PERHETYÖ ESPOON JA HELSINGIN HIIPPAKUNTIEN SEURAKUNNISSA

Transkriptio

1 PERHETYÖ ESPOON JA HELSINGIN HIIPPAKUNTIEN SEURAKUNNISSA Rea Forsman Tiina Puusniekka Opinnäytetyö, syksy 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Järvenpään toimipaikka Sosiaalialan koulutusohjelma Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus & Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyöntekijän virkakelpoisuus

2 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET MONIMUOTOINEN PERHE JA SEN MÄÄRITTELY PERHETYÖ KÄSITTEENÄ JA TYÖMUOTONA SEURAKUNNAN PERHETYÖ OSANA LAAJAA PERHETYÖN KENTTÄÄ SEURAKUNNAN PERHETYÖ Perhetyö näkökulmana seurakunnan työssä Seurakunnan perhetyön toimintamuodot Seurakunnan perhetyön linjaukset ja painopisteet TUTKIMUKSIA SEURAKUNNAN PERHETYÖSTÄ SEURAKUNTIEN PERHETYÖN KARTOITUS KYSELYTUTKIMUKSEN KEINOIN Tutkimusasetelma Tutkimuksen lähtökohdat Kyselytutkimuksen toteutus Tutkimustulosten analysointi SEURAKUNNAN PERHETYÖ ESPOON JA HELSINGIN HIIPPAKUNNISSA TUTKIMUKSEN MUKAAN Käsitys perheestä tutkimuksen valossa Vastaajien käsitys seurakunnan perhetyöstä Seurakunnan perhetyön tärkeimmät tavoitteet Seurakunnan perhetyön tekeminen ja erilaiset toimintamuodot Erilaiset perheet seurakunnan perhetyössä Seurakunnan perhetyön toimijat... 61

3 8.7 Yhteistyö seurakunnan perhetyössä Seurakunnan perhetyön kehittämishaasteita PERHETYÖN MÄÄRITELMÄ SEURAKUNNAN PERHETYÖN KEHITTÄMISEN LÄHTÖKOHTANA Perhe määrittelee itse itsensä Seurakunnan perhetyö tukee ihmistä eri elämäntilanteissa Perhelähtöisyys näkökulmana seurakunnan työssä Aikamme haasteet seurakunnan perhetyössä TUTKIMUKSEMME OSANA PERHETYÖN KEHITTÄMISTÄ TULEVAISUUDESSA LÄHTEET LIITE 1: Espoon ja Helsingin hiippakuntien rovastikunnat ja seurakunnat LIITE 2: Kyselylomake LIITE 3: Seurakunnan perhetyön toimintamuotoja... 96

4 TIIVISTELMÄ Forsman, Rea & Puusniekka, Tiina. Perhetyö Espoon ja Helsingin hiippakuntien seurakunnissa. Järvenpää, syksy 2008, 98 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus / Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + Kirkon nuorisotyöntekijän virkakelpoisuus. Seurakuntien perhetyö on laajaa ja monimuotoista. Seurakuntien perhetyö voidaan ymmärtää monin eri tavoin ja sitä toteutetaan eri työaloilla. Kartoitamme tutkimuksessamme Espoon ja Helsingin hiippakuntien seurakunnissa tehtävää perhetyötä. Määrittelemme mitä seurakunnan perhetyö on sekä minkä työmuotojen alla ja millaisin työtavoin perhetyötä tehdään. Tavoitteenamme on tuottaa tietoa seurakunnan perhetyöstä, jotta sitä voidaan jatkossa kehittää. Tutkimuksemme on sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen kyselytutkimus. Kyselylomake oli puolistrukturoitu. Sähköinen Webropol -kysely lähetettiin 888:lle Espoon ja Helsingin hiippakunnan seurakuntien hengellisen työn tekijälle. Vastausprosentti oli 31,2. Määrälliset vastaukset analysoimme SPSS for Windows -tilasto-ohjelmalla. Tuloksia havainnollistimme Microsoft Office Excel -ohjelmalla. Laadulliset vastaukset teemoittelimme. Tutkimuksemme mukaan seurakunnan perhetyö on näkökulma työhön ja sen tulee sisältyä kaikkeen seurakunnassa tehtävään työhön. Seurakunnan perhetyö on perheen tukemista eri elämäntilanteissa. Seurakunnan perhetyön tärkeimpänä tavoitteena on elää mukana perheen iloissa ja suruissa sekä antaa tarvittavaa tukea ja ohjausta. Lisäksi on tärkeää vahvistaa kristittynä elämistä sekä pitää yllä hengellisyyttä ominaispiirteenä seurakunnan työssä. Seurakunnan perhetyössä on lukuisia toimintamuotoja. Espoon ja Helsingin hiippakunnissa seurakunnan perhetyötä tehdään ennen kaikkea ennalta ehkäisevästä näkökulmasta. Perhetyö on luonteeltaan myös diakonista ja korjaavaa. Seurakunnan perhetyön näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää, että perhelähtöisyyttä pidetään yllä kaikessa seurakunnan työssä ja kaikkien työntekijöiden keskuudessa. Lisäksi perhetyössä tulisi huomioida paremmin erilaiset perheet ja heidän tarpeensa. Tulevaisuudessa tulee kiinnittää huomiota myös perhetyön organisointiin ja tehdä siten nykyistä tavoitteellisempaa perhetyötä seurakunnissa. Asiasanat: perhe, perhetyö, seurakunnan perhetyö, kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen tutkimus

5 ABSTRACT Forsman, Rea and Puusniekka, Tiina Family Work in the Parishes of Espoo and Helsinki Dioceses. 98 p., 3 appendices. Language: Finnish. Järvenpää, Autumn Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Option in Diaconal Social Work; Option in Christian Youth Work. Degree: Bachelor of Social Services. Family work in the parishes is wide and varied. Family work in the parishes is realized in many ways and it is carried out in different fields of work. The aim of this study is to investigate family work in the parishes of Espoo and Helsinki dioceses. We research what parish family work is and which fields of work and with which kind of methods it is done. The purpose of this study is to create new information about family work in the parish, so based on the information it is possible to develop it in the future. The study is both quantitative and qualitative. Data for this study were collected with an electric Webropol questionnaire. The questionnaire was halfstructured. It was sent to 888 employees doing spiritual work in the parishes of Espoo and Helsinki dioceses. The answering percentage was 31.2 %. We analyzed quantitative data with SPSS for Windows program. We demonstrated our results with Microsoft Office Excel program. Qualitative data were categorized. According to this study family work in the parish should be included in every field of work. Parish family work is supporting families in different situations of life. The most important goal is to live with families and give them support and guidance when needed. Furthermore it is important to strengthen living as a Christian and to maintain spirituality as a characteristic of the parish. There are several ways to do family work in parishes. According to our results parish family work is especially preventive but also repairing and diaconal. It is very important to keep up family aspect in the work of the parish and among the employees. Furthermore families and their needs should be observed better in family work. Organization of family work and doing more target-oriented family work should be attended to in the future. Keywords: family, family work, family work in the parish, quantitative and qualitative study

6 1 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET Perhetyö käsitteenä on vaikeasti rajattavissa ja sen sisältö ymmärretään eri tavoin. Perhetyötä ei ole rajattu selkeästi tietyksi ammatilliseksi alueeksi, vaan se koetaan hajallaan olevaksi, epäselväksi ja monin eri tavoin määritellyksi. (Nätkin & Vuori 2007, 7; Uusimäki 2005.) Myös seurakunnan perhetyötä tehdään monesta eri näkökulmasta ja perhetyön muotoja on olemassa lukematon määrä (Jääskeläinen 2002, 194). Perhetyö on erittäin tärkeä vaikkakin suhteellisen uusi työmuoto. Perhetyötä tarvitaan ennen kaikkea lapsen kasvun ja kehityksen tukijaksi sekä koko perheen hyvinvoinnin edistäjäksi. Perheet voivat entistä huonommin ja yhteiskunnalliset muutokset haastavat palvelujen tuottajat pohtimaan, kuinka perheiden muuttuneisiin tarpeisiin pystytään vastaamaan. (Järvinen, Lankinen, Taajamo, Veistilä & Virolainen 2007, 208.) Tutkimuksemme tavoitteena on selvittää, mitä seurakuntien perhetyö on Espoon ja Helsingin hiippakunnissa. Selvitämme myös mitä perhetyöllä käsitetään, millaisten työmuotojen alla perhetyötä tehdään ja millaisia käytäntöjä on eri seurakunnissa. Pyrimme löytämään mahdollisia ongelmakohtia ja toimivia työnteon malleja. Lisäksi tarkastelemme löytyykö seurakuntien välillä yhteneväisiä työtapoja, vai eroavatko ne huomattavasti toisistaan. Olisiko työtapoja tarpeellista yhtenäistää vai onko erilaisuus rikkautta? Tavoitteenamme on tuottaa tietoa Seurakuntien Lapsityön Keskukselle, jotta siellä voitaisiin mahdollisesti kehittää perhetyön malleja tulevaisuudessa. Tutkimustulokset esitellään myös Kirkkohallitukselle, joka kehittää perhetyötä ja pyrkii löytämään uusia näkemyksiä perhetyön käsitteestä ja perhetyön tekemisestä. Toivomme myös, että yksittäiset seurakunnat saavat uutta tietoa tutkimuksesta, ja voivat näin pohtia omaa työtänsä ja sen kehittämistarpeita. Tutkimuskysymyksemme ovat: Mitä seurakuntien perhetyö on Espoon ja Helsingin hiippakunnissa? Minkä työmuotojen alla ja millaisin työtavoin perhetyötä

7 7 tehdään näissä hiippakunnissa? Tällä hetkellä ei ole olemassa selkeää ja yhtenäistä seurakunnan perhetyön tekemisen mallia, jonka mukaan kaikki seurakunnat toimivat. Tarkoituksenamme on määritellä seurakunnan perhetyö ja koota työn tekemisen tapoja. Lisäksi tuomme esille erityisiä ja omaleimaisia perhetyön toteutuksen malleja, jotta perhetyön toimijat voisivat löytää uusia ja konkreettisia ideoita omaan työhönsä. Oma kokemuksemme ennen tutkimuksen tekoa on, että seurakunnan perhetyö on hyvin hajanaista ja organisoimatonta toimintaa. Tavallisesti perhetyö katsotaan kuuluvan lapsityölle, ja työntekijät tekevät perhetyötä omista lähtökohdistaan ja itse haluamallaan panoksellaan. Perhetyön tekemistä ei useinkaan mielletä kuuluvaksi omaan työhön, vaikka työssä kohdataan erilaisia perheitä tai työskennellään yksittäisten perheenjäsenten kanssa. Tämä kertoo mielestämme juuri siitä, että perhetyön käsite on epämääräinen, eivätkä työntekijät ehkä tästä syystä osaa sanoa tekevänsä perhetyötä. Kuitenkin tutkimuksemme lähtökohtana on, että kaikenlainen perheiden kanssa työskentely on perhetyötä. Toivomme tutkimuksen avulla löytävämme kuitenkin selkeämmän perhetyön määritelmän, sillä sanomalla, että kaikki työ on perhetyötä, mitätöimme koko seurakunnan perhetyön merkityksen.

8 8 2 MONIMUOTOINEN PERHE JA SEN MÄÄRITTELY Perhe käsitteen sisältö vaihtelee eri kulttuureissa ja eri tieteenaloilla. Useimmiten perheen käsitteeseen liitetään avioliitto tai sukulaisuus. Biologisin perustein perheeseen kuuluu sekä aikuisia että lapsia. Tavallisesti mielikuva perheestä muodostuu yhdestä tai kahdesta vanhemmasta ja lapsesta, joilla on keskinäinen emotionaalinen suhde ja jotka jakavat yhteisen fyysisen tilan, kodin. (Uusimäki 2005, 8.) Perheet ovat kuitenkin paljon monimuotoisempia. Ydinperheen sijasta lapsella saattaa olla useampi vanhempi ja uusia sisaruksia. Vanhemmat ja lapset eivät välttämättä asu samassa kodissa. Myös sateenkaariperheet, monikulttuuriset perheet ja lapsettomat perheet on huomioitava perheen käsitettä määriteltäessä. (Järvinen ym. 2007, ) Perheen tehtäväksi ymmärretään usein suvun jatkaminen sekä lasten hoitaminen ja kasvattaminen. Perhe turvaa perheenjäsenten tunne-elämää ja voimavaroja. Lisäksi perheenjäsenillä on vastuuta ja velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Yhteiskunnalle perhe on sosiaalistumisen väline ja työvoiman uusintaja. Voidaan myös ajatella, että perhe itse määrittelee, keitä siihen kuuluu. Perheenjäsenet ovat olemassa yksilöinä, mutta he tulevat perheenjäseniksi keskinäisten suhteidensa kautta. Myös ihmisen suhde omaan itseensä, jolloin yksi ihminen muodostaa oman perheensä, sisältyy tähän. (Uusimäki 2005, 8.) Perhettä voidaan pohtia myös modernin ja postmodernin ajattelun kautta. Moderni, oikea ja luonnollinen perhe on ehjä ydinperhe, joka lepää vanhempien parisuhteen ja heteroseksuaalisen parisuhteen varassa. Ideaaliperheen elementit ovat kuitenkin murentuneet. Tilalle on tullut postmoderni perhemalli, jossa korostetaan yksilöllisyyttä ja individualismia. (Nätkin 2003, ) Käsitys perheestä on muodostunut historiallisesti yhteisestä taloudesta tiukasti rajatun ydinperheen kautta monimuotoiseen perhekäsitykseen. Perherakenteiden hajaantumisen myötä myös perhetyön kohde on muuttunut monimuotoisemmaksi. (Uusimäki 2005, 10.)

9 9 Nykytilastojen mukaan perhetyyppejä on kaikkiaan kahdeksan. Yleisimmät perhetyypit ovat lapseton aviopari, avioliittopohjainen lapsiperhe eli ydinperhe sekä koko ajan yleistyvä avoliittopohjainen lapsiperhe. Yksinhuoltaja -perhemalleista äiti ja lapset -perheitä on viisinkertainen määrä isä ja lapset -perheisiin verrattuna. Uusimpina perhemuotoina tilastoissa näkyvät samaa sukupuolta olevien pariskuntien perheet. (Esko 2008, 60.) Tilastokeskuksen tilastojen mukaan Suomessa oli vuoden 2007 lopussa perhettä. Perheisiin kuului 76 prosenttia väestöstä. Kaksi kolmasosaa perheistä oli avioparien perheitä. Avoparien perheitä oli 21 prosenttia ja yhden vanhemman perheitä hieman alle 13 prosenttia. Saman sukupuolen rekisteröityjen parien perheitä oli Lapsiperheitä, eli perheitä, joissa on alle 18- vuotiaita lapsia, oli Lapsiperheisiin väestöstä kuuluu 42 prosenttia. Edelleen yleisin lapsiperheiden perhemuoto on avioparin perhe, 62 prosenttia. Avoparien perheitä on 18 prosenttia ja yksinhuoltajaäitien perheitä 17 prosenttia lapsiperheistä. Yksinhuoltajaisä perheet ovat edelleen harvinaisuus, alle kolme prosenttia lapsiperheistä. Samaa sukupuolta oleva pariskunta, joka on rekisteröinyt suhteensa, on vanhempina 146 perheessä. Lapsiperheessä asui kotona keskimäärin 1,83 lasta. Nykyisten lapsiperheiden lopullinen lapsiluku on keskimäärin 2,4 lasta. Uusperheitä vuoden 2007 lopussa oli (Tilastokeskus a.) Eskon (1997, 222) mukaan avioliitto ja perhe ovat ihmiselämän tärkeimmät instituutiot. Ne eroavat muista ihmissuhteista keston, tunteiden voimakkuuden, toiminnan laadun ja merkittävyyden osalta. Kuuluminen johonkin ja pysyvien ihmissuhteiden verkosto ovat ihmiselle elintärkeitä seikkoja. Lasten ja nuorten näkökulmasta perheellä on suuri merkitys koko tulevaisuuden kannalta, ja aikuisetkin pitävät perhettä elämänsä tärkeimpänä arvona. Tilastot kertovat perheiden todellisuudesta; perhe-elämä aloitetaan nuorempana, äidiksi tullaan yhä vanhempana, avioliitto ensimmäisenä liittona on yhä harvinaisempi, avoliitot yleistyvät, avioliitto solmitaan entistä vanhempana, lasten määrä on laskenut, lapsettomuus yleistyy, avioero otetaan entistä herkemmin, avoero on yleisempi kuin avioero ja elinajan pidentyminen lisää perheessä elettyä aikaa. (Esko 1997, )

10 10 Kirkkohallituksen tekemän Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyön missio ja visio sekä strategian 2010 mukaan perhe ymmärretään avarasti. Perhe on kirkon keskeisin yhteistyökumppani, eikä kirkko aseta ehtoja sille, millainen perheen tulee olla. (Kirkkohallitus, 25.) Kirkkohallituksen näkemyksen mukaisesti myös tässä tutkimuksessa lähtökohtanamme on, että jokainen ihminen määrittelee itse oman perheensä. Kysymme tutkimuksessamme vastaajien näkemyksiä perheestä, jotta löydämme suuntaviivat perhetyön määrittelemiseen.

11 11 3 PERHETYÖ KÄSITTEENÄ JA TYÖMUOTONA Perhetyö käsitteenä kertoo kaikille hieman eri asioita. Sellaista selkeästi rajattua ammatillista kenttää kuin perhetyö, ei oikeastaan ole olemassa. Perhetyö on muotia päättyneen kasvun hyvinvointivaltiossa, mutta siitä mitä se on, vallitsee käsitteellinen ja terminologinen epäselvyys. Perhetyöksi nimitetään usein ammatillisen työn kohdetta tai tapaa tehdä yhteistyötä yli ammatillisten rajojen. Toisaalta joku voidaan palkata työhön perhetyöntekijän nimikkeellä. (Nätkin & Vuori 2007, 7.) Perhetyö on työmuoto, jossa yhdistyvät uusi ja vanha. Sadan vuoden ajan perhetyö on heijastanut yhteiskunnan sosiaali- ja perhepoliittista tilannetta. Perhetyötä on toteutettu aina kullekin aikakaudelle sopivalla tavalla. Vanhimmat perhetyön juuret juontavat aina kirkolliseen vaivaishoitoon ja maalliseen hyväntekeväisyystyöhön, jota tehtiin pitkään ilman ammatillista koulutusta. (Nätkin & Vuori 2007, 10.) Perhetyöllä voidaan tarkoittaa ennalta ehkäiseviä eli preventiivisiä, lastensuojelullisia tai perheterapeuttisia palveluita. Perhetyö on ammatillista ja tavoitteellista työskentelyä perheen tukemiseksi erilaisissa elämäntilanteissa. Perhetyö on myös kontekstisidonnaista eli se muotoutuu sen mukaan, missä, millaisissa tilanteissa ja millaisiin tavoitteisiin pyrkien sitä tehdään. Tärkein perhetyön tehtävä on kuitenkin perheen tukeminen muutoksessa. Perheen tukemisessa lähtökohtana tulee aina olla perheen tarpeet. (Järvinen ym. 2007, 10.) Perhetyö on usein moniammatillista yhteistyötä. Siinä yhdistyvät monen eri alan osaaminen ja tieto. Perhetyötä tehdään kaikkialla niin julkisen sektorin, järjestöjen, seurakuntien kuin yritystenkin taholla. Julkisen sektorin tarjoaman perhetyön alkamisen takana, motiivina, on yleensä jonkin asteinen huoli perheestä ja erityinen huoli perheen lapsesta. Perhetyön kohteena ovat perheet ja perheen jäsenet. Perhettä kasvatetaan, neuvotaan, valistetaan ja perheen kanssa voidaan työskennellä eri tavoin. (Nätkin & Vuori 2007, 7-8, 18.)

12 12 Laajemmin tarkasteltuna perhetyö liittyy laajempaan perhepolitiikkaan, joka on kaikkea julkisen vallan ohjauksesta yksittäisten perheiden toimintaan. Perhepolitiikalla luodaan hyvinvointia perheille lainsäädännön ja materiaalisen tuen turvin. Lisäksi perhetyö on sidoksissa kulttuurisiin ajattelutapoihin ja ideologisiin virtauksiin, joissa perheen merkitystä muovataan. Kaiken kaikkiaan perhetyö on keskeinen osa hyvinvointiyhteiskunnan toimintaa. (Nätkin & Vuori 2007,8.) Järvinen ym. (2007, 17) esittelevät kolme keskeistä perhetyön periaatetta, jotka ovat tärkeitä perhetyötä toteutettaessa. Periaatteet ovat asiakaslähtöisyys, perhelähtöisyys ja lapsilähtöisyys. Asiakaslähtöisyys voidaan perhetyön periaatteena nähdä siten, että perheet, aikuiset ja lapset ovat asiakkaina itsenäisiä ja aktiivisia toimijoita. Asiakaslähtöisyydellä tarkoitetaan asiakkaiden tarpeiden ja toiveiden kuulemista. Asiakaslähtöisyys välittyy perheenjäsenten kuuntelemisena ja kunnioittamisena. Perhelähtöisyydellä tarkoitetaan sitä, että kun yksi perheenjäsen on asiakkaana, huomiota kiinnitetään myös muihin perheenjäseniin. Toimintana perhekeskeisyys tarkoittaa lähinnä kokonaiskuvan luomista perheestä, perheen elämäntilanteesta ja ympäristöstä. Lapsilähtöisyys perhetyössä tarkoittaa, että perhetyön käynnistää lapsen tilanne ja perhetyö on erityisesti lapsen hyvinvointia tukevaa toimintaa. Toisaalta lapsilähtöinen toiminta pohjautuu ajatukseen, että paras tapa tukea lasta on kohdata perhe kokonaisuutena. Lapsilähtöisessä perhetyössä on tärkeää lapsen näkökulman huomioiminen sekä lapsen kanssa työskentely. (Järvinen ym. 2007, ) Tässä tutkimuksessa keskitymme seurakunnan perhetyöhön. Mielestämme perhetyön määrittely laajemmin on tärkeää, koska kaikenlaisen perhetyön lähtökohdat pääpiirteittäin ovat samat. Seurakunnan perhetyön erityispiirteenä on kristillinen kasvatus, mikä erottaa sen muusta perhetyöstä. Seuraavaksi esittelemmekin seurakunnan perhetyön roolia laajassa perhetyön kentässä.

13 13 4 SEURAKUNNAN PERHETYÖ OSANA LAAJAA PERHETYÖN KENTTÄÄ Uusimäen (2005) tekemän perhetyön käsitettä koskevan tutkimuksen mukaan perhetyö koetaan hajallaan olevaksi, epäselväksi ja monin eri tavoin määritellyksi. Tutkimus on tehty sekä kuntien ja järjestöjen että seurakunnan perhetyöntekijöille. (Uusimäki 2005.) Uusimäki (2005, 51) jaottelee perhetyön tehtävän kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat ennaltaehkäisevä perhetyö ja varhainen tukeminen, varhainen puuttuminen sekä tehostettu ja korjaava perhetyö. Ennalta ehkäisevä perhetyö perustuu perheen tarpeita vastaavaan tilapäisen avun antamiseen. Se ei ole pysyvää toimintaa perheissä, vaan perheiden auttamista erilaisissa käytännön tilanteissa, joista se ei enää selviä yksin. Varhainen tukeminen on toimintaa niiden perheiden kanssa, joissa ei ole erityishuolta tai joissa on lievää tuen tarvetta. Perhetyönä varhainen tukeminen on perheen valistamista, ohjaamista ja neuvomista kodissa tai ryhmämuotoisesti. Perhetyö muuttuu varhaiseksi puuttumiseksi, jos perhe ei itse huomaa avun ja tuen tarvetta, mutta ulkopuolisen näkökulmasta perheen tilanne ei enää takaa turvallisia elämänedellytyksiä. Kyse on usein tilapäisestä tarpeesta. Varhaisessa puuttumisessa pyritään hyvissä ajoin havaitsemaan tuen tarve, jotta tilanteet eivät pääse kärjistymään. Parhaimmillaan varhainen puuttuminen toimii perheen äänen esille nostajana verkostoissa, perheen osallisuuden vahvistajana hyvän elämän keskusteluissa sekä lasten viestien ja näkökulmien tuojana. Tehostetussa ja korjaavassa perhetyössä tehtävänä on pääasiassa ongelmien hoitaminen, korjaaminen ja poistaminen. Tehostettua ja korjaavaa perhetyötä toteutetaan yleensä suunnitelmien ja tavoitteiden pohjalta, joita perhe ja työntekijät asettavat yhdessä. (Uusimäki 2005, ) Uusimäki (2005, 69) erottelee toisistaan käsitteet perhetyö ja perhepalvelu. Perhetyö ja perhepalvelu eroavat toisistaan työtapojen ja -muotojen sekä perheja ongelmatilanteiden huolen asteiden mukaan. Perhetyössä on kyse vahvemmasta interventiosta perheeseen, kun taas perhepalvelussa enemmän hyvinvoinnin tukemisesta ja vahvistamisesta. Ongelmallisen erottelusta tekee rajan häilyvyys. On vaikeaa määritellä, milloin perheen tilanne muuttuu normaalista

14 14 epänormaaliksi ja milloin interventiota tarvitaan. Nykyisin kaikesta perheiden kanssa tehtävästä työstä käytetään nimitystä perhetyö. Selvyyden vuoksi halutaan erottaa ennalta ehkäisevä, kaikille avoin perhepalvelu tarkoin suunnatusta interventioita tekevästä, korjaavasta perhetyöstä. (Uusimäki 2005, ) Uusimäki (2005) esittelee perhetyön mallin (kuvio 1), joka kuvaa tämänhetkistä perhetyön käsitettä, toteutumista ja toimivuutta. Uusimäki liittää määritelmänsä perhetyöstä palvelujärjestelmän eri sektoreille. Jäsentely auttaa kuvaamaan seurakunnan tekemää työtä perheiden auttamisessa yksin tai yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Mallia ohjaavina ulottuvuuksina on perhetyön suuntautuminen joko yksilöön, perheeseen tai yhteisöön sekä perheeseen kohdistuvan intervention vahvuus intervention puuttumisesta vahvaan interventioon. Perhetyö etenee ennalta ehkäisevästä perhetyöstä ja varhaisesta tukemisesta varhaiseen puuttumiseen ja lopulta korjaavaan ja tehostettuun perhetyöhön. Perhetyö voi olla välitöntä tai välillistä. Välillisessä perhetyössä kohteena on yksilö ja sitä kautta perhe. Välittömässä perhetyössä työ kohdistuu asiakastyöhön eli yksittäiseen perheeseen tai asukastyöhön eli yhteisöön. (Uusimäki 2005, ) KUVIO 1. Perhetyön malli ja sijoittuminen palvelujärjestelmän eri sektoreille. (Uusimäki 2005, 164.)

15 15 Intervention vahvuuden perusteella Uusimäki (2005, ) jaottelee perhetyön käsitteellisesti perhepalveluiksi tai perhetyöksi (kuvio 1). Perhepalvelujen ensimmäinen taso sisältää kaikille tarkoitetun kotipalvelun. Toisen perhepalvelujen tason muodostavat perhetukipalvelut, joka on monimuotoista tilapäisen tuen ja avun tarjoamista, esimerkiksi kasvatusta, arjessa tukemista, keskustelua, virkistystä tai leiritoimintaa. Perhetyön kolmas taso on nimetty perhetyöksi. Tällöin pyritään vaikuttamaan selvään haittaan tai ongelmaan ja antamaan apua, tukea tai hoitoa. Perhetyö on monimuotoista ja pitkäkestoista. Työn neljäs taso on korjaava perhetyö. Työhön voi kuulua perhetyötä, perhehuoltoa, perheneuvontaa ja -terapiaa. Luonteeltaan työ on ongelmia korjaavaa. (Uusimäki 2005, ; Jääskeläinen 2006, ) Uusimäen mukaan seurakuntien perhetyö sijoittuu mallin toiselle ja kolmannelle tasolle perhetukipalveluihin ja perhetyöhön, ja sitä tehdään yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Tutkimukseen osallistuneiden perhetyöntekijöiden mielestä perhetyön tehtävänä on tukea arjessa selviytymistä, rohkaista elämään eteenpäin ja auttaa sietämään erilaisia asioita elämässä. Perhetyössä pyritään vahvistamaan perheitä sosiaalisesti mutta myös taloudellisesti, fyysisesti, psyykkisesti ja emotionaalisesti. Työssä pyritään tasa-arvoistamaan perheiden elämän edellytyksiä ja toimintamahdollisuuksia. (Uusimäki 2005, ; Jääskeläinen 2006, ) Seurakunnan perhetyön toiminnan kohteena on koko perhe tai yksittäisiä perheenjäseniä. Seurakunnan toiminnassa on mukana kaikenlaista perhetyötä myös intervention puolesta. Siksi seurakunnan perhetyö sijoittuu perhetyön mallissa (kuvio 1) kaikkialle eri muotoja koskevan tarkemman määrittelyn ja suuntaamisen mukaisesti. Työmuotona seurakunnan perhetyö on sekä ennaltaehkäisevää että ongelmakeskeistä kriisiperheissä tehtävää työtä. Seurakunnan perhetyössä on erityisesti kyse arkisesta matalan profiilin tuesta perheiden arjessa. Tavoitteena on perheen omien voimavarojen vahvistaminen ja elämästä selviytyminen. (Uusimäki 2005, ) Seurakunnan perhetyössä on oma erityinen alueensa, sanan julistus, joka ei ole muiden perhetyön toimijoiden tehtävä. Sanan julistus liittyy kristilliseen uskoon

16 16 ja kasvatukseen, jolloin sen keskeisenä tehtävänä on hyvästä, rakastavasta Jumalasta kertominen. Toisaalta seurakunnan toimintaa leimaava uskonnollisuus saattaa osaltaan rajoittaa sen käyttämistä joissakin perheissä. Perhetyö liittyy läheisesti seurakunnan sisällölliseen sanomaan. Seurakunnan perhetyö perustuu lähimmäisen rakkauteen. Yhtenä lähtökohtana onkin ajatus huolien määrästä vakiona, eli perhetyötä tarvitsevat kaikki perheet jossakin elämänsä vaiheessa. (Uusimäki 2005, ) Mitä omaleimaista annettavaa seurakunnalla on kuntien ja järjestöjen kanssa tehtävään yhteistyöhön ja sen kehittämiseen? Seurakunta vahvistaa sosiaalista pääomaa ja hyvinvoinnin lisääntymistä kansalaisaktiivisuuden avulla. Yhteisöllisyys ja luottamus ovat sosiaalisen pääoman aineksia. Seurakunnan keskeisenä tehtävänä on luoda kanavia lähimmäisen rakkauden, toisista välittämisen ja solidaarisuuden toteutumiselle. Näitä välittämisen ja jakamisen kanavia seurakunta tarjoaa muun muassa vapaaehtoistoimintaan osallistumisen kautta. Seurakunta tarjoaa myös aineksia identiteetin rakentamiseen. Lapsi ja nuori saattaa elää identiteettinsä rakentumisen kannalta haitallisissa olosuhteissa. Aikuisen identiteetti voi puolestaan kriisiytyä ongelmia seurauksena. Identiteetin rakentamisessa tai etsinnässä tarvitaan yhteisöjä, joita seurakunta tarjoaa selkeimmin oma-apu- ja vertaistukiryhmien muodossa. Seurakunta voi tarjota myös osallisuuden väyliä lapsille, nuorille ja aikuisille, joiden elämäntilanteisiin liittyy monenlaista yhteiskunnallista osattomuutta ja syrjäytymisen kokemuksia. Seurakunta toimii äänettömien äänenä. Vaikeuksiin ajautuneet perheet tarvitsevat puolestapuhujia ja asianajajia, jotka toimivat yksilöllisen ja ihmisiä kunnioittavan avun ja tuen tarjoajina. Seurakunnan tehtävän on lisäksi toimia toivon tuottajana. Jokaisen yksilön uskoa tulevaisuuteen lisää se, että hänellä on elämässään luottamusta ja toivoa herättäviä merkityksiä. Toivo on elintärkeä niin yksilölle kuin yhteisöllekin. (Jääskeläinen 2006, )

17 17 5 SEURAKUNNAN PERHETYÖ 5.1 Perhetyö näkökulmana seurakunnan työssä Seurakunnan perhetyö on ollut olemassa jossain mielessä aina. Perhe on aina ollut ihmisenä elämisen ja uskonperinteen siirtämisen perusyhteisö, ja siten tärkeä kirkolle. Siinä merkityksessä kun perhetyöstä nykyään puhutaan, näkökulmana työhön, on syntynyt luvuilla. Toki erilaisia perhetyön muotoja on ollut paljon kauemminkin. (Lindfors 1997, ) Perhetyö voi olla näkökulma työhön. Se on tapa suhtautua siihen, mitä muutkin tekevät. Monenlaisessa työssä voidaan tehdä työtä perhetyön näkökulmasta. (Tuovinen 1988, ) Perhetyön muotoja on lukematon määrä niin kirkon piirissä kuin muuallakin yhteiskunnassa. Perhetyö on perheiden tukemista arkipäivän iloissa ja suruissa, erilaisissa elämäntilanteissa ja perheen eri vaiheissa. Perhetyö voi olla myös syvällisempää tukemista ja puuttumista perheiden elämään virallisten väliintulojen avulla. Tärkeää perhetyössä on työntekijän kulkeminen perheen rinnalla. (Jääskeläinen 2002, 194.) Kirkkohallituksen määritelmän mukaan perhetyö seurakunnissa käsittää kaikki avioliiton ja parisuhteen sekä vanhemmuuden ja isovanhemmuuden tukemiseksi järjestettävät tapahtumat, kuten pienryhmät, kerho- ja kurssitoiminnan. Toiminta on tarkoitettu koko perheelle, vanhemmille tai lapsille. Luonteeltaan perhetyö on ongelmia ennalta ehkäisevää ja parisuhteeseen ja vanhemmuuteen eväitä antavaa, mutta ei ongelmakeskeistä eikä kriisejä hoitavaa korjaavaa työtä. (Kirkkohallituksen perheasiain yksikkö KP) Parhaimmillaan perhetyö on yhteistyötä sekä työntekijöiden kesken että seurakuntalaisten kanssa. Perhetyö ei ole eriytynyt työmuoto, vaan toimii niissä yhteyksissä, joita seurakunnalla on jo luonnostaan erilaisiin jäseniinsä. Perhetyön yhteydet ulottuvat myös helposti kirkon oman piirin ulkopuolelle. (Lindfors 1997, 152.) Tavallisesti perhetyö on ymmärretty ahtaasti koskettamaan vain perhe-

18 18 kasvatuskursseja, avioliittokouluja ja perheleirejä. Perheitä kuitenkin tavataan monissa eri työmuotoihin liittyvissä yhteyksissä. (Lindfors 1988, ) 5.2 Seurakunnan perhetyön toimintamuodot Lapsityössä on yhä useammin kyse laaja-alaisesta perhetyöstä. Seurakunnan huolenpito ja tuki eivät kohdistu ainoastaan lapseen, vaan koko perheeseen. Kantolan (2004, 115) mukaan perhelähtöinen seurakuntatyö on vanhempien syyllisyyden kuorman vähentämistä, luottamuksen rakentamista, kasvattajien murheiden kuuntelemista, asiantuntijan neuvojen jakamista ja erityisasiantuntijalle eteenpäin ohjaamista. Kirkon lapsityö onkin saavuttanut tavallisten suomalaisten perheiden arvostuksen. (Kantola 2004, ) Kirkon varhaiskasvatuksen lähtökohtana on yhteistyö perheiden kanssa kasteessa saadun opetus- ja kasvatustehtävän mukaisesti. Käytännössä kirkon varhaiskasvatuksen perhetyö toteutuu keskusteluina ja kohtaamisina, perheitä kokoavassa toiminnassa, kirkollisissa toimituksissa ja jumalanpalveluselämässä sekä erityisenä tukena diakoniatyön ja perheneuvonnan keinoin. (Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisryhmä 2008, 14.) Varhaiskasvatuksen näkökulmasta perheen seurakuntayhteys alkaa kasteesta ja jatkuu aina kouluun siunaamiseen asti. Pikkulapsiperheitä tuetaan ja kohdataan yhdessä eri työntekijäryhmien kanssa erilaisissa tilanteissa, toiminnoissa ja eri elämänvaiheissa. Keskeisimpiä yhteydenpitomuotoja kasteen jälkeen ovat vauvakirkot, kummikirkot, kutsut seurakunnan toimintaan, syntymäpäiväonnittelut ja seurakunnassa järjestettävät syntymäpäiväjuhlat. (Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisryhmä 2008, ) Kohtauspaikkana perheille seurakunnassa toimii monimuotoinen perhekerho. Perhekerhotoiminnasta käytetään myös nimityksiä avoin kerho, avoin päiväkerho tai vanhempi-lapsikerho. Lapsen kanssa kerhoon osallistuu usein vanhempi, isovanhempi tai perhepäivähoitaja. Perhekerhossa on tavallisesti yhteinen kirkkohetki, erilaista tekemistä tai teemojen käsittelyä sekä vertaistuellista yhdessä

19 19 olemista. Perhekerhojen pohjalta on kehittynyt sisällöltään eri tavoin painottuneita ryhmiä esimerkiksi ensi kertaa vanhemmaksi -ryhmiä ja vauvaryhmiä. Yhtenä lapsen kasvun paikkana toimii myös seurakunnan päiväkerho. Päiväkerho toimintaan osallistuu 3-6 -vuotiaita lapsia toimimaan, leikkimään ja hiljentymään yhdessä. Päiväkerhossa lapsi kohdataan kokonaisvaltaisesti ikäkaudelleen sopivalla tavalla ja lapsi saa rakentaa kokemustaan seurakunnasta. Seurakunnat tuottavat aamu- ja iltapäivä toimintaa kunnille sekä omakustanteisesti. Toiminnassa tärkeää on aikuisen läsnäolo koulupäivän jälkeen, kristilliset sisällöt, monipuolinen toiminta sekä välipala. (Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisryhmä 2008, 16.) Pyhäkoulu on jumalanpalvelusluonteinen toimintamuoto lapsille. Yleensä pyhäkoulu toteutuu sunnuntaisin, mutta myös arkisin järjestetään kaakaopyhäkouluja. Pyhäkoulu on lapselle paikka hiljentyä, kuulla raamatunkertomuksia ja oppia Jumalasta. Myös jumalanpalveluskasvatus on oleellinen osa kirkon varhaiskasvatusta. (Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisryhmä 2008, ) Tärkeä osa seurakunnan perhetyötä ovat erimuotoiset perheleirit. Leirejä järjestetään päiväleireinä, yön yli kestävinä leireinä, retkinä niin lapsille erikseen kuin yhdessä vanhempansa kanssa. Perheleirit antavat mahdollisuuden perheyhteyden vahvistamiseen, kristillisen kasvun tukemiseen ja virkistykseen. (Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisryhmä 2008, ) Musiikilla, taidekasvatuksella ja ympäristökasvatuksella on myös tärkeä rooli kirkon varhaiskasvatuksessa. Kanttoreiden vastuulla olevassa musiikkikasvatustyössä luodaan tärkeitä musiikillisia kokemuksia perheiden elämään esimerkiksi seurakuntien lapsikuoroissa, soitinyhtyeissä, musiikkileikkikouluissa sekä perheiden musiikkiryhmissä ja konserteissa. Taidekasvatuksessa toimitaan kuvataiteen, musiikin, draaman, liikkumisen, kerronnan ja kirjallisuuden kautta. Taidekasvatus seurakunnassa tähtää pyhyyden kokemiseen sekä symboliikan ja tradition tavoittamiseen. Ympäristökasvatuksessa lapselle annetaan ympäristöön liittyviä kokemuksia, elämyksiä, tietoja ja taitoja sekä vastuullisuutta ja osallisuutta luomakunnasta. (Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisryhmä 2008, 17.)

20 20 Nuorisotyössä nähdään tärkeänä yhteistyö perheen kanssa sekä arvostetaan vanhemmuutta ja kodin kasvatustehtävää (Kirkkohallitus, 25). Varhaisnuorisotyön ja nuorisotyön työmuotoja ovat muun muassa pienryhmät, etsivä katutyö, yökahvilat, avoimet ovet, henkilökohtaiset keskustelut, leirit ja retket. Varhaisnuoriso- ja nuorisotyössä pyritään pitkäjänteiseen kasvatustyöhön nuoren elämäntilanteiden tukemiseksi. (Jääskeläinen 2006, ) Koulutyö on myös tärkeä osa seurakuntien nuorisotyötä. Useilla seurakunnilla on koulupastori ja koulukummitoimintaa sekä koulujumalanpalveluksia, konsertteja, päivänavauksia, tuntivierailuja ja leirikoulutoimintaa. (Kirkkohallitus, 33.) Seurakunnan erityisnuorisotyö sijoittuu nuorisotyön ja diakoniatyön väliin. Erityisnuorisotyössä painotetaan yhteisön vastuuta lapsistaan ja nuoristaan. Työssä pyritään reagoimaan nuoren elinolosuhteissa tapahtuviin muutoksiin erityisesti silloin, kun nuori on syrjäytymässä ikäryhmänsä normaalista kehityksestä ja suoriutumisesta. Työskentely kohdistuu yksilöihin, pieniin ryhmiin tai tiettyyn ilmiöön. Seurakunnan lapsi-, nuoriso- ja perhetyössä kirkko pyrkii ennalta ehkäisevään, sosiaalisesti vahvistavaan ja syrjäytymistä ehkäisevään toimintaan. (Jääskeläinen 2006, ) Perhediakoniaa tai diakonista perhetyötä toteutetaan erilaisissa perhetyön muodoissa. Perhetyö näyttäytyy perheiden yleisenä epävirallisena tukemisena, erilaisissa elämäntilanteissa ja perheen eri vaiheissa. Perhetyö sisältää myös paljon arkista, näkymätöntä huolenpitoa. Perheitä tukevaa diakoniatoimintaa voidaan toteuttaa esimerkiksi yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa, erilaisissa perhetyön yhteistyöprojekteissa, asukaskahviloissa, vanhempien illoissa sekä perheretkillä ja -leireillä. (Jääskeläinen 2002, 194.) Seurakuntien diakonisessa perhetyössä perheelle tarjotaan mahdollisuuksia kehittää vuorovaikutustaitoja ja ongelmanratkaisukeinoja. Vanhempia tuetaan kasvussa vanhemmuuteen eri tavoin. Työmuotoina voi olla esimerkiksi vanhempainkouluja, pariviestinnän kursseja, aviopari-iltapäiviä ja -viikonloppuja, perheleirejä tai vanhempainiltoja. Perhekerhoissa on kristillisen kasvatuksen lisäksi vahva diakoninen ulottuvuus. Perhekerho tarjoaa mahdollisuuden vertaistukeen. Usein diakoniatyöntekijä toimii toisena perhekerhon ohjaajana tai ainakin vierailee säännöllisesti perhekerhoissa. (Jääskeläinen 2002, )

21 21 Tärkeä osa seurakunnan perhetyötä on perheasiain neuvottelukeskus. Perheneuvonnassa työn lähtökohtana ja sisältönä ovat perheongelmat ja kriisit. Keskeisenä menetelmänä perheneuvonnassa ovat yksilö ja ryhmäkeskustelut, joissa käytetään sielunhoidon ja diakoniatyön sekä terapian ja sosiaalityön menetelmiä. (Jääskeläinen 2002, 195.) 5.3 Seurakunnan perhetyön linjaukset ja painopisteet Kirkkolaissa (KL 4:1) määritellään seurakunnan tehtävät. Toteuttaakseen kirkon tehtävää seurakunnan tulee huolehtia jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista. Seurakunnan tulee huolehtia myös kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyötä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä. (Kirkkolaki.) Kirkkolaki ei siis suoranaisesti velvoita perhetyöhön. Tosin perhetyö sisältyy moniin muihin tehtäväalueisiin, kuten diakoniatyöhön ja kristilliseen kasvatukseen. Kirkkojärjestyksessä (KJ 3:1) sen sijaan säädetään, että vanhempien ja huoltajien tulee antaa lapsille kristillistä kasvatusta ja kirkon tunnustuksen mukaista opetusta, jota kummien ja seurakunnan tulee tukea. (Kirkkojärjestys.) Meidän kirkko strategiassa perhetyön näkökulma on jonkin verran esillä. Strategisissa suuntaviivoissa vuoteen 2015 korostetaan, että seurakuntien tärkein yhteistyökumppani on perhe, sillä kasteen yhteydessä vanhemmat ja kummit sitoutuvat huolehtimaan lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä seurakunnan kanssa. Strategiassa painotetaan perheen arkielämän tukemista. Myös kotien hengellisen elämän tukeminen sekä uskon ja kristillisten tapojen siirtäminen sukupolvilta toiselle nähdään tärkeinä. Strategia lupaa huolehtia laadukkaasti siitä, että lapsella ja nuorella on kaikissa ikävaiheissa mahdollisuus kasvaa seurakunnan yhteydessä. (Meidän kirkko 2007, 38.)

22 22 Kirkko on keskellä perheen ja sen elämän muutoksia. Läsnäolon kirkko 2010 strategian mukaan painopisteinä perhetyössä ovat perheiden hyvän elämän edellytyksien tukeminen sekä oikeuden lapsuuteen ja nuoruuteen puolustaminen. Strategiassa painotetaan myös isovanhempien sukupolven huomioimista. Lapset ja nuoret ovat erityisesti kirkon perhe- ja kasvatustyön kohteena. Kirkko kulkee erityisesti niiden rinnalla, joiden elämään kasautuu aivan liian paljon vaikeuksia. (Läsnäolon kirkko 2003.) Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan seurakunnan perhetyö laajeni nelivuotiskaudella. Kasvatustyön painopisteenä vuosina oli Koti kasvun paikka, joka korosti perhelähtöistä työtapaa seurakunnassa. Painopisteen valinnalla tahdottiin korostaa yhteistyötä kotien ja perheiden kanssa niiden elämäntilanteissa ja kysymyksissä. Myös perheen merkitystä kristillisen perinteen välittäjänä painotettiin. Tutkimukset osoittavat kotona tapahtuvan uskonnollisen kasvatuksen vähentyneen. Vuonna 2006 Kirkkohallitus ja Seurakuntien Lapsityön Keskus kokosivat perheiden kristillisen kasvatuksen materiaalivihkosen Lapsi on ilo. Siihen on koottu kymmenen teesiä kristillisestä kasvatuksesta kotiväelle. (Kirkon tutkimuskeskus 2008, ) Kertomuskauden aikana lasten, nuorten ja perheiden suru haastoivat seurakunnan kasvatustyöntekijöitä kohtaamaan ja auttamaan. Lisäksi uusi lastensuojelulaki 2008 on vaikuttanut kirkon kasvatustyöhön erityisesti salassapitovelvollisuuden ja rippisalaisuuden osalta. Kirkon kasvatus on ollut mukana valmistelemassa esitystä lasten ja nuorten hallitusohjelmaksi. Lisäksi kirkon kasvatustyöryhmän edustajat ovat osallistuneet hallituskauden aikana lapsi ja nuorisotyön politiikan kehittämisohjelman muokkaukseen sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiohjelman työstämiseen. Kirkko on myös mukana Stakesin hallinnoimassa varhaisen puuttumisen eli Varpu työryhmän työssä. Käytännön seurakunta työssä kiinnitetään huomiota koulutukseen ja tiedotukseen varhaisesta puuttumisesta. Kasvatustyön painopisteenä kirkon varhaiskasvatuksen osalta nelivuotiskautena oli kasteopetus ja perheen hengellisen elämän tukeminen. Myös vanhemmuuden tukeminen on nähty tärkeäksi osaksi kirkon varhaiskasvatusta. Kirkon kasvatuksen ja nuorisotyönstrategia 2010 korosti perheen

23 23 tukemista uudistuvassa kirkossa. Tärkeää on kristillisen perinteen välittäminen sekä kirkon jäsenyyden vahvistaminen. (Kirkon tutkimuskeskus 2008, ) Perhetyön osalta laajenemista tapahtui useissa eri työmuodoissa. Perhekerhojen osallistumismäärä kasvoi kolmella prosentilla ja perhekerhojen kokoontumisten määrä 13 %:lla verrattuna edelliseen nelivuotiskauteen. Perhetyöntiimi oli joka kolmannessa seurakunnassa vuonna 2007 ja se oli suunnitteilla viiteen prosenttiin seurakunnista. Päiväkerholaisten määrä sen sijaan väheni, samoin kuin päiväkerhoryhmien määrä. Toisaalta päiväkerhotyön puitteissa kohdattiin paljon vanhempia. Pyhäkouluun osallistuneiden määrä on ollut jo pitkään laskussa. Myös aamu- ja iltapäivätoiminnassa lasten määrä väheni, mikä johtuu osittain ikäluokkien pienenemisestä. Ikäluokkien pienentymisestä johtuen myös varhaisnuorten toimintaan osallistuminen laski. (Kirkon tutkimuskeskus 2008, ) Rippikoulun suosio säilyi kertomuskaudella. Rippikoululaisten määrä sekä rippikouluryhmien määrä kasvoivat viisi prosenttia, mikä johtuu osittain ikäluokkien suuruudesta. Rippikoulu nähdään koko perheen yhteisenä asiana ja vanhempaintilaisuuksia pidetään tärkeänä osana rippikoulutyötä. Rippikouluprojektin yksi keskeisin tavoite oli rippikoululaisten ja heidän kotiväkensä seurakuntayhteyden tukeminen. Tämä koskee rippikoululaisten vanhempia, muita perheenjäseniä, sukua ja kummeja. Myös isoskoulutuksen suosio kasvoi. Isoskoulutukseen osallistuneiden määrä kasvoi, mutta samalla muiden ryhmien määrä ja osallistuneiden määrä väheni. Lisäksi tärkeä nuorisotyön muoto on oppilaitostyö, jota tällä hetkellä toteutetaan lähes kaikissa seurakunnissa. (Kirkon tutkimuskeskus 2008, ) Kertomuskaudella kirkon nuorten aikuisten (18-29v.) työhön panostettiin enemmän kuin koskaan aiemmin. Tähän vaikutti taustalla oleva huoli nuorten aikuisten suhteesta kirkkoon. Nuorten aikuisten kanssa tehtävä työ onkin lisääntynyt seurakunnissa. Aikuiskatekumenaatti on uusi aikuisoppimisen malli, jota on alettu tehdä evankelis-luterilaisessa kirkossa. Työssä keskeisimpiä elementtejä ovat pienryhmäkokoontumiset, jumalanpalveluselämä sekä maallikkovastuu.

24 24 Tärkeäksi nähdään aikuisväestön hengellisen elämän tukeminen. (Kirkon tutkimuskeskus 2008, ) Kirkon perheneuvonnassa hoidollisen työn määrä kasvoi nelivuotiskaudella. Suurimpia syitä tuen tarpeeseen oli vuorovaikutusongelmat sekä erokysymykset. Myös monikulttuuriset avioliitot ja perheet lisääntyivät perheneuvonnan parissa. Lasten ja nuorten pahoinvointi ja kaltoin kohtelu näkyivät osana perheneuvonnan hoidollista työtä. Kirkon perheneuvonnan palvelujen kysyntä on jatkuvassa kasvussa. Perhetyö ja henkinen tukeminen näkyvät painopisteinä myös diakoniatyössä. Taloudellisessa tilanteessa avustaminen korostui diakoniatyössä kertomuskaudella. Lisäksi työn painopiste on siirtynyt vanhuksista työikäisiin. (Kirkon tutkimuskeskus 2008, )

25 25 6 TUTKIMUKSIA SEURAKUNNAN PERHETYÖSTÄ Seurakuntien perhetyöstä on tehty vähän tutkimuksia. Käsittelemme tässä kappaleessa löytämiämme opinnäytetöitä ja pro gradu -tutkielmia, jotka liittyvät omaan tutkimusaiheeseemme seurakuntien perhetyöhön. Sini Järvinen ja Kirsi Törrönen (2004) ovat tehneet opinnäytetyön (AMK) koskien seurakunnan perhetyötä. He kartoittivat tutkimuksessaan Mikkelin ja Oulun hiippakuntien seurakunnissa tehtävää perhetyötä. Tutkimusmenetelmänä he käyttivät kyselylomaketta, joka lähetettiin kaikkiin Mikkelin ja Oulun hiippakuntien 140 seurakuntaan. Tutkimuksen tuloksina perhetyö määriteltiin perheiden tukemiseksi, kristillisen sanoman välittämiseksi ja kohtaamiseksi. Perhetyön työmuodoiksi esiteltiin kerhot ja pyhäkoulut, retket ja leirit, jumalanpalvelukset, kotikäynnit, vanhempainillat, juhlat ja kirkollisten toimitusten yhteydessä käytävät keskustelut. Suurimmat perhetyötä tekevät työntekijäryhmät olivat papit, diakoniatyöntekijät ja lastenohjaajat. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin yhteistyötä sekä perhetyön koulutusta. Järvisen ja Törrösen tutkimuksen tärkein tulos on, että perhetyössä suurimmiksi haasteiksi määriteltiin tavoittaminen, perhekokonaisuuden vahvistaminen ja ammatillisuuteen liittyvät kysymykset. Perhetyön tärkeimmiksi kehittämisalueiksi määriteltiin toiminnan kehittäminen, ammatillisuus ja yhteistyö. (Järvinen ja Törrönen 2004.) Järvisen ja Törrösen (2004) tutkimus on hyvin samankaltainen tämän tutkimuksen kanssa. Tutkimuskohteena heillä on kaksi hiippakuntaa ja tutkimuskysymyksetkin ovat hyvin samankaltaiset meidän kysymystemme kanssa. Onkin mielenkiintoista nähdä kuinka paljon tulokset eroavat toisistaan tutkimusalueen erilaisuuden myötä. Reija Huttunen (2007) on tutkinut Porin evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän perhetyötä opinnäytetyönään (AMK). Tutkimuksen tavoitteena oli koota tietoa perheiden parissa tehtävästä työstä ja selvittää yhteistyötahot. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan lapsidiakonian toteutumista sekä seurakuntien perhetyön kehittämisen mahdollisuuksia. Aineistonkeruumenetelmänä tutkimuk-

26 26 sessa on käytetty kyselylomaketta, joka lähetettiin jokaiseen Porin seurakuntayhtymän seurakunnalle pienelle vastaajajoukolle. Tutkimuksen mukaan suurin osa kyselyyn vastanneista tekee perhetyötä. Myös yhteistyötä eri alojen työntekijöiden kanssa tehdään. Yhteistyö muiden tahojen kanssa on vähäisempää. Perhetyö on perheiden tukemista kokonaisvaltaisesti. Myös kristillisen kasvatuksen tukeminen tulee ottaa perhetyössä huomioon. perhetyö on monipuolista toimintaa, mutta sitä tulisi kehittää muun muassa tiedotusta ja koulutusta lisäämällä. Perhetyötä tulee myös selkiyttää ja kohdistaa vastaamaan paremmin erilaisten perheiden tarpeisiin. Myös perhetyöstä informoimista täytyy kehittää, jotta tietoisuus perhetyön mahdollisuuksista tavoittaa kaikki perheet. (Huttunen 2007.) Huttusen (2007) tutkimus on myös sisällöllisesti hyvin samankaltainen meidän tutkimuksemme kanssa. Tutkimuskohteena Huttusella on yksi seurakunta, meillä kaksi hiippakuntaa. Laajuudeltaan Huttusen tutkimus on paljon suppeampi. Tutkimus on erilainen, sillä Huttusen näkökulmana on lapsidiakonia. Meidän tutkimuksessamme myös eri työalat on otettu selkeämmin huomioon. Porin seurakuntayhtymän perhetyötä on tutkinut myös Elina Lindgren (2007) pro gradu -tutkielmassaan. Lindgrenin (2007) tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Porin seurakuntayhtymän perhetyön hankkeen toimijat määrittelevät perhetyötä ja millaisia jäsennyksiä perhetyöstä työtä koskevassa puheessa tuotetaan. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta perhetyön hankkeeseen liittyvästä kokouskeskustelusta. Tulkintaa perhetyöstä kuvaillaan ja määritellään eri näkökulmien kautta. Tärkeitä periaatteita ovat esimerkiksi lapsilähtöisyys ja hengellisyys. Myös työmuotoajattelu näkyy perhetyön määrittelyissä. Omaa perhetyötä tehdään näkyväksi suhteuttamalla ja vertaamalla sitä muihin toimijoihin. (Lindgren 2007.) Lindgrenin (2007) tutkimuksessa on meidän työstämme poikkeava lähestymistapa perhetyöhön, mutta se antaa uusia näkökulmia tutkimuksellemme sekä auttaa ymmärtämään työntekijöiden tapaa luoda merkitystä yhteisestä aiheestamme, perhetyöstä.

27 27 Varsinaisten seurakunnan perhetyön tutkimusten lisäksi on muutamia tutkimuksia perhetyön menetelmistä ja niiden kehittämisestä. Esimerkiksi Kirsi Pakanen (2006) on kehittämishankkeessaan (ylempi AMK) suunnitellut, toteuttanut ja arvioinut uuden lapsiperheiden voimavaroja vahvistavan perhetyön menetelmän diakoniatyöhön. Myös Mona Jansson (2006) on opinnäytteenä (ylempi AMK) toteuttamassaan kehittämishankkeessa kehittänyt uutta työotetta kodissa tehtävään perhetyöhön.

28 28 7 SEURAKUNTIEN PERHETYÖN KARTOITUS KYSELYTUTKIMUKSEN KEINOIN 7.1 Tutkimusasetelma Tutkimuksemme on pääasiallisesti kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus, jota voidaan nimittää myös tilastolliseksi tutkimukseksi. Kvantitatiivisella tutkimuksella selvitetään lukuihin ja prosentteihin liittyviä kysymyksiä sekä riippuvuuksia eri asioiden välillä. Kvantitatiivinen tutkimus edellyttää riittävän suurta otosta. Asioita kuvataan numeerisesti, ja niitä voidaan havainnollistaa taulukoin ja kuvin. Kvantitatiivisen tutkimuksen avulla saadaan selvitettyä jonkin asian tilanne, mutta ei siihen johtaneita syitä. (Heikkilä 2004, 16.) Kvantitatiivinen osuus tutkimuksestamme on strukturoitujen kysymysten vastaukset. Tutkimuksemme on myös osittain laadullinen eli kvalitatiivinen. Se auttaa ymmärtämään tutkittavaa ilmiötä sekä siihen johtaneita syitä. Laadullisen aineiston tarkoituksena ei ole pyrkiä tilastollisiin yleistyksiin, mutta kvalitatiivisen aineiston avulla voidaan selvittää kohderyhmän arvoja, asenteita, tarpeita tai odotuksia. Kvalitatiivinen tutkimus on hyvä myös silloin, kun halutaan kehittää toimintaa, etsiä vaihtoehtoja tai tutkia sosiaalisia ongelmia. (Heikkilä 2004, 16.) Kvalitatiivinen osuus tutkimuksestamme on kyselykaavakkeen avokysymysten vastaukset. Tutkimuksemme on kokonaistutkimus, jossa pyrimme tavoittamaan kaikki perusjoukon jäsenet. Tutkimuksemme kohderyhmänä ovat Espoon ja Helsingin hiippakuntien seurakuntien perhetyötä tekevät työntekijät. Espoon hiippakuntaan kuuluu 24 seurakuntaa, ja Helsingin hiippakuntaan 18 seurakuntaa. Yhteensä tutkittavia seurakuntia on 42. (Liite 1.) Perusjoukoksi muodostui Espoon ja Helsingin hiippakuntien seurakuntien hengellisen työn tekijät, joita oli kaiken kaikkiaan 888 henkilöä. Aineiston keruumenetelmänä käytimme Webropol - kyselyä.

29 Tutkimuksen lähtökohdat Opinnäytetyö prosessimme alkoi vuoden loppupuolella, kun aloimme yhdessä miettiä opinnäytetyömme aihetta. Tutkimme opinnäytetöiden aihevälitystä, josta löysimme monia mielenkiintoisia aiheita Seurakuntien Lapsityön Keskus ry:ltä (SLK). Otimme yhteyttä Seurakuntien Lapsityön Keskuksen kouluttajaan ja tammikuussa 2008 teimme tutustumiskäynnin Seurakuntien Lapsityön Keskukseen. Tapasimme kouluttajan, jonka kanssa kävimme keskustelua mahdollisesta opinnäytetyöstä, aikatauluista sekä alustavista suunnitelmista opinnäytetyöhön liittyen. Yhdessä päädyimme aiheeseen seurakuntien perhetyö. Seurakuntien Lapsityön Keskus halusi tietoa, kuinka seurakunnissa toteutetaan perhetyötä, sillä yhteistä perhetyön tekemisen mallia ei ole. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen kouluttajan mukaan olisi tärkeää selvittää, mitä perhetyöllä ylipäätään käsitetään ja olisiko mahdollisesti tarvetta luoda yhteistä perhetyön mallia seurakuntiin. Tällä hetkellä seurakunnat toteuttavat perhetyötä hyvin eri tavoin ja jokainen seurakunta tekee ja mieltää perhetyön omalla tavallaan. Maaliskuussa 2008 aloitimme opinnäytetyömme tekemisen Työ, työyhteisöt ja johtaminen -opintokokonaisuuteen liittyvänä työelämän kehittämishankkeena. Halusimme hankkeen liittyvän opinnäytetyöhömme, jotta voisimme mahdollisesti löytää tärkeitä näkökulmia ja ajatuksia opinnäytetyöhömme. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen kouluttaja Liisa Luukkonen ja opinnäytetyömme ohjaaja Anni Tsokkinen ehdottivat, että hankkeessa voisimme perehtyä tarkemmin yhden seurakunnan perhetyöhön. Ehdotimme hanketta Hyvinkään seurakunnalle, joka kuuluu Espoon hiippakuntaan. Hyvinkään seurakunta kiinnostui aiheesta, ja lähdimme yhdessä luomaan tavoitteita, jotka palvelisivat nimenomaan Hyvinkään tarpeita. Hankkeessa tutkimme Hyvinkään seurakunnan perhetyötä. Menetelmänä käytimme osallistuvaa havainnointia sekä haastatteluja Hyvinkään seurakunnan työntekijöille. Osallistuvan havainnoinnin avulla pääsimme tutustumaan Hyvinkään seurakunnan perhetyöhön käytännössä. Havainnoinnin ja haastattelujen avulla saimme yhden seurakunnan näkemyksen perhetyön tekemisestä, jota käytimme lähtökohtana itse opinnäytetyölle ja laajemmalle perhetyön tutkimiselle.