmisteita otetaan samanaikaisesti. On epävarmaa, voidaanko näitä tietoja ekstrapoloida kliiniseen tilanteeseen, mutta ei voida kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että ibuprofeenin säännöllinen, pitkäaikainen käyttö saattaa heikentää pieniannoksisen asetyylisalisyylihapon sydäntä suojaavaa vaikutusta. Ei ole todennäköistä, että satunnaisella ibuprofeenin käytöllä olisi kliinisesti merkityksellisiä vaikutuksia (ks. kohta 5.1). Muut tulehduskipulääkkeet, mukaan lukien salisylaatit ja selektiiviset syklo-oksigenaasi-2:n estäjät: Kahden tai useamman tulehduskipulääkkeen samanaikaista käyttöä on vältettävä, koska se voi suurentaa ruoansulatuselimistön haavaumien ja verenvuodon riskiä synergististen vaikutusten vuoksi (ks. kohta 4.4). Antikoagulantit Tulehduskipulääkkeet voivat voimistaa antikoagulanttien, kuten varfariinin, vaikutusta (ks. kohta 4.4). Diureetit, ACE:n estäjät, beetareseptorin estäjät ja angiotensiini-ii-estäjät Tulehduskipulääkkeet saattavat vähentää diureettien ja muiden verenpainetta alentavien lääkkeiden vaikutusta. Joillakin potilailla, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt (esim. nestevajauksesta kärsivät potilaat, tai iäkkäät potilaat, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt), ACE:n estäjien, beetareseptorin salpaajien tai angiotensiini II:n reseptoriantagonistien samanaikainen käyttö syklooksigenaasia estävien aineiden kanssa voi aiheuttaa munuaisten toiminnan heikentymistä edelleen ja mahdollisen akuutin munuaisten vajaatoiminnan, joka on yleensä palautuva. Siksi varovaisuutta on noudatettava tällaisen yhdistelmän annossa, erityisesti iäkkäille potilaille. Potilaan riittävästä nesteytyksestä on huolehdittava ja munuaistoiminnan seurantaa tulee harkita yhdistelmälääkitystä aloitettaessa sekä määrävälein hoidon aikana. Kaliumia säästävät diureetit Ibuprofeenin ja kaliumia säästävien diureettien samanaikainen käyttö voi aiheuttaa hyperkalemiaa (seerumin kaliumtason tarkastaminen on suositeltavaa).

7 Kortikosteroidit Lisääntynyt riski etenkin ruuansulatuskanavaan kohdistuvien haittavaikutusten osalta (ruuansulatuskanavan haavauma tai verenvuoto) (ks. kohta 4.4). Verihiutaleiden aggregaation estäjät ja selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI:t) Lisääntynyt ruoansulatuselimistön verenvuodon riski (ks. kohta 4.4). Digoksiini Tulehduskipulääkkeet saattavat pahentaa sydämen vajaatoimintaa, hidastaa glomerulusten suodattumisnopeutta ja suurentaa digoksiinin pitoisuutta plasmassa.seerumin digoksiinitasoa ei yleensä ole tarpeen tarkistaa, jos lääkettä käytetään oikein (enintään 4 vuorokautta). Fenytoiini Ibuprofeenin samanaikainen käyttö fenytoiinin kanssa voi suurentaa seerumin fenytoiinipitoisuutta. Seerumin fenytoiinitasoa ei yleensä ole tarpeen tarkistaa, jos lääkettä käytetään oikein (enintään 4 vuorokautta). Litium Plasman litiumtasojen mahdollisesta suurentumisesta on näyttöä.seerumin litiumtasoa ei yleensä ole tarpeen tarkistaa, jos lääkettä käytetään oikein (enintään 4 vuorokautta). Metotreksaatti Ibuprofeenin käyttö 24 tuntia ennen metotreksaatin käyttöä tai 24 tunnin kuluessa sen jälkeen saattaa aiheuttaa metotreksaattipitoisuuden suurentumista ja sen toksisten vaikutusten voimistumista. Siklosporiini Siklosporiinin käyttöön liittyvä munuaisvaurion vaara suurenee, kun siklosporiinia käytetään samanaikaisesti tiettyjen tulehduskipulääkkeiden kanssa. Tätä vaikutusta ei voida sulkea pois myöskään käytettäessä siklosporiinia ja ibuprofeenia yhdistelmänä. Mifepristoni Tulehduskipulääkkeitä ei tulisi käyttää 8 12 päivän kuluessa mifepristonin antamisesta, koska ne saattavat heikentää mifepristonin tehoa. Sulfiinipyratsoni Sulfiinipyratsonia sisältävät lääkevalmisteet voivat viivästyttää ibuprofeenin erittymistä. Probenesidi Probenesidiä sisältävät lääkevalmisteet voivat pienentää tulehduskipulääkkeiden puhdistumaa ja suurentaa niiden pitoisuutta seerumissa. Takrolimuusi Munuaistoksisuuden vaara voi suurentua, jos tulehduskipulääkkeitä käytetään takrolimuusin kanssa. Tsidovudiini Hematologisen toksisuuden vaara voi suurentua, jos tulehduskipulääkkeitä käytetään tsidovudiinin kanssa.verenkuva suositellaan määrittämään 1 2 viikon kuluttua näiden lääkkeiden yhteiskäytön aloittamisesta. HIV-positiivisilla hemofiliapotilailla, jotka saavat samanaikaisesti tsidovudiinia ja ibuprofeenia, on ollut viitteitä hemartroosien ja hematoomien vaaran suurenemisesta. Sulfonyyliureat Tulehduskipulääkkeet voivat joko voimistaa tai heikentää sulfonyyliureoiden hypoglykeemistä vaikutusta. Varovaisuus on suositeltavaa, jos niitä käytetään samanaikaisesti. Kinoloniantibiootit

8 Tulehduskipulääkkeet voivat eläinkokeista saatujen tietojen perusteella suurentaa kinoloniantibioottien käyttöön liittyvää kouristusten riskiä. Tulehduskipulääkkeitä ja kinoloneja käyttävillä potilailla on suurentunut kouristusten ilmaantumisen vaara. Alkoholi, bisfosfonaatit, oksipentifylliini (pentoksifylliini) ja sulfiinipyratsoni Saattavat voimistaa ruoansulatuselimistöön kohdistuvia haittavaikutuksia ja suurentaa verenvuodon tai haavaumien vaaraa. Baklofeeni Baklofeenin toksisuus lisääntyy. 4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys Raskaus Prostaglandiinisynteesin estymisellä voi olla haitallisia vaikutuksia raskauteen ja/tai sikiön kehitykseen. Epidemiologisten tutkimusten perusteella on viitteitä siitä, että prostaglandiinisynteesiinhibiittorin käyttö alkuraskauden aikana lisää keskenmenon, sikiön sydämen epämuodostumien sekä gastroskiisin riskiä. Riskin uskotaan kasvavan annoksen suurenemisen ja käytön pitkittymisen myötä. Prostaglandiinisynteesi-inhibiittoreiden antamisen on osoitettu johtavan eläimillä alkiokuolemien lisääntymiseen ennen implantaatiota ja implantaation jälkeen sekä alkion ja sikiön kuolleisuuden lisääntymiseen. Myös erilaisten epämuodostumien, kuten sydämen ja verisuonten epämuodostumien, ilmaantuvuuden on ilmoitettu lisääntyneen, kun eläimille annettiin prostaglandiinituotantoa estäviä lääkeaineita organogeneesin aikana. Ibuprofeenia ei saa antaa ensimmäisen ja toisen raskauskolmanneksen aikana, ellei se ole selvästi välttämätöntä. Jos raskaaksi tulemista yrittävä nainen tai ensimmäisellä tai toisella raskauskolmanneksella raskaana oleva nainen käyttää ibuprofeenia, annoksen on oltava mahdollisimman pieni ja hoitoajan mahdollisimman lyhyt. Kaikki prostaglandiinisynteesi-inhibiittorit saattavat altistaa sikiön kolmannella raskauskolmanneksella: - sydämeen ja keuhkoihin kohdistuville haitoille (myös valtimotiehyen ennenaikaiselle sulkeutumiselle ja keuhkoverenpainetaudille); - munuaisten toimintahäiriölle, joka voi edetä munuaisten vajaatoiminnaksi ja johon liittyy lapsiveden niukkuutta; raskauden loppupuolella äiti ja vastasyntynyt voivat altistua: - verenvuotoajan mahdolliselle pitenemiselle, veren hyytymistä estäville vaikutuksille, joita voi ilmetä jo hyvin pienillä annoksilla; - kohdun supistusten estymiseen, mikä johtaa avautumisvaiheen viivästymiseen tai pitenemiseen. Tämän vuoksi ibuprofeenin käyttö viimeisellä raskauskolmanneksella on vasta-aiheista. Imetys Äidinmaitoon voi erittyä pieniä pitoisuuksia ibuprofeenia ja sen metaboliitteja. Imeväisille aiheutuvia haittavaikutuksia ei tällä hetkellä ole tiedossa. Ibuprofeenia voidaan sen vuoksi käyttää kivun ja kuumeen lyhytkestoiseen hoitoon imetyksen aikana annossuosituksia noudattaen. Turvallisuutta pitkäaikaisessa käytössä ei ole määritetty. Hedelmällisyys Syklo-oksigenaasin/prostaglandiinin synteesiä estävien lääkevalmisteiden osalta on olemassa jonkin verran näyttöä siitä, että ne saattavat ovulaatioon kohdistuvan vaikutuksen vuoksi heikentää naisten hedelmällisyyttä. Vaikutus palautuu hoidon lopettamisen jälkeen.

9 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Ibuprofeeni ei yleensä vaikuta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn tai se vaikuttaa niihin vain vähän. Koska suurten annosten yhteydessä saattaa kuitenkin esiintyä haittavaikutuksia, kuten väsymystä, uneliaisuutta, kiertohuimausta ja näköhäiriöitä (melko harvinainen), ajokyky ja koneiden käyttökyky saattavat yksittäisissä tapauksissa heiketä. Samanaikainen alkoholin käyttö voimistaa tällaista vaikutusta. 4.8 Haittavaikutukset Yleisimmin havaitut haittavaikutukset liittyvät ruuansulatuskanavaan. Maha- tai pohjukaissuolihaavaumia (ulkuksia), perforaatioita tai ruuansulatuskanavan verenvuotoja voi esiintyä. Nämä voivat joskus olla hengenvaarallisia, etenkin iäkkäille potilaille (ks. kohta 4.4). Pahoinvointia, oksentelua, ripulia, ilmavaivoja, ummetusta, närästystä, vatsakipua, veriulosteita, verioksennuksia, haavaista suutulehdusta ja koliitin tai Crohnin taudin pahenemista (ks. kohta 4.4.) on raportoitu lääkkeen käytön jälkeen. Harvemmin on todettu gastriittia. Haittavaikutukset ovat pääasiallisesti annosriippuvaisia ja vaihtelevat yksilöllisesti. Etenkin ruoansulatuselimistön verenvuodon esiintymisen vaara on annostuksesta ja hoidon kestosta riippuvainen. Muut tiedossa olevat riskitekijät, ks. kohta 4.4. Kliiniset tutkimukset viittaavat siihen, että ibuprofeenin käytöllä etenkin suurina annoksina (2 400 mg vuorokaudessa) saattaa olla yhteyttä hieman kohonneeseen valtimoveritulppatapahtumien riskiin (esimerkiksi sydäninfarkti tai aivohalvaus) (ks. kohta 4.4). Tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen turvotusta, verenpaineen nousua ja sydämen vajaatoimintaa. Joidenkin seuraavassa mainittujen haittavaikutusten esiintyvyys on vähäisempi, kun suurin vuorokausiannos on 1200 mg, verrattuna reumapotilaiden hoitoon suuremmalla annoksella. Haittavaikutukset arvioidaan tavallisesti seuraavien esiintyvyyksien perusteella: Hyvin yleinen ( 1/10) Yleinen ( 1/100, < 1/10) Melko harvinainen ( 1/1000, < 1/100) Harvinainen ( 1/10000, < 1/1000) Hyvin harvinainen (< 1/10000) Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin) # Katso jäljempänä oleva kohta Valikoitujen haittavaikutusten kuvauksia. Veri ja imukudos Hyvin harvinainen: hematopoieesin häiriöt (anemia, leukopenia, trombosytopenia, pansytopenia, agranulosytoosi).# Immuunijärjestelmä Melko harvinainen: Yliherkkyysreaktiot, kuten nokkosihottuma, kutina, purppura ja eksanteema sekä astmakohtaukset (joihin liittyy toisinaan hypotensiota) (ks. kohta 4.4). Harvinainen: SLE-oireyhtymä (systeeminen lupus erythematosus) Hyvin harvinainen: Vaikeat yliherkkyysreaktiot. Oireita voivat olla: kasvojen turvotus, kielen turpoaminen, kurkunpään turvotus, johon liittyy hengitysteiden ahtautumista, hengenahdistus, takykardia, verenpaineen lasku hengenvaaralliseen sokkiin saakka (ks. kohta 4.4).Infektioon liittyvien tulehdusten paheneminen (esim. nekrotisoivan faskiitin kehittyminen) samanaikaisesti tulehduskipulääkkeiden käytön kanssa. # Psyykkiset häiriöt Harvinainen: Masennus, sekavuus, aistiharhat, psykoottiset reaktiot.

10 Hermosto Yleinen: Päänsärky (ks. kohta 4.4), uneliaisuus, kiertohuimaus, väsymys, agitaatio, heitehuimaus, unettomuus, ärtyisyys. Hyvin harvinainen: Aseptinen aivokalvontulehdus. # Silmät Melko harvinainen: Näköhäiriöt. # Harvinainen: Toksinen amblyopia. Kuulo ja tasapainoelin Harvinainen: Tinnitus. Sydän Hyvin harvinainen: Sydämentykytys, sydämen vajaatoiminta (ks. kohta 4.4), sydäninfarkti, akuutti keuhkoedeema, edeema (ks. kohta 4.4). Verisuonisto Hyvin harvinainen: Valtimoverenpaine (ks. kohta 4.4). Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina Melko harvinainen: Nuha, bronkospasmi. Ruoansulatuselimistö Hyvin yleinen: Ruoansulatuselimistön häiriöt, kuten närästys, ruoansulatusvaivat, vatsakipu ja pahoinvointi, oksentelu, ilmavaivat, ripuli, ummetus. Yleinen: Ruoansulatuselimistön haavaumat, toisinaan verenvuoto ja perforaatio (ks. kohta 4.4), piilevä verenhukka, josta voi aiheutua anemia, veriripuli, verioksennus, haavainen suutulehdus, koliitti, tulehduksellisen suolistosairauden paheneminen, koolonin divertikkelien komplikaatiot (perforaatiot, fistelit). Melko harvinainen: Gastriitti. Hyvin harvinainen: Esofagiitti, haimatulehdus, suoliston kuroumat. Maksa ja sappi: Hyvin harvinainen: Maksan toimintahäiriöt, maksavaurio etenkin pitkäaikaiskäytössä, maksan vajaatoiminta, akuutti hepatiitti, ikterus. Iho ja ihonalainen kudos Melko harvinainen: Valoherkkyys. Hyvin harvinainen: Vaikeat ihoreaktiot (erythema multiforme, eksfoliatiivinen dermatiitti, rakkulareaktiot, kuten Stevens-Johnsonin oireyhtymä ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi, hiustenlähtö, nekrotisoiva faskiitti (ks. kohta 4.4). Vesirokkoinfektioiden aikana voi esiintyä vaikeita ihoinfektioita, joihin liittyy pehmytkudoskomplikaatioita. Munuaiset ja virtsatiet Melko harvinainen: Edeeman kehittyminen, etenkin potilaille, joilla on korkea valtimoverenpaine tai munuaisten vajaatoiminta, nefroottinen oireyhtymä, interstitiaalinen nefriitti, johon saattaa liittyä munuaisten vajaatoimintaa. # Harvinainen: Papillaarinen nekroosi. # Raskauteen, synnytykseen ja perinataalikauteen liittyvät haitat Hyvin harvinainen: Kuukautishäiriöt. Tutkimukset Harvinainen: Veren ureatyppi-, seerumin transaminaasi- ja alkalisen fosfataasin pitoisuuksien suureneminen, hemoglobiini- ja hematokriittiarvojen pieneneminen, trombosyyttiaggregaation

11 estyminen, vuotoajan piteneminen, seerumin kalsiumpitoisuuden pieneneminen, seerumin virtsahappopitoisuuden suureneminen. Valikoitujen haittavaikutusten kuvauksia Veri ja imukudos Ensimmäisiä oireita tai löydöksiä voivat olla: kuume, kurkkukipu, suun pinnan haavaumat, flunssan kaltaiset oireet, voimakas väsymys, verenvuoto nenästä ja ihosta. Näitä veridyskrasioita voi esiintyä etenkin pitkäaikaisen suurten annosten käytön jälkeen. Veriarvot on tutkittava säännöllisesti pitkäaikaisessa hoidossa (ks. kohta 4.4). Immuunijärjestelmä Tämä vaikutus saattaa liittyä tulehduskipulääkkeiden vaikutusmekanismiin. Jos ibuprofeenihoidon aikana ilmenee infektio-oireita tai aiemmat infektio-oireet pahenevat, potilaan on suositeltavaa mennä heti lääkäriin. Tällöin on tutkittava, onko tarvetta aloittaa infektiolääkitys/antibioottihoito. Hermosto Ibuprofeenihoidon aikana on havaittu muutamissa tapauksissa aseptisen meningiitin oireita, kuten niskan jäykkyyttä, päänsärkyä, pahoinvointia, oksentelua, kuumetta tai desorientaatiota. Oireet näyttävät olevan yleisempiä potilailla, joilla on ennestään ollut autoimmuunisairaus (esim. systeeminen lupus erythematosus, sekamuotoinen sidekudossairaus). Silmät Palautuvia silmäoireita, kuten toksista amblyopiaa, näköhäiriöitä ja värinäön muutoksia on havaittu. Ibuprofeenin käyttö tulee keskeyttää, jos tällaisia reaktioita ilmenee. Munuaiset ja virtsatiet Munuaisten vajaatoiminta eri asteisena on mahdollista etenkin suurten annosten pitkäaikaisen käytön yhteydessä. Munuaisten vajaatoiminnan äkillinen paheneminen voi liittyä myös yleiseen yliherkkyysreaktioon. Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri, PL 55 FI Fimea. 4.9 Yliannostus Yli 400 mg/kg annoksen ottaminen voi aiheuttaa oireita lapsille. Annosriippuvainen vaikutus ei ole aikuisilla yhtä selkeä. Yliannostuksen puoliintumisaika on 1,5 3 tuntia. Oireet Useimmille potilaille, jotka ovat nielleet kliinisesti merkittäviä määriä tulehduskipulääkkeitä, kehittyy korkeintaan pahoinvointia, oksentelua, ylävatsakipua tai harvemmin ripulia. Myös tinnitus, päänsärky ja ruoansulatuskanavan verenvuoto ovat mahdollisia. Vakavammissa myrkytystapauksissa on havaittu keskushermoston haittoja, jotka ilmenevät heitehuimauksena, uneliaisuutena, joskus kiihtymyksenä ja desorientaationa, tajuttomuutena (lapsilla myös myokloonisina kouristuskohtauksina) tai koomana. Potilaille on joskus ilmaantunut kouristuksia. Vakavissa myrkytystiloissa voi ilmetä metabolista asidoosia ja protrombiiniaika voi pidentyä ja INR kohota, todennäköisesti verenkierrossa olevien hyytymistekijöiden vaikutuksesta. Akuuttia munuaisten vajaatoimintaa ja maksavaurioita voi ilmetä. Astmapotilaiden astman paheneminen on mahdollista. Myös hypotensio, hengityslama ja syanoosi ovat mahdollisia.

12 Hoito Hoidon on oltava oireenmukaista ja elintoimintoja tukevaa, hengitystiet on pidettävä avoimina ja sydämen toimintaa ja elintoimintoja on seurattava, kunnes ne saadaan vakaiksi. Mahan tyhjentäminen tai lääkehiilen antaminen suun kautta on aiheellista, jos potilas saapuu hoitoon tunnin kuluessa lääkkeen ottamisesta ja jos hän on ottanut vähintään 400 mg painokiloa kohden. Jos ibuprofeeni on jo imeytynyt, potilaalle voidaan antaa emäksisiä aineita, jotta ibuprofeenin erittyminen virtsaan tehostuu. Jos kouristuksia ilmenee tiheästi tai ne pitkittyvät, niitä voidaan hoitaa antamalla laskimoon diatsepaamia tai loratsepaamia. Astman hoitoon voidaan antaa keuhkoputkia laajentavia lääkeaineita. Spesifistä vastalääkettä ei ole. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: Tulehduskipu- ja reumalääkkeet, propionihappojohdokset. ATC-koodi: M01A E01 Vaikutusmekanismi Ibuprofeeni on ei-steroidirakenteinen tulehduskipulääke (NSAID), jonka on perinteisissä eläinkokeisiin perustuvissa tulehdusmalleissa osoitettu vaikuttavan prostaglandiinisynteesin eston kautta. Ibuprofeeni estää ihmisellä tulehdukseen liittyvää kipua, turvotusta ja kuumetta. Ibuprofeeni estää lisäksi käänteisesti ADP:n ja kollageenin indusoimaa trombosyyttiaggregaatiota. Kokeelliset tiedot viittaavat siihen, että ibuprofeeni saattaa inhiboida pienen asetyylisalisyylihappoannoksen vaikutuksen verihiutaleiden aggregaatioon, kun valmisteita otetaan samanaikaisesti. Joissakin farmakodynaamisissa tutkimuksissa asetyylisalisyylihapolla on havaittu heikentynyttä vaikutusta tromboksaanin muodostumiseen ja verihiutaleiden aggregaatioon, kun ibuprofeenia on otettu yksittäisenä 400 mg:n annoksena joko 8 tuntia ennen kuin henkilö on saanut lääkeainetta välittömästi vapauttavan asetyylisalisyylihappoannoksen (81 mg) tai 30 minuuttia sen jälkeen. On epävarmaa, voidaanko näitä tietoja ekstrapoloida kliiniseen tilanteeseen, mutta ei voida kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että ibuprofeenin säännöllinen, pitkäaikainen käyttö saattaa heikentää pieniannoksisen asetyylisalisyylihapon sydäntä suojaavaa vaikutusta. Ei ole todennäköistä, että satunnaisella ibuprofeenin käytöllä olisi kliinisesti merkityksellisiä vaikutuksia (ks. kohta 4.5). 5.2 Farmakokinetiikka Pehmeät ibuprofeenikapselit on valmistettu hydrofiiliseen liuotteeseen liuotetusta ibuprofeenista, joka on pakattu liivatekuoreen. Kun lääke otetaan suun kautta, liivatekuori hajoaa mahanesteen vaikutuksesta, jolloin ibuprofeeni vapautuu imeytymään välittömästi. Ibuprofeeni imeytyy suun kautta otettuna osittain mahassa ja sen jälkeen kokonaan ohutsuolessa. Keskimääräinen huippupitoisuus plasmassa saavutetaan noin minuutin kuluessa lääkkeen ottamisesta. Sen sijaan ibuprofeenin normaalisti vapautuvan lääkemuodon huippupitoisuudet plasmassa saavutetaan 1 2 tunnin kuluessa lääkkeen ottamisesta suun kautta. Farmakologisesti epäaktiiviset metaboliitit eliminoituvat maksametabolian (hydroksyloituminen, karboksyloituminen) jälkeen täydellisesti, pääasiassa munuaisten kautta (90 %), mutta myös sapen mukana. Eliminaation puoliintumisaika on 1,8 3,5 tuntia terveillä ihmisillä ja henkilöillä, joilla on maksa- ja munuaistauteja. Lääkeaine sitoutuu plasman proteiineihin noin 99-prosenttisesti. Ikääntyneillä ihmisillä ei ole havaittu erityisiä eroja farmakokinetiikassa. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Ibuprofeenin subkrooninen ja krooninen toksisuus ilmeni eläinkokeissa pääasiassa ruuansulatuskanavan leesioina ja haavaumina. In vitro- ja in vivo -tutkimuksissa ei ole saatu kliinisesti merkittävää näyttöä ibuprofeenin mutageenisesta vaikutuksesta. Ibuprofeenilla ei rotilla ja hiirillä

13 tehdyissä tutkimuksissa havaittu olevan karsinogeenisia vaikutuksia. Ibuprofeeni esti kaniinien ovulaation ja häiritsi alkion kiinnittymistä eri eläinlajeilla (kaniini, rotta ja hiiri). Kokeellisissa tutkimuksissa on osoitettu, että ibuprofeeni läpäisee istukan. Epämuodostumien (mm. kammioväliseinäaukot) ilmaantuvuuden kasvua todettiin emolle toksisilla annoksilla. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Capsibu 200 mg kapseli, pehmeä Kapselin sisältö: Makrogoli 400 (E1521) Sorbitoliliuos (E420) Sorbitaanioleaatti (E494) Kaliumhydroksidi (E525) Kapselikuori: Liivate (E441) Makrogoli 400 (E1521) Sorbitoliliuos (E420) Keskipitkäketjuiset triglyseridit Kapselin painomuste: Sellakkakiille Musta rautaoksidi (E172) Ammoniakki, väkevä Propyleeniglykoli Capsibu 400 mg kapseli, pehmeä Kapselin sisältö: Makrogoli 400 (E1521) Sorbitaanioleaatti (E494) Povidoni K-30 Kaliumhydroksidi (E525) Kapselikuori: Liivate (E441) Makrogoli 400 (E1521) Sorbitoliliuos (E420) Keskipitkäketjuiset triglyseridit Kapselin painomuste: Propyleeniglykoli Ammoniakki, väkevä Sellakkakiille Musta rautaoksidi (E172) 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen 6.3 Kestoaika 3 vuotta

14 6.4 Säilytys Säilytä alle 30 ºC. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoot PVC/alumiiniläpipainopakkaukset pahvikoteloissa. Capsibu on pakattu 10, 12, 20, 24, 30, 48 ja 50 kapselin läpipainopakkauksiin. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Sandoz A/S Edvard Thomsens Vej Kööpenhamina S Tanska 8. MYYNTILUVAN NUMERO(T) 200 mg: mg: MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ