SUOMEN SAUNA-SEURA r.y /2007

Transkriptio

1 SUOMEN SAUNA-SEURA r.y /2007

2 S I S Ä L L Y S 3 Seitsemänkymmentä vuotta hyvässä seurassa Lasse Viinikka 4 Saunan juhlaa Vaskiniemessä, Erkki Helamaa 11 Sauna-lehden 60 vuosikymmentä, Raili Vihavainen 17 Saunomisen hyödyt ja riskit terveydelle, Raili Vihavainen 20 Storfinnhova Gårdin satumainen savusauna, Aslak Larjo 22 Savusaunassa rallikuninkaan maisemissa, Pauli Hynninen 24 Rajakenraalin saunassa, Juuso Jokela 27 Sota-aikana saunottiin hetken mielijohteesta Matti Kortemaa 28 Saunassa Saksan Hammissa, Arto Jeskanen 30 Saunomassa Namibiassa, Risto Elomaa 32 Basso-orkesteri Höyrypiät, Raili Vihavainen 33 Kylpijät -taidekirjan esittely, Raili Vihavainen 34 Saunaseuran 70-vuotisjuhlat, Hilkka Heimonen, Lisa Mäkelä 38 Kansainvälinen kooneri, Marketta Forsell 61. vuosikerta tilaushinta 22 /vsk Julkaisija: Suomen Saunaseura ry Vaskiniementie Helsinki puh fax Toimituskunta Pekka Laaksonen, pj Mikko Meronen,vpj Aki Arjola Hilkka Heimonen Tuomas M.S. Lehtonen Lisa Mäkelä Seppo Pukkila Raili Vihavainen Päätoimittaja ja toimitus Raili Vihavainen Ilmoitukset Pekka Alhojärvi Mesenaatinkuja 9 D Helsinki Etukansi Piirros Tirkkonen Terveisiä toiminnanjohtajalta, Hilkka Heimonen 39 Syyskokouksen päätöksiä 40 Talkoot Vaskiniemessä 41 Uudet jäsenet 42 Aukioloajat Sauna-lehti 1/2008 aineistopäivä ilmestyy viikolla 10 Painopaikka: Priimus Paino Oy ISSN Yhteystiedot 44 Mediakortti Sauna 4/2007 2

3 Seitsemänkymmentä vuotta hyvässä seurassa Kun joukko herrasmiehiä kokoontui pohtimaan suomalaisen saunaperinteen tilaa, heillä oli todellinen huoli. Saunaa ei silloisessa Suomessa arvostettu, vaan sitä jopa häpeiltiin ja pidettiin alkeelliseen elämänmuotoon kuuluvana. Sivistynyttä oli rakentaa kylpyhuone - sauna oli rahvasta varten. Tilannetta korjaamaan perustettiin yhdistys, Suomalaisen Saunan Ystävät, josta sittemmin tuli Suomen Saunaseura. Tavoitteeksi asetettiin nostaa perinteinen suomalainen sauna sille kuuluvaan arvoon, kehittää saunaa ja selvittää sen vaikutuksia kylpijään. Saunan arvostuksen lisäämiseksi ryhdyttiin esiintymään julkisuudessa, kirjoitettiin lehtiin ja julkaistiin jopa kirjoja. Saunatutkimukselle pyrittiin luomaan edellytyksiä. Jäsenistön omiakaan tarpeita ei unohdettu, ensin rakennettiin oma sauna Humallahteen ja pian toinen Vaskiniemeen, jonne tuli myös kipeästi kaivattu tutkimussauna teknistä ja lääketieteellistä saunatutkimusta varten. Nyt, seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin tiedämme, että aikoinaan asetetut tavoitteet on saavutettu erinomaisesti. Sauna on tätänykyä suomalaisuuden ykkösbrändi, josta ollaan ylpeitä. Se on kehittynyt yhteiskunnan mukana ja löytänyt tiensä myös kaupunkikoteihin. Perinnettäkään ei ole unohdettu, sillä sinisen järven rannalla riippakoivun alla lämpiävä savusauna on edelleen monen mielestä saunan täydellisin ilmentymä. Myös kolmas tavoite on toteutunut, sillä saunomisen vaikutus sekä terveeseen että sairaaseen kylpijään on viime vuosikymmenien aikana selvitetty perusteellisesti. Seuramme merkitys tälle kehitykselle on ollut suuri. Piirissämme on aina toiminut vankka joukko innostuneita saunaperinteen vaalijoita. Löydämme jäsenistöstämme maailman parhaat asiantuntijat olipa kyse sitten saunan esiintymisestä kansanrunoudessa, ilmastoinnin järjestämisestä, kiuaskivien vaihdosta, vaikutuksesta sydämeen tai mistä tahansa muusta saunaan liittyvästä kysymyksestä. Mutta vielä tätäkin merkityksellisempää seuran menestykselle on ollut jäsenistöstä aina esiintynyt ja edelleen esiintyvä talkoohenki, aito valmius toimia seuran ja saunan hyväksi mitä moninaisimmilla tavoilla. Lämpimät kiitokset teille kaikille. Lasse Viinikka Sauna 4/2007 3

4 ERKKI HELAMAA Saunan juhlaa Vaskiniemessä Alussa oli vain aate, sauna-aate, kokoamassa Suomalaisen Saunan Ystävät yhteen vuonna Tietysti myös oman saunan rakentamista haviteltiin, mutta sotavuodet estivät sen aikaansaamisen. Kohta olojen rauhoituttua Puutalo Oy lahjoitti vuonna 1946 seuralle tehdasvalmisteisen tyyppisaunan. Sen pystytys Helsingin kaupungin luovuttamalle paikalle Humallahdessa sujui niin nopeasti, että huhtikuun viidentenä 1947 johtokunta saattoi kokoontua omaan saunaan ensimmäisiin löylyihin ja todeta pöytäkirjassa, että edustussauna (!) oli ennättänyt löylyn lyötävään kuntoon ja löylyn olevan hyvää. Se edustussauna ei kuitenkaan ollut nimensä väärti ainakaan kokonsa puolesta, koska pian osoittautui pieneksi nopeasti lisääntyneelle jäsenistölle. Toista saunaa piti ryhtyä puuhaamaan. Humallahden sauna Olympiasauna Vuonna 1952 Suomessa saatiin aikaan paljon sellaista, minkä ehdottomasti piti tulla valmiiksi olympialaisiin mennessä: uusia kisapaikkoja rakennettiin ja vanhoja kunnostettiin, Kisakylä valmistui Käpylään ja olympiahotelli (Palace) Etelärantaan ja Vaskiniemen saunakin saatiin olympiamarkkinoille kylpykuntoon. Saunaseurassa oli tosin lähdetty liikkeelle hyvissä ajoin. Jo 1948 johtokunnassa pohdittiin niitä toimenpiteitä, joihin uuden saunan rakennushankkeessa olisi ryhdyttävä tulevia olympialaisia silmällä pitäen. Kun oli onni myötä rakennuspaikan saamisessa Helsingin kaupungin suostuessa vuokraamaan kauniin rantatontin Lauttasaaren Vaskiniemestä ja kun arkkitehti Heikki Sysimetsän suunnitelmatkin valmistuivat ripeästi, voitiin rakennustyöt aloittaa niin ajoissa, että sauna saatiin valmiiksi heinäkuun 23. päivänä ja annettiin olympiakisojen järjestelytoimikunnan käyttöön muutamaksi viikoksi. Tuhatkunta olympiavierasta kävi sinä aikana Vaskiniemessä saunomassa. Niiden vieraiden siivellä minäkin sain ensimmäisen kerran kylpeä upo uudessa saunassa. Romanian kulttuuriattasean saunaoppaaksi pyydettynä onnistuin näet saamaan sisään pääsyn meille molemmille, vaikka jäseneksi tulin vasta pari vuotta myöhemmin. Vaskiniemen rakennustoimikunnan puheenjohtajan Lauri Kärkkäisen mukaan suunnittelu oli hankalaa, koska aiotulle tutkimus- ja klubisaunalle ei ollut minkäänlaisia esikuvia. Haastattelussa (Sauna 1973:3) hän ei kuitenkaan kerro muista vaikeuksista kuin siitä takkakiistasta, joka jakoi rakennustoimikunnan ja johtokunnankin kahteen leiriin. Nuoremmat innostuivat arkkitehdin ehdottamaan pyöreään takkaan, kun taas vanhemmat olivat ehdottomasti perinteisen seinätakan kannalle. Kiista ratkesi vasta sitten, kun pellistä tehdyllä mallitakalla osoitettiin, että huoneen keskellä oleva avonainen takkakin voi toimia. Varmuuden vuoksi kunnon takkaa varten muurattiin seinään varahormi, jota toistaiseksi ei ole tarvittu. Samassa haastattelussa Kärkkäinen myönsi, että nais- Sauna 4/2007 4

5 Nimimerkki WAT v. 1946: Tutkimussaunasta. ten saunominen unohdettiin kokonaan, koska se silloisessa herraklubissa ei tullut lainkaan esille. Nyt meillä on aihetta sekä ihmettelyyn että ihasteluun. Ensiksi pitää ihmetellen kysyä, miten pienellä seuralla jäsentä vuonna oli tuolloin varaa kahden saunarakennuksen ylläpitoon peräti 16 vuotta. Humallahdessa heitettiin viimeiset löylyt jouluna Nyt puoli vuosisataa myöhemmin voimme vain ihastella silloisen seuran johtokunnan ja rakennustoimikunnan toimekkuutta. Rakennustoimikuntaan kuuluivat Kärkkäisen ja Sysimetsän lisäksi arkkitehti Oiva Kallio, lämpöteknikko Aarne Oksanen, rakennusneuvos Jalo N. Syvähuoko ja professori Tuomo Tuomola. - Heitetäänpä hyvät löylyt heidän kunniakseen! Tutkimussauna Kärkkäisen mainitseman tutkimussaunan rakentaminen oli seuran ohjelmassa jo perustamisesta alkaen, mutta vasta Vaskiniemen saunaa suunniteltaessa se voitiin ottaa huomioon. Tutkimussaunan ja olympiakisojen yhdistäminen oli silloisen johtokunnan viisas oivallus. Jo varojen keräyksessä oli helpompi puhua tutkimussaunan kuin seuran toisen klubisaunan puolesta - ja olympiahuumassa saatiin kuin ihmeen voimalla moni muukin hanke valmiiksi. Tutkimussauna - nyt jo mennyttä historiaa - sai tutkimuksiin soveltuvan löylyhuoneen sekä riittävästi laboratoriotilaa monipuolisine laitteineen. Aluksi tutkimustoiminta oli vilkasta. Ensimmäisessä tutkimuksessa seuran jäsenetkin olivat mukana koehenkilöinä Jeddi Hasanin selvitellessä äkkinäisissä lämpötilanvaihteluissa tapahtuvia muutoksia verenkierrossa. Matti Nurmian tehtyä joukon lämpö- ja kosteusmittauksia ja Antti Eisalon viimeisteltyä väitöskirjansa Pekka Piironen ja Erkki Äikäs, tutkimussaunan pojat, saivat laboratorion käyttöönsä viiden vuoden ajaksi. He tutkivat lämpöfysiologiaa ja saunan sisäilmaston ominaisuuksia. Lämmön vaikutusta kehon eri kohtiin selvittävässä tutkimuksessa he lähtivät kokonaan uusille urille, kun tutkivat aivojen lämpötilamuutoksia saunomisen aikana. Vielä 80-luvun lopulla saunomisen vaikutuksia sydämeen tutkinut Olavi Luurila teki tutkimussaunassa kokeitaan, mutta tutkimustoiminnan siirryttyä muualle - lähinnä VTT:lle ja yliopistoihin - ja seurantavastuun jäätyä Suomalaisen Saunan Tutkimussäätiölle tutkimustilat vapautuivat muuhun käyttöön. Klubisauna Kärkkäinen puhui myös klubisaunasta. Ja sellainenhan Vaskiniemen sauna todella onkin. Kun minä tiistaisin iltapäivisin kello kolme tulen Vaskiniemeen saunaan, tunnen tulevani omalle klubilleni. Tosin tämä klubi poikkeaa jonkin verran englantilaisten herrasmiesten perinteisistä klubeista - sellaisiin olen tutustunut vanhoissa romaaneissa - mutta ei kovin paljon. Vain sauna on täällä poikkeuksena ja tietenkin se, että liikumme klubissamme ilman rihman kiertämää. Klubisaunassani tapaan ystäviä ja tuttavia lauteilla omilla vakiintuneilla paikoillaan, heitän kevyttä juttua aurinkoisella terassilla tai isossa piirissä takan ympärillä, nautin virvokkeita (non alcoholic tosin) ja yksinäisenä leskimiehenä voin saunomisen jälkeen syödä illallisenkin hyvässä seurassa. Olemme ahkeria saunojia kaikki - ainakin kerran viikossa Vaskiniemessä ja toisen kerran viikonlopulla kotosaunassa - mutta Jaska on yliveto. Hän sai taannoin syyskokouksessa Lasse Viinikalta seuran puheenjohtajan onnitte- Sauna 4/2007 5

6 lut 222 perättäisen saunapäivän johdosta. Jaska oli silloin saunonut Vaskiniemessä runsaan vuoden ajan jokaisena miesten saunapäivänä. Ja likimain sama tahti näyttää hänellä yhä jatkuvan sekä saunojana että talkoolaisena. Toiminnanjohtaja Hilkka Heimosen arvelujen mukaan nykyisin kymmenkunta miestä saunoo säännöllisesti kolme tai neljä kertaa viikossa. Vaskiniemessä käyntejä tutkittiin viimeksi 1977, jolloin kyselyyn saadut 367 vastausta antoi seuraavan tuloksen: 38 eli 10,4 % kävi useammin kuin kerran viikossa 43 eli 11,8 % kerran viikossa 109 eli 29,7 % harvemmin kuin kerran viikossa 177 eli 48,1 % harvemmin kuin kerran kuukaudessa Saunaseurassa on nykyisin 3700 jäsentä ja johtokunnan huolena on pitää jäsenmäärä sellaisena, että Vaskiniemen kapasiteetti riittää hyvin palvelemaan kaikkia kylpijöitä. Tungoksessa on huono saunoa. Onneksi saunoja on riittävästi. Jos Nelosessa on täysistunto, niin Viitosessa on tilaa. Mutta eihän se saunan valinta näin käy, vaan meillä kullakin on oma mielisaunamme. Ykkönen eli Aino - vuonna 1996 saunoille annetut erisnimet eivät näytä juurtuneen käyttöön, vaan vanhoilla saunat tunnetaan edelleenkin numeroilla - on kuiva ja mieto hikoilusauna. Sellaiseksi se on alun perin tarkoitettukin. Valitettavasti vain harvat antautuvat Ainon hellän lämpöiseen syleilyyn. Pirkko Valtakarin vetoomus 35 vuoden takaa on yhä paikallaan: Älkää unohtako ykkössaunaa! Henkilökunnan kertoman mukaan jäsenet käyttävät vähiten ykkössaunaa. Se saattaa olla illan mitaan pitkiä aikoja aivan tyhjänä, vaikka muiden saunojen lauteet olisivat täynnä kylpijöitä. Monikymmenvuotisten kokeilujen jälkeen olen huomannut parhaaksi aloittaa saunominen Ykkösessä. Sisään tullessa saattaa tosin tuntua, että eihän täällä ole lämmintä lainkaan, mutta Sauna 4/ kun vilkaisee huonosti näkyvään lämpömittariin, niin kyllä se näyttää säädetyt astetta. Kymmenen minuutin tai ainakin vartin kuluttua syvähikoilu alkaa olla päällä, oikea häppähiki. Tässä vaiheessa minä kipaisen Viitoseen ottamaan terävät - ja sitten mereen! - Kukin saunoo tavallaan. Kakkonen eli Väinö, alun perin vihtasaunaksi tarkoitettu suomalaisen uloslämpiävän perussaunan mallikappale, on niin hyvä sauna, että moni ensikertalainen luulee olevansa savusanassa. Kakkoseen mennessään tietää tasa tarkkaan, millaiset löylyt sieltä saa. Pitkäaikainen lämmittäjä Vaskiniemen pyörötakka. Kuva Raili Vihavainen. Hannu Tuovinen sanoikin sen olevan sijainniltaan sellaisen, että lämmittämisen pystyy hallitsemaan säällä kuin säällä ja tuulella kuin tuulella. Surulla muuten on todettava, valtakunnan mallisaunassa suositaan vihtoja yllättävän vähän, vaikka pakasteesta on saatavissa tuoreita vihtoja läpi vuoden. Vuonna 1991 käytettiin 1000 vihtaa eli 7,2 % saunojista oli vihdan ystäviä; 1992 vastaavat luvut olivat 925 vihtaa ja 4,3 %. Onkohan vihdattomuus merkki vähitellen häviävästä kansanperinteestä? Yhteen aikaan Kakkosen käyttö oli vain harvojen etu, kun se silloin lämmitettiin niin kuu-

7 maksi, ettei herkkänahkaisilla ollut sinne menemistä. Se oli Unskin aikaa. Kakkosessa silloin juhlineen kovalöylyisten porukan kingistä Martti Annanmäki riimitteli (Sauna 1990:2): Lauteilla kerrotaan Unskista tätä, ei hän löylyä heittämättä jätä. Löylyn heittää, kiuas punaa, vihtakin jo siinä sulaa. Vaskiniemen tutkimussaunan pienoismalli. Olosuhteet palautuivat ennalleen Kolmosen otettua tosi löylymiehet huostaansa, mutta varsinaista vihtasaunaa Kakkosesta ei ole sen koomin tullut. Kolmonen eli Louhi tehtiin alunperin herkuttelijoiden savusaunaksi, mutta nyt siitä on tullut ahmattien mielipaikka. Jos siellä lämpö putoaa alle 125 asteen, niin ainakin Jokke valittaa palelevansa. Saunan lämpötilasta on kiistaa riittänyt. Se oli jo 60-luvulla niin kiivasta, että ihan lehdessä (Sauna 1969:3) piti toistaa saunojen lämpötilojen alkuperäiset tavoitteeet: Ykkössauna on tarkoitettu esilämmittelyä varten ja on siksi viilein. Siellä pidetään alle 90 asteen lämpötilaa, kun luukku on kiinni. Kakkos- ja kolmossaunan lämpö saa nousta 100 asteeseen, mutta nelossaunan lämpö pidetään 90 asteessa. Luukun avaamalla saa lämmön kaikissa saunoissa nopeasti nousemaan astetta, joten kenenkään ei tarvitse palella. Muutama vuosi sitten eräiden kolmosessa saunovien päähän ilmestyi punatähtinen piippalakki; Viipurin torilla myytiin sellaisia. Kunnioitettu veteraanimme Kauko hermostui tästä: Kuuleha sie, mie kun oon tavant näit punatähtisii viel kuumemmiski paikois, nii mie en tahtois niit tääl mei saunas ennää nähä. Tähdet hävisivät, mutta piipalakit jäivät. Valitettavasti. Kolmosen nykyinen käyttö antaa väärän kuvan Saunaseuran tavoitteista. Sääntöjensä mukaan seuran tarkoituksena on saunomisen merkityksen korostaminen terveiden elämäntapojen ylläpitäjänä ja suomalaisen saunaperinteen vaaliminen. 145-asteinen sauna ei ole suomalaisen saunaperinteen eikä terveiden elämäntapojen mukainen. Valitettavasti. Nelonen eli Harald valmistui 1964 Irmeli Visannin suunnitelman mukaan ja sai 1987 nykyisen asunsa suuren tulipalon jälkeen. Aikanaan arvostelua herättänyt takaseinän näköalaikkuna tehtiin silloin. Varsinainen musta lempeys on lämmittäjienkin suosikki - vaikkakin kovilla tuulilla vaikeasti hallittavissa - ja eniten käytetty saunamme. Se on oikea sauna nimellään kunnioittamaan edesmennyttä puheenjohtajaamme Harald Teiriä, sauna-apostolia, joka aikanaan saarnasi yhdeksänkympin riskirajasta sekä saunassa että liikenteessä. Nelonen muistuttaa ainakin meitä saunateknikoita siitä, miten tärkeä tekijä hyvä ilmanvaihto on saunassa. Nelosessa nimittäin on Vaskiniemen saunojen huonoin ilmanvaihto. Siellä haisee liian useasti hiki, se saunan tärkein tuote, ja löyly muuttuu kosteaksi höyryksi, kun ilmanvaihto ei ehdi kuivattaa ilmaa kipollisten välillä. Yläräppänälle pitäisi löytää suojaisempi paikka - nyt sitä ainakin tuulella pidetään kiinni - mutta molemmat ulkoseinät näyttävät olevan pahasti tuulen puolella. Sauna 4/2007 7

8 Viitonen eli Sampo valmistui vuonna 2001 purkamaan Nelosen ruuhkaa. Juhani Kataisen onnistui sijoittaa se sopivasti vanhempien saunojen joukkoon kuten aikaisemmin suunnittelemansa Kuutosenkin. Viitonen on perinnesauna parhaimmillaan. Mitoitukseltaan (huonekorkeus 2,7-3,0 m) vanhaa hämäläistä savusaunaa muistuttavana se on avara ja ilmava. Lauteet ovat korkealla kuin lehterillä. Kirkkosaunaksi sitä sanotaankin. Kuutonen eli Citysauna tehtiin 1999 käytöstä pois jääneen tutkimussaunan tiloihin malliesimerkiksi hyvästä kaupunkisaunasta. Monet pitivät silloin sähkösaunan tekemistä Vaskiniemeen täysin tarpeettomana. Näin virisi taas kerran kiistely sähkökiukaasta, jota pidetään ja kunnon saunaan sopimattomana laitteena, vaikka meillä sauna-aatteen säilyminen ja saunojen määrän kasvu on ollut sen varassa. Millä muulla kuin sähkökiukaalla kaupunkisaunamme lämpiäisivät? Kuutonen on oiva paikka loppulämmittelylle. Muissa saunoissa jo kaikkensa hikoilleen on mukava istahtaa tyhjän, puoliviileän Kuutosen lauteille, avata kiuasluukku sähkönappia painamalla, seurata lämpömittarin nousua jostain 35 asteesta 80 tienoille ja harkita kotiin lähtöä, kun hienkään ei enää tarvitse nousta pintaan. Kylpylä Palveluiltaan monipuolinen Vaskiniemen sauna muistuttaa entisajan parhaita yleisiä saunoja, jotka mainostivat itseään erilaisia palveluja tarjoavina kylpylöinä, kun niissä oli saunottajia, hierojia ja kiropraktikkojakin sekä sarvittajia eli kuppareita. Saunaemännästä on aloitettava. Hänelle me tullessamme ilmoittaudumme, häneltä saamme tervetulotoivotuksen ja hänelle maksamme kaikesta nauttimastamme. Hän huolehtii myös hyvinvoinnistamme. Monitoiminainen Pirkko Salminen oli lähes 30 vuotta emäntänä ja talonmiehenäkin, kassanhoitajana ja kahvio-kioskin pitäjänä kaikkine siihen liittyvine tehtävineen. Läksiäisissään hän muisteli (Sauna 1990:4), miten kioskissa alkuaikoina tarjottiin ainoastaan limonadia. Seuraavaksi tuli porokahvi voikorppujen kera, nekin ensin vain naisten saunapäivänä. Vasta 1970-luvulla, kun mikrouuni saatiin avuksi, tarjonta laajeni nakkeihin ja leivonnaisiin, lopulta oli saatavissa salaatteja ja jopa pikkulämpimiä. Kioskin vaatimaton keittiö alkoi tuottaa makoisia saunaherkkuja heti kun sen ja siihen liittyvän kassan toiminta ulkoistettiin vuonna 1997 ja Ilkka Jämsén otti vastuulleen koko hoidon. Ilkan tulon jälkeen moni huomasi vaakojen alkaneen näyttää väärin, kun paino saunomisen aikana ei enää pudonnutkaan entiseen tapaan. Ja sitten kun baarikeittiöksi kunnostettu tarjoilupuoli pääsi Marita Maikki Lambergin johdolla naisten huomaan, moni rupesi maukkaiden keittojen vaikutuksesta vaatimaan uusia vaakoja tai ainakin vanhojen kalibrointia. Tarjoilu on ollut niin monipuolista, että kukaan ei enää ole kysellyt väkeviä. Toisin oli ennen. Oleskeluhuoneen seinällä oli vielä 1956 raamitettu taulu, johon präntättyjen saunomisohjeiden lopussa sanottiin: Saunassa nautimme ainoastaan kassasta saatavia virvokkeita. Ehkä joillakin oli silloin tapana tulla saunaan omin eväin. Niihin aikoihin alkoi kauan kestänyt olutkeskustelu, joka aika ajoin kävi niin kuumana, että johtokunnan piti 1968 järjestää mielipidetiedustelu. Kyselykaavakkeita jaettiin 100 kappaletta ja takaisiin saatiin 92. Vastaajista oli oluen puolella 65 ja vastaan 23. Neljä ei ilmoittanut kantaansa. Naiset olivat oluelle erityisen suopeita, sillä 29 heistä oli puolesta ja vain yksi vastaan. Äänestyksen tulosta ei seurattu. Toiminnanjohtaja päätti keskustelun ns. b-oikeuksista sillä kertaa toteamalla (1973:3): Saunaseuran väki lienee paras joukko korjaamaan tällaisia (lue: sopimattomia) saunatapoja. Kylvettäjät tai pesijät, miten vain halutaan sanoa, edustavat perinteistä mutta häviävää ammattia. Entisaikaan jokaisessa kunnon yleisessä saunassa oli pesijä ja Vaskiniemessäkin heitä oli kaksittain aina 1970-luvun lopulle asti. Kiitoksena pitkäaikaiselta pesijältämme, runotyttö Paula Haavistolta saamastani runovihkosesta kopioin tähän alun hänen sanoittamastaan ja säveltämästään Saunatangosta, joka sai ensiesityksensä seuran 60-vuotisjuhlassa ja saavutti siellä suuren suosion: Sauna 4/2007 8

9 Sulo saunani Rakkain rauhani Olet ollut jo vuosia monta. Mua palelee, stressi valelee Kylmyyttä lohdutonta Vailla vaatteita, vaan ei aatteita Saavun syleilyys paljain jaloin Saunatangon soidessa, Hiljalleen lämmetä aloin. Nykyään yhdelläkään pesijälle ei tahdo olla riittävästi töitä. Me kyllä sadattelemme palvelujen häviämistä kaikkialta, mutta huomaamattamme olemme sopeutuneet itsepalveluyhteiskuntaan niin hyvin, että olemme ryhtyneet omatoimisiksi lähes kaikessa, myös oman selän pesussa. Parhaillaan on kuitenkin muutos tapahtumassa. Aivan äsken taloon tullut kevyin geišan askelin pesuhuoneessa sipsuttava Yukie Matsuda näyttää saaneen asiakkaita aivan jonoksi asti. Hänen heleä japanilainen korostuksensa suomen sanojen tapailussa saa meidät jurot itsepesijätkin hyvälle tuulelle. Hieronta on ollut halukkaasti käytetty hoito Vaskiniemessä. Koska asiakkaan ja hierojan välinen intiimi toimitus tapahtuu omissa oloissa ja eri kerroksessakin, ei muilla ole ollut hierojiin kosketusta. Poikkeuksen muodostivat pitkäaikaiset vaskiniemeläiset, talvisodassa pahoin paleltunut ja nyrkkeilyllä itsensä kuntoon saattanut urheiluhieroja Pentti Viljakainen (meillä 30 vuotta) ja Ahvenanmaalta Helsinkiin tullut sokea hieroja Lennart Nordberg (14 vuotta), jotka tulivat kaikille tutuiksi käymällä työpäivänsä päätteeksi löylyissä meidän muiden joukossa. Naistensauna Yleensä hyvin sopuisan seuran piirissä syttyi keväällä 1997 jatkuvaan tungokseen tuskastuneiden naisten kapina, jonka päätökseksi johtokunta sai itseltään tasa-arvovaltuutetulta tiukkasanaisen selvityspyynnön kysymykseen, syrjiikö Suomen Saunaseura jäseniään naisten ja miesten tasa-arvosta annetussa laissa kielletyllä tavalla, kun naisilta ja miehiltä peritään samat liittymis-, vuosi- ja kylpymaksut, vaikka saunomisaikaa naisilla on vähemmän? Johtokunta kielsi syrjivänsä naisia ja totesi kylpymaksuun liitty- Piirros Minni Kallio vän samat oikeudet sukupuolesta riippumatta sekä liittymis- ja vuosimaksuilla katettavan seuran muita kuin saunomisesta aiheutuvia menoja. Saunojen osoitettiin olleen jäsenistön käytössä vuoden aikana yhteensä 1738 tuntia, josta naisten sauna-aikaa oli 28,94 % naisten osuuden jäsenistöstä ollessa 22,4 %. Naisilla olikin siis enemmän kylpyaikaa kuin miehillä! Lopulta tasa-arvovaltuutettu saattoikin todeta, ettei Saunaseuran toiminta ole ristiriidassa tasa-arvolain kanssa. (Sauna 1997:2) Jonkinlainen naisongelma Saunaseuralla näyttää olleen alusta alkaen. Suomalaisen Saunan Ystävät perustettiin 1937 Suomalaisella Klubilla herrojen klubiksi kuten moni muukin yhdistys siihen aikaan. Kaikissa naisettomuutta ei osattu selittää yhtä nokkelasti kuin Aleksis Kiven Seurassa, jossa vedottiin eno Sakerin periaatteeseen: Ei yhtään narssua rattaillemme, ei yhtään! Herrojen vaimot ja tyttäret saivat sentään kokeilla Humallahden saunaa silloin tällöin, vaikka seuran johto paheksuikin naisten kylpyveden tuhlausta - lämmin vesi oli silloin vielä säännöstelyssä. Naisten saatua jäsenoikeuden 1949 annettiin siellä keskiviikko 13 ensimmäisen naisjäsenen käyttöön. Vaikka Vaskiniemen valmistuessa seurassa oli jo viitisenkymmentä naista, pysyi heille varattu perjantai pitkään vajaakäyttöisenä. Naisongelma muuttui naisenergiaksi, kun perjantai 1954 vaihdettiin paremmin sopivaan torstaihin. Saunojia tuli lisää, ja muutakin tulosta Sauna 4/2007 9

10 syntyi. Marjatta Herva ehdotti naistoimikunnan perustamista jatkamaan Humallahden Sauna- Accojen hiipunutta toimintaa. Parvisiskojen nimellä toiminut ryhmä ryhtyikin monella tavoin hankkimaan varoja seuran tarpeisiin. Talvella 1964 ilmestyi kassaluukun viereen lystikäs kolehtihaavi keräämään pikkurahat suunnittelun toisen savusaunan (siis Nelosen) hyväksi. Ryhmän puuhanainen Lullan Helo runoili kiihotusvärssyn: Tavallinen suomalainen lantti, sehän rahana on vain hantti, mut jos paljon niit pannaan samaan kekoon, niin kohta jo päästään savusaunan tekoon. Nelosen valmistuminen vähensi jonkin verran tungosta, mutta kun Humallahden sauna jäi pois käytöstä naisten tilanne paheni entisestään. Pian vaadittiinkin yhtä kylpypäivää lisää. Johtokunta vetosi kylmästi viimeisimpiin tilastoihin, joiden mukaan 83 naista ja 91 miestä oli käynyt saunassa yhtä kylpypäivää kohden. Myös muistutettiin ruuhkien ruuhkasta eräänä perjantaina 1960-luvun alussa, jolloin Vaskiniemessä oli käynyt lähes 200 miestä yhden saunapäivän aikana! Ja käytössä oli vain kolme saunaa. Koska yksilinjaista järjestelyä ei voi muuttaa kaksilinjaiseksi, ehdotti Ora Patoharju (ehkä piruuttaan?) 1800-luvulla tapana olleen yhteissaunomisen ottamista Saunaseuran hoiviin. (Sauna 1969:3) Vastaus tuli heti seuraavassa numerossa, jossa Aune Airisto kirjoitti torstaisaunojien tuumailuista: Meistä suurin osa on jo hehkeimmän nuoruuden, jopa kultaisen keski-iän ylittäneitä, eivätkä miehetkään enää mitään Adoniksia ole. Miltä siis näyttäisi muutaman kymmenen pulleavatsaista kaljupäätä törmäilemässä turkoosiliinalla hersyileviä muotojaan peitteleviin täti-ihmisiin... Pidetään Vaskiniemi entisenlaisena niin että kaikennäköiset mummot ja vaarit voivat tänne tulla aivan estottomasti. Ora vuorostaan: Tämä on periaatekysymys minulle, käytännön järjestelyt ovat aivan toinen asia. Itse en liioin suuria ajattele esteettisestä viehätysvoimastani, mutta savusaunan hämärissä olen valmis kohtaamaan parvisiskot tästä asiasta keskustelemaan. Lähempiä keskusteluja ei tiettävästi ole käyty. Saunan juhlaa 70 vuotta täyttävän Suomen Saunaseuran jäsenet ovat saunoneet Vaskiniemessä 55 vuoden ajan, sekä naiset että miehet omilla vuoroillaan. Saunan valmistuttua kirjoitti rakennushankkeessa varainhankinnan puuhamiehenä toiminut Matti Viherjuuri yhä tänäänkin pätevät sanat: Vaskiniemen saunalla on suuren kaupungin välittömästä läheisyydestä huolimatta tehokkaasti ja esteettisesti onnistuneella tavalla tarjolla suomalaisen saunan tärkeimmät elementit: hymyilevä maisema, sijainti veden partaalla, riittävästi löylyä ja lämpöä koko päivän, jokaisella mahdollisuus kylpeä makunsa mukaan, erinomaiset pesulaitteet ja ystävällinen kohtelu... Nämä kaikki vaikuttavat sen, että Vaskiniemessä käynti on kuin pieni juhla. Tähän lisäisin: yhtä suurta saunan juhlaa on Vaskiniemessä vietetty. Ensimmäisen kerroksen pohjapiirustus v:lta 1951 sekä huoneiden alkuperäiset nimet: talonmiehen asunto, 31 eteishalli, laboratorio ja tutkimussauna, 44 pukeutumishuone yleisön saunoja varten, 45 kassa, 46 varasto, 47 tarjoilu, 48 hikoilusauna, 49 löylysauna, 50 saunottajat, 51 pesuhuone, 52 savusauna, 53 savusulku ja pääsy terassille ja uimaan, 54 pesuhuone yleisöä varten, 55 puhelinkoppi, 56 vilvoitteluhuone (olohuone), 57 johtokunnan huone ja arkisto, 58 vilpolaterassi länteen ja merinäköalaan, 59 pääsisäänkäynnin katos. Sauna 4/

11 RAILI VIHAVAINEN Saunat kuntoon! Saunat kunniaan! Sauna-lehden 60 vuosikymmentä Varsinainen Sauna-lehti alkoi ilmestyä Saunaseuran ollessa 10-vuotias eli vuonna Sitä ennen oli ilmestynyt Joulusauna-lehti vuosina 1945 ja Kuten Pekka Laaksonen kirjoittaa vuosi sitten ilmestyneessä Sauna 4/2006 lehdessä: - Joulusauna-lehdessä pohjustettiin jo tulevan Sauna-lehden linjaa. Kerrottiin, miksi sauna-asia on suomalaisille tärkeä, millainen on saunan asema kirjallisuudessamme, vastattiin kysymykseen, paljonko ihmisruumis sietää kuumuutta ja tähdennettiin vanhojen saunakuvausten tärkeyttä -. Lehden johdannossa kirjoitettiin: Tämä julkaisu pyrkii kiinnittämään huomiota saunaan itseensä, jotta tämä ainutlaatuinen kansan puhtaus- ja terveystemppeli saataisiin yhä paremmin vastaamaan tarkoitustaan. Saunat kuntoon! Saunat kunniaan! Ja olipa ensimmäisessä lehdessä oli jo saunalaulukin, suomalainen kansanlaulu. Kukapa sen saunan lämmittääpi? Nämä samat aiheet ovat olleet esillä koko Sauna-lehden historian ajan. Vähän väliä on pohdittu yhdistelmää sauna ja suomalainen, on keskusteltu siitä, millainen on hyvä sauna, millainen kiuas on paras, miten saunassa tulisi käyttäytyä ja onko saunominen terveellistä. On ollut kuvauksia erilaisista saunoista Suomessa ja maailmalla. Sauna-lehti on ilmestynyt alkuajan jälkeen neljä kertaa vuodessa, joten 60 vuodessa lehtiä on julkaistu yli 200 eri numeroa. Tässä poimintoja Sauna-lehdistä 60-vuosikymmeneltä. Sauna 4/ Joulusauna suomalaisessa kirjallisuudessa (1946) Joulu ilmestyy kenenkään huomaamatta tanhuville, koko vihertävän tähtisen taivaan alle. Muutaman hetken siinä vielä on jotain juhlallista odotusta, silloin kun pihoissa liikkuu saunasta ääneti palaavia ihmisiä. Mutta kun ovet heidän jälkeensä ovat painuneet kiinni, silloin on rauha vihertävän taivaan alla, tunnelmoi F. E. Sillanpää katsellessaan, kuinka elon virta vilahtelee ihmislasten elämän saatossa. Sauna on Sillanpäälle rakas paikka, ja joulusaunakin on hänen kynälleen antanut aiheen useita kertoja. Jouluaatto voi korvata jossain määrin sitä maallista hyvää, mistä pieneläjä on jäänyt osattomaksi. Ilmari Kianto on sen huomannut. Punaisessa viivassa mökkiläisen Topin perhe on syönyt pärevalkean ja lieden loisteessa yksinkertaisen aattoateriansa, ja sitten: Heti syötyä ja juotua mökin koko perhe laittautui saunaan. Isä Topi kantoi värisevää Iita Linta Mariaa, pojat ja Petti juosta vilistivät ympärillä puolialastomina läpi lumen. Riika jäi vielä pirttiin, mutta tuli hänkin kotvan kuluttua sylissään sylkytellen ryysyihin käärittyä pikkumiestä Piriä, joka jo syntymästään saakka oli opetettu saunan lämpimään Siinä saunan pehmittävässä löylyssä mökin emännän kasvojen rypyt silenivät ja silmäin syvänsinertävät alustat muuttuivat terveen vereviksi. Sielukin ikäänkuin hautui haaleaksi... Juhani Aho lastussa, Jouluilta talonpojan tuvassa: - Jouluilo on ehkä ylimmillään. Vähän se kenties vielä nousee, kun saunamiehet palaavat tupaan takaisin, missä viimeiset rikat ovat juuri sopelle lakaistut ja olkia heitetty uunin kupeelle karsinaan -. Valtavaksi ja saunan perinteiden mukaiseksi arvokkaaksi kokonaisnäkemykseksi kehittää Sakari Pälsi ylistyksensä joulusaunasta: - Jouluvalmistusten pitkän ketjun viimeinen vankka rengas on joulusauna. Se on meille suomalaisille välttämätön, emmekä voi saunatonta joulua kunnolla kuvitellakaan. Meitä säikähdyttää sellainen ajatuskin, että olisi olemassa suuria ihmisjoukkoja, joille joulun vastaanotto on mahdollinen ilman joulusaunaa. Onhan niitä, korkeasta kulttuuristaan kuuluja kansoja onkin -. Saunan lämpötiloista ja löylystä (1946) Lämpömittarit tekee saunassa suomalaiselle tarpeettomiksi se seikka, että ihmisen iho on sau nassa kaikkein herkin ja luotettavin lämpö-

12 mit tari. Iho sanoo aivan heti, milloin esimerkiksi löylyä sattumoisin on liikaa. Iho reagoi heti, mutta tavallinen hyväkin lämpömittari näyttää oikean lämpötilan vasta jonkin ajan kuluttua. Koivunlehden vaikuttavista aineista (1946) Koivun lehdet sisältävät seuraavia aineksia: saponiineja, katkeroaineita, sokeria, eteerisiä öljyjä, vitamiineja, lehtivihreää, betulakamferia. ym. Edelleen koivun lehdissä ja varvuissa on ns. koivutervaa, jonka tärkeimpiä aineosia ovat erilaiset fenolit, kuten fenoli, kresoli, kreosoli, guajakoli ja ksylenoli. Saponiinit irrottavat likaa, hartisit ja ja eteeriset öljyt ärsyttävät ihoa, parkkiaineet peittävät mahdolliset haavapinnat suojelevalla kelmulla, lima ja sokeri notkistavat ihoa ja erilaiset fenolit vaikuttavat vahvoina desinfi - entteinä. Miten saunotte (1946) - Saunat ovat erilaisia, samoin saunatavat -, näin alkoi tiedustelu, joka Suomalaisen Saunan Ystävien toimesta lähetettiin syksyllä 1940 yhdistyksen jäsenille vastattavaksi ja jonka tarkoituksena oli nykyhetken pohjalta selvittää suomalaisten saunomistapoja. Sauna muodin maailmassa (1946) Onhan toki paljon miellyttävämpää astella saunanpolkua sievässä kylpytakissa tai istuutua teekupin ääreen yhtä viehättävänä kuin puhtaanakin. Saunapolku on nimeltään kaunis kylpytakki, joka on Mari-Mekon suunnittelema ja Printex Oy:n käsinpainamaa froteeta. Värit ovat mansikanpunainen ja valkoinen. Samasta kankaasta on valmistettu saunapyyhe, joka on sisustettu valkoisella froteella. Sauna 4/ Näkymä Vaskiniemestä merelle jouluna Kuva Raili Vihavainen. Sauna-Seura 10-vuotias (1947) Suomalaisen saunan arvon ja merkityksen tehostaminen kulttuuritekijänä on kansallinen velvoituksemme. Tuhatjärvien maassa savuaa puolimiljoonaa saunaa, jotka jatkuvasti jakavat kansallemme terveyttä ja hyvinvointia. Tehtävässään ne onnistuvat parhaiten silloin, kun ne ovat asianmukaisesti rakennetut ja hyvin hoidetut. Kun Sauna-Seura nyt lähtee työtänsä jatkamaan toiselle vuosikymmenelle saakoon se yhä laajempien kansalaispiirien myötätunnon ja kannatuksen suuriarvoisessa sivistyksellisessä tehtävässään. Tutkimustuloksia saunoista (1948) Työtehoseura, Suomen Arkkitehtiliitto ja Sauna Seura tekivät tutkimuksen Hämeen, Kainuun ja Keski-Suomen saunoista. Lattiapinta-alojen keskiarvot olivat: Hämeessä 9,34 m 2, Kainuussa (savusaunoja) 9,86 m 2 ja Keski-Suomessa 9,07 m 2. Ruotsin saunaoloista On ollut aika, jolloin sauna oli Ruotsissa yhtä yleinen kuin se on nykyjään Suomessa. Jo luvun alussa laki takasi saunarauhan aivan samoin kuin koti ja käräjärauhan. 1400, 1500 ja myöhään 1700-luvulle oli jokaisessa talonpoikaistalossa oma sauna, joissa väki kylpi ainakin kerran viikossa. Ranskalainen matkailija Charles Ogier, joka 1635 kävi Ruotsissa, on antanut eloisan kuvan saunatavoista Tukholman yleisissä saunois-

13 sa. Elämä oli hyvin hauskaa. Saunassa käytiin tapaamassa ystäviä Ja tuttavia, kuulemassa uutisia, siellä voi myös tyhjentää kannun olutta mukavassa seurassa ja pelata noppapeliä. Saunat olivat tavallaan kerhohuoneistoja, jotka korvasivat nykyajan huvipaikat. Juominen ja ilonpito saivat toisinaan niin hillittömät muodot, että joiltakin kylpijöiltä menivät jäsenet sijoiltaan tai katkesi jalka tai käsi. Ei ole ihme, että saunoja ryhdyttiin vainoamaan - varsinkin papiston taholta, ja seurauksena oli saunojen häviäminen vähitellen kaikkialta Ruotsista, paitsi niiltä seuduilta, joissa väestö oli suomalaisperäistä. Miksi he pelkäävät saunaa? (1953) Ymmärrämmekö saunottaa ensikertalaista oikein? Ulkomaalisten saunakokemuksista eräs amerikkalaisia sanomalehtiä virkansa puolesta päivittäin lukeva henkilö kertoi, miten hän erityisesti viime syksynä monien olympiakirjoitusten joukosta saattoi poimia useitakin artikkeleita, joissa kerrottiin kirjoittajan saunakokemuksista ja kehotettiin ehdottomasti välttämään moista laitosta. Tai sitten siitä laskettiin armotonta pilaa. Kaasukiuas (1958) Jokaisella meistä on varmaan vakiintunut käsitys siitä, minkälainen kiuas on paras. Eräs jakoperusta kiukaiden suhteen on polttoaine tai energia, jonka avulla kiuas kuumennetaan. Uusin tulokas on kaasukiuas. Kaupunkikaasu eli valokaasu oli nimensäkin mukaan aluksi valolähde. Lähes 100 vuotta sitten syttyivät kaasulamput ensi kerran Helsingin katuja valaisemaan ja siihenastiset naurisöljylamput, ns. sudensilmät saivat väistyä. Sittemmin on kaasusta tullut lämpölähde. Mikäpä siis itse asiassa luonnollisempaa kuin että kaasua käytettäisiin myös saunakiukaan lämmittämiseen? Sauna Unkarin pakolaisten leirissä (1958) Suomalainen sauna löysi tiensä myös Unkarin pakolaisten leiriin Itävallassa Wiener Neustadtissa. Sen toimitti Puutalo Ry. Suomen Punainen Risti käytti saunan hankkimiseen lahjavaroja. Suomalainen sauna Suezilla (1959) Lähdettiin lämpimään maahan, jossa kuviteltiin, että jokapäiväinen olo olisi yhtä saunaa. Mutta toisin kävi. Ensimmäiset löylyt otti osa Suomen komppaniaa, noin pari viikkoa Egyptiin tulon jälkeen. Ja luullakseni nämä olivat ensimmäiset saunalöylyt koko Egyptin tuhatvuotisessa historiassa. Sauna oli tehty majapaikkana toimivan kaupunkitalon katolla sijaitsevaan pesutupaan. Hrushtshevin sauna (1960) Vieraillessaan marraskuun lopulla Neuvostoliitossa lahjoitti tasavallan presidentti Urho Kekkonen Neuvostoliiton pääministeri Nikita Hrushtsheville suomalaisen saunan. Sen paremmin voi lahjaa tuskin valita. Kun lehtemme lukijoita varmaan kiinnostaa se, millaisessa saunassa naapurimaan isäntä kylpee, olemme hankkineet lahjasaunasta muutamia tietoja. Kyseessä on asiallisen kokoinen ja näköinen joskin laadultaan varsin korkea. Rakennuksen sisäpinta-ala on 34 m 2 ja sen lisäksi tulee vajaan 10 m 2 laajuinen lasikuisti. Saunan on piirtänyt arkkitehtitoimisto Kaija ja Heikki Siren. Perusmalli on Myyntiyhdistys Puutalon kehittämä. Omenasta saunomisen varmistajana (1961) Pitäisi opetella juomaan muutamia suullisia kerrallaan, silloin mieluimmin vähäsokerista tuoremehua, omenatuoremehua tai sitrusmehuja. Mutta tämäkin on monista vaikeaa. Omena, joka janoisena rouskutellaan verrattain tukevana rouheena, viipyy mahalaukussa kaksi kolme tuntia eli joka tapauksessa sen ajan, jonka hormooni viipyy verenkierrossa. Kun se syödään huoneen lämpöisenä, se sopii parhaiten kurkun huokosille, sen hedelmähapot kiihoittavat sylkirauhasten toimintaa ja kun janon keskus on aivoissa, omenan syöminen on riittävä kiihoke janon tunnun estämiseksi. Omenasta saamme myös elimistön tarvitsemia kivennäisiä, hedelmäsokeria, hedelmähappoja, vitamiinejakin. Saunasta radiosta ja televisiossa (1962) Sauna-Seuran 25-vuotisjuhlien aikoihin oli sekä radiossa että molemmissa televisioissa sau- Sauna 4/

14 na-aiheista ohjelmaa. Radiossa esitettiin juhlapäivänä, marraskuun 16. Adolf Turakaisen kokoa maa ohjelmaa, jossa oli sekä haastatteluja että luentaa. Samanaikaisesti tämän ohjelman kanssa lähetti Suomen televisio elokuvan, joka oli tehty pääasiassa Humallahden saunassa ja jonka nimeksi oli annettu Sauna ja suomalainen. Ohjelman oli tuottanut Osmo Visuri. Koska nämä molemmat ohjelmat sattuivat tulemaan samanaikaisesti kuin 25-vuotisjuhla pidettiin, ovat sekä radio että tv luvanneet säilyttää nauhat. Marraskuun 18. pnä oli Tesvisiossa omistettu kymmenisen minuuttia sauna-aatteelle. Jaakko Jahnukainen oli kutsunut ohjelmaansa Kadun aurinkoisella puolella dosentti Martti J. Karvosen ja dipl. ins. Lauri Kärkkäisen haastateltaviksi. Leppoisasti herrat kertoivat studiossa tukka märkänä ja kylpytakki yllään saunasta suomalaisen elämän olennaisena osana ja tutkimuskohteena. Käyttäytyminen saunassa (1963) Oikean saunahengen syntymisen edellytyksiin kuuluu, että saunaan meno on vaivan takana. Saunan lämmitys, veden kanto, vihdaksien nouto ja vihtojen sitominen ovat sellaista vaivannäköä, joka virittää mielen oikean saunanautinnon kokemiseen. Saunan tummuneet seinät ja lauteet luovat jo sellaisenaan tunnelmaa, jota tehostaa oikea valaistus: järvenpinnasta heijastuva ilta-auringon läikkyvä kilo tai ikkunaruutujen välissä palava kynttilän liekki. Tässä mielessä saunaan lähtevä jättää arkiset ajatukset ja huolet saunan ulkopuolelle, hän menee saunaan melkein kuin kirkkoon. Saunassa ei puhuta paljon, se vähä mitä sanotaan, sanotaan hiljaa. Äänekäs puhe ja naurunhälinä eivät tähän ympäristöön sovellu. Sauna onkin oikea sovun ja myönteisen yhteishengen paikka. Ei ole ihme, että moni tärkeä neuvottelu aloitetaan saunomisella. Yleensä ei pitäisi mennä saunaan suurella joukolla, sillä silloin herkän tunnelman saavuttaminen voi vaikeutua ja oikea saunahenki unohtua. Tuhmat jutut ja niitä säestävä remakka nauru lähtevät helposti liikkeelle suuressa joukossa. Maassamme lähes saunaa (1964) Saunojen lukumäärä oli vuoden 1960 väestölaskennan yhteydessä suoritetun kiinteistölaskennan mukaan Näistä oli erillisiä rakennuksia Lukuun eivät kuitenkaan sisälly kesähuviloiden yhteydessä olevat saunat. Saunaa kohti tulee keskimäärin 2,3 ruokakuntaa tai kääntäen ruokakuntaa kohti 0,4 saunaa. Tämä on ensimmäinen kerta kun meillä on kerätty tietoja myös muista kuin erillisissä rakennuksissa olevista saunoista. Savusaunalle renessanssi (1965) Vanha savusauna hengittelee seinähirsiensä lomitse suoraan luonnonraikkaaseen ulkoilmaan. Tästä syystä sen ilma on miellyttävä ja virkistävä. Pyrkiessämme uudessa saunassamme, jossa seinärakenne on tiivis, vastaavaan ilmastointiin, on keksittävä keino raittiin ilmain kierrättämiseksi jollakin muulla tehokkaalla tavalla. Ratkaisemme asian soveltamalla kuumail- Sauna 4/

15 maperiaatetta ja käyttämällä kiuasta tuulettimena. Raitis ilma johdetaan ulkoa tulipesään, jolloin se kuumenee kiukaassa ja nousee luonnonlain voimalla ylöspäin kylpijän nautittavaksi. Käytetty jäähtynyt ilma laskeutuu alaspäin ja vaihtuu saunan alaosassa ulkoseinässä olevien venttiilien kautta, kirjoittaa Esko Mäkelä pohtien sitä, miksi uusia savusaunoja rakennetaan perin harvoin, vaikka saunanystävät myöntävät, että vain savusaunan löylyt takaavat oikean saunanautinnon ja esittää ajatuksia perinteisen savusaunan uudelleen muokkaamiseksi. Saunapolkka (1966) Lehdessä julkaistiin Kari Tuomisaaren Saunapolkka: Löylyt lauteet, vastan hauteet, kiukaat, missä kivi sylkäisee, pihkan räiskeet Banja leviää Eurooppaan (1967) Martti Vuorenjuuren kirjoittamasta saunan kulttuurihistoriaa käsittelevästä teoksesta Sauna kautta aikojen, julkaistiin Sauna-lehdessä luku venäläisen banjan leviämisestä Eurooppaan. Sotaretkien myötä kulkeutui saunaharrastus uusille alueilla. Saunaan ihastuivat saksalaiset, jotka oppivat tuntemaan saunomisen mm. maahan tulleilta venäläisiltä sotajoukoilta. Miten avaruudessa saunotaan (1979) Entä miten saunominen sujuu painottomuudessa? Eihän siellä voi kaataa vettä kiuluun, kun sitä ei saa pysymään edes kapeakaulaisessa pullossa, ellei korkki ole kiinni. Jos astia vähänkin liikahtaa, sen sisältö lähtee leijumaan pitkin avaruusalusta palloina ja jyväsinä uhaten kastella kaiken. Onnistuihan se. Saljut-avaruusaluksessa kaikki saunomiseen tarvittavat laitteet olivat kiinni laipiossa. Saunasta on moneksi (1979) Erkki Helamaa kirjoittaa Tamara Habichtin kirjaan pohjautuen (Tamara Habicht: EESTI SAUN, Kirjastus, Valgus, Tallinna 1972) saunassa asumisesta: Vanhalla virolaisella saunalla on kuitenkin ollut ainakin yksi funktio, jota saunalla ei ole ollut Suomessa - tai ainakin se on ollut vähäistä. Arkistotietojen perusteella Virossa on aina 14. vuosisadalta alkaen saunaa käytetty asuntona melko yleisesti luvulla oli esimerkiksi Hurdan kylän jokaisessa saunassa asukas tai asukkaita eli viroksi saunamees tai saunik (saunalainen). Tämä asumismuoto hävisi käytöstä vähitellen tämän vuosisadan alkukymmenellä. Onkohan taivaassa saunarustinkia? (1988) Jaakko Okker on poiminut Terveisiä saunasta kirjasta sanankäyttäjien saunatekstejä: Sen porstuassa kylvyn jälkeen istuskellessaan tuntee olevansa kotonaan, siinä ympäristössä, johon kuuluu ja josta ei lähde irti, (Juhani Aho). Siinä istuessaan aprikoi Antti: Onkohan taivaassa saunarustinkia? Ei suinkaan se ilman sitä, virkkoi Jussi, (Maiju Lassila). Mitä vanhemmaksi he tulivat, sitä useammin mieli veti saunaan, sauna oli jotakin, jossa ei tarvinnut muuta kuin olla, (Marja-Liisa Vartio). Sauna ylioppilaskirjoituksissa (1989) Ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeessa oli aineiden aihevalikoimassa Sauna ja suomalainen. Aiheen valitsi noin 6 % kirjoittajista joiden aineista Sauna-lehdessä julkaistiin muutama. Elokuvien saunakohtauksia (1990) Monelle suomalaiselle tuottajalle ja ohjaajalle saunakohtauksen sijoittaminen elokuvaan oli vain tekosyy alastoman pinnan näyttämiseen siihen aikaan, kun elokuvasensuuri oli otteissaan paljon ankarampi kuin nykyisin. Tätä kiertotietä ei harrastettu Orteon johtaman Suomi- Filmin elokuvissa. Poikkeuksen teki vain Hannu Lemisen vuonna 1957 ohjaama elokuva Vieras mies, ja siinäkin kimmoke lähti jo Mika Waltarin alkuperäistekstistä. Myös Lemisen hieman aikaisemmassa elokuvassa, Riihalan valtiaassa oli saunakohtaus, mutta siinä kylpivät vain miehet keskenään... T.J. Särkkä harrasti tuottamissaan 234 elokuvassa saunakohtauksia paljon enemmän. Niin myös uintia pelkässä Eevan asussa; ehkä juuri tuon kauniin paljaan pinnan vuoksi. Särkkä itse asui Helsinkiin vuonna 1945 liitetyssä Marjaniemessä, avaralla merenrantatontilla, jonka rakennuksiin kuului myös rannassa sijaitseva sauna. Siellä fi lmattiin mm. Taas tapaamme Suomisen perheen -elokuvan eräitä jaksoja. Monet monituiset elokuvakäsikirjoitukset syntyivät Särkän kynästä juuri Marjaniemen saunakamarissa. Sauna 4/

16 Kalevalan saunakuvat (1991) Tshekkoslovakialainen Kalevalan kuvittaja Va clav Fiala on onnistunut kuvaamaan Kalevalan tarustoa sangen osuvasti. Hänen sauna-aiheiset kuvituksensa käsittää peräti kahdeksisen kymmentä työtä, niiden joukossa: Lemminkäinen saunassa, Tuonen neito synnyttämässä Pohjolan salosaunassa. Myös useat venäläiset taiteilijat ovat tunteneet mielenkiintoa Kalevalaa kohtaan. Mjud Metshevin puupiirrokset, mystiseltä vaikuttava sauna-aihe kuvaa Pohjolan emäntää hänen viedessään kyläläisiltä salaa Tuonen neitoa salosaunaan synnyttämään tauteja Kalevalan kansan niskoille, jotta tämä tuhoutuisi. Sen sijaan suomalaisten taiteilijoiden kuvaukset Kalevalan sauna-aiheista ovat vähäisiä. Gallen-Kallela oli mieltynyt sauna-aiheen kuvaamiseen maalauksissaan, mutta hänen äitinsä huolestunut kirje erään lehtiarvostelun tiimoilta sai hänet kuitenkin luopumaan aiheesta, eikä hän maalattuaan Ekolan saunan, enää koskaan kajonnut saunamotiiviin. Pefletin uusi nimi on lauteinen (1992) Sauna-lehdessä julistettiin viime vuonna kilpailu paremman nimen keksimiseksi pefl etille, joka on yleistynyt saunassa käytettävän istuinalusen ja kankaisen laudeliinan epäsuomalaiseksi yhteisnimitykseksi. Kilpailun, johon tuli 110 vastausta, voitti siis lauteinen. Ehdotuksissa olivat ideanikkarit panneet parastaan, kuten: alainen, istukkeli, istuli, peppuliini, persetti, pyllykäs, tiltti, tupshutti Näkökulmia saunaan hiljaisuuteen (1992) Kirjoitus perustuu lokakuussa 1991 valmistuneeseen saunakeskusteluja koskeneeseen puheviestinnän laudaturtutkielmaan. Neuvostoliittolaisen taiteilijan M. Metshevin Kalevala kuvitusta. Saunassa hiljaa oleminen näytti olevan yhteydessä siihen, miten pyhäksi sauna koettiin. Mikäli saunaa pidettiin hyvin arkipäiväisenä, ei saunassa tunnettu tarvetta olla hiljaa. Tärkeä huomioon otettava seikka on, millaisiksi saunojiksi lapset kasvatetaan. Löytyi esimerkkejä siitä, että lapset saattoivat pelätä saunaa. Tärkeää on tuoda lapselle esiin se, että pimeä ja kuuma sauna voi olla ystävällismielinen ja hauska, eikä painottaa pyhyyttä ja hiljaisuutta. Suomen savusaunat rekisteriin (1993) Suomalaisen Saunan Tutkimussäätiön perinnetieteellinen tutkimusjaosto päätti vuonna 1991 käynnistää maamme savusaunojen kartoituksen. Päämääräksi asetettiin selvittää missä määrin maassamme on tällä hetkellä savusaunoja.. Selviksi painopistealueiksi osoittautuivat Päijänteen länsipuolinen Etelä-Suomi, Kymijoen varsi, Keski-Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala. Jossakin syrjäkulmilla, esimerkiksi Karstulassa ja Suomussalmella, on monia kymmeniä perinteisiä savusaunoja, kun taas joissakin Länsisuomen rannikkopitäjissä niitä ei ole lainkaan. Etelä-Suomen savusaunaisuutta on selvästi lisännyt kesämökkeily. Sauna 4/

17 Raili Vihavainen Saunomisen hyödyt ja riskit terveydelle Saunatutkimusta on tehty vähän viimeisten parin vuosikymmenen aikana ja tutkimusmenetelmät ovat osin edelleenkin puutteellista. Saunomisen yleisiä vaikutuksia elimistöön terveillä ja mahdollisia haittavaikutuksia sairailla henkilöillä on lääketieteessä tutkittu nykyaikaisin menetelmin runsaan puolen vuosisadan ajan, erityisesti lähinnä Suomessa ja Saksassa. Viime vuosikymmenestä lähtien on ilmestynyt mielenkiintoisia japanilaisia tutkimustuloksia miedon lämpöaltistuksen käytöstä erilaisten sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksien hoidossa, erityisesti sydämen vajaatoiminnassa (Ngyuen ym. 2004). Nykytiedon perusteella saunominen on turvallista kaikenikäisille terveille ihmisille. Eikä sauna aiheuta ongelmia henkilöillä, joilla verenkiertoelimistön sairaus on vakaa ja lääkitys kunnossa. Naisen saunominen raskauden aikana ei altista sikiötä epämuodostumille, mutta jos verenpaine on kohonnut raskauden aikana, saunomisen aiheuttama lämpökuormitus voi haitata kohdun verenkiertoa. Saunominen voi helpottaa kroonisten hengityselinsairauksien sekä joidenkin tuki- ja liikuntaelinsairauksien oireita. Saunan vaikutus verenkiertoon ja hormoneihin Fysiologisesti saunominen on hyvin voimakas, mutta lyhytkestoinen lämpöstressi. Saunominen lisää erityisesti ihon verenkiertoa, koska elimistö pyrkii säilyttämään kehon sisälämmön normaalina. Sydämen minuuttitilavuus suurenee noin 70 % ja perifeerinen verenkiertovastus vähenee noin 40 %. Tämän seurauksena keskiverenpaine pienenee jonkun verran, (alle 10 mmhg) ja systolinen paine pienenee enemmän kuin diastolinen. Tosin painemuutokset ovat vaihdelleet ja eri tutkimuksissa on saatu erilaisia tuloksia, mitkä osin johtuvat erilaisista mittausmenetelmistä. Sauna 4/ Saunominen aiheuttaa terveiden henkilöiden hormonien eritykseen lyhytaikaisia muutoksia (Hannuksela ja Ellahham 2001), joiden tarkoituksena on säilyttää elimistön tasapaino. Muutoksista osa on samanlaisia kuin muissa stressitilanteissa, mutta osa on saunalle tyypillisiä. Erityisesti kasvuhormonin ja prolaktiinin pitoisuudet suurenevat verenkierrossa. Saunominen voi aiheuttaa mielihyvän tai epämiellyttäviä tuntemuksista. Saunaan tottuminen vähentää edellä kuvattuja vaikutuksia. Verenkierron hormonipitoisuuksien muutokset palautuvat lähtötasolle yleensä parissa tunnissa saunomisen jälkeen. Vertailevia tutkimuksia erilaisten saunomistapojen vaikutuksista sekä terveillä että sairailla on vähän. Tutkimuksessa (Kukkonen-Harjula ym. 1989) terveet nuoret miehet viipyivät kohtalaisen kuumassa (80 ºC) tai kuumassa (100 ºC) saunassa (100ºC) ilman löylyttelyä niin kauan, kuin subjektiivisesti olo tuntui miellyttävältä. Verenkierrossa ja hormonierityksessä tapahtui muutoksia, jotka olivat kuitenkin vähäisempiä kuin uuvuksiin asti jatkuneessa löylyttelysaunomisessa (80 ºC). Mikä sitten on mahdollisesti eri hormonien

18 mahdollinen yhteys saunomiseen usein liittyvään rentoutumiseen ja hyvinvoinnin tunteeseen on toistaiseksi jäänyt epäselväksi. Yhtenä mahdollisena on pidetty välittäjäainetta, jolla on todettu olevan (ilman saunomista) yhteyttä stressin ja ahdistuneisuuden vähenemiseen, kipukynnyksen suurenemiseen sekä kasvun ja kudosparanemisen edistämiseen. Millä voisi selittää saunomisen psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia, mutta saunomisen mahdollisesti aiheuttamista hormonipitoisuuksien muutoksista verenkierrossa ei ole tutkimustietoa. Sopivatko saunominen ja lääkkeet yhteen? Samanaikainen saunominen ja lääkkeiden käyttö voi teoreettisesti aiheuttaa ongelmia, koska saunominen kiihdyttää verenkiertoa ja toisaalta hikoilu vaikuttaa elimistön nestetasapainoon. Näiden ilmiöiden takia lääkkeiden imeytyminen, jakautuminen elimistön eri osiin, aineenvaihdunta ja erittyminen voi muuttua saunoessa ja siten lääkkeiden vaikutus elimistössä voi muuttua. Saunomisen vaikutuksista lääkkeiden tehoon on vähän tutkimuksia, joista suurin osa on tehty terveillä vapaaehtoisilla. Kattavimmin aihetta on käsitelty Vanakosken väitöskirjatutkimuksessa (Vanakoski 1996) sekä Vanakosken ja Seppälän katsauksissa (1996, 1998). Yleisimmin saunoessa käytettyjä lääkkeitä ovat erilaiset sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksien lääkkeet. Kohtuullinen saunominen ei yleensä kuormita liikaa verenkiertoelimistöä, kun sepelvaltimotauti (Luurila 1992), kohonnut verenpaine ja sydämen vajaatoiminta eivät ole vaikea-asteisia ja ovat hyvässä hoitotasapainossa. Beetasalpaajat vähentävät sydämen sykettä sekä levossa että fyysisessä kuormituksessa ja myös saunoessa (Luurila ym. 1989). Ne laskevat verenpainetta erityisesti saunomisen jälkeen, mikä voi joskus johtaa huimaukseen. Tällöin voi olla on aiheellista välttää beetasalpaajien käyttöä muutamaan tuntiin ennen saunomista. Uudemmat eri mekanismeilla vaikuttavat sydän- ja verenpainelääkkeet eivät ilmeisesti aiheuta tämäntyyppisiä ongelmia saunoessa. Monet suomalaiset sydänpotilaat ovat todenneet saunomisen nitronkaltaisen vaikutuksen: saunan lämpö laajentaa verisuonia, ja siksi nitrolääkitystä ei yleensä tarvitse ottaakaan ennen saunaa. Lääkelaastari kannattaa ottaa pois ennen saunomista sen irtoamisriskin vuoksi, koska sen pysyminen iholla voi vaikeutua hikoilun, suihkun tai uimisen takia. Saunomisen jälkeen tulee varmistua, että laastari kiinnittyy kunnolla uudelleen iholle, mutta esimerkiksi raskauden ehkäisyyn käytettävä estrogeenilaastari ei ole aiheuttanut ongelmia (Zacur ym. 2002). Raskauden ehkäisyyn käytettävät laastarimuotoiset hormonivalmisteet vapauttavat vaikuttavaa lääkeainetta hitaasti, joten saunominen ei sitä häiritse. Toisaalta vaihdevuosioireisiin käytettävissä laastareissa estrogeenin terapeuttinen vaikutusalue on laaja, joten laastarin pitäminen paikallaan myös saunoessa on turvallista. Matkapahoinvointiin käytettävän laastarimuotoisen lääkkeen tehosta saunomisen yhteydessä ei ole näyttöä. Lisäksi matkailija käyttävät sitä myös usein kuumassa ilmastossa. (Kukkonen-Harjula ym. 1994). Käytännössä saunominen siis harvoin aiheuttaa lääkehoitoon liittyviä ongelmia. Syynä on ilmeisesti se, että saunominen on kuitenkin lyhytaikainen altistus ja elimistön muutokset palautuvat ennalleen viimeistään muutaman tunnin kuluttua saunomisen päättymisestä. Mahdolliset haitalliset yhteisvaikutukset ilmenevät vain erikoistilanteissa (esim. ihon kautta annettu lääkitys tai lääkkeet, jotka kiihdyttävät sympaattista hermostoa). Toistaiseksi ei ole tutkimustietoa saunomisen mahdollisista haitallisista vaikutuksista neuroleptejä tai masennuslääkkeitä käyttävillä henkilöillä. Kyseiset lääkkeet voivat vaikuttaa lämmönsäätelyyn ja autonomisen hermoston toimintaan. Teoreettisesti mielenkiintoista olisi myös tutkia saunomisen vaikutusta astman hoidossa käytettäviin lääkeaineisiin. Alkoholin käyttö saunoessa lisää onnettomuusriskiä Alkoholi ei varsinaisesti ole lääke, mutta se laajentaa verisuonistoa ja voi siten laskea liiallisesti verenpainetta (Roine ym. 1992). Alkoholin on oletettu myös lisäävän sydämen rytmihäiriöitä saunoessa. Terveillä miehillä runsas alkoholin nauttiminen muutama tunti ennen iltasaunomista ei aiheuttanut ylimääräisiä rytmihäi- Sauna 4/

19 Katriina Kukkonen- Harjula luennoimassa Kansainvälisessä Saunakongressissa. riöitä. Subjektiivisesti saunominen seuraavana aamuna tuntui vähentävän krapulaoireita (Roine ym. 1992), vaikkakaan alkoholin hajoaminen ei saunomisen vaikutuksesta nopeutunut. Ainakaan sydänpotilaan ei kannata nauttia alkoholia saunoessa ja saunomisen jälkeenkin vain kohtuullisesti. Alkoholin käytön on todettu liittyneen saunomiseen yhteydessä tapahtuneisiin onnettomuuksiin, joista seurauksena on ollut pahimmillaan kuolema (lähinnä palovammojen, kuivumisen pitkäkestoisessa lämpöaltistuksessa ja hukkumisen seurauksena) (Kortelainen 1991, Vuori 1994). Saunatutkimuksella sovellusarvoa stressitutkimuksessa? Saunatutkimusta on Suomessa tehty viimeisten parin vuosikymmenen aikana melko vähän, ja muuallakin maailmassa tutkimusaktiivisuus on satunnaista. Saunomisen tekninen ympäristö ja saunojien kylpytottumukset vaihtelevat, joten altistuksen standardointi on vaikeaa, erityisesti jos tarkastellaan erilaisia vilvoittelutapoja (huoneenlämmössä istuskelusta jääveteen kastautumiseen). Saunominen kuuluu laajaan lämpöfysiologian alueeseen, jossa saunatutkimuksella voisi olla sovellusarvoa stressitutkimuksessa sekä liikunta- ja sotilaslääketieteessä. Tutkimusongelmia ovat fyysinen suorituskyky pitkäkestoisessa kuuma-altistuksessa ja saunomisen vaikutus fyysisestä rasituksesta palautumiseen. Saunomisen mahdollisesti erilaisia vaikutuksia siihen tottuneiden ja tottumattomien välillä ei ole tutkittu juuri ollenkaan, ja saunomisen fysiologisten muutosten yhteydet hyvinvoinnin tuntemuksiin ovat toistaiseksi tuntemattomia. Saunomisen lääketieteellistä tutkimusta on käsitelty Aikakauskirja Duodecim-lehden erikoisnumerossa vajaa parikymmentä vuotta sitten (Vapaatalo ja Vuori 1988). Tämän jälkeen on Suomessa on ilmestynyt neljä saunomiseen liittyvää väitöskirjaa (Jokinen 1989, Kauppinen 1989, Vähä-Eskeli 1991, Vanakoski 1996) ja kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä on ilmestynyt muutamia katsauksia saunomisen terveysvaikutuksista ja vaaroista (Kauppinen 1997, Hannuksela ja Ellahham 2001, Kukkonen-Harjula ja Kauppinen 2006). LKT, dos. vanhempi tutkija, UKK-instituutti Katriina Kukkonen-Harjula luennoi otsikolla: Sauna and Cardiovascular Diseases, Kansainvälisessä Saunakongressissa Artikkeli on koottu seminarin luennosta. Sauna 4/

20 ASLAK LARJO TEKSTI TOMI PARKKONEN KUVAT Storfinnhova Gårdin satumainen savusauna Vierailin kesällä ystävieni kanssa Kimiössä savusaunassa, joka sijaitsee osittain maan alla. Vain ruohokatto ja sisääntulo-oven hirsiseinä ovat näkyvillä ulospäin. Ensin astutaan pitkänmalliseen puku- ja vilvoitteluhuoneeseen. Vastakkaisella seinällä on ovi itse savusaunaan. Oven avautuessa ihastus salpaa hengityksen. Edessä on valaistu vesiputous ja noin sata tuikkua, jotka on sijoitettu eripuolille savusaunaa. Näky on vaikuttava! Vesiputouksessa oleva valo on ainoa sähkövalo saunassa. Saunan sisällä seinät ja lattia ovat graniittia. Saunan lauteet ovat kahdessa tasossa niin, että kovimmista löylyistä pitävät voivat istua pankolla. Saunaan mahtuu 28 saunojaa yhdellä kertaa. Keskellä on valtava, musta kiuas, jossa on kaksi luukkua. Löylykauha on pitkän varren päässä oleva muhkea kulho, jolla vettä heitetään kolme päivää lämmitetyille kiville. Puro savusaunan sisällä Saunan edustalla kulkeva puro virtaa saunaan sisään ylempää altaaseen, josta se ryöppyää alas vilvoittelualtaaseen. Altaan kivipenkeillä voi istua rintaansa myöten vedessä. Saunan pehmeästä, kylläisistä löylyistä nauttiessa voi raukeana kuunnella puron solinaa. Savusaunan lämmittäminen ei ole pikku juttu. Kiukaan kahteen tulipesään mahtuu yhdellä täytöllä puolitoista kuutiota polttopuita, jotka lämmittävät 3500 kilon kivimassaa. Saunan valokuvaaminen ja sanoilla kuvaileminen on vaikeata. Sen ainutlaatuinen tunnelma on itse koettava. Sauna kuuluu tilaan nimeltä Storfi nnhova Gård, jonka historia ulottuu aina vuoteen Tarun mukaan jättiläinen nimeltä Finn piti hoviaan Finnhovan kallioilla aikana, jolloin Lundin katedraalia rakennettiin Ruotsissa - tai pitäisikö sanoa Ruotsi-Suomessa. Tila oli vähän aikaa autiona kunnes se kokonaisuudessaan remontoitiin 80-luvulla ympärivuotiseen juhla-, kokous-, koulutus- ja elämyskäyttöön. Kunnostustöissä pyrittiin säilyttämään rakennusten vanha tunnelma. Majoituskäytössä olevat rakennukset on sisustettu vanhoin tyylihuonekaluin. Metsäkylän talot korkealla puissa Storfi nnhova Gård sijaitsee erittäin kauniissa vanhassa kulttuurimaisemassa, jossa kauniit puurakennukset ja puistomainen ympäristö luovat erilaisille tilaisuuksille upeat puitteet. Ehdoton vetonaula on metsään rakennettu elämyksellinen metsäkylä, jossa tämä graniittinen savusaunakin sijaitsee. Pienet kahdeksankulmaiset asumukset on sijoitettu puihin, mikä tekee paikasta satumaisen. Makuupaikkoja täällä on 18. Itse tilalla on 26 vuodepaikkaa kolmessa eri rakennuksessa. Metsäkylässä voi myös ruokailla viereisessä hirsitalossa, jossa on useita pöytiä. Tilalla on myös lähdepohjainen metsälampi, jonka rannalla on kertalämmitteinen uloslämpiävä sauna, jossa on Aito-kiuas. Saunaan mahtuu kerralla 10 henkilöä. Saunan, suihkuhuoneen ja pukuhuoneen lisäksi rakennuksessa on takkatila, johon mahtuu 16 ihmistä viettämään saunailtaa ja grillaamaan suuressa avotakassa. Ilta-aurinko loistaa suurista, pieniruutuisista ikkunoista. Niistä voi ihailla näköalasta lammelle, ruohokentille ja metsään. Saunan ja lammen välissä olevalta suurelta terassilta voi pulahtaa lampeen uimaan. Storfi nnhova Gård on hieno retkikohde, jossa kannattaa käydä. Sijaintinsa ja kiinnostavuutensa perusteella sopii hyvin Saunaseuran ensi kevään 2008 retkikohteeksi. Ks. kotisivu: nnhova.com Sauna 4/