JUHAN JA ANTERON HOLLANNIN YMPÄRIAJO

Transkriptio

1 JUHAN JA ANTERON HOLLANNIN YMPÄRIAJO

2

3 Viimevuotisen Espanjan pyöräretken rohkaisemina olin jälleen Stockmannin Hulluilla Päivillä kyttäämässä edullisia lentoja. Valinnan varaa olikin; Amsterdam, Dublin vai Venetsia kaikki suunnilleen saman hintaisia. Harkinnan jälkeen päädyimme Hollantiin. Tasainen maisema miellytti hieman huonokuntoista polkijaa, Hollanti on kuuluisa pyöräily-ystävällisyydestään ja tarjosi paljon nähtävää kompaktissa koossa. keskiviikko 6.4 maanantai 25.4 lentoliput HEL-AMS-HEL polkupyörät lentokentälle pahvilaatikoihin pakattuina. Näin säästyimme seuraavan aamun lähtöselvityksestä ja pääsimme suoraan turvatarkastukseen. tiistai 26.4 HEL-AMS AY 841, 8.15

4 Schipholin lentokentällä tullimuodollisuuksien jälkeen pyöriä kootessamme havaitsin, että tällä kertaa minulla oli huono onni (Barcelonassahan Jussin pyörästä oli kuljetuksen aikana poikennut pari takapinnaa ja takavanne mennyt soikeaksi). Tällä kertaa vain yksi takapinna oli poikennut ja lokasuojan kiinnikerauta vääntynyt mutkalle. Laiskana miehenä en kuitenkaan jaksanut tehdä vahinkoilmoitusta paikan päällä - liian paljon vaivaa yhden pinnan takia. Lentokenttäkahvion tarjoilija oli paikallisia asukkaita ja neuvoi reitin lähimpään pyöräkorjaamoon, jonne lähdimmekin kävellen. Monen mutkan (kenttäalue on yhtä isoa rakennustyömaata) ja kyselyn jälkeen tulimme Schipholin luoteispuolella olevaan Badhoevedorpin idylliseen pikkukylään, jonka toiselta laidalta pyöräkorjaamo löytyikin. Korjaamon ystävällinen nuori mies tajusi turistin tuskan (emme olleet ainoita sinä päivänä suoraan lentokentältä tulleita turisteja) ja otti pyöräni saman tien korjattavaksi. Me painuimme lähikuppilaan lounaalle ja palatessamme pyöräni olikin jo valmis vihdoinkin matkaan ajattelimme. Ensimmäisissä liikennevaloissa pienimmälle vaihteelle vaihtaessani takapäästä kuului korvia raastava rusahdus ja pyörä pysähtyi kuin seinään. Onneksi vauhtia ei ollut nimeksikään ja henkilövahingoilta vältyttiin. Huikkasin edellä menevälle Jussille stop ja nousin satulasta. Takavaihtaja oli solmussa pinnojen välissä. Ei muuta kuin takaisin samaan korjaamoon, jonne oli matkaa vain 500 metriä. Hieman ihmeissään nuori mies kävi jälleen pyöräni kimppuun. Tällä kertaa hän joutui vaihtamaa katkenneet pinnat sekä takavaihtajan. Hieman myöhässä aikataulusta pääsimme vihdoin ja viimein varsinaiseen asiaan - matkantekoon. Pahaa mieltä tasoittivat aurinkoinen sää, upeat maisemat ja Hollannin kevään upea kukkaloisto tulppaaneineen ja hyvin hoidettuine puutarhoineen. Suuntasimme suunnitelman mukaisesti kaakkoon kohti Utrechtia. Kuuden aikaan illalla alkoi tietenkin sataa ja minä kastuin läpimäräksi; Jussilla oli vehkeet joka lähtöön ja välttyi pahimmalta. Puoli kahdeksan aikaan illalla vesisateessa saavuimme Zimmer Frei - nimisen hotellin pihaan Vinkeveenin kylästä hieman koilliseen. Onneksi tilaa löytyi, mutta hinta oli 75 yöstä kahden hengen huoneessa. Jos muita vaihtoehtoja olisi ollut olisin varmaan

5 hieman lisauttanut hotellin pitäjää (190 senttinen ruskettunut hollantilaismies) nyt oli vain tyytyminen hänen ehtoihinsa. Viereisen majatalon lämmin keitto ja paikallinen olut takasivat makoisat yöunet sateen ropistessa koko yön. Kilometreja kertyi vain 40. keskiviikko 27.4 torstai 28.4 Aamuyhdeksältä sade oli onneksi tauonnut ja pääsimme kuivalle tielle matkaamaan kohti Utrechtia, jonne tie vei Breukelenin ja Maarsenin pikkukaupunkien kautta. Sää oli pilvipoutainen ja lämpöä tuollaiset 16 astetta. Utrechtissa tutustuimme mm. paikalliseen tuomiokirkkoon. Matka jatkui Utrecht-Bunnik-Odijk-Werkhoven ja neljän aikaan iltapäivällä 54 km poljettuamme saavuimme Wijk bij Duurstede-nimiseen pikkukaupunkiin, jossa onnemme kääntyi. Hollannin valtion turisti-infosta (VVV) saimme listan kaupungin Bed & Breakfast-paikoista. Ystävällinen virkailijarouva suositteli / soitti pariin paikkaan, mutta kummastakaan ei vastattu. Suunnistimme helpoimmin löytyvään paikkaan ja juuri ovikelloa soittaessamme kulman takaa ilmestyi talon omistaja, vanhempi mukanvanoloinen Trude Grolleman-niminen hollantilaisnainen. Yläkerrasta löytyi tilaa ja ja hintakin oli passeli; 30 sisältäen aamupalan. Suihkun jälkeen kaupungille syömään ja oluelle. Utrechtin entisen arkkipiispan ränsistymään päässyt linna vallihautoineen, Hollannin kuningattaren sisaren nykyaikainen ratsutila ym.- siinä illan nähtävyydet ennen makoisia unia. Aaamiaisella kävi ilmi, että olimme majoittuneet yhteen Hollannissa, Belgiassa Saksassa ja Ranskassa toimivan Vrienden Op De Fiets eli Pyöräilijöiden Ystävät (löytyy netistä) nimisen järjestön jäsenen luo. Tarkkoina talousmiehinä tavuttelimme rouvan myymään meille järjestön opaskirjasen vuodelta 2003 (rouva tilasi puhelimitse saman tien itselleen v luettelon). Puoli kymmenen aikoihin starttasimme idyllistä maaseututietä kohti ympäriajon eteläisintä kaupunkia, Arnhemiä. Puolen tunnin kuluttua Jussin pyörästä puhkesi takarengas, jonka paikkaamisen yhteydessä myös yksi takapinna katkesi. Se tiesikin jo paikallisessa pyöräkorjaamossa käytiä. Sellainen löytyikin upeasta Amerongenin kylästä (kekiaikainen linna ym.).

6 Amerongen-Rhenen-Renkum-Doorwerth-Oosterbeek; matka jatkui ja Arnhemiin saavuimme illan suussa väsyneinä ja pinna tiukalla. Silloin tajusimme tehneemme alkeellisen virheen; emme olleet nimittäin varmistaneet etukäteen seuraavan yön majoitusta. Arnhem on iso kaupunki ja majoitusvaihtoehtoja (Pyöräilijöiden Ystävät) oli useita ja kaikki tietenkin eri puolilla kaupunkia. Lidlissä tankkauksen jälkeen lähdimme etsimään paikallista Stayokaynuorisohotellia, jonka esitteen olin jostain napannut mukaani. Hirveän punnerruksen jälkeen paikka löytyikin keskeltä sankkaa metsää. Onneksi paikka oli kohtuuhintainen, joskin hieman kolkko (huoneessa ei ollut edes telkkaria). Kokilla oli vapaailta, joten illallinen jäi pelkäksi haaveeksi. Baarimestarin kävi Jussia niin sääliksi, että väänsi tälle muhkean voileivän talon laskuun. Parin oluen jälkeen sänkyjä petaamaan ja nukkumaan. Kilometrejä kertyi 61. perjantai 29.4 lauantai 30.4 Aamulla suuntasimme pohjoiseen kohti Deventeriä ja Zwollea Ijssel-jokea seuraten. Aaamun sateen jälkeen ilma kirkastui ja muuttui shortsikeliksi. Deventeriin poljimme Brummenin ja Zutphenin kautta ollen perillä jo kolmelta iltapäivällä (52 km). Arnhemin vahingosta viisastuneina emme enää ahnehtineet kilometrejä, vaan keskityimme majapaikan hakuun. Keskustan ainut vaihtoehto (Pyöräilijöiden Ystävät-kirjasta) löytyikin sangen helposti, mutta joku toinen oli sen jo puhelimitse varannut. Onni onnnettomuudessa; keskustellessamme kadulla majapaikan isännän kanssa muista vaihtoehdoista naapurin ovesta kadulle astui vanha rouva, joka asiamme kuultuaan lupasi yrittää järjestää meille toista majoitusta. Puolen tunnin poissaolon jälkeen hän palasi ilmoittaen, että voisimme majoittua hänen talonsa yläkerran naapurin vintille, naapuri kun oli tilapäisesti poissa. Vintti oli ihan moderni vaihtoehto ja suihkukin löytyi kerrosta alempaa. Myöhemmin kävi ilmi, että sattui olemaan rouvan syntymäpäivä, joten herrasmiehinä lauloimme hänelle kadulla onnittelulaulun. Ennen kaupungille lähtöä kävimme isännän kanssa läpi seuraavan päivän reitin ja päätimme, että viettäisimme vappuaaton Zwollessa. Hän sai varmistettua meille puhelimitse seuraavan majoituksen Zwollesta Berkumin kaupunginosasta. Aamiainen tavanomaiseen aikaan kello 8, tavaroiden pakkaus, polkupyörän kuormaus ja paanalle kohti Zwollea. Olstin jälkeen siirryimme joen länsirannalle euron maksavalla

7 lauttakyydillä ja jatkoimme Heerden kautta kohti Zwollea. Wapenveldin pikkukylässä n.10 km päässä Zwollesta etelään alkoi taas tapahtua. Pyörästäni paukahti ensin yksi takapinna ja jonkin matkaa nilkutettuani toinen. Paikallisen pyöräilijän ystävällisellä avustuksella löysimme kylän ainoan pyöräkorjaamon, joka tietenkin kuinkas ollakkaan-oli jo suljettu. Olihan lauantai-iltapäivä ja kuningattaren syntymäpäivän aatto. Pyöräkorjaamon nurkalla oli paikallinen ravintola, jonka terassille vetäydyimme lounastamaan ja pitämään taktiikkapalaveria. Kysyin vielä varmuuden vuoksi samassa ravintolassa lounastaneen hollantilaispariskunnan mieheltä, olisiko lähietäisyydellä auki olevaa pyöräkorjaamoa. Ei kuulemma ollut, mutta hetken vaimonsa kanssa keskusteltuaan hän tarjoutui viemään minut ja vammaisen pyöräni autollaan Zwolleen, jossa olisi paremmat mahdollisuudet. Sellaisesta ystävällisyydestä / mahdollisuudesta ei tietenkään voinut kieltäytyä. Jussi lähti polkemaan kohti Zwollen rautatieasemaa, jonne sovimme treffit. Mies polki perheinensä läheiseen hotelliin (olivat viikonloppuretkellä) ja palasi autonsa kanssa puolen tunnin kuluttua. Automatkan aikana kävi ilmi, että hänkin oli vaimonsa kanssa innokkaita pyöräilijöitä ja olivat käyneet mm. Uudessa Seelannissa polkemassa. Pitkän taivuttelun jälkeen hän suostui perillä 10 vaivanpalkkaan. Rautatieasemalla oli valtava polkupyörien säilytys- /vuokraushalli ja siellä auki oleva pyöräkorjaamo, mutta sen pitäjä ei ollut pätkääkään kiinnostunut ongelmastani saatikka työnteosta. Come back on Monday morning oli ainoa kommentti. Siispä taluttaen kohti Berkumin lähiötä, joka tietenkin oli kaupungin pohjoispuolella. Matkalla oli onneksi vielä auki olevia myymälöitä, joista saimme hankittua tarpeellisen vappurekvisiitan. Majapaikkaan saavuimme (36 km) viiden aikaan iltapäivällä, joka on järjestön majoittumisen suositusaika - tarkoitushan on vain yöpyä ja sitäpaitsi monet jäsenet käyvät vielä töissä. Emäntämme oli tosi timmissä kunnossa oleva akvarellimaalausta harrastava pyöräilyn ystävä, joka kertoi lähtevänsä ystäviensä kanssa kesällä polkemaan Pariisista Zwolleen ensin junalla Pariisiin ja sieltä myötätuuleen (yleisin tuulen suunta kesällä on etelästä pohjoiseen) kotiin. Majoitus oli toisessa kerroksessa ja molemmilla omat huoneet. Pyöräongelmani kuultuaan emäntä rupesi välittömästi soittelemaan paikallisiin pyöräkorjaamoihin ja saikin

8 bongattua yhden, joka suostui ottamaan pyöräni korjattavaksi (vappuaatto klo 19). Hetken kuluttua pihaan kaarsi pakettiauto ja nuori mies häipyi pyöräni kanssa. Emäntä sai myös puhelimitse varmistettua seuraavan yön majoituksen Oudemirdum-nimisestä pikkukaupungista Ijsselmeerin (ent. Zuidersee) rannalta. Tämän jälkeen hän kaivoi punaviinipullon esiin ja kävimme juhlimaan kuningattaren syntymäpäivää. Pullon loputtua Jussi pani paremmaksi ja kaivoi esiin shamppanjapullon, jonka loputtua olikin jo aika lähteä katselemaan Zwollen vappua. Rouva ei suostutteluistamme huolimatta lähtenyt mukaan, vaan jäi akvarelliensa pariin. Keskustassa oli täysi rähinä päällä ja olutteltassa elävää musiikkia ja tanssia. Viimeisellä bussilla majapaikkaan, vilkaisu pyörävajaan, jossa Flat Road jo odottelikin entistä ehompana (uudet ketjut, uusi taka-akseli ja pari uutta pinnaa) ja pehkuihin. sunnuntai 1.5 Aamiainen tiukasti aikataulun mukaan klo 8. Aamu oli aurinkoinen ja sääennuste lupasi sunnuntaiksi +25 astetta. Shortsit jalkaan, t-paita päälle ja matkaan. Emäntämme ilmeisesti kaipasi liikuntaa ja hän lähtikin opastamaan meitä ensimmäiset 10 km paikalliselle kapulalossille. Kyllä sai mummonpyörä kyytiä ja minulla ainakin oli lieviä vaikeuksia pysyä perässä; osasyynä varmaan lievä kankkunen. Joen rannalla Jussi otti pakolliset valokuvat ja hyvästelimme mukavan emäntämme. Riuskan nuoren miehen vetämällä kapulalossilla siirryimme joen toiselle puolelle ja jatkoimme matkaa kohti seuraavaa majapaikkaa. Zwartewater-nimistä jokea pohjoiseen seuraten Hasseltin, Zwartsluisin, Blokzijlin ja Kuinren kautta Ijsselmeerin rannalla olevaan Lemmerin ihastuttavaan satamakaupunkiin, jossa olikin jo pastatankkauksen ja oluen aika. Täältä matka jatkui majapaikkaamme Oudemirdumin pikkukaupunkiin (vappupäivän kilometrit 76) Majoitus oli omakotitalon toisessa kerroksessa ja kummallakin oma huone. Isäntäväki oli jälleen varsin ystävällistä; isäntä oli eläkkeellä oleva Lemmerin koulun vararehtori ja englannin kielen opettaja, joka huuli pyöreänä kuunteli selostustamme Suomen koulujen pitkistä lomista (syysloma, joululoma, hiihtoloma, kesäloma jne.). Emäntä oli vähäpuheinen friisi, jolla oli vaikeuksia löytää takapuoleen sopiva satula; isännän mukaan useita malleja oli jo testattu, mutta huonolla menestyksellä.

9 maanantai 2.5 tiistai 3.5 Tavanomaisten aamutoimien jälkeen tiemme erkanivat; Jussi lähti polkemaan kohti pohjoisen patotietä (30 km:n silta Waddenzeen ja Ijsselmeerin välissä) ja minä suuntasin Stavorenin lauttasatamaan, josta pääsee tyylikkäästi meren yli Enkhuizeniin. Lautan piti paikallisten tietolähteiden mukaan lähteä (seuraava 4:n tunnin kuluttua). Jotenkin vaistosin, ettei tieto ollut luotettavaa ja poljinkin varsin rivakasti tuon 15 km:n pätkän. Kuinka ollakkaan Stavorenin satamaan saapuessani lautta olikin jo lähdössä ja pääsin kyytiin viime hetkellä. Lauttamatkan aikana alkoi sataa ja kiitin onneani; katto pään päällä ja edessä kuppi kuumaa kahvia (sataakohan patotiellä?). Enkhuizeniin lautta saapui puolen päivän aikoihin ja sieltä polkien pohjoiseen pitkin meren rantaa seurailevaa patotietä kohti tapaamispaikkaamme Medemblikin kaupunkia, jonne saavuin n. klo 15. Laskeskelin ehtiväni istahtaa hyvän tovin kahvilla Jussia odotellessani; mutta pyörää taluttaessani ja mukavaa kahvilaa etsiessäni Muurinen taluttaa omaansa vastakkaiselta suunnalta se siitä. Kilometrejä kertyi 45; Jussille hieman enemmän. Majoitus oli turvallisesti poliisiaseman lähistöllä olevassa rivitalossa, jossa molemmilla yläkerrassa omat huoneet. Emännän lapsenlapsi oli innokas eurokolikkojen keräilijä ja tyttö kyselikin meiltä suomalaisia kolikoita, mutta eihän niitä enää siinä vaiheessa ollut jäljellä. Jussi lähettikin hänelle jälkeenpäin Suomesta koko setin, josta tyttö oli tullut ikionnelliseksi. Medemblikistä matka jatkui kohti etelää ja Amsterdamia. Puolen päivän aikaan saavuimme Hoornin satamakaupunkiin, josta matkan piti jatkua länteen kohti Alkmaarin kaupunkia. Hyvän tovin poljettuamme totesimme jonkin olevan pielessä; meri oli koko ajan oikealla puolella vaikka sen piti olla vasemmalla. Olimme polkemassa takaisin kohti Enkhuizenia. Tästä kämmistä tuli 20 km ylimääräinen lenkki, mutta kaikki lasketaan. Päivä oli sangen tuulinen ja tuuli tietenkin vastainen. Avenhornin, Ursemin ja Oterleekin kautta punnersimme tuulimyllyjen seassa pitkin peltoaukeita kohti Alkmaaria. Kaupunkia lähestyessämme ohitimme polkupyöränsä ketjuja paikalleen laittavan nuoren miehen, johon törmäsimme hieman myöhemmin liikennevaloissa. Kysyimme häneltä tietä majapaikkaamme, johon hän tokaisi just follow me. Hänen opastuksellaan saavuimme majapaikkaamme idyllisen kanavan varrella sijaitsevaan restauroituun vanhaan maalaistaloon, jossa isäntäväki meitä jo

10 odottelikin; olimmehan tunnin aikataulusta myöhässä. Kilometrejä kertyi 73. Pariskunta oli hollantilaiseen tapaan varsin ystävällinen; he suosittelivat seuraavaa majapaikkaa ja vielä varmistivat sen puhelimitse. Meillä molemmilla oli yläkerrassa omat huoneet ja telkkarit. Illalla kaupungilla kävellessämme totesimme olevamme jo varsin lähellä Amsterdamia, kun eräällä kapealla kujalla näyteikkunoissa oli hieman tavanomaisesta poikkeavaa sisältöä. keskiviikko 4.5 torstai 5.5 Aamulla isäntämme lähti ystävällisesti saattamaan meitä pyörällään läheiseen Heiloo-nimiseen pikkukaupunkiin, jonne oli matkaa 10 km. Hän oli kovasti sitä mieltä, että idyllisin reitti seuraavaan majapaikkaamme kulkisi aivan meren rannassa dyynien keskellä. Tietä emme koskaan löytäneetlieneekö kyseessä ollut väärinkäsitys vai mikä. Kävimme kyllä yhdessä kohtaa tsekkaamassa paikallisen hiekkarannan, jossa varmaan kesäkuumalla käy aika vilske. Nyt ranta oli autio; olihan toukokuun alku ja sää melko kolea. Castricumin ja Beverwijkin kautta poljimme Velseniin, josta oli lauttayhteys Nordzee-kanaalin yli Haarlemin puolelle. Lautalle kyselimme yhdeltä nuorelta mieheltä Haarlemin tietä ja vastaus oli jo tuttu just follow me ja niin sitä taas mentiin aika haipakkaa. Haarlemista matka jatkui edelleen etelään ja Hillegomin pikkukaupunkiin tulimme 61 km poljettuamme. Emäntämme oli oikein mukava eläkeläismummo, joka pääasiassa hoiti poikansa lapsia. Kummallakin oli taas omat huoneet talon yläkerrassa ja muistaakseni minulla myös telkkari. Olimme jo niin lähellä lentokenttää, ettei majapaikan vaihdossa olisi ollut enää mieltä. Niinpä kysyimme emännältämme mahdollisuutta majoittua kahdeksi yöksi, joka myös hänelle sopi. Iltaoluiden jälkeen haimme paikallisesta pyöräliikkeestä polkupyörien pahviset kuljetuslaatikot. Aamiaisella emäntämme kertoi paikallisista kohtuullisella eteäisyydellä olevista nähtävyyksistä ja näin päivän ohjelma olikin valmis. Hillegomista poljimme maailmankuuluille Keukenhofin kukkapuutarhoille, olemmehan molemmat innokkaita alan harrastajia. Puutarhat ovat auki keväisin melko lyhyen ajan; muun ajan vuodesta ne keskittyvät paikkojen ylläpitoon sekä kaupallisiin aktiviteetteihin. Oli helatorstai ja yleinen pyhäpäivä, joten väkeä riitti ihan tungokseen asti-laajat pellot täynnä autoja, moottori-ja polkupyöriä, japanilaisia, amerikkalaisia, saksalaisia,

11 englantilaisia turisteja, seassa pari suomalaistakin. Puutarhoilta suuntasimme edelleen etelään Lissen kautta Sassenheimiin. Oli Hollannin vapautuksen 60-vuotispäivä ja sen kunniaksi paikallinen perinneyhdistys oli järjestänyt mittavan sotilasparaatin Toisen Maailmansodan aikaisella amerikkalaisella kalustolla aitoihin asepukuihin pukeutuneina. Sassenheimistä matka jatkui mukavaan myötätuuleen kanavan vartta pitkin Kaagin, Oude-Weteringin ja Niew Vennepin kautta takaisin Hillegomiin, jonne matkaa kertyi 40 km. Pyhän vuoksi paikalliset kuljetusliikkeet olivat kiinni, mutta emäntämme soitti yhdelle tutulleen, joka lupasi viedä meidät ja pyörämme autollaan seuraavana päivänä Schiphoolin lentokentälle. perjantai 6.5 Aamiaisen jälkeen pakkasimme pyörät kuljetuskuntoon. Jussi käväisi paikallisjunalla Amsterdamissa, jonka minä passasin ja tutustuin sen sijaan Hillegomiin. AMS-HEL, AY 846, Matka lentokentälle sekä kotimatka sujuivat kommelluksitta. Sen verran oli minulla vielä Helsingissä potkua jäljellä, että poljin yöllä kentältä kotiin. Vesalassa matkamittari näytti 559 km. Jussi sen sijaan pääsi tyylikkäästi autolla; Seija kun oli vastassa. kommentteja Alavan maastonsa ja kehittyneen polkupyöräkulttuurinsa vuoksi Hollanti on ihanteellinen pyöräilymaa. Pyörillä on omat kaistansa ja viitoitus on kattavaa, eksymään ei juuri pääse. Lisäksi ihmiset ovat varsin ystävällisiä ja avuliaita, kuten ylläolevasta varmaan käy ilmi. Jos mahdollista oma pyörä kannattaa ottaa mukaan; polkupyörävuokraamoja on lukuisia, mutta pyörien tasosta ei aina ole varmuutta. Majoituksena kannattaa harkita Pyöräilijöiden Ystävien tarjontaa. Englannin kielellä pärjää mukavasti. on linkki Pyöräilijöiden Ystävien kotisivulle. terveisin Juha ja Antero