Matti Salminen. Yhteisten vesialueiden pinta-ala- ja osakaskiinteistöluokittelu -insinöörityön jatko-osa

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Matti Salminen. Yhteisten vesialueiden pinta-ala- ja osakaskiinteistöluokittelu -insinöörityön jatko-osa"

Transkriptio

1 Matti Salminen Yhteisten vesialueiden pinta-ala- ja osakaskiinteistöluokittelu -insinöörityön jatko-osa Selvitystyö Maanmittauslaitos

2 Tiivistelmä Tekijä Otsikko Sivumäärä Aika Matti Salminen Yhteisten vesialueiden pinta-ala- ja osakaskiinteistöluokittelu -insinöörityön jatko-osa 70 sivua + 29 liitettä Ohjaajat yli-insinööri Kalle Konttinen yli-insinööri, TkT Pekka Vilska Tämän selvitystyön aiheena on yhteisten vesialueiden osakaskuntien pinta-ala- ja osakaskiinteistöluokitus. Tavoitteena on yhteisten vesialueiden kiinteistötietojen kuntakohtainen kokoaminen ja luokittelu niin, että kehittämistarpeellisten alueiden paikallistaminen on mahdollista. Työ on jatko-osa insinöörityölleni Yhteisten vesialueiden pinta-ala- ja osakaskiinteistöluokittelu. Useissa aikaisemmissa tutkimuksissa vesialueiden pieni koko ja pirstaleisuus on todettu niiden käyttöä ja hoitoa vaikeuttaviksi seikoiksi. Kehittämistarpeellisten alueiden selvittämiseksi tehtiin tutkimus, jossa luokiteltiin 11 maakunnan yhteisten vesialueiden osakaskunnat pinta-alan ja osakaskiinteistöjen lukumäärän mukaan erikokoisiin luokkiin. Käsiteltäviä maakuntia ovat Ahvenanmaa, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Kainuu, Keski-Suomi, Kymenlaakso, Lappi, Pirkanmaa, Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo ja Satakunta. Tutkimuksessa selvisi, että eniten pirstoutuneita osakaskuntia on tämän työn maakunnista Pohjois-Karjalassa. Maakuntakohtaiset erot nousivat suuriksi. Lisäksi ilmeni, että merivesiä ja vain sisävesiä sisältävien kuntien väliset erot ovat merkittäviä. Ahvenmaa erosi muista maakunnista pienen osakaskiinteistömäärän, mutta suuren yhteispinta-alan suhteen. Eniten kehittämistoimenpiteitä vaativat kunnat esitetään jokaisesta maakunnasta. Selvitystyössä esitettyjä maakunta- ja kuntakohtaisia tilastoja voidaan käyttää lisäselvityksien lähtöaineistona. Tilastot auttavat kohdistamaan kehityssuunnitelmat oikeisiin alueisiin. Avainsanat yhteinen vesialue, osakaskunta, luokittelu, pirstoutuneisuus, Maanmittauslaitos

3 1 Sisällys 1 Johdanto 3 2 Selvitystyö Lähtöaineisto Maakuntien yhteiset vesialueet Luokitteluperusteet Luokittelu pinta-alan suhteen Ahvenanmaan osakaskunnat pinta-aloittain Etelä-Karjalan pinta-alaluokitus Etelä-Savon pinta-alaluokitus Kainuun pinta-alaluokitus Keski-Suomen pinta-alaluokitus Kymenlaakson pinta-alaluokitus Lapin pinta-alaluokitus Pirkanmaan pinta-alaluokitus Pohjois-Karjalan pinta-alaluokitus Pohjois-Savon pinta-alaluokitus Satakunnan pinta-alaluokitus Luokittelu osakaskiinteistöjen lukumäärän suhteen Ahvenanmaan osakaskunnat osakaskiinteistömäärän mukaan Etelä-Karjalan osakaskiinteistöluokitus Etelä-Savon osakaskiinteistöluokitus Kainuun osakaskiinteistöluokitus Keski-Suomen osakaskiinteistöluokitus Kymenlaakson osakaskiinteistöluokitus Lapin osakaskiinteistöluokitus Pirkanmaan osakaskiinteistöluokitus Pohjois-Karjalan osakaskiinteistöluokitus Pohjois-Savon osakaskiinteistöluokitus Satakunnan osakaskiinteistöluokitus 59 3 Analyysi 61 4 Yhteenveto 67

4 2 Lähteet 70 Liitteet Liite 1. Lapin erityiset etuudet yhteisten vesialueiden tunnuksilla Liite 2. Osakaskuntien pinta-alaluokitus maakunnittain: koko Suomi Liite 3. Osakaskuntien pinta-alaluokitus kunnittain: Ahvenanmaa Liite 4. Osakaskuntien pinta-alaluokitus kunnittain: Etelä-Karjala Liite 5. Osakaskuntien pinta-alaluokitus kunnittain: Etelä-Savo Liite 6. Osakaskuntien pinta-alaluokitus kunnittain: Kainuu Liite 7. Osakaskuntien pinta-alaluokitus kunnittain: Keski-Suomi Liite 8. Osakaskuntien pinta-alaluokitus kunnittain: Kymenlaakso Liite 9. Osakaskuntien pinta-alaluokitus kunnittain: Lappi Liite 10. Osakaskuntien pinta-alaluokitus kunnittain: Pirkanmaa Liite 11. Osakaskuntien pinta-alaluokitus kunnittain: Pohjois-Karjala Liite 12. Osakaskuntien pinta-alaluokitus kunnittain: Pohjois-Savo Liite 13. Osakaskuntien pinta-alaluokitus kunnittain: Satakunta Liite 14. Osakaskuntien osakaskiinteistöluokitus maakunnittain: koko Suomi Liite 15. Osakaskuntien osakaskiinteistöluokitus kunnittain: Ahvenanmaa Liite 16. Osakaskuntien osakaskiinteistöluokitus kunnittain: Etelä-Karjala Liite 17. Osakaskuntien osakaskiinteistöluokitus kunnittain: Etelä-Savo Liite 18. Osakaskuntien osakaskiinteistöluokitus kunnittain: Kainuu Liite 19. Osakaskuntien osakaskiinteistöluokitus kunnittain: Keski-Suomi Liite 20. Osakaskuntien osakaskiinteistöluokitus kunnittain: Kymenlaakso Liite 21. Osakaskuntien osakaskiinteistöluokitus kunnittain: Lappi Liite 22. Osakaskuntien osakaskiinteistöluokitus kunnittain: Pirkanmaa Liite 23. Osakaskuntien osakaskiinteistöluokitus kunnittain: Pohjois-Karjala Liite 24. Osakaskuntien osakaskiinteistöluokitus kunnittain: Pohjois-Savo Liite 25. Osakaskuntien osakaskiinteistöluokitus kunnittain: Satakunta Liite 26. Uudenmaan osakaskuntaluokittelun päivetyt tilastot Liite 27. Varsinais-Suomen osakaskuntaluokittelun päivetyt tilastot Liite 28. Päijät-Hämeen osakaskuntaluokittelun päivetyt tilastot Liite 29. Pohjois-Pohjanmaan osakaskuntaluokittelun päivetyt tilastot

5 3 1 Johdanto Sain syksyllä 2011 Maanmittauslaitokselta mahdollisuuden tehdä insinöörityö Suomen vesialueiden pirstoutumisesta. Käsittelin työssä kahdeksan Suomen maakuntaa. Työtä varten suoritettiin tutkimus, jonka lähtökohtana oli luokitella yhteisiä vesialueita pintaalan ja osakaskiinteistömäärän mukaan. Insinöörityön tavoitteena oli yhteisen vesialueiden kiinteistötietojen kuntakohtainen kokoaminen ja niiden luokittelu. Yhteisten vesialueiden osakaskuntien lukumääriä ja pinta-aloja tutkittiin maakuntakohtaisten erojen selvittämiseksi ja pirstoutumisen kokonaiskuvan muodostamiseksi. Kesäkuussa 2012 Yli-insinööri Pekka Vilska, TkT, Etelä-Savon maanmittaustoimistosta esitteli insinöörityöni Yhteisten vesialueiden pinta-ala- ja osakaskiinteistöluokittelu tuloksia Maanmittauslaitos 200 vuotta vesiseminaarissa Savonlinnassa. Seminaarin aiheena oli vesialueiden eri käyttömuotojen edistäminen - eri toimijoiden näkökulmia kunnostuksiin, kosteikkoihin ja omistuksen pirstoutuneisuuteen. Kuukautta myöhemmin sain Maanmittauslaitokselta ehdotuksen, että loputkin yhteisten vesialueet tarvitsisi luokitella insinöörityöni tapaan. Tämän työn tarkoituksena on luokitella insinöörityöni ulkopuolelle jääneet Suomen yhteiset vesialueet osakaskunnittain eri kokoisiin pinta-ala- ja osakaskiinteistöluokkiin. Työn laajuus on 11 maakuntaa. Maakunnista tässä työssä käsitellään Ahvenanmaa, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Kainuu, Keski-Suomi, Kymenlaakso, Lappi, Pirkanmaa, Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo ja Satakunta. Pinta-ala- ja osakaskiinteistöluokat ovat samoja kuin insinöörityössä, jotta taulukot ja tilastot ovat vertailtavissa keskenään. Tavoitteena on tuoda esille maakuntien muista kunnista eroavat, kehittämistarpeelliset kunnat sekä luoda kokonaiskuva yhteisten vesialueiden pirstoutumisesta maakunnittain samalla tavalla kuin insinöörityössäni. Tässä työssä ei käsitellä jo insinöörityössä luokiteltuja maakuntia. Suomen vesialueiden jakaantuminen, yhteisten vesialueiden hallinnon kehitys sekä yhteisten vesialueiden pirstoutumisen taustat on esitetty insinöörityössä, joten tässä työssä keskitytään vain osakaskuntien luokitteluun ja luokittelun tuloksiin. Insinöörityöni on luettavissa Theseus - ammattikorkeakoulujen julkaisuarkistossa. Julkaisun pysyvä osoite on

6 4 2 Selvitystyö 2.1 Lähtöaineisto Yhteisten vesialueiden pinta-alan ja osakaskiinteistömäärän mukaista luokittelua varten Maanmittauslaitoksen kehittämiskeskus tulosti kiinteistörekisteristä jokaisen kunnan yhteiset vesialueet tekstitiedostoiksi. Kuvassa 1 on esimerkki lähtöaineistosta. Kuva 1. Esimerkki lähtöaineistosta. Kiinteistörekisterissä olevat yhteiset vesialueet oli listattu kiinteistötunnuksen mukaan kunnittain. Tiedot sisälsivät yhteisen vesialueen nimen, lajin, maapinta-alan, vesipintaalan, osakkaiden lukumäärän sekä laskennallisen pinta-alan. Luokittelun pinta-aloina on käytetty rekisteröityä pinta-alaa. Luokittelun suorittamiseksi aineistosta tuli karsia turhat tiedot pois. Itse luokittelu tapahtui Microsoft Office Excel -taulukkolaskennalla, jolla osakaskuntien vesialueet listattiin suuruusjärjestykseen pinta-alojen ja osakaskiinteistöjen mukaan. Yhteisten vesialueiden tiedot oli täten muutettava osakaskuntia koskeviksi tiedoiksi. 2.2 Maakuntien yhteiset vesialueet Yhteisten vesialueiden osakaskuntia on tässä työssä käsitellyn 11:n ja insinöörityöni kahdeksan eli Suomen kaikkien 19:n maakunnan alueella yhteensä kappaletta

7 5 (taulukko 1). Lukumäärä on hieman pienempi siihen nähden, mikä määrä kiinteistörekisteriin on merkitty yhteisiksi vesialueiksi, sillä useamman kunnan alueella olevat rekisteriyksiköt on luokittelussa yhdistetty yhdeksi osakaskunnaksi. Lisäksi osa yhteisten vesialueiden osakasluetteloista on merkitty kahdelle rekisteritunnukselle (järvivedet ja koskivedet), jolloin taas vesialueita on todellisuudessa vähemmän. Tunnukset, joiden on havaittu sisältävän pelkkää vesijättöä on jätetty luokittelun ulkopuolelle. Myös jotkin yhteiset vesialueet ovat todellisuudessa erityisiä etuuksia, jotka on rekisteriteknisistä syistä merkitty yhteisiksi vesialueiksi. Lapin maakunnan viidessä kunnassa (Enontekiö, Inari, Kittilä, Muonio ja Utsjoki) erityisiä etuuksia on merkitty yhteisten vesialueiden tunnuksille yhteensä kappaletta. Liitteestä yksi löytyvät tarkemmat luvut Lapin erityisistä etuuksista yhteisten vesialueiden tunnuksilla. (Liite 1). Yhteisten vesialueiden osakaskuntia on lukumääräisesti selvästi eniten Varsinais- Suomen maakunnassa (3 358 kpl), jota seuraa yhtä selvästi toisena oleva Uusimaa (2 470 kpl). Seuraavina ovat Etelä-Savo (1 787 kpl), Lappi (1 718 kpl), Keski-Suomi (1 523 kpl), Pirkanmaa (1 523 kpl) ja Pohjois-Savo (1 142 kpl) joissa kaikissa on yli tuhat osakaskuntaa maakuntaa kohden. Alle tuhat osakaskuntaa/maakunta on Satakunnassa (884 kpl), Pohjois-Pohjanmaalla (796 kpl), Päijät-Hämeessä (651 kpl), Kainuussa (637 kpl), Etelä-Karjalassa (552 kpl), Kymenlaaksossa (537 kpl), Kanta- Hämeessä (501 kpl), Ahvenanmaalla (479 kpl), Etelä-Pohjanmaalla (248 kpl), Pohjanmaalla (244 kpl) sekä Keski-Pohjanmaan maakunnassa (76 kpl). Yhteisten vesialueiden osakaskuntien keskikoko on 192 hehtaaria (ha). Keskikoko on pienin Uudenmaan maakunnassa (49 ha). Alle keskiarvon jääviä maakuntia ovat myös Satakunta (87 ha), Kanta-Häme (95 ha), Lappi (109 ha), Pirkanmaa (124 ha), Varsinais-Suomi (133 ha), Päijät-Häme (162 ha) ja Etelä-Pohjanmaa (187 ha). Koko Suomen keskiarvon yläpuolella ollaan Keski-Suomessa (198 ha), Kymenlaaksossa (228 ha), Etelä-Savossa (244 ha), Pohjois-Pohjanmaalla (254 ha), Kainuussa (270 ha), Etelä-Karjalassa (289 ha), Pohjois-Savossa (299 ha), Pohjois-Karjalassa (369 ha), Keski-Pohjanmaalla (432 ha), Ahvenanmaalla (628 ha) ja Pohjanmaalla (1 107 ha). Taulukkoon 1 on laskettu maakunnittain myös osakaskiinteistökohtainen vesipinta-ala ja vesialueiden osuus maakuntien kokonaisalasta.

8 6 Taulukko 1. Maakuntien yhteisten vesialueiden osakaskunnat. Maakuntien yhteisten vesialueden osakaskunnat Osakaskunnat a Keski- Vesi-ha/ Maakunnan c Vesialueiden osuus koko, osakaskiin- Yhteis- Vesi- maakunnan koko Maakunta kpl ha ha teistö b pinta-ala, ha pinta-ala, ha pinta-alasta, % Ahvenanmaa , % Etelä-Karjala , % Etelä-Pohjanmaa , % Etelä-Savo , % Kainuu , % Kanta-Häme , % Keski-Pohjanmaa , % Keski-Suomi , % Kymenlaakso , % Lappi , % Pirkanmaa , % Pohjanmaa , % Pohjois-Karjala , % Pohjois-Pohjanmaa , % Pohjois-Savo , % Päijät-Häme , % Satakunta , % Uusimaa , % Varsinais-Suomi , % Yhteensä , % Lähteet: a JAKO-tietojärjestelmä , b Taulukko 14 ja c Pinta-alat kunnittain (MML) Maakuntien keskiarvot vesihehtaaria/osakaskiinteistö on otettu tarkastelun pohjaksi taulukosta 14. Osakaskiinteistökohtainen vesipinta-ala kuvaa yhteisten vesialueiden pinta-alan suhdetta kunnan osakaskiinteistöjen lukumäärään. Koko Suomen keskiarvo on 2,63 ha/osakaskiinteistö. Luku on pienin Etelä-Pohjanmaan maakunnassa (0,65 ha/osakaskiinteistö), seuraavina ovat Kanta-Häme (0,83 ha/osakaskiinteistö), Uusimaa (1,12 ha/osakaskiinteistö), Satakunta (1,56 ha/osakaskiinteistö), Päijät-Häme (1,71 ha/osakaskiinteistö), Pirkanmaa (1,74 ha/osakaskiinteistö), Pohjois-Pohjanmaa (1,75 ha/osakaskiinteistö), Kymenlaakso (2,03 ha/osakaskiinteistö), Keski-Pohjanmaa (2,11 ha/osakaskiinteistö), Keski-Suomi (2,31 ha/osakaskiinteistö) ja Lappi (2,60 ha/osakaskiinteistö), joissa kaikissa ollaan koko Suomen keskiarvon alapuolella. Ylivoimaisesti suurin suhdeluku on Ahvenanmaan maakunnassa (19,21 ha/osakaskiinteistö), missä myös vesialueiden pinta-ala koko maakunnan pinta-

9 7 alaan nähden on suurin (88 %) (taulukko 1). Koko Suomen keskiarvon yläpuolella osakaskiinteistökohtaisessa vesipinta-alassa ollaan myös Varsinais-Suomessa (5,13 ha/osakaskiinteistö), Kainuussa (3,74 ha/osakaskiinteistö), Etelä-Savossa (3,64 ha/osakaskiinteistö), Pohjois-Karjalassa (3,57 ha/osakaskiinteistö), Pohjanmaalla (3,15 ha/osakaskiinteistö), Pohjois-Savossa (2,77 ha/osakaskiinteistö) ja Etelä- Karjalassa (2,64 ha/osakaskiinteistö). Maanmittauslaitoksen pinta-alatilastojen (2) (taulukko 1) mukaan 22 % koko Suomen pinta-alasta on vesialueita. Jo edellä mainitussa Ahvenanmaalla vesialueiden osuus maakunnan kokonaispinta-alasta on suurin, 87 %. Mainittavia vesialueosuuksia ovat myös Pohjanmaan 57 %, Varsinais- Suomen 48 % ja Uudenmaan 43 %. Alle kymmenen prosentin osuus vesialueita on Etelä-Pohjanmaan (4 %), Lapin (8 %) ja Kanta-Hämeen (9 %) maakunnissa. Muissa maakunnissa osuudet vaihtelevat 12 prosentista 32 prosenttiin. Tarkastelussa tulee huomioida merivesiä sisältävien maakuntien erot vain sisävesiä sisältäviin maakuntiin. 2.3 Luokitteluperusteet Jokaisen tutkimuksessa luokitellun yhdentoista maakunnan yhteisten vesialueiden kiinteistörekisterissä olevat lukumäärät, pinta-alat ja osakaskiinteistömäärät on selvitetty kunnittain ja muutettu osakaskuntakohtaisiksi tiedoiksi. Eri kunnissa sijaitsevat samat osakaskiinteistöt sisältävät yhteisten vesialueiden rekisteriyksiköt on näin yhdistetty yhdeksi osakaskunnaksi. Osakaskunnat järjestellään pinta-alan ja osakaskiinteistöjen lukumäärän mukaisiin luokkiin, jolloin voidaan tutkia kuntien välisiä eroavuuksia. Jo aikaisemmin insinöörityössä luokiteltuja maakuntia ja kuntia ei tässä työssä käsitellä. 2.4 Luokittelu pinta-alan suhteen Luokittelun pinta-alaluokkina käytetään samoja pinta-alaluokkia kuin insinöörityössäni, jotta tulokset ovat vertailukelpoisia keskenään. Luokittelun lähtökohdat ja perustelut eri kokoluokille on esitetty insinöörityön luvussa 5.4 Luokittelu pinta-alan suhteen (1, s. 24). Tässä työssä käytetyt yhteisten vesialueiden osakaskuntien pinta-alaluokat ovat seuraavat: alle 10 hehtaaria

10 hehtaaria hehtaaria hehtaaria hehtaaria yli hehtaaria. Osakaskuntien pinta-alaluokitus maakunnittain kaikista Suomen maakunnista on esitetty taulukossa 2. Taulukkoon on koottu yhteen insinöörityössä käsittelemäni kahdeksan maakuntaa ja tämän työn loput yksitoista maakuntaa. Luokittelua tehdessä tämän työn osakaskunnat vaikuttivat hieman Päijät-Hämeen sekä Pohjois-Pohjanmaan tilastoihin paljastamalla samoja osakaskuntia eri kuntien alueella. Kemiönsaaren ja Kirkkonummen kunnista löytyi myös luokitteluvirhe yhdessä pinta-alaluokassa, joten tämän työn liitteistä löytyvät lisäksi insinöörityön tilastoista muuttuneiden maakuntien (Pohjois-Pohjanmaa, Päijät-Häme, Uusimaa, Varsinais-Suomi) päivitetyt tilastot. (Liite 26; liite 27; liite 28; liite 29). Taulukon 2 mukaan Suomen yhteisten vesialueiden osakaskunnista 44 % on alle 10 hehtaarin kokoisia. Liitteestä 2 löytyvät tiedot maakuntien osakaskuntien lukumäärien prosentti- ja pinta-alaosuuksista. Alle kymmenen hehtaarin osakaskunnat vastaavat pinta-alaltaan vain yhtä prosenttia osakaskuntien pinta-alasta (liite 2). Pintaalaluokkaan hehtaaria sijoittuu 26 % osakaskunnista ja 3 % niiden pinta-alasta, hehtaarin luokkaan 16 % / 8 %, ha 10 % / 24 %, ha 4 % / 52 % ja yli ha 0 % / 11 %.

11 9 Taulukko 2. Osakaskuntien pinta-alaluokitus maakunnittain. Osakaskuntien pinta-alaluokitus maakunnittain: koko Suomi Pinta-alaluokitus, kpl Yhteisten vesialueiden Vesi-ha/ < osakaskunnat osakas- Maakunta ha ha ha ha ha ha kpl ha kunta Ahvenanmaa Etelä-Karjala Etelä-Pohjanmaa Etelä-Savo Kainuu Kanta-Häme Keski-Pohjanmaa Keski-Suomi Kymenlaakso Lappi Pirkanmaa Pohjanmaa Pohjois-Karjala Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Savo Päijät-Häme Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Yhteensä % 44 % 26 % 16 % 10 % 4 % 0 % 100 % Lähde: JAKO-tietojärjestelmä Eniten alle kymmenen osakaskiinteistön osakaskuntia on Varsinais-Suomessa (1 852 kpl), seuraavina Uusimaa (1 325 kpl), Keski-Suomi (810 kpl), Lappi (725 kpl), Pohjois-Karjala (559 kpl), Pirkanmaa (522 kpl), Etelä-Savo (420 kpl) ja Satakunta (420 kpl). Prosentuaalisesti eniten kokoluokan osakaskuntia on Pohjois-Karjalassa (63 %). (Liite 2.) Kokoluokassa hehtaaria eniten osakaskuntia on niin ikään Varsinais-Suomessa (846 kpl), seuraavina Uusimaa (710 kpl), Lappi (589 kpl), Etelä-Savo (446 kpl) ja Pirkanmaa (416 kpl). Maakunnan kaikkiin osakaskuntiin verrattuna eniten kokoluokan

12 10 osakaskuntia on Kainuussa (246 osakaskuntaa / 39 % osakaskuntien lukumäärästä) ja vastaavasti vähiten Pohjois-Karjalassa (79/9 %). (Liite 2.) Pinta-alaluokassa hehtaaria osakaskuntien osuudet maakuntien kaikista osakaskunnista vaihtelevat välillä 6 27 % ja pinta-alaosuudet maakuntien osakaskuntien yhteispinta-alasta välillä 1 26 %. Niin lukumääräisesti kuin suhteellisestikin eniten kokoluokan osakaskuntia on Etelä-Savossa (479 osakaskuntaa / 27 % osakaskuntien lukumäärästä). Eniten kokoluokan osakaskuntien pinta-alaa osakaskuntien yhteispinta-alaan verrattuna on Uudellamaalla (26 %) ja Kanta-Hämeessä (24 %). (Liite 2.) Etelä-Savossa on eniten osakaskuntia myös pinta-alaluokassa hehtaaria. Kokoluokan 330 osakaskuntaa vastaavat 18 %:a osakaskuntien lukumäärästä ja 34 %:a osakaskuntien pinta-alasta Etelä-Savossa. Pohjois-Savossa kokoluokan osakaskuntien osuus kaikista osakaskunnista on kuitenkin suurin (23 %). Osakaskuntien yhteispinta-alasta hehtaarin osakaskunnat vastaavat suurimmallaan 54 % Pirkanmaalla. (Liite 2.) Pinta-alaluokkaan hehtaaria on sitoutunut suurin osa osakaskuntien pintaalasta. Osakaskuntien pinta-alaosuudet vaihtelevat 14 %:sta 78 %:iin. Kokoluokan suurimman pinta-alaosuudet löytyvät Keski-Pohjanmaalta (78 %), Pohjois- Pohjanmaalta (77 %), Pohjois-Karjalasta (77 %) ja Kainuusta (67 %). Osakaskuntien lukumäärissä kokoluokan osakaskunnat kattavat 0 10 % lukuun ottamatta Pohjanmaan maakuntaa missä kokoluokan 42 osakaskuntaa vastaavat 17 % osakaskuntien lukumäärästä maakunnassa. (Liite 2.) Yli hehtaarin osakaskuntia löytyy Suomesta yhteensä 28 kappaletta, yhdeksästä eri maakunnasta. Eniten pinta-alaluokan osakaskuntia on Varsinais-Suomessa, yhdeksän kappaletta. Pohjanmaalta osakaskuntia löytyy kokoluokkaan kuusi kappaletta, Ahvenanmaalta viisi, Kainuusta ja Pohjois-Karjalasta molemmista kaksi sekä Etelä-Karjalasta, Keski-Suomesta, Kymenlaaksosta ja Lapista kustakin yksi. (Liite 2.)

13 Ahvenanmaan osakaskunnat pinta-aloittain Ahvenanmaan maakunnassa on yhteisten vesialueiden osakaskuntia yhteensä 479 kappaletta ja niiden yhteispinta-ala on hehtaaria (taulukko 1). Ahvenanmaan osakaskuntien kuntakohtainen jakaantuminen eri pinta-alaluokkiin käy ilmi taulukosta 3. Liitteeseen 3 on koottu lisäksi tiedot Ahvenanmaan erikokoisten osakaskuntien lukumäärien prosentti- ja pinta-alaosuuksista. Ahvenanmaan yhteisten vesialueiden osakaskunnista 26 % on alle kymmenen hehtaarin kokoisia. Alle kymmenen hehtaarin osakaskunnilla on vesialuetta yhteensä vain 475 hehtaaria, mikä on pyöristettynä nolla prosenttia osakaskuntien vesistä. Pintaalaluokkaan hehtaaria sijoittuu 23 % osakaskunnista ja 1 % niiden pinta-alasta, hehtaarin luokkaan 22 % / 4 % ja hehtaarin luokkaan 18 % / 14 %. Kokoluokassa hehtaaria on 50 osakaskuntaa, mikä vastaa 10 %: osakaskuntien lukumäärästä ja 55 %:a osakaskuntien pinta-alasta. Yli hehtaarin osakaskuntia Ahvenanmaalla on viisi ja niiden hehtaarin yhteispintaala kattaa 26 % Ahvenanmaan osakaskuntien pinta-alasta. Eniten osakaskuntia on Lemlandin kunnassa (66 osakaskuntaa) ja vähiten Kumlingessa (4 osakaskuntaa). Maarianhaminassa osakaskuntien yhteispinta-ala on vain 131 hehtaaria muista kunnista ( ha) poiketen. (Taulukko 3.) (Liite 3.) Osakaskuntien vesialueiden keskikoko Ahvenanmaalla on 628 hehtaaria / osakaskunta. Kunnittain keskikoot kuitenkin vaihtelevat kuitenkin 13 hehtaarista hehtaariin. Selvästi pienin keskikoko on Maarianhaminassa (13 ha / osakaskunta) ja suurin Kumlingen kunnassa ( ha / osakaskunta). Kumlingen, Brändön (1 478 ha), Eckerön (1 035 ha), Kökarin (2 384 ha) ja Sottungan (4 619 ha) kunnissa keskikoko on yli tuhat hehtaaria, muissa kunnissa alle. (Taulukko 3.) (Liite 3.) Eniten alle kymmenen hehtaarin osakaskuntia Ahvenanmaalla on Lemlandin kunnassa (22 osakaskuntaa / 33 % osakaskuntien lukumäärästä), seuraavina Lumparland (19/56 %), Saltvik (14/29 %), Eckerö (11/58 %), Sund (11/30 %) ja Föglö (10/22 %). Prosentuaalisesti eniten alle kymmenen hehtaarin osakaskuntia on Maarianhaminassa (6 osakaskuntaa / 60 % osakaskuntien lukumäärästä) ja myös kokoluokan osakaskunnat vastaavat 19 %:a kunnan osakaskuntien pinta-alasta muiden kuntien osuuksien ollessa nollasta yhteen prosenttia. (Liite 3.)

14 12 Taulukko 3. Osakaskuntien pinta-alaluokitus kunnittain Ahvenanmaalla. Osakaskuntien pinta-alaluokitus kunnittain: Ahvenanmaa Pinta-alaluokitus, kpl Yhteisten vesialueidenvesi-ha/ Kunta < osakaskunnat osakas- (kunta nro.) ha ha ha ha ha ha kpl ha kunta Brändö (35) Eckerö (43) Finström (60) Föglö (62) Geta (65) Hammarland (76) Jomala (170) Kumlinge (295) Kökar (318) Lemland (417) Lumparland (238) Maarianhamina (478) Saltvik (736) Sottunga (766) Sund (771) Vårdö (941) Yhteensä % 26 % 23 % 22 % 18 % 10 % 1 % 100 % Lähde: JAKO-tietojärjestelmä 2012 Kokoluokassa hehtaaria osakaskuntia on alemman kokoluokan tapaan eniten Lemlandin kunnassa (15 osakaskuntaa). Osakaskuntien lukumäärään verrattuna eniten osakaskuntia on Finströmin (13 osakaskuntaa / 36 % osakaskuntien lukumäärästä) ja Jomalan (9 / 36 %) kunnissa. Maarianhaminan kokoluokan kolme osakaskuntaa käsittävät 29 % osakaskuntien pinta-alasta, muiden kuntien osuuksien ollessa 0 6 %. (Taulukko 3.) (Liite 3.) Pinta-alaluokassa hehtaaria osakaskuntien osuudet osakaskuntien lukumääristä vaihtelevat välillä 0 37 % ja osuudet pinta-aloista välillä 0 51 %. Kunnista mainittakoon Maarianhamina, jonka kokoluokan yksi osakaskunta vastaa 51 %:a osakaskuntien pinta-alasta. (Taulukko 3.) (Liite 3.)

15 13 Yli 200 hehtaarin, mutta alle tuhannen hehtaarin osakaskuntia on Ahvenanmaalla 86 kappaletta (18 % osakaskunnista). Kokoluokan osakaskuntia sisältävien kuntien osakaskuntien osuudet lukumääristä vaihtelevat väillä %. Osakaskuntien pintaalojen suurimmat suhteelliset osuudet kunnan osakaskuntien yhteispinta-alasta löytyvät Jomalasta (83 %), Finströmistä (64 %) ja Saltvikistä (55 %). (Taulukko 3.) (Liite 3.) Yli hehtaarin osakaskuntia on Ahvenanmaalla kaikissa muissa kunnissa paitsi Finströmissä ja Maarianhaminassa. Sottungan kaikki viisi osakaskuntaa ovat kooltaan yli tuhat hehtaaria. Kumlingen (2 osakaskuntaa) ja Kökarin (3 osakaskuntaa) kunnissa on lisäksi viisi yli hehtaarin osakaskuntaa. Kumlingessa yli hehtaarin osakaskunnat kattavat 50 % osakaskuntien lukumäärästä ja 73 % pinta-alasta sekä Kökarissa 13 % osakaskunnista ja 79 % pinta-alasta. Yli hehtaarin osakaskunnat vastaavat osakaskuntien yhteispinta-alasta kunnittain %. Suurin osa osakaskuntien pinta-alasta Ahvenanmaalla on yli hehtaarin osakaskunnissa. (Taulukko 3.) (Liite 3.) Etelä-Karjalan pinta-alaluokitus Etelä-Karjalan maakunnassa yhteisten vesialueiden osakaskuntia on 552 kappaletta ja niiden yhteispinta-ala on hehtaaria (taulukko 2). Etelä-Karjalan osakaskuntien kuntakohtainen jakaantuminen käy ilmi taulukosta 4. Liitteeseen 4 on koottu tiedot Etelä-Karjalan erikokoisten osakaskuntien lukumäärien prosentti- ja pintaalaosuuksista. Etelä-Karjalan osakaskunnista 36 % asettuu pinta-alaluokkaan alle kymmenen hehtaaria. Vesialuetta näillä osakaskunnilla on yhteensä 493 hehtaaria, mikä ei ole edes yhtä prosenttia Etelä-Karjalan osakaskuntien pinta-alasta. Muissa luokissa osakaskuntien prosentuaaliset lukumäärä- ja pinta-alaosuudet ovat seuraavat: hehtaarin luokassa 20 % osakaskunnista ja 2 % osakaskuntien pinta-alasta, ha 22 % / 8 %, ha 15 % / 23 %, ha 7 % / 57 % ja yli hehtaaria 0 % / 9 %. Yli sata osakaskuntaa on Lappeenrannassa (170 kpl) ja Ruokolahdella (126 kpl), muissa kunnissa 9 57 osakaskuntaa, vähiten Lemin kunnassa.

16 14 Pienin osakaskuntien yhteispinta-ala on Imatralla (2 681 ha) ja suurin Taipalsaaressa ( ha). (Taulukko 4.) (Liite 4.) Taulukko 4. Osakaskuntien pinta-alaluokitus kunnittain Etelä-Karjalassa. Osakaskuntien pinta-alaluokitus kunnittain: Etelä-Karjala Pinta-alaluokitus, kpl Yhteisten vesialueidenvesi-ha/ Kunta < osakaskunnat osakas- (kunta nro.) ha ha ha ha ha ha kpl ha kunta Imatra (153) Lappeenranta (405) Lemi (416) Luumäki (441) Parikkala (580) Rautjärvi (689) Ruokolahti (700) Savitaipale (739) Suomenniemi (775) Taipalsaari (831) Yhteensä % 36 % 20 % 22 % 15 % 7 % 0 % 100 % Lähde: JAKO-tietojärjestelmä 2012 Vesialueiden keskikoko vaihtelee Etelä-Karjalassa kunnittain välillä ha / osakaskunta maakunnan keskiarvon ollessa 289 ha / osakaskunta. Imatralla (81 ha), Rautjärvellä (112 ha), Lappeenrannassa (173 ha) ja Ruokolahdella (209 ha) osakaskuntien keskikoko jää alle maakunnan keskiarvon. Suurin keskikoko löytyy Parikkalasta, 908 ha / osakaskunta. (Taulukko 4.) (Liite 4.) Kunnan osakaskuntien lukumäärään verrattuna eniten alle kymmenen hehtaarin osakaskuntia on Imatralla (23 osakaskuntaa / 70 % osakaskuntien lukumäärästä), seuraavina Luumäki (25 / 64 %) ja Suomenniemi (12 / 60 %). Lukumääräisesti kokoluokan osakaskuntia on eniten Lappeenrannassa (62 osakaskuntaa / 36 % osakaskunnista). (Taulukko 4.) (Liite 4.)

17 15 Taulukosta 4 nähdään, että pinta-alaluokassa hehtaaria eniten osakaskuntia on alemman luokan tapaan Lappeenrannassa (48 osakaskuntaa). Osakaskuntien suhteellinen osuus on myös suurin Lappeenrannassa, 28 % kunnan osakaskuntien lukumäärästä, seuraavina Ruokolahti (30 osakaskuntaa / 24 % osakaskuntien lukumäärästä), Taipalsaari (12 / 21 %) ja Rautjärvi (8 / 19 %). (Taulukko 4.) (Liite 4.) Pinta-alaluokassa hehtaaria ei ole mainittavia eroja osuuksia jakautumisessa alempaan kokoluokkaan verrattuna. Osakaskuntien lukumääräosuudet vaihtelevat kunnittain välillä 5 33 % ja pinta-alaosuudet 1 18 %:n välillä. Lemillä ja Parikkalassa ei ole kokoluokan kokoisia osakaskuntia lainkaan. (Taulukko 4.) (Liite 4.) Yli 200 hehtaarin osakaskuntia löytyy Etelä-Karjalassa jokaisesta kunnasta. Eniten kokoluokan ha osakaskuntia on Ruokolahdella (25 osakaskuntaa / 20 % osakaskuntien lukumäärästä) ja suhteellisesti eniten Lemillä (4 / 44 %). Suurin prosenttiosuus kunnan osakaskuntien pinta-alasta kokoluokan osakaskuntien kohdalla löytyy Rautjärveltä (5 osakaskuntaa / 51 % osakaskuntien pinta-alasta). Imatralla ja Parikkalassa kokoluokkaan sijoittuu vain yksi osakaskunta, joten myös suhteelliset osuudet ovat maakunnan pienimmät kokoluokassa niin lukumäärän kuin pinta-alankin suhteen. (Taulukko 4.) (Liite 4.) Yli tuhannen hehtaarin osakaskuntia on niin ikään Etelä-Karjalassa kaikissa kunnissa. Taipalsaaresta löytyy myös yksi yli hehtaarin osakaskunta, joka on 2 % osakaskuntien lukumäärästä ja 39 % osakaskuntien pinta-alasta kunnassa. Kokoluokan osakaskuntien prosentuaaliset osuudet osakaskuntien pinta-alasta vaihtelevat 25 %:sta 95 %:iin. Pienimmät osuudet osakaskuntien lukumäärästä ovat kokoluokassa Rautjärvellä (1 osakaskunta / 2 % osakaskuntien lukumäärästä), Imatralla (1 / 3 %), Lappeenrannassa (5 / 3 %) ja Ruokolahdella (5 / 4 %). Vain Parikkalassa yli kolmannes (7 osakaskuntaa / 37 % osakaskuntien lukumäärästä) osakaskunnista on yli tuhannen hehtaarin suuruisia. (Taulukko 4.) (Liite 4.) Etelä-Savon pinta-alaluokitus Etelä-Savossa on vain sisävesiä sisältävistä maakunnista eniten osakaskuntia, yhteensä kappaletta ja niiden yhteispinta-ala hehtaaria on toiseksi suurin kaikista

18 16 luokitelluista maakunnista. Vain Varsinais-Suomessa yhteisten vesialueiden yhteispintaala on suurempi. Etelä-Savon osakaskuntien kuntakohtainen jakaantuminen esitetään taulukossa 5. Liitteessä 5 on tiedot Pohjois-Pohjanmaan osakaskuntien lukumäärien prosentti- ja pinta-alaosuuksista. (Taulukko 5.) Taulukko 5. Osakaskuntien pinta-alaluokitus Etelä-Savossa. Osakaskuntien pinta-alaluokitus kunnittain: Etelä-Savo Pinta-alaluokitus, kpl Yhteisten vesialueidenvesi-ha/ Kunta < osakaskunnat osakas- (kunta nro.) ha ha ha ha ha ha kpl ha kunta Enonkoski (46) Heinävesi (90) Hirvensalmi (97) Joroinen (171) Juva (178) Kangasniemi (213) Kerimäki (246) Mikkeli (491) Mäntyharju (507) Pertunmaa (588) Pieksämäki (593) Punkaharju (618) Puumala (623) Rantasalmi (681) Ristiina (696) Savonlinna (740) Sulkava (768) Yhteensä % 24 % 25 % 27 % 18 % 6 % 0 % 100 % Lähde: JAKO-tietojärjestelmä 2012 Etelä-Savon kuntien osakaskuntien keskikoko vaihtelee 82 hehtaarista 544 hehtaarin, keskiarvon ollessa 244 hehtaaria. Maakunnan muista kunnista selvästi pienempi keskikoko on Juvalla (82 ha) ja Joroisilla (99 ha). Eniten osakaskuntia on Mikkelissä (266 kpl), seuraavina Juva (208 kpl), Savonlinna (166 kpl) ja Pieksämäki (126 kpl).

19 17 Vähiten osakaskuntia on Pertunmaalla (17 kpl) ja Enonkoskella (24 kpl), joissa myös osakaskuntien yhteispinta-ala jää alle hehtaarin. (Taulukko 5.) Alle kymmenen hehtaarin osakaskuntia on Etelä-Savossa yhteensä 420 kappaletta. Lukumääräisesti eniten niitä on Mikkelissä (73 osakaskuntaa / 27 % osakaskunnista), seuraavina Juva (59 / 28 %) ja Joroinen (38 / 31 %). Suhteellisesti eniten kokoluokan osakaskuntia on Mäntyharjulla (33 / 37 %). (Taulukko 5.) (Liite 5.) Kokoluokassa hehtaaria eniten osakaskuntia on alemman kokoluokan tapaan Mikkelissä (92 osakaskuntaa / 35 % osakaskunnista) ja Juvalla (50 / 24 %). Pertunmaalla (1 / 8 %) ja Enonkoskella (2 / 8 %) suhteelliset osuudet osakaskunnista kokoluokassa ovat pienimmät. Kokoluokan osakaskuntien pinta-alaosuudet osakaskuntien yhteispinta-alasta vaihtelevat kunnittain välillä 0 8 %. (Taulukko 5.) (Liite 5.) Etelä-Savo eroaa kaikista muista luokitelluista maakunnista pinta-alaluokassa hehtaaria. Etelä-Savossa suurin osa osakunnista (479 osakaskuntaa / 27 % osakaskunnista) sijoittuu tähän kokoluokkaan. Kaikissa muissa maakunnissa, Kanta-Hämettä lukuun ottamatta, alle kymmenen hehtaarin kokoluokka on osakaskuntien lukumäärässä suurin. Juvalla on eniten pinta-alaluokan hehtaaria osakaskuntia niin lukumääräisesti kuin suhteellisestikin (81 osakaskuntaa / 39 % osakaskunnista). Myös kokoluokan osakaskuntien suhteellinen pinta-ala osakaskuntien yhteispinta-alasta on selvästi suurin Juvalla (51 %). (Taulukko 5.) (Liite 5.) Kokoluokassa hehtaaria osakaskuntien osuudet osakaskuntien lukumäärästä kunnittain vaihtelevat välillä 9 47 % ja osuudet pinta-alasta välillä %. Suhteellisesti vähiten kokoluokan osakaskuntia on Joroisilla (9 %) ja Juvalla (9 %), eniten Pertunmaalla (47 %). (Taulukko 5.) (Liite 5.) Yli tuhannen hehtaarin osakaskuntia on Etelä-Savossa Juvaa lukuun ottamatta kaikissa kunnissa, mutta yli hehtaarin osakaskuntia ei maakunnassa ole. Lukumääräisesti eniten yli tuhannen hehtaarin osakaskuntia on Savonlinnassa (22 osakaskuntaa / 13 % osakaskunnista), seuraavina Puumala (17 / 23 %) ja

20 18 Hirvensalmi (12 / 24 %). Osakaskuntien osuudet osakaskuntien yhteispinta-alasta vaihtelevat välillä %. (Taulukko 5.) (Liite 5.) Kainuun pinta-alaluokitus Kainuun maakunta on osakaskuntien lukumäärän ja yhteenlasketun pinta-alan suhteen lähimpänä Etelä-Karjalan maakuntaan. Osakaskuntien lukumäärä on 637 osakaskuntaa ja yhteispinta-ala hehtaaria. Kainuun osakaskuntien kuntakohtainen jakaantuminen esitetään taulukossa 6. Liitteessä 6 on tiedot Kainuun osakaskuntien lukumäärien prosentti- ja pinta-alaosuuksista. (Taulukko 6.) Taulukko 6. Osakaskuntien pinta-alaluokitus Kainuussa. Osakaskuntien pinta-alaluokitus kunnittain: Kainuu Pinta-alaluokitus, kpl Yhteisten vesialueidenvesi-ha/ Kunta < osakaskunnat osakas- (kunta nro.) ha ha ha ha ha ha kpl ha kunta Hyrynsalmi (105) Kajaani (205) Kuhmo (290) Paltamo (578) Puolanka (620) Ristijärvi (697) Sotkamo (765) Suomussalmi (777) Vaala (785) Yhteensä % 41 % 39 % 6 % 6 % 9 % 0 % 100 % Lähde: JAKO-tietojärjestelmä 2012 Taulukosta 6 nähdään, että Kainuun osakaskunnista 261 eli 41 % on alle kymmenen hehtaarin kokoisia. Pinta-alaluokassa hehtaaria on 39 % osakaskunnista, hehtaarin luokassa 6%, hehtaarin luokassa 6 %, hehtaarin luokassa 9 % ja yli hehtaarin luokassa 0 %. Osakaskuntien keskikoko maakunnassa on 270 hehtaaria / osakaskunta, mutta kunnittain arvot vaihtelevat

Työssäkäynnin pendelöinti, koko maa

Työssäkäynnin pendelöinti, koko maa Työssäkäynnin pendelöinti, koko maa Työssäkäyntialueet 31.12.2008 pendelöintitietojen pohjalta, 1.1.2011 kuntajaon mukaan. Työssäkäyntialueet merkitty värein ja muu yli 10 %:n pendelöinti nuolin. Uusimaa

Lisätiedot

Kauppa-alue 1. Akaa Hämeenkoski Kerava

Kauppa-alue 1. Akaa Hämeenkoski Kerava Kauppa-alue 1 Akaa Hämeenkoski Kerava Länsi- Turunmaa Pirkkala Siuntio Asikkala Hämeenkyrö Kiikoinen Marttila Pomarkku Somero Askola Hämeenlinna Kirkkonummi Masku Pori Sysmä Aura Iitti Kokemäki Miehikkälä

Lisätiedot

Työssäkäynnin pendelöinti, koko maa

Työssäkäynnin pendelöinti, koko maa Työssäkäynnin pendelöinti, koko maa Työssäkäyntialueet muodostettu 31.12.2009 pendelöintitietojen pohjalta, 1.1.2011 kuntajaon mukaan Uusimaa s. 2 Varsinais-Suomi s. 3 Satakunta s. 4 Kanta-Häme ja Päijät-Häme

Lisätiedot

VM/KAO, 27.2.2015 Sote-järjestämislain, vos-uudistuksen ja -leikkausten yhteisvaikutukset kuntiin

VM/KAO, 27.2.2015 Sote-järjestämislain, vos-uudistuksen ja -leikkausten yhteisvaikutukset kuntiin VM/KAO, 27.2.2015 Sote-järjestämislain, vos-uudistuksen ja -leikkausten yhteisvaikutukset kuntiin Havainnollistettu laskennallisena muutospaineena tuloveroprosenttiin (ml. valtionuudistus & vos-leikkaukset)

Lisätiedot

ÄÄNESTYSVALTA SUOMEN KUNNISSA Analyysi vuonna 2012 valituista valtuustoista

ÄÄNESTYSVALTA SUOMEN KUNNISSA Analyysi vuonna 2012 valituista valtuustoista ÄÄNESTYSVALTA SUOMEN KUNNISSA Analyysi vuonna 2012 valituista valtuustoista Matti Wiberg Acta Politica Aboensia A4 Turun yliopisto valtio-oppi 2 Juvenes Print 2013 Turku ISBN 978-951-29-5537-4 painettu

Lisätiedot

Lastensuojelu 2010 Barnskydd 2010 Child welfare 2010

Lastensuojelu 2010 Barnskydd 2010 Child welfare 2010 Sosiaaliturva 2011 Socialskydd Social Protection TILASTORAPORTTI STATISTIkRAPPORT STATISTICAL report Lastensuojelu 2010 Barnskydd 2010 Child welfare 2010 Tuula Kuoppala +358 20 610 7234 tuula.kuoppala@thl.fi

Lisätiedot

Kunnallisessa elintarvikevalvonnassa vuonna 2012 tarkastettujen kohteiden määrä suhteessa elintarvikevalvonnan kohteisiin (ei sisällä alkutuotantoa)

Kunnallisessa elintarvikevalvonnassa vuonna 2012 tarkastettujen kohteiden määrä suhteessa elintarvikevalvonnan kohteisiin (ei sisällä alkutuotantoa) Kunnallisessa elintarvikevalvonnassa vuonna 2012 tarkastettujen kohteiden määrä suhteessa elintarvikevalvonnan kohteisiin (ei sisällä alkutuotantoa) Luvut on kerätty valvontayksiköiden elintarvikevalvonnan

Lisätiedot

Porakaivoveden radon- ja uraanikartasto

Porakaivoveden radon- ja uraanikartasto / MAALISKUU 2013 A Porakaivoveden radon- ja uraanikartasto P. Vesterbacka, K. Vaaramaa Säteilyturvakeskus Strålsäkerhetscentralen Radiation and Nuclear Safety Authority / MAALISKUU 2013 Porakaivoveden

Lisätiedot

Määräys YLEISEN PUHELINVERKON NUMEROINNISTA. Annettu Helsingissä 16 päivänä elokuuta 2011

Määräys YLEISEN PUHELINVERKON NUMEROINNISTA. Annettu Helsingissä 16 päivänä elokuuta 2011 1 (19) Määräys YLEISEN PUHELINVERKON NUMEROINNISTA Annettu Helsingissä 16 päivänä elokuuta 2011 Viestintävirasto on määrännyt 23 päivänä toukokuuta 2003 annetun viestintämarkkinalain (393/2003) 46-48,

Lisätiedot

kokonaispisteet Jäsenmäärä

kokonaispisteet Jäsenmäärä Jäsenmäärä kokonaispisteet Yhdistys Piiri Sarja 1 Tikkurilan Reserviupseerikerho - Dickursby Reservofficersklubb ry Helsingin Reserviupseeripiiri ry A 209 383,5 2 Salon Seudun Reserviupseerit ry Varsinais-Suomen

Lisätiedot

Peltoalueiden tilusrakenne ja sen parantamismahdollisuudet

Peltoalueiden tilusrakenne ja sen parantamismahdollisuudet MAANMITTAUSLAITOS Peltoalueiden tilusrakenne ja sen parantamismahdollisuudet Juhana Hiironen ja Saija Ettanen Maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 113 MAANMITTAUSLAITOS KEHITTÄMISKESKUS Opastinsilta 12,

Lisätiedot

Avustukset ryhmäkoon pienentämiseen 2010

Avustukset ryhmäkoon pienentämiseen 2010 Avustukset ryhmäkoon pienentämiseen 2010 Hakija Summa Akaan kaupunginhallitus 46800 Alajärven kaupunginhallitus 78000 Alavieskan kunnanhallitus 30640 Anna Tapion säätiö 25660 Artjärven kunnanhallitus 7000

Lisätiedot

Työvoiman poistuma vuosina 2007 2025. Alue- ja toimialatarkastelu

Työvoiman poistuma vuosina 2007 2025. Alue- ja toimialatarkastelu Työvoiman poistuma vuosina 2007 2025 Alue- ja toimialatarkastelu Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Alueiden kehittäminen 62/2009 jari järvinen samuli leveälahti työvoimasta vuosina 2007 2025 Alue-

Lisätiedot

Opettajat Suomessa 2010

Opettajat Suomessa 2010 Toimittanut Timo Kumpulainen Opettajat Suomessa 2010 Lärarna i Finland 2010 Koulutuksen seurantaraportit 2011:6 Koulutuksen seurantaraportit 2011:6 Toimittanut Timo Kumpulainen Opettajat Suomessa 2010

Lisätiedot

PK-Yrittäjien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö ja alueellinen vaikuttavuus

PK-Yrittäjien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö ja alueellinen vaikuttavuus PK-Yrittäjien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö ja alueellinen vaikuttavuus Kyselytutkimus Suomen Yrittäjien jäsenistölle Sirpa Laitinen-Väänänen, Lahden ammattikorkeakoulu Liisa Vanhanen-Nuutinen, Haaga-Helia

Lisätiedot

HEIKKI HELIN. HYVÄ VAI HUONO HALPA VAI KALLIS? Suurten kaupunkien palvelukustannukset 2012 TUTKIMUSKATSAUKSIA 2013

HEIKKI HELIN. HYVÄ VAI HUONO HALPA VAI KALLIS? Suurten kaupunkien palvelukustannukset 2012 TUTKIMUSKATSAUKSIA 2013 HEIKKI HELIN HYVÄ VAI HUONO HALPA VAI KALLIS? Suurten kaupunkien palvelukustannukset 2012 6 TUTKIMUSKATSAUKSIA 2013 TIEDUSTELUT FÖRFÄGNINGAR INQUIRIES Heikki Helin, p. tel. 040 516 5976 sukunimi.etunimi@phnet.fi

Lisätiedot

Sisä-Suomen tuulivoimaselvitys Etelä-Karjala

Sisä-Suomen tuulivoimaselvitys Etelä-Karjala Sisä-Suomen tuulivoimaselvitys Etelä-Karjala 2011 Sisä-Suomen tuulivoimaselvitys Etelä-Karjala Kannen kuva: Kuvasovite Parikkala, Tarvaspohja. Etäisyys voimaloihin 1,4-4,9 km. Valokuvat/Kuvasovitteet:

Lisätiedot

Väestöllinen huoltosuhde korkein Etelä Savossa, alhaisin Uudellamaalla

Väestöllinen huoltosuhde korkein Etelä Savossa, alhaisin Uudellamaalla Väestö 2010 Väestörakenne 2009 Alle 15-vuotiaiden määrä Suomessa pienin yli 100 vuoteen Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan Suomessa oli vuoden 2009 lopussa 888 323 alle 15 vuotiasta henkilöä.

Lisätiedot

417 VAPAA-AJAN ASUNTOJEN OMISTUS JA KÄYTTÖ ESISELVITYS EKOTEHOKKUUDEN KARTOITUSTA VARTEN

417 VAPAA-AJAN ASUNTOJEN OMISTUS JA KÄYTTÖ ESISELVITYS EKOTEHOKKUUDEN KARTOITUSTA VARTEN VATT-KESKUSTELUALOITTEITA VATT DISCUSSION PAPERS 417 VAPAA-AJAN ASUNTOJEN OMISTUS JA KÄYTTÖ ESISELVITYS EKOTEHOKKUUDEN KARTOITUSTA VARTEN Adriaan Perrels Elina Kangas Valtion taloudellinen tutkimuskeskus

Lisätiedot

Mitä tietokirjailija tienaa?

Mitä tietokirjailija tienaa? TURUN YLIOPISTO BID INNOVAATIOT JA YRITYSKEHITYS Mitä tietokirjailija tienaa? Tietokirjailijoiden taloudellinen asema Suomessa vuonna 2012 Mikko Grönlund LOKAKUU 2013 BID Innovaatiot ja yrityskehitys/turun

Lisätiedot

Asuinrakennukset vuoteen 2025 Uudistuotannon ja perusparantamisen tarve

Asuinrakennukset vuoteen 2025 Uudistuotannon ja perusparantamisen tarve Asuinrakennukset vuoteen 2025 Uudistuotannon ja perusparantamisen tarve Erkki Lehtinen Eero Nippala Liisa Jaakkonen Harri Nuuttila VTT RAKENNUS- JA YHDYSKUNTATEKNIIKKA TAMPERE Asuinrakennukset vuoteen

Lisätiedot

Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa

Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa Reija Paananen Tiina Ristikari Marko Merikukka Antti Rämö Mika Gissler Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa RAPORTTI 52 2012 RAPORTTI 52/2012 Reija

Lisätiedot

Pk-yritysten rooli Suomessa 1

Pk-yritysten rooli Suomessa 1 Pk-yritysten rooli Suomessa 1 1 Yritysten määrä on kasvanut 2 Yritystoiminta maakunnittain 3 Pk-yritykset tärkeitä työllistäjiä 4 Tutkimus- ja kehityspanostukset sekä innovaatiot 5 Pk-sektorin rooli kansantaloudessa

Lisätiedot

KANSAKOULULAITOKSEN PERUSTAMINEN 1800- LUVUN PUOLIVÄLISTÄ 1900-LUVUN LOPPUUN

KANSAKOULULAITOKSEN PERUSTAMINEN 1800- LUVUN PUOLIVÄLISTÄ 1900-LUVUN LOPPUUN KANSAKOULULAITOKSEN PERUSTAMINEN 1800- LUVUN PUOLIVÄLISTÄ 1900-LUVUN LOPPUUN Kuntakokouksen suhtautuminen kansakoulukysymykseen tasa-arvon ja alueellisuuden kannalta Tero Parkkonen Suomen historian pro

Lisätiedot

Tampereen kaupunkiseudun keskustojen seurantamittaristo (barometri) 2012 Kuntajohtajakokous 5.10.2012

Tampereen kaupunkiseudun keskustojen seurantamittaristo (barometri) 2012 Kuntajohtajakokous 5.10.2012 Tampereen kaupunkiseudun keskustojen seurantamittaristo (barometri) 2012 Kuntajohtajakokous 5.10.2012 Seutuhallitus 31.10.2012 2 3 TIIVISTELMÄ Tampereen kaupunkiseudun kuntien keskusta alueiden kehittäminen

Lisätiedot

ASEIDEN MÄÄRÄ, LAATU JA SIJAINTI METROPOLIALUEELLA

ASEIDEN MÄÄRÄ, LAATU JA SIJAINTI METROPOLIALUEELLA ASEIDEN MÄÄRÄ, LAATU JA SIJAINTI METROPOLIALUEELLA - Perusteita ampumaratatarpeen arvioinnille Ville Maijanen ville.maijanen@helsinki.fi Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Politiikan ja

Lisätiedot

Lapin sairaanhoitopiirin psykiatrian palvelujärjestelmä ja sen kehittäminen

Lapin sairaanhoitopiirin psykiatrian palvelujärjestelmä ja sen kehittäminen Lapin sairaanhoitopiirin psykiatrian palvelujärjestelmä ja sen kehittäminen Antti Alho Fredrik Eklund Henri Hietala Reijo Kekäläinen Erkki Vauramo Tekes Finnwell ohjelma Lapin sairaanhoitopiiri ISBN 978

Lisätiedot

Linnut. vuosikirja 2011 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO

Linnut. vuosikirja 2011 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO Linnut vuosikirja 0 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO Pikkukultarinta vakiintuu hiljalleen suoma- laiseksi pesimälinnuksi, vaikka harvinaisuus se on edelleen. Vuonna 0 todettiin kolme pesintää, jotka kaikki

Lisätiedot

Palveluiden alue- ja toimialatilasto 2012

Palveluiden alue- ja toimialatilasto 2012 Palvelut 2014 Palveluiden alue- ja toimialatilasto 2012 Kaupan jalostusarvo laski 5 prosenttia vuonna 2012 Kaupan toimialojen jalostusarvo vuonna 2012 oli 5 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Eniten

Lisätiedot

LÄHTEET LIITE 1: LIITE 2: LIITE 3: LIITE 4: LIITE 5: LIITE 6: LIITE 7: LIITE 8: LIITE 9: LIITE 10: LIITE 11: LIITE 12: LIITE 13:

LÄHTEET LIITE 1: LIITE 2: LIITE 3: LIITE 4: LIITE 5: LIITE 6: LIITE 7: LIITE 8: LIITE 9: LIITE 10: LIITE 11: LIITE 12: LIITE 13: SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 Taustaa 1 Tutkimuksen tavoite 1 Aiemmista tutkimuksista 2 Tietoa kuntien kirjastopalveluista 2 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 4 Tutkimusmenetelmä ja rajaukset 4 Kyselyn toteuttaminen

Lisätiedot