Harvialan kartanon metsät, -luonne ja tuntemukset

Transkriptio

1 Harvialan kartanon metsät, -luonne ja tuntemukset Kuva 1. Jättiläismäinen yksittäinen lehtikuusi metsän keskellä. Aihe: Sivu nro: Sisällysluettelo (Kuva 1) _1 1. Inventoinnin kuvaus (Kuva2) _2 2. Inventointialueen eriluonteiset metsä-alueet nykytilanteessa (Kuva3) _3 3. Kuvia eri metsä-alueista (Kuvat 4, 5, 6) _4 4. Räjähdyspuut (Kuvat 7, 7b, 8) _5 5. Tuleva käyttö (Kuva 9, 10) _6 6. Tulevaisuus (Kuvat 11) _7 6. Tulevaisuus (Kuvat 12) _8 1

2 1. Inventoinnin kuvaus Harvialan kartanaon alueella järjestetyssä inventointi- ja mittauskurssilla kukin otti tehtäväkseen tarkastella jotakin tiettyä asiaa ja aluetta. Innostuin piha-ympäristöä rajaavasta metsä-alueesta ja iäkkäämmästä puustosta siihen liittyvien mielenkiintoisten tarinoiden johdosta. Syvemmin metsikköä tarkastellessani annoin mielikuvituksen lentää ja epämääräisistä johtolangoista koitin luoda mielikuvaa siitä miltä alue on aiempina vuosikymmeninä näyttänyt ja miten sitä on hoidettu jotta pystyin luomaan mielikuvan siitä miltä alue on aikoinaan näyttänyt ja tuntunut metsiköiden osalta. Harvialan kartanon pihaympäristöä on aina reunustanut lounais-länsi-luode suunnassa metsä ja muualla taasen avoin viljelysmaisema. Metsäinen rinne on kuin suojannut kartanoa liittymästä maisemallisesti Hämeenlinnan suuntaan taasen avoin maisema kohti auringon nousua ja Turenkia on pitänyt sen visusti osana Janakkalaa. Pääpuulajeina olivat mänty Pinus silvestris, Kuusi Picea abies. Myös suurikokoisia koivuja, haapoja ja lehtikuusia löytyi. Rajasin inventointialueen käsittämään Harvialan kartanon lähimetsät; päärakennuksen ja junaratojen rajaaman alueen sekä kukkulan. Lajistojako oli selkeä, alemmalla kostealla metsäalueella kasvoi kuusia ja kuivemmalla kukkulalla mäntyjä. Jotkin kuuset olivat erittäin järeitä runkopaksuuden ollessa rinnankorkeudella metrin luokkaa. Suurten havupuiden terveystilanne oli ikään nähden hyvä. Lahovikoja tai sienitauteja ei ollut nähtävissä. Vanhoissa ja suurissa koivuissa ja raidoissa oli monessa näkyvissä jo lahoontumisen merkkejä joten jätin ne pois inventoinnista ajatellen niiden lopun olevan jo aluillaan. Inventoin puiden sijainnit kävelemällä metsässä ja merkitsemällä ne karttaan silmämääräiseen arvioon perustuen. Puiden sijainnissa ja lukumäärissä on epätarkkuutta vajavaisten mittausmenetelmien johdosta, esim. GPS mittaria ei ollut käytössä. Toivon inventoinnin auttavan hahmottamaan alueen metsien rakennetta ja tunnelmia, historiallisia arvoja sekä luonnon monimuotoisuutta. Luonnontilaisen metsän rakenteeseen ja ominaisuuksiin vaikuttavat luontaiset häiriöt, kuten taudit ja myrskyt. Nyt Harvialan kartanometsien uhkana on rakentaminen joka harkitsemattomasti tehtynä muuttaisi totaalisesti metsien pienilmasto-olosuhteita yms. puiden kasvuun vaikuttavia tekijöitä jotka edesauttavat niitä kasvamaan terveeksi ja järeäksi puustoksi. Komeaa ja yhtenäistä metsää tapaa nykyisin hyvin harvoin Suomen metsissä. Tällaisten metsien säilyttäminen olisi ensiarvoisen tärkeää luonnon monimuotoisuuden kannalta. Maisemallisesti suurilla puilla on positiivista identiteettiarvoa. Harvialan kartanon lähimetsässä tilanne on vieläoivallisen hyvä. Suurta rinne hongikkoa ja järeää kuusikkoa löytyy ihasteltavaksi. Metsässä on nähtävillä kulttuurihistoriallista kerrostuneisuutta. Sieltä löytää merkkejä niin fasaanien kasvatuksesta (Kuva 4) ja sota-ajasta (Kuva 9) kuin päärakennuksen juhlavasta pihapuustosta sekä taimikasvattomon karkulaisiakin (Kuva 5b). Maaperältään inventointi alue koostuu niin soistuvasta savikosta kuin karusta hiekkarinteestäkin. Tämä näkyy myös alueen kasvilajistossakin rikkaana monimuotoisuutena. Kuva 2: Inventointi-alue on merkitty karttaan punaisella rajalla. Kartanorakennukset ovat tummennettuina. 2

3 2. Inventointialueen eriluonteiset metsä-alueet nykytilanteessa Kuva 3: Nykytilanteen metsäalueiden erilaiset luonteet ovat merkitty karttaan erilaisilla värirastereilla. 3

4 1. Lehtikuusialue. Eri ikäisiä lehtikuusia runsaasti sekä peittävää nuorta lehtipuustoa. Lehtikuuset viihtyvät tuoreissa, runsasravinteisissa metsissä, usein vallitsevana puulajina. Laji suosii kalkkipitoista maaperää. Tällä alueella tiheä taimikasvillisuus hankaloittaa virkistyskäyttöä. Kuva 4: Larix sibrica 2. Hiekkapohjainen kukkula. Valtalajina mänty (Pinus sylvestris) joka on iältään vuotiasta, runkohalkaisijaltaan 50cm. Nuorempaa mäntyä ei ole johtuen alus-lehtipuiden peittävyydestä. Mukava metsä-alue olla ja kulkea. Näkymät ovat peittyneet nuoren lehtipuuston taakse (Kuva 3) Kuva 5: Yleisnäkymä mäntykukkulan rinteestä. Mäntyjen ikä n. 140 vuotta. 3. Kartanon pihapuustoa. Runsaasti eri havu ja lehtipuulajeja. 4. Kuusikkoalue. iältään n. 50-vuotiasta. Istutettu aikoinaan fasaanitarhauksen tarpeisiin, fasaanien suojapuustoksi. Kuusikko on väljää ja siellä liikkuminen on vaivatonta koska varjoisuus on estänyt aluskasvillisuuden kasvun. Violetit täplät kuvaavat suurten koivukantojen esiintymisaluetta. Kantojen halkaisija oli n. 70 cm, ikää puilla on ollut vuotta. Kaatohetkestä on lahonneisuuden perusteella toistakymmentä vuotta. Kuva 6: Kuusikkoaluetta (kuusien ikä n. 50 vuotta). Koivujen kannot näkyvät möykkyinä maassa. 4

5 5. Kartanotien länsirinne. Kookasta sekapuustoa. Jättiläismäisiä kuusia, lehtikuusi-jättiläinen, suuria koivuja ja rehevää aluskasvillisuutta aukkopaikoissa (Kuva 5). Suuret puut herättävät aina huomiota, poikkeuksetta positiivista ihailua ja kunnioitusta niiden ikää ja kokoa kohtaan. Puutarhoista ja pihoista suuret puut löytyvät helposti, mutta myös metsien kätköissä kasvaa hyväkuntoisia kuningaspuita. Rinteestä löytyi jättiläiskuusten lisäksi valtavan suuri ja hyväkuntoisen näköinen siperian lehtikuusi. Kuva 7: Varttunutta sekametsikköä. Kuva 7b: Myrskyaukon on vallannut terttuselja (Sambucus racemosa). 6. Niittyalue. Nykyään suuret tuijarivistöt oli istutettu aikoinaan muiden taimien suojapuustoksi. 7. Kostea lehtimetsä. Sekalaista ja vehmasta lehtipuustoa ja aluskasvillisuutta. Kuva 8: Aukko vehmaan lehtimetsän alueella. Maanpeitekasvina vuohenputkea, Aegopodium podagraria 5

6 4.Räjähdyspuut Kuva 9: Karttakuvaan merkitty miinalataamon räjähdyspaikka ja maastossa esiintyvien kasvuhäiriöisten vanhojen mäntyjen esiintymäalue (Tummanvihreät täplät kuvaavat yleispiirteisesti räjähdys-mäntyjen määrää ja sijaintia) Muu puusto on sen verran nuorta tai ollut sivussa paine-aallosta ettei tapahtumasta ole niissä jälkiä. Sota-aikana Harvialan pistoradan varressa toimi miinalataamo kello tapahtui räjähdysonnettomuus jossa kuoli kolme työntekijää ja joka aiheutti runsasta aineellista vahinkoa ympäristössään. Harvialan kartanon kolmikerroksinen vanha päärakennus tuhoutui räjähdyksessä korjauskelvottomaksi ja tilalle rakennetiin samalle kivijalalle nykyinen yksikerroksinen rakennus. Räjähdyksestä syntynyt paine-aalto nousi rinnettä ylöspäin ja vaurioitti puustoa samalla. Silloinen 70-vuotias mäntypuusto koki latvus ja oksistovaurioita jonka voi vielä havaita vanhoista puista. Huomattavan suurella osalla iäkkäistä männyistä on huomattavan poikkeavia rakenteellisia ulkoasuja. Kukkulan lounaisrinteen männyistä karkeasti arvioiden 70%:lla on monihaaraisuutta, vinoutumaa ja vänkyröintiä rungossa. Tapahtuma on jättänyt kaikesta kauheudestaan huolimatta ainutlaatuisen kulttuurihistoriallisen jäljen nätäville joka korostaa paikan ja metsikön identiteettiä ja historiaa. Kuva 10: Piirrossarja tapahtumasta jossa 70 vuotias mänty on menettänyt latvuksen ja kärsinyt oksistovaurioita. Ajan kuluessa mänty on kasvanut kilpikaarnaiseksi ja monihaaraiseksi suureksi männyksi. 6

7 5.Tulevaisuus Kuva 11. Eri luonteiset metsiköt ja niiden mahdollinen tuleva käyttö ja kunnostustavat ovat merkitty karttaan numeroilla ja värialueina. Harvialan kartanon ympärille on kaavailtu runsasta rakentamista. Voimakkaat muutokset puuston kasvuolosuhteissa saattavat vioittaa niiden kasvua ja muuttaa merkittävästi metsiköiden luonnetta. Asuinympäristö kaipaa viereen helppokulkuista puistometsää eikä tiheää kuusikkoa, joka sinällään voi olla varsin viihtyisä paikka. Seuraavassa esitän tärkeät säilytettävät ja hoidettavat metsä-alueet sekä rakentamiseen soveltuvat alueet: A. Lehtikuusiniemeke -Sisääntuloväylän portti kartanon alueelle. Tavanomaiseen suomalaiseen kasvillisuuteen verrattuna eksoottiset lehtikuuset toivottavat kävijät ja asukkaat tervetulleiksi. Aluskasvillisuuden harventaminen kuitenkin nuoria lehtikuusia jättäen jatkuvuutta ajatellen olisi paikallaan. Ulkoilupolun tulisi kulkea metsikön läpi kohti kukkulaa. B. Kukkula -Vanhojen mäntyjen alue. Kukkula on päässyt kasvamaan umpeen lehtipuuvaltaisen aluskasvillisuuden takia jota ei ole säännöllisesti raivattu. Alueelta otetuista vanhoista valokuvista voi havaita kuinka avoimena kukkula on ollut kun sitä on vesakoitu. Nykyisin rinteellä kasvaa runsaasti 1-5 metrin korkuista nuorta lehtipuustoa, lähinnä pihlajaa, koivua ja pihlaja-angervoa. Oikeampi kasvillisuus mäellä olisi eri-ikäinen männikkö jatkuvuuden turvaamiseksi, katajat pensaspuina ja kanerva sekä heinät pohjakasvillisuutena. Nuoren mäntykasvuston saamiseksi alueelle tulisi käyttää istuttamista jotta taimet eivät kuolisi aluskasvillisuuden varjoihin. Kukkulan virkistyskäytön tehostamiseksi tulisi mäen huipulle nousevat vanhat polut kunnostaa. Kukkulan huipulle olisi syytä saada jonkinlainen attraktio kuten huvimaja, näkötorni, grillikatos tms. Räjähdysmäntyjä varten tulisi tehdä opastaulu jossa kerrotaan niiden historiasta ja kasvusta. Taulu tulisi sijoittaa keskeiselle paikalle ulkoilureitin varteen. 7

8 Kuva 12. Maalaus vanhan päärakennuksen etupihasta. Lähipuiden välistä avautuu jo taivas joten voidaan päätellä että metsä ei ole ollut järin tiheää päärakennuksen ympärillä. Selittää osaksi päärakennukselle aiheutuneet vauriot räjähdysonnettomuudessa. (maalaus: Janakkalan kunta) C. Kartanon päärakennuksen pohjoispuolen laaksosta löytyi runsaasti pitkälle lahonneita järeiden koivujen kantoja. Sahaushetkellä puilla on ollut ikää vuotta, sahauksesta on tapahtunut arviolta luvulla. Voidaan päätellä että kartanon alkuperäistä lähimetsän puustoa on ollut suuri lehtipuusto pohjoisessa. Aluueella oleva kuusikko saavuttaa pian uudistamis iän ja olisi toivottavaa että komeat lehtipuut tulisivat jälleen valtapuustoksi päärakennuksen ympärille. D. Suuripuisen sekametsän alue. Suuret puut luovat metsiin ja alueelle selvän identiteetin osana ainutlaatuisen rikasta kasvillisuutta. Voimallista suurpuiden hävittämistä ja niiden elinolosuhteiden muuttamista tulisi välttää. Metsäpohja on ravinteikasta minkä johdosta puiden kasvu on nopeaa ja lajisto rikasta. Metsäalueille on mahdollista tehdä arboretumtyylistä polkuverkostoa ja kasvilajien istuttamista, mikä säästäisi metsien nykyiset hyvät ominaisuudet ja toisi ihmiset lähelle sitä. Toimintaehdotus hylätyille kartanorakennuksille on esim. luonto- ja kasvikerhotoiminta. Seppo Stenroosin valokuvista ja tarinoista käy ilmi että junarataan rajoittuva rinne on ollut tasa-ikäistä koivikkoa jonka aluskasvillisuutta niitettin eläinten ruaksi. Metsät ovat olleet harvoja ja tarjonneet suomessa ainutlaatuisen maisemakuvan kun rinteen yläpinta on alavilta katsoen piirtynyt taivasta vasten puiden ja rakennusten lomasta, tiheä kasvillisuus ei ole ollut peittämässä taivasta. E. Vihreän suojavyöhykkeen alue. Nykyisin kosteaa koivikkoa. F. Kartanoalueen rakennuksille tulisi keksiä käyttöä joka toisi niihin uutta eloa. Piha-alueet tulisi kunnostaa. G. Lähiliikennejunan asema. Alueelle olisi hyvin helppoa saada asukkaita jos radalle tulisi seisake ja siten äärimmäisen helppo ja vaivaton yhteys Helsinkiin ja Tampereelle. Kartanon rakennuksillekin olisi sitten helppo keksiä toimintaa ja saada pienyrittäjiä alueelle. H. Asuinrakentamisen aluetta. (sinisellä viivalla rajattu alue) Alueen eteläosa on vehmasta lehtipuuvaltaista sekametsää. Nykyisellään melko luotaantyöntävä alue. Keskiosan runsas kuusikko on istutettu 50-luvulla fasaanien suojapuustoksi. Kuusikko saavuttaa piakkoin uudistamis iän ja on siten aikansa elänyt. Tasainen maa-alue kartanoalueen rinteen ja tien välissä sopii hyvin rakentamiseen niin maaperältään, ilmasto-olosuhteiltaan ja liikenneyhteyksiltään. Etelä-osaan on syytä jättää puustoa vaimentamaan junaradan ääniä. Pohjois-osa saattaa olla liian varjoisa paikka asuntorakentamiseen. Uudet asuinrakennukset näkyvät reunametsikön läpi kartanon pihalle. Talojen tulisi sopia kartanon päärakennusten ja historian henkeen ja voisivat siten olla hieman vaatimattomia etteivät komeudessaan kilpailisi kivitalojen kanssa. Väritykseltään niiden tulisi olla punamultaisia jollaisia alueella olleet vanhat asuinrakennuksetkin olivat. Rakennusten pihat tulisi rajata kiinni metsän reunaan ja tien varteen tulisi istuttaa kevyttä suojapuustoa (nykyisin tiheä kuusiaita). I. Asuinrakentamisen aluetta. 8