VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI. MIG mg tabletti, kalvopäällysteinen 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Transkriptio

1 VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI MIG mg tabletti, kalvopäällysteinen 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 400 mg ibuprofeenia. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta LÄÄKEMUOTO Tabletti, kalvopäällysteinen. Valkoinen tai melkein valkoinen pitkänomainen kalvopäällysteinen tabletti, jossa on jakoura kummallakin puolella ja toisella puolella merkinnät "E" ja "E" jakouran molemmin puolin. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Oireenmukainen hoito - lievässä tai keskivaikeassa kivussa - kuumeessa. 4.2 Annostus ja antotapa Annostus Annostus määräytyy alla olevan taulukon mukaan. Lasten ja nuorten annos määritetään lapsen painon tai iän mukaan. Kerta-annos on yleensä 7-10 mg/kg ja suurin vuorokausiannos 30 mg/kg. Antotiheyteen vaikuttavat oireiden laatu ja se, kuinka suuri annos lääkettä voidaan antaa vuorokaudessa. Annosten välillä on kuitenkin oltava vähintään kuusi tuntia. Vain lyhytaikaiseen käyttöön. Jos oireet jatkuvat yli 3 päivää lapsilla tai nuorilla ja jos valmistetta tarvitaan aikuisilla kuumeen hoitoon yli 3 päivää tai kivun hoitoon yli 4 päivää, on otettava yhteys lääkäriin. Paino (ikä) Kerta-annos Suurin vuorokausiannos (24 tuntia) kg 6 9-vuotiaat lapset kg vuotiaat 40 kg (yli 12-vuotiaat ja aikuiset) 200 mg ibuprofeenia 600 mg ibuprofeenia 200 mg ibuprofeenia 800 mg ibuprofeenia mg ibuprofeenia 1200 mg ibuprofeenia 1

2 Antotapa MIG-400-tabletit niellään kokonaisena runsaan nestemäärän kera aterian yhteydessä tai sen jälkeen. Jos potilaalla on herkkä maha, MIG-400-tabletit tulee ottaa aterian yhteydessä. Haittavaikutukset voi pitää mahdollisimman vähäisinä käyttämällä pienintä vaikuttavaa lääkeannosta lyhimmän ajanjakson, jolla oireet pysyvät hallinnassa (ks. kohta 4.4). Erityiset potilasryhmät Iäkkäät: Erityisiä annosmuutoksia ei tarvita. Koska iäkkäät ovat herkempiä haittavaikutuksille (ks. kohta 4.4), heidän terveydentilaansa on tarkkailtava erityisen huolellisesti. Munuaisten vajaatoiminta: Annosta ei tarvitse pienentää, jos potilaalla on lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta (vaikeaasteinen munuaisten vajaatoiminta, ks. kohta 4.3). Maksan vajaatoiminta (ks. kohta 5.2): Annosta ei tarvitse pienentää, jos potilaalla on lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta (vaikeaasteinen maksan vajaatoiminta, ks. kohta 4.3). Pediatriset potilaat Käyttö lapsille ja nuorille, ks. myös kohta 4.3. Jos valmistetta tarvitaan vähintään 6-vuotiailla lapsilla tai nuorilla pidempään kuin 3 päivää tai jos oireet pahenevat, on otettava yhteys lääkäriin. 4.3 Vasta-aiheet - Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille - Aiemmin esiintynyt asetyylisalisyylihapon tai muiden tulehduskipulääkkeiden käyttöön liittyvä bronkospasmi, astma, riniitti tai urtikaria - Selvittämättömät verenmuodostushäiriöt - Akuutti maha/pohjukaissuolihaava tai siihen liittyvä verenvuoto tai aiemmin sairastettu uusiutuva episodi (ainakin kaksi varmistettua erillistä episodia) - Aiempi ruuansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio, joka on liittynyt tulehduskipulääkityksen käyttöön - Aivoverenvuoto tai muu akuutti verenvuoto - Vaikea-asteinen maksan tai munuaisten vajaatoiminta - Vaikea-asteinen sydämen vajaatoiminta (NYHA-luokitus IV) - Raskauden viimeinen kolmannes (ks. kohta 4.6) - Lapset, jotka painavat alle 20 kg (6 vuotta), koska tämä vahvuus sisältää liian suuren määrän vaikuttavaa ainetta. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Haittavaikutukset voi pitää mahdollisimman vähäisinä käyttämällä pienintä vaikuttavaa lääkeannosta lyhimmän ajanjakson, jolla oireet pysyvät hallinnassa (ks. kohta 4.2 sekä alempana ruuansulatuskanavaan ja verenkiertoelimistöön liittyvät varoitukset). Ruoansulatuskanavaan kohdistuvat vaikutukset Ibuprofeenia ei pidä käyttää yhdessä muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa mukaan lukien COX-2- spesifiset tulehduskipulääkkeet. 2

3 Iäkkäät potilaat: Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat herkemmin haittavaikutuksia iäkkäille potilaille; erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuotoja tai perforaatioita, jotka saattavat olla hengenvaarallisia (ks. kohta 4.2). Ruuansulatuskanavan verenvuodot, haavaumat ja perforaatiot: Kaikkien tulehduskipulääkkeiden käyttäjillä on todettu jopa hengenvaarallisia ruuansulatuskanavan verenvuotoja, haavaumia tai perforaatioita riippumatta hoidon kestosta, ennakoivista oireista tai aiemmin sairastetuista vaikeista ruuansulatuskanavan haittavaikutuksista. Ruuansulatuskanavan verenvuodon, haavauman tai perforaation riski kasvaa tulehduskipulääkeannoksen kasvaessa ja on suurempi potilailla, joilla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio (ks. kohta 4.3) sekä iäkkäillä potilailla. Näille potilaille hoito on aloitettava pienimmillä saatavissa olevilla lääkeannoksilla. On myös harkittava suojaavien lääkkeiden, kuten misoprostolin tai protonipumpun estäjien määräämistä näille potilaille kuten myös potilaille, jotka käyttävät samanaikaisesti pieniannoksista asetyylisalisyylihappolääkitystä tai muuta lääkitystä, joka voi lisätä ruuansulatuskanavaan kohdistuvia haittoja (ks. alla ja kohta 4.5). Jos potilaalla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavaan kohdistuneita haittavaikutuksia ja varsinkin, jos kyseessä on iäkäs potilas, hänen tulee ilmoittaa kaikista epätavallisista vatsaoireista (erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuodosta) etenkin, jos niitä ilmenee jo hoidon alussa. Potilaita on varoitettava muista lääkkeistä, jotka voivat lisätä haavauman tai verenvuodon riskiä, kuten oraalisista kortikosteroideista, antikoagulanteista (kuten varfariini), selektiivisistä serotoniinin takaisinoton estäjistä ja verihiutaleiden aggregaatiota estävistä lääkeaineista (kuten asetyylisalisyylihappo) (ks. kohta 4.5). Jos ilmenee ruuansulatuskanavan haavauma tai verenvuoto, potilaan on lopetettava MIG-400- tablettien käyttö. Tulehduskipulääkkeitä on annettava varoen potilaille, joilla on jokin ruuansulatuskanavan sairaus, kuten haavainen paksusuolen tulehdus tai Crohnin tauti, sillä sairauden oireet voivat pahentua (ks. kohta 4.8). Vaikutukset sydämeen, verenkiertoelimistöön ja aivoverenkiertoon Koska tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen nesteen kertymistä elimistöön, hypertensiota ja turvotuksia, on seurattava ja (lääkärin tai apteekkihenkilökunnan) neuvottava asianmukaisesti potilaita, jotka sairastavat verenpainetautia ja/tai sydämen vajaatoimintaa. Kliiniset tutkimukset viittaavat siihen, että ibuprofeenin käytöllä etenkin suurina annoksina (2 400 mg vuorokaudessa) saattaa olla yhteyttä hieman kohonneeseen valtimoveritulppatapahtumien riskiin (esimerkiksi sydäninfarkti tai aivohalvaus). Kaiken kaikkiaan epidemiologiset tutkimukset eivät viittaa siihen, että ibuprofeeni pieninä annoksina (esimerkiksi enintään mg vuorokaudessa) liittyisi kohonneeseen valtimoveritulppatapahtumien riskiin. Jos potilaalla on hoitamaton kohonnut verenpaine, kongestiivinen sydämen vajaatoiminta (NYHAluokitus II tai III), todettu iskeeminen sydänsairaus, ääreisverisuonten sairaus ja/tai aivoverisuonten sairaus, ibuprofeenin käyttöä hoidossa on harkittava huolellisesti ja suuria annoksia (2 400 mg vuorokaudessa) vältettävä. Samoin on harkittava huolellisesti pitkäaikaisen hoidon aloittamista potilailla, joilla on sydän- ja verisuonitapahtumien riskitekijöitä (kuten kohonnut verenpaine, hyperlipidemia, diabetes mellitus tai tupakointi), etenkin jos hoito edellyttää suuria ibuprofeeniannoksia (2 400 mg vuorokaudessa). Ihohaittavaikutukset Hyvin harvoin on raportoitu vaikeita, joskus hengenvaarallisiakin ihoreaktioita, kuten eksfoliatiivista dermatiittia, Stevens Johnsonin oireyhtymää tai toksista epidermaalista nekrolyysiä liittyen 3

4 tulehduskipulääkkeiden käyttöön (ks. kohta 4.8). Potilaat ovat alttiimpia näille haittavaikutuksille hoidon alkuvaiheissa. Suurin osa näistä haittavaikutuksista on ilmennyt ensimmäisen hoitokuukauden aikana. MIG-400-tablettien käyttö on lopetettava heti, jos ilmenee ihottumaa, limakalvomuutoksia tai muita yliherkkyysoireita. Muuta huomioitavaa: MIG-400-tabletteja tulee käyttää tarkan riskien ja hyötyjen arvioinnin jälkeen: - jos potilaalla on systeeminen lupus erythematosus (SLE, punahukka) ja sekamuotoinen sidekudossairaus aseptisen meningiitin riski kasvaa (ks. kohta 4.8). Erityisen tarkkaa lääkärin valvontaa vaaditaan seuraavissa tiloissa: - mahasuolikanavan vaivat tai aiempi tulehduksellinen suolistosairaus (haavainen paksusuolitulehdus, Crohnin tauti) - korkea verenpaine tai sydämen vajaatoimina; - heikentynyt munuaisten toiminta; - maksan toimintahäiriö; - heti suurten kirurgisten toimenpiteiden jälkeen; - potilas kärsii siitepölyallergiasta, nenäpolyypeista tai kroonisista ahtauttavista hengitystiesairauksista, koska allergisten reaktioiden riski on tällöin suurentunut. Nämä voivat ilmetä astmakohtauksina (nk. analgeettinen astma), Quincken edeema tai urtikaria; - potilas on saanut allergisia reaktioita muista aineista, sillä silloin yliherkkyysreaktioiden todennäköisyys MIG-400-tableteille on suurentunut. Hyvin harvoin on todettu vaikeita akuutteja yliherkkyysreaktioita (esim. anafylaktinen shokki). Jos yliherkkyysreaktion oireita ilmenee MIG-400-tabletin ottamisen jälkeen, hoito tulee lopettaa. Potilaan tulee saada oireenmukaista hoitoa. Ibuprofeeni, MIG-400-tablettien vaikuttava aine, voi tilapäisesti estää verihiutaleiden toimintaa (trombosyyttiaggregaatiota). Jos potilaalla on hyytymisjärjestelmän häiriöitä, huolellinen seuranta on tarpeen. Pitkäaikaisessa MIG-400-tablettien käytössä potilaan maksa-arvoja, munuaisten toimintaa ja verenkuvaa on tarkkailtava säännöllisesti. Minkä tahansa tyyppisten särkylääkkeiden pitkäaikainen käyttö päänsäryn hoitoon voi pahentaa päänsärkyä. Jos näin tapahtuu tai epäillään tapahtuneen, asiasta keskustellaan lääkärin kanssa ja hoito lopetetaan. Lääkepäänsärkyä on epäiltävä, jos potilaalla on toistuvaa tai päivittäistä päänsärkyä päänsärkylääkkeiden säännöllisestä käytöstä huolimatta (tai sen vuoksi). Jatkuva kipulääkkeiden käyttö, erityisesti erilaisten kipulääkeaineiden yhdistelmien käyttö, saattaa johtaa pysyviin munuaisvaurioihin ja aiheuttaa munuaisten vajaatoiminnan vaaran (analgeettinen nefropatia). Vesirokko voi poikkeustapauksissa aiheuttaa vakavia iho- ja pehmytkudosinfektioita. Tämänhetkisten tietojen perusteella ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet pahentavat osaltaan näitä infektioita. Tästä syystä MIG-400-tablettien käyttö vesirokon yhteydessä ei ole suositeltavaa. Jos tulehduskipulääkkeitä käytetään samanaikaisesti alkoholin kanssa, niiden haitalliset vaikutukset erityisesti ruoansulatuskanavaan tai keskushermostoon voivat lisääntyä. Naisten hedelmällisyys, ks. kohta 4.6. Pediatriset potilaat Nestehukkaan liittyy lapsilla ja nuorilla munuaisten vajaatoiminnan riski. 4

5 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Ibuprofeenia (ja muita tulehduskipulääkkeitä) on käytettävä varoen seuraavien lääkeaineiden kanssa: Muut tulehduskipulääkkeet, ja salisylaatit: Useiden tulehduskipulääkkeiden samanaikainen käyttö voi lisätä ruuansulatuskanavan haavauman ja verenvuodon riskiä synergistisen vaikutuksen vuoksi. Ibuprofeenin ja muiden tulehduskipulääkkeiden yhteiskäyttöä on siksi vältettävä (ks. kohta 4.4). Digoksiini, fenytoiini, litium: MIG-400-tablettien ja digoksiinin, fenytoiinin tai litiumvalmisteiden yhteiskäyttö voi nostaa näiden lääkevalmisteiden pitoisuuksia seerumissa. Seerumin litium-, digoksiini- ja fenytoiinipitoisuuksien seuranta ei ole välttämätöntä ohjeidenmukaisessa käytössä (enimmäiskesto, ks. kohta 4.2). Diureetit, ACE-estäjät, beetareseptorin salpaajat sekä angiotensiini II-antagonistit: Tulehduskipulääkkeet saattavat vähentää diureettien ja muiden verenpainelääkkeiden verenpainetta laskevaa vaikutusta. ACE-estäjän/angiotensiini II-antagonistin yhtäaikainen annostelu syklooksigenaasi-inhibiittoreiden kanssa voi johtaa munuaistoiminnan heikentymiseen potilailla, joilla jo ennestään on munuaisten toimintahäiriö (esim. nestevajauksesta kärsivät ja iäkkäät potilaat). Seurauksena voi olla akuutti munuaisten vajaatoiminta, joka on kuitenkin yleensä palautuva. Eisteroidisen tulehduskipulääkkeen, beetareseptorin salpaajan ja ACE-estäjän/angiotensiini IIantagonistin yhdistelmää tulisi käyttää varoen, erityisesti iäkkäillä potilailla. Potilaiden tulisi olla riittävästi nesteytettyjä ja munuaistoiminnan seurantaa tulisi harkita yhdistelmälääkitystä aloitettaessa sekä määrävälein hoidon aikana. MIG-400-tablettien ja kaliumia säästävien diureettein yhteiskäyttö voi aiheuttaa hyperkalemiaa. Kortikosteroidit: Lisääntynyt ruuansulatuskanavan haavauman tai verenvuodon riski (ks. kohta 4.4). Verihiutaleiden aggregaatiota estävät lääkkeet ja selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRIt): Lisääntynyt ruuansulatuskanavan verenvuodon riski (ks. kohta 4.4). Asetyylisalisyylihappo: Ibuprofeenin ja asetyylisalisyylihapon samanaikaista käyttöä ei yleisesti ottaen suositella, sillä se saattaa lisätä haittavaikutuksia. Kokeelliset tiedot viittaavat siihen, että ibuprofeeni saattaa inhiboida pienen asetyylisalisyylihappoannoksen vaikutuksen verihiutaleiden aggregaatioon, kun valmisteita otetaan samanaikaisesti. On epävarmaa, voidaanko näitä tietoja ekstrapoloida kliiniseen tilanteeseen, mutta ei voida kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että ibuprofeenin säännöllinen, pitkäaikainen käyttö saattaa heikentää pieniannoksisen asetyylisalisyylihapon sydäntä suojaavaa vaikutusta. Ei ole todennäköistä, että satunnaisella ibuprofeenin käytöllä olisi kliinisesti merkityksellisiä vaikutuksia (ks. kohta 5.1). Metotreksaatti: MIG-400-tabletteja ei saa käyttää 24 tuntiin ennen tai jälkeen metotreksaatin ottamista, sillä ne voivat lisätä metotreksaatin pitoisuutta veressä tai lisätä sen haittavaikutuksia. Siklosporiini: Siklosporiinin aiheuttamien munuaishaittojen vaara kasvaa yhteikäytössä tiettyjen tulehduskipulääkkeiden kanssa. Tätä vaikutusta ei voida poissulkea ibuprofeenin kohdalla. Antikoagulantit: Tulehduskipulääkkeet voivat voimistaa antikoagulanttien, kuten varfariinin vaikutusta (ks. kohta 4.4). Sulfonyyliureat: 5

6 Kliiniset tutkimusket ovat osoittaneet, että tulehduskipulääkkeillä ja diabeteslääkkeillä (sulfonyyliureoilla) on yhteisvaikutuksia. Vaikka ibuprofeenilla ja sulfonyyliureoilla ei vielä ole todettu yhteisvaikutuksia, veren glukoosipitoisuutta on seurattava yhteiskäytössä. Takrolimuusi: Munuaistoksisuuden riski kasvaa ibuprofeenin ja takrolimuusin yhteiskäytössä. Tsidovudiini: Näyttöä hemartroosien ja hematoomien suurentuneesta riskistä on olemassa HIV-positiivisilla hemofiliapotilailla, jotka ovat saaneet samanaikaisesti tsidovudiinia ja ibuprofeenia. Probenesidi ja sulfiinipyratsoni: Probenesidia tai sulfiinipyratsonia sisältävät lääkevalmisteet voivat hidastaa ibuprofeenin erittymistä. 4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys Raskaus: Prostaglandiinisynteesin inhibitiolla voi olla haitallisia vaikutuksia raskauteen ja/tai sikiön kehitykseen. Epidemiologisten tutkimusten perusteella on viitettä siitä, että prostaglandiinisynteesiinhibiittorin käyttö alkuraskauden aikana lisää keskenmenon, sikiön sydämen epämuodostumien sekä gastroskiisin riskiä. Riskin uskotaan kasvavan lääkkeen annoksen suurenemisen ja käytön pitkittymisen myötä. Eläinkokeissa prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käytön on osoitettu johtavan lisääntyneeseen munasolujen tuhoutumiseen (sekä ennen implantaatiota että sen jälkeen) ja sikiökuolleisuuden kasvuun. Lisäksi eläinkokeiden perusteella erilaisten (mm. sydän- ja verenkiertoelimistön) epämuodostumien ilmaantuvuuden on raportoitu lisääntyvän kun prostaglandiinisynteesi-inhibiittoria on annettu organogeneesin aikana. Raskauden ensimmäisen ja toisen kolmanneksen aikana ibuprofeenia ei pitäisi käyttää, ellei ehdottoman välttämätöntä. Jos raskautta yrittävä tai ensimmäisellä/toisella raskauskolmanneksella oleva nainen käyttää ibuprofeenia, tulisi käyttää mahdollisimman pientä annosta ja mahdollisimman lyhytkestoisesti. Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö viimeisen raskauskolmanneksen aikana altistaa sikiön: - sydän- ja hengityselimistöön kohdistuvalle toksisuudelle (ennenaikainen valtimotiehyen sulkeutuminen ja keuhkovaltimopaineen nousu) - munuaisten toimintahäiriölle, joka voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja lapsiveden määrän vähenemiseen; Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö raskauden loppuvaiheessa altistaa äidin ja vastasyntyneen: - verihiutaleiden aggregaation estoon ja mahdolliseen vuotoajan pitenemiseen, mikä voi liittyä pieniinkin annoksiin. - kohdun supistusten heikentymiseen, mikä voi johtaa viivästyneeseen tai pitkittyneeseen synnytykseen. Tämän vuoksi ibuprofeeni on vasta-aiheinen raskauden viimeisen kolmanneksen aikana. Imetys: Vaikuttava aine ibuprofeeni ja sen hajoamistuotteet erittyvät äidinmaitoon pieninä määrinä. Koska imeväiseen kohdistuvia haitallisia vaikutuksia ei vielä ole tiedossa, lyhytaikainen käyttö ei edellytä imetyksen keskeyttämistä. 6

7 Hedelmällisyys: Jonkin verran näyttöä on siitä, että syklo-oksigenaasi/prostaglandiinisynteesiä estävät lääkkeet voivat vaikeuttaa raskaaksi tulemista vaikuttamalla ovulaatioon. Tämä vaikutus kumoutuu lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Koska MIG-400-tablettien käytön aikana suurina annoksina voi esiintyä keskushermostovaikutuksia, kuten väsymystä ja huimausta, reaktiokyky voi joskus muuttua ja heikentää suoriutumiskykyä liikenteessä tai koneita käytettäessä. Tämä koskee erityisesti yhteiskäyttöä alkoholin kanssa. 4.8 Haittavaikutukset Haittavaikutusten arviointi perustuu normaalisti seuraavaan esiintymistiheyteen: Hyvin yleinen: 1/10 Yleinen: 1/100, 1/10 Melko harvinainen: 1/1 000, 1/100 Harvinainen: 1/10 000, 1/1 000 Hyvin harvinainen: 1/ Tuntematon: saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin Seuraavassa haittavaikutusluettelossa mainitaan kaikki haittavaikutukset, joita on esiintynyt ibuprofeenihoidon aikana, myös suuria annoksia pitkään käytettynä reuman hoidossa. Kaikki esiintyvyydet mainitaan, myös yksittäistapaukset, kun ibuprofeenia on käytetty lyhyaikaisesti korkeintaan 1200 mg/vrk suun kautta (= kolme MIG-400-tablettia) ja korkeintaan 1800 mg/vrk peräpuikkoina. Seuraavat haittavaikutukset ovat pääasiassa annoksesta riippuvaisia ja yksilöllisiä. Tavallisin haittavaikutus kohdistuu ruuansulatuskanavaan. Peptisiä haavoja, perforaatioita tai ruuansulatuskanavan verenvuotoja, joskus hengenvaarallisia ja varsinkin iäkkäillä henkilöillä, voi esiintyä (ks. kohta 4.4). Käytön yhteydessä on raportoitu pahoinvointia, oksentelua, ripulia, ilmavaivoja, ummetusta, ruuansulatusvaivoja, mahakipua, tervamaisia ulosteita, verioksennuksia, suolitulehdusta, haavaista suutulehdusta, haavaisen paksusuolitulehduksen ja Crohnin taudin pahenemista (ks. kohta 4.4). Harvemmin on todettu gastriittia. Maha-suolikanavan verenvuotojen riskiin vaikuttaa erityisesti antotiheys ja käytön kesto. Nesteen kertymistä, korkeaa verenpainetta ja sydämen vajaatoimintaa on raportoitu tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä. Kliiniset tutkimukset viittaavat siihen, että ibuprofeenin käytöllä etenkin suurina annoksina (2 400 mg vuorokaudessa) saattaa olla yhteyttä hieman kohonneeseen valtimoveritulppatapahtumien riskiin (esimerkiksi sydäninfarkti tai aivohalvaus) (ks. kohta 4.4). Infektiot Hyvin harvoin on kuvattu infektioon liittyvän tulehduksen pahenemista (esim. nekrotisoivan faskiitin kehittymistä) tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä. Tämä johtuu mahdollisesti tulehduskipulääkkeiden vaikutusmekanismista. Jos infektion oireita ilmenee tai ne pahenevat MIG-400-tablettien käytön aikana, potilasta on kehotettava ottamaan viipymättä yhteys lääkäriin, joka tutkii, tarvitaanko antibioottilääkitystä. Aivokalvontulehduksen (aseptisen meningiitin) oireita, kuten niskan jäykkyyttä, päänsärkyä, pahoinvointia, oksentelua, kuumetta tai tajunnan tason häiriöitä on todettu hyvin harvoin. Potilailla, 7

8 joilla on autoimmuunihäiriöitä (systeeminen lupus erythematosus, sekamuotoinen sidekudossairaus) vaikuttaa olevan alttius näihin. Veri ja imukudos Hyvin harvinaiset: Verenmuodostushäiriöt (anemia, leukopenia, trombosytopenia, pansytopenia, agranulosytoosi) Ensioireita voivat olla kuume, kurkkukipu, pinnalliset suun haavaumat, influenssan kaltaiset oireet, vaikea väsymys, nenäverenvuoto ja ihoverenvuoto. Verenkuvaa tulee seurata säännöllisin väliajoin pitkäaikaishoidossa. Immuunijärjestelmä Melko harvinaiset: Yliherkkyysreaktiot, kuten ihottuma ja kutina sekä astmakohtaukset (mahdollisesti myös verenpaineen lasku). Jos näitä ilmenee, potilasta on kehoitettava kertomaan niistä heti lääkärille ja lopettamaan MIG-400- tablettien käyttö. Hyvin harvinaiset: Vakavat yliherkkyysreaktiot, jotka voivat ilmetä kasvojen turvotuksena, kielen turvotuksena tai nielun turvotuksena, joka supistaa hengitysteitä, hengitysvaikeuksina, sydäntykytyksinä, verenpaineen laskuna tai hengenvaarallisena shokkina. Jos jokin näistä oireista ilmenee, mahdollisesti jo ensimmäisellä käyttökerralla, on kiirellinen lääkärin hoito tarpeen. Psyykkiset häiriöt Hyvin harvinaiset: Psyykkiset reaktiot, depressio Hermosto Melko harvinaiset: Keskushermoston häriöt, kuten päänsärky, huimaus, unettomuus, kiihtyneisyys, ärtymys tai väsymys Silmät Melko harvinaiset: Näköhäiriöt Kuulo ja tasapainoelin Harvinaiset: Korvien soiminen (tinnitus) Sydän Hyvin harvinaiset: Sydämentykytys (palpitaatiot), sydämen vajaatoiminta, sydäninfarkti Verisuonisto Hyvin harvinaiset: Korkea verenpaine Ruoansulatuselimistö Yleiset: Ruoansulatuskanavan oireet, kuten närästys, mahakipu, pahoivointi, oksentelu, ilmavaivat, ripuli, ummetus ja lievät ruoansulatuskanavan verenvuodot, jotka joskus voivat aiheuttaa punasolujen vähenemistä (anemiaa) Melko harvinaiset: Peptiset haavat, joskus myös verenvuoto ja perforaatio, haavainen suutulehdus, haavaisen paksusuolitulehduksen tai Crohnin taudin paheneminen (ks. kohta 4.4), gastriitti Hyvin harvinaiset: Ruokatorven tulehdus (esofagiitti) ja haimatulehdus (pankreatiitti), kalvomaisia ahtaumia ohut- ja paksusuolessa (suolen striktuura) Potilasta on kehoitettava keskeyttämään lääkitys ja hakeutumaan välittömästi lääkärin hoitoon, jos hänellä ilmenee ankaria ylävatsakipuja tai veriripulia tai -oksennuksia. Maksa ja sappi Hyvin harvinaiset: Maksan toimintahäiriöt, maksavauriot erityisesti pitkäaikaisessa käytössä, maksan vajaatoiminta, akuutti maksatulehdus (hepatiitti). 8

9 Iho ja ihonalainen kudos Hyvin harvinaiset: Rakkulaiset ihoreaktiot kuten Stevens Johnsonin oireyhtymä ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi, hiustenlähtö (alopesia) Yksittäisinä tapauksina voi ilmetä vaikeita ihoinfektioita ja pehmytkudoskomplikaatioita vesirokon (varicella-infektion) aikana (ks. myös Infektiot ). Munuaiset ja virtsatiet Hyvin harvinaiset: Lisääntynyt kudosnesteen määrä (ödeema), erityisesti verenpainepotilailla tai munuaisten vajaatoimintapotilailla, nefroottinen oireyhtymä, interstitiaalinen nefriitti, johon voi liittyä akuutti munuaisten vajaatoiminta. Munuaiskudoksen vauriota (papillaarinen nekroosi) ja lisääntynyttä veren virtsahappopitoisuutta voi myös ilmetä. Munuaisten toiminta on tarkistettava säännöllisesti. Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteenhyöty-haitta tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www sivusto: Lääkealan turvallisuus ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri PL FIMEA 4.9 Yliannostus Yliannostuksen oireet Keskushermostohäiriöitä, kuten päänsärkyä, huimausta, outoa, epätodellista oloa ja tiedottomuutta (lapsilla myös myoklonisia kouristuksia) sekä mahakipua, pahoinvointia ja oksentelua voi ilmetä yliannoksen seurauksena. Lisäksi ruuansulatuskanavan verenvuotoa ja maksan ja munuaisten toimintahäiriöitä voi esiintyä. Näiden lisäksi voi ilmetä myös hypotensiota, hengityslamaa ja syanoosia. Yliannostuksen hoito Erityistä vastalääkettä ei ole. Myrkytyksen hoidossa noudatetaan tehohoidon yleisiä periaatteita ja se määräytyy kliinisten oireiden, otetun annoksen ja myrkytyksen asteen mukaan. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: Tulehduskipu- ja reumalääkkeet, ATC-koodi: M01AE01 Vaikutusmekanismi Ibuprofeeni on steroideihin kuulumaton tulehduskipulääke, jonka on osoitettu tavanomaisissa tulehdusta mittaavissa eläintutkimuksissa ja kipumalleissa olevan tehokas prostaglandiinisynteesin estäjä. Ihmisellä ibuprofeeni lievittää tulehduksesta mahdollisesti johtuvaa tai siihen liittyvää kipua ja turvotusta ja kuumetta. Lisäksi ibuprofeeni estää ADP:n (adenosiinidifosfaatti) ja kollageenin indusoimaa verihiutaleiden aggregaatiota. 9

10 Kliininen teho ja turvallisuus Kokeelliset tiedot viittaavat siihen, että ibuprofeeni saattaa inhiboida pienen asetyylisalisyylihappoannoksen vaikutuksen verihiutaleiden aggregaatioon, kun valmisteita otetaan samanaikaisesti. Joissakin farmakodynaamisissa tutkimuksissa asetyylisalisyylihapolla on havaittu heikentynyttä vaikutusta tromboksaanin muodostumiseen ja verihiutaleiden aggregaatioon, kun ibuprofeenia on otettu yksittäisenä 400 mg:n annoksena joko 8 tuntia ennen kuin henkilö on saanut lääkeainetta välittömästi vapauttavan asetyylisalisyylihappoannoksen (81 mg) tai 30 minuuttia sen jälkeen. On epävarmaa, voidaanko näitä tietoja ekstrapoloida kliiniseen tilanteeseen, mutta ei voida kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että ibuprofeenin säännöllinen, pitkäaikainen käyttö saattaa heikentää pieniannoksisen asetyylisalisyylihapon sydäntä suojaavaa vaikutusta. Ei ole todennäköistä, että satunnaisella ibuprofeenin käytöllä olisi kliinisesti merkityksellisiä vaikutuksia (ks. kohta 4.5). 5.2 Farmakokinetiikka Imeytyminen Oraalisen annoksen jälkeen ibuprofeeni imeytyy osittain jo mahalaukussa ja täydellisesti ohutsuolessa. Ibuprofeenin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 1 2 tunnissa oraalisen annoksen jälkeen, kun lääke on normaalisti lääkeainetta vapauttavassa muodossa. Jakautuminen Ibuprofeeni sitoutuu plasman proteiineihin noin 99-prosenttisesti. Biotransformaatio Ibuprofeeni metaboloituu maksassa (hydroksylaatio, karboksylaatio). Eliminaatio Farmakologisesti inaktiiviset metaboliitit poistuvat täydellisesti, pääosin (90-prosenttisesti) munuaisten kautta, mutta myös sapen mukana. Eliminaation puoliintumisaika on terveillä henkilöillä sekä maksa- ja munuaistautipotilailla 1,8 3,5 tuntia. Lineaarisuus/ei-lineaarisuus Ibuprofeenin kinetiikka on lineaarinen mg annosalueella. Suuremmilla annoksilla kinetiikka on ei-lineaarinen. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Ibuprofeenin subkrooninen ja krooninen toksisuus ilmeni eläinkokeissa pääasiassa ruoansulatuskanavan vaurioina ja haavaumina. In vitro ja in vivo -kokeissa ei ole todettu kliinisesti oleellisia merkkejä ibuprofeenin mutageenisuudesta. Rotilla ja hiirillä ei myöskään ole havaittu karsinogeenisia vaikutuksia. Ibuprofeeni esti ovulaatiota kaneilla ja heikensi munasolun kiinnittymistä eri eläinlajeilla (kani, rotta, hiiri). Lisääntymistoksisuustutkimuksissa rotilla ja kaneilla ibuprofeeni läpäisi istukan; emolle toksisilla annoksilla epämuodostumien esiintyminen yleistyi (esim. kammioiden väliseinän aukko) rotan jälkeläisillä. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Tablettiydin Maissitärkkelys Vedetön kolloidinen piidioksidi Natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A) Magnesiumstearaatti 10

11 Kalvopäällyste Hypromelloosi Makrogoli 4000 Povidoni K 30 Titaanidioksidi (E 171) 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen. 6.3 Kestoaika 3 vuotta. 6.4 Säilytys Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoot Lapsiturvallinen läpipainopakkaus, jossa on valkoinen, jäykkä PVC-kalvo ja joko pehmeä paperilaminoitu alumiinifolio tai pehmeä alumiinifolio. Taittokotelossa on 10, 20, 30, 50 kalvopäällysteistä tablettia. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Berlin-Chemie AG Glienicker Weg 125 D Berlin Saksa 8. MYYNTILUVAN NUMERO(T) MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: Viimeisimmän uudistamisen päivämäärä: TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ