Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO 24/2009 vp Valtioneuvoston selvitys komission valkoisesta kirjasta "Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä" Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 24 päivänä huhtikuuta 2009 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen komission valkoisesta kirjasta "Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä" (E 45/2009 vp) ympäristövaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - yksikönpäällikkö Tiina Jortikka-Laitinen, ulkoasiainministeriö - koordinaattori Tiia Yrjölä, maa- ja metsätalousministeriö - yli-insinööri Antti Irjala, ympäristöministeriö. Lisäksi valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon Ulkopoliittiselta instituutilta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus Komission valkoinen kirja luo puiteohjelman haavoittuvuuden vähentämiseksi ilmastonmuutoksen vaikutuksille EU:ssa. Se perustuu sopeutumisen vihreään kirjaan, joka on annettu vuonna 2007, ja muihin selvityksiin. Puiteohjelma on muotoiltu siten, että se kehittyy uusien käytettävissä olevien tietojen mukaan. Se täydentää jäsenmaiden kansallista toimintaa ja tukee laajempia kansainvälisiä ponnisteluita ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Valmisteilla olevassa kansainvälisessä ilmastosopimuksessa käsitellään hillinnän lisäksi myös sopeutumista. Euroopan talouden elvytyssuunnitelman tavoitteiden mukaisissa linjauksissa kohti luovaa, tietopohjaista taloutta voidaan ottaa huomioon ilmaston kestävyys. Ilmastonmuutoksesta annettiin valkoisen kirjan yhteydessä myös kolme sektorikohtaista selvitystä: maatalous, terveys sekä vesi, rannikko ja meret. Muita sektorikohtaisia selvityksiä esitellään mahdollisesti myöhemmin. Sopeutumiseen liittyvän yhteistyön edistämiseksi komissio aikoo perustaa ohjausryhmän ja sihteeristön. Ohjausryhmä muodostetaan kansallisten ja alueellisten sopeutumisohjelmien valmistelusta vastaavista jäsenmaiden edustajista. Ryhmä kuulee kansalaisjärjestöjä ja tiedeyhteisöä, ja ohjausryhmän työtä tukemaan asetetaan useita avainalojen (maa- ja metsätalous, luonnon monimuotoisuus, vesi, energia jne.) kehitykseen keskittyviä teknisiä ryhmiä. E 45/2009 vp Versio 2.0

2 Ohjausryhmä osallistuu edellä mainittujen neljän pilarin kehittämiseen ja auttaa näin EU:n strategian kehittämistä ja jäsenmaiden kansallisten sopeutumisstrategioiden laatimista. Ohjausryhmässä tarkastellaan myös sitä, millä tasolla toimet olisi parhaiten toimeenpantavissa. Ensimmäisessä vaiheessa ohjausryhmä keskittyy tietopohjan vahvistamiseen, erityisesti tietopalvelujärjestelmän perustamiseen. Yhteisön ja jäsenvaltioiden toimiksi ehdotetaan seuraavaa: Päätetään ohjausryhmän (IASG) perustamisesta mennessä. Rohkaistaan kansallisten ja alueellisten sopeutumisstrategioiden laatimiseen siitä näkökulmasta, että strategia voi olla pakollinen vuodesta 2012 alkaen. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto pitää komission tiedonantoa ilmastonmuutokseen sopeutumisen puiteohjelmasta Euroopassa (White Paper, Adapting to climate change: Towards a European framework for action) tarpeellisena. Tiedonanto jäsentää ilmastonmuutokseen sopeutumisen ilmastonmuutoksen hillitsemistoimien kiireellisenä täydentäjänä. Sopeutumisvalmiuksien kasvattaminen on erityisen tärkeää EU:n haavoittuvimmille alueille ja toimialoille. Valtioneuvosto katsoo, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen on ensisijaisesti paikallista ja kansallista vastuualuetta, mutta yhteisön toiminta voi tukea varhaisten ja kustannustehokkaiden toimien käynnistymistä ja edistymistä jäsenvaltioissa. Tiedonannossa on kuvattu oikealla tavalla vastuualueet sopeutumisvalmiuksien lisäämisessä ja yhteisön mahdollisuudet tukea jäsenvaltioiden toimintaa. Yhteisötason eri toimien ja politiikkojen keskinäiseen yhdenmukaisuuteen tulee sopeutumisvalmiuksien kasvattamisen kannalta kiinnittää riittävää huomiota. Valtioneuvosto pitää hyvänä, että tiedonanto korostaa tätä näkökulmaa etsien sopeutumistoimia, joiden toteuttamisesta yhteisötasolla on lisäarvoa kansallisille pyrkimyksille. Valtioneuvosto pitää hyödyllisenä koordinoituja toimia EU:n piirissä, ja siinä mielessä esitetty ohjausryhmä (IASG) voi olla käyttökelpoinen ratkaisu. Samoin ehdotus tietopalvelujärjestelmästä sopeutumistoimien edellyttämän tietopohjan lisääjänä voi tulla kysymykseen, jos se voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti käyttäen hyväksi nykyisiä järjestelmiä. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Komission valkoisessa kirjassa määritellään puiteohjelma haavoittuvuuden vähentämiseksi ilmastonmuutoksen vaikutuksille EU:ssa. Komission valkoisen kirjan sopeutumistoimet ehdotetaan toteutettaviksi kahdessa vaiheessa: ensimmäisessä vaiheessa luodaan pohja kattavalle EU:n sopeutumisstrategialle ja toisessa vaiheessa aloitetaan strategian toimeenpano. Valiokunta toteaa, että ilmastonmuutoksen tehokkaalla hillinnällä voidaan vähentää, hidastaa tai välttää monia kielteisiä vaikutuksia. Mahdollisuus siihen, että ilmastonmuutoksesta voi tulla kumulatiivinen, itseään ruokkiva prosessi, jota ei voida pysäyttää, on kuitenkin todennäköisempi kuin vielä muutama vuosi sitten. Ilmastotutkijat korostavat aiempaa painokkaammin epälineaaristen ja äärimmäisten ilmastonmuutosten mahdollisuutta. Ilmastonmuutos voi käynnistää ilmaston lämpenemistä voimistavia tai heikentäviä palauteilmiöitä, jotka voivat epälineaarisesti johtaa äärimmäisiin vaikutuksiin, kuten Pohjoisen jäämeren jääpeitteen sulamiseen tai valtamerten kiertoliikkeen nopeaan muutokseen. Parasta ja kustannustehokkainta sopeutumista ilmastonmuutokseen on koko ilmiön tehokas hillitseminen. Valiokunta korostaa, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen ei saa viedä tilaa niiltä keskeisiltä poliittisilta prosesseilta, jotka tähtäävät ilmastonmuutoksen globaaliin hillitse- 2

3 miseen. Tehokkailla sopeutumistoimenpiteillä voidaan vähentää monia ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia, mutta ilmastonmuutoksen edetessä sopeutumistoimenpiteiden teho todennäköisesti heikkenee ja sopeutumistoimien kustannukset kasvavat jyrkästi. Valiokunta toteaa varhaisilla ennakoivilla sopeutumistoimilla saavutettavan merkittäviä hyötyjä verrattuna siihen, että sopeutumistoimenpiteisiin ryhtymistä lykätään tarkkojen ilmastonmuutosta koskevien tietojen hankkimiseksi. Haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle voidaan vähentää kestävän kehityksen mukaisilla toimilla ja vähähiiliseen yhteiskuntaan suuntaamisella, koska näin vahvistetaan ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumiskykyä rinnakkain. Valiokunta kannustaakin erilaisten kestävän kehityksen edistämisohjelmien kytkemiseen nykyistä tiiviimmin mukaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Valiokunta korostaa, että ilmastonmuutokseen sopeutumista on käsiteltävä laajana globaalina kysymyksenä, johon sisältyy ekologisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Ilmastonmuutos tulee olemaan lähivuosikymmenten suuri haaste maailmantaloudelle. Suomessa monet ilmastonmuutoksen keskeiset haitalliset vaikutukset tulevat olemaan välillisiä. EU:n ulkoisen ulottuvuuden kannalta komission tiedonanto ilmastonmuutokseen sopeutumisen puiteohjelmasta Euroopassa on Suomen aiempien linjausten mukainen. Ilmastonmuutos muodostaa vakavan uhan kehitykselle erityisesti maailman köyhimmissä ja haavoittuvimmissa maissa. Valiokunta katsoo, että valkoisen kirjan suositukset ilmastonmuutoksen vaikutusten huomioimisesta laajemmin EU:n turvallisuus-, kehitys- ja maahanmuuttopolitiikoissa ovat kannatettavia. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen tulee sisällyttää kattavasti elementtinä kaikkiin EU:n ulkosuhdepolitiikkoihin. Tätä kautta lisätään politiikan vaikuttavuutta ja estetään se, että EU omalla toiminnallaan vaikeuttaa kehitysmaiden tavoitetta toimeenpanna ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtääviä toimia. Ilmastonmuutos yhdistettynä köyhien maiden muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin voi aiheuttaa näissä maissa jatkossakin poliittista epävakautta. Todennäköisesti laajeneva ilmiö saattaa myös olla ilmastopakolaisuuden huomattava kasvu tulevaisuudessa. Ilmastonmuutos aiheuttaa resurssiniukkuutta heikentämällä esimerkiksi globaalia ruokaturvaa tai vähentämällä asuinpinta-alaa rannikoilla, joka taas voi johtaa muuttoliikkeisiin ja kilpailun kiristymiseen niukkenevista luonnonvaroista. Ilmastopakolaisuus tulee kyetä määrittelemään jatkossa ja samalla tulee huomioida muutkin muutostarpeet kansainvälisessä oikeusjärjestelmässä. Kärjistyneimpiä ilmastonmuutoksen seurauksia saattavat olla ääritapauksissa jopa valtioiden sortumiset ja väkivaltaiset konfliktit. Muuttopaine etelästä ja kaakosta Eurooppaan saattaa lisääntyä huomattavasti. Kansainvälisen yhteistyön syntymistä tulee tukea ja edistää kumppanuusajattelua sopeutumistoimenpiteiden toteuttamiseksi. Valiokunta katsoo, että kansainvälisten järjestöjen työnjakoa sopeutumisessa tulee selkiyttää. Teknologian siirtoa kehitysmaiden ulottuville tulee myös tehostaa nykyisestä. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen tulee kansainvälisellä tasolla systemaattisesti valtavirtaistaa ja integroida eri sektorien ohjelmiin ja strategioihin, jotta varmistetaan toiminnan vaikuttavuus, tehokkuus ja kestävyys. Kehityspolitiikan näkökulmasta tämä on toimiva tapa: on luotava yhteisymmärrys toimista, joilla vahvistetaan ilmastonmuutokseen sopeutumista, sovittava yhdessä toiminnan prioriteeteista ja kunkin osapuolen rooleista. Suomen kehityspoliittinen ohjelma korostaa, että kehitysmaille kanavoitavan kehitysavun on oltava ympäristöllisesti kestävää ja sen tulee tukea kehitysmaiden sopeutumista ilmastonmuutokseen. Tärkeätä on kokonaisvaltainen lähestymistapa. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen osalta tehokkaita toimenpiteitä tulee suunnata erityisesti kaikkein köyhimpien ja haavoittuvimpien alueiden, maiden ja ihmisryhmien selviytymisedellytysten vahvistamiseen. Sopeutumistarpeiden määrä riippuu paljolti ilmastonmuutoksen hillitsemisen tuloksellisuudesta. Kaikkien maiden tulee osallistua kykyjensä ja vastuidensa mukaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Uusiutuvaan 3

4 energiaan perustuva energiatalousjärjestelmä, kestävä metsä- ja maatalous, biodiversiteetin suojelu sekä väestöpolitiikka ovat esimerkkejä sektoreista, joilla voidaan kehitysmaaolosuhteissa tehokkaasti edesauttaa sekä ilmastonmuutoksen hillintää että siihen sopeutumista. Muutokset veden kiertokulussa voivat aiheuttaa äärimmäisen kuivuuden lisääntymistä ja aavikoitumista, mutta myös tulvia ja merenpinnan kohoamista johtaen rannikkoalueiden ja kosteikkojen tuhoutumisiin sekä makeavesivarojen ehtymiseen. Näihin varautuminen on keskeinen kysymys kehitysmaiden sopeutumisstrategioiden laadinnassa ja toteutuksessa. Valiokunta korostaa sopeutumiseen liittyvien toimintavalmiuksien vahvistamista ja sopeutumisnäkökulman integroimista kaikkeen suunnitteluun. Ilmastonmuutokseen sopeutumisella on läheinen yhteys luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Ilmastonmuutoksen biodiversiteetille aiheuttamien riskien vähentämiseksi on tärkeätä integroida sopeutumistoimet kaikille yhteiskuntasektoreille. Ekosysteemien ja lajien sopeutumismahdollisuuksien parantamiseksi voidaan esimerkiksi vahvistaa suojelualueverkostoja. Valiokunta pitää tärkeänä, että selvitetään mahdollisuudet perustaa kansainvälinen hallitustenvälinen tieteellinen biodiversiteettipaneeli, joka toimisi samalla periaatteella kuin ilmastonmuutospaneeli IPCC. Keskeisimmät ilmastonmuutokseen sopeutumisen haasteet liittyvät Suomessa tulviin, poikkeuksellisten sääilmiöiden lisääntymiseen, rakentamisen vaatimusten kasvuun, vesiolosuhteiden muutoksiin sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Valiokunta korostaa, että elintärkeiden luonnon ekosysteemipalveluiden kykyyn kestää ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ilmastonmuutoksen seurauksena biodiversiteettiä voi Suomessakin uhata monin paikoin taantuminen ja häviäminen. Lisäksi ilmastonmuutos myös lisännee ihmistoiminnan levittämien haitallisten vieraslajien nopeaa leviämistä Suomessa. Valiokunta toteaa, että Suomi laati vuonna 2005 ensimmäisenä maailmassa ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian, joka on osa kansallista energia- ja ilmastostrategiaa. Sopeutumisstrategia on sisällytetty eri toimialojen suunnitteluun ja kehittämiseen. Strategian toimeenpanon edistämiseksi Suomessa käynnistettiin vuonna 2006 sopeutumistutkimusohjelma ISTO tietopohjan laajentamiseksi ja sopeutumistoimien suunnittelemiseksi. Valtioneuvoston päättämässä valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden tarkistuksessa on ilmastonmuutokseen sopeutuminen yhtenä keskeisenä teemana. Erityisesti alueidenkäytön suunnitteluun liittyvät kysymykset ilmastonmuutokseen sopeutumisesta tulee ratkaista kansallisella tasolla. Ympäristöministeriössä valmistui vuonna 2009 toimintaohjelma hallinnonalan ilmastonmuutokseen sopeutumisesta. Kansallisen sopeutumisstrategian toimeenpanon arviointiraportti julkaistaan kesällä 2009, ja ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia on suunniteltu uusittavaksi lähivuosina. Valiokunta pitää tärkeänä, että kansallista sopeutumisstrategiaa uudistettaessa otetaan kattavasti huomioon EU:n vastaava strategiatyö ja nykyistä laajempi kansainvälinen yhteistyö. Yhtyen valtioneuvoston kantaan valiokunta katsoo, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen on ensisijaisesti paikallinen ja kansallinen tehtävä, mutta yhteisön toiminnalla voidaan tukea varhaisten ja kustannustehokkaiden toimien käynnistymistä ja edistymistä jäsenvaltioissa. EU:n yhteisillä toimenpiteillä on tärkeätä tukea kansallisia toimenpiteitä ja edistää jäsenmaiden mahdollisimman laajaa tiedon ja kokemusten vaihtoa. Valiokunta pitää EU:n toimien koordinointia perusteltuna ja esitystä sopeutumista koskevasta ohjausryhmästä ja tietopalvelujärjestelmästä asianmukaisena. Ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset eivät noudata valtioiden rajoja, joten toimien koordinointi ja parhaiden käytäntöjen jakaminen EU-maiden kesken on kustannustehokas tapa edistää sopeutumista. Valiokunta toteaa lopuksi, että yhteisötason toimenpiteillä voidaan kokonaisvaltaisesti tukea ja edistää myös kansallisia toimenpiteitä. Yhteisen tietopohjan rakentaminen edellyttää EU-tasolla tietojärjestelmien ja tietokantojen ke- 4

5 hittämistä tiedon sisältöön, laatuun sekä tiedonsiirtoon liittyvissä kysymyksissä. Valiokunta korostaa, että ensisijaisesti tulee hyödyntää jo nykyisin olemassa olevia järjestelmiä. Lausunto Lausuntonaan ympäristövaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan edellä esitetyin painotuksin. Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 2009 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Susanna Huovinen /sd vpj. Pentti Tiusanen /vas jäs. Christina Gestrin /r Rakel Hiltunen /sd Tanja Karpela /kesk Timo Kaunisto /kesk Timo Korhonen /kesk Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Jaakko Autio. vjäs. Merja Kuusisto /sd Kimmo Tiilikainen /kesk Oras Tynkkynen /vihr Pauliina Viitamies /sd Marko Asell /sd Unto Valpas /vas. 5