NUKKE- TEATTERI. Suomen Uniman jäsenlehti 1/2009. Union International de la Marionette

Transkriptio

1 NUKKE- TEATTERI Suomen Uniman jäsenlehti 1/2009 Union International de la Marionette

2 2 Nukketeatteri 1/2009 Pääkirjoitus NUKKETEATTERI Suomen Unima ry:n jäsenlehti nro 1/2009 Nukketeatteri-lehti on Suomen Unima ry:n jäsenlehti, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Lehti jaetaan kaikille jäsenille, ja se on myös jaossa useissa nukketeatterialan tapahtumissa. Seuraava numero ilmestyy syksyllä Siihen tarkoitetut materiaalit tulee toimittaa syyskuun loppuun mennessä osoitteeseen tai Lisätietoja antaa Timo Väntsi, puh Tässä numerossa Pääkirjoitus...2 Vuoden nukketeatteriteko...3 Näkymätön käsi- näyttelyn avajaiset...4 Kuvasatoa näyttelystä Näyteikkunakierros: Oulu...9 Näyteikkunakierros: Helsinki...11 Uusia kunniajäseniä...12 Puppet Studion uudet tilat...14 Vesinukketeatteri tulee Helsinkiin...15 Matkalaukkuteatterissa sukupolvenvaihdos...15 Nukkenäyttelemisen kaunes ja vaikeus...16 Kööpenhaminan festivaali...17 Uudet nukketeatterin tekijät tulevat...18 Nukketeatteri suomalaisilla näyttämöillä...20 Muistokirjoituksia...21 Kuulas...22 Apurahoja nukketeatteritaiteelle...22 Nasty puppets- kirja...25 Arvioita esityksistä...23 Imatran festivaalit...26 Tiivis talouskatsaus...26 Nukketeatteri Hupilainen 25 vuotta...27 Saksittua muista lehdistä...27 Nukketeatteripäivän julistus...28 Uniman tiedottajan palsta...29 Nukketeatterihoroskooppi...30 Kuvasatoa nukkenäyttelystä...32 Toimitus Päätoimittaja: Timo Väntsi, Toimituskunta: Kati-Aurora Kuuskoski, Janne Kuustie, Kirjoittajat: Toni Kandelin, Helena Karhu, Niina Kettunen-Niemi, Katri Lätt, Johanna Piritta Peltonen, Marjut Tawast, Laura Hallantie, Tessa Lepistö, Cosimo Galiano, Hannu Räisä, Oili Sadeoja. Julkaisija: Suomen Unima r.y. Hallituskatu 7 PL Oulun kaupunki unimafinland@gmail.com Kannen kuva: Taideakatemiasta valmistuva Johanna Kultala, kuva Ville Koski Painopaikka: Painosalama Oy, Turku Näyteikkunat avasivat näkymiä nukketeatteriin Suomen Uniman juhlavuosi lähti käyntiin todella nukketeatteritaiteen näkökulmasta työntäyteisesti. Yhdistys oli mukana kahdessa lastenteatteritapahtumassa, Oulussa ja Helsingissä, toteuttaen nukketeatterin näyteikkuna-tapahtumat. Teatterimuseolla avattiin nukkenäyttely ja kirjatyöryhmä sai valmiiksi ison urakkansa. Festivaalin järjestäminen, olkoonkin sitten osana isompaa organisaatiota, on äärettömän iso ponnistus yhdistykseltä, jossa on yksi osa-aikainen työntekijä, eri puolilla maata oleva hallitus ja niukat toimintamäärärahat. Kun kaksi tapahtumaa on nyt onnistuneesti ohi, voidaan todeta tyytyväisenä, että uurastus kannatti. Nukketeatterin aseman edistämiseen parasta lääkettä ovat hyvät esitykset ja niiden esilletuominen. Jos muutamakin teatterialan vaikuttaja saadaan liikkeelle, yksikin iso juttu valtalehteen tai pieni haastattelu aamutelevisioon, niin tulosta voidaan pitää hyvänä. Puhumattakaan lukuisista esityksen näkijöistä, joille nukketeatteri aukeaa taas himpun verran laajempana taidemuotona kuin aiemmin. Kahden näyteikkunan kokemuksen jälkeen Uniman hallituksessa on pohdittu, että formaatti on aika toimiva. Kannattaa liittoutua jo valmiiden olemassa olevien festivaalien yhteyteen. Niillä on oma asiakaskuntansa, vakiintunut asema ja tärkeimpänä halu saada nukketeatteria osaksi ohjelmistoaan. Näyteikkunoiden saldoa sulatellaan, ja mielellään otamme vastaan palautetta sekä katsojilta että esiintyjiltä. Risut ja ruusut tervetulleita. Ennen seuraavia näyteikkunoita on taas tarjolla festivaaleja: Kuulas, Imatra, Pelle- ja nukkepäivät Uudessakaupungissa sekä Kangasalan nukketeatteritapahtuma. Lähtekää festivaaleille! Suomen Unima ry:n hallitus Puheenjohtaja: Janne Kuustie, muut jäsenet: Teija Muurinen, Aapo Repo, Marja Susi, Timo Väntsi. Varajäsenet: Pia Kalenius, Ilona Lehtoranta, Ilpo Mikkonen, Anna- Kaisa Väänänen. Kati-Aurora Kuuskoski (Uniman sihteeri) gsm: (Unima) unimafinland@gmail.com k.a.kuuskoski@gmail.com

3 Aapo Repo hallituksen uusi jäsen Nukketeatteri 1/ Olen saanut tehdä sitä, mistä tykkään, totesi Kaija Halme Lahdesta palkitsemistilaisuudessa. Leena Karjaranta ei päässyt paikan päälle. Palkitsijoina Kati-Aurora Kuuskoski (vas.), Marja Susi, Janne Kuustie ja Teija Muurinen. Kuva: Timo Väntsi Kirjastojohtajien työ nukketeatteriteko 2009 Suomen Uniman hallitus palkitsi kaksi uutteraa kirjastotyöntekijää vuosien panostuksesta nukketeatterin eteen tekemästään työstä. Vuoden nukketeatteriteko- palkinto annettiin nyt ensimmäistä kertaa, ja sen saivat Leena Karjaranta Tampereelta ja Kaija Halme Lahdesta. Ilman kirjastoja suomalaisten nukketeatterien näyttämöt vähenisivät varmasti puolella! Tämän tietävät ne, jotka vähänkään kiertävät Suomea ristiin rastiin esiintymässä. Usein aktiivisen alueellisen nukketeatteritoiminnan takaa löytyy yksi tai kaksi kirjaston puuhaihmistä. Nukkenäyttelyn avajaisissa 11. helmikuuta palkitut Leena Karjaranta ja Kaija Halme ovat omissa kaupungeissaan vuosien ajan vaikuttaneet nukketeatteritietämyksen ja tuntemuksen kasvattamiseen. Leena Karjaranta työskentelee kaupunginkirjasto Metson lasten ja nuorten osaston osastonjohtajana ja Kaija Halme Lahdessa Launeen kirjastonjohtajana. - Nämä kaksi henkilöä ovat vuosia täydestä sydämestään uurastaneet suomalaisen nukketeatterin puolestapuhujina tilaamalla kaupunkiensa kirjastoihin nukketeatteriesityksiä ja näin tuottaneet useamman sukupolven lapsille iloa ja onnea, totesi perustelut lukenut Uniman hallituksen jäsen Teija Muurinen palkit- semistilaisuudessa. Lukematon määrä lapsia saa vuosittain ehkä elämänsä ensimmäisen teatterielämyksensä juuri kirjastoissa, vierailevan nukketeatteriseurueen esittämänä. Kynnys kirjastoon on matala, ja tutussa ympäristössä pieni ihminen ei jännitä ensimmäistä teatterikäyntiänsä niin kauhean paljon kuin suureen teatteriin mentäessä. - Kirjastojen tarjoamat nukketeatteriesitykset lennättävät pikkuisemme suoraan satujen maailmaan ja samalla herättävät kenties elinikäisen nälän taiteisiin, kirjallisuuteen, teatteriin ja musiikkiin. Tästä suuri kiitos kirjastojen henkilökunnalle, sillä he ovat vuosikausia jaksaneet muun työn ohessa siirrellä pöytiä ja hyllyjä esitysten tieltä, kaapia jostain rahat esitysten tilaamiseen tai ajan niiden valmistamiseent, sekä hoitaneet esitysten markkinoinnin, Teija Muurinen totesi hallituksen perusteluissa. Molemmat palkitut saivat muistoksi Kati-Aurora Kuuskosken tekemän kunnialaatan (pikkukuva). Vuoden nukketeatteriteko nimettiin nyt ensimmäistä kertaa. Tavoitteena on, että nukketeatteriteko julkaistaan joka vuosi suomalaisen nukketeatterin päivänä 11. helmikuuta. Ehdotuksia henkilöstä tai tahosta, joka on toimillaan edesauttanut nukketeatteria, voi antaa hallitukselle vuoden mittaan. Timo Väntsi Suomen Uniman hallituksen uudeksi jäseneksi valittiin vuosikokouksessa 21. maaliskuuta nukketeatteritaiteilija Aapo Repo. Repo tunnetaan mm. Nukketeatteri Reaktorista. Tämän vuoden alusta lähtien hän on työskennellyt Etelä-Savon läänintaiteilijana. Repo tulee hallitukseen erovuoroisena olleen jyväskyläläisen Ilona Lehtorannan paikalle. Hallituksen jäsenestä käytiin vuosikokouksessa äänestys, jossa ehdokkaina olivat myös Ilona Lehtoranta ja Anna-Kaisa Väänänen Turusta. Äänet menivät melko lailla tasan kolmen ehdokkaan kesken, mutta Repo sai muutaman äänen enemmän. Väänänen ja Lehtoranta valittiin hallituksen varajäseniksi. Hallituksessa jatkavat edelleen Teija Muurinen Helsingistä, sekä Marja Susi Kaarinasta ja Timo Väntsi Turusta. Puheenjohtajan nuijaa pitää edelleen hallussa Nukketeatteri Akseli Klonkin johtaja Janne Kuustie Oulusta. Fanatic Figuras valtaa jälleen Turun Turun taideakatemian valmistuvien nukketeatteriopiskelijoiden opinnäytetöiden festivaali valtaa jälleen Turun Pitempimatkalaisia helpottamaan on luotu hullut päivät viikonloppu 1-3. toukokuuta. Päivien aikana on mahdollista katsastaa kaikki mukana olevat esitykset. Fanatik figuras -festivaali käsittää tänä vuonna 15 erilaista ohjaustyötä. Lisäksi yksi valmistuvista opiskelijoista tekee opinnäytetyönsä nukkenäyttelijänä Turun kaupunginteatterin Ronja Ryövärintytär -näytelmässä. Festivaaliviikon päätteeksi valmistuvan vuosikurssin opiskelijat esittävät vielä opintojen aikana valmistetun Davide Giovanzanan ohjaaman esityksen Rikhard III. Festivaali levittäytyy myös muualle kaupunkiin. Taideakatemian lisäksi esityksiä nähdään Seikkailupuistossa, teatteri JO- JOssa sekä Wimmassa. Esitysten inspiraation lähteet vaihtelevat kauhusta romantiikkaan ja klassikkonäytelmiin sekä satuihin. Festivaalin aikana Köysiratagalleriassa on nähtävänä nukketeatterinäyttely. Vuoden 2009 FF juhlistaa Turun taideakatemian AMK -tasoisen nukketeatterikoulutuksen 10 -vuotista taivalta. Lisää FF-festivaalista ja valmistuvasta vuosikurssista sivuilla

4 4 Nukketeatteri 1/2009 Nukketeatterin suuri juhlapäivä Historiallinen näyttely kertoo taiteenlajin elinvoimasta Nukketeatterikansa sai kokea todellisen juhlapäivän kansallisena nukketeatteripäivänä 11. helmikuuta. Teatterimuseossa avattiin laaja teatterinukkenäyttely Näkymätön käsi ja Uniman kirjatyöryhmän kokoama kirja Nukketeatteria suomalaisilla näyttämöillä julkistettiin. Tunnelma Teatterimuseossa oli iloinen, onnellinen ja täynnä positiivista ylpeyttä. Nukketeatteri rykäisi itsensä kerralla näkyväksi monessa mediassa, ja avajaisiin oli saapunut nukketeatterin ystäviä isolla ikähaarukalla. Pystyssä oleva näyttely on kumarrus aikaisemmalle työlle, mutta myös osoitus nykynukketeatterin elinvoimaisuudesta. Näyttelyn Näkymätön käsi - suomalaista nukketeatteria avasi Taiteen Keskustoimikunnan puheenjohtaja ja Kiasman johtaja Berndt Arell. Tammisaaressa lapsuuttaan viettänyt Arell pääsi pikkupoikana teatterin maailmaan nukketeatterin kautta. Tammisaaressa kun oltiin, niin asialla oli tietysti legendaarinen Mona Leo. - Myöhemmin pääsin tekemään yhteistyötä Mona Leon kanssa kootessamme näyttelyä Tammisaaren museoon. Arell piti tärkeänä, että usein kovin marginaaliin jäävä taidemuoto tuodaan kunnolla ja näyttävästi esiin. Hän iloitsi juhlaväen kanssa siitä, että jopa valtakunnan pääsanomalehti noteerasi näyttelyn ja kirjan julkistamisen lähes sivunkokoisella jutulla. Esillä noin 300 nukkea Teatterimuseo on kevätkauden todellinen nukkemaailma. Lavastaja ja nukketeatteritaiteilija Iida Vanttaja työryhmineen on rakentanut museoon näyttelyn, joka on melkoisen iso läpileikkaus nukketeatterin satavuotisesta matkasta. Näyttelyä koottiin museonjohtaja Hanna Helavuoren mukaan poikkeuksellisen reaali-aikaisesti. Nukkeja tuli viime hetkiin saakka lisää, mää- Berndt Arell iloitsi siitä, että nukketeatteri teki näyttävän esiinmarssinrä on noin Laskuissa mentiin jossain vaiheessa sekaisin. Ne suorastaan sikisivät keskenään. Mukana ovat Suomen ensimmäisen varsinaisen nukketeatterin, henkiläisen Marionett-Teaternin taiteilijakarikatyyrit. Kalle Nyströmin perustamasta teatterista lasketaan alkaneen suomalaisen nukketeatterin virallinen historia. Nyström teki lastenesitysten lisäksi esityksiä myös aikuisille. Teatterin kestosuosikki oli Taiteilijaparodia, jossa tunnettujen taiteilijoiden karikatyyrit keskustelivat omasta työstään ja taidemaailmasta, tekivät pilaa kriitikoista ja taiteen akateemisuudesta. Löytyykö nykyisestä suomalaisesta nukketeatteritarjonnasta mitään vastaavaa? Mukana ovat myös Arvo Aveniuksen nuket 1930-luvulta, ja 50-lukujen uurastajat Irene Battun ja Eine Helke-Viljasen Suomalainen nukketeatteri ja Annikki Setälän Lapin nukketeatteri. Toinen ryhmä on luvuilla syntyneet suuret nukketeatterit, joista kolme edelleenkin porskuttaa iloisesti eteenpäin: Teatteri Hevosenkenkä (perustettu 1975), Nukketeatteri Sampo (perustettu 1077) ja Teatteri Mukamas (perustettu 1979). Nukketeatterien taivaaseen menneet entiset VOS-teatterit Nukketeatteri Peukalopotti (perustettu 1976) ja Nukketeatteri Vihreä Omena (perustettu 1971) ovat niinikään edustettuina. Nukkeja aivan viime vuosiltakin Huomattavan iso osuus näyttelystä koostuu aivan viimeisten vuosien esityksistä luvun nukkeja ja lavastuksia on lähes puolet näyttelystä. Uusia tuotantoja olisi kokoajien mukaan haluttu vielä lisääkin, mutta nuket olivat niin kiireisiä. Keikkaa pukkaa, eli nukkeja tarvittiin vielä kentällä. Näyttelyn tuorein anti kertoo myös nykyisestä nukketeatterikentästä: soolotaiteilijoita, vapaan kentän uusia ryhmiä, produktiokohtaisia työryhmiä ja oppilaitosten produktioita. Yllättävän monessa esityksessä lukee yhteistyökumppanina kaupunginteatteri. Ehkei se teatterikenttä niin hirveän ennakkoluuloinen nukketeatteria kohtaan olekaan? Nukenrakentajien listaa katsoessa on havaittavissa joukko tekijöitä, joiden kädenjälki on jäänyt useampaan suomalaiseen nukketeatte- Nukkenäyttelyn avajaiset keräsivät nukketeatterin ystäviä läheltä ja kaukaa.

5 Nukketeatteri 1/ Kirjan toimituskunta Sari Witting (vas), Leila Peltonen, Marjut Tawast, Marja-Liisa Lintunen ja Kaisa-Leena Kaarlonen saivat jaella nimikirjoituksia uusien kirjojen kansilehdille. Johanna Latvala teki lavastuksen Keskitalven uneen, joka oli Sixfingersin, Sudenenteen ja Turun kaupunginteatterin yhteistuotanto. riin tai tuotantoryhmään, mm. Kirsti Huuhka, Mirjami Skarp ja näyttelyn kokoaja Iida Vanttaja. Myös muutama ulkomainen tekijä on useampaankin kertaan tehnyt nukkeja suomalaisille näyttelijöille: Luis Zornoza Boy (Vihreä Omena), Bronislaw Trytko (Pandoran näyttämö, Peukalopotti), Jana Bacova Kroftova (Mukamas). Oma lukunsa ovat julkkisnuket, kuten TV:stä tutut Kasper, Histamiini-hevonen, Noppa-nuket tai Pikku Veturin Toivo Taivas kumppaneineen. Sinuhen alkulähteillä Yksi näytteillä olevista opiskelijoiden töistä on Viikunapuun poika. Arto-Opiston esittävän taiteen koulutusryhmä valmisti esityksen Oili Sadeojan ohjauksessa vuonna Mukana produktiossa olivat mm. Ippe Enge ja Heini Maaranen, sekä rakentajina että esiintyjinä. - Hienoa, että tämä on täällä esillä, naiset myöntävät. Viikunapuun poikaa pidetään Sinuhen esitarinana. Se kertoo maanpakoon joutuvasta nuoresta miehestä. Esityksessä hyödynnettiin egyptiläistä kuvastoa, aina vanhaa egyptiläistä nukketeatteria myöten. Rainer Kaunisto tunnetaan etenkin sooloteatteristaan Nukketeatteri Rooma. Näyttelyyn häneltä on otettu nukkeja esityksestä Kuka pelkää noitia?. Esitys toteutettiin Jyväskylän kaupunginteatterin ja Nukketeatteri Rooman yhteistyönä vuonna Rainer Kaunisto vastasi ohjauksesta, lavastuksesta, nukeista ja puvustuksesta. - Tämä on yksi lempiprokkiksiani kautta aikojen. Esitys syntyi Rainerin ollessa virkavapaalla näyttelijäpestistään. Virkavapaa takasi työrauhan ja rauhan tehdä nuket kunnolla. Kaiken kaikkiaan esityksessä oli 37 nukkea, näyttelyyn niistä pääsi vain osa. Teksti ja kuvat: Timo Väntsi Ippe Enge (vas) ja Heini Maaranen (oik) sekä Oili Sadeojan kävelevä näyttämö. Rainer Kauniston runsaasta tuotannosta on näyttelyssä mukana esitys Kuka pelkää noitia?. Näkymätön käsi - suomalaista nukketeatteria Teatterimuseossa (Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1G Helsinki) saakka, avoinna ti-su klo 11-18, liput 6/3, Uniman jäsenkortilla 3. Iida Vanttaja saattoi huokaista avajaisissa helpotuksesta. Iso näyttely saatiin valmiiksi ajoissa, ja lopputulos vakuutti avajaisvieraat.

6 6 Nukketeatteri 1/2009 Näkymätön käsi - suomalaista nukketeatteria, kuvat Timo Väntsi Diagnosis (2004), ohjaus Titta Halinen, rooleissa Satu Paavola, lavastus Mikko Ijäs. Nukketeatteri Peukalopotti: Arena, II osa sarjaan Divina Commedia (1987), ohjaus Anna Proszkowska, lavastus Jadwiga Mydlarska-Kowal, tekninen toteutus Bronislaw Trytko, Heikki Koljonen. Vaasan kaupunginteatteri-nukketeatteri Peukalopotti: Piaf (1983), ohjaus Simeon Rabinowitsch, nuket Kirsti Huuhka (nuket Teatterimuseon kokoelmat) Mona Leon ( ) nukkeja mm. näytelmistä Hamlet, Kaarle Kuningas ja Lumottu prinsessa. Nukketeatteri Akseli Klonk (yht.työssä JoJo Oulun tanssin keskuksen kanssa): Iso vihko (2007), ohjaus Janne Kuustie, nuket Virpi Tanskanen.

7 Näkymätön käsi - suomalaista nukketeatteria Nukketeatteri 1/ Matkalaukkuteatteri: Sambialaisia eläintarinoita (1994 Lusaka, 1995 Rovaniemi), esityksen toteutus Leila Peltonen, nuket Materon poikakoulun oppilasryhmä Sambiasta. Helsingin kaupunginteatteri: Kaukaasialainen liitupiiri (1995), ohjaus Eric Bass, visuaalinen suunnittelu toteutettu Taideteollisen Korkeakoulun lavastustaiteen laitoksen opetusprojektina. Teatteri Hevosenkenkä: Huppuhännän seikkailut (1996), dramatisointi ja ohjaus Eero Ahre, nuket Taina Valkonen. Nukketeatteri Karoliina: Harakka ja Torakka menopäällä (2004), käsikirjoitus, lavastus ja nuket: Karoliina Salmelainen. Teatteri Mukamas: Oi ihana Panama (1987), ohjaus ja sovitus Tomas Alldahl, nuket ja lavastus Anna-Liisa Takala, Mansi Stycz.

8 8 Nukketeatteri 1/2009 Nukketeatteri Musta ja Valkea Ratsu: Spoon River Antologia (1982), dramatisointi ja ohjaus Sirkka- Liisa Wilén, nuket Eeva-Liisa Holma-Kinnunen. Espoon Kaupunginteatteri: Alkemisti (2005), nuket Iida vanttaja, ohjaus Anne Rautiainen. Arto Opisto: Viikunapuun poika (2007), ohjaus Oili Sadeoja, nuket: Ippe Enge, Heidi Fredriksson, Heini Maaranen, Anita Takala. Nukketeatteri Vihreä Omena: Kalju laulajatar näytelmästä Samettikani (1980), ohjaus Kristiina Repo, nuket Pekka Ojamaa. Klovni Rudolf (2004), ohjaus Marja Susi, nuket ja näyttelijä Hannu Räisä.

9 Näyteikkunakierros 2009 Nukketeatteri 1/ OULU Suomalaisen nukketeatterin näyteikkuna BBB... eli Bello, Bene, Bravi! Ja antiikin lausahdusta mukaellen: Tulin, Näin ja Viihdyin. Täytynee myöntää että minulla oli hauskaa Oulun nukketeatterifestivaaleilla; Olin matkannut Vaasasta vapaana ja keveänä, ilman nukketeatterikaluston painolastia. Oli mukava pukeutua yleisön rooliin, pikkuyleisön ( jolla tarkoitan sitä pientä lasta sisimmässämme), ainoana toiveenani nauttia esityksistä ja nukketeatterin suuresta lumovoimasta. Näytelmien esitykset sujuivat pohjoismaisella täsmällisyydellä eri esityssalien ja päivien puitteissa. Yhden näytelmän päättyessä oli ennen seuraavaa sopivasti aikaa rupatteluun ja silloisen raikkaan talvi-ilman henkäilyyn. Oulussa esiintyvien ryhmien joukossa ( en mainitse nimiä niiden runsauden vuoksi) tunnistin taiteilijoita joiden verissä virrannee aitoa nukketeatterilaisen verta, heitä jotka rakastavat intohimoisesti tätä usein maineeltaan vaatimatonta taidemuotoa. Enkä pidä vähemmän tärkeänä seikkana että festivaaleilla löytyy innostunutta, asialle omistautunutta nukketeatteriyleisöä, heitä jotka tosissaan rakastavat nukketeatteria, taiteilijaväkeä tai sitten uteliaita, mukavia ihmisiä, lapsia tai harmaahiuksisia jotka eivät häpeä julistaa : Minä pidän ja nautin nukketeatterista! Epäilevämpikin joutuu toteamaan että jokaisen nuken takana on taiteilijasielu joka on rakastunut hyvään ja kauniiseen ja joka pyrkii ilmaisemaan sitä lukemattomin eri keinoin ja välinein tarjotakseen tervettä ja rehtiä huvitusta ja miksei? kertoakseen jotain myös katsojan mielelle ja sielulle. Tämä oli mielestäni Oulun esitysten sykkivä sydän. Tapahtuman organisointi oli, todettakoon vielä kerran, hyvä. Ainoa asia, mistä rehellisesti sanoen en pitänyt, oli poislähtö viimeisen näytelmän esirippujen laskiessa. Kiitän kaikkia jotka teitte töitä tämän tapahtuman aikaansaamiseksi - järjestäjiä ja osallistujia. Lämmin tervehdys kaikille Oulussa vierailleille nukketeatterilaisille. Ciao ciao terveisin Cosimo Galiano PIKKU AASIN NUKKETEATTERISTA-Vaasasta Tekstin käännös: Susanne Keinonen-Galiano Näin Näyteikkuna rakennettiin - Pilottihanke Oulussa RAKENNUTTAJA: Kansainväliset Lasten- ja Nuortenteatteripäivät,Oulu RAKENNUSPAIKKA: Valvenäyttämö, Oulun kaupunginteatterin Pieni Näyttämö ja Harjoitussali RAHOITTAJAT: Kulttuuritalo Valve 50%, Kaupunginteatteri 50%, Unimalta työntekijä SUUNNITTELU: Uniman puheenjohtaja, hallitus ja tiedottaja ALIHANKINTA: Kati-Aurora Kuuskoski; Uniman tiedottajasihteeri-festivaalihäärääjä VALMISTUMISPÄIVÄ: HARJAKAISET: Ravintola Sokerijussi SYKSY Uniman puheenjohtaja Janne Kuustie palaveeraa Valveen ja Kaupunginteatterin kanssa yhteistyöstä Viikko 38 -Jannen ehdotus Uuden Suomalaisen Nukketeatterin Näyteikkunasta Uniman hallituksen käsittelyyn VIIKKO 43 - hallituksen kokouksessa alustavaa mietintää esiintyjäryhmistä VIIKKO 46 -Kati-Aurora tositoimiin klo 9.45 Janne toimittaa esiintyjäehdotelman Kati-Auroralle---> klo ensimmäinen ja ainoa festivaalipalaveri Lasten ja Nuortenteatteripäivien yhteistyökumppaneiden kanssa. K-A esittelee tuoreen Näyteikkunaehdotelman kokousväelle. Hyväksyvää myhäilyä (K-A pyyhkii hikeä huojentuneena) -Kaupunginteatterin festivaalituottaja Kimmo antaa dead linen Uniman Näyteikkunalle---> esiintyjäryhmät, esitys-, pystytysja purkuajat, esitystilat, tekniset tiedot, esitysten esittelytekstit suomeksi ja englanniksi sekä esitysvalokuvat tietoineen toimitettava festivaaliesitettä varten mennessä (K-A hymyilee lannistettuna)

10 10 Nukketeatteri 1/2009 VIIKKO 47/48 -K-A:n hikinen 2-viikkoinen. Uniman puhelin ja sähköposti todella unimaalisessa käytössä. Lukemattomia yhteydenottoja esiintyjiin; kuka pääsee, kuka ei, millä hinnalla jne. JUMA! Kaikki tiedot ajoissa Kaupunginteatterille (K-A huokaisee ällistyneenä ja lähtee pikkujouluihin) -hullujen päivien (vk 47/48) yllämainittujen tehtävien lisäksi K-A: *tekee esiintymissopimukset 11 nukketeatteriryhmän kanssa *vääntää Näyteikkunan budjettia Jannen kanssa, joka on teatterinsa kanssa Helsingissä...puhelin ylikuumenee *etsii sopivan hotellin ja tekee majoitusvaraukset esiintyjille RAKENNUSTAUKO/JOULULOMA/ALKUVUOSI (tosiasiassa tässä K-A järjestelee toista Näyteikkunaa Helsinkiin maaliskuulle sekä Uniman 25-syntymäpäivää sekä Teatterimuseon paneelia...niin ja hoitaa Uniman toimiston normaalit työt) Kaksi näyteikkunatapahtumaa koonnut Kati-Aurora kukitetettiin vuosikokouksessa. Kuvassa hallituksen jäsenet Teija Muurinen, Marja Susi ja Timo Väntsi (kuva Ilona Lehtoranta). ALKUVUOSI K-A suunnittelee ja toteuttaa Uniman 25-juhlavuosipaidan, joka annetaan kaikille Näyteikkunassa esiintyville Uniman jäsenille -Janne ja K-A tuumailevat Unimalta pyydetyn Festivaaliklubin sisältöä ja pitopaikkaa -K-A tiedottaa Näyteikkunasta Uniman jäsenistölle ja lehdistölle VIIKKO 2 -Lasten ja Nuortenteatteripäivien lehdistötilaisuus 7.1. K-A esittelee Uniman Näyteikkunan sisällön lehdistölle -STT tekee haastattelun Unimasta ja suomalaisesta nukketeatterista VIIKKO 4 -palaveri Kaupunginteatterin Kimmon kanssa mm. esiintymistilojen ja roudausreittien läpikäynti VIIKKO 6 -K-A pystyttää Näyteikkunasermin Kaupunginteatterille ja Uniman esittelysermin Valveelle -Kaksplus -lehden haastattelu nukketeatterista VIIKKO 7 -K-A:n tarjouspyyntöjä ravintoloihin Näyteikkuna -ruokailusta SUPERVIIKKO 8 -Lasten- ja Nuorten teatteripäivät K-A tekee sopimuksen pizzerian kanssa Näyteikkunan esiintyjien ruokailusta. K-A näpertää ruokaliput VIHDOIN festivaaliklubin lopullinen esiintyjäkaarti varmistuu. K-A sopii hommat ravintolan kanssa ja suunnittelee pikapikaa Klubijulisteen--->jakoon. -K-A vastaanottaa Näyteikkunan esiintyjäryhmät ja antaa heille festaripassit, paidat, ruokaliput yms. vermeet (ja vähän hummaa tuttujen nukketeatterilaisten kanssa) -Näyteikkunassa esiintyvät: Nukketeatteri Akseli Klonk, Nukketeatteri Annos, Teatteri SudenEnne, Prototyypit, Nukketeatteri Hupilainen, Nukketeatterikeskus Poiju, Työryhmä Kola, Nukketeatteri Reaktori, Kuuma Ankanpoikanen, Teatteri Airopik ja Teatteri Lumottu Prinsessa Nukketeatterin Näyteikkkunan avajaiset Oulun kaupunginteatterin Pienellä Näyttämöllä Festivaaliklubi Ravintola Sokerijussissa. Esiintyjinä Teatteri Airopik, laulajatar Lotta, Aapo Repo marionetti-improineen ja Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi. Ilta on menestys nukketeatterille ja esiintyjille. Todennäköisesti ravintolassa vuoden paras virvokemyyntituotto Teatteripäivien ja Näyteikkunan päätöspäivä VIIKKO 9---> -festarisermien purku -budjetin foomailu. Jeah, 8000 euron raameissa pysyttiin! Sillä hoidettiin kaikki yllämainittu: esiintyjäpalkkiot, matkakulut, hotelliyöpymiset, ruokailut, festaripaidat ja klubi -laskujen lähetys -palkkioiden ja matkakulujen maksaminen -Näyteikkunan arkistointi -Uniman toimiston siivous (onko tämäkin lappunen olennainen, arvuuttelee K-A?) Viikko Lasten ja Nuorten Teatteripäivien yhteistyökumppaneiden palautepalaveri. K-A:n/Uniman palaute puhelimitse, koska K-A poskiontelotulehduksen kourissa -Unimalta kysytään kiinnostusta jatkoyhteistyöhön ensi vuoden festivaaleille -Hurraa! Festivaalien Näyteikkuna Helsingissä YHTEENVETO -rakennusaikataulu oli liian tiukka, mutta venymisellä siitä selvittiin -rahaakin olisi voinut olla enemmän, ettei olisi tarvinnut kitsastella mistään -yhteistyö toimi loistavasti Kaupunginteatterin kanssa -rakennusaineet olivat hyvää suomalaista laatua -palaute pääosin positiivista, erityisesti tunnelmaa kehuttiin -Näyteikkunan esityksistä puolet loppuunmyytyjä, katsojia yhteensä 900 -tämähän kannatti! Kati-Aurora Kuuskoski

11 Näyteikkunakierros 2009 Nukketeatteri 1/ Eero Siren piti lauantaina nukketeatteriluentoja kaikenikäisille. Kaikki läpäisivät tentin, iloitsi Eero! (kuva: Ilona Lehtoranta) Kuvasatoa Helsingin Näyteikkunasta. Pitkäjalkainen aulaemäntä Elviira Davidow. Keskustelemassa Mape Lintunen ja Ulla Rautahalme (kuva Ilona Lehtoranta). Lauantaiaamuna klo Uniman hallitus viilasi vielä budjettia illan kokousta varten. Kalkuloimassa Teija Muurinen, Timo Väntsi ja Janne Kuustie (kuva: Ilona Lehtoranta). Kati-Aurora Kuuskosken näyteikkunahahmo. Helsingin näyteikkunan esityksien arvioita sivuilla Uusien kunniajäsenten lisäksi puheenjohtaja janne Kuustie kukitti vuosikokouksessa myös pitkäaikaisen kunniajäsenen, paimiolaisen nukenrakentaja Kirsti Huuhkan (kuva Maiju Tawast). Stoan kävijät saivat tutustua Stoassa myös nukenrakentamisen saloihin. Kirjoja myymässä Maiju Tawast, nukkeja rakentamassa Iida Vanttaja (kuva: Ilona Lehtoranta). Näyttelijä-nukketeatteritaiteilija Satu Paavola (keskellä) juonsi Teatterimuseossa perjantaina nukketeatteriaiheisen paneelin. Keskustelijoina teatterin johtaja Jussi Helminen (vas.), turkija Kati Andrianov, FT Esa Kirkkopelto, nukketeatteritaiteilija Elina Lajunen, teatterin johtaja Janne Kuustie ja nukketeatterin lehtori Marja Susi. Paneelin teemoista tarkemmin Nukketeatterilehden seuraavassa numerossa. (kuva: Maiju Tawast).

12 12 Nukketeatteri 1/2009 Unima sai kymmenen uutta kunniajäsentä Suomen Uniman hallitus on päättänyt valita kymmenen uutta kunniajäsentä yhdistyksen ja samalla koko nukketeatterin juhlavuoden kunniaksi. Valitut ovat olleet työllään olleet edistämässä nukketeatteria taiteenlajina kuin myös Suomen Unimaa. Paikalle päässeet kunniajäsenet kukitettiin Uniman vuosikokouksessa 21. maaliskuuta. Kirsi Aropaltio, TeM on valmistunut Suomen Teatterikoulun korkeakouluosaston ohjaaja-dramaturgilinjalta vuonna 1970 ja suorittanut teatteritaiteen maisterin tutkinnon Teatterikorkeakoulussa vuonna Aropaltio on Teatteri Hevosenkengän perustajajäsen, teatterinjohtaja ja ohjaaja-dramaturgi vuodesta Hän on tehnyt kymmeniä nukketeatteriohjauksia, dramatisointeja ja uusia näytelmiä teatterinsa ohjelmistoon. Hän on toiminut lukuisissa kulttuurialan luottamustehtävissä, mm. valtion näyttämötaidetoimikunnan jäsenenä vuosina ja Suomen Teatteriliiton nukketeatterineuvottelukunnan puheenjohtajana vuodesta Hän oli Suomen Uniman ensimmäinen puheenjohtaja Kirsi Aropaltiolle on myönnetty Espoon kaupungin taidepalkinto vuonna 1982 ja Lastenkulttuurin valtionpalkinto Bojan Baric on opiskellut säveltämistä Prahan Musiikkiakatemiassa v Hänen diplomityönsä oli Uvertira sinfoniaorkesterille ja Slika scenske vizije: baletti elektronisen musiikin keinoin. Hänen kirjallisen työnsä aihe oli musiikki elokuvassa, teatterissa, televisiossa ja radiossa. Baric on tehnyt sävellystöitä useille eri teattereille ja yleisradiolle vuodesta 1977 alkaen. Bojan Baric on vuonna 1977 perustetun Nukketeatteri Sampon perustajajäsen, ja hän on ohjannut Sampossa useita esityksiä. Lisäksi säveltänyt, näytellyt, lavastanut, tuottanut ja toiminut taloudenhoitajana ym. Ohjaustöitä hän on tehnyt myös muille nukketeatteriryhmille vuosien varrella, mm. Zemun nukketeatteri Pinokkion sekä tanssiteatteri Hurjaruutin Pienen merenneidon. Bojan Baric on saanut mm. seuraavat palkinnot ja apurahat: Lasten hyväksi mitali, MLL (1994), Nuori Suomi palkinto (1996), Paras nukeilla näyttelijä festivaaleilla: Uppsala Ruotsi (1986), Subotica - Serbia (1991), Praha Tsekki (1997), Taiteen keskustoimikunnan myöntämä 5-vuotinen taiteilija-apuraha (2006). Nykyään Bojan Baric toimii Nukketeatterikeskus Poijussa. Maija Baric on opiskellut lastentarhanopettajaksi ja sen lisäksi Prahan muusisten taiteiden osaston nelivuotisella nukketeatterilinjalla. Hän on ollut perustamassa Nukketeatteri Sampoa Maija Baric on tehnyt uraauurtavaa taidekasvatustyötä: useita nukketeatteri kirjoja, joita on käännetty monille eri kielille, kansainvälistä taidekasvatustyötä, säveltänyt ja sanoittanut musiikkia esityksiin, julkaissut myös useita cd-levyjä mm. Ihana joulu. Tunnustuksia: MLL:n Työtä lapsen hyväksi -mitali 1994, Ebeneser-säätiön kulttuuripalkinto (yhdessä Bojan Baricin kanssa) 1994, Nuoren taiteen Suomi-palkinto Nukketeatteri Sampolle 1996, Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1997, Vuoden 2000 Itä-Helsinki-palkinto Nukketeatteri Sampolle, 2006 Tove Jansson-palkinto. Perniöläinen lastentarhanopettaja ja kuvataiteilija Kaisa-Leena Kaarlonen, on Suomen Uniman perustajajäseniä. Kaarlonen osallistui Vaasan Kesän nukketeatterikursseille vuosina , ja Vaasan kesäyliopiston 4-vuotiseen nukketeatteriohjaajakoulutukseen , minkä lisäksi hän on osallistunut useisiin lyhytkursseihin koti- ja ulkomailla. Lisäksi hän on suorittanut Taideteollisen korkeakoulun avoimen yliopiston taidekasvatuksen opintokokonaisuuden Nukketeatte- Suomen Uniman vuosikokouksessa Stoassa palkittiin kaikki paikalle päässeet uudet kunniajäsenet kukilla ja Uniman juhlapaidalla. Kuvassa Marja-Liisa Lintunen (vas.), Oili Sadeoja, Ulla Raitahalme, Kaisa-Leena Kaarlonen, Leila Peltonen ja Bojan Baric. Kuvasta puutuvat Kirsi Aropaltio, Maija Baric, Mansi Stycz ja Anna-Liisa Tarvainen

13 Nukketeatteri 1/ rin opettajana Kaarlonen on toiminut Salon Kansalaisopistossa sekä alan kursseilla, kohderyhmänä luokanopettajat, päivähoidon ammattilaiset sekä toisen asteen opiskelijat mm. käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa ja terveydenhoito-opistossa. Kaarlosen panos Salon seudun nukketeatterikulttuuriin on huomattava. Hän on toiminut ohjaajana, käsikirjoittajana, näyttelijänä ja perustajajäsenenä seuraavissa nukketeattereissa: Lentävä hattu 1974-, Taikasauva 1990-, Kaisan Kontti ja Saara Hän on myös yksi Uniman ja Liken julkaiseman nukketeatterikirjan kirjoittajista. Teatteriohjaaja, FM, taideaineiden lehtori Marja-Liisa Lintunen on koulutukseltaan teatteriohjaaja (TRE:n yliopisto 1976), minkä lisäksi hänellä on nukketeatterin pitkä täydennyskoulutus (8 kk) vuodelta Hän on käynyt useita kasvatus- ja opetustyöhön sekä teatteriin, taiteisiin ja nukketeatteriin liittyviä kursseja ja koulutuksia 1978 lähtien. Teatteri/nukketeatteriohjaajana Lintunen on toiminut mm. Kouvolan Teatterissa , Teatteri Mukamaksessa , Satuteatteri Punahilkassa 1990-luvulla, Pieksämäen nukkekoti Taideaineiden lehtorina Pohjois-Karjalan Opistossa hän toimi Lisäksi hän on toiminut kouluttajana useilla ilmaisuun, luovaan toimintaan ja nukketeatteriin liittyvillä kursseilla. Teatterialan ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen (nukketeatteri) vastaavana opettaja ja taideaineiden opettajana Sisälähetysseuran oppilaitoksessa Pieksämäellä Lintunen on työskennellyt vuodesta 2000 Lintusella on sivutoimisena oma soolonukketeatteri Salainen teatteri (perustettu Pieksämäellä 1997), jossa hän toimii käsikirjoittajana, näyttelijänä ja lavastajana. Kirjallista tuotantoa: nukkenäytelmiä, lehtiartikkeleita nukketeatterista, sekä Suomalaisen nukketeatterin kirjan toimituskunnassa Lintunen on UNIMA:n ( kansainvälinen nukketeatteriliito) Suomen liiton perustajajäsen ja hallituksen jäsen useaan otteeseen, Suomen edustajana UNIMAn edustajistossa ja harrastajajaoksen jäsen Leila Peltonen valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta 1968, minkä jälkeen hän työskenteli freelancetelevisiotoimittajana perhe- ja lastenohjelmien toimituksissa. Nukketeatteria ja teatteripedagogiikkaa Peltonen on opiskellut ja -90 -luvuilla Teatterikorkeakoulussa ja lisäksi taidehistoriaa, kirjallisuutta ja kasvatustiedettä Lapin kesäyliopistossa. Rovaniemelle muutettuaan hän aloitti aktiivisen nukketeatterityöskentelyn ohjaajana, näyttelijänä ja nukentekijänä vuonna 1980 perustetussa harrastajaryhmässä, Nukketeatteri Kaarnikassa. Ura jatkui ammattityönä vuonna 1989 Matkalaukkuteatterissa, joka on Rovaniemeltä käsin vienyt sooloesityksiä Suomen lisäksi pohjoismaihin ja muille lähialueille. Peltonen on opettanut nukketeatteria eri oppilaitoksissa Lapin läänissä ja Ruotsin Norrbottenissa. Afrikassa hän on työskennellyt nukketeatterikouluttajana Sambiassa yhteistyössä Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen (KEPA) ja Zambia Popular Theatre Alliance (ZAPOTA )- järjestön kanssa sekä Zimbabwessa 2000-luvun alussa yhteistyössä maan ASSITEJjärjestön kanssa. Vuosina Peltonen toimi nukketeatterin läänintaiteilijana Lapin taidetoimikunnassa. Hän muun muassa järjesti Rovaniemelle ensimmäisen 7+7 SOOLOA -kansainvälisen soolonukketeatterifestivaalin, rakensi yhteistyöhanketta Rovaniemen teatterin kanssa ammatillisen nukketeatterin kehittämiseksi Lapissa ja oli mukana perustamassa Lapin nukketeatteriyhdistys ry:tä. Peltonen oli 1990-luvulla yksi Barentsin nukketeatteriverkoston käynnistäjistä sekä verkoston koordinaattori vuosina Luottamustehtäviä ovat olleet mm. Suomen Uniman hallituksessa toimiminen , sekä Maailman Nukketeatteriliiton UNIMAn edustajiston jäsenyys Peltonen on ollut myös järjestön Afrikka-työryhmän jäsen. Leila Peltonen on palkittu 1987 Rovaniemen kaupungin kulttuuripalkinnolla sekä 1996 Lapin läänin taidepalkinnolla. Hän on ollut myös Nukketeatteria suomalaisilla näyttämöillä -kirjan toimituskunnan puheenjohtaja Ulla Raitahalme, FM (s. 1958) on nukketeatteriohjaaja ja -opettaja, joka kouluttautui alalle 1980-luvulla Vaasan Kesän ja Teatterikorkeakoulun kursseilla. Hän on toiminut Lahden kunnallisen nukketeatterikeskuksen toiminnanohjaajana ja Teatteri Mukamaksen näyttelijänä. Vuonna 2005 Ulla Raitahalme suoritti loppututkinnon Tampereen yliopiston draamalinjalta pro gradu -työn aiheenaan Figuuri rituaalin välittäjänä. Raitahalme on ohjannut nukketeatteriesityksiä eri teatteriryhmille, opettanut eri opistoissa ja osallistunut nukketeatterialan ammatillisen koulutuksen suunnitteluun. Nukketeatteri Vihreän Omenan johtajana hän toimi vuosina Ulla Raitahalmeella on oma nukketeatteriyritys Objektiivo. Raitahalme on Suomen Uniman perustajajäsen. Näyttelijä FIA, nukketeatteriohjaaja Oili Sadeoja tunnetaan mm. sooloteatteristaan Nukketeatteri Olgasta. Sadeoja on myös perustajajäsen Teatteri Mukamaksessa, jossa hän toimi näyttelijänä vuodesta -79 alkaen yhteensä 7 vuotta. Hän toimi myös Teatteri 2000:ssa nukketeatterin tuotantopäällikkönä. Teatterialan ammattitutkintoon tähtäävän nukketeatterikoulutuksen vastuukouluttaja ADULTAssa Sadeoja toimi 7 vuotta, ja jäi työstä eläkkeelle 2008 jouluna. Hän jatkaa edelleen ohjaajana ja käsikirjoittajana. Koulutuksen ohessa Oili on kehittänyt mm. mielenterveystyöntekijöiden ja Tourette-yhdistyksen kanssa nukketeatterin soveltavia käyttömahdollisuuksista. Sadeoja on toiminut ohjaajana ja käsikirjoittajana monissa ammattinukketeattereissa mm. Teatteri Mundo, Teatteri Helmi, Teatteri Lempi, Nukketeatteri Hupilainen. Hän on toiminut ohjaajana harrastajateattereissa kuten Nirunaru ja Kepponen Mansi Stycz, HuK on opiskellut teatteria Tampereen yliopistossa ja nukketeatteria mm. Teatterikorkeakoulun täydennyskoulutuskeskuksessa. Mansi Stycz on toiminut Teatteri Mukamaksen taiteellisena johtajana vuodesta 1979 lähtien. Stycz on omassa teatterissaan sekä vierailijana koti- ja ulkomaisissa teattereissa dramatisoinut ja ohjannut yli viisikymmentä nukketeatteriesitystä. Hän on ollut Suomen Uniman puheenjohtaja , Kansainvälisen Uniman edustajiston jäsen ja hallituksen jäsen sekä järjestön Eurooppa-komission puheenjohtaja Lisäksi Stycz on ollut Teatterialan näyttötutkintotoimikunnan jäsen sekä vuodesta 1999 Suomen Teatterit ry:n Nukketeatterineuvottelukunnan jäsen. Mansi Stycz on Mukamas-kansainvälisen nukketeatterifestivaalin taiteellinen johtaja. Hänelle on myönnetty Tampereen kaupungin näytelmäkirjailijapalkinto 1987, Hämeen läänin taidetoimikunnan Tanssiva Ilves-palkinto 1997 ja Valtion lastenkulttuuripalkinto Anna-Liisa Tarvainen on valmistunut lavastustaiteen kandidaatiksi 1987 Taideteollisessa Korkeakoulussa Helsingissä. Nukketeatterin ja taiteen jatko-opintoja hän on suorittanut erilaisilla kursseilla ja seminaareissa Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Sveitsissä, Tšekkoslovakiassa, Venäjällä ja Eestissä. Hän oli perustamassa Teatteri Mukamasta 1979 Tampereella, ja toimi siellä lavastajana, nukentekijänä sekä mm. myyntisihteerinä vuoteen Tänä aikana hän oli mukana järjestämässä nukketeatterikursseja alan ammattilaisille ja harrastajille, sekä nukketeatterityöpajoja lapsille Moskovaa myöten. Hän toimi myös taidekasvatusprojektin ohjaajana Saukonpuiston erityiskoulussa Tampereella , sekä Suomen UNIMAN sihteerinä ja lehden toimittajana Anna-Liisa on valmistanut nukkeja TV-2:n Pikkukakkosen ohjelmiin 1987 alkaen, mm. Jänis Neposen Anna-Liisa otti uuden suunnan elämässään ja lähti opiskelemaan taideterapiaa Englantiin Hibernia Collegeen, josta valmistui MA-tittelin kera Gradunsa hän kirjoitti aiheesta Autismi, leikki ja aistien kehitys. Anna-Liisa asuu nykyään taas Suomessa. Hän työskentelee taideterapeuttina käyttäen nukketeatteria apuvälineenään, sekä työstää nukketeatteriesityksiä taideterapian tuomien näköalojen innoittamana.

14 14 Nukketeatteri 1/2009 Merja Pöyhönen pääsi ensimmäisten joukossa harjoittelemaan uuteen harjoitussaliin Murtomaantie 1:ssä. Isoilla peileillä varustetussa tilassa voi tarkistaa vaikka omaa nuken käsittelyään. Uudessa Puppet Studiossa kelpaa nyt harjoitella Turun nukketeatterielämään tuli huhtikuun alussa huima parannus. Vajaat pari vuotta toiminut nukketeatterilaisten yhteenliittymä, Puppet Studio, sai uudet avarammat tilat. Vanhassa VR:n rakennuksessa on tilat sekä nuken rakentamiselle että harjoittelulle entistä isommalle puppeteeriporukalle. Joskus huono uutinen voi tuoda muutoksen parempaan. Näin kävi Turussa, kun Puppet Studio ry:lle tuli vuodenvaihteessa irtisanomisilmoitus: Humalistonkadun toimitilasta ruvetaan remontoimaan luxusasuntoa. Aikaa uuden paikan etsintään oli kolme kuukautta. Etsintöjen jälkeen löytyi lopulta rautatien varresta, läheltä linja-autoasemaa tila, joka vakuutti heti ensinäkemältä. Vuokraajana oli Turun kaupungin tilalaitos, joten sekin laskettiin eduksi. Uusi nukketeatteritalo on vanhoja VR:n punatiilisia rakennuksia. Viimeksi se on toiminut kaupungin puistoyksikön huoltotiloina. Siksi sieltä löytyy useampi suihku ja vessa sekä toimiva keittiö (astianpesukoineen!), mutta vesipisteiden runsaus on nukenrakentajille pelkästään plussaa. Entinen tila Humalistonkadulla tarjosi työpisteet kuudelle nukenrakentajalle. Parannus on huomattava, sillä nyt työpisteitä on kaikkiaan kahdeksan, minkä lisäksi tilaa käyttää neljä harjoitushuoneosakasta. Vuokralaisten maksamilla osuuksilla katetaan tilan kulut, kuten vuokra ja siivouskulut, mutta yhdistys aikoo hakea apurahoja toiminnan kehittämiseen. Vaikka tilat ovat yhteisiä, on jokaisella työpisteen vuokranneella oma reviirinsä, jonka voi kalustaa niinkuin parhaaksi näkee. Vanhan studion kokemuksiin nojaten päätettiin, että oma työpiste ja omat työkalut ovat paras tapa pitää jonkunlainen siisteys ja järjestys silloin, kun käyttäjiä on paljon. Tavoitteena on, että vakituisten käyttäjien lisäksi Puppet Studiolta voisi vuokrata työpisteen ja harjoitustila-aikoja myös lyhyempiin tarpeisiin. Moni vastavalmistunut ei välttämättä halua sitoutua pitkäaikaiseen vuokrasuhteeseen, mutta saattaa kai- Puppet Studio on löytänyt uudet tilat toiminnalleen VR:n vanhan tiilirakennuksen toisessa kerroksessa.

15 Nukketeatteri 1/ vata nukenrakennus- ja harjoittelupaikkaa 2-3 kuukaudeksi. Puppet Studio on melko lähellä keskustaa, ja pihalla on runsaasti tilaa keikka-autoille. Roudauksen kannalta ainoa miinus on se, että tilat ovat toisessa kerroksessa. Uuden tilan otti heti huhtikuun alussa käyttöönsä nukketeatteritaiteilija Merja Pöyhönen. Hän ehti harjoitella uutta sooloteostaan Kiiltokuva sekä uudessa että vanhassa paikassa. - Tämä on ollut aivan ihana, valoisa ja siisti. Tuntee todella tulevansa töihin kun tulee tänne, hän kommentoi parin viikon harjoittelukokemuksen jälkeen uutta tilaa. Virallisia esityksiä Puppet Studiossa ei voi turvallisuussäädösten vuoksi pitää, mutta harjoittelutilasta suurempi pula usein onkin. Moni on löytänyt esityspaikan jo olemassaolevista teatterisaleista, kuten Seikkailupuiston teattereista, Turun Nuoren Teatterin näyttämöltä, taidetalo Vimmasta tai Nukketeatteritalo Fenixistä (entinen Marionettiteatteri Mundo). Merja Pöyhönenkin aikoo jatkaa harjoituksia Fenixissä, jossa on myös esityksen ensi-ilta huhtikuun lopulla. Puppet Studio ehti toimia Humalistonkatu 14:ssä kesästä 2007 saakka. Vuosi 2008 oli todella työntäyteinen, sillä pienissä ja vaatimattomissa tiloissa harjoiteltiin monta nukketeatteriesitystä. Mm. esitykset Fragile, Seurapiirikuninkaat, Lunta lunta, Oiva, Perhosen siivellä, Mikä mikä kasvaa ja Saituri ovat tavalla tai toisella made in Puppet Studio, joko nukenrakennusvaiheessa tai harjoitteluvaiheessa. Nukketaiteilijayhdistys Puppet Studio ry:n puheenjohtajana toimii Tiina Puranen, jolla on myös oma työpisteensä Puppet Studiolla. Vietnamilainen vesinukketeatteri vierailee Helsingissä Ainutlaatuinen, maailmankuulu, vietnamilainen vesinukketeatteri esiintyy lapsille ja aikuisille Suvilahden kentällä, Helsingissä. Upea, suurimuotoinen teatteriesitys edustaa perinteistä vietnamilaista riisipelloilla alkunsa saanutta teatterityyppiä. Elävän orkesterin säestyksellä leijonat, lohikäärmeet ja yksisarviset seikkailevat värikkäissä satukohtauksissa Vietnamin Kansallisen Nukketeatterin esityksessä. Esityksen tuottavat Suomen Ulkoministeriö ja Teatteri Hevosenkenkä. Liput 14. Päiväkodit, koulut ja s-etukortilla 10. Lippuvaraukset: , hevosenkenka@hevosenkenka, Lisätietoja: Teksti ja kuvat: Timo Väntsi Johanna Peltonen valmistelee esitystä Koettelemusten kaupunki yhdessä Johanna Latvalan kanssa. Johanna Peltosesta Matkalaukkuteatterin taiteellinen vastaava Työtilojen ikkunoista avautuu näkymä pihalle. Naapurissa mm. herrasmiesmotoristeja ja vanhojen autojen kunnostajia. Matkalaukkuteatterissa tapahtui helmikuussa sukupolvenvaihdos kun Johanna Peltosen ensimmäinen sooloesitys Koettelemusten kaupunki- Town Called Trouble sai ensi-iltansa Rovaniemen nukketeatteritalolla Leila Peltonen esiintyi viimeistä kertaa Tromssaan huipentuneella Lapin kiertueella keväällä 2008 esityksellä Tarinoita Pohjoisesta. Johanna Peltonen on nyt teatterin taiteellinen vastaava, Leila Peltonen siirtyi taustalle tuottajan tehtäviin. Johanna Peltonen on valmistunut teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Stadiasta (nyk. Metropolia) 2003 ja erikoistunut sanattomaan teatteriin esiintyjänä, ohjaajana ja käsikirjoittajana. Nukketeatteriin hän on perehtynyt mm. oppisopimuskoulutuksessa Matkalaukkuteatterissa ja Sandglass-teatterin nukketeatterikurssilla Connecticutissa Matkalaukkuteatterille Johanna on käsikirjoittanut ja ohjannut aiemmin esitykset Revontuliaiset ja Poika joka ei tiennyt kuka on. Yhteistyössä Johanna Latvalan kanssa tehty Koettelemusten kaupunki on villin lännen maailmaan sijoittuva esitys vihasta, yksinäisyydestä ja kasvamisesta. Esitys lähtee kiertueelle syksyllä 2009.

16 16 Nukketeatteri 1/2009 Nukkenäyttelemisen vaikeus ja kauneus Aluksi on hyvä selvittää, että allaolevassa kirjoituksessa en pyri tarjoamaan kaiken tietävää selvitystä tai näkökulmaa nukkenäyttelemiseen. Kerron vain hieman omia tuntemuksia ja oivalluksia, joita olen vasta-alkajana nukkejen parissa tehnyt, oppinut ja kokenut. Jokainen nukke on tavallaan omanlaisensa yksilö. Meidän nukettajina täytyy osata kaivaa nukesta esiin hänen tarinansa, tapansa olla ja hengittää. Kun otamme nuken käsiimme antaa se meille välittömättömästi jotain informaatiota itsestään. Juuri noihin tarinoihin meidän pitää uskaltaa tarttua ja suhteuttaa ne siihen minkä tarinan haluamme milloinkin kertoa. Monesti käy niin, että yritämme pakottaa nukkea toimimaan haluamallamme tavalla. Tämä yleensä näyttää luonnottomalta ja vaikuttaa siihen, että emme välttämättä saavuta nukketeatterin taikuutta lavalla, vaan näytelmä jää vain pelkäksi kasaksi toimintaa, joka on vain varjoa todellisesta nukketeatteritaiteesta. Nukkea ei siis saa pakottaa, vaan häneltä pitää saada haluttu panos tutustumalla siihen mitä hän tekee mielellään ja mitä ei. Miksi nuket ovat lavalla mielenkiintoisempia kuin ihmisnäyttelijät? Koska he voivat viestittää ja tehdä paljon sellaista mihin me ihmisinä emme milloinkaan kykene. He voivat vääntää itsensä solmuun, kiitää ilmojen halki ja kadota näkymättömiin. He pystyvät suorittamaan äärimmäisiä toimintoja illasta toiseen intensiivitason pysyessä samanlaisena. Jos pystyisimme samanlaiseen ilmaisuun kuin nuket, ei nukketeatterille olisi tarvetta. Kun saamme selville mitä nukkehahmo haluaa kertoa, alkaa yhteisymmärryksen löytäminen. Silloin on yleensä tarpeellista viettää hieman aikaa hahmon kanssa. Viedä se kotiin, ravistella, lennätellä, roikotella ja yleensäkin tutustua siihen mitä hahmo haluaa viestiä. Näin meille alkaa pikkuhiljaa selvitä hahmon tarina. Miten hän haluaa tarinansa kertoa? Miten hän liikkuu? Mitä hän ei suostu Luokkamme maskotti tarkkailee nukkenäyttelimisen sujuvuutta ja laatua. Kuva: Essi Nummelin. Vasemmalta Irina Ainasoja ja Ninni Finnberg nukkenäyttelevät yhdessä kuudesta Turun taideakatemian nukketeatterilinjan ensimmäisen vuosikurssin Minun jouluni -esityksistä. Kuva: Jessica Kangasniemi. tekemään? Yhtäkkiä aivan kuin huomaamatta me alamme puhumaan samaa kieltä hahmon kanssa. Syntyy yhteisymmärrys ja hahmo alkaa elää aivan uudella tavalla. Meidän tehtävä nukettajina on vain osata kuunnella hahmon tarina ja auttaa nukkea ilmaisemaan itseään. Nukettaja on välikappale nuken ja yleisön välillä. Meidän kautta hahmo puhuu, kertoo tarinaansa ja vie yleisön mukanaan seikkailuihin. Nukkenäyttelemisessä on erityisen tärkeää muistaa se, että me itse emme ole tärkeitä (ellei meille ole kirjoitettu roolia), vaan se yleensä hieman oudohko hahmo meidän käsissämme on se, josta yleisö on kiinnostunut. Jonkin verran tavallista teatteria tehneenä voin sanoa, että on vaikeaa työntää itsensä taka-alalle nukettaessaan. Se on se näyttelijä-ego, joka siellä takaraivossa kyhnyttää, että Katsokaa minua, kun minä parrasvaloissa loistan, ilmaisen ja esiinnyn!. Tärkeää on muistaa, että kun ihmiset tulevat katsomaan nukketeatteria, he haluavat nähdä nukkeja eivätkä ihmisiä (kuin ehkä sivuosissa, jos niissäkään). Olen toki nähnyt esityksiä, joissa ihmisnäyttelijät ja nuket ovat tasavertaisina näyttämöllä ja tuloksena voi olla joko kauneinta nukketeatteria tai vain näyttelijöitä jotka leikkivät nukeilla. Tullaksesi hyväksi nukettajaksi sinun tulisi hyväksyä se fakta, että näissä oudoissa hahmoissa joita pitelemme käsissämme piilee se nukketeatterin kaunis taikuus ja lumous, joka saa meidän ihastumaan kyseiseen taidemuotoon yhä uudestaan ja uudestaan. Toni Kandelin Kirjoittaja opiskelee nukketeatteria Turun Taideakatemiassa

17 Nukketeatteri 1/ Nukkedraamaa kulttuuritalolla ja tanssia Enghaveplandsilla Kööpenhaminan kansainvälinen nukketeatterifestivaali maaliskuuta on juuri saatu päätökseen. Festivaali tähtäsi aikuisille suunnattuun tuotantoon ja osoitti jälleen nukketeatterin marginaalisen mutta laadukkaan nichen Kööpenhaminan kulttuurielämässä. Festivaalin tavoite on edistää nukketeatterin tarjoamien mahdollisuuksien näkyvyyttä Kööpemhaminan alueella. Vesterbron kulttuuritalon 4. kerroksessa käy kuhina. Keittiön tiski nuokkuu ruokaa, puheensorina aaltoilee tanskan- ja englanninkielillä, ja kädenpuristuksia suoritetaan joka puolella. Isännät ovat juuri löytäneet suojattinsa. Nukketeatterialan opiskelijat majoittuvat pian paikallisiin isäntäperheisiin. Kööpenhaminan vuoden 2009 kansainväliset nukketeatterifestivaalit ovat vapaaehtoistyön taidonnäyte. Edellisenä vuonna tapahtumaa oli järjestelemässä vain neljä vapaaehtoista kulttuuritalon palkattujen työntekijöiden lisäksi. Tänä vuonna vapaaehtoisia on parikymmentä festivaalin palkattujen järjestäjien lisäksi. Pääorganisaattoreina toimivat Maria Suh ja Barnaby Stig Swann Pedersen Vesterbron kulttuuritalosta. Aok.dk:n haastattelussa Barnaby kertoo, kuinka festivaalin tarkoitus on opettaa kööpenhaminalaisille, että nukketeatteri on muutakin kuin perinteisen tanskalaisen lastenohjelman käsinukkehahmot Kaj & Andrea. Nukkeinstallaatio Köpiksen kätköistä. Neljän pääesityksen kirjoa Kööpenhaminan nukketeatterifestivaali sisälsi neljä pääesitystä. Ensimmäisen viikon pääesiintyjä oli Blind Summit Teatterin (UK) esitys Low Life. Neljän esiintyjän moderni bunraku-esitys piti sisällään toisistaan erillisiä katkoksia alamaailman tunnelmista. Tuokioittain erinomaisiin oivalluksiin asti kurouttautunut tuotanto oli loppuunmyyty jokaisena esitysajankohtana. Toisena pääesiintyjänä katsojat näkivät Stugu/Romme Produktioner:n (Norja/Tanska/Ruotsi/Alankomaat) Edit(h):n. Edith oli sympaattinen esitys mummelista, jonka muistot elivät asunnon seinillä kuin hyväntahtoinen poltergeist paukutellen ovia ja lennättäen tavaroita. Esitys oli erittäin miellyttävää katsottavaa charmantteine näyttelijöineen, tunnelmallisine värimaailmoineen ja sopivalla musiikilla. Esityksestä huokui tyylikkyyttä. Kulttuuritalon 4. kerroksen huoneissa vaelsi sen sijaan kolmen ranskalaisen ja yhden alankomaalaisen esiintyjän Tour de Chambres. Vesterbron kulttuuritalon kulmilla sijaitsee vehreä puisto skeittialueineen ja nakkikioskeineen. Festivaalin toisella viikolla joka ilta klo 17 ja klo 20 Enghavepladsilla tanssitaan. Tanssiminen on nimittäin ehto sille, että esityksiin on ylipäätään pääsy. Keskelle puistoa on parkkeerannut neljä ranskalaista asuntoautoa. Kukapas muu kuin ranskalainen Scopitone & Cie vaunuesityksellään Ze Patrecathodics. Hullunkuriset isännät ja vanhat TV-ruudut kutsuvat näytöksiin, jotka olivat aiheiltaan perinteisiä H.C.Andersenin satuja muokattuna aikuisille suunnattuun muotoon. Plussaa hyvästä ideasta ja intiimistä tunnelmasta. Valitettavasti nauhurilta tullut englanninkielinen selostus vei jotain alkuperäisestä tunnelmasta. Festivaalin ohjelmistoon sisältyi myös nukketeatterialan opiskelijoiden kabaree-näytökset kolmena peräkkäisenä iltana. Natscene-tapahtuman opiskelijat saapuivat Kööpenhaminaan viikoksi Ludwik Solski Statsskole for Drama -koulusta Wroclawista, Puolasta ja London School of Puppetry-koulusta Iso-Britanniasta. Jälkimmäisen koulun edustajat olivat eri maista kotoisin olevia nuoria, jotka olivat harrastuskurssilaisia. Täten kabareen haasteena katsojalle oli sen laadun vaihtelevuus. Helmenä pohjalla olivat kuitenkin puolalaisen koulun viimeisen vuosikurssin opiskelijoiden tasokkaat esitykset. Nukketeatterinäytösten lisäksi festivaaliohjelma sisälsi bunraku-työpajan Blind Summit-teatterin (UK) johdolla, nukketeatteriopiskelijoiden työpajan ja berliiniläisen Hans-Jochen Menzelin johtaman master class työpajan. Kahdessa seminaarissa keskulteltiin lisäksi nukketeatterikoulutuksesta sekä nukketeatterista terapiamuotona. -Kööpenhaminassa pitäisi olla oma nukketeatterialan koulutusohjelma. Tämä olisi sopiva kaupunki nukketeatterille, pohtii 3. vuosikurssin nukketeatteriopiskelija, puolalainen Milosz. Hän suunnittelee tuleviksi kesätöikseen omaa nukketeatteri-työpajaa kööpenhaminalaisille. Kööpenhaminan kansainvälinen nukketeatterifestivaali sai tukea vuonna 2009 muunmuassa Kööpenhaminan kunnalta, Nordean rahastosta ja Tanskan taiteidentoimikunnalta (Tanskan kulttuuriministeriöltä). Kööpenhaminassa järjestetään myös joka toinen vuosi lapsille suunnattu Puppet Junior festivaali (ennen nimeltä Fokus på Dukketeater), joka on vuorossa vuonna On todella mielenkiintoista tutustua toisiin nukketeatterista kiinnostuneihin ihmisiin ja samalla työskennellä hyvän asian puolesta, kertoi tanskalainen Henrik Hansen kokemuksistaan vapaaehtoisena toimisesta. Hän oli inspiroitunut erityisesti myös näkemistään esityksistä ja keskusteluista nukketeatteriopiskelijoiden kanssa. - On ollut upeaa olla osa tätä kaikkea. Hän jatkaa. Teksti ja kuvat: Helena Karhu Lisätietoja: Puolan Wroclawin koulun opiskelijoita.

18 18 Nukketeatteri 1/2009 Uudet nukketeatterintekijät tulevat! Turun Taideakatemia on vuodesta 1999 tarjonnut ammattikorkeakoulutasoista nukketeatteriopetusta. Tänä keväänä on uuden, meidän vuosikurssimme aika valmistua. Tässä kerromme Uniman lukijoille 17 tulevan nukketeatteritaiteilijan neljä vuotta kestäneestä yhteisestä matkasta. Ensimmäinen koulussa saamamme tehtävä oli valmistaa 5 minuutin soolo teemalla mainos. Meidät siis niin sanotusti heitettiin kylmään veteen ja käskettiin uida ilman perustietoja nukketeatterin tekemisestä. Samanlainen tekemällä oppii -metodi onkin jatkunut läpi koko koulutuksen. Mainosteeman lisäksi harjoitustöidemme teemoina ovat olleet ooppera, muodonmuutos ja haiku. Yhtenä ryhmäprojektinamme materialisoimme turkulaisten runoilijoiden teoksia Turun runoviikoilla. Ensimmäiset kaksi vuotta saimme oppia myös vuonna 2007 valmistuneelta vuosikurssilta. Pääsimme esiintymään heidän ohjauksessaan oopperaprojekteissa ja Fanatik Figuras 07 -opinnäytetyöfestivaaleilla. Tutoreina näissä projekteissa ovat olleet vakituiset opettajamme Anna Ivanova-Brashinskaya ja Ari Ahlholm. Viimeisen vuoden keväällä saimme lisäystä opettajakuntaan, kun Marja Susi valittiin uudeksi lehtoriksi. Meitä hän ehti opettaa kuitenkin jo ensimmäisenä vuotenamme Turun linnassa toteutetun soveltavan nukketeatteriprojektin puitteissa. Perustaitoja nukenkäsittelyssä meille opettivat ensimmäisenä vuonna Ari Ahlholm ja Terhi-Tuulia Lintukangas sekä näyttelijäntyötä Fiikka Forsman. Säännöllistä perusopetusta olemme saaneet tanssissa (nykytanssi ja baletti). Opiskelumme on suurimmaksi osaksi perustunut ulkomaisten opettajien pitämiin työpajoihin. Ranskalaisen Arketal-ryhmän nukenrakentaja Greta Bruggeman ja näyttelijä Sylvie Ossman sekä paperiteatteritaiteilija ja -asiantuntija Alain Lecucq pitivät työpajansa samaan aikaan; toinen puoli luokasta valmisti Joan Mirón inspiroimat nuket, toinen Ranskaan viedyt paperiteatteriesitykset. Ensimmäisen vuoden voimanponnistus oli keväällä Jacques Lecoqin koulun kasvattien Davide Giovanzanan ja Soile Mäkelän ohjauksessa tehty Rikhard III. Sen myötä pääsimme tutustumaan fyysisen teatterin ja naamionäyttelemisen perusteisiin Valmistuvat asettuivat luokkakuvaan kotoisassa Linnapubissa. Keskellä opettajat Anna Ivanova- Brashinskaya, Marja Susi ja Ari Ahlholm. Kuva Ville Koski. sekä erityisesti bouffoon-hahmoihin. Kuorossa hengittäminen ja bouffoon-kyttyröissä hikoilu loivat vahvan yhteishengen. Davide Giovanzana palasi kolmannen vuoden keväällä 2008 opettamaan lisää commedia dell arte -näyttelemistä ja naamioiden valmistusta. Lämmitimme Rikhard III:n ja esitimme sen uudelleen. Kolmannen ensi-iltansa se tulee saamaan Fanatik Figuras 09 -festivaaleilla. Commedia dell arten Pulcinella-hahmo palasi keskuuteemme Naruteatteriin käsinukkemuodossa, italialaisen Bruno Leonen persoonallisessa ja hulvattomassa työpajassa. Vastaava opettajamme Anna Ivanova-Brashinskaya on valmistunut Pietarin Teatteritaiteen Akatemiasta, niinpä monessa työpajassamme on ollut venäläisiä opettajia. Toinen vuosi räjähti käyntiin Yana Tuminan johdolla. Perehtyminen Akhe-ryhmän insinööriteatteriin, esineiden operointiin ja niillä kommunikointiin oli monelle mieleenpainuva kokemus.venäjältä saapuivat opettamaan myös Svetlana Ozerskaya (kankailla luodut hahmot ja niiden manipulointi), Teatr Ten ryhmän Ilja Epelbaum ja Maja Krasnopolskaja (Mozartin Taikahuilu varjoteatterina) ja Andrej Knjaskov (käsiteatteri). Viimeisen vuoden syksyllä osa luokasta teki kalevalaisen Mieliteko-esityksen René Bakerin ja toisen vuosikurssin kanssa, kun samaan aikaan osa lenteli eri puolille maata ja maailmaa työharjoitteluun kukin valiten projektinsa ja kohteensa omien kiinnostustensa mukaan. Tällä hetkellä 15 meistä ohjaa opinnäytetyötään. Työkaluja ohjaamiseen olemme saaneet valkovenäläisen ohjaajan Aleksei Leliavskyn työpajasta sekä Pentti Halosen inspiroivilta dramaturgiatunneilta. Neljän vuoden aikana erilaiset nukketeatterin mahdollisuudet ja tekniikat ovat tulleet tutuiksi. Luokkatovereista on tullut kuin toinen perhe, ongelmineen päivineen. Tiedämme kuitenkin, että koulun loppuessa voimme edelleen turvautua toisiimme. Toivotamme kaikki tervetulleiksi Fanatik Figuras 09 -festivaaleille katsomaan opinnäytetöitämme, matkamme päätöstä, uusien seikkailujen alkua! tekstit:laura Hallantie kuvat: Ville Koski

19 Nukketeatteri 1/ Fanatic Figurastekijät ja teokset Laura Hallantie Johanna Kultala Johanna Salo Satu Wiinikka Nanna Mäkinen Roosa Halme Emma Kärki Jani Naskali Meeri Sorjonen Sirpa Järvenpää Leena Lahikainen Maija Linturi Henrika Nieminen Paula Vilmi Hemmo Kauppinen Sini Peltola Laura Hallantie: Sirkus Gelsomina Nukkesirkus on saanut innoituksensa Federico Fellinin elokuvasta La Strada ja kuvanveistäjä Alexander Calderin sirkusesityksestä. Roosa Halme: Her Cup of Tea Dreams of youth get lost like forests. The story is based on Anton Chekhov s tragicomedy Uncle Vanya. Sirpa Järvenpää: They Won t Stay Dead When there is no more room in Hell, the dead will walk the Earth Hemmo Kauppinen: Roomie-Pal! Sovitus Graham Annablen luomasta Roomie-Pal! -sarjakuvasta. Johanna Kultala: Kiuru Esitys pohjautuu keskiajalla eläneen vapaustaistelijan Joan D arcin elämään ja hänen viimeisiin hetkiinsä oikeudessa syytettynä jumalanpilkasta. Emma Kärki: Liisan uni Lopputyöni perustuu tarinaan `Liisa Ihmemaassa`. Tämän tarinan avulla olen kiinnostunut visualisoimaan unimaailmaa ja kuvaamaan surrealistista matkaa nukketeatterin keinoin, käyttäen objekteja osana hahmoja ja synnyttämään kohtauksia osittain improvisaation avulla. Leena Lahikainen: Siniparta Open them all; go into all and every one of them, except that little closet, which I forbid you, and forbid it in such a manner that, if you happen to open it, there s nothing but what you may expect from my just anger and resentment. - Bluebeard, Charles Perrault Maija Linturi: Kuningatar K Lopputyöni aihe on Laura Ruohosen näytelmä Kuningatar K. Näytelmässä minua kiinnostavat vallan ja sukupuolen tematiikka. Esityksen äänimaailmasta vastaa Turun konservatorion sellistiopiskelija Aino Juutilainen. Nanna Mäkinen: Rusalochka Etsimme onnea aidan toiselta puolelta vaikka se löytyisi sieltä missä jo olemme. Vasta toisella puolella huomaamme että olemme juuri luopuneet onnestamme. H.C. Andersenin Pienen Merenneidon innoittamana kerromme teille tarinan onnesta. Jani Naskali: Perfume Perfume on tarina tuoksujen näkymättömästä maailmasta, Patrick Süskindin kirjan innoittamana. Henrika Nieminen: Ronja Ryövärintytär osallistuminen Turun Kaupunginteatterin esitykseen Sini Peltola: Lehti tuulessa Niukku yrittää maalata kokonaisen puun, mutta viipyy mielellään yksityiskohdissa niin, ettei työstä tahdo tulla valmista. Tavoittaako Niukku täydellisen maailman vain unelmissaan? Paperi - ja varjoteatterin keinoin toteutettu esitys, joka perustuu J.R.R. Tolkienin tarinaan Niukun lehti. Johanna Salo: Huvipuisto Taiteellinen opinnäytetyöni kertoo päämäärän saavuttamisesta. Ja halusta olla rauhassa. Meeri Sorjonen: Pyykki Tapaamme päivittäin läjäpäin ihmisiä. Minä mietin usein, mielikuvittelen, näkemieni ihmisten tarinaa. Mistä ja mihin he ovat matkalla. Mikä heitä ajaa eteenpäin, mikä pidättelee. Tässä tarinassa haluan näyttää muutaman ihmisen sisälle, heidän arkiaskareissansa. Ehkä naapurisi tulisikin hyvälle mielelle, jos rappukäytävässä sanoisit moi. Paula Vilmi: SEESAW Välittömästi, kun näin kauhuelokuvan Saw I totesin: Tämän pohjalta teen lopputyöni! Jos saisin tehtyä esityksen, jossa joku löyssää housuunsa, tuntisin todella saavuttaneeni jotain! Hilla Väyrynen: Nukketeatteri tempasi minut mukaansa ensisijaisesti poikkitaiteellisuutensa vuoksi. Kuvataide, teatteri ja runous ovat olleet minulle tärkeitä ilmastointikanavia lapsesta saakka, ja minulle oli aina selvää, että ammatikseni suuntautuisin johonkin niistä. Satu Wiinikka: Todellisuudelle vieras Elämä on täynnä vastakohtia. Konkreettinen ja abstrakti maailma kohtaavat. Lisätietoja:

20 20 Nukketeatteri 1/2009 NUKKETEATTERIA SUOMALAISILLA NÄYTTÄMÖILLÄ Ensimmäinen suomalaista nukketeatteria käsittelevä kirja ilmestyi Suomen UNIMAn täyttäessä 25 vuotta. valokuva: Iida Vanttajan Ikaros Lars Bay Kirja avaa näkökulmia taiteenalan historiaan, kehitykseen ja nykypäivään. Se kertoo Suomen nukketeatteritaiteen kehityskaaresta aikojen hämärästä 2000-luvulle vaikutteista ja vaikuttajista, jotka ovat muovanneet alan taiteellisia sisältöjä taiteilijoiden työstä 100 vuoden ajalta Kirjoittajina ja haastatteluissa puheenvuoron saavat sekä kotimaiset että ulkomaiset nukketeatteritaiteilijat ja -tutkijat, jotka edustavat kolmen sukupolven tekijöitä. Teos on samalla tiivis tietopaketti maamme nukketeattereista, nukketeatterikoulutuksesta ja -festivaaleista, sekä alan suomenkielisestä kirjallisuudesta ja UNIMAsta. Lähes 300-sivuisessa kirjassa on runsaat 100 valokuvaa. Teoksen on kustantanut LIKE. Kirjaa voi tilata 32 euron hintaan osoitteesta (postilähetyksenä hintaan lisätään postimaksu 5 ). Kirjaa myydään myös monissa nukketeatteritapahtumien yhteydessä Uniman infopisteessä. Kirjan toimituskuntaan kuuluvat Leila Peltonen (Rovaniemi) pj. ja Maiju Tawast (Helsinki) sekä Kaisa-Leena Kaarlonen (Perniö), Marja-Liisa Lintunen (Pieksämäki) ja Sari Witting (Helsinki).

21 Nukketeatteri 1/ Vesa Pekkanen Näyttelijä Vesa Pekkanen menehtyi odottamatta sairauskohtaukseen kotonaan Pääsiäisenä. Teatterikoulutuksensa hän suoritti Lahden Kansanopiston näyttelijäntyön linjalla ja osallistui useille alan kursseille uransa aikana. Reilu, herkkä ja valoisa Vesa Pekkanen muistetaan monista hienoista rooleistaan sekä nukke- että draamateatterin näyttelijänä, lisäksi hän esiintyi ravintoloissa ja elokuvissakin. Hänen repertuaarinsa ulottui Shakespearesta kabareenäytelmiin sekä nukke- ja varjoteatteriin. Vesa Pekkanen työskenteli Teatteri Mukamaksessa vuosina ja Hän perehtyi innolla nukketeatterin eri ilmaisukeinoihin monissa Mukamaksen esityksissä (mm. Prinsessa Ruusunen, Kabaree Vanhat ketut, Hääyö, Petruska menee naimisiin, Tuhkimo ja Pieniä aarteita). Teatterin lukuisilla kiertueilla Vesa ajoi vauhdilla ja taidolla kiertueauton esityspaikasta toiseen ja huolehti työtovereistaan sekä myötä- että vastamäissä. Yli 15-vuotisen uransa aikana hän esiintyi myös Teatteriporukan, Vapaa-Teatterin ja Teatteri Kehä III n näytelmissä. Vesaa muistellaan lämmöllä ja kaipauksella monissa erilaisissa työyhteisöissä ja laajassa ystäväpiirissä kautta Suomen. Maiju Tawast Valokuva: Teatteri Mukamaksen Pieniä aarteita (2006), Patrick Stycz Gösta Kjellin Teatteri- ja kirjallisuuskriitikko, ohjaaja ja dramaturgi Gösta Kjellin kuoli äkillisesti kotonaan. Hän vaikutti syvällisesti Ruotsin ja Suomen teatterin- ja kirjallisuudentutkimukseen sekä myös pohjoismaiseen nukketeatteriin. Gösta Kjellin toimi ja 80-luvuilla teatterintutkijana ja -kriitikkona Ruotsissa, missä hän tutki maan teatterihistoriaa ja modernia dramatiikkaa, kirjoitti ryhmäteattereista sekä Tanskan ja Norjan teatterista. Hän oli erittäin perehtynyt mm. Ibseniin ja Shakespeareen sekä nykydraamaan. Eurooppalaisen kulttuurin asiantuntijana hän tutki myös vanhaa ja uutta kirjallisuudetta ja runoutta, kirjoittaen niistä lukuisia tutkielmia ja artikkeleita. Muutettuaan Suomeen 1980-luvun alussa Gösta Kjellin toimi yli 20 vuotta Hufvudstadsbladetin ja Ny tid-lehden kriitikkona sekä Helsingin yliopiston Pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuden lehtorina, erityisalanaan draamakirjallisuus ja teatteri. Gösta Kjellin toimitti ja julkaisi lukuisia tutkimuksia ja artikkeleita mm. suomenruotsalaisesta kirjallisuudesta ja teatterista. Kjellin oli myös nukketeatteriohjaaja ja dramaturgi, jonka teoksia on esitetty sekä Ruotsissa, Norjassa että Suomessa. Nukketeatteritoimintansa hän aloitti Michael Meschken maineikkaassa Marionetteaternissa, jossa hän osallistui vuonna 1977 nukkenäyttelijänä Antigone-esitykseen. Vuonna 1978 Gösta Kjellin kirjoitti teatterille näytelmän Odysseus - Sagan om havet, joka esitettiin nimellä Tarina merestä mm. vuonna 1982 Helsingin kaupunginteatterissa. Vuonna 1980 Kjellin dramatisoi Marionetteaternille näytelmän Oidipus-sagan yhdessä Michael Meschken kanssa. Gösta Kjellin työskenteli Tukholmassa Johanna Enckellin kanssa, joka toimi Tukholman kaupunginteatterin dramaturgina ja kirjoitti mm. vuonna 1980 Marionetteaternille näytelmän John Bauer. Heistä tuli elämän- ja työkumppanit, jotka vaikuttivat suomalaiseen nukketeatteriin 1980-luvulta lähtien mm. Vihreässä Omenassa ja Teatteri Mukamaksessa. Nukketeatteri Vihreän Omenan ohjelmistossa oli lukuisia Gösta Kjellinin näytelmiä ja ohjauksia vuosina : Satu pikkuisesta tytöstä, jonka isä oli kaniini 1981, Ukko Nooan hattu 1985 (kirjoittanut Johanna Enckell, ohja- us Enckell ja Kjellin), Mielikuvitussukeltaja 1985, Matkalla kymmenen valtakunnan taa 1987 sekä Mimmi, Mamma, Mummu Näinä vuosina Gösta Kjellin kirjoitti ja ohjasi lukuisia nukketeatterinäytelmiään myös Norjassa ja Ruotsissa. Dockteater Tittut kantaesitti Tukholmassa Kjellinin näytelmän Mimmi, Mamma, Mommo vuonna Malmön kaupunginteatterissa sai ensiesityksensä vuonna 1983 hänen näytelmänsä Svullfot (Paksujalka), jonka pohjana oli Oidipuksen tarina. Nukketeatteriesitys Hans Christian och Hans Kristina kantaesitettiin vuonna 1985 norjalaisessa Christiania Teaterissa. Gösta Kjellin teki Norjassa myös Punch & Judy -tyylillä toteutetun Peer Gyntin Teater Fusentastille. Näytelmän Dockans hemlighet (alun perin Landet fjärran tio riken härifrån / Matkalla kymmenen valtakunnan taa) hän ohjasi vuonna 1989 Marionetteaternin ja Dockteatern Tittutin yhteistyöproduktiona. Gösta Kjellin oli lisäksi merkittävä nukketeatterin opettaja ja kouluttaja. Hän vaikutti Teatterikorkeakoulun pitkällä nukketeatterin työllisyyskurssilla vuosina ja osallistui Vaasan kansainvälisille nukketeatterifestivaaleille. Toimiessaan Pohjoismaisen teatterikomitean pääsihteerinä hän sai aikaan vuosina pidetyn kolmivaiheisen pohjoismaisen nukketeatteriseminaarin, täydennyskoulutuskurssin, jonka Vaasassa, Tukholmassa ja Skælskørissä pidettyihin osioihin osallistui kuusikymmentä nukketeatterintekijää kaikista viidestä pohjoismaasta. Gösta Kjellin oli vaatimaton, lämmin ja herkkä ihminen, jonka kanssa keskusteleminen ja työskenteleminen avasivat aina uusia näkymiä sekä teatteriin että maailmaan. Maiju Tawast kuva: Leena Klemelä

22 22 Nukketeatteri 1/2009 Kuulas toukokuuta Kouvolan Teatteritapahtumassa nukkeja, varjoja ja esineitä Apurahoja nukketeatteritaiteelle vuonna 2009 Nukketeatteritaide ja nukketeatterintekijät ovat saaneet avustuksia vuodelle Tiedot on koottu apurahoja myöntävin tahojen tiedotteista. Lista on päivitetty Ennen vuodenvaihdetta ratkenneita apurahoja on julkaistu alkuvuonna lähetetyssä jäsenkirjeessä. Vekkuliketun Matti Koskinen tuo Kuulakseen esityksen Helokruunun tarinan. Nuket ja visuaalisuus Anna-Liisa Tarvainen. Kuva Anna- Liisa Tarvainen. Kansainvälinen Lasten Teatteritapahtuma kerää jälleen neljän päivän aikana Kuusankoskitalolle lastenteatterin ammattilaisia ja harrastajia niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. 22. kansainvälinen lasten teatteritapahtuma järjestetään uudessa, kuntaliitoksia läpikäyneessä Kouvolassa toukokuuta. Tapahtuman järjestävät Työväen Näyttämöiden Liitto r.y., Kouvolan kaupunki, Kuusankosken Teatteri, Kouvolan teatteri ja Suomen Assitej-keskus. Nukketeatteria tarjoavat mm. Nukketeatterikeskus Poijun Ofelia ja varjojen teatteri, Tanssiteatteri Hurjaruuthin Punahilkka, tamperelaisen Vekkuliketun Helokruunun tarina ja teatteri IlmiÖ:n Klockbornin jättiläisjamit. Ohjelmistovalinnoista vastaa taiteellinen johtaja, näyttelijä Satu Paavola. Kotimaisista ehdokkaista tapahtumaan on valittu kahdeksan ammattiteatteriryhmää sekä neljä harrastajateatteria. Kaikkiaan festivaali käsittää yli 40 eri tapahtumaa. Kansainväliset vieraat tulevat tänä vuonna Iso-Britanniasta ja Hollannista. Englantilainen katuteatteriryhmä The Chipolatas tuo festivaalille vauhdikkaan 3-style Shown. Hollantilaisena ammattilaisvieraana saapuu Etienne Borgers esityksellään Sheep! Taiteen keskustoimikunta, näytelmäkirjallisuuden kantaesitystuki: Ahre Eero ja työryhmä 2087 Spökstötnäytelmän kantaesitykseen Aropaltio Kirsi 2087 Simpanssiveljeni Bruno-näytelmän kantaesitykseen Pöyhönen Merja ja työryhmä 2087 Kolme kuningatarta-näytelmän kantaesitykseen Näyttämötaidetoimikunta/kohdeapurahat: Emma Jussila, Lappeenranta nukketeatterinäytelmien Faust ja Keisarin uudet vaatteet valmistuskuluihin Näyttämötaidetoimikunta/ teatteriryhmien toiminta-avustukset: Mustan ja Valkoisen Teatteri-yhdistys Imatra, Nukketeatteriyhdistys Akseli Klonk, Oulu, Precursor OY / Nukketeatterikeskus Poiju, Helsinki Festivaalin oheisohjelmistossa jatkaa Kuusankoskitalon näyttelytilassa sijaitseva Hyde Park, lasten ja nuorten oma estradi, jonka ohjelma on kokonaan tekijöidensä näköistä ja oloista. Festivaalin aikana järjestetään klovneriatyöpajat sekä aikuisille että lapsille, vetäjänä toimii teatteriohjaaja Taina Mäki-Iso. Lisäksi perinteisesti suurta suosiota nauttivat maksuttomat maskeeraus- ja puvustustyöpajat ovat mukana tänäkin vuonna. Festivaalin ensimmäisenä päivänä torstaina järjestetään seminaari yhteistyössä Kymenlaakson Kesäyliopiston kanssa. Seminaarin otsikkona on Palapelin palana on hyvä olla yhteisön merkitys ihmisen onnellisuuteen. Puhujana kuullaan mm. professori Kari Uusikylää. Tänä vuonna festivaalille on mahdollisuus saapua myös maksuttomilla festivaalibusseilla. Yleisön käytössä on kaksi festivaalibussia, jotka bussiemännän/- isännän johdatuksella kyyditsevät festivaaliyleisöä ilmaiseksi esityspaikoille eri puolilta uutta Kouvolaa. Lisätietoja: Näyttämötaidetoimikunta/ Lastenkulttuurin kohdeapurahat Anne Hyvärinen, Tampere, draamatyöpajan kuluihin Elina Lajunen ja työryhmä, Helsinki, kurkistuslaatikon toteuttamiseen Esa Laurema ja työryhmä, Espoo, interaktiivisen nukketeatteriesityksen/valokoulun kuluihin Anne Lihavainen, Porvoo, näytelmätyöpajojen kuluihin Anna Louhelainen ja työryhmä, Helsinki, nukketeatteriesityksen kuluihin Tiina Puranen ja työryhmä, Turku, nukketeatteriesityksen kuluihin Sari Tirkkonen-Tšarkov, Turku, 3 000e kahden satunäytelmän kuluihin Lapin nukketeatteriyhdistys, Rovaniemi, 4 000e nukketeatterityöpajojen järjestämiseen Nukketeatteri Reaktori, Turku, nukketeatteriesityksen kuluihin Suomen Unima, Oulu, nukketeatteritapahtuman toteuttamiseen Laura Poranen, Helsinki, sirkusesityksen ja kerhokiertueiden kuluihin Opetusminsiteriö/ valtakunnallisesti merkittävien kulttuuritapahtumien järjestämiseen Mustan ja Valkoisen Teatteri-yhdistys, Imatra, Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalin järjestämiseen Uudenmaan Taidetoimikunta Marjut Tawast, Helsinki, Nukketeatteria Uudellamaalla julkaisuun Nukketeatteri-Annos, Helsinki, 2000 Rouva Talvi-Lumiunelma esityksen tuottamiseen Suomen Kulttuurirahasto Emma Jussila-Scherman, Lappeenranta, taiteelliseen työskentelyyn ja näyttelyn järjestämiseen Tiina Puranen, Rasmus Puranen, Jonas Franck, Turku, luontoaiheisen nukketeatterinäytelmän valmistamiseen

23 Nukketeatteri 1/ Arvioita esityksistä:hurraa 2009 Johanna Piritta Peltonen MIKÄ-MIKÄ KUORIUTUU? Teatteri SudenEnne Käsikirjoitus, nuketus, nukenrakennus, lavastus: Iisa Ilona Tähtinen Ohjaus: Hanna Heinonen, Iisa Ilona Tähtinen Koreografia: Leena Harjunpää Tytöksi puhkeamisessa oli herkkää nuketusta ja ihmettelevää tunnelmaa. Samaa kankailla venyteltyä möhkeröstä olioksi -meininkiä muistan myös Turussa näkemästäni esityksestä. Tähtisen tyylin rauhallisuus on kiitettävää. Nuken kasvot olivat yksinkertaiset seurata, mutta silti kiehtovan oudot. Jaloilla hapuilu ja kevyen honkelot tanssiaskeleet olivat viehättäviä. Kokonaisuuden dramaturgia jäi haaleaksi, kaipasin liikkeellisiä ja kerronnallisia aksentteja vellovaan vaaleuteen. Jättikukka oli niin iso elementti, että siltä odotti enemmän. Muuntuvan olennon ja kukan jännitettä ei päästetty kasvamaan. Jatkuvampi musiikkitausta olisi antanut pehmeille ja vaivihkaisille tapahtumille voimaa. Pieni punainen leppäkerttu regressoi mukavasti. Lattiatason tapahtumat ovat Annantalon tilassa ongelmallisia, monen aikuisenkin täytyi kurkkia ja venytellä kaulaansa nähdäkseen. Mikä mikä kuoriutuu, nuket ja visuaalisuus Iisa Ilona Tähtinen, kuva Linn Autio. OFELIA JA VARJOJEN TEATTERI (perustuu Michael Enden samannimiseen romaaniin) Nukketeatterikeskus Poiju Sovitus, visualisointi, ohjaus: Iida Vanttaja Esiintyjät: Teija Muurinen, Anne Lihavainen Arvostan sitä että tehdään reilusti kaunista, vanhahtavaan malliin. Vanhuuden arvostamisesta ja kuoleman lähestymisestä kerrottiin lempeällä otteella. Minun makuuni puhetta oli liikaa ja osa siitä tuli tarpeettoman kovaa. Ofelia-nukke oli todella hienosti tehty ja nousikin arvonsa ja luonteensa mukaisesti ylitse muiden. Ofelian viimeiseen asti kukkiva kyynistymättömyys oli tärkeää tasapainon kannalta. Esiintyjien tarinankerronnassa ei ollut bongattavissa imellyttävää runollistamista. Rokkaava autoilukohtaus korostui turhan paljon. Perinteisten käsivarjojen käyttö Värjynä oli ilahduttavaa, muut varjohenkilöt olivat siihen nähden jäykkää perussettiä. Kuoleman saapuminen töksähti pikkaisen, vaikka toteavuus oli hyvä valinta. Sylikuva oli niin kääräisevä että yleisö alkoi taputtaa ennen aikojaan, mutta tarinankertojien loppuvalssi veti lähemmäksi elämää. Yksinäisten vanhusten teema kuvastui kaikesta. Ofelia ja varjojen teatteri, nuket Iida Vanttaja, kuva Tom Nyman. PIXY Lumottu Prinsessa Käsikirjoitus: Max Andersonin samannimisen sarjakuvan pohjalta Outi Sippola ja Liisa Laitinen Ohjaus: Outi Sippola ja Liisa Laitinen Musiikki: Markus Heino Valot: Markus Heino Esiintyjät: Liisa Laitinen, Outi Sippola ja Lotta Virtanen Törkeä töpöttäjä Pixy oli kyllä ihan ykkönen. Söpö riiviösikiöksi. Esityksen tyylissä teollistuminen kohtasi teknon ja söi romantiikan jätettä päälle. Hullun professorin kumipuvuista kehittyvät vaihtautujat oli ihanan älytöntä kehitelmää. Lyhyet dialuennot toivat fyysisestikin nastan lisätason. Isin ja sikiön huvittelu Manalassa olisi tullut vähemmälläkin selväksi. UV-valo on tehokas keino, mutta alkaa rasittaa pitkään tuijotettuna. Näkyvillä soitettu musa oli nasakkaa ja tuki sekoja siirtymiä, parissa kohdassa oli vaikea kuulla puhetta musiikin yli. Pirun hyvä oli hidastunut kohtaus maan alla. Mainiosti toimivat kohdat joissa käsinukkien suunnat ja asennot olivat erityisen kirkkaat ja tarkat, sekä äärimmäinen vispaaminen. Elämän ja kuoleman kysymykset taustalla ja tylyn absurdi kerronta hanskassa, eihän sitä voi kuin diggailla. Pixy, nuket työryhmä Liisa Laitinen, Outi Sippola, Lotta Virtanen, kuva Outi Sippola.

24 24 Nukketeatteri 1/2009 SEURAPIIRIKUNINKAAT HOX Company Käsikirjoitus, ohjaus: Terhi Tuulia Lintukangas Esiintyjä: Timo Väntsi Nukenrakennus: Hanna Pärssinen Valot: Timo Ollila Äänet: Erno Selänne Tekninen tuki: Anna-Kaisa Väänänen Tasokas ja mietitty jäivät päällimmäisinä sanoina mieleen Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan Henry W:n vapautumistarinasta. Runsaassa puheessa oli aika ajoin kiirehtimisen tuntu. Alun nopeassa lähdössäkin ohitettiin dandymäisen nautiskelun paikkoja. Vaalealla stailatussa sellissä takaumat näpsyteltiin shakkinappuloilla ja valkoisia hansikkaita käytettiin symbolitasoa myöten herkullisesti. Pistelevään melodraamaan heittäytyvät säärikäsinuket olivat hyvinkin eloisia. Jensin sormitanssimuuveissa klassiset keinot käytettiin makeasti. Baarikohtauksen miimiset asiat ärsyttivät, sammakko ja muut hassutteluväliäänet saivat puolelleen. Valoefektit olivat tehokkaita ja isosti tehtyjä. Lopun eloonherääminen poisti kasvavan turhauman siitä, että Dorianin rintakuvaa liikuteltiin vain ohimennen. Kommenttikatseista yleisöön tuli tunne, että tässä on kuitenkin kaiken kertojana Timo V. Ei paha taso ollenkaan, mutta sitä suuremmalla syyllä Henryn ja esim. kuulustelijan hahmoon olisi voinut kaatua pidemmälle (en tarkoita klisheistä håmåkeikistelyä!). Seurapiirikuninkaat, nuket Hanna Pärssinen, näyttelijä Timo Väntsi, kuva Timo Jerkku. KOLME WALTARIA kasvu taiteilijaksi Teatteri Lempi Käsikirjoitus: Marja-Leena Kaskinen, Inke Rosilo Ohjaus: Inke Rosilo Nuket: Ippe Enge Esiintyjät: Ippe Enge ja Marja-Leena Kaskinen Lavastus ja puvustus: Inke Rosilo Lavastuksen toteutus: Asennuspalvelu Koskinen ja työryhmä Puvustuksen toteutus: Leena Österlund Valot: Markku Tuominen Valotekniikka: Milja Leppänen Mika Waltarin esityksellinen muotokuva oli paneutuen tehty. Alun esittely selkeytti seuraamista, varsinkin pienimmille ja lajiin tottumattomille. Waltari lapsena oli hurmaava, elävästi nuketettu ja kirjoitettu hahmo, ääntä myöten kokonainen. Waltarin äidin ilmaisu liukui pateettisen puolelle. Kohtausten väliset siirtymät olivat luontevia ja ripeitä. Kärryä käytettiin näppärästi muuntaen. Ranskalaisessa lehtimyyjämuorissa oli sanattoman tekemisen riemua. Nuori huivikaulainen Waltari liikkui sulavasti hänkin. Ongelmallisinta oli käsillä ja työtuolilla rakennettu aikuisen Waltarin hahmo, joka jäi epämääräiseksi. Myös teksti näissä kohdissa oli selittelevää ja ääni uskottavuuden rajoilla. Vanhan Waltarin kanssa kommunikoiva Sinuhekin liikkui aika jäykästi. Kirjoituskoneen hakkaamisen maaninen ääni kera porsliinikupin kilinän kuvasi terävästi äärirajoilla puurtavaa ja visioiden vallassa työskentelevää mieltä sekä vaimon yrityksiä saada mieheensä inhimillinen kontakti. Kolme Waltaria, nuket Ippe Enge, näyttelijä Marja-Leena Kaskinen, kuva Juha Eronen. FRAGILE Kuuma Ankanpoikanen Vimmassa Turussa Ohjaus: Merja Pöyhönen Käsikirjoitus: Merja Pöyhönen ja työryhmä Nuket, lavastus ja puvut: Outi Herrainsilta Musiikki: Antti-Juhani Manninen Lavalla: Anna-Kaisa Väänänen, Lotta Virtanen, Antti-Juhani Manninen Tässäpä hemmetin tärkeä aihe helposti särkyville. Mahtavaa, että nuoria ja ikuisia seksuaalikysymyksiä lähestytään vaihteeksi nukketeatterin keinoin. Alkukuvassa nukkuvien kädet ja jalat alkavat kurottaa kohti pöydän alla odottavaa pahvilaatikkoa, jossa lukee Fragile. Unesta herättää Hekuman enkeli, kumikorvainen epävarmuutta ruokkiva riiviö, joka laukoo totuuksia. Enkeliä heiteltiin reippaasti esiintyjältä toiselle, esineiden leikinomainen näennäisen välinpitämättömästä säikäyttävän totiseen liukuva kohtelu sopi aihepiiriin. Fokuksen vaihtaminen nukeista näyttelijöiden välisiin jännitteisiin toimi yllättävän luontevasti. Esiintyjät olivat aidon tuntuisia aikuisuuden portilla hengaavina nuorina. Joissain kohdin olisin toivonut hieman rauhallisempaa nukenkäsittelyä ja vähemmän raastavaa pahis-örinää. Lempeästi pölvästi terveydenhoitaja valistusluentoineen ja pornopupuset hersyttävät takuulla tunnistuksen ja helpotuksen nauruja myös kohdeyleisöstä. Toivottavasti esitys ja he löytävät toisensa. Fragile, nuket ja lavastus Outi Herrainsilta, kuva Antti Juhani Manninen.

25 Arvioita esityksistä Johanna Piritta Peltonen Nukketeatteri 1/ ANATOMIA LEAR Diana-näyttämöllä Helsingissä Idea ja toteutus: Heidi Fredriksson, Åsa Nybo, Johanna af Schultén, Mikaela Hasán Ohjaus: Mikaela Hasán Nuket ja lavastus: Janne Siltavuori Valot: Mari Agge Äänet: Christian Ekholm Tuotanto: työryhmä ja Musiikkiteatteri Kapsäkki / Nukketeatterihautomo Kuningas Leariin pohjaavasta esityksestä tihkui tunnetta eivätkä puitteetkaan olleet ollenkaan huonot. Ikävä kyllä homma paisutettiin rasittavaan huutoon ja tuskaiseen mölöön. Kunin- Hannu Räisä: Nasty Puppet Nukgasta, vanhaa sänkyyn sidottua miestä esittävä nukke oli ilmeikäs, mutta ilmaisuvoimaa vaimensivat arkisten toimintojen pienuus sekä jatkuva ääntely. Kohtausten kehittely jäi pakahduttavan sisällön jalkoihin, esimerkiksi etu ja taka-alan tapahtumien välistä jännitettä olisi saanut kasvattaa. Puvuntakki, helminauha, salkku ja muu esineistö olivat liian ilmeisellä symboliikalla leimattuja. Läpikuultavan muovin taakse sijoitettu ruumishuonemaailma lasipurkkeineen kiehtoi aluksi, mutta siellä tehdyt tyylitellyt toimenpiteet olisi pitänyt koreografioida napakammiksi ja tarkemmiksi. En lämmennyt toistuvasta painajaiskohtauksesta, jossa litisevän ruumiin sisältä kaivettiin menneisyyden esineitä. Valvemaailmassa hoitajatyttärien osana oli hymähtäen hoitaa ja huolestuneesti tuijotella. Lintujen siipien havina äänitehosteena oli komean kohtalokas. Upea uutuus! Nasty Puppet on ainutlaatuinen suomalainen kuvateos, joka sisältää yli 200 valokuvaa teatterinukeista maailman näyttämöiltä sekä kymmeniä rakennepiirustuksia. Kirjassa on nukenrakentamisohjeet yksinkertaisesta sauvanukesta nivellettyyn marionettiin. Kirja sisältää runsaasti käytännöllisiä vinkkejä sekä esittelyt puumateriaaleista ja teatterinukkien rakentamissessa käytettävistä työkaluista. Lisäksi kirja esittelee lisäksi Japanista lähtöisin olevat maailman hienostuneimmat nuket teatterimaailman stradivariukset - bunrakut ja sen nykyaikaistetun eurooppalaisen version. Yksityiskohtaiset bunraku-asiantuntijan tekemät piirustukset tuovat puusta veistetyt tekniset ratkaisut teatterintekijän ulottuville. Kirjassa on lisäksi henkilökuvat kahdesta alan mestarista, nukenrakentajavirtuoosista Thomas Lundqvistista ja ympäri maapalloa esiintyvästä Neville Tranterista. Kahdesta maailman pidetyimmistä ja suosituimmista nukkenäyttämöiden maestrosta. Ilmestyy viikolla 18.

26 26 Nukketeatteri 1/2009 Imatralle jälleen tulossa kansainvälisiä esiintyjiä Kuudes mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali Imatralainen Mustan ja Valkoisen Teatteriyhdistys järjestää Imatralla vuosittain kansainvälistä teatterifestivaalia. Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalista on tullut teatteripiireissä jo tunnettu tapahtuma hyvin monissa maissa. Imatra ja Etelä-Karjala ovat näin olleen tulleet tutuksi imatralaisten lisäksi jo ainakin viidessätoista maassa. Viime toukokuussa festivaalilla vieraili yli 3000 katsojaa ja festivaalivierasta. Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali kuuluu valtion tuen (eli valtakunnallisesti merkittävien tapahtumien tuen) piiriin, johon kuuluu Etelä-Karjalassa vain kaksi tapahtumaa. Seuraava, eli kuudes Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali järjestetään Imatralla Suostumuksen tulla festivaalillemme ovat ilmaisseet esim. seuraavien maiden teatteriryhmät: Englanti, Espanja, Israel, Italia, Japani, Romania, Suomi, Venäjä. Esityksiä on tulossa lapsille ja aikuisille. Esityksiä esitetään Teatteri Imatrassa, Osmos Cosmos Bar:issa, lastenesityksiä kouluissa ja päiväkodeissa Imatralla ja Lappeenrannassa. Espanjan Kataloniasta tulee huippuesitys Tales of the Body, jonka esittää teatteri Au Ments. Esitys on yhden naisen sooloteatteri, jossa hän muuntautuu esityksen aikana eri tunnetiloihin. Kysessa on plastinen teatteri ja esityksessä käytetään melko voimakkaita sympoloita. Pietarista tulee toinen huippuesitys: Teatteri Comic Trustin esitys Valkoinen tarina, joka on upea visuaalinen sekoitus komediaa, pantomiimista klounáateja. esityksessä on omaperäinen näkemys ja tyyli, ja se on visuaalisesti hyvin hieno. Englannista tulee Lempen Puppet Theatre esityksillä The Amazing Thing, jossa yksi mies esiintyy monessa hahmossa. Välillä hän on nukenliikuttaja, välillä ihminen. Sama teatteri esittää myös kadulla esityksen Theatre for One, jossa esitystä pystyy katsomaan kerrallaan vain yksi ihminen. Toisessa esityksessä seurataan vedenalaista maailmaa ja toisessa lapsen elämää kohdussa. Romaniasta ja Italiasta tulee pantomiimiteatteria. Israelista tulee kaksi teatteria. Kaukaisin vieras tulee Japanista, eli perinteistä japanilaista marionettinukketeatteria esittävä teatteri. Festivaalin yhteydessä järjestetään lapsille ja aikuisille nukketeatterityöpaja. Lasten nukketeatterityöpajaa vetää Kati-Aurora Kuuskoski. Englantilainen Theatre The Winged Cranes (DON T KISS ME I AM IN TRAINING) on yksi Imatran esiintyjistä, kuva: Pilar Ferre. Festivaalin liput tulevat myyntiin viimeistään toukokuun alussa, silloin kun lopullinen ohjelma varmistuu. Tervetuloa Imatralle! Tervetuloa festivaalille! Katri Lätt, festivaalin tuottaja Mustan ja Valkoisen Teatteri-yhdistys ry Lisätietoja: katkam.katkam@gmail.com, p Uniman jäsenmaksut pysyvät ennallaan Suomen Uniman jäsenmaksut vuodelle 2009 ovat 30 euroa yksityishenkilöiltä ja yhteisöiltä 120 euroa. Opiskelijajäsenmaksu on 15 euroa. Vuosikokous hyväksyi jäsenmaksut keskustelujen jälkeen. Uniman hallituksen alkuperäinen ehdotus oli, että parantuneen taloudellisen tilanteen vuoksi jäsenmaksuja oltaisiin voitu laskea, mutta vuosikokous päätti pitää maksut ennallaan. Jäsenmaksujen osuus Suomen Uniman tämän vuoden tuloista on noin 12%. Avustuksista tulee 47%, työllistämistuesta 19%, näyteikkunoiden tuloista 19% (lipputulot ja Oulun kaupungin tuki) ja kurssituksista 3%. Vuosikokous hyväksyi vuoden 2009 talousarvion, jossa menoja on euroa. Henkilöstökulut muodostavat suurimman yksittäisen menoerän ( ). Tiedottajan palkkaan saadaan työllistämistukea Molempien Näyteikkuna-tapahtuman budjetti oli Oulun tapahtumaa rahoittivat Kulttuurikeskus Valve ja Kaupunginteatteri. Helsingin tapahtumaan saatiin avustus Taiteen Keskustoimikunnalta. Avustukset käytettiin esiintyvien ryhmien matkakuluihin ja esiintymispalkkioihin. Tiedotustoimintaan saatiin Opetusministeriöstä erillinen avustus 7000, joka käytetään mm. lehden julkaisuun, nettisivuihin ja muihin julkaisuihin. Timo Väntsi

27 Nukketeatteri Hupilainen juhlii 25-vuotista taivaltaan Nukketeatteri 1/ Kangasalalainen nukketeatteri Hupilainen viettää kuluvana vuonna 25-vuotisjuhliaan. Juhlavuosi on jo aloitettu julistamalla näytelmäkirjoituskilpailu vuoden alussa Kangasalan koululaisille. Teemana tekstillä tulee olla Ympäristömme kauneus ja sen suojelu. Kirjoituskilpailun tuloksena saimme maaliskuun loppuun mennessä valtavan kasan lyhyempiä ja pidempiä, lasten ja nuorten kirjoittamia tarinoita. Tarinat ovat hienosti nivottu Kangasalan ympäristöön ja sen tapahtumiin. Tällä hetkellä olemme lukemassa noita tarinoita. Valitun tarinan pohjalta dramatisoimme nukketeatterille sopivan käsikirjoituksen ja käsikirjoituksen pohjalta valmistamme Mape Lintusen johdolla juhlavuotemme pääesityksen. Esityksen ensi-ilta on Kangasalan XI Nukketeatteripäivillä Kangasalan XI Nukketeatteripäivät keskittyvät suomalaisen nukketeatterin juhlavuoden kunniaksi kotimaiseen nukketeatteriin. Päivien ohjelma ei ole tällä hetkellä selvillä ja jos nyt vielä löytyy ehdokas ryhmä esiintymään päiville ja esityksen teema sopii aiheeseemme, ota pian yhteyttä nukketeatteri Hupilaiseen. Nukketeatteri Hupilainen on voimissaan ja toimimme omassa teatteritalo Parvulassa. Siellä on pieni, juuri nukketeatterille sopiva, esiintymistila, oma työpaja ja tietenkin parhaita herkkuja tarjoava cafe Pulcinella. Kolmasosa esityksistämme on tuossa omassa talossamme ja muuten toimimme kiertävänä teatterina. Esityksiä vuosittain teatterillamme on Olemme harrastajateatteri ja teemme nukketeatteria kunnianhimoisesti sitä rakastaen, kuten kunnon amatöörin tuleekin tehdä. Nukketeatterimme näyttelijät toimivat alan kouluttajina eri oppilaitoksissa tai vaikkapa opettajille. Vuosittain teatterimme valmistaa 1-2 esitystä ja pääsääntöisesti näytelmien ohjaajat ovat ammattiohjaajia. Näytelmiemme musiikki on sävelletty erityisesti näytelmää varten ja tuota musiikkia on vuosien varrella kertynyt suuri määrä, toinen toistaan upeampia sävellyksiä. Nuket, lavasteet ja puvustus syntyy melkeinpä aina omassa työpajassa ja näytelmien tekstit dramatisoimme itse tai käännämme valmiita tekstejä. Saksittua muista lehdistä Tuula Torkkeli, Niina Kettunen-Niemi ja Sinikka Meurman toivottavat nukketeatteriväen tervetulleeksi Kangasalle. Kuva: Laura Torkkeli Sen olemme todenneet, että nukketeatterilaiselle ei ehdi kasvaa sammalta pään päälle vaan se pitää elämässä kiinni. Alla olevasta osoitteesta löydät lisätietoa teatteristamme Terveisin nukketeatteri Hupilaisen väki Niina Kettunen-Niemi, puh Helmikuussa 2009 ilmestynyt Nukketeatteria suomalaisilla näyttämöillä -kirja on todellinen kulttuurityö, joka kertoo nukketeatterista paljon ja hienosti. Kirja on syntynyt vuosikymmeniä alalla toimineiden ja toimivien ihmisten ansiosta ja vaivannäöllä juhlistamaan suomalaisen nukketeatterijärjestö Uniman 25-vuotisjuhlaa ja kansainvälisen Uniman 80-vuotisjuhlaa tänä vuonna. Kirja juhlistaa myös komeasti suomalaisen nukketeatterin 100-vuotisjuhlaa, sillä vuonna 1909 Kalle Nyströmin Marionet-teatern esitti Helsingissä ensimmäiset, aikuisille suunnatut nukketeatterinäytöksensä helsinkiläisessä Apolloteatterissa. Nukketeatterin tuntematon kulttuurihistoria Suomessa avautuu monilta osin kirjassa kansanperinteestä nykyisen nukketeatterikentän toimijoihin asti. Lukija saa näköalan aikamoiseen matkaan mitä tällä alalla on tapahtunut ja tapahtuu. Tämä kirja osoittaa vakuuttavasti, että nukketeatterilla on Suomessakin hieno menneisyys ja kiinnostava tulevaisuus. Pekka Hongisto Tiedonantaja

28 28 Nukketeatteri 1/2009 Nukketeatteripäivän julistus Oili Sadeoja avustajineen luki kirjoittamansa nukketeatteripäivän julistuksen näyttelyn avajaisissa Kuva: Timo Väntsi Terveisiä taivaasta! Suomalaisen nukketeatterin juhlavuotena on hyvä tiedostaa, keitä me olemme tässä nukketeatterin monituhatvuotisessa jatkumossa. Intiassa kerrotaan tarinaa ylijumala Brahmasta, joka loi ikävystyneelle vaimolleen viihdykkeeksi nukkemestarin. Vaimopa ei tämän jälkeen enää tullut toimeen ilman nukketeatteria. Niin syntyi nukketeatterintekijöiden suku. Me nukketeatterin ystäväthän tiedämme, että laji aiheuttaa syvää ja pysyvää riippuvuutta. Mutta tutkimustakin on tehty. Sanskritinkielen tutkija professori Pischhell todistaa 1900 julkaistussa kirjassaan, että nukketeatteri on vanhempaa kuin ihmisteatteri. Vanhin kaikista teattereista on se, josta puhutaan intialaisissa sankarirunoissa... Se levisi Indonesiaan, etenkin Jaavalle, Kiinaan ja Japaniin ja länteen kreikkalaisten ja uudempien kansojen keskuuteen TERVEHDYS FAARAOIDEN EGYPTISTÄ Talvella tehdyissä kaivauksissa Antinoen kaupungissa löydettiin hauta, johon oli kätketty Khelmis, Osiris Antinouksen laulajatar. Haudasta löytyi täydellinen pieni marionettiteatteri, jossa nuket roikkuivat vielä langoissaan. Haudasta löydetty vene on vanhin meidän päiviimme asti löydetty marionettiteatteri. NUKET ANTIIKIN AREENOILLA Ensimmäinen nimeltä tunnettu nukkenäyttelijä Potheinos antiikin Ateenassa marssitti nukkensa samalle näyttämölle, jolla oli aikaisemmin katseltu kuuluisan Euripideen tragedioita. SITKEYDEN RIEMUVOITTOJA Pakanallinen ihmisteatteri kiellettiin kristinuskon tultua valtaan varhaiskeskiajalla. Mutta elottomista näyttelijöistä ei puhuttu mitään. Niinpä antiikin näytelmät löysivät viimeisen turvapaikan marionettiteatterista, kun suuret taiteen temppelit olivat suljettuina. Kun kolmikymmenvuotinen sota 1600-luvulla vyöryi saksalaisten sivistysalueiden yli, säilyivät vain pienet nukkien teatterit pystyssä. Englannissa 1647 puritaanit kielsivät näytelmäesitykset. Nukketeattereita ei laissa mainittu. Niinpä nuket saivat jälleen, kuten kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina, yksin pitää pystyssä teatteritaidetta. Ranskassa 1700-luvulla käytiin ankaraa teatterisotaa ooppera- ja draamateattereiden välillä. Osapuolten taistellessa keskenään nuket tunkeutuivat Pariisin hienoimmille näyttämöille. Eri puolilla Eurooppaa nukketeatteri alkoi näyttäytyä rääväsuisena yhteiskuntasatiirikkona. Vastapainoksi syntyi vähitellen ankara kontrolli- ja kieltojärjestelmä. Nukketeatteri jalkautui rakennuksista toreille ja markkinoille. Englanissa kehitettiin walking stage, päälle puettava teatteri, jolla pääsi kätevästi kävelemään, tarvittaessa jopa juoksemaan, uhkaavaa virkavaltaa karkuun. Suomessa 1988 kävelevän näyttämön otti käyttöön Teatteri Olga. Kuusitoistavuotisen olemassaolonsa aikana teatteria koetteli mm. ankara lama. Berliinin muuri kaatui, samoin Neuvostoliitto. Pankkeja ja isoja laitoksia hävisi. Pieni teatteri jatkoi matkaa, kuin valkokankaan viiksekäs pikkumies, tietä myöten kohti auringonlaskua. Käveleviä näyttämöitä liikkuu Suomessa ja useita. Mikä nukketeatterin olemassaoloa uhkaa tänään? Jälleen lama? Sähköisen viestinnän ylivalta? Nukketeatterikoulutuksen horjuva asema? Sukellus historiaan panee kysymään, mikä pitää nukketeatterin voimissaan aina vain. Mikä ikinä se lieneekään, pitäkäämme se hengissä! Suojelkaamme sitä! Suojellaanhan Saimannorppaakin! Helsingissä nukketeatteripäivänä Oili Sadeoja

29 Nukketeatteri 1/ Uniman tiedottajan palsta Oulu Tiedottajan turinoita Vuosia Uniman jäseninä olleet nukketeatterilaiset ovat saaneet huomata reilun vuoden sisällä etenkin sähköpostitiedotuksen lisääntyneen huimasti. Luonnollisesti syy on siinä, että kyseisen ajan Suomen Unimalla on ollut työntekijä, tiedottaja. Toistaiseksi tilanne pysyy ennallaan, sillä Uniman hallitus päätti jatkaa tiedottajan pestiäni vielä toisen vuoden eli ensi tammikuun loppuun. Kiitos luottamuksesta. Välillä tietoa kentältä satelee niin tiuhaan, että saan vääntäytyä mutkalle, kun mietin miten infotulvaa kannattaisi levittää eteenpäin. Useasti tiedot pläjähtävät Uniman sähköpostiin niin viime hetkellä, että aina en ehdi niitä toimittaa jäsenistölle. Väännetäänpä vielä rautalangasta: nukketeatteritapahtumatiedot kannattaa lähettää Unimalle vähintään kaksi viikkoa ennen tapahtuman ajankohtaa. Lähes jokaisessa tiedotteessa on aikoja, nimiä, yhteystietoja yms. Tosiasia on, etten voi/ehdi tarkistaa tietojen oikeellisuutta kaikilta osin. Vain jos huomaan jonkin silmiinpistävän virheen tai puutteen, voin sen korjata. Niinpä aika ajoin Unimalta tulevissa posteissa on virheitä. Olen pahoillani niistä. Olen vain ihminen... Uniman sähköpostilistalta puuttuu aika monen jäsenemme -osoite tai osoite saattaa olla vanha/väärä. Mikäli haluat Uniman sähköpostitiedotteita, lähetä viesti tänne, niin liitän sinut listallemme. Tai jos haluat listalta pois, niin kerropa sekin. Todistettavasti osa sähköposteista katoaa matkalla, joten jos Uniman toimistosta ei ala kuulua vastausta, niin kannattaa sinkauttaa viesti uudestaan. Ja jaksanpa taas muistuttaa, että postiosoitemuutokset täytyy tehdä suoraan Unimalle. Muutostiedot eivät muuta kautta tänne kulkeudu. Paras tapa on ilmainen osoitteenmuutoskortti ja lisävarmistukseksi sähköposti. Niin ja onhan meillä puhelinkin! Alkuvuosi on ollut upeaa nukketeatraalista ilotulitusta festivaaleineen ja synttäreineen. Tukka putkella olen viipottanut tapahtumasta toiseen ja kartuttanut ylityötuntikassaa. Ja sehän tarkoittaa sitä, että Uniman toimisto on tulevana suvena todennäköisesti aika hiljainen paikka. Tiedottajan kesäsuunnitelmiin kuuluu loikoilua nurmikolla timotei suupielessä ja pilvenhattaroiden tuijottelua. Sitä odotellessa... Tiedotusterveisin Kati-Aurora Suomen Unima r.y. PL Oulun kaupunki Uusi sähköpostiosoite! puh Tule tekemään yhteistä lehteä! NUKKETEATTERI-lehti ilmestyy seuraavan kerran syksyllä, arvioitu ilmestymisaika lokakuun loppu. Haemme taas uutisia, artikkeleita, kritiikkejä nukketeatterin laajalta rintamalta. Juttu voi olla pitempi (5000 merkkiä välilyönteineen on noin yksi sivu lehdessä) tai ihan lyhyt (pienet uutiset eri puolilta Suomea oikein tervetulleita). Kun lähetät valokuvia, varmistathan, että niiden julkaisuun on kuvaajan ja kuvattavan kohteen lupa. Toimita kuvan ottajan nimi. Kuvan koko mielellään noin 1 megan verran. Suomen Uniman julkaisema NUKKETEATTERI-lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, ja se jaetaan jäsenistölle, kulttuurialan vaikuttajille ja kaikille nukketeatterista kiinnostuneille mm. festivaalien yhteydessä. Kerromme mielellämme lisää, ja otamme palautetta vastaan! Timo Väntsi, päätoimittaja timo.vantsi@minedu.fi, puh Kati-Aurora Kuuskoski, Uniman tiedottaja unimafinland@gmail.com, puh

30 30 Nukketeatteri 1/2009 NUKKETEATTERIHOROSKOOPPI Tessa Lepistö Kauris Kaurista hallitseva planeetta Saturnus kuvaa ihmisen rajallisuutta luonnonvoimien edessä. Kauris onkin muita merkkejä alttiimpi uppoutumaan esityksiinsä ja projekteihinsa enemmän, kuin omat voimat usein sallisivat. Kauriiden tulisi oppia säästämään omaa energiaansa ja jakamaan sitä päiville ja vuodenajoille tasaisemmin. Kauris tekee paljon töitä ihmissuhteidensa eteen ja kauriin kanssa seurusteleva saattaa tuntea olonsa jopa prinssiksi tai prinsessaksi. Usein silti käy niin, ettei kauris uuden projektin käynnistyessä osaakaan tasapainotella rakkauden ja työn välillä. Sinkku kauris taas saattaa etsiä itselleen kumppania niin suurella energialla, ettei huomaa oikean kumppanin olevan lähempänä, kuin oli tullut ajatelleeksikaan. Kauriille suositellaan syksyyn asti jotakin rauhoittavampaa harrastusta teatterityön lisäksi, kuten joogaa. Ajatuksetkin pääsevät rentoutumaan ja seuraava projektisi tulee olemaan menestys! Vesimies Vesimiestä hallitseva planeetta Uranus edustaa ihmisen yhteyttä korkeampaan tietoisuuteen. Vesimiehet elävätkin helposti omissa maailmoissaan omiin ajatuksiinsa uppoutuneina ja heitä pidetään usein vähän outoina ja yksinäisinä. Tästä syystä vesimies on soolonukketeatterin kuningas! Vesimiehellä on upea kyky tehdä luovia teknisiä ratkaisuja, nähdä tulevaisuuteen ja tiedostaa tulevaisuuden haasteet useiden vuosien tähtäimellä. Tällä hetkellä vesimies tuntee sisimmässään pakottavan tarpeen tehdä jonkin teoksen ja mikään ei saa estää häntä. Seurusteleva Vesimies tuntee huonoa omaa tuntoa energioidensa suuntaamisesta uusiin ideoihin parisuhteen sijasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että parisuhde olisi hänelle toissijainen. Sinkkuvesimiehen kannattaisi tällä hetkellä suunnata energiavirtauksensa pelkästään työhön, sillä maailma odottaa henkeä pidätellen tulevaa teostasi. Loppukesän lämpimät auringonsäteet ja pimenevät illat tuovat kyllä varmasti romantiikkaa myös sinun elämääsi. Ole maltillinen. Kalat Neptunus hallitsevana planeettana edustaa ihmisen alitajuista ja fyysistä tarvetta tulla yhä henkistyneemmäksi olennoksi. Kalat elävät omassa herkässä maailmassaan, sillä heidän etsintänsä johonkin korkeampaan yhteyteen kääntävät heidät muiden silmissä sisäänpäin. Todellisuudessa kalan etsintä vain avaa heitä enemmän ulospäin ja opettaa vuodenaika vuodenajalta, mitkä asiat elämässä ovat olennaisia. Tämä etsintä näkyy kalojen laajassa työn kirjossa. Kalalla ei ole omaa ominaista tyyliä tehdä asioita, vaan esitykset ja projektit ovat monimuotoisia ja hyvin erilaisia keskenään. Esimerkiksi ohjaaja-kalan ohjaustöitä ei tunnistaisi saman tekijän töiksi. Tämä monimuotoisuus onkin kalan siunaus teatterialan kannalta, sillä saamme nähdä yhä yllättävämpiä ja ja kiehtovampia teoksia. Kalalla on kuitenkin taipumus antautua suhteelle niin voimakkaasti, että hän lopulta kuluttaa ihmissuhteet nopeasti loppuun. Siksi kalat kokevat elämänsä aikana useita opettavaisia suhteita, mutta löytävät lopulta itselleen tasavertaisen kumppanin. Sinkkukala ei siis tule kauaa pysymään sinkkuna! Oinas Oinas on saanut hallitsevaksi planeetakseen itse Sodan Jumala Marssin, mikä saa oinaan välillä käyttäytymään todella itsepäisesti, mutta toisaalta erittäin määrätietoisesti. Oinaan terve itsetunto ja voimakas tahto ajavat häntä eteenpäin urallaan ja oinasta saatetaan aikaansaapaisuutensa tähden kutsua jopa sarjatyöläiseksi. Missä tahansa on nukketeatteriin liittyvä tapahtuma tai festarit, oinas on aina siellä! Keikkamatkoilla tarttuvat pienet kolhut ja mustelmat eivät vauhtia hidasta, vaan antavat vain lisää puhtia. Toisinaan oinaan on vaikea ilmaista syvimpiä tunteitaan sanallisesti, sillä hän on enemmän fyysinen olento. Sanallista ilmaisua oinaan tulisikin harjoituttaa, esimerkiksi erilaiset psyykettä avaavat improvisaatioharjoitukset olisivat hyväksi. On vaikea nähdä oinasta sinkkuna, sillä oinas on määrätietoisuudellaan ja vahvuudellaan jokaisen paikan hurmuri. Härkä Kauneuden ja esteettisyyden Jumalatar Venus on sekä härän ehdoton hyve, että valitettavasti myös kirous. Härkä palvoo kauneutta ja materiaa ja härkä on se, joka kerää työhuoneeseensa suurimman tarvikevaraston. Voi myös olla, että härän tekemissä teoksissa kaunis lavastus ja hyvin tehdyt nuket näyttelevät helposti pääosaa. Tätä mahdollisuutta edistää myös se, että härät ovat usein melko pidättyväisiä. He kaipaisivat enemmän uskallusta mennä rohkeammin erilaisiin tilanteisiin. Joskus on hyvä kokeilla jotakin aivan täysin uutta ja älyttömän tuntuista, vaikka se ei aluksi tuntuisikaan turvalliselta, sillä härän esteettisyyden tajulla on erittäin hyvät mahdollisuudet muokata tuntemattomastakin täydellistä! Härän tulee pystyä luottamaan kumppaniinsa täysin, sillä omistushalun aiheuttaman mustasukkaisuuden on vaarana ulottua parisuhteeseenkin. Kumppanin tulisi muistaa osoittaa kiintymystään härälle päivittäin ihan pienillä asioilla. Kun luottamus on syntynyt, härkä antautuu, eikä kovin helpolla katkaise suhdetta. Kesää kohden sinkkuhärän kannattaisi rohkeammin antaa uusien kesätuulien vaikuttaa itseensä ja luottaa omaan viehätysvoimaansa. Olet katseiden kääntäjä, uskalla vain uskoa siihen. Kaksonen Kaksosen levottoman sielun takana on tiedonvälitystä hallitseva planeetta Merkurius. Tämä planeetta saa kaksosen kieriskelemään loputtomassa uteliaisuudessaan ja etsimään aina vain uusia ja uusia kokemuksia. Kaksonen on tavattoman sopeutuvainen ja on kaikissa tilanteissa kuin kotonaan. Siksi nukketeatterissa erityisesti esiintyminen ja improvisaatio ovat hänen ominta aluettaan. Ohjaaja-kaksoset ovat tunnettuja äärettömän pitkistä harjoituskausistaan. Heidän on mahdotonta saada teoksensa päätökseen uusien ideoiden jatkuvan virtauksen lomassa. Kaksonen haluaisi kuulla jokaisen vastaantulijan tarinan, mutta omalta puheeltaan ei aina ehdi kuuntelemaan. Siinä onkin kaksoselle haaste myös lavalla, verbaalisuuden muuttaminen fyysiseksi toiminnaksi. Loputtoman uteliaalla kaksosella on myös pieni vaara tukahduttaa uusi mahdollinen parisuhde. Kaksosella on tapana kuluttaa ihmiset loppuun. Kaksonen saattaakin olla villin sinkkuelämän viettäjä pitkään, sillä hänen vetovoimansa löytää kyllä hänelle seuraa, mutta aloilleen asettuminen ei ole hänen elämässään ensimmäisellä sijalla.

31 Nukketeatteri 1/ Rapu Jos oma peili on hukuksissa, kannattaa etsiytyä ravun luokse ja peilata itseään hänestä. Rapu reagoi kaikkeen tunteella, eikä osaa peittää ajatuksiaan. Vaikka rapu kuinka yrittääkin suojella herkintä sisintään, onnistuu hän olemaan kuin avoin kirja. Ravut ovat hyvin ehdottomia yksilöitä. Tämän myötä he ovat myös loistavia ratkaisujen tekijöitä ja erittäin hyviä henkilöitä olemaan paikalla ongelmatilanteiden esiintyessä. Valitettavasti kuitenkin tunteidensa ohjaamalla ravulla on taipumus myös vaihtaa niitä ratkaisuja ja mielipiteitään, usein. Ravun kannattaisikin yrittää enemmän uskaltaa luottaa ensimmäiseen intuitiiviseen ratkaisuunsa. Ravut ovat siis karismaattisia ja mielikuvitusrikkaita johtajia, kunhan muistavat, että työryhmä tulee jossakin vaiheessa tarvitsemaan lopulliset ja selkeät raamit. Oikean ja tasapainoisen ihmisen löydettyään oikuttelevan ravun ihmissuhteet ovat kestäviä ja täynnä romantiikkaa. Sinkkurapu saattaa tällä hetkellä olla vähän liian valikoiva. Joskus kannattaisi luopua ehdottomuudesta ja vain kokeilla. Ei sitä kuitenkaan aina voi tietää mihin kahvilla tai leffassa käynti voi johtaa. Leijona Leijonat ovat hallitsevan auringon alla syntyneet päämäärätietoisiksi ja voimakkaiksi itsensä toteuttajiksi. Leijonalla kuuluu olla selkeä oma juttunsa toteutettavanaan. Siksi nukketeatteri onkin oiva valinta juuri leijonalle. Leijonalla on vahva halu päästä luomaan ja olla näkyvillä. Ilman jotakin selkeää tietoa tulevasta projektista, leijona tuskastuu elämänsä tyhjyyteen ja tuntee sen turhaksi. Leijonan pelastus on se, että löydettyään tämän oman juttunsa, tämä oma juttu kulkee mukana läpi koko leijonan elämän. Leijona saattaa olla hyvin raskasta seuraa. Jos hän kuitenkin saa jatkaa intohimonsa toteuttamista, elämäänsä tyytyväinen leijona loistaa iloa, rakkautta ja lämpöä. Sinkkuleijona saattaa antaa itsestään ensin hieman pelottavan kuvan ja lähestyä ihastuksensa kohdetta jopa hieman aggressiivisesti. Anna vastapuolelle vähän enemmän aikaa, niin hän on sinun pauloissasi. Neitsyt Ajattelua, kommunikaatiota ja sopeutumista kuvaava planeetta Merkurius saa neitsyen huomaamaan, jos joku asia ei ole kohdallaan. Neitsyet ovat myös ikuisia pikkutarkkoja järjestäjiä, jotka huolehtivat työympäristönsä lisäksi muita merkkejä paremmin myös itsestään ja kunnostaan. Neitsyt onkin mainio varastojen järjestyksessä pitäjä, teatterijärjestäjä, puvustaja ja myös nukentekijä. Ohjaajana tämä pikkumaisuus saattaa tuottaa esiintyjälle hieman ulkopuolisen olon, tunteen, että työryhmä ei rakenna esitystä yhdessä. Neitsyet ovat parantajia ja auttajia ja heitä kiinnostaa niin ihmisen, kuin manipuloitavan objektinkin fysiikka. Mikäli työryhmässä on neitsyt, kannattaa hänen puoleensa kääntyä vaikeimpien nuketuslihaskramppien vuoksi. Neitsyellä on todella erityislaatuinen lahja ymmärtää liikettä ja sitä mekanismia mistä kaikki liike lähtee. Neitsyen kumppani saattaa kokea pikkutarkkuden hankalaksi piirteeksi. Neitsyelle ei pidä helposti luovuttaa vastuuta kaikesta, vaan arkeen on osallistuttava näkyvästi itsekin. Neitsyen on myös toisinaan hieman vaikea puhua tunteistaan, joten sinkkuneitsyen tulisi vähän rohkaista mieltään. On hyvä kertoa kiinnostuksen kohteelleen omat ajatuksensa hänestä. Vaaka Vaakaa hallitsee rakkauden jumalatar Venus ja tämä näkyy kaikessa mitä vaaka tekee. Vaaka-energian voi tunnistaa hänen tavastaan hymyillä mitä kummallisimmissa tilanteissa. Vaaka on karismaattinen, huomaavainen, ja lavalla ollessaan tuntuu esiintyvän juuri sinulle ja juuri vain sinua varten! Vaaka on niin luonteva esiintyjä, että kaikki mitä hän lavalla tekee, näyttää täydellisen täydelliseltä ja esiintyjälle helpolta. Vaaka-ihmisillä on kuitenkin vaikeuksia päättää mitä he itse haluavat. He haluavat olemuksellaan silittää kaikki rypyt maailmasta, mutta tarpeen tullen heidän on vaikea osata pitää puoliaan. Päättämättömyys saattaa heijastua epäitsenäisyytenä. Vaaka on myös hyvin altis ulkopuolisille, joskus vaarallisillekin vaikutteille ja erilaisten oikkujen kokeileminen voi joskus olla raskasta lähipiirille. Löydettyään luotettavan kumppanin, vaa asta saattaa parisuhteessa tulla esiin aivan uusia puolia. Sinkkuvaaka on kokeilun haluinen ja ainakin hänellä on vipinää. Hänen tulisi kuitenkin välillä muistaa kysyä itseään mitä hän todellisuudessa etsii. Skorpioni Planeetta Pluto edustaa jälleensyntymisen ehdotonta filosofiaa, minkä vuoksi skorpioneilla on alitajuinen jatkuva tarve uudistumi- seen. Heidän on mahdotonta pysyä paikoillaan. Elämässä on oltava muutoksia. Tavanomainen elämä ei jaksa kiinnostaa skorpionia ja siksi hän on valinnutkin itselleen nukketeatterin kaltaisen erikoisen alan. Skorpioni on erittäin työteliäs, mutta toisinaan projektit tuntuvat jäävän hieman kesken uusien ideoiden jo sekoittaessa ajatuksia. Tai sitten Skorpioni tekee useaa projektia samaan aikaan. Skorpionille suosittelisinkin esimerkiksi tai jin kaltaisia lajeja tukemaan arkista työtä ja auttamaan keskittymiseen. Parisuhde skorpionin kanssa vaatii itsetietoisen ja henkisesti kypsän vastapelurin. Skorpioni osaa olla melkoinen drama queen ja kumppanin on ymmärrettävä tätä piirrettä, jopa joskus kyettävä muuntautumaan kuningatarleikkiin mukaan. Sinkkuskorppari ahdistuu nopeasti terraariossaan, jos ei pääse pian katsastelemaan muita purukenttiä. Jousimies Jousimies on syntynyt onnen planeetta Jupiterin alla. Tämä planeetta vaikuttaa läpi koko jousimiehen elämän, mikäli jousimies vain uskaltaa joka päivä tehdä juuri sitä mikä milloinkin tuntuu tärkeältä. Jousimiehellä on luottamus omiin haaveisiinsa ja tietää niiden kantavan ja toteutuvan, kunhan on tarpeeksi maltillinen. Jousimiehellä on vahva oma elämänfilosofia, mikä saa hänet tekemään töitä ja jousimiehellä on positiivisuutensa kautta kaikki mahdollisuudet suureen menestykseen. Menestyksen ollessa lähellä jousimies ei kuitenkaan pysty näkyvästi nauttimaan siitä. Hänelle tekeminen, etsiminen ja prosessi ovat aina lopputulosta tärkeämpiä. Jousimiehet ovat kriittisiä niin muita, kuin itseäänkin kohtaan ja vaativat jatkuvasti lisää haasteita. Kilpailuvietti saa tämän nuolia ampujan ylittämään itsensä yhä uudelleen ja uudelleen ja menemään läpi useiden harmaiden kivien. Jousimiehen kumppanilla on oltava riittävästi omaa elämää, sillä jousimies ei siedä tulla sidotuksi. Hän kaipaa rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa, mutta tarvitsee paljon omaa tilaa. Sinkkujousimiehellä on aina silmät auki. Anna sisimpäsi reilusti näkyä ulospäin, positiivisuutesi säteillä, niin olet kiedottuna verkkoon nopeammin kuin huomaatkaan!

32 Kuvasatoa Näkymätön käsinäyttelyn avajaisista Turun taideakatemian 1.vsk:n Miksi maa liikkuu -varjoteatteriesityksen lohikäärmettä päästiin kauhistelemaan Helsingin Teatterimuseon Näkymätön käsi -nukkenäyttelyn avajaisissa (kuva: Essi Nummelin) Nukketeatteri Sampo: Pikku harlekiini (1982), ohjaus Maija Baric, nuket Camilla Mickwitz (kuva: Timo Väntsi) Turun Kaupunginteatteri - Turun Taideakatemia: Odysseus (2006), ohjaus Fiikka Forsman, nuket: opiskelijat, nukenrakennuksen ohjaajina Outi Herrainsilta, Anna-Kaisa Väänänen, Timo Väntsi (kuva: Timo Väntsi) Nukketeatteri Peukalopotti: Kani Untuvakerä (1985), nuket: Annu Siltavuori, ohjaus Simeon Rabinowitsch (kuva: Timo Väntsi) Unta valon kämmenellä, kertomus Marc Chagallin elämästä (2000), käsikirjoitus, visualisointi ja ohjaus Iida vanttaja (kuva: Timo Väntsi)