Etelä-Pohjanmaa - kulttuurimaakunta

Transkriptio

1

2 Julkaisija: Etelä-Pohjanmaan liitto Työryhmien sihteeri ja aineiston kokoaja: Timo Suutari Julkaisu A:14 ISBN ISSN X Taitto: Mainostoimisto Jukka Kaminen Paino: I-Print, Seinäjoki 2004

3 ESIPUHE Kulttuuri on uudessa yhteiskunnan kehitysvaiheessa merkittävä talouden ja yhteiskunnan kehitystekijä. Globaalissa taloudessa kansallinen kilpailukyky riippuu entistä enemmän kulttuuriosaamisesta ja luovuus sekä innovatiivisuus ovat yhä keskeisempiä alueiden ja organisaatioiden menestystekijöitä. Luovan hyvinvointiyhteiskunnan ja kulttuurisen tietoyhteiskunnan rakentamisesta on tullut merkittävä kansallinen tavoite, ja myös alueilla tehtävässä kehittämistyössä tulee pyrkiä tukemaan sellaisen toimintaympäristön syntymistä, missä luovuudesta voi syntyä uusia innovaatioita. Etelä-Pohjanmaan kulttuuristrategiassa hahmotetaan niitä toimintalinjoja, joilla kulttuuri saadaan vaikuttamaan laajasti koko maakunnan kehitykseen. Strategiatyö käynnistettiin Etelä-Pohjanmaan liiton kulttuurilautakunnan ja Etelä-Pohjanmaan kulttuurin teemaohjelmahankkeen toimesta kulttuurin kehittämistarpeiden tunnistamiseksi ja tulevaisuuden kehittämistyön jäntevöittämiseksi, ja se jatkaa maakunnassa tehtyä kulttuurin kehittämistyötä. Strategian tavoitteena on maakunnan hyvinvoinnin, työllisyyden ja vetovoimaisuuden lisääminen kulttuurin keinoin. Etelä-Pohjanmaasta pyritään kehittämään kulttuuritarjonnaltaan ja -palveluiltaan entistä korkeatasoisempi ja kulttuuriosaamiseltaan kilpailukykyisempi maakunta. Kulttuurin työllistävä merkitys on kasvussa ja kulttuurin elinkeinoistamista tulee kehittää vahvistamalla kulttuurisidonnaista yrittäjyyttä ja kulttuurin tuotteistamista. Kulttuuri on myös merkittävä alueellinen vetovoimatekijä. Kulttuurin peruspalvelut tulee nähdä olennaisena osana julkisia hyvinvointipalveluja. Erityishaasteena on löytää sellaisia toimintamalleja, joilla nämä palvelut voidaan turvata jatkossakin. Kulttuuristrategian visio on Kulttuurisesti kilpailukykyinen ja hyvinvoiva Etelä-Pohjanmaa. Vision tavoitteena on, että Etelä-Pohjanmaa on kulttuuritarjonnaltaan ja palveluiltaan korkeatasoinen, kulttuuriosaamiseltaan kilpailukykyinen sekä vetovoimainen maakunta. Etelä-Pohjanmaan kulttuuristrategia antaa hyvät eväät maakunnan kunnille, kulttuuritoimijoille, päättäjille ja muille kulttuurin kehittämistyössä mukana oleville tahoille tulevaisuuden kulttuurin kehittämis- ja suunnittelutyöhön, ja toivommekin, että strategiaa hyödynnetään laajasti kulttuurin kehittäjien parissa. Haluamme kiittää lämpimästi strategiatyöryhmien sihteeriä ja strategian kirjoittajaa, tutkija Timo Suutaria Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksesta, joka on erinomaisella tavalla koonnut työryhmien keskustelun tulokset asiakirjaan. Kiitämme myös strategiatyöhön osallistuneita maakunnan kulttuuritoimijoita, Etelä-Pohjanmaan liiton jäsenkuntia sekä kaikkia niitä yksityisiä henkilöitä, jotka ovat strategian valmisteluprosessin aikana kommentoineet ja antaneet lausuntoja ja edistäneet Etelä-Pohjanmaan kulttuuristrategian valmistumista vuosille Erityiset kiitokset ansaitsevat myös Etelä-Pohjanmaan liiton kulttuurilautakunnan jäsenet sekä liiton kulttuurin vastuualueen henkilökunta, jotka ovat osallistuneet lähes vuoden kestäneen prosessin toteuttamiseen aina yhtä innostuneesti. Esa Latva-Rasku Maakuntajohtaja Marjatta Eväsoja Kulttuurijohtaja

4

5 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ...6 I STRATEGIA Johdanto Etelä-Pohjanmaan kulttuuristrategian taustaa Strategiaprosessin lähtökohdat ja eteneminen Kulttuurin rooli alue- ja yhteiskuntakehityksessä Kulttuurin kehittämistoiminnan strategiset haasteet Etelä-Pohjanmaalla Kulttuurin kehittämisen kolme päälinjaa Kulttuurista hyvinvointia Kulttuurista elinkeinoja Kulttuurista vetovoimaa Visio kulttuurisesti kilpailukykyinen ja hyvinvoiva Etelä-Pohjanmaa Kehittämisen strategiset linjaukset ja keinot Kulttuuritoiminnan kehittäminen ja kulttuuripalveluiden järjestäminen maakuntatasolla Seutuyhteistyön ja kulttuurin seutuverkoston kehittäminen Kuntien kulttuuripalveluiden järjestäminen Kulttuurin ja hyvinvoinnin välisten yhteyksien vahvistaminen Kulttuuriyrittäjyyden kehittäminen Kulttuurin tiedotus ja markkinointi Kansainvälistyminen II TOIMINTAOHJELMA Kehittämisnäkymä tiivistetysti Toimenpide-ehdotukset III TOTEUTTAMISSUUNNITELMA VUOSILLE Hankkeiden merkitys kulttuurin kehittäjinä Keskeisimmät kehittämistoimenpiteet ja niiden hankkeistus Strategiasta tiedottaminen sekä strategian seuranta ja arviointi LÄHTEET JA KIRJALLISUUS LIITTEET

6 6 TIIVISTELMÄ Kulttuuristrategian tavoite ja kulttuurin kehittämistoiminnan strategiset haasteet Etelä-Pohjanmaalla Strategian tavoitteena on kulttuurin kehittämistarpeiden tunnistaminen ja tulevaisuuden kehittämistyön jäntevöittäminen. Strategia linjaa Etelä-Pohjanmaan kulttuurin kehittämistyötä ja palvelee erityisesti maakunnan kulttuuritoimijoita, kuntien kulttuuriasioiden vastuuhenkilöitä sekä maakunnan kulttuuri-instituutioita. Strategian aikajänne ulottuu vuonna 2007 alkavan EU:n ohjelmakauden loppuun, eli vuoteen 2013 saakka. Luovan hyvinvointiyhteiskunnan ja kulttuurisen tietoyhteiskunnan rakentaminen on keskeinen kansallinen ja maakunnallinen strateginen tavoite. Kulttuurin kehittämistoiminnalla tähdätään sellaisen toimintaympäristön synnyttämiseen, jossa kulttuurin sisällöllinen kehittyminen voi tapahtua ja jossa luovuudesta voi syntyä uusia innovaatioita. Strategiassa on tarkoituksena ennen kaikkea hahmottaa niitä toimintalinjoja, joilla kulttuuri saadaan vaikuttamaan laajasti koko maakunnan kehitykseen. Nämä kehittämisen kolme päälinjaa Etelä-Pohjanmaalla ovat: myös hyvinvointialaan. Kulttuuri tulee nähdä osana vahvistuvaa teknologia- ja innovaatioympäristöä, sillä uuden keksimiseen tarvitaan kulttuuristen merkitysten luomista ja uudelleenluomista sekä kulttuuristen merkitysten liittämistä tuotteisiin ja palveluihin. Kulttuurin merkitys liittyy vahvasti myös alueellisen imagon parantamiseen ja ulkoisen vetovoiman lisäämiseen. Kulttuuripalvelut ja kulttuuritapahtumat toimivat sekä uusia asukkaita houkuttelevana tekijänä, mutta myös ihmisiä alueella pitävänä voimana. Etelä-Pohjanmaa pyrkii olemaan kulttuuritarjonnaltaan ja -palveluiltaan korkeatasoinen, kulttuuriosaamiseltaan kilpailukykyinen sekä vetovoimainen maakunta. Erityisesti kulttuuriteollisuuden ja kulttuuriyrittäjyyden kehittäminen tukee kulttuurista kilpailukykyä. Kulttuurin keinoin voidaan myös tukea ihmisten viihtyisyyttä ja hyvinvointia sekä edistää terveyttä ja ehkäistä sairauksien syntymistä. Nämä ulottuvuudet tulee nähdä toisiaan tukevina. Vision saavuttamiseen tähtäävät strategiset tavoitteet avautuvat edellä kuvatun kolmen päälinjan kautta, ja tavoitteena on maakunnan hyvinvoinnin, työllisyyden ja vetovoimaisuuden lisääminen kulttuurin keinoin. Näitä päälinjoja toteutetaan alla olevilla kehittämisen keinoilla. Kehittämisnäkymä on esitetty tiivistetysti luvussa 4 ja varsinaiset toimenpideehdotukset luvussa 5. Kulttuurista hyvinvointia Kulttuurista elinkeinoja Kulttuurista vetovoimaa Kulttuurilla on merkitystä sekä ehyiden yhteisöjen että yksilöiden rakennusaineena. Laadukkaat ja kattavasti järjestetyt kulttuuripalvelut luovat pohjan kulttuurin hyvinvointiulottuvuuden toteutumiselle. Lisäksi kulttuurin järjestökentän toimintaedellytysten turvaaminen sekä sosiaali- ja terveysalan ja kulttuurialan välisten yhteyksien vahvistaminen ovat avainasemassa kulttuurin hyvinvointiulottuvuutta kehitettäessä. Erityisen vahvaksi kulttuurin kehittämislinjaksi on noussut kulttuuriteollisuuden ja kulttuuriyrittäjyyden kehittäminen. Kulttuuri elinkeinollisena, alueen taloutta ja työllisyyttä parantavana tekijänä, yhdistyy läheisesti muihin toimialoihin, etenkin matkailuun, informaatioteknologiaan ja tulevaisuudessa lisääntyvässä määrin Kulttuuritoiminnan kehittäminen ja kulttuuripalveluiden järjestäminen maakuntatasolla Vahvistetaan Etelä-Pohjanmaan liiton roolia kulttuurin kehittämisen solmukohtana Selvitetään maakunnallisten kulttuuripalveluiden järjestämistä Käynnistetään Etelä-Pohjanmaan aluetaidetoimikuntakokeilu Huolehditaan kulttuurialoittaisista kehittämistarpeista ja taiteen perusopetuksesta Kehitetään kulttuurialojen koulutusta sekä tutkimusta Seutuyhteistyön ja kulttuurin seutuverkoston kehittäminen Kehitetään seutuyhteistyötä ja kulttuurin seutuverkostoa Vahvistetaan seudullisia kulttuuripolitiikan foorumeita

7 7 Kuntien kulttuuripalveluiden järjestämien Turvataan kuntien kulttuurin peruspalvelut Kytketään kulttuuri vahvemmin kuntien muuhun suunnitteluun ja toimintaan Huolehditaan kulttuurin perusverkoston säilymisestä ja kehittämisestä Edistetään lasten ja nuorten kulttuuria sekä taidekasvatusta ja taiteen perusopetusta Kulttuurin ja hyvinvoinnin välisten yhteyksien vahvistaminen Tuetaan järjestökentän toimintaedellytyksiä Turvataan taidekasvatus ja taiteen perusopetus eri kulttuurialoilla sekä vahvistetaan nuorison parissa tehtävän kulttuurityön ennaltaehkäisevää roolia Vahvistetaan kulttuurin yhteyttä sosiaali- ja terveysalaan sekä kehitetään kulttuurisia hyvinvointipalveluja ja -tuotteita Tunnistetaan kulttuuriympäristön merkitys hyvinvoinnin kannalta ja edistetään laadukkaan ympäristön syntymistä Kulttuurin tiedotus ja markkinointi Tuodaan maakunnan oma profiili paremmin esille Parannetaan kulttuuritoimijoiden markkinointivalmiuksia, kehitetään kohderyhmäajattelua sekä monipuolistetaan tiedotuksen ja markkinoinnin keinoja Kiinnitetään huomiota maakunnan sisäisen viestinnän ja markkinoinnin organisoitumiseen Kansainvälistyminen Edistetään avoimuutta, suvaitsevuutta ja arkipäivän kansainvälistymistä Vahvistetaan kulttuuritoimijoiden kansainvälistymisvalmiuksia Lisätään kuntien kansainvälisen toiminnan suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä Kehitetään kansainvälistä markkinointia ja tuetaan kansainvälistä hanketoimintaa Kulttuuriyrittäjyyden kehittäminen Panostetaan kulttuuritoimijoiden liiketoimintaosaamiseen sekä kulttuurituotteiden ja palveluiden aitouteen, omaleimaisuuteen ja korkeaan laatuun Kehitetään sisältötuotantoa Nostetaan kulttuuriyrittäjyys tasavertaiseksi yrittäjyyden alaksi kunnissa ja seutukunnissa Tuetaan ja kannustetaan kulttuurialalta valmistuvien ryhtymistä yrittäjiksi Kehitetään kulttuurin tuotteistamista ja vahvistetaan kytkentää muihin toimialoihin Visio - kulttuurisesti kilpailukykyinen ja hyvinvoiva Etelä-Pohjanmaa

8 8 STRATEGIA 1. JOHDANTO 1.1 Etelä-Pohjanmaan kulttuuristrategian taustaa Meneillään olevassa globaalissa yhteiskuntakehityksessä kulttuuri nähdään entistä merkittävämpänä talouden ja yhteiskunnan kehitystekijänä. Aiemmin varsin itseisarvoisena pidetty kulttuuri on tullut olennaiseksi osaksi aluekehitystä ja kulttuurin kehittämistyön keskiöön ovat nousseet elinkeinoistamiseen ja hyvinvointiin liittyvät asiat. Kulttuurin merkitys liittyy entistä enemmän sen vahvaan asemaan alueiden imagon rakentajana ja alueellisen vetovoiman vahvistajana. Kulttuuri vaikuttaa alueilla myönteisesti myös edistämällä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja vahvistamalla alueellista identiteettiä. Kulttuurin kehittämistyöhön vaikuttavat toisaalta laajat yhteiskunnalliset kehityskulut, kuten kansainvälistyminen ja tietoyhteiskuntakehityksen eteneminen, sekä toisaalta kansallisessa kulttuuripolitiikassa tapahtuvat muutokset kuten kulttuurin hyötyarvojen painottuminen. Myös Euroopan unioni on muokannut Suomen kulttuuripolitiikkaa ja tuonut siihen uusia elementtejä, joista näkyvin on ollut rakennerahastovarojen tuki kulttuurin kehittämiselle. EU-rakennerahastovaroin toteutetut kulttuurihankkeet ovat tuoneet uusia toimijoita kulttuurin kentälle ja rakennerahastotoiminta on vahvistanut Etelä-Pohjanmaallakin kulttuurin ja alueellisen kehittämisen välistä yhteyttä. Kulttuurin muuttuvat merkitykset osana yhteiskuntakehitystä aikaansaavat sen, että kulttuuria tuottavien ja tukevien sekä kehittävien tahojen institutionaaliset rakenteet joutuvat muutospaineiden kohteiksi. Erityisesti kulttuuripalveluiden järjestäminen ja resursoiminen sekä toimijoiden välinen työnjako aiheuttavat kysymyksiä niin kansallisesti kuin alue- ja paikallistasollakin. Tämän strategia-asiakirjan Kulttuurisesti kilpailukykyinen ja hyvinvoiva Etelä-Pohjanmaa kulttuuristrategia vuosille tarkoituksena on tuoda esiin kulttuurin kehittämistyöhön vaikuttavia muutoksia, niistä aiheutuvia strategisia haasteita sekä keinoja, joilla haasteisiin maakunnallisesti voidaan vastata. Strategian pohjana on käytetty Etelä-Pohjanmaan kulttuurin kehittämisen tulevaisuuden toimintamallit -selvitystä (Suutari & Zimmerbauer 2003), jossa on tarkasteltu sitä, miten käynnissä olevat laajemmat kansalliset ja kansainväliset kehityskulut vaikuttavat tulevaisuudessa maakuntatasolla kulttuuritoimintojen järjestämiseen ja toimijoiden väliseen työnjakoon. Etelä-Pohjanmaalla kulttuurin kehittämiselle pohjan tarjoaa maakunnan vahva ja omaleimainen kulttuuriidentiteetti. Erityisiä kulttuurisia vahvuusalueita ovat musiikki ja tunnetut musiikkitapahtumat, käsi- ja taideteollinen osaaminen, teatteritoiminta, rakennuskulttuuri, kuvataide ja perinnekulttuuri. Maakunnan järjestötoiminta on aktiivista, ja kansalaistoiminnassa korostuu erityisesti kotiseututyö sekä nuorisoseuratoiminta. Kulttuuriset vahvuusalueet pohjautuvat pitkälti maakunnan talonpoikaiskulttuuriin, mistä näkyvimpinä merkkeinä ovat valtakunnallisestikin arvokkaat kulttuurimaisemakokonaisuudet peltolakeuksineen ja pohjalaistaloineen. Lisäksi maakuntaa leimaa voimakas yrittäjyyshenki, joka heijastuu myös kulttuuritoimintaan ja jonka merkitys tulevaisuudessa korostuu entisestään. Strateginen ote maakunnan kulttuurin kehittämisessä voimistui 1990-luvun loppupuolella. Etelä-Pohjanmaan liiton kulttuuripoliittinen työohjelma ja tutkimus valmistui 1998 ja se toimi pohjana kulttuurin kehittämisohjelmalle. Huhtikuussa 1999 käynnistyi kulttuurin kehittämisohjelman koordinaatiohanke, jota seurasi kulttuurin teemaohjelma eli kulttuurin kehittämisohjelma vuosille Kyseisen ohjelman tavoitteiksi on asetettu maakunnan kehittäminen vetovoimaiseksi ja monipuoliseksi kulttuurimaakunnaksi edistämällä kulttuurin toimijoiden verkostoitumista, kehittämällä yhteistyötä kulttuurin toimijoiden kesken eri aluetasoilla sekä kehittämällä yhteistyötä monipuolisesti kulttuurisektorin ja muiden toimijatahojen kanssa. Käsillä oleva raportti on jatkoa tälle kehittämistyölle. Strategiatyö käynnistettiin Etelä-Pohjanmaan liiton kulttuurilautakunnan ja Etelä-Pohjanmaan kulttuurin teemaohjelmahankkeen toimesta kulttuurin kehittämistarpeiden tunnistamiseksi ja tulevaisuuden kehittämistyön jäntevöittämiseksi. Työn tarkoituksena on paitsi linjata Etelä-Pohjanmaan kulttuurin kehittämistyötä myös päivittää kulttuurin teemaohjelmaa tulevien vuosien kehittämistarpeita vastaavaksi. Strategia palvelee maakunnan ja kuntien päätöksentekoa ja suunnittelua sekä erityisesti maakunnan kulttuuritoimijoita, kuntien kulttuuriasioiden vastuuhenkilöitä sekä kulttuuri-instituutioita. Strategian aikajänne ulottuu 2007 alkavan EU:n ohjelmakauden loppuun, eli vuoteen 2013 saakka.

9 9 1.2 Strategiaprosessin lähtökohdat ja eteneminen Kulttuurin kehittämisen tekee erityisen haastavaksi se, että kulttuuri ei ole eristettävissä oleva kokonaisuus, jonka tukemisesta ja edistämisestä voitaisiin saavuttaa yksimielisyys tai edes keskimääräinen näkemys. Päinvastoin; kyse on tulkintojen moninaisuudesta ja kulttuurin neuvottelunvaraisuudesta. Jotta kehittämistoiminnassa erilaiset kulttuuriin liittyvät arvostukset, päämäärät ja tulkinnat olisivat läsnä, tulee kulttuurin kehittämistoiminnan perustua eri toimijatahojen vuoropuheluun. Tähän on pyritty strategiaprosessin aikana ottamalla mukaan mahdollisimman heterogeeninen joukko taiteilijoita, kolmannen sektorin toimijoita, yritysten edustajia sekä hallinnollisia toimijoita. Käytännössä strategiatyön suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Etelä-Pohjanmaan liiton kulttuurilautakunta yhteistyössä Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksen kanssa. Strategiaprosessi eteni siten, että muodostettiin viisi teemoittaista työryhmää, joihin kutsuttiin eri puolelta maakuntaa eri kulttuurialojen edustajia mutta myös muita kuin kulttuuritoimijoita. Työryhmien työskentelyn tavoitteena oli toimia eräänlaisina tulevaisuusverstaina, joissa tunnistettiin keskeisimpiä kehittämisen haasteita. Työryhmien teemojen valinnassa keskityttiin toisaalta tämänhetkisessä kulttuuripoliittisessa keskustelussa esiin nousseisiin teemoihin mutta myös maakuntaa erityisesti koskettaviin kysymyksenasetteluihin. Työryhmien teemat olivat seuraavat: Kulttuuri-instituutiot Kulttuuri ja hyvinvointi Kulttuuriyrittäjyys Kulttuurin tiedotus ja markkinointi Kansainvälistyminen Kullekin työryhmälle valmisteltiin taustapaperi sekä teemarunko kokoontumisia varten. Työryhmiin valituille lähetettiin osallistumiskutsut tammikuun puolessavälissä ja strategiatyön aloitusseminaari pidettiin Työryhmätyöskentely käynnistyi helmikuun alussa ja viimeinen kokoontuminen oli maaliskuun lopussa. Etelä-Pohjanmaan liiton kulttuurilautakunnan jäsenet ja Etelä-Pohjanmaan liiton kulttuurin vastuualueen henkilökunta osallistuivat työryhmien työskentelyyn sekä työryhmien puheenjohtajina että jäseninä. Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksen tutkija toimi sihteerinä kirjaten ylös käytyä keskustelua. Kukin ryhmä kokoontui kolme kertaa, ja kestoltaan kokoontumiset olivat noin 2 3 tuntia. Kokoontumisten välissä osallistujille lähetettiin edellisen kerran muistio ja ennen viimeistä kokoontumista lähetettiin kaikille ryhmään kuuluville sekä muistiot että yhteenveto aiemmista keskusteluista. Kaikkiaan työryhmiin osallistui 50 eri henkilöä, minkä lisäksi muutamat henkilöt kommentoivat sähköpostitse työryhmien tuloksia (lista työryhmiin osallistuneista liitteenä 1.). Etelä-Pohjanmaan maakuntakukka on maitohorsma. Kuva: Etelä-Pohjanmaan liiton kuvaarkisto

10 10 Kokoontumisten jälkeen järjestettiin väliseminaari, jossa esiteltiin työn etenemistä ja strategiaraportin luonnosta. Väliseminaariin kutsuttiin työryhmiin osallistuneiden lisäksi muun muassa kuntien kulttuuritoimen vastuuhenkilöitä sekä laajemmin maakunnan kulttuuritoimijoita. Väliseminaarin jälkeen strategiaraportin luonnos oli nähtävänä ja kommentoitavana Etelä-Pohjanmaan liiton www-sivuilla kesä elokuun välisenä aikana. Ennen lopullista muotoilua strategiaraportti lähetettiin kuntiin kommentoitavaksi. 1.3 Kulttuurin rooli alue- ja yhteiskuntakehityksessä Tässä strategiaraportissa kulttuurin käsite ymmärretään laajempana kokonaisuutena kuin yksinomaan taiteena, mutta kuitenkin rajatummin kuin kaikkena inhimillisenä toimintana. Kulttuurin käsite määrittyy tässä yhteydessä aluekehityksen sekä -kehittämisen kautta, ja kulttuurin merkitys osana aluekehitystä voidaan nähdä kahdesta toisiinsa nähden riippuvuussuhteessa olevasta näkökulmasta. Yhtäältä kulttuurin merkitykset kytkeytyvät alueellisen identiteetin rakentumiseen, yhteenkuuluvuuden lujittamiseen, elämysten tuottamiseen, yksilöiden luovuuspotentiaalin esille nostamiseen sekä syrjäytymisen ehkäisyyn. Toisaalta kulttuuri nähdään elinkeinopoliittisena välineenä, jolloin se toimii alueiden imagon vahvistajana sekä taloudellista kehitystä ja työllisyyttä edistävänä resurssina. Yhteistä näille näkökulmille on se, että kulttuuria ei nähdä niissä yksinomaan itseisarvoisena, vaan niiden mukaan kulttuuria voidaan ja tuleekin käyttää alueellisen kehittämisen välineenä. Kulttuurilla on siis monipuolinen välinearvo ja vaikuttavuus kehityksen edistäjänä. Tulevaisuudessa kulttuurin asema korostuu monin tavoin yhteiskunnassa ja ihmisten arkielämässä. Meneillään olevan globaalin yhteiskuntakehityksen nähdään johtavan kohti kulttuurisen yhteiskunnan syntyä, mitä kansallisesti osaltaan edistää valtioneuvoston periaatepäätös taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelman (ns. TAO) toteuttamisesta. Vuonna 2002 valmistuneessa ohjelmaehdotuksessa panostaminen taiteelliseen luovuuteen on nostettu tiede- ja teknologiavetoisen kehittämispolitiikan rinnalle. Taide ja kulttuuri nähdään ohjelmassa keskeisenä osana suomalaista yhteiskuntaa uudistavaa ja kehittävää innovaatioperustaa, uuden tiedon, taidon, osaamisen ja hyvinvoinnin kokonaisuutta. Ohjelman ehdotuksissa painotetaan taiteellisen työn toimintaedellytysten parantamisen ja taideaineiden opetuksen ohella taiteen soveltavan käytön edistämistä taloudellisessa toiminnassa, alueellisessa ja paikallisessa kehittämistyössä, työelämän käytännöissä, sosiaali- ja terveystoimessa sekä muissa yhteiskunnan palveluissa. Taide- ja taiteilijapoliittinen ohjelma sekä opetusministeriön Kulttuuri tietoyhteiskunnassa -ohjelma nostavat kumpikin luovuuteen liittyvät kysymykset vaikuttamaan koko yhteiskunnan kehitykseen. Kulttuuri nähdään ohjelmissa kehitystekijänä ja luovuuden sekä innovaatioiden edistäminen yhä keskeisempänä alueiden ja organisaatioiden menestystekijänä. Suomen tulevaisuuden yhdeksi keskeiseksi selviytymisstrategiaksi on nostettu luovuudella kilpaileminen ja tuottavuuden lisääminen innovaatioiden kautta. Kansalliseksi tavoitteeksi on hahmoteltu kurottautumista kohti luovaa taloutta. Luova talous perustuu nimenomaan kulttuuriosaamiselle, jonka Wilenius (2004) määrittelee kyvyksi kehittää kulttuuriseen pääomaan liittyviä erottautumiskykyisiä tuotteita, kyvyksi lukea sekä omaa että muita kulttuureja sekä kyvyksi synnyttää organisaatiokulttuureja, joissa luovat ja innovatiiviset ratkaisut voivat nousta esiin. Wileniuksen mukaan kulttuuriosaamisen ja luovuuden merkityksen kasvu perustuu osaltaan taloudellisen tuotannon ja kulutuksen muuttumiseen yhä enemmän aineettomaksi, jolloin palveluiden ja tuotteiden kulttuuriset ominaisuudet ja kulttuuristen merkitysten tuottaminen sekä jalostaminen nousevat yhä tärkeämpään asemaan tuotteiden hinnanmuodostuksessa. Luovan talouden kärjiksi nähdään nousevan IT-alan rinnalle kulttuuriala sekä hyvinvointiala. Luovassa taloudessa Floridan (2002) mukaan niin sanotun luovan luokan, johon luetaan kuuluvaksi taiteen, tieteen, tekniikan, suunnittelun, opetuksen ja viihteen edustajia, merkitys korostuu uusien ideoiden, uuden teknologian ja luovien sisältöjen synnyttämisessä. Vaikka taiteilijoilla tulee olemaan edelleen yhteiskunnassa uutta synnyttävä ja kriittinen rooli, tarvitaan myös ihmisiä, jotka tuntevat kulttuurin kentän monimuotoisuutta ja osaavat tuottaa siitä kulttuuripalveluja eriytyville kuluttajaryhmille. Florida nostaa luovan talouden erityisiksi kilpailutekijöiksi kolme tekijää: teknologian, osaamisen ja suvaitsevaisuuden. Tarkasteltaessa näitä kilpailukykytekijöitä erilaisilla indekseillä, (mm. luovan luokan suhteellinen osuus koko väestöstä, väestön koulutustaso, tutkimus- ja kehittämiskulujen määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen, asenteet vähemmistöjä kohtaan jne. ) EU-maiden vertailussa Suomi menestyy hyvin erityisesti kahden ensimmäisen kilpailutekijän suhteen, mutta jää hieman jälkeen avoimuuden ja erilaisuuden sietokyvyn kohdalla. Heijasteltaessa näitä kolmea kilpailukykytekijää suhteessa Etelä-Pohjanmaahan voidaan todeta, että kurottautuminen kohti luovaa taloutta on maakunnalle suuri haaste. Esimerkiksi tietoyhteiskuntakehitystä tukevan informaatioteknologian voimakas kasvu on heijastunut Etelä-Pohjanmaalle viiveellä ja informaatiosektorin kehittyneisyys on ollut alle maan keskitason. Tosin uusia yrityksiä syntyy nyt nopeimmin juuri informaatioteknologiaan, kulttuuriteollisuuteen ja palvelualoille. Voi siis

11 11 sanoa, että tietoyhteiskunnan ensimmäisen vaiheen, eli rakenteiden luonnin, ohella tulisi keskittyä erityisesti tietoyhteiskuntakehityksen seuraavaan vaiheeseen eli sisältöjen ja sovellusten kehittämiseen. Väestön koulutustasomittarilla tarkasteltuna Etelä-Pohjanmaa on ollut maan keskiarvon alapuolella. Etelä-Pohjanmaan keskeisimpiä haasteita onkin osaamistason nostaminen, mihin pyritään korkeaasteen opetuksen sekä yliopistotasoisen tutkimuksen kehittämisen kautta. Maakunnan tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän vahvistuminen on jo hyvässä vauhdissa, mistä osoituksena on yli kymmenen tutkimusprofessuurin Epanet-verkosto sekä Tampereen, Helsingin ja Vaasan yliopistojen, Tampereen teknillisen yliopiston ja Sibelius-Akatemian muodostama Seinäjoen yliopistokeskus. Näiden verkostojen ympärillä ja Seinäjoella toimivan teknologia- ja innovaatiokylä Trianon puitteissa osaamisen tasoa voidaan kohottaa. Osaamisympäristön kehittymistä tukee lisäksi Seinäjoen ammattikorkeakoulun vahva rooli yrittäjyyttä tukevana korkeakouluna. Työministeriön Työvoima raportin mukaan työllisyys tulee Suomessa laskemaan kaikilla teollisilla aloilla sekä maa- ja metsätaloudessa. Kasvavia ammattiryhmiä puolestaan ovat hoivatyö, tuotannon ja hallinnon johtaja- ja asiantuntijatyöt sekä opetus- ja kulttuurityö. Kasvualoja ovat nimenomaan osaamisintensiiviset alat ja juuri kulttuuritoimialalla kasvu on jo kansallisesti nähtävissä. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastojen mukaan lähes puolet kulttuurialojen työllisen työvoiman määrästä sijoittui vuonna 2000 Uudellemaalle. Etelä-Pohjanmaalla kulttuuritoimialoilla työskenteli tuolloin 1565 henkilöä, mikä on 1,7 % koko maan kulttuurin toimialojen työllisestä työvoimasta ja 2 % maakunnan kaikesta työllisestä työvoimasta. Muissa maakunnissa kulttuurialojen työvoiman osuus kaikesta työvoimasta on 2,0 6,2 %:n välillä. Maahanmuutto Etelä-Pohjanmaalle on lisääntynyt 2000-luvun alussa, mutta silti ulkomailla syntyneen väestön osuus oli pienin Suomen maakunnista. Esimerkiksi vuonna 2002 ulkomaalaisten osuus Etelä-Pohjanmaan väestöstä oli 0,5 %, kun koko maassa tuo osuus oli 1,8 %. Osaavan työvoiman ja erityisesti luovan luokan houkuttelussa maakuntaan on avainasemassa suvaitsevaisuuden ja avoimuuden ilmapiirin kehittäminen. kaikkien saatavilla alueesta riippumatta. Kehittämistoiminnan kohdalla ydinkysymyksiä ovat, miten tehdään edellytyksiä taiteelliselle luovuudelle ja kulttuurin kehittymiselle ja miten voidaan kanavoida luovuutta innovatiiviseksi toiminnaksi ja tuotteiksi. Tässä kulttuuriteollisten arvoketjujen toimivuus on avainasemassa. Arvoketjun käsitteellä tarkoitetaan prosessia luovasta taiteellisesta toiminnasta ja sen tukemisesta tuotteistamiseen ja aina valmiin tuotteen markkinointiin, jakeluun ja kuluttamiseen asti. Perusluovuuden tukijärjestelmät tukevat kulttuuristen arvoketjujen alkupäätä varsin hyvin, mutta luovuuden saattamisessa innovaatioiksi ja menestyksellisiksi tuotteiksi on kyse koko arvoketjun toimivuudesta. Kuten Himanen (2004) toteaa, suomalaisen osaamisen vahvuutena on ketjun alkupää, eli tuotteiden synnyttäminen ja tuotantoprosessi (idealuovuus), mutta heikkoutena on liiketoimintamallien ja brandien innovoiminen (bisnesluovuus). Kulttuuriteollisten arvoketjujen kokonaisuuteen tulee kiinnittää tulevaisuudessa entistä enemmän huomiota ja panostaa ennen kaikkea liiketoimintamallien ja markkinoinnin kehittämiseen. Alue- ja paikallistasolla askelia kohti kulttuuriyhteiskuntaa voidaan ottaa sillä, että kulttuuri on yhä vahvemmin mukana alueellisissa suunnitteludokumenteissa, kehittämisohjelmissa ja strategioissa. Lisäksi toimintaympäristöä tulee pyrkiä kehittämään vahvistamalla koulutusta, tutkimustoimintaa ja edistämällä osaamisintensiivisten alojen kasvua. Kannustaminen luovuuteen, kansainvälisyys, koulutus, ennakkoluulottomat asenteet ja yrittäjähenki ovat avaimia tulevaisuuden kulttuuriyhteiskuntaan. Kulttuurin kehittämistoiminnalla tuleekin tähdätä sellaisen toimintaympäristön synnyttämiseen, jossa kulttuurin sisällöllinen kehittyminen voi tapahtua ja jossa luovuudesta voi syntyä uusia innovaatioita. Tässä strategiassa on tarkoituksena hahmottaa toimintalinjoja, joilla kulttuuri saadaan vaikuttamaan laajasti koko maakunnan kehitykseen. Luovan hyvinvointiyhteiskunnan ja kulttuurisen tietoyhteiskunnan rakentaminen on keskeinen kansallinen strateginen tavoite, ja se on otettava maakunnallisestikin tavoitteeksi. Opetusministeriön linjauksissa kulttuurisen tietoyhteiskunnan alueellinen kehittäminen yhdessä kulttuurisidonnaisen yritys- ja palvelutoiminnan kanssa nousevat keskeisiksi toimintalinjoiksi, ja lähtökohtana on, että kulttuuripalvelujen tulee olla

12 12 2. KULTTUURIN KEHITTÄMISTOIMINNAN STRATEGISET HAASTEET ETELÄ- POHJANMAALLA 2.1 Kulttuurin kehittämisen kolme päälinjaa Kulttuurista hyvinvointia Kulttuurista elinkeinoja Kulttuurista vetovoimaa Kulttuurista hyvinvointia Kulttuurin merkitys hyvinvointinäkökulmasta toteutuu osallistumisen ja yhdessä olemisen sekä itsensä toteuttamisen kautta. Kulttuuri vahvistaa yhteisöjä, ja yksilöllisellä tasolla kulttuurin tekemisen ja tuottamisen (itseilmaisun) ja kulttuurin vastaanottamisen ja kuluttamisen (identiteettityön) merkitys on olennainen ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Hyvinvointinäkökulmasta tarkasteltuna olennaista on osallistuminen ja onnistumisen kokemuksen turvaaminen ja niistä seuraava elämyksellisyys ja ilo. Kulttuuri vahvistaa yhteisöjen sosiaalista pääomaa, eli luottamukseen ja sosiaalisiin verkostoihin pohjautuvaa kykyä toimia yhteisten päämäärien hyväksi. Juuri kulttuurin keinoin yhteisöjen elinvoima ja yhteenkuuluvuus voivat vahvistua. Kun yhteisöjen identiteetti vahvistuu ja ihmiset oppivat käyttämään lähiympäristössään olevia resursseja, se voi edistää myös taloudellista menestymistä. Sosiaalinen pääoma onkin yksi keskeinen paikallistalouksien menestymistä ja ihmisten hyvinvointia paikallisyhteisöissä selittävä tekijä. Esimerkiksi Suomessa ruotsinkieliset kansalaiset pysyvät pidempään työssä ja elävät kauemmin kuin samalla alueella asuvat suomenkieliset. Tätä tutkimusten mukaan selittää se, että he ovat kyenneet luomaan omat kansalaisnorminsa ja -verkostonsa ja kokevat elämässään keskinäistä luottamusta ja turvallisuutta. Sosiaalinen pääoma ilmenee erityisesti yhdistystoiminnassa, ja vaikuttamalla kolmannen sektorin toimintaedellytyksiin vaikutetaan myös sosiaalisen pääoman syntyyn ja vahvistumiseen. Yhdistyskentän olennaisen osan muodostavat kulttuuriyhdistykset, jotka ovat kasvattaneet viime vuosina osuuttaan perustetuista yhdistyksistä ja jotka näyttävät säilyneen elinvoimaisina yhteisöllisyyden murroksesta ja yhdistysten tulonmuodostuksen kannalta tärkeiden valtionavustusten osuuden vähentymisestä huolimatta. Yksilöiden näkökulmasta tarkasteltuna kulttuurin kulutuksella ja erityisesti sellaisilla kulttuuriharrastuksilla, joissa ihminen on mukana katsojana tai kuuntelijana, on tutkimusten mukaan positiivista vaikutusta terveydentilaan ja elinikään. Hanna-Liisa Liikasen (2003) mukaan taide- ja kulttuuritoiminta vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin tarjoamalla elämyksiä ja hyvän elämän Villan huovuttaminen on rentouttavaa ja innostaa helposti luovaan ja ennakkoluulottomaan kokeilemiseen. Kuva: Etelä-Pohjanmaan Käsi- ja taideteollisuusyhdistys

13 13 kokemuksia, lisäämällä viihtyvyyttä elin- ja työympäristöissämme sekä vahvistamalla yhteisöllisyyttä ja verkostoja, jotka auttavat meitä hallitsemaan elämää paremmin. Elämänhallintaan liittyvien kysymysten noustessa esiin koulutuspolitiikan ja kulttuuripolitiikan yhteys korostuu, sillä molemmilla voidaan vaikuttaa myönteisesti ihmisten minäkuvan kehittymiseen ja identiteetin rakentumiseen. Kulttuuripolitiikan ja sosiaali- ja terveyspolitiikan yhteys tulee niin ikään korostumaan, kun kulttuurin rooli sairauksia ennaltaehkäisevänä ja terveyttä edistävänä tekijänä tunnistetaan nykyistä paremmin. Taiteella ja kulttuurilla on merkitystä sekä ehyiden yhteisöjen että yksilöiden rakennusaineena. Laadukkaat ja kattavasti järjestetyt kulttuuripalvelut luovat pohjan kulttuurin hyvinvointiulottuvuuden toteutumiselle. Kulttuurikasvatuksen ja koulutuksen avulla voidaan puolestaan antaa keinoja etsiytyä kulttuurin pariin sekä tekijänä että käyttäjänä. Lisäksi kulttuurin järjestökentän toimintaedellytysten turvaaminen sekä sosiaali- ja terveysalan ja kulttuurialan välisten yhteyksien vahvistaminen ovat avainasemassa kulttuurin hyvinvointiulottuvuutta kehitettäessä. Kulttuuriteollisuuden yhteydessä vahvistuvaksi suunnaksi on noussut sisältötuotanto, jossa on kyse digitaalisen kulttuurituotannon kehittämisestä. Digitalisoituminen aiheuttaa kulttuuriteollisuudelle suuria muutoksia, sillä se mahdollistaa viestien ja teosten lähettämisen toisaalta yhä laajemmille mutta toisaalta myös tarkemmin rajatuille kohderyhmille. Sisältötuotannon, viestintäinfrastruktuurin ja informaatioteknologian toimialat ovat lähentyneet toisiaan ja muodostavat niin sanotun infocom-klusterin, minkä nähdään nostavan sisältötuotannon kansantaloudellisesti merkittäväksi toimialaksi. Kun kulttuuri nähdään elinkeinollisena, alueen taloutta ja työllisyyttä parantavana tekijänä, yhdistyy kulttuuriala tällöin läheisesti muihin toimialoihin, etenkin matkailuun, informaatioteknologiaan ja tulevaisuudessa lisääntyvässä määrin myös hyvinvointialaan. Kulttuuri tulee nähdä osana vahvistuvaa teknologia- ja innovaatioympäristöä, sillä uuden keksimiseen tarvitaan kulttuuristen merkitysten luomista ja uudelleenluomista sekä kulttuuristen merkitysten liittämistä tuotteisiin ja palveluihin Kulttuurista elinkeinoja Kulttuurin tultua olennaiseksi osaksi aluekehitystä ovat kulttuurin kehittämistyön keskiöön nousseet elinkeinoistamiseen liittyvät asiat. Erityisen vahvaksi kulttuurin kehittämistoimintaa leimaavaksi linjaksi on noussut kulttuuriteollisuus, joka tarkoittaa kulttuurin ja liike-elämän yhteistyön kehittämistä sekä liike-elämän tuotteistamis- ja markkinointimallien soveltamista kulttuuriin. Kulttuuriteollisuus on yrittäjyyttä, jossa kauppaa käydään kulttuurisilla sisällöillä. Kulttuuriteollisuuden aloja ovat muun muassa käsi- ja taideteollisuus, tapahtumatuotanto, graafisen alan toiminta, elokuva- ja tv-tuotanto, monet mainostoimistotehtävät, sana- ja säveltaide sekä uusmediapohjainen sisältötuotanto. Koska kulttuuriteollisuutta ei synny ilman kulttuuriyrittäjyyttä, nousee keskeiseksi kulttuuriyrittäjyyden toimintaedellytysten parantaminen ja tukeminen muun muassa neuvonnan, opastuksen, kohdennetun tuen sekä koulutuksen kautta. Hilkka Rintamäki-Keisanen Galleria Lasiateljé Myllynkivestä Alavudelta. Kuva: Tuija Hirvinen

14 14 EU:n alueella kulttuurisektorin työntekijöiden määrä kasvaa jatkuvasti, ja kulttuuripolitiikka nähdään jopa työllistämispolitiikan viisastenkivenä. Suomessakin kulttuurisektori työllistää, mutta sekä kulttuurialan työpaikat että kulttuuriyrittäjyys keskittyvät vielä voimakkaasti Etelä-Suomeen ja suurimpiin kaupunkeihin. Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman mukaan kulttuuriteollisuus on nähtävä kuitenkin tulevaisuuden kasvualana myös suurten keskusten ulkopuolella, sillä se synnyttää uusia ammatteja ja osaamisaloja sekä vastaa uudenlaisiin tarpeisiin yhteiskunnassa ja taloudessa innovaatioita tuottavana tekijänä Kulttuurista vetovoimaa Kulttuuri on vahvasti imagollinen tekijä ja se auttaa alueita profiloitumaan. Alueellisen kilpailustrategian osa-alueena kulttuurin merkitys vetovoimatekijänä on kasvussa. Kulttuuripalvelut ja kulttuuritapahtumat toimivat sekä uusia asukkaita houkuttelevana tekijänä mutta myös ihmisiä alueella pitävänä voimana. Kulttuurin merkitys liittyykin vahvasti alueellisen imagon parantamiseen sekä ulkoisen vetovoiman lisäämiseen. Vetovoimaisuuden yksi oleellinen edellytys on kulttuuripalveluiden kehittäminen ja niiden saatavuuden varmistaminen sekä kulttuurin työllistävien vaikutusten vahvistaminen. Nämä edistävät alueelle muuttoa ja alueella pysymistä. Luovien osaajien houkuttelun kannalta avainasemassa on suvaitsevaisuuden ja avoimuuden ilmapiirin kehittäminen. Kulttuurimatkailutuotteiden ja kulttuuritapahtumien kehittäminen puolestaan tukee matkailijavirtojen saamista alueelle. Kulttuurin tiedotus- ja markkinointitoiminta tukee näitä tavoitteita. Tiedotus- ja markkinointitoiminnan tekee erittäin haastavaksi kaupallisten viestien määrän jatkuva kasvu, jolloin profiloituminen, eli erottuminen muista omalla tyylillä, tulee yhä olennaisemmaksi. 2.2 Visio kulttuurisesti kilpailukykyinen ja hyvinvoiva Etelä-Pohjanmaa Strategiaraportin otsikkoon nostetun vision kulttuurisesti kilpailukykyinen ja hyvinvoiva Etelä-Pohjanmaa mukaan tavoitteena on, että Etelä-Pohjanmaa on kulttuuritarjonnaltaan ja -palveluiltaan korkeatasoinen, kulttuuriosaamiseltaan kilpailukykyinen sekä vetovoimainen maakunta. Kulttuurisen kilpailukyvyn käsitteeseen sisältyy erityisesti kulttuuriteollisuuden ja kulttuuriyrittäjyyden kehittäminen. Vision toinen osa hyvinvoiva Etelä-Pohjanmaa puolestaan viittaa siihen, että kulttuurin keinoin voidaan tukea ihmisten viihtyisyyttä ja hyvinvointia sekä edistää terveyttä ja ehkäistä sairauksien syntyä. Nämä ulottuvuudet tulee nähdä toisiaan tukevina. Vision saavuttamiseen tähtäävät strategiset tavoitteet avautuvat edellä kuvatun kolmen päälinjan kautta, ja tavoitteena on maakunnan hyvinvoinnin, työllisyyden ja vetovoimaisuuden lisääminen kulttuurin keinoin. Kulttuuristrategia tukee myös maakuntasuunnitelmassa asetettua visiota, jonka mukaan: Etelä-Pohjanmaa on vuonna 2020 väestöltään kehittyvä, osaavien ihmisten ja yritysten elinvoimainen sekä viihtyisä maakunta. Korimarkkinat Kulttuurikeskus Vanhassa Paukussa Lapualla. Kuva: Helena Teräväinen

15 15 3. KEHITTÄMISEN STRATEGISET LINJAUKSET JA KEINOT 3.1 Kulttuuritoiminnan kehittäminen ja kulttuuripalveluiden järjestäminen maakuntatasolla Vahvistetaan Etelä-Pohjanmaan liiton roolia kulttuurin kehittämisen solmukohtana Selvitetään maakunnallisten kulttuuripalveluiden järjestämistä Käynnistetään Etelä-Pohjanmaan aluetaidetoimikuntakokeilu Huolehditaan kulttuurialoittaisista kehittämistarpeista ja taiteen perusopetuksesta Kehitetään kulttuurialojen koulutusta sekä tutkimusta Vahvistetaan Etelä-Pohjanmaan liiton roolia kulttuurin kehittämisen solmukohtana Etelä-Pohjanmaan tärkeimmissä kehittämisasiakirjoissa, maakuntasuunnitelmassa ja maakuntaohjelmassa, kulttuuri nähdään pääasiassa alueen identiteetin, vetovoimaisuuden ja kulttuuripalveluiden näkökulmasta. Maakuntaohjelmassa kulttuuri liittyy lähinnä elinympäristön kehittämiseen ja vetovoimatekijöiden vahvistamiseen. Laajemmassa merkityksessä kulttuuri liittyy myös muihin ohjelman toimintalinjoihin, kuten yrittäjyyden ja työllisyyden edistämiseen. Osana maakuntasuunnitelmaprosessia eri teemaryhmät arvioivat maakunnan kehittämisnäkymiä aina vuoteen 2017 saakka. Kulttuuriteemaryhmässä keskeiseksi tulevaisuuden tavoitteeksi nousi yhteistoiminnan suunnitelmallinen lisääminen ja kehittäminen. Kulttuurin kehittämisen ytimeksi hahmottui kulttuuritoiminnan yhteistyöverkosto, joka toimisi osana alueen innovaatiojärjestelmää. Kokonaisuudessaan maakunnan liiton rooli kehittämisen solmukohtana nähtiin korostuvan tulevaisuudessa sekä nähtiin erityisesti olevan tarvetta kulttuurin tuotekehitysyksikön luomiselle ja tietoverkkojen vahvemmalle hyödyntämiselle. Maakunnan liiton tärkeimpinä tehtävinä kulttuurin kehittäjänä ovat toimintaedellytysten luominen, koordinointi ja edunvalvonta. Tulevaisuudessa maakuntaitsehallinnon vahvistuminen näyttää toteutuvalta kehitykseltä, minkä myötä päätösvalta alueellisen kehittämisen varojen suuntaamisessa tulee maakuntien liitoille, ja näin ollen niiden painoarvo myös kulttuuripolitiikan suuntaajina korostuu. Tämän vuoksi on tärkeää, että kulttuuri näkyy vahvasti maakunnallisissa suunnitteluasiakirjoissa. Maakunnallisessa ohjelma- ja strategiatyössä kulttuuri tulee nähdä entistä enemmän läpäisyperiaatteen mukaisesti, eli laaja kulttuurin käsite tulee ulottaa läpileikkaavana käsitteenä myös muihin maakuntaa koskeviin kehittämisteemoihin. Erityisesti tulee pitää huolta siitä, että maakunnan liiton toiminnan tavoitteellisuus ja ohjelmallinen kulttuuripolitiikka ulottuu alkuperäisenlaisena myös kuntatasolle ja että kulttuurin läpäisyperiaate koskee myös kuntatasolla niin sivistys- ja hyvinvointisektoria kuin elinkeinopolitiikkaakin. Tärkeää on myös rakentaa hyvä ja toimiva työnjako eri aluetasojen välille ja asemoida toimintaa voimistuvan seutukuntakehityksen suhteen. Tulevaisuudessa syntyy yhä enemmän toimintamuotoja, joissa julkinen, yksityinen ja kolmas sektori muodostavat uudenlaisia yhteenliittymiä ja yhteistyömalleja kulttuuripalveluiden tilaajina ja tuottajina. Koska julkisella vallalla on kulttuuripolitiikassa, kulttuurin rahoituksessa ja palveluiden toteuttamisessa edelleen keskeinen rooli, tulee yhteishallintaan perustuvassa kulttuurin kehittämisessä julkisen vallan ensisijaiseksi haasteeksi yhteistoimintamallin hakeminen. Hallinnon tulee näin ollen pyrkiä rakentamaan vuoropuhelua elinkeinoelämän ja kolmannen sektorin kanssa ja pyrkiä siihen, että kaikki kolme sektoria ovat edustettuna, kun kulttuuriasioita pohditaan eri foorumeilla. Esimerkiksi juuri rakennerahastojen tuella toteutetut kulttuurihankkeet ovat tuoneet kulttuuritoiminnassa konkreettisesti yhteen kolmannen sektorin ja yrityssektorin toimijoita sekä kunnallis- ja aluehallinnon sekä muiden hallinnonalojen toimijoita. Näin hankkeet ovat lisänneet vuoropuhelua kulttuurin ja aluekehittämisen näkökulmien kesken. Tätä vuoropuhelua tulee pitää yllä jatkossakin. Alueellisella tasolla maakunnan liitto on verkoston kokoaja, vuoropuhelun ylläpitäjä ja eri osapuolien yhteen saattaja. Maakunnan liitolla on luontevasti tällaisen verkoston aloitevastuu juuri kulttuurilautakunnan ja Trissan synnyttämien foorumien kautta. Selvitetään maakunnallisten kulttuuripalveluiden järjestämistä Maakuntatasoisen kulttuuripolitiikan ytimessä on kulttuuripalveluiden järjestämisen turvaaminen ja työnjako eri aluetasoilla. Erityisenä lähitulevaisuuden kulttuuripoliittisena kysymyksenä on kulttuuripalvelujen maakunnallistaminen ja alueellistuminen. Jotta maakuntakeskuksessa sijaitsevien taide- ja kulttuurilaitosten palvelut voitaisiin saavuttaa nykyistä paremmin myös niitä ympäröivillä alueilla, edellyttää se palvelujen tehostuvaa alueellistumista osana taidelaitosten kehittämistä, palvelujen viemistä ympäröiville alueille sekä tukitoimia maakunnan reuna-alueiden asukkaiden liikkumiselle palvelujen ääreen.

16 16 Maakunnallista tehtävää toteuttavien kulttuuri-instituutioiden toiminnan alueellistaminen on nähtävä mahdollisuutena sekä palveluiden saatavuuden että instituutioiden rahoituspohjan laajentamisen näkökulmasta. Kulttuuritoimintojen alueellistamisessa on syytä pohtia sitä, mitkä toiminnot ja palvelut olisi tarkoituksenmukaisinta järjestää tulevaisuudessa maakunnan tasolla ja mitä siitä seuraisi instituutioille sekä toiminnan sisällöille. Kokonaisuutena kulttuuri-instituutioiden kohdalla kyse on tulevaisuuden resursoinnista. Maakunnallista tehtävää toteuttavien kulttuurilaitosten aluerahoitussysteemiä, sen toimivuutta ja toiminnalle mukanaan tuomia muutoksia tulisi erikseen selvittää, minkä jälkeen voidaan suunnitella mahdollisia toimintamalleja. Seinäjoen kaupungin rooli maakunnallisten kulttuuripalveluiden tuottajana on keskeinen, joten maakunnallisten palveluiden järjestämistä tulee tarkastella osana kulttuuritoiminnan organisoitumista Seinäjoen kaupungissa. Kulttuuripalveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa tulee erityisesti ottaa huomioon asiakasnäkökulma ja erilaiset kulttuurin kohderyhmät, mitä tukisi maakunnallinen kartoitus kulttuuripalveluiden käytöstä, tarjonnasta ja käyttäjien kokemasta palveluiden laadusta. Käynnistetään Etelä-Pohjanmaan aluetaidetoimikuntakokeilu Merkittävä lähitulevaisuuden kulttuuripoliittinen kysymys on taidetoimikunnan rooli Etelä-Pohjanmaalla. Tällä hetkellä Pohjanmaan taidetoimikunta toimii kolmen maakunnan (Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaa) alueella, ja sen rooli liittyy ennen kaikkea taiteen sisällön kehittämisen ja taiteellisen tason parantamiseen. Pohjanmaan taidetoimikunnan ympärillä on käyty keskustelua sen laajasta toimintaalueesta suhteessa resursseihin sekä taiteilija-apurahojen jakautumisesta maakunnittain. Tarkasteltaessa taiteilija-apurahojen kohdentumista keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä ja suhteessa taiteilijoiden ja hakemusten määrään alueellinen tasapuolisuus toteutuu verrattain hyvin. Taidetoimikuntalaitoksen toimintaa arvioineessa raportissa painotetaan alueellisen tuen välttämättömyyttä taiteen julkisen tuen kokonaisuudessa. Raportissa kuitenkin esitetään mahdollisuutta, että aluetaidetoimikunnat eivät tulevaisuudessa niinkään jakaisi apurahoja, vaan keskittyisivät enemmän muuhun kehittämiseen ja tukisivat alueillaan strategiatyötä sekä kulttuurihankkeita. Aluetaidetoimikunnan ohella toinen merkittävä alueellinen taiteellisen ja luovan työn tukija on Suomen kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan maakuntarahasto, jonka jakamien apurahojen avulla edistetään taiteen ja tieteen tekemistä maakunnassa. Etelä-Pohjanmaalla taidetoimikuntaan liittyy tietty sekä fyysinen että henkinen etäisyys, joka johtunee paljolti taidetoimikunnan toimintamallista, jossa se näyttäytyy kentälle apurahojen ja läänintaiteilijoiden kautta. Taidetoimikuntalaitoksen yhteistyöpyrkimykset ovatkin suuntautuneet pitkälti taiteen ja kulttuuritoimijoiden kenttään. Jatkossa toiminnan legitimoinnin kannalta on tärkeää, että taidetoimikunta paitsi näkyy maakunnassa myös painottaa luovuuden merkitystä innovaatioiden lähteenä ja kulttuuriteollisten arvoketjujen alkupäänä. Tätä luovuuspotentiaalia voitaisiin hyödyntää kiinteämmällä yhteistyöllä muiden organisaatioiden ja kulttuurin kehittäjien kanssa, mikä ei kuitenkaan saa uhata yksinomaan taiteellisiin päämääriin tähtäävää toimintaa ja sen tukemista. Lisäksi tulee pyrkiä saamaan taidetoimikunnan sisällöllistä asiantuntijuutta enemmän käyttöön kulttuurin alueelliseen kehittämistyöhön ja pyrkiä käynnistämään yhteistyötä uudelleen myös kunnalliseen suuntaan. Kulttuuripolitiikan alueellisen ohjausvastuun näkökulmasta maakuntien liittojen rooli on vahvistunut ja tulee vahvistumaan edelleen niissä kysymyksissä, joissa alueellinen kehittäminen ja kulttuuri leikkaavat. Toisaalta etenkin valtiollinen taidepoliittinen asiantuntemus on osoitettu alueelliselle taidetoimikunnalle, mikä tarkoittaa sitä, että mikäli aito vuoropuhelu aluekehittämisnäkökulmien ja taidepoliittisten näkökulmien välillä ei synny, ei voida puhua alueellisesta kulttuuripolitiikasta sanan vaativassa merkityksessä. Taidetoimikuntalaitoksen arviointiraporttiin pohjautuen on aiheellista olettaa, että tulevaisuudessa on olemassa paineita taidetoimikuntalaitoksen muutokseen kansallisella tasolla ja näihin muutoksiin on oltava valmis reagoimaan maakunnallisestikin. Etelä-Pohjanmaa pyrkiikin olemaan kokeilumaakunta, mikäli taidetoimikuntien vahvempi liittäminen aluehallinnon yhteyteen on tulevaisuudessa toteutuva kehityssuunta. Lähitulevaisuuden tavoitteena on käynnistää aluetaidetoimikuntakokeilu osana Etelä-Pohjanmaan liiton kulttuurilautakunnan toimintaa. Aluetaidetoimikuntakokeilusta laaditaan erikseen suunnitelmat ja organisoitumismalli. Huolehditaan kulttuurialoittaisista kehittämistarpeista ja taiteen perusopetuksesta Koko maakuntaa koskee yksittäisten kulttuurialojen kehittämishaasteiden tarkastelu. Vaikka tässä strategiassa peruslähtökohtana ei ole ollut edetä kulttuurialoittain, on kuitenkin seuraavassa kuvattu erityisiä kulttuurialakohtaisia kehittämistarpeita. Laaja museoverkosto on Etelä-Pohjanmaan vahvuus. Museoiden merkitys muistiorganisaatioina sekä identiteetin ja juurien vahvistajana on keskeinen. Museoiden rooli ja tehtäväkenttä laajenee edelleen, sillä ne näh-

17 17 dään yhä useammin myös elämyspalvelujen tarjoajina. Etelä-Pohjanmaalla museoista suurin osa on paikallisia kotiseutu- ja erikoismuseoita, joita ylläpidetään vapaaehtoisvoimin museo- ja kotiseutuyhdistysten vaalimina. Tulevaisuudessa paikallisten museoiden säilyminen ja kehittyminen edellyttää enenevissä määrin alueellista yhteistyötä. Yhdistysten ja kuntien ylläpitämien museoiden lisäksi maakunnassa toimii kolme ammatillisesti hoidettua valtionapua nauttivaa museota: aluetaidemuseona toimiva Nelimarkka-museo, Järviseudun museo sekä Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo. Maakuntamuseon keskeisimpiä kehittämistarpeita ovat henkilöja tilaresurssien lisääminen ja oman maakunnallisen keskusarkiston saaminen. Tulevaisuuden haasteena on myös museoviraston toimintojen hajasijoittuminen, ja tavoitteena on Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon toimintojen vahvistuminen ja parempi resursointi. Musiikki on niinikään Etelä-Pohjanmaalla kulttuurinen vahvuusala. Maakunnassa on useita musiikkialan oppilaitoksia ja musiikin peruskoulutusjärjestelmä on kattava. Maakunnassa toimii myös lukuisia kuoroja ja orkestereita, joista Seinäjoen kaupunginorkesteri toimii runko-orkesterityyppisenä sinfoniaorkesterina. Seinäjoen kaupunginorkesterin tulevaisuuden haasteita ovat ohjelmistotarjonnan kehittäminen, erikoistuminen sekä kehittyminen maakuntaorkesteriksi. Musiikkialan täydennyskoulutusta tarjoaa Sibelius- Akatemian koulutuskeskus ja maakunnassa toimii myös populaarimusiikin koulutus- ja tutkimuslaitos Rytmi-instituutti. Erityisesti tunnetut musiikkitapahtumat ovat maakunnan voimavara, ja ne leimaavat alueen musiikillista tarjontaa. Maakunnan suurimmat kulttuuritapahtumat, Tangomarkkinat ( kävijää v. 2003) ja Provinssirock ( kävijää v. 2003) kuuluvat molemmat populaarimusiikin alaan. Muutoinkin populaarimusiikki muodostaa vahvan osa-alueen eteläpohjalaisessa musiikkitarjonnassa, mitä tukee Kauhajoen Evankelisen opiston kevyen musiikin koulutustarjonta, kevyen musiikin professuuri osana Epanet-verkostoa sekä suunnitteilla oleva kevyen musiikin maisterikoulutus. Myös kansanmusiikilla on maakunnassa pitkät perinteet, mistä on osoituksena Etelä-Pohjanmaan nimeäminen Suomen kansanmusiikkiliiton aloitteesta Suomen polskamaakunnaksi. Kansanmusiikkia on tuonut vahvasti tähän päivään Eteläpohjalaiset Spelit -tapahtuman ohella muun muassa Sibelius-Akatemian koulutuskeskuksen Kyläpelimannit-hanke. Musiikkioppilaitokset ovat ainoa vahvasti instituutioksi muodostunut taiteen perusopetuksen antaja. Niiden heikkoutena maakunnallisesti katsottuna kuitenkin on epäjohdonmukainen organisoituminen. Esimerkiksi Järviseudun viidessä kunnassa toimii neljä eri musiikkioppilaitosta, mistä seuraa se, että yhteistyö ja toiminnan kehittäminen on hankalaa. Toisaalta maakuntaan jää myös katvealueita kuten Kuortane ja Ylistaro. Musiikkioppilaitosverkoston seudullisen organisoitumisen järkevöittämistä onkin selvitettävä sekä seutuyhteistyötä ja alueen oppilaitosten toiminnallista yhteistyötä kehitettävä edelleen. Kehittämishaasteena on myös eri musiikin lajien (kuten pop/jazz ja kansanmusiikki) pääseminen tasa-arvoisesti esille musiikkioppilaitoksissa. Oppilasryhmien koko tulevaisuudessa voidaan puolestaan taata sillä, että opetustarjontaa laajennettaisiin ja että Kyläpelimannit-trio. Kuva: Juha Harju

18 18 osa opetuksesta ei olisi kurssisuorituksiin tähtäävää. Tulevaisuuden mahdollisuutena on, että myös muiden taiteenlajien, kuten esimerkiksi tanssin, perusopetusta järjestetään enenevissä määrin musiikkioppilaitoksissa. Visuaalisten taiteiden kohdalla kehittämistarpeet koskevat lähinnä taidemuseokentän toimintaedellytyksiä. Alueella toimii Etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseo Nelimarkka-museo, Ähtärin Pirkanpohjan taidekeskus sekä taidehalleja ja gallerioita. Lapualle Vanhan Paukun kulttuurikeskuksen yhteyteen on syntymässä taidemuseo. Seinäjoen alueella helpotusta kuvataiteilijoiden työskentelytiloihin on tuonut Varikko-hanke, mutta Seinäjoen taidemuseon tilakysymys on edelleen avoimena. Valokuvataiteen osalta Pohjanmaan valokuvakeskus järjestää näyttelyitä ja koulutusta. Kuvataiteen perusopetusta tarjoavat alueen kuvataidekoulut, minkä lisäksi Kauhajoen evankelisen opiston kuvataidelinja antaa kuvataiteen ja graafisen alan koulutusta. Kuvataiteen aseman kohottamiseksi tarvitaan maakuntaan kuvataiteen nosto-ohjelma, jonka ytimenä on ammattilaisuuden korostaminen, resurssien turvaaminen sekä taiteen perusopetuksen samoin kuin tutkimuksen saaminen muun maan tasolle. Myös ammattikriitikoita tarvitaan alueelle. Ennen kaikkea kuvataiteen aseman nostamisen tulisi lähteä arvoissa tapahtuvista muutoksista. Arvostusta niin kuvataidetta kuin muitakin taiteen aloja kohtaan saadaan eri taiteen aloja edustavien ihmisten aktiivisuudella ja yhteistyöllä niin taidetoimikunnan, alueen oppilaitosten kuin kuntienkin kanssa. Erityisesti lasten ja nuorten kirjallisia harrastuksia tulee tukea, kulttuurista (media)lukutaitoa kehittää ja nuorta kirjoittajapolvea kannustaa. Tässä yhteydessä sanataiteen perusopetuksella ja erilaisilla kirjoittajakouluilla on merkittävä rooli, mistä esimerkkinä mainittakoon Etelä-Pohjanmaan Opiston Pohjanmaan kirjoittajakoulu. Eteläpohjalaisella kirjallisuudella on vahva historia, mutta eteläpohjalaisia nykykirjailijoita tulisi saada enemmän esille. Esimerkiksi maakunnan historiasta ja historiallisista henkilöistä on ammennettavissa näytelmäkirjallisuutta, mikä tukisi myös muun muassa harrastajateatteritoimintaa. Lisäksi eteläpohjalaisen murteen esilletuontia tulee jatkaa edelleen ja pyrkiä säilyttämään murretta niin kirjoitetussa kuin puhutussakin kielessä. Etelä-Pohjanmaalla on erittäin vilkas harrastajateatteritoiminta sekä koko maakuntaa palveleva Seinäjoen kaupunginteatteri. Seinäjoen kaupunginteatterin rooli ympärivuotisten kulttuuripalveluiden tarjoajana ja matkailijavirtojen tuojana on merkittävä, minkä lisäksi kesäteatterit toimivat kesäajan matkailun erityisenä vetovoimatekijänä. Näyttämötaiteen osalta kehittämishaasteet liittyvät Seinäjoen kaupunginteatterin resurssipohjan laajentamiseen, harrastajateatteritoiminnan tukemiseen muun muassa ohjaajaresursseja lisäämällä, teatteritaiteen perusopetuksen kehittämiseen sekä ammatti- ja harrastajateatterien välisen yhteistyön lisäämiseen. Etelä-Pohjanmaalla on vahvaa tanssin harrastusta, muun muassa useita kansantanssiryhmiä ja tanssiurheiluseuroja. Maakunnassa toimii ammattimaisia tanssitaiteen opetusta antavia tanssikouluja, kuten Seinäjoen Balettikoulu, joka on merkittävä yksityinen tanssin Knuuttilan raitti Alahärmässä. Kuva: Helena Teräväinen

19 19 perusopetuksen antaja. Ammattimaisen tanssitoiminnan edistäjänä ja tanssitaiteen näkyvyyden lisääjänä toimii myös esimerkiksi Tanssiteatteri Wimma, joka yhdistää esityksissään nykytanssia ja sirkustaidetta. Lisäksi tanssi- ja teatteritaiteen opetusta annetaan muun muassa Etelä-Pohjanmaan Opistossa. Opetusministeriö on laatinut ohjelman tanssin aluekeskusten perustamiseksi maahan, ja Seinäjoen kaupunki pyrkii ohjelman piiriin. Olennaista tanssin aluekeskustoiminnassa on rakentaa toimiva yhteistyömalli eri hakijatahojen ja tanssin koulutusyksiköiden välille, mikä helpottaisi muun muassa taidetanssin esiintymistila-ongelmaa. Tanssitaiteen osalta tulevaisuudessa tulee kiinnittää huomiota opetuksen tasa-arvoiseen tarjontaan maakunnan eri osissa. Tähän liittyy osaltaan mahdollisuus järjestää tanssin perusopetusta esimerkiksi musiikkioppilaitoksissa. Maakuntien välinen yhteistyö Pohjanmaan tanssitoimikunnan puitteissa puolestaan palvelee tanssitaiteen näkyvyyttä ja alueen tanssin harrastajia. Omana erityisenä maakunnallisena tanssiin liittyvänä kehittämismahdollisuutena on paritanssin aseman vahvistaminen muun muassa erilaisten seminaarien ja koulutusten kautta. Etelä-Pohjanmaa tunnetaan pohjalaistaloista ja lakeusmaisemasta. Kulttuuriympäristö (rakennettu ympäristö ja maisema) tulisi nähdä kuitenkin myös laajempana kokonaisuutena. Esimerkiksi Alvar Aallon arkkitehtuuri Seinäjoella ja Alajärvellä on voimavara kulttuurimatkailullisessa mielessä. Etelä-Pohjanmaan kulttuuriympäristöohjelmaa linjanneen julkaisun (Teräväinen 2003) mukaan kulttuuriympäristöasioissa tiedonpuute on ongelmana hyvinkin laajasti. Lisäksi kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön inventointi on heikosti hoidettu, ja inventointiin sekä hoitoon tarvittaisiin lisää resursseja. Kulttuuriympäristön inventointi, hoito ja suojelu edellyttävät ennen kaikkea selkeää vastuuttamista ja toimivaa yhteistyötä kaikkien alueellisten intressitahojen kanssa, joita ovat Länsi-Suomen ympäristökeskus, Etelä-Pohjanmaan liitto, alueen kunnat sekä Etelä- Pohjanmaan maakuntamuseo. Osana eteläpohjalaisen rakennusperinnön säilyttämistä on rakennusperinteeseen liittyvän tutkimuksen kehittäminen, rakennuskonservoinnin osaamisen vienti ja kansainvälisen toiminnan kehittäminen. Kulttuuriympäristön hoitoon ja inventointiin liittyvinä keskeisimpinä toimenpiteinä ohjelma esittää inventointiin ja dokumentointiin liittyvän projektikokonaisuuden, kulttuuriympäristön arvostusta parantavat hankkeet, kuntien kulttuuriympäristöohjelmien synnyttämisen, pohjalaisen talon saamisen maailmanperintökohteeksi, seutukunnalliset kulttuuriympäristön esittelyyn liittyvät hankkeet sekä kulttuuriperintöopetuksen kehittämisprojektin ja kulttuuriympäristöihin liittyvän tutkimustoiminnan. Yhteenvetona eri kulttuurialojen kehittämistarpeista voidaan todeta, että kulttuuri-instituutioiden tulee tiedottaa riittävästi toiminnastaan, jolloin yhteistyömahdollisuuksista tiedetään paremmin. Yhteistyötä ammattimaisten kulttuuri-instituutioiden välillä tulee myös kehittää ja pyrkiä synnyttämään kulttuurialojen välisiä uudenlaisia yhteistuotantoja ja -produktioita. Esimerkkeinä tästä on Seinäjoella toimintansa alkuvaiheessa oleva kulttuurin innovaatiokeskus. Hyvänä esimerkkinä alueellisesta yhteistyöstä on puolestaan Järviseudun museoiden välinen yhteistyö museoverkon puitteissa. Lisäksi yhteistyötä kulttuuri-instituutioiden ja yrityselämän välillä tulee vahvistaa edelleen ja etsiä molempia osapuolia hyödyttäviä toimintamalleja. Kulttuurialoittaisia kehittämistarpeita tukisi ja aluetaidetoimikuntakokeilua täydentäisi niin sanottu maakuntataiteilija/-ohjaaja -järjestelmä, jossa vuorovuosin eri kulttuurialoilla taiteen perusopetustyötä tukemaan ja harrastajaryhmien toimintaa ohjaamaan palkattaisiin yksi henkilö. Kehitetään kulttuurialojen koulutusta sekä tutkimusta Kulttuurialan koulutus (ammattikorkeakoulutus ja ammatillinen peruskoulutus) pohjautuu maakunnassa pitkälti vahvaan kädentaidon perinteeseen. Esimerkkeinä tästä ovat Seinäjoen ammattikorkeakoulun kulttuurialan ja muotoilun yksikön tarjoamat muotoilun ja konservoinnin koulutusohjelmat sekä Ilmajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen artesaanikoulutus. Kulttuurialan koulutuksen uhkana voidaan nähdä kansallisen koulutuspolitiikan suunta, joka pikemminkin on vähentämässä kuin lisäämässä kulttuurialan koulutusta. Koulutuksen saatavuus ja laadulliset kriteerit tulee tästä huolimatta taata. Kulttuurialan koulutuksen tulee kehittyä alueellisen elinkeinoelämän tarpeiden mukana ja erityisesti tulee huomioida työllistävyys. Lisäksi tulee kiinnittää huomiota luovuuden viemiseen käytäntöön eri kulttuurialojen peruskoulutuksessa. Kulttuurin tuottamisen osaamisen sekä sisältötuotannon aloilla kehitysmahdollisuudet nojaavat erityisesti Seinäjoen ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon koulutusohjelmaan. Kulttuurialan koulutusta tulee tarjota myös täydennyskoulutuksena maakunnan kulttuuritoimijoille ja esimerkiksi opettajille. Nykyisen ohjelmakauden väliarvioinnin kritiikissä on todettu, ettei tutkimukseen ole panostettu tarpeeksi. Perustutkimuksellisen kulttuurintutkimuksen saralla ei ole riittävästi toimijoita, ja esimerkiksi Epanet-verkostossa on ainoastaan yksi humanistisen alan professuuri. Maakunnassa on kuitenkin tarvetta erilaisille hallintoa palveleville kulttuurialan selvityksille, ja kulttuurin (perus)tutkimus palvelisi puolestaan esimerkiksi kulttuuriympäristön kehittämistä, kulttuurimatkailua ja toisi esiin laajemmin kulttuuriyhteiskuntakehitykseen

20 20 vaikuttavia ja sitä edistäviä tekijöitä. Perustutkimuksen ohella tarvitaan soveltavaa tutkimusta, ja esimerkiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulun kulttuurialan ja muotoilun yksikön tutkimus- ja kehittämiskeskus Habitcentren käyttäjälähtöinen muotoilututkimus palvelee muun muassa alueen huonekaluteollisuutta. Kulttuurin kehittäminen tarvitsee siis rinnalleen tutkimusta, jonka edistämiseksi tulisi kehittää yhteistyötä eri yksiköiden kanssa. Kulttuuri-instituutioiden ja alueen tutkimusyksiköiden tulisi myös aktiivisemmin nostaa esiin tutkimustarpeita ja -aiheita. Edellä mainittujen tavoitteiden toteutumiseksi maakuntaan tulisi perustaa humanististen alojen verkostomainen tutkimusyksikkö, joka syntyisi kulttuuri-instituutioiden, maakunnan yliopistoyksiköiden, yliopistokeskuksen, Epanet-professuuriverkoston sekä ammattikorkeakoulun yhteistyön varaan. 3.2 Seutuyhteistyön ja kulttuurin seutuverkoston kehittäminen Kehitetään seutuyhteistyötä ja kulttuurin seutuverkostoa Vahvistetaan seudullisia kulttuuripolitiikan foorumeita Kehitetään seutuyhteistyötä ja kulttuurin seutuverkostoa Kulttuuripalveluiden saavutettavuuden näkökulmasta olennaista on se, miten kulttuuripalvelut ja ihmiset kohtaavat varsinkin maakunnan reuna-alueilla ja miten heille voidaan tarjota tasapuolisesti laaja-alaisia kulttuuripalveluja. Yhtenä ratkaisuna tähän on seutukunnittain järjestettävät palvelut. Seutukunnat tekevät yhteistyötä monilla aloilla, joten toimintamalleja voidaan soveltaa kulttuuriin esimerkiksi terveydenhuollosta tai matkailun kehittämisestä. Etelä-Pohjanmaan kulttuurin kehittämisen tulevaisuuden toimintamallit -selvityksen tulokset osoittavat sen, että seutukunnallisen kulttuuriyhteistyön lisääntymistä toivotaan. Seutukuntayhteistyön lisääntyminen ei tulisi kuitenkaan olla kuntien resursoinnin vähenemisestä seuraava pakollinen askel vaan seutukuntayhteistyöllä tulisi aidosti tavoitella synergiaetuja ja toiminnan parempia tuloksia. Kunnat ovat itsenäisinä toimijoita, eikä seudullisen yhteistyökulttuurin synnyttäminen ole ongelmatonta. Vaikka seutukuntataso on monien kulttuuripalveluiden ja -toimintojen järjestämisen kannalta järkevä aluetaso, voimakkaat instituutiot ja kuntaidentiteetit estävät seudullista yhteistyötä. Ongelmana seudullisen yhteistyön rakentumisessa on myös heikko seutukuntatietoisuus ja seutuidentiteetti, mikä nimenomaan vahvistuisi seudullisen kulttuuriyhteistyön kautta. Tässä vahvistamisessa ovat avainasemassa muun muassa seudulliset kulttuuritapahtumat ja niiden kehittäminen. Kuusiokunnissa kulttuurin seutuverkoston vahvuusalueeksi on valittu lasten ja nuorten kulttuuri. Kuvassa eskarilaiset osallistumassa Pirkanpohjassa järjestettyihin taidepajoihin. Kuva: Elina Viitanen