KUULEMINEN VESIENHOIDON TYÖOHJELMASTA, AIKATAULUSTA JA KESKEISISTÄ KYSYMYKSISTÄ

Transkriptio

1 KUULEMINEN VESIENHOIDON TYÖOHJELMASTA, AIKATAULUSTA JA KESKEISISTÄ KYSYMYKSISTÄ KYMIJOEN-SUOMENLAHDEN VESIENHOITOALUE Yhteenveto kuulemispalautteesta

2 Sisällysluettelo YLEISTÄ KUULEMISESTA... 3 VESIENHOIDON SUUNNITTELU... 3 TIEDONSAANTI JA VIESTINTÄ... 4 YHTEISTYÖ JA SIDOSRYHMIEN VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET... 4 KUULEMISMENETTELYT... 4 SUUNNITTELUN AIKATAULU JA VAIHEET... 5 SUUNNITTELU KOSKEE PINTA- JA POHJAVESIÄ... 5 ARVIO IHMISTOIMINNAN VAIKUTUKSISTA VESIEN TILAAN... 6 VESIEN TILAN ARVIOINTI... 6 SEURANTAOHJELMIEN TARKISTAMINEN... 7 YMPÄRISTÖTAVOITTEIDEN ASETTAMINEN... 8 TOIMENPITEIDEN SUUNNITTELU... 8 VESIENHOIDON TOTEUTUKSEN EDISTÄMINEN JA SEURANTA... 9 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI...10 SUUNNITTELUUN VAIKUTTAVA YLEINEN KEHITYS...10 SUUNNITTELUN OSA-ALUEET JA VESIENHOIDOLLISET ONGELMAT...11 POHJOIS-SAVON ALUEET KESKI-SUOMEN ALUEET KESKI-SUOMEN JA HÄMEEN ALUEET HÄMEEN ALUEET UUDENMAAN ALUE VESIENHOITOALUEEN KESKEISET KYSYMYKSET...15 MAATALOUDEN TOIMENPITEET KÄYTÄNTÖÖN METSÄTALOUDEN VESIENSUOJELUN TEHOSTAMINEN VESIENHOIDON PAREMPI HUOMIOIMINEN KAAVOITUKSESSA JA RAKENTAMISEN OHJAUKSESSA VESIELINYMPÄRISTÖJEN PARANTAMINEN POHJAVESIEN TURVAAMINEN JÄTEVESIHAITAT HALLINTAAN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖT HALLINTAAN ERINOMAISESSA JA HYVÄSSÄ TILASSA OLEVIEN VESIEN TILAN TURVAAMINEN TOIMEENPANON TURVAAMINEN MUITA HUOMIOITA...30 PALAUTTEEN OTTAMINEN HUOMIOON

3 Yleistä kuulemisesta Kuuleminen vesienhoidon työohjelmasta ja keskeisistä kysymyksistä järjestettiin Kukin vesienhoitoalueen kuudesta ELY-keskuksesta pyysi lausunnot oman toimialueensa keskeisiltä vesienhoitoon liittyviltä tahoilta. Lisäksi Uudenmaan ELY-keskus pyysi lausunnot valtakunnallisilta toimijoilta. Palautetta pystyi antamaan myös Internetissä vastaamalla vesienhoitoalueen webropol-kyselyyn. Palautteen määrä ELY-keskuksittain Palautemäärä Etelä-Savon ELY-keskus 18 Hämeen ELY-keskus 19 Kaakkois-Suomen ELY-keskus 24 Keski-Suomen ELY-keskus 47 Pohjois-Savon ELY-keskus 37 Uudenmaan ELY-keskus 34 Internet-kysely 37 Yhteensä 210 Seuraavassa esitettävään yhteenvetoon on koottu asiakohdittain vesienhoitoaluetta koskevat keskeiset palautteet. Yhteenvedon lopussa kerrotaan, miten palautteen jatkokäsittelystä ja huomioimisesta jatkosuunnittelussa. Vesienhoidon suunnittelu Useassa palautteessa todettiin, että asiakirja on laaja-alainen ja hyvä esitys vesienhoidon toisesta suunnittelukierroksesta ja sen keskeisistä kysymyksistä. Työohjelma käsittelee alueella vaadittavia tulevaisuuden vesienhoidollisia toimia laaja-alaisesti ja monipuolisesti. Lausuntoineen ja päivityksineen koko vesienhoidon suunnittelun prosessiin mitä ilmeisimmin kuluu runsaasti aikaa ja resursseja. Työmäärään nähden lopputuloksena on kuitenkin liian vähän konkreettista tietoa vesiensuojelun toimenpiteistä tulevalla suunnittelujaksolla. Vesienhoitosuunnitelmien tavoitteet ovat hyvät, mutta suunnittelujärjestelmä on liian raskas. Toisella kaudella pitää päästä asioissa eteenpäin ja toteuttaa konkreettisempia toimenpiteitä vesienhoitosuunnitelmien toteuttamiseksi. Vesienhoitosuunnitelmat ovat vielä varsin yleisellä tasolla. Nykytilanteessa vesienhoito on pääosin hyödynsaajien vapaaehtoista yhteistoimintaa ja sektorikohtainen normiohjaus on saavuttanut pääosin mahdolliset hyödyt. Vesienhoidon suunnittelun tulee olla oikeusperusteiltaan selkeää, vuorovaikutteista ja ympäristöpoliittisesti vaikuttavaa. Epäselväksi jää, miten suunnitteluprosessissa otetaan huomioon vaikutusalueilla toimivien yritysten ja toiminnanharjoittajien toimintaedellytykset. Vesienhoidon tavoitteet ovat jo nyt osaltaan estäneet ympäristönlupien saantia. Tätä pidetään myös jatkossa merkittävänä uhkakuvana. Onkin tärkeää selvittää vesienhoitosuunnitelmien ohjaavan vaikutuksen merkittävyys eri toimialoilla. 3

4 Tiedonsaanti ja viestintä Palautteessa toivottiin lisää alueellista ja tiettyä vesialuetta koskevaa kansanomaista tiedottamista. Toivottiin myös parempaa näkyvyyttä valtakunnallisessa mediassa. Kuulemisten lisäksi tulisi jalkautua kuntiin vesienhoitotyön tunnetuksi tekemiseksi. Tilaisuuksia tulisi järjestää myös virka-ajan ulkopuolella. Kansalaisille tilaisuuksia keskustella omista lähivesistään Verkkoviestintää lisättävä, tieto kuulemisesta ei tavoittanut kaikkia. Jatkossa käyttöön karttapohjaiset osallistumismenetelmät. Mielipiteensä ilmaisseille toivottiin lähetettävän yhteenveto palautteesta. Yhteistyö ja sidosryhmien vaikutusmahdollisuudet Vesienhoidon suunnittelussa on usean palautteenantajan mukaan otettu hyvällä tavalla huomioon kansalaisten sekä eri yhteistyötahojen vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuudet. Osallistumismenettely on ollut avointa ja tiedotus yhteistyöryhmän jäsenille riittävää. Eri kansalais- ja sidosryhmille on annettu mahdollisuus osallistua suunnitelmien ja toimenpideohjelmien laadintaan. Vesienhoidon toimintamalleja tulisi kehittää enemmän vuorovaikutteiseen suuntaan. Tällä hetkellä yhteistyö on liikaa ELY- keskusten vetämää. Yhteistyöryhmien toimintatapoja tulisi tarkastella ja yhteistyötä kehittää siten, että yhteistyöryhmien jäsenet voisivat aidosti vaikuttaa suunnitteluun. ELY-keskusten asettamien vesienhoidon yhteistyöryhmien merkitys suunnittelutyössä koettiin kuitenkin keskeiseksi. Kansalaisten ja toiminnanharjoittajien tietoisuuden ja omatoimisuuden lisääminen tulisi nostaa keskeiseksi kysymykseksi. Yhteistyön osalta alueellisten ja paikallisten tarpeiden huomioimista esitetään keskeiseksi kysymykseksi. Vesienhoitosuunnitelman tavoitteet ja toimenpiteet tulisi ottaa huomioon toimialojen omien ympäristönormiensa ja ohjeidensa suunnittelussa, ohjelmissa ja täytäntöönpanossa ELY-keskusten ja kuntien yhteistyön tiivistäminen. Kuntakohtaiset vesienhoidon tavoitteet ja toimenpiteet saadaan osaksi kuntasuunnittelua ja kuntien toimintaa. Toimenpiteiden toteuttajista ja vastuussa olevista tahoista kuulemisasiakirjassa on jäänyt kokonaan huomioimatta vesialueiden omistajat. Osakaskunnilla ja kalastusalueilla on vesienhoidossa merkittävä rooli. Viranomaisten ja toiminnanharjoittajien välinen yhteistyö nähtiin tärkeänä ja toivottiin viranomaisten jalkautumista asioiden esittelyn yhteydessä. Kuulemismenettelyt Osallistumisjärjestelmää pidettiin yleisesti vesienhoidon osalta hyvänä ja riittävänä. Raportti on myös selkeä ja havainnollinen, mikä on myös omiaan helpottamaan palautteen antamista. Myös vapaan kansalaiskuulemisen mahdollisuus ympäristöhallinnon nettisivujen kautta ohjelmatyön tässä vaiheessa on sinänsä hyvä asia, mutta todellisuudessa keskivertokansalaisen on vaikea syventyä riittävän perusteellisesti näin laajaan asiakokonaisuuteen ja kuulemisasiakirjoihin. 4

5 Tavalliset kansalaiset eivät ole vielä riittävän tietoisia osallistumismahdollisuuksista. Suunnittelujärjestelmää pidetään vaikeaselkoisena, joten monimutkaisen asian tiivistämistä ja kansantajuistamista tulisi edelleen lisätä. Internetiin ja sähköiseen tiedonkäsittelyyn perustuvia kuulemis- ja osallistumisjärjestelmiä tulee kuitenkin edelleen kehittää niin, että kulloinkin aktiivinen suunnittelu- ja kuulemisvaihe on nykyistä paremmin hahmotettavissa, ja osallistumisen kannalta oleellinen tieto löytyy helposti. Jatkossa vesienhoidon suunnittelussa on syytä siirtyä karttapohjaiseen palautejärjestelmään. Palaute-mahdollisuus Internetissä on varsin hyvä, mutta monet sen asiat ovat liian vaikeita vesiensuojeluun perehtymättömälle. Kyselyä tulisikin yksinkertaistaa ja kysymyksiä hieman pohjustaa, sillä monikaan ei jaksa lukea koko raporttia läpi. Suunnittelun aikataulu ja vaiheet Useassa palautteessa todettiin, että esitetty aikataulu ja työohjelma on selkeä ja realistinen ensimmäisen kauden valmistelun perusteella. Työohjelma sisältää riittävästi tietoa vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä, toimenpiteiden kohdistamisesta sekä aikatauluista. Vesistöjen tilan muutokset vaativat aikaa. Asetettu aikataulu vesien hyvän tilan saavuttamiseksi on siihen liian tiukka. Jo tehtyjen vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutukset eivät ole vielä ehtineet kunnolla näkyä asetetussa aikataulussa. Aikataulu on haasteellinen, sillä ensimmäisen suunnittelukauden toimenpiteiden toteutumisen seuranta tapahtuu samanaikaisesti toisen suunnittelukauden kanssa. Ensimmäisen suunnittelukierroksen tuloksilla on lisäksi oleellinen merkitys toisen suunnittelukierroksen keskeisiin kysymyksiin ja tavoitteisiin. Pitkä kuulemisaika on toisaalta hyvä, mutta uuden kauden alkuun eli vuoteen 2016 on pitkä aika. Ehtivätkö monet tärkeät tahot uupua ennen sitä. Suunnittelun aikataulussa ja suunnittelussa tulee ottaa huomioon EU:n maatalouspolitiikan tulevan ohjelmakauden ja maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän sisältö. Niiden käytettävissä olevat välineet ja rahoitus ovat todennäköisesti ainakin osittain vielä auki vuoden 2013 ja 2014 aikana, jolloin tehdään tulevan kauden vesienhoidon suunnittelua. Valmistelun aikatauluun ja esitettävin toimenpiteisiin vaikuttaa myös, millä aikataululla saadaan uutta tietoa eri kuormituslähteiden ja vesien tilaan vaikuttavien tekijöiden merkityksestä. On toivottavaa, että arviointia saadaan tarkennettua riittävän nopeasti, jotta toimenpiteet osataan kohdentaa tehokkaammin jo tulevalla suunnittelukaudella. Suunnittelu koskee pinta- ja pohjavesiä Tarkastelun laajentamista pienempiin vesimuodostumiin pidettiin hyvänä. Moni palautteenantaja toivoi pienten vesien tarkastelua lisättäväksi edelleen. Pienvesien huomioonottamista vesienhoidon suunnittelussa pidettiin tärkeänä. Pienvesillä on tärkeä merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta mm. virtakutuisten kalojen lisääntymisalueina sekä useiden uhanalaisten lajien kannalta. Pienvesien ennallistamisohjelman valmistelu on käynnistettävä välittömästi. Pienvesien tarkastelun tulisi sisältää myös taajamapienvedet koko vesienhoitoalueella. Vesimuodostumien rajaukset paikoin ongelmallisia tarvitaan tarkkoja tietoja vesimuodostumista, samoin kuin tulisi laatia lisää pohjavesien olosuhteita kartoittavia suojelusuunnitelmia. Heikossa kunnossa olevia vesistöalueita tulisikin jaotella tarkemman 5

6 tiedon pohjalta vielä pienempiin alueisiin (esim. lahdet), jolloin entisestään paremmin ja kustannustehokkaammin voidaan kohdentaa oikeita toimenpiteitä oikeille alueille. Merialueiden vedenalaisesta luonnosta ja sen tilasta on äärimmäisen vähän tutkittua tietoa. Silti merialueille kaavaillaan ja toteutetaan jatkuvasti mm. erilaisia suuren mittakaavan hiekannosto-, kaapeli-, väylä- ja tuulivoimahankkeita, jotka eittämättä uhkaavat näiden ekologista tilaa. Pohjavesiä käsittelevissä kappaleissa ei ole lainkaan käsitelty lähteitä ja lähteikköjä. Lähteet ovat monimuotoisia, usein eliöstöltään erityisiä vesiekosysteemejä ja ovat hyvin haavoittuvia ympäristössä tapahtuville maankäytön muutoksille. Ainakin suurimmat ja merkittävimmät lähteet tulisi merkitä pohjavesiesiintymiksi. Arvio ihmistoiminnan vaikutuksista vesien tilaan Kuormituksen arvioinnin tarkentamisesta olisi siirryttävä vaikutusten arviointiin. Kuormitus tulisi suhteuttaa vastaanottavan vesistön ominaisuuksiin (tilavuus, pinta-ala, tila) Kiintoaines- ja humuskuormituksen arviointi on tärkeää. Ne ovat merkittävässä osassa vesistöjen pilaantumisessa ja jääneet aiemmin aivan liian vähälle huomiolle. Vesienhoitotyön pohjana olevat kuormitusluvut ovat yhä edelleen varsin karkeita arvioita. Maatalouden kuormitusarviot perustuvat vanhentuneeseen tietoon ja maatalouden ylimitoitukseen. Kokonaisfosforin mittaus ei osoita rehevöittävän liukoisen fosforin osuutta. Yleisesti tarvitaan kaikkien kuormituslähteiden kokonaisvaltaista tarkastelua, ei liikaa vastuuta kuormituksesta ja sen vähentämisestä maatalouden harteille. Tavoitteena tulisi olla vesienhoitoalueilla kerättävien kuormitustietojen luotettavuuden kehittäminen ja kuormituslähteiden tarkempi selvittäminen. Sisäisen kuormituksen arviointia tulee lisätä ja siinä on syytä huomioida paitsi jo mainitut pohjan hapenpuutteen vaikutukset, erityisesti särkikalojen pohjaravinnon käyttötapa. Sisäiseen kuormitukseen rehevöittämisen ylläpitäjänä on suhtauduttava vakavasti. Sisä- ja rannikkovesiemme sedimenttien kuormituspotentiaali olisi välttämätöntä tutkia perusteellisesti ennen kuin maa- ja metsätalouden ravinne- tai kiintoainekuormaa korostetaan ja pidetään pääasiallisena syynä toteutumattomiin tavoitteisiin. Sisäisen kuormituksen huomioiminen (määrä ja toimenpiteet) on oltava tulevan kauden keskeisenä kysymyksenä. Jätevesien typpipäästöistä, puhdistamoiden ohijuoksutuksista ja viherrakentamisen huuhtoutumavaikutuksista huomattavasti tarkempaa tietoutta Tierakentamisen ja liikenteen päästöjen vaikutuksia vesistöihin tulee arvioida. Lisäksi laajat tie- ym. rakennetut alueet lisäävät suuresti epäpuhtaiden hulevesien määriä, joita ei ole tarkasteltu. Vesien tilan arviointi Palautteessa toivottiin yleisesti nykyistä enemmän panostusta vesimuodostumien ekologisen tilan määrittämiseksi ja seuraamiseksi. Jokainen vesistö on oma yksilönsä, eikä pelkästään mallintamalla voi vastata seurantatiedon tarpeeseen. Erityisesti biologista seurantatietoa on liian vähän luotettavan tila-arvion tekemiseksi. Ekologisessa luokittelussa yksi tekijä voi vaikuttaa luokitukseen joissakin tapauksissa kohtuuttomasti. Alueiden erityistekijät, jotka vaikuttavat veden laatuun, tulisi ottaa luokittelussa nykyistä paremmin huomioon. 6

7 On oletettavaa että käyttöön otettava ahvenen elohopeanormi ylittyy yleisesti. Siten olisi arvioitava alueellisiin olosuhteisiin perustuen tavoitteet, jotta vesistöjen tila ei heikkene vain uuteen luokitusjärjestelmään perustuen. Asianosaisille tahoille tulisi antaa mahdollisuus kommentoida myös tilan luokittelua ja tilatavoitteita jo aikaisemmassa vaiheessa. Osa esitetyistä perusteluista ja toimenpiteistä perustuu asiantuntija-arvioihin, eikä esimerkiksi kiistattomaan mittausdataan. Tämä voi johtaa mielipiteistä johtuviin ylireagointeihin toimenpiteitä ja tavoitteita asetettaessa. Vesistöjen tilaa koskevat arviot ja käsitteet ovat viime vuosina tulleet sellaisiksi, että tavallisten kansalaisten on vaikea ymmärtää viranomaisten näkemyksiä. On välttämätöntä, että kansalaiset voivat sekä ymmärtää vesistöselvityksiä että osallistua sekä keskusteluun että toimenpiteisiin asioiden edistämiseksi. Esimerkkinä voi mainita, että viranomaiskielellä järven tila voi olla hyvä, vaikka sen vesi ei kelpaa juuri mihinkään ihmisten käyttöön. Lisäksi on tärkeää, että nykyisin käytössä olevan vaikeaselkoisen järvien ekologista tilaa ja kemiallista tilaa koskevien käsitteiden rinnalle palautetaan vesistöjen käyttökelpoisuutta kuvaavat käsitteet. Muutenkin tarvitaan selkokielisiä ja kansantajuisia kuvauksia vesistöjen tilasta. Seurantaohjelmien tarkistaminen Valtion tulee edelleen kantaa päävastuu luokitukseen tarvittavan tiedon tuottamisesta. Valtionhallinnon seurantojen vähentämisen sijaan niiden yhdistäminen olemassa oleviin yhteistarkkailuihin olisi perusteltua kokonaisvaltaisen kuvan säilyttämiseksi vesien tilasta ja niiden kehityksestä. Yhdistäminen toisi varmasti myös kustannussäästöjä. Toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailua on mahdollista suunnata biologisiin muuttujiin, mikäli ne ovat relevantteja kyseisen kuormituksen vaikutusseurannan kannalta. Seurantavelvoitteiden tulee olla oikeassa suhteessa aiheutettuun kuormitukseen eikä pistekuormittajien velvollisuus ole kustantaa hajapäästöistä tai laskeuman kautta aiheutuvien päästöjen seurantaa. Toiminnanharjoittajien nykyistä laajempi osallistuminen vesien tilan seurantaan edellyttää uusien kuormittavien toimintojen saattamista vesistötarkkailun piiriin. Velvoitetarkkailuihin esitetään otettavaksi mukaan myös hajakuormitus ja hajakuormittajat. Tarkkailuja tulee kehittää myös sisällyttämällä niihin kuormittavan toiminnan kannalta perusteltuja tutkimushankkeita ja erillisselvityksiä eli tavoitetutkimuksia. Seurantojen ja tarkkailutulosten lisäämisen sijaan keskeisenä kysymyksenä tulee olla nykyisten tulosten tehokas hyödyntäminen, vaikutusten arvioinnit sekä niihin perustuvat kustannustehokkaat vesienhoitotoimenpiteet. Raakaveden laatuun vaikuttavien valuma-alueiden toimijoiden seurantavelvoitteiden tulisi kohdistua pilaaja maksaa periaatteen mukaisesti ja siten, että myös uhka vedenhankinnalle on seurannassa huomioitu. Lisäksi pienten vedenottamoiden raakaveden laadun tarkkailua tulisi lisätä. Erityisesti suurimmassa pilaantumisvaarassa olevien kaupunkipurojen ja turvetuotannon kuormituksen piiriin joutuvien vesistöjen seurantaa pitää tehostaa esimerkiksi aktiiviseurantakohdeverkoston kautta maanlaajuisesti. Pienempien vesien biologista seurantaa on tehostettava, ei kuitenkaan suurempien vesien tarkkailun kustannuksella. Samalla kun seuranta- ja velvoitetarkkailuohjelmia laajennetaan ja ajanmukaistetaan, tulee ehdottomasti huolehtia siitä, että pitkiin aikasarjoihin ei tule enää katkoksia. Olennaista olisi myös se, että vedenlaatutietoa tuotettaisiin jatkuvasti päällys-, väli- ja alusvedestä. 7

8 Virkistyskäytön kannalta olisi olennaista seurata alueita, jotka ovat eniten alttiina ulkopuoliselle kuormitukselle ja joissa tilanmuutos näkyy ensimmäisenä. Haitallisten aineiden osalta todetaan, että on tärkeää tunnistaa merkittävimmät aineet ja päästölähteet ja kartoittaa monipuolisesti keinoja päästöjen vähentämiseksi. Ympäristötavoitteiden asettaminen Tulisi yksilöidä tarkemmin sen, minkälaisissa tilanteissa ja millä perusteilla ensimmäisellä suunnittelukaudella hyväksyttyjä vesimuodostumakohtaisia ympäristötavoitteita voidaan muuttaa. Ohjelmalla tulisi olla selkeät välitavoitteet. Tällaisina voitaisiin käyttää esimerkiksi joidenkin indikaattorilajien, kuten kalaston tai pohjaeläimistön muutoksia vedenlaadun ohella. Tuloksia tulee selkeämmin pystyä tarkastelemaan, jotta ymmärretään miten ja miksi tavoitteet on saavutettu tai miksi ne ovat jääneet toteutumatta. Vesienhoidon tavoitteet ja merkitys (esim. luvituskäytännöissä) eivät kuitenkaan ole välttämättä avautuneet vielä edes kaikille yhteistyöryhmän jäsenille, saati tavallisille kansalaisille. Aikataulu vesien hyvän tilan saavuttamiseksi on liian tiukka. Jo tehtyjen vesiensuojelusuunnitelmien ja -toimenpiteiden vaikutukset eivät ole vielä ehtineet kunnolla näkyä. Vesienhoitotyössä ollaan jotakuinkin unohtamassa vesistöjen sisäinen kuormitus ja täten vesistöjen hyvän tilan saavuttamistavoite siirtyy tulevaisuuteen. Toimenpiteiden suunnittelu Useassa palautteessa korostettiin toimenpiteiden kustannustehokkuuden ja toteuttamiskelpoisuuden tärkeyttä. Kustannustehokkuus on tärkeää ottaa huomioon vertailtaessa toimenpiteitä eri toimialojen kesken. Eri alojen toimenpiteiden tulisi tässä suhteessa olla linjassa keskenään. Valuma-aluekohtaisessa suunnittelussa on tarpeen kehittää eri toimijoiden yhteistyötä. Hyväksi koetut vesiensuojelukäytännöt tulisi pyrkiä saamaan kaikkien käyttöön ohjauksen ja koulutuksen avulla. Toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointia tulee ehdottomasti parantaa edelliseltä suunnittelukaudelta. Toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi ja kustannustehokkuustarkastelut tulisi sisällyttää vesienhoidon keskeisiksi kysymyksiksi molemmilla vesienhoitoalueilla. Oleellista on, että taloudellista kohtuullisuutta tarkastellaan koko toimialan, mutta ei yksittäisen hankkeen näkökulmasta. Vesienhoitosuunnitelmiin tulee kirjata lainsäädännön ja direktiivien vaatimat toimenpiteet. Kansallisesti yhteistyössä voidaan suunnitella ja toteuttaa myös direktiivin vaatimukset ylittäviä toimenpiteitä, kuten tähänkin asti on tehty. Vesienhoidon toimenpiteiden taloudellisten vaikutusten arviointi maanomistajille tulee myös tehdä aiempaa huolellisemmin. Yleisesti vesiensuojelun tasoa ei pidä kiristää liikaa energiantuotannon, samoin kuin ravinnontuotannon, toimintaedellytyksiä vaarantaen. Vesiensuojelun ja tulvanhallinnan kannalta kustannustehokkaat ja pitkällä aikavälillä tehokkaimmat toimenpiteet tehdään ongelmien alkulähteillä peruskuivatuksen piirissä olevien alueiden ojaverkostossa. Yleisesti maankäyttömuodoista riippumatta oleellista on valuma-alueiden vedenpidätyskyvyn parantaminen. 8

9 Kiintoaineen merkitys erityisesti lähivesistöjen tilaan on nostettu hyvin esiin vesienhoitosuunnitelmissa, mutta käytännön toimenpide-ehdotukset puuttuvat. Toimenpidesuunnitteluprosessin kuvaus jää varsin yleiseksi. Lukijalle jää epäselväksi, keiden kanssa valinnoista neuvotellaan ja sovitaan suunnittelun eri vaiheissa Uusista toimenpiteistä tulisi päättää vasta, kun tehdyistä tai tekeillä olevista toimenpiteistä on saatu tarpeeksi kokemusta, ja varmistuttu niiden toimivuudesta ja tehokkuudesta. Riistataloudellisesta näkökulmasta rehevöityneiden vesien tilan parantaminen on keskeistä erityisesti sukeltajasorsien, punasotkan ja tukkasotkan, kantojen elpymisen kannalta. Riistakantojen tulevaisuus ja suomalaisen luonnon hyvinvointi kokonaisuutena on riippuvainen maa- ja metsätalousalueiden sekä turvetuotannon tavanomaisesta toiminnasta sekä jo nykyisellään vaadittujen vesiensuojelu ym. toimenpiteiden käytännön toteutuksesta ohjeiden mukaan. Hajakuormituksen hallitseminen edellyttää valuma-aluekohtaista tarkastelua ja toimenpideohjelmien laatimista. Näiden valuma-aluekohtaisten ohjelmien laadinta on aloitettava kiireellisesti priorisoimalla alueet ja muodostamalla tärkeimmille alueille esim. neuvottelukunnat edistämään yhteistä keskustelua asiasta. Vesienhoidon toteutuksen edistäminen ja seuranta Palautteissa korostettiin julkisen hallinnon vastuuta vesienhoitotoimenpiteiden edistämisessä, toteuttamisessa, sen ohjaamisessa ja seurannassa. Julkisen hallinnon säästötoimenpiteet ovat ristiriidassa lisääntyvien vesienhoitotehtävien kanssa. Tulevalla vesienhoitokaudella tulee ehdottomasti saada konkreettisemmin toteutettua ensimmäisen ohjelmakauden puutteita käytännön toimissa. Ohjelman toteuttaminen edellyttää riittävää lainsäädäntöä, joka mahdollistaa sen, että myös vesien likaajatahot saadaan oikeasti muuttamaan toimintaansa vesien tilan kannalta parempaan suuntaan. Mikäli vesiensuojelulla ei jatkossakaan ole merkittävää painoarvoa lupapäätöksissä, kaavoituksessa tai muissa sen säilyttämisen ja parantamisen kannalta keskeisissä hankkeissa, on epätodennäköistä että vesien tila jatkossa paranee toivotusti. Monien EU:n rahoituslähteiden byrokraattisuus ja lyhytjänteisyys eivät takaa vesienhoitotoimien jatkuvuutta. Toimenpiteiden seurantaa kannattaa kehittää, koska sillä voi saada perusteltua myös lisää voimavaroja toteutukselle. Sitä varten tulee tehdä toteutukselle selkeät aikataulut ja mitattavat tavoitteet. Toimenpiteiden raportointiin yksinkertainen ja läpi näkyvä järjestelmä. Myös alueellisten toimijoiden käyttöön. Internetiin voisi perustaa reaaliaikaisen seurantasivuston toimenpiteiden toteutuksesta. Yksi seuranta-aihe on miten vesienhoitosuunnitelma vaikuttaa luvissa ja oikeuskäytännössä. On todennäköistä, että ainakin joidenkin jo ensimmäisen kauden aikana toteutettujen toimenpiteiden seurantaa olisi jatkettava suunnitteluaikataulussa esitettyä pitempään, sillä pysyviä parannuksia tai nopeaa edistystä vesistöjen ekologisessa tilassa voidaan tuskin saavuttaa suunnittelujakson (6 vuotta) aikana. Vaarana on, että seurantavelvollisuuden täyttäminen saa yhä suuremman painoarvon ilman, että edellytykset sekä valtakunnallisten että alueellisten kipukohtien ja painopisteiden tunnistamiseen paranevat. Käänteen välttämiseksi suunnitelmiin tulisi liittää herkkyystarkasteluja. 9

10 Eräänlaista laadullista seurantatietoa tarvitaan myös vesiensuojelun poliittisesta asemasta ja sen kehittymisestä. Tiedollisten investointien on kyettävä osoittamaan yhteiskunnallinen oikeutuksensa. Kunnat voisivat Ruotsin mallin mukaan raportoida ELY-keskuksille vuosittain vesienhoidon toimenpiteiden toteutuksesta. Ympäristövaikutusten arviointi Yleisesti lausunnonantajat pitivät ehdotusta ympäristöarvioinnin toteuttamisesta ja ympäristöselostuksen laadinnasta riittävänä, joskin sitä pidettiin näin mittavassa suunnittelussa haasteellisena. Ympäristöselostukseen sisällytettävät asiakokonaisuudet ja niiden väliset vuorovaikutussuhteet ovat niin moninaisia ja laaja-alaisia, että on vaikea uskoa, että kaikki kuvattu voidaan saada selville ainakaan esitetyn aikataulun mukaisesti. Eräänlaiseksi ongelmaksi voi muodostua se, että vesienhoitosuunnitelmaan sisältyy suuri määrä lainsäädäntöä ja hankkeita, jotka ovat jo toteutuksessa tai jotka ovat tulossa toteutukseen, ja tämä tapahtunee vesienhoitosuunnitelmasta riippumatta. Tämän vuoksi voi olla hyvin hankalaa tehdä ympäristöselostuksessa edellytettyä tarkastelua, jossa tarkastellaan ympäristön tilaa siinä tapauksessa, että vesienhoitosuunnitelmaa ei toteuteta. Vesienhoidon suunnittelun perustana on laaja yhteistyö ja kuuleminen, jonka puuttuminen luultavasti vaikuttaisi monellakin tavalla ympäristön tulevaan tilaan, mutta arvion tekeminen voi olla hyvin vaikeaa kvantitatiivisesti. Suunnitelmasta laadittavassa ympäristöselostuksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten vesienhoidon tavoitteet liittyvät muiden toimijoiden, esimerkiksi kuntien, suunnitelmiin, ja miten eri suunnitelmien seurannat järjestetään kattavan seurantatiedon keräämiseksi. Tämä edellyttää entistä tiiviimpää ELY -keskusten ja kuntien välistä yhteistyötä suunnitteluprosessin eri vaiheissa. Ympäristövaikutusten arviointi voi avata monille toiminnanharjoittajille paremmin myös vesienhoitosuunnitelman tavoitteita siitä, miten tavoitteet huomioidaan omassa toiminnassa. Ympäristöselostuksessa, tai muussa sopivassa yhteydessä, olisi hyvä kuvata selkeästi, miten luotettavaa vesien tilatieto on. Miten suuri osa perustuu asiantuntija-arvioon ja miten suuri osa perustuu mittauksiin. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tulee ottaa selkeästi kantaa siihen, mitä vaikutuksia vesienhoidon toteuttamisella on vesistöalueen toimijoihin esim. maa- ja metsätalouteen sekä turvetuotantoon. Vaihtoehtojen vertailu on suuri mahdollisuus tuoda esille sitä mitä eri voimavaroilla voidaan saada aikaan. Samalla voidaan saada esiin laiminlyöntien ja toimien tekemättä jättämisen hinta. Myös suojelun hyödyt kannattaa esittää. Yva- ja sova -menettelyjä tulee kehittää niin, että eri toimintojen yhteisvaikutuksetkin tulisivat nykyistä paremmin huomioon. Suunnitteluun vaikuttava yleinen kehitys Ilmastonmuutos ja tulvariskit Useassa palautteessa todettiin, että vesienhoidon suunnittelussa tulisi kiinnittää enemmän huomiota ilmastomuutoksen vaikutuksiin ja niihin varautumiseen. Sadannan lisääntyminen 10

11 sekä alueen jokivesistöjen jatkuva tulviminen johtaa kuormituksen kasvuun, vaikka valumaalueella tehdään kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä. Sateen intensiteetin kasvu lisää jätevesiverkoston ja jätevedenpuhdistamoiden kuormitusta. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja nopeaa kehittymistä ei oteta riittävällä tavalla huomioon työohjelmassa vesihuollon toimintaedellytyksiin ja muutospotentiaaliin nähden. Säännöstelylupien osalta erityistä huomiota tulee kiinnittää ilmastomuutoksen vaikutuksiin. Tulvasuojelu ei saisi perustua ohijuoksutuksiin pelloille. Se on haitallista paitsi elinkeinoille myös vesien tilalle. Tulvat nousevat pelloille ja huuhtovat arvokkaat ravinteet, jotka kuormittavat vesistöjä. Uudet strategiat ja ohjelmat Voimassa olevaan vesienhoitosuunnitelmaan verrattuna keskeisiin ja tervetulleisiin muutoksiin kuuluu merenhoidon yhdistäminen vesienhoidon kanssa. Rannikkovesien tilan parantaminen on myös tärkeä lisäperuste sisävesillä ja niiden valuma-alueilla tehtäville vesiensuojelutoimille. Kansallisessa kalatiestrategiassa esitetyt linjaukset tulevat jatkossa suurelta osin ohjaamaan mm. kalateiden rakentamiseen saatavien resurssien käyttöä. Erityisen tärkeäksi ohjauskeinoksi noussee strategian listaus lohikalojen luonnonkierron palauttamisen kärkikohteista. Kymijoen Suomenlahden alueella näitä kärkikohteita on yhteensä kuusi, mutta suunnitelmassa niistä tulee erikseen mainituksi vain yksi eli Saarijärven reitti. Kärkikohde-status olisi vesienhoidon suunnittelussa tärkeätä mainita myös viiden muun alueen kuvausten yhteydessä. Nämä ovat Siuntionjoki, Mustionjoki, Kymijoki, Tainionvirta ja Mäntyharjun reitti, kukin näistä erikseen lueteltuine koskialueineen. Kansallinen vesiviljelyohjelma ja vesiviljelystrategia tulee myös huomioida vesienhoidossa. Huomioitaviin strategioihin tulisi kuulua myös alueelliset energiastrategiat, sillä vesienhoidon suunnittelulla on suora vaikutus paikallisen energian saantiin. Suunnittelun osa-alueet ja vesienhoidolliset ongelmat POHJOIS-SAVON ALUEET Rautalammin reitti Rautalammin reitti on kansallisesti ja kansainvälisestikin luettu erityissuojelua vaativiin vesistöihin, mikä on otettava vesienhoidon suunnittelussa huomioon. Etelä-Konnevedelle toivotaan kansallispuistoa ja näillä alueilla esim. turvetuotantoon tulee suhtautua erityisen kriittisesti. Rautalammin reitin arvokas taimenkanta tulisi ehdottomasti mainita Rautalammin reitin yleiskuvauksessa. Rautalammin reitistä puhutaan vain Pohjois-Savon kohdalla. Kuitenkin reitistä lähes puolet on Keski-Suomen puolella ja esimerkiksi taimenen poikastuotannon osalta parhaat kosket ovat juuri Keski-Suomessa. Tai vaihtoehtoisesti olisi vesienhoidon suunnittelussa mainittava Pohjois-Savon yhteydessä, että reitti jatkuu Keski-Suomen puolelle. Mainitaan, että turvetuotannon osalta kuormitetuimmat alueet ovat reitin eteläosassa. Tämä koskee nimenomaan reitin Pohjois-Savon puoleista osaa. Keski-Suomessa ei ole mainittavaa turvetuotantoa reitin varrella. Pohjois-Konneveden yläpäähän rannan tuntumaan on suunnitteilla turvetuotantoalue (Vapo). Kysymyksessä oleva alue on herkkä ympäristön muutoksille, koska vesi ei siellä juuri vaihdu. 11

12 KESKI-SUOMEN ALUEET Viitasaaren reitti Sisävesien tärkeisiin vaelluskalareitteihin kuuluu myös Viitasaaren reitti, joka on Rautalammin reitin ohella eteläisen Suomen merkittävimpiä vapaita reittejä. Viitasaaren reitin kohdalla kolmannessa kappaleessa sanotaan, että loput Kivijärven vesistä virtaa luonnonmukaista uomaa Hilmonjoen kautta Vuosjärveen. Kivijärven luusuassa Potmossa ennen Hilmonjokea on kuitenkin pato ja siinä denil-tyyppinen kalatie. Näin ollen ei tämä luonnonreitti ole täysin luonnonmukaisessa kunnossa. Samassa kappaleessa todetaan, että vaelluskalojen kannalta merkittävin jäljellä oleva täydellinen vaelluseste sijaitsee Kannonkoskessa. Tällä tarkoitetaan Hilmon voimalaitosta, mutta juuri edellä mainittu Potmon kalatie turvaa joiltakin osin kalojen liikettä. Kuitenkin taimenet pyrkivät todennäköisesti voimalaitoksen kautta ylöspäin, koska virtaama on siellä paljon suurempi. Luokittelemattomia vesiä pitäisi tällä kierroksella tutkia lisää esimerkiksi Viivajoen valumaalueen (14.445) vesistöt on luokiteltu asiantuntija-arviona ekologiseen luokkaan hyvä, vaikka käyttökelpoisuusluokituksessa esim. Lahnajärven vedenlaatu oli tyydyttävän ja välttävän rajoilla. Varsinainen ekologinen arvio kuitenkin siis puuttuu (toimenpideohjelma s. 29, kuva 10). Pitäisi kiireesti tutkia koko Viivajoen alue, koska maakuntakaavan mukaan vesiä tulee rasittamaan useita turvekaivoksia. Keiteleen Pyyrinlahden veden huononeminen tuotiin palautteessa esille kahdessa palautteessa. Toisessa ehdotettiin väylän avaamista Pyyrinlahden Konginkankaan päästä Keiteleeseen ja toisessa esitettiin Pyyrinlahden ruoppausta veden virtauksen parantamiseksi. Lisäksi esitettiin Pyyrinlahden puoleisen Isojoen suun puhdistamista sekä vesikasvien vähentämistä Pyyrinlahdelta. Lisäksi oltiin huolestuneita Metsä Woodin (entinen Finforest) Suolahti hautomoaltaiden tyhjennyksestä Keiteleeseen. Tyhjennysten aikana näkösyvyys järvessä on nolla. Toivottiin, että seuraavaa ympäristölupaa myönnettäessä haudevesien laskemiselle Keitele-järveen määriteltäisiin tiukemmat lupaehdot tai keksittäisiin jokin muu vaihtoehto vesien hävittämiselle kuin järveen laskeminen. Konnenveden Raapaatlahden tilasta oltiin huolestuneita kahdessa palautteessa. Äänekosken alueen vesistöjen tilaa ajatellen erityistä painoarvoa tulisi jatkossa laittaa turvetuotannon päästöjen hallintaan, metsätalouden vesiensuojelun tehostamiseen ja erinomaisessa ja hyvässä tilassa olevien vesien turvaamiseen (erityisesti Keitele). Myös pohjavesien turvaaminen on keskeinen kysymys Äänekoskella. Saarijärven reitti Erityisesti Saarijärven ja Jämsän reiteillä pitäisi korostaa humus- ja kiintoainekuorman vähentämistä. Ne ovat näiden reittien merkittävimmän ongelmat. Saarijärven reitin kuvauksessa on nostettu esille humuksen aiheuttamat vesistöhaittojen ja niiden todetaan nousseen esille sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla. Epäselväksi jää, onko asia noussut esiin vain yleisessä keskustelussa, vai myös viranomaisten tekemässä vesistöjen tilan seurannassa. Saarijärven reittiä koskevassa kohdassa saa tosin vaikutelman, että siinä syyllistetään liikaa metsätaloutta ja turvetuotantoa kiintoaine- ja humuskuormituksesta. Merkittäviä kuormituslähteitä Saarijärven reitillä on muitakin. Turpeenkaivuun aiheuttama kuormitus uhkaa paikoin myös erittäin uhanalaista purotaimenta (järvitaimen). Esimerkiksi Vapon Paajalansuolle suunnitteleman turpeenkaivuun päästöt 12

13 uhkaisivat ilmeisesti erityistä, alkuperäistä purotaimenkantaa Moksinjoella, Saarijärven kaupungin Pylkönmäellä. Kansalaispalautteessa tuotiin myös esille, että vesistöjen rannoille on rakennettu suuret määrät eritasoisia rakennuksia. Esimerkiksi Kyynämöisen rantalaistaleella on yli 250 rakennusta. Näiden vaikutus vesistöjen tilaan, ei ainakaan ole puhdistava. Rantakaistaleilla saatetaan sahata moottorisahalla polttopuita, pestä autoja, ym. Leppäveden-Kynsiveden alue Leppäveden Kynsiveden alue on sekavasti kuvattu. Parempi otsikko olisi Äänekosken Vaajakosken vesireitti tai -alue, jolloin pysyttäisiin samalla reitillä. Kynsivesihän on Rautalammin reitillä. Tässä Leppävesi Kynsivesi-kappaleessa mainitaan kuitenkin kalankasvatus ja Siikakoski sekä Korholankosket Konnevedellä, jotka ovat Kynsiveden yläpuolella. Jämsän reittiä koskevassa tekstissä mainitaan Kalliokosken voimala. Siinä on toimiva kalatie, joten reitti ei ole täysin suljettu, mikä kuva tekstistä helposti jää. Laukaan kunnan alueen ja Leppäveden Kynsiveden alueen osalta keskeisimpänä asiana nostetaan esille hajakuormituksen vähentäminen. Lisäksi tuotiin esille, että Kuhankosken uuden vesivesivoimalaitoksen ympäristölupa on vireillä LSSAVIssa. Tässä yhteydessä on syytä ajantasaistaa Kuhankosken voimalaitoksen vedenjuoksutusta koskevat määräykset asettamalla aikaraja, johon mennessä Saraveden vedenkorkeuden on saavutettava lupapäätöksessä mainittu taso kevättulvan jälkeen. On esisijaisen tärkeää, että vesistöjen säännöstelyssä sekä vesienhoidon suunnittelussa tulee huomioiduksi niiden ranta-asukkaille ja kiinteistöjen omistajille sekä rantamaisemalle ja eliöstölle aiheuttamat hyödyt ja haitat. Laukaan kunnan ympäristönsuojelu viranomainen kannustaa kuntalaisia omatoimiseen rantojen kunnostukseen rehevöitynyttä vesikasvillisuutta niittämällä, rantojen umpeenkasvua vähentämällä mm. pusikkoa raivaamalla tai laiduntamalla sekä roskakalan pyytämisellä. Kunta antaa ohjeistusta ja tietoa kunnostustoimista. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen kiinnittää erityistä huomiota haja-asutusalueiden kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien kunnostamisen seurantaan ja kuntalaisten puolueettomaan neuvontaan. Jämsän reitti Jämsän kaupungin ja Petäjäveden kunnan lausunnoissa nostetaan reitin keskeiseksi kysymykseksi mm. turvetuotannon aiheuttamat haitat ja niiden torjunta. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää reitin yläosan turvetuotantoalueisiin ja näiden alueiden kiintoaine- ja humuskuormituksen vähentämiseen sekä vesiensuojelun tehokkuuteen suurten valumien aikana. Lisäkuormitusta on tulossa alueelle 3. vaihemaakuntakaavan myötä. Tähän tulisi kiinnittää huomiota ympäristöselostusta laadittaessa. Jämsänjoki ja Päijänteen Tiirinselkä ovat tyydyttävässä tilassa. Ko. vesistöjen hyvän tilan saavuttamiseksi tarvitaan riittävästi toimenpiteitä ja tehostamistoimia mm. teollisuuden ja jäteveden puhdistamojen vesiensuojelutoimissa. Jätevesien käsittelyn toimintavarmuuden parantaminen on ensiarvoisen tärkeässä asemassa. Jämsässä huomattava riskitekijä pohjavesille on runsas maa-ainesten otto. Ottamisalueiden jälkihoitotoimia tehostamalla pohjavesille aiheutuvaa kuormitusta saataisiin osaltaan vähennettyä. Huomiota tulisi kiinnittää myös ennakoivaan pohjavesien suojeluun mm. maankäytön suunnittelussa. Jämsän reittiä koskevassa tekstissä mainitaan Kalliokosken voimala. Siinä on toimiva kalatie, joten reitti ei ole täysin suljettu, mikä kuva tekstistä helposti jää. 13

14 KESKI-SUOMEN JA HÄMEEN ALUEET Sysmän reitti Sysmän reitin kohdalla kappaleen lopussa mainitaan Virtaan ja Nuoramoisten voimalat, mutta ei kuitenkaan mainita kalateiden tarvetta näissä paikoissa. Vaelluskalakantojen hoidon kannalta asia on tärkeä. Suur-Päijänteen alue Päijänteen ja sen valuma alueen vedenlaadun säilyttämiseen tähtäävät toimet ovat ensiarvoisen tärkeitä, koska noin miljoonan asukkaan raakavesi johdetaan Päijänteestä. Vesiensuojelun kannalta on tärkeää edistää Tuomiojärven veden laadun saamista hyvään tilaan, koska Tuomiojärvi toimii tärkeänä vedenhankintavesistönä. Yhdessä lausunnossa tuotiin esille Jyväskylän Nenäiniemen puhdistamon suuret typpipäästöt ja niiden vaikutukset Pohjois-Päijänteeseen. Puhdistamon typpipäästöt ja mahdollisesti osa laitoksen muistakin päästöistä uhkaavat yhä paitsi vesistön ekologista tilaa, myös virkistystoimintoja tällä ajoittain jopa Suomen vilkkaimmalla kalastusalueella. Laitoksen typenpoistoa on tehostettava. Tiukennus on välttämätöntä ensisijaisesti Pohjois- Päijänteen, ja osaksi koko Päijänteen tilan parantamisen kannalta. Pohjois-Päijänteen nykyinen tilaluokka ei mielestämme vastaa todellisuutta. Päijänteen erityisarvon ja erityislaatuisen tilanteen vuoksi järvi on syytä käsitellä suunnitelmissa erityisvesistönä. Yhdessä kansalaispalautteessa tuotiin esiin Tuomiojärven Eerolanlahden lokit, jotka ulostavat ja hyökkäävät ihmisten kimppuun hiekkatiellä (varsinkin pesimisaikaan!) ja sottaavat ympäristöä. Kannanotossa toivottiin, että Eerolanlahtea ruopattaisiin lokkien määrän vähentämiseksi ja samalla ulosteen vähentämiseksi sekä järvestä että ympäröivien talojen terasseilta ja autoilta. Tuomiojärvi kasvaa kohta umpeen Kortesuon puolelta. Päijänteen veden laatuun liittyviä kansalaispalautteita saatiin useita. Kansalaispalautteissa oltiin huolestuneita Pohjois-Päijänteen veden tummentumisesta, Muuramen Kylälahden tilasta sekä toivottiin parempaa pääsyä veneellä kirkonkylältä Muuratjärvelle. Palautteissa tuotiin esille myös Päijänteen rantojen nopea ruohottuminen, mikä aiheuttaa keväisin suurien ruoholauttojen liikehdintää rannoilla, hajuhaittoja ja kiihtyvää rehevöitymistä. Päijänteen rannoilla haja-asutusalueilla sijaitsevat etenkin vanhemmat vakituiset asunnot ovat jätevesijärjestelmiltään puutteellisia. Veden käyttömäärä talouksissa on lisääntynyt huomattavasti, samoin erilaisten pesuaineiden määrä. Koska Päijänteen rannat ovat maalaadultaan moreenia, niin jätevedet päätyvät puhdistamattomina järveen. Tähän jätevesiongelmaan pitäisi kiinnittää pikaisesti huomiota. Kansalaispalautteessa tuotiin esille myös Patalahden tilan parantaminen. Esitettyjä toimenpiteitä olivat mm. polttomoottorikäyttöisten ajoneuvojen käytön kieltäminen, Patajoen avaaminen kalankulun mahdollistamiseksi, uuden kalastoselvityksen tekeminen, roskakalojen vähentäminen sekä niitto. Isojärvestä Päijänteeseen laskevan Arvajan reitin puhtaat vedet on päästettävä vapaasti virtaamaan Päijänteeseen, jolloin myös katoamassa oleva järvitaimenkanta alkaa elpyä päästessään perinteisille kutualueilleen lisääntymään (H ja E:n vesien turvaaminen). HÄMEEN ALUEET 14

15 Konnivesi-Ruotsalaisen alue Arrajoen vesireitti lukuisine pienine järvineen ja jokineen on erittäin tärkeä. Alueella on runsaasti asumista ja elinkeinotoimintaa, joten toisaalta virkistyskäyttöpaine ja tarve on suuri, mutta samalla vesistöön kohdistuu paljon ihmistoiminnan aiheuttamaa kuormitusta. Tämä näkyy monien reitin järvien heikentyneenä tilana. UUDENMAAN ALUE Uudenmaan aluetta koskevassa palautteessa painotettiin työohjelmassa mainittujen alueen keskeisten kysymyksien tärkeyttä. Usea palautteenantaja piti maatalouden kuormituksen vähentämistä tärkeimpänä Uudenmaan vesistöjen tilaa parantavana tekijänä. Tiiviisti rakennetulla Uudellamaalla suunnittelussa tulee lisäksi kiinnittää erityistä huomiota ilmastomuutoksen vaikutuksiin ja niihin varautumiseen. Palautteessa toivottiin aiempaa määrätietoisempaa vesienhoitoon liittyvien tekijöiden selvittämistä ja vesienhoitotavoitteiden ottamista osaksi kuntien maankäytön suunnittelua ja rakentamisen ohjausta. Toimenpiteiden ja resurssien kohdentaminen tulee tehdä alueille, joilla vesien tila on heikoin. Kansalaispalautteessa vaadittiin toimia yksittäisten vesien hoitoon ja toivottiin viranomaisilta nykyistä tiukempaa otetta vesistöjä pilaavaan toimintaan. Voimakkaiden sateiden tai sulamisvesien aiheuttamien ylivuototilanteiden aiheuttamia happikatoja ja kalakuolemia ei ole todettu Vantaanjoen vesistöalueella, kuten asiakirjassa kuvataan. HSY:n puhdistamoiden vesistöpäästö suhteutettuna asukasvastikkeeseen on varsin matala suhteessa Suomen yhdyskunta- tai teollisuuspuhdistamoiden yleiseen tasoon. Kymijoen Suomenlahden vesienhoitoalueella olisikin jatkossa tärkeää käydä tasapuolista ja yhdenmukaista keskustelua ja ohjausta yhdyskuntajätevesien vaikutuksista vesistöjen tilaan. Vantaanjoen jätevesien hallintaa tulee tehostaa, muun muassa ympäristölupia ja niiden valvontaa tulee tiukentaa. Päästöistä tulee tiedottaa julkisesti. Porvoonjoella on viime vuosina tehty koskipaikkojen kunnostuksia. Työtä tulee edelleen jatkaa. Uudenmaan alueella pienemmilläkin virtavesillä on alueellisesti merkitystä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä ja että ne toimivat tärkeinä ekologisina yhteyksinä tiiviisti rakennetuilla alueilla. Keskeisiin kysymyksiin voisi nostaa omaksi luvuksi "Vesiluonnon monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelut". Uudellamaalla tärkeitä ovat myös uhanalaiset vaelluskalat, varsinkin meritaimen ja vedenalaiset luontotyypit. Liikenneväylien aiheuttama suola- ja muu kuormitus on huolestuttavaa. Veden laadun tarkkailupisteitä on virtavesissä lisättävä ja tarkkailutiheyttä nostettava. Useassa palautteessa esitettiin, että tulevissa Uudenmaan vaihemaakuntakaavoissa aiheena tulisi olla merialueen kaavoitus, pinta- ja pohjavedet ja hulevedet. Vesienhoitoalueen keskeiset kysymykset Webropol- verkkokyselyn mukainen keskeisten kysymysten merkittävyyden arvio kansalaispalautteen perusteella (lukuarvo = vastaajamäärä): Keskeinen kysymys Erittäin Keskeinen Ei keskeinen Ei tarpeen En osaa 15

16 keskeinen käsitellä sanoa Maatalouden toimenpiteet käytäntöön Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen Vesienhoidon parempi huomioiminen kaavoituksessa ja rakentamisen ohjauksessa Vesielinympäristöjen parantaminen Pohjavesien turvaaminen Jätevesihaitat hallintaan Turvetuotannon päästöt hallintaan Erinomaisessa ja hyvässä tilassa olevien vesien tilan turvaaminen Toimeenpanon turvaaminen Vesienhoidon keskeisten kysymysten todettiin olevan hyvin valittuja ja tärkeitä vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Myös suunnittelun osa-aluekohtaisessa ongelmatarkastelussa on tunnistettu osa-alueiden merkittävimmät vesiensuojelulliset haasteet. Suunnittelukauden keskeiset kysymykset ovat osittain toiminnallisesti päällekkäisiä, mikä voidaan nähdä pyrkimyksenä kokonaisvaltaiseen suunnittelukäytäntöön. Esimerkiksi vesiensuojelun paremmalla huomioon ottamisella maankäytön suunnittelussa ja rakentamisen ohjauksessa on useita yhtymäkohtia muihin vesienhoidon keskeisiin kysymyksiin. Tällaista kokonaisvaltaista lähestymistapaa tulisi muidenkin keskeisten kysymysten osalta tarvittaessa vahvistaa. Listassa ei ole mainittu liikenteen ja tienpidon tiesuolauksen aiheuttamia ongelmia pohjavedelle ja joillekin pintavesialueille. Myöskään keskeisissä kysymyksissä ei ole mainittu happamien sulfaattimaiden aiheuttamien riskien huomioiminen rannikkoalueella. Happamat sulfaattimaat tulee huomioida alueen maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa. Uudenmaan alueella tulisi myös laatia ohjeet rakentamisen aikaisten happamien sulfaattimassojen käsittelylle. Yhteistyö on perustana ja edellytyksenä useille eri vesienhoitotoimenpiteille, joten sen sisältöä tulee korostaa keskeisissä kysymyksissä. Sisäisen kuormituksen huomioiminen (määrä ja toimenpiteet) on oltava tulevan kauden keskeisenä kysymyksenä. Erityistilanteet ja onnettomuuksiin varautuminen otetaan osaksi vesienhoidon suunnittelun keskeisiä kysymyksiä ja mukaan suunnitteluun tulisi kutsua alueelliset pelastuslaitokset. Keskeisiin kysymyksiin tulee nostaa pinta- ja pohjavesistä kerättävien kuormitustietojen luotettavuuden kehittäminen, kuormituslähteiden tarkempi selvittäminen sekä kuormitusmenetelmien kehittäminen 16

17 Maatalouden toimenpiteet käytäntöön Maatalouden kuormituksen vähentäminen todettiin useassa palautteessa keskeiseksi tavoitteeksi vesien hyvän tilan saavuttamisessa. Keskeistä maa- ja metsätalouden vesistökuormituksen vähentämisessä olisi jo olemassa olevien resurssien, eli ensikädessä ympäristötukien hyödyntäminen. Maatalouden ympäristötukiohjelman uuden ohjelmakauden toimenpiteiden ja tuen tulee kohdistua tehokkaisiin vesiensuojelutoimenpiteisiin. Valmistelussa tulee ottaa huomioon, että maatalouden seuraavan ympäristötukiohjelman sisältö, käytettävissä olevat välineet ja rahoitus voivat mahdollisesti olla vielä avoinna vuosien 2013 ja 2014 aikana. Lainsäädännöllä, toimenpideohjelmilla ym. raporteilla tulisi viimeistään nyt edellyttää vielä tehokkaampia toimenpiteitä maa- ja metsätalouden kuormituksen vähentämiseksi ja tätä kautta pinta- ja pohjavesien suojelemiseksi. Viime vuosikymmeninä peltoviljelyn ravinnetaseissa on jo nyt tapahtunut merkittävää paranemista, eikä lannoitustasoja enää voida laskea satojen kärsimättä. Ravinnetaseet ovat sinällään hyvä toimenpide, mutta lannoitus tulee voida suorittaa niiden pohjalta kasvustojen tarpeiden mukaisesti. Maatalouden arvioidut vaikutukset vesien tilaan tulevat muuttumaan myös rakennekehityksen kautta. Maatalouden harjoittajien vähentyessä on ensisijaisen tärkeää, että peltomaata ei poistu viljelykäytöstä vaan se säilyy aktiivisen ja hyviin satoihin perustuvan viljelytoiminnan piirissä. Toimenpiteet tulee kohdentaa sinne, missä niiden merkitys on vesienhoidollisesti suurin. Tyydyttävässä tai huonommassa kunnossa olevien vesistöjen osalta tarvitaan lisätoimenpiteitä ja täten valtion budjetista riittävä lisäresursointi. Sääolot vaikuttavat suuresti maatalouden ravinnepäästöihin, varsinkin talvisateiden lisääntyminen lisää kuormitusta vesistöihin. Ilmastonmuutoksen tuomat ongelmat tulisi tuoda vielä korostetummin esiin tulevan vesienhoitokauden toimenpiteitä päätettäessä. Tulvien aiheuttamien ravinnehuuhtoumien vähentämiseksi tulva-alueella olevat viljelypellot olisi tärkeää saada suojavyöhykkeiksi. Talviaikaisen kasvipeitteisyyden, maan rakenteen ja kasvukunnon parantamisen sekä tehokkaan ravinteiden käytön merkitys on etusijalla. Kosteikot toimivat pelloilta karanneiden ravinteiden varastona, mutta vaativat hoitoa ja ravinteiden palauttamista takaisin pellolle. Keinot ja toimet, joilla vesien tilaa voidaan parantaa vaikuttamalla peltomaan toimivuuteen ja ravinteiden kotiuttamiseen hyvissä sadoissa, on nähtävä toisen suunnitelmakauden keskiössä. Pellon kasvukunnosta on huolehdittava niin maan rakenteen kuin vesitalouden osalta ja viljelykasville on annettava tasapainoinen lannoitus kasvupotentiaalin mukaan. Tilakohtaisella neuvonnalla ja ongelma-alueiden kartoituksella on mahdollista löytää kustannustehokkaita kuormituksen vähentämistoimia. Kunnallista ympäristönsuojeluviranomaista ovat työllistäneet eläinten laiduntamiskysymykset vesistössä millä on kuormitus ym. vaikutuksia ja kaivataan selkeämpää säätelyä eläinsuojien ympäristölupiin. Suomen maatalouden suuntausta viljelykierron lisäämiseen ja luomutuotannon edistämiseen pidämme kannatettavana. Toimenpiteiden toteuttamista tulee tukea riittävästi ja tuen käytön esteet tulee kartoittaa ja poistaa. 17

18 Myös muiden ohjauskeinojen, kuten lannoiteverojen, julkisten hankintojen ja ruokavalioneuvonnan roolia pitää lisätä. On ehdottoman tärkeää, että maaseudun elinkeinojen toimintaedellytyksiä ja kannattavuutta ei vaaranneta. Maataloudelle mahdollisesti suunnitellut uudet vesiensuojelutoimet eivät saa aiheuttaa elinkeinolle kilpailuhaittaa EU:n yhteismarkkinoilla. Suojavyöhykkeiden markkinointia tulisi tehostaa nykyisestä. Viljelijöiden tulisi saada käyttöönsä tuorein tutkimustieto viljelymenetelmistä, joilla voidaan tehostaa ravinteiden käyttöä ja samalla vähentää niiden huuhtoumista vesistöihin. Karjasuojista ja lietealtaiden ylivuotoputkista tulevien päästöjen kulkeutuminen ojia pitkin vesistöihin tulee pystyä estämään kokonaan seurantaa ja valvontaa tehostamalla. Ympäristölupa tulee vaatia kaikenkokoisilta tiloilta. Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen Metsätalouden osalla on erityisen ongelmallista, että KEMERA-varoja on viime vuosina leikattu luonnonhoidosta eikä taloustoimista. KEMERA:n sisällä pitää suunnata varoja uudisojituksista luonnonhoitoon. Metsien lannoitusta ja bioenergian oton vaikutuksia kannattaa seurata. Uudistusojituksiin tarjolla oleva rahoitus tulisi kääntää pikemminkin metsätalouden vesiensuojeluun, kuten laskeutusaltaisiin, pinta-valutuskenttiin sekä metsien ja soiden vesitalouden palauttamiseen ojia tukkimalla. Metsätalouden vesiensuojelun tehostamistoimissa ilmastonmuutoksen vaikutuksia on ennakoitu maataloutta paremmin lausunnolla olevassa asiakirjassa. Käytössä olevat metsätalouden vesiensuojeluohjeet ja suositukset perustuvat lakeihin ja säädöksiin ja niiden vaatimat tasot ovat riittävä pohja metsätalouden toimenpiteiden ohjaamiseen myös vesiensuojeluasioissa. Vesiensuojelumenetelmiä ja rakenteita on käytettävä tapauskohtaisesti ja maasto-olosuhteiden mukaan, ei kaavamaisesti. Metsätoimenpiteiden rajoittaminen pohjavesialueilla aiheuttaa metsänomistajalle kustannuksia, eikä niihin ole olemassa korvaussäännöstöä. Rajoitteita ei tule asettaa elleivät ne perustu pohjavesialuekohtaiseen tutkimustietoon ja korvaukset rajoitetusta metsänkäytöstä ovat sovittu. Toimenpiteissä painotusta pitäisi olla enemmän meneillään olevan ohjelmakauden seurannassa ja sieltä poimittavissa hyvissä käytännöissä. Metsätalouden vesiensuojelulle ei tule asettaa uusia vaatimuksia ennen kuin seurantatietoa nykymenetelmien vaikutuksista on enemmän. Kaavoituksella ei tule tehdä uusia rajoitteita metsätalouteen Metsätalouden toimenpiteet ovat muuttuneet, mutta samaan aikaan toimijat ovat tehostaneet vesiensuojelua. Metsätalouden harjoittaminen ei ole pilannut alueen pohja- tai pintavesiä. Taloudellisten vaikutusten arviointi maanomistajille tulee tehdä aiempaa huolellisemmin. Käytännön toimijat kaipaavat koulutusta nykykäytännöistä ja erityisesti uusista menetelmistä. Toimenpiteet tulee harkita tapauskohtaisesti, sillä esimerkiksi kosteikkojen perustaminen on mahdollista ja järkevää vain tietyillä alueilla. Toimenpiteiden ja säädösten pitää perustua tutkimustietoon ja tiedon on oltava kaikkien toimijoiden käytettävissä parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi. On myönteistä, että pintavalutus on nostettu ensisijaiseksi vesiensuojelumenetelmäksi. Erityisesti metsätalouden eroosiohaittojen torjuntaa, tehostettua ja kohdistettua vesiensuojelusuunnittelua sekä metsätalouden vesiensuojeluun liittyvää koulutusta ja 18