SÄKKIJÄRVI-SÄÄTIÖN TOIMINNASTA

Transkriptio

1 SÄKKIJÄRVI-SÄÄTIÖN TOIMINNASTA Jatkosodan päätyttyä evakkopitäjien kunnallinen toiminta lakkautettiin. Käytännön asioiden hoitamiseksi sisäasiainministeriö asetti työrukkaseksi kunnanhoitokunnan. Siihen nimettiin kunnallishallinnon johtotehtävissä olleita henkilöitä. Säkkijärven kohdalla puheenjohtajaksi tuli kunnanhallituksen puheenjohtaja Heikki Hovi ja sihteeriksi kunnansihteeri Kerttu Könönen. Juoksevien asioiden hoitamisen lisäksi kunnanhoitokunnan jäseniä alkoi askarruttaa se, miten eri puolille maata hajaantuneisiin pitäjäläisiin voitaisiin pitää yhteyttä. Erityisesti Kerttu Könönen ja Säkkijärven kappalainen Heikki Immonen alkoivat miettiä yhteydenpitokeinoja. Tuloksena oli Säkkijärvilehden perustaminen. Lehti alkoi ilmestyä maaliskuussa Se sai heti myönteisen vastaanoton ja sen levikki kasvoi nopeasti. Lehden päätoimittajaksi tuli kappalainen Heikki Immonen. Se antoi lehdelle myös hengellistä ulottuvuutta. Lehden ensimmäisessä numerossa päätoimittaja kirjoitti, että...seurakuntalaiset ovat hajalla, mutta pitäköön tämä lehti edes jossain määrin yhteyttä. Evakkojen kokoontumista yhteiseen tilaisuuteen pidettiin myös tärkeänä. Jo kesällä 1945 järjestettiin Loviisassa ensimmäiset Säkkijärvi-juhlat. Molemmat ovat osoittautuneet onnistuneiksi ratkaisuiksi. Lehden levikki on edelleen hyvä ja kesäjuhlat keräävät vuosittain sadoittain yhteen säkkijärveläisiä ja ystäviä. Kunnanhoitokunnan jäsenet Heikki Hovin johdolla alkoivat kantaa huolta säkkijärveläisten kohtaloista erityisesti sen jälkeen, kun evakkopitäjien kunnallinen toiminta lopullisesti lopetetaan vuoden 1948 lopussa. Niinpä jo edellisenä vuonna alettiin suunnitella Säkkijärvi-säätiön perustamista; säätiön, joka ottaisi tehtäväkseen säkkijärveläisten asioiden hoitamisen. Tärkeimpänä tavoitteena oli Säkkijärven historian aikaansaaminen. Säkkijärvi-lehden numerossa 4/47 kehotettiin säkkijärveläisiä yhteisöjä järjestämään lopettamiskokouksia Kouvolassa pidettävien pitäjäjuhlien yhteyteen. Toimintansa lopettavia yhteisöjä pyydettiin myös luovuttamaan varansa historian kirjoittamiseen. Vaikka säätiötä ei vielä ollut perustettu, oli lehden numerossa 6/47 viittaus Vilajärvi-säätiöön varojen vastaanottajana. 11/47 numerossa oli uutinen säätiön perustamisaikeista.

2 2. Säkkijärvi-säätiön perustaminen käynnistyi 25. päivänä lokakuuta Silloin kokoontui joukko säkkijärveläisiä vaikuttajia Loviisassa valmistelemaan Säkkijärvi-säätiön perustamista. Kokouksessa valittiin toimikunta laatimaan sääntöluonnosta. Valmistelutoimikuntaan valittiin Heikki Hovi (puh.joht.) Juho Tommiska, Väinö Ahola, Ville Anttilainen ja Ilmari Lahti. Valmistelutyö eteni nopeaa tahtia. Jo marraskuun 23. päivänä 1947 pidettiin säätiön perustava kokous Inkeri Savelaisen (os.mutru) kotona Myllykoskella. Säätiö rekisteröitiin säätiörekisteriin tammikuun 12. päivänä 1948 ja sen kotipaikaksi tuli Valkeala. Valkealasta oli tullut keskeisin säkkijärveläisten sijoituskunta. Ulkopoliittisista syistä säätiön nimeksi piti ottaa Vilajärvi säätiö. Nimi kuitenkin voitiin "oikaista" jo seuraavana vuonna Säkkijärvi-säätiöksi. Säätiön perustamisen teki mahdolliseksi Säkkijärven Yhteiskoulun kannatusyhdistyksen ja Säkkijärven Manttaalikunnan lahjoittamat varat perustettavan säätiön peruspääomaksi. Myöhemmin myös eräät muut toimintansa lopettaneet säkkijärveläiset yhteisöt lahjoittivat varansa säätiölle. Lahjoittajien joukossa oli myös joukko yksityishenkilöitä. Säätiön sääntöjen 2 kuuluu seuraavasti: Säätiön tarkoituksena on entisen Säkkijärven pitäjän historian aikaansaaminen ja yhteydenpito entisten säkkijärveläisten välillä. Lisäksi jaetaan harkinnan mukaan entisille säkkijärveläisille ja heidän jälkeläisilleen anomuksen perusteella avustuksia säätiön hallituksen harkinnan mukaan sivistyksellisiin ja taloudellisiin tarkoituksiin". Historiaprojekti lähti nopeasti liikkeelle. Asian valmistelua varten nimettiin historiatoimikunta, joka valitsi kirjan tekijäksi salajärveläisen (kylä Säkkijärvellä) kansakoulunopettajan Väinö Sepän. Valinta oli ennakkoluuloton, sillä opettaja Sepällä ei ollut historiantutkijan taustaa. Jälkeenpäin osoittautui, että henkilövalinta oli erittäin onnistunut. Työ eteni hämmästyttävän nopeasti ja tuloksena oli laaja, järkälemäinen Säkkijärvi Kautta Aikojen teos. Kirja ilmestyi vuonna Ottaen huomioon sen aikaiset tutkimusmenetelmät, asiakirjojen löytämisvaikeudet ja lähes 1000 sivua ja noin kaksi työvuotta saavutus on mittaamaton. Työn arvokkuutta ja merkitystä lisää vielä se, että kirjoittaja on sisäistänyt aiheen. Erityisesti se korostuu kotiseutunsa jättämään pakotettujen ihmisten tuntojen kuvauksissa.

3 3. Ruskeakantisen kirjan kanteen on painettu kultaviivoin karjalaisen taiteilijan A. Hauhion suunnittelema Säkkijärven muistojen vaakuna. Siinä kuvataan menetetyn Säkkijärven ominaispiirteitä; hengellistä elämää ja ammatteja; maanviljelyä, kalastusta ja merenkulkua. Historiikin esipuheessa Väinö Seppä kirjoittaa: Karjalainen taiteilija A. Hauhio on työllään luonut meille pitäjämme vaakunan, joka säilyy miespolvesta toiseen näkyvänä symbolina menetetystä kotiseudusta. Haikein mielin voimme sanoa, että tämä on avoin ovi tarkastella menneisyyttä ja elämää siellä, mikä meiltä riistettiin isiemme mailla. Näin Säätiön tavoitteen ensimmäinen vaihe oli täyttynyt. Aikansa tunnetuimpiin heraldikkoihin kuulunut Olav Ericson on luonut vaakunan pohjalta pöytästandaarin. Kirjan painos on loppunut. Pöytästandaarikin on tilapäisesti loppuunmyyty, mutta lähiaikoina sitä on jälleen saatavissa. Toinen tavoite, yhteydenpito säkkijärveläisten välillä sen sijaan jatkuu ja on säätiön päätoiminta-aluetta. Säätiö teki kunnanhoitokunnan kanssa sopimuksen, jonka mukaan sekä lehden kustantaminen ja julkaiseminen että pitäjäjuhlien järjestäminen siirtyivät säätiön hoidettavaksi. Melko nopeasti säätiön perustamisen jälkeen alettiin myös jakaa opiskelijoille stipendejä. Olen itse yksi stipendin saaneista. Stipendit olivat suuruudeltaan vaatimattomia, mutta silloisissa oloissa markkakin oli arvokas. Säätiön toiminnot ovat jatkuneet keskeisiltä osin koko toiminnan ajan perusteiltaan samanlaisina. Kahtena ensimmäisenä kertana juhlat järjestettiin Loviisassa mutta jo -47 juhlia alettiin järjestää Kouvolassa. Sittemmin järjestämispaikkakuntia on vaihdeltu sen mukaan, miten eri seutukunnilla on ilmennyt harrastusta juhlien järjestämiseen. Paikkakuntien vaihtamisella on ollut hyvin suuri vaikutus siihen, että eri puolilla maata asuvat pitäjäläiset ovat voineet paremmin osallistua tilaisuuksiin ja niihin on saatu kulloinkin oma värinsä ja sisältönsä. Juhlien eräänlainen perusjoukko, ehkä 100 henkeä ehkä enemmän käy kaikilla juhlilla, olivatpa ne missä tahansa. Ilahduttavaa on havaita, että osallistujien joukko on pysynyt jatkuvasti suurena. Esimerkiksi viime kesänä Kouvolassa ylitettiin viiden sadan raja. Säkkijärvi-lehti elää omaa kiintoisaa elämäänsä. Vaikeat taloudelliset vuodet ovat ainakin nyt takana päin. Ilmestymiskertoja ja lehden sivumääriä on voitu hieman lisätä ja talous on tasapainossa. Lehti tulee toimeen omilla tuloillaan.

4 4. Levikkikin on pysytellyt 1300 vuosikerran vaiheilla. Kiitollista on, että koko ajan on ilmaantunut myös uusia kirjoittajia. Heitä kyllä mahtuu edelleenkin lisää. Opiskelustipendien jakamisesta on luovuttu jo joitakin vuosia sitten. Sen sijaan säätiö on tukenut eräitä muita hankkeita, kuten kirjojen julkaisemista, osallistumista eräisiin Karjalan Liiton yhteisiin hankkeisiin jne. Säätiön taloudelliset edellytykset suurimittaisempiin hankkeisiin eivät ole mahdollisia. Kun peruspääomaan ei ole koskemista, käyttövarat tulevat lähinnä pitäjäjuhlien järjestämisestä. Pitäjäläisten yhteydenpitoa on edistetty myös jo vuosien ajan järjestämällä syksyisiä kirkkopyhiä eri puolilla maata luvun alussa tehtiin Suomen ja Venäjän välillä sopimus, jossa sovittiin Karjalaan jääneiden sankarihautojen kunnostuksesta. Säätiö pystytti raiskatulle sankarihauta-alueelle muistopaaden, jossa on sekä suomen- että venäjänkielinen laatta. Kiveä ympäröi kettinkikehys. Säkkijärven vanhalle hautausmaalle haudattiin kesällä tuntematonta sankarivainajaa talvisodan taistelualueilta Säkkijärven rannikolla. Opetusministeriö pystytti hauta-alueelle muistopaaden. Molempien hautojen kunnossapidosta vastaa säätiö. Surullisena asiana on todettava, että entisen kotiseutumme nykyasukkaat ovat käyttäneet eri tarkoituksiin Säkkijärven hautausmailta kerättyjä hautakiviä. Niitä on löytynyt eri puolilta Kirkonmäen aluetta. Paikalliset asukkaat ovat kuitenkin suhtautuneet myönteisesti löydettyjen kivien siirtämiseen vanhalle hautausmaalle suunniteltuun ja perustettuun muistolehtoon. Muistolehto on Tuntemattoman sotilaan muistomerkin välittömässä läheisyydessä. Tällä hetkellä kiviä on kuutisenkymmentä. Kaikilla edellä mainituilla haudoilla järjestetään heinäkuun toisena sunnuntaina muistokäynnit. Osallistuminen tilaisuuksiin on ollut hyvin vilkasta. Sen lisäksi, mitä säädekirjelmässä ja säännöissä sanotaan säätiön tehtävistä, on luonnollista, että säätiön tehtäväkenttään kuuluvat kaikki säkkijärveläistä perinnettä ylläpitävät asiat. Koko ajan pyritään löytämään uusia toimintatapoja ja -malleja, joiden kautta muistot elävät tuleville sukupolville, ei pelkästään säkkijärveläisille vaan koko kansakunnalle, jotta tietoisuus Karjalan kuulumisesta Suomelle ei missään olosuhteissa pääsisi hiipumaan.

5 Erityisesti vetoan jokaiseen teistä, joilla on vielä muistoja kotiseudustamme, että jaksaisitte muistella; kertomalla jälkipolville, tekemällä muistiinpanoja vaikkapa pöytälaatikkoon tai puhumalla ääninauhalle ja mikséi myös kirjoittamalla lehtiin. Säkkijärvi-säätiö tarvitsee tässä tehtävässään kaikkien pitäjäläisten ja heidän jälkeläistensä tuen ja avun. Säätiö haluaa olla toiminnassaan avoin ja vastaanottavainen. Tärkeintä on yhteisen asian esillä pitäminen ja kaikinpuolinen edistäminen. 5.