Julkisoikeudellinen lastensuojelu Toimivaltainen viranomainen Bryssel IIa -asetus Lasten asuinpaikka

Transkriptio

1 Vuosikirjanumero KHO:2009:68 Antopäivä Taltionumero 1681 Diaarinumero 3356, 3357 ja 3358/3/06 Julkisoikeudellinen lastensuojelu Toimivaltainen viranomainen Bryssel IIa -asetus Lasten asuinpaikka Korkein hallinto-oikeus oli päättänyt pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisun ns. Bryssel IIa -asetuksen (Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003) soveltamisesta Suomen viranomaisten lasten huostaanottoa koskevaan päätökseen tilanteessa, jossa perhe on asunut sekä Suomessa että Ruotsissa. Saatuaan ennakkoratkaisun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta korkein hallinto-oikeus, katsottuaan, että asiassa tehdyn kokonaisarvioinnin perusteella, ja kun otetaan huomioon lasten etu, on enemmän seikkoja jotka puoltavat pitämään Suomea pikemminkin kuin Ruotsia lasten asuinmaana, ratkaisi huostaanottoa koskevan asian Suomen lainsäädäntöä soveltaen. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-523/07 antama tuomio Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003 ( ) tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempain vastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta Lastensuojelulaki (683/1983) 16 ja 95 Päätös, josta valitetaan Kuopion hallinto-oikeuden päätös nro 638/3 1. TAPAHTUMAKUVAUS L:n kunnan perusturvalautakunnan alainen viranhaltija on päätöksillään ottanut A:n ja B:n lapset, syntyneen C:n, syntyneen D:n ja syntyneen E:n lastensuojelulain (683/1983) 18 :n nojalla kiireellisesti perusturvalautakunnan huostaan ja sijoittanut heidät perhekotiin L:n kuntaan, koska lapset oli jätetty heitteille ja koska huostaanoton tarkoituksena oli myös selvittää heidän tilannettaan. A ja F ovat vaatineet, että kiireellistä huostaanottoa koskevat päätökset kumotaan. L:n kunnan perusturvalautakunta on päätöksillään hylännyt muutosvaatimuksen ja ottanut lastensuojelulain 16 :n nojalla C:n, D:n ja E:n huostaansa ja sijoittanut heidät ammatilliseen perhekotiin. Lautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti: Lasten kotipaikka on Ruotsissa, jonne perhe oli muuttanut joulukuussa vuonna Tuolloin D ja E olivat olleet X:n kaupungin huostassa Suomessa. Huostaanotto oli sittemmin lakkautettu. Huostaanoton syynä oli ollut isäpuolen väkivaltaisuus. Perhe on tullut lomailemaan Suomeen kesällä He ovat asuneet asuntovaunuissa eri leirintäalueilla Suomessa eivätkä lapset ole

2 2 käyneet koulua. L:n kunnan sosiaalitoimen tietojen mukaan he ovat hakeneet asuntoa Y:n kaupungin sosiaalipäivystyksen kautta Perhettä on tuettu Ruotsissa runsaalla määrällä avohuollon tukitoimia ja perheellä on ollut perhetyöntekijä 20 tuntia viikossa. C:llä on ollut tukihenkilö ja sittemmin hänet on sijoitettu aluksi kiireellisen huostaanoton kautta ja vanhempien hyväksynnän jälkeen. D:llä on ollut tukiperhe mutta hän ei ole käyttänyt sitä. Myöskään E:n käynnit hänellä olleessa tukiperheessä eivät ole toteutuneet. Kesän 2005 aikana perhettä ovat Suomessa yrittäneet auttaa Y:n kaupungin, X:n kriisikeskuksen sekä Z:n sosiaalityöntekijät. Perhe ei ole sitoutunut yhteistyöhön. Huostaanotolla lapsille taataan turvallinen kasvuympäristö ilman väkivallan uhkaa. Heillä on mahdollisuus rakentaa poikki ollutta suhdetta omaan isäänsä, joka on ilmoittanut haluavansa ottaa lapset jatkossa luokseen asumaan. Päätökset on alistettu Kuopion hallinto-oikeuden vahvistettavaksi. A on valittanut perusturvalautakunnan päätöksistä ja vaatinut päätösten kumoamista. 2. ASIAN KÄSITTELY KUOPION HALLINTO-OIKEUDESSA 2.1 A:n valitus A on valituksessaan vaatinut, että perusturvalautakunnan päätökset kumotaan ja lapset palautetaan A:n huoltoon ja kasvatettavaksi. Huostaanotolle ei ollut perusteita. C, D ja E olivat jääneet tilapäisesti F:n sisaren vieraiksi perhekotiin, kun A ja F olivat lähteneet kunnostamaan taloa Ruotsiin. Koko perheen piti myöhemmin yhdessä palata Ruotsiin. F:n sisar oli laittanut huostaanottoprosessin alulle, vaikka lasten piti vain olla hänen vierainaan. Perheessä ei myöskään ollut väkivaltaisuusongelmaa. Lapset olisivat menneet kouluun, jos perheelle vain olisi järjestetty asunto. Koko perheen tarkoituksena on edelleen palata mahdollisimman pian Ruotsiin, missä lapset voivat aloittaa koulunkäynnin. C, D ja E eivät aidosti ja vapaaehtoisesti hyväksyneet huostaanottoa. A on lisäksi vaatinut, että hallinto-oikeudessa toimitettaisiin suullinen käsittely. A:ta ja F:ää ei vielä ollut kuultu huostaanottoprosessissa, vaikka he olisivat sitä halunneet. Suullinen käsittely oli tarpeen myös C:n, D:n ja E:n aidon mielipiteen selvittämiseksi. Perhettä tuli kuulla perheen tuntemuksista, lasten hoidosta ja heidän tarpeistaan huolehtimisesta sekä käsityksestä lapsen edusta huostaanoton tarvetta tai tarpeettomuutta harkittaessa. A ja F ovat lisäksi toimittaneet selityksen alistusasian johdosta. Siinä he ovat valituksessaan lausumansa lisäksi lausuneet, etteivät he olleet saaneet nimeksikään avohuollon tukitoimia. 2.2 Hankitut selvitykset ja lausunnot L:n kunnan perusturvalautakunta on A:n valituksen johdosta antanut lausunnon. C ja B eivät ole antaneet selitystä. Hallinto-oikeus on toimittanut suullisen käsittelyn ja siellä kuullut A:ta ja F:ää, B:tä, JN:ää, KA:ta, F:n sisarta ja S:ää.

3 3 2.3 Kuopion hallinto-oikeuden päätös Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt A:n valituksen ja lastensuojelulain 16 :ää soveltaen vahvistanut sille alistetut perusturvalautakunnan päätökset. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään L:n kunnan perusturvalautakunnan toimivallan osalta seuraavasti: Lastensuojelulain 45 :n mukaan kunnan velvollisuudesta järjestää perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelua on voimassa, mitä sosiaalihuoltolain 14 :ssä ja 15 :n 1 momentissa on säädetty. Sosiaalihuoltolain 15 :n 1 momentin mukaan kiireellisissä tapauksissa tai olosuhteiden muutoin niin vaatiessa kunnan on huolehdittava laitoshuollon ja muiden sosiaalipalveluiden järjestämisestä muullekin kunnassa oleskelevalle henkilölle kuin kunnan asukkaalle. L:n kunnan perusturvalautakunta on katsonut L:n kunnan alueella oleskelleiden C:n, D:n ja E:n olevan kiireellisten lastensuojelutoimien tarpeessa. Näin ollen L:n kunnan perusturvalautakunnalla on ollut toimivalta C:n, D:n ja E:n huostaanottamiseen. Pääasian osalta hallinto-oikeus on, selostettuaan sovellettuja oikeusohjeita ja asiassa saatua selvitystä, osioissa riidanalaisten seikkojen arviointi ja johtopäätökset perustellut päätöstään seuraavasti: C, D ja E ovat marraskuun 2005 puolivälissä jääneet hallinto-oikeudessa todistajana kuullun F:n sisaren luo perhekotiin Suomessa. Pojat ovat tuolloin F:n sisarelle kertoneet, että heitä on A:n ja F:n perheessä lyöty ja tukistettu. Pojat ovat kertoneet myös KA:lle nyrkeillä lyönneistä. Myös lääkärinlausunnoista ilmenee poikien kertoneen siitä, että F on lyönyt heitä. Myös F:n sisaren ja S:n kertomukset poikien käyttäytymisestä loppuvuonna 2005 ja alkuvuonna 2006 sekä lääkärinlausunnoista ilmenevät psyykkiset oireet viittaavat siihen, että C, D ja E olisivat kokeneet perheessä väkivaltaa. Todistaja JN:n kertomus sen sijaan tukee A:n ja F:n kertomusta siitä, ettei perheessä ole ollut väkivaltaa. Hallinto-oikeus katsoo jääneen selvittämättä, että C, D ja E olisivat kokeneet heihin kohdistettua suoranaista väkivaltaa A:n ja F:n perheessä. Edellä mainittu selvitys kuitenkin selvästi osoittaa, että C, D ja E ovat kokeneet elämänsä A:n ja F:n perheessä turvattomaksi. Lääkärinlausunnot sekä lastensuojelun parissa työskentelevien todistajien F:n sisaren ja S:n kertomukset selvästi osoittavat, että C:n, D:n ja E:n psyykkinen terveydentila on marraskuussa 2005 ollut heikko. Varsinkin D ja E ovat olleet välittömässä psykiatrisen hoidon tarpeessa. Todistaja S:n kertomus osoittaa, että myös poikien muussa huolenpidossa on ollut puutteita. C, D ja E eivät ole myöskään käyneet Suomessa koulua. Huostaanotettaessa 9-vuotias E ja 10-vuotias D eivät ole osanneet lukea eivätkä kirjoittaa. Hallinto-oikeus katsoo selvitetyksi, että C:n, D:n ja E:n huolenpidossa on ollut selviä puutteita. Hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, ettei sitä, että A ja F ovat jättäneet pojat marraskuussa 2005 F:n sisaren luokse hoitoon ja lähteneet itse Ruotsiin, ole pidettävä huostaanottamisen puolesta puhuvana huolenpidon laiminlyömisenä. A:n ja F:n mukaan C, D ja E eivät hyväksy huostaanottoa. Asiassa saadun selvityksen mukaan pojat ovat tyytyväisiä nykyisiin olosuhteisiinsa eivätkä he ole ilmaisseet haluavansa palata A:n ja F:n luo. C:llä, D:llä ja E:llä ei heidän kehitystasonsa ja ristiriitainen tilanne huomioon ottaen voikaan olla selvää näkemystä asiasta. Myöskään itsenäistä puhevaltaa käyttävä C ei ole ilmaissut hänelle

4 4 määrätylle edunvalvojan sijaiselle selvää näkemystään asiasta. C on kuitenkin kertonut edunvalvojan sijaiselle, että hänellä sekä D:llä ja E:llä on nyt hyvät olosuhteet. Asiassa esitetty selvitys selvästi osoittaa, etteivät C, D ja E ainakaan ole huostaanottoa ja sijaishuoltoa vastaan. Asiassa saadun selvityksen mukaan A:n ja F:n perheelle on jo Ruotsissa tarjottu avohuollon tukitoimia, joista osa on jäänyt toteutumatta. Sosiaaliviranomaiset ovat tarjonneet perheelle avohuollon tukitoimia myös, kun perhe on asunut asuntovaunuissa Etelä-Suomessa vuonna A ja F ovat itse tuoneet esille, etteivät he ole kyenneet yhteistyöhön sosiaaliviranomaisten kanssa. Myös perheen liikkuva elämäntapa on vaikeuttanut avohuollon tukitoimien toteutumista. Perheen ollessa marraskuussa 2005 L:n kunnassa Suomessa eivät avohuollon tukitoimet ole poikien lääkärinlausunnoista ilmenevä terveydentila huomioon ottaen enää olleet tarkoituksenmukaisia. Huostaanottopäätöstä ei edellä kerrotuilla perusteilla tule kumota sen vuoksi, ettei perheelle olisi heidän väittämänsä mukaan tarjottu avohuollon tukitoimia. Hallinto-oikeus katsoo, että puutteet C:n, D ja E:n huolenpidossa ja kodin muut olosuhteet ovat vakavasti vaarantaneet heidän psyykkistä ja muuta terveyttään sekä kehitystään. Huostaanotto ja sijaishuolto ovat mahdollistaneet C:lle, D:lle ja E:lle heidän tarvitsemansa psykiatrisen hoidon, mahdollisuuden koulunkäyntiin sekä turvallisen ja vakiintuneen kasvuympäristön. Poikien terveydentila on olennaisesti kohentunut huostaanoton ja sijaishuollon aikana. Sijaishuollolla varmistetaan lasten tasapainoinen kasvu ja kehitys, turvataan säännöllinen elämänrytmi sekä mahdollistetaan turvalliset ja pysyvät ihmissuhteet. Tämän vuoksi huostaanottoa ja sijaishuoltoa on pidettävä C:n, D:n ja E:n edun mukaisena. 3. ASIAN KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA 3.1 A:n valitus A on valituksessaan vaatinut, että Kuopion hallinto-oikeuden päätös ja perusturvalautakunnan päätökset kumotaan. C, D ja E on palautettava äitinsä A:n huoltoon ja kasvatettavaksi. A:n ja F:n perhe asuu vakituisesti Ruotsissa, missä heillä on omistusasunto. Asumisolosuhteet ovat hyvät. F käy säännöllisesti töissä ja A on kotiäiti. Perhe ei ole viettänyt kiertelevää elämää, vaan kysymys on ollut lyhytaikaisesta ja tilapäisestä järjestelystä. Perhe asui kesällä ja syksyllä 2005 matkailuvaunussa Suomessa, koska heille ei kyetty järjestämään vuokra-asuntoa. Asuntoa ei järjestetty edes siinä vaiheessa, kun koulut alkoivat. Asumisolot eivät syksyllä 2005 olleet parhaat mahdolliset, mutta lasten perusturvallisuudesta ja hyvinvoinnista on huolehdittu. Perheessä ei tässä vaikeassa tilanteessakaan esiintynyt väkivaltaisuutta. Poikien huonoa tilannetta on liioiteltu. Hallinto-oikeudessa todistajina kuultujen lastenkotityöntekijöiden F:n sisar ja toisen todistajan todistajakertomuksia ei voida pitää luotettavina. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan poikien terveydentila on olennaisesti kohentunut huostaanoton ja sijaishuollon aikana. Mitään näyttöä ei kuitenkaan ole siitä, että tilan kohentuminen olisi ollut seurausta huostaanotosta ja sijaishuollosta. Kaikki sosiaalihuollon tukitoimet olisivat olleet A:n ja F:n perheen käytettävinä myös Ruotsissa. Perheelle on aikaisemmin Ruotsissa tarjottu avohuollon tukitoimia, jotka eivät kuitenkaan liity nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen. Syksyllä 2005 avohuollon tukitoimia ei ole Suomessa tarjottu. 3.2 Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa L:n perusturvalautakunta on antanut selityksen A:n valituksen johdosta. Asia tuli L:n kunnassa vireille Y:n kaupungin sosiaalipäivystyksen yhteydenoton vuoksi kaupungin lakimiesten todettua kiireellisen huostaanoton edellytysten täyttyneen. Z:n kunta oli tehnyt

5 5 kiireellisen huostaanottopäätöksen , mutta se oli jäänyt panematta täytäntöön poikien lähdettyä L:n kuntaan. Perheen 17-vuotias tytär sen sijaan löytyi Z:n leirintäalueelta ja hänet Z:n kunta otti huostaan. Lastensuojelulain mukaiset huostaanoton perusteet ovat olleet huostaanottoa tehtäessä ja ovat edelleen voimassa. Kaikki kolme lasta ovat olleet selkeästi traumatisoituneita vaikeiden elämänkokemusten johdosta. Sijaishuollon aikana lasten tilanne on sekä fyysisesti että psyykkisesti parantunut. E oli hoitojaksolla lastenpsykiatrian kriisiosastolla ja D , minkä lisäksi D on ollut osastotutkimuksessa ja hoidossa alkaen syyskuun loppuun saakka kesälomaa lukuun ottamatta. C on ollut kolmeen otteeseen tahdonvastaisessa hoidossa nuorisopsykiatrian kriisiosastolla vuonna Hänen diagnoosinsa on epäsosiaalinen käytöshäiriö ja hoitoon ottamiset ovat johtuneet itsemurhauhkauksista ja aggressiivisesta käyttäytymisestä. Pojat ovat voineet käydä koulua ja heille on järjestetty terapiaa. Lapset ovat tavanneet äitiään A:ta valvotusti ja tavanneet isäänsä B:tä sekä sijaishuoltopaikassa että tämän kotona. Lisäksi lapset pitävät yhteyttä muutoin isäänsä ja soittavat äidilleen kerran viikossa. Sijaishuolto on C:n, D:n ja E:n edun mukaista eikä lasten vakiintuneita olosuhteita ole syytä muuttaa. B ei ole hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut selitystä. H on Kuopion käräjäoikeuden määräämänä C:n, E:n ja D:n edunvalvojan sijaisena antanut selityksen. Kuopion hallinto-oikeuden antama päätös on hyvin perusteltu eikä valituskirjelmässä ole osoitettu mitään sellaista, mikä antaisi aihetta päätöksen muuttamiseen. Lasten sijoituspaikka lastenkodissa on ilmoittanut poikien viihtyvän lastenkodissa erittäin hyvin. H on puhelimitse myös itse haastatellut D:tä. D on kertonut viihtyvänsä hyvin lastenkodissa, eikä hän halua olosuhteisiin mitään muutosta. H on lisäksi henkilökohtaisesti haastatellut C:tä. C kertoi myös viihtyvänsä lastenkodissa. Tosin hän kertoi, että Ruotsissa olevia kavereita on välillä ikävä. Toisaalta lastenkodissa on löytynyt uusia kavereita. A ei ole hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut vastaselitystä. F on antanut selityksen, jonka mukaan hän yhtyy A:n esittämiin seikkoihin. F on vielä toimittanut lisäselvitystä. A:lle, B:lle, F:lle, H:lle sekä L:n kunnan perusturvalautakunnalle on varattu tilaisuus ilmaista käsityksensä mahdollisesta ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ja siitä, mitä kysymyksiä tuomioistuimelle tulisi esittää. A on katsonut, että korkeimman hallinto-oikeuden tulee pyytää ennakkoratkaisu asiassa. E:n, D:n ja C:n vakituinen asuinpaikka on ollut Ruotsissa huostaanottopäätöstä tehtäessä. Kesällä 2005 pojat ovat olleet lomamatkalla Suomessa ja oleskelleet tilapäisesti Suomessa. Tämän prosessin kestäessä E, D ja C ovat tulleet Ruotsin kansalaisiksi He ovat siis nykyisiä Ruotsin kansalaisia, joiden vakituinen asuinpaikka on jo pitkään ollut Ruotsissa. Tästä huolimatta on tässä huostaanottoprosessissa menetelty aivan kuin he olisivat Suomessa asuvia Suomen kansalaisia. Tässä tapauksessa on tärkeää selvittää tuleeko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (Bryssel IIa -asetuksen) 20 artiklan mukaisten kiireellisten huostaanottotoimenpiteiden toteuttamisen jälkeen asian käsittely siirtää toimivaltaisen

6 6 jäsenvaltion tuomioistuimelle. Tässä tapauksessa huostaanottotoimenpiteistä tehdyt valitukset on tutkinut suomalainen hallintotuomioistuin. On siis epäselvää, onko Kuopion hallinto-oikeudella ollut ylipäätään toimivaltaa huostaanottotoimenpiteestä tehdyn valituksen käsittelyyn. Korkeimman hallinto-oikeuden harkitsemien kysymysten lisäksi tulee Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle esittää kolme muutakin kysymystä, jotka koskevat sen vaikutuksia, että lapset ovat oikeudenkäynnin kestäessä saaneet Ruotsin kansalaisuuden. 4. KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS ENNAKKORATKAISUN PYYTÄMISESTÄ EUROOPAN YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMELTA Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään taltionumero 2999 (KHO:2007:80) päättänyt lykätä asian käsittelyn ja pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 68 artiklan 1 kohdan sekä 234 artiklan nojalla ennakkoratkaisun tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (Bryssel IIa -asetuksen) soveltamisesta sekä erityisesti asetuksen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan, 8 artiklan 1 kohdan, 13 artiklan 1 kohdan sekä 20 artiklan 1 kohdan tulkinnasta. Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin: 1 a) Sovelletaanko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annetun asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2201/2003 (Bryssel IIa -asetus) nyt esillä olevan kaltaiseen, julkisoikeudellisen lastensuojelun yhteydessä yhtenä päätöksenä tehdyn, lapsen välitöntä huostaanottoa ja sijoittamista kodin ulkopuolelle koskevan ratkaisun täytäntöönpanoon kokonaisuudessaan b) vai asetuksen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan säännös huomioon ottaen pelkästään sijoittamista kodin ulkopuolelle koskevaan osaan päätöksestä. 2) Miten asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua asuinpaikan käsitettä samoin kuin siihen liittyvää 13 artiklan 1 kohtaa on yhteisöoikeuden mukaan tulkittava erityisesti silmällä pitäen tilannetta, jossa lapsella on vakinainen asunto yhdessä jäsenvaltiossa, mutta hän oleskelee toisessa jäsenvaltiossa viettäen siellä kiertelevää elämää. 3 a) Jos katsotaan, että lapsen asuinpaikka ei ole jälkimmäisessä toisessa jäsenvaltiossa, millä edellytyksillä kiireellinen turvaamistoimenpide (huostaanottotoimenpide) voidaan silti toimittaa asetuksen 20 artiklan 1 kohdan nojalla tuossa jäsenvaltiossa. b) Onko asetuksen 20 artiklan 1 kohdan mukainen turvaamistoimenpide vain sellainen toimenpide, joka voidaan toteuttaa kansallisen lain mukaan ja ovatko kansallisen lain tuota toimenpidettä koskevat määräykset sitovia artiklaa sovellettaessa. c) Onko asia turvaamistoimenpiteen toteuttamisen jälkeen viran puolesta siirrettävä toimivaltaisen jäsenvaltion tuomioistuimelle. 4) Jos jäsenvaltion tuomioistuin ei ole lainkaan toimivaltainen, onko sen jätettävä asia tutkimatta vai siirrettävä se toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen.

7 7 Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on päätöksillään taltionumero 1869 ja taltionumero 3000 hylännyt valitukset, jotka A on tehnyt huostaanottojen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevista Kuopion hallinto-oikeuden ratkaisuista. 5. EUROOPAN YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-523/07 antamallaan tuomiolla antanut ratkaisunsa korkeimman hallinto-oikeuden esittämään ennakkoratkaisupyyntöön. Tuomiota on nyt ratkaistavana olevan asian kannalta olennaisilta osilta perusteltu seuraavasti: Ensimmäinen kysymys 22 Tämä kysymys on saman kansallisen tuomioistuimen esittämä, perustuu samoihin perusteluihin ja on sanamuodoltaan täysin sama kuin kysymys, joka johti asiassa C-435/06, C, annettuun tuomioon (Kok., s. I-10141). Siihen on siis vastattava samalla tavalla kuin vastattiin ensimmäiseen kysymykseen edellä mainitussa asiassa C annetussa tuomiossa. 29 Ensimmäiseen kysymykseen on siis vastattava, että asetuksen 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että lapsen välitöntä huostaanottoa ja sijoittamista kodin ulkopuolelle koskeva päätös kuuluu kyseiseen säännökseen sisältyvän siviilioikeudellisen asian käsitteen soveltamisalaan, kun tällainen päätös on tehty julkisoikeudellisen lastensuojelun yhteydessä. Toinen kysymys 30 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy toisella kysymyksellään, miten on tulkittava asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua asuinpaikan käsitettä erityisesti tilanteessa, jossa lapsella on vakinainen asunto yhdessä jäsenvaltiossa, mutta hän oleskelee toisessa jäsenvaltiossa viettäen siellä kiertelevää elämää. 31 Asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetään periaatteesta, jonka mukaan jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivalta vanhempainvastuuta koskevissa asioissa määräytyy sen mukaan, missä lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana, mutta siinä ei määritellä kyseisen käsitteen sisältöä. 32 Asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos lapsen asuinpaikkaa ei kyetä ratkaisemaan, toimivalta on sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa lapsi on. 33 Lapsen asuinpaikan ratkaisemiseen ei siis voi riittää pelkästään se, että lapsi on fyysisesti jossakin jäsenvaltiossa, kun tällöin on kyse toimivaltasäännöstä, joka on toissijainen suhteessa asetuksen 8 artiklassa säädettyyn. 34 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä yhteisön oikeuden yhdenmukainen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että yhteisön oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen säännöksen sisällön ja ulottuvuuden määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko Euroopan yhteisössä itsenäisesti ja yhdenmukaisesti ja että tässä tulkinnassa on otettava huomioon säännöksen asiayhteys ja kyseisellä

8 8 lainsäädännöllä tavoiteltu päämäärä (ks. erityisesti asia 327/82, Ekro, tuomio , Kok., s. 107, 11 kohta ja asia C-98/07, Nordania Finans ja BG Factoring, tuomio , Kok., s. I-1281, 17 kohta). 35 Koska asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa ei ole nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen asuinpaikan käsitteen sisällön ja ulottuvuuden määrittämiseksi, käsite on määritettävä ottamalla huomioon asetuksen säännösten asiayhteys ja asetuksen tavoite, erityisesti asetuksen johdanto-osan 12 perustelukappaleesta ilmenevä tavoite, jonka mukaan asetuksessa vahvistetut toimivaltasäännökset on muotoiltu lapsen edun perusteella ja ottaen erityisesti huomioon läheisyyden periaate. 36 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka koskee asuinpaikan käsitettä muilla Euroopan unionin oikeuden aloilla (ks. erityisesti asia C-452/93 P, Magdalena Fernández v. komissio, tuomio , Kok., s. I-4295, 22 kohta; asia C-372/02, Adanez-Vega, tuomio , Kok., s. I , 37 kohta ja asia C-66/08, Kozlowski, tuomio , ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), ei voida suoraan soveltaa arvioitaessa asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lapsen asuinpaikkaa. 37 Asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lapsen asuinpaikka on ratkaistava kaikkien kullekin yksittäistapaukselle erityisten tosiseikkojen perusteella. 38 On otettava huomioon paitsi se, että lapsi on fyysisesti jossakin jäsenvaltiossa, myös muita tekijöitä, joista voi ilmetä, että tällainen olinpaikka ei ole millään tavalla väliaikainen tai satunnainen ja että lapsen asuinpaikka ilmentää tiettyä integroitumista sosiaaliseen ympäristöön ja perheympäristöön. 39 Erityisesti on otettava huomioon jäsenvaltioon muuttamisen ja sen alueella oleskelun osalta sen kesto, säännöllisyys, olosuhteet ja syyt, lapsen kansalaisuus, koulunkäynnin paikka ja olosuhteet, se, osaako lapsi kyseisen valtion kieltä, sekä lapsen perhesiteet ja sosiaaliset siteet kyseisessä valtiossa. 40 Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 44 kohdassa, vanhempien tarkoitus asettua lapsen kanssa pysyvästi toiseen jäsenvaltioon, mistä ovat osoituksena tietyt ulkoiset seikat, kuten asunnon ostaminen tai vuokraaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa, voi olla osoitus asuinpaikan vaihtumisesta. Toisena osoituksena voi olla kyseisen valtion sosiaaliviranomaisille jätetty hakemus sosiaaliseen asuntotuotantoon kuuluvan asunnon saamiseksi. 41 Sitä vastoin se, että lapset oleskelevat jäsenvaltiossa viettäen siellä lyhytaikaisesti kiertelevää elämää, voi olla osoitus siitä, että näiden lasten asuinpaikka ei ole tässä valtiossa. 42 Kansallisen tuomioistuimen asiana on ratkaista lasten asuinpaikka tämän tuomion kohdassa mainittujen kriteerien ja kokonaisarvioinnin perusteella. 43 Ei ole kuitenkaan mahdotonta, että tällaisen arvioinnin perusteella ei voidakaan osoittaa jäsenvaltiota, jossa lapsen asuinpaikka on. Tällaisessa poikkeustapauksessa on niin, että jos asetuksen 12 artiklaa, joka koskee kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa vanhempainvastuuta koskevissa asioissa, kun nämä asiat liittyvät avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevaan hakemukseen, ei voida soveltaa, kansalliset tuomioistuimet jäsenvaltiossa, jossa lapsi on, tulevat toimivaltaisiksi tutkimaan pääasian asetuksen 13 artiklan 1 kohdan nojalla.

9 9 44 Toiseen kysymykseen on siis vastattava, että asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua asuinpaikan käsitettä on tulkittava siten, että asuinpaikka on paikka, joka ilmentää lapsen tiettyä integroitumista sosiaaliseen ympäristöön ja perheympäristöön. Tämän arvioimiseksi on erityisesti otettava huomioon jäsenvaltioon muuttamisen ja sen alueella oleskelun osalta sen kesto, säännöllisyys, olosuhteet ja syyt, lapsen kansalaisuus, koulunkäynnin paikka ja olosuhteet, se, osaako lapsi kyseisen valtion kieltä, sekä lapsen perhesiteet ja sosiaaliset siteet kyseisessä valtiossa. Kansallisen tuomioistuimen asiana on ratkaista lapsen asuinpaikka ottamalla huomioon kaikki kullekin yksittäistapaukselle erityiset tosiseikat. Kolmas ja neljäs kysymys, oikeudenkäyntikulut Vastaukset ennakkoratkaisukysymyksiin Yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: 1) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/ artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että lapsen välitöntä huostaanottoa ja sijoittamista kodin ulkopuolelle koskeva päätös kuuluu kyseiseen säännökseen sisältyvän siviilioikeudellisen asian käsitteen soveltamisalaan, kun tällainen päätös on tehty julkisoikeudellisen lastensuojelun yhteydessä. 2) Asetuksen N:o 2201/ artiklan 1 kohdassa tarkoitettua asuinpaikan käsitettä on tulkittava siten, että asuinpaikka on paikka, joka ilmentää lapsen tiettyä integroitumista sosiaaliseen ympäristöön ja perheympäristöön. Tämän arvioimiseksi on erityisesti otettava huomioon jäsenvaltioon muuttamisen ja sen alueella oleskelun osalta sen kesto, säännöllisyys, olosuhteet ja syyt, lapsen kansalaisuus, koulunkäynnin paikka ja olosuhteet, se, osaako lapsi kyseisen valtion kieltä, sekä lapsen perhesiteet ja sosiaaliset siteet kyseisessä valtiossa. Kansallisen tuomioistuimen asiana on ratkaista lapsen asuinpaikka ottamalla huomioon kaikki kullekin yksittäistapaukselle erityiset tosiseikat. 3) Kansallinen tuomioistuin voi päättää lasten huostaanoton kaltaisesta turvaamistoimesta asetuksen N:o 2201/ artiklan nojalla, kun seuraavat edellytykset täyttyvät: tällaisen kyseessä olevan toimen on oltava kiireellinen sen on kohdistuttava kyseessä olevassa jäsenvaltiossa oleskeleviin henkilöihin ja sen on oltava väliaikainen. Mainitun toimen toteuttaminen ja toimen sitovuus määräytyvät kansallisen oikeuden mukaisesti. Turvaamistoimen toteuttamisen jälkeen kansallinen tuomioistuin ei ole velvollinen siirtämään asiaa toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle tuomioistuimelle. Kansallisen tuomioistuimen, joka on toteuttanut väliaikaisia toimenpiteitä tai turvaamistoimia, on kuitenkin ilmoitettava niistä suoraan tai asetuksen N:o 2201/ artiklan nojalla nimetyn keskusviranomaisen välityksellä toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle tuomioistuimelle, mikäli lapsen edun suoja sitä edellyttää. 4) Jos jäsenvaltion tuomioistuin ei ole lainkaan toimivaltainen, sen on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta, mutta se ei ole velvollinen siirtämään asiaa toiseen tuomioistuimeen. Kansallisen tuomioistuimen, joka on omasta aloitteestaan jättänyt asian tutkimatta, on kuitenkin ilmoitettava siitä suoraan tai asetuksen N:o 2201/ artiklan nojalla nimetyn keskusviranomaisen välityksellä toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle tuomioistuimelle, mikäli lapsen edun suoja sitä edellyttää.

10 10 A:lle, B:lle, F:lle, C:n, E:n ja D:n edunvalvojan sijaiselle sekä L:n kunnan perusturvalautakunnalle on varattu tilaisuus lausua Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksestä. A on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Kuopion hallinto-oikeuden ei olisi tullut vahvistaa sille alistettuja perusturvalautakunnan päätöksiä, vaan jättää asia tutkittavaksi ottamatta toimivallan puutteen johdosta. Kiireellisen huostaanoton jälkeen tuomioistuin Ruotsissa on ollut toimivaltainen. Asiassa on toimitettava suullinen käsittely, mikäli korkein hallinto-oikeus katsoo olevansa toimivaltainen asiassa ja jatkaa asian käsittelyä. A ja F ovat viitanneet sosiaalityöntekijän kanssa marraskuussa 2005 käytyyn keskusteluun, joka A:n ja F:n mukaan osoittaa, ettei huostaanoton perustetta ole ollut. Kyseinen keskustelu on nauhoitettu ja nauhoite on toimitettu myös korkeimpaan hallinto-oikeuteen. F on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Asiassa on toimitettava suullinen käsittely muun muassa lasten kuulemiseksi. F on vielä tämän jälkeen täydentänyt selitystään. A ja F ovat vaatineet, että huostaanotto keskeytetään. A on toimittanut lisäselvitystä. Merkitään, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistessa tämän asian sen käytettävissä ovat olleet myös lasten isosiskon huostaanottoa koskevan valitusasian Dn:o 2243/3/06 asiakirjat, joissa on muun ohella Hd:n kunnan (Ruotsi) sosiaaliviranomaisten selvityksiä perheen olosuhteista sen asuessa Ä:ssä. 6. KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU 1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. 2. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. 3. Lausunnon antaminen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa. Perustelut 1. Kuopion hallinto-oikeus on jo toimittanut asiassa hallintolainkäyttölain 38 :n nojalla suullisen käsittelyn. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A ja F ovat pyytäneet suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota he ovat ilmoittaneet siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista muutoin saatu selvitys, uuden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi. 2. L:n kunnan perusturvalautakunnan alainen viranhaltija on päätöksillään ottanut A:n ja B:n lapset, syntyneen C:n, syntyneen D:n ja syntyneen E:n lastensuojelulain 18 :n nojalla kiireellisesti perusturvalautakunnan huostaan ja sijoittanut heidät perhekotiin L:n kuntaan Suomessa, koska lapset oli jätetty heitteille ja koska huostaanoton tarkoituksena oli myös selvittää heidän tilannettaan.

11 11 L:n kunnan perusturvalautakunta on päätöksillään hylännyt A:n ja F:n muutosvaatimuksen ja ottanut lastensuojelulain 16 :n nojalla C:n, D:n ja E:n huostaansa ja sijoittanut heidät ammatilliseen perhekotiin. Päätösten perustelujen mukaan lasten kotipaikka on Ruotsissa, jonne perhe oli muuttanut joulukuussa vuonna Tuolloin D ja E olivat olleet X:n kaupungin huostassa Suomessa. Huostaanotto oli sittemmin lakkautettu. Huostaanoton syynä oli ollut isäpuolen väkivaltaisuus. Perhe on tullut lomailemaan Suomeen kesällä He ovat asuneet asuntovaunuissa eri leirintäalueilla Suomessa eivätkä lapset ole käyneet koulua. L:n kunnan sosiaalitoimen tietojen mukaan he ovat hakeneet asuntoa Y:n kaupungin sosiaalipäivystyksen kautta Perhettä on tuettu Ruotsissa runsaalla määrällä avohuollon tukitoimia ja perheellä on ollut perhetyöntekijä 20 tuntia viikossa. C:lla on ollut tukihenkilö ja sittemmin hänet on sijoitettu aluksi kiireellisen huostaanoton kautta ja vanhempien hyväksynnän jälkeen. D:llä on ollut tukiperhe mutta hän ei ole käyttänyt sitä. Myöskään E:n käynnit hänellä olleessa tukiperheessä eivät ole toteutuneet. Kesän 2005 aikana perhettä ovat Suomessa yrittäneet auttaa Y:n kaupungin, X:n kaupungin kriisikeskuksen sekä Z:n sosiaalityöntekijät. Perhe ei ole sitoutunut yhteistyöhön. Korkeimman hallinto-oikeuden pyydettyä edellä selostetun mukaisesti ennakkoratkaisun Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on antamallaan tuomiolla ratkaissut korkeimman hallintooikeuden esittämät kysymykset tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003, sellaisena kuin se on muutettuna annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2116/2004 (Bryssel IIa -asetuksen), tulkinnasta. Tuomion mukaan lapsen huostaanottoa ja sijoittamista kodin ulkopuolelle sijaisperheeseen koskeva ratkaisu kuuluu Bryssel IIa -asetukseen sisältyvään siviilioikeudellisen asian käsitteen soveltamisalaan, kun tällainen päätös on tehty julkisoikeudellisen lastensuojelun yhteydessä. Asetuksen johdanto-osan 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: Tässä asetuksessa vahvistetut toimivaltasäännökset vanhempainvastuuta koskevissa asioissa on muotoiltu lapsen edun perusteella ja ottaen erityisesti huomioon läheisyyden periaate. Niinpä toimivallan pitäisi ensisijaisesti olla tuomioistuimilla siinä jäsenvaltiossa, jossa lapsen asuinpaikka on, paitsi tietyissä olosuhteissa lapsen asuinpaikan muuttuessa tai lapsen huoltajien sovittua toisin. Asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia vanhempainvastuuta koskevissa asioissa, jos lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana kyseisessä jäsenvaltiossa. Tuomion kohdassa 35 on todettu, että koska asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa ei ole nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen asuinpaikan käsitteen sisällön ja ulottuvuuden määrittämiseksi, käsite on määritettävä ottamalla huomioon asetuksen säännösten asiayhteys ja asetuksen tavoite, erityisesti asetuksen johdanto-osan 12 perustelukappaleesta ilmenevä tavoite, jonka mukaan asetuksessa vahvistetut toimivaltasäännökset on muotoiltu lapsen edun perusteella ja ottaen erityisesti huomioon läheisyyden periaate. Tuomion mukaan asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lapsen asuinpaikka on ratkaistava kaikkien kullekin yksittäistapaukselle erityisten tosiseikkojen perusteella. Asiassa on otettava huomioon paitsi se, että lapsi on fyysisesti jossakin jäsenvaltiossa, myös muita tekijöitä, joista voi

12 12 ilmetä, että tällainen olinpaikka ei ole millään tavalla väliaikainen tai satunnainen ja että lapsen asuinpakka ilmentää tiettyä integroitumista sosiaaliseen ympäristöön ja perheympäristöön. Erityisesti on otettava huomioon jäsenvaltioon muuttamisen ja sen alueella oleskelun osalta sen kesto, säännöllisyys, olosuhteet ja syyt, lapsen kansalaisuus, koulunkäynnin paikka ja olosuhteet, se, osaako lapsi kyseisien valtion kieltä, sekä lapsen perhesiteet ja sosiaaliset siteet kyseisessä valtiossa. Lisäksi on otettava huomioon vanhempien tarkoitus asettua lapsen kanssa pysyvästi toiseen jäsenvaltioon, mistä ovat osoituksena tietyt ulkoiset seikat, kuten asunnon ostaminen tai vuokraaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa, voi olla osoitus asuinpaikan vaihtumisesta. Toisena osoituksena voi olla kyseisen valtion sosiaaliviranomaisille jätetty hakemus sosiaaliseen asuntotuotantoon kuuluvan asunnon saamiseksi. Sitä vastoin se, että lapset oleskelevat jäsenvaltiossa viettäen siellä lyhytaikaisesti kiertelevää elämää, voi olla osoitus siitä, että näiden lasten asuinpaikka ei ole tässä valtiossa. Tuomiossa on vielä todettu, että on kansallisen tuomioistuimen asia ratkaista lapsen asuinpaikka ottamalla huomioon kaikki kullekin yksittäistapaukselle erityiset tosiseikat. Suomen viranomaisten toimivalta Korkein hallinto-oikeus on yhteisöjen tuomioistuimen toiseen ennakkoratkaisukysymykseen antaman vastauksen vuoksi kiinnittänyt huomiota seuraaviin seikkoihin arvioidessaan lasten asuinpaikkaa. Synnyinmaa ja kansalaisuus A:n lapset C, D ja E ovat syntyneet Suomessa ja he ovat syntyperäisiä Suomen kansalaisia. Huostaanottoprosessin aikana, hallinto-oikeuden antaman päätöksen jälkeen, lapsista on tullut Ruotsin kansalaisia. Lasten kielitaito Lasten äidinkieli on suomi. Heidän ruotsin kielen taidon tasostaan ei ole esitetty selvitystä. F on tänne saapuneessa kirjoituksessaan ilmoittanut, että perhe haki väliaikaista asuntoa Y:n kaupungista sen vuoksi, että D saisi tarvittaessa alkutiedot ensimmäisen luokan opista, koska ei ollut mahdollista saada Ruotsissa opetusta suomen kielellä. E ei ollut lisäopetusta vailla missään aineessa, ainoastaan ruotsin kielen aineissa oli pikkuisen vaikeuksia, mutta ne olivat jäämässä takaalalle. L:n kunnan perusturvalautakunnan selityksen mukaan E ja D ovat huostaan otettaessa olleet lukutaidottomia. Poikien isosiskoa koskevista asiakirjoista ilmenee, että tämä ei ollut oppinut ruotsin kieltä kolmen vuoden asumisen kuluessa eikä perheen äiti halunnut opetella ruotsia, mikä esti hänen integroitumisensa työmarkkinoilla. Koulunkäynti Lapset ovat käyneet koulua Ruotsissa. Hd:n kunnan sosiaalityöntekijöiden W:n ja V:n lausunnosta ilmenee, että lasten motivoiminen koulunkäyntiin ja valmisteleminen koulunkäyntiä varten on ollut äidille vaikeaa. Lapsilla on ollut paljon poissaoloja koulusta muun muassa sen takia että perhe on oleskellut Suomessa pitempiä jaksoja. Koulusta saadun tiedon mukaan äiti on harvoin ilmoittanut kouluun lasten poissaoloista. Sosiaalityöntekijä V:n laatiman asiakirjan upplysningar om fam A mukaan koulusta on kevään 2005 aikana tullut toistuvia ilmoituksia liittyen lasten

13 13 keskittymisvaikeuksiin ja kotioloihin. Tilanteessa jossa perhe oli ollut tyytymätön kotipaikkakunnan kouluun, E:lle järjestettiin mahdollisuus käydä koulua naapurikunnan koulussa. E oli sittemmin siirtynyt takaisin kotipaikkakunnan kouluun. Sosiaalityöntekijä V:ltä puhelimitse elokuussa 2005 saadun tiedon (kirjannut X:n kaupungin sosiaalityöntekijä) mukaan jokaisen lapsen kohdalla on mietitty yksilöllistä ratkaisua koulunkäynnin suhteen. Lapset pärjäävät kuitenkin tuettuina koulussa. Syksyn 2005 aikana lapset eivät ole käyneet koulua lainkaan. Suomessa D on keväällä 2006 käynyt sairaalakoulua ollessaan lastenpsykiatrian osastolla hoidossa ja viikonloput hän on ollut lastenkodissa. Vs. lastenpsykiatrian erikoislääkärin laatimasta hoitoneuvottelun yhteenvedosta ilmenee, että D:n emotionaaliset ongelmat vaikeuttavat keskittymistä koulunkäyntiin. D:n on kerrottu juuri saavuttavan lukutaidon ja hänellä on ollut suuria aukkoja akateemisissa taidoissaan. D tulee tarvitsemaan erityisjärjestelyjä koulunkäynnissä tulevanakin lukuvuonna. C ja E ovat keväällä 2006 käyneet koulua Suomessa ja lukukauden on kerrottu menneen hyvin. Kotipaikka A:n ja F:n perhe on muuttanut Ruotsiin joulukuussa vuonna Lapset ovat tuolloin olleet 10-, 6- ja 5-vuotiaita. Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan perheen kotipaikka on siitä lähtien ollut Ruotsissa. Tämänhetkinen kotipaikka on Ä:n kylässä Hd:n kunnassa. Äidin A:n ja isäpuolen F:n esittämän käsityksen mukaan perheen kotipaikka on ainakin marraskuun 2005 jälkeen ollut Ruotsissa. Oleskelu Suomessa Perhe on joulukuussa 2001 muuttanut Ruotsiin. Tuolloin D ja E olivat olleet X:n kaupungin huostassa Suomessa. Huostaanotto oli sittemmin lakkautettu. Hd:n kunnan sosiaalityöntekijöiden W:n ja V:n edellä mainitusta lausunnosta ilmenee myös, että lapsilla on ollut paljon poissaoloja koulusta muun muassa sen takia, että perhe on oleskellut Suomessa pitempiä jaksoja. Keväällä 2005 A on kertonut perhetyöntekijälle lähtevänsä viettämään kesälomaa Suomeen. A on kesäkuussa 2005 saapunut Suomeen yhdessä lastensa kanssa. F oli jo aikaisemmin lähtenyt töihin Suomeen. Elokuussa 2005 perhe on kertonut palaavansa Ruotsiin, kun lasten koulut alkavat Sosiaalityöntekijä V Ruotsista on ilmoittanut, ettei perhe ole palannut Ruotsiin. A oli ilmoittanut, että perhe palaa Ruotsiin 20. syyskuuta. X:n kaupungin kriisikeskukseen on tullut lastensuojeluilmoitus, jonka mukaan X:n kaupungille kuuluvalla, Z:n kunnassa sijaitsevalla leirialueella olevat muut asukkaat ovat huolissaan A:n lapsista, jotka olivat olleet alakuloisen oloisia, kalpeita ja väsyneitä ja naapurivaunun asukkaan kertoman mukaan kerjänneet ruokaa. Perhe on kertonut hakeneensa asuntoa Y:n kaupungilta, mutta on miettinyt myös muuhun kuntaan muuttamista.

14 14 Y:n kaupungin sosiaalipäivystyksen antamien tietojen mukaan perhe on selvittänyt asuntoasiansa Y:n kaupungin sosiaalipäivystyksessä, jossa on luvattu avustaa takuuvuokran maksussa, mikäli he saavat asunnon Y:n kaupungista. Perhe on kertonut asuvansa X:n kaupungin leirintäalueella Z:n kunnassa ja sukulaisten luona. A:n ja F:n perhe oli kieltäytynyt asioimasta X:n kaupungin sosiaalivirastossa. Marraskuun 2005 alussa perhe on kertonut etsivänsä asuntoa Y:n kaupungista. Z:n perusturvakeskuksen viranhaltija on tehnyt päätöksen C:n, D:n ja E:n ottamisesta kiireellisesti Z:n perusturvalautakunnan huostaan lasten tilanteen selvittämiseksi. Perhe on perjantaina tullut F:n siskon luokse L:n kuntaan perhekotiin, jonka yhteydessä F:n sisar miehensä kanssa asuu. Perhe on ollut F:n sisaren perheen luona viikonlopun, minkä jälkeen A ja F olivat lähteneet Ruotsiin. A ja F olivat jättäneet pojat F:n sisaren hoitoon, koska he olivat oman kertomansa mukaan itse lähteneet Ruotsiin laittamaan omakotitaloa kuntoon perheen kotiin paluuta varten. Kuten Kuopion hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee, C, D ja E ovat L:n kunnassa tehdyn kiireellisen huostaanoton jälkeen väliaikaisesti olleet sijoitettuna perhekotiin kunnes he ovat siirtyneet yksityiseen lastenkotiin Kuopioon. Lasten perhesiteet ja sosiaaliset siteet Vanhemmilla on yhteishuoltajuus. Lasten isä, joka on siis toinen huoltaja, asuu Suomessa. Ainakin käytettävistä asiakirjoista ilmenevä osa lasten sukulaispiiristä näyttää olevan Suomessa. Lapsista C on kertonut edunvalvojalle, että Ruotsissa olevia ystäviä on välillä ikävä. Toisaalta hän oli kertonut löytäneensä lastenkodissa uusia ystäviä. Yhteenveto lasten kotipaikan määrittämiseen vaikuttavista seikoista C, D ja E ovat kaikki syntyneet Suomessa ja he ovat syntyperäisiä Suomen kansalaisia. Lapset ovat saaneet myös Ruotsin kansalaisuuden huostaanottoprosessin aikana. Siihen nähden, että lapset ovat olleet Suomen kansalaisia vielä huostaanottohetkellä, kansalaisuudella ei ole katsottava olevan ratkaisevaa merkitystä tässä asiassa. Lasten äidinkieli on suomi. Asiassa ei ole esitetty selvitystä lasten ruotsin kielen taidon tasosta. Joka tapauksessa on ilmeistä, että lapset hallitsevat suomea paremmin kuin ruotsia. Lapset ovat vuoden 2002 alusta käyneet koulua Ruotsissa, mutta heillä on kerrottu olleen paljon poissaoloja koulusta muun muassa sen takia että perhe on oleskellut Suomessa. Asiakirjoista ilmenee, että lasten motivoiminen koulunkäyntiin ja valmisteleminen koulunkäyntiin on ollut äidille vaikeaa. Äiti on harvoin ilmoittanut lasten poissaoloista. Ruotsista saadun selvityksen mukaan koulusta on kevään 2005 aikana tullut toistuvia ilmoituksia liittyen lasten keskittymisvaikeuksiin ja kotioloihin. Jokaisen lapsen kohdalla on mietitty yksilöllistä ratkaisua koulunkäynnin suhteen, mutta lasten on kerrottu kuitenkin pärjäävän tuettuina koulussa. Perheen oleskellessa Suomessa syksyn 2005 aikana lapset eivät ole lainkaan käyneet koulua. Huostaanoton jälkeen keväästä 2006 alkaen lapset ovat käyneet koulua Suomessa. Perhe on muuttanut Suomesta Ruotsiin joulukuussa Tuolloin D ja E olivat olleet X:n kaupungin huostassa. Asiakirjoista ilmenee, että perhettä on tuettu Ruotsissa avohuollon tukitoimin, joista osa on jäänyt toteutumatta. Perhe on kertonut lähteneensä kesälomalle kesäkuussa 2005,

15 15 mutta ei ole palannut Ruotsiin lasten koulujen alkaessa. Sen sijaan perhe on hakenut asuntoa muun muassa Y:n kaupungilta Suomesta. Perhe on myös ollut yhteydessä Y:n kaupungin sosiaalipäivystykseen saadakseen sitä kautta asunnon itselleen. Suomessa oleskellessaan perhe on asunut asuntovaunuissa eri puolella Suomea sekä tilapäisissä majoituksissa sukulaisten ja ystävien luona. Äidin ja lasten isäpuolen käsityksen mukaan perheen kotipaikka on kuitenkin Ruotsissa, jossa he omistavat omakotitalon. Omakotitalo sijaitsee Ä:ssä Hd:n kunnassa. Paikkakunta on pieni ja perhetyöntekijää lukuun ottamatta asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että paikkakunnalla tai sen läheltä olisi mahdollista saada suomenkielisiä palveluja, esimerkiksi suomenkielistä perusopetusta tai lastenpsykiatrista hoitoa suomeksi. Perheen sukulaispiiri näyttäisi pitkälti olevan Suomessa. Perheen aikomuksena on ollut toisaalta palata takaisin asunnolleen Ruotsiin ja toisaalta välillä he ovat hakeneet asuntoa Suomesta tarkoituksena ainakin joksikin aikaa asua Suomessa. Kun otetaan huomioon kaikki asiassa esitetyt tosiseikat, on katsottava, että perhe tosiasiallisesti asuu molemmissa maissa vuorotellen, jolloin tulee arvioitavaksi, onko lapsilla enemmän kiinnekohtia Suomeen vai Ruotsiin. Asiassa saadun selvityksen perusteella lasten identiteetin sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kiinnittymisen on katsottava kohdistuvan enemmän Suomeen kuin Ruotsiin eikä heidän voida sosiaalisen ympäristön ja perheympäristön kannalta katsoa integroituneen Ruotsiin siinä määrin, että heidän asuinpaikkansa olisi Bryssel IIa -asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla Ruotsissa. Lisäksi on otettava huomioon lasten asiakirjoista ilmenevä psykiatrisen hoidon tarve. Asiassa tehdyn kokonaisarvioinnin perusteella, ja kun otetaan huomioon lasten etu, on enemmän seikkoja, jotka puoltavat pitämään pikemminkin Suomea kuin Ruotsia lasten asuinmaana syksyn 2005 tilanteessa. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, että lasten pääasiallinen asuinmaa on ollut Suomi. Näin ollen L:n kunnan, jonka alueella lapset ovat oleskelleet , perusturvalautakunta on ollut toimivaltainen päättämään C:n, D:n ja E:n huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta. Huostaanotto Lastensuojelulain 16 :n mukaan sosiaalilautakunnan on otettava lapsi huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä, jos avohuollon tukitoimet eivät ole tarkoituksenmukaisia tai mahdollisia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja jos sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista. Asiassa saadun selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että C, D ja E on tullut ottaa perusturvalautakunnan huostaan ja sijoittaa sijaishuoltoon lautakunnan päätöksen mukaisesti. Lastenpsykiatrisen kriisiosastojakson jälkeen sekä E:n että D:n kasvun ja kehityksen nähtiin parhaiten tulevan turvatuksi turvallisessa, ennakoivassa ja pysyviä, vaihtumattomia aikuissuhteita mahdollistavissa olosuhteissa. Molemmille pojille nähtiin tärkeäksi myös kiintymyssuhteen muodostamisen mahdollisuus. A ja F ovat puolestaan huostaanoton jälkeen useaan otteeseen painottaneet, että perheen asuinpaikka on Ruotsi, mihin maahan integroitumisessa perheellä siis on ollut edellä kuvattuja vaikeuksia. Kun otetaan huomioon lasten psykiatrisen hoidon tarpeesta esitetty selvitys ja lasten tilanteesta muutoin saatu selvitys, kodin olosuhteiden ei voida tässä vaiheessa katsoa siinä määrin muuttuneen,

16 16 että lastensuojelulain 16 :n mukaisia huostaanoton edellytyksiä olisi korkeimman hallintooikeuden ratkaistessa asian syytä arvioida toisin kuin Kuopion hallinto-oikeus. Tämän vuoksi kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä Kuopion hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että siltä osin kuin on kysymys lastensuojelulain soveltamisesta, asia on ratkaistu voimassa olevan lastensuojelulain (417/2007) 95 :n nojalla vuoden 1983 lastensuojelulakia (683/1983) soveltaen. 3. Koska asia on tällä päätöksellä ratkaistu, ei ole aihetta lausunnon antamiseen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere ja Anja Sahla. Asian esittelijä Camilla Sandström.