Kuinka Pena päänsä pensaaseen pisti ja mitä kaikkea muuta tapahtui seniorien syysmatkalla Oliva Novassa, Espanjassa Lue ja hämmästy!

Transkriptio

1 Kuinka Pena päänsä pensaaseen pisti ja mitä kaikkea muuta tapahtui seniorien syysmatkalla Oliva Novassa, Espanjassa Lue ja hämmästy! Espanjassa oli jo ensimmäinen viikko takana (allekirjoittaneella ja Ramilla) kun oli ehditty perjantaihin ja odottelimme Oliva Novan golfhotellilla ryhmää rämä eli Muuramen senioreita saapuvaksi illalla yhdeksän huippeilla. Lentokentältä ulos pääsy oli vienyt hieman aikaa, mutta porukat ilmestyivät paikalle suurin piirtein aikataulussa ja päästiin nauttimaan myöhäistä illallista, espanjalaiseen tapaan ihan normaaliin aikaan. Tervetuloa Espanjaan! (Kuvissa vas. ihana Rosa, joka palveli meitä hienosti koko viikon ja oikealla maistellaan paellaa). Lentoaikataulu oli muuttunut siten, että maanantaista lento oli aikaistettu perjantaille ja tiiausaikoja oli hiukan jouduttu rukkaamaan, sillä Olivassa oli kaksipäiväinen kisa viikonloppuna, joten pääsimme kierrokselle vasta iltapäivästä. Sitä ennen ehdimme kuitenkin hakemaan juoma- ja välipalatäydennystä läheisestä pikku supermarketista (jossa oli ah, niin ihana ja palvelualtis myyjätär, kuten kaikki muistavat!). Keskuksesta löytyi myös apteekki ja kampaamo sekä pubi ja näitäkin palveluja tuli loman aikana joidenkin käytettyä. Kauppa sijaitsi aivan golfkentän lähettyvillä, joten ennen kierrokselle lähtöäkin saattoi kipaista hakemassa juoma- ja evästäydennystä. Lauantain kierros oli itse asiassa ylimääräistä hyvää (kädenojennus GolfTailorsilta, kun aikataulut olivat muuttuneet) ja monet ehtivät kiertää jopa koko kierroksen ennen kuin pimeys laskeutui Oliva Novaan (n paikkeilla). Ja siitä sitten hotellille, suihkuun ja illalliselle. Sunnuntaina emme päässeet lainkaan Oliva Novan kentälle vaan meille oli varattu kierros n. puolen tunnin ajomatkan päästä La Sellan kentälle (jonne oli Jarnolle tulossa uusi porukka ). Pikkubussi (ja peräkärry!) kävivät meidät noutamassa ja kävimme testaamassa hiukan erityyppisen La Sellan kentän, jossa oli hiukan links-tyyppisiä väyliä. Kokonaisuudessaan kenttä oli mielenkiintoinen, griinit hyvin hoidettuja ja nopeita, mutta väylät jonkin verran kuivempia kuin Olivassa. Pistebogeykisaa pelattiin ja voittajaksi leivottiin Pertti 36 pisteellä! (kuva 3048, Hannu keskittyneenä La Sellan ykköstiillä, 3064 Keke, Kake ja Jussi poseeraavat pelin tiimellyksessä La Sellassa).

2 Maanantaista torstaihin meille oli varattu peliajat Oliva Novasta ja yhtenä aamuna oli range varattu klo 9.00 eteenpäin, muina aikoina aloittelimme vasta klo välillä ja siitä sitten suuntasimme tiiaamaan puolenpäivän jälkeen syötyämme hiukopalaa klubilla, jossa olikin mahtavat club sandwichit, salaatit ja pastat. Kukaan ei jäänyt nälkäiseksi. Kentällä kiersi vielä auto, josta saattoi ostaa lisäevästä ja juomia, jos sattui nälkä ja jano yllättämään. Veristä kilpailua ei ollut (!), mutta joka päivä pelattiin erilaisia kilpailuja ja voittajien oli helppo hymyillä kera viinipullojen illallispöydässä. Joinakin päivinä järjestettiin myös pisin draivi- sekä lähimmäksi lippua- kisat. Saimme ryhmissä ihailla upeita lyöntejä ja kierroksilla syntyi myös birdiejä, vaikka mitään ilotulitusta sillä puolella ei ollutkaan. Ryhmäjaot tehtiin yleensä edellisenä iltana, joten seuraavana päivänä ei tarvinnut miettiä enää muuta kuin pelistrategioita. Aamuisin pääsimme aina todella runsaaseen buffetpöytään, josta kunkin matkalaisen oli helppo poimia syötävää ja juotavaa omaa makuun: oli mehuja, leipiä (pitää muistaa se leivänjuuri viedä mukana seuraavalla reissulla!), pekonit ja munat, hedelmät ja jogurtit ja tietysti ne aamun kuoharit, joillekin ne maistuivat aina silloin tällöin! Niillä eväillä jaksoi aina pitkälle, kierroksen jälkeen sitten klubilla pienet snackit ja illalla taas runsas illallisbuffet. Eikä tietääkseni kukaan tullut kipeäksi ruuista viikon aikana. Illallinen oli aina erilainen ja laktoosi-intolerantti Erja saattoi syödä jäätelöitäkin eikä ollut mahakivuista tietoakaan! Jotta aamu saattoi lähteä kunnolla käyntiin joukosta löytyi muutamia rohkeita, jotka kävivät aamulla meressä pulahtamassa (Kari ja Jussi sekä Raili ja allekirjoittanut). Merivesi oli ainakin asteista, oli upeaa käydä taistoon aaltoja vastaan aamuhämärissä juuri ennen auringonnousua. Merihirviöt hiukan uhkailivat yhtenä aamuna ja tuntui jopa hieman pelottavalta sukeltaa korkeisiin aaltoihin, mutta hengissä selvittiin siitäkin taistosta. Virkistävää ja suola teki niin hyvää pikkunaarmuille ja hankautumille. Kuten Raili niin osuvasti sanoi: merivedessä se liha hyvin suolaantuu. Yrityksistä huolimatta Kekeä ei saatu veteen aamusta lähtemään. Jäi paljosta paitsi. Jotkut kävivät rannalla juoksemassa (Jarno, Pertti ja Jussi) ja jotkut kävelyllä sekä auringonnousuja ihailemassa.uima-allasalue oli upea, mutta taisipa tällä reissulla jäädä useimmilta kokematta, ohjelma tuntui olevan niin tiukka ja aamulla allasaluetta usein huollettiin, joten ihan kukonlaulun aikaan sinne ei ollut asiaa. Ehkä sitten seuraavalla reissulla kuntosalille, kylpylään ja uimaaltaallekin löytyy menijöitä. Käviköhän Kari hieronnassa? Palveluja riitti, mutta ruoka, juoma ja golfpelit tuntuivat useimmille olevan ihan tarpeeksi. Se vanhuus (Kuvissa vas. on Raili, ei siis

3 merihirviö, nousemassa merestä ennen auringonnousua, oikealla kuivailemassa itseään ennen aamiaiselle lähtöä. Mahtava fiilis, merihirviöt selätettiin taas kerran!) Torstaiaamuna heräsimme sateeseen ja siitä huolimatta urheina suuntasimme brekkarin jälkeen kentälle, kävimme hiukan kuka mitäkin hiomassa (puttia, chippiä jne.) ja vuorasimme mailoja bäginsuojilla, Raili osti uuden hienon sateenvarjon ja kapteenittaret luotsasivat joukkueitaan taistoon pink ball- kisassa. Tanssittiin antisadetanssi ja potkaistiin sade vuorille, vain pari joukkuetta tiiasi sateessa ja sitten sade väistyi ja tuli upea päivä. Kullekin naiskapteenille uskottiin haltuun Jarno-pallo, jota ei saanut kadottaa. Pelasimme pistebogeya ja lisäpisteitä tuli niille, joilla pallo säilyi pelissä loppuun asti sekä tietysti extraa kultakin reiältä. Tässä vaiheessa taisto oli, sanoisinko veristä, ainakin yksi kapteenitar sekä joukkueen pelaaja olivat ihan haavoilla! (Ks. kuva, jossa Pena ei luovuta, vaan sukeltaa keskelle viiltävää jättiläisruohotupasta ). Pena pelasti pallon, jotta Erja sai sen sitten iskeä sivuveteen seuraavalla väylällä. AUTS!! Mutta tässäkin pelissä löytyivät mestarit eli Iiris ja pojat. Ja koko viikon yksilökisan mestareiksi leivottiin Hannu (Haveri) sekä Marjatta alias Martta Taipale. ONNEA!! (Kuvissa vas. Keke esittelee Jarno-palloa, joka pitäisi säilyttää pelissä ja oikealla Pena pisti päänsä pensaaseen ja palasi pensaasta voitonriemuisena ja haavoilla kera Jarno-pallon!)

4 Viimeinen päivä eli perjantai koitti Olivassa ja taivas oli täysin pilvessä, vettä tuli jo aamusta todella kiitettävän paljon ja päälle tuli myös ukkosta kera salamoiden. Huoneiden luovutus tehtiin puoleen päivään mennessä kaatosateessa ja salamoiden räiskyessä. Unohtumaton päivä, farkut kastuivat raahatessa huoneesta laukkuja ja bägiä aulaan ja säilytykseen. Joten housut menivät vaihtoon. Siitä sitten lähdettiin La Marinaan (läheinen iso ostoskeskus) tai Deniaan (lähin isompi kaupunki) seikkailemaan. Tuliaisostoksia, lounasta ja sitten takaisin hotellille, josta viideltä kuljetus kentälle. Jono lennolle oli pitkä ja aikamme jonotettuamme pääsimme nauttimaan lähtöoluet/kahvit jne. baariin tai tekemään viime hetken hankintoja kaupoista lentokentältä. Onneksi lento oli ajoissa ja Suomen maan kamaralle laskeuduimme lauantaiaamuna klo Siitä porukat sitten bussiin ja oli eroitkujen aika. Jäimme Ramin kanssa lentokenttähotelliin, jossa automme oli ollut parkissa kaksi viikkoa. Kiitos Jarnolle ja Kekelle järjestelyistä ja kiitos kaikille mukana olleille. Viikko meni syödessä, juodessa, pelatessa, nauraessa ja laulaessa. Ja joillakin aikaa riitti jopa shoppailuun. Uskon, että meillä kaikilla oli niin mukavaa ja monet seniorit voisivat varmaan laulaa että jospa oisin voinut olla muuukaanaaaa... Mutta keväällä on taas mahdollisuus lähteä uusin reissuihin, ehkäpä tavataan Portugalissa.( kuvissa vas. kapteenitar Ansa hyvällä mielellä, vaikka Jarno-pallo katosikin pelin tiimellyksessä ja oikealla Keke on onnellinen uudesta hatusta, vaikka kadonnutkin löytyi hotellin kukkapurkista!) Kaikille valoisaa mieltä ja onnellista joulun odotusta, notkeita niveliä ja onnistuneita talviharjoituksia. Jäämme unelmoimaan onnistuneista lyönneistä ja kirjoitamme joulupukille, että toisi sen uuden mailan, jolla pallo lentää VIELÄKIN pitemmälle! Ison halauksen ja monen kiitoksen kera, matkalla mukana ollut Erja Mononen

5 Ps. Kuvissa vas. näkymä golfklubin ravintolan terassilta 18. väylälle ja Jarno näyttämässä mallia lyönnistä rangella ennen peliä. PPS. Olisi kiva saada kaikkien mukana olleiden sähköpostiosoitteet, jos haluatte matkalta vaikka muutaman otoksen, niitä kuvia kun tuli näpsittyä aika lailla, kuten varmaan huomaisitte!! pyytelee Erja