H A L S T A R I LOHJAN ROTARYKLUBI LOJO ROTARYKLUBB. SELOSTE N:o ISSN

Transkriptio

1 H A L S T A R I LOHJAN ROTARYKLUBI LOJO ROTARYKLUBB SELOSTE N:o ISSN Näkymä Fagervikin kirkon kellotapulin oven puuleikkauksen läpi

2 Seloste N:o 4 elokuu 2010 HALSTARI Sisältö Sivu 3 Viikkokokous Mondi 5 Potilastietojärjestelmät - Lohjan Sairaala 8 Kodin tietotekniset haasteet 11 Lääkealasta Suomessa 14 Palomuseo Erottajan paloasemalla 17 Vuosijuhla Lylyisten kartanossa 19 Lylyisten kylän ja kartanon vaiheita sekä muistikuvia 22 Tammiston arboretum 25 Kontti Zimbabween 29 Vaihtokokous 30 Lohjan Rotaryklubi Fagervikissä Painopaikka: Lohjan kopio Halstarin toimituskunta: Veikko Salminen Pentti Kuosmanen (päätoimittaja, teksti, taitto, kuvat) 2

3 VIIKKOKOKOUS MONDI Kari Kalliala Viikkokokouksessa veli Kalevi kertoi joitakin perusajatuksia seuraavan vuoden toiminnasta. Esillä oli myös keväällä hankittava 20 jalan kontti, joka pakataan Kousantiellä Siihen tuleva materiaali on jo koottu eri puolille Etelä-Suomea. Veli Kari Kalliala puhui ex tempore aiheesta turvallisuus. Hän kertoi, mitä Lohjalla alkoi tapahtua heti Mondin ostettua tehtaan. Yhtiön ylimmältä tasolta on painotettu turvallisuuden tärkeyttä ja työtapaturmien nollatavoitetta. Yhtiön omistajien mielestä jokaisen työntekijän pitää olla varma siitä, että voi palata terveenä töistä kotiin. Suomen metsäteollisuudessa tapahtuu keskimäärin 10 sellaista työtapaturmaa työtuntia kohden, josta on seurauksena vähintään yksi sairaslomapäivä. Se ilmenee sadan työntekijän tehtaalla kymmenenä tapaturmana vuodessa. Suomen parhaissa tehtaissa tapaturmien määrä on vain kymmenesosa keskiarvosta eli sadan työntekijän yhtiössä vain yksi työtapaturma vuodessa. Mondi osti Lohjan tehtaan vuonna Tapaturmatiheys oli teollisuuden keskimääräinen (35 kpl). Ensimmäisen vuoden ahkeran koulutuksen ja analysoinnin tuloksena tapaturmien suhdeluku saatiin putoamaan neljään (8 kpl). Tämän vuoden tavoite on 1,1 tapaturmaa työtuntia kohden (2 kpl). Ensi vuoden tavoite on Mondin keskiarvon mukainen suhdeluku 0,12, mikä merkitsee yhtä tapaturmaa viidessä vuodessa. Aluksi oli vaikea saada henkilöstö uskomaan asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Se vaati turvallisuusajattelun täydellistä muutosta. Se näkyy mm. riskialttiin käyttäytymisen välttämisenä. Riskikartoituksella minimoidaan toimintatavoista ja ympäristöstä aiheutuvat riskit. Jokaisella Mondin tehtaalla turvallisuuskäyttäytymistä valvotaan esimiesvoimin päivittäin. 3

4 Työturvallisuus on yrityksessä yhtä tärkeää kuin tuloksen teko, mikä on erittäin harvinaista teollisuudessa. Jos onnettomuus sattuu, on siitä raportoitava sähköpostilla vuorokauden kuluessa yhtiön johdossa oleville kahdeksalle henkilölle. Kahden viikon sisällä on täytettävä 12-sivuinen lomake, jossa selvitetään onnettomuuden syy, kuinka samantyyppiset onnettomuudet tulevaisuudessa estetään ja millä aikataululla korjaavat toimenpiteet toteutetaan. Lisäksi tapauksesta on tehtävä PowerPoint-esitys, joka lähetetään kaikille muille Mondin tehtaille. Henkilöstö on sisäistänyt työturvallisuuden merkityksen. Siitä ei tarvitse niuhottaa. Ajattelun tulos näkyy myös työtilojen siistiytymisenä. 4

5 POTILASTIETOJÄRJESTELMÄT LOHJAN SAIRAALA Veli Eero Rantalaiho oli järjestänyt klubillemme mahdollisuuden tutustua Lohjan sairaalan potilastietojärjestelmiin Kokoonnuimme kahvit juotuamme sairaalan auditorioon, jossa sairaalan johtava lääkäri Ralf Backström kertoi sairaalan organisaatiosta osana HUSia, sekä tulevaisuuden näkymistä. Siihen liittyen käytiin läpi tilastoja viime vuoden suoritteista Lohjan sairaanhoitoalueeseen kuuluvat Karjalohja, Karkkila, Lohja, Nummi-Pusula, Sammatti, Siuntio ja Vihti. Sammatin kunta on liitetty osaksi Lohjan kaupunkia Sairaaloita alueella on kaksi, Lohjan sairaala ja sen psykiatrisena yksikkönä toimiva Paloniemen sairaala. T u n n u s l u k u j a Avohoitokäyntejä Hoitojaksoja Hoitopäiviä Leikkauksia Leikkauksia päivystyksenä Synnytyksiä Palveluja käyttäneitä henkilöitä Hoitojakso on yhden potilaan tiettyyn sairauteen saaman hoidon kokonaisuus. Vuodesta 2005 alkaen tähän lukuun kuuluvat myös polikliiniset tähystykset, pientoimenpiteet, laajat tutkimukset sekä kalliit lääkehoidot. Hoitopäivä tarkoittaa psykiatristen sekä hengityshalvauspotilaiden hoitopäiviä. Lähde: Sitten päästiin varsinaisen otsikon asiaan eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sähköiseen potilastietojärjestelmään. Meitä oli asiaan perehdyttämässä erikoissuunnittelijat Leila Konkola-Loikkanen ja Christina Louhi. 5

6 Sisar ja veljet kuuntelemassa esitystä Lohjan sairaalan auditoriossa. Takarivistä vasemmalta vaihto-oppilas, Kimmo Leppälä, Kalevi Laakso, Tarja Virtanen, Tellervo Kangas, Eero Ahtela, Kari Kalliala; eturivissä vasemmalta Pekka Hynynen, Matti Lehtinen, Klaus Turhanen, Veikko Salminen, Roger Weintraub. Sairaalassa käytössä olevat tietotekniset palvelut tarjoaa HUSin tätä varten perustama liiketoimintayksikkö. Konkola- Loikkanen kertoi järjestelmistä kuten potilastietojärjestelmä (MD-Oberon), sähköinen kertomus (MD.Miranda), röntgenkuvien käsittelysovellukset Leila Konkola-Loikkanen (AgfaWEB ja PACS), laboratoriotietojen hallintaohjelma (WEBLab) sekä aluetietojärjestelmä (Navitas). Lisäksi synnytysosasto käyttää kuulemma ruotsalaista Obstetrics-ohjelmaa. Tietosuoja on toimintaa osaltaan hankaloittava asia, koska potilaan pitää joka hoitojaksolla antaa erikseen kirjallinen lupa muualta saatavien tietojensa käsittelyyn. Christina Louhi kertoi sairaalan muista tietojärjestelmistä kuten taloushallinnon ja henkilöstöhallinnon ohjelmistoista. Hän kertoi myös olennaisen tärkeästä sairaalan ja ulkopuolisten terveydenhuollon järjestelmien yhteispelistä. Tällainen on avohoidon paljolti käyttämi- Christina Louhi 6

7 en ohjelmien kuten Pegasos kyky keskustella sairaalajärjestelmien kanssa. Juuri Navitaksen kautta erilaisten kyselyjen ja pyyntöjen pitäisi siirtää tietoa haluttuun paikkaan. Hän korosti voimakkaasti sitä, että sairaalatietojen tulostaminen ei ole mahdollista avohoidossa. Luvan saaneilla on vain lukuoikeus. Esitykset herättivät runsaasti kysymyksiä, joihin saimme asiantuntevat vastaukset sairaalan edustajilta. 7

8 KODIN TIETOTEKNISET HAASTEET Kodissasi on enemmän tietotekniikkaa kuin aavistatkaan! Kun puhutaan tietotekniikasta, siirtyvät ainakin omat ajatukseni ensimmäiseksi tietokoneisiin. Se on liian yksioikoista. Alla on kuva tavallisen sähkölieden näyttötaulusta ohjausnäppäimineen. Sähköliesi on tyypillinen tietotekninen laite, jota ohjataan painonäppäimillä. Vastaaviin laitteisiin törmäämme päivittäin ilman, että tulemme ajatelleeksi sen sisältävän tietotekniikkaa. Tässä yhteydessä käytetään hienoa termiä sulautettu tietotekniikka. Toinen tyypillinen väline Sähkölieden ohjaustaulu on auto. Uusissa autoissa on nykyään jopa parikymmentä tietokonetta. Ajaessamme emme ajattele laisinkaan tietotekniikkaa. Se mahdollistaa kuitenkin monet sellaiset toiminnot, joista ei parikymmentä vuotta sitten edes osattu uneksia. Alapuolella olevassa taulukossa on muutamia esimerkkejä järjestelmistä, joissa on sulautettua tietotekniikkaa. Puhelin Lankapuhelin Kännykät ja älypuhelimet TV Digitelevisio Digiboksi DVD-laitteet VHS-nauhuri Sähkömittari Tulossa ovat etäluettavat mittarit (Tavoite: 80 prosentilla 2013 lopulla) Pesukone Tiskikone Mikroaaltouuni Liesi/uuni Kodin turvajärjestelmät 8

9 Tietoteknisten ongelmien ilmetessä menee peukalo helposti suuhun. Digiboksien ja televisioiden käyttöönotto saattaa olla joillekin vaikeaa. Tietokoneen käytössä osaamista edellyttävät käyttöjärjestelmän päivitys, virustorjunnan asennus, lisälaitteiden asennus, verkkoasetukset (lanka/langaton). Mistä vaikeuksiin sitten saisin apua? Tavallisesti kysytään joltain asiaa mahdollisesti ymmärtävältä sukulaiselta apua. Usein laitteen myynyt liike voi auttaa asiassa. Apua tarjoavia organisaatioita on myös tarjolla. Niistä esimerkkinä ovat Helpson ( Lilli Digitalkkari ( Kummankin organisaation edustajat tekevät myös kotikäyntejä. Nyt päästään sitten leipälajiini tietokoneisiin. Usein tietokoneen valintatilanne on ongelmallinen. Laitetta hankittaessa pitää miettiä pääasiallista käyttötarkoitusta. Yleensä hankitaan Windows-kone, nykyään käyttöjärjestelmällä Windows 7. Muita vaihtoehtoja ovat Applen Macit ja Linux-koneet. Näissä valinnoissa myyjät yrittävät auttaa parhaan kykynsä mukaan. Toivottavaa on, että myyjä osaa opastaa myös tietoturvan osalta ostajaa. Kaikki tietokoneet tarvitsevat palomuuriohjelmiston, myös Mac. Yleensä kyseinen suoja tulee jo käyttöjärjestelmän mukana. Ohjelman tarkoituksena on sulkea kaikki tarpeettomat portit tietokoneessa, mikä estää asiattomien tunkeutumisen käyttäjän koneeseen. Eipäs sitä nykyään pidetä kaikkia talon oviakaan selkosenselällään, vaan tiukasti lukossa. Kun vain tarpeelliset portit ovat auki, ei ulkopuolisilla ole mahdollisuutta kaapata tietoja koneelta tai käyttää sitä erilaisiin rikollisiin tarkoituksiin. Vapaasti saatavia palomuuriohjelmia ovat mm. ZoneAlarm, Outpost Firewall Free, Sygate Personal Firewall, Tiny Personal Firewall. Toinen tärkeä ohjelmisto etenkin Windows-tietokoneissa on virustorjuntaohjelma. Sillä suojataan koneella olevia tietoja. Pahimmillaan virus voi tuhota kaikki kiintolevyllä olevat tiedot. Ohjelmia on sekä kaupallisia että vapaasti verkosta ladattavia. Ilmaisia ovat esimerkiksi AntiVirus Commando, ClamWin Free Antivirus, PC Tools Antivirus. Kaupallisten ohjelmien vuosikustannus on muutaman kympin luokkaa. Eivät nekään sataprosenttisen luotettavia ole. Siksi on aina syytä olla varovainen 9

10 Internet-sivustoilla liikuttaessa. Kaiken edellisen lisäksi kannattaa käyttöjärjestelmän päivitykset automatisoida. Näin saadaan havaitut aukot paikattua nopeasti ennen kuin joku haittaohjelma sitä hyväksi käyttäen pääsee iskemään. Haittaohjelmat (Spyware) ovat lähinnä tietoja urkkivia koodinpätkiä, joita saamme Internetissä liikkuessamme. Näidenkin torjumiseen voidaan käyttää kaupallisesti saatavia ohjelmia tai sitten ladata verkosta vapaasti käytettävissä olevia ohjelmia kuten Lavasoft Ad-Aware SE Personal, Spybot Search & Destroy. Windows Defender on vapaasti Microsoftin sivuilta ladattavissa oleva ohjelma tähän tarkoitukseen. Lisäksi tietokoneeseen on syytä asentaa Adobe Flash Player Flash-tiedostojen avaamiseksi (Internet-sivustot) ja Adobe Reader PDF-muotoisten dokumenttien lukemiseen. Kuvien katseluun ja -käsittelyyn on saatavissa lukuisa määrä ohjelmia vapailtakin markkinoilta vaikka alan standardi on Adoben Phtoshop. Ilmaisia ohjelmia ovat mm. Paint.NET, Picasa, GIMP ja XnView. Yksi suuria haasteita on oikeanlaisen Internet-liittymän hankkiminen. Operaattorit myyvät innoissaan 3G-liittymiä kaikille. Niiden toimivuudesta ei kuitenkaan jossain Perä-Posion korvessa ole mitään takeita, kun ne eivät aina toimi kunnolla kaupungissakaan. Hinnoittelussa eri palveluntarjoajat ovat hyvin lähellä toisiaan. Sen sijaan ADSL-laskutuksessa on raju hintahaitari maan eri osien ja operaattorien välillä. Itse olen maksanut ADSL-yhteydestä 8/2 Mb/s 49,60 euroa kuussa, kun vastaavan palvelun saa pääkaupunkiseudulla alle kolmen kympin. Hintavertailussa auttaa sivusto Osoitteesta löydät laajakaistaliittymien hintavertailun paikkakunnittain ja operaattoreittain. Tulostus on puolestaan oma alueensa. Halvinta jälkeä saat pienellä mustavalkoisella lasertulostimella. Valokuvien tulostukseen taas mustesuihkutulostin on paras valinta. Värillisten dokumenttien tuottamiseen taas pienetkin värilaserit ovat käyttökelpoisia. - pentti kuosmanen - 10

11 LÄÄKEALASTA SUOMESSA Tero Sandberg Tero Sandberg Terveydenhuollon kokonaiskustannukset Suomessa vuonna 2007 olivat yhteensä ,3 miljoonaa euroa, josta avohoidon lääkkeiden, siis apteekista ostettujen lääkkeiden osuus oli 14 % eli 2072,8 miljoona euroa. Lääkemenojen osuus terveydenhuollon kokonaismenoista Suomessa verrattuna OECD-maihin on keskitasoa. Espanjassa ja Portugalissa lääkkeiden osuus yltää jopa 21 %:n tasolle kun taas Tanska ja Norja ovat 21,5 %:n tasossa. Kun tarkastellaan lääkkeiden hintakehitystä 2000-luvulla, on lääkkeiden tukkuhintaindeksi laskenut noin 15 prosenttiyksikköä vuodesta 2000 vuoteen 2009 kun taas kuluttajahintaindeksi on samaan aikaan kasvanut 15 prosenttiyksikköä. Tämä on tulosta useiden alkuperäisvalmistei- 11

12 den menettämästä patenttisuojasta ja hintakilpailusta, jota ovat vauhdittaneet lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän aloittaminen maassamme. Lääketeollisuus on erittäin riippuvainen patenttisuojasta, sillä yhden lääkemolekyylin saattaminen lääkkeeksi kestää yli 10 vuotta ja maksaa yli 900 miljoonaa euroa. Ennen kuin tuo yksi lääkkeenä toimiva molekyyli on löydetty, on pitänyt läpikäydä yli molekyyliä. Patenttisuoja on periaatteessa voimassa 20 vuotta patenttihakemuksen jättämisestä ja dokumenttisuoja on EU:ssa 8 vuotta. Koska ennen vuotta 1995 Suomessa ei lääkkeelle voinut saada tuotepatenttia vaan ainoastaan valmistusmenetelmään liittyvän menetelmäpatentin on rinnakkaislääkkeiden markkinoille tulo ollut helpompaa kuin monissa muissa maissa. Lääketeollisuus käytti vuonna 2007 keskimäärin 14,9 % liikevaihdostaan tutkimukseen ja tuotekehittelyyn kun vastaava luku oli esimerkiksi elektroniikkateollisuudessa 4,7 %. Suomessa lääketukkukauppa myy lääkkeet apteekeille ja sairaaloille. Kuluttajan ostama lääke sisältää teollisuuden ja tukun osuuden lisäksi apteekin marginaalin, arvonlisäveron (9 %) ja niin sanotun apteekkimaksun. Apteekin marginaali Suomessa on keskimäärin 24 % kun se EU:ssa on keskimäärin 20 %. 12

13 Vähän yli vuoden voimassa ollut viitehintajärjestelmä ja patenttisuojattujen lääkkeiden ottaminen mukaan viitehintajärjestelmään on vaikuttanut odotetusti: yhteiskunta on säästänyt lääkekustannuksissa. Sairausvakuutus on säästänyt 76 miljoonaa ja potilaat 33 miljoonaa euroa ensimmäisen vuoden aikana. Tilastokeskuksen mukaan korvattavien lääkkeiden hinnat laskivat 5,6 % viime vuonna. Lääketeollisuus on aina ollut voimakkaan viranomaisvalvonnan ja -sääntelyn alaista, mutta 2000-luvulla viranomaisten tekemät lääkkeiden hintojen alentamiseen tähtäävät ratkaisut ovat aiheuttaneet suuria muutoksia lääkemarkkinoilla niin kuluttajan, apteekin, tukkuliikkeen kuin teollisuudenkin osalta. Teollisuudessa jatkuu fuusioiden ketju. Apteekit etsivät tuotevalikoimiinsa lisäksi muita myytäviä tuotteita kuin lääkkeitä. Tukkuliikkeet hakeutuvat toimimaan suuremmissa ympyröissä kuten naapurimaissa ja kuluttaja on hämillään oman lääkkeen vaihtumisesta apteekissa ajoittain toisen nimiseksi. 13

14 PALOMUSEO EROTTAJAN PALOASEMALLA Vierailimme Helsingissä Erottajan paloaseman suojissa olevassa palomuseossa. Oppaanamme toimi tiedotuspäällikkö Pentti Grönroos. Tilaisuuden oli sopinut aiemmin palopäällikkönä toiminut Kalevi Laakso. Vasemmalla isäntämme Pentti Grönroos ja oikealla Kalevi Laakso Helsingin pelastuslaitoksen palomuseo avattiin osana palolaitoksen 125-vuotisjuhlien tapahtumasarjaan. Museon suunnittelu ja näyttelyn rakentaminen on hoidettu oman toimen ohella. Museon tilat ovat arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelemalla Erottajan paloasemalla osoitteessa Korkeavuorenkatu 26. Tosin paloasemalla on alkamassa suuri remontti, jonka vuoksi museo joutuu evakkoon. Palomuseon pinta-ala on noin 14

15 400 m 2. Sen kokoelmassa on esillä useita satoja esineitä. Vanhin Henkilöt vasemmalta: Matti Lehtinen, Eero Rantalaiho, Roger Weintraub, Kalevi Laakso, isäntämme Pentti Grönroos, Keijo Latvala, Tarja Virtanen, Mikko Mäkelä esine museolla on vesisammio 1700-luvulta, jota on käytetty varavesiastiana. Sammio on ollut käytössä Helsingin kaupungissa vielä toisen maailmansodan aikana. Museon esineistä lähes kaikki ovat olleet Helsingin palokuntien käytössä. 15

16 Palomuseokierroksen jälkeen kiipesimme paloaseman torniin, josta oli huikeat näkymät yli keskustan aina pitkälle Suomenlahdelle asti. Koska ilma oli todella lämmin, viivyimme varsin pitkään maisemia ihailemassa. Veli Kalevi kertoi, että nuoruuden päivinä hän on ollut rakentamassa ihmispyramidia tornin kaiteelle. Enää ei kuulemma siihen homman olisi viehtymystä. Toinen anekdootti liittyy kesäapulaisiin. Heidät testattiin panemalla kiipeämään tikasauton tikkailla paloaseman torniin. Tikkaat ylettyivät vain kaiteen juurelle. Kaiteen yli pääsy kysyi paitsi fysiikkaa niin erityisesti kovaa päätä. Joka tempun teki, valittiin kesäksi palomiehen tehtäviin. Vasemmalla on Helsingin tuomiokirkko, keskellä kauempana Suomenlinna ja oikealla Suomenlahtea Viron suuntaan Erottajan paloaseman tornista kuvattuna. 16

17 VUOSIJUHLA LYLYISTEN KARTANOSSA Klubimme 61. vuosijuhla pidettiin HUS:n omistamassa Lylyisten kartanossa. Jo matka sinne oli nautittavaa heräämässä olevan keväisen luonnon katselemista. Täytimme käyttöömme varatun salin viimeistä paikkaa myöten. Klubimme lippu ja pöytäviirit koristivat salin arvokkaaksi ja kodikkaaksi juhlatilaksi. Presidenttimme Raimo Mäkelä toivotti juhlaväen tervetulleeksi ja esitti lyhyen referaatin vuoden tapahtumista ja toiminnoista ja erityisesti Zimbabwe-projektistamme, jonka yksi huipennus tapahtuu kesäkuussa. Sinne lähtevä kontti pakataan täyteen klubimme keräämiä tietokoneita, polkupyöriä, matkapuhelimia yms. tarvikkeita AIDS-orpojen koululle. Keittiömestarin käytyä kertomassa tarjottavasta ateriasta aloitimme ruokailun ja saimme alkuruokana ajankohtaan hyvin sopivasti korvasienikeittoa. Pääruokana oli joko saaristolaislohta uusilla perunoilla tai porsaanfilenoisetteja ja röstiperunoita. Ruuan kruunasi valko- tai punaviini itse kunkin maun mukaan. Kaikki tämä sujui iloisen puheensorinan säestämänä. 17

18 Juhlapaikan Lylyisten kylän ja kartanoiden historiasta veli Veikko Salminen kertoi ennen jälkiruokaan siirtymistä. (tämä esitys erillisenä) Jälkiruokana nautimme mangositruskakkua ja kahvia ja kunkin halun ja tarpeiden mukaan kyytipoikana mietoja tai väkeviä juomia. Näitä edellä mainittuja sulattelimme veli Kimmo Leppälän ja hänen poikansa Ilkan musiikki-esitystä kuunnellen. Kimmon klarinetti soi kauniisti ja Ilkka käsitteli kontrabassoaan ammattimaisin ottein. Veljet Matti Kupari ja Aki Hellgren olivat myynti tykkeinä, kun osallistujat innostettiin ostamaan arpoja, jossa palkintoina oli tietokone, grilli ja taidelasia. Koko sadan kappaleen kiekko arpoja myytiin ja onnelliset voittajat löydettiin. Klubille siitä siunaantui yli 500 euroa tuloa. Juhlaan liittyi myös uuden jäsenen ottaminen jäsenkuntaamme. Uusin jäsenemme on ekonomi Mika Ruotsalo, Baltic Metal Trading Oy:n toimitusjohtaja. 18

19 Kummi on veli Klaus Turhanen. Toivotamme uuden veljen tervetulleeksi joukkoomme. Ilta jatkui iloisen seurustelun merkeissä. Kun kello lähestyi iltakymmentä, veli presidentti muistutti päätössanoissaan rotaryvuoden viimeisen kuukauden tapahtumista ja toivotti hyvää kesää mukana olleille sekä kiitti tarjoilun hoitanutta kartanon väkeä. Pienessä sateessa lähti iloisen ja tyytyväisen näköinen joukko kohti kotejansa. Veikko Salminen LYLYISTEN KYLÄN JA KARTANON VAIHEITA SEKÄ MUISTIKUVIA Lylyisten kylän ja kartanon historiasta sain tilaisuuden esittää omia ja hankkimiani tietoja. Lylyisten kylä on ollut alkujaan kruununtorppa kuten naapurikylä Paloniemi. Näin palkittiin ansioitunutta sotilasta. Alkuperäisistä asukkaista ei ole tietoja säilynyt, mutta vuodesta 1539 tiedetään Sepän tilan olleen saman suvun hallussa. Kruununtorppa oli jakautunut kahteen tilaan Seppä ja Hontti. Jälkimmäinen tunnetaan nyt nimellä Lylyisten kartano. Sepän tila on saanut nimensä sepän pajasta, jonka jäänteitä on vielä näkyvissä. Hontin tilan nimen alkuperästä ei ole tietoa. Nämä tilat omisti 1930-luvulta aina 60- ja osin 70-luvulle Salinin veljekset. Reino ja Alli Salin viljelivät Sepän tilaa ja heidän jälkeensä tila on ollut heidän lastensa Heikki Salinin ja tällä hetkellä nuoremman sisaruksen Leena Lehden (os. Salin) omistuksessa luvun lopulla rakennettiin Sepän tilan ranta-alueelle Lylyrannan lomakylä, joka ostettiin vuonna 1976 Stockmann Oy:lle henkilökunnan virkistyskäyttöön. Henkilökohtaisena muistikuvana on jäänyt mieleeni se, että Hontin päärakennuksen siivessä asuva veljesten äiti oli tiukka täti. Tätä mielikuvaa Leena Lehti vahvisti kertomalla kuinka hä- 19

20 nen talousopettajaäitinsä valitteli puolisolleen rintamalle kirjoittamassaan kirjeessä, että nuorena emäntänä hän ei kelvannut kakun leipojaksi, kun ei anopin mielestä osannut. Hontin tila oli Tauno ja Helvi Salin omistuksessa 70-luvun puoliväliin saakka ja he harjoittivat maanviljelyksen ja karjan hoidon lisäksi kesäkotitoimintaa. Kartanon päärakennuksen yläkerran kesähuoneisiin ja joihinkin sivurakennuksiin majoittuivat lähinnä Helsingistä kotoisin olevat perheet. Niille järjestettiin täysi ylöspito ja joitakin virikkeitä ja tietysti uimaranta, jonne kuljettiin peltoteiden halki hanhenmarssia pyyhkeitten, eväitten ja rantalelujen kanssa. Tauno Salinin kuoleman jälkeen tila myytiin Oskar Salosen säätiölle, joka oli uskonnollinen yhteisö ja käytti tilaa erilaisten tapahtumien järjestämiseen ja siinä yhteydessä majoitti osallistujia myös talviaikana luvulla omistajaksi tuli HUS, joka käyttää tilaa edelleen koulutustapahtumien järjestämispaikkana. Ympäristöön on rakennettu majoitustiloja sekä koulutuksessa oleville että vapaa-aikaa viettäville. Lylyistenlahden rannalle on rakennettu upea rantasauna. Hyvä hiekkaranta on paikalla luonnon luomana. Lylyisten alue on reheväkasvuista ja pähkinäpensas on hyvin yleinen. Näistä olosuhteista ja Helsingin läheisyydestä johtuen on Lylyisten kylä suosittua kesämökkialuetta. Tässä kohdassa muistelen paria kesää 50-luvun alkupuolella, kun minut värvättiin suorittamaan Lylyisten postin jakelu. Reitillä oli useita postilaatikoita, joista on jäänyt mieleen esimerkiksi Sjövikin mäen puolessa välissä ollut Robert Boldtin suvun mökille johtavan tien päässä ollut laatikko, jonka vieressä postipoikaa oli usein odottamassa neiti Boldt. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että en voinut laskea mäkeä alas ja palatessani pudottaa postia laatikkoon. Seuraavasta pysähdyspaikasta on jäänyt mieleen professori Matti Koskenniemi, jolla oli tapana tulla hakemaan posti kylpytakki päällä ja aamutohvelit jalassa. Naapurina hänellä oli yliopettaja Kuusisto, joka esiintyi kesäkauden paljain jaloin shortseissa ja joku paita päällä tai sitten ilman paitaa. Hän oli tässä asussaan ilmestynyt kesäpäivänä Hiiden koulun opettajan oven 20

21 taakse. Opettaja Laila Viljanen oli juuri sanomassa En osta mitään kun tämä kertoi tuovansa opettajalle hänen ja piispa Gulinin (Tampereen silloinen piispa) kirjoittamaa uskonnon kirjaa, josta hän pyysi opettajalta lausuntoa. Sitä Hyvää Paimenta olemme kansakoulussa varmasti monet lukeneet. Hontin tilalle tietysti jäi postimäärästäni melkoinen osa sekä tilojen isäntäväen että kartanon kesävieraille kuuluvaa postia. Muistan, että ylipormestari Eero Rydmanille, joka perheineen vietti kesiä Hontissa, tuli usein hyvin virallisen näköisiä kirjelähetyksiä. Leena Lehti kertoi, että hänen poikansa Kari Rydman kävi useasti aikuisiällään tervehtimässä heitä Lylyisten kesätuttujaan. Lylyisten niemeen johtaa Niemenhaan tie ja sen varrelta on jäänyt muistiin Postipankin pääjohtajan Teuvo Auran ja OTK:n johtajan Eero Salovaaran yhteinen puinen postilaatikko, jonka valtasi talitiainen. Teuvo Aura järjesti peltisen laatikon edellisen viereen ja tintti sai pitää pesäpaikkansa. Valitettavasti sen kirjeen, jonka Teuvo Aura oli minulle asiasta kirjoittanut, olen hukannut, vaikka tarkoitus oli säästää se nuoruusajan muistona. Niemeä eteenpäin mentäessä oli af Hällströmien omistama kesäpaikka nimeltään Tomtebo ja kun ensimmäisen kerran näin siellä rouvashenkilön postia odottamassa, ajattelin että tokkopa tästä suomen kielellä selviää. Ruotsin opinnotkin alkavat vasta syksyllä, kun aloitan oppikoulun. Suomella kuitenkin selvittiin. Pähkinäpensaiden reunustama tie päättyi postilaatikkorykelmään, joista mieleen on jäänyt GWS-Sohlbergin omistajan Olavi Sohlbergin ja Honkavaaran tyylikkäät postilaatikot. Tähän päätepisteeseen tuli usein samaan aikaan myös Lohjan ensimmäinen kauppa-auto. Kauppias Kosti Suoranta oli sisustanut Citroen-pakettiautonsa hyllyillä. Niiltä löytyi kesäasukkaille tarpeellisia tuotteita. Jos olin muistanut varustautua pienellä rahasummalla, sain limonadipullon tai pastilli-rasian virkistämään paluumatkaa kotiin Paloniemeen. Muisteli Veikko Salminen 21

22 TAMMISTON ARBORETUM Kolmentoista hengen joukkoamme opasti Marja Prehti- Wright. Hän on puutarhuri, joka on ollut aiemmin palkattuna työntekijänä arboretumissa. Kun työnantajan rahat loppuivat, on hän tehnyt vapaaehtoistyötä tilalla. Tammiston arboretumin perustaja professori Gustav Komppa ( ) oli Teknillisen korkeakoulun professori ja Turun yliopiston kansleri. Komppa tunnetaan kemistinä, joka kehitti synteettisen menetelmän kamferin tuottamiseksi. Aine oli siihen aikaan lähes kaikkiin sairauksiin sopiva yleislääke. Kompan vapaa-ajan harrastuksensa oli eri puolilta maailmaa peräisin olevien puiden ja pensaiden istuttaminen. Vuonna 1919 kemisti Gustaf Komppa hankki omistukseensa Tammiston tilaksi kutsutun maa-alueen. Vääksyssä olleen huvilan tontti tuli ahtaaksi ja hän tarvitsi uuden paikan kasveilleen. Vääksystä puut tuotiin junalla Pohjankurun asemalle ja sieltä hevosilla Tammistoon. Tammiston arboretum on monipuolisuutensa vuoksi eräs Suomen hienoimmista arboretumeista. Kolmen hehtaarin alueella on noin 250 erilaista puulajia. Parhaimmillaan Tammiston puistossa on kasvanut noin 2000 eri kasvilajia. Puuvartisia kasvilajeja on näistä ollut 720. Vuodesta 1963 lähtien, puisto on ollut lähes hoitamaton. Varjostuksen lisääntyessä ja elintilan vähentyessä pienikasvuiset pensaat ja perennat ovat suurelta osin hävinneet. 22

23 Puita metsätieteellisiä tarkoituksia palveleviin arboretu meihin istutetaan yleensä lajipuhtaina metsiköinä, jotta puhtaan siemenen kerääminen olisi mahdollista. Tammiston istutuksissa noudatettiin Englannista alkunsa saanutta metsäpuistoihannetta (wild gardening), jossa metsästä raivatuille, erilaisille kasvupaikoille istutettiin niillä luontaisesti viihtyviä eksoottisia kasvilajeja. Tavoitteena oli, että puiden lisäksi kenttäkerroksen kasvit sopeutuisivat kasvupaikoilleen. Ne saisivat vapaasti levitä ja muodostaa lajeilleen tyypillisiä kasvustoja. Tammistoon hankittiin kasveja Venäjältä, Tanskasta, Saksasta ja Hollannista. Osa 1900-luvun alkupuolella istutetuista lajeista on peräisin muista kokoelmista, erityisesti Mustilan arboretumista Elimäeltä. Sinne suomalaisen metsäpuistovillityksen isä, valtioneuvos A.F. Tigerstedt, oli aloittanut vierasperäisten kasvilajien keräämisen vuonna Viime vuosisadan alkupuolella Tammistossa vieraili tiedemiesten lisäksi myös tunnettuja suomalaisia kulttuurin edustajia. Ainakin yksi puiston huvimajoista on rakennettu Kansallisteatterin suunnitelleen arkkitehti Onni Tarjanteen piirustusten mukaan ja puutarhassa olevan pienen kasvihuoneen on Kompan toivomusten mukaan suunnitellut kuvanveistäjä Emil Wikstöm. Sääksmäen Vi- 23

24 savuoreen valmistui kasvihuone v Tammiston kasvihuone on rakennettu samoja piirustuksia soveltaen. Gustav Komppa lahjoitti arboretumin testamentissaan Turun yliopistolle. Yliopisto ei kuitenkaan ottanut lahjoitusta vastaan, koska puiston hoito olisi ollut liian kallista. Kompan perilliset kustansivat arboretumin ja puutarhan hoidon vuoteen 1963 asti. Tila arboretumeineen myytiin vuonna 1968 Diakonissalaitokselle jossa ei kuitenkaan pitänyt tärkeänä sijoittaa varoja arboretumin hoitoon. Tammiston arboretumin tieteellinen arvo on merkittävä. Tammistosta on kerätty kasvinäytteitä Helsingin yliopiston luonnontieteellisen kasvimuseon kokoelmiin. Tietoja on käytetty Dendrologian seuran julkaiseman Suomen puu- ja pensaskasvion laadinnassa. Kasvit on nimetty ja merkitty maastoon. Arboretumista on tehty puisto-opas karttoineen ja lajiluetteloineen. 24

25 LOHJAN ROTARYT NÄYTTIVÄT JÄL- LEEN TAHTONSA JA VOIMANSA. Jo kolmatta vuotta olemme mukana auttamassa Zimbabwen AIDSorpoja. Tällä kertaa ostimme 20 jalan, ei noin 6 metrisen, merikelpoisen kontin vietäväksi kohteeseen lasteineen varastokäyttöön kontti pakattiin täyteen avustustavaraa, joita pakkauslistan mukaan kertyi 6793 kg, kaikkiaan 1241 artikkelia. Päivän mittaan talkoolaisia oli lähes 30, joista pisimpään mukava olleet työskentelivät 14 tuntia. Rotareita ja aveceja osallistui työhön 9. Lohjan rotaryt/kirsikkatila kahvitti ja muonitti koko talkooväen. Kontti saapuu 25 Vaihtoehtoina lounaaksi oli kesäkeitto tai lohikeitto. Tilanteen ratkaisi Seppo Ainamon mielipide. Hänellä oli iso vajaus kiintiössä lohikeiton kohdalla.

26 perältä asti tyhjiin väleihin tietokoneita ja taulunäyttöjä. Vielä jäi pieniä koloja jotka täytettiin pehmeillä tarkoitukseen pakatuilla pussukoilla, Sitten uusi rivi pöytiä ja tietokoneita jne. Pöytiä oli niin paljon, että 130 lasta pääsee yhtä aikaa syömään niiden ääreen. Kun johonkin jäi vähän isompi kolo, kulki pakkausmestari mitan kanssa tarkastellen mikä siihen sopisi. Tyhjää tilaa ei ollut missään linnunpesän vertaa. Pakkausta vaikeutti pahasti iltapäivällä alkanut sade. Onneksi olimme Suurin voimien ponnistus oli varmaan noin 90 tietokoneen tyhjennys ja uusien ohjelmien asennus. Tämän vaiheen suorittivat tahoillaan veljet Raimo ja Pentti sekä Mikko Mäkelä, joka lähes asui Raimon autotallissa suorittaessaan tätä tehtävää. Kun pakkaaminen aamulla aloitettiin, oli ensimmäinen tunne, ettei kaikkialla oleva tavaramäärä voi mitenkään mahtua pikkukonttiin, kuten Seppo Ainamo konttia nimitti. Tässä pakkausmestari näytti taitonsa ja sitkeytensä. Ensimmäiseksi konttiin ladottiin 4 ruokapöytää päällekkäin ja 26

27 pystyttäneet valmiiksi suuren (40 m) teltan jossa lajittelu, pakkausten teko, merkintä, kirjaus ja punnitus jatkuivat. Tietokoneiden ja pöytien lisäksi kuormaan tungettiin 5 televisiota, 2 pianoa, 2 rotariemme hankkimaa sähköurkua sekä kitara. Lisäksi reppuja, tennismailoja ja -palloja hurja määrä, tennisverkko, sählypelin välineet ja pikku pussukoihin vaatteita, urheilupaitoja, lippiksiä ym. ym. Kesken pakkauksen veli Eero sanoi: Lähdetäänpäs kauppaan. Menimme läheiseen Autostart-liikkeeseen, josta Eero osti sähkögeneraattorin mukaan pakattavaksi. Teko oli varsin merkittävä, koska toimintakeskus saa virtaa vain noin neljänä päivänä viikossa. Tatenda eli kiitos sanovat Aids orpokeskuksen ihmiset. Tästä Outi Wuolle, Seppo Ainamo, Eero heräsi ajatus voisimmeko Lohjan Rotaryklubissa ottaa tavoit- Rantalaiho ihailemassa upouutta aggrekaattia. teeksi hankkia lähitulevaisuudessa voimavirtageneraattorin? Kun esim. Sähköhella ei toimi Oikealla olevissa kuvissa tehdään juttua kontista. Vasemman puoleisessa kuvassa Ylenaikaisen toimittaja Olli Ihamäki haastattelee Seppo Ainamoa ja Outi Wuolletta. Oikeanpuoleisessa kuvassa Länsi-Uusimaan reportteri jututtaa Outi Wuolletta. 27