KMO Biotaloustyöpaja

Transkriptio

1 KMO Biotaloustyöpaja Paikka: Hotel Arthur, Vuorikatu 19 Osallistujat: liite 11 Muistio 1. Avaus, Liisa Saarenmaa, apulaisosastopäällikkö, MMM Puheejohtaja Liisa Saarenmaa avasi työpajan kello Biotaloustyöpaja järjestettiin KMO:n sateenvarjon alla. Joulukuussa tarkistetun KMO:n alaotsikko kuuluu: metsäalasta biotalouden vastuullinen edelläkävijä. Työpajan tarkoituksena oli selventää, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Metsäsektorista on mahdollisuus kehittää bioklusteri. Biotalous on mahdollista rakentaa nimenomaan metsistä saatavan biomassan ja metsäklusterin ympärille. KMO valmisteltiin laajassa sidosryhmäyhteistyössä ja sovitettiin yhteen eri strategioiden kanssa. KMO:n kantavana ajatuksena on metsiin perustuvien nykyisten ja uusien tuotteiden ja palveluiden sekä koko arvoketjun kehittäminen, metsän eri käyttömuotojen yhteensovittaminen ja metsien ympäristöhyötyjen turvaaminen. Biotalouden mahdollisuuksia alettiin pohtia Sitran luonnonvarastrategian valmistelun myötä. Arvokkaimpia luonnonvaroja ovat maa, vesi ja kuidut. Samalla luonnonvarojen hyödyntäminen aiheuttaa ympäristöhaittoja. Luonnonvarat ovat siis nousseet entistä tärkeämmiksi. Runsaat luonnonvaramme antavat hyvän lähtökohdan. Luonnonvarastrategian tavoitteena oli saada aikaan yhteinen tahtotila. Yhteinen tahtotila on nyt olemassa, mistä esimerkkinä voidaan mainita MMM:n hallitusohjelmatavoitteet. Raaka aineiden riittävyys on huolena. Uhkana on, että kasvava Kiinan talousmahti käyttää tulevaisuudessa suuren osan raaka aineista. EU onkin jo aloittamassa vastatoimet sille, että suurin osa raaka aineista valuu Kiinaan. Meidän pitää pystyä tekemään asioita muita älykkäämmin. Resurssitehokkuus on tärkeää. Samalla puuraaka aineen kysyntä kasvaa. Puun polttaminen on jo kyseenalaistettu. Tarvitaan biomassojen käyttöä ohjaavaa politiikkaa. MMM:ssä biotalous on otettu ilolla vastaan. Meneillään on useita hankkeita, mm. tutkimukseen, koulutukseen ja puuraaka aineeseen liittyen. Biotalouteen tarvitaan tutkimusohjelma, koulutusta on kehitettävä ja puurakentaminen on saatava kasvu uralle. 1

2 2. Biotalouden kansainväliset kytkennät, Markku Kanninen, professori, Helsingin yliopisto Kuultiin Markku Kannisen esitys biotalouden kansainvälisistä kytkennöistä (liite 1). Keskustelussa tuotiin esille, että biotalous on myös eettinen ja ympäristöpoliittinen kysymys. Esitettiin kysymys, mitä halutaan maailmalla olla edistämässä. Kanninen vastasi, että biotaloustulevaisuuden luominen on hyvä mahdollisuus ja että meidän pitäisi toimia myös maamme ulkopuolella samalla tavalla kuin Suomessa. 3. Aalto ja biotalous Menestystä yhteistyöstä, Jukka Seppälä, professori, Aalto yliopisto Asiakokonaisuuteen "Miten biotalous ymmärretään metsäalalla" liittyen kuultiin ensimmäisenä Jukka Seppälän esitys Aalto ja Biotalous Menestystä yhteistyöstä (liite 2). Läpimurron saavuttamiseksi tarvitaan tieteen edistysaskeleita, nämä edistysaskeleet teknologioiksi muuttavia mekanismeja sekä kaupallisen näkökulman yhdistäminen tähän. Kemian ja biotekniikan osaamisella on tärkeä rooli, jos halutaan uusia näkökulmia esimerkiksi bioraaka aineen hyödyntämisessä. Jos proteiineja pystyttäisiin valmistamaan synteettisesti, biomimetiikan mahdollisuudet olisivat erittäinkin suuret. Aalto yliopistossa on uusi biotuotetekniikan koulutusohjelma, jonka pohja on puunjalostustekniikassa, mutta mukaan tuotu vahvasti kemiaa ja biotekniikkaa. Keskustelussa tuotiin esille suomalaiseen koulutukseen liittyen huoli, että yrittäjäksi ei haluta ryhtyä. Yksi suurimpia pullonkauloja biotalouden kehittämisessä on yrittämishalu, ei osaaminen. Esitettiin kysymys, huomioidaanko tätä Aalto yliopiston koulutuksessa. Seppälä toi esille vastauksessaan, että Aalto yliopistossa on tahtotila ja erinomaiset lähtökohdat pitää huolta yrittäjyyden koulutuksesta. Tarvittaisiin kuitenkin toimenpiteitä, kuten investointeja ja laboratorioita, jotka veisivät tähän suuntaan. Voisi miettiä esimerkiksi kumppanuuksia isojen ja pienten yritysten välillä ja niiden hyödyntämistä koulutuksessa. Kommentoitiin, että hiilivetykemian ja hiilihydraattikemian kombinaatio on hyvä. Esitettiin kysymys, miten yhteistyö järjestetty VTT:n kanssa, ettei tule päällekkäisyyksiä. Seppälä to esille vastauksessaan, että VTT:n kanssa on pitkät perinteet sekä yhteistyöstä että myös siitä, että yhteistyötä ei tehdä. Tahtotila on hyvä. Turhan kilpailevaan tutkimukseen ja päällekkäisiin investointeihin ei ole varaa. Toiminnan roolit ovat Aalto yliopistolla ja VTT:llä kuitenkin hieman erilaiset. Esitettiin kysymys, miten toimii tällä hetkellä Aalto yliopiston ja Viikin välinen yhteistyö sekä metsä, maatalous että elintarvikepuolen osalta. Seppälä vastasi, että tahtotila on olemassa. Yhteistyö on paljolti kiinni hankkeista ja henkilöistä. On olemassa joitakin yhteisiä tohtorikouluja. Tätä pitäisi kuitenkin kehittää. Profiilit ovat toisiaan täydentäviä. Tuotiin esille, että yritysmaailmaan siirtyminen on laajempi keskustelu kuin vain koulutus. Voisiko olla piilaaksotyyppinen järjestelmä, jossa koulutus ja yritykset yhdessä kehittävät toimintaa. Esitettiin, että tarvittaisiin siis puulaakso. 2

3 4. Biotalous ja biometsäteollisuus, Hans Sohlström, johtaja, UPM Toisena alustuksena asiakokonaisuuteen "Miten biotalous ymmärretään metsäalalla" kuultiin Hans Sohlströmin esitys Biotalous ja biometsäteollisuus (liite 3). Esitettiin kysymys, miten Tilastokeskuksen laskelmissa määritellään suomalainen tuotanto. Onko Uruguayssa tuotettu sellu mukana? Sohlström vastasi, että ei ole. Esitettiin kysymys, hoituuko biotalouteen siirtyminen elinkeinoelämän oman toiminnan puitteissa vai tarvitaanko tässä poliittista ohjausta. Sohlström vastasi, että tarvitaan. Esimerkiksi energian hinta pohjautuu paljolti poliittiseen päätökseen. Energiaintensiivisessä teollisuudessa tehdään kaikki mahdolliset toimet energian säästämiseksi; taustalla ovat sekä taloudelliset syyt että kestävyys ja ympäristötekijät. Poliittisilla päätöksillä aikaansaatu energian hinnan kilpailukyisyys auttaa biotalouden luomisessa. Esitettiin kysymys, onko uusilla tuotteilla lähtökohtaisesti niin suurta kysyntää, että niiden tuottaminen kannattaa myös pienemmissä yrityksissä kuin UPM. Sohlström vastaus oli kyllä. Esimerkiksi RFID tarrojen valmistajina on jo pk yrityksiä, kuten myös biokomposiittien valmistajissa. UPM:n liiketoiminnoista on myyty eteenpäin liiketoimintoja, joiden osalta on nähty, että joku muu yrittäjä pystyisi kehittämään tuotetta paremmin kuin UPM. Esitettiin, että teollisuus ei haluaisi satsata tutkimukseen ja projekteihin yliopistojen kanssa. Sohlström vastasi, että yhteistyöhön kyllä satsataan. UPM satsaa yhdessä yliopistojen ja VTT:n kanssa tehtäviin hankkeisiin kymmeniä miljoonia euroja. Esitettiin, että teollisuuden kohtalonkysymyksenä on puumarkkinoiden toimivuus. Jos tämän päivän puunkäyttöön lisätään bioenergian vaatimukset, aletaan tulla siihen kysymykseen, kuinka paljon meillä todellisuudessa on puuta. Esitettiin kysymys, onko meillä saatavissa biomassaa tarpeeksi, ei vain Suomen vaan myös EU:n tasolla. Ruotsissa on lähdetty pohtimaan, miten pystyttäisiin tuottamaan enemmän biomassaa. Tämä ruotsalaisten hanke on tarkoitus esitellä metsäneuvostossa. Päätökset pitää tehdä tänään: kun on todellinen tarve, meillä pitäisi olla raakaainetta. Sohlström toi esille vastauksessaan, että erilaisten tavoitteiden perusteella vuonna 2020 EU:ssa olisi ainakin 200 milj. m 3 :n vuosittainen puuvaje. Komissiossa on nyt herätty. Siellä pohditaan biomassan tuotannon lisäämismahdollisuuksia ja markkinoille saamista. On pohdittu myös maataloustähteitä, kuten oljet. Sohlström toi lisäksi esille, että biotaloudesta puhuttaessa suurempi potentiaali on kuitenkin lisäarvossa. Esitettiin vielä, että kuitenkin tarvitaan raaka ainetta. Toisaalta esitettiin, että raaka aine kyllä riittää. Sohlström toi esille, että painopaperin kysyntä vähenee, mutta muita käyttötarkoituksia puulle tulee tilalle. 3

4 Tuotiin esille, että biomassan riittävyys on yksi osa, ja toisena osana on laatu. Esitettiin kysymys, millaista laatua halutaan. Sohlström vastasi, että kestävyyssyistä johtuen istutetaan ympäristöön luontaisesti sopivaa puuta, eikä ole lähdetty GMO:ien käyttöön. Maailmalla tutkitaan geenimuuntelun hyödyntämistä, ja tätä voisi ainakin harkita. Kysymys on kuitenkin eettisesti vaikea. Keskustelussa tuotiin esille, että kyse ei ole vain GMO:ien käytöstä, vaan perusjalostusta lisäämälläkin jo päästään haluttuun laatuun. On erilaisia keinoja tuottaa halutun laatuista raakaainetta. 5. Miten biotalous ymmärretään metsäalalla? Antti Sahi, toiminnanjohtaja, MTK Kuultiin Antti Sahin esitys Miten biotalous ymmärretään metsäalalla (liite 4). Esitettiin kysymys, näkeekö metsänomistajakunta biotalouden mahdollisuutena ja kuinka aktiivisen roolin metsänomistajat voisivat ottaa. Sahi vastasi, että tällä hetkellä metsänomistajien odotukset kohdistuvat energiaan. Toinen pääsektori metsänomistajien odotusten kannalta on puurakentaminen. Nanosellu ei vielä hetkauta yksityismetsänomistajan arkea. Esitettiin kysymys, miten metsänomistajat ovat suhtautuneet ekosysteemipalvelu termiin ja monimuotoisuuden huomioimiseen. Sahi vastasi, että ekosysteemipalvelut on metsänomistajille outo termi, mutta esimerkiksi METSO ohjelmaan suhtautuminen on positiivista. Lisäksi kysyttiin, missä määrin turpeen hyödyntämisessä on huomioitu ilmastotaseeseen liittyvät näkökohdat. Sahi vastasi, että yksityinen metsänomistaja tekee ratkaisun siinä, kun päättää, vuokraako alueensa turvetuotantoyhtiölle. Keskustelussa tuotiin esille, että tutkimuksessa on yritetty pureutua siihen, miten metsänomistajat kokevat erilaisia ekosysteemipalveluita. Kyse on yhteensovittamisesta. Monitavoitteisten metsänomistajien määrä on lisääntymissä. Metsänomistaja miettii puuntuotantoa, metsästystä, jopa hiilinielua. Sanana ekosysteemipalvelut ei ole kuitenkaan lyönyt vielä läpi. Tuotiin esille, että ekosysteemipalveluista merkittävin tällä hetkellä on ilmastohyödyt. Suomen metsät kompensoivat yli 70 % muiden sektoreiden päästöistä vuonna Ilmastohyödyt pystytään kvantifioimaan, vaikkei niille ole vielä markkinamekanismia. Lisäksi tuotiin esille, että kansainvälisellä tasolla puhutaan paljon vihreästä taloudesta. Vihreä talous on hieman laajempi käsite kuin biotalous. Se pitää sisällään selkeämmin ekosysteemipalvelut ja myös sosiaalisen näkökulman. Puhutaan mielellään biopohjaisesta vihreästä taloudesta. Asiaa viedään eteenpäin myös kansainvälisesti ja EU tasolla. 6. Kommenttipuheenvuoro: Biotalouden isot kysymykset, Eeva Hellström, johtaja, Sitra Ensimmäisenä kommenttipuheenvuorona liittyen "Miten biotalous ymmärretään metsäalalla" kuultiin Eeva Hellströmin puheenvuoro biotalouden isoista kysymyksistä (liite 5). Isoja kysymyksiä ovat mitä ja miten. Ei pitäisi puhua vain siitä, mitä biotalouteen kuuluu, vaan kysymyksenä on myös miten. 4

5 Biotaloudessa ja palveluissa on muistettava myös kestävä ainekierto palveluna sekä ekosysteemipalvelut osana biotaloutta. 7. Kommenttipuheenvuoro, Marja Kokkonen, metsäneuvos, MMM Toisena kommenttipuheenvuorona kuultiin Marja Kokkosen puheenvuoro (liite 6?). Tärkeää on, että biotalous ei ole enää pelkkä termi, vaan sitä ollaan jo tekemässä. KMO:n visiona on, että Suomen metsäala on vastuullinen biotalouden edelläkävijä vuonna Kaikki alustukset tukivat KMO:ssa olevaa arvoketjuajattelua. Uudet tuotteet ja palvelut sekä vanhojen kehittäminen biotalousnäkökulmasta vievät alaa eteenpäin. Mukana ovat myös matkailu ja luonnontuotteet. Metsätalouden kannattavuus turvaa biomassan tuotantoa. Pidetään huolta ympäristöhyödyistä ja myös hyvinvointiaspektista. Vaikka KMO:aan liittyen puhutaan metsäalasta, alan pitää verkottua muihin toimialoihin. Biotalous nähdään laajana kokonaisuutena, toimintajärjestelmänä. Ekosysteemejä hyödynnetään ja jalostetaan kestävästi ja ekotehokkaasti soveltaen biologisia prosesseja. Tärkeää ovat sekä uudet tuotteet ja palvelut, perinteisten edelleen kehittäminen että tuotantoprosessit. Ei saa tuudittautua siihen, että olemme jo biotalousala. Ekotehokkuutta on kehitettävä ja se on osoitettava. Tärkeää on yritysten sitoutuminen, verkottuminen yli toimialarajojen sekä isojen ja pienten yritysten yhteistyö. Lisäksi tutkimusta ja koulutusta pitää kehittää. Mielessä on hyvä pitää arvoketju metsästä asiakkaalle. Tällä hetkellä painopisteen pitää olla uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä, mutta pitää tehdä myös se tarkastelu, miten biomassojen riittävyys varmistetaan pitkällä tähtäimellä. 8. Työpajatyöskentely 1. Biotaloustuotteet ja palvelut Todetaan toiminnassa olevat hankkeet ja haetaan kohteita, joihin vielä tarvitaan hankkeistusta Biotaloustuotteet ja palvelut työryhmän puheenjohtajana toimi Lars Gädda Metsäklusteri Oy:stä ja sihteerinä Tatu Torniainen MMM:stä. Työryhmän muistio on liitteenä Raaka ainevarat ja maankäyttö Raaka ainevarojen määrällinen ja laadullinen riittävyys sekä käytön kestävyys lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä Maankäytön muutosten vaikutus raaka ainevarojen riittävyyteen ja laatuun Raaka ainevarat ja maankäyttö työryhmän puheenjohtajana toimi Karoliina Niemi MTK:sta ja sihteerinä Matti Mäkelä MMM:stä. Työryhmän muistio on liitteenä Tutkimus Mitä pitäisi tutkia biotalouden edistämiseksi? Ovatko T&K rakenteet kunnossa (organisaatiot ja niiden välinen yhteistyö)? 5

6 Tutkimustiedon vienti käytäntöön Tutkimustyöryhmän puheenjohtajana toimi Leena Paavilainen Metlasta ja sihteerinä Katja Matveinen Huju MMM:stä. Työryhmän muistio on liitteenä Koulutus Mitä kysymyksiä (ml. arvoketjuajattelu) pitäisi huomioida yliopistotason koulutusohjelmien rakentamisessa (sisältö ja rakenteet)? Koulutustyöryhmän puheenjohtajana toimi Pia Lahti Aalto yliopistosta ja sihteerinä Martta Fredrikson MMM:stä. Työryhmän muistio on liitteenä Loppukeskustelu Loppukeskustelussa työryhmien puheenjohtajat esittelivät ryhmissä käytyä keskustelua. Ensin Lars Gädda esitteli Biotaloustuotteet ja palvelut työryhmän keskustelua. Tuotteista työryhmässä ei juuri puhuttu. Sohlströmin ja Seppälän esityksissä tulleiden esimerkkien lisäksi paljon muutakin on kuitenkin käynnissä. Metsäpään tuotteista tunnistettiin virkistyspalvelut, sosiaali ja terveyspalvelut, luontomatkailu, konsulttipalvelut, tutkimuslaitosten palvelut ja maisemapalvelut. Jos näihin halutaan panostaa, pitäisi määritellä, mikä on tuotos. Puupuolella ei ole olemassa biospotteja eli pieniä, aktiivisia yrityksiä. Tätä olisi hyvä lähteä fokusoimaan ja hakemaan malleja biospoteille. Yritystoiminnan kehittäminen on tärkeää. Olisi pohdittava rahoitusmalleja, löytyykö ihmisiä jne. Tarvitaan "Wood valley", joka voisi olla myös pohjoismaalainen. Rahoitusjärjestelmä voisi olla USA:ssa käytössä olevan DARPA:n kaltainen. DARPA rahoituksella on syntynyt esimerkiksi internet. Yrittäjyyteen liittyy myös markkinointiaspekti: uudet tuotteet, korvaavat tuotteet, hinnoittelu. Lisäksi työryhmässä keskusteltiin omistajuudesta. Ryhmässä heräsi myös kysymys, mitkä ovat uhkatekijät metsälle ja puuasialle. Onko merkittäviä uhkatekijöitä varsinkin, jos ilmasto lämpenee, kuten metsätuhot? Keskustelussa tuotiin esille ympäristöongelmiin liittyvät asiat, metsien kasvua uhkaavat tekijät, kaikkea biologiaa ei tunneta, ratkaisujen löytäminen puiden terveysongelmiin yms. Firmoja kannattaisi ottaa mukaan, kun mietitään tuotteita ja palveluita. Toiseksi Karoliina Niemi esitteli Raaka ainevarat ja maankäyttö työryhmän keskustelua. Työryhmän keskustelu rajattiin kansalliselle tasolle. 6

7 Olemassa olevaa maankäyttöä pitää tehostaa. Tehokkaassa metsätalouden käytössä olevalla alalla voitaisiin tehostaa kasvatusta ja kehittää tuotevalikoimaa. Tällä hetkellä usein otetaan vain runkopuu. Yksi oleellinen tekijä on jalostuksen kehittäminen. Nyt käytetään jo paljon siemenviljelyksillä tuotettua siemenainesta. Biotekniikalla voidaan saada enemmän tiettyjä ominaisuuksia, ei pelkästään kasvua. Tulevaisuudessa mukana voi olla myös geenitekniikka. Tulevaisuudessa yhdellä hehtaarilla voisi tuottaa paljon arvonlisää, ja toisaalta keskittyä suojeluun muualla. Koko kokonaisuuden tulee olla kestävän metsätalouden rajoissa. Suojelun ja aktiivisen metsätalouden käytön välille tarvitaan hyvä tasapaino. Metsänomistajille puolestaan tarvitaan porkkanaa, siis rahaa. Metsätalouden harjoittamiseen pitää olla riittävä pinta ala. Sääntely vaikuttaa siihen, miten maata saadaan käyttää ja mihin maat käytetään. Kaavoitus on tärkeä, sillä sen kautta metsätalousmaata menee tällä hetkellä muuhun käyttöön. Jäljelle jäävällä alalla pitäisi tehostaa metsätaloutta. Myös luonnonsuojelu vaikuttaa. Metsän käyttöön vaikuttaa varmasti myös metsänomistuksen pirstaloituminen, vaikkei se välttämättä vaikutakaan puun myyntiin. Keskusteltiin siitä, mitä palveluita metsänomistaja haluaa tuottaa. Metsänomistajilla pitää olla tietoa eri vaihtoehdoista sekä eurojen että muiden arvojen näkökulmista. Jos metsämme eivät ole terveitä, metsiin pohjautuvaa biotaloutta ei ole. Metsän terveys on globaali kysymys. Satamat ovat auki, ja paljon puupakkausmateriaalia tulee kolmansista maista. Tuotiin esille mäntyankeroinen. Metsätuholailla pystytään pitämään omat ötökkäkannat alhaisina. Kun metsä on terve, se on kestävä. Tällöin metsä kestää myös paremmin muista maista tulevia tuholaisia. Metla tekee tuhoihin liittyvää tutkimusta, esimerkiksi kehitetään japanilaisten kanssa mäntyankeroista kestävää mäntyä tai juurikääpää kestävää puuta. GMO:ien käyttö auttaa ymmärtämään kasvin biologiaa, ja sen avulla voidaan hyödyntää myös perinteistä jalostusta. Keskustelussa tuotiin esille, että jatkossa ei voida keskittyä vain Suomeen, vaan globaalit näkökohdat on huomioitava. Keskusteluun tulisikin tuoda Markku Kannisen alustuksessa esiin tulleita asioita. Kolmanneksi Leena Paavilainen esitteli Tutkimustyöryhmän keskustelua. Tarkasteluun pitäisi ottaa mukaan myös muut biomassat. Työryhmässä keskusteltiin sekä perustutkimuksesta että kehittämiskohteista. Perustutkimuksessa tärkeitä ovat metsäpuiden fysiologia, biokemia, mikrobiologia (bioaktiivisten aineiden ymmärtäminen), metsäpuiden biotekniikka, GMOt jne. Kehittämishankkeista tuotiin esille biohiili, VOC:it (VOC = Volatile organic compound, haihtuvat orgaaniset päästöt) ja niiden terveysvaikutukset sekä logistiikkapuolen tutkimus. 7

8 Tiedon vientiä käytäntöön helpottaisi, jos hankkeissa olisi mukana liiketoiminta aspekti, mietittäisiin palvelukonsepteja ja niiden vientiä markkinoille. Yritysten ja tutkijoiden yhteistyön lisääminen olisi tärkeää. Yrityspuolelle tarvittaisiin perusosaamista. Voisi olla välittäjähenkilöitä. Yrittäjät voisivat siirtyä tutkijoiksi ja päinvastoin. Yrittäjyysopetusta annetaan jonkin verran, mutta sitä pitäisi lisätä. Organisaatioiden yhteistyötä pitäisi lisätä. Tarvitaan parempaa koordinaatiota. Toisaalta keskustelussa tuli esille, että raha ohjaa. Pitäisi olla biotalouden tutkijakoulu, mutta onko se mahdollista uudessa tutkijakoulurakenteessa. Uusia biotalouteen liittyviä koulutusohjelmia on paljon. Organisaatiot pitäisi kartoittaa ja fokusoida, mitä kukakin tekee. Tuotiin esille, voisiko yhteistyötä kehittää "Green valley":n kautta? Keskustelussa tuotiin esille, että GMO:ien kohdalla on varmasti pieni väärinymmärrys. Geenitekniikalla ei tehdä välttämättä GMO:ja. Geenitekniikkaa voidaan käyttää vaikka puiden jalostamiseen. Lisäksi tuotiin esille, että Ruotsin hallitus haluaa tulevaisuudessa lisää biomassaa. Hallitus on pyytänyt SLU:lta selvitystä, miten hehtaarikohtaista puuntuottoa voidaan lisätä. Lundmark tulee esittelemään tätä työtä metsäneuvostolle. Tuotiin esille, että Umeåssa on meneillään kenttäkoe, jossa tutkitaan geenien toimintaa sääteleviä proteiineja. Tutkimuksessa selvitetään, toimivatko ne kentällä samalla tavalla kuin kasvihuoneissa. Niitä säätelytekijöitä, joilla saatu aikaan eniten kasvua, tullaan ehkä käyttämään jatkossa. Tässä geenien toimintaan on vaikutettu säätelygeenitasolla. Tuotiin esille myös, että Ruotsissa metsäpuiden biotekniikka pitkällä. Halutaan pystyä patentoimaan keksintöjä, muuten ne tulevat kalliiksi. Tutkijat ovat perustaneet jopa Woodheads nimisen yrityksen. Neljänneksi Pia Lahti kertoi Koulutustyöryhmän keskustelusta. Tuotiin esille, että koulutuksen on uudistuttava, mutta toisaalta koulutus on jo uudistunut. Korkeakouluissa on uusia koulutusohjelmia ja ammattikorkeakouluissakin on tulossa uutta. KMO:n koulutustyöryhmällä on tulossa biotreffit kesäkuun alussa. Biotreffien tavoitteena on selvittää, mitä opetetaan missäkin. Alan koulutuksen vetovoimaisuus on tärkeää. Heräsi kysymys, voisiko asioita nimetä toisin, jotta ala olisi vetovoimaisempi. Opiskeluaikoja tulisi lyhentää. Alalle tarvitaan osaajia. Toisaalta ei tiedetä, millaista osaamista tarvitaan. Jos koulutusta uudistetaan nyt, opintonsa nyt aloittavat ovat uransa alussa kymmenen vuoden kuluttua. Ratkaisuksi tarjottiin, että opetetaan tiettyjä perusvalmiuksia, laaja perusta, ei siis opeteta 8

9 suppeita asioita. Pitää opettaa vahvaa oppimisen osaamista, mitä ei opeteta nykysysteemillä. Pitää vahvasti muuttaa opetustapoja, esimerkiksi ongelmalähtöinen oppiminen. Opiskelijoita aktivoivat metodit lisäävät opiskelijoiden työtä, joten sisällöistä täytyy karsia. Koulutuksessa tarvitaan joustavuutta ja enemmän valinnan mahdollisuuksia. Näin syntyy uudenlaista osaamista, joka hyödyttää alan teollisuutta. Yrittäjyyttä opetetaan jo. Yritykset ja opiskelijat tekevät asioita yhteistyössä. Heräsi kuitenkin kysymys, onko eettisesti oikein opettaa yrittäjyyttä ja väittää, että nuori vastavalmistunut voisi työllistää itsensä yrittäjänä. Vai olisiko yrittäjyyteen kypsä vasta, kun on ollut 15 vuotta mukana työelämässä? 10. Lopetus Puheenjohtaja Liisa Saarenmaa korosti, että biotaloudessa kyseessä toimintatapojen muutos. Ollaanko tähän valmiita? On huomioitava myös, että biotalous on valtava kokonaisuus, joten Suomessa ei voida tehdä kaikkea. Voisiko Eeva Hellströmin esiin tuomia spotteja ajatella ammattikorkeakoulujen kautta? Jos halutaan, että ihmiset ryhtyvät yrittäjiksi, tarvitaan rahoitus. Riskirahoituksen ja yritysrahoituksen löytymiseen tarvitaan tukea. Tutkimusta tarvitaan, ja aiheita on jo syntynyt. Suomen Akatemian kanssa on keskusteltu tutkimusohjelmasta; tavoitteena on tehdä nyt suunnattu haku ja 2014 isompi ohjelma. Konsepti voisi olla Wood Wisdom ohjelman kaltainen. Kuinka saadaan tutkijat ja yrittäjät keskustelemaan? Metsäteollisuus ry on lupautunut isännöimään tilaisuutta, johon professorit pääsisivät keskustelemaan keskenään. Opiskelijat voivat kyllä ottaa nykyäänkin kokonaisuuksia muista yliopistoista, mutta sitä ei markkinoida ja kehitetä. Tästä työpajasta jatketaan siten, että materiaalit analysoidaan metsäneuvoston sihteeristössä. Katsotaan, tarvitaanko määräaikaista työryhmää, syntyikö selvitystarpeita jne. Puheenjohtaja päätti työpajan kello

10 LIITE 7 Työryhmä 1. Biotaloustuotteet ja palvelut Pj. Lars Gädda, Metsäklusteri Oy Siht. Tatu Torniainen, MMM Pääviestit: puu on uusiutuva ja ekotehokas raaka aine, tätä on korostettava metsäalan viestinnässä biotalouteen kuuluvaa yrittäjyyttä on tuettava valtion luotava edellytyksiä biotalouden uusille tuotteille ja palveluille tutkimusrahoituksen, oikein suunnatun riskirahoituksen avulla Suomeen tarvitaan "Wood valley" piilaakson tapaan edistämään biotaloutta Keskustelu painottui paljolti palveluihin ja liiketoimintamallien kehittämiseen, ei niinkään tuotteisiin. Palvelut Perinteisiä palvelumuotoja ovat mm. luontomatkailu, konsulttipalvelut, tutkimukseen perustuvat palvelut sekä laitevalmistuksen ympärille syntyneet palvelut kuten laitehuolto. Osaaminen tulisi nähdä tuotteena. Palveluita tulisi pyrkiä tuotteistamaan. Suomella on myös paljon huippuosaamista materiaalivirtojen hallintaan ja kierrätykseen liittyen. Kasvavana trendinä mainittiin ns. SOTE palvelut eli sosiaali ja terveyspalvelut kuten green care luontokuntoutuspalvelut. Osana kuntien terveyspalvelumalleja niillä voisi olla merkittävyyttä. Tähän tarvitaan poliittista tukea. Todettiin, että palveluiden todellinen taloudellinen volyymi ja palveluihin perustuvien liiketoiminnan kannattavuudesta on vielä liian vähän tietoa. Osa työryhmän jäsenistä kyseenalaisti palveluiden volyymin merkittävyyden kansantalouden kannalta. Toisaalta kasvu on ollut nopeinta juuri palveluissa, n. 8 % vuodessa. Metsien tarjoamien hyötyjen kuten virkistyspalvelujen kokonaiskartoitus ja arvotus vaatii vielä lisätietoa ja tutkimusta. Markkinatutkimuksen tarve on suuri erityisesti palveluiden kysynnän kehityksen suhteen. Maisemapalvelut ovat pilottivaiheessa. Metsähallitus tekee metsänkäsittelyoperaatioita matkailuyrittäjän kanssa yhteistyössä. 10

11 Haasteena nähtiin, että suomalaiset eivät ole tottuneet maksamaan luontopalveluista. Tähän vaikuttavat mm. jokamiehenoikeudet. Maksavat ulkomaiset asiakkaat ovat tärkeä kohderyhmä metsiin ja luontoon perustuvassa matkailussa. Olisi tärkeää miettiä keinoja luonnon monimuotoisuuden tuotteistamiseksi siten, että monimuotoisuuden suojelusta aiheutuneet kustannukset voitaisiin ohjata kuluttajalle. Biotalouden liiketoimintamallit ja yrittäjyys Sitra on edistänyt hajautettujen ratkaisujen kehittämistä erityisesti maaseudulla. Ongelmana on ollut vaikeus löytää metsiin perustuvia biospotteja. Valtion roolina tulisi olla biotalouteen kuuluvien uusiin tuotteisiin ja palveluihin perustuvien yritysten tukeminen. Valtion tukea tarvitaan läpimurtoihin, ts. julkisen sektorin rahoitusta T & K hankkeisiin, mutta myös näiden hankkeiden kaupallistamiseksi tuotteiksi. Riskirahoituksesta saatiin ristiriitaista tietoa. Toisaalta yrittäjien suunnalta valitetaan ko. rahoituksen niukkuutta, kun taas Tekesin mukaan riskirahalle ei ole kysyntää. Tulisi miettiä keinoja ja informaatiokanavia, joilla biotalouden yrittäjät ja rahoitus kohtaisivat tehokkaammin. Alan yritysten yhteistyötä tulisi kehittää. Verkostojen pitäisi tukea perinteiset sektorirajat ylittävien hankkeiden ja yhteistyön syntymistä. Keskeisenä kehittämiskysymyksenä pidettiin liiketoimintaosaamista; miten liiketoimintaa synnytetään? Biotalousklusteri voisi toimia kehikkona yritysverkostojen tukemiseksi ja T & K hankkeiden koordinoimiseksi ja innovaatioiden edistämiseksi. Klusteri toimisi siten osaltaan keskeisenä keinona luonnonvaraselonteon jalkauttamisessa käytännön tasolle. Tulisi miettiä mikä voisi olla biotalouden puulaakso (wood valley) ja miten se saadaan aikaiseksi Suomen olosuhteissa. Korkeakoulujen tarjoaman opetuksen ongelmana pidettiin sitä, etteivät ne tuota yrittäjiä. Ammattikoulutuksen puolella tilanne on parempi, vaikka yleisesti ottaen suomalaisten kiinnostusta yrittäjyyteen pidettiin verrattain alhaisena. Herätettiin ajatus siitä, onko Suomen koulutustaso ja liian korkea? Biotalous teemana on heijastunut koulutukseen, mm. Aalto yliopistossa, Itä Suomen yliopistossa sekä Viikissä. Biomassan kasvatus Suomessa puu on keskeinen biotalouden raaka aine. Maailmanlaajuisesti myös muut uusiutuvat bioraaka aineet, kuten oljet, korsi ja maatalouden jätteet ovat merkittäviä, elleivät jopa merkittävämpiä kuin puu. Puun ja muiden biomassojen eri käyttömuotojen yhteensovitusta ja optimointia tulisi tutkia lisää. 11

12 Sama koskee metsän muiden raaka aineiden kuten jäkälän, luonnon kasvien ja puoliviljeltyjen kasvien tuotannon yhteensovittamista puuntuotannon kanssa. Metsäpolitiikassa tulisi myös edistää metsien käytön eri muotojen eriyttämistä tehokasvatuksen, suojelun ja virkistyksen kesken. Tässä suhteessa on jääty kansainvälisestä kärjestä. Keskeiseksi kysymykseksi nousee miten eri käyttömuotojen tarve määritetään? Suomen nykyjärjestelmä on tietoinen valinta, koska on haluttu tuottaa monipuolisempaa luontoa. Markkinat Eettinen tuotanto, ml. ympäristötekijät voi olla markkinaetu. Suomessa tuotettu puu on "luomupuuta". Ongelmaksi nousee miten nämä arvot saadaan markkinaehtoisiksi. Kuluttaja ei hevillä maksa lisää. Metsäsertifioinnin suhteen keskusteltiin puuraaka aineen eriyttämistä plantaasi ja luonnonmetsien puuksi (luomupuu). Puun alkuperä luonnonmukaisista metsistä voi myös muodostua riskiksi verrattuna plantaaseilla tuotettuun puuhun (vrt. ero Suomen ja Ruotsin välillä luonnon ja plantaasimetsien määrityksessä). Tulevaisuudessa voi ilmetä vaatimuksia hakkuiden lopettamiseksi luonnonmetsien kaltaisissa metsissä. Osanottajien mielestä puun ekotehokkuutta on tutkittu tarpeeksi ja siitä on riittävästi tietoa. Pohdiskeltiin onko tämä tieto saavuttanut riittävässä määrin kuluttajat? Tulisiko asiaa edistää esim. viestinnän avulla? Aktiivisen viestinnän tarpeen taustalla on kysymys puun kilpailuasetelmasta suhteessa perinteisiin materiaaleihin esim. rakennusteollisuudessa. Lisäksi herää kysymys siitä voidaanko puun ekotehokkuus hyödyntää tuotteiden markkinoinnissa ja hinnoittelussa kuluttajille? Toisin sanoen voidaanko ympäristöarvot siirtää hintoihin? Puhdas vesi ja sen tarve biotalouden pohjana suosii Suomea maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Suomalaisen puhtaan veden ympärille tarvitaan vahva brändi. Biotalouden tuotteiden esteenä on edelleen mm. hallinnollisia esteitä ja sääntelyä, jotka suosivat perinteisiä tuotteita. Epäonnisesta hankkeesta mainittiin ksylitolin vienti Pohjois Amerikan markkinoille. Suomella on paljon tehtävää markkinoinnissa kansainvälisesti Omistusoikeudet ja omistajuus Suomessa jokamiehenoikeudet takaavat kaikille oikeuden metsien marjoihin ja sieniin. Metsän tuotteet pois lukien puu, ovat siis pääsääntöisesti julkista omaisuutta. Tätä pidettiin potentiaalisena haittana yrittäjyydelle. Toisaalta Lapissa todettiin olevan yrittäjyyttä joka ei välttämättä liity metsänomistukseen. Ekosysteemipalveluiden todettiin jo nyt aiheuttavan metsänomistajakustannuksia, esim. vesistöjen suojeluun tähtäävien rantametsävyöhykkeiden hakkuurajoitusten vuoksi. 12

13 Uhkatekijät Metisen käyttöön liittyvinä uhkatekijöinä mainittiin lyhyesti marjojen mahdolliset taudit (ekinokokki) sekä laajalle levinnyt puutiainen, joka voi vaikuttaa innokkuuteen liikkua metsissä. Kanadan ja Portugalin kaltaisia laajoja metsätuhoja ei pidetty todennäköisenä ilmastonmuutoksesta huolimatta. 13

14 LIITE 8 Työryhmä 2. Raaka ainevarat ja maankäyttö Pj. Karoliina Niemi, MTK Siht. Matti Mäkelä, MMM Raaka ainevarojen määrällinen ja laadullinen riittävyys sekä käytön kestävyys Puheenjohtaja totesi työpajan alustuksessa, että kuten niin globaalisti kuin alueellisestikin tavoitteena on matalahiilinen talous ja nykyistä parempi resurssitehokkuus. Uusiutuvien raakaaineiden kysyntä on jatkossa suurta, vaikka tuotannon materiaalitehokkuus paraneekin. Keskustelussa todettiin, että jatkossa vaaditaan myös luonnon suojelulta enemmän. Jotta raakaaineiden kysyntään voidaan jatkossa vastata, maankäytön tehokkuutta tulee optimoida nykyistä paremmin. Lisäksi jalostuksen kehittämisen avulla voidaan pienemmältä alalta saada enemmän raaka ainetta ja sekä parantaa raaka aineen hyvinkin spesifisiä laatuominaisuuksia. Keskustelussa nousi esiin näkökulma, että Suomi voi tulevaisuudessa erottua sillä, että luonnonsuojelu sovitetaan yhteen raaka aineen tehokkaan, mutta kestävän tuotannon kanssa luonnon kannalta paremmin kuin muualla. Jatkokeskustelussa keskityttiin raaka ainevarojen riittävyyteen ja maankäyttöön Suomessa, vaikka tiedostettiinkin kansallisten asioiden nivoutuva globaaliksi kokonaisuudeksi. Puheenjohtaja otti esille, että raaka ainevarojen määrällinen ja laadullinen riittävyys sekä käytön kestävyys voivat vaarantua laaja alaisten metsätuhojen seurauksena. Tuhojen yleistymisen riskit ovat olemassa ilmastomuutoksen ja raaka aineen kansainvälisen kaupan lisääntyessä, mikä lisää kansainvälisen yhteistyön merkitystä. Keskustelussa todettiin, että raakapuun tarkastukset rajoilla ovat nykyisin riittämättömiä, mutta resursseista ja kustannuksista johtuen tarkastukset tulevat jatkossakin olemaan otantaan perustuvia. Portugalissa esimerkiksi metsätalous ja raaka ainevarat ovat heikentyneet, koska mäntyankeroinen on tuhonnut metsiä laajasti. Todettiin, että myös metsänomistajan toiminta on ennaltaehkäisyssä ensiarvoista. Terve ja hyvin hoidettu metsä kestää paremmin eri tuhohyönteisien aiheuttamia hyökkäyksiä. Myös tutkimus esitettiin keinona vastata metsätuhojen aiheuttamiin uhkiin. Tutkimuksen tuloksena voidaan tulevaisuudessa kasvattaa puustoa, joka kestää paremmin sekä abioottisia että bioottisia tuhoja. Keskustelussa todettiin, että bio ja geenitekniikan hyödyntäminen jalostuksessa on mahdollisuus. Geenitekniikan käyttö tutkimuksessa hyödyntää myös perinteistä jalostusta. Geenitekniikan todettiin olevan tutkimusväline, joka lisää biologian ymmärrystä. Yhteenvetona todettiin, että perustutkimukseen tulee allokoida resursseja jatkossakin. Keskustelussa todettiin, että metsänomistajien päätökset määrittelevät lopulta raaka aineen saannin ja metsänomistajille on annettava tietoa siitä, mitkä heidän eri toimintojensa vaikutukset ovat. Lisäksi metsistä saatavat tuotteet olisi pysyttävä arvottamaan paremmin. Metsäomistajien tietämystä metsänhoidon eri vaihtoehdoista ja näiden vaikutuksista tulisikin lisätä. Lisäksi todettiin, että metsien tuotantoketjut ovat pitkiä, jolloin raaka ainetarpeiden tarkka 14

15 hahmottaminen vuosikymmenten päähän on haasteellista. Näin ollen metsien tuottamien tuotteiden monipuolisuudesta tulisi huolehtia. Lisäksi metsästä saatavat tuotteet tulisi hyödyntää täysimääräisemmin kestävyyden kriteerit huomioiden, jotta arvokasta uusiutuvaa raaka ainetta ei jäisi käyttämättä. Maankäytön muutosten vaikutus raaka ainevarojen riittävyyteen ja laatuun Keskustelussa todettiin, että maankäytön muutoksien aiheuttamat vaikutukset raaka ainevaroihin ovat globaalisti suuria kysymyksiä. Myös Suomessa maankäytön muutokset aikaansaavat pitkällä aikavälillä vaikutuksia raaka aineiden riittävyyteen ja laatuun. Vaikka biotalous voi syntyä hajautetusti vanhan tuotannon ympärille, keskustelussa todettiin, että biotalouden raaka aineiden tarve voi syrjäyttää maankäytössä vanhaa tuotantoa palvelevaa raaka ainepohjaa. Toisaalta jalostuksen kehittäminen voi johtaa siihen, että hyvinkin pieneltä pinta alalta voidaan saada riittävästi raaka ainetta esimerkiksi jonkin korkean arvonlisän biokemikaalin tuotannon tarpeisiin. Luonnonsuojelun lisääntyminen tunnistettiin osaksi maankäytön muutosta. Keskustelussa todettiin, että luonnonsuojelun lisäämisellä voidaan tarkoittaa suojelualueidenmäärän kasvattamista, mutta myös suojelualueiden tarkempaa valikointia luontoarvojen perusteella sekä olemassa olevien alueiden kunnostamista. Talousmetsien käytön tehostaminen antaa tilaa suojelualueiden lisäämiselle biotalouden raaka ainehuoltoa vaarantamatta. Keskustelussa pohdittiin yhteiskunnan roolia varmistaa raaka aineiden riittävyys. Lainsäädännön pitäisi olla tärkeä väline edistää kestävää metsätaloutta. Maankäytön muutokset esim. kaavoituksella tai luonnonsuojelualueiden muodostaminen ei saisi kohtuuttomasti haitata metsänomistajan mahdollisuutta harjoittaa metsätaloutta. Nykyisin maankäytön säätely on mekaanista ja osin kehittymätöntä, eikä kysymyksiä ole pohdittu laaja alaisesti. Maatalousmaan muuttaminen nopean kiertoaikaan perustuvaan energiapuuviljelyyn tunnistettiin eräänä maankäytön mahdollisena muutoksena. Toisaalta kuitenkin todettiin, että nykyiset ns. nopean kiertoajan puulajimme eivät ole kilpailukykyisiä. On myös selvää, että meille ei voi siirtää nopeakasvuisia puita, jotka eivät ole sopeutuneet ilmastoomme. 15

16 LIITE 9 Työryhmä 3. Tutkimus Pj. Leena Paavilainen, Metla Siht. Katja Matveinen Huju, MMM Tutkimuksella on selvä linkki uusiin tuotteisiin ja palveluihin, joita käsiteltiin biotaloustyöpajan toisessa työryhmässä. Keskusteltiin ensin siitä, mitä pitäisi tutkia, jotta voitaisiin siirtyä biotalouteen. Keskusteluun valittiin laaja näkökulma, koska palveluita ja tuotteita myydään maan rajojen ulkopuolelle. Keskustelu kuitenkin rajattiin sellaisiin biomassoihin, joissa metsä on mukana, koska kyseessä oli Kansallisen metsäohjelman työpaja. Raaka aine tai tuotevalikoimassa puu tai metsä olisi jotenkin mukana. Tunnistettiin, että maa ja metsätaloudella on linkkinsä, esimerkiksi metsäbiomassaa voidaan käyttää maanparannusaineena. Ohjaukseen liittyen esitettiin kysymys, mitkä ovat ne esteet, jotka haittaavat biotalouden kehittymistä, ja miten huomioidaan eri sektoreiden näkökulmat ja hallinnonalojen yhteistyö. Näitä esteitä pitäisi tutkia. Esimerkiksi laki estää maatalousjätteen käyttämisen energiantuotannossa. Perustutkimuksen merkitys nähtiin tärkeäksi. Biologiseen materiaaliin perustuvien innovaatioiden osalta materiaalin tuntemus on tärkeää. Esitettiin kysymys, mikä on metsäpuiden tutkimuksen biologinen perusta. Tarvitaan voimakas biologinen perustutkimus, jotta voidaan vaikuttaa esimerkiksi istutettavaan taimimateriaaliin. Tämänkaltaista tutkimusta tehdään jo Ruotsissa, ja se sopii parhaiten yliopistojen rooliin. Biologia ja ekologia pitää tuntea paremmin, myös esimerkiksi puiden yhteydessä elävät mikrobit. Tällainen tutkimus voisi auttaa esimerkiksi hajautettua energiantuotantoa. Puiden genomin tuntemus on tärkeää uusia bioinnovaatioita ajatellen. Genomitietoa saadaan pikaisestikin, jos rahoitus löytyy. Ganomien sekvensointi voidaan tehdä nyt hyvin paljon halvemmalla kuin kolme vuotta sitten. Myös puun juuriston mikrobit voidaan sekvensoida. Poppelin genomi on olemassa, ja Ruotsissa on menossa kuusen genomin sekvensointi. Helsingin yliopistossa yritetään saada rahoitusta koivun genomin sekvensointiin. Metsäpuiden genomien tunteminen suomalaistutkimuksen kautta olisi hyvää pr:ää. Biologisen ja ekologisen perustutkimuksen lisäksi biokemian tuntemus on tärkeää sekä luonnonkasvien ja niissä olevien yhdisteiden osalta että myös mikrobien ja niiden tuotteiden osalta. Hyödyllisten vaikutusten kautta voidaan löytää korkean jalostusarvon tuotteita. Tämä vaatii kuitenkin paljon perustutkimusta ja pitkäjänteistä rahoitusta. Mahdollisuuksia on sekä elävän puun että puunjalostuksen sivuvirtojen osalta. Yhtenä esimerkkinä on työpajan alustuksessa esiin tullut kuusen sivuoksasta saatu lignaani, mutta yhdisteitä voisi olla parempiakin. Myös haitalliset vaikutukset tulee tuntea. 16

17 Biotekniikkaa ja sen hyödyntämistä tutkitaan jo Ruotsissa, ja siellä yrityksetkin ovat mukana. Viikissä Biotekniikan laitoksella tehdään myös geeniteknologista tutkimusta perinteisen jalostuksen tutkimuksen ulkopuolella. Yliopistoissa tehdään lisäksi bioteknistä tutkimusta, joka perustuu pitkältä GMO tekniikoihin. GMO tekniikoita voidaan käyttää hyväksi myös perinteisessä jalostuksessa. Oulun yliopistossa on käynnissä Cost action GMO:ista. Siinä pyritään keräämään tietoa, mitä tapahtuu globaalisti GM rintamalla. Lääkkeiden osalta mahdollisuudet ovat valtavan suuret. Tarpeita on paljon. Aiemmin lääkkeitä kehitettiin luonnon rohdoksista, kuten aspiriini. Nykyään on ollut vallalla lähestymistapa, jossa valitaan ensin molekyyli ja haetaan lääkkeitä sitä kautta. Tällainen lähestymistapa on kuitenkin lisännyt lääkkeiden kehittämiskustannuksia. Kokonaan uudella mekanismilla vaikuttavia lääkkeitä on löydetty paljolti luonnosta. Molekyylejä ja mekanismeja löytyisi luonnosta paljon. Marjoista löytyy yhdisteitä. Puiden juuristossa elää mikrobeja, joiden tuottamille yhdisteille on tutkimuksissa löydetty täysin uusia biologisia vaikutuksia. Näitä vaikutuksia voitaisiin käyttää lääketieteessä hyväksi. Myös puulajien sisäoksista ja kuorista voidaan löytää uusia biologisia aktiivisuuksia. Arvokasta materiaalia on paljon, ja sillä on paljon potentiaalia, mutta sitä pitäisi pystyä tutkimaan järjestelmällisemmin. Hajautettuun biojalostamiseen liittyvät mahdollisuudet ovat merkittävät, mutta jäävät helposti lapsipuolen asemaan suuren mittakaavan prosessien tutkimuksen dominoidessa. Esimerkiksi energiapuolella on huomattu, että pienet yksiköt voivat toimia kannattavasti lähelläkin isoja yksiköitä. Skaalaedut asettuvat tutkimuksen ja kokemuksen kautta. Pitäisi tutkia, millaisia tuoteportfolioita on hajautetussa tuotannossa. Esitettiin kysymys, miten voitaisiin myös lyhyellä aikajänteellä saada uutta aikaan suhteellisen vähällä panostuksella. Esimerkiksi biohiilestä saataisiin sivutuotteita, poltettavaa ainesta, hiiltä nanoputkien rakentamiseen ja maanparannusainetta. Nopeasti saavutettavat hyödylliset tiedot voivat liittyä myös uusien, nyt jo selkeästi tulossa olevien prosessien mahdollistamiseen. Erottaminen vaatii omat prosessinsa, jos tavoiteltava aine on vaikkapa sadasosa puusta. Pitäisi analysoida lähitulevaisuudessa todennäköisesti realisoituvia prosesseja ja sivutuotteita. Erilaisia olemassa olevia prosesseja, kuten biohiili, pyrolyysiöljy ja biodieselprosessit, pitäisi käydä läpi tarkasti uusien tuotteiden näkökulmasta. VOC:it ovat yksi käytännön esimerkki. Puuta haluttaisiin käyttää sisustusmateriaalina, mutta niistä haihtuu VOC:eja. Pitäisi tutkia, mitkä ovat VOC:ien terveysvaikutukset ja niiden yksittäisten komponenttien, jotka siitä haihtuvat. Mukaan tarvittaisiin lääke ja sisäilmatieteilijöitä, mutta rahoitusta tällaiselle tutkimukselle on vaikea löytää. Tutkimusaiheeksi esitettiin myös, miksi ylipäätään pitäisi siirtyä biotalouteen. Puun lisäksi tärkeitä ovat metsän muut biomassat. Eri biomassoista saadaan toisiaan täydentäviä, rinnakkaisia materiaaleja, joita on mahdollista kasvattaa rinnakkain. Esitettiin kysymys, miten erilaisten tuotteiden yhteistuotanto järjestetään järkevästi. Tarvitaan keinoja arvottaa eri muotoja. Olennaisia ovat biotalouteen liittyvät raaka ainevirrat ja infrastruktuuri. Biotaloudessa logistiikka muuttuu nykyisestä. 17

18 Biotaloudessa järkevää ovat raaka aineiden substituutiot: käytetään vaihtoehtoisesti puuta, turvetta, maatalouden sivutuotteita. Toiseksi käsiteltiin kysymystä, ovatko T&K rakenteet kunnossa, liittyen sekä organisaatioihin että niiden väliseen yhteistyöhön. Itä Suomen yliopistossa suunnitellaan koulutusohjelmaa, jossa ovat mukana biologia, metsätiede ja lääketiede. Oulun yliopistossa on vihreän kemian ja biotuotannon maisteriohjelma, jossa mukana ovat biologia, kemia, prosessitekniikka ja biotuotantotalous. Uusia koulutusohjelmia on myös Helsingin yliopistossa ja Aalto yliopistossa. Biotalouteen liittyvä suunniteltu toiminta olisi hyvä kartoittaa. Eri alojen välinen yhteistyö on tärkeää. Suomi on liian pieni maa kilpailuun. Resurssien kohdentaminen on tärkeää. Resursseja menee hukkaan, jos samoja asioita tutkitaan monissa paikoissa. Suomessa pitäisi miettiä, mihin suuntaan täällä halutaan ajaa asioita. Tarvittaisiin koordinaatiota resurssien kohdentamiseksi yhteistyössä. Tuotiin esille, että yliopistoilla on paljon tietoa ja taitoa, mutta niiden tutkijat eivät perinteisesti ole hyvin verkottuneita. Tutkimustiedon jalkautuksen rakenteita pitäisi kehittää, jotta liiketoiminta olisi mukana. Pitäisi aidommin koordinoida hyvää yhteistyötä. Vähäiset resurssit pitäisi kohdentaa siten, että asiantuntijat ja tutkimus ja kehitystoiminta etenisivät yhdessä. Isoissa hauissa toimivia ovat aiehaut. Rahoittaja voisi tässä vaiheessa koordinoida samansuuntaisia hakemuksia yhteen; voitaisiin yhdistää poikkitieteellistä tutkimusta. Ideahaku vähentäisi myös turhaa työtä. Tätä on jo tehtykin, mutta voisi tehdä enemmän. Tuotiin esille, että ylhäältä ohjatun koordinaation toimivuus on rajallista, mutta rahalla voidaan vaikuttaa haluttuun suuntaan. Haussa voisi olla mainittuna, miltä aloilta, maista tms. tulee olla edustus konsortiossa. Tuotiin esille, että Sitra on Suomessa hyvä instrumentti. Siellä tehdään kokeiluja. Esimerkkinä tällaisesta kokeilusta esitettiin uusien palveluyrittäjyyden liiketoimintakonseptien eteenpäin vieminen Maamerkit ohjelman puitteissa. Esitettiin, että T&K rakenteet ovat kunnossa, mutta hajanaiset. Aalto yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistyö ei toimi kunnolla, eikä myöskään vaikkapa Aalto yliopiston sisällä. Myös tutkimuslaitosten ja yliopistojen yhteistyössä on parantamisen varaa. Eri yliopistoillakin voisi olla eri painopistealueita. Biotalouden tutkimukseen pitäisi saada monitieteisiä tutkimusryhmiä, jotka olisivat kansainvälisiä ja jotka toimisivat yhdessä pidempikestoisesti kuin pelkältä hankepohjalta. Yhteistyötä lisäisi esimerkiksi valtakunnallinen biotalouden tutkijakoulu. Tosin tuotiin esille, että tuleva tutkijakoulu uudistus saattaisi estää tällaisen syntymisen. 18

19 Yhteistyötä lisää myös sijoittuminen samalle kampukselle. Esimerkiksi Oulussa monet sektoritutkimuslaitoksista ovat sijoittuneet Oulun yliopiston sisälle. Tämä lisää mahdollisuuksia yhteistyöhön, koska ihmiset ovat saman katon alla tapahtuvan kävelymatkan päässä. Kolmanneksi keskusteltiin tutkimustiedon viennistä käytäntöön. Tuotiin esille, että pitäisi olla jalkauttajahenkilöitä. Toinen keino voisivat olla yhteiset keskustelutilaisuudet. Firmojen tutkimuksesta ja prosessien kehittämisestä puuttuu pitkälti perustutkimuksen tuntemus. Insinöörit eivät ymmärrä, mitä biologit puhuvat ja päinvastoin. Tarvittaisiin välittäjähenkilöitä. Esitettiin, että yliopistokoulutusta saaneita asiantuntijoita voisi siirtyä firmoihin siirtämään tutkimustietoa käytäntöön ja toisaalta yrityspuolen ihmisiä voisi olla osittaisviroissa yliopistoissa. Siis yliopistosta siirryttäisiin joustavasti yritykseen ja yrityksestä yliopistoon. Liiketoimintanäkökulma pitäisi tuoda vahvemmin myös yliopiston puolelle. Yliopistoissa on jo olemassa kursseja yrittäjyydestä, esimerkiksi Helsingin yliopistossa sekä bio että metsäpuolella. Opetukseen voisi kuulua bioalan yrittäjyyttä sekä harjoittelua firmoissa. Oulun yliopiston uudessa vihreän kemian ja biotuotannon maisteriohjelmassa onkin jo harjoittelut firmoissa. Tuotiin esille myös, että ehkä pitäisi kehittää myös sitä, kuinka monet opiskelijoista haluavat yrittäjiksi. Yrittäjyys on meillä niin vaikeaa, ettei sitä haluta. Tuotiin esille, että Viikissä on ollut opastusta bioalan firmojen aloittamiseen, mutta harvat ovat siitä tienneet. Lisäksi pitäisi opettaa markkinointia ja tuotteisiin liittyvää palvelukonseptia. Ei riitä, että on hyvä tuote ja jonkinlainen bisnes, jos sitä ei viedä kunnolla markkinoille ja osata mainostaa. Useisiin tuotteisiin kannattaisi lisätä myös palvelu. 19

20 LIITE 10 Työryhmä 4. Koulutus Pj. Pia Lahti, Aalto yliopisto Siht. Martta Fredrikson, MMM Pääviestit Koulutusta on uudistettava edelleen. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välistä yhteistyötä tulee lisätä, jotta vältetään päällekkäisyydet ja sekaannukset uusissa koulutuskokonaisuuksissa. Koulutuksen vetovoimaisuutta parannetaan. Myös nimen on vastattava todellisuutta, esim. biotalousala. Hakupainetta kasvatetaan aloituspaikkoja vähentämällä (ainakin teknilliset yliopistoopetus). Yrittäjyyteen tukeminen otetaan osaksi koulutuksen rakenteita vastuullisesti. Yliopistotason koulutusohjelmien rakentaminen Koulutuksessa on jo ollut isoja uudistuksia, mm. Helsingin yliopiston metsätieteiden laitokset yhdistyivät ja tutkinnot uudistettiin samalla ja Aalto yliopiston teknillinen korkeakoulu lakkautti puunjalostuksen tutkinto ohjelman ja kehitti uuden biotuotetekniikan tutkinto ohjelman. Myös muissa kouluissa uudistustyö on käynnissä. Vielä on silti paljon parannettavaa ja uudistamista on jatkettava. Koska ala ja sen myötä koulutuksen tarpeet muuttuvat nopeaan tahtiin, on syytä vahvistaa perustaa eli tehdä mm. kandidaatin tutkinnosta sisällöltään laajempi ja vahvempi. Vahvan perustan päälle on helpompi rakentaa vaadittavaa erikoisosaamista (maisteri /DI vaiheessa). Yliopistotasoisen koulutuksen rakentamisessa on tärkeää tehdä yhteistyötä myös ammattikorkeakoulujen kanssa, jotta päällekkäisyyksiltä ja sekaannuksilta vältytään. Eri toimijoiden verkostoitumista on siis parannettava ja pysyttävä ajan tasalla siitä mitä opetetaan missäkin. Siten saadaan koulutusta samalla myös tehokkaammaksi. Esimerkkinä yhteistyön parantamisesta kerrottiin Aaltoyliopistolla (KMO:n koulutustyöryhmän toimesta) järjestettävät "biotreffit" , jotka aloitetaan kuuntelemalla mitä opetetaan missäkin. Todettiin myös, että tavoitevalmistumisajoista on syytä pitää kiinni. Koulutuksen vetovoimaisuus Suurta huolta aiheuttaa se, miten ei suosituille aloille saadaan päteviä opiskelijoita. Keskustelussa tuotiin esille koulutuksen "huoltovarmuus", joka takaa hyvien opiskelijoiden ohjautumisen myös näille aloille. Tästä huoltovarmuudesta täytyisi olla jonkinlainen tae. Keskustelussa esitettiin koko metsäala termin uudistamista, koska nykyisellään se johtaa opiskelijoita muualle, kun mielikuva metsäalasta ei vastaa todellisuutta. Suomen metsäyhdistyksen 20

21 koordinoima Metsä puhuu kampanja on tehnyt hyvää työtä tämän suhteen. Vastaaville kampanjoille on tarvetta myös jatkossa. Esimerkkinä metsäalan huonosta vetovoimasta kerrottiin Etelä Karjalan lukioiden metsäteollisuuslinja hanketta, jossa opintoihin sisältyy mm. työharjoittelu metsäfirmassa ja yhteistyötä Lappeenrannan teknillisen yliopiston kanssa. Kiinnostus linjaa kohtaan on ollut kuitenkin vähäistä. Metsäala olisi saatava oikeasti tutuksi mm. kouluvierailujen kautta. Kuvitelmat metsäalasta eivät vastaa todellisuutta: luullaan, että työ tapahtuu vain kumisaappaissa metsässä vaikka mahdollisuuksia on todella laajasti. Pohdittiin, auttaisiko nimenvaihdos esimerkiksi biotalouden koulutusalaksi, jonka alle tulisivat kaikki biotalouden eri opinnot. Vastaisiko se paremmin todellisuutta monipuolisesta alati muuttuvasta metsäalasta? Metsäala ei ole ainoa vetovoimaongelmasta kärsivä ala, myös esimerkiksi maanmittaus alalle ei hakeuduta koska alan mahdollisuuksia ei tunneta kunnolla. Keskustelussa todettiin, että sisäänottomääriä tulee pienentää. Näin saadaan säilytettyä hakupaine ja tarkempi valinta opiskelijoiden suhteen. Joustavuutta opintoihin Opintojen joustavuutta halutaan lisätä, jotta opiskelijan oma opintopolku olisi mahdollista muokata mielenkiintoisemmaksi. Käytännössä tämä tarkoittaisi mm. parempaa joustavuutta sisällyttää eri yliopistoissa käytyjä opintoja omaan tutkintoon ja lisää yhteistyötä yliopistojen välille. Tekniikan alalla (ainakin aalto yliopisto) vähennetään kandidaatinohjelmia, jolloin kandidaatintutkinto antaa vahvan yleiskäsityksen alasta, mikä mahdollistaa laajemman valinnanvapauden DI opintojen suhteen. Samaa mallia ehdotettiin muuallekin: erotetaan kandi ja maisterivaihe Bolognan prosessin mukaisesti selkeämmin toisistaan. Kandidaatin tutkinto antaisi laajan perustan ja maisterivaiheessa voisi syventää ja tarkentaa ymmärrystä ja tietämystä, kehittää asiantuntijuutta. Kun puunjalostuksen tutkinnon nimi vaihdettiin biotuotetekniikkaan, sisääntulopisteet kohosivat ja samalla myös opiskelijoiksi valittujen taustat muuttuivat (pkseudulta enemmän). Yrittäjyyteen kannustaminen Yrittäjyyteen kannustamisen haasteeseen on vastattava. Korkeakouluihin olisi saatava jonkinlainen ympäristö yrittäjä henkisille opiskelijoille. Tarvitaan uusi konsepti, jolla teollisuus, yritykset ja oppilaitokset lähentyisivät. Näin varmistettaisiin myös koulutuksen vastaaminen työvoiman tarpeisiin. Onnistuneita hankkeita on ollut muutamia, esimerkiksi Uusi Tehdas Tampereella ja Aalto yliopiston Venture Garage. Todettiin myös, että yrittäjyyttä ei voi täysin opettaa. Siksi yrittäjyyteen tuleekin kannustaa ja luoda mahdollisuuksia (rakenteita) niin, että yrittäjähenkiset opiskelijat saavat tarvitsemansa tuen hyvän idean eteenpäinvientiin. Yrittäjyyden kuva metsäalalta on usein vääristynyt, koska isot yritykset vievät huomion. Myös pieniä yrityksiä kuitenkin on! Mitä yrittäjyys metsäalalla vaatii? 21