SIIPIRIKKO 1/17. Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry

Transkriptio

1 SIIPIRIKKO 1/17 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry

2 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Siipirikko 1/ vsk Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y. ISSN painettu ISSN verkkojulkaisu Sisällysluettelo Harri Hölttä Pääkirjoitus... 3 Matti Koivula, Tuomo Eronen, Philippe Fayt, Osmo Heikkala, Harri Hölttä, Harri Kontkanen, Hannu Kivivuori, Ari Latja, Pirita Latja, Hannu Lehtoranta, Arvo Ohtonen, Ari Parviainen, Jani Varis ja Lassi Vänskä Taajamalintulaskennat Pohjois-Karjalassa talvella Matti J. Koivula Joensuun kaupungin talvilintujen kartoitus talvella 2015/ Ari Latja ja Mauri Leivo Ruskouunilintu (Phylloscopus fuscatus) ensimmäistä kertaa Pohjois-Karjalassa Harri Hölttä Vähälukuisten lintulajien esiintymisestä Pohjois-Karjalassa Pertti Tolvanen Syysmuuton seurantaa Lieksassa Osa 1: Loppukesä Matti Koivula Pikkukotka Liperin Riihilammella Kansikuva: Telkkä ja isokoskelo. Kuva: Tuomo Toivanen Taustakuva: Staijausta. Kuva: Tuomo Eronen Viereinen sivu: Sinirinta. Kuva: Harri Hölttä Takakansi: Pikkulokki. Kuva: Hannu Eskonen, Painopaikka LaserMedia, Joensuu

3 Siipirikko 1/2017 Pääkirjoitus Kädessäsi on ensimmäinen Siipirikko, nuoren Joensuun lintutieteellisen yhdistyksen julkaisu. Alku on ulkoasun suhteen vaatimaton, mutta sisältö on rautaa; kaikki vuoden 1973 tärkeimmät lintutapahtumat Pohjois-Karjalassa esitellään seuraavilla sivuilla. Näin kirjoitti Reijo Erola silloisen Joensuun lintutieteellisen yhdistyksen jäsentiedotteen, Siipirikon, esipuheessa numerossa 1/1974. Erola jatkoi esipuheessaan seuraavasti: Nyt aloitettua julkaisutoimintaa pyritään jatkamaan, sillä tarpeeksi on havaintoja kerätty omiin vihkoihin ja liian moni mielenkiintoinen ilmiö on jäänyt selvittämättä ja vain muutamien yksittäis havaintojen varaan. Toivotaan, että Siipi rikosta tulee laajan maakuntamme lintumiesten yhdysside, eikä tämä ensimmäinen yritys jää pelkäksi räpistelyksi. Joten tarttukaapa kynään ja raapustelkaa kirjoituksia, ehkäpä saamme toisenkin lehden tänä vuonna. Siipirikko ei jäänyt räpistelyksi, eikä tämä pääkirjoituskaan vihjaa siihen, että lehti olisi kuolemassa pois - vaikka lehden edellisestä numerosta onkin aikaa. Vuosikymmenien varrella Siipirikossa on valotettu ansiokkaasti juuri näitä puutteellisesti tunnettuja mielenkiintoisia lintumaailman ilmiöitä, joihin Erola edellä viittaa. Tässä lehdessä tätä antia ovat ensimmäistä kertaa vastaavassa laajuudessa järjestettyjen talvilintujen taajamalaskentojen tulokset sekä pikkuharvinaisuuksien esiintymistä valottava katsaus. Vaikka paljon onkin muuttunut, jotkut asiat valitettavasti myös pysyvät. Erolan kehoitus tarttua kynään kirjoitusten raapustelemiseksi oli ajankohtainen jo tuolloin ja on sitä edelleen ja juuri tästä syystä Siipirikkoa ei ole postilaatikoihin viime vuosina saapunut. Ja vaikka monet asiat kestävätkin aikaa, on valitettavasti todettava että meidän lintumiesten ja naisten kohdalla silläkin on rajansa. Viimeksi uutisia tämän rajan kohdanneista saatiin helmikuun alussa, kun pitkän linjan lieksalainen lintumies Esko Lappi nukkui pois. Kuten sanottu, Siipirikko ei ole nukkumassa pois mutta se edellyttää sitä, että lehdelle löytyy uusi päätoimittaja sekä uusia juttujen kirjoittajia. Karkeasti sanottuna lehti on yhdistyksen ja sen jäsenkunnan näköinen. Ehkä saamme toisenkin lehden tänä vuonna? Talviterveisin Harri Hölttä Jo ajat sitten väistynyt päätoimittaja 3

4 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Taajamalintulaskennat Pohjois-Karjalassa talvella 2015 Matti Koivula, Tuomo Eronen, Philippe Fayt, Osmo Heikkala, Harri Hölttä, Harri Kontkanen, Hannu Kivivuori, Ari Latja, Pirita Latja, Hannu Lehtoranta, Arvo Ohtonen, Ari Parviainen, Jani Varis ja Lassi Vänskä Moni harrastaja pitää kiikariaan pölyttymässä talvikuukausina, ellei satu tekemään satunnaista talvilintulaskentaa tai osallistumaan pihabongaukseen. Syitä on monia, alkaen lintujen niukkuudesta tai kylmästä ja harmaasta säästä. Toisaalta jokainen talvi on yksilöllinen, kun vain avaa silmänsä luonnon nyansseille. Milloin syksyn jäljiltä on jäänyt paljon pihlajanmarjoja, joiden turvin sankat tilhi- ja rastasparvet liikuskelevat asutuksen liepeillä, milloin myyräkannat ovat koholla ja pöllöt huutelevat tavanomaista innokkaammin, milloin taas jokivarresta löytyy erikoinen vesilintu. Saattaapa joku nauttia linturetkestä talviselle Patvinsuollekin, ovathan ainakin maisemat komeita, kun kohdalle sattuu aurinkoisen kuulas talvipäivä! Luonnontieteellinen keskusmuseo on organisoinut valtakunnallisia talvilintujen reittilaskentoja jo 1950-luvulta lähtien, mutta niillä ei innokkainkaan laskija saa talvikuukausia täyttymään, jäähän väliin pitkä joulu- ja kevätkierroksen välinen jakso tammi-helmikuuta. Sitkeimmät maastojyrät retkeilevät tuolloinkin, kuka kaatopaikalla, kuka pöllömetsissä, kuka taajamien ruokinta paikkoja tutkien, kuka bongaten kaikkea mahdollista, kenties jopa ympäri Suomea. Koska kyse on harrastuksesta, on retkeily useimmiten epämääräistä liikuskelua tutuilla seuduilla, tuttujen ruokintapaikkojen ja sulien jokivarsien läpikäyntiä. Moni tuntee tarvetta seurata mielikohteensa lintuja kuukaudesta toiseen tai selvittää kotinurkkiensa talvilintulajistoa tarkemmin. Tällaisesta mielijohteesta, Heikkalan ja Koivulan kahvipöytäkeskustelusta, käynnistyivät myös Pohjois-Karjalassa tammimaaliskuussa 2015 tehdyt taajamalintulaskennat. Alkuperäinen tavoite oli selvittää Outokummun taajamalinnusto, mutta nälkä kasvoi ennen kuin ruokaa oli edes lautasella ja lopulta laskennoissa tutkittiin peräti 16 taajamaa ja yksi metsäinen alue (Varparanta Kontiolahdella). Taajamalintulaskennoilla on kuitenkin Suomessa jo yllättävän pitkä historia. Ensi kertaa niitä on tehty Porvoossa vuonna 1973 ja Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen alueella talvella 2002/03. Hyvin pitkä aikasarja on kertynyt myös Imatralta, missä taajamalintuja on laskettu jo kymmenenä talvena. Jyväskyläläinen aktiiviharrastaja Harri Högmander kertoi, että kun Pohjois-Karjalan taajamien tuloksia alkoi kuluneen talven mittaan tihkua Tiiraan, sikäläiset harrastajat innostuivat laskemaan Jyväskylän kaupungin talvilinnut. Myös Lappeenranta laskettiin kuluneena talvena ensi kertaa. Osaa lintuharrastajista ei tarvitse ihmeemmin motivoida taajamalaskentoihin: nehän ajoittuvat jaksolle, jolloin muita laskentoja ei ole tekeillä, ne ovat teknisesti erilaisia (reitin sijaan lasketaan alue) ja monella kylällä on mahdollista mielen mukaan vaikkapa poiketa kahville laskennan lomassa. Toisaalta monia innostaa saada selville, montako lintua kotikylässä onkaan, ja mahtaako joukossa olla mitään erikoisempaa. Näiden ohella tuotetaan merkittävää, linnuston seurantoja täydentävää tietoa etenkin, jos laskentoja maltetaan jatkaa useampia vuosia. Aktiivisimpien harrastajien kannalta keskeistä on, että retkellä tulisi oltua joka tapauksessa, ja mikäpä sen parempi kuin kerrankin yrittää mahdollisimman tarkkaan löytää jokainen siivekäs. Unohtamatta reipasta liikuntaa ulkoilmassa. Esittelemme tässä artikkelissa Pohjois-Karjalan ensimmäisten taajamalintulaskentojen tuloksia. Kaikki kirjoittajat osallistuivat laskentoihin vähin 4

5 Siipirikko 1/2017 Kari Antikainen Hyvän pihlajanmarjasadon ansiosta tilhi oli laskennan yleisin laji. tään yhdessä taajamassa. Tarkastelemme havaittuja laji- ja yksilömääriä sekä niiden suhdetta laskentaalueen kokoon, laatuun ja talviruokintojen määrään. Aineisto ja menetelmät Taajamalintulaskennan periaate on yksinkertainen: kulje kartalle rajattu alue ei siis reitti kattavasti mutta rauhalliseen tahtiin valoisan tunteina ja kirjaa jokainen havaitsemasi lintuyksilö muistiin. Apuvälineiksi riittävät kartta, kiikari, muistivihko ja kynä. Teknologiasta innostunut saattaa pärjätä pitkälle älykännykän kartta- ja tallennussovelluksien avulla, mutta kiikaria puhelin ei vielä korvaa. Rajasimme kullekin laskijalle sopivan kokoisen, reilun neliökilometrin viipaleen aluksi intuition pohjalta, mutta tämä osoittautui myös käytännössä hyväksi laskentalohkon kooksi. Pyrimme noudattamaan lohkojaossa kaupungin- tai kylänosarajoja tai selkeitä maamerkkejä, kuten pääkatuja, valtateitä tai jokia. Kenelläkään ei ollut ongelmia saada urakkaansa 4-6 tunnissa valmiiksi. Rajaukset on piirretty ja tallennettu elektronisille kartoille tulevien vuosien uusintalaskentoja ajatellen. Kirjasimme maastossa jokaisen lintuyksilön lajilleen. Havainnot on tallennettu Tiiraan lisämerkinnällä taajamalintulaskenta. Samoin useimmat pitivät tukkimiehen kirjanpitoa näkemistään lintulaudoista tai ruokinnoista. Lintulaudaksi tulkitsimme pihat, joissa oli pelkkä lintulauta (myös tyhjä), kauralyhde tai pari talipalloa, ruokinnaksi taas tulkitsimme pihat, joissa oli tarjolla vähintään kahta ruokaa, esimerkiksi laudalla auringonkukkaa ja puun oksassa roikkuva rasvapötkö. Laskimme jälkikäteen Paikkatietoikkunainternetsovelluksen kartta- ja ilmakuvien avulla kunkin lohkon pinta-alan, kävellyn matkan sekä erikseen maaseutuasutuksen, metsien, avomaiden ja teollisuusalueiden pinta-alat. Nämä on esitetty Taulukossa 1. Tarkastelimme havaittujen lintujen yksilö- ja lajimäärien suhdetta tutkitun alueen kokonaispinta-alaan, taajaman pinta-alaan, käveltyyn matkaan ja ruokintapaikkojen (laudat ja ruokinnat yhdistetty) määrään. Tarkastelussa käytimme intuitiivisesti ymmärrettäviä korrelaatioita ja laskennallista todennäköisyyttä sille, että havaittu korrelaatio johtuisi silkasta sattumasta. Korrelaatio vaihtelee -1 (1:1 negatiivinen suhde) ja +1 (1:1 positiivinen suhde) välillä eikä saavuta luonnosta kerätyillä aineistoilla koskaan ääriarvoja tai ole täsmälleen nolla. Esimerkkinä voisi olla talitiaisen yksilömäärän ja lintulautojen lukumäärän välinen suhde: jos talitiaisia on sitä enemmän, mitä enemmän on lintulautoja, korrelaatio on positiivinen, mutta jos talitiaisia olisikin sitä vähem män, mitä enemmän on lautoja, korrelaatio olisi negatiivinen. Voiko korrelaatio tupsahtaa aineistoon sattumalta? Toki voi, mutta asiaa voidaan arvioida laskemalla sattumalle todennäköisyys, luku p (englannin sanasta probability). Mitä suurempi p on, sitä todennäköisemmin sattuma selittää havaittua korrelaatiota. Maailman tutkijoiden keskuudessa vallitsee konsensus siitä, että kun sattuman todennäköisyys on alle 5 % (eli p < 0,05), puhutaan merkitsevästä korrelaatiosta 5

6 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry (esimerkiksi talitiaisten ja ruokintapaikkojen määrien välillä) ja sattuman mahdollisuutta pidetään silloin pienenä itse asiassa p = 0,05 tarkoittaa, että sattuma tuottaisi havaitun korrelaation vain yhdessä tapauksessa 20:stä. Verrokkiaineistoksi taajamatuloksille poimimme Luonnontieteellisen keskusmuseon talvilintulaskentasivustolta kolmen pohjoiskarjalaisen talvilintureitin joululaskennan 2014/15 tulokset (Lieksan Patvinsuo, Käränkävaara ja Sarkkila), ja yhdistimme näihin Kontiolahden Varparannan laskentamme, koska alue ei ollut taajamaa. Vertailimme näiden verrokkien ja taajamien havaintomääriä suhteessa käveltyyn matkaan sekä eri yksilömäärille laskettuja lajimääriä. Jälkimmäisiä tavataan tehdä rarefaktiomenetelmällä, jossa laskenta teknisesti, esimerkiksi tietyn laskentareitin havaintoaineistosta, poimitaan satunnaisesti tietty määrä yksilöitä (esimerkiksi 20) ja rekisteröidään joka poiminnalla saadut lajit. Tämä riittävän monta kertaa toistamalla saadaan arvio sille, montako lajia kyseisellä reitillä tulee vastaan, kun havaittuja yksilöitä kertyy tuo tietty määrä. Tässä asetimme tietyksi määräksi 20, 50 ja 100 yksilöä. Laskimme arvot joka taajamalle ja verrokille ja vertailimme niitä varianssianalyysillä, jolla tarkastellaan keskiarvojen samankaltaisuutta (tässä taajamien ja verrokkien välillä). Tulokset Laskimme kaikkiaan 17 alueen linnut (Taulukko 1). Tutkittu pinta-ala oli reilut 39 neliökilometriä, josta noin 40 % oli muuta kuin varsinaista taajama-asutusta: metsiköitä, peltoja, niittyjä tai teollisuusalueita. Kaikkiaan kävelimme noin 330 km. Kokemus osoitti, että lintuja hyvin tunteva, normaalikuntoinen henkilö kykenee 4-6 tunnissa tutkimaan melko kattavasti reilun neliökilometrin kokoisen alueen, maaseutu- ja metsäympäristöjä selvästi enemmänkin. Havaitsimme laskennoissa lintuyksilöä ja 43 lajia (Taulukko 1). Kahdeksaa lajia löytyi yli tuhat yksilöä: tilhi (4235), talitiainen (4074), sinitiainen (1956), pikkuvarpunen (1608), urpiainen (1546), punatulkku (1354), viherpeippo (1327) ja keltasirkku (1071). Kahdeksan lajia löytyi kaikilta alueilta: käpytikka, harakka, mustarastas, tilhi, tali- ja sinitiainen, punatulkku ja viher peippo. Tilhiä ja rastaita ylipäätään havaittiin varsin runsaasti hyvän pihlajanmarjasadon ansiosta, ja mustarastas lienee ollut ennätyksellisen yleinen. Punatulkullakin oli meneillään harvinaisen runsas talvi. Esimerkiksi yksistään Ilomantsissa niitä laskettiin 318, millä ylitettiin kevyesti Tiiran etusivun kynnys ja päästiin BirdLifen julkaisemaan Tiira-lehteenkin. Kari Antikainen Sinitiaisia ja pikkuvarpusia havaittiin yli 1000 yksilöä. 6

7 Siipirikko 1/2017 Vähälukuiset lajit kiinnostavat monia harrastajia. Neljästätoista lajista kertyi alle kymmenen yksilöä. Mielenkiintoisimpia näistä olivat pähkinä nakkeli (6 yksilöä), harmaapää- (3) ja valkoselkätikka (3), järripeippo (2), punarinta (1), isolepinkäinen (1), peippo (1) ja nokkavarpunen (1). Lisäksi eräästä Liperin kirkonkylän pikkuvarpusparvesta löytyi varpusen ja pikkuvarpusen risteymä. Tutkittu pinta-ala, kävelykilometrit ja ruokintojen lukumäärä korreloivat voimakkaan positiivisesti keskenään (korrelaatiokertoimet 0,86 0,94, p < 0,001). Samoin oli odotettua havaita, että mitä pidemmän matkan käveli, sitä enemmän havaitsi lintuyksilöitä ja lajeja (kertoimet vastaavasti 0,88 ja 0,69, p < 0,001). Tämän sinänsä triviaalilta kuulostavan havainnon luulisi innostavan paatuneintakin pessimistiä aina tutkimaan sen viimeisenkin nurkan retkillään! Verrokkilaskennoissa (kolme talvilintureittiä ja neljäntenä Varparannan alue) käveltiin yhteensä 48 kilometriä ja havaittiin 558 lintuyksilöä, 27 lajia. Mukana oli todellisia arvolajeja, kuten pohjantikka ja metso, mutta emme tässä esittele näitä aineistoja lähemmin, ainoastaan niistä lasketut laji- ja yksilömäärät. Lintuyksilöitä ja erikseen tiaisia oli kävelykilometreihin suhteutettuna taajamissa monin kertaisesti verrokkeihin verrattuna, jopa niin, etteivät edes vaihteluvälit menneet päällekkäin. Kaikki lajit yhteen laskien yksilöitä oli kilometriä kohti keskimäärin taajamissa 66 (34 138) ja verrokeissa 12 (3 16), ja tiaisyksilöitä oli taajamissa 21 (7 55) ja verrokeissa 3 (1 6) (Taulukko 2). Noin puolet verrokeissa havaituista yksilöistä tavattiin pihapiireissä, joita niissä oli vain reilu 3 %. Siten ei ole väärin sanoa, että metsissä ja pelloilla ei ole talvisin lintuja keskimäärin juuri lainkaan! Yksilömääriin suhteutettuna taajamat ja verrokit erosivat lajimääriltään taajamien eduksi vain, kun havaittu yksilömäärä oli hyvin alhainen; ero tasoittui jo, kun laskennassa oli havaittu 50 yksilöä (Taulukko 2). Havainnoitsijan havaittua 20 yksilöä oli hän taajamassa kirjannut 8,5 ja verrokkialueilla 7,1 lajia, 50 yksilöllä vastaavasti 11,9 ja 10,8, ja 50 yksilön kohdalla lajimäärät olivat vastaavasti 14,3 ja 14,1. Näistä vain 20 yksilön kohdalla lajimäärä erosi merkitsevästi taajamien hyväksi (testisuure F = 8,88, p = 0,008). Näyttääkin siltä, että taajamissa retkeillessä uusia lajeja kertyy aluksi nopeasti, mutta etu maaseutu- ja metsäympäristöön nähden hiipuu pian havaintovihkon täyttyessä merkinnöistä. Tämä johtunee siitä, että hyvin runsaita lajeja on taajamissa useampia kuin metsissä ja maaseudulla, mutta molemmissa on lähes sama joukko vähälukuisia lajeja. Ruokintapaikkojen tiheydellä (ruokintoja/kävelykilometri) oli heikko positiivinen vaikutus havaittuun kokonaisyksilö- ja tiaistiheyteen (lintutai tiaisyksilöitä/kävelykilometri; korrelaatiokertoimet vastaavasti 0,58 ja 0,59, p vastaavasti 0,062 ja 0,057; Taulukko 2). Nämä voi tulkita siten, että lintuja tai ainakin tiaisia on hieman tiheämmässä siellä, missä ruokintapaikkoja on tiheämmässä. Toisaalta molemmat korrelaatiot ovat hieman maagisen 5 % merkitsevyysrajan yläpuolella, joten esimerkiksi ruokintapaikkojen laatu (ruokinnat vastaan laudat tai yksittäiset talipallot) voi olla tärkeä lisätekijä tiaisten houkuttelussa alueelle. Talvella 2015/16 Joensuun kaupunki Taajamalaskentojen tuloksia on koko maasta jo yli kymmeneltä vuodelta. Vähitellen päästäneen vertailemaan taajamalaskentoja valtakunnallisiin lintulaskentoihin ja pihabongaukseen, sekä selvittämään tarkemmin, mihin nämä aineistot venyvät ja mitä rajoituksia niillä on. Keskeinen kysymys on, missä määrin taajamatulokset heijastavat eri lajien pesimä- tai talvikantojen kokoa. Näitä tarkasteluja voisi alkuun tehdä esimerkiksi sini- ja talitiaisella sekä varpusella ja pikkuvarpusella. Lintuharrastajalle taajamalaskennan anti on kuitenkin toinen: kotinurkkien talvilinnuston kattava selvittäminen, lintu- ja luontokokemuksien kartuttaminen ja reipas liikkuminen ulkosalla hyvässä seurassa. Tässä kuvaillun ensimmäisen maakuntataajamien talvisen laskentaprojektin tiimoilla virisi ajatus tehdä samanlainen laskenta talvella 2015/16 Joensuun kaupunkialueella. Kukapa haluaisi jäädä kakkoseksi Jyväskylälle tai Lappeenrannalle? Alueen pinta-ala Marjalasta Reijolaan, Karsikkoon, Mutalaan ja pohjoisille teollisuusalueille on koko naisuudessaan noin 47 neliökilometriä. Tässä esitellyissä laskennoissa tehtiin suhteellisen pienellä joukolla miltei 40 neliökilometriä, joten kun pohjoiskarjalaisia lintuharrastajia innostui varsin mukavasti mukaan, kaupunki saatiin kattavasti hallintaan. Näill ä kokemuksilla hioutuivat Turun jatkuu sivulle 10 7

8 Taulukko 1. Tammi-maaliskuussa 2015 lasketut Pohjois-Karjalan taajamat perustietoineen ja havaittuine lintulajeineen ja yksilömäärineen. Pintaala ilmaisee tutkitun alueen neliökilometreinä; tätä seuraavat neljä saraketta kertovat eri ympäristöjen tutkitut pinta-alat (yhteispinta-alan ja näiden erotus muodostaa taajama-asutuksen pinta-alan). Tätä seuraava rivi kertoo laskennassa kävellyn matkan kilometreinä, sen alla taas ovat ruokinnat ja lintulaudat eriteltyinä (katso teksti); jos lautarivi on tyhjä, laudat sisältyvät ruokintojen lukumäärään. Ennen lajilistaa esitetään lintujen laji- ja yksilömäärät. Taajamalyhenteet, katso taulukon alaviite. Taajama ENO LIP ONT KYL OUT VII POL ILO VAR KEM KII HAM UIM VÄR JUU KUU TUU Päivämäärä Pinta-ala 3,23 2,98 1,57 1,66 4,94 2,36 1,59 3,79 1,75 2,49 1,22 1,90 1,65 1,98 3,55 1,40 1,30 Maaseutuasutus 0,15 0,20 0,35 0,05 0,02 0,17 0,03 0,06 0,45 0,07 0,10 0,10 0,15 0,25 0,30 0,25 0,05 Metsä, taimikko, hakkuu 0,90 0,29 0,40 0,45 0,95 0,26 0,20 0,35 0,80 0,23 0,20 0,30 0,17 0,10 0,45 0,25 0,20 Pelto, niitty, kosteikko 0,05 1,20 0,30 0,10 0,15 0,30 0,12 0,33 0,50 0,05 0,12 0,10 0,00 1,03 0,25 0,05 0,00 Teollisuus, marketit, koulut 0,10 0,10 0,10 0,10 0,19 0,10 0,30 0,41 0,00 0,34 0,01 0,30 0,12 0,10 0,25 0,05 0,05 Kävely-km 29,10 31,30 10,50 13,30 56,00 18,20 15,00 41,20 12,20 24,10 9,90 8,10 14,50 10,80 23,00 6,00 7,10 Ruokinnat Laudat Lajimäärä Yksilömäärä Pyy Fasaani Kanahaukka Varpushaukka Kesykyyhky Harmaapäätikka Palokärki Käpytikka Valkoselkätikka Tilhi Koskikara Punarinta Mustarastas Räkättirastas

9 Taajama ENO LIP ONT KYL OUT VII POL ILO VAR KEM KII HAM UIM VÄR JUU KUU TUU Hippiäinen Pyrstötiainen Hömötiainen Töyhtötiainen Kuusitiainen Sinitiainen Talitiainen Pähkinänakkeli Puukiipijä Isolepinkäinen Närhi Harakka Naakka Varis Korppi Varpunen Pikkuvarpunen Peippo Järripeippo Viherpeippo Vihervarpunen Urpiainen Tundraurpiainen Pikkukäpylintu Isokäpylintu Taviokuurna Punatulkku Nokkavarpunen Keltasirkku Taulukon alaviite. Taajamien nimistä käytetyt lyhenteet: ENO = Joe Eno, LIP = Lip Liperi kk, ONT = Kon Onttola, KYL = Kon Kylmäoja, OUT = Out Outokumpu, VII = Lip Viinijärvi, POL = Pol Polvijärvi kk, ILO = Ilo Ilomantsi, VAR = Kon Varparanta (ei taajama), KEM = Toh Kemie, KII = Joe Kiihtelysvaara, HAM = Joe Hammaslahti, UIM = Joe Uimaharju, VÄR = Toh Värtsilä-Niirala, JUU = Juu Juuka kk, KUU = Out Kuusjärvi-Ulla, TUU = Joe Tuupovaara. Uimaharju laskettiin ja Värtsilä-Niirala 9. Ja

10 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Lintutieteellisen Yhdistyksen ohjeeseen perustuneet PKLTY:n taajamalaskentaohjeet huippuunsa. Joensuun kaupunkilaskennasta löytyy artikkeli toisaalta tästä lehdestä. PKLTY:n taajamalaskentaprojekteissa on tavoit teena innostaa mukaan kaikki lintuharrastajat, jotka tuntevat kohtuullisesti talvista linnustoa, kykenevät laskemaan yksilöitä ja ymmärtävät lintujen liikkumista ruokintapisteiden välillä. Eritasoisille ja -kuntoisille tarjotaan erikokoisia lohkoja, kuitenkin siten, että ne muodostavat selkeitä kokonaisuuksia; vierekkäiset lohkot pyritään laskemaan samana päivänä, jotta lintujen liikehtiminen lohkojen välillä vaikuttaisi tuloksiin mahdollisimman vähän. Yhdistyksen hallituksen nimeämän laskentakoordinaattorin tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia paitsi lohkojen jakelusta, myös siitä, että vierekkäisiä lohkoja laskettaisiin mahdollisuuksien mukaan samana päivänä. Laskennassa voi kerrostalojen pihoilla retkeillä vapaasti, rivitalojen pihoilla voi liikkua harkinnan mukaan ja omakotitalojen pihoille ei pidä mennä kuin luvan saatuaan. Havainnointi taajamissa edellyttää muutenkin huomaavaisuutta: ikkunoita päin on äärimmäisen harvoin syytä kiikaroida, uteliaille kannattaa kertoa selvästi, mitä on tekemässä, ja joskus on hyvä muutenkin vaihtaa muutama sana maallikoiden kanssa, jos ei muuten niin lintuharrastuksen PR:n takia. Opimme myös muutamia muita seikkoja yllä esitetyistä analyyseistä sekä käytännön laskentatyöstä. Esimerkiksi teollisuusalueet ja isojen koulujen pihat ovat lähes järjestään lintutyhjiöitä, ellei esimerkiksi opettaja-asuntolan pihamaalla satu olemaan lintulautaa. Nämä alueet on joka tapauksessa nopeasti tutkittu. Myös uudet asuinalueet, kuten keskenkasvuisiin männikköihin tai pakettipelloille 2000-luvulla hätäisesti pystytetyt omakotitalokeskittymät, ovat ällistyttävän lintuköyhiä. Huonolaatuisuus johtuu ennen kaikkea varttuneen puuston ja rehevien pensaiden tarjoamien suoja- ja ruokailupaikkojen puuttumisesta. Usein näillä alueilla ei sitä paitsi edes ole kunnon ruokintapaikkoja; vain muutama talipallo lepattaa apean näköisenä tuulessa toivottoman avoimessa paikassa. Revi siitä nälkäisenä talitiaisena huumoria. Tulevien talvien laskennoista on odotettavissa erittäin mielenkiintoisia, vaikka tässä artikkelissa kuvaillun talven talven 2014/15 kaltaista marjalinturytinää ei joka talvi kohdalle satukaan. Vanhojen asutusalueiden koristeomenapuut, aroniat ja muut pensaat elättävät joka tapauksessa jonkin verran rastaita. Ruokintapaikoilla saattaa vierailla musta pääkerttu, punarinta tai rautiainen, peipoista ja pähkinänakkeleista puhumattakaan. Jos sulia joen, puron tai ojan varsia löytyy, saattaa niissä sinnitellä sinisorsia tai harvinaisempiakin lintuja. Mutta sattuipa kohdalle harvinaisuus tai ei, näkyy taajamissa ja kylillä paljon enemmän lintuja kuin muualla, ja ero kotisohvalla istumiseen on tietysti erityisen dramaattinen. Taulukko 2. Lasketuille taajama-alueille (lyhenteet, katso Taulukko 1) sekä verrokkeina toimineille kolmelle talvilintureitille (SAR = Sarkkila; PAT = Patvinsuo; KÄR = Käränkävaara) ja Varparannalle (VAR) lasketut, yksilömäärän suhteen vakioidut lajimäärät (vakioitu 20, 50 tai 100 yksilölle rarefaktiomenetelmällä; Patvinsuon yksilömäärä jäi alle 50 eikä sille siis saatu lajimäärää 50 tai 100 yksilölle), havaittujen yksilöiden määrä käveltyä kilometriä kohden, sekä havaittujen tiaisten (5 lajia) yhteen laskettu yksilömäärä käveltyä kilometriä kohden. Alue/Reitti Taajamat Lajeja/20 yks Lajeja/50 yks Lajeja/100 yks Yks/km Tiaiset/km ENO LIP ONT KYL OUT VII POL ILO KEM KII HAM UIM VÄR JUU KUU TUU Verrokit SAR PAT KÄR VAR

11 Joensuun kaupungin talvilintujen kartoitus talvella 2015/16 Matti Koivula Siipirikko 1/2017 Kautta aikain ensimmäinen Joensuun talvilintujen kartoitus tehtiin vapaaehtoisvoimin. Projektin tarkoitus oli tuottaa hyvä arvio laji- ja yksilömääristä vuoden hiljaisimpana kautena. Mitä kaikkea havaittiin, mitkä lajit olivat runsaimpia, mitkä taas vähissä? Johdanto Aktiivisille lintuharrastajille talvilintulaskennat ovat tuttua touhua. Tavallisimmin lintuja lasketaan kävelemällä talvipäivän kuluessa kartalle merkitty reitti, jonka varrelta kirjataan havaitut linnut Luonnontieteellisen keskusmuseon ohjeiden mukaan ( Näiden reittilaskentojen historia ulottuu Suomessa 1950-luvun puoliväliin, ja ne palvelevat osaltaan maamme linnuston pitkäaikaisissa kannanseurannoissa. Myös talviaikaisilla taajamalintujen kartoituksilla on Suomessa yllättävän pitkä historia. Nämä laskennat eroavat keskusmuseon koordinoimista reittilaskennoista siinä, että näissä keskitytään taajamiin ja tutkitaan kartalle merkitty alue, ei reitti, mahdollisimman tarkasti. Porvoon vanhan keskustan linnut on kartoitettu tällä tavoin joka talvi jo talvesta 1973/74 ( ja Turun seudulla vastaavat kartoitukset alkoivat talvella 2002/03. Lisäksi erinomainen aikasarja on kertynyt jo kymmenen talven ajalta Imatralta, ja viime talvina näitä laskentoja on alettu tehdä Jyväskylässä ja Lappeenrannassa. Pohjois-Karjalassa kartoitettiin maakunnan pikkutaajamia ensi kertaa talvella 2014/15 (Koivula ym. 2016), joten aika Joensuun kaupunkialueen kartoittamiselle tuon harjoituskierroksen jälkeen oli tullut kypsäksi. Tässä artikkelissa esitellään talvella 2015/16 toteutetun Joensuun kaupungin talvilintukartoituksen keskeiset tulokset. Kartoituksen toteuttamiseksi PKLTY:n hallitus nimesi vuoden 2015 lopulla tämän artikkelin kirjoittajan suunnittelemaan ja koordinoimaan työn. Kaupunki jaettiin erikokoisiin laskentalohkoihin, ja vapaaehtoisia laskijoita kutsuttiin yhdistyksen sähköpostilistan ja internet-sivujen kautta. Samaan aikaan Karjalaisen palkittu toimittaja Hannu Kauhanen lupautui kirjoittamaan laskennoista kertovan lehtijutun. Se ilmestyi sopivasti joulun alla, juuri ennen laskentojen aloittamista. Aineiston kerääminen Talvilintujen kartoituksessa laskija tutki kartalle rajatun alueen, laskentalohkon, mahdollisimman tarkasti päivän aikana. Joensuun kaupungin lohkot oli rajattu etukäteen melko tiukasti taajamarajoja noudattelemaan. Kartoille piirretyt lohko rajaukset löytyvät PKLTY:n internet-sivuilta. Edellistalven pikkutaajamien kartoituksien perusteella tiedettiin, että metsä- ja peltoalueet ovat talvisin melkoisia lintutyhjiöitä (Koivula ym. 2016). Tästä syystä ne rajattiin laskentojen ulkopuolelle lukuun ottamatta taajamien sisälle jääviä pieniä laikkuja. Jos laskija kuitenkin havaitsi lohkonsa vierus pellolla tai -metsässä linnun, hän kirjasi sen lohkolleen. Odotetusti näissä oli kirjattavaa äärimmäisen harvoin. Laskeminen ohjeistettiin aloittamaan auringon noustessa ja päättämään ennen päivälintujen siirtymistä yöpymispaikoilleen eli viimeistään tuntia ennen auringonlaskua. Tärkeimmät apuvälineet olivat kiikari, kartta, muistivihko ja kynä. Edellytyksenä laskentoihin osallistumiselle oli kohtuullinen kotimaisen peruslinnuston äänien ja ulkonäön tuntemus. Päivän laskentaurakasta selvitäkseen 11

12 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry oli myös jaksettava tutkia valitsemansa lohkon kadut kävellen; talsimista kertyi helposti kymmenisen kilometriä. Ohjeistuksen mukaisesti omakotitalojen pihoille ei menty, ellei siihen saatu asukkailta lupaa. Kerros- ja rivitalojen pihoissa saattoi käydä, kunhan huomioi asukkaat. Ikkunoiden suuntiin ei kiikaroitu, mutta ei toisaalta myöskään piileskelty epämääräisesti puskissa. Asukkaita kohdatessaan laskija kertoi selvästi ja ystävällisesti, millä asialla liikkui samalla oli mahdollisuus saada arvokkaita vinkkejä seudun linnuista. Maastossa laskija kirjasi vihkoonsa havaitsemansa lajit ja yksilömäärät, laskennan aikaisen säätilan sekä lintulautojen ja ruokintapaikkojen lukumäärät. Lentävät linnut kirjattiin, jos ne edes käväisivät tutkittavan lohkon ilmatilassa. Lintuja oli suotavaa houkutella suhistelemalla ja piiskuttamalla; näin menettelemällä varpuset, pikkuvarpuset ja tiaiset nousevat pensaiden ja puiden latvoihin, mistä ne on helppo laskea tarkasti. Monen minuutin yhtä jaksoinen suhistelu voi kuitenkin houkutella lintuja jopa satojen metrien päästä, joten kohtuus on valttia. Laajasti liikkuvien lajien kuten tilhi, urpiainen, käpylinnut ja tiaiset kirjaamisessa noudatettiin harkintaa tuplakirjausten minimoimiseksi. Kenties suurin ongelma Joensuussa olivat Kontiosuon kaatopaikalla ruokailevat varislinnut, sillä niiden massiivisia parvia nähtiin etenkin Hukanhaudan, Karsikon ja Rantakylän taivaalla. Kontiosuon ulkopuolelta niitä tulkittiinkin lohkoille lähinnä silloin, kun kyse ei ollut isoista yöpymisparvista tai kaatopaikkaliikenteestä ja linnut olivat selvästi paikallisia. Laskentojen suuret linjat Urakkaan osallistui 28 laskijaa (katso Kiitokset) ajanjaksolla Kaikki 77 lohkoa saatiin tutkittua (Liitetaulukko). Lohkojen koko vaihteli 0,2 2,3 neliökilometrin välillä ja yhteensä ne kattoivat 45,4 neliökilometriä. Kirjoituspöydän ääressä piirretyistä alkuperäisistä karttarajauksista ei juuri poikettu. Ruokintapisteitä (lintulautoja, 12 Kuva 1. Joensuun talvilintukartoituksen 2015/16 kattama alue sekä värillisillä symboleilla kunkin laskentalohkon ruokintapisteiden (lintulaudat ja monipuolisemmat ruokinnat) lukumääräluokat. lyhteitä ja tarjonnaltaan monipuolisempia ruokintoja) kirjattiin yhteensä 1262, mutta omakotitalojen takapihoilla olleita lautoja jäi oletettavasti paljon havaitsematta. Ruokintapisteitä oli erityisen runsaasti Mutalan ja Rantakylän seudulla (Kuva 1). Laskijat uhrasivat vapaa-aikaansa projektille kaikkiaan 8 vrk 17 h 10 min. Yhden lohkon laskemiseen kului keskimäärin 2 h 26 min, vaihdellen 1 h ja 4 h 15 min välillä. Kahdeksan lohkoa oli pääosiltaan teollisuustontteja, joilla lintuja oli äärimmäisen vähän ja laskenta meni lähinnä nopeatahtiseksi kävelyksi. Kerrostalo alueidenkaan läpi käymisessä ei yleensä liiemmälti aikaa tuhraantunut, ja havaintovihkoon jäi runsaasti tilaa uusia retkiä silmällä pitäen. Tilanne olisi ollut erilainen hyvänä marjalintutalvena, sillä tällaisten alueiden kadunvarsilla oli paikoin runsaasti pihlajia koristepuina. Lintuhavaintoaineisto koostui yksilöstä ja 50 lajista (Taulukko 1). Laskijat havaitsivat kartoituksissa 38 lajia ja yksilöä. Nämä on

13 Siipirikko 1/2017 Laji Lohkoja Yksilöitä Talitiainen Parmaj Naakka Cormon Varis Cornix Sinitiainen Parcae Viherpeippo Carchl Harakka Picpic Keltasirkku Embcit Pikkuvarpunen Pasmon Korppi Corrax Varpunen Pasdom Kesykyyhky Colliv Tilhi Bomgar Käpytikka Denmaj Pyrstötiainen Aegcau Punatulkku Pyrpyr Sinisorsa Anapla 4 79 Hömötiainen Parmon Hippiäinen Regreg Laulujoutsen Cygcyg * 3 59 Urpiainen Carmea 7 45 Närhi Gargla Puukiipijä Cerfam Vihervarpunen Carspi 5 25 Kuusitiainen Parate Mustarastas Turmer Räkättirastas Turpil 8 16 Tikli Carcar 3 14 Pähkinänakkeli Siteur Töyhtötiainen Parcri 7 9 Varpushaukka Accnis 8 8 Kanahaukka Accgen 6 7 Harmaalokki Lararg * 2 7 Valkoselkätikka Denleu 6 6 Peippo Fricoe 5 5 Varpuspöllö Glapas 5 5 Tundraurpiainen Carhor * 1 3 Palokärki Drymar 3 3 Isolepinkäinen Lanexc 2 2 Pohjantikka Pictri * 1 2 Tavi Anacre * 1 1 Pyy Bonbon * 1 1 Koskikara Cincin * 1 1 Punarinta Erirub * 1 1 Merikotka Halalb 1 1 käpylintulaji Loxsp 1 1 Fasaani Phacol 1 1 Harmaapäätikka Piccan * 1 1 Taviokuurna Pinenu * 1 1 Lehtopöllö Stralu * 1 1 Viirupöllö Strura * 1 1 Taulukko 1. Joensuun talvilintukartoituksen 2015/16 lajit runsausjärjestyksessä, niiden esiintyminen (monessako lohkossa havaittiin) ja kokonais yksilömäärä. Jos havaintoja kertyi vain Tiira-tietokannasta, nimen lyhenteen perään on merkitty tähti *. pääosin tallennettu BirdLifen Tiira-havaintojenkeruujärjestelmään lisämerkinnällä taajamalaskenta. Tiirasta kerättiin lisäksi samalta ajanjaksolta täydentäviä havaintoja muista paitsi varislinnuista, käpytikasta, tali- ja sinitiaisesta, viherpeiposta ja keltasirkusta. Tiira-havainnot lajista huomioitiin lohkolle silloin, kun kartoitushavaintoja oli yksilö määräisesti vähemmän tai ei lainkaan. Tämä haku tuotti lisäaineistoa 278 yksilön ja peräti 12 lajin verran. Lajeja kertyi odotetusti sitä enemmän, mitä enemmän lohkolta tavattiin lintuyksilöitä (Spearmanin järjestyslukukorrelaatio; rho = 0,74, p < 0,001). Lajien kertyminen yksilömäärän kasvun myötä kuitenkin taittui noin 250 yksilön kohdalla, jolloin lajeja oli kertynyt viitisentoista (Kuva 2). Yksilömääriltään parhaita seutuja olivat yleisesti ottaen Rantakylä, Karsikko ja Reijola (Kuva 3). Yli 15 lajin korkeisiin lajimääriin päästiin eri puolilla kaupunkia, esimerkiksi Reijolan-Niittylahden, Karhumäen-Opotan sekä Iiksenvaaran-Kontiosuon alueilla (Kuva 4). Kuva 2. Joensuun talvilintukartoituksen 2015/16 lohkokohtaiset yksilö- ja lajimäärät (vaaka- ja pystyakseli). Kaupunkiasutuslohkot (kerros-, omakoti- ja rivitaloalueet vallitsevia), maaseutumaiset ympäristöt (taloja harvassa, välissä avomaata ja metsiä) ja teollisuusalueet erivärisillä symboleilla. 13

14 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Millaisilla lohkoilla oli eniten lintuja? Kuva 3. Joensuun talvilintukartoituksen 2015/16 lohkokohtaiset yksilömäärät jaoteltuna kolmeen runsausluokkaan. Kuva 4. Joensuun talvilintukartoituksen 2015/16 lohkokohtaiset lajimäärät jaoteltuna neljään runsausluokkaan. Monia harrastajia, itseni mukaan lukien, kiinnostavat laji- ja yksilömäärän ohella näihin mahdollisesti vaikuttavat ympäristötekijät. Tästä syystä laskijat kirjasivat laskentapäivän, laskentaan kuluneen ajan ja ruokintapisteiden määrän. Mittasin lohkojen pinta-alat Paikkatietoikkunan karttatyökaluilla. Lisäksi jaoin lohkot niiden pääasiallisen rakennuskannan ( lohkon luonteen ) perusteella omakoti/rivitaloasutukseen, kerrostaloasutukseen, teollisuus alueisiin ja maaseutumaiseen ympäristöön. Mainitut tekijät on koottu Liitetaulukoksi (sivut 18 ja 19). Selvitin, vaikuttivatko lohkon luonne ja laskenta-ajankohta havaittuihin lintujen laji- ja yksilömääriin. Lisäksi tutkin, olivatko laji- ja yksilömäärät sitä korkeampia, mitä suurempi oli lohkon pinta-ala, käytetty aika, laskijamäärä (tässä yksi tai kaksi) ja ruokintapisteiden määrä. Tarkastelin aluksi korrelaatioanalyysillä tekijöiden välisiä riippuvuuksia esimerkiksi oliko isommilla lohkoilla yleisesti ottaen enemmän ruokintapisteitä? ja lopuksi niin kutsutulla varianssihajotelmalla tekijöiden kykyä yhdessä selittää lintujen laji- ja yksilömääriä. Laskenta-ajankohta, lohkon pintaala tai ruokintapisteiden määrä eivät juuri korreloineet toistensa kanssa (rho vaihteli 0,00 ja 0,14 välillä). Myöskään lintujen yksilö- ja lajimäärät eivät korreloineet lohkon pinta-alan eivätkä laskenta-ajankohdan kanssa. Sitä vastoin sekä yksilö- että lajimäärä olivat sitä korkeampia, mitä enemmän lohkolla oli ruokintapisteitä ja mitä enemmän laskemiseen käytettiin aikaa (rho > 0,5 ja p < 0,001). Arvioidakseni lohkon luonteen, laskenta-ajankohdan, pinta-alan, laskentaan käytetyn ajan, laskijamäärän ja ruokintapisteiden määrän suhteellista merkitystä lintujen yksilö- ja laji 14

15 Matti Koivula Siipirikko 1/2017 Matti Koivula Teollisuusalueilla piileskelee aina vähintään jokunen talitiainen ja harakka joutomaa- ja pensaikkokaistaleiden lomassa, ja rakennukset tarjoavat niille suojaa Linturikkaalla taajama-alueella on usein vanhempaa omakoti- tai rivitaloasutusta, runsaasti ruokintapaikkoja ja melko tiheää puustoa ja pensaikkoja. Kytö määrien selittäjänä sovitin ne aluksi yleistettyyn lineaariseen malliin, jonka pohjalta laskin varianssihajotelman. Lohkon luonne selitti neljänneksen sekä yksilö- että lajimäärän vaihtelusta. Teollisuusaluelohkot olivat erityisen vähälintuisia molemmilla mittareilla (siniset symbolit Kuvassa 2). Yksilömäärän vaihtelusta selittyi odotetusti lisäneljännes sillä, että suuremmilla lohkoilla havaittiin enemmän yksilöitä. Lajimäärän osalta taas lisäneljännes kertyi kahden tekijän vaikutuksista: lajeja löytyi sitä enemmän, mitä suurempi lohko ja mitä varhaisemmin (lähempänä joulua) se oli laskettu. Jälkimmäinen tulos on ymmärrettävissä talvikuolleisuuden kautta. Se on merkittävää esimerkiksi tiaisilla, hippiäisellä ja viherpeipolla (mm. Väisänen 2014). Varinssihajotelmat siis viittaavat siihen, että lohkon luonne, pinta-ala ja laskenta-ajankohta vaikuttivat merkittävästi havaittuihin lintumääriin. Tämä ei tarkoita, etteikö myös vaikkapa ruokintapisteiden määrällä olisi ollut valtava merkitys muun muassa tiaisille tai varpusille. Monet tekijät nimittäin vaihtelivat samansuuntaisesti mistä ylempänä listatut korrelaatiotkin kertovat ja siksi osittain peittivät toistensa vaikutusta. Ei ole ihme, että lohkon luonne oli tärkein yksittäinen lintumääriä selittävä tekijä, sillä se piti sisällään paljon esimerkiksi pinta-alan ja ruokintapisteiden vaikutusta. On valaisevaa vertailla asutuksen vallitsemia lohkoja (omakoti-, rivitalo- ja kerrostaloalueet) teollisuusalue- ja maaseutulohkoihin. Asutuslohkot laskettiin keski määrin puolitoista viikkoa myöhemmin ja ne olivat kolmanneksen pienempiä, mutta niillä oli viitisen kertaa enemmän ruokintapisteitä. Nämä luvut korostavat erityisesti teollisuusaluelohkojen heikkoutta talvilinnuston kannalta: ruokaa ei juuri ole tarjolla, joskin niillä saattaa olla merkitystä esimerkiksi yöpymispaikkojen tarjoajana. Maaseudulla linnut taas keskittyvät voimakkaasti isojen ruokintapisteiden ympärille ja muualla on kauniisti sanottuna hiljaista (Koivula ym. 2016). Talitiaisesta viirupöllöön lajikohtaiset tarkastelut Joensuun runsain laji oli 5066 yksilöllä talitiainen, joka muodosti 29 prosenttia havaituista yksilöistä (Taulukko 1). Talitiaista seurasivat naakka, varis, sinitiainen, viherpeippo ja harakka, joita kaikkia ynnättiin yli tuhat. Mainitut kuusi lajia muodostivat 75 prosenttia havaituista lintuyksilöistä. Varislinnuista yli puolet kertyi Kontiosuon kaatopaikalta. Yli sataan yksilöön ylsivät vielä keltasirkku, pikkuvarpunen, korppi, varpunen, kesykyyhky, tilhi, käpytikka ja pyrstötiainen (Taulukko 1). Hyvinä marjatalvina sekä koivun ja havupuiden siemensatovuosina runsaimpien joukkoon olisivat todennäköisesti kivunneet räkättirastas, urpiainen ja pikkukäpylintu, mahdollisesti myös taviokuurna ja mustarastas (Lehikoinen ym. 2010), ja tilhi olisi luultavasti ollut ylivoimaisesti runsain laji. Esimerkiksi helmikuussa 2015 hyvä pihlajanmarjatalvi 15

16 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Taulukko 2. Varianssihajotelmat Joensuun talvilintukartoituksen 2015/16 lohkojen yksilö- ja lajimäärille sekä 14 runsaalle lajille (tarkemmin, katso teksti). Yksilö- ja lajimääriä pyrittiin selittämään kuudella lohkoon liittyvällä tekijällä: luonne (vallitseva rakennuskanta), pinta-ala, laskemiseen käytetty aika, laskenta-ajankohta, laskijamäärä (1-2) ja ruokintapisteiden lukumäärä. Luvut kertovat, montako prosenttia kukin tekijä selitti yksilö- tai lajimäärän kokonaisvaihtelusta, kun kaikki tekijät oli sovitettu malliin yhtä aikaa. Tekijä Luonne Pinta-ala Käytetty aika Ajankohta Laskijamäärä Ruokintapisteiden määrä Jäännösvaihtelu Yksilöitä Lajeja Viherpeippo Kesykyyhky Naakka Varis Korppi Käpytikka Tekijä Luonne Pinta-ala Käytetty aika Ajankohta Laskijamäärä Ruokintapisteiden määrä Jäännösvaihtelu Keltasirkku Sinitiainen Talitiainen Hömötiainen Varpunen Pikkuvarpunen Harakka Punatulkku tässä kartoitetulta alueelta ilmoitettiin melkein tilheä (Tiira; saman paikan havainnoista huomioitu vain korkein lukema). Valtakunnallisesti merkittäviä harvinaisuuksia ei tavattu. Pikku- tai talviharvinaisuuksista on kuitenkin syytä nostaa esille pähkinänakkeli (peräti 11 yksilöä), valkoselkätikka (6), peippo (5), varpuspöllö (5), tundraurpiainen (3), isolepinkäinen (2), pohjantikka (2), tavi (1), punarinta (1), merikotka (1), lehtopöllö (1) ja viirupöllö (1). Lisäksi urbaanioloissa eksoottiset pyy ja koskikara ovat kiintoisia, ja huonosta marjatalvesta huolimatta taviokuurnakin saatiin listalle. Otin analyyttisempään tarkasteluun runsaista lajeista ne, joita oli vähintään 50 yksilöä ja tavattiin vähintään 20 lohkolta (Taulukko 1). Tarkastelin jälleen varianssihajotelmilla lohkon luonteen, laskenta-ajankohdan, lohkon pinta-alan, laskemiseen käytetyn ajan sekä ruokintapisteiden lukumäärän vaikutuksia havaittuihin yksilömääriin (Taulukko 2). Nämä tekijät selittivät yksilömäärien vaihtelusta %. Lohkon luonne oli ylivoimaisesti paras selittäjä, mutta selitysteho vaihteli naakan ja punatulkun 1%:sta sinitiaisen 56 %:iin. Kasvava lohkon pinta-ala näkyi korkeampana varislintujen, keltasirkun ja punatulkun yksilömäärinä (Taulukko 2). Sitä vastoin laskentaan käytetty aika, laskenta-ajankohta, laskijamäärä ja ruokintapisteiden lukumäärä vaikuttivat yksilömääriin yleisimmin muutaman prosentin. Pitää kuitenkin taas muistaa, että lohkon luonteen vaihtelun myötä vaihtelivat monet muutkin tekijät (katso edellä). Selittämättä jäänyttä vaihtelua oli sinitiaisen alhaisesta 24:stä naakan peräti 81 prosenttiin (Taulukko 2). Monen lajin runsauskuvan paremmaksi 16

17 Matti Koivula Valkoselkätikkanaaras, Karsikko, ymmärtämiseksi olisi siis haettava uusia selittäviä tekijöitä. Sellaisia voisi löytyä esimerkiksi alueen historiasta tuoreet omakotitaloalueet olivat kokemuksen perusteella yleensä lintuköyhiä, oletettavasti suojapaikkojen vähyyden takia tai kasvillisuuden laadusta, johon vaikuttavat puiden ja pensaiden ikä, lajisto ja kerroksellisuus. Laskentakokemukset olivat lähes järjestään positiivisia Vain muutama laskija kommentoi laskentakokemuksiaan ilmoittaessaan havaintojaan, minkä oletan tarkoittavan, että ongelmia ei yleisesti ottaen ollut ja että asukkaiden suhtautuminen oli jos ei yltiöpositiivista niin ainakin neutraalin ystävällistä. Yleisimmin asukkaat tyytyivät lyhyeen tervehdykseen tai vaitonaiseen nyökkäykseen. Kysy vään katseeseen oli hyvä kertoa tekevänsä koko kaupungin kattavaa talvilintujen selvitystä. Sosiaalisimmat asukkaat ja sauvakävelijät intoutuivat kertoilemaan laajemmin havainnoistaan, eikä tämä välttämättä rajoittunut lintuihin, vaan samalla saatettiin käsitellä kellarissa kuhkivat metsä myyrät ja vintillä rapistelevat oravat. Itselleni sattui lisäksi kaksi kohtaamista, joissa asukas tunnisti minut ilmestyneen Karjalaisen artikkelin kuvasta. Tietooni tuli vain yksi negatiivinen kohtaaminen, mutta laskija selvisi ripityksestä ja järjestyssääntöluennosta jatkamalla tyynesti matkaansa. Kukaan laskijoista ei rohjennut valittaa itse urakasta. Puuha päinvastoin inspiroi ulkoilemaan kautena, jolloin linturintamalla on hiljaista. Eihän sitä voi koskaan tietää, missä se talven timantti piileskelee Kristallipallon pälyilyä Siipirikko 1/2017 Absoluuttista totuutta Joensuun kaikista linnuista ei kyetä selvittämään mitenkään, mutta lajeista jäi uskoakseni havaitsematta enintään muutama, mitä näkemystä tukee lajimäärän kertymisen nopea taittuminen yksilömäärän kasvun myötä (Kuva 2). Sitä vastoin yksilömäärävirheen arviointi on huomattavan hankalaa. Vaikeasti havaittavien lajien, kuten pöllöjen, osalta luvut ovat varmasti aliarvioita. Toisaalta joidenkin laajalti liikkuvien lajien, kuten tilhen, määrät saattavat olla yliarvioita. Varislintulukujen sitä vastoin uskon olevan oikean suuntaisia. Vaikka niiden pääjoukko kertyi Kontiosuolta, paikalla ei koskaan ole likimainkaan kaikkia kaupungin varislintuja yhtä aikaa (katso Lindblom 2009). Myös laskijoiden retkeilytavoissa ja heidän tekemissään tulkinnoissa on luultavasti eroja, mutta laskijavaikutus on uskoakseni melko satunnaista. Näiden virhelähteiden suuruutta voisi ajatella haarukoitavan esimerkiksi käyttämällä useampia laskijoita samalla lohkolla erilaisissa olosuhteissa, yhdistettynä selvitykseen parvien siirtymisistä. Oli hienoa todistaa lähes 30 laskijan innostumista Joensuun talvilintujen kartoittamiseen. Edellistalvena tehty pienten taajamien urakka sai sekin 14 harrastajaa maastoon (Koivula ym. 2016). Ohjeet ja karttarajaukset sekä Joensuun että pikkutaajamien osalta ovat yhdistyksen hallussa, joten laskentojen toistaminen tulevina talvina onnistuu vertailukelpoisella tavalla. Tähän seikkaan liittyy se, miksi tällaisia laskentoja kannattaa tehdä. Yhden talven otos on toki sinänsä hyvin kiinnostava, koska lajisto ja paikallispopulaatioiden koot ovat siltä erää melko tarkasti tiedossa. Mutta aineiston arvo kasvaa, jos kartoitus toistetaan useampina vuosina ja tarkasteluihin yhdistetään tietoja esimerkiksi ympäristön muuttumisesta. Arvo korostuu entisestään, kun tutkimuksessa käytetään samalla tavoin kerättyä aineistoa useilta jatkuu sivulle 20 17

18 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Liitetaulukko. Joensuun talvilintukartoituksen 2015/16 lohkojako, lohkon luonne (ORA = omakotirivitaloasutus, KER = kerrostaloasutus, TEO = teollisuusalue, MAA = maaseutumainen), laskentaajankohta, pinta-ala (neliökilometrejä), ruokintapisteiden lukumäärä, laskemiseen käytetty aika sekä lohkolla havaitut yksilö- ja lajimäärät. Lohko Luonne Laskenta Pinta-ala Ruokpist Kesto Yksilöitä Lajeja Hukanhauta ORA , : Iiksenvaara MAA , : Kanervala, itäpuoli ORA , : Kanervala, länsipuoli ORA ,40 9 2: Otsola ORA , : Pilkon golfkenttä ORA ,21 8 1: Käpykangas, Paukkajantie TEO ,85 0 2: Käpykangas, Prisma TEO ,50 0 1: Käpykangas, Vianor TEO ,53 0 2: Karsikko, Asevelikylä ORA , : Karsikko, Iiksenniemi MAA ,83 0 1: Karsikko, Kettuvaara ORA , : Karsikko, Kissamäki ORA , : Karsikko, pohjoisosa ORA , : Hasanniemi KER ,40 8 2: Keskusta, ruutukaava NE KER ,45 1 1: Keskusta, ruutukaava NW KER , : Keskusta, ruutukaava SE KER ,38 2 3: Keskusta, ruutukaava SW KER ,31 5 2: Kontiosuo, kaatopaikka TEO ,30 5 3: Linnunlahti, länsiosa ORA , : Linnunlahti, pohjoisosa ORA , : Linnunlahti, ravirata ORA , : Linnunlahti, yliopisto ORA ,58 7 2: Marjala, itäpuoli ORA , : Marjala, länsipuoli ORA , : Mulon peltojen ympäristö MAA ,55 4 2: Mutala, Kirvesmiehenkatu ORA , : Mutala, koulun alue ORA , : Mutala, Lattamiehentie ORA , : Mutala, Maamiehenkatu ORA , : Salpakangas TEO ,89 1 2: Nepenmäki ORA , : Niinivaara, Nurmela ORA , : Niinivaara, pohjoisosa ORA , : Niinivaara, urheilukenttä ORA , : Kumpula ORA , : Niittylahdenranta ORA , : Pitkämäki MAA , : Noljakka, kirkko ORA , : Kuusela ORA ,47 6 2: Kytö ORA , : Noljakka, pohjoisosa ORA , :

19 Siipirikko 1/2017 Lohko Luonne Laskenta Pinta-ala Ruokpist Kesto Yksilöitä Lajeja Opotta ORA , : Kuhasalo MAA ,16 3 3: Penttilä, ruderaatti MAA ,20 2 1: Pilkonniityt MAA ,37 0 1: Raatekangas, länsiosa MAA ,75 4 1: Raatekangas, keskiosa TEO ,54 1 1: Raatekangas, itäosa TEO ,74 2 1: Rantakylä, itäpuoli ORA , : Rantakylä, länsipuoli ORA , : Ranta-Mutala, itäpuoli ORA , : Ranta-Mutala, länsipuoli ORA , : Reijola, koulu ORA , : Reijola, Louhela ORA , : Reijola, Uutela-Haapaniemi ORA , : Siihtala, hautausmaa MAA ,21 2 2: Siihtala, pohjoisosa ORA , : Aavaranta ORA , : Siilainen, paloasema ORA ,46 7 2: Rautatieasema TEO ,40 0 2: Sirkkala, Varaslampi ORA ,32 7 4: Karhunmäki ORA , : Tikkamäki KER , : Utra, itäosa ORA , : Utra, keskiosa ORA , : Rantakylä, Koillisväylän itäosa ORA , : Rantakylä, Koillisväylän länsiosa ORA ,46 7 1: Utra, länsiosa ORA , : Pataluoto, itäosa ORA , : Pataluoto, länsiosa ORA , : Vehkalahti, Hakamaa ORA , : Vehkalahti, Petäikkölä ORA , : Vehkalahti, Vehkaniementie ORA , : Vehkalahti, Vehkaniemi ORA , : Mulonsalo MAA , : Kari Antikainen Urpiaispari lumisateessa. 19

20 Naakka ja varis olivat kartoituksessa toiseksi ja kolmanneksi runsaimmat lintulajit. Eniten niitä kertyi Kontiosuon kaatopaikalta. Harmaalokkejakin ehdittiin talven tullessa havaitsemaan muutama. Kuva: Matti Koivula paikkakunnilta; Joensuu on nyt kuopuksena liittynyt niiden kaupunkien joukkoon, joissa on tehty kattava taajamalintujen talviaikainen kartoitus. Pidempiaikaisten seurantojen kannalta ei ole välttämätöntä, että tulevina vuosina kartoitettaisiin aina kaikki lohkot, vaan seurantojen tarkoituksiin riittää myös osa, ovathan kunkin lohkon rajaukset tiedossa. Yhdistyksen jäsenten ja eritoten aktiivien rajallinen määrä asettaa tämän kaltaisille projekteille rajoituksia, joten lienee realistista ajatella laskentoja toistettavan esimerkiksi joka toinen tai kolmas vuosi Joensuussa ja välitalvina pikkutaajamissa. Kuten vapaaehtoistoiminnassa ylipäätään, onnistuminen on kiinni muutamasta projektiveturista, jotka saavat muut mukaan urakoimaan. Veturien on toki hyvä varautua siihen, että he joutuvat itse laskemaan vähemmän kiinnostavia alueita! Kiitokset Seuraavat lintuharrastajat osallistuivat laskentoihin, suluissa henkilön laskemien lohkojen lukumäärä: Philippe Fayt (3), Iikka Heikkala (2), Osmo Heikkala (3), Mikko Hiltunen (3), Tuomas Joronen (1), Kaisa Junninen (1), Risto Juvaste (1), Hannu Kauhanen (6), Jari Kiljunen (1), Hanna Koivula (1), Matti Koivula (17), Jari Kontiokorpi (5), Harri Kontkanen (5), Jari Kouki (5), Ari Latja (4), Pirita Latja (2), Jari Leinonen (1), Janne Leppänen (4), Tarja Muttonen (1), Seppo Neuvonen (1), Kimmo Nevalainen (3), Toni Nurmi (2), Arvo Ohtonen (3), Maija-Liisa Penttinen (1), Päivi Silfsten (1), Tuomo Toivanen (3), Jani Varis (5) ja Niklas Åberg (1). Harri Kontkanen tutki Tiiran salatut havainnot mahdollisten täydentävien tietojen varalta. Hanna Koivula kommentoi käsikirjoitusta, Hannu Kauhanen kirjoitti laskentaa pohjustavan artikkelin Karjalaiseen, Arto Juvonen (PSLY) antoi tietoja Porvoon kaupunkilaskennoista ja Tarmo Sotikov avusti PKLTY:n internet-sivujen kanssa. Kirjallisuutta Kauhanen, H. 2015: Tontut kiikaroivat pian kaduilla. Karjalainen : 4. Kauhanen, H. 2016: Yksi laji on ylitse muiden. Karjalainen : 7. Koivula, M., Eronen, T., Fayt, P., Heikkala, O., Hölttä, H., Kontkanen, H., Kivivuori, H., Latja, A., Latja, P., Lehtoranta, H., Ohtonen, A., Parviainen, A., Varis, J. & Vänskä, L. 2017: Taajamalintulaskennat Pohjois-Karjalassa talvella Siipirikko (1/2017: 4-11). Lehikoinen, A., Väisänen, R.A. & Hokkanen, T. 2010: Siemen- ja marjalintujen runsaus Suomessa erilaisina puiden satotalvina Linnutvuosikirja 2009: Lindblom, K. 2009: Joensuun jäteaseman linnustoselvitys. Osat B-C. Joensuun Seudun Jätehuolto Oy. 49 s. Väisänen, R.A. 2014: Ruokintapaikkojen linnusto Lapissa 25 talvena Linnut-vuosikirja 2013:

21 Ruskouunilintu (Phylloscopus fuscatus) ensimmäistä kertaa Pohjois-Karjalassa Ari Latja ja Mauri Leivo Siipirikko 1/2017 Ari: Olin tapani mukaan Höytiäisen kanavan suiston lintuasemalla rengastamassa. Lintuja tuli mukavasti, aamun aikana rengastin mm. 42 pyrstötiaista, 8 tiltalttia, pari hippiäistä ja puukiipijän sekä tiaisia ja urpiaisia. Puoli kymmenen maissa olin aseman takana irrottamassa lintuja verkosta kun läheisestä puskasta kuului yhtäkkiä muutama vaimea tsak. Kiikareilla näin pienen harmaanruskean hysyn puikkivan oksistossa, mitään yksityiskohtia en kuitenkaan nähnyt. Juuri kun mieleeni juolahti yrittää hätistellä lintu sen takana olevaan verkkoon se kuitenkin otti ja lensi oikealle ja hävisi pensaikkoon. Tiesin että aikaisemmin aamulla Mauri Leivo oli mennyt torniin staijaamaan joten soitin hänelle heti: Täällä on joku tsak-hysy puskissa. Mauri ei paljon epäröinyt, sanoin vain Tullaan ja sulki puhelimen. Pian hän olikin paikalla, mutta lintu oli hävinnyt. Mauri jäi vahtiin, minun piti mennä jatkamaan rengastusta. Mauri: Älysin heti, ettei Ari turhasta soittaisi. Jätin kaukoputken, eväsrepun sun muut ylimääräiset Kolosseumiin ja ryntäsin saman tien kohti asemaa. Matka tornilta asemalle tuntui tavallistakin pitemmältä. Asemalla tapasin vielä adrenaliinia uhkuvan Arin, joka selvitti nopeasti tilanteen. Hän mainitsi ruskouunilintuepäilystään. Menimme löytöpaikalle, mutta mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Ari oli laittanut fuscatuksen ääninauhan pyörimään verkon äärelle. Kun Ari pian joutui lähtemään verkkokierrokselle, jäin etsimään lintua. Koko alue oli hyvän näköistä ruskouunilintu habitaattia, mutta erityisesti pisti silmään pieni matalan pensaikon ympäröimä lampare aseman lähellä. Jäin siihen vähäksi aikaa passiin. Sitten alkoi tapahtua. Kuulin lampareen reunalta lyhyen, mutta ah niin selvästi fuscatukselle tyypillisen maiskutussarjan ja pian toisen. Kiikaroin kiivaasti äänen suuntaan ja yritin nähdä linnun. Huomasin liikettä pensaan sisällä ja kohta sieltä hypähteli esille pieni ruskea lintu. Lintu nousi pensaan lehdettömään latvaan ja liikehti oksilla aivan avoimesti noin parinkymmenen sekunnin ajan. Se riitti, ehdin siinä ajassa nähdä kaiken oleellisen. Siinä oli niin komea ruskouunilintu kuin se vaan vaatimattomine väreineen voi olla. Ruskouunilintu oli minulle tuttu lintu, sillä kymmenisen vuotta aikaisemmin olin nähnyt niitä satoja Itä-Kiinan rannikolla. Olennaisia eroja siperianuunilintuun olivat mm. hennommat koivet ja nokka, kylmemmänruskea yleisväritys, eri värinen silmäkulmanjuova ja ennen kaikkea ääni. Siperianuunilinnulla ääni on lyhyt, pehmeä, yksittäin toistettu byt. Ari: Rengastellessani asemalla lintuja Mauri soitti: Täällä se on, se on ruskouunilintu!. Ryntäsin paikalle, mutta lintu oli taas hävinnyt. Määrityksen nyt varmistuttua laitoin hälyn lintutiedotukseen ja alta puolen tunnin paikalla oli jo useita bongareita. Lintu tuntui kuitenkin hävinneen kunnes puolentoista tunnin jälkeen löytyi ääntelemästä rannan puoleisesta pensaikossa. Maurin havainnon jälkeen lintua ei kukaan enää nähnyt, mutta iltapäivän mittaan sen kuultiin useita kertoja taksuttelevan alueella. Lintu viihtyi paikalla kolme päivää, viimeisen kerran se kuultiin aamupäivällä. Ruskouunilintu pesii laajalla alueella Siperiassa Ob-joen yläjuoksulta ja Altain vuoristosta Beringin meren ja Ohotanmeren rannoille, Mongoliaan ja Kiinaan ja talvehtii Intiassa ja Kaakkois- Aasiassa. Laji harhautuu syksyisin säännöllisesti Länsi-Eurooppaan ja nähdään nykyään Suomessakin lähes vuosittain. Ennen vuotta 2013 ruskouunilintu oli tavattu Suomessa 82 kertaa, näistä kuitenkin vain kaksi sisämaassa (Alavieska 1995 ja Tampere 2007). Kolme päivää Joensuun havainnon jälkeen laji löytyi Kouvolasta, liekö sama lintu. Lisäksi laji tavattiin marraskuussa Utössa. 21

22 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Vähälukuisten lintulajien esiintymisestä Pohjois-Karjalassa Harri Hölttä Tämän katsauksen tarkoitus on esitellä joukko Pohjois-Karjalassa vähälukuisina esiintyviä lintulajeja ja niiden esiintymistä ajanjaksolla Katsaus kattaa kaikkiaan 25 lajia tai lajiparia. Samalla on tarkoitus tarkastella mahdollisia lajien esiintymisessä tapahtuneita muutoksia sekä niiden syitä. Lisäksi tällä katsauksella kurotaan vähitellen umpeen Siipirikon myöhässä olevaa katsausaikataulua. Edellinen maakunnan vähälukuisia lajeja koskeva katsaus julkaistiin Siipirikossa 1/2010 ja se käsitteli vuosien havaintoja (Väisänen 2010). Kronologisesti tämä katsaus on siten jatketta tuolle katsaukselle. Katsauksessa tarkasteltava lajiryhmä on kuitenkin muuttunut. Tälle on useita eri syitä. Esimerkiksi edellisessä katsauksessa vähälukuisina käsiteltiin vielä harmaahaikaran, merihanhen, uuttukyyhkyn, harmaapäätikan, valkoselkätikan ja pikkusiepon kaltaisia lajeja, jotka ovat joko runsastuneet tai ovat käytännössä monia muita oikeasti harvalukuisia lajeja runsaampia. Monista vähälukuisista lajeista, kuten harmaasorsasta tai haarahaukasta, ei myöskään löydy tietoa tästä katsauksesta. Niiden esiintymisen ja havaintomäärien suhteen lisätietoja kannattaa kootusti etsiä Linnut-vuosikirjojen vähälukuisia ja uhanalaisia lajeja koskevista katsauksista Pohjois-Karjalan kohdalta. Joistain uhanalaisista, vähälukuisista lajeista (esimerkiksi haarahaukka, heinäkurppa, sinipyrstö ja pikkukultarinta) on julkaistu tarkempaa tietoa Siipirikon uhanalaiskatsauksissa (2/2011 ja 3/2011). Lisäksi tässä katsauksessa julkaistaan havainnot useista sellaisista lajeista, joista alueellinen rariteettikomitea on lopettanut edellyttämästä ARK-ilmoitusten täyttämistä jossain vaiheessa katsausjaksoa. Katsauksessa käsiteltävistä lajeista lyhytnokkahanhen, ristisorsan ja vuorihempon havaintoja ARK ei ole tarkastanut vuoden 2008 jälkeen. Sinipyrstöhavaintojen tarkastamisen ARK lopetti vuonna Vuonna 2012 ARK:n lajilistalta poistuivat kyhmyjoutsen, pikku-uikku, haahka, keräkurmitsa, räyskä, mustaleppälintu ja sepelrastas sekä lajilleen määrittämättömät haahkat, isot gaviat (jääkuikka/amerikanjääkuikka), sirosuohaukat (aro-/niittysuohaukka), kiljukotkat (kilju-/ pikkukiljukotka) ja iso-/grönlanninlokit. Vuonna 2014 listalta poistuivat mm. pikkukultarinta ja taigauunilintu. Lajikohtaisesti on pyritty myös päivittämään se, montako havaintoa jostakin lajista on tehty tai yksilöä maakunnassa nähty. Tämä luvut usein ilmoitettu vuodesta 1975 alkaen siitä syystä, että PKLTY:n alueharvinaisuuskomitea perustettiin tuolloin. Lyhenteet: k = koiras n = naaras kn = pari, Ä = soidintava ä = muu ääni ad = vanha juv = nuori tp = talvipukuinen jp = juhlapukuinen. Kuntien nimet on ilmoitettu sellaisinaan, vuoden 2016 kuntajaon mukaisesti. Havainnot on poimittu Tiirasta. 22

23 Siipirikko 1/2017 Lajeittainen katsaus Kyhmyjoutsen Cygnus olor Katsausvuosilta ARK on hyväksynyt seuraavat havainnot: kv p Joensuu Pyhäselkä Pieni-Onkamo (J. Varis, A. Ohtonen, T. Eronen, E. Vänskä) (Väisänen 2011) ad NE Joensuu Koivuniemi (M. Räsänen) (Väisänen 2013a) sekä kv p Tohmajärvi Suuri-Onkamo Kannas (J. Varis) (Väisänen 2013a). Havainnot ARK:n poistettua lajin listoiltaan: kv p Kontiolahti Jakokoski (M.Kevätväre, K.Leppänen) ad p Joensuu Koidanlampi (S.Leppänen, H.Kauhanen, I. Kuronen) a3 N Kitee Päätyenlahti (E.Hirvonen, A.Parkkonen) Vuosina maakunnassa on havaittu yhteensä 61 kyhmyjoutsenta. Laji on säilynyt hyvin harvalukuisena eikä sitä havaita läheskään vuosittain. Kari Antikainen Nuori kyhmyjoutsen laulujoutsenien seurassa Kiteellä Hyypiin sulassa Lyhytnokkahanhi Anser brachyrhynchos Lyhytnokkahanhien havaintomäärät on koottu taulukkoon 1. Lajin havaintomäärät ovat viimeisten viiden vuoden aikana kasvaneet koko maassa ja suurin osa havainnoista tulee länsirannikolta, mutta runsastuminen näkyy myös esimerkiksi Itä-Suomessa. Havainnot painottuvat kevääseen, Pohjois-Karjalassa painopiste on huhti-toukokuun vaihteen molemmin puolin. Varhaisimmat kevätmuuttajat on nähty jo ennen huhtikuun puoliväliä: p Liperi Siikakoski (O. Heikkala) p Tohmajärvi Sääperi (P. Zetterberg, H. Kivivuori, T. Eronen) p Liperi Papelonsaari Kokonlampi (H. Kontkanen, A. Parviainen, R. Tillikainen, K. Rissanen) p Tohmajärvi Savikko (H. Kivivuori) p Polvijärvi Rauanlahti (J. Leppänen) Yleistyminen tapahtuu alkaen ja kestää noin asti. Yleensä havainnot koskevat 1-3 lintua kerrallaan. Enimmillään keväällä on nähty p Kitee Kiteenlahti (K. Järvinen) ja p Liperi Papelonsaari (H. Kontkanen, A. Parviainen), kts. myös syyshavainnot. Myöhäisimpiä kevätmuuttajia on nähty vielä kesän kynnyksellä: p (A. Ohtonen) ja p (H. Hölttä) Ilomantsi Ilajansuo Pikku-Aunuksen pellot. Usein muiden hanhien kanssa sekaparviin lyöttäytyvien lyhytnokkien löytäminen varsinkin isommista hanhiparvista voi olla hankalaa. Syksyllä laji on selvästi harvalukuisempi ja siitä tunnetaan seuraavat havainnot: kvp Joensuu keskusta-linnunlahti, peloton nuori lintu (P. Zetterberg ym. monet), p Kitee Puhos (M. Halonen), kv p Joensuu Uskali (H. Kontkanen), p Rääkkylä Oravilahti (M. Halonen, H. Rantanen, E. Hirvonen), p Joensuu Pyhäselkä Mulon pellot (R. Tillikainen), p Juuka Tuopanjoki (P. Mähönen, R. Ronkainen) sekä katsausjakson suurin parvi a5 (3ad+2juv) p Tohmajärvi Niirala (H. Kivivuori, T. Eronen, K. Järvinen, P. Mähönen). Ristisorsa Tadorna tadorna ARK lopetti ristisorsahavaintojen tarkastamisen vuoden 2008 alussa ja ajanjaksolla maakunnassa oli havaittu yhteensä 91 ristisorsaa 23

24 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Matti Koivula Lyhytnokkahanhi muiden harmaahanhien seurassa Värtsilän Patsolassa (Väisänen 2009). Vuonna 2008 nähtiin yhteensä neljä ristisorsaa, joita ei liene julkaistu aiemmin: p Joensuun Linnunlahti (K. Lindblom ym.) p Kontiolahti Pitkäranta (A. Nygren) p Kitee Kiteenjärvi (A. Parkkonen ym.) Havainnot varsinaisilta katsausvuosilta : p Kit Kiteenjärvi (K. Järvinen, P. Rantanen) ilm. k m SE Kit Päätyenlahti (H. Kontkanen, J. Helstola, A. Parviainen) kiert. Rääkkylässä sekä Katelmonsalmella että Oravilahdella (M. Halonen) m lask. Tohmajärvi Peijonniemenlahti (T. Eronen) p Kitee Juurikkasalmi (E. Vänskä) a4p (3k+1n) Nurmes Kuokkastenkoski (T. Tanskanen, H. Lehtoranta ym.) k p Polvijärvi Ruvaslahti (J. Leppänen) (kn) p Kit Päätyenlahti (A. Vänskä, V. Heimola, K. Sinkkonen, K. Järvinen) k p Joensuu Pohja (M. Hyttinen, I. Kuronen, T Hakulinen) n p Joensuu Linnunlahti (U. Paakkunainen) m metsähanhiporukassa Kontiolahti Pitkäranta (A. Nygren, V. Leskinen, J. Korhonen, K. Leppänen) p Tohmajärvi Sääperi (J. Kouki, H. Kivivuori) p Valtimo Puukari (I. Jarva, A. Topp) m NE Joensuu Hasanniemi (K. Lindblom) kiert. S Kitee Rasti (E. Veijalainen) a5m/kiert. + 1 E Joensuu Linnunlahti (T. Joronen) p Joensuu Höytiäisen kanavan suisto (R. Lahtinen) N Joensuu Linnunlahti (A. Latja, T. Joronen, H. Hölttä) a3p Kitee Päätyenlahti (U. Paakkunainen) NE valkoposkiparvessa Liperi Roukalahti (V. Jouhki) a3m (2ad+1juv) Kontiolahti Häikänniemi (K. Leppänen, A. Nygren) a13m (1ad+12juv) SSW Joensuu Höytiäisen suisto (H. Kontkanen) Vuosien aikana havaittujen ristisorsien yhteismäärä on 146 yksilöä. Haahka Somateria mollissima ARK ei ole tarkastanut haahkahavaintoja vuoden 2012 alusta alkaen. Vuosilta on ilmoitettu yksi havainto lajista: n p Kitee Rasti (E. Veijalainen, R. Mortensen). Laji on edelleen ensiluokan harvinaisuus. Vuoden 2011 loppuun mennessä lajista oli tehty havainnot yhteensä 24 yksilöstä (Väisänen 2013a), joten yllämainittu Rastin lintu on maakunnan 25. tavattu haahkayksilö. Katsausvuosilta tunnetaan Rastin linnun lisäksi seuraavat havainnot: k p Tohmajärvi Pieni-Onkamo (T.Kakkonen, ilm. H. Kivivuori) 24

25 Taulukko 1. Kuuden Pohjois-Karjalassa harvalukuisen lintulajin esiintyminen (yksilöä) vuosina Tiedot on kerätty Linnut-vuosikirjan uhanalaisia ja harvalukuisia lajeja koskevista katsauksista (kts. kirjallisuusluettelo jutun lopussa). Vuosi Yhteensä Lyhytnokka-hanhi Tunturikiuru Mustaleppä-lintu Sepelrastas Lapintiainen Siipirikko 1/2017 Vuorihemppo n p Polvijärvi Kuljunlahti (P. Mähönen, R.Ronkainen) (Väisänen 2011) k p Joensuu keskusta Pielisjoki (T. Joronen) (Väisänen 2013a). Allihaahka Polysticta stelleri Allihaahka on maakunnassa vuosittain läpimuuttaja, jota tavataan etenkin kevätmuutolla toukokuun alkupuoliskolla. Muina vuodenaikoina laji oli katsausjaksolla yllättävän vähälukuinen: sekä talvi- että syyshavaintoja tehtiin vain yksi. Poikkeuksellisesti lajista tehtiin kuitenkin myös kaksi kesähavaintoa. Vuosien 1975 ja 2008 välillä Pohjois-Karjalassa oli havaittu yhteensä 764 allihaahkaa (Väisänen 2010). Vuosina lajista on ilmoitettu seuraavat havainnot. Yhteissummaksi tältä ajanjaksolta tulee 59 yksilöä, joten vuosina on tavattu yhteensä 823 allihaahkaa. Allihaahka on yksi harvoja Suomessa esiintyviä lintulajeja, joka on luokiteltu maailmanlaajuisesti uhanalaiseksi a2(kn) p lähtivät N Joensuu Linnunniemi (K. Lindblom) k p lähti S Kontiolahti Rantakylä (P.Mähönen, R. Ronkainen) a5 (2k3n) p Liperi Pyhäselkä Tuiskavanluoto (H. Pönkkä) (kn) p Joensuu Kuhasalo Kalmoniemi (H. Pönkkä) k m, hetken p Lieksa Kevätniemi (P. Tolvanen) a10 (7k3n) NW Kitee Rasti (P. Rantanen, R. Silvennoinen) n p Tohmajärvi Sääperi (K.Hiironniemi, A.Mikala ym.). ARK käsitellyt poikkeuksellisen ajankohdan vuoksi ja hyväksynyt (Väisänen 2013a) k jp p Joensuu keskusta Niskakoski (Kimmo T. Nieminen, H. Kontkanen ym.) a2 (kn) p lähtivät E/N Tohmajärvi Sääperi (T. Karkiainen, K. Varonen, H. Kivivuori, T.Immonen) n p Tohmajärvi Sääperi (H. Kivivuori) a5 (2k3n) p Polvijärvi Rauanlahti (V. Launonen) a8 (4k4n) p Liperi Reilampi (A. Vänskä, H. Kauhanen, V. Jouhki) a17 (8k9n) p Tohmajärvi Peijonniemenlahti (A. Ohtonen) k (2kv) p Nurmes Ylikylä (M. ja K. Timonen) k (2kv) p Nurmes Kuokkastenkoski (Roosa ja Timo Tanskanen, Raija Kivioja ym.). Ilmeisesti (M. Timonen ilm.) eri lintu kuin Ylikylällä Jääkuikka / amerikanjääkuikka Gavia adamsii / immer ARK lopetti lajilleen määrittämättä jääneiden jääkuikkien tarkastamisen vuonna Sen jälkeen on ilmoitettu kaksi havaintoa, joista molemmat vuodelta p nous SE Kitee Rasti (E. Veijalainen) ad p Kitee Tasapäänselkä (T. Eronen, T. Sirkkala) 25

26 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Molemmissa tapauksissa havainnoijat pitivät lintuja todennäköisemmin jääkuikkina. Vuosilta ei ole ilmoitettu havaintoja lajilleen määrittämättömistä jääkuikista. Molemmat jääkuikkalajit ovat maakunnassa hyvin harvinaisia. Amerikanjääkuikka on onnistuttu määrittämään lajilleen maakunnassa yhteensä viisi kertaa, joista kaksi on katsausjaksolta: ei-jp p, nousi SSW kuikan ja neljän kaakkurin kanssa (A. Latja, H. Kontkanen, K.Leppänen ja S. Neuvonen) (Väisänen 2013b) sekä jp m S (H.Kontkanen, A. Latja, K. Leppänen, V-M. Sorvari, A. Nygren) (Rissanen yms. 2014) Kontiolahden Häikänniemessä. Jääkuikka on puolestaan nähty katsausjaksolla samaten kaksi kertaa, vuonna 2011 nähtiin nimittäin juv p (A. Latja) ja ad tp p (A. Latja ym.) samaten Kontiolahden Häikänniemessä (Väisänen 2013a). Pikku-uikku Tachybaptus ruficollis Pikku-uikkuja on tavattu maakunnassa vuosien 1975 ja 2011 välillä yhteensä 31 yksilön verran (Väisänen 2013a). Näistä katsausvuosille osuu kolme: p Rääkkylä Oravilahti (V. Marienberg) (Väisänen 2011) tp p Joensuu keskusta Pielisjoki (H. Kontkanen, A. Nygren ym.) (Väisänen 2011) tp p Kitee Päätyenlahti (H. Kivivuori, P. Mähönen) (Väisänen 2013a). ARK ei ole tarkastanut pikku-uikkuhavaintoja vuoden 2012 alusta alkaen. Havaintoja on kertynyt tuon jälkeen yhteensä yhdeksästä yksilöstä seuraavasti: p Liperi Taipaleenjoki (A. Ohtonen, O. Heikkala ym.) kv tp löydetty Pielisen jäältä Nurmeksessa ja vapautettiin seuraavana päivänä Juuan Kajoonkoskelle (H.Lehtoranta, M.Timonen) p Lieksa Kylänlahti (R.Vilen, M. Muikku ym.) ad p Tohmajärvi Niirala Jänisjoki (H. Kivivuori) p Joensuu Kuhasalo (A. Latja) p Lieksa Lieksanjoki Sokojoki (R. Vilen, J. Heikkinen ym.). Tulkittu samaksi, vaikka havaintopaikoissa eroa eri päivien välillä. Edellä mainittujen havaintojen lisäksi Outokummun Sysmäjärvellä on kuultu soidintava lintu kolmena peräkkäisenä keväänä (O. Heikkala, L. Vänskä). Nämä on laskettu kolmeksi eri yksilöksi, joten ajanjaksolla maakunnassa on havaittu yhteensä 40 pikku-uikkua. Laji on tyypillisesti loppusyksyn ja talven laji, Outo kummun soidinhavainnot ovat poikkeuksellisia. Kattohaikara Ciconia ciconia Kattohaikarasta on vuosina tehty havainnot yhteensä 401 yksilöstä (Väisänen 2010). Laji on vuosittainen vierailija maakunnan peltomaisemissa, vaikka havaintojen määrä vaihteleekin vuosittain voimakkaasti. Merkittävä osa tästä helposti tunnettavasti lajista ilmoitetuista havainnoista on maallikoiden lintuharrastajille ilmoittamia. Varhaisimmat havainnot keväällä ovat maininnan arvoisia: p Liperi kirkonkylä (S. ja T. Leinonen, ilm. J. Leppänen) p Tohmajärvi Valkeasuo (J. Koskinen, P. Latja). Syksyllä hyvin harvinainen, nytkin havaintoja vain yksi NE Joensuu Uimaharju keskusta (R. Erola). Havainnot vuosittain: p, joista 1 lähti Tohmajärvi Niirala (S. Ryynänen, J. Asikainen, ilm. H. Kivivuori) SE Tohmajärvi Värtsilä, nähty kahdelta paikalta (T.Karkiainen, K.Varonen, P. Zetterberg, H. Kivivuori) p Tohmajärvi Järventaus (P. Jaatinen) NE Kitee Tunturinmäki (P. Rantanen, R. Silvennoinen) p, lähti E Kitee Kiteenlahti (H. Tahvanainen) p Liperi kirkonkylä (S. ja T. Leinonen, ilm. J. Leppänen) p nous W Kontiolahti Pöllönvaaran pellot (P. Mähönen, R. Ronkainen) p Rääkkylä Tainio (ilm. M. Halonen) p nous. Tohmajärvi Korpi (K. Tolonen ym., ilm. T. Eronen) p Tohmajärvi Värtsilä keskusta (M. Turunen, ilm. H. Kivivuori) SE Kitee Hatunvaara (P. Rantanen, R. Silvennoinen) 26

27 Siipirikko 1/2017 Tuomo Eronen Kattohaikaroita Värtsilän Savikolla SW Kitee Pahanlamminkangas (P. Rantanen, R. Silvennoinen) p Ilomantsi Anssilanvaara (L. Mononen, ilm. P. Sissonen) p Nurmes Särkivaara (E. Korhonen, ilm. M. Timonen) p Kitee Mäntyniemi (ilm. T. Lukkarinen) p Ilomantsi Erkanvaara (ilm. R. Erola) NE Joensuu Uimaharju keskusta (R. Erola) p Tohmajärvi Hopeakallio (R. Tillikainen, A. Rainio, S. Rainio, L. Tillikainen) p Liperi Viinijärvi (J. Leppä) p, pariutuneet ja pesänrakennustakin, mikä ei kuitenkaan johtanut pidemmälle, Polvijärvi Oriniemi (A. Sutinen, M. Pisto, J. Leppänen, E. Juntunen, M. Sahlman) p Kitee Kiteenlahti (H. Tahvanainen) p Tohmajärvi Hiidenvaara (H. Kivivuori, H. Kunnas, J. Kivivuori, P. Purmonen) p Liperi Kokonlampi (K. Rouhiainen ym.) p Tohmajärvi Sääperinranta (A. Kunnas), mahd. samat kuin a29 kiert. Kitee Leveäkivi (K., S., K. ja T. Martiskainen), nähtiin myöhemmin Parikkalan puolella p Tohmajärvi Valkeasuo (J. Koskinen, P. Latja) kiert. Outokumpu Suvisranta Liperi Ahonkylä (K. Rissanen, O. Heikkala, L. Vänskä) N Kitee Pahanlamminkangas (P. Rantanen, R. Silvennoinen) W Joensuu Keskijärvi (U. Paakkunainen) p Rääkkylä Leppälampi (H. Keronen, ilm. M. Halonen) ohilent. Rääkkylä Oravisalo (P. Pelkonen, ilm. M. Halonen) p, lähtivät NW Rääkkylä Koivusalo (J. Lamminsalo, P. Palviainen, ilm. M. Halonen) p Joensuu Kontiosuon jäteasema (K.Hämäläinen ym.), sama lintu nähtiin 2.5. myös Reijolan pelloilta (K. Korhonen) kiert. Liperi Ahonkylän pellot (K. Virtanen) kiert. Tohmajärvi Hopeakallio (T. Eronen) p Kitee Lohela (P. Ikonen) p Tohmajärvi Hopeakallio (T. Eronen, T. Karkiainen, S. Neuvonen, A. Ohtonen, K. Varonen ym. ) p Liperi Suvisranta (O. Heikkala) kiert. Kitee Kiteenlahti Hiidensaari (H. Tahvanainen) E Tohmajärvi Niirala (M. Taponen) p Tohmajärvi Lahdenjoki (T. Eronen, M. Kosonen ym.) p nous. Tohmajärvi Vepsäntie (T. Eronen) kiert. Joensuu Kanervala (H. Huuskonen) täysin poikkeuksellinen ryntäys: yht. 41 NE-NW (3a, ) Tohmajärvi Hopeakallio (T. Pulkkinen) 27

28 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry NE Joensuu Pyhäselkä Niittylahti (K. Korhonen) p Liperi Ristinkylä (V. Jouhki, A. Uppstu, T. Toivanen) p Kitee Suontaus (E. Hirvonen) a13 kiert. Lieksa Sorsalan pellot (H. ja A. Hallikainen) S Kitee Puhos (P. Rantanen) kiert. Liperin puolella Joensuu Ukonlahti (A. Parviainen) SW Kontiolahti Linnunsuon kosteikko (K. Korhonen) Katsausjaksolla havaittujen yksilöiden yhteissummaksi on tulkittu 169 yksilöä, mikä nostaa vuosien aikana havaittujen lintujen yhteismääräksi 570 kattohaikaraa. Kuten havaintolistauksesta näkyy, toukokuu on parasta kattohaikara-aikaa. Vaikka valtaosa havainnoista koskeekin 1-3 linnun ryhmiä, on mukana myös kaksi todella suurta parvea koko Suomen mittakaavassa: a29 Kitee ja a33 Tohmajärvi! Katsausjaksolle osuu myös alkukesän 2012 havainto Polvijärveltä, missä haikarapari rakenteli pesää muutaman päivän ajan, mutta pesintä ei valitettavasti edennyt sen pidemmälle. Tapauksesta on julkaistu tarkempi selostus Siipirikossa 1/2013 (Hölttä ym. 2013). Niittysuohaukka / arosuohaukka Circus pygargus / macroucus Niitty- ja arosuohaukka ovat usein hankalasti määritettävä lajipari ja maasto-olosuhteissa niistä jää merkittävä osa lajilleen määrittämättä. Vuoden 2011 loppuun mennessä Pohjois-Karjalassa oli nähty yhteensä 53 lajilleen määrittämätöntä sirosuohaukka yksilöä (Väisänen 2013a). Näistä katsausjakson alkuvuosilta hyväksyttiin vuonna 2009 kolme yksilöä, 2010 oli nollavuosi ja 2011 nähtiin kaksi lintua (Väisänen 2011, 2013a). Havaintoja sirosuohaukoista ei ole käsitelty ARK:ssa jälkeen ja havaintoja on tullut seuraavasti: n NE/SE Kitee Sarvisalo (T. Lukkarinen) n-puk. SE Tohmajärvi Hopeakallio (K. Lindblom, R.Väisänen) kv m Outokumpu Lukanvaara (O. Heikkala) n N Kontiolahti Pitkäranta (A. Latja) n SW Kitee Päätyenlahti (M. Halonen, P. Mähönen, K. Järvinen, T. Immonen) n p, lähti N Rääkkylä Haapasalmi (M. Halonen) kv NE Tohmajärvi Hopeakallio (P. Zetterberg) juv kiert. Rääkkylä Oravilahti (M. Halonen) ad n N Joensuu Pyhäselkä Reijola (K. Korhonen) k kiert. Rääkkylä Oravilahti (H. Rantanen, E. Hirvonen) n kiert. Ilomantsi Paljakansuo (H. Hölttä) juv kiert. Rääkkylä Oravilahti (T. Missonen) n-puk. NW Joensuu Höytiäisen kanavan suisto (A. Latja) n-puk. SW Joensuu Pyhäselkä Honkavaara (K. Korhonen, L. Vänskä) n-puk. E Joensuu Opotta (F. Meijer) n-puk. SSW Kitee Kousa (T. Lukkarinen) n S Joensuu Noljakka (H. Kauhanen) a2 n-puk. m Ilomantsi Patvinsuo Teretinniemi (V-M. Sorvari) n-puk. p Outokumpu Sysmäjärvi (O. Heikkala) kv W Kitee Päätyenlahti (H. Kontkanen, A. Parviainen) kiert. Joensuu Keskijärvi (H. Pönkkä) n kiert. Rääkkylä Oravilahti (M. Halonen, J. Alholm) SSW Joensuu Penttilä tekomäki (T. Joronen) S Joensuu Pyhäselkä Rauanvaara (J.Varis), ehkä sama kuin äskeinen. Lajilleen määritetyistä niittysuohaukoista on tehty vuoden 2012 loppuun mennessä havainnot yhteensä 43 ja arosuohaukasta 93 yksilöstä (Väisänen 2013b). Tämän jälkeen vuosina on lajilleen määritettyjä niittysuohaukkoja hyväksytty yhteensä viisi ja arosuohaukkoja peräti 30 (Tiira, ei julk.). Kokonaiskuvan hahmottamista häiritsevät kuitenkin vuosien varrella täyttämättä jätetyt ARK-ilmoitukset. 28

29 Kiljukotka / pikkukiljukotka Aquila clanga / pomarina Matti Koivula Haarahaukka ja varis Joensuun Kontiosuon jäteasemalla Kuten niitty- ja arosuohaukankin kohdalla, myös tämä lajipari jää usein lajilleen määrittämättä. Vuoden 2010 loppuun mennessä oli nähty yhteensä 29 lajilleen määrittämätöntä kiljukotkayksilöä (Väisänen 2011). Näistä katsausjakson alkuvuosina sekä 2009 että 2010 nähtiin yksi yksilö (Väisänen 2011), mutta 2011 oli nollavuosi (Väisänen 2013a). ARK:n tiputettua tämän lajiparin tarkastettavien lajien listalta vuonna 2012 havaintoja on tehty seuraavasti: subad W Tohmajärvi Hopeakallio (K. Korhonen, M. Korhonen) kiert. Kitee Mäntyniemi (A. Airaksinen) SE Rääkkylä Haapasalmi (M. Halonen) NE Joensuu Rauanvaara (K. Korhonen, J. Varis) m Juuka Kaajaanlampi (H. Lehtoranta, P. Vainikka, A. Pasanen) kiert. Kitee Muljula (P. Rantanen, R. Silvennoinen, K. Järvinen) Määritettyjä pikkukiljukotkia on vuoden 2012 loppuun mennessä tavattu yhteensä 34 (Väisänen 2013b) ja sen jälkeen vuosina yhteensä neljä ARK:n hyväksymää yksilöä (Tiira, ei julk.). Kiljukotkia on puolestaan saatu määritettyä 2012 loppuun mennessä yhteensä 49 yksilöä (Väisänen 2013b) ja sen jälkeen vuosilta on hyväksyttyjä havaintoja yhteensä kahdeksasta yksilöstä (Tiira, ei julk.). Kuten aro- ja niittysuohaukankin kohdalla, kokonaiskuvan hahmottamista häiritsevät kuitenkin vuosien varrella täyttämättä jätetyt RK- ja ARK-ilmoitukset. Liejukana Gallinula chloropus Siipirikko 1/2017 Liejukana on Pohjois-Karjalassa harvalukuinen kosteikoiden pesimälintu. Havainnot tästä piilottelevasta lajista koskevat usein lintuvesillä keväällä nähtyjä tai kuultuja yksittäisiä lintuja. Kesä havaintoja tulee paljon vähemmän ja katsausjaksolla pesintä onnistuttiin varmistamaan kerran. Säännöllisimmin havaintoja on ilmoitettu toisaalta Outokummusta, toisaalta Kiteen-Tohmajärven lintuvesiltä. Keväällä varhaisin havainto on Kiteeltä jo maaliskuun puolelta. Varsinaisia syyshavaintoja ei ole ilmoitettu. Kuten Jouhki (2013) toteaa, liejukanan esiintymisessä ei valitettavasti ole tapahtunut juuri mitään muutosta pidemmällä aikavälillä parempaan suuntaan, vaan laji on yhtä harvinainen kuin aikaisempinakin vuosikymmeninä p Kitee Päätyenlahti (M. Halonen, K. Järvinen, P. Mähönen ym.) Ä Kitee Hovinlampi (H. Kontkanen) Ä Tohmajärvi Peijonniemenlahti (J. Päärni) ä Joensuu Höytiäisen kanavan suisto (A. ja J. Latja) p Kitee Päätyenlahti (H. Pönkkä) Ä, ehkä toinenkin Tohmajärvi Asema (T. Eronen) juv + 2 pull p Kitee Sarvisalo (T.Lukkarinen, K. Suomela) p Lieksa Kaupunginniemi (A. Kokkonen, R. Vilen) p Liperi Vainolampi (V. Jouhki) p Nurmes Pielinen Porosaari (T. Korhonen, ilm. H. Lehtoranta) 29

30 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry ad p Tohmajärvi Peijonniemenlahti (H. Kivivuori) p Outokumpu Sysmäjärvi (O. Heikkala) Ä Tohmajärvi Uudenkylänlampi (H. Kivivuori, T. Eronen) Ä Outokumpu Laikanlahti (L. Vänskä) p Joensuu Karsikko Iiksenjoki (S. Majoinen ym.) ä Tohmajärvi Uudenkylänlampi (H. Kivivuori) p Liperi Riihilampi (K. Rouhiainen, R. Puustinen) Ä Outokumpu Sysmäjärvi (O. Heikkala, L. Vänskä) Ä Liperi Sysmäjärvi Piilonniemi (V. Jouhki) ad p Kitee Sarvisalo (T. Lukkarinen) kv p Valtimo Kalliojärvi (H. Kontkanen, I. Mononen) p Kitee Hyypii kanava (A., P. ja J. Latja) ä Kontiolahti Linnunsuon kosteikko (A. Ohtonen, H. Hölttä) Ä Liperi Sysmäjärvi Piilonniemi (V. Jouhki, A. Uppstu) p Liperi Haiskunlahti (M. Turunen, K. Rouhiainen, S. Hämäläinen) ä ja Ä Outokumpu Laikanlahti (O. ja I. Heikkala) Ä Rääkkylä Kiesjärvi W-pää (H. Kontkanen, A. Parviainen) max. 2p Joensuu Penttilä (I. Kuronen, M. Räsänen ym. monet) ä Tohmajärvi Uudenkylänlampi (H. Kivivuori) ä Outokumpu Laikanlahti (O. ja I. Heikkala) Ä Liperi Kaatamo (I. Roininen) Keräkurmitsa Charadrius morinellus Laji on maakunnassa epäsäännöllinen läpimuuttaja, jonka havaintomäärät voivat vaihdella vuosittain suuresti mm. muutonaikaisten sääolojen vuoksi. Keräkurmitsoja on vuosien 1975 ja 2011 välillä nähty yhteensä 205 yksilöä (Väisänen 2013a), joista tämän katsausjakson alkuvuosina hyväksyttiin yhteensä 13 yksilöä: kv p Tohmajärvi Valkeasuo (A. Parviainen, H. Kontkanen) (Väisänen 2011) sekä a11p Rääkkylä Oravilahti (H. Kontkanen) (Väisänen 2013a). Eelis Koivula Keräkurmitsa Joensuun Penttilässä

31 Siipirikko 1/2017 Havainnot jälkeen, kun ARK ei enää ole käsitellyt havaintoja: p Rääkkylä Oravilahti (M. Halonen) vp p Tohmajärvi Hopeakallio (M. Koivula, K. Varonen, H. Kivivuori) a29 +1kv p Outokumpu Vuonos (K. Leppänen) a6 +1kv p Tohmajärvi Valkeasuo (J. Kiljunen, J. Varis) a4 +1kv lask. muutolta Kontiolahti Linnunsuon kosteikko (M. ja E. Koivula) kv p tiellä Joensuu Röksä (U. Paakkunainen) n p Joensuu Iiksenniitty (I. Kuronen) kiert. Joensuu Pyhäselkä Reijolan pellot (T. Joronen) p Rääkkylä Oravilahti (M. Halonen) p Tohmajärvi Niirala (M. ja L. Kapanen) p Joensuu Iiksenniitty (A. Nygren, P. Renvall) p Kitee Puhos (H. Kontkanen) p Tohmajärvi Valkeasuo (H. Kontkanen) p Tohmajärvi Niirala (P. Renvall) p Kitee Puhos (M. Halonen, T. Eronen) p Tohmajärvi Valkeasuo (A. Ohtonen, H. Hölttä) p Rääkkylä Oravilahti (M.Halonen) p Rääkkylä Oravilahti (A. Ronkainen) p Rääkkylä Oravilahti (M. Halonen) max. 32p Lieksa Niitty-Jamali (J. Heikkinen, P. Tolvanen, E. Muikku) p Kontiolahti Iiksenniitty (K. Leppänen, U. Paakkunainen) p Lieksa Lamminkylä (J. Heikkinen) kv p Joensuu Penttilä (H. Kontkanen, A. Nygren, P. Hiltunen ym. monet) Runsaimmat esiintymiset ovat osuneet toukokuulle, vastatuulisten kylmänpurkausten aikaan. Syyshavainnot ovat selvästi harvinaisempia. Edellä olevien havaintojen yhteisyksilömäärä on 150 yksilöä, josta kuitenkin kevään 2014 osalta 11 lintua on tulkittu samoiksi kuin aiemmin samoilla paikoilla havaitut yksilöt. Summa on huomattava, kun sitä vertaa vuosien yhteissummaan 205 kurmitsaa, mutta aikaisempina vuosina osa havainnoista on aina jäänyt ilmoittamatta, kun niistä ei ole jaksettu täyttää ARK-lomakkeita. Pulmussirri Calidris alba Pulmussirri on maakunnassamme säännöllisesti tavattavista sirreistä harvalukuisin ja siitä tehtävät havainnot keskittyvät voimakkaasti Outokummun Vuonokseen ja syyskauteen. Vuosittain jaoteltuna Vuonoksessa nähtiin pulmussirrejä seuraavasti: 2009 oli nollavuosi, 2010 yksi yksilö, 2011 kaksi, parhaana vuonna 2012 yhteensä ainakin 10 yksilöä, 2013 palattiin normaalilukemiin kahdella linnulla, 2014 oli jälleen nollavuosi ja vuosi 2015 tarjosi vähintään viisi lintua. Aikaisimpia syyshavaintoja on tehty heinäkuun lopulla alkaen ja myöhäisimmät Vuonoksessa on nähty kv p (O. Heikkala). Enimmillään on nähty viisi pulmussirriä (O. ja I. Heikkala) ja kolmen linnun ryhmiä on ilmoitettu kolmeen otteeseen. Vuonoksen ulkopuolella tehtiin vain viisi havaintoa: yömuuttavan ääntä Joensuu Hukanhauta (K.Nevalainen), p Juuka Hiekkasaari (A.Laine) sekä Kontiolahden Linnunsuon kosteikolla ad jp p (J.Helstola ym.), ad jp (K.Leppänen, J.Korhonen, M.Koivula) ja enimmillään 2p (S.Kekki, H. Kontkanen, A. Lavinen). Linnunsuon kesäkuiset linnut ovat havaintojakson ainoat keväthavainnot, minkä lisäksi Hukanhaudan lintu on myöhäisin syyshavainto ja Linnunsuon heinäkuinen havainto puolestaan varhaisin syyshavainto. Merikihu + määrittämättömät kihut Stercorarius parasiticus + sp. Merikihu on Pohjois-Karjalassa säännöllinen läpimuuttaja, jota tavataan satunnaisesti myös kesäisin. Lajin esiintyminen vaihtelee kuitenkin Taulukko 2. Merikihun muutonaikainen esiintyminen Pohjois-Karjalassa vuosina (yksilöä). Vuosi Kevätmuutto Syysmuutto Yhteensä

32 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Matti Koivula Räyskä näyttäytyi vuonna 2013 kahdesti, molemmat Outokummun Vuonoksessa vuosittain ja etenkin syksyiset yksilömäärät voivat vaihdella voimakkaasti mm. pesimätuloksen mukaan. Keväällä yksi havainto on tehty jo huhtikuun puolella ja vieläpä suurikokoisesta parvesta: a12 N Tohmajärvi Sääperi (H.Kivivuori). Päämuuttoaikaa on keväällä toukokuun jälkipuolisko, jolloin on enimmillään nähty NE (3a) Kitee Kyyrönniemi (P. Rantanen, R. Silvennoinen), a9 NE Kitee Hatunvaara (P. Rantanen), a8 N Tohmajärvi Hopeakallio (P. Zetterberg) sekä a8 NE Kitee Hatunvaara (P. Rantanen). Syksyllä päämuutto yleensä elo-syyskuun vaihteen molemmin puolin, parhaimmillaan on havaittu a9 ad SW Kitee Juurikkasalmi (P. Rantanen) ja p + 9m (3a) S Kontiolahti Häikänniemi (H. Kontkanen, K. Leppänen, A. Nygren). Kesäaikaisia havaintoja on katsausjaksolta yhteensä viisi: SE Juuka Höytiäinen Reposelkä (H.Pönkkä), subad kiert. Rääkkylä Vuoniemi (R.Väisänen, A. Nuotiomäki), S Joensuu Koidanlampi (S. Leppänen), ad p, nous. NE Ilomantsi Koitere Enonniemi (E. Levonen, E. Teräväinen) sekä tumma E Joensuu Keskijärvi (H. Pönkkä). Osa havaituista kihuista jää etenkin syksyllä lajilleen määrittämättä. Vuosilta on ilmoitettu yhteensä noin 80 lajilleen määrittämätöntä kihua, joista noin 75 yksilöä havaittiin syksyllä Tällöin havaintoja tehtiin erityisesti Kiteen Kyyrönniemessä, missä enimmillään p + 9m ja kiert kv SW (P. Rantanen, R. Silvennoinen, A. Supponen). Näistä linnuista merkittävä osa lienee ollut merikihun sijasta leveäpyrstökihuja, joka esiintyi syksyllä 2014 maakunnassa selvästi merikihua yleisempänä. Lajilleen määrittämättömistä kihuista on mainittava myös Juuassa Kannaksella tehty kesäinen havainto (ilm. A. Paananen, H. Lehtoranta) sekä poikkeuksellisen myöhäinen talvi havainto: yksi Pyhäselällä kierrellyt lintu, joka nähtiin Joensuun Marjalasta (H. Kontkanen, A. Parviainen). Räyskä Sterna caspia Laji oli ARK-listalla vuoden 2011 loppuun ja vuosien välillä tavattiin yhteensä 59 yksilöä (Väisänen 2013a). Näistä yksilöistä tämän katsausjakson alkuvuosille osuivat seuraavat: 32

33 Siipirikko 1/ ad p (T. Missonen) sekä ad p (P. ja R. Renvall) Outokummun Sysmäjärvellä (Väisänen 2011, 2013a). Havainnot alkaen: NE Joensuu Pyhäselkä Mulon pellot (K. Korhonen) ad p Outokumpu Vuonos (M. Koivula) p, nous. Outokumpu Vuonos (S. Neuvonen, A. Ohtonen) ad S Kontiolahti Pöllönvaara (T. Tast) NE Tohmajärvi Hopeakallio (A. Vänskä, K. Sinkkonen) NW Joensuu Koidanlampi (S. Leppänen) ad kiert. Kitee Juurikkasalmi (P. Rantanen) p Outokumpu Vuonos (O. Heikkala, T. Toivanen) p Outokumpu Vuonos (L. Vänskä, O. ja I. Heikkala) p, nous. Outokumpu Vuonos (S. Neuvonen) Ajanjaksolla loppuun mennessä maakunnassa on siten havaittu yhteensä 72 räyskää. Havainnot ovat valtaosin kesältä ja alkusyksyltä, mikä on räyskien tunnettua kiertelyaikaa niiden pesimäalueen ulkopuolella. Turkinkyyhky Streptopelia decaocto Laji on maakunnassa nykyään harvalukuinen ja epäsäännöllinen vierailija. Vuodesta 1975 alkaen vuoden 2008 loppuun mennessä havaintoja oli kertynyt yhteensä 78 yksilöstä (Väisänen 2010) ja katsausjaksolta tuli 11 yksilöä lisää. Kaikki havainnot: p Tohmajärvi (H. Kivivuori, H. ja J. Kosonen) Ä Rääkkylä kirkonkylä (V. Marienberg) p Joensuu Pyhäselkä Honkavaara (T. Eronen) p Joensuu Pyhäselkä Mulo (M. ja E. Koivula) p Kitee Puhos (P. Rantanen ym.) p Joe Iiksenniitty (R. Piiroinen) p Ä sekä p Nurmes Jokikylä (H. Lehtoranta, J. Korhonen, L. Kauppila). Havaittu pari yritti ilmeisesti pesintää Ä Kitee Totkunniemi (H. Colliander) Harjalintu Upupa epops Pohjois-Karjalassa on havaittu vuosina yhteensä 80 harjalintua (Väisänen 2010). Katsausjaksolla lintuja havaittiin lisää seuraavasti: p Kitee Totkunniemi (H. Colliander) p Kitee Puhos (R. Pykäläinen, ilm. Halonen ja H. Putkuri, ilm. H. Kontkanen) p Tohmajärvi Purtovaara (J. Mutanen, ilm. T. Eronen) p Juuka kk (E. Kukkonen ja A. Laukkanen, ilm. H. Lehtoranta) p Tohmajärvi Sikosuo (K. Karppi, ilm. H. Kivivuori) p Kitee Hyypii (K. ja J-P. Järvinen) p Rääkkylä Oravisalo (L. Karreinen) p Liperi Tutju (R. Puustinen, K. Rouhiainen, S. Eronen) p Joensuu Kovero (E. Pitkänen, ilm. H. Kontkanen) p Kontiolahti Heraniemi (T. Kähkönen) p Valtimo Verkkojoki (S. Tanskanen, ilm. H. Kontkanen p Kontiolahti Ristiniemi (M. Kevätväre ym. monet) p Ilomantsi Koitere Kotalahti (R. Penttinen, ilm. R. Väisänen) p Joensuu Ahveninen (M. Mäkinen ja M. Kukkonen, ilm. K. Varonen ja R. Väisänen) p Valtimo Sirppikangas (M. Ruohonen, ilm. T. Toivanen) p Ilomantsi Kuuksenvaara (R. Kettunen) p Nurmes Porokylä (M. Timonen) p Liperi Viinijärvi (J. Hartikainen ym. monet) p Tohmajärvi Selkäkylä (H. Piiroinen, ilm. H. Kivivuori) p Tohmajärvi Värtsilä (H. Kivivuori) p Tohmajärvi Niirala (T. Eronen, H. Kivivuori ym.) p Lieksa Sokojärvi, ollut paikalla pari viikkoa (J. Heikkinen) p Valtimo Niskala (I. Alhoniemi) p Ilomantsi keskusta Sissipolku (T. Kukkonen, ilm. H. Kontkanen) , ja p Juuka kk Eevalanpelto (H. Lehtoranta, A. ja E. Vihreäpuu, P. Parikka, S. Naakka, R. Olkkonen) 33

34 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Tuomo Eronen Harjalintu p Juuka Pelkolanvaara kahdella paikalla (S. Saastamoinen ja A. Pölönen-Saastamoinen, ilm. H. Kontkanen sekä T. Kortelainen ja P. Kokkonen). Tohmajärven havainnot marraskuulta tulkitaan koskeneeksi yhtä ja samaa yksilöä, joten vuosien saldo maakunnassa on yhteensä 104 harjalintua. Harjalintu on kattohaikaran ohella, helposti tunnistettavana lajina tyypillinen maallikoiden ilmoittama pihamaalintu. Havaintoja on kevätkauden ( ) ja syyskauden ( ) lisäksi yksi sekä kesä-, heinä- että elokuulta. Tunturikiuru Eremophila alpestris Tunturikiuruja on havaittu Pohjois-Karjalassa vuosien välillä yhteensä 694 yksilöä (Väisänen 2010). Katsausjakson vuosittaiset havaintomäärät on lueteltu taulukossa 1. Yhteissummaksi tulee 247 tunturikiurua, joten vuosien yhteissumma on 941 yksilöä. Keväällä varhaisimmat on nähty heti huhtikuun alussa: ä m Ilomantsi Möhkönvaara (P. Zetterberg) ja p Joensuu Iiksenniitty (H. Pönkkä). Viimeisiä kevätmuuttajia on puolestaan havaittu vielä toukokuun puolivälissä: p Lieksa Riikolan pellot (R. Vilen) ja p Kontiolahti Linnunsuon kosteikko (S. Kekki). Suurimmat katsausjaksolla havaitut tunturikiuruparvet: a14 lask. p Lieksa Pankakoski (P. Tolvanen) a15 läht. S Rääkkylä Kylmäpohja (A. Parviainen, T. Pirnes) a14nw Nurmes Aronsalmi (P. Rantanen, R. Silvennoinen) lask. (2a) Tohmajärvi Hopeakallio (A. Vänskä, V. Heimola, K. Sinkkonen) a12nw Kitee Kyyrönniemi (P. Rantanen) kiert. Lieksa Mäntypuro (M. Halonen) noin enimmillään 16 yksilöä Lieksa Kevätniemi (K. Vallius, P. Tolvanen, E. Muikku). Syksyllä muutto alkaa yleensä syyskuun lopulla, poikkeuksellisen aikaisena muuttajana S Outokumpu Rannan Juvola (O. Heikkala). Vastaavasti myöhäisimpiä syksyisiä nähty vielä marraskuulla: ä p Joensuu Penttilä tekomäki (M. Räsänen) ja kiert. Joensuu Kontiosuon jäteasema (M. Koivula). 34

35 Siipirikko 1/2017 Sinipyrstö Tarsiger cyanurus Sinipyrstön esiintymishistoriaa on käsitelty Siipirikon aiemmissa ARK- ja uhanalaiskatsauksissa luvulla vuosittaiset havaintomäärät olivat 0-8 yksilöä vuodessa (keskimäärin 2,6 yks./v.) vuoteen 2008 asti, mutta vuonna 2009 määrä oli poikkeuksellisesti 19 ja vuonna 2010 jo 24 yksilöä (Hölttä ym. 2011, Väisänen 2011). ARK lopettikin sinipyrstöhavaintojen tarkastamisen vuoden 2011 Taulukko 3. Sinipyrstön esiintyminen Pohjois- Karjalassa kunnittain Luvut on ilmoitettu muodossa x (y), missä x on havaittujen reviirien (yksinäinen lintu pysyvällä reviirillä, pariskunta tai varoitteleva lintu) määrä ja y muiden havaittujen yksilöiden määrä. Syyshavainnot eivät sisälly lukuihin, kts. teksti. Kunta Lieksa 4 (1) 3 (10) 4-5 (6) 0 1 (5) Nurmes 2 (2) 0 (3) 2 (1) 0 0 Ilomantsi 0 (1) 0 (1) 0 (1) 0 0 Kitee 1 (0) (1) Kontiolahti 0 (1) 0 1 (0) 0 (2) 2 (0) Juuka 0 0 (1) Valtimo 0 0 (3) Joensuu 0 (2) 0 0 (1) 0 0 Yhteensä 7 (7) 3 (18) 7-8 (9) 0 (2) 3 (6) Sinipyrstö Tuomo Toivanen alusta. Vuosien havainnot on syyshavaintoja lukuun ottamatta koottu taulukkoon 3. Ensimmäiset sinipyrstöt ovat saapuneet jo ennen toukokuun puoliväliä, tällä jaksolla varhaisimmat olivat Ä Nurmes Mustinvaara ja Ä Nurmes Paistinvaara (J. Valtanen). Linnut saapuvat todennäköisesti varsin suoraan pesimäpaikoilleen, sillä havaintoja sopivien pesimämetsien ulkopuolelta on tehty keväisin vain kourallinen: esimerkiksi hetken Ä mökin pihapiirissä, oletettavasti muuttomatkallaan laulamaan pysähtynyt lintu, Joensuu Keskijärvi (U. Paakkunainen). Toisaalta maakunnan sinipyrstömetsissä havainnoidaan varsinkaan toukokuun alkupuoliskolla vielä satunnaisesti. Eniten havaintoja on tullut Lieksasta, missä enimmillään Ä + 2Ä Venäjän puolella Kivivaara sekä Ä Otrosvaara (P. Tolvanen, L. Tarvainen). Lajin vuosittain luontaisestikin vaihtelevan runsauden lisäksi havaintomääriin vaikuttaa suuresti lintumiesten ja naisten retkeilyaktiivisuus sopivilla sinipyrstöpaikoilla. Katsauksentekijän hankaluutena puolestaan on lähekkäin tehtyjen havaintojen reviiri- tai havaintomäärien tulkinta. Katsausjakson selvästi huonoin sinipyrstövuosi oli 2014, jolloin nähtiin vain kaksi lintua Kontiolahdella. Kontiolahden havainnot ovat kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että lajin reviirejä voi löytää muualtakin kuin vain itärajan parhaista sinipyrstömetsistä. Lajin säännöllinen esiintyminen huomioiden syyshavaintoja tulee maakunnasta vähän, tällä katsausjaksolla yhteensä kolme: p Lieksa Koli (J. Makkonen), p Kitee Kyyrönniemi (P. Järvenpää) sekä n-puk.p Joensuu Penttilä (H. Kontkanen). Mustaleppälintu Phoenicurus ochruros Vuosina maakunnassa oli havaittu yhteensä 55 mustaleppälintua (Väisänen 2013a). Näistä katsausjakson alkuvuosina havaittiin yhteensä 18: 2009 kolme, 2010 peräti 11 sekä 2011 neljä lintua (Väisänen 2011, 2013a). ARK lopetti havaintojen tarkastamisen vuoden 2012 alusta alkaen. Havainnot jälkeen: p Liperi Ylämylly (K. Rouhiainen ym., ilm. T. Nurmi) kv k p Joensuu Ukonlahti (A. Parviainen, A. Lavinen) 35

36 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry n p Tohmajärvi Nikunvaara (T. Eronen) k p Kitee Puhoskartano (T. Nurmi) n p Kitee Sepänniemi (K. Antikainen ja A-M. Tikkanen) k p Ilomantsi Lehtovaara (H. Pönkkä) p Outokumpu keskusta (H. Leivo) p Liperi Mattisenlahti (E. Matikainen, ilm. T. Nurmi) k p Kitee Puhos (H. ja J. Pönkkä) k p Tohmajärvi Nikunvaara (T. Eronen) k ad p Kitee Lehtola (M. Mielonen) n-puk. p Ilomantsi Möhkö (J. Kiljunen) n-puk.p Lieksa Lampela (J. Heikkinen) p Kitee Tolosenmäki (K. ja J-P. Järvinen) k p Ä Joensuu Penttilä (A. Latja) kv k p Joensuu Ukonlahti (R. Tillikainen) k Ä Joensuu Keskijärvi (H.Pönkkä) k p Rääkkylä Haapasalmi (M. Halonen) n-puk. p Lieksa Lampela (J. Heikkinen) k p Kitee Hatunvaara (H. Kivivuori, K. Korhonen) k p Kitee Hatunvaara (T. Eronen) n-puk. p Kontiolahti Iiksenniitty (A. Parviainen, H. Kontkanen) n-puk. p Lieksa Lampela (J. Heikkinen) n-puk. p Tohmajärvi Kirkkoniemi (H. Pönkkä) k ad p Lieksa Pokronlampi (J. Heikkinen) n-puk. p Joensuu Keskijärvi (H. Pönkkä) n-puk. p Tohmajärvi Nikunvaara (T. Eronen) n-puk. p Kitee Tolosenmäki (S. Neuvonen, T. Lukkarinen, A. Ohtonen) Mustaleppälintu on varsin varhainen saapuja, varhaisin yksilö tuli tällä tarkastelujaksolla Huhti-toukokuu on edelleen tavallisin ajanjakso lajin kohtaamiselle. Heinä-elokuulta havaintoja on selvästi enemmän kuin syys-lokakuulta viitanneeko tämä pesintöihin lähialueilla? Tolosenmäen havainto marraskuulta 2015 on poikkeuksellisen myöhäinen. Sepelrastas Turdus torquatus Laji on harvalukuinen läpimuuttaja maakunnassa, jota nähdään lähes yksinomaan keväisin. Tällä havaintojaksolla lintuja nähtiin , minkä lisäksi tehtiin yksi (1) syyshavainto. Ajanjaksolla oli havaittu yhteensä 35 yksilöä (Väisänen 2011). Vuodelta 2011 lajista ei ole yhtään hyväksyttyä havaintoa (Väisänen 2013a). ARK tiputti lajin tarkastettavista lajeista vuoden 2012 alusta. Havainnot jälkeen: k p Rääkkylä Oravilahti (M. ja K. Halonen, T. Eronen) k p Joensuu Sarvinki (S. Majoinen) p Rääkkylä Täitimenjärvi (J. Hirvonen) k p Tohmajärvi Niirala (M. ja J. Vilen) kv k p Outokumpu Suvisranta (O. Heikkala, L. Vänskä) k p Joensuu Pyhäselkä Kuusvaara (E. Vänskä, J. Räty, T. Ronkainen) p Kitee Puhos (A. ja M. Vaittinen) k p Polvijärvi Varonen (J. Leppänen) kv k p Tohmajärvi Nikunvaara (T. ja A. Eronen, H. Kivivuori, P. Tiihonen) k p Liperi Saunasuo (R. ja P. Puustinen) k p Tohmajärvi Saario (M. Shemeikka) p Polvijärvi Salimäki (T. Sotikov) k p Lieksa Lampela (J. Heikkinen) k p Polvijärvi Ruvaslahti Renssilä (P. Mutanen) k p Joensuu Niinivaara (R. Piiroinen ym.) k p Tohmajärvi Nikunvaara (T. Eronen) p Juuka Paalasmaa (L. Kakkonen, ilm. H. Lehtoranta) k p Kitee Suorlahti (A. ja R. Ikonen) (kn) p Kitee Savilahti (J. Kankkunen) p Kontiolahti Marjosärkkä (J. Saksman) k p Outokumpu Sysmäjärvi (L. Vänskä, O. ja I. Heikkala) k p Juuka Länsi-Vuokko Kalliola (H. ja S. Gröhn, ilm. H. Lehtoranta) k p Juuka Länsi-Vuokko Autioranta (T. Turunen, ilm. H. Lehtoranta) k p Tohmajärvi Hopeakallio (H. Kivivuori ym.) kv k p Outokumpu Jokipohja (O. Heikkala) 36

37 Pikkukultarinta Tuomo Toivanen k p Joensuu Koivulahdentien pellot (I. Kuronen, M. Kevätväre, M. Hyttinen) k p Liperi Ylämylly (M. Koivula, O. Heikkala, A. Nygren) k p Kontiolahti Pöllönvaaran pellot (M. Koivula) k p Joensuu Pyhäselkä Mulon pellot (K. Korhonen) kp Joensuu Särkivaara (S. Kaukanen) k p Joensuu Keskijärvi (H. Pönkkä) k p Polvijärvi Martonvaara (P. Mähönen, R. Ronkainen) k p Joensuu Pyhäselkä Mulon pellot (A. Ohtonen) Myös sepelrastaasta ilmoitetaan suhteellisen paljon maallikkohavaintoja esim. pihamailla liikuskelleista valkorintaisista rastaista. Havaintojakson loppupuolen muita vuosia korkeampaa havaintomäärää selittänee olennaiselta osin se, että havainnoista ei enää ole vaadittu ARK-lomakkeita: muutoin ei liene selitettävissä se, että siinä missä vuosilta havaintoja tuli yhteensä 35 linnusta, vuosilta ilmoitettiin heti havainnot 34 linnusta, kun ARK-lomakkeita ei enää vaadittu. Pikkukultarinta Iduna caligata Siipirikko 1/2017 Pikkukultarinta on toisaalta maakuntaan vakiintunut keskikesän yölaulaja, joka on kuitenkin pysy nyt hyvin harvalukuisena. Pikkukultarintoja oli vuosien 1975 ja 2012 välillä havaittu yhteensä 194 yksilöä, pesintöjen poikaset mukaan lukien. Parhaat vuodet olivat olleet 2000 (21 yksilöä), 2011 (38 yksilöä) ja 2012 (24 yksilöä) (Väisänen 2013b). Pikkukultarinnan esiintymistä maakunnassa on käsitelty laajemmin vuoden 2011 uhanalaiskatsauksessa (Hölttä ym. 2011). Valtaosa havainnoista tulee kesäkuulta. Vuosien havainnot (yht. 28 yksilöä) huomioiden vuosien välillä on havaittu yhteensä 222 pikkukultarintayksilöä. Havainnot vuosilta : k Ä Kitee Kunonniemi (T. Eronen ym.) k Ä Tohmajärvi Niirala (H. Kivivuori ym.) k Ä, toinen rengastettiin, Joensuu Pilkko (P. Zetterberg ym.) Ä Joensuu Kokkola (H. Kauhanen ym.) k Ä Nurmes Särkikorpi (H. Kontkanen, P. Rantanen) Ä Kontiolahti Jukajoki Linnunsuo (H. Kontkanen) k Ä Tohmajärvi Keltasuo (H. Kontkanen ym.) Ä Kontiolahti Iiksenniitty (T. Toivanen, H. Kontkanen ym) Ä Joensuu Höytiäisen kanavan suisto (M. Koivula ym.) k Ä Tohmajärvi Uusikylä (A. Vänskä, K. Sinkkonen, P. ja R. Renvall) k Ä Tohmajärvi Savikko (P. ja R. Renvall) Ä Juuka Tuopanjoki (M. Koivula) Ä Kitee Ruppovaara (P. Rantanen) k Ä, rengastettiin, Joensuu Reijola (M. Lampinen ym.) Ä, toinen rengastettiin, Joensuu Pilkko (H. Kontkanen, U. Paakkunainen, R. Väisänen ym.) Ä Tohmajärvi Jouhkola Hiidensuo (T. Eronen) Ä Tohmajärvi Murtoi, Jylmän tienhaara (T. Eronen, T. Sirkkala) 37

38 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Ä Joensuu Pilkko (H. Hölttä, H. Kontkanen ym.) Ä Joensuu Kytö (J. Salminen, J. Laiho, E. Mäkelä, K. Rissanen) Ä Ilomantsi Sonkaja (H. Pönkkä) Ä Joensuu Keskijärvi (H. Pönkkä) k p varoitteleva Kitee Villala (J. Pennanen) Taigauunilintu Phylloscopus inornatus Vuosina maakunnassa on havaittu yhteensä 75 taigauunilintua, joista parhaimmillaan 2008 nähtiin 11 yksilöä (Väisänen 2013b) luvun ensimmäisen vuosikymmenen yksilö määrät vuosittain seuraavassa: 0,1,0,3,2,7,1,6,11,2,0 (Väisänen 2011). Laji on maassamme tyypillisesti syksyinen harhailija ja kesäkuussa 2013 Joensuussa pari päivää laulanut lintu on poikkeuksellinen tapaus. Laji oli ARK-listalla vielä vuosina , jolloin on hyväksyttiin seuraavat viisitoista havaintoa: k Ä Joensuu Hasanniemi (H. Kontkanen ym monet) p reng. Joensuu Höytiäisen kanavan suisto (A. Latja, P. Zetterberg) p Outokumpu Jokipohja (O. Heikkala) p Kitee Suomala (D. Burgas) p Joensuu Pyhäselkä Reijola (K.Korhonen) p Tohmajärvi Patsola (H. Kivivuori) reng. Joensuu Höytiäisen kanavan suisto (A. Latja) reng. Outokumpu Rannan Juvola (O. Heikkala) p Joensuu Höytiäisen kanavan suisto (H. Kontkanen) p Joensuu Kontiosuon jäteasema (M. Koivula, A. Ohtonen) p Joensuu Kontiosuon jäteasema (M. Koivula) reng. Joensuu Höytiäisen kanavan suisto (A., P. ja J. Latja) Ari Latja Taigauunilintu Höytiäisen lintuasemalla syksyllä

39 Siipirikko 1/ p Joensuu Kontiosuon jäteasema (M. Koivula) p Kitee Kunonniemi (K. Järvinen) p Joensuu Penttilä (J. Koskinen) Laji poistettiin ARK-listalta vuoden 2014 lopussa. Vuonna 2015 Suomessa todettiin lajin voimakkain esiintyminen kautta aikojen ja myös Pohjois- Karjalassa nähtiin ennätysmäärä taiga uunilintuja. Jos kaikki Kiteen Totkunniemen linnut lasketaan eri yksilöiksi, summaksi tulisi 39 inoa p Kitee Totkunniemi (H. Colliander) p, lähti SE Rääkkylä Vuoniemi (J. Varis) väh. 1 reng. p Joensuu Höytiäisen kanavan suisto (A. Latja, M. Kapanen) p Kitee Totkunniemi (H. Colliander) kiert. Lieksa Ikolanniemi (P. Tolvanen, E. Muikku) p Kitee Totkunniemi (H. Colliander) p Joensuu Keskijärvi (H. Pönkkä) p Kitee Totkunniemi (H. Colliander) p Lieksa Pappilanluhta (O. Löfgren) p Kitee Totkunniemi (H. Colliander) kiert. Kontiolahti Ylinen (H. Pönkkä) ä Joensuu Höytiäisen kanavan suisto (A. Latja) p Joensuu Linnunlahti (H. Hölttä) reng. Joensuu Höytiäisen kanavan suisto (A. Latja) kiert. Joensuu Keskijärvi (H. Pönkkä) SW Joensuu Kontiosuo jäteasema (M. Koivula) kiert. Joensuu Niinivaara (P. Latja) kiert. Joensuu Otsola (H. Kauhanen) p Rääkkylä Oravilahti (M., K., M. ja L.Halonen) p Rääkkylä Paksuniemi (M. K., M. ja L. Halonen) p Kitee Kyyrönniemi (P. Järvenpää) p Joensuu Kontiosuon jäteasema (M. Koivula) p Kitee Totkunniemi (H. Colliander) p Joensuu Pilkko (H. Kontkanen) p Joensuu Kontiosuon jäteasema (M. ja E. Koivula) kiert. Lieksa Ruunaa (J. Kiljunen) kontr. (reng ) Joensuu Höytiäisen kanavan suisto (A. Latja) p Joensuu Pilkko (H. Kontkanen, P. Zetterberg, A. Jukkara, K. Leppänen, J. Korhonen) p Joensuu Kuhasalo (A. Nygren) p Kontiolahti Satamalahti (K. Leppänen, H. Kauhanen) ä Joensuu Höytiäisen kanavan suisto (A. Latja) p Tohmajärvi Kirkkoniemi (K. Varonen) Ä Polvijärvi Viinijoen jokilahti (R. ja L. Tillikainen) p Joensuu Kuhasalo (R. Tillikainen) Lapintiainen Parus cintcus Katsausjakson vuodet voidaan jakaa lapintiaisen osalta kahteen eri ryhmään: neljänä vuonna laji on ollut hyvin vähälukuinen, vain 1-4 yksilöä koko vuonna (2010, 2013, 2014, 2015), mutta kolmena vuonna on ollut selkeää vaellusta ja talvehtijoita sen seurauksena (2009, 2011, 2012). Tarkemmat luvut ilmenevät taulukosta 1. Viime vuosina laji on havaittu useimmiten Patvinsuon kansallispuistossa, etenkin loppusyksyisin Teretinniemen alueella. Syksyllä ensimmäisiä on em. vaellusvuosina havaittu syyskuun puolivälissä ja keväällä viimeiset ovat kadonneet talvehtimispaikoiltaan maaliskuussa myöhäisimmän ollessa Outokummun Lukanvaarassa nähty lintu (O. Heikkala). Enimmillään on Joensuussa Höytiäisen kanavan suistossa nähty reng. (A. Latja, R. Hyytiäinen, P. Zetterberg, U. Paakkunainen, T. Piira) sekä reng. + 1NW (A. Latja, P. Hottola), Patvinsuon Teretinniemessä p (J. Kouki) ja samoin 3p (E. Muikku, V-M. Sorvari, P.Tolvanen) sekä Kontiolahden Pitkä rannassa kiert. (A. Nygren). Viime vuodet ovat olleet lajille niukkoja, toivottavasti jatkossa väliin sattuu taas vaellusvuosia! Vuorihemppo Carduelis flavirostris Laji on maakunnassamme harvalukuinen vieras loka-huhtikuulla ja vuosittaiset havaintomäärät käyvät ilmi taulukosta 1. Syksyllä ensimmäiset linnut on nähty jo lokakuussa: SW Kontiolahti Pöllönvaara (T. Tast) sekä p nousi SE Joensuu Sulkuniemi (P. Zetterberg, A. Parviainen, T. Toivanen). Keskitalvella laji on harvinaisuus ja pääasiallista esiintymisaikaa on kevät, maalis-huhtikuu. Suurimmat katsausjaksolla havaitut vuorihemppoparvet ovat olleet yli 10 linnun suuruisia: a11 kiert. Tohmajärvi Hopeakallion torni 39

40 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry (H. Kivivuori), a15 NNW Rääkkylä Katelmonsalmi (M. Halonen) sekä p Joensuu Kontiosuon jäteasema (P. Zetterberg, M. Koivula). Linnut katoavat pohjoiseen pian jälkeen ja myöhäisimpiä ovat olleet kiert. Rääkkylä Haapasalmi (M. Halonen) ja k p Joensuu Jakojärvi (H. Pönkkä). Kiitokset Pirita Latja ja Janne Leppänen kommentoivat juttua sen oikolukuvaiheessa. Lisäksi kiitokset Janne Leppäselle ja Jukka Materolle monivuotisesta urakasta eli uhanalaisten ja vähälukuisten lajien tietojen kokoamisesta Linnut-vuosikirjan katsauksia varten. Se helpotti tämän jutun kirjoitustyötä huomattavasti. Kirjallisuus Hölttä, Harri; Kontkanen, Harri; Juvaste, Risto ja Ohtonen, Arvo 2011: Uhanalaiset lintulajit Pohjois-Karjalassa. Osa 1: Kosteikoiden ja soiden lajit. Siipirikko 2/2011: Hölttä, Harri; Kivivuori, Hannu; Kontkanen, Harri; Lehtoranta, Hannu ja Leppänen, Janne Pohjois-Karjalan uhanalaiset linnut. Osa II: Metsien, peltojen ja muiden elinympäristöjen linnut. Siipirikko 3/2011: Hölttä, Harri; Varis, Jani; Parviainen, Ari; Ohtonen, Arvo ja Kontkanen, Harri 2013: Pohjois-Karjalan linnuston vuosikatsaus 2012, Osa I: Kyhmyjoutsenesta lapintiiraan. Siipirikko 1/2013: Lehtiniemi, Teemu & Koskimies, Pertti 2010: Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa Linnut-vuosikirja 2010: Lehtiniemi, Teemu 2011: Uhanalaiset ja harvinaiset linnut Suomessa Linnut-vuosikirja 2011: Lehtiniemi, Teemu 2012: Uhanalaiset ja harvinaiset linnut Suomessa Linnut-vuosikirja 2012: Lehtiniemi, Teemu 2013: Uhanalaiset ja harvinaiset linnut Suomessa Linnut-vuosikirja 2013: Lehtiniemi, Teemu 2014: Uhanalaiset ja harvinaiset linnut Suomessa Linnut-vuosikirja 2014: Lehtiniemi, Teemu 2015: Uhanalaiset ja harvinaiset linnut Suomessa Linnut-vuosikirja 2015: Jouhki, Vesa Yölaulajat Pohjois-Karjalassa Siipirikko 2/2013: Rissanen, Eelis; Aalto, Pirkka; Järvinen, Kimmo; Mikola, Aleksi ja Uusimäki, Toni 2015: Pikkuharvinaisuuksien esiintyminen Suomessa vuonna Väisänen, Roni Kahlaajia kaukaa Pohjois-Karjalan ARK-katsaus Siipirikko 1/2009: Väisänen, Roni Pohjois-Karjalan vähälukuiset lintulajit Siipirikko 1/2010: Väisänen, Roni Pohjois-Karjalan ARKkatsaus Siipirikko 1/2011: Väisänen, Roni 2013a. Pohjois-Karjalan ARKkatsaus Siipirikko 1/2013: Väisänen, Roni 2013b. Pohjois-Karjalan ARKkatsaus Siipirikko 2/2013: Viereisen sivun punakuiri on kuvattu pesimäalueillaan, mutta alkusyksystä ahkera staijari voi nähdä niitä muutolla vaikka Lieksassa. Kuva: Hannu Eskonen 40

41 Syysmuuton seurantaa Lieksassa Osa 1: Loppukesä Siipirikko 1/2017 Pertti Tolvanen Aloitan staijauksen useimmiten heinäkuun 20 päivän aikoihin, jolloin käyn tunnustelemassa onko mitään liikkeellä. Yleensä on ja siitä alkavat työt, jota piisaa lokakuulle, kunnes olen ohjannut viimeiset muuttajat pois talven alta. Heinäkuussa ei tarvitse turautua kaikkiin vaatteisiin mitä omistaa, vaan joskus voi staijata t-paidassa. Muuttavat linnut kyllä kerkiää laskea, mutta näiden lisäksi paikallisia lintuja on paljon, joita on kiva seurata ja valokuvata. Petolinnut kantavat tähän aikaan saalista poikasilleen ja emojen suuntia seuraamalla pääsee pesien suunnista selville. Kaakkurit ovat aamuvarhaisella äänekkäitä pesimä lammillaan ja olenkin löytänyt kaksi pesimälampea tällä tavoin. Näihin aikoihin kerääntyy peltoaukeille kahlaajia. Parhaimmat määrät Riikolan pelloilta: töyhtöhyyppää, kuoveja 81 ja pikkukuoveja 18 paikallisina sekä liroja 70 ja valkovikloja 18 lintua Riikolan pellot olivat noina vuosina heinäkuussa kasvivapaita rikka ruohomyrkytysten jäljiltä, normaalina vuotena sinne ei tule suurempia kerääntymiä. 24. ja oli paikalla myös punakuireja 12 ja16 yksilön parvi. Harvinaista herkkua, en ole aikaisemmin pelloilla tavannut muutti Pankakoskella klo kuiria ja klo 6.28 kuudenkymmenen parvi juhlapukuisia kuireja hienossa myötävalossa. Näihin aikoihin menee pieniä parvia pilkkasiipiä, mustalintuja, haapanoita ja jouhisorsia sekä joitakin tyllejä, punajalkavikloja sekä harvoin meriharakoita. Kahlaajalietteitä Kevätlahdella on vain harvoin kahlureitten muuttoaikaan.silloin harvoin siellä tapaa pieniä parvia pikkusirrejä, lapin sirrejä ja suosirrejä.suurimmat lietteet tulevat vasta myöhäissyksyllä jolloin valtaosa kahlaajista on jo mennyt. Joku tapahtuma on jäänyt erikoisesti mieleen. Kauniina loppukesän iltana 20.7 olin tekemässä lähtöä Patvinsuolta, kun suolta nousi lentoon 21 pikkukuovin parvi vilkkaasti äännellen. Linnut nousivat kehää kiertäen 15 minuutin ajan kohti korkeuksia kunnes ne olevat jo niin korkealla, että vaivoin erottuivat kiikarilla. Sieltä ne lähtivät lentämään auringonlaskua kohti muodostelmassa. Kun kahlurit menevät sillä korkeudella ja korkeammallakin, niin eipä ole ihme ettei niitä korkeapaineella juurikaan havaita. Vaellusvuosina käpytikat muuttavat luoteeseen runsain joukoin. Löpönvaaralla meni nuoria tikkoja 192 välillä Suurin osa linnuista pysähtyi keloissa hetkeksi, josta saatoin todeta että kaikki linnut olivat nuoria lintuja. Suurin osa muutti yksin muut pieninä ryhminä 19x2,12x3,2x4 lintua. Seuraavana aamuna muutti vain 20 tikkaa, vaikka sää oli samanlainen olin soutamassa Pielisellä, kun klo 8.20 huomasin Ikolan niemen kohdalla, että tästähän meneekin tikkoja mennessä muutti 76 tikkaa ja 3 käkeä. Pikkulinnuista muuton aloittaa keltavästäräkki, metsäkirvinen ja tervapääsky. Tervapääskyjä muutti ja suurin parvi oli 19 lintua, muut alle 10. Keltavästäräkkejä ja metsäkirvisiä muuttaa kuun puolenvälin jälkeen muutama lintu aamussa, kunnes elokuun alkupuolella muutto vilkastuu ollen kuitenkin alle 30 lintua aamussa. Käpylintumuuttoa on näihin aikoihin, mukana joka syksy joku yksittäinen kirjosiipikäpylintu. Muuttosuunta on yleensä luode. Harvoin olen Pankakoskella nähnyt aamun tunteina muuttavia pikkulokkeja kuitenkin muutti 26 pikkulokkia, suurin osa nuoria. Suurempaa peippomuuttoa en ole tässä vaiheessa Lieksassa nähnyt, vain joitakin kymmeniä lintuja aamulla. Kahlaajamuuttoa on kuun lopussa myös illalla klo , joista veli on tehnyt havaintoja tennistä pelatessaan. Minulla ei voimat riitä enää iltastaijiin kun on joka aamu noussut kukonlaulun aikaan. Tässä loppukesän havaintoja. Jatkan muuton jatkumoa myöhemmässä vaiheessa. 41

42 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Pikkukotka Liperin Riihilammella Matti Koivula Kesäkuun 14. oli melko pilvinen ja tuuli puhalsi reippaasti koillisen suunnasta. Vielä ei ollut tietoakaan heinä-elokuun superhelteistä! Retkeiltyäni aamun linturikkailla Kontio- ja Kylmäsuolla päätin haukata lounasta ja autoilla sitten tutkimaan Liperin avomaita ja kosteikkoja. Täällä linnusto vaikutti jo kesäisen niukalta ja iltapäivällä laulukuorokin oli pääosin vaiennut, mutta Ahonkylän aukeiden jälkeen jatkoin vielä Papelonsaaren peltojen kautta Liperin kirkolle. Pieni kurkiparvi norkoili sänkipellolla, suokukko lennähti jossakin, nuolihaukka kierteli märän peltopainanteen liepeillä korentojen toivossa. Kolmen nurkilla pysähdyin katsomaan Liperin kirkolle vievän tien varressa olevaa kosteikkoa Riihilahden kylällä. Lammella ei näykynyt juuri mitään, mutta kello 15:27 Riihilammen takaa nousi metsärajan yläpuolelle isohko peto muutama naurulokki perässään. Ajattelin linnun olevan ruskosuohaukan, ja vilkaisu putkella viittasi myös samaan suuntaan: tumma peto, jolla näkyi siivillä jotain vaaleaa. Lintu lähestyi pääasiassa liitäen Riihilammen itäreunaa melkein kohti. Liitoasento käsisiivet roikkuivat voimakkaasti ja harittajat erottuivat pensselimäisesti toi nyt mieleeni pikemminkin haarahaukan. Peto liiti metsä saarekkeen taakse nousten pian näkyviin, nyt varis perässään. Linnun kauhoessa mehiläishaukkamaisesti vastatuuleen, välillä liitäen ja tuulen tai variksen takia kääntyillen, erotin räikeän vaaleat kuviot siipien yläpeitinhöyhenillä ja yläperässä, kellertävän niskan ja valkoiset siiventyvien ajovalot. Pyrstökään ei näyttänyt lovipäiseltä ja aloin epäillä lintua pikkukotkaksi. Viitisen minuuttia löytymisestään peto ylitti Liperintien tasaista matkalentoa hieman puiden yläpuolella, varis edelleen perässään. Iso Swarovskin putki oli elementissään: etäisyyttä alle kilometri, ja alapuolenkin väritys erottui ajoittain erinomaisesti kirkkaassa pilvipoutasäässä. Siipisulat ja isot peitinhöyhenet olivat mustat, sisimmät käsisulat hohtivat vaaleampana luukkuna. Pienemmät peitinhöyhenet, vatsa ja pää olivat vaaleamman ruskeat. Tumman muodon pennata! Kotka ohitti idän puolelta myötävalossa 15:36. Yläpuolen muikeat kontrastit syöpyivät lähtemättömästi mieleen! Kameran jääminen kotiin harmitti; useinhan se on mukana, koska autossa se ei paina mitään Minuutin-parin kuluttua kotka oli jo ehtinyt reilun kilometrin päähän, teki matalalla pari kaartelukierrosta ja jatkoi pohjoisen suuntaan, kadoten puiden taakse. Joku nopea voisi saada härvelistä kopin, ajattelin; senhän täytyy vartin sisällä törmätä Kuorinkaan? Soitin aina niin lehmänhermoiselle Vesa Jouhkille, jonka tiesin olevan retkellä Käsämän suunnassa, ja lähetin viestin Lintutiedotukseen. Puhelin alkoi soida, onnitteluja ja kiinnostuneita pinnareita, vähän kuittailuakin kameran puuttumisen takia. Parin tunnin jatkoretkeilyllä ja seuraavan aamupäivän raivopäisellä staijauksella Kontkalassa en onnistunut näkemään lintua uudelleen. Liekö auton takapenkillä tällä kertaa rönöttänyt kamera vaikuttanut asiaan? 42

43 Siipirikko 1/2017 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y. Hallitus 2017 Hannu Lehtoranta, puheenjohtaja Eevalantie 6 D 14, Juuka puh hannu.lehtoranta@oyk.fi Toni Nurmi, varapuheenjohtaja puh toni.nurmi73@gmail.com Reima Hyytiäinen, sihteeri, jäsenasiat puh pk.lintutieteellinen@gmail.com Janne Leppänen, rahastonhoitaja puh janneleppanen@hotmail.com Anniina Kontiokorpi Jani Varis Lehden toimitus Harri Hölttä (vastaava toimittaja) Lammaskalliokuja 7, Joensuu holttah@gmail.com Kari Antikainen (taitto) kari.antikainen@tel .fi Tilausasiat Lehti ilmestyy resurssien puitteissa kahtena numerona vuodessa. Jäsenmaksun suuruus v on 25 (opiskelijat 20, perhejäsen 5 ). Jäsenmaksu (ei perhejäsen) sisältää lehden. Siipirikon tilausmaksu muille on 25. Vanhat irtonumerot 1, edellisen vuoden irtonumerot 2 + postikulut. Siipirikon voi tilata paperisena tai sähköisenä versiona. Vanhat Siipirikon numerot ovat luettavissa sähköisinä yhdistyksen kotisivuilla. Yhdistyksen tili FI Jäsenmaksua maksettaessa käytä viitenumerona henkilökohtaista viitenumeroasi, joka löytyy osoitetarrasta. Uudet jäsenet ilmoittavat viestissä nimensä ja osoitteensa. Yhteystietojen muutoksista (sähköposti, postiosoite) pyydetään ilmoittamaan sihteerille. Havaintojen ilmoitus PKLTY:n jäsenet voivat ilmoittaa havaintojaan BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmän kautta osoitteessa Yhdistys netissä Yhdistys löytyy myös Facebookista. Jäsenten välistä keskustelua ja tiedotusta varten on sähköpostilista, jonne voi ilmoittautua Hannu Huuskoselle hannu.huuskonen@uef.fi. Kerhot ja työryhmät Enon paikalliskerho, lintuaiheista ohjelmaa ja retkiä osallistujien kiinnostuksen mukaan. Lisätiedot Tapio Piipponen tapsapiipponen@gmail.com Valkkari Pohjois-Karjala, koordinoi valkoselkätikan talviruokintaa, suojelua ja seurantaa ja tiedotusta lajista. Lisätiedot ryhmän pj. Kimmo Martiskainen kimmartis@gmail.com ARK-komitea, Alueellisten harvinaisuushavaintojen tarkastus ja arkistointi. PJ. Ari Latja, alatja@gmail.com PKLTY:n edustajat Birdlifen edustajistossa, Harri Hölttä, Hannu Lehtoranta, Jani Varis Retkikummeina toimivat Markku Halonen, markkuhalonen@hotmail.com, Hannu Lehtoranta, hannu.lehtoranta@oyk.fi, Janne Leppänen, janneleppanen@hotmail.com ja Tapio Piipponen tapsapiipponen@gmail.com 43

44