TORNIONJOEN VESIENHOITOALUEEN TOIMENPIDEOHJELMA PINTAVESILLE VUOTEEN 2015

Transkriptio

1 TORNIONJOEN VESIENHOITOALUEEN TOIMENPIDEOHJELMA PINTAVESILLE VUOTEEN 2015 Tornionjoen vesienhoitoalue 2009

2 SISÄLLYS 1 YLEISTÄ Johdanto Toimenpideohjelma-alueen kuvaus Tarkasteltavat vedet Toimenpideohjelmien laatiminen ja yhteistyö Kansainvälinen yhteistyö VESIENHOITOON LIITTYVÄT OHJELMAT JA SUUNNITELMAT Kansainvälinen yhteistyö ja sopimukset Suomen ja Ruotsin välinen rajajokisopimus Kansalliset ohjelmat ja suunnitelmat Alueelliset suunnitelmat ja ohjelmat Vesihuoltoon liittyvät suunnitelmat Säännöstelyjen kehittäminen Tulvariskien hallintaan liittyvät selvitykset ja suunnitelmat ILMASTONMUUTOS JA MUUT TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET Ilmastonmuutos Maa- ja metsätalous Asutus ja matkailu Energia- ja kaivosteollisuus VESIENHOIDON NYKYTILA Kuormittava ja muuttava toiminta Ravinne- ja kiintoainekuormitus Asutus Teollinen toiminta ja yritystoiminta Maatalous Metsätalous Haitalliset aineet Vedenotto Vesien säännöstely ja rakentaminen Muu vesien tilaa heikentävä toiminta Erityiset alueet Vedenhankinta-alueet Uimavedet Suojelualueet Keinotekoiset ja muutetut vedet Vesien tila Virtavedet Järvet Rannikkovedet Erityiset alueet Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vedet VESIEN TILAN PARANTAMISTARPEET Vesien tilatavoitteet ja niiden toteutuminen Yleiset tilatavoitteet Erityiset alueet Kuormituksen vähentämistarpeet Tarpeet vaikuttaa hydrologis-morfologisiin muutostekijöihin Uudet hankkeet

3 6 VESIENHOIDON TOIMENPITEET Asutus Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet Rahoitusjärjestelmät ja toteutusvastuut Yhdyskuntien ja haja-asutuksen ohjauskeinot Teollisuus ja yritystoiminta Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet Kustannukset, rahoitusjärjestelmät ja toteutusvastuut Teollisuuden vesiensuojelun ohjauskeinot Maatalous Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet Kustannukset, rahoitusjärjestelmät ja toteutusvastuut Maatalouden vesiensuojelun ohjauskeinot Metsätalous Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet Ehdotukset lisätoimenpiteiksi Toimenpiteiden kustannukset, rahoitusjärjestelmät ja toteutusvastuut Metsätalouden vesiensuojelun ohjauskeinot Vedenotto Nykykäytännönmukaiset toimenpiteet Vesistöjen säännöstely, rakentaminen, tulvasuojelu ja kunnostus Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet Ehdotukset lisätoimenpiteiksi Vesistöjen kunnostuksen, säännöstelyn ja rakentamisen kustannukset, rahoitusjärjestelmät ja toteutusvastuut Vesistöjen kunnostuksen, säännöstelyn ja rakentamisen ohjauskeinot Lisätoimenpide-ehdotukset vesimuodostumittain ja ryhmittäin Arvio toimenpiteiden riittävyydestä Ravinnekuormitus Rakenteelliset tekijät Tarpeet pidentää määräaikoja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi Toimenpiteiden toteutuksen seuranta YHTEENVETO TARVITTAVISTA TOIMENPITEISTÄ Tavoitteet Tarvittavat toimenpiteet ja arvio niiden kustannuksista Toimenpiteiden vaikutukset SELOSTUS VUOROVAIKUTUKSESTA Kuulemiskierrokset Vesienhoidon yhteistyöryhmä VIITTEET LIITTEET Liite 1. Perustietoja vesimuodostumista Liite 2. Vesimuodostumien ekologinen tila ja tilatavoitteet Liite 3. Tornionjoen vesienhoitoalueella tehdyt järvikunnostukset Liite 4. Voimassa olevat merkittävimpien pistekuormittajien lupatiedot Liite 5. Rannikon mallitarkastelu Liite 6. Yhteistyöryhmän kokoonpano Liite 7. Alueellinen yleisötilaisuus

4 1 YLEISTÄ 1.1 Johdanto Toimenpideohjelmien laatiminen kuuluu olennaisena osana vesienhoitoon, joka on koko Euroopan laajuista, vesipolitiikan puitedirektiiviin pohjautuvaa työtä. Sen päätavoitteena on vesien hyvän tilan turvaaminen. Vesipolitiikan puitedirektiivi (VPD, 2000/60/EU) on Suomessa pantu toimeen lailla vesienhoidon järjestämisestä (vesienhoitolaki, 1299/2004) ja siihen liittyvillä asetuksilla vesienhoitoalueista (1303/2004), vesienhoidon järjestämisestä (vesienhoitoasetus, 1040/2006) ja ympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006). Lisäksi on tarvittavin osin muutettu ympäristönsuojelulakia ja vesilakia. Näillä säädöksillä vesipuitedirektiivin vaatimukset on liitetty osaksi suomalaista vesien käyttöön, hoitoon ja suojeluun liittyvää toimintaa, jonka olennaisena perustana on edelleen ympäristönsuojelulain (86/2000) ja vesilain (264/1961) mukainen lupajärjestelmä. Vesienhoitotyössä biologista näkökulmaa painottava vesien tilan arviointi, tilan seuranta, tilatavoitteiden asettaminen ja tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliset toimenpiteet kootaan vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi. Vesienhoitoalueen toimenpiteistä laaditaan erikseen yksi tai useampia toimenpideohjelmia, joiden yhteenveto on osa vesienhoitosuunnitelmaa. Valtioneuvosto hyväksyy vesienhoitosuunnitelmat vuonna Toimenpideohjelmat ja vesienhoitosuunnitelmat päivitetään kuuden vuoden välein. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti vesienhoidossa ja toimenpideohjelmien laadinnassa pyritään seuraaviin tavoitteisiin: Pinta- ja pohjavesien tila ei heikkene Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila on vuoteen 2015 mennessä vähintään hyvä Pohjavesien kemiallinen ja määrällinen tila on vuoteen 2015 mennessä vähintään hyvä Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien ekologien tila on vuoteen 2015 mennessä vähintään niin hyvä kuin näiden vesien muuttunut tila mahdollistaa, "hyvä saavutettavissa oleva tila" Pilaavien sekä muiden haitallisten ja vaarallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan Tulvien ja kuivuuden haitallisia vaikutuksia vähennetään Tulvariskien hallitsemiseksi tehtävä työ tulee seuraavan suunnittelujakson aikana liittymään entistä läheisemmin vesienhoitotyöhön. Sen taustalla on tulvariskien hallinnasta ja arvioinnista annettu direktiivi (tulvadirektiivi, 2007/60/EU). Työn keskeisenä osana ovat tulvariskien hallintasuunnitelmat, joiden laadintamenettelyt ja sisältö sovitetaan yhteen vesienhoitosuunnitelmien kanssa Toimenpideohjelma-alueen kuvaus Toimenpideohjelma-alue kattaa Tornionjoen vesistöalueen Suomen puoleisen osan ja Tornion edustan merialueen. Tornionjoen valuma-alue ulottuu Ruotsin pohjoisilta tunturialueilta ja Suomen Lapin luoteisosista etelään Perämeren rannikolle saakka. Paikoin vesistöalueen latvaosat ulottuvat Norjan puolelle. Vesistö koostuu kahdesta suuresta joesta: Ruotsin puolelta virtaavasta Tornionjoesta sekä Muonionjoesta, joka kulkee Suomen ja Ruotsin välisellä rajalla. Joet yhtyvät Pajalan kunnan kirkonkylän eteläpuolella. Ruotsin puoleinen Tornionjoki on luonteeltaan erikoinen kahteen suuntaan laskeva joki (ns. bifurkaatiojoki). Junosuvannossa Tornionjoen pääuomasta haarautuu Täräntöjoki, joka laskee etelään Kalixjokeen. Yli puolet Ruotsin puoleisen Tornionjoen latvaosien vedestä virtaa Kalixjokeen. 4

5 Tornionjoen alueella esiintyvät lähes kaikki Suomen jokityypit. Valuma-alueen yläosan vesistöt ovat kirkkaita ja vähähumuksisia. Alaosalla soiden osuus kasvaa ja humuspitoisuus sitä myöten. Tornionjoki on yksi harvoista säännöstelemättömistä suurista joista, josta vielä löytyy Itämerenlohen ja meritaimenen luontaisesti lisääntyvä kanta. Kevättulvat voivat alueella olla rajuja. Kuva 1. Tornionjoen vesienhoitoalue (Suomen alue). Perämeren rannikkovedet ovat kokonaisuudessaan matalia ja pääosin tuulelle alttiita, mutta alueella on myös suojaisia lahtialueita. Oman lisäpiirteensä tuo maankohoaminen. Jokivesien vaikutus näkyy selkeästi korkeassa humuspitoisuudessa ja alhaisessa suolapitoisuudessa. Jääpeitteinen kausi on pitkä ja vedet suhteellisen kylmiä. Monet alueen eliölajeista elävät sekä suolapitoisuuden että lämpötilan osalta sietokykynsä äärirajoilla. Asutus ja muu kuormittava toiminta on keskittynyt valuma-alueen eteläosiin. Merkittävin osa alueen ihmistoiminnasta peräisin olevasta fosforista ja typestä tulee sisävesiin hajakuormituksena maaja metsätaloudesta sekä haja- ja loma-asutuksesta. Pistemäinen ravinnekuormitus on pääosin peräisin teollisuudesta ja yhdyskuntien jätevesistä. Tengeliönjokea sekä Raanujärveä ja Vietosta säännöstellään voimatalouden tarpeisiin. Kuormituksen aiheuttamaa rehevöitymistä on havaittu lähinnä rannikolla, jossa jokien mukanaan tuoman kuormituksen, asutuksen ja teollisuuslaitosten kuormituksen vaikutukset ovat suurimmat. Perämeri on ominaispiirteittensä vuoksi kuitenkin herkkä kuormitukselle. Tornion edustalla suurin osa Suomen puolen pistekuormituksesta tulee metalliteollisuudesta. 5

6 1.3 Tarkasteltavat vedet Toimenpideohjelmaa varten on tarkasteltu yksilöllisesti kaikkia yli 5 km 2 kokoisia järviä, valumaalueeltaan yli 200 km 2 jokia sekä kaikkia vesienhoitoalueen rannikkovesiä. Lisäksi on tarkasteltu niitä pintavesiä, joissa on otettava huomioon erityisiä käyttötarkoituksia tai suojeluarvoja. Näitä ovat alueella Natura alueet ja EU-uimavedet. Lisäksi toimenpideohjelmassa on tarkasteltu ryhminä pienempiä virtavesiä sekä joitakin pienempiä järviä, joissa on tiedossa olevia järven tilaan tai käyttökelpoisuuteen liittyviä ongelmia. Alueellisten tarpeiden pohjalta on tarkasteluun otettu muitakin vesiä tarkemman ongelma-analyysin ja mahdollisen toimenpidesuunnittelun kohteiksi. Huomioon on otettu vesiensuojeluongelmien vakavuus ja yleinen merkitys, vesien käyttötarpeet sekä käytettävissä olevat resurssit. Pintavesien osalta mukana voi olla myös sellaisia esimerkkitapauksia, jotka kuvaavat yleisiä vesiensuojeluongelmia. Karkealla ongelma-analyysillä on määritetty, mitä pintavesityyppejä tai muita ongelmavesiä on tarpeen tarkastella ryhmittäin. Vesistöihin liittyviä tietoja on tarkasteltu myös osa-alueittain (kuva 2). Kuva 2. Toimenpideohjelmassa käytetty osa-aluejako. 1.4 Toimenpideohjelmien laatiminen ja yhteistyö Toimenpideohjelman laatiminen on aloitettu vesien tilaongelmien määrittämisestä. Tätä varten on kerätty vesien tilaa ja siihen vaikuttavia toimia koskevia tietoja. Vesien alustavan luokituksen ja asiantuntija-arvioinnin avulla on asetettu tilatavoitteet. Tavoitteiden saavuttamiseksi on ongelmakohteissa tarkasteltu erilaisia toimenpidevaihtoehtoja ja tehty toimenpide-ehdotukset (kuva 3). 6

7 Tunnistetaan ja luokitellaan tarkasteltavat vedet. Esitetään tavoitteen myöhentämistä Arvioidaan, riittävätkö nykykäytännön mukaiset toimenpiteet tilatavoitteen saavuttamiseksi viimeistään vuonna 2015 ottaen huomioon toimintojen todennäköinen kehitys. Riittävät Esitetään nykykäytännön mukaisia toimenpiteitä Eivät riitä Suunnitellaan lisätoimenpiteitä. Arvioidaan, saavutetaanko niillä tilatavoite viimeistään vuonna Saavutetaan Ei saavuteta Esitetään kustannustehokkaita lisätoimenpiteitä Arvioidaan, onko tilatavoitteen saavuttaminen lisätoimenpitein mahdollista viimeistään vuonna 2021 tai On Ei ole Esitetään tavoitteen myöhentämistä Selvitetään vähemmän vaativien tavoitteiden asettamista Kuva 3. Kaaviokuva toimenpideohjelman laatimisesta. Vesien tilan merkittävimmät ongelmat on esitetty yhteenvedossa vesienhoitoa koskevista keskeisistä kysymyksistä Tornionjoen vesienhoitoalueella. Siitä ja vesienhoitosuunnitelmasta saatu palaute on otettu huomioon lopullisen toimenpideohjelman valmistelussa. Tornionjoen vesienhoitoalueen keskeisimpiä kysymyksiä ovat haja-asutuksen vesihuollon parantaminen ja pohjavesien suojelu, hajakuormituksen vähentäminen, tulvista aiheutuvien haittojen vähentäminen, vesirakentamisesta ja säännöstelystä aiheutuneiden haittojen lieventäminen sekä vesistöjen kunnostus. Vesien tilan parantamiseen ja ylläpitoon soveltuvia toimenpiteitä on etsitty vaiheittain etenevänä prosessina, jossa ensin on kartoitettu nykykäytännön mukaiset perustoimenpiteet ja jo käytössä olevat lisätoimenpiteet. Tämän jälkeen on arvioitu em. toimenpiteiden vaikutusta vesistöjen tilaan 7

8 ja tarvittaessa tehostettu tai laajennettu käytössä olevia lisätoimenpiteitä sekä tarvittaessa esitetty uusia toimenpidevaihtoehtoja. Lapin vesienhoidon yhteistyöryhmään kuuluu runsaat 30 alueen eri viranomaisen, kuntien, elinkeinojen ja järjestöjen edustajaa. Toimenpideohjelman laatimisen vaiheita on esitelty yhteistyöryhmän kokouksissa ja se on myös osallistunut toimenpideohjelman laatimiseen. Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien tilaa ja toimenpiteitä on valmistellut erillinen alatyöryhmä, jossa on ollut edustettuna 12 eri tahoa Kansainvälinen yhteistyö Virallinen vesienhoitoyhteistyö Tornionjoen vesistöalueella Suomen ja Ruotsin välillä vahvistettiin noottien vaihdolla Yhteistyötä on tehty projektiluontoisesti ja viranomaisyhteistyönä. Hankkeissa ovat olleet mukana Lapin ympäristökeskus, Norrbottenin lääninhallitus, Naturvårdsverket, Suomen ympäristökeskus, Fiskeriverket, RKTL, Tornion- ja Kalixjoen vesiensuojeluyhdistys sekä Tornionlaakson neuvosto. TRIWA I -hankkeessa (vuosina ) kehitettiin yhtenäistä tyypittelyä Tornionjoen valumaalueen järville ja joille sekä selvitettiin järvien ja jokien vertailuolosuhteita ja laadittiin yhteinen seurantaohjelman vesienhoitoalueelle. TRIWA II -hankkeessa (vuosina ) kehitettiin toimintatapoja rajat ylittävälle yhteistyölle esim. määriteltäessä ja sovittaessa ympäristön tilatavoitteita, vesienhoitotoimia sekä vesiympäristön tilan indikaattoreita ( Vuosina Lapin ympäristökeskus ja Norbottenin lh ovat pitäneet 13 kokousta vesienhoitoasioista. Eri sidosryhmien ja kansalaisten osallistumiseksi järjestettiin vuosina maiden yhteisiä yleisötilaisuuksia neljä kertaa sekä yhteinen internet-kysely vuonna Kyselyssä kartoitettiin eri tahojen näkemyksiä vesienhoitoalueen vesistöjen tilasta, ongelmista ja yhteistyökysymyksistä. Hankkeiden ja tilaisuuksien tuloksia on hyödynnetty valmisteluasiakirjojen ja toimenpideohjelman laadinnassa. Yhteistyössä on harmonisoitu rajavesien vesimuodostumarajaukset ja niiden tilaluokitukset. Ruotsalaisten kanssa on vuonna 2006 perustettu yhteistyö- ja keskustelufoorumi, ns. "Tornionjoen vesiparlamentti", joka on kokoontunut neljä kertaa. Vesiparlamentille on perustettu pienempi työvaliokunta valmistelemaan ja nostamaan esille alueellisia ja paikallisia vesienhoitokysymyksiä. 2 VESIENHOITOON LIITTYVÄT OHJELMAT JA SUUNNITELMAT 2.1 Kansainvälinen yhteistyö ja sopimukset Suomen vesiensuojelun ja -hoidon politiikkaan vaikuttaa kansainvälinen yhteistyö eri tasoilla. Seuraavassa esitellään keskeisimmät vesienhoitoon liittyvät kansainväliset sopimukset. UNECE:n rajavesisopimus (1996) ehkäisee, rajoittaa ja vähentää sellaista vesien pilaantumista, jonka vaikutukset ulottuvat tai todennäköisesti voivat ulottua maasta toiseen. Sopimuksella edistetään ekosysteemien säilymistä ja tarvittaessa niiden tilan palauttamista ennalleen. Tähän sopimukseen liitetyllä "Vesivarat ja terveys" -pöytäkirjalla (2005) tähdätään veden välityksellä leviävien sairauksien ehkäisyyn. Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan Helsingin yleissopimuksen (1974, uudistettu vuonna 1992) tarkoituksena on pysäyttää kaikenlainen Itämeren alueen saastuminen ja luoda paremmat edellytykset Itämerelle kokonaisuudessaan. Sen osapuolina ovat Itämeren rantavaltiot 8

9 Venäjä mukaan lukien sekä EU. Sopimus käsittää nykyään meren, merenpohjan ja koko Itämeren valuma-alueen. Sopimuksen puitteissa on luotu kuormituksen vähentämistavoitteet, laadittu Itämeren suojeluohjelma, seurattu Itämeren tilan ja kuormituksen kehittymistä sekä annettu erilaisia suosituksia mm. kuormituksen ja merenkulun ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Itämeren suojelun uusi toimintaohjelma valmistui Sen toimeenpanon sekä EU:n meriensuojelua koskevien säännösten ja strategioiden vaikutus vesienhoitosuunnitelmiin tulee ottaa huomioon. YK:n alainen Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) hyväksyi vuonna 2005 koko Itämerelle Venäjän aluevesiä lukuun ottamatta erityisen herkän merialueen aseman (PSSA). IMO on myös kehittänyt etenkin merenkulun turvallisuutta parantavia ja ympäristöriskejä vähentäviä pelisääntöjä, mikä tehostaa myös Itämeren alueen suojelua. Itämeren liikenteen päästöjä voidaan ehkäistä vaikuttamalla kansainvälisten määräysten tiukentumiseen ja valvontaan. EU:n ja Venäjän yhteistyö- ja kumppanuussopimus, neljä yhteistyöaluetta ja rahoitusvälineenä toimiva naapuruusinstrumentti (vuodesta 2007) luovat pohjan Itämeren ja Suomenlahden tehostetuille suojelutoimille. Myös Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus tarjoaa hyvän työkalun. Suomen rannikkostrategia on laadittu Euroopan unionin rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon suosituksen (2002) mukaisesti. Sen tavoitteena on rannikkoalueiden käytön ja hoidon kestävyyden lisääminen. Itämeren lisääntyvää ilmaperäistä typpikuormitusta on rajoitettava sekä kansainvälisen ilmansuojelupolitiikan keinoin että kotimaisin toimin liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Merivesien suojelua koskee myös syksyllä 2008 voimaan tullut Euroopan unionin neuvoston hyväksymä direktiivi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiapuitedirektiivi) KOM(2005)504. Direktiivin päätarkoituksena on, että yhteisön meriympäristöt ovat hyvässä tilassa vuoteen 2020 mennessä. Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan kahden vuoden kuluessa voimaantulopäivästä. Lisäksi direktiivin toimeenpanoa on tehostettava ja helpotettava vesipuitedirektiivin rinnalla. Samoin tulee arvioida päällekkäisyyksiä ja synergiaa muiden säädösten kanssa. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulee määritellä merialueiden ekologisen tilan tavoitteet sekä laatia toimenpideohjelmat niiden saavuttamiseksi. EU:n unionin neuvoston hyväksymä tulvadirektiivi liittyy olennaisesti vesienhoitoon, ja se otetaan huomioon vesienhoidon suunnittelussa (ks. 2.6). Suomella on Venäjän (1964), Ruotsin (1971) sekä Norjan (1980) kanssa rajavesistösopimus, joilla edistetään vesiensuojelua yhteisissä vesistöissä. Kokemuksia hyödynnetään UNECE:n yhteistyössä sekä muussa vesiensuojeluun ja vesivarojen yhdennettyyn suunnitteluun liittyvässä kansainvälisessä yhteistyössä. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanossa Suomi valmistelee Ruotsin ja Norjan kanssa yhteen sovittaen vesienhoitosuunnitelmat yhteisille vesistöalueille Suomen ja Ruotsin välinen rajajokisopimus Rajajokisopimusta (SopS 53/1971) sovelletaan vesialueella, jonka muodostavat: Könkämäeno ja Muonionjoki sekä se osa Tornionjoesta ja ne järvet, missä Suomen ja Ruotsin välinen valtakunnanraja kulkee (rajajoet); ne järvet ja vesistöt, jotka ovat rajajokien haarautumia tai laskevat näihin jokiin; ne erityiset lasku-uomat, jotka muodostavat Tornionjoen eri suuhaaroista; sekä se osa Pohjanlahtea, joka on Suomen ja Ruotsin Alatornion kuntien alueilla. Rajajokisopimuksen soveltamisala käsittää vesistöön rakentamisen ja muut vesitalousasiat uittoa lukuun ottamatta, vesiensuojelun sekä kalastuksen. Näitä asioita käsittelee yhteisenä päätöksente- 9

10 koelimenä toimiva rajajokikomissio. Sopimuksen keskeinen tavoite on, että suomalaiset ja ruotsalaiset voivat hyödyntää Tornionjokea tasapuolisesti rajaseudun etuja edistäen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä luonnonsuojeluun, kalakantoja tulee suojata ja veden pilaantumista ehkäistä. Sopimus syrjäyttää suurelta osin kansallisen lainsäädännön, mutta sopimuksen mukaan voidaan säännösten puuttuessa soveltaa kansallista lainsäädäntöä. Rajajokisopimusta ollaan uudistamassa. Uusi sopimus on neuvoteltu ja hallituksen esitys rajajokisopimuksen hyväksymisestä jätettäneen eduskunnalle Uuden sopimuksen myötä komission rooli lupaviranomaisena lakkaisi ja siitä tulisi vesipuitedirektiivin edellyttämä yhteistyöelin maiden välille. Komission tehtävänä olisi kehittää sopimuspuolten yhteistyötä vesienhoitoalueella sekä edistää sopimuspuolten viranomaisten välistä yhteistyötä sellaisten ohjelmien, suunnitelmien ja toimenpiteiden yhteensovittamiseksi, joiden tarkoituksena on vesiympäristön tilatavoitteiden saavuttaminen ja vesien tilan seuraaminen. Komissio vahvistaisi tai hylkäisi ehdotukset vesienhoitoaluetta koskeviksi ohjelmiksi tai suunnitelmiksi. Komissiolla olisi oikeus tehdä aloitteita ja antaa lausuntoja vesienhoitoalueen vesiä koskevissa asioissa. 2.2 Kansalliset ohjelmat ja suunnitelmat Suomen vesiensuojelua ja -hoitoa ohjaavat useat kansainväliset sopimukset sekä valtakunnallisella että alueellisella tasolla laaditut ohjelmat ja suunnitelmat. Kansainvälisesti sovittuihin tavoitteisiin pyritään toteuttamalla kansallisia ja alueellisia ohjelmia ja suunnitelmia. Vesiensuojelun valtakunnalliset tavoitteet on määritetty ja tavoiteohjelmia on laadittu jo luvulta lähtien. Vesiensuojelun tavoiteohjelma vuoteen 2005 painottui rehevöitymisen torjuntaan. Vuonna 2006 valtioneuvostossa hyväksytty vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 jatkaa aiempaa vesiensuojelupolitiikkaa ja painopisteenä on edelleen vesistöjen ravinnekuormituksen vähentäminen. Vesiensuojelun suuntaviivoilla määritellään vesiensuojelun tarpeet ja tavoitteet valtakunnallisella tasolla. Vesiensuojelun suuntaviivat tukevat alueellista vesienhoidon suunnittelua. Vesiensuojelun suuntaviivoissa on tarkasteltu eri toimenpidevaihtoehtojen vaikutuksia suhteessa vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisiin yleistavoitteisiin. Vesiensuojelun suuntaviivojen mukaan keskeisiä vesiensuojeluun ja -hoitoon liittyviä toimia vuoteen 2015 mennessä ovat mm.: Rehevöittävän kuormituksen vähentäminen Haitallisista aineista aiheutuvan kuormituksen vähentäminen Vesistöjen kunnostus sekä rakentamis- ja säännöstelyhaittojen vähentäminen Pohjavesien suojelu Vesiluonnon suojelu ja vesien monimuotoisuuden turvaaminen Vuonna 2002 valtioneuvosto hyväksyi Suomen Itämeren suojeluohjelman. Ohjelman päätavoitteet ovat: Rehevöitymisen torjunta Vaarallisten aineiden aiheuttamien riskien vähentäminen Itämeren käytön aiheuttamien haittojen vähentäminen Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja lisääminen Ympäristötietoisuuden lisääminen Tutkimus ja seuranta Itämeren suojeluohjelman toteutumisen edistämiseksi ympäristöministeriö hyväksyi vuonna 2005 Itämeren ja sisävesien suojelun toimenpideohjelman. Vesiensuojelun tavoitteita vuoteen 2005, Suomen Itämeren suojeluohjelmaa sekä näitä koskevien toimenpideohjelmien toimia toteutetaan edelleen siltä osin, kun tavoitteita ei ole saavutettu. 10

11 Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia määrittää ilmastonmuutoksen tulevia vaikutuksia Suomessa. Strategian tavoitteena on parantaa sopeutumisvalmiutta ilmastonmuutoksen tuomiin muutoksiin. Strategiassa on kuvattu ilmastomuutoksen vaikutusta ja määritelty toimenpiteitä eri toimialueille: maatalous- ja elintarviketuotanto, metsätalous, kalatalous, porotalous, riistatalous, vesivarat, luonnon monimuotoisuus, teollisuus, energia, liikenne, alueidenkäyttö ja yhdyskunnat, rakentaminen, terveys, matkailu ja luonnon virkistyskäyttö ja vakuutustoiminta. Toimialakohtaisten toimenpide-ehdotusten lisäksi esitetään tutkimusohjelman käynnistämistä. Kansallisen metsäohjelman 2015 lähtökohtana on metsiin ja puuhun perustuvan tuotanto- ja palvelutoiminnan uudistaminen ja laajentaminen niin, että toiminnot ovat yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä, taloudellisesti kannattavia sekä ekologisesti ja kulttuurisesti kestäviä. Ohjelman toimeenpanossa otetaan huomioon saamelaisten erityisasema alkuperäiskansana. Maatalouden ympäristötuki on osa Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa Ohjelman yksi painopistealue on maa- ja metsätalouden harjoittaminen taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä sekä eettisesti hyväksyttävällä tavalla koko Suomessa. Uudella ohjelmakaudella ympäristötuki jakautuu perustoimenpiteisiin, lisätoimenpiteisiin ja erityistukisopimuksiin. Ohjelman toimintalinjan 2 ensisijainen vesistöihin vaikuttava tavoite on vähentää maataloudesta maaperään, pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvaa ympäristökuormitusta ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien käyttöä edistämällä. Maa- ja metsätalousministeriö on laatinut myös vesivarastrategian ja luonnonvarastrategian. Vesivarastrategiassa linjataan vesivarojen käytön, vesihuoltopalveluiden ja vesistörakentamisen periaatteita. Yksi visioista on, että vesivarojen käyttö on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää. Tulvasuojelun merkittävyyttä painotetaan mm. turvallisuussyistä. Luonnonvarastrategian perusperiaate on uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö ja tavoitteena ihmisen ja luonnon hyvinvointi. Kalataloudelle on laadittu sekä elinkeinokalatalouden että vapaa-ajankalastuksen strategiat. Molempien strategioiden tavoite on kalavarojen hyödyntäminen kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. 2.3 Alueelliset suunnitelmat ja ohjelmat Maakuntien keskeiset suunnitteluasiakirjat ovat maakuntasuunnitelma, maakuntakaava ja maakuntaohjelma. Maakuntasuunnitelma on pitkän aikavälin strateginen suunnitelma, joka osoittaa maakunnan tavoitetilan ja sen saavuttamiseksi tarvittavat strategiset linjaukset. Maakuntaohjelmat ovat maakuntasuunnitelmia toteuttava suunnitteluasiakirja, joka sisältää maakunnan keskeiset hankkeet ja muut olennaiset toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi. Maakuntakaava on ylin kaavamuoto, joka ohjaa kuntien kaavoitusta ja viranomaisten muuta alueiden käytön suunnittelua. Lapin maakuntaohjelmassa vuosille ympäristön laadun ja luonnonvarojen kestävän käytön toimintalinjan tavoitteena on luonnonvarojen kestävä käyttö, viihtyisän ja terveellisen ympäristön luominen sekä luonnon biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden turvaaminen. Vesienhoidossa keskeisimmät tavoitteet kohdistuvat vesistöjen ja niiden valumaalueiden kunnostamiseen ja vesistöihin kohdistuvan hajakuormituksen vähentämiseen, vaelluskalakantojen palauttamiseen jokiin ja kalakantojen hoitoon. Vesienhoitoon liittyviä kärkihankkeita ovat mm.: ylikunnallisen jäte- ja vesihuollon kehittäminen, tulvasuojelun kehittäminen ja säännösteltyjen vesistöjen monikäytön kehittäminen, vaelluskalakantojen jokiin palauttamista ja vahvistamista edistävät toimenpiteet sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten arviointi ja niihin sopeutuminen. Lapin metsäohjelman metsähoito- ja perusparannustöiden tavoitteet ovat suuremmat kuin edellisellä ohjelmakaudella Ohjelmassa on arvioitu, että seuraavan 10-vuoden 11

12 aikana kunnostusojitusten tarve Lapissa olisi noin ha. Nykyisin kunnostusojituksia tehdään ha vuodessa eli tarve olisi noin nelinkertainen nykytasoon verrattuna. Metsäsektori on metsäohjelman tavoitteiden mukaisesti sitoutunut huolehtimaan metsätalouden vesiensuojelusta kaikissa metsätalouden toimenpiteissä kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Toimenpiteiksi metsäohjelmassa esitetään parannettavan vesiensuojelu-suunnitelmien ja -toimenpiteiden laatua sekä luonnon monimuotoisuudelle tärkeiden kohteiden tunnistamista jatkamalla metsäammattilaisten ja urakoitsijoiden koulutusta, kehittämällä valuma-aluekohtaista vesiensuojelua osana EY:n vesipuitedirektiivin mukaista vesienhoitoa, käynnistämällä ohjelmakauden aikana kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisia luonnonhoitohankkeita pääasiassa vesiensuojelun ja monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja lisäämiseen. Lapin valuma-alue- ja virtavesikunnostusohjelmaan on koottu Lapin ympäristökeskuksen, Lapin TE -keskuksen, Metsähallituksen ja Lapin Metsäkeskuksen suunnittelemat valumaalue- ja virtavesikunnostustoimenpiteet, aikataulu- ja rahoitussuunnitelmineen vuosille Valuma-alue ja virtavesikunnostusten yhteistyöryhmä on perustettu koordinoimaan eri organisaatioiden harjoittamaa vesistöjen kunnostustoimintaa. Tornion-Muonionjoen monikäytön kehittämisen yleissuunnitelmaan on koottu vesistöaluetta koskevia ympäristöhankkeita. Yleissuunnitelmassa on kuvaukset ympäristökeskuksen keskeisistä vesistöjen tulvasuojeluhankkeista, valuma-aluekunnostuksista, kalataloudellisista kunnostuksista, järvikunnostuksista sekä vesihuoltohankkeista suunnittelualueella lähitulevaisuudessa. Perämeren toimintasuunnitelmassa korostetaan viittä teemaa: rehevöitymisen vähentäminen, ympäristölle vaarallisten aineiden seuranta, alueidenkäytön kokonaissuunnittelu, luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen ja valmius uusien lajien varalta. Suunnitelmassa esitetään rannikkoalueiden rehevöitymisen vähentämiseksi toimenpiteitä kaikista valuma-alueen toiminnoista, kuten maa- ja metsätaloudesta sekä asutuksesta ja teollisuudesta, peräisin olevan ravinnekuormituksen pienentämiseksi. Haitallisista aineista tulee Perämerellä ottaa erityisesti huomioon dioksiinit, PCByhdisteet, elohopea ja hiilivedyt. Vedenalaisen ympäristön tärkeyttä tulee korostaa, ja asenteisiin ja kiinnostukseen merellisen ympäristön suojeluun tulee vaikuttaa. Lapin Natura verkoston hoidon ja käytön yleissuunnitelman tavoitteena on määritellä suojelualuekohdekohtaisen suunnittelun tarve ja tärkeysjärjestys Natura alueittain. Lapin lintuvesien suojelun, hoidon ja käytön järjestämiseksi on laadittu ohjelma, joka kattaa lintuvesiensuojeluohjelman kohteet. Ohjelma sisältää esitykset toimenpidetarpeista hoidon ja käytön järjestämiseksi. Tieliikenteestä ympäristöön kohdistuvien haittojen ja kuormituksen vähentämistavoitteet on kirjattu Tiehallinnon ympäristöohjelma 2010:een. Ohjelma painottuu vesien osalta pohjavesien suojeluun. Vuoteen 2010 mennessä tiehallinnon tavoitteena on vähentää tiesuolausta pohjavesialueilla osallistumalla muun muassa vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden tutkimukseen. 2.4 Vesihuoltoon liittyvät suunnitelmat Vesihuoltolaki (119/2001) velvoittaa kunnat laatimaan kuntakohtaiset vesihuollon kehittämissuunnitelmat ja osallistumaan ylikunnalliseen vesihuollon alueelliseen yleissuunnitteluun. Vesihuollon yleissuunnittelun tarvetta korostetaan myös vesipolitiikan puitedirektiivin toteuttamisen kannalta ja suunnitelmissa tuotettua tietoa voidaankin hyödyntää myös vesienhoitoalueiden hoitosuunnitelmissa (Vikman & Santala). Vesihuollon alueellisten yleissuunnitelmien toteutuksesta huolehtivat kunnat yhteistyössä alueen tärkeimpien vesihuoltolaitosten ja alueellisten ympäristökeskusten kanssa. 12

13 Vesienhoitoalueen kaikkiin kuntiin on vuosina laadittu vesihuoltolain (119/2001) mukainen kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelma. Kehittämissuunnitelmassa kiinnitetään erityistä huomiota vesihuollon järjestämiseen alueilla, joilla on voimassa maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettu yleis- tai asemakaava tai joilla em. kaavojen laatiminen on vireillä sekä alueilla, joita koskevat ympäristönsuojelulain 19 :n nojalla annetut ympäristönsuojelumääräykset. Kehittämissuunnitelma ei kuitenkaan ole kuntaa sitova oikeusvaikutteinen suunnitelma vaan se on tarkoitettu joustavaksi kunnan vesihuollon suunnittelun välineeksi. Sen sisältö ja tarkkuus riippuvat kunkin kunnan tarpeista. Suunnitelmassa esitetään mm. alueet, jotka kunnan on tarkoitus saattaa vesihuoltolaitosten vesijohto- ja viemäriverkoston piiriin. Alueelle on laadittu vuonna 2004 Tornion Muonionjoen jokilaakson vesihuollon alueellinen yleissuunnitelma. Vesihuollon alueellisen yleissuunnittelun peruslähtökohtana on löytää alueellisesti tarkoituksenmukaisia vesihuoltoratkaisuja. Suunnitelman tarkoituksena on antaa kokonaiskuva niistä vesihuollon investointitarpeista, jotka ovat toteutettavana noin 15 vuoden aikajänteellä. Suunnitelma on pohjana yksityiskohtaisempien selvitysten ja suunnitelmien laatimiselle sekä taloudellisen varautumisen ohjaamiselle. Jätevesien osalta pääpaino on kyläkeskusten ja niiden lähialueiden jätevesien käsittelyn parantaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa viemäriverkostojen laajentamista keskusten läheisyydessä sekä keskitettyjen jätevesijärjestelmien rakentamista. Vedenhankinnan osalta pääpaino on laatuvaatimukset täyttävän talousvedenveden jakelun turvaamisessa ja pienten vesilaitosten organisoinnin kehittämisessä. 2.5 Säännöstelyjen kehittäminen Lapin läänin säännöstellystä järvistä on tehty esiselvitys vesistösäännöstelyjen vaikutuksista ja kehittämistarpeista (Keto ym. 2005). Säännöstelyn kehittämishankkeita ei toistaiseksi vesienhoitoalueella ole ollut. Tengeliönjoen säännöstelyn kehittämishanke on suunniteltu aloitettavaksi vuonna Tulvariskien hallintaan liittyvät selvitykset ja suunnitelmat Euroopan unionin neuvosto hyväksyi direktiivin tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta (tulvadirektiivi) Tulvadirektiivi asettaa jäsenvaltioille kolme velvoitetta: tulvariskien alustavan arvioinnin, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen sekä tulvariskien hallintasuunnitelmien laatimisen. Tulvadirektiivin toimeenpanossa kiinnitetään erityistä huomiota ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Toimenpiteet sovitetaan yhteen vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) kanssa. Puitedirektiivi on pantu täytäntöön lailla vesienhoidon järjestämisestä: Jäsenvaltioiden tulee vuoteen 2011 mennessä arvioida alustavasti tulvariskit ja kartoittaa ne vesistöt ja rannikkoalueet, joilla tulvimisen riski on merkittävä Tunnistetuille tulvariskialueille tulee laatia tulvavaara- ja tulvariskikartat vuoteen 2013 mennessä Tulvariskialueille tulee valmistella tulvariskien hallintasuunnitelmat vuoteen 2015 mennessä. Hallintasuunnitelmilla pyritään vähentämään tulvien aiheuttamia haittoja päätavoitteen mukaisesti. Tornionjoen vesienhoitoalueella tulvavaarakartta on valmistumassa Tornion alueelle. Tornionjokisuun ruoppausta koskeva suunnitelma valmistui jo vuonna 1997, jolloin tehtiin myös esisopimus kustannusten jaosta Suomen ja Ruotsin valtioiden kesken. Hanke sai suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission luvan kesäkuussa Tällä hetkellä hankkeen käynnistyminen odottaa ruotsalaisen osapuolen rahoituspäätöstä. 13

14 Hankkeen tarkoituksena on ruopata kriittiseltä jääpatoalueelta väylä Tornionjokisuulle ja jokisuun edustan merialueelle. Väylän ruoppauksen tavoitteena on vähentää jääpatojen syntymisriskiä jokisuulla ja näin pienentää jääpadoista aiheutuvaa tulvavahinkoriskiä Tornion kaupungin ja Haaparannan kuntakeskuksen alueilla. Hanke mahdollistaa myös tulvatorjunnan ennakkotoimenpiteenä satamajäänsärkijän käytön jääpatotulvien torjuntaan. Tengeliönjoen hyydetulvien torjumiseksi tehty suunnitelma koskee Luonionkosken-Tiskinivan aluetta Kantomaapäässä, Juopakoskea Ojalanpäässä Portimojärven yläpuolella sekä Ojalanpään peltoaluetta. Talviaikaiset juoksutukset estävät kunnon jääkannen muodostumista ja aiheuttavat usein hyydepatoja Tengeliönjoella Portimojärven yläpuolella, Juopakoskella ja Luonionkosken-Tiskinivan alueella. Hyydepadot heikentävät rapujen, kalojen ja kasvien elinmahdollisuuksia ja aiheuttavat vahinkoa ranta-alueille. Suunnitelmaan sisältyy tehtäväksi kalataloudellista kunnostusta noin 10 hehtaarin alueella. 3 ILMASTONMUUTOS JA MUUT TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUU- TOKSET 3.1 Ilmastonmuutos Ilmastonmuutos vaikuttaa monella tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutukset ovat jo osin havaittavissa, mutta niiden arvioidaan lisääntyvän olennaisesti vuosisadan loppupuolelle edettäessä. Tiedot ilmastonmuutoksen vaikutuksista ovat vielä puutteellisia, ja lyhyellä aikavälillä monet muut vesienhoitoon liittyvät tekijät ovat selvästi merkittävämpiä vesien tilan kannalta. Sen vuoksi ilmastonmuutosta tarkastellaan tällä suunnittelukierroksella yleisellä tasolla ja tarkennetaan lähestymistapaa tulevilla kierroksilla. Veden kiertokulussa liikkuvat vesimäärät ja niiden ajallinen vaihtelu ovat keskeisiä vesien ekologisen tilan kannalta. Tulvien ja kuivuuden haittavaikutusten vähentäminen on toisaalta vesienhoidon eräänä tavoitteena, joka riippuu suoraan vesimääristä ja niihin kohdistuvista säätelytoimista. Tulvadirektiivin toimeenpanon kytkeminen vesienhoitoon varmistaa ilmastonmuutoksen riittävän tarkastelun molemmista näkökulmista seuraavilla suunnittelukierroksilla. Myös kuivuusriskien käsittelyyn vesienhoidossa ollaan kehittämässä yhteiseurooppalaista lähestymistapaa ilman varsinaista direktiiviä. Seuraavien kierrosten toimenpideohjelmissa ja vesienhoitosuunnitelmissa pyritään täsmentämään tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista veden kiertokulkuun, vesistön kuormitukseen ja tilaan sekä tilaa parantaviin toimenpiteisiin. Samalla tarkastellaan mm. tarvetta kehittää seurantaohjelmia vaikutusten havaitsemiseksi tehdä muutoksia vesimuodostumien tyypittelyssä ja tyyppien referenssioloissa kehittää tietoperustaa ilmastonmuutoksen huomioon ottamiseksi toimenpideohjelmissa ja kytkeä suunnittelua tässä mielessä entistä läheisemmin muihin vesien käyttötarkoituksiin ja maankäytön suunnitteluun käyttää ilmastonmuutoksesta aiheutuvia poikkeavia ympäristötavoitteita ottaa huomioon ilmastonmuutoksen tarkasteluun paremmin soveltuva, vesienhoitolain ulottuvuutta (2027) pidempi aikaskaala, esim. 40 vuotta. 14

15 Ilmastonmuutoksen vaikutukset Tuoreimpien ilmastoskenaarioiden 1 mukaan Suomen keskilämpötila vuonna 2020 on 1,2 1,8ºC korkeampi kuin vertailujaksolla Vuodelle 2050 kasvuskenaario on 2,3 3,7ºC, vuodelle 2080 se on 3,1 6,2ºC. Vastaavat sadannan kasvuskenaariot ovat 4 6, 8 13 ja %. Sadannan rankkuus kasvaa enemmän kuin keskisadanta. Suurin vuorokausisadanta kasvaa talvella %, kesällä % vuosisadan loppuun mennessä. Nämä uudet skenaariot eivät merkittävästi poikkea aiemmista; sadannan kasvuennuste on kuitenkin jossain määrin noussut erityisesti loppukesällä. Vaikutukset hydrologiaan Ilmastonmuutoksen tärkein vaikutus Suomen sisävesien hydrologisiin oloihin on siitä aiheutuva muutos valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiseen jakaumaan. Vuosittaisen valunnan on arvioitu muuttuvan % vesistöalueesta riippuen. Ilmaston muuttuessa talven valunta kasvaa merkittävästi lumen sulamisen ja vesisateiden lisääntymisen vuoksi. Pohjois- Suomessa varastotilavuutta tarvitaan edelleen lumen sulamisesta aiheutuvien kevättulvien pienentämiseen. Järvien säännöstelylupia joudutaan tarkistamaan muuttuvien hydrologisten olojen myötä. Lumen sulamisen aiheuttamien kevättulvien oletetaan yleistyvän tulevina vuosikymmeninä Pohjois-Suomessa. Sulamisvedet tulvivat voimakkaasti esimerkiksi Kittilässä ja Ivalossa keväällä On todennäköistä, että Pohjois-Suomessa lisääntyvät talvisademäärät yhdistettynä aluksi vähäiseen lämpötilan nousuun johtavat mahdollisesti lähivuosikymmeninä kevättulvien riskin kasvuun (Tammelin et al. 2002). Pohjois-Suomessa suurimmat tulvat ovat tulevaisuudessa edelleen lumen sulamistulvia. Niiden suuruus pysyy ennallaan tai pienenee hieman, kun lumen sulamistulvan pienenemisen korvaa sadannan ja sadetulvan kasvu. Ilmastonmuutoksen alkuvaiheessa lumisuus ja kevättulvat voivat kuitenkin kasvaa Pohjois-Suomessa väliaikaisesti, mutta myöhemmässä vaiheessa ne vähentyvät. Periaatteessa lumipeitteen vähenemisellä ja talvella sulana pysyvän alueen laajenemisella voi olla myönteisiä vaikutuksia, koska ne helpottavat kevättulvia ja tasaavat vesistöjen vuodenaikaisvaihtelua. Samalla pohjavesien imeytymisaika pitenee ja pohjavesivarat kasvavat. Muutokset tulvien ajoittumisessa vaikuttavat vesivoimatuotantoon ja vesistöjen säännöstelykäytäntöihin. Talvivalunnan kasvun ja kevättulvien pienenemisen aikaansaama ohijuoksutustarpeen väheneminen johtaisi vesivoimalla tuotetun energian määrän kasvuun. Pohjois-Suomen jokivesissä kevättulvien odotetaan kuitenkin vielä kasvavan muutaman vuosikymmenen aikana lisääntyneen lumisadannan takia erityisesti Kemijoen, Ivalonjoen ja Tornionjoen valuma-alueilla, mutta pienenevän myöhemmin lämpenemisen edetessä skenaarioiden mukaisesti. Vedenhankinnan kannalta tärkeiden alivirtaamien määrällisistä muutoksista ei tiettävästi ole tehty arvioita, mutta järvien vedenkorkeusskenaariot viittaavat alivirtaamajaksojen pitenemiseen ja kesäkauden alivirtaamien pienenemiseen. Vaikutukset ainevirtaamiin ja vedenlaatuun Vesistöt ovat pilaantumiselle erityisen herkkä ympäristö. Ilmastonmuutoksen vaikutukset veden laatuun aiheutuvat ennen kaikkea virtaamien äärevöitymisen seurauksena yleistyvistä tulva- ja kuivuuskausista. Näiden vaikutuksia veden laatuun voidaan arvioida aikaisemmin sattuneiden tapausten perusteella. Tulva lisää erittäin merkittävästi ravinteiden ja haitallisten aineiden kuormitusta 1 Perustuu 19 globaalin ilmastomallin tuloksiin. 15

16 vesistöön. Kesätulvan aikana veden mukanaan tuoma kuormitus on satakertainen verrattuna kesän normaaliin virtaamaan. Osa kuormituksesta on peräisin luonnosta, osa johtuu ihmisen toiminnasta. Ravinteita ja kiintoaineita huuhtoutuu veteen myös pelloilta ja metsistä. Talven lauhtuminen lisää hajakuormitusta ainakin maa- ja metsätalousvaltaisilta valuma-alueilta, vaikka vuositasolla keskimääräinen valunta ei lisääntyisi. Kuormituksen lisääntyminen johtuu siitä, että ravinteita pidättävät kasvillisuusvyöhykkeet puuttuvat ja pintavalunnan suhteellinen osuus kasvaa maan ollessa roudassa. Ilmastonmuutos saattaa myös johtaa metsämaahan vuosituhansien aikana kertyneen orgaanisen aineen nettomineralisaatioon ja sen seurauksena metsämaiden typpihuuhtoutumat voivat kasvaa merkittävästi. Ilmastonmuutoksen suoran vaikutuksen erottaminen muista metsämaiden huuhtoutumien taustatekijöistä on vaikeaa, mutta metsämaiden runsaan typpivaraston liikkeellelähtö on riskitekijä. Suurimmat vaikutukset kohdistuvat Etelä- ja Lounais-Lapin alueelle. Veden lämpötilan noustessa levien kasvu lisääntyy ja happitilanne heikkenee järvissä ja rannikkovesissä etenkin pienten virtaamien aikana. Sinilevät voivat runsastua. Myös vesien bakteerimäärät saattavat lisääntyä. Jääpeitekauden lyheneminen on toisaalta happitilanteen kannalta eduksi. Peltojen ja metsien lumettomuus tullee lisäämään ravinteiden, fosforin ja typen, huuhtoutumista vesistöihin. Ravinnekuormituksen seurauksena rehevöityneissä vesissä planktonlevästön perustuotanto kasvaa, vesi samenee ja valon tunkeutuminen veteen vähenee ja hapenkulutus kasvaa. Rehevöitymisen myötä pohjaan vajoavan orgaanisen aineksen määrä lisääntyy ja pohjan happitila huononee. Kasvillisuus ja myöhemmin myös pohjaeläimistö muuttuvat. Rehevöitymisen edetessä lajisto yksipuolistuu. Simojoella ilmastonmuutoksen vaikutuksia ravinteiden huuhtoutumiseen on tarkasteltu INCA- typpimallilla. Mallissa huomioidaan kaikki tärkeimmät typen lähteet ja simuloidaan eri kuormituslähteistä peräisin olevaa typpeä ja muutuntaprosesseja alueen maaperässä sekä vesiuomissa. Mallissa käytettiin kahta FINSKEN projektista saatua alustavaa ilmastonmuutosskenaariota (matala ja korkea). Vuoden keskilämpötila muuttuu 2050 mennessä 1,5 C (matala) tai 4,0 C (korkea) ja sademäärä kasvaa vastaavasti 4 % ja 12 % 50 vuoden kuluessa. Alustavan arvion mukaan ilmastonmuutoksen vaikutukset alueen hydrologiaan vuoteen 2050 mennessä ovat tuntuvat. Etenkin syksyn ja talven sadanta lisääntyy ja lumi sulaa pitkin talvea monessa jaksossa. Nykyinen suuri kevättulva korvautuisi pienemmillä myöhäissyksyn ja talven tulvilla. Epäorgaanista typpeä huuhtoutuisi ennusteen mukaan vesistöön 2-6 prosenttia enemmän kuin nykyisin. Maankosteuden ja lämpötilan muutosten myötä typpeä vapautuu maaperästä entistä enemmän, mutta myös kasvillisuuden typenotto lisääntyy. Typpioksiduulia voi vapautua maaperästä ilmaan jopa 30 % enemmän kuin ennen. Vaikutukset pohjavesiin Ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjavesivaroihin on tutkittu paljon vähemmän kuin pintavesiin kohdistuvia vaikutuksia. Talviaikaiset pohjavedenkorkeudet näyttäisivät nousevan, kesäaikaiset laskevat hieman loppukesästä. Kesän ja syksyn alimmat pohjavedenkorkeudet painuvat entistä alemmas. Tämä kuivien kausien paheneminen lisää pohjavesivarojen varassa olevan vesihuollon riskejä ja ongelmia. Suurissa pohjavesimuodostumissa sadannan ja sulannan vuodenaikaisrytmi vaikuttaa vähemmän kuin pienissä. Alimmat korkeudet ovatkin esiintyneet kaikkein suurimmissa pohjavesimuodostumissa vasta pintavesien kuivakausien päätyttyä. Kesäsateet päätyvät harvoin pohjaveteen saakka eivätkä näin ollen ole niin tehokkaita pohjaveden muodostumisen kannalta kuin vesisateet ja sulamisvedet syksyllä ja talvella, kun maan pintakerros on jo vedellä kyllästynyt ja pintavedet pääsevät suoraan pohjaveteen. Myös pohjaveden laatu saattaa heiketä pienissä pohjavesimuodostumissa, koska alentuneet pohjavedenvirtaamat johtavat hapen puutteeseen sekä liuenneen raudan, mangaanin ja metallien korkeisiin pitoisuuksiin. Tästä saatiin viitteitä vuosien kuivuuden aikana. 16

17 Muut vaikutukset FINADAPT-projektissa on arvioitu ilmastonmuutoksen vaikutuksia muilta osin ympäristöön, ihmisiin ja elinkeinoihin. Ilmastonmuutoksen ei odoteta vuoteen 2050 mennessä aiheuttavan merkittäviä terveysriskejä Suomen väestölle. Eliöstöön sen odotetaan vaikuttavan yhä voimakkaammin. Tulee uusia lajeja ja elinympäristöjä samalla kun vanhat siirtyvät pohjoisemmaksi, jossa nykyiset lajit ja elinympäristöt heikkenevät. Jotkut kalalajit, etenkin lohikalat, voivat kärsiä muutoksesta. Hyötyviä tuotantosektoreita voivat Suomessa olla maa- ja metsätalous sekä lämmitysenergian kuluttajat. Vesivoiman tuotantopotentiaali kasvaisi nykyisissä laitoksissa 10 % (Ilmava tutkimus, Tammelin et al, 2002) ja matkailuala voi saada suhteellista hyötyä eurooppalaisessa katsannossa. Kiinteistöjen ja liikenteeseen liittyvän rakentamisen kustannukset lisääntyisivät jonkin verran lähivuosikymmeninä ja enemmän myöhemmin. Koko kansantalouden kannalta muutoksia on pidetty melko vähäisinä, mutta korostettu niiden epävarmuutta sekä kansallisesta että varsinkin globaalien vaikutusten näkökulmasta. 3.2 Maa- ja metsätalous Maidontuotantotilojen lukumäärä on vähentynyt erittäin voimakkaasti: vuonna 1965 Lapissa oli maitotilaa, vuoden 2007 lopussa vain 572. Tuotettu maitomäärä on kuitenkin pysytellyt suunnilleen samalla tasolla, hieman alle sadassa miljoonassa litrassa. Naudanlihan tuotanto on lievässä kasvussa, varsinkin emolehmien lukumäärä on viime vuosina kohonnut. Samoin lammastilojen lukumäärä on ollut viime vuosina kasvava. Vaikka kotieläintuotantoa harjoittavien tilojen lukumäärä laskee, ei maatilojen lukumäärä laske samaa vauhtia, vaan tilat jatkavat kasvinviljelytiloina. Vuonna 2006 Lapissa oli tilaa, joista 800 oli kasvinviljelytiloja. Maidontuotannon rakennemuutos tulee johtamaan siihen, että maitotilojen määrä vähenee edelleen noin 5 prosentin vuosivauhtia. Samanaikaisesti osa tiloista kasvattaa yrityskokoaan, jolloin tuotannon määrä säilynee nykytasollaan. Voitaneen ennakoida, että käytössä olevan maatalousmaan määrä lisääntyy jonkin verran seuraavan kymmenen vuoden aikana, kun tuotantoaan kehittävät tilat raivaavat uutta peltoa tilakeskusten lähelle. Lapin maatalouden karjatalouteen ja nurmiviljelyyn painottuva tuotantorakenne on vesistöjen kannalta siinä mielessä hyvä, että pitkäkestoisella nurmiviljelyllä ehkäistään fosforipäästöjä ja eroosiota. Keskittyminen lisää paineita lannan hyötykäytön kehittämiseksi mutta toisaalta voimakkaasti kohonneet lannoitteiden hinnat luovat painetta lannankäytön tehostamiseen. Lapin metsäohjelman mukaan tulevina vuosina keskitytään nuorten metsien hoitoon ja kunnostusojitukseen. Hakkuutavoitteet ovat suuremmat kuin edellisellä ohjelmakaudella. Energiapuun korjuumäärä on kasvamassa. Asetettujen uudistushakkuu- ja kunnostusojituspinta-alojen toteutumisen on arvioitu lisäävän laskennallisesti fosfori- typpi-, ja kiintoainekuormitusta. Metsäohjelma on laadittu ennen nykyistä taantumaa ja puunjalostusteollisuuden rakennemuutoksen vaikutukset puun kysyntään voivat olla ennakoitua erilaisemmat. 3.3 Asutus ja matkailu Vuoteen 2015 mennessä vesienhoitoalueen väestön määrä vähenee edelleen ja keskittyy entisestään alueen eteläosiin. Haja-asutuksesta osa tulee keskitetyn viemäröinnin piiriin, mikä vähentää vesistökuormitusta. Pääpaino on viemäriverkostojen laajentamisessa keskusten läheisyydessä sekä keskitettyjen jätevesijärjestelmien rakentamisessa. Haja-asutuksen ravinnekuormituksen väheneminen riippuu myös jätevesiasetuksen toimeenpanon onnistumisesta. 17

18 Matkailun määrä on kasvanut kaikissa seutukunnissa ja kasvanee edelleen. Vuoteen 2015 mennessä kaikkien isojen matkailukeskusten vesihuoltoratkaisut on saatettu nykyaikaiselle tasolle. Oloksen vesihuoltohanke valmistuu suunnittelukauden aikana. 3.4 Energia- ja kaivosteollisuus EU:n päästötavoitteet aiheuttavat paineita uusiutuvan energiantuotannon lisäämiseen. Energian tuotannon näkökulmasta Lapin vahvuudet ovat vesivoima, turve, puu ja tuulivoima. Lappi on malmikriittistä aluetta ja malmin etsintä on Lapissa nykyisin hyvin intensiivistä. Alueella toimii lukuisia malminetsintäyhtiöitä ja lähivuosina Lapissa avattaneen useampikin uusi kaivos. Vesienhoitoalueella on vireillä mm. Kolari-Pajala kaivoshanke. Turvetuotantopinta-alojen mahdollinen kasvu riippuu energiataloudellisista ratkaisuista. 4 VESIENHOIDON NYKYTILA 4.1 Kuormittava ja muuttava toiminta Ravinne- ja kiintoainekuormitus Vesienhoitotyössä käytettävät vesien pistekuormitusta koskevat tiedot perustuvat valtakunnalliseen valvonta- ja kuormitustietojärjestelmään, VAHTI-rekisteriin, tallennettuihin tarkkailutuloksiin vuosilta Hajakuormituksen arvioinnissa on käytetty Suomen ympäristökeskuksessa kehitettyä VEPS-arviointimallia, jonka avulla voidaan arvioida kolmannen jakovaiheen vesistöalueiden laskennallista ravinnekuormituksen suuruutta. VEPS-mallista saadaan erikseen maatalouden, metsätalouden ja haja-asutuksen kuormitus sekä luonnonhuuhtoutuma ja laskeuma. VEPS on staattinen malli, joka tuottaa kyseisen vesistöalueen potentiaalisen kuormitusriskin, ei tarkkoja kuormitusarvoja. Laskennassa ei oteta huomioon erilaisten hydrologisten vuosien aiheuttamaa kuormituksen vaihtelua. VEPS:ssä pistekuormituksen ja laskeuman osalta tulokset perustuvat mittauksiin, joten ainoastaan nämä kuormittajat muuttuvat ajallisesti. Maatalouden osalta kuormitusluku edustaa 10 vuoden keskimääräistä kuormitusta. Käytetyt ominaiskuormitusluvut perustuvat eteläisempien alueiden tuloksiin ja niiden soveltuvuudesta Lapin alueille kaivataan tarkempaa tietoa. Metsätalouden toimenpiteiden määrä (maanmuokkaus, kunnostusojitus) pohjautuu Metsätilastolliseen vuosikirjaan. VEPS:iä kehitetään lähivuosina nykyistä tarkemmaksi työkaluksi mm. maaja metsätalouden vesienhoidon tutkimusohjelman ( ) tulosten pohjalta. Kokonaisfosforin ainevirtaama on VAHTI ja VEPS -tietojen perusteella Suomen puolella keskimäärin 88 t/v. Virtaama- ja pitoisuustietojen avulla laskettu koko Tornionjoen vesistön ainevirtaama on keskimäärin 266 t/v (kuva 4). Kuva 4. Tornionjoen mereen kuljettama kokonaisfosforin ainevirtaama vuonna (Lähde: Perämeritietokanta). 18

19 Kokonaistypen ainevirtaama on VAHTI ja VEPS -tietojen perusteella Suomen puolella t/v. Virtaama- ja pitoisuustietojen avulla laskettu koko Tornionjoen vesistön ainevirtaama on keskimäärin t/v (kuva 5). Ravinnekuormituksen vaikutus vesistössä riippuu biologisesti käyttökelpoisten ravinteiden määrästä ja kuormituksen vuodenaikaisesta jakautumisesta. Esimerkiksi kalanviljelystä peräisin oleva fosforikuormitus ajoittuu kasvukaudelle, mutta rehujen kehityksen myötä fosforista alle kolmannes on leville käyttökelpoisessa muodossa. Metsätalouden ravinnekuormituksesta ja peltoviljelyn fosforikuormituksesta noin kolmannes on suoraan biologisen tuotannon hyödynnettävissä. Hajakuormituksesta pääosa tulee vesistöön keväällä tulvan mukana. Kuva 5. Tornionjoen mereen kuljettama kokonaistypen ainevirtaama vuonna (Lähde: Perämeri-tietokanta). Eroosion aiheuttamaa kiintoainekuormitusta ilmenee siellä, missä vesi pääsee kosketuksiin paljaan maan kanssa. Eroosio voi olla merkittävä ongelma mm. viettävillä pelloilla, maa- ja metsätalouden ojituksissa ja metsämaan muokkauksissa. Eroosion irrottamiin maahiukkasiin on sitoutunut ravinteita, metalleja ja orgaanista ainetta. Hienojakoinen kiintoaines aiheuttaa pohjan liettymistä. Tornionjoki kuljetti vuosina mereen keskimäärin tonnia kiintoainetta vuodessa. Alueen ihmistoiminnasta sisävesiin tulevasta laskennallisesta fosfori- ja typpikuormituksesta huomattava osuus tulee hajakuormituksena maa- ja metsätaloudesta sekä haja- ja loma-asutuksesta. (kuva 6 ja 7). Kuva 6. Arvio sisävesiin kohdistuvasta kokonaisfosforin ainevirtaaman ja kuormituksen jakaumasta Tornionjoen vesienhoitoalueella (Suomen puoleinen alue, Lähde: VAHTI, VEPS). UUSI KUVA 19

20 Kuva 7. Arvio sisävesiin kohdistuvasta kokonaistypen ainevirtaaman ja kuormituksen jakaumasta Tornionjoen vesienhoitoalueella (Suomen puoleinen alue, Lähde: VAHTI, VEPS Kuormittava toiminta vesienhoitoalueella painottuu Tornionjoen vesistön alaosalle (kuva 8 ja 9), missä ihmistoiminnasta peräisin oleva fosfori- ja typpikuormitus on lähes puolet ravinteiden kokonaisainevirtaamista (taulukko 1 ja 2). Maatalous ja haja-asutus ovat suurimmat sisävesien päästölähteet tällä alueella. Teollisuuden päästöt kuormittavat suoraan rannikkovesiä (taulukko 3). Taulukko 1. Osa-alueille kohdistuvan kokonaisfosforikuormituksen osuudet (%) päästölähteittäin ja kokonaisainevirtaamat t/v (Suomen puoleinen osa, lähteet: VEPS, VAHTI.) Tornionjoki Muonionjoki Könkämäeno Laskeuma 5,8 6,1 9,6 Luonnonhuuhtouma 52,4 76,9 83,6 Yhdyskunnat 1,1 1,8 0,4 Haja-asutus 8,4 4,6 0,3 Teollisuus, voimalaitokset ja kaivokset 0,0 0,0 0,0 Turvetuotanto 0,2 0,3 0,0 Kalankasvatus 0,4 0,3 0,0 Maatalous 27,6 5,5 0,0 Metsätalous 2,9 4,4 6,1 Muu kuormitus 1,2 0,0 0,0 Ainevirtaama t/v (Suomen puolelta) 47,1 28,4 12,1 Taulukko 2. Osa-alueille kohdistuvan kokonaistyppikuormituksen osuudet (%) päästölähteittäin ja kokonaisainevirtaamat t/v. (Lähteet: VEPS, VAHTI). Tornionjoki Muonionjoki Könkämäeno Laskeuma 10,4 9,7 16,9 Luonnonhuuhtouma 63,2 79,7 78,5 Yhdyskunnat 1,8 3,4 0,6 Haja-asutus 2,2 1,0 0,1 Teollisuus, voimalaitokset ja kaivokset 0,0 0,0 0,0 Turvetuotanto 0,8 0,8 0,0 Kalankasvatus 0,1 0,1 0,0 Maatalous 18,6 2,7 0,0 Metsätalous 1,9 2,6 4,0 Muu kuormitus 1,1 0,1 0,0 Ainevirtaama t/v (Suomen puolelta)

21 Kuva 8. Kokonaisfosforikuormitus Tornionjoen vesienhoitoalueella Taulukko 3. Vesienhoitoalueen rannikkovesiin suoraan maalta kohdistuvan ravinnekuormituksen osuudet (%) päästölähteittäin ja kokonaisainevirtaama t/v. Laskelmissa ei ole mukana jokien tuomia ainemääriä (Lähteet: VEPS ja VAH- TI). Kokonaisfosfori Kokonaistyppi Laskeuma 1,3 0,3 Luonnonhuuhtouma 14,8 3,8 Yhdyskunnat 0,0 0,0 Haja-asutus 33,4 1,9 Teollisuus, voimalaitokset ja kaivokset 10,1 86,1 Turvetuotanto 0,0 0,0 Kalankasvatus 0,0 0,0 Maatalous 36,7 7,3 Metsätalous 3,3 0,5 Muu kuormitus 0,4 0,2 Ainevirtaama t/v 7,7 145,2 Vesienhoitoalueen rannikkovesiin suoraan maalta kohdistuva kokonaisfosforikuormitus on yhteensä noin 8 t/v, mistä pääosa on peräisin hajakuormituksesta (taulukko 3). Vastaavasti rannikkovesiin suoraan maalta kohdistuva kokonaistyppikuormitus on yhteensä 145 t/v. Typpikuormituksesta yli 80 % on peräisin teollisuudesta. Lisäksi on huomattava että Tornion kaupungin ja Hartwall Oy:n panimon jätevedet lasketaan mereen Haaparannan puhdistamon kautta, eivätkä ne ole mukana tässä laskelmassa. Pääosa vesienhoitoalueen rannikkovesiin tulevista ravinteista on kuitenkin peräisin Tornionjoesta, jonka mereen tuoman ainemäärän osuus kokonaisravinnemääristä on %. Jokien mereen tuoma ravinneainevirtaama vaihtelee vuosittain riippuen voimakkaasti hydrologisista oloista (kuva 4 ja 5). 21

22 Kuva 9. Kokonaistyppikuormitus Tornionjoen vesienhoitoalueella Asutus Yhdyskuntien jätevedet Tornionjoen vesienhoitoalueella asuvasta väestöstä noin 66 prosenttia on liittynyt viemäriverkostoihin. Pääosa vesienhoitoalueen yhdyskuntien jätevesistä käsitellään kuntakeskusten jätevedenpuhdistamoilla (taulukko 4). Suurimman asutuskeskittymän, Tornion kaupungin, jätevedet käsitellään Haaparannan kaupungin puhdistamolla ja lasketaan mereen Ruotsin puolella. Merkittävimpiä hankkeita vesienhoitoalueella ovat olleet Kilpisjärven, Oloksen ja Ylläksen matkailukeskusten vesihuollon rakentamishankkeet sekä Karesuvanto-Karesuandon ja Muonion kirkonkylän jätevedenpuhdistamoiden tehostamistoimenpiteet. Vesienhoitoalueella on vireillä useita merkittäviä vesihuoltoverkostojen rakentamishankkeita. Näillä hankkeilla saadaan arviolta noin asukasta viemäriverkostojen piiriin Yhdyskuntien typpikuormitus muodostaa Tornionjoen vesistöalueella noin neljänneksen ihmistoiminnasta peräisin olevasta kokonaiskuormituksesta. Viemäriverkostojen liittyjämäärien kasvaessa myös typpikuormitus kasvaa. Sen sijaan fosforikuormituksessa on aleneva trendi, mikä kertoo hyvästä puhdistustehosta (kuva 10). Merkittävimpien yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden luvat Tornionjoen vesienhoitoalueella vuonna 2008 on esitetty liitteessä

23 Kuva 10. Yhdyskuntien jätevesikuormituksen kehitys Tornionjoen vesienhoitoalueella vesienhoitoalueella vv (Suomen puoli, lähde: VAHTI-rekisteri). Haja- ja loma-asutus Vesijohtoverkostojen ulkopuolelle jää noin asukasta ja jätevesiverkostojen ulkopuolelle noin asukasta. Näistä monen kiinteistön jätevesien käsittely on puutteellista ja talousvesi on heikkolaatuista tai vettä ei ole määrällisesti riittävästi. Hajanaisesti sijoittuvien kuluttajien vesihuoltotilanteen korjaamiseksi tarvitaan systemaattisia kehittämistoimenpiteitä joko kiinteistökohtaisina toimenpiteinä tai vesihuoltoverkostojen laajentamisina. Vesienhoitoalueella on vireillä useita merkittäviä vesihuoltoverkostojen rakentamishankkeita. Näillä hankkeilla saadaan arviolta noin 520 asukasta vesijohtoverkostojen piiriin ja 4200 asukasta viemäriverkostojen piiriin Teollinen toiminta ja yritystoiminta Teollisuus ja kaivokset Merkittävin teollisuuskompleksi Suomen puolella on Torniossa sijaitseva Outokumpu Chrome Oy ja Outokumpu Stainless Oy ferrokromi- ja terästehdas. Jätevedet lasketaan Tornion edustan rannikkoalueelle. Typpikuormitus on peräisin pääosin ferrokromi- ja terästehtaan prosessivesistä. Typpikuormitusta tulee myös saniteettipuhdistamon jätevesistä ja teräsulaton jäähdytysvesistä. Torniossa sijaitsevan Hartwall Oy:n panimon jätevedet johdetaan Haaparannan puhdistamolle. Puhdistamo laskee puhdistetut jätevedet Haaparannan edustan merialueelle. Voimassa olevat teollisuuslaitosten jätevesien johtamista koskevat luvat Tornionjoen vesienhoitoalueella vuoden 2008 alussa on esitetty liitteessä

24 Kuva 11. Terästeollisuuden typpi- ja kromikuormituksen kehitys Tornionjoen vesienhoitoalueella vv (lähde: VAHTI-rekisteri). Turvetuotanto Turvetuotannon osuus kokonaiskuormituksesta on pieni, mutta paikallisesti sillä voi olla merkitystä vesistöjen kuormittajana. Turvetuotantoalueilta huuhtoutuu vesistöihin kiintoainetta, ravinteita ja rautaa. Kiintoaine voi aiheuttaa vesistössä liettymishaittoja. Tuotantoalueelta lähtevässä vedessä typpi on suurelta osin epäorgaanisessa muodossa ja siten vesistön leville ja kasvillisuudelle käyttökelpoisessa muodossa. Vesienhoitoalueen turvetuotantopinta-ala on noin ha. Suurin tuotantoalue on Teuravuoma Kolarissa. Turvetuotantoalueet Tornionjoen vesienhoitoalueella vuoden 2008 alussa ja niiden lupatiedot on esitetty liitteessä 4.2. Kalankasvatus Tornionjoen vesienhoitoalueella on kaksi kalanviljelylaitosta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Muonion kalanviljelylaitos ja Naamijoen lohi Pellossa. Kalankasvatuksen osuus kokonaiskuormituksesta on vähäinen. Kalankasvatuslaitokset Tornionjoen vesienhoitoalueella vuoden 2008 alussa ja niiden lupatiedot on esitetty liitteessä Maatalous Lapin maatalous on maitotilavaltaista ja tilojen keskikoko valtakunnalliseen tasoon nähden pieni. Maatilojen määrän kehitys on aleneva ja vuonna 2010 arvioidaan tiloja olevan noin Tilojen määrän vähenemisestä huolimatta maataloustuotannon volyymi ei ole Lapissa juurikaan laskenut. Peltoviljely on pääasiassa nurmiviljelyä. Peltomaiden eroosio ei ole muuhun maahan verrattuna suuri ongelma, koska n. 90 % peltomaasta on aina kasvillisuuden peitossa toisin kuin viljanviljelyalueilla, missä peltoalueet ovat kasvukauden ulkopuolella paljaana. Suhteellisen viileän ilmaston alueella heinän viljelyssä torjunta-aineiden käyttö on vähäistä, siten torjunta-aineista ei aiheudu myöskään ongelmia pintavesille tai pohjaveden otolle. Vaikka kotieläintalouden suorat eli pistemäiset päästöt ovat merkittävästi vähentyneet viime vuosikymmenten aikana, voi niitä aiheutua muun muassa lantavarastojen vuodoista ja ylitäytöistä, jaloittelutarhoista sekä pesuvesistä ja säilörehujen puristenesteistä, mikäli niitä ei käsitellä asianmukaisesti tai kerätä talteen. 24

25 Ravinteita huuhtoutuu pellosta erityisesti keväällä sulamisvesien aikana ja sekä syksyllä syyssateiden aikana. Myös kesällä kuormitusta voi syntyä säilörehun puristenesteen tai lannan levityksen vuoksi. Lannan typen ja fosforin hävikkiä tapahtuu sekä pintavaluntana että pohjavesiin. Maan kyllästyminen fosforilla lisää sen huuhtoutumisalttiutta. Maatalous on laskennallisesti suurin ihmistoiminnasta peräisin oleva fosforin ja typen päästölähde Tornionjoen vesienhoitoalueella. Maatalous on keskittynyt Lapissa Etelä- ja Lounais-Lappiin, missä luonnonolosuhteet ovat suotuisimmat maatalouden harjoittamiselle. Tornionjoen vesistöalueella Suomen puoleisella osalla peltoja on noin ha (taulukko 4). Tornionjoen alaosalla maatalous muodostaa noin neljänneksen fosforin kokonaiskuormituksesta (taulukko 1). Porotalouden aiheuttamaa kuormitusta ei ole yleensä huomioitu erikseen vesistöjä kuormittavana tekijänä. Poroja pidetään varsinkin alueen eteläosissa talvisin tarhoissa ja osa kasvinviljelytiloista tuottaa heinää poroille. Porojen määrä koko Lapissa on viime vuosina ollut reilut poroa. Ongelmia on havaittu lähinnä silloin, kun porojen talvista ruokintaa on järjestetty vesistöjen jäällä tai rannalla. Taulukko 4. Osa-alueiden peltopinta-alat ja eläinmäärät (lähde TIKE). Tornionjoki Muonionjoki Könkämäeno Peltoala, ha Naudat, kpl Lampaat, kpl Metsätalous Metsätaloudesta peräisin oleva laskennallinen ravinnekuormitus on vähentynyt aina 1990-luvun lopulle asti, millä tasolla kuormitustaso on sittemmin pysytellyt. Metsätalouden kuormituksen arviointia hankaloittaa se, että laskelmissa metsätaloustoimenpiteiden oletetaan jakautuneen tasaisesti koko alueelle. Uudisojituksia ei enää tehdä mutta kunnostusojitusten tarve on suuri. Lapin metsäohjelmassa on arvioitu, että seuraavan 10-vuoden aikana kunnostusojitusten tarve Lapissa olisi noin ha. Nykyisin kunnostusojituksia tehdään ha vuodessa eli tarve olisi noin nelinkertainen nykytasoon verrattuna Metsätaloustoimista maan muokkaus, avohakkuut sekä rantametsien hakkuut vaikuttavat ojituksen ohella eniten vesiluonnon tilaan. Etenkin pienillä valuma-alueilla kevään ja kesän ylivalumat kasvavat. Metsätalouden suhteellinen osuus vesistöjen kokonaisfosfori- ja typpikuormituksesta vaihtelee alueittain riippuen sekä metsätalouden toimenpiteistä ja toimenpidealojen suuruudesta että muiden kuormittajien osuudesta. Etenkin latvavesillä metsätalous on usein ainoa suora ihmistoiminnan aiheuttaman kuormituksen lähde. Kiintoainekuormitus on pääasiallinen syy pienten virtavesien liettymiseen Haitalliset aineet Haitallisilla aineilla tarkoitetaan valtioneuvoston vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa asetuksessa (1022/2006) mainittuja aineita tai yhdisteitä. Näitä ovat mm. erilaiset raskasmetallit ja orgaaniset ympäristömyrkyt. Asetuksessa on myös määritelty ko. aineille ja yhdisteille ympäristölaatunormeja (EQS), joilla tarkoitetaan pitoisuuksia, joita ei saa ihmisen terveyden tai pintaveden suojelemiseksi ylittää. 25

26 Ympäristön tilaa koskevien selvitysten ja seurantojen perusteella vesienhoitoalueella ei ole havaittu sisävesiin kohdistuvaa haitallisten aineiden kuormitusta, mutta rannikkovesiin kohdistuu haitallisten aineiden kuormitusta metallien (nikkeli ja sen yhdisteet, kromi ja sen yhdisteet sekä sinkki ja sen yhdisteet) sekä syanidin osalta. Näiden aineiden pääasiallinen päästölähde on Torniossa sijaitseva terästehdas. Haitallisten aineiden pitoisuudet vesistössä jäävät kuitenkin selvästi alle lainsäädännössä asetettujen ympäristölaatunormien. Sinkin pitoisuudet ovat kohonneet taustatasosta. Sinkki ei kuitenkaan kuulu asetuksessa 1022/2006 lueteltuihin metalleihin. Pistemäisen kuormituksen määrä vesienhoitoalueella on vähentynyt viime vuosien aikana. Orgaanisia tinayhdisteitä (TBT) on löytynyt merisedimentistä Kemin ja Tornion edustalta, mikä osoittaa tarvetta jatkotutkimukselle myös muilla Pohjanlahden alueilla. Vastaava tilanne on muuallakin Suomen rannikolla. Orgaanisia tinayhdisteitä on käytetty merialusten pohjamaaleissa estämään levien kiinnittyminen alusten runkoon. Tornion edustalla sedimenttinäytteitä on otettu ruoppaushankkeiden yhteydessä ja näissä näytteenotoissa on todettu kohonneita TBT-pitoisuuksia. Kemin edustalla orgaanisten yhdisteiden näytteitä on otettu erillisessä selvityksessä pintavedestä, puhdistetusta jätevedestä, kaloista ja sedimentistä. Kemin edustan näytteistä ei löydetty selvityksen aikana ympäristölaatunormeja (EQS) ylittäviä pitoisuuksia muita orgaanisia yhdisteitä kuin tinayhdisteitä (TBT), joiden laskennallinen (ei asetuksessa) EQS-arvo ylittyi sedimentin osalta. Kalojen elohopeapitoisuuksien raja-arvona on Suomessa käytetty elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien mukaisia arvoja (asetus (EY) N:o 466/2001), jotka ovat elohopean osalta hauelle 1 mg/kg ja muille kaloille 0,5 mg/kg. Vesienhoitoalueella nämä arvot alitetaan. Ruotsin puolella käytetään kuitenkin raja-arvona kalojen elohopeapitoisuudelle asetettua ympäristölaatunormia 0,02 mg/kg (2008/105/EY), joka vesienhoitoalueella ylittyy luontaisista syistä johtuen Vedenotto Vesienhoitoalueella on kaksi teollisuuden pintavedenottamoa, joista toinen isompi käyttäjä ottaa vettä terästeollisuuden käyttöön ja toinen panimolle. Näiden käyttämä vesimäärä vuonna 2007 oli yhteensä noin 12, 8 milj. m 3 /a. Hartwallin panimolla on Torniossa pintavedenottamo, josta otetaan oluen panon valmistusprosessiin vettä noin 1000 m 3 /d Vesien säännöstely ja rakentaminen Tornionjoen vesienhoitoalueen ainoat säännöstellyt järvet ja voimalaitokset sijaitsevat Tengeliönjoen vesistöalueella. Vesistöalueen yläosassa Raanujärveä säännöstellään Jolmankosken voimalaitoksella ja Vietosta Kaaranneskosken voimalaitoksella. Vesistöalueen alaosassa sijaitsee Portimojärvi, jota säännöstellään Portimokosken voimalaitoksella. Säännösteltyjen järvien pinta-ala on yhteensä 65 km 2. Ruotsin puoleisella vesistöalueella Armasjoen vesistöön kuuluvassa Puostijoessa on kaksi voimalaitosta. Lisäksi aivan Pajalan alapuolella Tornionjokivarressa on Kengisbrukin voimalaitos. Tornionjokea ei ole kuitenkaan padottu voimalaitoksen kohdalla, vaan vesi ohjataan voimalaitokseen eräänlaisen aallonmurtajan avulla. Kengisbrukin voimalaitos käyttää alle neljäsosan Tornionjoen virtaamasta. Vesistörakentaminen on muuttanut vesistöjen rakenteellista ja hydrologista tilaa ja vaikuttanut veden laatuun. Voimalaitos ja sen taakse jäävä patoallas peittävät alleen koski- ja suvantoalueita. Jokien patoaminen voimatalouskäyttöön on estänyt vaelluskalojen nousun jokiin. Allastamisen seurauksena vedenkorkeus ja virtausolosuhteet ovat luonnontilaiseen jokeen verrattuna erilaiset. Virtaku- 26

27 Kuva 12. Säännöstellyt vesistöt Tornionjoen vesienhoitoalueella. Kuva 13. Kalojen vaellusesteet Tornionjoen vesienhoitoalueella. 27

28 tuisten kalalajien kutualueet ovat lähes kokonaan hävinneet ja hitaaseen virtaan sopeutuneiden lajien elinolosuhteet puolestaan parantuneet. Vesistön säännöstelyn seurauksena kalantuotannon ja muun biologisen tuotannon kannalta tärkein alue, rantavyöhyke, menettää tuotantokykyään. Vaikutusten voimakkuus riippuu säännöstelyvälistä ja etenkin siitä, kuinka paljon veden pinta laskee talven aikana. Talviaikainen veden korkeuden lasku haittaa syyskutuisten kalalajien lisääntymistä. Säännöstely kuluttaa myös rantavyöhykettä ja vaikeuttaa kalanpoikasille tärkeän suojaavan rantakasvillisuuden muodostumista ja ravintoeläiminä kaloille tärkeiden pohjaeläinten määrää Muu vesien tilaa heikentävä toiminta Virtavesien perkaukset Tornion Muonionjoessa sekä siihen laskevissa sivuvesistöissä Enontekiön kunnan rajalta Perämereen saakka on uitettu puutavaraa. Uitto oli Tornionjoen vesistössä laajimmillaan 1950-luvulla ja uitto loppui Tornionjoen pääuomassa uittoväylän toimittamisen helpottamiseksi tehdyt perkaukset ovat olleet vähäisiä, sen sijaan sivuvesistöissä uittoperkauksia on tehty yleisesti. Lapissa uittoväyliä on ollut kaikkiaan käytössä km, joista Tornionjoen vesistöalueella km. Uiton toimittamisen helpottamiseksi tehdyissä uomien perkauksissa ovat suurimmat vahingot kohdistuneet kalastoon ja kalastukseen, vesistön hydrologisiin toimintoihin sekä jokimaisemiin. Erityisesti koneelliset uomaperkaukset ovat olleet jokiluonnolle vahingollisia. Perkausten seurauksena virtavesien leveys-, syvyys ja virrannopeusvaihtelu vähenivät. Lisäksi perkausten vuoksi koskien pinta-ala pienentyi, sillä virtausta pyrittiin keskittämään keskiuomaan. Perkausten vuoksi virtausnopeus kasvoi joen keskiuomassa. Kasvaneen virtausnopeuden myötä, lisääntynyt jokiuoman eroosio hävitti jäljelle jääneet lohikalojen lisääntymisalueet. Koskialueilta kulkeutunut kiintoaines puolestaan täytti alapuoliset syvännealueet, jotka ovat usein lohikaloille tarpeellisia talvehtimisalueita. Uittoperkausten vuoksi tulvat peratuissa vesistöissä kasvoivat ja kesän alivirtaamat pienenivät sekä alivirtaamakausien kesto piteni. Lisäksi peratuilla jokialueilla suojaavan jääkannen muodostuminen oli hitaampaa ja vesi jäähtyi kylmemmäksi, mikä puolestaan lisäsi hyyde- ja pohjajään muodostumista. Tällöin esimerkiksi lohikalojen poikasten suosimat suojaa antavat kivikot jäätyivät pohjaa myöten, mikä lisäsi huomattavasti lohikalojen poikasten talviaikaista kuolleisuutta. Myös pohjalla oleva mäti tuhoutui herkästi jäätymisen aiheuttamien ongelmien vuoksi. Uomien perkausten vuoksi myös virtavesien kasvisto ja eliöstö yksipuolistuivat. Kaloista erityisesti taimen on kärsinyt perkausten aiheuttamista virtavesien ympäristömuutoksista. Tornionjoen sivuvesistöt ovat uhanalaisen meritaimenen lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Jokien perkaukset ovat siten osaltaan vähentäneet merkittävästi Tornionjoen vesistön meritaimenen poikastuotantoa. Varsinainen purovesistöihin kohdistunut suurten muutosten aikakausi alkoi Lapissa luvulla. Koneellistuminen mahdollisti metsien hakkuualojen suurentamisen ja suurimmat yhtenäiset avohakkualueet ovatkin olleet useiden tuhansien hehtaarien kokoisia luvulla auraus yleistyi maanmuokkausmenetelmänä ja soita ojitettiin mittavia määriä metsänkasvatusta varten luvuilla. Esimerkiksi Torniojoen Suomenpuoleisella vesistöalueen soiden pinta-alasta on ojitettu %. Puunkuljetuksessa autot ovat korvanneet uiton ja metsäautoteitä on rakennettu yhä tiheämpään. Usein tien ylittäessä pienen virtaveden, on kohdalle laitettu silta/tierumpu muodostanut vaellusesteen kaloille ja muulle vesieliöstölle. Puroluonnolle muutokset ovat olleet suorastaan kohtalokkaita. Mm. eri syistä aiheutuneen eroosion vaikutuksesta monen pienen virtaveden uoma täyttyi kiintoaineesta. Hiekka, hiesu, savi ja siltti peittivät alleen mm kalojen kutusoraikot, poikasten suojapaikat ja talvehtimissyvänteet. Myös kalojen ra- 28

29 vinnonsaanti vaikeutui purojen kasvillisuuden ja pohjaeläimistön yksipuolistumisen tai häviämisen myötä. Suuri osa ojitusten vahingoittamista puroista on edelleen arvokalatuotannon ulkopuolella. Lapin pienten virtavesien tilaa Enontekiötä ja pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Täysin luonnontilaisia pieniä virtavesiä on ylipäätään em. alueita lukuun ottamatta Suomessa jäljellä enää hyvin vähän. Järvien sisäinen kuormitus Järvien sisäinen kuormitus on seurausta pitkään jatkuneesta ulkoisesta kuormituksesta, jonka seurauksena kuollutta eloperäistä ainesta kerrostuu pohjaan. Sisäinen kuormitus on pohjasedimenttiin kertyneiden ravinteiden vapautumista takaisin veteen. Sisäinen kuormitus on voimakkainta yleensä keski- ja loppukesällä. Etenkin fosforia vapautuu hapenpuutteen seurauksena, mutta ravinteita tulee pohjasta takaisin veteen myös hapellisissa olosuhteissa sekä syvillä että matalilla vesialueilla. Vaikka ravinteita hapellisissa oloissa vapautuu vähemmän kuin hapettomissa olosuhteissa, on niillä rehevyyttä ylläpitävä vaikutus etenkin matalilla vesialueilla, missä ravinteet kulkeutuvat helposti tuottavaan vesikerrokseen ja levien ja muiden vesikasvien käyttöön. Sisäisen kuormituksen suuruudesta ei ole olemassa tarkkoja arvioita, mutta sillä on todennäköisesti olennainen merkitys monien matalien ja rehevien järvien tilan ylläpitäjänä. Sisäinen kuormitus voi pitkään hidastaa vesien tilan parantumista vaikka ulkoinen kuormitus vähenisikin. Järvien laskut Järvien veden korkeuksiin on ihmistoimin puututtu jo satojen vuosien ajan. Suurimmat vedenkorkeuden muutokset ovat liittyneet järvienlaskuihin, joiden vuoksi lähes järveä on koko maassa kuivunut osittain tai kokonaan. Järvenlaskut yhdessä luontaisen mataluuden ja ulkoisen kuormituksen kanssa ovat edesauttaneet etenkin pienikokoisten järvien mataloitumista ja rehevöitymistä ja synnyttäneet tarpeen järvien kunnostuksille. Useat lajistoltaan arvokkaat lintuvedet ovat syntyneet järvien laskun seurauksena, mutta niilläkin voi olla kunnostustarvetta liiallisen umpeenkasvun heikentäessä linnuston elinoloja. 4.2 Erityiset alueet Vesienhoidon järjestämisestä annetun asetuksen 4 Erityiset alueet mukaan AYK kokoaa tiedot toimialueellaan sijaitsevista seuraavista alueista: 1) alue, josta otetaan tai on tarkoitus ottaa vettä talousvesikäyttöön enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin; 2) yhteisön lainsäädännön perusteella uimavedeksi määritelty alue; ja 3) Natura verkostoon kuuluva alue, jolla veden tilan ylläpito tai parantaminen on tärkeää elinympäristön tai lajin suojelun kannalta Vedenhankinta-alueet Vesienhoitoalueella ei käytetä pintavettä talousvetenä. Pohjavedet käsitellään omassa toimenpideohjelmassaan Uimavedet Erityisiin alueisiin kuuluvat ns. EU-uimarannat. Niillä oletetaan käyvän vähintään 100 uimaria päivän aikana. Näitä uimavesiä hallitaan uimavesidirektiivin (2006/7/EY) perusteella annetun STM:n asetuksen (177/2008) nojalla. Asetuksen tarkoituksena on uimavesien laadun turvaaminen mm. hygieenisen tilan kannalta. Suomessa on tällä hetkellä noin 370 EU-uimarantaa. 29

30 Uimavesien hallintaa varten kunnan terveydensuojeluviranomaiset tekevät rannoille uimavesiprofiilin, joka sisältää tietoa mm. mahdollisista saastumisen syistä, arvioita haitallisista tilanteista kuten runsaasta sinilevien esiintymisestä tai lyhytkestoisesta saastumisesta, seurannasta ja yhteystiedot. Profiili tarkistetaan tietyin vuosivälein, jotka riippuvat uimaveden laadusta. Uudessa käytännössä kolimuotoiset bakteerit jäävät pois indikaattorien joukosta. Hygieeninen laatu arvioidaan käyttäen suolistoperäisiä enterokokkeja ja Escherichia coli bakteeria. Hygieenisten laatuluokkien arvioinnissa käytetään tilastollista tarkastelua, jossa raja-arvoja verrataan aineiston todennäköisyystiheysfunktioiden prosenttipisteisiin. Hygieenisten indikaattorien lisäksi arvioidaan uimavesien laatua sinilevien ja muiden aistinvaraisten havaintojen perusteella. Uimarantojen vesien seurannassa siirrytään noudattamaan uutta asetusta uimakaudesta 2008 alkaen. Uimaveden tilaa arvioidaan uusin perustein yleensä neljän edeltävän uimakauden tulosten perusteella. Ensimmäinen uuden käytännön mukainen tilanarviointi tehdään näin vasta vuoden 2011 uimakauden jälkeen, ja nykyisen tilan arviointi perustuu aiempiin tuloksiin. Tornionjoen vesienhoitoalueella uimavesidirektiivin (2006/7/EY) mukaisia uimarantoja on kaksi kappaletta (taulukko 5). Kun em. direktiivin mukaisia uimarantojen uimavesiprofiileja laaditaan ja tarkistetaan, tullaan hyödyntämään vesipuitedirektiivin (vesienhoitolain) nojalla tehdyistä vesien tilan arvioinneista ja seurannasta saatuja tietoja, jotka ovat keskeisiä uimavesidirektiivin kannalta. Kunnan terveydensuojeluviranomaiset laativat uimavesiprofiilit. Taulukko 5. EU-uimarannat Tornionjoen vesienhoitoalueella. EU-koodi Nimi Kunta Järvi/joki/rannikko FI Uitonranta Tornio Joki FI Kiviranta Tornio Joki Suojelualueet Vesienhoidossa kiinnitetään erityistä huomiota sellaisiin elinympäristöjen tai lajien suojeluun määriteltyihin alueisiin, joilla veden tilan ylläpito tai parantaminen on suojelun kannalta tärkeää. Nämä alueet on valittu luontodirektiivin ja lintudirektiivin alueista. Pääkriteereinä on luontodirektiivin osalta käytetty vesiluontotyyppien, vesissä esiintyvien lajien sekä vesistä suoraan riippuvaisten luontotyyppien ja lajien esiintymistä alueella. Lisäksi on arvioitu alueen merkitystä kyseisten luontotyyppien ja lajien suojelulle. Lintudirektiivin osalta pääkriteereinä ovat olleet vesistä riippuvaiset lajit ja lajit, joille vesielinympäristöt ovat tärkeitä muuton aikaisia ruokailu- ja levähdyspaikkoja sekä alueen merkitys ko. lajien suojelulle. Valinnan kriteerinä ovat olleet myös kansallisesti uhanalaiset kalalajit. Suomessa valinnassa on lisäksi huomioitu Natura-alueiden suojelun taustalla olevat kansalliset ja kansainväliset suojeluohjelmat, maantieteellinen kattavuus, ympäristöpaineet sekä alueiden yhteys pohjavesialueisiin. Suot on rajattu tarkastelun ulkopuolelle lukuun ottamatta vesistöihin tai pohjavesiin suoraan yhteydessä olevia luhtia ja lähdesoita. Noin kolmannes niistä alueista, joilla jokin valintakriteeri täyttyy, on otettu alueista laadittuun luetteloon. Suojelualuerekisteriin valitut Natura-alueet Torniojoen vesienhoitoalueella on elinympäristöjen ja lajien suojeluun määritetyiksi alueiksi valittu 9 Natura-aluetta. Ne ovat merkittäviä alueita vesiluontotyyppien ja lajien suojelun kannalta (taulukko 6 ja kuva 14). Valittujen Natura-alueiden pinta-ala maa-ala mukaan lukien on noin km 2. 30

31 Vesiluontotyypit Yleisimmät vesiluontotyypit Tornionjoen vesienhoitoalueen Natura-kohteilla ovat humuspitoiset lammet ja järvet sekä Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (taulukko 7). Kohteiden luontotyyppien tila on arvioitu pääosin erinomaiseksi tai hyväksi. Kaikilla kohteilla vesienhoitolain mukaiset ympäristötavoitteet arvioidaan saavutettavan vuoteen 2015 mennessä. Lajit Suojelualuerekisteriin valituilla alueilla esiintyy yhteensä 22 vesiympäristöistä riippuvaa lintudirektiivin liitteen I lajia. Näistä 13 lajin kannat Suomessa ovat elinvoimaisia, kahdeksan lajia on luokiteltu silmälläpidettäviksi ja yksi laji vaarantuneeksi (taulukko 8). Luontodirektiivin liitteen II vesiympäristöistä riippuvia lajeja alueilla ovat elinvoimaiseksi luokiteltu jättisukeltaja, saukko, joka luokitellaan silmälläpidettäväksi, vaarantuneeksi luokiteltu jokihelmisimpukka sekä erittäin uhanalaiseksi luokiteltava pohjansorsimo. Kansallisesti uhanalaisista kalalajeista vesienhoitoalueella esiintyvät lohi, meritaimen sekä vaellussiika (taulukko 8). Taulukko 6. Torniojoen vesienhoitoalueelta suojelualuerekisteriin valitut Natura 2000 alueet, pinta-ala ja tärkeimmät valintakriteerit. Aluekoodi Natura alue FI FI FI FI FI FI FI FI FI Pallas- Ounastunturin kansallispuisto Käsivarren erämaa Ylläs-Aakenus Muonionjärvi- Utkujoki Pellojärvi- Säynäjäjärvi Pajukari-Uksei- Alkunkarinlahti Tornionjoen- Muonionjoen vesistöalue Meltosjärvet- Pysäjärvi Kainuunkylän saaret Toteutuskeino luonnonsuojelulaki luonnonsuojelulaki, erämaalaki, maa-aineslaki luonnonsuojelulaki luonnonsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, vesilaki luonnonsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, vesilaki luonnonsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki Rajajokisopimus, vesilaki, koskiensuojelulaki luonnonsuojelulaki, vesilaki luonnonsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, vesilaki, rajajokisopimus Pinta-ala ha (vesienhoitoalueella, km 2 / kokonais pinta-ala, km 2 ) 26224/ / Pääasiallinen perustelu Luontotyypit, Uhanalainen laji, Linnusto Luontotyypit, mm. tunturijoet ja -purot. Linnusto, mm. merisirri. Kalasto, mm. lohi ja vaellussiika. Pienvedet, erityisesti lähteiköt. Osa Tornionjoen- Muonionjoen jokireittiä. Liittyy SCI-alueeseen 'Tornionjoen - Muonionjoen vesistöalue', FI Linnusto. Tulvaniityt. Linnusto. 458 Linnusto Edustava jokireitti. Lohikalat. Linnusto. Alueeseen sisältyy SPA-alue 'Karunginjärvi', FI Edustavat tulvanityt. Pohjansorsimo. Liittyy SCIalueeseen 'Tornionjoen ja Muonionjoen vesistöalue', FI Pohjavedestä riippuvat luontotyypit Lähteet ja lähdesuot, huurresammallähteet Lähteet ja lähdesuot 31

32 Kuva 14. Suojelualuerekisteriin valitut Natura-kohteet Tornionjoen vesienhoitoalueella. Alueiden koodit kts. taulukko 6. Taulukko 7. Suojelualuerekisterin Natura-alueilla esiintyvät vesiluontotyypit, pinta-ala ja luontotyyppien esiintyminen. Priorisoidut luontotyypit merkitty *. Luontotyyppi Pinta-ala, ha Alueiden lkm, joilla luontotyyppiä esiintyy * Tulvametsät (91E0) ei arvioitu 1/9 * Huurresammallähteet (7220) ei arvioitu 1/9 * Metsäluhdat (9080) ei arvioitu 1/9 * Rannikon laguunit (1150) - 0/9 Tunturijoet ja purot (3220) > /9 Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (3210) > /9 Lähteet ja lähdesuot (7160) ei arvioitu 2/9 Karut kirkasvetiset järvet (3110) > 891 1/9 Humuspitoiset lammet ja järvet (3160) > /9 Itämeren ulkosaariston saaret ja luodot (1620) - 0/9 Jokisuistot (1130) > 330 1/9 Luontaisesti runsasravinteiset järvet (3150) - 0/9 Tulvaniityt (6450) > 987 3/9 Vedenalaiset hiekkasärkät (1110) - 0/9 Pikkujoet ja purot (3260) ei arvioitu 2/9 32

33 Taulukko 8. Suojelualuerekisterin Natura-alueilla esiintyvät lintudirektiivin liitteen I ja luontodirektiivin liitteen II vesiympäristöistä riippuvat lajit, esiintyminen ja uhanalaisuusluokitus. Laji Alueiden lkm, joilla laji esiintyy Uhanalaisuus* Kuikka 2/9 LC Kaakkuri 2/9 NT Laulujoutsen 4/9 LC Jouhisorsa 4/9 LC Heinätavi 1/9 LC Pilkkasiipi 3/9 LC Mustalintu 4/9 NT Uivelo 3/9 LC Sinisuohaukka 3/9 NT Kalasääski 2/9 NT Kurki 1/9 LC Lapinsirri 2/9 NT Suokukko 4/9 NT Punakuiri 1/9 NT Mustaviklo 3/9 LC Punajalkaviklo 2/9 LC Liro 4/9 LC Vesipääsky 2/9 LC Naurulokki 3/9 VU Kalatiira 2/9 LC Lapintiira 4/9 LC Koskikara 1/9 NT Saukko 4/9 NT Jokihelmisimpukka 1/9 VU Jättisukeltaja 1/9 LC Pohjansorsimo 1/9 CR Vaellussiika 2/9 VU Meritaimen 1/9 EN Lohi 2/9 EN * LC = elinvoimainen, NT = silmälläpidettävä, VU = vaarantunut, EN = erittäin uhanalainen 4.3 Keinotekoiset ja muutetut vedet Vesistön nimeäminen voimakkaasti muutetuksi on vesienhoitoa koskevan lain perusteella mahdollista seuraavien edellytysten vallitessa: Vesimuodostumaa on rakentamalla tai säännöstelemällä muutettu ja siitä on seurannut vesiekosysteemin tilan huonontuminen. Hyvää ekologista tilaa ei voida saavuttaa aiheuttamatta merkittäviä haitallisia vaikutuksia vesistön tärkeille käyttötavoitteille (esim. tulvasuojelu, vesivoimatuotanto, virkistyskäyttö) tai ympäristön tilaan laajemmin. Vesistön rakentamisella saatua hyötyä ei voida saavuttaa muilla teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisilla sekä ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla. Vesien nimeämistä keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi on käsitelty työryhmäraportissa, joka laadittiin vesienhoitoasetuksen valmistelun yhteydessä (Suomen ympäristö 8/2006). Valtakunnallinen työryhmä esitti tunnistamiskriteerit sellaisille vesille, joissa hydrologiset ja morfologiset muutokset ovat niin suuria, että vesimuodostuma voidaan nimetä voimakkaasti muutetuksi. Työryhmä esitti myös kriteerit keinotekoisten vesien tunnistamiseksi. 33

34 Keinotekoisiksi vesiksi voidaan työryhmän esityksen mukaan nimetty 1) maalle rakennetut kanavat sekä 2) tekojärvet joiden pinta-alasta yli puolet on muodostunut maalle. Voimakkaasti muutetuiksi on nimetty järvet, joiden säännöstelyssä 1) talven aikainen vedenpinnan alenema on yli 3 m 2) tai vähintään puolet järven keskisyvyydestä tai 3) säännöstely pienentää vesipinta-alan vähintään puoleen. Voimakkaasti muutetuiksi on nimetty joet, joissa, 1) yhteensä vähintään puolet pituudesta on muutettu (patoamalla, perkaamalla, pengertämällä tai siirtämällä) tai 2) vähintään puolet sen luontaisesta putouskorkeudesta on padottu. Voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien nimeämisessä ja ekologisen tilan arvioinnissa on tarkasteltu erityisesti sellaisia pintavesien hydrologisiin olosuhteisiin tai rakenteisiin tehtyjä muutoksia, jotka muuttavat olennaisesti eliöyhteisöjen lisääntymiseen ja elinkiertoon välttämättömiä elinympäristöjä. Nimeämisen periaatteita on esitelty tarkemmin oppaassa "Voimakkaasti muutettuja ja keinotekoisia pintavesiä koskevat erityiskysymykset ja hydrologis-morfologisen tilan arviointi". Suorien kriteerien lisäksi voidaan pintavesi nimetä voimakkaasti muutetuksi, mikäli kokonaisvaltaisempi hydrologis-morfologisen tilan ja esteettömyyden arviointi osoittaa suurta muutosta. Järvissä hydrologis-morfologisen muuttuneisuuden arvioinnissa käytetään seuraavia tekijöitä: 1. Keskimääräinen talvialenema (m) 2. Keskimääräisen talvialeneman suhde keskisyvyyteen (%) tai järven vesipinta-alan muutos (%) 3. Vedenpinnan lasku tai nosto (m) 4. Muutetun / rakennetun rantaviivan osuus järven rantaviivasta (%) 5. Siltojen ja penkereiden vaikutus 6. Vaellusesteet Jokien hydrologis-morfologisten muutosten arviointi perustuu seuraaviin tekijöihin: 1. Patojen ja muiden rakenteiden aiheuttamat nousuesteet (% yläpuolisesta pääuomasta) 2. Allastuminen eli rakennettu putouskorkeus (%) 3. Rakennettu osuus (perkaukset, pengerrykset, uudet uomat, kuivat uomat ja uoman oikaisut) rantaviivan tai uoman pituudesta (%) 4. Virtaaman vrk-vaihtelun suuruus suhteessa keskivirtaamaan (HQ viikko - NQ viikko )/MQ normaalissa vesitilanteessa. 5. Muutos kevään suurimmassa virtaamassa luonnonmukaiseksi palautettuun tai luonnonmukaiseen virtaamaan verrattuna (%) tai kriittisten alivirtaamatilanteiden yleisyys (%) Arviointimenetelmä rannikkovesissä Rannikkovesien osalta rakenteellista muuttuneisuutta arvioidaan määrittämällä ihmistoiminnan voimakkaasti muuttaman ja laaja-alaisia vaikutuksia omaavan toiminnan määrää ja laatua. Rannikkovesissä hydrologis-morfologisen muuttuneisuuden arvioinnissa käytetään seuraavia tekijöitä: Muutetun / rakennetun rantaviivan osuus (esim. asutus, teollisuus ja satamatoiminnot) rantaviivan kokonaispituudesta Muutetun alueen pinta-ala (satama-alueet, ruoppaus- ja läjitysalueet, laiva- ja veneväylät) (%) 34

35 Siltojen ja pengerteiden vaikutusalueen pinta-ala Luontainen yhteys mereen / padotut merenlahdet Keinotekoisiksi ja voimakkaasti muutetuiksi nimettävät vedet Nimeämisen perusteena ovat hydrologis-morfogisten muutosten suuruus (ns. hymo-pisteytys suorat nimeämiskriteerit sekä Lapin keinotekoisia ja voimakkaasti muutettuja vesiä tarkastelleen alatyöryhmän kannanotot). Voimakkaasti muutetuiksi jokivedeksi Tornionjoen vesienhoitoalueella esitetään nimettäväksi Tengeliönjoki välillä Tornionjoki-Portimojärvi ja voimakkaasti muutetuiksi järveksi Vietonen. Keinotekoisia vesiä ei Tornionjoen vesienhoitoalueella ole. Rannikkovesissä kriteerit eivät täyty eikä yhtään vesimuodostumaa nimetä keinotekoisiksi tai voimakkaasti muutetuiksi. 4.4 Vesien tila Pintavesien uuden luokittelun ytimenä on vesistöjen ekologinen tila, joka on kokonaisarvio monesta eri tekijästä. Ekologisen tilan arvio tehdään biologisten, veden fysikaalis-kemiallisten ja hydrologismorfologisten tekijöiden pohjalta. Toinen keskeinen näkökulma on vesien kemiallinen tila, joka määritetään haitallisten aineiden ympäristölaatunormien perusteella hyväksi tai hyvää huonommaksi. Ekologisen tilan arviointi lähtee vesien luontaisista ominaispiirteistä, joiden mukaan pintavedet jaetaan tyyppeihin. Kullekin pintavesityypille on määritetty vertailuolot, jotka vastaavat mahdollisimman häiriintymätöntä vesien tilaa. Vesimuodostuman tilan arviointi on tehty vertaamalla tarkasteltavia tilatekijöitä vastaaviin tekijöihin vertailuoloissa. Eri tekijöille määritettyjen mittarien avulla on saatu tila-arvio, joka on esitetty viisiportaisella asteikolla: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Vesienhoitolain mukaan veden fysikaalis-kemialliset ja ns. hydrologis-morfologiset tilatekijät ovat tukemassa biologisiin tekijöihin perustuvaa ekologisen tilan arviointia. Puuttuvan biologisen tiedon vuoksi luotettava ekologisen tilan arvio on voitu tehdä vain harvoissa vesimuodostumissa pääasiassa biologisilla tekijöillä. Sen vuoksi on tehty asiantuntija-arvio vesistön tilasta, jossa vesimuodostuman tilaa ja sen riskinalaisuutta arvioidaan käyttäen hyväksi tietoa vesien fysikaalis-kemiallisesta laadusta, kuormituksesta sekä vesistössä tehdyistä rakenteellisista ja hydrologisista muutoksista. Lapin vesiä koskevien tietojen niukkuuden takia luokittelussa on jouduttu usein turvautumaan alustavaan asiantuntija-arvioon, jota tarkennetaan tiedon karttuessa. Mikäli vesialueen kuormitus on hyvin vähäinen, voidaan luokka arvioida myös muiden vastaavien vesimuodostumien tilan perusteella. Tämä menetelmä on kuitenkin hyvin epävarma pintavesien luontaisten erojen takia, ja siksi sitä on käytetty hyvin maltillisesti. Vesien tilan kokonaisarvio ja kemiallisen tilan arvio ovat toimenpiteiden suunnittelun perustana. EU-raportointia varten on luokitustuloksissa eroteltu ne vedet, joiden ekologinen tila on voitu arvioida biologisen aineiston perusteella. Merkittävien vaelluskalajokien tunnistaminen Maa- ja metsätalousministeriön ohjeistus (RKTL ) merkittävien vaelluskalajokien tunnistamiseksi sisältävät seuraavat kriteerit: 35

36 Vaelluskalajoessa esiintyy tai on aiemmin esiintynyt luontaisia vaelluskaloja: lohi, taimen, vaellussiika, planktonsiika, pohjasiika, harjus, vimpa, säyne, toutain, ankerias ja nahkiainen voidaan palauttaa, vahvistaa tai säilyttää näiden lajien luonnossa lisääntyviä kantoja on näiden lajien vaellusreitti lisääntymis- ja syönnösalueen välillä on jäljellä näiden lajien lisääntymisalueita tai niitä on mahdollista lisätä niin, että luontaisesti lisääntyviä vaelluskalakantoja on mahdollista palauttaa tai vahvistaa Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten vesimuodostumien tila Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten vesien tila ilmaistaan ns. saavutettavissa olevana tilana. Tilan arviointi lähtee vesimuodostuman veden fysikaalis-kemiallisen ja biologisen tilan arvioinnista kuten muissakin tapauksissa. Toisena keskeisenä perusteena on, miten paljon vesimuodostuman tilaa arvioidaan voitavan parantaa hydrologisiin ja rakenteellisiin tekijöihin kohdistuvilla kunnostustoimenpiteillä. Toimenpiteistä on tällöin rajattu pois ne, jotka aiheuttavat merkittävää haittaa vesien käytölle, esim. tulvasuojelulle ja vesivoimantuotannolle. Toimenpiteiden ekologisten vaikutusten arviointi on tehty suuruusluokkatasolla asiantuntija-arviona. Parhaassa saavutettavissa olevassa tilassa hydrologis-morfologisissa olosuhteissa on havaittavissa ainoastaan niitä pintavesimuodostumaan kohdistuvia vaikutuksia, jotka ovat seurausta veden keinotekoisesti tai voimakkaasti muutetuista ominaispiirteistä sen jälkeen, kun kaikki toteutettavissa olevat lieventävät toimenpiteet on toteutettu, jotta varmistetaan pääseminen mahdollisimman lähelle parasta toteutettavissa olevaa ekologista jatkumoa, erityisesti eläimistön vaelluksen ja sopivien kutemis- ja lisääntymisalueiden kannalta. Ekologista jatkumoa tarkastellaan nimenomaan eläimistön vaelluksen ja sopivien kutemis- ja lisääntymisalueiden kannalta. Tarkastelu edellyttää koko vesistöalueen tarkastelua alaosasta latvoille saakka. Ekologisen luokittelun mukanaan tuoma uusi näkökulma on ekologisten kokonaisuuksien ja eliöstön vuorovaikutusten tarkastelu Virtavedet Tornionjoen vesienhoitoalueen virtavesistä luokitellaan tässä vaiheessa joet, joiden valuma-alueen pinta-ala on suurempi kuin 200 km 2. Luokitellut joet kuuluvat keskikokoisiin, suuriin ja erittäin suuriin virtavesityyppeihin. Näiden lisäksi luokitteluun on valittu myös pienempiä virtavesiä, joista on olemassa edustavaa aineistoa tyyppikohtaisista vertailuoloista tai hajakuormituksen vaikutuksista. Tiedot pienten jokien ja purovesien tilasta ovat hyvin niukat. Tiedon karttuessa myös pienemmät, alle 200 km 2 :n valuma-alueen omaavat virtavedet pyritään luokittelemaan nykyistä järjestelmällisemmin. Tällä hetkellä luokiteltuja virtavesiä on Tornionjoen vesienhoitoalueella yhteensä 37. Luokitellut joet perusominaisuuksineen on esitetty liitteessä 1.1. Virtavesien luokittelu perustuu saatavilla olevaan biologiseen ja fysikaalis-kemialliseen tietoon. Biologisiin muuttujiin kuuluvat kalaston, pohjaeläimistön ja pohjalevästön lajisto ja yhteisörakenne. Vedenlaatua kuvaaviin fysikaalis-kemiallisiin muuttujiin kuuluvat fosforin ja typen kokonaispitoisuudet sekä happamuutta ilmentävä ph-arvo. Edellä mainittujen muuttujien lisäksi tarkastellaan myös jokien hydro-morfologista muuttuneisuutta (esim. padot, säännöstely, perkaukset, rantojen rakenteet) ja eri kuormitusmuotoja ilmentäviä vedenlaatumuuttujia (esim. haja-asutuksen ja karjatalouden vaikutuksia kuvaava fekaalisten ja koliformisten bakteerien määrä sekä maan muokkausta ja ojitusta ilmentävä rautapitoisuuden nousu). Luokituksessa keskityttiin tarkastelemaan aikavälillä kerättyjä aineistoja. Tätä vanhemmat aineistot katsottiin vesiin kohdistuneissa paineissa ja maankäytössä mahdollisesti tapahtuneiden muutoksien takia vanhentuneiksi. Luokiteltujen virtavesien keskeiset vedenlaatumuuttujat ovat liitteessä

37 Suurin osa Tornionjoen vesienhoitoalueen luokitteluun otetuista virtavesistä pystyttiin luokittelemaan olemassa olevan aineiston pohjalta. Viiden pääosin vesienhoitoalueen pohjoisosassa sijaitsevan jokialueen osalta luokittelu tehtiin alustavana asiantuntija-arviona, jota tullaan tarkentamaan seurantatiedon karttuessa. Kokonaisuutena katsoen Tornionjoen vesienhoitoalueen virtavedet ovat suhteellisen karuja. Alueen jokien ominaisuudet vaihtelevat pohjoisosien tuntureilta laskevista erittäin kirkkaista ja karuista virroista eteläosien turv ta vetensä kokoaviin ravinteikkaampiin ja tummavetisiin jokiin. Haja- ja pistekuormituksen ravinnekuormituksen takia rehevähköt joet keskittyvät pääosin vesienhoitoalueen tiheämmin asuttuihin eteläosiin. Vesienhoitoalueen vedet eivät kärsi happamoitumisesta, eikä vakavia keväisiä happamuuspiikkejä ilmene. Liitteessä 2.1 ovat Tornionjoen vesienhoitoalueen virtavesien luokitustulokset. Voimakkaasti muutetuksi nimetyn Tengeliönjoen alaosan tiedot ovat liitteessä 2.2. Tilaluokitukset on esitetty myös kuvassa 15. Valtaosa (27 kpl) virtavesistä oli erinomaisessa tai hyvässä tilassa. Hyvää huonompaan, eli toimenpiteitä edellyttävään tyydyttävään luokkaan luokittuivat maa- ja metsätalouden hajakuormituksen ja turvetuotannon kuormittamat, sekä voimakkaiden perkausten vaikutuksista kärsivät Liakanjoki, Martimojoki, Naamijoki (ylä- ja alaosa), Ylitornion Palojoki ja Alainenjoki. Näiden jokien kuormitusta ja muita ekologiseen tilaan heikentävästi vaikuttavia tekijöitä käsitellään yksityiskohtaisemmin luvussa luvussa "Lisätoimenpide-esitykset vesimuodostumittain ja ryhmittäin" (Luku 6.7). Kohdassa 4.4 esitettyjen kriteerien perusteella koko Torniojoki sivuvesistöineen on merkittävä vaelluskalavesistö. Ekologinen luokittelu Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Ekologinen luokittelu sekä muu arvio tilasta puuttuvat Voimakkaasti muutettu, hyvä Voimakkaasti muutettu, saavutettavissa olevan tilan arvio puuttuu Saamelaisten kotiseutualue ± km Kuva 15. Tornionjoen vesienhoitoalueen vesien tilaluokitus. Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/09, SYKE Järvet Tornionjoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa tarkastellaan yksilöllisesti kaikkien yli 5 km 2 suuruisten järvien tilaa (liite 1.3). Lisäksi tarkasteluun on otettu kaikki voimakkaasti muutetuiksi nimetyt järvet (ks. kohta 4.4.5) sekä joitakin pienempiä järviä, joissa on tiedetty olevan järven tilaan 37

38 tai käyttökelpoisuuteen liittyviä ongelmia (liite 1.4). Tarkastelussa ovat mukana myös erityiskohteisiin kuuluvat lintuvedet (liite 1.5). Tornionjoen vesienhoitoalueella sijaitsee yhteensä 17 keskikokoista tai suurta yli 5 km 2 suuruista järveä. Näistä järvistä Iso-Vietonen ja Raanujärvi ovat säännösteltyjä järviä ja Iso-Vietonen on arvioitu voimakkaasti muutetuksi. Yleisimpiä järvityyppejä keskikokoisten ja suurten järvien osalta ovat vähähumuksiset järvet, keskikokoiset humusjärvet ja matalat humusjärvet (liite 1.3). Valtaosa pienemmistä järvistä, joissa on todettu olevan järven tilaan tai käyttökelpoisuuteen liittyviä ongelmia, on tyypiltään matalia runsashumuksisia järviä. Useimmista alueella sijaitsevista järvistä on käytettävissä vain muutamia kasvukauden aikaisia vedenlaatutietoja. Alueella sijaitsee sekä karuja ja kirkasvetisiä järviä, että eriasteisesti hajakuormituksen kohteena olevia järviä, joissa kokonaisravinteiden ja a-klorofyllin pitoisuudet ovat korkeampia (liitteet ). Luontaisilta ominaisuuksiltaan rehevimpiä ovat matalat keski- tai runsashumuksiset järvet. Järvien ekologisen tilan biologisiin muuttujiin kuuluvat kasviplankton, pohjaeläimistö, vesikasvillisuus ja kalasto. Suurimmasta osasta järviä on käytettävissä vain niukasti tietoja biologisista tekijöistä. Kasviplanktonin määrää on mitattu useimmiten epäsuorasti a-klorofyllin pitoisuutena. Järvien fysikaalis-kemiallinen luokittelu perustuu kokonaisfosforin ja kokonaistypen pitoisuuksiin, minkä lisäksi luokituksessa on käytetty apuna muita vedenlaatutietoja kuten veden väriä ja näkösyvyyttä, jätevesien vaikutusta osoittavia hygienian indikaattoribakteereja ja happitilannetta. Järvien ekologisen tilan kokonaisarviossa on lisäksi tarkasteltu vesistöön kohdistuvaa kuormitusta sekä hydrologismorfologisia muutoksia (esim. padot, säännöstely). Liitteessä 2.3 on arvioitu Tornionjoen vesienhoitoalueen yli 5 km 2 :n suuruisten järvien ekologista tilaa ja tavoitetilaa. Kaiken kaikkiaan biologisiin tekijöihin pohjautuva arvio ekologisesta tilasta on voitu tehdä vain kolmesta järvestä. Muiden järvien tilaa on arvioitu asiantuntija-arviona käytettävissä olevien vedenlaatu-, kuormitus- sekä rakenteellista ja hydrologista tilaa koskevien tietojen perusteella. Tehdyn arvion perusteella suurin osa Tornionjoen vesienhoitoalueen keskisuurista ja suurista järvistä on hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Tyydyttäväksi tai hyvän ja tyydyttävän rajoilla olevassa tilassa on arvioitu olevan Kolarissa sijaitsevat Pasmajärvi ja Aalisjärvi. Pasmajärvi ( ) on matala humusjärvi, jonka keskisyvyys on vain noin 1,6 metriä. Pasmajärven yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 144 km 2 ja järvisyys 16,2 %. Järveen kohdistuva nykyinen ulkoinen ravinnekuormitus on hyvin vähäistä, ja pääosa kuormituksesta tulee maataloudesta sekä haja-asutuksesta. Kasviplanktonin määrää kuvastavan a-klorofyllipitoisuuden perusteella Pasmajärven tila on arvioitu hyväksi, mutta kalaston perusteella välttäväksi. Kalaston kokonaisbiomassa on reheville järville tyypillisesti korkea ja särkikalojen osuus huomattava. Veden ravinnepitoisuuksien luokkarajojen perusteella Pasmajärven tila on hyvä, vaikka järven syvänteessä on säännöllisesti heikko happitilanne kevättalvisin. Pasmajärven kokonaistila on arvioitu tyydyttäväksi. Aalisjärvi ( ) on matala humusjärvi, jonka keskisyvyys on 2,4 m ja maksimisyvyys 5 m. Järven yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on noin 83 km 2 ja järvisyys 7,5 %. Järveen kohdistuva nykyinen ulkoinen ravinnekuormitus on hyvin vähäistä, mutta suurimmat kuormittajat ovat maa- ja metsätalous. Aalisjärvestä ei ole tietoa varsinaisista biologisista luokittelutekijöistä, mutta muutaman a-klorofyllinäytteen perusteella järven rehevyystaso on korkea ja järvessä on havaittu vähäisiä runsaita sinileväkukintoja kesällä 2006 ja Kasvukauden aikaiset ravinne- ja humuspitoisuudet ovat korkeita, mutta vähäisten näytteiden perusteella järvessä ei ole havaittu ongelmia kevättalven aikaisessa happitilanteessa. Luokka hyvän ja tyydyttävän rajalla. 38

39 Liitteessä 2.4 on esitetty arvio tarkastelussa mukana olleiden pienempien järvien ekologisesta tilasta sekä näiden järvien tavoitetila. Kaikista tarkastelussa mukana olleista pienemmistä järvistä ei ollut riittävästi aineistoa luokittelun pohjaksi, mutta luokitelluista järvistä tyydyttäviksi arvioitiin Ratasjärvi (Pello), Kurtakkojärvi (Kolari) ja Lampsijärvi (Pello) sekä lintujärvistä Ylitorniolla sijaitsevat Iso ja Vähä Meltosjärvi. Pysäjärvestä oli käytettävissä ainoastaan yksi kasvukauden aikainen vedenlaatuhavainto, jonka perusteella varsinaista luokittelua ei voitu tehdä, mutta asiantuntija-arviona Pysäjärven tila on todennäköisesti enintään tyydyttävä Rannikkovedet Tornionjoen edustan merialue on osa Perämeren matalaa rannikkovyöhykettä, jolle on ominaista rantaviivan rikkonaisuus ja jokien suistoalueet. Aluetta luonnehtivat lisäksi alhainen suolapitoisuus, pitkä jääpeitteinen kausi ja voimakas jokivesien vaikutus. Talvella merivettä kevyemmät jokivedet kerrostuvat jääkannen ja meriveden väliin ja leviävät laajalle alueelle. Jokivesien vaikutus rannikolla on suuri myös avoveden aikana riippuen jokien virtaamasta, meriveden korkeusvaihteluista ja virtauksista. Jokien tuoma vesi parantaa veden vaihtuvuutta, sekoittumista ja siten myös jätevesien laimentumista. Toisaalta jokivedet myös kuormittavat merialuetta (PSV-Maa ja Vesi Oy 2007). Tornionjoen vesienhoitoalueen rannikkovyöhyke on jaettu sisempään ja ulompaan rannikkoalueeseen siten, että sisempi rannikkoalue kattaa suurempien saarten ja saariryhmien ja mannermaan välisen vesialueen sekä jokisuistojen matalat lahtialueet. Alue on hyvin matalaa, pääosin alle 5 metrin syvyistä rikkonaista vyöhykettä. Ulommalla rannikkoalueella syvyys on enimmäkseen 5-10 metriä, mutta alueella sijaitsee paikoitellen myös syvempiä, maksimissaan noin 20 metrin syvyisiä alueita. Tornion edustan ulompi rannikkoalue on hyvin sisävyöhykkeen kaltainen, sillä alue on matalaa ja siellä on runsaasti saaria ja saariryhmiä. Tornionjoen vesienhoitoalueen sisempi rannikkoalue on jaettu kahteen erilliseen vesimuodostumaan siten, että erilliset lahtialueet tai jokivesien vaikutusalueet sekä kuormitusalueet on määritelty erillisiksi muodostumikseen (taulukko 9). Taulukko 9. Tornionjoen vesienhoitoalueen rannikkovesimuodostumat, niiden tunnukset, tyyppi (Ps: Perämeren sisemmät rannikkovedet, Pu: Perämeren ulommat rannikkovedet), pinta-ala ja arvioitu keskisyvyys. Nimi Tunnus Tyyppi Pinta-ala [ha] Keskisyvyys (m) Tornio sisä 6_Ps_001 Ps 2171 < 5 Röyttä sisä 6_Ps_002 Ps 1531 < 5 Tornio ulko 6_Pu_001 Pu Tornionjoen edustan rannikkoalueen veden laadussa ei ole kovin suuria eroja vesimuodostumien välillä (taulukko 10). Jokivesien vaikutus on voimakkainta sisemmillä rannikkoalueilla, missä myös a-klorofyllipitoisuudet ovat ulompaa vyöhykettä korkeampia. Sen sijaan näkösyvyys kasvaa ulommalla vyöhykkeellä. Tornion edustan merialueelle kohdistuu Outokummun Tornion tehtaiden jätevesikuormitusta, minkä lisäksi Tornionjoen suulle lasketaan Tornion ja Haaparannan puhdistetut asumajätevedet. Taulukko10. Tornionjoen vesienhoitoalueenrannikkovesien vedenlaatutietoja vuosilta Arvot ovat keskikesän ( ) pintaveden (1 m) mediaaneja paitsi a-klorofylli, joka on kokoomanäyte noin 2 x näkösyvyys syvyydeltä. Nimi Tunnus Tyyppi Kok-P (µg/l) Kok-N (µg/l) a-klorofylli (µg/l) Väri (mg Pt/l) Sameus FTU Näkösyvyys (m) md md md md md md Tornio sisä 6_Ps_001 Ps ,5 60 1,2 1,7 Röyttä sisä 6_Ps_002 Ps ,7 50 1,3 1,7 Tornio ulko 6_Pu_001 Pu ,7 40 1,1 2,3 39

40 Rannikkovesien luokittelussa biologisina luokittelutekijöinä ovat a-klorofylli, pohjaeläimet ja rakkolevävyöhykkeen kasvusyvyys, mutta koska Perämerellä ei esiinny rakkolevää, niin käyttökelpoisiksi luokittelutekijöiksi jäävät a-klorofyllin pitoisuus ja pohjaeläinten BBI-indeksi. Fysikaaliskemiallisina luokittelutekijöinä ovat kokonaisravinteiden pintaveden (0-5 m) talviaikaiset (tammimaaliskuu) pitoisuudet ja näkösyvyys. Ravinteiden talviaikaiset pitoisuudet eivät kuitenkaan ole Perämerellä hyvä luokittelumuuttuja, koska pintaveden talviaikaisiin pitoisuuksiin vaikuttavat laajalti jokivedet. Luokkarajojen määrittämiseksi on ollut käytettävissä suhteellisen vähän aineistoa. Kasviplanktonmääriä kuvaavan klorofyllin osalta on koillisen Perämeren osalta käytetty vertailuaineistona 1900-luvun alkupuolelta peräisin olevaa ulommalla rannikkoalueella mitattuja näkösyvyystietoja (Kauppila 2007). Pohjaeläimistön osalta luokittelumenetelmä on myös testausvaiheessa. Liitteessä 2.6. on arvioitu Tornionjoen vesienhoitoalueen rannikkovesien ekologista tilaa edellä mainittujen muuttujien perusteella. Luokittelukriteerien vähäisyyden ja luokittelun epävarmuustekijöiden vuoksi sitä voi kuitenkin pitää vain alustavana. Kaikista rannikkovesimuodostumista on käytettävissä tietoja a-klorofyllipitoisuuksista, vaikka Tornion sisäalueella tuloksia on ainoastaan yhdeltä havaintopaikalta. Lisäksi arviossa on käytetty hyväksi Tornion tehtaiden velvoitetarkkailun pohjaeläintuloksia ja tietoja haitallisista aineista. Tehdyn arvion perusteella Tornion ja Röyttän sisävyöhykkeet ovat tyydyttävässä tilassa ja Tornion ulkovyöhyke hyvässä tilassa. Tornion ulkovyöhykkeen luokittelu on siinä mielessä ongelmallista, että alue on pikemminkin sisävyöhykkeen kaltaista matalaa ja rikkonaista aluetta, jossa jokivesien vaikutus on voimakasta. Ulkovyöhykkeen a-klorofyllipitoisuuden raja-arvoilla arvioituna tila olisi tyydyttävä, mutta sisävyöhykkeen raja-arvoilla hyvä. Ulkovyöhykkeen sisäosissa sijaitsevan velvoitetarkkailun pohjaeläinhavaintopaikan tulosten perusteella tila on erinomainen. Talviaikaisten ravinnepitoisuuksien perusteella kaikki vesimuodostumat luokittuvat tyydyttäviksi. Tornionjoen vesienhoitoalueen rannikkovesiin kohdistuu haitallisten aineiden kuormitusta metallien (nikkeli ja sen yhdisteet, kromi ja sen yhdisteet sekä sinkki ja sen yhdisteet) sekä syanidin osalta. Näiden aineiden pääasiallinen päästölähde on Torniossa sijaitseva terästehdas. Haitallisten aineiden pitoisuudet vesistössä jäävät kuitenkin selvästi alle lainsäädännössä asetettujen ympäristölaatunormien, joten vesimuodostumien ns. kemiallista tilaa voidaan pitää hyvänä. Sinkin osalta, joka ei kuulu asetuksen 1022/2006 metalleihin, pitoisuudet ovat kohonneet taustatasosta. Tornion väylän ruoppaushankkeen yhteydessä Röyttän edustan sedimenteistä on mitattu kohonneita orgaanisten tinayhdisteiden (TBT) pitoisuuksia Erityiset alueet Tornionjoen vesienhoitoalueella ei ole asetuksen mukaista pintavesien talousvesikäyttöä. Uimavedeksi määriteltyjen alueiden tilatavoitteet määritellään Uimavesidirektiivissä. Vuoden 2007 raportoinnin mukaan kaikki vesienhoitoalueen EU-uimarannat täyttävät uimavesidirektiivissä veden laadulle asetetut vaatimukset (Lähde: lists_maps.pdf). Vesimuodostumat, mihin uimavedet sisältyvät ovat vähintään hyvässä tilassa. Suojelualuerekisteriin kuuluvista Natura-alueista tyydyttävään ekologiseen tilaan luokittuvat Naamijoki sekä linnuston perusteella suojellut Meltosjärvet-Pysäjärvi ja rannikolla sijaitseva Pajukari- Uksei-Alkunkarinlahti. 40

41 4.4.5 Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vedet Ekologinen tila arvioidaan suhteessa voimakkaasti muutetun vesialueen oletettuun luontaiseen tilaan tai tekojärvien tapauksessa vastaavan pintavesityypin luontaiseen tilaan. Ekologisen tila-arvion lisäksi esitetään voimakkaasti muutetuille ja keinotekoisille vesille arvioitava "saavutettavissa oleva ekologinen tila". Muutettujen vesien ympäristötavoite, vähintään hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila, määritetään vesistön nykytilasta käsin. Prosessissa arvioidaan, kuinka paljon ekologista tilaa eli veden biologisten laatutekijöiden arvoja ja fysikaalis-kemiallista laatua voidaan parantaa sellaisilla hydrologis-morfologisilla parannustoimilla, joista ei aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia vesistön tärkeälle käytölle. Lapin keinotekoisia ja voimakkaasti muutettuja vesiä käsitellyt alatyöryhmä on raportissaan arvioinut kohteiden saavutettavissa olevaa tilaa (Alatyöryhmän raportti 2008). Voimakkaasti muutetut virtavedet Tornionjoen vesienhoitoalueella voimakkaasti muutetuksi voidaan katsoa Tengeliönjoen alajuoksun jokiosuutta Portimojärven luusuasta Tornionjokeen. Kattavampaa tietoa Tengeliönjoen alaosasta on saatavilla vain vedenlaadusta. Jokien hydro-morfologiset muutokset eivät kuitenkaan yleensä näy herkästi vedenlaadussa, joten pelkkään fys-kem. tietoon perustuva tilanarvio antaa usein harhaanjohtavan kuvan ympäristön tilasta. Samoin yksittäisen biologisen muuttujan antama tieto voi olla harhaanjohtava, esimerkiksi pohjalevät reagoivat ensisijaisesti vedenlaadun muutoksiin ja eivät siksi ilmennä tyydyttävästi muutoksia, joiden vaikutukset veden ravinnepitoisuuteen ja sameuteen ovat vähäiset. Tämän takia voimakkaasti muutettuja vesiä luokiteltaessa joudutaan turvautumaan erittäin vahvasti asiantuntija-arvioon, jossa otetaan huomioon esimerkiksi vaellusesteiden vaikutukset koko yläpuoliseen jokialueeseen sivuvesistöineen, ja arvioidaan muutettujen virtaamamäärien vaikutuksia vesialueen elinympäristöihin ja biologiseen tuotantoon. Voimakkaasti muutettujen jokialueiden seuranta ja luokittelun mahdollistavien biologisten mittareiden jatkokehittely on ensiarvoisen tärkeää. Tengeliönjoen alaosa Portimojärvestä Tornionjokeen on padottu ja valtaosa virtaamasta on ohjattu voimalaitoksen alapuoliseen kanavaan, Tämän takia Portimojärven alapuolisen luonnollisen uoman vesimäärä on murto-osa luontaisesta. Pohjalevästöltään ja vedenlaadultaan alue on hyvä, mutta otettaessa huomioon eliöstön vaelluksen estyminen ja voimalaitoksen alapuolisen alueen voimakkaat virtaaman vaihtelut, jokialueen ekologinen tila luokittuu tyydyttäväksi. Vesimuodostuman saavutettavissa olevan tilan arviointi edellyttää tarkempia selvityksiä. Saavutettavissa olevan tilan määrittämiseksi selvitetään, onko mahdollista aikaansaada jokijatkumo Tengeliönjoen vesistössä aiheuttamatta kohtuuttomia kustannuksia tai merkittävää haittaa vesistön tärkeälle käyttömuodolle eli vesivoiman tuotannolle. Nykyinen Portimokosken voimalaitos on rakennettu kanavajärjestelyillä Tengeliönjoen uoman ulkopuolelle. Vanhassa jokiuomassa on käytöstä poistettu Haapakosken voimalaitos sekä Portimojärven säännöstelypato, jotka muodostavat nousuesteen vaelluskaloille/eliöille. Saavutettavissa oleva tila ja mahdolliset toimenpiteet selvitetään Tengeliönjoen säännöstelyn kehittämishankkeen yhteydessä, joka aloitetaan vuonna Voimakkaasti muutetut järvet Lapin muutettujen vesien osalta käyttökelpoista biologista tietoa on vähän. Siksi vesimuodostumien tilan arviointi perustuu valtaosin asiantuntija-arvioon. Järvien hydro-morfologiset muutokset eivät yleensä näy herkästi veden laadussa, joten pelkkään fysikaalis-kemialliseen tietoon perustuva tilanarvio antaa usein harhaanjohtavan kuvan vesistön tilasta. 41

42 Tornionjoen vesienhoitoalueella voimakkaasti muutetuksi järveksi on nimetty Iso-Vietonen. Iso- Vietosen osalta varsinaista ekologisen tilan luokittelua ei ole voitu tehdä biologisen aineiston puuttumisen vuoksi. A-klorofyllipitoisuuden perusteella luokka on erinomainen ja veden fysikaaliskemiallisen tilan perusteella hyvä. Alustavan asiantuntija-arvion mukaan Iso-Vietonen on todennäköisesti hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa. Tiedot täsmentyvät ja mahdolliset parantamistarpeet selvitetään Tengeliöjoen säännöstelyn kehittämisselvityksen yhteydessä. 5 VESIEN TILAN PARANTAMISTARPEET 5.1 Vesien tilatavoitteet ja niiden toteutuminen Yleiset tilatavoitteet Lakiin vesienhoidon järjestämisestä on kirjattu Euroopan Unionin Vesipolitiikan Puitedirektiivin (VPD) mukaiset tavoitteet vesien tilalle: "Vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman tavoitteena on, että: 1) pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä; 2) jäljempänä 22 :ssä tarkoitettujen keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tila ei heikkene ja että niillä on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila ja hyvä kemiallinen tila; 3) pintavesimuodostumia suojellaan, parannetaan ja ennallistetaan siten, että 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu tila voidaan saavuttaa viimeistään vuonna 2015" Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa Torniojoen vesienhoitoalueen vesimuodostumista saavuttaa jo tällä hetkellä tavoitetilan. Valtaosalla "Hyviksi" tai "Erinomaisiksi" luokitelluilla järvillä ja joilla havaittu tila on myös tavoitetila, jonka pysyvyys tulee turvata ja heikkeneminen estää. Hyvää huonommaksi luokiteltujen vesien tilatavoite taas on vähintään "Hyvä" tila. Edellä mainitusta poikkeavia tilatavoitteita voidaan asettaa erityisille alueille, joista enemmän seuraavassa Erityiset alueet Vesienhoidon tavoitteet suojelualueilla Suojelualueisiin kuuluvilla vesialueilla saattaa olla tarvetta asettaa yleisistä tilatavoitteista poikkeavia tavoitteita. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi rehevät lintuvedet ja erittäin uhanalaisten vesieliöiden esiintymisalueet. Vesienhoitolain 21 :n 2 momentin mukaan suojeltavaksi määritellyn alueen vesien tilan tulee olla suojelun edellyttämällä tasolla viimeistään vuonna Naturaalueilla tarkastellaan pinta- ja pohjavesien tilaa suhteessa alueen suojeluperusteina oleviin vesiluontotyyppeihin ja lajeihin. Pinta- ja pohjavesien tilan tulee olla sellaisella tasolla, että se kykenee ylläpitämään alueen suojeluarvoja. Vesistä riippuvaisten luontotyyppien ja lajien vaatimukset asetetaan siis etusijalle tilatavoitteita ja toimenpiteitä suunniteltaessa. Tornionjoen vesienhoitoalueella suojelualuerekisteriin kuuluvilla kohteilla vesienhoitolain mukaiset ympäristötavoitteet arvioidaan saavutettavan vuoteen 2015 mennessä. Meltosjärvet-Pysäjärvi Natura-alueen osalta Iso ja Vähä Meltosjärvelle sekä Pysäjärvelle on asetettu linnuston perusteella poikkeava tavoitetila (tyydyttävä). 42

43 5.2 Kuormituksen vähentämistarpeet Rehevöitymistä ja liettymistä aiheuttavan ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentäminen Koko vesienhoitoaluetta koskevana ravinne- ja kiintoainekuormituksen tavoitteena on enintään nykytason suuruinen kuormitus siellä, missä vallitsee vesien erinomainen tai hyvä ekologinen tila, eikä tila ole vaarassa heikentyä ravinnekuormituksen seurauksena. Näissä vesissä yleensä riittävät nykykäytännön mukaiset toimenpiteet. Jokien mukana kulkeutuva kuormitus on kuitenkin merkittävä tekijä rannikkovesien tilan kannalta, minkä vuoksi niiden tilan heikkenemisen estämiseksi tai tilan kohentamiseksi kuormituksen rajoittaminen tai vähentäminen on tarpeen vesienhoitoalueella laajemminkin. Erityistä huomiota kuormituksen hallintaan on kiinnitettävä sellaisilla alueilla, joille on keskittynyt runsaasti vesistöjä kuormittavaa toimintaa tai joilla se on perusteltua vesistön suojeluarvojen turvaamiseksi. Tornionjoen vesistön alaosa on tällaista aluetta. Hyvää huonommassa tilassa olevissa jokivesissä nykytason kuormitus ei yleensä aiheuta ravinnepitoisuuksien nousua hyvän ja tyydyttävän raja-arvon yli. Erityisesti latvavesistöissä ja muissa pienissä virtavesissä metsätalouden toimien seurauksena on tapahtunut haitallista liettymistä. Näissä vahinkojen korjaaminen edellyttää kunnostamista ja valuma-alueelta tulevan kiintoaineskuormituksen ehkäisemistä. Ainoastaan Alaisenjoella fosforikuormituksen raja-arvo ylittyy selvästi ja laskennallinen fosforikuormituksen vähentämistarve olisi noin 24 %. Tällaisen vähennyksen saavuttaminen saattaa kuitenkin olla mahdotonta vaarantamatta yläpuolisen Meltosjärven linnuston tilaa. Lintuvetenä suojellun Meltosjärven tavoitetilaksi on arvioitu "tyydyttävä", jotta rikkaalle linnustolle tärkeät rehevät olosuhteet voidaan säilyttää. Suuremmista järvistä ainoastaan Pasmajärven ja Aalisjärven arvioitiin olevan tyydyttävässä tilassa. Kuitenkin näihin järviin kohdistuva nykyinen ulkoinen kuormitus on vähäistä. Molempien järvien heikentyneeseen tilaan vaikuttaa pääasiassa aiemmin voimakkaammasta hajakuormituksesta johtuva sisäinen kuormitus sekä Aalisjärvessä myös järven mataluudesta johtuva pohjasedimentin ravinteiden sekoittuminen tuottavaan kerrokseen. Valtaosassa tarkastelussa mukana olleista tyydyttävässä tilassa olevista pienemmistä järvistä tilanne on vastaavanlainen kuin isommissa järvissä eli järviin kohdistuva nykyinen ulkoinen kuormitus on vähäistä, mutta järvien heikentyneeseen tilaan vaikuttaa aiemmin voimakkaamman hajakuormituksen seurauksena kehittynyt sisäinen kuormitus. Joissakin tapauksissa on kuitenkin tarvetta sisäisen kuormituksen vähentämisen lisäksi tarkastella tarkemmin ulkoisen kuormituksen vähentämistarpeita ja -mahdollisuuksia. Rannikko Tornion edustan merialueen tilaan vaikuttavat alueelle suoraan tulevan kuormituksen lisäksi sekä Kemijoen että Tornionjoen mukana tuleva kuormitus. Rehevyystason alentaminen edellyttäisi jokien tuoman ravinnekuorman vähentämistä olosuhteisiin nähden merkittävästi. Perämerimallilla tehtyjen tarkastelujen perusteella nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä arvioitu kuormituksen väheneminen ei näkyisi Tornionjoen vesienhoitoalueen rannikkovesien leväbiomassamäärissä käytännössä lainkaan (liite 5). Kuormituksen vähentämisen vaikutukset näkyisivät todennäköisesti ensisijaisesti matalissa ja suojaisissa lahdissa ja pienempien jokien suualueilla, joissa veden vaihtuvuus on heikompaa. Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 (VSS 2015) vähentämisskenaarion 2 mukainen rehevöittävän kuormituksen vähentäminen näkyisi malli- tarkastelun perusteella levämäärien vähenemisenä. Biomassan muutos saattaa olla riittävä luokan muuttumiseen tyydyttävästä hyväksi. Tornionjoen vesienhoitoalueen rannikkovesiin vaikuttaa myös viereisen Kemijoen vesienhoitoalueen rannikkovesiin tuleva kuormitus. Skenaarion mukaisten vähennystasojen saavuttaminen on nykyisessä tilanteessa epärealistista koko Lapin osalla mm. maatalouden rakenteen sekä rannikolla sijaitsevien 43

44 massa- ja paperitehtaiden jo nykyään korkean vesiensuojelutason vuoksi. Rannikon a-klorofylliin perustuvat luokittelurajat vaikuttavat olosuhteisiin nähden liian tiukoilta, joten lisätutkimukset niiden tarkistamiseksi ovat välttämättömiä. 5.3 Tarpeet vaikuttaa hydrologis-morfologisiin muutostekijöihin Lapissa toteutettavan valuma-alue- ja virtavesikunnostusohjelman tavoitteena on saattaa aikoinaan uittoperatut joet kalataloudellisesti mahdollisimman hyvään hydrologis-morfologiseen tilaan. Lapin velvoitekunnostetuissa jokikohteissa on kalataloudellisen kunnostamisen osalta täydennyskunnostustarvetta ja 1980 luvuilla velvoitekunnostetuilla tai kunnostamatta jääneillä jokialueilla on syytä suorittaa arvio niiden mahdollisesta ekologisesta kunnostustarpeesta. Osa koskialueista on edelleen monotonisia uittorännejä. Lapissa on uiton jälkeen velvoitekunnostettuja koskialueita kaikkiaan noin hehtaaria. Kyseillä jokialueilla on inventoitava koskipinta-alaa noin 7 00 ha. Näillä kohteilla on tarvittaessa tehtävä ekologisia kunnostamistoimenpiteitä, jotta mm. alueiden arvokalatuotanto saadaan lähemmäksi niiden luontaista tasoa. Viime vuosisadan puolivälin jälkeen purojen perkaukset, metsä- ja suo-ojitukset, hakkuut virtavesien rannoilla ja teiden rakentamiset tierumpuineen ovatkin muuttaneet merkittävästi milteipä kaikkien Lapin pienten virtavesien tilaa Enontekiön ja Inarin- ja Utsjoen kuntien alueita lukuun ottamatta. Metsäpurojen kunnostustarvetta on selvitetty puroinventoinnein eri puolella Lappia. Inventoinnit ovat antaneet huolestuttavan kuvan Lapin pienten virtavesien tilasta alueilla, jotka ovat metsätalouden piirissä. Täysin luonnontilaisia pieniä virtavesiä on ylipäätään Suomessa jäljellä enää hyvin vähän. Tornionjoen vesistöalueella pienvesien ekologinen tila on selvästi heikoin vesistöalueen alaosalla. Pienvesien suojelussa ongelmien ennalta ehkäisy on ensiarvoisen tärkeää, mutta jo aiheutettujen vahinkojen korjaaminenkin on tarpeen. Kunnostuskustannukset ovat kertaluontoisia, mutta virtavesien kunnostamisen tuottama kalataloudellinen hyöty kertautuu vuosien myötä mm. kasvaneena arvokalojen poikastuotantona. Tengeliön joen alaosalla toteutettavassa säännöstelyn kehittämishankkeessa tullaan tarkastelemaan mahdollisuuksia padotun ja säännöstellyn jokiosuuden ekologista tilan ja kalaston vaellusmahdollisuuksien parantamiseen. Lapin järvien vesistösäännöstelyjen vaikutuksista ja kehittämistarpeista valmistui esiselvitys vuonna Selvityksen suosituksissa todetaan, että useimpien säännösteltyjen järvien biologiasta tulisi hankkia lisää tietoa, jotta niiden ekologinen tila olisi mahdollista arvioida. Tämän pohjalta voidaan arvioida säännöstelyn kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia sekä mahdollisten toimenpiteiden vaikutuksia järvien ekologiseen tilaan. Vain harvoissa tapauksissa säännöstellyissä järvissä ja joissa liiallinen kuormitus on syynä vesistön hyvää huonompaan tilaan. 5.4 Uudet hankkeet Vesienhoitoalueella suunnitteilla olevia suurehkoja hankkeita, joilla voi olla merkittäviä vaikutuksia pintavesien tilaan, ovat Kolari-Pajala kaivoshanke sekä Tornionjoen tulvasuojeluhanke. 6 VESIENHOIDON TOIMENPITEET Toimenpiteiden suunnittelun ensimmäisenä vaiheena on selvitetty, miten riittäviä jo toteutetut ja vuoteen 2015 mennessä toteutettavat nykyisen kaltaiset tai jo tehtyjen päätösten mukaiset toimet ovat vesienhoidon ympäristötavoitteiden kannalta. Näitä toimia kutsutaan toimenpideohjelmissa ja toimenpiteiden suunnittelun vuorovaikutuksessa nykykäytännön mukaisiksi toimenpiteiksi. Mikäli 44

45 ne eivät ole riittäviä, on suunniteltu lisätoimenpiteitä. Lisätoimenpiteet merkitsevät paljolti nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden tehostamista, mutta voivat sisältää myös kokonaan uusia toimenpiteitä. EU-raportointia varten on lisäksi välttämätöntä selvittää, ovatko nykykäytännön mukaiset toimenpiteet vesienhoitolain mukaisia perustoimenpiteitä vai täydentäviä toimenpiteitä (ks. vesienhoitoasetuksen (1040/2006) 24 ja 25 ja liite 6). Lisätoimenpiteet ovat aina täydentäviä toimenpiteitä. Toimenpiteellä ymmärretään monesti suoraan vesistöön, sen valuma-alueelle tai kuormittaviin tai muuttaviin tekijöihin kohdistuvaa toimenpidettä (esim. jätevesien käsittely, järven kunnostus, lannoituksen vähentäminen). Vesienhoidon toimenpiteisiin kuuluu kuitenkin myös erilaisia ohjauskeinoja, kuten lainsäädännöllisiä, hallinnollisia, rahoituksellisia ja tiedollisia toimia, sekä tutkimusta ja kehittämistä. Toimenpideohjelmassa on tarkasteltu toimenpiteiden tarvetta kuormituksen ja muuttavan toiminnan eri sektoreilla. Vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 tehty valtioneuvoston päätös on paljolti määritellyt valtakunnallisia toimintalinjoja. Päätöstä ja sen taustaselvityksiä on käytetty hyväksi myös muilta osin. Merkittävimpien kuormittajasektoreiden lisätoimenpiteiden mahdollisuuksia on tarkastelu, vaikka nykykäytännön toimenpiteet näyttäisivätkin ennakkoarvion mukaan olevan pääasiassa riittäviä. Monet tarkastellut lisätoimenpiteet ovat sellaisia, että niitä jo jossain määrin toteutetaan vesistössä ja niiden valuma-alueella. Toimenpiteiden osalta arvioissa on oletettu, että niitä toteutetaan alueen ominaispiirteet ja toteuttamismahdollisuudet huomioon ottaen. Suunnitelmat ja arviot perustuvat alueelliseen asiantuntijatyöhön, jota on tehty vuorovaikutuksessa alueen muiden toimijoiden kanssa. Taustalla on myös lähinnä SYKEssä tehtyjä keskitettyjä selvityksiä ja eri hallinnonalojen tutkimuksista saatuja arvioita. Näitä on koottu ympäristöhallinnon nettiopaskokonaisuudeksi, joka sisältää mm. tietoa kustannusten ja vesistövaikutusten arvioinnista. > Ympäristönsuojelu > Vesiensuojelu > Vesienhoidon suunnittelu ja yhteistyö > Vesienhoitosuunnitelma ja toimenpideohjelma > Vesienhoidon toimenpideohjelman laatiminen). 6.1 Asutus Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet Yhdyskunnat Tornionjoen vesienhoitoalueella lupaviranomaisena toimii suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio. Se tulkitsee ja soveltaa itsenäisesti rajajokisopimusta ja ratkaisee kansallisten viranomaisten sijasta rajavesistöjä koskevat lupa- ja korvausasiat. Komission päätöksestä ei voi valittaa muuten kuin korvausten osalta. Sopimus syrjäyttää suurelta osin kansallisen lainsäädännön, mutta sopimuksen mukaan voidaan säännösten puuttuessa soveltaa kansallista lainsäädäntöä. Komission lupa tulee olla sellaiseen toimintaan, josta voi aiheutua pilaantumista vesialueella. Pilaamislupa-asioissa komissio voi katsoessaan sen aiheelliseksi alistaa kysymyksen kummankin maan hallituksen ratkaistavaksi. Luvat edellyttävät toimijoilta määräysten mukaisia puhdistamokohtaisia toimenpiteitä. Luvat sisältävät mm. kuormitusta ja laitosten saneeraamista koskevia määräyksiä. Vesihuoltolaitoksilla on myös päätöksiä jätevesien siirtoviemäreiden rakentamisesta ja jäteveden käsittelyn keskittämisestä. Suuremmassa saneeraustarpeessa ovat Kolarin, Sieppijärven, Pellon ja Karungin jätevedenpuhdistamot. Ylläksen Rautuvaaran jätevedenpuhdistamon laajennus tulee ajankohtaiseksi lähivuosina, 45

46 mikäli Ylläksen matkailualueen kehitys jatkuu voimakkaana. Samassa yhteydessä on syytä tarkastella laajemminkin Ylläs-Äkäsjokisuu-Kolari alueen jätevesienkäsittelyn tulevaisuuden vaihtoehtoja. Muut merkittävät jätevedenpuhdistamot toimivat pääosin nykyisten lupaehtojen mukaisesti. Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden osalta nykykäytännön mukaiset toimenpiteet ovat pääsääntöisesti riittäviä vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Parannettavaa on kuitenkin erityisesti häiriötilanteisiin varautumisessa ja viemäriverkoston saneeraustarveselvityksissä sekä varsinaisissa viemäreiden saneerauksissa. Merkittäviä siirto- tai runkoviemärihankkeita on suunnitteilla Muoniossa, Kolarissa, Ylitorniolla ja Torniossa. Muoniossa käynnistyy 2009 Särkijärvi-Olos siirtoviemärin rakentaminen. Hanke valmistuu 2010, jolloin voidaan lakkauttaa Särkijärven nykyinen puhdistamo ja jätevesien johtaminen Särkijärven lahteen loppuu. Kolarissa on suunniteltu siirtoviemäriä Kurtakosta Ylläsjärvelle ja Ylitorniolla siirtoviemäreitä kirkonkylän ympäristökylien viemäröimiseksi. Torniossa on valmisteilla Alavojakkalan ja Kivirannan välinen runkoviemäri. Hankkeen valmistumisen myötä voidaan lakkauttaa Karungin saneeraustarpeessa oleva jätevedenpuhdistamo. Viemäröinnin laajentaminen vesihuoltolaitosten toiminta-alueilla ja viemäröinnin ulottaminen vesihuoltolain mukaisesti vanhoille rakennetuille alueille sekä uusille kaava-alueille sen mukaan kun kaavan mukainen maankäyttöalueella toteutuu mahdollistaa noin 625 asukkaan liittymisen keskitettyyn viemäriverkostoon. Olemassa olevat vesiensuojelutoimet ovat myös kaudella nykykäytännön mukaisia toimia. Myös uudet toimet, joiden toteutuminen perustuu olemassa oleviin säädöksiin ja päätöksiin, tai joihin toiminnanharjoittajat voidaan niiden perusteella velvoittaa, ovat rahoituskehyksestä riippumatta nykykäytännön mukaisia. Tornionjoen vesienhoitoalueella yhdyskuntasektorille ei ole esitetty lisätoimenpiteitä. Kustannukset Investointikustannusten arvioinnissa on käytetty vesihuollon alueellisista yleissuunnitelmista, kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmista ja ympäristöhallinnon tietokannoista saatavaa tietoa sekä kuntien toimittamaa tietoa. Uusien alueiden viemäröinti-investointien arvioinneissa on otettu huomioon yhdyskuntarakenteen muutos ja kaavoitus. Vesihuoltolaitosten käyttö- ja ylläpitokustannukset on arvioitu viemärilaitosten jätevesimaksuun perustuen. Yhdyskuntien vesiensuojelutoimenpiteiden arvioidut investointikustannukset ovat vesienhoitoalueella vuosina noin 9 milj.. Investointien annuiteettikustannukset ovat noin 0,6 milj. vuodessa, kun kuoletusaika on 30 vuotta. Yhdyskuntien vesiensuojelutoimien vuotuiset kokonaiskustannukset ovat yhteensä noin 4,3 milj.. Kaikki toimenpiteet ovat nykykäytännön mukaisia toimia (taulukko 11). 46

47 Taulukko 11. Yhdyskuntien vesiensuojelutoimenpiteiden määrät ja investointikustannukset suunnittelukaudella, käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Tornionjoen vesienhoitoalueella Toimenpiteet Määrä Investoinnit suunnittelukaudella Nykykäytäntö Viemäröinnin laajentaminen kaava-alueille asukasta Käyttö- ja ylläpitokustannukset /v Vuosikustannus Uudet siirtoviemärit (ennen päätetyt) 1 58 km Viemärilaitoksen käyttö- ja ylläpitokustannus asukasta Yhteensä perustoimenpide 2 täydentävä toimenpide Haja-asutus Haja- ja loma-asutuksen nykykäytännön mukaisia toimenpiteitä ovat viemäriverkostojen laajentaminen haja-asutusalueille sekä talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkkojen ulkopuolisilla alueilla annetun asetuksen (542/2003) edellyttämät kiinteistökohtaiset toimenpiteet. Haja-asutuksesta aiheutuvan ravinnekuormituksen vähentämisessä ensisijainen toimenpide on viemäröinnin ja jätevesien käsittelyn keskittäminen vesihuollon ja ympäristön kannalta järkevästi. Käytännössä uusia viemäriverkostoja tulisi rakentaa alueille, joissa keskitetyn jätevedenpuhdistuksen järjestäminen on vesiensuojelullisesti kustannustehokasta. Asiaa tulisi tarkastella kuntien laatimia vesihuoltolain mukaisia kehittämissuunnitelmia päivitettäessä ja suunnitelmissa tulee esittää ne alueet, joille keskitetty viemäriverkosto jatkossa rakennetaan. Päivitetyt suunnitelmat otetaan huomioon myös valtion vesihuoltoavustuksia suunnattaessa. Kuntakohtaisten suunnitelmien lisäksi tarvitaan ylikunnallisia suunnitelmia sekä kyläkohtaisia suunnitelmia. Lapin ympäristökeskus on alustavasti selvittänyt yhteistyössä kuntien ja vesihuoltolaitosten kanssa haja-asutuksen viemäriverkostojen rakennushankkeet, jotka ovat toteutettavissa vuoteen 2015 mennessä. Selvityksessä ei ole huomioitu asemakaava-alueelle tulevia investointeja eikä niihin välittömästi liittyviä kasvualueita, jotka ovat taajaman vesihuoltolaitoksen toiminta-alueeseen välittömästi liittyviä laajenemisalueita. Selvityksen pohjana on käytetty kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmia ja vesihuollon alueellisia yleissuunnitelmia. Selvityksen perusteella Tornionjoen vesienhoitoalueella viemäröitäviä alueita ovat Muoniossa Särkijärvi, Kolarissa Kolarinsaari-Saarenpudas, Kurtakko ja Vaattojärvi, Pellossa Turtola ja Juoksenki, Ylitorniolla Kauliranta-Kuivakangas, Tengeliö ja Nuotioranta-Armassaari-Kainuunkylä sekä Torniossa Keropudas-Karunki. Haja-asutuksen jätevesien käsittelyssä tärkein lainsäädännöllinen keino on asetus haja-asutuksen jätevesien käsittelystä. Asetus koskee sekä vakinaista asutusta että loma-asutusta. Asetuksen mukaan vuoteen 2014 mennessä haja-asutuksen jätevesistä tulee poistaa 85 % fosforista, 40 % typestä ja 90 % orgaanisesta aineksesta. Kymmenen vuoden siirtymäkausi ( ) koskee ennen vuotta 2004 rakennettuja kiinteistöjä. Uusien kiinteistöjen osalta asetuksen vaatimat puhdistustehot ovat voimassa heti. Haja-asutusalueiden asukkaiden kannalta on tärkeää, että asetuksen vaatimukset samoin kuin poikkeukset ovat hyvissä ajoin tiedossa. Kiinteistön jätevesijärjestelmän tehostamiseen tulisi ryhtyä mahdollisimman ajoissa, jotta voitaisiin välttää ruuhkat vuoden 2014 lähestyessä. Tämän takia myös kunnilta sosiaalisin perustein haettavan asuntorahaston avustuksen enimmäistulorajaa on vuosille korotettu 30 %. Kaikilla asukkailla on mahdollisuus myös saada verotuksessa kotitalousvähennys kiinteistöllä toteutetuista jätevesien käsittelyyn liittyvistä töistä. 47

48 Talousjätevesiasetuksen 4 :n 2 momentti antaa kunnalle mahdollisuuden ympäristönsuojelumääräyksissä asettaa erikseen määritellyille alueille asetuksessa määritellyt alemmat tavoitetasot jätevedenpuhdistukselle. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisten on syytä selvittää ne alueet, joissa ympäristölle aiheutuva riski ei ole suuri ja joille voitaisiin ko. alemmat tavoitteet antaa. Ympäristönsuojelulain (252/2005) 18 :n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi hakemuksesta myöntää valtioneuvoston asetuksessa säädetystä velvoitteesta kiinteistökohtaisen poikkeuksen enintään viiden vuoden määräajaksi kerrallaan. Poikkeus voidaan myöntää, jos asetuksessa edellytetyt toimet kokonaisuutena arvioiden ovat kiinteistön jäteveden käsittelyvaatimusten noudattamiseksi kiinteistön haltijalle kohtuuttomat ja ympäristöön aiheutuvaa kuormitusta on pidettävä vähäisenä. Lapin alueella kattavin selvitys kiinteistökohtaisen jätevesienkäsittelyn tasosta on tehty EUrahoitteisen Simojoki-Life ( ) hankkeen yhteydessä. Kiinteistökohtaisen jätevesien käsittelyn tila voidaan olettaa samantasoiseksi myös muualla Lapin alueella, joten kokonaisuutena voidaan arvioida, että noin 10 % kiinteistökohtaisista jätevedenkäsittelyjärjestelmistä täyttää asetuksen vähimmäisvaatimukset. Haja- ja loma-asutuksen jätevesien käsittelykustannukset kohdistuvat kiinteistöjen omistajille. Kustannustehokkain vaihtoehto on kompostikäymälä ja harmaiden vesien imeytys. Muut vaihtoehdot ovat huomattavasti kalliimpia. Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostamiseen voi harkinnanvaraisissa tapauksissa saada valtion vesihuoltoavustusta. Arvioitujen viemäriverkostojen laajentamisten ja uusien viemäriverkostojen rakentamisten jälkeen viemäriverkostojen ulkopuolisille alueille Tornionjoen vesienhoitoalueella jää noin vakinaisesti asuttua kiinteistöä ja vapaa-ajan asuntoa Ehdotukset lisätoimenpiteiksi Viemäriverkoston ulkopuolelle jäävät taloudet tarvitsevat neuvontaa jätevesijärjestelmien valinnassa ja yhteispuhdistamoihin liittyvissä sopimuksissa, sekä puhdistamoiden käyttöön ja hoitoon liittyvissä kysymyksissä. Neuvonnassa tulee kiinnittää erityisesti huomiota kuivakäymälöiden suosimiseen ja muutenkin jätevesien määrään vähentämiseen. Lapin ympäristökeskus on käynnistänyt projektin, jonka tavoitteena on vastata viemäriverkostojen ulkopuolisten alueiden talousjätevesien puhdistusta koskevaan tiedontarpeeseen. Vuoden kestävän hankkeen kohderyhmänä ovat sekä kiinteistöjen omistajat että kunnat. Vuoden 2009 aikana järjestetään noin 70 neuvonta- ja yleisötilaisuutta eri puolilla Lappia. Hankkeen kustannusarvio on ja sen rahoittaa Lapin TE-keskus EU:n Maaseuturahastosta. Tiedotushankkeen tavoitteena on auttaa kiinteistöjen omistajia valitsemaan kiinteistölleen sopiva, taloudellinen ja asetuksen vaatimukset täyttävä jätevedenkäsittelyjärjestelmä. Hankkeen aikana järjestetään ohjaus- ja neuvontatilaisuuksia kiinteistönhaltijoille yhdessä kuntien kanssa. Tilaisuuksia järjestetään kolmesta neljään kappaletta jokaisen kunnan alueella vuoden 2009 kevään, kesän ja syksyn aikana. 48

49 Kustannukset Haja-asutusalueilla merkittävimmät kustannukset aiheutuvat toisaalta viemäriverkoston laajentamisesta niille alueille, joilla toimenpide on teknistaloudellisesti ja vesiensuojelullisesti järkevää sekä toisaalta haja-asutuksen jätevesiasetuksen edellyttämistä kiinteistökohtaisista investoinneista. Haja-asutusalueiden viemäriverkostojen laajentamisen ja kiinteistökohtaisen jätevedenkäsittelyn investointikustannusten sekä käyttö- ja ylläpitokustannusten yksikkökustannuksina on käytetty keskimääräisiä valtakunnallisia tietoja. Yksittäisen kiinteistön osalta kustannuksissa on suuri vaihteluväli. Haja- ja loma-asutuksen vesiensuojelutoimenpiteiden arvioidut investointikustannukset ovat vesienhoitoalueella suunnittelukaudella noin 23 milj.. Investointien annuiteettikustannukset ovat vuoden taloudellisella pitoajalla noin 1,7 milj. vuodessa ja kokonaiskustannukset noin 2,7 milj. vuodessa, kun kustannuksiin sisällytetään myös käyttö- ja ylläpitokustannukset (taulukko 12). Toimenpiteet Määrä Investoinnit suunnittelukaudella Nykykäytäntö Viemäriverkoston laajentaminen haja-asutusalueille 1 (kiinteistö) Uudet haja-asutuksen kiinteistökohtaiset jätevesien käsittelyjärjestelmät 1 (kiinteistö) Uudet loma-asutuksen kiinteistökohtaiset jätevesien käsittelyjärjestelmät 1 (kiinteistö) Nykyisten haja-asutuksen kiinteistökohtaisten järjestelmien käyttö- ja ylläpito 1 (kiinteistö) Nykyisten loma-asutuksen kiinteistökohtaisten järjestelmien käyttö- ja ylläpito 1 (kiinteistö) Käyttö- ja ylläpitokustannukset* /v Taulukko 12. Haja- ja loma-asutuksen kiinteistöjen vesiensuojelun investointikustannukset suunnittelukaudella, käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Tornionjoen vesienhoitoalueella. Vuosikustannus ei arvioida ei arvioida ei arvioida Yhteensä Lisätoimenpiteet Koulutus ja neuvonta 2 ei arvioida *suunnittelukauden lopulla perustoimenpide täydentävä toimenpide Rahoitusjärjestelmät ja toteutusvastuut Yhdyskuntien vesihuollon kustannukset katetaan pääosin liittymismaksuilla sekä vesi- ja jätevesimaksuilla. Jätevesimaksuilla katetaan käyttö- ja ylläpitokustannusten lisäksi myös tarvittavat uusinvestoinnit, mm. viemärien saneeraukset, uusimiset ja puhdistamoiden perusparannukset. Viemäröinnin ulkopuolella sijaitsevien kiinteistöjen vesihuollon kustannukset maksetaan kiinteistökohtaisesti. Kunnilla on vastuu huolehtia vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden laajentamisesta vesihuoltolain mukaisesti. Vesihuoltolaitoksilla on vastuu toteuttaa yhteinen vesihuolto toiminta-alueillaan. Näiden toiminta-alueiden ulkopuolella vastuu haja-asutukselle ehdotettujen toimien toteuttamisesta on ensisijaisesti kiinteistön omistajilla. 49

50 Valtion rahoitustuen osuus vesihuollon kokonaisinvestoinneista on viime vuosina ollut noin 10 % suuruusluokkaa. Alueellisesti ja paikallisesti rahoitustuella on kuitenkin ollut suuri merkitys. Vesihuollon tukemisesta annetun lain mukaisesti tuetaan alueellisen vesihuoltoyhteistyön aikaansaamista, vesihuollon turvaamista erityistilanteissa, vesihuollon aikaansaamista maaseutuyhdyskunnissa ja hajaasutusalueilla sekä pinta- ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemistä taikka niiden tilan parantamista. Taloudellisten kannustimien tarve lisääntyy suunnittelukaudella haja-asutuksen jätevesiasetuksen vaatimusten edellyttämien toimenpiteiden seurauksena. Vastuu haja-asutukselle ehdotettujen toimenpiteiden toteuttamisesta on ensisijaisesti kiinteistön omistajilla. Yhdyskunnille ehdotettujen toimenpiteiden toteuttamisesta ja viemäröinnin laajentamisesta haja-asutusalueelle mahdollisuuksien mukaan vastaavat ensisijaisesti vesihuoltolaitokset Yhdyskuntien ja haja-asutuksen ohjauskeinot Yleistä Valtakunnallisella tasolla on tärkeää kehittää lainsäädäntöä ja taloudellisia ohjauskeinoja. Alueilla korostuu lainsäädännön toimeenpanon edistäminen, hyvien käytäntöjen levittäminen ja vesihuollon suunnittelun kehittäminen. Hajajätevesiasetuksen mukaiset toimet eivät ole käynnistyneet toivotulla tavalla ja asetuksen tavoitteiden saavuttaminen vaatii lisäpanostusta tiedottamisessa, hyvien käytäntöjen käyttöönotossa ja valvontaviranomaisten tulkintojen yhdenmukaistamisessa. Tärkeää olisi myös yhä lisääntyvästä vapaa-ajan asutuksesta aiheutuvan kuormituksen hillitseminen. Jotta vapaa-ajan asutuksen aiheuttama kuormitus ei lisääntyisi, tulisi loma-asunnoilla käyttää varustetason ja käyttöasteen noususta huolimatta pääosin kuiva- ja kompostikäymälöitä myös uudisrakentamisessa. Haja-asutuksen talousjätevesiasetuksen tavoitteiden mukaista toteutumista ja viemäriverkostojen laajentamista niille alueille joissa se on teknisesti, taloudellisesti sekä elinkaari huomioiden tarkoituksenmukaista, voidaan selvästi edistää taloudellisella tuella sekä neuvonnalla. Lainsäädännön kehittäminen Vesihuoltolain tarkistamisen yhteydessä tulisi selvittää tarve vesihuollon liiketoiminnan valvonnan kehittämiseen kustannusten kattamisen ja kustannusvastaavuuden toteutumisen varmistamiseksi. Hulevesilainsäädäntöä tulisi kehittää vesihuoltolain sekä maankäyttö- ja rakennuslain tarkistusten yhteydessä ottaen huomioon myös ympäristönsuojelun vaatimukset. Vesihuoltolain ja terveydensuojelulain tarkistamisessa sekä ympäristönsuojelulain mukaisessa ympäristölupamenettelyssä tulisi kiinnittää huomiota vesien tilassa tapahtuviin häiriötilanteisiin ja poikkeuksellisiin luonnonoloihin varautumiseen. Lainsäädännön toimeenpanon edistäminen Kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmien päivittäminen on ajankohtaista ja niiden laatua tulisi parantaa siten, että suunnitelmassa osoitetaan alueet, jotka maankäytön kehittämisen ja vesihuollon kannalta on tarkoituksenmukaista saattaa viemäriverkostojen piiriin. Näille alueille on tarpeen vahvistaa toiminta-alue viimeistään siinä vaiheessa kun verkoston laajennukseen on sitouduttu. Kuntien tulisi nykyistä tehokkaammin käyttää mahdollisuutta antaa ympäristönsuojelumääräyksiä vesiensuojelullisin perustein. Esimerkiksi hajajätevesiasetuksen soveltamiseksi on mahdollista antaa 50

51 asetuksen mukaisesta perustasosta poikkeavia käsittelyvaatimuksia riippuen paikallisista olosuhteista. Maankäytön valtakunnallisia tavoitteita olisi edistettävä kaavoituksessa vesien suojelun osalta sekä hyviä käytäntöjä maa-aineisten oton ja pohjavesien suojelun yhteensovittamisessa. Taloudellinen ohjaus Vesihuoltoa olisi tuettava edelleen vähintään nykykäytännön mukaisesti EU:n, valtion ja kunnan varoin. Tukemisessa on otettava kuitenkin huomioon vesihuoltolain perusperiaate; vesihuollon maksujen tulee olla sellaiset, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitoksen investoinnit ja kustannukset saneeraustoiminta mukaan lukien. Vesihuoltolain mukaisista kustannusten kattamisen ja kustannusten vastaavuuden periaatteista huolimatta vesihuollon investointeja, esimerkiksi siirtoviemäreitä ja haja-asutusalueiden vesihuoltoa, voidaan tukea, jos tuen avulla saavutetaan vesiensuojelullisesti parempi ratkaisu, tai jos toimenpide ilman tukea johtaisi kohtuuttomiin liittymismaksuihin. Haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen toimeenpanon tehostamiseksi on tarpeen kehittää nykyisiä taloudellisia ohjauskeinoja kuten kotitalousvähennystä ja korjausrakentamisen tuen perusteita. Pohjavesien tilaa sekä vedenhankinnan varmuutta ja turvallisuutta olisi parannettava eri toimijoiden yhteistyötä kehittämällä tavoitteena varmistaa riittävä rahoitus pohjavesiselvityksiin, seurantoihin ja pohjavesisuunnitelmien laatimiseen. Tiedollinen ja neuvonnallinen ohjaus Haja-asutuksen jätevesihuollon tietopohjaa ja ohjausta tulisi tehostaa kunnissa, jolloin neuvonnan taso ja tehokkuus nousisi nykyisestä. Jätevesilietteen käsittelyn, käytön ja loppusijoituksen hyvien käytäntöjen käyttöönottoa tulisi edistää nykyisestä. Vesihuollon alueellisen yleissuunnittelun ja kunnan vesihuollon kehittämissuunnittelun tasoa tulisi nostaa vedenhankinnan ja jätevesihuollon järjestämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon maankäytön suunnittelun tarpeet, vesihuollon toimintavarmuus, haja-asutuksen vesihuollon kehittäminen ja laitosrakenteen kehittämistarpeet. 6.2 Teollisuus ja yritystoiminta Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet Toimintaan, josta voi aiheutua pilaantumista vesialueella, tarvitaan suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission lupa. Teollisuuden jätevesien käsittelyn tehostaminen suunnittelukaudella on nykykäytännön mukaista, jos se perustuu olemassa olevaan lupaan tai lupakäsittelyssä tehtävään päätökseen. Myös uusien tai tulevien lupien mukaiset toimet ovat nykykäytännön mukaisia mukaan lukien parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymisen mukaiset vaatimukset. Lupakäsittelyssä sovelletaan kulloinkin parasta käyttökelpoista tekniikkaa jätevesien kuormituksen vähentämiseksi. Teollisuuden prosessitekniikkaa kehitetään ja ravinteiden käyttöä jätevedenpuhdistamoilla optimoidaan. 51

52 Turvetuotannon luvissa ratkaistaan toiminnan vesiensuojelu tapauskohtaisesti. Turvetuotannossa otetaan käyttöön koko elinkaaren vaikutukset huomioon ottaen parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Turvetuotannon sijoittumista suunnataan ensisijaisesti jo ojitetuille alueille. Tornionjoen Suomen puoleisella alueen turvetuotantoalueilla oli käytössä pintavalutuskenttä joko ympärivuotisesti tai kesäaikaan noin 10 % alueista (tilanne v. 2006, VAHTI). Muita käytössä olevia vesiensuojelumenetelmiä ovat laskeutusaltaat joko virtaamasäädöllä tai ilman. Jo vuonna 2007 pintavalutuskentällisten alueiden osuus on kasvanut merkittävästi vesienhoitoalueella. Uusilla alueilla pintavalutuskenttä on ensisijainen vesiensuojelumenetelmä. Vesiensuojelun tehostamistoimenpiteet arvioidaan aina tapauskohtaisesti lupamenettelyn (uuden luvan tai lupaehtojen tarkistamisen) yhteydessä. Lupamääräykset sisältävät myös vesiensuojelun edelleen tehostamisen. Vesienhoitokaudella turvetuotantopinta-alat pysyvät vähintään nykyisellä tasolla siten että uusilla alueilla pyritään korvaamaan tuotannosta poistuvat. Turvetuotantopinta-alat voivat myös kasvaa, mikäli lähiaikojen energiataloudelliset ratkaisut tukevat turvetuotannon lisäämistä. Arvioidun kysynnän kasvun perusteella turvetuotantopinta-alan on laskettu kasvavan koko Lapin alueella noin ha. Mikäli pinta-alojen suhde vesienhoitoalueittain pysyy samana, pinta-ala kasvaisi Tornionjoen vesienhoitoalueella noin 180 ha. Kalankasvatus- tai kalanviljelylaitos, jossa käytetään vähintään kg vuodessa kuivarehua tai sitä vastaava määrä muuta rehua, tai jossa lisäkasvu on vähintään kg vuodessa, tai joka on kooltaan vähintään 20 ha luonnonravintolammikko tai lammikkoryhmä on ympäristönsuojelulain perusteella ympäristöluvanvarainen. Lupamääräyksissä on yleensä annettu rajoituksia mm. allastilavuuteen tai pinta-alaan sekä rehujen ravintosisältöön, mikä vaikuttaa suoraan ravinnekuormitukseen. Luvat ovat yleensä määräaikaisia Kustannukset, rahoitusjärjestelmät ja toteutusvastuut Teollisuuden nykykäytännön mukaiset vesiensuojelukustannukset vuodelta 2006 koottiin valtakunnallisesti vesienhoitoalueittain tilastokeskuksen toimesta. Tiedot on kerätty suoralla kyselyllä käyttäen apuna otantamenetelmää kaivos- ja kaivannaisteollisuudelta, valmistavalta teollisuudelta sekä energia- ja vesihuollolta. Investoinnit sisältävät investoinnit sekä jätevesien käsittelyyn että prosessimuutoksiin, joiden tarkoituksena on jätevesipäästöjen ennalta ehkäiseminen. Käyttö- ja kunnossapitokulut sisältävät jätevesihuollon omassa laitoksessa, kuten energian, materiaalit, kemikaalit, palkat ja tarkkailun. Maksut sisältävät maksut muualla suoritetuista toimenpiteistä, kuten jätevesimaksut yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoille sekä ulkopuolisten suorittaman tarkkailun. Kustannukset eivät sisällä pohjaveden suojeluun kohdistettuja maksuja, kalanistutusvelvoitteisiin liittyviä kustannuksia, kalatalousmaksuja eivätkä vesiensuojelumaksuja. Teollisuuden kustannukset ovat nykykäytännön mukaisia ja EUraportoinnissa perustoimenpiteiden kustannuksia. Teollisuuden investointikustannukset on yhdenmukaistettu muiden sektoreiden kanssa laskemalla investointien annuiteetti. Se on laskettu olettaen, että vesiensuojelua edistävien toimenpiteiden elinkaari on 30 vuotta ja korkokanta 5 %. Teollisuuden vesiensuojelutoimien vuotuiset kokonaiskustannukset ovat yhteensä noin 9,2 milj., joista pääosa, 8,5 milj., on käyttökustannuksia. Kalankasvatuksen vesiensuojelukustannukset on arvioitu vuonna 2006 tuotettuun kalamäärään perustuen. Sisävesien maalaitoksissa vesiensuojelukustannukset ovat arviolta keskimäärin 2,65 /kalakilo, kun otetaan huomioon rehujen kehittämiskustannukset, ATK-ohjatun ruokintajärjestelmän, jätevesien käsittelyn ja lietteen poiston ja tarkkailun kustannusten vesiensuojelun osuus. Arviot kalankasvatuksen yksikkökustannuksista perustuvat Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 52

53 asiantuntija-arvioon. Kalankasvatuksen kustannukset ovat nykykäytännön mukaisia ja EUraportoinnissa perustoimenpiteiden kustannuksia. Kalankasvatuksen vesiensuojelukustannukset vesienhoitoalueella ovat yhteensä noin 0,1 milj. vuodessa ja noin 0,6 milj. suunnittelukaudella Turvetuotannon toimenpiteet ovat yleensä nykykäytännön mukaisia. Kemiallinen käsittely voi olla nykykäytännön mukainen toimenpide tai lisätoimenpide. Lapin alueella kemiallista käsittelyä ei ole toistaiseksi arvioitu tarvittavan. Kustannusten arviointi on perustunut Turveteollisuusliitolta saatuihin investointi- ja käyttökustannuksiin, jotka oli esitetty vesienkäsittelymenetelmittäin tuotantopinta-alaa kohden. Olemassa olevilla turvetuotantoalueilla vesiensuojelumenetelmien kustannukset on laskettu käyttökustannuksina. Vesiensuojelun perusrakenteet toimenpide on esitetty koko olemassa olevalle tuotantopinta-alalle ja muut toimenpiteet sen mukaan, miten ne ovat käytössä. Pintavalutuskentät on laskettu pumppausta vaativan kentän kustannusten mukaan. Uusien turvetuotantoalueiden vesiensuojelutoimenpiteiden kustannukset on arvioitu sekä investointi- että käyttökustannuksina. Kustannukset on arvioitu käyttämällä pumppausta vaativan pintavalutuskentän vastaavia kustannuksia. Turvetuotannon nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden investointikustannukset ovat vesienhoitoalueella vuosina ,5 milj.. Käyttökustannukset ovat vuodessa 0,1 milj.. Vesiensuojelutoimien vuotuiset kokonaiskustannukset ovat yhteensä noin 0,1 milj. (taulukko 13). Taulukko 13. Turvetuotannon vesiensuojelun investointikustannukset suunnittelukaudella, käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa). Nykykäytäntö Määrä Investoinnit suunnittelukaudella Pintavalutuskenttä pumppaamalla (kesä/ympärivuotinen) 1 (tuotantoha) Käyttö- ja ylläpitokustannukset /v Vuosikustannus Turvetuotantoalueiden jälkihoito 1 (ha) Vesiensuojelun perusrakenteet 1 (tuotantoha) Virtaaman säätö 1 (tuotantoha) 5 0,03 0,03 Yhteensä perustoimenpide 2 täydentävä toimenpide *olemassa olevien turvetuotantoalueiden vesiensuojelun tehostamistoimet/uusien turvetuotantoalueiden vesiensuojelutoimet Vastuu teollisuuden ja yritystoiminnan vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuksesta on alan yrityksillä. Yhteiskunnan tukea suunnataan pääosin uusien innovaatioiden kehittämiseen sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tukea voi saada esimerkiksi hankkeille, jotka edistävät ympäristötekniikan kehittämistä ja vesiensuojelua. Kalankasvattajat voivat saada harkinnanvaraista EU-tukea uusien laitosten rakentamiseen tai vanhojen laitosten perusparantamiseen Euroopan kalatalousrahastosta (EKTR). Tuen määrä voi olla % laitosten ympäristönsuojelua parantavista investoinneista Teollisuuden vesiensuojelun ohjauskeinot Lainsäädännön kehittäminen ja toimeenpanon edistäminen Teollisen toiminnan aiheuttamia haitallisia vaikutuksia vesiympäristölle estetään ja lievennetään rajajokikomission lupapäätöksessä annettavilla määräyksillä. Lupamääräyksiä tarkistetaan määräajoin vastaamaan uusinta lainsäädännön ja teknologian kehittymistä. Lupa- ja valvontaviranomais- 53

54 ten ammattitaito, tietojärjestelmät ja resurssit ovat keskeisiä lupapäätöksen sisällön määräytymisen kannalta. Erityiskysymyksenä on viime vuosina korostunut riskienhallinnan parantaminen häiriö- ja satunnaispäästöjen estämiseksi. Teollisuuden yhdennettyä päästöjen hallintaa koskevaa IPPC-direktiiviä (2008/1/EC) ollaan uudistamassa Euroopan unionissa. Uusi teollisuuden päästöjä koskeva direktiivi (IE-direktiivi) hyväksyttäneen vuonna Uudistuksen tarkoituksena on mm. vahvistaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) määrittämistä ja soveltamista ympäristölupaprosessissa. Ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla annettiin joulukuussa 2008 direktiivi 2008/105/EY. Sen kansallisen toimeenpanon edellyttämiä muutoksia vesienhoidon lainsäädäntöön ja vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden asetukseen (2006/1022) on alettu valmistella. Kansallisten säädösten tulisi direktiivin mukaan olla voimassa heinäkuussa Säädöksellä pyritään estämään ja vähentämään mm. teollisesta toiminnasta peräisin olevien vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden päästöjä vesiin. Teollisuuden käyttämien ja tuottamien kemikaalien aiheuttamia ympäristöriskejä on lisäksi tarkoitus merkittävästi estää ja vähentää EU:n REACH-asetuksen mukaisilla toimenpiteillä. Vesien hoidon järjestämisestä annettu laki (2004/1299) ja asetus (2006/1040) samoin kuin vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden asetus vahvistavat jatkossa vesiympäristön ja pohjavesien tilalle asetettujen tavoitteiden ja ympäristönlaatunormien huomioon ottamista teollisen toiminnan ympäristölupamääräyksiä annettaessa. Turvetuotannon keskeiset ohjauskeinot ovat: Laaditaan kansallinen suo- ja turvemaiden strategia. Uusien turvetuotantoalueiden sijoittumista ohjataan ensisijaisesti jo ojitetuille alueille, tuotannossa oleville alueille tai käytöstä poistuneille turvepelloille. Uudet turvetuotantoalueet pyritään ohjaamaan alueille, joissa ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa vesien tilalle. Uusia turvetuotantoalueita ei sijoitetta pohjavesialueille eikä vesistön tai suojelualueen välittömään läheisyyteen. Taloudellinen ohjaus Teollisuuden ympäristönsuojelutoimenpiteet on toteutettu pilaaja maksaa periaatteen mukaisesti, jolloin teollisuus kattaa täysimääräisesti ympäristönsuojelukustannukset ja mahdolliset kompensaatiot. Verotuksellinen ohjaus kohdistuu teollisuuden ympäristöasioissa lähinnä energian käytön tehostamiseen. Osa teollisuudesta on myös hiilidioksidipäästökaupan piirissä. Ympäristöperusteisista valtion maksuista tärkeimpiä ovat öljysuojamaksu, öljyjätemaksu ja ympäristölupamaksut. Yhteiskunnan tukea suunnataan teollisuudelle pääosin uusien innovaatioiden kehittämiseen sekä muuhun tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tukea voi saada esimerkiksi hankkeille, jotka edistävät ympäristötekniikan kehittämistä ja vesiensuojelua. Vesienhoidon suunnittelun näkökulmasta teollisen toiminnan taloudellista ohjausta ei ole esitetty muutettavaksi. Tiedollinen ohjaus Monet teollisuusyritykset ovat ottaneet käyttöön vapaaehtoisia ympäristöasioiden hallintajärjestelmiä, erityisesti ISO ja EU:n EMAS (Eco Management and Audit Scheme). Suomessa ISO ympäristöjohtamisstandardiin on rekisteröitynyt noin 600 yritystä ja EMAS-järjestelmään 54

55 noin 40 yritystä. Ympäristöjohtamisjärjestelmiä soveltavat yritykset systemaattisesti arvioivat ja kehittävät ympäristöasioidensa hoitoa lainsäädännön vähimmäisvaatimuksia pidemmälle. Ympäristöasioissa teollisuudelle neuvontaa antavat teollisuuden toimialajärjestöt, ympäristöasioihin erikoistuneet konsulttitoimistot, alueelliset ympäristökeskukset, SYKE sekä työvoima- ja elinkeinokeskukset. Suomen ympäristökeskus ylläpitää kaikille avointa parhaan käyttökelpoisen tekniikan tiedonvaihtoa sekä kansallisella että EU:n tasolla. Lisäksi SYKE toimii EMAS-asetuksen kansallisena toimivaltaisena toimielimenä, jonka tehtäviin kuuluu mm. tiedottaa ja neuvoa EMAS-asioissa. Vesienhoidon suunnittelun kannalta yritysten neuvontaa ja tukea on tarpeen edelleen lisätä elinkeino- ja ympäristöhallinnossa. Neuvontaa tarvitaan erityisesti pienelle ja keskisuurelle teollisuudelle sekä häiriö-, onnettomuus- ja satunnaispäästöjen hallintaan. Maakuntakaavoissa turvetuotannon aluevarausten tulee perustua riittäviin ympäristö- ja vesistöselvityksiin. 6.3 Maatalous Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet Peltoviljelyssä lakisääteiset perustoimenpiteet ovat lähinnä nitraattidirektiiviin, EU:n asetukseen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista sekä lannoitevalmistelakiin (539/2006) perustuvat toimenpiteet. Nitraattidirektiivi on toimeenpantu Suomessa valtioneuvoston asetuksella maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000). Maatalouden ympäristöpäästöjä koskevassa asetuksessa mm. annetaan enimmäismäärät karjanlannan käytölle ja typpilannoitukselle sekä kielletään lannoitus ajalla Asetukseen tehtäneen tarkennuksia ja muutoksia lähitulevaisuudessa. Kunnat voivat myös antaa tarkempia ympäristönsuojelumääräyksiä esim. lannan levitykseen liittyen. Pohjavesialueilla olevilla pelloilla pohjavesien pilaamis- ja muuttamiskielto asettavat lainsäädännön kautta rajoitteita peltoviljelylle ja eläinsuojien sijainnille. Maatalouden ympäristötuen mukaisten toimenpiteiden tarkoituksena on vähentää ravinne- ja kiintoainekuormitusta. Tornionjoen vesienhoitoalueella noin 95 % viljellystä peltoalasta kuuluu maatalouden ympäristötukijärjestelmän perustuen piiriin. Ympäristötuen perustoimenpiteisiin sitoutunut tila laatii vuosittaisen kirjallisen viljelysuunnitelman ja teettää lohkokohtaiset viljavuustutkimukset määräajoin sitoumusehtojen mukaisesti. Lannoituksen on perustuttava viljavuustutkimusten tuloksiin ja vuosittaiseen viljelysuunnitelmaan. Eri viljelykasveille on määritetty lannoituksen enimmäismäärät maalajin, viljavuusluokan, viljelyalueen ja satotason mukaan. Kotieläinten tuottaman lannan ravinteet on laskettava lannoitusmääriin joko taulukkoarvojen tai lanta-analyysin tulosten perusteella. Lapissa ympäristötuen lisätoimenpiteiksi voidaan valita enintään vähennetty lannoitus, typpilannoituksen tarkentaminen peltokasveilla, peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus, lannan levitys kasvukaudella sekä ravinnetaseet. Lisäksi voidaan solmia erityistukisopimuksia mm. suojavyöhykkeiden perustamisesta ja hoidosta, pohjavesialueiden peltoviljelystä ja luonnonmukaisesta tuotannosta. Ympäristönsuojelulain (2000) mukaan eläinsuojalla tai turkistarhalle tulee olla ympäristölupa, jos se on tarkoitettu vähintään 30 lypsylehmälle, 60 emakolle, 250 siitosnaarasminkille tai näihin verrattavalle eläinmäärälle. Ympäristösuojelulain mukainen määräys koskee vuodesta 2000 lähtien 55

56 tarpeellisin osin myös vanhoja eläinsuojia ja turkistarhoja. Näiden osalta ympäristökeskus on harkinnut milloin ympäristölupa on tarpeellinen. Täydentävissä ehdoissa hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksille on säädetty kehykset EU:n neuvoston asetuksella ((EY N:o 1782/2003) ja ne tulivat edellä mainittujen suorien tukien ehdoiksi vuoden 2005 alussa. Kehysten perusteella on annettu paikalliset olot huomioon ottava maa- ja metsätalousministeriön asetus. Lakisääteiset hoitovaatimukset pohjautuvat jo ennestään viljelijöitä sitovaan lainsäädäntöön. Vuonna 2005 suorien tukien ehdoksi tulivat mm. vesiensuojeluun liittyvät vaatimukset koskien nitraatti-, pohjavesi- ja puhdistamolietedirektiivejä ja niiden toimeenpanemiseksi annettuja kansallisia säädöksiä. Lisäksi puutarhatiloilla voidaan valita lisätoimenpiteiksi typpilannoituksen tarkentaminen puutarhakasveilla, katteen käyttö monivuotisilla puutarhakasveilla ja tuhoeläinten tarkkailumenetelmien käyttö Kustannukset, rahoitusjärjestelmät ja toteutusvastuut Maatalouden nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden kustannukset on arvioitu käyttäen hyväksi maataloudelle maksettua ympäristö- ja investointitukea. Kustannukset on laskettu maatalouden ympäristötukijärjestelmän perusteella niin, että mukaan on otettu vuosittain maksetun tukitason mukaisesti ympäristötuen perustoimenpiteet (vuoden 2007 taso) sekä lisätoimenpiteet ja vesiensuojelua edistävät erityistuet, kuten suojavyöhykkeet, pohjavesialueiden peltoviljely, kosteikot, valumavesien käsittelymenetelmät ja luomu-tuotanto. Investointien osalta on huomioitu lantaloiden ja jaloittelualueiden rakentaminen vuosien investointitukitietojen pohjalta. Investointien käyttöikänä on pidetty 10 vuotta. Maatalouden nykykäytännön mukainen laskennallinen vuosikustannus on Tornionjoen vesienhoitoalueella näin laskettuna 1,8 milj. vuodessa (taulukko 14). Koska maatalouden ympäristötuki on osin myös tulotukea, niin summa ei täysin kuvaa maatalouden vesiensuojelun nykykäytännön mukaisia kustannuksia. Toisaalta arviossa eivät ole mukana kaikki maataloudessa toteutettavat vesiensuojelutoimet. Taulukko 14. Maatalouden investointikustannukset suunnittelukaudella, käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Tornionjoen vesienhoitoalueella. Toimenpide Investoinnit suunnittelukaudelle Käyttö- ja ylläpitokustannukset /v Vuosikustannus Nykykäytäntö Ympäristötuen mukaiset toimet * 1 781* Lantalat ja jaloittelutarhat Yhteensä * sisältää vain toimenpiteiden tukiosuuden 1 perustoimenpide 2 täydentävä toimenpide Maatalouden vesiensuojelutoimia rahoitetaan pääasiassa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman varoilla. Muita ohjelman vesiensuojelua edistäviä tukijärjestelmiä on kosteikkojen perustaminen ei-tuotannollisten investointien tuella. Myös maaseudun kehittämisohjelman linjan 3 yritys-, kehittämis- ja koulutushankkeiden sekä Leader-toimintatavan kautta voidaan toteuttaa vesiensuojelua edistäviä hankkeita. Vuonna 2014 alkavista uusista maatalouden ympäristötuen vesiensuojelutoimenpiteistä valtaosa esitetään kohdennettavaksi maantieteellisesti, ja tilatasolla kaikkein kuormittavimmille alueille ja lohkoille ja kohdennettujen erityistukien osuutta on ehdotettu kasvatettavaksi. Mahdollisimman kattavien vesistövaikutusten takaamiseksi tarvitaan myös kaikille ympäristötuessa mukana oleville pakollisia perustason toimenpiteitä, joiden vesiensuojeluvaikutuksia pyritään tehostamaan. Ympä- 56

57 ristötukea uudistettaessa varmistetaan, että vesiensuojelullisesti tehokkaista toimenpiteistä maksettava korvaus on riittävä, jotta toimenpiteet kannustavat viljelijöitä sitoutumaan vesiensuojelutoimenpiteisiin. Myöhemmin voitaneen käyttää myös EU:n neuvoston maaseudun kehittämisasetuksessa (1698/2005 EY) artiklan 38 mukaista ns. VPD-tukea. Sen avulla on mahdollista kohdentaa tukitoimenpiteitä niiden vesistöjen valuma-alueilla, joilla vesien tila ei saavuta asetettua tavoitetilaa. Toteutusvastuu maataloudelle ehdotetuista vesiensuojelutoimenpiteistä on viljelijöillä. Toteutusvastuu maatalouden tukijärjestelmän kehittämisestä on maa- ja metsätalousministeriöllä yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa. Neuvontajärjestöillä on tärkeä rooli neuvonnassa ja koulutuksessa Maatalouden vesiensuojelun ohjauskeinot Lainsäädännön ohjauskeinot Kotieläintalouteen liittyvät määräykset perustuvat ympäristönsuojelulakiin ja -asetukseen (YSL 86/2000, YSA 169/2000). Ympäristönsuojeluasetuksessa on lueteltu eläinmäärän mukaan lupavelvolliset kotieläinsuojat. Myös pienemmälle eläinsuojalle on haettava ympäristölupa, jos toiminnasta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista tai pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Eläinsuoja voi tulla lupavelvolliseksi myös terveydensuojelulain tai naapuruussuhdelain perusteella. Ympäristöluvissa määrätään mm. lantaloista ja tarvittavan peltopinta-alan suuruudesta lannan levitystä varten. Kaavoituksella sovitetaan yhteen erilaisten maankäyttömuotojen tarpeita ja minimoidaan haitallisia ympäristömuutoksia. Eläinsuojien sijoittumista voidaan ohjata oikeusvaikutteisella yleis- tai asemakaavalla. Kaavat eivät sellaisenaan ole riittäviä ratkaisemaan eläinsuojan sijoittamista, vaikka niissä olisikin esitetty selvityksiä eläinsuojien ympäristövaikutuksista. Eläinsuojan sijoittaminen ratkaistaan aina tapauskohtaisessa ympäristölupamenettelyssä. Nykyinen maanvuokralaki mahdollistaa maatalousmaan vuokraamisen enintään 10 vuodeksi. Lyhyet pellonvuokrausajat vaikeuttavat pitkäjänteistä toimintaa sekä halukkuutta peltojen perusparannukseen ja maan rakenteen hoitoa edistäviin toimenpiteisiin. Lyhyet pellonvuokrausajat ovat ongelmallisia myös tilusjärjestelyissä. Kehitetään edelleen ympäristönsuojelulain mukaista eläinsuojien ympäristölupamenettelyä sekä sen yhteensovittamista maankäytön ohjauksen kanssa. Uudistetaan maatalousmaan vuokralainsäädäntöä peltojen vuokraustilanteen parantamiseksi ja kannustetaan näin pellon perusparannusta ja maan rakenteen hoitoa edistävien toimenpiteiden toteuttamista. Taloudelliset ohjauskeinot Keskeisin työkalu maatalouden vesistökuormituksen vähentämisessä on maatalouden ympäristötuki, joka on ollut käytössä EU-jäsenyyden alusta asti. Ympäristötuki on osa maaseudun kehittämisohjelmaa. Maatalouden ympäristötukijärjestelmä on viljelijöille vapaaehtoinen toimenpide. Ympäristötuki sisältää kaikille ympäristötukeen sitoutuneille viljelijöille pakollisia perustoimenpiteitä, valinnaisia lisätoimenpiteitä sekä vapaaehtoisia, kohdennettuja ympäristötoimia sisältäviä erityistukia. Viljelijät sitoutuvat ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteisiin viideksi vuodeksi kerrallaan. Erityistuista voidaan tehdä viisi- tai kymmenvuotisia sopimuksia. 57

58 Kehitetään maaseudun kehittämisohjelman tarjoamia mahdollisuuksia vesienhoidon toimenpiteisiin ja varmistetaan niiden riittävä rahoitus. Vuonna 2012 tehostetaan ympäristötuen toimenpiteitä kohdentamalla niitä nykyistä paremmin vesiensuojelullisin perustein riskiherkimmille alueille muun muassa ravinnetaseiden avulla sekä tarkistamalla perus- ja lisätoimenpiteiden ehtoja. Ympäristötukea uudistettaessa varmistetaan, että vesiensuojelullisesti tehokkaista toimenpiteistä maksettava korvaus on riittävä, jotta toimenpiteet kannustavat viljelijöitä sitoutumaan vesiensuojelutoimenpiteisiin. Maatalouden ympäristötukeen liittyviä toimenpiteitä kehitetään tilatasolla eroosion ja pintavalunnan vähentämiseksi erityisesti kaltevilla rantapelloilla. Keskeiset ympäristötuen toimenpiteet ovat lannoituksen oikea taso ja ravinnetaseiden hyödyntäminen, peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja muokkauksen vähentäminen sekä suojavyöhykkeet ja kosteikot. Lannoitus säädetään ravinnetaseiden avulla kasvien tarpeita vastaavaksi. Kotieläintiloilla keskeistä on lannan ravinteiden tehokas ja ympäristön kannalta kestävä käyttö. Tavoitteena on, että vuodesta 2014 lähtien lannan ravinteet otetaan täysimääräisesti huomioon ympäristötuen mukaisessa lannoituksessa. Tämän tavoitteen toteuttaminen edellyttää, että kehitetään tiloille toimenpiteitä ja teknisiä ratkaisuja lannan prosessoimiseksi, levitysalan laajentamiseksi ja lannan hyötykäytön edistämiseksi. Vesienhoitoa edistetään myös peltojen vesitaloutta parantamalla. Maatalouden investointitukien suunnittelussa otetaan huomioon myös vesiensuojelun tavoitteet ja ohjataan investointitukia uusiin kotieläintalouden vesiensuojelua edistäviin sekä maan rakenteen ja vesitalouden parantamiseen tähtääviin toimiin. Tiedolliset ohjauskeinot Edistetään tilakohtaista neuvontaa ja koulutusta. Edistetään paikallisesti sovellettavaa, vesien tilaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä koskevan tiedon välittämistä. Lisätään maan kasvukunnon ja rakenteen parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden houkuttelevuutta neuvonnan ja koulutuksen avulla. Lisätään koulutusta ja neuvontaa kotieläinten ruokinnan ja kasvatusmenetelmien merkityksestä ravinnekuormituksen vähentämisessä. Tehostetaan yhteistyötä ja tiedon kulkua viranomaisten ja viljelijöiden sekä muiden vesiensuojelun toimijoiden kesken. Parannetaan ravinnekuormituksen arviointimenetelmiä kehittämällä seurantaa ja edistämällä mallien käyttöä vesiensuojelutyössä. Parannetaan poroteurasjätteen käsittelyä ja ravinnepäästöjen hallintaa. Tutkimuksen ja kehittämisen ohjauskeinot Vesiensuojelun tavoitteista tekee vielä haastavamman se, että ilmastomuutoksen arvioidaan lisäävän maatalouden ravinnekuormitusta, kun syksyt lämpenevät, sateet lisääntyvät eikä maa ole talvella roudassa. Tämä lisää ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin erityisesti kasvukauden ulkopuolella, jolloin ravinnehuuhtoumat ovat muutenkin suurempia. Selvitetään ilmastomuutoksen vaikutuksia maatalouden ravinnekuormitukseen ja sen aiheuttamiin muutoksiin sopeutumista. Kehitetään edelleen käytettävissä olevia kuormitusmalleja. Lapin osalta maatalouden päästöjen arvioinnissa joudutaan turvautumaan eteläisemmille alueille kehitettyihin menetelmiin ja ominaiskuormituslukuihin. Nurmi- ja karjatalousvaltaisen maatalouden kuormitusarviointia on tarpeen kehittää ja tarkentaa Lapin oloihin soveltuvaksi. Arvioidaan maatalouden ravinnekuormituksen vähentämistoimien ja -keinojen taloudellisia vaikutuksia ja kustannustehokkuutta. 58

59 6.4 Metsätalous Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet Metsälaki (1997) edellyttää kestävää metsien hoitoa ja ympäristöasioiden huomiointia metsätaloudessa. Ympäristönsuojelulaki ja vesilaki koskevat vain vähäisiltä osin metsätalouden vesiensuojelua. Metsätalouden toimenpiteet eivät yleensä edellytä ympäristölupia. Valtion tuen saaminen metsäojituksiin edellyttää ilmoitusmenettelyä ympäristöviranomaiselle. Lapin läänin metsille myönnettiin sertifikaatti vuonna Käytössä olevan järjestelmän (FFCS) vaatimukset ja säännöt on koottu standardeihin, joissa on asetettu kriteerit kestävän metsätalouden edistämiselle. Metsien hoidon ja käytön standardissa on kriteerit myös pohjavesialueilla harjoitettaville metsätalouden toimenpiteille, kuten torjunta-aineiden ja lannoitteiden käytölle. Uusimmat Pohjois-Suomen metsiä koskevat metsänhoitosuositukset julkaistiin vuonna Suositukset ovat opastavia, eivätkä metsälain tavoin metsänomistajia sitovia tai velvoittavia. Metsätalouden vesistökuormitusta vähennetään metsien hakkuisiin, maanmuokkaukseen ja kunnostusojitukseen liittyvillä vesiensuojelutoimenpiteillä. Hakkuissa jätetään vesistöjen ympärille suojavyöhykkeet. Suojavyöhykkeillä voidaan tehdä harvennuksia, mutta esimerkiksi maanmuokkausta niihin ei uloteta. Luonnontilaisen kaltaiset pienvedet (lähteet, purot, norot ja pienialaiset lammet) lähiympäristöineen kuuluvat metsälaissa säilytettäviksi tarkoitettuihin, erityisen tärkeisiin elinympäristöihin, eikä niiden ominaispiirteitä muuttavia hakkuita tai maanmuokkauksia tehdä. Metsäkeskuksen ja Metsähallituksen tekemiin ojitushankkeisiin sisältyy aina erillinen vesiensuojelusuunnitelma, jossa esitetään alueella toteutettavat vesiensuojelutoimet. Menetelmiä ovat perkausja kaivukatkot, lietekuopat, suojavyöhykkeet, pintavalutuskentät ja laskeutusaltaat. Lisäksi kiinnitetään huomiota ojaston kaivujärjestykseen ja kaivuajankohtaan. Vesiensuojelutoimilla voidaan suodattaa % kiintoaineksesta. Samalla suodattuu kiintoaineksen sisältämä typpi ja fosfori. Liukoisia ravinteita ei näillä menetelmillä voida vähentää. Suunnitteluperiaatteena on aina se, että yksittäisten ojien virtaamat kyetään pitämään riittävän pieninä ja virtausnopeus alhaisena. Tienrakennukseen liittyvään ojankaivuuseen käytetään soveltuvin osin samoja menetelmiä. Metsänhoitosuosituksiin ja metsäsertifioinnin vaatimuksiin liittyvien vesiensuojelunäkökohtien noudattamista valvotaan metsäkeskuksen tekemillä luontolaaduntarkastuksilla ja Metsähallituksen omalla vesiensuojelunseurannalla sekä lisäksi kummankin organisaation ympäristöjärjestelmiin liittyvien tarkastusten kautta. Lapissa on käytäntönä, että Metsäkeskus toimittaa ympäristökeskukselle vuosittain perusilmoituksen kaikista kunnostusojitushankkeista maaliskuun loppuun mennessä. Ilmoitusta voidaan täydentää heinäkuun loppuun mennessä uusilla hankkeilla ja aikaisemmin ilmoitettujen hankkeiden muutoksilla. Lapin ympäristökeskuksella on perusilmoituksen saapumisen jälkeen kaksi kuukautta aikaa pyytää menetelmäilmoitus tarpeelliseksi katsomistaan hankkeista. Myös Metsähallitus ja ojitusta laajemmin harjoittavat metsänhoitoyhdistykset toimittavat perusilmoituksen. Mikäli hanke sijaitsee vesiensuojelun kannalta ongelmallisella tai muutoin herkällä alueella, tulee aina toimittaa tarkempi menetelmäilmoitus. Vesien- ja luonnonsuojelun kannalta herkkiä alueita ovat mm. pohjavesialueet Natura-alueet ennallistamiskohteet valtioneuvoston vahvistamiin suojeluohjelmiin kuuluvat alueet vahvistettuihin seutu- ja maakuntakaavoihin kuuluvat luonnonsuojelualueet 59

60 METE - kohteet erityisesti suojeltavien lajien tunnetut elinpaikat tehtyjen kartoitusten perusteella nimetyt luonnonsuojelullisesti tai kalataloudellisesti arvokkaat pienvesistöt vesilain nojalla suojeltavien pienvesistöjen ja vesien alueet Menetelmäilmoituksen tarpeellisuuden arvioinnista vastaa hankkeen suunnittelija. Ympäristökeskus voi pyytää perusilmoituksen pohjalta tarpeelliseksi katsomistaan kohteista menetelmäilmoituksen. Ympäristökeskus antaa lausunnon viimeistään kuukauden kuluessa menetelmäilmoituksen saapumisesta. Vuonna 2009 voimaanastuva uusi kestävän metsätalouden rahoituslaki (Kemera) mahdollistaa vesiensuojelun suunnitteluun ja vesiensuojelumenetelmien toteuttamiseen täysimääräisen avustuksen Ehdotukset lisätoimenpiteiksi Asetettujen uudistushakkuu- ja kunnostusojituspinta-alojen toteutumisen on arvioitu lisäävän laskennallisesti fosfori- ja typpikuormitusta. Nykykäytännön mukaisten toimien on arvioitu olevan pääosin riittäviä, mutta vesiensuojelutoimien suunnittelua ja toteutusta tulisi edelleen kehittää. Toimenpiteenä esitetään metsäorganisaatioiden vesiensuojelukoulutuksen järjestämistä suunnittelijoille, urakoitsijoille ja koneen kuljettajille. Vuosittain koulutettavien/neuvottavien määrä vesienhoitoalueella olisi noin 330 henkilöä. Metsätalouden eroosiohaittojen torjunnan nykykäytännön mukaista tasoa parannetaan hoitokauden aikana yhteensä 6 luonnonhoitohankkeella. Hankkeista vastaa metsäkeskus. Kansallisenlinjauksen mukaisesti metsätaloudessa esitetään pääsääntöisesti lopetettavaksi maaperän voimakas muokkaus sekä lannoitus pohjavesialueilla. Metsätalouden laatimissa vesiensuojeluohjeissa naveromätästys ja sitä raskaammat muokkaustoimenpiteet luokitellaan voimakkaaksi muokkausmenelmäksi. Avohakkuualat pidetään mahdollisimman pieninä. Ojitusten haittoja esitetään vähennettäväksi estämällä humusvesien imeytymistä pohjavesialueille Toimenpiteiden kustannukset, rahoitusjärjestelmät ja toteutusvastuut Metsätalouden toimenpiteiden kustannusarviointiin liittyy monia epävarmuustekijöitä. Metsätalouden toimenpiteiden arvioinnissa on ollut ongelmana sekä toimenpidealan sijoittumisen arviointi että myös vesiensuojelutoimenpiteiden määrän ja niiden kustannusten arviointi. Vuosittaiset toimenpidemäärät on saatu metsäkeskukselta ja metsähallitukselta ja niiden sijoittuminen on arvioitu vesistöalueittain esimerkiksi metsäalan perusteella. Nykykäytännön mukaisten vesiensuojelutoimenpiteiden määrän arvioinnissa on käytetty vesiensuojeluoppaissa esitettyä vesiensuojelutasoa. Toimenpiteiden investointi- ja käyttökustannuksista on kerätty kustannusarvioinnin pohjaksi tietoja Kehittämiskeskus Tapiolta, metsäkeskuksista, metsähallituksesta sekä metsänhoitoyhdistyksiltä. Metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteiden investointikustannukset ovat noin 1 milj. suunnittelukaudella, josta suurin osa, 0,9 milj., on nykykäytännön mukaisia. Vesiensuojelun vuotuiset kokonaiskustannukset ovat yhteensä noin 0,2 milj.. Näistä lisätoimien osuus on noin 0,1 milj. vuodessa. (taulukko 15). 60

61 Taulukko 15. Metsätalouden vesiensuojelun investointikustannukset suunnittelukaudella, käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Tornionjoen vesienhoitoalueella. Toimenpide Määrä Investoinnit suunnittelukaudella Käyttö- ja ylläpitokustannukset Vuosikustannus Nykytoimenpiteet Kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteet ha Hakkuualueiden suojavyöhyke 168 ha Metsätalouden eroosiohaittojen torjunta 2 78 kpl Yhteensä Lisätoimenpiteet Metsätalouden eroosiohaittojen torjunta 2 6 kpl Koulutus ja neuvonta kpl/v Yhteensä Kaikki yhteensä perustoimenpide 2 täydentävä toimenpide Kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera-lain) asettamien ehtojen mukaan maksettavat tuet muodostavat nykyisin keskeisen metsätalouden vesiensuojelua tukevan rahoitusjärjestelmän. Metsän uudistamista, suometsien kunnostusojitusta ja metsäteiden rakentamista sekä kunnostamista koskevat suunnittelukustannukset maksetaan metsänomistajille kokonaan maa- ja metsätalousministeriön määräämin perustein. Metsän uudistamisessa valtion tukea voidaan myöntää kohteisiin, joissa puuston tuotos on alhainen verrattuna maan tuottokykyyn ja joissa puusto on vähäarvoista. Tukea voidaan myöntää myös ennestään puuttoman alueen metsittämiseen, jos alue on luontaisesti metsänkasvatukseen soveltuvaa. Myös luonnontuhon kohteiksi joutuneita alueita voidaan uudistaa valtion varoin. Kestävän metsätalouden rahoituslakiin perustuva tukijärjestelmä on suhteellisen joustava vesiensuojelun tehostamisen kannalta ja yleensä nykyisille perustason toimenpiteille on ollut käytettävissä riittävästi Kemera-tukea. Nykyiset tukitasot saattavat osoittautua riittämättömiksi vesienhoitosuunnitelmissa esitettyjen toimenpiteiden rahoittamisessa. Lisäksi tulisi selvittää Kemera-tuen ulkopuolelle jäävien vesiensuojelutoimenpiteiden rahoitusmahdollisuudet. Vastuu metsätalouden toimenpiteiden toteuttamisesta on metsän omistajilla, mutta maa- ja metsätalousministeriöillä, metsäkeskuksilla ja neuvontajärjestöillä on myös keskeinen rooli Metsätalouden vesiensuojelun ohjauskeinot Keskeinen metsätalouden ohjauskeinojen kehittämistarve koskee keinoja, joilla edistetään ja mahdollistetaan teknis-taloudellisesti parhaiden vesiensuojelutoimenpiteiden käytön laajentamista erityisesti yksityismailla. Kuormituksen ja muuttavan toiminnan vähentämiseksi tarvitaan myös valtakunnallisia ja alueellisia hallinnonalojen yhteisiä projekteja huuhtoumien hallitsemiseksi ja vähentämiseksi. Monet ehdotetuista taloudellisista ohjauskeinoista edellyttävät etukäteen tehtäviä selvityksiä ja kehittämistyötä. 61

62 Lainsäädännöllinen ohjaus Vesiensuojelurakenteiden, kuten pintavalutuksen ja kosteikkojen toteutuksen helpottaminen niin, että tarvittavat toimenpiteet voidaan toteuttaa myös passiivisen maanomistajan alueella. Taloudellis-hallinnollinen ohjaus Laaditaan yhtenäiset metsätalouden ympäristönsuojeluohjeet, joita sovellettaisiin yksityisten, valtion, yhtiöiden ja yhteisöjen metsiin. Laaditaan valtakunnallisesti yhtenäisesti sovellettava metsätaloustoimenpiteiden laadun varmennus ja omavalvontamalli. Kehitetään metsäsertifiointikriteereitä ottaen nykyistä paremmin huomioon yleisesti käytössä olevat metsätalouden vesiensuojeluohjeet. Laajennetaan luonnonhoitohankkeiden soveltamispiiriä ja huolehditaan toimenpiteiden riittävästä rahoituksesta. Edistetään metsätalouden vesiensuojelun tukitoimenpiteiden yhteensovittamista muiden vastaavien maankäytön tukitoimenpiteiden kanssa. Järjestetään rahoitus pintavalutuskenttien ja kosteikkojen yleissuunnittelulle metsätalouden vesiensuojelun kannalta keskeisille alueille, erityisesti kunnostusojitustoiminnan painopistealueille. Tiedollinen ohjaus Konkreettisten valuma-aluetason toimenpidesuunnitelmien laatiminen maa- ja metsätalouden toimenpiteiden toteuttamisen edistämiseksi ongelma-alueilla. Ohjeistojen luominen pintavalutuskenttien ja kosteikkojen yleissuunnittelulle metsätalouden vesiensuojelussa. Olemassa olevien paikkatietotyökalujen käytön tehostaminen metsätaloustoimenpiteiden ja niiden vesiensuojelun suunnittelussa. Toimijoiden koulutus ja neuvonta sekä tiedottaminen ohjeistuksen ja suositusten käytännön toteuttamisen kannalta. Toimijoiden ympäristötietoisuuden lisääminen. Tutkimus ja kehittäminen Valuma-aluetason vesiensuojelun suunnittelun edelleen kehittäminen koskien mm. paikkatietojen käytön tehostamista metsätaloustoimenpiteiden suunnittelussa ottaen huomioon maaperän ominaisuuksien ja maastonprofiilin vaikutukset sekä alapuolisen vesistön ominaisuudet. Ilmastonmuutoksen kuormitusvaikutusten arviointi ja vaikutusten vähentäminen mm. ojitusalueiden virtaaman säädöllä. Metsätalouden vesistökuormituksen seurantaverkon kehittäminen aiempaa tarkemman tiedon saamiseksi kuormituksen kehittymisestä, alueellisesta vaihtelusta ja vesiensuojelurakenteiden toimivuudesta. Pienvesien suojelun menetelmien kehittäminen. Tutkimustiedon lisääminen energiapuun korjuun ympäristövaikutuksista, tähän liittyvien uusien vesiensuojelumenetelmien kehittäminen ja tiedon levittäminen sekä alan toimijoille että maanomistajille koulutuksen, neuvonnan ja tiedotuksen avulla. Turvemaiden metsänuudistamista koskevien vesiensuojeluohjeistojen ja menetelmien kehittäminen. 62

63 Kuva 16. Maa- ja metsätalouden vesiensuojelun painopistealueet Lapissa. Metsätalouden vesiensuojelun osalta kartan pohjoisraja kulkee suunnilleen kannattavan ojituksen lämpösummarajalla. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä tiukempia ojituskriteerit ovat alueen sisälläkin. Pienvesien kunnostustarvetta on myös rajauksen pohjoispuolisilla alueilla. 6.5 Vedenotto Nykykäytännönmukaiset toimenpiteet Vesilain (264/1961) mukaan on vedenottoon aina haettava lupa, jos vedenotto on suurempi kuin 250 kuutiometriä vuorokaudessa. Luvat sisältävät määräyksiä mm. suurimmasta sallitusta ottomäärästä ja tarkkailusta. Luvat ovat yleensä pysyviä, mutta uusien lupahakemusten yhteydessä lupaehdot voidaan ottaa uudelleen käsittelyyn. 6.6 Vesistöjen säännöstely, rakentaminen, tulvasuojelu ja kunnostus Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet Valtakunnallisen linjauksen mukaisesti nykykäytännön mukaisiin toimenpiteisiin katsotaan ne hydrologista tai morfologista tilaa parantavat toimenpiteet, jotka ovat lupavelvoitteiden piirissä sekä ne vapaaehtoiset kunnostustoimet ja säännöstelyn kehittämishankkeet, joista on järjestyksessä olevaan rahoitukseen sekä tarvittaessa vesioikeudelliseen lupaan perustuva toteutuspäätös. Vesilain mukaan vesien tilaan vaikuttaviin rakentamishankkeisiin tarvitaan ympäristölupaviraston lupa. Lupapäätökset sisältävät yleensä velvoitteen tarkkailla toimenpiteen vaikutuksia vesien tilaan ja kalastoon. Säännöstelyä koskevat luvat ovat yleensä pysyviä, mutta niitä voidaan vesilain muutoksen (1994) mukaan tarvittaessa muuttaa, jos muutoksesta saatava hyöty on yleisen edun kannalta merkittävä ja että muutos ei merkittävästi heikennä säännöstelystä saatavaa hyötyä. Säännöstely ja rakentaminen Tengeliönjoen vesistön säännöstelyn kehittämisestä on tehty aloite, ja selvitys on mahdollista tehdä suunnittelukaudella. Kehittämishankkeessa selvitetään mahdollisuudet parantaa Tengeliönjoen alaosan ekologista tilaa aiheuttamatta kohtuutonta haittaa vesivoiman tuotannolle. 63

64 Tulvasuojelu Ilmaston muutoksen vaikutuksia selvitellään EU-rahoitteisessa Clim-ATIC-hankkeessa, jonka tavoitteena on muodostaa kansainvälinen yhteistyöverkosto tiedonvaihtoon ilmastonmuutoksen vaikutuksista pohjoisen Euroopan pieniin yhteisöihin. Verkosto pyrkii kehittämään paikallisia strategioita, joilla muutoksiin voidaan ennalta varautua haitallisten vaikutusten minimoimiseksi, ja toisaalta sopeutua ja hyödyntää ilmastonmuutoksen mahdollisia positiivisia vaikutuksia. Hanke päättyy Tornionjoen suuosalle on valmistunut ruoppaussuunnitelma. Suunnitelman tarkoitus on estää jääpatojen aiheuttamat vahingot Torniossa ja Haaparannassa.. Tornion ja Haaparannan alueelle on alustavasti suunniteltu tulvapenkereitä. Samalla korotettaisiin Kaupunginlahden tulvapengertä. Kunnostukset Vesistöjen kunnostusten osalta nykykäytännön mukaisiksi toimenpiteiksi katsotaan lupavelvoitteen piirissä olevat toimet sekä ne vapaaehtoiset kunnostustoimet, joista on järjestyksessä olevaan rahoitukseen sekä tarvittaessa vesioikeudelliseen lupaan perustuva toteutuspäätös. Lapissa kunnostetaan järviä, valuma-alueita, lintuvesiä sekä jokia ja puroja. Tavoitteena voi olla esimerkiksi vesistökuormituksen vähentäminen, vesistön käyttökelpoisuuden parantaminen virkistäytymiseen tai sen laadun kohentaminen kalaston ja linnuston elinympäristönä. Tavoitteena voi olla myös arvokkaiden maisemien palauttaminen tai säilyttäminen. Yhtenä keskeisenä päämääränä on vesistöjen ekologisen tilan parantaminen. Kussakin kunnostuskohteessa määritellään ensin olemassa olevat ja mahdolliset tulevat käyttötarkoitukset sekä kunnostuksesta saatava hyöty. Vuonna 2000 valmistuneen valtakunnallisen kartoituksen mukaan kunnostustarpeessa olevia vesistöjä on huomattavasti enemmän kuin mihin ympäristökeskukset voivat osallistua (Turunen & Äystö 2000). Selvityksessä nimettiin Lapin läänin alueelta yli 100 järveä, joiden pinta-ala on yhteensä noin 300 km 2. Virtavesikohteita nimettiin noin 50 kpl; niiden kunnostustarpeessa olevien osuuksien pituus on yhteensä noin 1500 km. Jokien ja purojen kunnostuksen keskeisenä tavoitteena on useimmiten palauttaa kaloille suotuisat olosuhteet perattuihin virtapaikkoihin. Perattuja ja järjesteltyjä pienvesistöjä pyritään ennallistamaan vesi- ja virtausoloiltaan sekä elinympäristöiltään luonnollisiksi. Käytetyimpiä järvien kunnostusmenetelmiä ovat vedenkorkeuden nosto, hapetus, kasvillisuuden poisto, hoitokalastus ja ruoppaus. Kunnostustoimet voivat elvyttää järvien ja jokien veden laatua ja elinympäristöjä pysyvästi vain, jos samalla huolehditaan ongelmia aiheuttavan kuormituksen riittävästä vähentämisestä. Järven ekologinen kunnostus ei kuitenkaan ole kertaluonteinen toimenpide, vaan vaatii jatkuvia hoitotoimia myös itse järvessä. Kunnostukset ovat suurelta osin vapaaehtoisia toimia ja valtaosa niistä kohdistuu pieniin tai pienehköihin vesiin. Likaajia on velvoitettu kunnostustoimiin varsin harvoissa tapauksissa. Pienten ja isompienkin vesistöjen kunnostukset voidaan yleensä tehdä ilman vesi- tai ympäristönsuojelulain mukaista lupaa, jos niillä ei puututa vesistön hydrologiaan tai pohjanmuotoihin. Osalle kunnostustoimenpiteistä lupa tarvitaan. Näitä ovat esimerkiksi järven vedenpinnan nosto, voimakkaasti peratun jokiuoman kunnostus, kalatien rakentaminen sekä laajat ruoppaustyöt. Luvantarve voi aiheuttaa toteuttamiseen useiden vuosien aikaviiveen. Vesistökunnostuksia toteuttavat mm. TE-keskukset, kunnat ja yhdistykset. Alueelliset ympäristökeskukset antavat asiantuntija-apua vesistöjen kunnostuksessa sekä osallistuvat hankkeiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Niillä on yhdessä SYKEn kanssa merkittävä rooli myös alan koulutuksessa ja neuvonnassa. 64

65 Valtio voi valtioneuvoston vuonna 1990 tehdyn periaatepäätöksen mukaan osallistua vesistöjen kunnostukseen silloin, kun hankkeella on huomattavaa yleistä merkitystä vesistön käytön, hoidon tai suojelun edistämisessä. Valtion kustannukset voivat olla yleensä enintään 50 % hankkeen kokonaiskustannuksista ja kustannusten tulee olla kohtuulliset. Hankkeen mahdollisesti aiheuttamien haittojen tulee olla siitä saataviin hyötyihin nähden vähäisiä. Useimmissa tapauksissa yhteistyökumppanina ovat kunnat. Alueen asukkaat voivat osallistua hankkeeseen talkootyöllä. Muiden hankkeeseen osallistuvien on annettava valtiolle sitoumus siitä, että ne joko yhdessä tai erikseen hakevat tarvittaessa vesilain mukaisen luvan, jollei valtio erityisestä syystä sitä tee. Yleensä luvan hakee yhteistyökumppani, jolle hanke luovutetaan sen valmistuttua. Kaikki kunnostuskohteet eivät välttämättä täytä valtioneuvoston periaatepäätöksen ehtoja, mutta niissä tapauksissa ympäristökeskus antaa ranta-asukkaille ja kunnostuksesta kiinnostuneille neuvontaa, ohjausta ja muuta asiantuntijapalvelua näiden omatoimisessa kunnostuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja rahoituksen järjestämisessä. Yksittäisten kunnostushankkeiden toteutuminen on siis varsin epävarmaa ennen kuin niiden rahoitus on tiedossa ja tarvittava lupakäsittely pitkällä. Virtavesikunnostukset Vuonna 2001 valmistuneen maa- ja metsätalousministeriön vapaa-ajan kalatalouden kehittämisstrategian yhtenä tavoitteena oli, että kalastus hyödyntäisi ensisijaisesti luontaisesti lisääntyviä kalakantoja. Tavoitteen saavuttamiseksi kalataloushallinnon ja ympäristöhallinnon on yhteistyönä laadittava kalataloudellinen kunnostusohjelma. Käytännössä em. ohjelma laaditaan aluekeskuksittain. Lapin valumaalue ja virtavesikunnostusohjelma valmistui vuonna 2007 ja sitä päivitetään vuosittain. Kunnostusohjelman sisältää tärkeimmät kalataloudellista kunnostusta kaipaavat kohteet, rahoitustarve, esitys kunnostustoiminnan tarkoituksenmukaisesta vuotuisesta laajuudesta sekä menettelytavat erilaisten kunnostushankkeiden hallinnoimiseksi, toteuttamiseksi ja rahoittamiseksi (MMM 2002). Vuonna 1982 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos aloitti tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli selvittää Tornionjoen meritaimenkantojen tila sekä sivujokien merkitystä meritaimenen lisääntymiselle. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että Tornionjoen vesistöalueen meritaimenkannat olivat jo tuolloin romahtaneet ja sivujokien meritaimenen poikastuotanto oli miltei olematonta (Ikonen & Al.) 1986). Tutkimuksen perusteella suositeltiin meritaimenkantojen elvyttämiseksi mm. jokikunnostuksessa havaittujen epäkohtien korjaamista. Sama suositus annettiin myös Tornionjoen vesistön meritaimenprojektin loppuraportissa (Anttinen 1988). Lapin kalastuspiiri antoikin vuonna 1989 toimeksiannon Tornion Muonionjoen tärkeimpien sivujokien kalataloudellisten kunnostusten suunnittelusta ((kirje No 217/30 LaK 1989) Vuonna 1990 silloinen Lapin vesi- ja ympäristöpiiri suoritti tärkeimpien meritaimenjokien ekologisen tilakartoituksen. Tällöin ko. jokialueilta kartoitettiin ne alueet, joissa oli suunniteltava ja toteutettava täydennyskunnostuksia. Lapin ympäristökeskus on täydennyskunnostanut em. toimeksiannon perusteella seuraavat Tornionjoen sivujoet: Jerisjoki vuonna 1997, Ylläsjoki vuonna ja Äkäsjoki vuosina Kalataloudellinen kunnostustoimenpide lähtee selvästi kalatalouden tarpeista, mutta edesauttaa elinympäristöjen kunnostuksen kautta koko eliöstön toipumista vesistöön kohdistuneiden paineiden vaikutuksista. Virtavesien kunnostuksilla parannetaan erityisesti kalojen lisääntymisalueita ja vaellusmahdollisuuksia (MMM 2004). 65

66 Naamijoen kalataloudellinen kunnostaminen Naamijoki on ollut yksi merkittävimmistä meritaimenen poikastuotantoalueista Tornion Muonionjoen vesistössä Suomen puolella. Nykyisin meritaimenen luontainen lisääntyminen Naamijoessa on satunnaista. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Naamijoen vesistön potentiaalinen meritaimenen vaelluspoikastuotanto on poikasta/a. Syynä Naamijoen nykyiseen alhaiseen meritaimenen poikastuotantoon ovat Naamijoen koskien perkaukset, valuma-alueen ojitukset sekä kutukalojen vähyys. Naamijoelle suunnitellut pääuoman kunnostukset toteutettiin vuosina Joen latvaosien ja sivujokien kunnostamiseen tullaan hakemaan rahoitusta ja vaadittavia lupia alkavan vesienhoitokauden aikana. Kalataloudellisen kunnostamisen tavoitteena on nostaa Naamijoen meritaimenen vaelluspoikastuotantoa. Tavoitteeseen pyritään lisäämällä meritaimenelle soveltuvia lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Lapin TE-keskus on toteuttanut Naamijoen alueella ojitusten aiheuttaman kiintoainekuormituksen vähentämiseen tähtääviä valuma-alue kunnostuksia. Kunnostuksia on tarkoitus jatkaa niihin osoitetun rahoituksen puitteissa. Järvikunnostukset Lapissa on toteutettu useita järvikunnostushankkeita, joissa ympäristökeskus on ollut mukana suunnittelijana, toteuttajana tai rahoittajana. Liitteessä 3 on esitetty vesienhoitoalueen järvikunnostuskohteet sisältäen myös pienimuotoiset kunnostukset. Vuosittain Lapin ympäristökeskuksessa valmistuu muutamia kunnostussuunnitelmia ja kokonaisvaltaisia järvikunnostushankkeita toteutetaan 0 2 kpl/vuosi. Pienimuotoista kunnostustoimintaa, kuten vesikasvillisuuden niittoa, on useammallakin kohteella. Kunnostushankkeiden tarkoituksena on yleensä vesistön tilan parantamisen lisäksi virkistyskäyttömahdollisuuksien edistäminen esimerkiksi vene- ja uimarantoja kunnostamalla. Lapissa on viime vuosina toteutettu myös luonnonsuojelualueiksi rauhoitettujen lintuvesien ja lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluvien kohteiden kunnostusta. Vesistökunnostusten tarve tulevaisuudessa on vakaa, mutta ongelmaksi tulee muodostumaan hyödynsaajien osarahoitus. Tornionjoen vesienhoitoalueella on suunniteltu toteutettavaksi vuosina yhteensä kolme järvikunnostushanketta, joista yksi on pienehkön, rehevöityneen Kurtakkojärven kunnostus ja kaksi liittyy erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostukseen. Kurtakkojärven kunnostushankkeen tavoitteena on parantaa järven vesimaisemaa, hidastaa rehevöitymistä, vähentää rehevöitymisestä aiheuttavia haittoja sekä edistää vesi- ja ranta-alueiden virkistyskäyttöä. Tavoitteeseen pyritään vesisyvyyttä ja avointa vesipintaa lisäämällä, vesipinnan vaihtelua pienentämällä ja virtausjärjestelyillä. Ylitornion kunnassa sijaitsevat Iso- ja Vähä-Meltosjärvet on valittu luonto- ja lintudirektiivien perusteella Natura luonnonsuojeluverkostoon. Suunnitellun kunnostushankkeen tavoitteena on parantaa linnuston elinolosuhteita ja säilyttää luonnon monimuotoisuus sekä parantaa alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia. Tavoitteeseen pyritään vesisyvyyttä ja avointa vesipintaa lisäämällä, aukotuksilla ja virtausjärjestelyillä. Meltosjärvien vesipintaa nostetaan Iso-Meltosjärven luusuaan rakennettavalla pohjapadolla. Hanke toteutetaan vuosina Ehdotukset lisätoimenpiteiksi Säännöstely ja rakentaminen Lapin läänin säännöstellystä järvistä on tehty esiselvitys vesistösäännöstelyjen vaikutuksista ja kehittämistarpeista (Keto ym. 2005). Selvityksessä todetaan, että monista Lapin säännöstellyistä järvistä puuttuu tietoa järven ekologisen tilan ja säännöstelyn vaikutusten arvioimiseksi. Jotta seuraa- 66

67 valla hoitosuunnitelmakaudella voitaisiin arvioida paremmin Lapin säännösteltyjen järvien ekologista tilaa ja säännöstelyn kehittämistarpeita, niin tarvitaan lisää tietoa erityisesti järvien rantavyöhykkeen tilasta. Tämä koskee erityisesti Iso-Vietosta, jonka ekologista tilaa ja säännöstelyn kehittämistarpeita tulee tarkastella tarkemmin. Kunnostukset Vesistöjen kunnostustarve on suurempi kuin mihin nykykäytännön mukaisilla toimilla päästään. Hyvää huonompaan tilaan luokiteltujen jokien (Liakanjoki, Martimojoki, Naamijoki, Palojoki ja Alainenjoki) tilan parantaminen edellyttää tarkempaa kunnostussuunnittelua ja kunnostamista. Kuluvalla vesienhoitokaudella kunnostettaviksi ehdotettuja Naami- ja Liakanjokea lukuun ottamatta edellä mainituille virtavesille ehdotetaan lisätoimenpiteeksi vesiensuojelu- ja kunnostussuunnitelman laatimista. Kunnostuksen vaatimien lupaprosessien ja rahoitusjärjestelyjen hitauden takia varsinaiseen kunnostustyöhön päästäneen vasta seuraavalla vesienhoitokaudella. Virtavesikunnostusten osalta lisätoimenpiteisiin on laskettu niiden Lapin valuma-alue- ja virtavesikunnostusohjelmaan sisällytettyjen jokien toimenpiteet, joiden osalta lupakäsittely on kesken, tai joiden osalta lupaprosessin aloittaminen vaatii vielä tarkempaa inventointia. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi Naamijoen yläosa latvajokineen, sekä Tengeliönjoen vesistöalueen sivujoet, joiden osalta tarkempi alueiden nimeäminen vaatii vielä tarkempaa inventointia ja kunnostussuunnittelua. Inventointi, suunnittelu ja kunnostus tullaan näiden osalta mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan alkavalla vesienhoitojaksolla. Lisäksi pyritään edistämään myös jo uittosäännön purkamisen yhteydessä kertaalleen karkeammin kunnostettujen virtavesien täydennyskunnostusten toteuttamista. Lapin virtavesien ja valuma-alueiden kunnostusta koordinoivan ryhmän toimintaa tulee jatkaa ja kehittää edelleen kunnostuskohteiden suunnittelussa ja resurssien kustannustehokkaassa kohdentamisessa eri toimijoiden yhteistyönä. Täydennyskunnostustarpeen takia inventoitavaa koskipinta-alaa on Tornionjoen vesienhoitoalueella noin 700 ha. Pieniä virtavesiä on inventoitu Tornionjoen Suomen puoleisella alueella Ylläksen kalastusmatkailuhankkeen yhteydessä. Inventointiaineistot koskevat vain Äkäsjoen valuma-aluetta ja sivujokia. Muilta osin Tornionjoen valuma-aluetta ei ole systemaattisesti inventoitu pienten jokien ja purojen kunnostustarpeen määrittelemiseksi. Siksi kunnostusta vaativien pienten virtavesien kokonaisvolyymista on mahdotonta tehdä edes karkeata arviota. Ensisijaisena lisätoimenpiteenä tarvittaisiinkin laajempien alueiden inventointia ja sen perusteella tapahtuvaa kunnostustarvearviointia ja vesiensuojelun suunnittelua. Lisätoimia vaativia yli 5 km 2 :n kokoisia järviä Tornionjoen vesienhoitoalueella ovat Kolarissa sijaitsevat Pasmajärvi ja Aalisjärvi. Pasmajärven osalta kunnostussuunnitelma valmistuu vuoden 2009 loppuun mennessä, minkä jälkeen hankkeelle haetaan vesioikeuden lupaa. Hankkeen tavoitteena on parantaa järven tilaa vedenpinnan noston, pienimuotoisen ruoppauksen ja vesikasvien niiton avulla. Järven tilan parantaminen voi edellyttää myös tehokalastusta. Aalisjärven osalta lisätoimenpiteenä esitetään järven kunnostusmahdollisuuksien tarkempaa selvittämistä. Useita pieniä ja matalia humusjärviä rasittaa joko hapettomuudesta ja/tai mataluudesta johtuva sisäinen kuormitus. Hyvin matalissa järvissä tuulen ja aallokon aiheuttama pohjasedimentin ravinteiden lähteminen uudelleen liikkeelle (= resuspensio) voi olla merkittävää. Tällaisia pienehköjä (alle 5 km 2 :n kokoisia) reheviä järviä Tornionjoen vesienhoitoalueella ovat mm. Pellossa sijaitsevat Lampsijärvi ja Ratasjärvi. Näiden järvien osalta tulee selvittää tarkemmin järvien kunnostusmahdollisuuksia. Lisäksi Tornionjoen vesienhoitoalueella tulee tehdä pienten rehevien järvien kunnostustarvekartoitus. 67

68 6.6.3 Vesistöjen kunnostuksen, säännöstelyn ja rakentamisen kustannukset, rahoitusjärjestelmät ja toteutusvastuut Vesistöjen kunnostuksen ja muiden vesistörakentamiseen ja säännöstelyyn liittyvien vesienhoitotoimenpiteiden kustannukset vaihtelevat suuresti vesimuodostuman luonnonolojen ja haittaa aiheuttavien tekijöiden mukaan. Ilman tarkentavaa hankesuunnittelua tai -selvitystä on useimmiten mahdotonta tehdä yksittäisestä kohteesta edes kohtuullisen luotettavaa kustannusarviota. Kustannusarvioissa on kaikkiaan paljon epävarmuutta. Ne ennustavat kustannuksia sitä paremmin mitä laajemman vesimuodostumajoukon yhteiskustannuksista on kysymys. Kustannusten arvioinnissa on käytetty olemassa olevista selvityksistä tai suunnitelmista saatavaa tietoa ja alueellisen ympäristökeskuksen tai muiden toimijoiden asiantuntemusta. Kaikille toimenpiteille on arvioitu investointikustannukset ja osalle toimenpiteistä käyttö- ja ylläpitokustannukset vuosille Virtavesien kunnostukselle ja säännöstelyjen kehittämiselle ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi arvioida tässä vaiheessa käyttö- ja ylläpitokustannuksia. Useille toimenpiteille on tälle kaudelle esitetty vain toteutusta valmistelevaa suunnittelua tai selvitystyötä. Niiden kustannukset katsotaan investoinneiksi. Vesistökunnostusten ja säännöstelyn kehittämishankkeiden investointikustannukset ensimmäisellä hoitokaudella ovat noin 2 milj.. Tästä summasta nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden osuus on noin 0,6 milj.. Vesistöjen kunnostuksen ja säännöstelyn kehittämisen vesiensuojelutoimien vuotuiset kokonaiskustannukset ovat yhteensä noin 0,2 milj.. Näistä lisätoimien osuus on noin 0,1 milj. vuodessa (taulukko 16). Taulukko 16. Vesistöjen kunnostuksen, säännöstelyn ja rakentamisen investointikustannukset suunnittelukaudella, käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Tornionjoen vesienhoitoalueella. Nykykäytäntö Määrä Investoinnit Suunnittelu Toteutus suunnittelukaudella Käyttö- ja ylläpitokustannukset /v Vuosikustannus Kalan istutus- ja maksuvelvoitteet Pienehkön rehevöityneen järven kunnostus 2 (kohde) Säännöstelykäytännön kehittäminen 2 (kpl) Erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostus 2 (ha) Yhteensä Suurten rehevöityneiden järvien kunnostus 2 (kohde) Pienehkön rehevöityneen järven kunnostus 2 (kohde) Virtavesien elinympäristökunnostus (vesimuodostuma) Pienten vesien kunnostus 2 (kohde) Muut kunnostus toimenpiteet 2 (kohde) Yhteensä Kaikki yhteensä perustoimenpide 2 täydentävä toimenpide 68

69 Valtio on ollut tähän asti selvästi tärkein kunnostustoimenpiteiden ja säännöstelyn kehittämishankkeiden rahoittaja. Sen osuus rahoituksesta on arviolta noin 70 %. Valtion lisäksi kunnostustoimenpiteitä ja säännöstelyn kehittämistä rahoittavat EU, kunnat, yritykset sekä säätiöt. Etenkin pienten kunnostusten vireillepanossa, suunnittelussa ja toteutuksessa ranta-asukkailla ja vesien käyttäjillä on merkittävä rooli. Kunnostuskustannuksia ei ole usein siirrettävissä haitan aiheuttajille eikä hankkeille ole löydettävissä muita rahoittajia, on valtion rahoituksen merkittävä osuus vesienhoitosuunnitelmissa esitettyjen kunnostusten toteuttamisessa perusteltua. Rakennetuissa ja säännöstellyissä vesissä luvanhaltijoilla tulisi olla nykyistä suurempi rooli ekologisen tilan parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden toteutuksessa. Yksi mahdollinen rahoituskeino olisi muuttaa selvästi kannattamattomat luvanhaltijoiden kalanistutusvelvoitteet asteittain tai määräajaksi toimenpidevelvoitteiksi esimerkiksi kalateiden, virtavesikunnostusten sekä säännöstelyn kehittämishankkeiden rahoittamiseen. Myös muita rahoituskeinoja tulisi kehittää. Lukuisissa toimenpiteiden kohteena olevissa vesistöissä tehdään ensimmäisellä hoitokaudella vain selvityksiä tai suunnittelua, varsinaisten toimenpiteiden jäädessä toisella tai kolmannelle hoitokaudelle. Usein kunnostustoimien toteuttaminenkin saattaa kestää pitempään kuin yhden hoitokauden. Näin ollen lisärahoituksen tarve jatkuu kaikissa toimenpideluokissa vähintään samansuuruisena myös vuoden 2015 jälkeen. Tietyissä toimenpideluokissa, kuten pienvesien kunnostuksessa on odotettavissa merkittävä kustannustason nousu seuraavilla hoitokausilla. Toimenpiteiden toteuttamisessa keskeisiä tahoja ovat alueelliset ympäristöviranomaiset, TEkeskuksien kalatalousyksiköt, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset, metsähallitus, vesilain mukaisten lupien haltijat (mm. voimatalousyhtiöt), osakaskunnat ja paikalliset asukkaat Vesistöjen kunnostuksen, säännöstelyn ja rakentamisen ohjauskeinot Lainsäädännöllinen ohjaus Vireillä olevassa vesilakiehdotuksessa on esitetty useita vesienhoidon kannalta oleellisia muutoksia. Näitä ovat mm. velvoitteiden joustavuuden lisääminen, vanhojen vesistörakenteita koskevien vesistörakenteiden lupatarkistusten helpottaminen ja mahdollisuus perustaa esim. kunnostusta varten vesioikeudellinen yhteisö. Lisäksi esitetään vesienhoidon tavoitteiden edistämiseksi mm. seuraavia lainsäädännöllisiä toimia: Uudessa vesiasetuksessa rakentamista koskevissa selvitysvelvoitteissa otetaan huomioon vesien ekologisen tilan ja luonnon monimuotoisuuden tavoitteet. Lupavelvoitteiden joustavuutta ja tarkistamismahdollisuuksia pyritään kehittämään vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi. Luonnonsuojelu- ja metsälainsäädäntöä kehitettäessä selvitetään arvokkaiden luontotyyppien (mm. luonnontilaiset purot) suojelua koskevien säädösten tarkistamistarvetta. Tulvariskien hallintaa sekä maankäyttöön liittyvää lainsäädäntöä kehitettäessä parannetaan tulvavesien pidättymishankkeiden toteuttamisedellytyksiä ottaen huomioon ekologisen tilan ja luonnon monimuotoisuuden tavoitteet. Taloudellinen ohjaus Otetaan käyttöön uusia rahoitusinstrumentteja ja toimintamalleja yksityisen ja julkisen rahoituksen yhdistämiseksi vesistöjen tilan parantamisessa. Aktivoidaan omaehtoista vesistöjen kunnostustoimintaa. 69

70 Ohjataan julkista ja yksityistä rahoitusta laaja-alaisesti vesien kunnostustoimenpiteisiin, jotka edistävät vesienhoidon tavoitteiden saavuttamista Sisällytetään valtion ja EU:n rahoittamiin hankkeisiin tarvittavat ympäristön ja vesien suojelutoimet, jotka edistävät vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamista Julkisin varoin tuettavien vesitaloudellisten hankkeiden tuen ehtoihin sisällytetään haittojen vähentäminen ja suunnataan tukea haittojen vähentämiseen ja seurantaan Varataan riittävä rahoitus kunnostusten seurantaan ja tuloksellisuuden arviointiin Huolehditaan, että vesistön tilaa parantavat toimet voidaan toteuttaa kokonaan julkisin varoin, mikäli kunnostustarve johtuu valtion aiemmista toimista eikä yksityisiä kunnostustarpeen aiheuttajia voida osoittaa Tiedollinen ohjaus Viime vuosien aikana on kotimaisen energiantuotannon lisäämiseksi nostettu esiin rakentamattoman vesivoiman hyödyntäminen uusiutuvana ja päästöttömänä energiamuotona. Sähkön tuottaminen ja siihen liittyvä vesien säännöstelytarve edellyttää aina jonkinlaisen padon rakentamista vesistöön sekä virtaamien muuttamista luonnontilaisesta. Vesipolitiikan puitedirektiivin vaatima hyvä ekologinen tila edellyttää kuitenkin kalojen vaellusmahdollisuuksien turvaamista vaelluskalajoissa esimerkiksi kalateiden, patojen muuttamisen, säännöstelyjen kehittämisen tai muiden ratkaisujen avulla. Lisäksi vaelluskalakantojen suojelussa on huolehdittava elinympäristöjen säilymisestä hyvässä kunnossa. Laaditaan ja käynnistetään kansallinen kalatiestrategia. Laaditaan ja käynnistetään pienvesien ennallistamisohjelma. Laaditaan ja käynnistetään kansallinen vesistöjen kunnostusstrategia. Säännöstelyjä kehitetään huomioiden vesienhoidon tavoitteet, ilmastonmuutos ja koko vesistö-alueen tulvariskien hallinnan tarpeet. Tehdään ongelmallisilla alueilla vesistöjen kunnostuksen alueellisia yleissuunnitelmia ja valitaan alueelliset kunnostuksen kärkihankkeet. Tutkimus ja kehitystoiminta Kehitetään kunnostusmenetelmiä ja eri menetelmien vaikuttavuuden, tehokkuuden ja pysyvyyden seurantaa. 6.7 Lisätoimenpide-ehdotukset vesimuodostumittain ja ryhmittäin Seuraavassa esitellään Tornionjoen vesienhoitoalueen "hyvää" huonompaan tilaan arvioitujen jokivesien tilan parantamiseksi, vuoteen 2015 mennessä toteutettavaksi ehdotetut lisätoimenpiteet vesimuodostumittain: Liakanjoki Tornion kaupungissa sijaitseva Liakanjoki on Tornionjoen itäinen pääsuuhaara, jonka kautta osa Tornionjoen vedestä laskee Perämereen. Jokialueen virtaaman vaihtelut ovat suuria, ja joki tulvii keväisin vuosittain. Liakanjoen ranta-alueille on keskittynyt paljon haja-asutusta ja maataloutta. Lisäksi valuma-alueella toimii Kourilehdon jätevedenpuhdistamo. Tulvien aiheuttamien haittojen minimoimiseksi alueella on tehty 1900-luvulla mittavia vesistöjärjestelyjä. Patoamiset, ruoppaukset ja muut virtausolosuhteiden muuttamiset ovat johtaneet osin epätoivottuihin tuloksiin ja heikentäneet veden vaihtuvuutta ja virtaamaa varsinkin suistoalueen sivuuomissa. Eritoten Kuiva-Liakan, Keroputaan ja Kallioputaan alivirtaama-aikainen vesitilanne on 70

71 huonontunut, ja keskikesällä vettä riittää käytännössä enää Liakanjoen pääuomaan. Keväiset tulvat aiheuttavat edelleen voimakasta ranta-eroosiota. Virtaaman väheneminen, eroosio ja virtausnopeuden kesäaikainen lasku ovat aiheuttaneet paikallisia vedenlaatuongelmia, mataloitumista ja umpeenkasvua. Liakanjoen vedenlaatu on kokonaisuutena hyvä, mutta vaihtelut eri virtaamaolosuhteissa ovat voimakkaita. Paikallisesti alivirtaama-aikaiset ravinnetasot ovat korkeita alueilla, joissa vesitilanne on huono, eikä vesi pääse vaihtumaan. Päätarve alueen tilan parantamisessa onkin vähävetisten alueiden alivirtaama-aikaisen vesi- ja virtaustilanteen parantamisessa, ei niinkään ravinnekuormituksen vähentämisessä. Alueen kokonaiskuormitusta ja eri tekijöiden osuutta ihmisperäisestä kuormituksesta on vaikea arvioida, sillä VEPS-mallinnuksen pohjana olevassa kansallisessa vesialuejaossa Liakanjokea ei ole rajattu omaksi vesimuodostumakseen, vaan alue kuuluu Tornionjoen suistoalueen kattavaan vesialueeseen. Siksi mallin antamat arviot ovat Liakanjoen tarkastelun kannalta hyvin karkeita. Tarkka kuormituksen arviointi vaatii tarkastelun rajaamista Liakanjoen valuma-alueeseen ja kuormituslähteiden inventointia. Liakanjoelle on tehty vesistökunnostussuunnitelmia, joista osa on toteutettu1980-luvulla. Vielä toteuttamaton suunnitelman osa "Liakanjoen kunnostus, Vaihe II" koskee Keroputaan ja Kallioputaan alivirtaama-aikaisen vesitilanteen parantamista pohjapatorakentein sekä pahimmin eroosiosta kärsivien rantasyöpymäalueiden rantasuojaustoimenpiteitä. Kaikkiin toimiin ei ole vielä saatu lupia alueen maanomistajilta. Lisäksi toimet vaativat Suomalais-Ruotsalaisen Rajajokikomission luvan. Olemassa olevan kunnostussuunnitelman lisäksi Liakanjoella on tarpeen tehdä tarkempi kuormituksen nykytilan ja valuma-alueen lisäkunnostustarpeiden arviointi. Tämä voitaisiin toteuttaa laatimalla Liakanjoelle ajantasainen vesiensuojelusuunnitelma. Lisätoimiksi ehdotetaan: Liakanjoen kunnostuksen toteuttaminen. Liakanjoen vesiensuojelusuunnitelman laatiminen. Martimojoki Torniojokeen laskeva Martimojoki sijaitsee Ylitornion kunnan ja Tornion kaupungin alueella. Martimojoen pääuoman ja sivujokien (huomattavimpana Martimojoen alaosaan laskeva Luomajoki) valuma-alueet on voimakkaasti ojitettu alueella harjoitettavan metsätalouden takia. Metsätaloustoimilla on ollut huomattava vaikutus jokialueen tilaan. Lisäksi vesistöä kuormittavat Martimon, Laukkuvuoman ja Leväjänkkän turvetuotantoalueet. Kokonaisravinteiden osalta vedenlaatu ei ylitä kansallisia "hyvän" ja "tyydyttävän" tilan raja-arvoja, vaikka ovatkin Lapin olosuhteisiin nähden korkeat. Korkeat rauta- ja ammoniumtyppipitoisuudet kuitenkin viittaavat valuma-alueen muokkausten edelleen vaikuttavan vedenlaatuun. Siksi Martimojoen vedenlaatu on arvioitu kokonaisuutena "tyydyttäväksi". Ojitusten ja maanmuokkauksen aiheuttaman kiintoainekuorman seurauksena varsinkin latvaosien jokiuomat ovat pahasti liettyneet. Pääosiltaan siltti- ja moreenimaasta koostuvan maaperän ojittaminen on aiheuttanut voimakasta eroosiota, ja pahimmillaan valtaojat ovat syöpyneet erittäin pahoin. Latvaosien jokiuomien vakava liettyminen ja kalaston lisääntymisalueiden tuhoutuminen havaittiin jo 1980-luvulla. Martimojoella toteutettiin valuma-aluekunnostuksia vuonna Kunnostustoimet kohdistettiin valtaosin Luomajoen alueelle. Kunnostuksessa jokeen laskeviin valtaojiin rakennettiin ylivalunta- 71

72 kynnyksiä ja pintavalutuskenttiä. Kunnostettu alue muodostaa vain noin kolmanneksen Martimojoen valuma-alueesta, eikä kunnostusta toteutettu Luomajoen liettyneessä pääuomassa. Martimojoen tilan parantamiseksi tulisi vuoteen 2015 mennessä laatia koko valuma-aluetta koskeva vesiensuojelusuunnitelma ja kartoittaa myös pääuomien kunnostustarve: Martimojoen vesiensuojelusuunnitelman laatiminen. Naamijoki, yläosa ja alaosa Pellon ja Kolarin kuntien alueella sijaitsevan, Tornionjokeen laskevan Naamijoen ylä- ja alajuoksu on jokialueita luokiteltaessa käsitelty omina vesimuodostuminaan, koska jokialueet kuuluvat eri jokityyppiin (alaosa edustaa Suuria Turvemaiden jokia (St), yläosa taas kuuluu Keskikokoisiin Turvemaiden jokiin (Kt)). Seuraavassa vesimuodostumia käsitellään kuitenkin yhdessä, koska niihin kohdistuvat paineet ja toimenpidetarpeet ovat varsin yhtenevät. Naamijoen valuma-alueella harjoitetaan intensiivistä metsätaloutta, jonka seurauksena aluetta on ojitettu ja muokattu voimaperäisesti. Maatalouden hajakuormitus vaikuttaa eritoten joen alaosan tilaan. Lisäksi jokeen kohdistuu kuormitusta muutamasta pistekuormituslähteestä: yläosalla sijaitsee Sieppijärven jätevedenpuhdistamo, alaosaan vaikuttavat Naamijoen Lohen kalankasvattamo ja Jaivuoman turvetuotantoalue. Naamijoen ravinnepitoisuudet ovat muihin vastaaviin Lapin alueen jokiin verrattuna korkeat, mutta eivät ylitä kansallisia "hyvän" ja "tyydyttävän" tilan raja-arvoja. Sen sijaan valuma-alueen muokkausten vaikutuksia ilmentävät raudan pitoisuudet ovat korkeat eritoten Naamijoen yläosalla. Ravinnekuormituksen vähentäminen ei siksi ole ensisijainen toimenpide, vaan päähuomio tulee kohdistaa valuma-alueelta tulevaan kiintoainekuormaan. Naamijoen alaosalla myös ulosteperäisten bakteerien määrä on muita vesialueita korkeampi, mahdollisesti karjatalouden vaikutusten takia. Kokonaisuutena sekä Naamijoen ala-, että yläosan vedenlaatu on arvioitu tyydyttäväksi. Ojitusten ja maanmuokkauksen seurauksena jokiuomat ovat varsinkin latvaosilla pahoin liettyneet. Liettyminen on pilannut ja tuhonnut tärkeitä lohen ja meritaimenen lisääntymisalueita. Vuonna 2000 tehdyn selvityksen mukaan liettyminen ja korkeat rautapitoisuudet haittaavat kalojen mädin ja poikasten kehittymistä myös niillä alueilla, joilla lisääntyminen on vielä mahdollista. Naamijoen pääuomalle on vuosituhannen vaihteessa laadittu kunnostussuunnitelma, joka tähtää ekologisen tilan parantamiseen ja lohikalojen lisääntymisalueiden pinta-alan lisäämiseen. Suunnitelman mukaiset kunnostustyöt toteutettiin vuosina Lapin Metsäkeskus toteutti Naamijoella kiintoainekuormituksen vähentämiseen tähtääviä valuma-aluekunnostuksia vuonna Nyt toteutetut kunnostukset kattavat kuitenkin vain osia laajasta valuma-alueesta. Siksi nyt kunnostusten ulkopuolelle jäävien valuma-alueen osien kunnostustarpeen kartoitusta ja suunnittelua tulisi jatkaa. Jokiuoman kunnostuksen vaikutukset ovat pysyviä vasta silloin, kun vesistöön kohdistuva kiintoainekuorma saadaan hallintaan. Joen maatalouskuormitteiselle alaosalle on syytä laatia myös vesiensuojelusuunnitelma. Naamijoelle ehdotetaan seuraavia lisätoimenpiteitä vuosille : Naamijoen yläosan kunnostustarpeiden arviointi Naamijoen alaosan valuma-alueen lisäkunnostustarpeiden arviointi Naamijoen alaosan vesiensuojelusuunnitelman laatiminen Palojoki, Ylitornio Ylitorniossa sijaitseva Palojoki laskee idästä Tengeliönjoen valuma-alueeseen kuuluvaan Iso- Vietosen järveen. Jokeen kohdistuu lähinnä metsätalouden hajakuormitusta. Palojoelta on käytettä- 72

73 vissä vain 1990-luvun lopussa kerättyä vedenlaatutietoa, jonka mukaan kokonaisfosforipitoisuus on Lapin mittakaavassa korkeahko, mutta ei ylitä kansallista raja-arvoa. Sen sijaan rautapitoisuus on hyvin korkea, mikä viittaa valuma-alueella toteutettujen ojitusten ja maanmuokkausten edelleen vaikuttavan joen kiintoainekuormaan. Palojoen nykyisen tilan ja kunnostustarpeen arviointi vaatii tarkempaa ekologisen tilan ja valumaalueen inventointia. Tarpeen vaatiessa alueelle täytyy laatia myös vesiensuojelusuunnitelma, jonka perusteella vaadittavat kunnostustoimet voidaan toteuttaa: Palojoen vesiensuojelusuunnitelman laatiminen Alainenjoki Ylitornion kunnassa sijaitseva Alainenjoki saa alkunsa Natura suojeluohjelmaan linnustonsa perusteella liitetyistä, rehevistä Meltos- ja Pysäjärvistä. Joki laskee Tengeliönjoen valumaalueeseen kuuluvaan Miekojärveen. Jokeen kohdistuu lähinnä maa- ja metsätalouden hajakuormitusta. Lisäksi valuma-alueella sijaitsee Ylitornion kunnan viemärilaitos. Alainenjoki on vedenlaatutiedon perusteella rehevä ja kokonaisfosforipitoisuudet ylittävät selvästi "hyvän" ja "tyydyttävän" tilan kansallisen raja-arvon. Pitoisuuden raja-arvoa ja havaittua keskipitoisuutta vertaamalla arvioitu fosforikuorman vähennystarve on noin 24 %. Tällaisen vähennyksen saavuttaminen saattaa kuitenkin olla mahdotonta vaarantamatta yläpuolisen Meltosjärven linnuston tilaa. Lintuvetenä suojellun Meltosjärven tavoitetilaksi on arvioitu "tyydyttävä", jotta rikkaalle linnustolle tärkeät rehevät olosuhteet voidaan säilyttää. Alainenjoelle täytyy laatia vesienhoitosuunnitelma, jossa kartoitetaan yksityiskohtaisesti joen tilaan vaikuttavien kuormituslähteiden merkitys ja sijoittuminen valuma-alueella. Suunnitelman pohjalta voidaan arvioida, pystytäänkö Alaisenjoen tilaa ylipäätään parantamaan Meltosjärven suojeluarvoja vaarantamatta: Alaisenjoen vesiensuojelusuunnitelman laatiminen. Pienet joet Etelä- ja Keski-Lapin jokien latvaosien pienet joet ja purot ovat monin paikoin pahoin liettyneet maan kuivatukseen tähdänneiden, eroosiota aiheuttaneiden ojitusten takia. Pääosa ojituksista on tehty metsätalouden tarpeisiin, mutta jonkin verran ojituksia on toteutettu myös turvetuotantoa ja maataloutta silmällä pitäen. Liettyminen on peittänyt ja tuhonnut varsinkin kalaston kutu- ja poikastuotantoalueina tärkeitä sora- ja kivipohjaisia alueita, ja aiheuttanut suuria muutoksia pienten virtavesien ekosysteemeihin. Pahimmillaan hiekkaa, silttiä ja orgaanista materiaalia on kertynyt joki- ja purouomiin useiden metrien paksuudelta. Lapin ympäristökeskus on toteuttanut lukujen aikana puro- ja jokivesien inventointeja ja kunnostuksia. Pääosa kunnostuksista on toteutettu Itä-Lapin alueella. Latvapurojen imuruoppauksista on saatu hyviä kokemuksia. Sedimentoituneen lietteen alta on saatu paljastettua jokipohjan alkuperäinen kivikko ja soraikko. Lohikalojen on havaittu aloittaneen menestyksellisen lisääntymisen kunnostetuilla alueilla. Pieniä virtavesiä on inventoitu Tornionjoen Suomen puoleisella alueella Ylläksen kalastusmatkailuhankkeen yhteydessä. Inventointiaineistot koskevat vain Äkäsjoen valuma-aluetta ja sivujokia. Muilta osin Tornionjoen valuma-aluetta ei ole systemaattisesti inventoitu pienten jokien ja purojen kunnostustarpeen määrittelemiseksi. Siksi kunnostusta vaativien pienten virtavesien kokonaisvolyymista on mahdotonta tehdä edes karkeata arviota. Ensisijaisena lisätoimenpiteenä tarvittaisiinkin 73

74 laajempien alueiden inventointia ja sen perusteella tapahtuvaa kunnostustarvearviointia ja vesiensuojelun suunnittelua: Pienten virtavesien inventointi, kunnostustarveanalyysin ja vesiensuojelusuunnitelman laatiminen. Järvet Tulevaisuudessa järvikunnostuksissa painopiste on hankkeissa, joilla voidaan parantaa vesistöjen ekologista tilaa. Käytännön kunnostustoimien edellytyksenä on jatkossakin ulkoisen ravinnekuormituksen pienentäminen vesistön sietokyvyn mukaiselle tasolle. Tornionjoen vesienhoitoalueella on useita pieniä, matalia humusjärviä, jotka kärsivät rehevöitymisestä. Näiden kohteiden tilaa voidaan parantaa ulkoisen kuormituksen vähentämisen lisäksi kunnostuksien avulla. Laaja-alainen järvikunnostus vaatii aina tapauskohtaista yleis- ja hankesuunnittelua. Joissakin tapauksissa voi olla tarvetta laatia vesiensuojelusuunnitelmia, joissa selvitetään mm. maatalouden ja haja-asutuksen kuormituksen vähentämismahdollisuuksia. Lisätoimia vaativia yli 5 km 2 :n kokoisia järviä Tornionjoen vesienhoitoalueella ovat Kolarissa sijaitsevat Aalisjärvi ja Pasmajärvi. Molemmat järvet ovat matalia humusjärviä. Pasmajärven kokonaistila on arvioitu tyydyttäväksi ja Aalisjärven hyvän ja tyydyttävän rajalle. Pasmajärveen tulee kuormitusta pääasiassa maataloudesta sekä haja-ja loma-asutuksesta. Järven kalaston kokonaisbiomassa on korkea ja särkikalojen osuus huomattava. Pasmajärven syvänteessä on säännöllisesti heikko happitilanne kevättalvisin. Pasmajärven osalta kunnostussuunnitelma valmistuu vuoden 2009 loppuun mennessä, minkä jälkeen hankkeelle haetaan vesioikeuden lupaa. Hankkeen tavoitteena on kohentaa Pasmajärven vesimaisemaa ja ranta-alueiden käyttökelpoisuutta sekä parantaa järven käyttöä kyläläisten ja kesämökkiläisten lähivirkistysalueena. Tavoitteeseen pyritään vesisyvyyttä ja avointa vesipintaa lisäämällä. Lisäksi kunnostus sisältää veneväylän ruoppauksen ja vesikasvuston niittoa virtausten ja veneellä kulun parantamiseksi. Järven tilan parantaminen voi edellyttää myös kalastoon kohdistuvia toimenpiteitä kuten tehopyyntiä. Aalisjärven osalta lisätoimenpiteenä esitetään järven kunnostusmahdollisuuksien selvittämistä. Useita pieniä ja matalia humusjärviä rasittaa joko hapettomuudesta ja/tai mataluudesta johtuva sisäinen kuormitus. Hyvin matalissa järvissä tuulen ja aallokon aiheuttama pohjasedimentin ravinteiden lähteminen uudelleen liikkeelle (=resuspensio) voi olla merkittävää. Tällaisia (alle 5 km 2 :n kokoisia) järviä Tornionjoen alueella ovat Pellossa sijaitsevat Lampsi- ja Ratasjärvi. Sekä Ratas- että Lampsijärvelle on tehty esiselvityksiä kunnostusvaihtoehdoista, mm. vedenpinnan nostosta. Vesisyvyyden kasvattaminen ja/tai pohjaa pöyhivään kalastoon kohdistuva tehopyynti saattavat olla käyttökelpoisia menetelmiä resuspension vähentämiseksi. Vedenkorkeuden kasvattaminen palvelee myös virkistyskäyttöä mm. veneilyä haittaavien alimpien vedenkorkeuksien kasvaessa ja umpeenkasvun hidastuessa. Molempien järvien osalta lisätoimenpiteeksi esitetään järvien kunnostusmahdollisuuksien tarkempaa selvittämistä. Lisäksi tässä vaiheessa luokittelemattomien pienempien järvien osalta tulisi tehdä kunnostustarpeessa olevien järvien kartoitus. 74

75 Kuva 17. Vesimuodostumat, joiden tila edellyttää toimia kuormituksen/rakenteellisten muutosten vaikutusten vähentämiseksi. 6.8 Arvio toimenpiteiden riittävyydestä Ravinnekuormitus Nykykäytännön mukaisten toimien vaikutusta ravinnekuormitukseen on arvioitu vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 skenaarioiden perusteella. Yhdyskuntien kuormituksien väheneminen edellyttää, että lupien uusintaprosesseissa tiukennetaan lievästi orgaanisen aineksen ja fosforin käsittelyvaatimuksia nykyisestä. Tällä hetkellä Lapissa puhdistamoiden fosforireduktio on keskimäärin 90 % kun valtakunnallinen keskiarvo on 96 %. Haja-asutuksen kuormituksen odotetaan vähenevän huomattavasti. Edellytyksenä on, että jätevesiasetuksen mukaiset tavoitteet saavutetaan vuoteen 2014 mennessä. Turvetuotannon kuormituksen arvioitu väheneminen perustuu tehostuneeseen vesiensuojeluun ja sijainninohjaukseen. Kalankasvatuksen osalta kuormituksen muutokset perustuvat suuresti tuotannon määrään. Maatalouden kuormitus pysynee nykytasolla tai hiukan vähenee, mikäli nykyisen ohjelmakauden mukaiset toimet vaikuttavat suunnitellusti. Lapissa peltopinta-ala saattaa tosin kasvaa hieman. Maataloudessa vesiensuojelutoimien vaikutus näkyy vasta pitkällä viiveellä, joten kuormitusarviot saattavat olla optimistisia. Metsätalouden kuormitus voi lisääntyä, mikäli suunnitellut kunnostusojitus- ja hakkuumäärät toteutetaan. Ravinnehuuhtoumien kannalta olennaisen hienolietteen laskeutuminen on nykymitoituksen mukaisiin altaisiin varsin vähäistä. Altaat toimivat lähinnä karkeamman eroosioaineksen pidättäji- 75

76 nä. Liukoisten ravinteiden kuormaan ne eivät vaikuta toivotulla tavalla. Lähtökohtana arviossa on, että vesiensuojelu otetaan huomioon huolellisesti kaikissa metsätalouden toimenpiteissä. Mikäli sateisuus ja virtaamat kasvavat arvioidusti ilmastonmuutoksen myötä, lisää se ravinteiden luontaista huuhtoutumista ja hajakuormitusta maa- ja metsätaloudesta. Kuitenkaan vielä vuoteen 2015 mennessä muutoksen ei vielä odoteta olevan merkityksellinen. Vesistöihin kohdistuvan ravinnekuormituksen hallintaan riittävät pääosin nykykäytännön mukaiset toimenpiteet. Lisätoimenpiteitä, eli valuma-alueelta tulevan kuormituksen vähentämistä kunnostustoimenpitein, tarvitaan vain muutaman edellisessä luvussa käsitellyn joki- ja järvialueen tilan parantamiseksi. Taulukko 17. Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden arvioitu vaikutus ravinnekuormitukseen vuoteen 2015 mennessä (VSS 2015 arviota muokattuna alueellisesti). Sektori Fosfori, vähennys % Typpi, vähennys % Yhdyskunnat Haja-asutus Turvetuotanto Kalankasvatus Maatalous Metsätalous Rakenteelliset tekijät Lisätoimia vaativien jokien ongelmien ratkaisu edellyttää useimmissa tapauksissa kiintoainekuormituksen vähentämistä valuma-aluekunnostuksin, sekä vesistöjärjestelyistä johtuvien virtausolosuhteiden muutosten lieventämistä uomaa kunnostamalla. Suurimmalla osalla lisätoimia vaativista kohteista kunnostusten toteutus edellyttää nykytilan ja kunnostustarpeen inventointia ja kunnostussuunnitelmien laatimista. Lisätoimien toteutus ensimmäisen vesienhoitojakson aikana vaatii suunnitelmallista ja nykyistä suurempaa kunnostustoimiin suunnattua rahoitusta. Virtavesien kunnostuksessa on pääosin kyse uittoperattujen uomien täydennyskunnostuksista. Vielä inventoimattomien uomien ekologisen tilan selvittäminen ja mahdollinen kunnostaminen edellyttävät selvästi lisätoimenpiteitä. Pienten, lähinnä metsätalouden liettämien pienten virtavesien tilasta tarvitaan lisää inventointitietoa kunnostustarpeen ja -suunnittelun pohjaksi. Virtavesikunnostuksissa pyritään yleensä parantamaan kalaston tilaa, mikä on sopusoinnussa vesistön ekologisen tilan parantamisen kanssa. Järvikunnostuksissa on sen sijaan usein kyse virkistyskäyttöedellytysten parantamisesta. Lisätoimenpiteitä suunniteltaessa kunnostusten on parannettava myös järven ekologista tilaa, jotta se edistäisi vesienhoidon tavoitteita. Kunnostus on aikaa ja rahaa vaativaa työtä, minkä tähden mahdollisuudet edistää vesistökunnostuksia vuoteen 2015 mennessä ovat varsin rajalliset. Säännöstellyissä ja rakennetuissa vesissä nykykäytännön mukaiset toimet ovat pääosin riittäviä, mutta säännöstelyjen kehittäminen muuttuviin hydrologisiin olosuhteisiin lähivuosikymmeninä edellyttää lisätoimenpiteitä. Tengeliönjoen vesistön säännöstelyn kehittämistä ja mahdollisia ekologisen tilan parantamistoimia on tarpeen pohtia ensimmäisellä suunnittelukaudella. 76

77 Taulukko 18. Arvio nykykäytännön mukaisten toimien riittävyydestä osa-alueittain, + = nyky- käytännön mukaiset toimenpiteet yleensä riittäviä, - = suositellaan lisätoimenpiteitä. Osa-alue Kuormittava tai muuttava tekijä Erikseen tarkasteltavat vedet Pääuoma Liakanjoki Mar timojoki Naamijoki Palojoki Alai nenjoki Tornionjoki Muut valumaalueeltaan > 200 km 2 joet Ryhmittäin tarkasteltavat vedet Uittoperatut virtavedet Pienet metsätalouden muuttamat virtavedet Yli 5 km 2 järvet Alle 5 km 2 rehevöityneet matalat järvet Yhdyskunnat /- Haja-asutus /- Teollisuus Turvetuotanto Kalankasvatus Maatalous / /- Metsätalous /- Sisäinen kuormitus + +/- Rakenteelliset ja hydrologiset muutokset /- Haitalliset aineet Osa-alue Kuormittava tai muuttava tekijä Erikseen tarkasteltavat vedet Pääuommajärvi Pas- Aalisjärvi Muut valumaalueeltaan > 200 km 2 joet Muonionjoki Muut yli 5 km 2 järvet Ryhmittäin tarkasteltavat vedet Uittoperatut virtavedet Pienet metsätalouden muuttamat virtavedet Alle 5 km 2 rehevöityneet matalat järvet Yhdyskunnat /- Haja-asutus /- Teollisuus Turvetuotanto Kalankasvatus Maatalous + +/- +/ /- Metsätalous /- Sisäinen kuormitus +/ /- Rakenteelliset ja hydrologiset muutokset + +/- +/ /- Haitalliset aineet

78 Osa-alue Kuormittava tai muuttava tekijä Eriseen tarkasteltavat vedet Pääuoma Muut valumaalueeltaan > 200 km 2 joet Könkämäeno Ryhmittäin tarkasteltavat vedet Muut yli 5 km 2 järvet Uittoperatut virtavedet Pienet metsätalouden muuttamat virtavedet Alle 5 km 2 rehevöityneet matalat järvet Yhdyskunnat /- Haja-asutus /- Teollisuus Turvetuotanto Kalankasvatus Maatalous /- Metsätalous /- Sisäinen kuormitus + +/- Rakenteelliset ja hydrologiset muutokset /- Haitalliset aineet Tarpeet pidentää määräaikoja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi Ympäristötavoitteiden tavoiteaikataulua voidaan joissakin tapauksissa pidentää 6 tai 12 vuodella. Tavoiteaikataulujen pidentämisen perusteena ei ole esitetty rahoituksen puutetta. Tornionjoen vesienhoitoalueella tavoiteaikataulua on joissakin tapauksissa pidennetty seuraavilla perusteilla: Laajamittainen vesistöjen rakentamisen tai kunnostamisen edellyttämä perusteellinen hanketason suunnittelu lupaprosessi sekä hankkeiden rahoittaminen vie vuosia, joten se ei ehdi parantamaan vesien ekologista tilaa riittävästi vuoteen 2015 mennessä. Vaikka valuma-alueelta tuleva ulkoinen kuormitus olisi nykyään jo tavoitetasolle, monen järven sisäinen kuormitus pysyy korkeana vielä vuosia. Vaikka toimenpiteet ehdittäisiinkin tehdä tavoiteaikataulussa, niiden vaikutus näkyy erityisesti suurissa vesistöissä vasta pitkän ajan kuluttua. Ekosysteemitason muutokset voivat olla hitaita. Tornionjoen vesistöalueella hyvän tilan saavuttamisajankohta on asetettu vuoteen 2021 seuraavilla vesimuodostumilla: Martimojoki, Palojoki, Alainenjoki. Syynä on kunnostussuunnittelun ja lupaprosessien vaatima aika. Säännöstelyn kehittämishanke Tengeliönjoen vesistössä edellyttää jatkoaikaa vuoteen 2021 saakka. Järvet, joiden tavoitetila arvioidaan saavutettavan vuonna 2021, ovat: Ratasjärvi, Aalisjärvi ja Lampsijärvi. Syynä on aiempi liiallinen kuormitus, josta toipuminen vie aikansa. Järviin kohdistuva nykyinen ulkoinen kuormitus on vähäistä, mutta osasyynä järvien heikentyneeseen tilaan on aiemmin voimakkaammasta hajakuormituksesta sekä mahdollisesti myös ylitiheistä kalakannoista johtuva sisäinen kuormitus. Rannikkoalueen tyydyttävässä tilassa olevien sisempien vesimuodostumien (Tornio sisä, Röyttä sisä) tilatavoite arvioidaan saavutettavan Rannikkovesiin vaikuttavat kaikki valuma-alueella tapahtuvat muutokset, mutta prosessit ovat hitaita. Myös rannikkovesien tila-arvion luotettavaan määrittelyyn tarvittava selvitys- ja tutkimus vaativat aikaa. 78

79 6.12 Toimenpiteiden toteutuksen seuranta Vesienhoidon suunnittelu on jatkuvasti kehittyvä prosessi, jonka edetessä toimintatavat tulokset kehittyvät. Jokaisessa hankkeessa tulisi olla suunniteltujen toimien määrällisten ja laadullisten tavoitteiden toteutumisen seuranta. Toimenpideohjelman toteutumisen seurannan indikaattorit: Maatalouden vesiensuojeluun liittyvien tukisopimusten määrä ja laatu. Metsäkeskuksen ja Metsähallituksen kautta toteutettujen metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteiden määrä toimenpiteittäin. Metsätalouden vesiensuojeluun liittyvien luonnonhoitohankkeiden määrä ja toteutunut rahoitus. Turvetuotannon vesiensuojelutoimenpiteiden määrä toimenpiteittäin. Vesihuoltoon liittyvien toimenpiteiden toteutuminen. Valtion rahoittamien vesistökunnostushankkeiden määrä (myös TE- keskuksen kalataloudelliset kunnostukset). Haettujen kunnostus- ja tutkimushankkeiden määrä ja rahoitus. Vesiensuojelusuunnitelmien määrä ja toteutunut rahoitus. Säännöstelyn kehittämisselvitysten määrä ja toteutunut rahoitus. Vesistöjen fysikaalis-kemiallisen laadun ja ekologisen tilan muutostrendit seurantatulosten perusteella. 7 YHTEENVETO TARVITTAVISTA TOIMENPITEISTÄ 7.1 Tavoitteet Vesienhoidon tavoitteena on vesien hyvän tilan saavuttaminen ja hyvän tilan ylläpitäminen. Pääosa Tornionjoen vesienhoitoalueen järvistä ja joista on vähintään hyvässä tilassa, mutta niidenkin tilan ylläpitäminen edellyttää aktiivista vesienhoidon jatkamista. Yksilöidysti tarkasteltavista järvistä 2 kpl ja jokialueista kpl ei täytä tällä hetkellä hyvän tilan tavoitetta. Rannikkovesistä 2 vesimuodostumaa ei täytä hyvän tilan tavoitetta. Pienempiä vesiä on ohjelmassa tarkasteltu ryhminä ja selkeästi tilan parantamistarvetta on osassa uittoperattuja virtavesiä, pienten metsätalouden muuttamissa virtavesissä sekä pienissä rehevöityneissä järvissä. Kuormituksen nykytaso ei suurimmassa osissa vesistöjä ole syynä vesistöjen hyvää huonompaan tilaan. Syitä ovat ennen kaikkea vesiympäristöjen fyysinen muokkaaminen ja aiempi liiallinen kiintoaine- ja ravinnekuormitus. Kuormituksen nykytasoakin on syytä vähentää intensiivisimmillä maaja metsätalouden sekä muun ihmistoiminnan kuormittamilla alueilla. Myös kaikissa vesistöjen kunnostuskohteissa tulee kiinnittää huomiota valuma-alueen tilaan kuormituksen kannalta. Vedenhankinta, suojelualueet ja EU-uimarannat eivät aiheuta erityisiä tavoitteita vesien hoitoon Tornionjoen vesienhoitoalueella. Voimakkaasti muutettuja ja keinotekoisia vesimuodostumia ja niiden vesistörakenteisiin ja hydrologiaan kohdistuvat tilatavoitteet määritellään erikseen.. Säännösteltyjen vesistöjen tilaa voidaan parantaa jossain määrin säännöstelykäytäntöjä kehittämällä. Siksi Tengeliönjoen alaosan tilaa ja sen parannusmahdollisuuksia selvitetään alkavalla vesienhoitokaudella toteutettavassa säännöstelyn kehittämishankkeessa. 79

80 7.2 Tarvittavat toimenpiteet ja arvio niiden kustannuksista Tornionjoen vesienhoitoalueella toimenpiteet vesien tilan parantamiseksi painottuvat vesistöjen kunnostuksiin. Nykyinen ulkoinen kuormitus on osaltaan syynä hyvää huonompaan tilaan vain muutamassa yksilöllisesti tarkastellussa vesimuodostumassa. Luvanvaraisten toimintojen kuten teollisuuden ja muun liiketoiminnan ja yhdyskuntien pistekuormituksen osalta toimenpiteet huomioidaan kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti pääsääntöisesti lupakäytännöissä Haja-asutuksesta aiheutuvan ravinnekuormituksen vähentämisessä ensisijainen toimenpide on viemäröinnin ja jätevesien käsittelyn keskittäminen vesihuollon ja ympäristön kannalta järkevästi. Käytännössä uusia viemäriverkostoja tulisi rakentaa alueille, joissa keskitetyn jätevedenpuhdistuksen järjestäminen on vesiensuojelullisesti kustannustehokasta. Neuvonta sekä taloudellinen tuki on katsottu lisätoimenpiteinä myös tärkeiksi haja-asutuksen jätevesiasetuksen toimeenpanossa. Maa- ja metsätalouden osalta nykykäytännön mukaiset toimenpiteet on katsottu vesienhoitoaluetasolla pääosin riittäväksi, mutta nykykäytännön mukaisten toimien tehostaminen ja vesiensuojelun suunnittelun ja toimien toteutuksen laadun parantaminen on katsottu aiheelliseksi alueilla, mihin pääosa maa- ja metsätaloudesta keskittyy. Hydro-morfologisten tekijöiden osalta suunnitellut toimenpiteet ovat kalojen nousun mahdollistavien rakenteiden ja vähävetisten uomien vesitysmahdollisuuksien selvittämisessä. Järvien osalta toimenpiteitä ovat säännöstelykäytäntöjen kehittämishankkeet. Uittoa varten aikoinaan perattujen jokien sekä lähinnä metsätalouden turmelemien pienten virtavesien kunnostaminen edellyttää lisäpanostusta. Osalla kohteita konkreettisia toimenpiteitä esitetään määriteltäväksi vasta tarkempien selvitysten ja suunnitelmien perusteella. Rehevöityneiden järvien kunnostuksissa keskeiset toimenpiteet ovat vedenpinnan nosto, ravintoketjukunnostus, vesikasvillisuuden vähentäminen sekä hapettaminen. Toimenpiteiden kustannukset Toimenpiteiden kustannukset on esitetty investointeina vuosille ja vuosittaisina käyttökustannuksina (taulukko 21), sekä vuotuisista kustannuksista (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) jaoteltuna nykykäytännön mukaisiin toimenpiteisiin ja lisätoimenpiteisiin (taulukko 22). EU-raportointia varten samat toimenpiteet ja kustannukset on jaoteltava perus- ja täydentäviin toimenpiteisiin (taulukko 23). Kustannusten arviointiin liittyy paljon epävarmuutta ja monen sektorin osalta nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden kustannusten arvioinnissa on jouduttu tyytymään erittäin karkeisiin arvioihin. Kustannukset on arvioitu toimenpiteiden määrien ja Suomen ympäristökeskuksessa tehtyjen toimenpiteiden kustannusarvioiden perusteella sekä alueellisten kustannustietojen perusteella. Toimenpiteiden kustannuksia on Suomen ympäristökeskuksessa arvioitu toimialojen asiantuntijoiden avustuksella ja toimenpiteistä saatavilla olevan parhaan mahdollisen tiedon perusteella. Sektorikohtaiset kustannusten laskentaperusteet on esitetty vesienhoidon verkkosivuilla > Ympäristönsuojelu > Vesiensuojelu > Vesienhoidon suunnittelu ja yhteistyö > Vesienhoitosuunnitelma ja toimenpideohjelma > Vesienhoidon suunnittelun materiaalia. Haja-asutuksen kustannukset kohdistuvat pääasiassa kiinteistöjen omistajille mutta jätevesineuvonta- ja tukikulut kohdistuvat julkiselle sektorille. Yhdyskuntien jätevesien puhdistuskustannukset 80

81 kohdistuvat viime kädessä viemäriverkostoon liittyneille, mutta julkinen sektori tukee puhdistamojen ja viemäriverkostojen rakentamista ja saneerausta. Toiminnanharjoittajat vastaavat teollisen toiminnan mukaan lukien turvetuotannon vesiensuojelun kustannuksista. Maatalouden ympäristötuki maksetaan kokonaan julkisista varoista. Vuonna 2009 voimaan astuva uusi kestävän metsätalouden rahoituslaki (Kemera) mahdollistaa valtion maksamien täysimääräisten avustusten suuntaamisen vesiensuojelun suunnitteluun ja vesiensuojelumenetelmien toteuttamiseen. Vesistöjen säännöstelyn ja rakentamisen aiheuttamien haittojen kompensaatioista vastaa toiminnan harjoittaja. Vesistökunnostukset rahoitetaan pääsääntöisesti julkisen sektorin varoista. Taulukko 21. Arvio vesienhoidon investoinneista ja käyttökustannuksista Tornionjoen vesienhoitoalueella. Sektori Nykykäytäntö Lisätoimenpiteet Investoinnit suunnittelukaudella Käyttökustannukset /v Investoinnit suunnittelukaudella Käyttökustannukset /v Yhdyskunnat Haja- ja loma-asutus Teollisuuslaitokset Turvetuotanto Kalankasvatus 100 Maatalous, julkiset kustannukset Metsätalous Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Yhteensä Taulukko 22. Arvio pintavesien vesiensuojelutoimenpiteiden vuotuisista kustannuksista (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) jaoteltuna nykykäytännön mukaisiin toimenpiteisiin ja lisätoimenpiteisiin. Sektori Nykykäytäntö /v Lisätoimenpiteet /v Yhteensä /v Yhdyskunnat Haja- ja loma-asutus Teollisuuslaitokset Turvetuotanto Kalankasvatus Maatalous, julkiset kustannukset Metsätalous Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Yhteensä Taulukko 23. Arvio pintavesien vesiensuojelutoimenpiteiden vuotuisista kustannuksista (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) jaoteltuna perus- ja täydentäviin toimenpiteisiin. Sektori Nykykäytäntö /v Lisätoimenpiteet /v Yhteensä /v Yhdyskunnat Haja- ja loma-asutus Teollisuuslaitokset Turvetuotanto Kalankasvatus Maatalous, julkiset kustannukset Metsätalous Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Yhteensä

82 7.3 Toimenpiteiden vaikutukset Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoidon toimenpiteillä pyritään ylläpitämään ja parantamaan järvien, jokien ja rannikon ekologista tilaa. Toimenpiteiden vaikutuksia vesien eri käyttötarkoituksiin on arvioitu seuraavasti: Vedenhankinta: Pintavesiä ei alueella käytetä yhdyskuntien vedenhankintaan. Vedenhankintaan käytettävien pohjavesialueiden veden laatu ja määrä pysyvät hyvässä tilassa. Selvä vaikutus positiiviseen suuntaan. Tulvasuojelu: Esitettyjen vesienhoidon toimenpiteiden vaikutukset tulvasuojeluun ovat vähäiset. Säännöstelyjen kehittäminen sekä järvien alivesipinnan nostot saattavat äärevöittää vesioloja alapuolisissa vesissä, mutta vaikutukset arvioidaan vähäisiksi. Tarkasteltujen tulvasuojelutoimenpiteiden vaikutukset vesienhoidon tavoitteisiin nähden voivat joissain tapauksissa olla ristiriidassa keskenään mutta kokonaisuudessa vaikutukset ovat todennäköisesti vähäiset. Virkistyskäyttö: Vesienhoidon toimenpiteet ylläpitävät ja parantavat kaikkea veden hyvästä tilasta riippuvaa virkistyskäyttöä. Myös rantakiinteistöjen arvo säilyy tai paranee. Vesistöihin perustuva kalastusmatkailu ja muu virkistysmatkailu voi lisääntyä ja hyödyttää alueen matkailuyrityksiä ja elinkeinoelämää laajemminkin. Luonnon monimuotoisuus: Erityisesti uomien ja rantavyöhykkeen kunnostustoimilla on luonnon monimuotoisuutta lisäävä vaikutus. Uhanalaisten lajien olosuhteet saattavat kohentua. Vesivoiman tuotanto: Vesienhoitoa edistävät säännöstelymuutokset voivat aiheuttaa sekä järvillä että jokilaitoksilla jossakin määrin rajoituksia vesivoiman tuotannolle. Kalastus: Vesien tilan ylläpitäminen säilyttää ja parantuminen muuttaa kalaston koostumusta edullisempaan suuntaan lisäämällä arvokkaampien kalojen määrää. Kalastusvälineiden likaantuminen vähenee. Muutokset hyödyttävät etenkin virkistyskalastusta. Myös kalastusmatkailu hyötyy ja voi lisääntyä. Taulukko 24. Vesienhoitoalueelle esitettyjen toimenpideyhdistelmien vaikutukset vesien eri käyttötarkoituksiin (+++/++/+/0 /-/--/--- ). Vesienhoitoaluhankinta Veden- Tulvasuojelu ja Virkistys- Luonnon Vesivoiman Kalastus maan kuivatus käyttö monimuotoisuus tuotanto Pintavedet Pohjavedet Vesienhoidon toimenpiteillä on vesienkäyttömuotojen lisäksi laajempiakin vaikutuksia. Tornionjoen vesienhoitoalueen yhteiskunnalliset vaikutukset on arvioitu seuraaviksi: Työ ja toimeentulo: Vesienhoidon toimenpiteet lisäävät alueen työllisyyttä jossain määrin. Erityisesti haja-asutuksen jätevesienkäsittely ja vesistöjen kunnostaminen työllistää alan toimijoita. Minkään sektorin osalta ei vesienhoidon toimenpiteiden seurauksena ole odotettavissa negatiivisia työllisyysvaikutuksia. Terveys: Vaikutukset alueen asukkaiden terveyteen ovat vähäiset mutta myönteiset. Asuinympäristö ja viihtyvyys: Vesien tilan ylläpito ja paraneminen lisäävät asuinympäristön viihtyisyyttä. Viihtyvyyttä lisää tieto puhtaasta vedestä ja virkistyskäytön ja kalastusmahdollisuuksien säilymisestä tai paranemisesta. Maisema: Vaikutukset ovat melko vähäisiä mutta myönteisiä. Yhdyskuntarakenne: Vesienhoidon toimenpiteillä voi olla sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen, esimerkiksi pohjavesialueelle rakentaminen tai sen estyminen voi vaikuttaa paikallisesti. Vaikutukset saamelaisten asemaan ja oikeuksiin: Vesienhoidon tavoitteilla ja toimenpiteillä on vaikutusta saamelaisille tärkeiden elinkeinojen harjoittamiseen ja tähän liittyvään kulttuuriin. Vesienhoidon tavoitteet tukevat saamelaisten oikeutta ja mahdollisuuksia harjoittaa 82

83 puhtaaseen luontoon pohjautuvia elinkeinoja ja kulttuuria kotiseutualueellaan. Vesien hyvä ekologinen tila on keskeinen perusta vesiin liittyvien saamelaisille tärkeiden elinkeinojen kannalta. Valtioiden rajat ylittävät vaikutukset: Yhteistyö vesienhoitoon liittyvissä asioissa lisääntyy Ruotsin Norrbottenin alueen kanssa. Yhtenäinen EU-lainsäädäntö edistää arviointimenetelmien, ympäristötavoitteiden ja toimenpiteiden yhdenmukaistamista yhteisillä vesistöalueilla. Vaikutukset ovat myönteisiä. Taulukko 25. Vesienhoitoalueelle esitettyjen toimenpideyhdistelmien ympäristövaikutukset. (+++/++/+/0 /- /-- /--- ). Kansalaisten kuulemisen lisäksi pyydettiin kirjalliset lausunnot vesienhoitoalueen alueellisten ympäristökeskusten toimialueen keskeisiltä viranomaisilta ja muilta vesienhoitoon liittyviltä organisaa- Vesienhoitoalue Työ ja Terveys Yhdyskuntarakenne Asuinympäristö Maisema toimeentulo ja viihtyvyys Pintavedet Pohjavedet 0 + +/ SELOSTUS VUOROVAIKUTUKSESTA Vesien hyvän tilan saavuttaminen edellyttää yhteistyötä kaikilla hallinnon tasoilla, sidosryhmien ja yksittäisten kansalaisten kanssa. Jäsenvaltioita kehotetaan kannustamaan kaikkia osapuolia osallistumaan vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanoon, erityisesti hoitosuunnitelmien laatimiseen. Vesienhoitosuunnitelmien laadintaan kuuluu kolme kuulemiskierrosta 1) hoitosuunnitelman laatimisaikataulu ja sitä koskevan työohjelma, 2) katsaus vesienhoitoa koskevista keskeisistä kysymyksistä ja 3) hoitosuunnitelmaehdotus. Vesienhoitosuunnitelmien valmistelusta, osallistumisesta ja tiedottamisesta on kansallisella tasolla säädetty laissa vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004). Alueellisen ympäristökeskuksen on järjestettävä vesienhoitosuunnitelman valmistelun aikana riittävä yhteistyö ja vuorovaikutus toimialueensa eri viranomaisten ja muiden tahojen kanssa ja tätä varten tulee olla vähintään yksi yhteistyöryhmä. 8.1 Kuulemiskierrokset Vesienhoitosuunnitelman laadinnasta on toimeenpantu vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisesti kolme kuulemiskierrosta. Kuulemiset koskivat Tornionjoen Suomen puoleista vesienhoitoaluetta. Ensimmäisessä kuulemisessa ( ) kuultiin vesienhoidon suunnittelun työohjelmasta, siinä esitetystä aikataulusta sekä osallistumisesta. Toisella kuulemiskierroksella ( ), palautetta pyydettiin ns. vesienhoidon keskeisiä kysymyksiä käsitelleestä yhteenvedosta. Kolmas kuuleminen ( ) koski itse vesienhoitosuunnitelmaehdotusta ja se oli viimeinen virallinen kuuleminen, joka koskee vuoteen 2015 ulottuvaa vesienhoidon suunnittelukautta. Kuulemiskierroksista tiedotettiin suunnittelualueen lehdistössä, kuntien ilmoitustauluilla ja ympäristöhallinnon Internet-sivuilla. Kuulemisasiakirjat olivat nähtävillä kunnissa, useimpien kuntien pääkirjastoissa ja Lapin ympäristökeskuksen Internet-sivuilla > alueelliset > ympäristökeskukset > (ympäristökeskus) > ympäristönsuojelu > vesiensuojelu > vesienhoidon suunnittelu ja yhteistyö > kuuleminen vesienhoidosta.fi. 83

84 tioilta, kuten alueellisten yhteistyöryhmien edustajilta. Mielipiteet ja kannanotot tuli esittää kirjallisesti tai sähköpostitse alueellisen ympäristökeskuksen kirjaamoon, ja ne sai muotoilla vapaasti. Lapin ympäristökeskuksen alueella on pyydetty ja saatu palautetta suunnittelumateriaalista seuraavasti: Kuulemiskierros Kansalaispalaute / lkm Pyydetyt lausunnot / lkm Saadut lausuntopalautteet / lkm Työohjelma ja aikataulu Vesienhoidon keskeiset kysymykset Vesienhoitosuunnitelmaehdotus Vesienhoidon yhteistyöryhmä Keskeinen tekijä vesienhoidonyhteistyössä on laajapohjainen yhteistyöryhmä. Lapin ympäristökeskuksen alueella toimivan yhteistyöryhmän ensimmäinen kokous pidettiin Yhteistyöryhmässä on yhteensä 58 jäsentä ja varajäsentä, jotka edustavat 31 tahoa (liite 6). Yhteistyöryhmän kokoukset ja käsitellyt aiheet on esitetty taulukossa 26. Taulukko 26. Vesienhoidon yhteistyöryhmän kokoukset. Kokouspäivämäärä Paikkakunta Osallistjamäärä I Rovaniemi 37 II Rovaniemi 30 III Rovaniemi 26 IV Rovaniemi 23 V Rovaniemi 21 VI Rovaniemi 22 Koukouksessa käsiteltyjä aiheita - Yhteistyöryhmän kokoonpano ja tehtävät - Direktiivin sisältö toimeenpanon etenemisaikataulu - Artikla 5 raportointi - vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu - viestintä- ja osallistumissuunnitelma - seurantaohjelmat - suojelualuerekisteri - alatyöryhmät - ympäristöministeriön edustajan esitelmä vesienhoidosta - vesienhoitoalueen seurantaohjelma - vesienhoidon keskeiset kysymykset - toimenpideohjelman valmistelu - seurantaohjelmat - ekologinen luokittelu - viestintäsuunnitelma - toimenpideohjelmien laatiminen - vesistöjen riskinarviointi - keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vedet - pinta- ja pohjavesien luokittelu - toimenpideohjelmaluonnoksen käsittely - keskeiset kysymykset- palaute VII Rovaniemi 27 - toimenpideohjelmaluonnosten käsittely VIII Rovaniemi 24 - vesienhoitosuunnitelmaluonnokset IX Rovaniemi 24 - päivitetyt vesienhoitosuunnitelmaehdotukset X Rovaniemi 16 - lopulliset vesienhoitosuunnitelmaehdotukset Alatyöryhmät Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien nimeämistä, tavoitteen asettelua ja toimenpidesuunnittelua valmisteltiin erillisessä työryhmässä. Ryhmässä oli edustettuna 18 jäsentä ja 13 tahoa. Työryhmä kokoontui viisi kertaa ( , , , ja ). 84

85 Yleisötilaisuudet Vesienhoitoalueella järjestettiin yksi yleisötilaisuus Torniossa. Osallistujamäärä oli yhteensä 20 henkilöä. Tilaisuuksissa esiteltiin mm. uutta vesienhoitojärjestelmää, pinta- ja pohjavesien tilaa ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Pääpaino oli paikallisissa kysymyksissä ajankohtaisissa ja suunnitelluissa hankkeissa. Erityisesti esille nousivat vesihuolto ja haja-asutuksen jätevesien käsittely asiat, vesistökunnostukset ja tulvasuojelu sekä vesistöjen säännöstelyasiat. Tilaisuudessa saatu palaute pyrittiin ottamaan huomioon toimenpideohjelman valmistelussa. Saatu palaute on esitetty liitteessä 7. Yhteisiä tilaisuuksia ruotsalaisten kanssa järjestettiin neljä, Pajalassa, Kattilakoskella (Övertorneå), Pellossa ja Matarengissa (Övertorneå). Osallistujamäärä oli yhteensä noin 130 henkilöä. Tilaisuuksissa on esitelty ja keskusteltu molempien maiden vesienhoidosta ja yhteisiin vesiin liittyvistä kysymyksistä. 85

86 VIITTEET Beldring, S. & al. 2006: Hydrological climate change maps of the Nordic region. European Conference on Impacts of Climate Change on Renewable Energy Sources, Reykjavik, Iceland, June 5-9, Carter, T.R. (toim.) 2007: Suomen kyky sopeutua ilmastonmuutokseen: FINADAPT. Suomen ympäristö 1/ s. FCG Planeko Oy 2008: Vesihuoltoverkostojen nykytila ja saneeraustarve. Maa- ja metsätalousministeriö. Flyktman M Energia- ja ympärsitöturpeen kysyntä ja tarjonta vuoteen 2020 mennesä. Tutkimusselostus PRO2/2085/05. VTT ss + liitt. 12 s. Huhtala, J. 2007: Lapin valuma-alue- ja virtavesikunnostusohjelma Lapin ympäristökeskus, Metsäkeskus Lappi, Metsähallitus, TE-keskus. Moniste 31s. Kansallinen metsäohjelma Valtioneuvoston periaatepäätös Kauppila P Phytoplankton quantity as an indicator of eutrophication in Finnish coastal waters. Monographs of the Boreal Environment Research No. 31.ISBN Vammalan Kirjapaino Oy. Vammala s. Keskimölö, A. ja Pirkonen, J (toim): Lapin metsäohjelma Lapin metsäkeskus. 54 s. Keto, A., Marttunen, M ja Verta, O-M 2005: Lapin läänin säännöstellyt järvet- esiselvitys vesistösäännöstelyjen vaikutuksista ja kehittämistarpeista. Suomen ympäristökeskus. 75 s. Kevomu-alatyöryhmä 2008: Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vedet Lapissa Alatyöryhmän raportti. Luonnos Kronholm, M., Albertsson, J. & Laine, A. (toim.) 2005: Perämeri Life. Perämeren toimintasuunni-telma. Länsstyrelsen i Norrbottens län, rapportserie 1/2005. Lapin liitto 2006: Lappi Pohjoisen luova menestyjä. Lapin maakuntaohjelma Moniste 67 s + ympäristöselostus. Lapin lintuvesityöryhmän mietintö 2005: Lapin lintuvedet suojelun, hoidon ja käytön järjestämi-nen. Alueelliset ympäristöjulkaisut 393. Lapin ympäristökeskus. 135 s. Leskelä, T. (toim.) 2005: Lapin Natura verkoston hoidon ja käytön yleissuunnitelma. Alueel-liset ympäristöjulkaisut 402. Lapin ympäristökeskus. 79 s. Luokkanen, E., Olofsson, P., Hokka, V. and Sundström B. (eds.) 2008: TRIWA II - Management of an International River Basin District Torne River. The Finnish Environment 10/2008. Lapland Regional Environment Centre, County Administrative Board of Norrbotten. pp Puro-Tahvanainen, A., Viitala, L., Lundvall, D. ja Lundstedt, L. 2001: Tornionjoki vesistön tila ja kuormitus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 95. Lapin ympäristökeskus ja Norrbottenin lääninhallitus. RKTL : MMM/KRO:n toimeksiannosta laadittu ohje merkittävän vaelluskalajoen tunnistamiseen VPD:n toimenpideohjelmien laatijoille ympäristöhallintoon. Sivonen, S. 2002: Tornion-Muonionjoen monikäytön kehittäminen Yleissuunnitelma. - Alueelli-set ympäristöjulkaisut 274 Tammelin, B., Forsius, J., Jylhä, K., Järvinen, P., Koskela, J., Tuomenvirta, H.,Turunen, M.A., Vehviläinen, B. & Venäläinen, A. 2002: Ilmastonmuutoksen vaikutuksia energiantuotantoon ja lämmitysenergian tarpeeseen. Helsinki: Ilmatieteen laitos, Raportteja 2/ s. Turunen, A. ja Äystö, V. 2000: Selvitys vesistöjen kunnostustarpeista. Suomen ympäristökeskuksen moniste. 47.s. Vehviläinen, B & Veijalainen, N. 2006: Climate change effects on dam safety in Finland. European Conference on Impacts of Climate Change on Renewable Energy Sources, Reykjavik, Iceland, June 5-9, Vikman, H. ja Santala E. 2001: Vesihuollon alueellinen yleissuunnittelu Ympäristöopas 88. VSS 2015: Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen Valtioneuvoston periaatepäätös. Suomen ympäristö 10/2007. Ympäristöministeriö. 90 s. 86

87 LIITTEET Liite 1. Perustietoja vesimuodostumista Liite 2. Vesimuodostumien ekologinen tila ja tilatavoitteet Liite 3. Tornionjoen vesienhoitoalueella tehdyt järvikunnostukset Liite 4. Voimassa olevat merkittävimpien pistekuormittajien lupatiedot Liite 5. Rannikon mallitarkastelu Liite 6. Yhteistyöryhmän kokoonpano Liite 7. Alueellinen yleisötilaisuus 87

88 LIITTEET Liite 1. Perustietoja vesimuodostumista Liite 1.1 Torniojoen vesienhoitoalueen luokiteltujen virtavesien perustietoja. Tyypit: ESt= Erittäin suuret turvemaiden joet, St= Suuret turvemaiden joet, Kt= Keskisuuret turvemaiden joet, Pt= Pienet turvemaiden joet, Sk= Suuret turvemaiden joet, Kk= Keskisuuret kangasmaiden joet, Sk-Po= Pohjois-Lapin suuret kangasmaiden joet, Kt-Po= Pohjois-Lapin keskisuuret turvemaiden joet ja Kk-Po= Pohjois-Lapin keskisuuret kangasmaiden joet. Tyyppi Kunta Joen pituus (km) Valuma-alueen pinta-ala (km 2 ) Turvemaan osuus (%) Nimi Tornionjoki ESt Tornio 193, Liakanjoki Kt Tornio 28, Martimojoki Kt Ylitornio, Tornio 37, Muonionjoki Sk Muonio 251, Äkäsjoki Kk Kolari, Muonio 42, Ylläsjoki Kt Kolari 42, Isojoki-Siosjoki Kt Enontekiö 28, Jerisjoki Kk Muonio 17, Keräsjoki Kt Muonio 27, Kangosjoki Kk Muonio 4, Särkijoki Kt Muonio 18, Utkujoki Kt Muonio 5, Palojoki Enontekiö Kt-Po Enontekiö 54, Tarvantojoki Kt-Po Enontekiö 43, Jietajoki Kt-Po Enontekiö 26, Särkijoki Palojoki Pt Enontekiö 6, Könkämäeno alaosa Sk-Po Enontekiö 16, Könkämäeno keskiosa Sk-Po Enontekiö 26, Könkämäeno yläosa Sk-Po Enontekiö 47, Lätäseno Sk-Po Enontekiö 84, Poroeno Kk-Po Enontekiö 57, Rommaeno Kk-Po Enontekiö 30, Naamijoki ala St Pello 26, Naamijoki ylä Kt Kolari 22, Pasmajoki Kt Kolari 26, Tengeliönjoki St Ylitornio 22, Tengeliönjoki alaosa St Ylitornio 13, Konttajoki Kt Pello 11, Kuijasjoki Kt Ylitornio 22, Palojoki Ylitornio Kt Ylitornio 16, Kavantojoki Kt Pello 10, Aalisjoki Kt Pello 27, Alainenjoki Kt Ylitornio 12, Valttijoki Kk-Po Enontekiö 15, Kuerjoki Kk Kolari, Muonio 10, Naalastojoki Kt Kolari 20, Kelhujoki Pt Kolari 11,

89 Liite 1.2. Tornionjoen vesienhoitoalueen virtavesien keskeiset vedenlaatumuuttujat. Tyyppien lyhenteet kuten liitteessä 1.1. Nimi Tyyppi Kunta Kokonaisfosfori (μg/l) Kokonaistyppi (μg/l) Minimi ph Tornionjoki ESt Tornio ,2 Liakanjoki Kt Tornio ,6 Martimojoki Kt Ylitornio, Tornio ,7 Muonionjoki Sk Muonio ,3 Äkäsjoki Kk Kolari, Muonio ,2 Ylläsjoki Kt Kolari ,9 Isojoki-Siosjoki Kt Enontekiö ,9 Jerisjoki Kk Muonio ,5 Keräsjoki Kt Muonio ,4 Kangosjoki Kk Muonio ,3 Särkijoki Kt Muonio ,4 Utkujoki Kt Muonio ,8 Palojoki Enontekiö Kt-Po Enontekiö Tarvantojoki Kt-Po Enontekiö Jietajoki Kt-Po Enontekiö Särkijoki Palojoki Pt Enontekiö Könkämäeno alaosa Sk-Po Enontekiö ,8 Könkämäeno keskiosa Sk-Po Enontekiö ,8 Könkämäeno yläosa Sk-Po Enontekiö ,5 Lätäseno Sk-Po Enontekiö ,3 Poroeno Kk-Po Enontekiö Rommaeno Kk-Po Enontekiö ,7 Naamijoki ala St Pello ,3 Naamijoki ylä Kt Kolari ,9 Pasmajoki Kt Kolari ,0 Tengeliönjoki St Ylitornio ,6 Tengeliönjoki alaosa St Ylitornio ,2 Konttajoki Kt Pello ,4 Kuijasjoki Kt Ylitornio ,0 Palojoki Ylitornio Kt Ylitornio ,1 Kavantojoki Kt Pello ,6 Aalisjoki Kt Pello ,4 Alainenjoki Kt Ylitornio ,9 Valttijoki Kk-Po Enontekiö ,9 Kuerjoki Kk Kolari, Muonio ,6 Naalastojoki Kt Kolari ,8 Kelhujoki Pt Kolari ,3 89

90 Liite 1.3. Tornionjoen vesienhoitoalueen yli 5 km 2 :n suuruiset järvet, järven numero, kunta, tyyppi, pinta-ala (ha) ja syvyystiedot (m). Järvityypit: Kh = Keskikokoiset humusjärvet, Mh = Matalat humusjärvet, MVh = Matalat vähähumuksiset järvet, PoLa = Pohjois-Lapin järvet, Sh = Suuret humusjärvet, Vh = Vh = Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet. Nimi Järven nro Kunta Tyyppi Pinta-ala Keskisyvyys Maksimisyvyys [ha] (m) (m) Äkäsjärvi Muonio MVh ,95 12,0 Liepimäjärvi Muonio Mh 520 1,19 2,2 Jerisjärvi Muonio Vh ,44 11,7 Vuontisjärvi Muonio Kh 621 6,63 22,9 Kangosjärvi Muonio Kh 544 3,61 11,2 Särkijärvi Muonio Vh 504 5,12 14,0 Kelottijärvi Enontekiö PoLa 704 2,80 7,0 Kilpisjärvi - Alajärvi Enontekiö PoLa ,50 57,0 Pasmajärvi Kolari Mh 838 1,59 4,0 Iso Lohijärvi Ylitornio Mh ,48 5,8 Ajankijärvi Pello Vh ,63 34,7 Törmäsjärvi Ylitornio Vh 812 6,49 18,9 Miekojärvi Ylitornio Sh ,54 22,8 Alanen Alposjärvi Pello Vh 850 7,16 22,9 Aalisjärvi Kolari Mh 600 2,40 5,0 Iso-Vietonen Ylitornio Kh ,36 20,4 Raanujärvi Ylitornio Kh ,26 25,9 Liite 1.4. Tornionjoen vesienhoitoalueella sijaitsevia pienempiä järviä, joissa on todettu olevan vesien tilaan tai käyttökelpoisuuteen liittyviä ongelmia. Järvityypit: Mh = Matalat humusjärvet, MRh = Matalat runsashumuksiset järvet. Todetut ongelmat Vedenpinnan Nimi Järvinro Kunta Tyyppi Pinta-ala ha Mataluus Rehevyys Liettyminen lasku Aapajärvi Tornio MRh 107 X Ratasjärvi Pello MRh 147 X X Tapojärvi Muonio Mh 155 X Ylläsjärvi Kolari MRh 193 X Kurtakkojärvi Kolari MRh 121 X X X Sieppijärvi Kolari MRh 93 X X Lampsijärvi Pello MRh 14 X X Konttajärvi Pello Mh 235 X Rattosjärvi Pello MRh 405 X Liite 1.5. Tornionjoen vesienhoitoalueella sijaitsevat lintuvesikohteet. Nimi Järvinro Kunta Tyyppi Pinta-ala ha Keskisyvyys m Maksimisyvyys m Muonionjärvi Muonio Mh 85 1 Iso Meltosjärvi Ylitornio MRh 131 0,29 0,8 Vähä Meltosjärvi Ylitornio Mh 60 0,3 1 Pysäjärvi Ylitornio Mh 46 1 Pellojärvi-Säynäjäjärvi Pello MRh 389 0,29 1,3 90

91 Liite 1.6. Tornionjoen vesienhoitoalueen yli 5 km 2 suuruisten säännöstelemättömien järvien vedenlaatutietoja vuosilta Pitoisuudet ovat kasvukauden ( ) pintakerroksen (0 2 m) mediaaneja ellei toisin mainita. Kok-P (µg/l) Kok-N (µg/l) Väri 1) (mg Pt/l) Näkösyvyys (m) a-klorofylli (µg/l) Hapen kyllästysaste kevättalvi 2, 3) % Nimi Tyyppi md md md md md md min Äkäsjärvi MVh 14, ,2 6,8 2 0 Liepimäjärvi Mh 17, ,5 4, Jerisjärvi Vh ,8 8,6 0 0 Vuontisjärvi Kh ,5 2, Kangosjärvi Kh Särkijärvi Vh ,3 4 0 Kelottijärvi PoLa ,6 1, Kilpisjärvi - Alajärvi PoLa ,0 0, Pasmajärvi Mh ,2 13,0 7 0 Iso Lohijärvi Mh ,4 4, Ajankijärvi Vh 4, ,3 1, Törmäsjärvi Vh ,5 2, Miekojärvi Sh ,5 7, Alanen Alposjärvi Vh ,9 3,5 0 0 Aalisjärvi 4) Mh ,1 21, Raanujärvi 4) Kh ,4 5, ) Koko vuosi. 2) Pohjanläheinen vesikerros 3) ) Vedenlaatutiedot vuosilta Liite 1.7. Tornionjoen vesienhoitoalueen voimakkaasti muutettujen järvien vedenlaatutietoja vuosilta Pitoisuudet ovat kasvukauden ( ) pintakerroksen (0 2 m) mediaaneja ellei toisin mainita. Nimi Tyyppi Kok-P (µg/l) Kok-N (µg/l) Väri 1) (mg Pt/l) Näkösyvyys (m) a-klorofylli (µg/l) Hapen kyllästysaste kevättalvi 2, 3) % md md md md md md min Iso-Vietonen 4) Kh 13, ,5 5,1 5,5 1 Liite 1.8. Tornionjoen vesienhoitoalueella sijaitsevien pienempien järvien vedenlaatutietoja vuosilta Pitoisuudet ovat kasvukauden ( ) pintakerroksen (0 2 m) mediaaneja ellei toisin mainita. Kok-P (µg/l) Kok-N (µg/l) Väri 1) (mg Pt/l) Näkösyvyys (m) a-klorofylli (µg/l) Hapen kyllästysaste kevättalvi 2, 3) % Nimi Tyyppi md md md md md md min Aapajärvi MRh 20, ,2 7, Ratasjärvi MRh 40, ,8 11,0 6 0 Tapojärvi Mh 23, ,7 7,1 7 0 Ylläsjärvi Mh 40, ,3 17, Kurtakkojärvi MRh 53, ,8 11, Sieppijärvi MRh 32, ,4 - - Lampsijärvi MRh 73, ,6 42, Konttajärvi Mh 24, ,5 5,6 5 0 Rattosjärvi Mh 29, ,3 6, Muonionjärvi Mh 23, ,0 4,1 0 0 Iso Meltosjärvi MRh 58, ,3 9, Vähä Meltosjärvi Mh 71, ,6 12,9 4 0 Pysäjärvi Mh ,0 46,0 - - Pellojärvi-Säynäjäjärvi MRh 36, ,5 1,0 6, ) Koko vuosi 2) Pohjanläheinen vesikerros 3)

92 Liite 2. Vesimuodostumien ekologinen tila ja tavoitetila LIITE 2.1. Tornionjoen vesienhoitoalueen virtavesien luokittelutulokset ja tilatavoitteet. Biologisten tekijöiden mukainen luokka Fys.-kem. Kemiallinen Ekologinen Arvio ekologisesta Nimi Tyyppi Pohjalevät Pohjaeläimet Kalat luokka tila tila tilasta Tilatavoite Tornionjoki ESt Hyvä Erinomainen Erinomainen Hyvä Erinomainen Hyvä Hyvä Liakanjoki Kt Hyvä Tyydyttävä Hyvä Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Martimojoki Kt Hyvä Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Muonionjoki Sk Erinomainen Erinomainen Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen Erinomainen Äkäsjoki Kk Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Ylläsjoki Kt Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Isojoki-Siosjoki Kt Erinomainen Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen Erinomainen Jerisjoki Kk Erinomainen Erinomainen Hyvä Hyvä Hyvä Erinomainen Hyvä Hyvä Keräsjoki Kt Erinomainen Erinomainen Hyvä Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen Erinomainen Kangosjoki Kk Hyvä Erinomainen Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Särkijoki Kt Hyvä Hyvä Ei luokiteltu Hyvä Hyvä Utkujoki Kt Erinomainen Hyvä Ei luokiteltu Hyvä Hyvä Palojoki Enontekiö Kt-Po Ei luokiteltu Hyvä Ei luokiteltu Erinomainen Erinomainen Tarvantojoki Kt-Po Ei luokiteltu Hyvä Ei luokiteltu Erinomainen Erinomainen Jietajoki Kt-Po Ei luokiteltu Hyvä Ei luokiteltu Erinomainen Erinomainen Särkijoki Palojoki Pt Ei luokiteltu Hyvä Ei luokiteltu Erinomainen Erinomainen Könkämäeno alaosa Sk-Po Erinomainen Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen Erinomainen Könkämäeno keskiosa Sk-Po Erinomainen Erinomainen Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen Erinomainen Könkämäeno yläosa Sk-Po Erinomainen Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen Erinomainen Lätäseno Sk-Po Erinomainen Erinomainen Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen Erinomainen Poroeno Kk-Po Ei luokiteltu Hyvä Ei luokiteltu Erinomainen Erinomainen Rommaeno Kk-Po Erinomainen Erinomainen Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen Erinomainen Naamijoki ala St Tyydyttävä Erinomainen Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Naamijoki ylä Kt Hyvä Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Pasmajoki Kt Ei luokiteltu Hyvä Ei luokiteltu Hyvä Hyvä Tengeliönjoki St Erinomainen Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Konttajoki Kt Hyvä Hyvä Ei luokiteltu Hyvä Hyvä Kuijasjoki Kt Erinomainen Erinomainen Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Palojoki Ylitornio Kt Hyvä Hyvä Ei luokiteltu Tyydyttävä Hyvä Kavantojoki Kt Hyvä Hyvä Ei luokiteltu Hyvä Hyvä Aalisjoki Kt Hyvä Hyvä Ei luokiteltu Hyvä Hyvä 92

93 Alainenjoki Kt Tyydyttävä Hyvä Ei luokiteltu Tyydyttävä Hyvä Valttijoki Kk-Po Erinomainen Erinomainen Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen Erinomainen Kuerjoki Kk Hyvä Erinomainen Erinomainen Hyvä Hyvä Erinomainen Hyvä Hyvä Naalastojoki Kt Erinomainen Erinomainen Hyvä Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen Erinomainen Kelhujoki Pt Erinomainen Erinomainen Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Liite 2.2. Tornionjoen vesienhoitoalueen voimakkaasti muutettujen virtavesien luokittelu. Nimi Tyyppi Biologisten tekijöiden mukainen luokka Pohjalevät Pohjaeläimet Kalat Fys.-kem. luokka Kemiallinen tila Ekologinen tila Arvio saavutettavissa olevasta tilasta Tavoitetila Tengeliönjoki alaosa St Erinomainen Hyvä Hyvä Tyydyttävä Ei määritelty Ei määritelty 93

94 LIITE 2.3 Tornionjoen vesienhoitoalueen yli 5 km 2 suuruisten säännöstelemättömien järvien luokittelu ja tavoitetila. Biologisten tekijöiden mukainen luokka Kemiallinen Asiantuntijaarvio Nimi Tyyppi Kasviplankton Pohjaeläimet Vesikasvit Kalat Fys.-kem. luokka tila Ekologinen tila tilasta Tavoitetila Äkäsjärvi MVh Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Liepimäjärvi Mh Erinomainen Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen Jerisjärvi Vh Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Vuontisjärvi Kh Erinomainen Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen Kangosjärvi Kh Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Särkijärvi Vh Hyvä/Tyydyttävä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Kelottijärvi PoLa Erinomainen Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen Kilpisjärvi - Alajärvi PoLa Erinomainen Erinomainen Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen Erinomainen Pasmajärvi Mh Hyvä Välttävä Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Iso Lohijärvi Mh Erinomainen Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Ajankijärvi Vh Erinomainen Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen Törmäsjärvi Vh Erinomainen Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen Miekojärvi Sh Hyvä Erinomainen Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Alanen Alposjärvi Vh Erinomainen Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Aalisjärvi Mh Hyvä/Tyydyttävä Hyvä/Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Hyvä Raanujärvi Kh Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä 94

95 Liite 2.4. Arvio Tornionjoen vesienhoitoalueella sijaitsevien tarkastelussa mukana olevien pienempien järvien tilasta ja tavoitetila. Biologisten tekijöiden mukainen luokka Asiantuntijaarvio tilasta Tavoitetila Nimi Tyyppi Kasviplankton Pohjaeläimet Vesikasvit Kalat Fys.-kem. luokka Kemiallinen tila Ekologinen tila Aapajärvi MRh Erinomainen Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Ratasjärvi MRh Hyvä Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Hyvä Tapojärvi Mh Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Ylläsjärvi Mh Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Kurtakkojärvi MRh Hyvä (Tyydyttävä) Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Hyvä Sieppijärvi MRh Hyvä Ei luokittelua Hyvä Lampsijärvi MRh Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Hyvä Konttajärvi Mh Hyvä Hyvä Ei luokittelua Hyvä Rattosjärvi Mh Hyvä Hyvä Hyvä Ei luokittelua Hyvä Muonionjärvi Mh Erinomainen Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Iso Meltosjärvi MRh Erinomainen Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Tyydyttävä Vähä Meltosjärvi Mh Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Tyydyttävä Pysäjärvi Mh (Välttävä) Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Pellojärvi-Säynäjäjärvi MRh Erinomainen (Hyvä) Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Liite 2.5. Tornionjoen vesienhoitoalueen voimakkaasti muutettujen järvien luokittelu. Biologisten tekijöiden mukainen luokka Fys.-kem. luokka Kemiallinen tila Asiantuntijaarvio saavutettavissa Nimi Tyyppi Kasviplankton Pohjaeläimet Vesikasvit Kalat Kokonaisarvio olevasta tilasta Tavoitetila Iso-Vietonen Kh Erinomainen Erinomainen Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Liite 2.6. Tornionjoen vesienhoitoalueen rannikkovesien luokittelu. Biologisten tekijöiden mukainen luokka Kemiallinen Asiantuntija-arvio Nimi Tyyppi Kasviplankton Pohjaeläimet Vesikasvit Fys.-kem. luokka tila Ekologinen tila tilasta Tavoitetila Tornio sisä Ps Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Hyvä Röyttä sisä Ps Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Tornio ulko Pu Hyvä/Tyydyttävä Erinomainen Tyydyttävä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä 95

96 Liite 3. Tornionjoen vesienhoitoalueella tehdyt järvikunnostukset Kunta Kohde Jjärvinro/ vesistöalue Nimi Tyyppi pa ha Ongelmat Toimenpiteet Ajankohta Kolari Luosujärvi MVh 68 Vesikasvillisuus Vesikasvien niitto Kolari Kurtakkojärvi MRh 122 Mataluus, rehevyys, sisäinen kuormitus Vedenpinnan nosto, virtausjärjestelyt suunnitelma valmistunut 2004 Vesikasvien niiitto Kolari Pasmajärvi Mh 838 Mataluus, rehevyys, leväkukinnat Vedenpinnan nosto, uimaranta, venevalkama suunnitteilla 2008 Vesikasvillisuus Vesikasvien niitto Kolari Sieppijärvi MRh 93 Mataluus, liettyminen ja rehevyys Vedenpinnan nosto Uimaranta, virtauskanavat 1998 Kolari, Kittilä Ylläsjärvi MRh 193 Vesikasvillisuus Vesikasvien niitto , Mataluus, rehevyys Ruoppaus, vedenpinnan nosto Vesikasvillisuus Vesikasvien niitto Muonio Tapojärvi Mh 155 Vesikasvillisuus Vesikasvien niitto Veneväylän ruoppaus, Rukomapudas , Muonio Kirkonkylän veneväylä - Rukomapudas Muonionjoki 4 Vesikasvillisuus, umpeenkasvu, mataluus, rehevyys Uimaranta Veneväylän ruoppaus, kirkonkylän veneväylä 2003 Vesikasvien niitto kirkonkylän veneväylä - Rukomapudas Muonio Oustajärvi MRh 53 Mataluus Vedenpinnan nosto suunnittelussa Muonio Utkujärvi - Nulusjärvi Nulusjärvi Mh 82 Mataluus, umpeenkasvu Vedenpinnan nosto, veden virtauksen ohjaus, veneilyrakenteet, pohjanperkaus suunnittelussa Utkujärvi Mh 357 Vesikasvien niitto

97 Muonio Kenttälompolo Alalompolo Mh 16 Vesikasvillisuus Vesikasvien niitto Muonio Isolompolo - Pikkulompolo Isolompolo Mh 54 Vesikasvillisuus Vesikasvien niitto Muonio Särkilompolo Ph 125 Pello Pellojärvi ja Säynäjäjärvi Pellojärvi MRh 389 Pello Ratasjärvi MRh 147 Happitilanne, mataluus, rehevyys Umpeenkasvu, mataluus Ranta-alueiden mataluus Ilmastus (Mixox) 1982 Vedenpinnan nosto, venereitin ruoppaus, keinolietteiköt Vedenpinnan nosto, matalikkojen ja vanhan uoman ruoppaus 2003 suunnittelussa Pello Orajärvi RrRk 197 Vesikasvillisuus Vesikasvien niitto Pello Lampsijärvi MRh 140 Mataluus Vedenpinnan nosto Pello Lankojärvi MRh 463 Vesikasvillisuus Vesikasvien niitto 2002 suunnitelma valmistunut 2000 Pello Matinlompolojärvi MRh 21 Mataluus, rehevyys, vedenvaihtuvuus Ranta-alueiden ruoppaus, vesikasvillisuuden niitto, vesitilavuuden lisääminen suunnittelussa Tornio Kantojärvi MRh 81 Umpeenkasvu, kelluvat turvelautat Turvelauttojen poisto, vedenpinnan nosto, rantaalueiden maisemointi Tornio Aapajärvi MRh 107 Mataluus Tornio Ylitornio Ylitornio Alkunkarinlahti (umpeenkasvanut merenlahti) Kivilompolojärvi Meltosjärvet 84V161 Perämeri (Lv) 44 Umpeenkasvu MRh 29 Mataluus Iso Meltosjärvi Vähä Meltosjärvi Vedenpinnan nosto, vesikasvien niitto Vedenpinnannosto, ruoppaukset, tekosaaret suunnittelussa Vedenpinnan nosto suunnittelussa Vesikasvien niitto MRh 131 Mataluus Turvelauttojen poisto 2002 Mh 60 Mataluus Vedenpinnan nosto, uomien ruoppaus suunnitelma valmistunut

98 Liite 4. Voimassa olevat merkittävimpien pistekuormittajien lupatiedot vuoden 2008 alussa. Liite 4.1. Voimassa olevat merkittävimpien yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden luvat Tornionjoen vesienhoitoalueella vuonna 2008 (Lähde: VAHTI-rekisteri, lupapäätökset). Kuormittaja AVL Lupapäätös Lupaehtojen tarkistus Lupaehdot BOD 7ATU mg/l teho % kok.p mg/l teho % Enontekiön kunta, Karesuvannon viemärilaitos 400 SRRJK Enontekiön kunta, Kilpisjärven jvp 1100 SRRJK * Kolarin vesihuoltolaitos 1750 SRRJK 1974 vireillä Ylläksen yhdyskuntatekninen huolto Oy 4500 SRRJK Muonion kunnanviemärilaitos, kk 1200 SRRJK Pellon vesihuolto-osuuskunta, kk 1200 SRRJK 1977 vireillä Ylitornion kunta,viemärilaitos, kirkonkylä *vireillä 4000 SRRJK 1989 vireillä

99 Liite 4.2. Voimassa olevat teollisuuslaitosten jätevesien johtamista koskevat luvat Tornionjoen vesienhoitoalueella vuonna (Lähde: VAHTI-rekisteri) Kuormittaja Outokumpu Chrome Oy, Outokumpu Stainless Oy, Tornion tehtaat Oy Hartwall Ab, Lapin Lupapäätös SRRJK 2001 ja 2006 SRRJK 2008** Lupaehtojen tarkistus Lupaehdot BOD7/ATU kok.p NO 3 Kiinto- Liuk. Kok. Kok. Kok kok.cr aine Cr Zn Ni CN mg/l mg/l kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d ,5* 1* Kulta * koskee talousjätevesiä, joille erillinen puhdistamo ** koskee jäähdytysvesien johtamista Tornionjokeen, jätevedet Haaparannan keskuspuhdistamolle Liite 4.3. Turvetuotantoalueet Tornionjoen vesienhoitoalueella vuoden 2008 alussa. (Lähde: VAH- TI-rekisteri). Kuormittaja Kunta Lupapäätös Lupaehtojen tarkistus Tuotantoala ha JAIVUOMA, TRAK- TORI- JA KONEURA- KOINTI J. VANHANEN KAPUSTAVUOMA, PALATURVE V. PA- LOKANGAS LAUKKUVUOMA, VAPO OY LEVÄJÄNKKÄ, NOPES OY LEVÄJÄNKKÄ, VAPO OY Pello SRRJK 2004 PSY 2003 Ylitornio SRRJK 2004 PSY 2006 Tornio SRRJK 2000 PSY 2002 PSY 2003 VaHO 2004 VaHO 2007 Tornio SRRJK 2006 PSY 2004 Tornio SRRJK 1998 SRRJK 2004 PSY 2002 MARTIMO, VAPO OY Tornio SRRJK 2000 PSY 2002 PSY 2003 VaHO 2004 VaHO 2007 TEIKOVUOMA, VAPO OY TEURAVUOMA, VAPO OY Pello SRRJK 2004 PSY 2004 VaHO 2005 Kolari SRRJK 2001 PSY Tuotanto päättynyt

100 Liite 4.4. Voimassa olevat kalankasvatuslaitosten luvat Tornionjoen vesienhoitoalueella vuonna (Lähde: VAHTI-rekisteri) Kuormittaja Kunta Lupapäätös Lupaehtojen tarkistus kok.p kg/a RKTL, Muonion kvl Tornionlaakson Jaloste Muonio SRRJK Pello

101 Liite 5. Rannikon mallitarkastelu Rannikkoalue on luokiteltu tyydyttäväksi pääasiassa rehevyyttä kuvaavan klorofyllipitoisuuden perusteella. Joet tuovat pääosan ravinteista rannikkoalueelle. Kemijärven pienen viipymän ja koko Kemijoen valuma-alueen vähäisen järvisyyden takia suuri osa Kemijoen vesistöön joutuvasta ravinnekuormasta kuormittaa Perämerta (Kauppila & Pitkänen 1995). Perämeren pohjukassa maankohoaminen on varsin voimakasta, mikä vaikuttaa syvyyssuhteiden muutoksiin (mataloitumiseen) ja sitä kautta olosuhteiden muuttumiseen. Hydrologiset olosuhteet vaikuttavat voimakkaasti mm. alueelle tulevaan huuhtouman määrään ja laatuun. Lisäksi luokitteluaineisto alueelta on ollut niukkaa. Rannikon alueen a-klorofylliin perustuvat luokittelurajat vaikuttavat olosuhteisiin nähden tiukoilta, joten lisätutkimukset niiden tarkistamiseksi ovat välttämättömiä. Perämerimallilla tehtiin malliskenaarioita, joilla arvioitiin kuormituksen vähentämisen vaikutuksia rannikon leväbiomassamääriin. On syytä muistaa, että mallinnusta voidaan käyttää suuntaa antavana arvioita tehtäessä. Tässä tarkastelussa ei pienien jokien kuormitusta ole huomioitu, lisäksi Liakanjoen kautta tuleva Tornionjoesta tulevan veden muuttumista valuma-alueella ei ole huomioitu, eli sen edustalla mallinnuksen levämäärät ovat aliarvioita. Ruotsin puolen rannikon hajakuormitus ja pienet puhdistamot puuttuvat myös. Malli on testattu vuosien 1999 ja 2000 tilanteeseen. Näissä ajoissa käytettiin vuotta 2000, joka vastasi leväbiomassamääriltään paremmin luokittelussa käytetyn ajanjakson tilannetta (kuva 1). Tarkan mallinnuksen alueella on otettu huomioon Tornion-, Kemi- ja Simojoen sekä Akkunusjoen ainevirtaamat sekä rannikon pistekuormittajista Simon, Maksniemen, Kemin ja Haaparannan jätevedenpuhdistamot, Stora Enso Oy Veitsiluodon tehtaat, Metsä Botnia Oy:n Kemin tehdas, Keminmaan kalanviljelylaitos, Outokumpu Oy:n Röyttän tehdaskompleksi. Suoraan rannikolle tuleva hajakuormitus on otettu mukaan Kemijoen vha:lta ja Tornionjoen Suomen puolen alueelta. Ruotsin puolelta näitä tieoja ei ollut käytettävissä. Käyttökelpoisuuskertoimet (lähtötilanne) olivat yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot P 0,4, N 1, Sellu- ja paperitehtaat P 0,4 N 0,05, Outokumpu: P 0,4, N 1. Jokien kuormituksen vähentämislaskelmissa on huomioitu Kemijoen ainetaselaskelmat ja käyttökelpoisuuslaskelmat (Kauppila & Pitkänen xxxx) pienin täydennyksin. Malliajojen perusteella rehevyystason alentaminen edellyttäisi jokien tuoman ravinnekuorman vähentämistä huomattavasti. Perämerimallilla tehtyjen tarkastelujen perusteella Lapin arvion mukainen kuormituksen vähentäminen (hajakuormituksen osalta on käytetty 50 % fosforikuormituksen ja 30 % typpikuormituksen vähennystä, sekä Kemijoen kuormituksessa teollisuuden osalta typen ja fosforin 90 % vähennystä) ei näkyisi Kemijoen vesienhoitoalueen rannikkovesien leväbiomassamäärissä käytännössä lainkaan (mallinnusvuosi 2000, kuva 2). Kuormituksen vähentämisen vaikutukset näkyisivät todennäköisesti ensisijaisesti matalissa ja suojaisissa lahdissa ja pienempien jokien suualueilla, joissa veden vaihtuvuus on heikompaa ja joiden tarkasteluun käytetty malli ei sovellu kovin hyvin. Valtakunnallisen skenaarion 2 (VSS 2015) mukaiset kuormituksen vähennystasot olisivat massa- ja paperiteollisuudessa fosforin (P) osalta 20 %, typen (N) osalta 15 %, yhdyskuntien osalta P ja N 40 %, kalankasvatuksen osalta P 30 %, N 20 %, turvetuotannon osalta P 25 % ja N 20 %, maatalouden osalta P 15 % ja N 20 %, haja-asutuksen osalta P 65 % ja N 45 % sekä metsätalouden osalta P 5 % ja N 15 %. Tämän tasoinen biomassan muutos voisi olla riittävä luokan muuttumiseen tyydyttävästä hyväksi, mikäli leväbiomassa 0,8 mg/l vastaisi sisempienrannikkovesien hyvän ja tyydyttävän rajaa (klorofyllimäärää 4,1 µg/l). Tällaiset vähennystasot ovat nykyisessä tilanteessa epärealistisia, sillä mm. sellu- ja paperiteollisuus toimii vesiensuojelun osalta kokonaisuudessaan BAT-tasolla, maatalous- 101

102 tuotannon rakenne vaikuttaa kuormituksen vähentämismahdollisuuksiin ja esim. turvetuotannossa parhaaksi vesiensuojelumenetelmätasoksi määritetty pintavalutuskenttä on jo nykyisellään käytössä pääosassa tuotantoalueita. Kuva 1. Leväbiomassa vuoden 2000 tilanteessa. Perämerimalli. Kuva 2. Leväbiomassa arvioidulla kuormituksen vähenemistasolla. Kuva 3. Leväbiomassa vuoden 2000 tilanteessa, jos kuormitusta voitaisiin vähentää valtakunnallisen skenaarion 2 mukaisesti. 102