ETELÄ-SUOMEN EAKR-TOIMENPIDEOHJELMA

Transkriptio

1 CCI 2007 FI 16 2 PO 004 Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoite ETELÄ-SUOMEN EAKR-TOIMENPIDEOHJELMA Täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus Hyväksytty seurantakomitean kirjallisella menettelyllä

2 Sisällysluettelo YHTEENVETO JOHDANTO Ohjelma-alueen kuvaus Ohjelman tavoitteet ja periaatteet Taloudellinen kehitys kansainvälisellä tasolla ja Suomessa Etelä-Suomen tila ja kehitysnäkymät Väestökehitys ja muuttoliike Bruttokansantuote Työllisyyden kehitys Koulutusrakenteen kehitys Kansallinen aluepolitiikka OHJELMAN HALLINTO JA SEURANTA Ohjelmanmuutokset rakennerahastokaudella Rakennerahastoneuvottelukunta (RANE), Alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunta (ARNE) sekä Alueiden uudistumisen neuvottelukunta (AUNE) Seurantakomitea ja sen sihteeristö Maakunnan yhteistyöryhmät, sihteeristöt sekä muut yhteistyöryhmän nimeämät toimielimet Yhteistyöasiakirjojen laatiminen EURA2007 ja Tuki2000 -seurantajärjestelmät Suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi (SOVA) Kansallinen joustovaraus ja äkillisen rakennemuutoksen alueet YHTEENSOVITUS MUIHIN OHJELMIIN Hallinnollinen yhteensovitus Sisällöllinen yhteensovitus

3 3.2.1 Yhteensovitus ESR -ohjelman kanssa Yhteensovitus maaseudun kehittämisohjelman kanssa Yhteensovitus kansallisiin erityisohjelmiin OHJELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANO TOTEUTUMINEN Ohjelman strateginen toteuttaminen toimintalinjoittain TL1 Yritystoiminnan edistäminen TL 2 Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen TL 3 Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristöjen parantaminen TL 4 Suurten kaupunkiseutujen kehittäminen TL 5 Toimenpiteiden temaattinen kehittäminen Ydinindikaattoreiden toteutuminen Kansallisen rakennerahastostrategian toteutuminen Lissabonin strategian toteutuminen EU strategian ja toimenpideohjelman suhde EU:n Itämeren alueen strategian toteuttaminen Horisontaalisten tavoitteiden toteutuminen Ohjelman täytäntöönpanossa ilmenneet riskit sekä riskien hallinta RAHOITUKSEN TOTEUTUMINEN JA KOHDENTUMINEN Toteutuneet maksatukset Rahoituksen kohdentuminen N+2 -säännön toteutuminen Tekninen tuki Uudelleenmaksettu tai uudelleenkäytetty tuki Keskeneräiset tai keskeytetyt hankkeet Toimien pysyvyys Suurhankkeet

4 6. VIESTINTÄ Kansallisen tason viestintä Suuralueen ja maakuntien viestintätoimet ARVIOINTI Valtakunnallinen EAKR-toimenpideohjelmien temaattinen arviointi Alueellisesti toteutetut arvioinnit VALVONTA Menojen tukikelpoisuuden ja tosiasiallisuuden tarkastaminen (art 13.2) Hallintoviranomaisen valvonta Tarkastusviranomaisen toiminta Yhteisön lainsäädännön noudattamista koskevat tiedot OHJELMAN HALLINTO JA SEURANTA Hallintoviranomainen ja todentamisviranomainen Välittävät toimielimet Hallintoviranomaisen antama ohjeistus Hallinto- ja valvontajärjestelmän kuvaus JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Liite 1: Alueen tunnusluvut Liite 2: Rahoitustiedot Liite 3: Indikaattoritiedot Liite 4: Yhteenveto toiminnasta vuonna Liite 5: Hanke-esimerkit aihepiireittäin

5 YHTEENVETO Etelä-Suomen suuralueeseen muodostivat kuusi maakuntaa: Uusimaa, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Päijät-Häme, Kanta-Häme ja Varsinais-Suomi. Vielä vuoteen 2011 saakka mukana oli vielä seitsämäs maakunta: Itä-Uusimaa, tällöin maakunta yhdistettiin osaksi Uudenmaan maakuntaa. Kuva 1. Etelä-Suomen suuralue. Etelä-Suomi on hyvin kehittynyttä aluetta, mutta suuralueen sisällä löytyy kuitenkin suuria eroja. Ohjelmakauden aikana taloudellinen tilanne kehittyi lähes päinvastaiseen suuntaan kuin ohjelmaa laadittaessa ennakoitiin, mikä johti siihen, etteivät ohjelman tavoitteiden ja tuettavan toiminnan määrittelyt sopineet kaikkiin kehittämistoiminnan akuutteihin tarpeisiin. Etelä-Suomessa on seutukuntia, jotka ovat kärsineet rajuistakin rakennemuutoksista ja sen vaikutuksista. Jokaisen Etelä-Suomen maakunnan alueelle on rakennerahastokaudella ollut vähintään yksi alue, joka on kuulunut äkillisen rakennemuutoksen vaikutuksen alaisuuteen. Rakennerahastojen aluekehitysrahoituksella on ollut suuri merkitys Etelä-Suomessa. Ilman Euroopan aluekehitysrahaston olemassa oloa ei alueellisia kehitystoimenpiteitä olisi juurikaan voitu toteuttaa. Rakennerahastotoiminnalla on Etelä-Suomessa ollut selkeästi alueellista lisäarvoa tuottava vaikutus. Rakennerahastotoiminta on tukenut vahvasti alueen maakuntien maakuntaohjelmien toteutusta. EAKR-rahoituksella autettiin maakuntia selviytymään muun muassa rakennemuutoksesta vähemmin vaurioin kuin muutoin olisi tapahtunut. Ohjelmassa maksetun julkisen rahoituksen määrä oli 354,3 M. 5

6 Taulukko 1. Yhteenveto; EAKR-toimenpideohjelmat E-S L-S I-S P-S Yht. Rahoitus - maksettu EAKR+valtion rahoitus, milj. euroa 256,2 295,9 620,6 510, ,5 - maksettu julkinen rahoitus, milj. euroa 354,3 385,7 721,9 668, ,1 - maksatusaste, julkinen rahoitus 102,6 % 108,9 % 98,7 % 107,3 % 103,8 % - maksettu kunta+muu julk./julk. rahoitus yht. 27,7 % 23,3 % 14,0 % 23,6 % 21,0 % Alueellisten kehittämistoimenpiteiden ja erojen kaventaminen on ollut tärkeimpiä tehtäviä Etelä-Suomessa. Rakennerahastovaroista on rahoitettu erityisesti haasteellisia ja ongelmallisia alueita. Rahoitusta on myös kohdennettu ongelmallisten alueiden ulkopuolisille suurkaupunkialueille eli pääkaupunkiseudulle ja Turun seudulle. Rahoitetuilla toimenpiteillä on lisätty alueiden houkuttelevuutta, edistetty yrittäjyyttä ja luotu työpaikkoja. Hankkeet jakautuivat määrällisesti suhteellisen tasaisesti kaikkein Etelä-Suomen maakuntien alueelle. Taulukko 2. Hankkeiden jakautuminen maakunnittain. Maakunta Hankkeita Ei maakunnan rahoituskehystä 31 Etelä-Karjala 483 Häme 278 Kymenlaakso 578 Päijät-Häme 723 Rakennemuutosvaraus 63 Uusimaa 36 Varsinais-Suomi 219 Ylimaakunnallinen 77 Yhteensä Euroopan aluekehitysrahastosta tuettiin hankkeita, jotka kehittivät yrityksiä, innovaatioiden syntymistä, verkottumista, osaamista ja alueiden saavutettavuutta. Aluekehitysrahasto keskittyi työllisyyden parantamiseen, alueiden kilpailukyvyn kehittämiseen ja elinvoimaisuuden lisäämiseen. Tavoitteet kannustivat yrittäjyyteen, innovaatioiden ja verkostojen synnyttämiseen, oppimis- ja innovaatioympäristöjen kehittämiseen sekä alueiden saavutettavuuden parantamiseen. Rahoitusta myönnetään myös yli maakuntarajojen ulottuville hankekokonaisuuksille teemoittain, näillä pyrittiin muun muassa kehittämään osaamiskeskittymiä. Alueellisissa kehittämishankkeissa tuloksena oli usein parempia yhteistyöverkostoja tai toimintamalleja. Osaamisen lisääntyminen voi vasta pitkällä aikavälillä vaikuttaa uuden yritystoiminnan syntymiseen. Suorat työpaikka- ja yritysvaikutukset rakennerahastokaudella syntyivät pääosin yritystukien ja Finnveran lainojen ja takausten kautta. Investointihankkeissa välilliset työpaikka- ja yritysvaikutukset voivat olla merkittäviä. Etelä-Suomen EAKR-ohjelman työllisyysperusteisilla investoinneilla vaikutettiin erityisesti yhteiskunnan kilpailukyvyn sekä toiminta- ja innovaatioympäristöjen kehittämiseen sekä logististen yhteyksien parantamiseen. Samalla, kun hankkeilla tuettiin ohjelman 6

7 toimintalinjojen sisäisiä tavoitteita, saavutettiin myös laajempia ohjelmatason vaikutuksia. Ohjelman toteuttamisessa päästiin strategisempiin hankkeisiin, yhteistyö ja kumppanuus paranivat. Alueiden välinen yhteistoiminta tuotti yhteisesti määritellyille painopisteille kehittämishankeaihioita ja loi laajempaa perspektiiviä samanlaisten ongelmien kanssa kamppailevien alueiden aluekehitykseen. Strategisessa katsannossa ohjelma painottui ehkä odotettuakin enemmän tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Osin tämä oli seurausta tietoisista strategisista valinnoista, panostuksista toimintalinjaan 2 ja ylimaakunnalliseen toimintalinjaan 5. Toimintalinjassa 1 painopistettä siirrettiin investoinneista enemmän kehittämisen suuntaan eritoten maakunnissa, joissa rahoituskysyntä oli ollut vähäisempää. Strategisessa katsannossa toimintalinjan 3 toteutus saattoi ehkä näyttää hajanaiselta. Tästä viesti myös toimintalinjan muita selvästi alhaisempi panostus Lissabonin strategiaa tukeviin hankkeisiin. Alueellisesta näkökulmasta toimintalinjan 3 hankkeilla oli kuitenkin hyvin tärkeä maakunnallinen merkitys alueen saavutettavuuden, vetovoiman ja ympäristön parantamisessa sekä alueellisten palvelukokeilujen toteuttamisessa. Vaikka Lissabonin strategia oli mukana hankevalintoja tehtäessä, se ei suoranaisesti ohjannut päätöksentekoa. Toimintalinjalla 4 oli ohjelman viime vuosina näkyvissä uuden ohjelmakauden entistä merkittävämpi suuntautuminen suurten kaupunkiseutujen kehittämiseen mm. INKA ja ITI -ohjelmien vaikutuksella. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla vietiin kilpailukykyä eteenpäin monin hankkein ohjelmakauden alussa laaditun kilpailukykystrategian mukaisesti. Hankkeissa luotiin edellytyksiä kansainvälisten osaamis- ja innovaatiokeskittymien syntymiselle sekä kehitettiin innovatiivisten julkisten hankintojen menettelyä. Ohjelmakauden alussa rahoituksen kysyntä oli suurta pitkään jatkuneen nousukauden johdosta. Finanssikriisin puhjettua kysyntä putosi reilusti aiempaa alemmalle tasolle. Tämän johdosta myös EAKR-tuetun rahoituksen määrä putosi yritysten vähentäessä investointejaan voimakkaasti taloudellisen epävarmuuden lisäännyttyä markkinoilla. Ohjelmakauden loppua kohti myös rahoitukseen kytkettävän mahdollisen EAKR-tuen merkitys väheni, koska tukiaika jäi lyhemmäksi ohjelmakauden päättymisen lähentyessä. Korkotukien merkitys matalien korkojen aikana ei ole kovinkaan suuri ja pääosan ohjelmakaudesta korkotaso oli poikkeuksellisen matala, jolloin korkotuen vaikuttavuus yrityksen maksamaa korkoa alentavana tukena ei täysin toteutunut. Ydinindikaattoreiden toteutuminen Ohjelmalle asetettujen ydinindikaattoreiden valossa ohjelma toteutui suunnitellusti, pääosa asetetuista tavoitteista saavutettiin tai jopa ylitettiin tavoitteet. Lissabonin strategiaa tukevien hankkeiden osalta ei tavoitetasoa aivan saavutettu. Myös tasa-arvovaikutuksilta myönteisten hankkeiden osalta jäätiin aavistuksen verran asetetusta tavoitteesta. Sen sijaan T&K -toiminnan ja ympäristöpositiivisten hankkeiden määrissä tavoitetasot ylitettiin enemmän kuin kaksinkertaisesti. 7

8 Taulukko 3. Ydinindikaattoreiden toteutuminen. Uudet yritykset (kpl) - joista naisten perustamia Tavoite Tulos Tot (%) , ,3 Uudet työpaikat (kpl) ,5 - joista naistyöpaikkojen osuus ,4 T&K-toiminnan määrä 15,5 % 36,8 % 234,8 % Uudet T&K-työpaikat ,9 % Lissabonin strategian mukaiset hankkeet, % ohjelmasta 80,5 % 74,1 % 92,1 % Tasa-arvovaikutuksiltaan myönteiset hankkeet, 17,4 % 12,7 % 74,1 % kaiken tyyppinen tasa-arvo, EU-rahoituksesta Ympäristöpositiiviset hankkeet 18,5 % 41,7 % 225,9 % Toiminnan ja rahoituksen luonne toimintalinjassa 1 tuki nopeaa ja välitöntä työpaikkojen syntyä, joka oli helposti todennettavissa hankkeen päättyessä. Myös toimintalinjan 5 toiminta oli sellaista, joka synnytti sekä uusia työpaikkoja että uusia T&K-työpaikkoja enemmän kuin ole oletettu. Lisäksi hanketoiminta Etelä-Suomessa keskittyi pitkälti osaamisintensiivisille aloille sekä innovaatio- ja kehittämistoimenpiteisiin, nämä omalta osaltaan ovat sellaisia toimialoja ja toimintoja, joiden kautta saadaan näkyviä tuloksia aikaiseksi. Hankkeiden kautta tuettiin myös innovatiivisia kasvuyrityksiä ja kehitettiin muun muassa eri alojen liiketoimintaa, tutkimusta, tuotekehitystä ja innovaatioita. Ohjelmakauden päättäminen Etelä-Suomen EAKR -toimenpideohjelma saatiin kunnialla päätökseen. Ohjelman julkinen rahoitus oli jo sidottu käytännössä kokonaan (106,4 %) ja maksatuksetkin saatiin hyvissä ajoin valmiiksi. Myös vielä ohjelmakauden lopussa päättyviltä hankkeilta vapautuvaan rahoitukseen oli alueilla varauduttu tekemällä ehdollisia päätöksiä vapautuvien varojen arvioihin perustuen siten, että rahoitus todella saatiin mahdollisimman tarkasti käytettyä. Jo vuosi 2014 oli päättyvän rakennerahasto-ohjelman alasajoa, eikä uusia hankkeita enää juurikaan käynnistetty. Joitakin yksittäisiä hankkeita pystyttiin kuitenkin edelleen rahoittamaan päättyneiltä hankkeilta vapautuneilla varoilla. Pääpaino ohjelman lopussa oli selkeästi ohjelman päättämisessä ja hallitussa lopettamisessa. Haasteena ohjelman toteutuksessa olivat kansallisen säädöspohjan ja tukijärjestelmien hajanaisuus, valtion vastinrahoituksen leikkaukset ohjelman viimeisinä vuosina, heikko yleinen taloustilanne ja siitä johtuva yritysten ja muiden toimijoiden heikko investointi- ja kehittämisaktiivisuus sekä raskas hankehallinto. 8

9 1. JOHDANTO 1.1 Ohjelma-alueen kuvaus Etelä-Suomen alue muodostaa maamme kehityksen kärjen sekä viennin ja tuonnin valtaväylän. Etelä-Suomen suuraluetta voi Suomen olosuhteissa luonnehtia kokonaisuudeksi, jolla on tiheä palvelukeskusverkosto ja pääosin toimiva liikennöintiverkosto. Myös sosiaali- ja terveyspalvelujen toistaiseksi korkea taso ja suhteellisen hyvä saatavuus luonnehtii aluetta. Pääkaupunkiseutu, Turun seutu ja maakuntakeskukset ovat Etelä- Suomen pääkeskuksia. Keskukset ja väylät muodostavat fyysis-toiminnallisia kehityskäytäviä. Pienemmät keskukset ja maaseutu käyttävät hyväkseen pääkeskusten verkkoa. Etelä-Suomen alueella pääkaupunkiseutu, ja erityisesti Helsinki, on Suomen tärkein keskus niin taloudellisesti, liikenteellisesti kuin kulttuurisestikin. Suomen tärkeimmät vienti- ja tuontisatamat sijaitsevat Etelä- ja Lounais-Suomen rannikolla. Alue muodostaa tärkeimmän linkin Euroopan ja Venäjän välillä sekä on Suomen merkittävin kansainvälisen liikenteen solmukohta. Vahvoja toimialoja Etelä-Suomessa ovat olleet mm. informaatio- ja kommunikaatioteknologia, bio- ja ympäristöteknologia, palvelut, metalli-, paperi- ja puutavarateollisuus, öljynjalostus ja kemianteollisuus sekä maatalous ja elintarviketeollisuus. Suuralueen sisällä on kuitenkin seutukuntia, joilla teollisuuden rakennemuutos on ajoittain edellyttänyt voimakkaita kehittämistoimia elinkeinorakenteen uudistamiseksi ja uudenlaisten työpaikkojen luomiseksi. Uudenmaan bruttokansantuote nousi 2000-luvulla yhtäjaksoisesti aina vuoteen 2009 saakka, jolloin BKT per henkilö kääntyi jyrkkään noin 5 % laskuun edellisvuoteen verrattuna. Aluetalouden kannalta tärkeiden elektroniikka- ja sähköteollisuuden, kaupan sekä mm. logistiikka-alan ongelmien vuoksi vasta vuonna 2013 bruttokansantuote per henkilö ylitti vuoden 2008 tason. Tällä hetkellä eniten kasvua alueella on palvelualoilla: liike-elämän palveluissa, rahoituksessa, matkailu ja ravintolapalveluissa sekä kotitalouden palveluissa. Jalostusaloista kasvua on rakentamisessa. Merkittävimmät kasvualat tulevat Uudellamaalla tulevaisuudessa todennäköisesti olemaan liike-elämän palvelut, matkailu- ja ravintola-ala, rakentaminen, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut sekä terveysteknologia. Digitaalisuus liiketoiminnassa on edelleen hyvin perinteisellä pohjalla, sillä yritysten kotisivut ja sosiaalinen media ovat edelleen lähes ainoita yritysten liiketoiminnassaan hyödyntäviä työkaluja kun esim. teollinen internet ja Big data ovat vielä ohjelmakauden jo päätyttyä edelleen merkitykseltään varsin vaatimattomassa asemassa verrattuna keskieurooppalaisiin toimijoihin. Epävarmuutta Uudellamaalla aiheuttaa edelleen jatkunut työttömyyden kasvu ja erityisenä ongelmana jatkunut pitkäaikaistyöttömyyden selvä kasvu. Uudellamaalla korostuu erityisesti myös muuta maata isompi korkeasti koulutettujen työttömien osuus. Uudenmaan yritysten toimialarakenne on alueellisesti eriytynyt. Pääkaupunkiseutu on maailman 9

10 metropolien tapaan vahvasti erikoistunut informaatioon ja viestintään, liike-elämän palveluihin, vähittäiskauppaan sekä rakentamiseen. Itäinen ja läntien Uusimaa ovat vahvoja teollisuusalueita, selvästi teollisempia kuin Suomi keskimäärin. Itä-Uusimaa on öljynjalostuksen myötä Suomen kemianteollisuuden keskittymä. Läntisen Uudenmaan vahvuuksia ovat kemianteollisuus, logistiikka ja kasvamassa määrin myös matkailu. Koneja metalliteollisuus, logistiikka sekä tukkukauppa ovat merkittäviä toimialoja Kuumaseudulla (Hyvinkää, Järvenpää, Kirkkonummi, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti). Aluetaloudelliselta merkitykseltään laskussa oleva maa- ja metsätalous on keskittynyt Itäiselle ja läntiselle Uudellemaalle. Varsinais-Suomi on aluetaloudellisesti merkittävä maakunta. Sen vahvuutena on elinkeinorakenteen monipuolisuus, alueella on vahvasti läsnä niin lääke- kuin meriteollisuus ja myös kaupan ja palveluiden keskittymiä. Alueen osuus koko Suomen maataloussektorin tuotannosta on hyvin merkittävä monissa tuoteryhmissä (mm. vilja, kananmunat, siipikarja ja sikatalous). Lisäksi logististen palveluiden saatavuus ja monipuolisuus on hyvällä tasolla. Haasteena alueella on teolliset rakennemuutokset, erityisesti Salon seudun elektroniikkaklusterissa ja Turun seudun meriteollisuudessa. Meriteollisuuden osalta tilanne on kuitenkin muuttunut Meyer Turun telakan saamien uusien tilausten myötä jälleen erinomaiseksi. Tämä heijastuu välillisesti koko maakunnan alueelle. Päijät-Hämeessä toimialarakenne ja työpaikkojen osuudet ovat käyneet läpi merkittäviä muutoksia. Päijät-Hämeen elinkeinorakenne on muuttunut vahvasti palvelupainotteiseksi vuosituhannen vaihteessa ja toimialojen palveluvaltaistuminen jatkuu edelleen. Tästä muutoksesta huolimatta muodostaa teollisuus edelleen Päijät-Hämeen talouden selkärangan ja tämän osuus maakunnan kokonaistuotannosta on lähes puolet. Päijät- Hämeessä biotalous on merkittävässä osassa, osaltaan koska alueella on maan suurin vilja-alan ja -teollisuuden keskittymä. Hyvinvointiala nähdään alueella potentiaalisena kasvualana, ikääntyvien osuuden väestössä kasvaessa uudet palvelutarpeet lisääntyvät ja kasvattavat toimialan liiketoimintamahdollisuuksia. Maakunnan hyvä maantieteellinen sijainti, nopeat yhteydet pääkaupunkiseudulle ja muille kasvualueille ovat Päijät-Hämeen vahvuuksia. Päätös Lahden eteläisen kehätien toteutumisesta lisää entisestään alueen kasvumahdollisuuksia. Kanta-Hämeen vahvuutena ovat hyvät logistiset yhteydet ja erinomainen logistinen sijainti. Alueen painopisteiksi onkin nostettu kasvukäytävät ja saavutettavuus, asuminen ja hyvinvointi, biotalous ja luonnonvarojen kestävä käyttö, valmistavan teollisuuden mahdollisuudet sekä kansainvälistyminen ja vetovoima. Alueen keskeiset toimialat, teollisuus, logistiikka ja kauppa, ovat pysyneet joko ennallaan tai kasvualoina heikosta suhdannetilanteesta huolimatta. Kanta-Hämeen asemaa aluetaloudessa edesauttaa vahvat ja osaavat oppilaitokset sekä niiden aktiivisuus yritysyhteistyössä. Helsinki, Hämeenlinna ja Tampere muodostavat Hämeeseen merkittävän kasvukäytävän, HHT-akselin, jossa tavoitteena on paitsi kasvun varmistuminen ja suuntaaminen myös elinvoiman lisääminen. Kaakkois-Suomessa teollisuuden rakennemuutos on ollut poikkeuksellisen voimakasta, eritoten Kymenlaakson maakunnassa. Etelä-Karjalassa on selvitty rakennemuutoksesta Kymenlaaksoa paremmin. Perinteisen paperiteollisuuden muutosten jatkuminen ja Venäjän tilanne ovat vaikuttaneet vahvasti alueen taloustilanteeseen. Kaakkois-Suomessa on 10

11 käynnissä ja valmisteilla useita mittavia liikenneväylähankkeita, joiden vaikutusten työllisyyteen ja elinkeinoelämään odotetaan olevan merkittäviä. Vaikka metsäsektorilla on ollut vähennyksiä, Kaakkois-Suomi on edelleen Euroopan merkittävin metsäteollisuuskeskittymä. Sellun ja kartongin kysyntä on edelleen hyvä maailmanmarkkinoilla ja alalla on investoitu biojalostamo ja energiaratkaisuihin sekä Kymenlaaksossa että Etelä-Karjalassa. Matkailun merkitys Kaakkois-Suomessa on kasvanut tärkeäksi osaksi maakuntien taloutta. Venäläisten ostosmatkailijoiden määrä väheni dramaattisesti vuoden 2014 aikana, mutta on ollut viime aikoina jälleen kasvussa. Kokonaisuudessa matkailun osalta maakuntien tavoitteet ovat ohjelmakauden aikana toteutuneet vähintään tyydyttävästi. Matkailun osuus alueen yritysten liikevaihdosta on suoraan tai välillisesti hyvin merkittävää luokkaa. Panostukset matkailuun, tax-free ja Invoice -kaupantekoon ovat olleet merkittäviä ja alueella tiedostetaan, ettei pelkkä maantieteellinen sijainti takaa kasvavia venäläisturistien määriä. (Lähde: Alueelliset kehitysnäkymät Syksy 2016, Työ- ja elinkeinoministeriö - ELY-keskukset, KEHA-keskus, Ohjelman tavoitteet ja periaatteet Etelä-Suomen alueellinen kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen EAKR-ohjelman päätavoitteena on ollut suuralueen kilpailukyvyn kasvu - niin kansallisesti kuin globaalissa tarkastelussa - ja sen myötä alueen työllisyyden parantuminen. Ohjelman julkinen rahoitus oli vähemmän kuin 0,5 % suuralueen BKT:sta, joten ohjelmasta saatiin lisäarvoa vain kohdistamalla toimet Euroopan kilpailukykyindeksin kannalta olennaisiin asioihin eli uusiin innovaatioihin. Etelä-Suomen EAKR-ohjelman toteutumisen ja vaikuttavuuden mittareina käytetään seuraavia indikaattoreita: Uudet yritykset Uusien yritysten kautta lisätään nopeimmin alueiden kilpailukykyä. Etelä-Suomen ohjelman haasteena on erityisesti palvelualojen yritysten kasvun vauhdittaminen ja kasvuyritysten tunnistaminen. Työpaikat Työpaikkojen lisäämisellä ja niiden mahdollisimman tasapuolisella sijoittumisella edistetään tasapainoisen aluerakenteen kehitystä ja lisätään alueen kilpailukykyä etenkin suhteessa muuhun Eurooppaan. Työttömyysaste Etelä-Suomen suuralueen työttömyysaste vaihtelee voimakkaasti suuralueen sisällä 8,7-13,9 % välillä. Ohjelman yhtenä tavoitteena on tasata sisäisiä eroja. 11

12 Työllisyysaste Etelä-Suomen suuralueen työllisyysaste on jo nyt yli eurooppalaisen keskiarvon, mutta suuralueen sisällä löytyy suuriakin eroja. EAKR- ohjelman tavoitteena on edistää työllisyysasteen suotuisaa kehitystä. BKT:n kehitys suhteessa koko maan BKT:n kehitykseen Suuralueen sisällä erot ovat suuria, mutta koko suuralueena tavoitellaan koko maan kehityksen tasolla pysymistä. Viennin osuus yritysten liikevaihdosta Tämän indikaattorin kautta arvioidaan etenkin innovaatioiden ja T&Kkehittämistoimien vaikuttavuutta ja niiden tuloksia. T&K -toiminnan osuus BKT:sta Etelä-Suomen EAKR -ohjelma on hyvin innovaatiopainotteinen. T&K toiminnan lisääminen yrityksissä ja jatkumona etenkin innovaatioiden kaupallistaminen ovat kehittämisen haasteena. Koulutustaso Etelä-Suomen heterogeenisuus tulee voimakkaasti esille myös koulutustasomittarin kautta. Tavoitteena on nostaa etenkin haasteellisten alueiden koulutustasoa lisäämään alueen kilpailukykyisyyttä. Etelä-Suomen EAKR-ohjelmassa yleisiä toimintaa ohjaavia periaatteita olivat kestävä kehitys, tasa-arvo ja syrjimättömyys, sekä verkostoituminen ja kumppanuus. Lisäksi ohjelmassa painotettiin tietoyhteiskuntakehityksen tukemista. Kokeilutoimintaa (eksperimentaatio) oli Etelä-Suomen EAKR-ohjelmassa mahdollista toteuttaa erityisesti ohjelman temaattisessa osiossa toimintalinjalla 5. Kokeilutoimintaa kohdennettiin palvelujärjestelmien kehittämiseen. 1.3 Taloudellinen kehitys kansainvälisellä tasolla ja Suomessa Yleinen kansainvälinen kehitys Ohjelmakaudelle oli ominaista vaihteleva, mutta pääosin epäsuotuisa talouskehitys. Esimerkiksi vuonna 2009 maailman yksityinen kulutus supistui yhteensä noin 10 % ja investoinnit n. 30 %. Vuonna 2010 maailmantalous kuitenkin nousi nopeasti lamasta, mutta aktiviteetti hidastui uudestaan vuosina 2011 ja Finanssikriisissä myös maailmankauppa romahti noin 10 %, osaltaan kaupan rahoituksen vaikeuksien vuoksi. Vaikka myös maailmankauppa elpyi, sen vauhti hidastui; vuosina 2011 ja 2012 kauppa kasvoi vain noin 2 %:n vauhtia. Kaupan painopiste siirtyi ohjelmakauden aikana entistä enemmän kehittyviin maihin ja erityisesti kehittyvään Aasiaan, jossa kauppa kasvoi esim. vuonna 2012 yli 8 %:n vauhtia. 12

13 EU:n talous kärsi lamasta Yhdysvaltoja enemmän ja myös siitä toipuminen oli hitaampaa. Esimerkiksi euroalue kääntyi uudelleen taantumaan vuonna Euroalueella työttömyys ja erityisesti nuorisotyöttömyys kasvoivat nopeasti. Myös kehittyvät maat kuten Kiina kärsivät finanssikriisistä muun muassa kaupan heikentyneen rahoituksen ja teollisuusmaiden vaimean kulutus- ja investointikysynnän vuoksi. Kiinassa kasvua tuettiin vahvalla elvytyksellä, jonka seurauksena maan investointien osuus BKT:sta nousi noin 42 %:n tasolta vuosina noin 47 %:iin BKT:sta. Keskuspankit tukivat elpymistä sekä ennätyksellisen alhaisilla koroilla että uusilla epätavallisilla toimilla. Tämän seurauksena korkotasot varsinkin teollisuusmaissa olivat ohjelmakauden aikana hyvin alhaiset, jopa inflaatiota alemmat. Suomen taloudellinen kehitys Suomen kokonaistuotanto sekä työllisyys olivat edelleen vuonna 2015 vuoden 2008 tason alapuolella. Kansainvälisellä kriisillä on ollut vaikutuksensa Suomeen, mutta Suomella on myös merkittäviä omia rakennehaasteita, jotka ovat syventäneet talousongelmia. Meneillään oleva vähittäinen elpyminen jatkunee heiveröisenä myös tulevina vuosina. Euroopan talouskriisi vähensi Suomen vientituotteiden kysyntää ja tietoliikennesektorin ja paperiteollisuuden ongelmat heikensivät kehitystä edelleen. Viennin lasku oli laaja-alaista, erityisen selvästi vähenivät perusmetalli- sekä sähkötekniikkateollisuuden tuotteiden vienti. Öljytuotteiden vienti sen sijaan lisääntyi. Vuonna 2011 vaihtotase kääntyi alijäämäiseksi ensimmäistä kertaa 18 vuoteen. Kriisin alkuvaiheessa, vuosina , tuottavuus heikkeni voimakkaasti Suomessa. Koska palkankorotusvauhti ei sopeutunut tuottavuuden äkilliseen supistumiseen, kustannustilanne pahentui voimakkaasti suhteessa niihin maihin, joiden kanssa Suomi kilpailee maailmanmarkkinoilla. Vuoden 2007 jälkeen Suomen kilpailukyky on heikentynyt noin 20 % suhteessa Saksaan, Ruotsiin ja euroalueeseen. Palkat jatkoivat nousuaan myös sen jälkeen, kun tuottavuuden kasvu pysähtyi. Samalla Suomen talous menetti suhteellisen korkean tuottavuuden yritystoimintaa, jolla on ollut hyvä kyky myös lisätä tuottavuuttaan. Bruttokansantuotteen kehitys oli ohjelmakaudella vaihtelevaa. Ohjelmakauden alussa Suomen bruttokansantuote kasvoi muita jäsenmaita nopeammin (4,4 %). Vuonna 2009 koettiin kuitenkin yksi historian suurimmista bruttokansantuotteen vuositason pudotuksista (7,8 %). Vuonna 2015 Suomen kansantalous kasvoi jälleen kolmen taantumavuoden jälkeen. Merkittävintä kasvu oli informaatio- ja viestintätoimialoilla sekä rahoitus- ja vakuutustoiminnassa. Ohjelmakauden aikana suuria alueellisia vaikutuksia oli paperi- ja metsäteollisuuden leikkausten sekä elektroniikka-, metalli- ja puutuoteteollisuuden saneerauksilla. Kaivosteollisuus ja matkailu olivat monilla alueilla keskeisiä kasvualoja, vaikka kaivosteollisuuden ongelmat, ruplan kurssin lasku ja venäläisten matkailijoiden vähentyminen aiheuttivatkin haasteita. Biotalouden investointihankkeita saatiin vireille eri puolille maata. Biotalouteen kohdistuu monilla alueilla suuria odotuksia. Pitkään vaikeuksissa olleessa meriteollisuudessa alettiin ohjelmakauden lopulla nähdä positiivisia 13

14 merkkejä. Kotitalouksien heikentynyt ostovoima varjosti ohjelmakauden aikana talousnäkymiä kaikkialla maassa. Suomen julkinen talous on pysynyt alijäämäisenä pitkään jatkuneen matalasuhdanteen vuoksi, vaikka sopeutustoimet ovat osaltaan hillinneet alijäämän kasvua. Talous kasvaa vaimeasti lähivuosina, eikä kasvu yksin riitä korjaamaan julkisen talouden epätasapainoa. Suomen julkista taloutta koettelee väestön ikääntyminen, alhainen työvoimaan osallistumisen aste joissakin ikäryhmissä sekä työikäisen väestön määrän supistuminen tulevina vuosina. Valtiontalous on syvästi alijäämäinen, alijäämä tosin pienenee vähitellen. Myös paikallishallinnon arvioidaan pysyvän lähivuodet alijäämäisenä. Kilpailukyvyn palauttaminen tulee vaatimaan merkittäviä ponnisteluja, mutta Suomella on siihen kuitenkin vahvat lähtökohdat. Monet tutkimukset osoittavat, että Suomen yleinen yritysilmasto on parempi ja innovaatiokyky on vahvempi kuin monissa vertailumaissa. Yritysten perustamisen matalat esteet, tehokas julkishallinto, erittäin hyvin toimiva koulutusjärjestelmä, suuret panostukset tutkimukseen ja kehitykseen, vahvasti juurtunut positiivinen asenne teknologian kehitykseen, yhteiskunnan pitkälle mennyt digitalisointi ja hyvin toimiva infrastruktuuri ovat Suomen vahvuuksia. (Lähde: Strategia Suomelle, Valtioneuvosoton kanslian julkaisusarja 5/2015) 14

15 1.4 Etelä-Suomen tila ja kehitysnäkymät Väestökehitys ja muuttoliike Suomen virallinen väkiluku vuoden 2007 lopussa oli Vuoden 2015 lopussa se oli Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan Ohjelmakaudella väkiluku kasvoi lähes henkeä (3,5 %). Väkiluvun kehityksessä on alueellisia eroja. Harvaan asutulla maaseudulla väkiluku laski ohjelmakaudella yli 8 % ja ydinmaaseudulla lähes 2 %. Kaupunkien läheisellä maaseudulla väkiluku sen sijaan kasvoi lähes 5 %. Kaupungeissa väkiluku kasvoi ohjelmakauden aikana lähes 5,5 %. Väkiluvun kasvusta Uudenmaan maakunnan ja erityisesti pääkaupunkiseudun osuus oli suurin. Suurin syy väestönlisäykseen ohjelmakaudella oli muuttovoitto ulkomailta. Väestölisäys supistui ohjelmakauden lopussa, mikä johtui ulkomailta saadun muuttovoiton pienentymisestä. Suomeen saapui vuoden 2015 aikana turvapaikanhakijaa, mutta luvut eivät näy vuoden 2015 väkiluvussa. Vasta myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneet lasketaan mukaan maan väkilukuun. (Lähde: Tilastokeskus) Väestöllinen huoltosuhde, eli alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden määrä 100 työikäistä kohden, oli ohjelmakauden alussa 50 ja vuoden 2014 lopussa 57,1. Viimeksi väestöllinen huoltosuhde on ollut tätä korkeampi vuonna Huoltosuhde heikentyi ohjelmakauden aikana 14 %. Harvaan asutulla maaseudulla huoltosuhde heikentyi ohjelmakauden aikana 18 % ja se oli ohjelmakauden lopussa 73. Ydinmaaseudulla huoltosuhde heikkeni 17 % ja kaupunkien läheisellä maaseudulla 15 %. Kaupungeissa huoltosuhde heikentyi ohjelmakauden aikana 13 %. Väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2014 lopussa korkein Etelä-Savon maakunnassa (67,1) ja matalin Uudenmaan maakunnassa (49,2). (Lähde: Tilastokeskus) Väkiluvun muutos (%) Uusimaa KOKO MAA Varsinais-Suomi Kanta-Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala -4,0 % -2,0 % 0,0 % 2,0 % 4,0 % 6,0 % 8,0 % 10,0 % Kuva 2. Väkiluvun muutos (%)

16 Etelä-Suomen ohjelma-alueen väkiluku oli henkeä. Väkiluku on kehittynyt myönteisesti koko 2000-luvun ajan. Raportoinnin tarkastelujakson aikana väkiluvun kehitys on ollut kasvavaa neljässä maakunnassa ja laskusuunnassa kahdessa maakunnassa. Eniten väkiluku on kasvanut Uudellamaalla, jossa vuosien väkiluku on kasvanut reilulla henkilöllä. Muissa maakunnissa kasvu on ollut maltillisempaa, Varsinais-Suomessa kasvua on ollut noin henkilöä, Kanta- Hämeessä noin 3200 henkilöä ja Päijät-Hämeessä reilu 1500 henkilöä. Väestönkehityksessä on ollut laskua Etelä-Karjalassa, jossa väestön määrä on vähentynyt noin 3500 henkilöllä. Ison väestönvähennys on tapahtunut Kymenlaaksossa, jossa vähennystä on ollut reilulla 4800 henkilöä Bruttokansantuote Volyymi tarkoittaa tietoa, josta hintojen muutosten vaikutukset on poistettu. Viitevuoden 2000 hintaiset volyymit on ilmaistu suhteessa vuoden 2000 käypähintaiseen (euromääräiseen) tasoon. Muutosprosentit vuodentakaisesta neljänneksestä on laskettu työpäiväkorjatusta aikasarjasta ja muutosprosentit edellisestä neljänneksestä kausitasoitetusta aikasarjasta. BKT muutos (%) ,6 5,2 2,6 1,7 2,0 3,9 4,1 2,8 3,0 2,6 0,7 0,2-1,4-0,8-0,7-8, Kuva 3. Bruttokansantuotteen volyymin vuosimuutos Bruttokansantuotteen muutos on positiivinen muutaman negatiivisen vuoden jälkeen. Ohjelmakauden alussa BKT oli kasvusuuntainen vuoden 2008 taantumaan saakka. Vuonna 2009 BKT romahti reilusti, jonka jälkeen on vaihtelevaa trendiä. 16

17 BKT maakunnittain (koko maa = 100) 35,0 25,0 15,0 5,0-5, ,0-25,0 Uusimaa Varsinais-Suomi Kanta-Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Kuva 4. Bruttokansantuote maakunnittain (koko maa = 100). Maakuntien arvonlisäyksen volyymin muutos Arvonlisäyksen kiinteähintainen muutos (%) Varsinais-Suomi -17,1 % Kymenlaakso -12,5 % KOKO MAA -6,5 % Etelä-Karjala Uusimaa Päijät-Häme -4,5 % -4,3 % -2,7 % Kanta-Häme 1,0 % -20,0 % -15,0 % -10,0 % -5,0 % 0,0 % 5,0 % Kuva 5. Maakuntien arvonlisäyksen volyymin muuton , arvonlisäyksen kiinteähintainen muutos (%). (Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito). Arvonlisäyksellä tarkoitetaan alueen tuotannon synnyttämää arvoa, joka lasketaan yritysten osalta vähentämällä tuotannosta tuottamiseen käytetyt välituotteet (tavarat ja palvelut) ja epäkaupallisessa tuotannossa laskemalla yhteen maksetut palkat, kiinteän pääoman 17

18 kuluminen ja mahdolliset tuotannon ja tuonnin verot. Arvonlisäyksen muutoksen volyymi lasketaan kiinteähintaisista luvuista, jolloin euromääräisestä arvonlisäyksen kehityksestä poistetaan hintojen muutos. Arvonlisäys poikkeaa hieman bruttokansantuotteesta, johon lasketaan arvonlisäyksen lisäksi myös tuoteverot ja tuotetukipalkkiot. Ainoastaan Kanta-Hämeessä muutos arvonlisäyksen volyymin muutos on ollut positiivinen vuosina , kaikissa muissa maakunnissa muutos on ollut negatiivinen. Etelä- Suomen maakunnista Varsinais-Suomi on alueellisen arvonlisäyksen volyymin muutoksen osalta sijoittunut kaikkein heikoimmin Työllisyyden kehitys Työvoiman määrä on pysynyt aika lailla samalla tasolla vuodesta 2007 vuoteen Vuosittaisia ja alueellisia muutoksia on kuitenkin havaittavissa. Työvoiman määrä on kasvanut Uudellamaalla ja koko maassa verrattuna vuoden 2007 tasoon, muissa maakunnissa taso on pysynyt samana tai ollut hienoisessa laskussa. Taulukko 4. Työvoima maakunnittain keskimäärin vuosina (Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus ) Koko maa Uusimaa Varsinais- Suomi Kanta-Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala

19 Työvoima 2007 vrs (1 000 henkeä) Etelä-Karjala Kymenlaakso Päijät-Häme Kanta-Häme Varsinais-Suomi Uusimaa Koko maa Kuva 6. Työvoima vuosina 2007 ja 2015 (1 000 henkeä). (Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus ). Työllisyysaste 2007 vrs (15-64-v.), % Kymenlaakso Etelä-Karjala Päijät-Häme Koko maa Kanta-Häme Varsinais-Suomi Uusimaa 56,0 58,0 60,0 62,0 64,0 66,0 68,0 70,0 72,0 74,0 76,0 78, Kuva 7. Työllisyysaste vuosina 2007 ja (Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus ). Vuonna 2008 alkaneeseen taantumaan saakka työllisyysaste kasvoi. Syksyn 2008 finanssikriisin jälkeen työttömyys kääntyi selkeään kasvuun ja tämä trendi on pysynyt siitä lähtien. 19

20 Työttömien työnhakijoiden %-osuus työvoimasta Uusimaa Kanta-Häme Varsinais-Suomi Koko maa Etelä-Karjala Päijät-Häme Kymenlaakso 0,0 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 12,0 14,0 16,0 18,0 4/2007 4/2016 Kuva 8. Työttömien työnhakijoiden %-osuus työvoimasta. (Lähde: Tilastokeskus, Statfin , Primäärilähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto). Naisten osuus työttömistä on ollut hienoisessa kasvussa viime vuosina. Alueellisesti korkein naisten työttömyys on Päijät-Hämeessä ja Uudellamaalla. Ainoastaan Kymenlaaksossa työttömien naisten määrä on pienempi kuin koko maan taso. 51,0 49,0 47,0 45,0 43,0 41,0 39,0 Työttömät naiset % 37, Koko maa Uusimaa Varsinais-Suomi Kanta-Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Kuva 9. Naisten osuus työttömistä työnhakijoista tarkastelujakso huhtikuu 2007 huhtikuu (Lähde: Tilastokeskus, Statfin , Primäärilähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto). Pitkäaikaistyöttömien osuudessa oli tarkastelujaksolla nähtävissä suhteellisesti aleneva trendi, tämän jälkeen pitkäaikaistyöttömyys on lähtenyt nousuun. Pitkäaikaistyöttömien suhteellisessa osuudessa on eroja Etelä-Suomen maakuntien välillä. 20

21 Viime vuosina sekä Uudellamaalla, Päijät-Hämeessä ja Kymenlaaksossa on pitkäaikaistyöttömien määrä korkeampi kuin koko maan keskitaso. 47,0 42,0 37,0 32,0 27,0 22,0 17,0 Pitkäaikaistyöttömät % 12, Koko maa Uusimaa Varsinais-Suomi Kanta-Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Kuva 10. Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä (tarkastelujakso huhtikuu 2007 huhtikuu 2016). (Lähde: Tilastokeskus, Statfin , Primäärilähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto). Alle 25-vuotiaiden työttömien määrä on tarkastelujakson alun nousun jälkeen pysynyt tasaisena. Uudenmaan osalta alle 25-vuotiaiden työttömien määrä on pysynyt noin 10 % tasolla. Muissa Etelä-Suomen maakunnissa taso on ollut hiukan korkeampi noin % luokkaa, tämä on samaa tasoa kuin koko maan keskiarvo. 21

22 Alle 25-v. työttömät % 15,0 14,0 13,0 12,0 11,0 10,0 9,0 8,0 7,0 6, Koko maa Uusimaa Varsinais-Suomi Kanta-Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Kuva 11. Alle 25-vuotiaiden työttömien osuus työttömistä (tarkastelujakso huhtikuu 2007 huhtikuu 2016). (Lähde: Tilastokeskus, Statfin , Primäärilähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto) Koulutusrakenteen kehitys Suomessa peruskoulun jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneistä on kehittynyt positiivisesti koko Etelä-Suomen tasolla vuoden 2007 tasoon nähden. Etelä- Suomen maakunnista Uusimaa ylittää ja Varsinais-Suomi on lähellä koko maan tasoa. Muissa maakunnissa ollaan hieman koko maan tasoa jäljessä perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneissa. 22

23 Tutkinnon suorittaneiden osuus 15 v. täyttäneistä, % Päijät-Häme Etelä-Karjala Kymenlaakso Kanta-Häme Varsinais-Suomi KOKO MAA Uusimaa 56,0 58,0 60,0 62,0 64,0 66,0 68,0 70,0 72,0 74, Kuva 12. Tutkinnon suorittaneiden osuus 15 v. täyttäneistä vuosina 2007 ja (Lähde: Tilastokeskus, Kaupunki- ja seutuindikaattorit) Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrä on ollut tarkastelujaksolla positiivisessa kasvussa kaikissa Etelä-Suomen maakunnissa. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuudessa Uusimaa on täysin omassa sarjassaan, tämä ylittää reilusti myös koko maan tason. Muut Etelä-Suomen maakunnat jäävät maan keskimääräisen tason alapuolelle. Alhaisin korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on Kymenlaaksossa, jossa määrä on kuitenkin ollut koko ajan kasvussa. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiksi määritellään ne, jotka ovat suorittaneet ammatillisten oppilaitosten vähintään 4-vuotiset koulutukset, ammattikorkeakoulututkinnot, yliopistoissa tai korkeakouluissa suoritetut tutkinnot. 23

24 Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 15-v. täyttäneistä, % Kymenlaakso Etelä-Karjala Päijät-Häme Kanta-Häme Varsinais-Suomi KOKO MAA Uusimaa 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 40, Kuva 13. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 15-v. täyttäneistä vuosina 2007 ja 2014.(Lähde: Tilastokeskus, Kaupunki- ja seutuindikaattorit) Väestön koulutustasoa mitataan perusasteen jälkeen suoritetun korkeimman koulutuksen keskimääräisellä pituudella henkeä kohti. Esimerkiksi koulutustasoluku 246 osoittaa, että teoreettinen koulutusaika henkeä kohti on 2,5 vuotta peruskoulun suorittamisen jälkeen. Väestön koulutustasoa laskettaessa perusjoukkona käytetään 20 vuotta täyttänyttä väestöä. Näin siksi että monen alle 20-vuotiaan koulutus on vielä kesken. Mittaimen avulla voidaan helposti vertailla eri alueiden välisiä koulutustasoeroja sekä seurata ajassa tapahtuvia muutoksia. (Lähde: Tilastokeskus, Kaupunki- ja seutuindikaattorit) Koulutustaso Kymenlaakso Päijät-Häme Etelä-Karjala Kanta-Häme Varsinais-Suomi KOKO MAA Uusimaa Kuva 14. Koulutustaso vuosina 2007 ja (Lähde: Tilastokeskus, Kaupunki- ja seutuindikaattorit) 24

25 Tutkimus- ja kehittämistoiminnan osalta kahden Etelä-Suomen suurimman maakunnan (Uusimaa ja Varsinais-Suomi) osuus kaikista T&K-menoista oli moninkertainen verrattuna muihin maakuntiin. Uudellamaalla harjoitetun tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot olivat viimeisimpien käytettävissä olevien lukujen mukaan yli 3,0 miljardia euroa, mikä vastaa noin 45 prosenttia koko maan T&K-menoista. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot, henkilöstö ja työvuodet alueittain - T&K menot yhteensä Kymenlaakso Päijät-Häme Kanta-Häme Etelä-Karjala Varsinais-Suomi Uusimaa YHTEENSÄ Kuva 15. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot yhteensä vuosina 2007 ja (Lähde: Tilastokeskus, Statfin) 25

26 1.5 Kansallinen aluepolitiikka Ohjelmakauden aikana kansallista aluepolitiikka toteutettiin useamman hallituksen johdolla hieman vaihtelevin painotuksin. Ohjelmakauden alussa toimineen Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa oli useita aluepolitiikkaa koskevia linjauksia. Niistä rakenteellisesti merkittävin oli päätös uuden työ- ja elinkeinoministeriön perustamisesta vuoden 2008 alussa. Uusi ministeriö muodostettiin kauppa- ja teollisuusministeriöstä, työministeriöstä sekä sisäasiainministeriön alueiden kehittämisyksikön tehtävistä. Myös Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena oli koko maan kehittäminen alueellisia erityispiirteitä kunnioittaen. Hallitusohjelman mukaisesti hallinnonalojen tulosvastuuta aluekehittämisestä lisättiin. Tämä edellytti alueulottuvuuden entistä vahvempaa kytkemistä sektoripolitiikkojen toteuttamiseen sekä alueiden kehityksen tilaan liittyvän tutkimus- ja ennakointitiedon hyödyntämistä. Pääministeri Alexander Stubbin hallituksen ohjelma perustui edellisen, pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmaan, rakennepoliittiseen ohjelmaan sekä julkisen talouden sopeuttamista koskeviin linjauksiin. Hallituksen painopisteitä olivat köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, julkisen talouden vakauttaminen ja kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Hallituksen alueiden kehittämistavoitteiden toteuttaminen (tavoitepäätös) Valtioneuvosto päätti valtakunnallisista alueiden kehittämisen tavoitteista hallituskaudelle. Päätös tarkensi alueiden kehittämislain tavoitteita osoittaen alueiden kehittämisen valtakunnalliset painopisteet, suuntasi eri hallinnonaloilla alueiden kehittämisen tavoitteita ja toimenpiteitä sekä sovitti yhteen maakuntaohjelmia. Ministeriöiden aluestrategioiden tavoitteena oli sektoripolitiikan eriyttäminen erilaisten alueiden tarpeita vastaavaksi. Hallinnonaloilla tunnistettiin erilaisten alueiden kehittämistarpeet ja - tavoitteet (aluestrategia). Tavoitepäätöksen hallinnonaloittaisen toteutumisen seurantatiedot 2010 osoittivat, että eri hallinnonaloilla oli edistetty tavoitepäätökseen kirjattuja alueiden kehittämisen tavoitteita, mutta toteuttamisessa oli kuitenkin painotettu taloudellisen tilanteen edellyttämiä toimia. Valtioneuvosto päätti uusista valtakunnallisista alueiden kehittämistavoitteista vuosille Alueiden kehittämistavoitteet kiteytettiin tavoitepäätöksessä kolmeen yleiseen linjaukseen: 1. Vahvistetaan alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta 2. Edistetään väestön hyvinvointia 3. Turvataan hyvä elinympäristö ja kestävä aluerakenne Aluekehittämisessä keskeisinä periaatteina korostettiin jatkuvan uusiutumiskyvyn ylläpitämistä, kaiken potentiaalin hyödyntämistä sekä alueellisten erityispiirteiden kunnioittamista. Erityiskysymyksinä nostettiin esiin äkillisiin rakennemuutoksiin vastaaminen, metropolialueen kilpailukyvyn vahvistaminen, suurten kaupunkiseutujen toimintaedellytysten turvaaminen, harvaan asuttujen alueiden kehittäminen, Itä- ja Pohjois- 26

27 Suomen kehittäminen sekä Pohjoisen ulottuvuuden hyödyntäminen. Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmässä arvioitiin säännöllisesti alueiden kehittämistavoitteiden toteutumista sekä käsiteltiin hallinnonalakohtaisia tavoitteita ja toimenpiteitä alueiden kehittämiseksi. Aluehallinnon ja lainsäädännön uudistaminen Alueiden kehittämiseen ja aluepolitiikan toteuttamiseen keskeisesti vaikuttava aluehallintouudistus (ALKU-hanke) käynnistyi vuonna Uudistuksen tavoitteena oli kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva aluehallinto. Aluehallinnon uudistamishankkeessa lääninhallitusten, työvoima- ja elinkeinokeskusten, alueellisten ympäristökeskusten, ympäristölupavirastojen, tiepiirien ja työsuojelupiirien tehtävät organisoitiin uudelleen. Valtion aluehallinto koottiin kahteen viranomaiseen; elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin sekä aluehallintovirastoihin. Uusien viranomaisten ohjaus tapahtui ministeriöiden yhteistyönä. Uudistus laajensi maakunnan liittojen alueellisia yhteensovittamistehtäviä ja vahvisti maakuntaohjelman ja sen toteuttamissuunnitelman merkitystä alueellista ohjelmatyötä kokoavana ja toimenpiteitä suuntaavana asiakirjana. ALKU-hankkeen lainsäädäntö valmisteltiin vuonna 2009 ja uudistukset tulivat voimaan vuoden 2010 alusta. Vuoden 2012 alkupuolella alettiin selvittää alueiden kehittämisestä säädetyn lain sekä rakennerahastolain yhdistämistä, jotta kansallinen ja EU-suunnittelujärjestelmä sekä ohjelmatyö saataisiin samaan lakiin. Myös laajentuvan neuvottelu- ja sopimusmenettelyn suhdetta suunnittelujärjestelmään haluttiin selventää. Lisäksi EU:n rakennerahastokautta koskevat uudet säännökset tuli saattaa ajan tasalle ohjelmakauden alkuun mennessä. Selvitystyön jälkeen käynnistettiin uudistustyö työ- ja elinkeinoministeriössä lakihankkeena toukokuussa Lakiuudistustyötä ohjasi valtioneuvoston asettama alueja rakennepolitiikan neuvottelukunta (ARNE). Uudet lait astuivat voimaan tammikuussa Osaamiskeskusohjelma (OSKE) Klusteriperusteinen osaamiskeskusohjelma (OSKE) käynnistyi vuonna Sen toimintaajatuksena oli kansainvälisesti korkeatasoisen osaamisen hyödyntäminen alueellisten vahvuuksien pohjalta. Ohjelmaan nimetyt 13 osaamisklusteria valmistelivat toimintansa perustaksi strategiset ohjelma-asiakirjat vuosille OSKE ohjelman vuonna 2010 toteutetun väliarvioinnin mukaan klusterimalli oli vastannut alueilla tapahtuvan muuttuvan innovaatiotoiminnan tarpeita tuoden ohjelmaan selkeän kansallisen ulottuvuuden, jossa oli mahdollista hyödyntää alueiden välistä kansallista yhteistyötä ja minimoida päällekkäistä työtä eri alueilla. Väliarvioinnin perusteella tarkistettiin ohjelmaan kuuluvat osaamisklusterit ja -keskukset ohjelman loppukaudeksi Osaamiskeskusohjelman strategisia painopisteitä uudistettiin siten, että toimintaa kohdennettiin entistä vahvemmin uuden liiketoiminnan edistämiseen sekä kansainvälisesti kilpailukykyisten innovaatioympäristöjen vahvistamiseen. Osaamiskeskusohjelma päättyi vuoden 2013 lopussa. Kaudella ohjelma myötävaikutti yli 800 yrityksen ja

28 työpaikan syntymiseen. Ohjelmaan osallistui vuosittain noin yritystä. Parhaat käytännöt ja tulokset koottiin Osaamiskeskusohjelma - Tuloksia ja käytäntöjä julkaisuksi. Aluekeskusohjelma Aluekeskusohjelma oli alueiden kehittämisestä annetun lain mukainen valtioneuvoston erityisohjelma, jota toteutettiin osana hallituksen kaupunkipoliittisia strategisia linjauksia ja maakuntien kehittämistä. Ohjelman tavoitteena oli kehittää ja vahvistaa kaupunkiseutujen elinvoimaisuutta ja alueiden erikoistumista, yhteistyötä ja verkottumista. Ohjelmakaudella ohjelmaa toteutettiin 35:lla alueella, jotka muodostuivat pääosin toiminnallisesti yhtenäisistä, työssäkäyntiin, asumiseen ja palveluihin perustuvista kaupunkiseuduista. Aluekeskusohjelma laajensi osaamiskeskusohjelman alueellista vaikuttavuutta ja ulottuvuutta. Alueellinen maaseutuosio Alueellisen maaseutuosion tavoitteena oli vahvistaa elinkeinopolitiikan strategista suunnittelua ja vahvistaa osaamisen rakenteita niillä maaseutumaisilla alueilla, jotka eivät kuuluneet aluekeskusohjelman piiriin. Alueelliseen maaseutuosioon nimettiin vuonna aluetta, joihin kuului 90 kuntaa. Maaseutuosio sisältyi maaseutupoliittiseen erityisohjelmaan ( ), joka oli osa alueiden kehittämislain mukaista maaseutupoliittista kokonaisohjelmaa. Maaseutuosio täydensi olemassa olevia kehittämisjärjestelmiä syventäen maaseudun ja kaupungin vuorovaikutusta ja edistäen maaseutualueiden verkostoitumista sekä aluekeskusohjelma-alueiden kanssa että maakunnallisesti ja ylimaakunnallisesti. Aluepoliittisen ohjelmakokonaisuuden yksinkertaistaminen ja uudistaminen Hallituksen joulukuussa 2007 tekemän tavoitepäätöksen mukaisesti käynnistettiin keväällä 2008 työ- ja elinkeinoministeriön johdolla kansallisen koheesio- ja kilpailukykyohjelman (KOKO) valmistelu. Tavoitteena oli hallitusohjelman mukaisesti yksinkertaistaa aluepoliittista ohjelmarakennetta. Uuteen KOKO-ohjelmaan sulautettiin aikaisemmista alueellisen kehittämisen erityisohjelmista aluekeskusohjelma (AKO) sisältäen Uudellamaalla toteutettavat kaupunkiohjelmat, maaseutupoliittisen erityisohjelman alueellinen osio (AMO) ja saaristo-ohjelman paikallinen ja alueellinen toteuttaminen. KOKO:ssa aloitti valtioneuvoston päätöksen mukaisesti 52 kuntien muodostamaa ohjelma-aluetta ja 7 verkostoa. Alueet nimettiin ohjelmaan vuoden 2013 loppuun saakka. Mukana olivat lähes kaikki Manner-Suomen kunnat. KOKO-ohjelman tavoitteena oli parantaa kaikkien alueiden kilpailukykyä ja tasapainottaa aluekehitystä tukemalla alueiden vuorovaikutusta, paikallistason strategista kehittämistyötä ja aluekehittämiseen osallistuvien toimijoiden yhteistyötä. OECD kiinnitti positiivisesti huomiota KOKOon Suomen hallinnon maa-arvioinnissaan kesällä Ohjelman nähtiin edistäneen sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin muuttamalla 28

29 valtion sekä alue- ja paikallishallinnon suhdetta. Myös syksyllä 2011 suoritetun ulkopuolisen arvioinnin mukaan KOKO oli tukenut alueiden vahvuuksiin perustuvaa kehittämistä ja vahvistanut paikallisuutta. Vaikka hyviä käytäntöjä oli tunnistettu ja levitetty innovatiivisesti, todettiin niiden juurtumisen vastaanottaville alueille olleen kuitenkin hidasta. Arvioinnin mukaan KOKO ei ollut onnistunut integroitumaan maakunnalliseen kehittämisjärjestelmään. Joulukuussa 2011 Valtioneuvosto päätti tavoitepäätöksessään lopettaa Koheesio- ja kilpailukykyohjelman vuoden 2011 lopussa kansallisena aluekehittämisen erityisohjelmana. Lopettamisen tavoitteena oli edelleen yksinkertaistaa järjestelmää keventämällä hallintotaakkaa ja vahvistamalla demokraattista kehittämisvarojen ohjausta maakunnissa. KOKO-ohjelmaan kuuluneista verkostoista Innovaatio ja osaaminen, Luovat alat ja kulttuuri, Hyvinvointi sekä Venäjä jatkoivat kuitenkin toimintaansa vuoden 2012 loppuun saakka. Innovatiiviset kaupungit ohjelma (INKA) Osaamiskeskus- ja osittain myös KOKO-ohjelman seuraajan, Innovatiiviset kaupungit (INKA) ohjelman valmistelu aloitettiin loppuvuodesta 2011 ja sen lähtökohtana oli vahvistaa innovaatiopolitiikan kansallisten ja aluelähtöisten toimenpiteiden synergiaa. Haku uuteen INKA-ohjelmaan käynnistettiin joulukuussa Ohjelman painopiste oli suurilla kaupunkiseuduilla, jotka haastettiin luomaan uudenlaisia osaamiseen pohjautuvia liiketoiminnan kehitysympäristöjä ja edelläkävijämarkkinoita. Tavoitteena oli, että kaupunkiseudut ja valtio yhdessä vauhdittavat suurten hankekokonaisuuksien aikaansaamista, joilla on myös kansainvälistä näkyvyyttä. Ohjelmaa toteuttamaan nimettiin kaksivaiheisen haun perusteella 12 kaupunkiseutua. Innovatiiviset kaupungit -ohjelma kohdentui seuraaville temaattisille painopistealueille: Biotalous, kestävät energiaratkaisut, kyberturvallisuus, tulevaisuuden terveys sekä älykäs kaupunki ja uudistuva teollisuus. Kaupunki-, maaseutu- ja saaristopolitiikan toteuttaminen Kaupunki-, maaseutu- ja saaristopolitiikkaa toteutettiin ohjelmakauden alkuvuosina periaatepäätösten mukaisesti. Valtioneuvosto päätti tavoitepäätöksessä joulukuussa 2011, että periaatepäätöksistä luovutaan, ja niiden sijaan kaupunkipolitiikan ja maaseutupolitiikan yhteistyöryhmät ja saaristoasiain neuvottelukunta valmistelevat ministeriöiden ja alueiden yhteistyönä kaupunkipolitiikan, maaseutupolitiikan ja saaristopolitiikan toimenpideohjelmat vuosille Työ- ja elinkeinoministeriön hyväksymät toimenpideohjelmat toteuttivat laissa alueiden kehittämisestä ja laissa saariston kehityksen edistämisestä määriteltyjä tavoitteita, jotka tähtäsivät tasapainoiseen aluekehitykseen koko maassa. Toimenpideohjelmien linjausten toteuttaminen käynnistyi välittömästi. Linjaukset huomioitiin myös laadittaessa uusia maakuntaohjelmia vuosille Kolmea toimenpideohjelmaa yhdistäviä teemoja olivat mm. kunta- ja palvelurakenteiden kehittäminen, rakennemuutoksen hallinta alueilla, puhtaan teknologian ja uusiutuvan energian kehittäminen sekä Venäjän mahdollisuuksien ja investointien hyödyntäminen, 29

30 joita kaikkia tuettiin vahvasti toimenpideohjelmien avulla. Kaupunki- ja maaseutupolitiikan yhteisenä hankkeena oli vuonna 2013 valmistunut uusi paikkatietopohjainen kaupunkimaaseutuluokitus, joka helpottaa alueiden erilaisuuden huomioimista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Maaseutupolitiikan toimenpideohjelman toteuttamisessa keskiössä oli maaseudun infrastruktuurin parantaminen ja elinkeinojen kehittäminen. Myös paikallisen kehittämisen toimintatapoja ja lähidemokratiaa vahvistettiin. Saaristopoliittisella toimenpideohjelmalla tuettiin mm. saaristo- ja vesistömatkailun tuotekehittelyä ja markkinointia, etätyön tekoa, vapaa-ajan asumisen kehitysedellytyksiä ja saaristoliikenteen ja tietoliikenneyhteyksien kehitystä. Kaupunkipolitiikan toimenpideohjelmalla on vahvistettu kilpailukykyä, lisätty sosiaalista eheyttä ja vastattu ilmastonmuutokseen. Keskeisin askel olivat suurten kaupunkiseutujen kanssa solmitut kasvusopimukset sekä ao. seuduilla käynnistynyt Innovatiiviset kaupungit -ohjelma (INKA). Toimenpideohjelmilla pystyttiin suuntaamaan ohjelmakauden aikana alueiden kehittämiseen käytössä ollutta valtion, kuntien ja yksityisen sektorin sekä EU-rahoitusta. Resurssien niukentuessa niiden älykäs ja tehokas kohdentaminen ja monipuolinen rahoituslähteiden käyttö oli yhä tärkeämpää, samoin kuin toimenpiteiden toteuttaminen entistä enemmän eri tahojen kumppanuudessa ja yhteistyöllä. Alueiden kehittämisessä paikallinen, asukkaiden ja muiden toimijoiden omaehtoinen toiminta on osoittautunut merkittäväksi resurssiksi. Valtioneuvosto asetti kesällä 2013 maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän YTR:n jatkokaudelle vuoden 2015 loppuun. YTR hyväksyi kuudennen maaseutupoliittisen kokonaisohjelman, Mahdollisuuksien maaseutu toimintaohjelmakseen helmikuussa Työ- ja elinkeinoministeriö asetti yhteiskuntamaantieteen professori, FT Perttu Vartiaisen selvitysmieheksi, jonka tehtävänä oli laatia selvitys kaupunki-, maaseutu- ja saaristopolitiikan tehtävistä, roolista ja vaikuttavuudesta osana kansallista aluekehittämistä. Selvitys valmistui Sen mukaan kaupunki-, maaseutu- ja saaristopolitiikan tulisi fokusoitua kansallisesti merkittäviin teemakokonaisuuksiin, joissa myös EU-ohjelmia pystytään hyödyntämään nykyistä tehokkaammin. Suomi tarvitsee uudenlaisen, hyvin fokusoidun alueellisen kasvu- ja innovaatiopoliittisen kokonaisnäkemyksen, joka voisi toimia kaupunki- ja maaseutupolitiikan yleisenä strategisena suunnannäyttäjänä. Näkökulmana tulee olla koko maan voimavarojen hyödyntäminen. Kaupunki-maaseutujaon ylittäminen on tärkeää pantaessa täytäntöön esim. biotalouden kaltaisia kansallisia teemakokonaisuuksia ja -ohjelmia. Suurten kaupunkiseutujen kehittäminen, metropolipolitiikka Metropolipolitiikan toteutumista seuraamaan perustettiin laajapohjainen metropolipolitiikan neuvottelukunta. Neuvottelukuntaan kuului keskeisten ministeriöiden, Helsingin seudun kuntien, maakunnan liittojen, koulutus- ja tutkimuslaitosten sekä elinkeinoelämän edustajia. Metropolipolitiikan kärkihankkeena oli seudun maankäyttöratkaisujen ja liikenneinvestointien tiiviimpi yhteensovittaminen. Vuoden 2008 aikana valtio ja kunnat tekivät aiesopimukset Helsingin seudun asunto- ja tonttituotannon 30

31 tehostamiseksi ja pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman toteuttamiseksi. Joulukuussa 2009 valmistui aiesopimus metropolialueen kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Sitä toteutettiin yhteistyössä liikenne- ja viestintäministeriön, opetusministeriön, ympäristöministeriön, ulkoministeriön, Helsingin seudun 14 kunnan sekä Uudenmaan liiton kanssa. Sopimukseen otettiin mukaan valtakunnallisesti merkittäviä hankkeita, joissa korostuivat innovaatioiden edistäminen ja kansainvälistyminen. Vuonna 2011 asetettu kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmä ja sen suurkaupunkijaosto kehittivät sopimuspolitiikkaa edelleen hallitusohjelman ja alueiden kehittämisen tavoitepäätöksen pohjalta. Kasvusopimusmenettelyn piirissä olivat kaupunkipolitiikan toimenpideohjelman mukaisesti Helsingin seudun metropolialue ja muut yli asukkaan kaupunkiseudut. Lisäksi kansallisesti merkittävien teemojen kehittämisessä voitiin ottaa käyttöön alueellisia kasvusopimuksia useamman kaupungin ja valtion kesken. Syksyllä 2012 kasvusopimusmenettelyä valmisteli sitä varten asetettu työryhmä. Valtio solmi hallitusohjelman mukaiset kasvusopimukset 12 suurimman kaupunkiseudun eli Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Kuopion, Lahden, Porin, Seinäjoen, Vaasan, Joensuun ja Lappeenrannan kaupunkiseutujen kanssa Samat 12 kaupunkiseutua olivat mukana myös Innovatiiviset kaupungit (INKA) -ohjelmassa. Menettelyt täydensivät toinen toisiaan: kasvusopimuksiin sisällytettiin ne strategiset osaamisen kärkialat, joita edistettiin v käynnistyneellä INKA-ohjelmalla. Kasvusopimukset kattoivat joukon erilaisia, strategisesti merkittäviä kehittämisteemoja, joita yhdistivät satsaukset innovatiivisiin julkisiin hankintoihin. Esimerkkejä sopimusten teemoista olivat mm. innovatiiviset julkiset hankinnat, asemanseutujen kehittäminen vetovoimaisina solmukohtina ja kaupunkien keskeisten aluekohteiden kehittäminen. Sopimuskumppanina kaupunkiseutujen toimijoiden kanssa olivat työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi ympäristöministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, valtiovarainministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä puolustusministeriö. Näin laaja kasvusopimusmenettely oli ensimmäinen valtion ja kaupunkiseutujen välillä. Kasvusopimusten ulkopuolinen arviointi valmistui alkuvuodesta Sen mukaan kasvusopimusten laatiminen suurten kaupunkiseutujen ja valtion välillä oli tärkeä avaus kaupunkien ja valtion välisen suoran yhteistoiminnan kehittämisessä ja kaupunkiseutujen aseman vahvistamisessa kilpailukyvyn moottoreina. Kasvusopimukset olivat kasvu- ja kilpailukykyvaikutuksiin nähden onnistuneita strategisia kehyksiä toiminnalle, joskin niiden vaikutus konkreettiseen toimintaan oli toistaiseksi ollut vähäinen. Olennainen sopimusten hyöty oli, että ne tarjosivat suoran kommunikointiväylän kaupunkiseutujen ja ministeriöiden välille tärkeiden hankkeiden vauhdittamiseksi. Kaupunkien kaikki odotukset eivät kuitenkaan olleet täysin toteutuneet. Sopimusten kautta ei vielä saatu riittävästi kohdennettua valtion resursseja. Tässä kuvatut kasvusopimukset olivat voimassa vuoden 2015 loppuun saakka. 31

32 Äkilliset rakennemuutosalueet Globalisaatiosta ja tuotantorakenteen muutoksista aiheutuneita odottamattomia, äkillisiä ja mittavia uhkia alueiden kehitykselle hoidettiin ohjelmakauden aikana vakiintuneella toimintamallilla - erityisesti silloin kun jokin toimiala vähensi merkittävästi työpaikkoja alueella tai lopetti tuotantoyksikkönsä kokonaan. Valtioneuvosto nimesi harkintansa mukaan tällaiset alueet äkillisiksi rakennemuutosalueiksi. Esimerkiksi vuonna 2008 rakennemuutosalueina oli 14 seutukuntaa: Joensuun, Jämsän, Keuruun, Lappeenrannan, Vakka-Suomen, Saarijärven-Viitasaaren, Etelä-Pirkanmaan, Kouvolan, Forssan, Itä-Lapin, Kotka-Haminan, Imatran, Kajaanin ja Varkauden seutukunnat. Vakiintuneiden rakennemuutostoimien lisäksi viisi seutukuntaa nimettiin varuskuntien lakkauttamisesta johtuviksi tukialueiksi loppuvuodesta Tämä oli ensimmäinen kerta, kun äkillisen rakennemuutoksen toimintamallia sovellettiin julkishallinnon toimista johtuviin alueiden rakennemuutoksiin. Vuonna 2014 nimettiin enää kolme äkillisen rakennemuutoksen aluetta: Kajaanin seutu, Loviisan seutu sekä Viitasaari ja Pihtipudas. Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä linjasi marraskuussa 2014, että äkillisen rakennemuutosten hallinnan mallia uudistetaan liittämällä siihen vahvasti ennakoiva elinkeinorakenteen uudistaminen. Elinkeino- ja työllisyyspolitiikan toimenpiteisiin kytkettiin alueen elinkeinorakenteen kehityksen vaihtoehtoisten kehityssuuntien ennakoiminen ja niihin varautuminen. Alueellisten toimijoiden ennakointiverkostoja ja prosesseja kehittämällä pyrittiin ennakoinnista muodostamaan luonteva ja jatkuva osa alueiden talouksien kehittämistä. 32

33 2. OHJELMAN HALLINTO JA SEURANTA 2.1 Ohjelmanmuutokset rakennerahastokaudella Etelä-Suomen rakennerahasto-ohjelmaan tehtiin ohjelmamuutoksia vuosina 2009, 2011 ja Ohjelmanmuutokset vuonna 2009: Vuoden 2009 joulukuun seurantakomitean kokouksessa käsiteltiin muutamia ohjelmanmuutoksia. ALKU-hankkeen myötä vuoden 2010 alusta käynnistyivät uudet viranomaiset (ELY-keskukset, liikennevirasto) sekä lakkaavat organisaatiot (lääninhallitukset, ympäristökeskukset) huomioitiin ohjelma-asiakirjan tekstissä. Itämeri-strategian huomioimiseksi tehtiin ohjelma-asiakirjaan seuraava lisäys: Komission 10. kesäkuuta 2009 julkaistussa tiedonannossa EU:n Itämeren alueen strategiasta esitetään joukko painopisteitä. Strategiaa tukevia hankkeita toteutetaan ja koordinoidaan yhteistyössä muiden Itämeri-toimijoiden kanssa osana Etelä-Suomen EAKRtoimenpideohjelman toimintalinjojen normaalia hanketoimintaa. Pääomasijoitustoiminnan mahdollistamiseksi Etelä-Suomessa toimintalinjan 5 kuvaukseen lisättiin teksti: Toimintalinjan rahoituksella voidaan myös lisätä aloittavien ja varhaisessa kasvuvaiheessa olevien yritysten riskipääoman saatavuutta koko Etelä-Suomen suuralueella. Toimintalinjojen 3 ja 4 tuettavaan toimintaan lisättiin yritysten toimintaympäristöä ja alueiden saavutettavuutta parantavat pienimuotoiset infrastruktuuri-investoinnit. Uudet työpaikat indikaattorin toimintalinjakohtaisen seurannan perusteeksi muutettiin henkilötyövuosien (htv) sijaan syntyvien työpaikkojen kappalemäärä (kpl). Lisäksi seurantakomitea päätti, ettei energiatehokkuuden osalta tehdä ohjelmanmuutosta. Energiatehokkuutta edistävien hankkeiden osuus tullaan kuitenkin jatkossa raportoimaan vuosikertomuksen yhteydessä. Seurantakomitea piti energiatehokkuuteen liittyvän innovaatiotoiminnan edistämistä pilottihankkein erittäin tärkeänä. Ohjelmamuutokset vuonna 2011: Vuoden 2009 joulukuun seurantakomitean kokouksessa hyväksyttyihin ohjelmanmuutoksiin palattiin kesäkuun 2011 seurantakomitean kokouksessa. Seurantakomitea päätti joulukuun 2009 kokouksessaan lisätä toimintalinjojen 3 ja 4 tuettavaan toimintaan yritysten ja alueiden saavutettavuutta parantavat pienimuotoiset infrastruktuuri-investointihankkeet. Ohjelma-asiakirjan indikatiivista menoluokkataulukkoa ei kuitenkaan muutettu vastaavasti. 33

34 Seurantakomitealle esitettiin hyväksyttäväksi kirjallisella menettelyllä seuraavat em. joulukuun 2009 päätöksestä johtuvat muutokset toimintalinjojen 3 ja 4 menoluokkatietoihin lisätään menoluokat 23, 24 ja 25 EAKR-rahoituksen arvioitu menoluokittainen jakautuma: menoluokkien 51, 60 ja 81 yhteenlaskettu indikatiivinen osuus vähenisi 2,5 % -yksikköä ja vastaava lisäys kohdistettaisiin menoluokkiin 23, 24 ja 25 Kirjallinen menettely ei tullut em. menoluokkamuutoksen osalta hyväksytyksi, koska yksi seurantakomitean jäsen ilmoitti Etelä-Suomen ELY-keskusten Y-vastuualueiden vastustavan muutosta. Seurantakomitean sihteeristö käsitteli asiaa kokouksessaan ja päätti esittää seurantakomitean kokouksessa hyväksyttäväksi kirjallisessa menettelyssä hylätyksi tulleet muutokset. Sihteeristö piti muutoksia luonteeltaan teknisinä: kyse on joulukuun 2009 seurantakomitean päätöksen saattamisesta loppuun, ei uudesta muutoksesta. Lisäperusteluna voitiin pitää menoluokkien 51, 60 ja 81 toteutumatilannetta. Ohjelmaasiakirjan alkuperäisenkään menoluokka-allokaation perusteella ne eivät ole Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman strategista ydintä ja vuoden 2010 lopussa niihin on kohdistunut jopa suunniteltua vähemmän rahoitusta. Taulukko 5. Ohjelmakirjan alkuperäiset menoluokka-allokaatiot ja vastaavat toteumat vuoden 2010 loppuun. Menoluokka Ohjelma-asiakirja Toteutuma ,4 % 0,1 % 60 2,2 % 0,3 % 81 2,0 % 1,3 % Keskustelun jälkeen seurantakomitea päätti hyväksyä menoluokat ja niiden osuudet sihteeristön esityksen mukaisesti ja lisätä tuettavaan toimintaan toimintaympäristöjä parantavat pienimuotoiset infrastruktuuri-investointihankkeet ( yritysten ja alueiden saavutettavuutta ja toimintaympäristöjä parantavat ). Samalla seurantakomitea totesi, etteivät infrastruktuurihankkeet ole Etelä-Suomen EAKR-ohjelman strategista ydintä vaan joka tapauksessa marginaalisia. Ohjelmamuutokset vuonna 2013: Etelä-Suomen EAKR-ohjelmaan tehtiin vuonna 2013 ohjelmanmuutos, joka koski ohjelman kolmen toimintalinjan välisten rahoitussuhteiden muuttamista. Työ- ja elinkeinoministeriö osoitti vuosina Päijät-Hämeen liitolle euroa toimintalinjan 5 myöntövaltuutta. Kaikki Päijät-Hämeen liitolle osoitettu rahoitus oli jo sidottu tai varattu käynnissä oleville hankkeille, mutta toimintalinjan varausaste ollessa vain 90,9 % ( tilanne). 34

35 Toimintalinjan 5 julkinen kokonaisrahoitus oli ohjelma-asiakirjan mukaan euroa, josta EAKR-rahoituksen osuus oli euroa ja kansallinen julkinen euroa. Verrattaessa toimintalinjan 5 varaustietoja alkuperäiseen EAKR- ja valtion kehykseen, voitiin todeta, että Päijät-Hämeen liitolle osoitettu rahoitus on jäänyt pienemmäksi. Tähän oli kolme syytä, jotka käytännössä olivat pienentäneet toimintalinjan 5 EAKR- ja valtion rahoitusta: pääomasijoitusrahastotoimintaan (TL 1) ohjattu 2 miljoonaa euroa otettiin toimintalinjalta 5 kansallinen joustovaraus (5 %), joka otettiin kunkin vuoden kokonaiskehyksestä päältä pois ennen varojen jakoa alueille vuosien 2012 ja 2013 valtion vastinrahoituksen leikkaukset Näiden syiden vuoksi osa toimintalinjan 5 ohjelma-asiakirjan mukaisesta kehyksestä ohjautui käytännössä muille toimintalinjoille. Seurantakomitean sihteeristö oli kokouksissaan ja käsitellyt asiaa ja päättänyt esittää seurantakomitealle ohjelmanmuutosta. Ohjelmanmuutos koski ohjelman kolmen toimintalinjan välisten rahoitussuhteiden muuttamista. Toimintalinja 1: Yritystoiminnan edistäminen Toimintalinja 2: Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen Toimintalinja 5: Suuralueet Toimenpiteiden temaattinen keskittäminen Muutoksella esitettiin siirrettäväksi 9 miljoonaa euroa toimintalinjan 5 julkista rahoitusta toimintalinjoille 2 ja 1. Toimintalinjan 5 julkisesta kokonaisrahoituksesta ohjattiin 7 miljoonaa euroa toimintalinjalle 2 ja 2 miljoonaa euroa toimintalinjalle 1. Ohjelmamuutoksen tavoitteena oli varmistaa ohjelman täysimääräinen toteutuminen tehtyjen strategisten linjausten mukaisesti. Perustelut Pääomasijoitusrahastotoiminta ei sisältynyt Etelä-Suomen EAKR-ohjelman alkuperäiseen strategiaan. Ohjelmakauden aikana komissio esitti jäsenmaille uusien rahoitusinstrumenttien käyttöönottoa ja Suomi päätti vuonna 2010 käynnistää EAKR-osarahoitteisen pääomasijoitusrahastotoiminnan. TEM ohjasi Etelä-Suomen EAKR-ohjelman varoja 2 miljoonaa euroa toimintalinjan 1 pääomasijoitusrahastotoimintaan, mutta summa vähennettiin toimintalinjan 5 EAKR- ja valtion rahoituksesta. Toimintalinjalla 5 käytettävissä oleva rahoitus (EAKR + valtio) oli jäänyt ennakoitua pienemmäksi, koska joustoreservivaroilla ei ole käynnistetty yhtään toimintalinjan 5 hanketta, vaikka reservi kerättiin myös toimintalinjan 5 rahoituksesta. Joustoreservivaroilla käynnistettiin pääosin toimintalinjan 2 hankkeita. Toimintalinjalla 5 käytettävissä oleva rahoitus (EAKR + valtio yhteensä) jäi ennakoitua pienemmäksi johtuen vuosien 2012 ja 2013 valtion vastinrahoituksen 35

36 leikkauksista. Kunnallista ja muuta julkista rahoitusta oli toimintalinjan 5 varatusta julkisesta rahoituksesta 24,3 % ja maksetusta julkisesta rahoituksesta 25,4 %. Toimintalinjalla 2 kunnallista ja muuta julkista rahoitusta kertyi hieman enemmän: 28,6 % varatusta julkisesta rahoituksesta ja 27,8 % maksetusta julkisesta rahoituksesta ( tilanne). Näin ollen toimintalinjalla 2 näytti olevan hieman paremmat edellytykset korvata valtion vastinrahan leikkaus muulla kansallisella julkisella rahoituksella. Sen sijaan rahoituksen siirto toimintalinjalle 1 oli pienentänyt odotettavissa olevaa kunta- ja muun julkisen rahoituksen kertymää, koska pääomasijoitusrahastotoiminnassa ainoa kansallinen julkinen rahoitus oli valtion rahoitusta. Käytännössä perusteluna muutosesitykselle oli myös se, että jäljellä olevalla ohjelmakaudella olisi ollut haasteellista käynnistää ja onnistuneesti toteuttaa uusia laajoja toimintalinjan 5 ylimaakunnallisia hankekokonaisuuksia, joiden valmistelu ja käynnistäminen vei selvästi enemmän aikaa kuin toimintalinjan 2 pienempien alueellisten hankkeiden. Sinänsä rahoituksen siirto toimintalinjalta 5 toimintalinjalle 2 ei muuttanut paljon ohjelman strategiaa, koska myös toimintalinjalla 2 rahoitus oli tarkoitus suunnata alueen osaamis- ja innovaatiopohjan vahvistamiseen yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Komissio hyväksyi muutosesityksen Rakennerahastoneuvottelukunta (RANE), Alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunta (ARNE) sekä Alueiden uudistumisen neuvottelukunta (AUNE) Suomen kansallisen rakennerahastolain 16 :n mukaisesti hallintoviranomaisen yhteydessä toimi vuosina rakennerahastoneuvottelukunta (RANE), jonka kokoonpanosta, toimikaudesta ja tarkemmista tehtävistä säädettiin valtioneuvoston asetuksessa. Neuvottelukunnan jäseniä olivat ao. ministeriöiden, alueiden ja järjestöjen edustajat. Puheenjohtajana toimi työ- ja elinkeinoministeriön edustaja. Neuvottelukunnan tehtävinä oli rakennerahastoasioiden sekä maaseutu- ja kalatalousrahastojen toimien yhteensovituksesta huolehtiminen keskushallinnossa yhteensovitus kansallisiin toimiin rakennerahastotoiminnan vaikuttavuuden arviointi ja raportointi (ml. yleisasetuksen 29 artiklan mukainen yhteenveto rakennerahasto-ohjelmien vaikutuksesta kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanoon sekä vuosien 2009 ja 2012 loppuun mennessä laadittavat suppeat kertomukset rakennerahasto-ohjelmien vaikutuksesta yleisasetuksen artiklan 29 pykälän 2 mukaisesti) tehdä ehdotuksia rakennerahastotoimien yhteensovituksen ja vaikuttavuuden parantamiseksi hallintoviranomaisille ja seurantakomiteoille käsitellä EAKR- ja ESR -toimenpideohjelmien kansallisen rakennemuutoksesta aiheutuvien odottamattomien paikallisten tai alakohtaisten menojen kattamiseen tarkoitetun varauksen käyttöönottoa. 36

37 Neuvottelukunta asetti itselleen sihteeristön, jossa edustettuina olivat rakennerahastoministeriöt ja jonka tehtävänä oli valmistella neuvottelukunnan kokouksia. Tarvittaessa kutsuttiin myös asiantuntijoita maakunnista. Vuoden 2007 aikana rakennerahastoneuvottelukunta kokoontui kahdesti, vuonna 2008 kolmesti ja vuonna 2009 neljästi. Ensimmäisissä kokouksissa keskusteltiin neuvottelukunnan roolista ja tehtävistä ja laadittiin työsuunnitelma. Myöhemmin kokouksissa käytiin läpi myös ohjelmien tilannekatsauksia ja käsiteltiin toiminnan hitaan käynnistymisen sekä taloudellisen tilanteen heikentymisen syitä ja seurauksia. Kokouksissa käsiteltiin myös äkillisten rakennemuutosten hoitoa ja rakennerahastovarojen käyttöä niihin. Neuvottelukunta otti myös kantaa rakennerahastoohjelmien kansallisen varauksen jakoon ja jakoperusteisiin. Työ- ja elinkeinoministeriön perustaminen ja aluehallinnon uudistamishankeen (ALKU) vaikutukset ohjelmatyöhön ja ohjelmien yhteensovittamiseen olivat myös runsaasti esillä. Neuvottelukunnan kokouksissa käytiin keskustelua myös EU-ohjelmien merkityksestä aluekehittämisen keskeisten periaatteiden (ns. tavoitepäätös) toteuttajina sekä Lissabonin strategian kansallisen toimenpideohjelman sekä alueellisen koheesion vihreän kirjan valmistelusta. Neuvottelukunta käsitteli ja hyväksyi myös Suomen strategisen raportin toimitettavaksi Euroopan komissiolle. Muina asioina neuvottelukunta keskusteli alueiden kehittämislain ja rakennerahastolain muuttamisesta, ohjelmien arvioinnista ja sen ensimmäisistä tuloksista sekä uuden neuvottelukunnan (ARNE) tehtävistä ja tavoitteista. Vuonna 2009 Alueiden kehittämislain uudistamisen yhteydessä päätettiin, että Rakennerahastoneuvottelukunta (RANE) ja Alueiden kehittämisen neuvottelukunta (ANK) yhdistetään uudeksi Alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunnaksi (ARNE). Rakennerahastoneuvottelukunta lakkautettiin muutetun lain tullessa voimaan ja sitä koskevat säädökset poistettiin rakennerahastolaista ja asetuksesta. Neuvottelukunta nimettiin kumppanuusperiaatetta noudattaen. Siinä olivat jäseninä työ- ja elinkeinoministeriön, valtiovarainministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä ympäristöministeriön edustajat. Lisäksi edustettuina olivat maakunnan liitot ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset suuralueittain sekä aluehallintovirastot, Suomen Kuntaliitto, keskeiset työmarkkina- ja elinkeinojärjestöt sekä ympäristö- ja sukupuolten tasa-arvoa edistävät järjestöt. Uuden neuvottelukunnan tehtäviin kuului käsitellä alueiden kehittämisestä annetun lain 22 :ssä tarkoitetun valtakunnallisia alueiden kehittämistavoitteita koskevan esityksen sekä muut merkittävät alueiden kehittämistä koskevia suunnitelmia ja ohjelmia koskevat esitykset tukea työ- ja elinkeinoministeriötä alueiden kehittämisestä annetun lain 7 :n mukaisissa yhteensovittamis- ja seurantatehtävissä sovittaa yhteen hallinnonaloittaisia aluestrategioita ja niiden tavoitteita seurata valtakunnallisten alueiden kehittämistavoitteiden ja hallinnonalojen aluestrategioiden toteutumista ja siihen liittyvää valtion aluehallinnon ohjausta sekä tehdä niihin liittyviä kehittämisehdotuksia tehdä ehdotuksia kansallisen alueiden kehittämisen ja rakennerahastotoiminnan kehittämiseksi ja yhteensovittamiseksi suorittaa muut neuvottelukunnan toimialaan kuuluvat tehtävät. 37

38 Ensimmäisen toimintavuotensa kolmessa kokoontumisessaan ARNE käsitteli mm. alueiden kehityskuvaa ja suhdannekehitystä, rakennerahastotoiminnan yhteensovittamista kansallisiin politiikkoihin, viidettä koheesioraporttia, rr-ohjelmien arviointien tuloksia ja aluestrategia 2020:n toimeenpanoa. Neuvottelukunnan työskentelyä pyrittiin kehittämään niin, että sen mahdollisuudet esittää kantoja ja linjauksia esillä oleviin asioihin olisi oleellisesti paremmat kuin aikaisemmin. Vuonna 2011 ARNE kokoontui viisi kertaa. Kaikissa kokouksissa käsiteltiin valtakunnallisten alueiden kehittämistavoitteiden painopaisteita ja valmistelua. Muita käsittelyssä olleita asioita olivat ministeriöiden aluestrategioiden toteutuminen, ELYjen strategia-asiakirjat, maakuntien suhdannetilanne, aluekehityksen kansainvälinen tulevaisuus, rakennerahastojen arviointitulokset sekä EU-koheesiopolitiikan ajankohtainen valmistelutilanne. Vuonna 2012 ARNE kokoontui 11 kertaa. Kokouksissa käsiteltiin mm. EU:n rahastokauden valmistelua, rakennerahastojen hallintoa ja hankkeiden rahoitusta koskevien säädöksien valmistelua, kuluvan ohjelmakauden strategian toteutumista, ohjelmien etenemistä ja arviointituloksia, rakennemuutoksiin varautumista, valtioneuvoston asettaman Itä- ja Pohjois-Suomen ohjelman valmistelua, maaseutu-, kaupunki- ja saaristopolitiikkaa, innovaatiokeskittymäpolitiikkaa sekä talousarvion alueellisia vaikutuksia. Vuonna 2013 ARNE kokoontui 12 kertaa. Kokouksissa käsiteltiin laaja-alaisesti kansallisia asioita - mm. Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämistä, maaseutu- ja saaristopolitiikan toteuttamista sekä alueellisten valtiontukien suuntaviivoja ja nuorisotakuun toimeenpanoa. Koko vuoden oli kuitenkin kestoaiheena EU:n rahastokauden valmistelu ja siihen liittyen mm. kumppanuussopimuksen ja ohjelma-asiakirjan valmistelu ja niihin saadut komission kommentit sekä rakennerahastoihin liittyvän kansallisen lainsäädännön ja hallinnoinnin uudistamisen valmistelu. Tulevan kauden lisäksi käsiteltiin kuluvan ohjelmakauden rakennerahasto-ohjelmien toteutumista ja EAKR- ja ESR-ohjelmien arviointituloksia. Vuonna 2014 ARNE kokoontui 10 kertaa. Kokouksissa käsiteltiin mm. Itä- ja Pohjois- Suomen kehittämistä, maaseutu- ja saaristopolitiikan toteuttamista, VIRSU-hanketta ja Iskukykyinen ELY-keskus -hanketta. Koko vuoden oli kuitenkin edelleen vakioaiheena EU:n rahastokauden valmistelu ja siihen liittyen mm. aluekehitys-, rahoitus- ja tukikelpoisuusasetusten valmistelu. Erityisiä teemasessioita pidettiin kokousten yhteydessä kolme, ja niiden aiheina oli aluekehityksen iso kuva ja Suomen aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuva 2050 (ALLI-hanke), äkillisen rakennemuutoksen toimintamallin uudistaminen sekä vähähiilisyyttä edistävät toimenpiteet ohjelmakaudella Vuonna 2015 ARNE kokoontui 5 kertaa. Kokouksissa käsiteltiin mm. uuden EUohjelmakauden tilannekatsauksia, ELY-sopeuttamistoimia, valtakunnallisten alueiden kehittämisen painopisteiden valmistelua, kaupunki-, maaseutu- ja saaristopoliittisten toimenpideohjelmien toteutusta ja ennakoidun rakennemuutoksen (ERM) toteutustapaa. Lisäksi keskusteltiin mm. aluekehittämisen tuloksellisuudesta, rakennerahastojen vaikutusten arvioinnista, seudullisten kehittämisyhtiöiden roolista työ- ja 38

39 elinkeinopolitiikan edistämisessä, alueiden kehittämispäätöksen valmistelusta sekä alue- ja rakennepolitiikasta uudella hallituskaudella. ARNE kokoontui olemassaolonsa aikana yhteensä 46 kertaa. Sen työtä jatkaa valtioneuvoston asettama Alueiden uudistumisen neuvottelukunta (AUNE). ARNEen verrattuna osallistuvien tahojen määrää on siinä vähennetty ja jäsenistö korotettu virkamiesjohtoon. Pääministeri Sipilän hallituskaudeksi asetettu neuvottelukunta toimii työja elinkeinoministeriön yhteydessä ja sen tehtäviä ovat erityisesti linjata laajasti aluekehittämiseen liittyviä strategisia kokonaisuuksia ja rahoitusta linjata ja yhteen sovittaa eri hallinnonalojen toimia aluekehittämisessä linjata hallituskaudelle laadittava aluekehittämispäätös sekä muita merkittäviä alueiden kehittämistä koskevia suunnitelmia seurata ja ennakoida alueiden kehitystä ja toimenpiteiden vaikutusta. AUNE kokoontui vuonna 2015 kerran ja vuonna 2016 kolme kertaa. Keskusteluissa on ollut esillä mm. maahanmuuttoasiat, valtakunnalliset alueiden kehittämisen painopisteet (Aluekehittämispäätös) sekä erityisesti valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon uudistus sekä kasvupalvelujen ja aluekehittämisjärjestelmän uudistaminen osana maakuntauudistusta. 2.3 Seurantakomitea ja sen sihteeristö Seurantakomitea Seurantakomiteasta säädettiin rakennerahastolaissa (1401/2006) ja -asetuksessa (311/2007). Rakennerahastolain mukaan valtioneuvosto asetti kullekin toimenpideohjelmalle seurantakomitean, jonka tehtävänä oli varmistaa toimenpideohjelman täytäntöönpanon tehokkuus ja laatu sekä hoitaa ne tehtävät, joista säädetään Euroopan yhteisön lainsäädännössä. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (jäljempänä yleisasetus) 63 artiklan mukaan jäsenvaltion oli perustettava kutakin toimenpideohjelmaa varten seurantakomitea yhteisymmärryksessä hallintoviranomaisen kanssa kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona toimenpideohjelman hyväksymisestä tehty päätös oli annettu tiedoksi jäsenvaltiolle. Yleisasetuksen 64 artiklan mukaan jäsenvaltio päätti kokoonpanosta yhteisymmärryksessä hallintoviranomaisen kanssa. Kokoonpanosta päätettäessä tuli huomioida laki naisten ja miesten tasa-arvosta (609/1986). Yleisasetuksen 11 artiklan mukaan jäsenvaltion oli seurantakomiteaa perustaessaan huolehdittava kumppanuuden toteutumisesta. Valtioneuvosto asetti sisäasiainministeriön esittelystä Euroopan yhteisöjen rakenne-rahastojen Suomessa toteutettavan alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman seurantakomitean. Seurantakomitea asetettiin ohjelmakaudelle

40 Rakennerahastolaissa ja valtioneuvoston asetuksessa rakennerahastoista säädettiin seurantakomitean kokoonpanosta. Toimenpideohjelman seurantakomiteassa olivat edustettuina: rakennerahastoista osarahoitettavien ohjelmien täytäntöönpanoon osallistuvat ministeriöt ja muut valtion viranomaiset, toimenpideohjelma-alueen maakunnan liitot ja niiden jäsenkunnat ja keskeiset työmarkkina- ja elinkeinojärjestöt sekä kansalaisyhteiskuntaa edustavat järjestöt. Etelä-Suomen EAKR-ohjelman seurantakomitean viimeisin kokoonpano vuoden 2014 lopussa: Puheenjohtaja: aluekehitysjohtaja Kaisa-Leena Lintilä Varapuheenjohtaja: neuvotteleva virkamies Leif Ehrstén Jäsenet: lainsäädäntöneuvos Rauno Lämsä ylitarkastaja Henna Antila neuvotteleva virkamies Sirpa Karjalainen tiejohtaja Antti Rinta-Porkkunen ylitarkastaja Raimo Puhto ohjelmakoordinaattori Kati Herranen-Haapaniemi neuvotteleva virkamies Jukka Ristaniemi suunnittelija Mauri Yltiö rahoituspäällikkö Jouko Lankinen yksikön päällikkö Harri Mäkelä yksikön päällikkö Ulrike Hjelt-Hansson maakuntahallituksen pj. Jukka Kopra kehittämisjohtaja Susanna Kaskinen maakuntahallituksen pj. Johannes Koskinen maakuntajohtaja Timo Reina elinkeinopäällikkö Ilmi Tikkanen maakuntajohtaja Juha Haapaniemi aluekehityssuunnittelija Riitta Kallström erityisasiantuntija Marja Koivula talousarviopäällikkö Tuula Saxholm maakuntajohtaja Juho Savo erikoissuunnittelija Carola Gunell erityisasiantuntija Jarkko Huovinen toiminnanjohtaja Paavo Myllymäki toimitusjohtaja Timo Vilo toimitusjohtaja Heli Järvinen varatoimitusjohtaja Jorma Nyrhilä asiantuntija Jari Konttinen aluejohtaja Hannele Ugur alue- ja elinkeinopoliittinen asiamies Lauri Korkeaoja järjestösihteeri Elina Moisio pääsihteeri Sirpa Hertell pääsihteeri Ursula Immonen 40 TEM TEM VM OKM MMM LVM (Kaakkois-Suomen ELY) TEM STM TEM YM Kaakkois-Suomen ELY -keskus Hämeen ELY -keskus Uudenmaan ELY -keskus Etelä-Karjalan liitto Etelä-karjalan liitto Hämeen liitto Hämeen liitto Uudenmaan liitto Kymenlaakson liitto Kymenlaakson liitto Päijät-Hämeen liitto Uudenmaan liitto Varsinais-Suomen liitto Varsinais-Suomen liitto Suomen kuntaliitto MTK Suomen Yrittäjät ry Yrittäjänaisten keskusliitto ry Keskuskauppakamari EK SAK STTK AKAVA NYTKIS Suomen Luonnonsuojeluliitto

41 Yleisasetuksen 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti komission edustajat voivat osallistua omasta aloitteestaan tai seurantakomitean pyynnöstä seurantakomitean työhön neuvonantajan ominaisuudessa. Etelä-Suomen EAKR-ohjelman seurantakomitea kokoontui ohjelmakaudella tavanomaisesti kaksi kertaa vuodessa ja vuonna 2014 enää kerran: Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Kesäkokous pidettiin yhteiskokouksena Länsi-Suomen EAKR-ohjelman kanssa ja kokouksessa käsiteltiin mm. ohjelman ajankohtaisia asioita, toimeenpanoa koskeva vuosikertomus 2013, katsaukset Manner-Suomen ESR-ohjelmaan, Manner- Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan ja lisäksi katsaus tulevan ohjelmakauden valmistelutilanteeseen. Lisäksi kuultiin esittelyt ja käytiin keskustelua Pohjoisesta kasvuvyöhykkeestä ja HHT-kasvukäytävästä, rakennerahastohankkeista vähähiilisyyden edistäjinä ja Tekesin EAKR-toimenpiteistä ohjelmakaudella Vuosiraportin 2014 seurantakomitea hyväksyi kirjallisella menettelyllä touko-kesäkuussa Sihteeristö Seurantakomitean kokouksessa nimettiin seurantakomitean sihteeristö, johon tuli edustajat sisäasianministeriöstä, kauppa- ja teollisuusministeriöstä, kaikista Etelä- Suomen maakunnan liitoista ja valtion aluehallinnosta Kaakkois-Suomen, Hämeen ja Varsinais-Suomen TE -keskuksista, Uudenmaan ympäristökeskuksesta sekä Etelä- Suomen lääninhallituksesta. Valtion aluehallinnon tapahtuneen muutoksen johdosta seurantakomitea muutti sihteeristön kokoonpanoa ja nimesi kokouksessaan uudet valtion aluehallinnon edustajat seurantakomitean sihteeristöön: yksi edustaja ohjelma-alueen jokaisesta neljästä ELY -keskuksesta vanhojen TE -keskusten, ympäristökeskusten ja lääninhallituksen edustajien tilalle. Vuonna 2014 sihteeristö piti yhden kokouksen, Kokouksessa sihteeristö seurasi ohjelman edistymistilannetta maakunnittain, käsitteli vuoden 2013 toimeenpanokertomuksen ja kuuli tilannekatsauksen ohjelmakauden valmistelusta. 2.4 Maakunnan yhteistyöryhmät, sihteeristöt sekä muut yhteistyöryhmän nimeämät toimielimet Maakunnissa on rakennerahasto-ohjelmien toimeenpanoa ja alueen kehittämiseen vaikuttavien toimenpiteiden yhteensovittamista varten maakunnan yhteistyöryhmä (MYR). Yhteistyöryhmän asettaa maakunnan liiton hallitus. Yhteistyöryhmän toimikausi jatkuu, kunnes Euroopan yhteisöjen komissio on hyväksynyt toimenpideohjelman täytäntöönpanoa koskevan loppukertomuksen. Maakunnan liiton ja sen jäsenkuntien edustajat valitaan kuitenkin valtuuston toimikaudeksi. Yhteistyöryhmän kokoonpano on sovitettava siten, että siinä ovat maakunnan alueen kehittämisen kannalta tasapuolisesti edustettuina 1) maakunnan liitto ja sen jäsenkunnat, 2) ohjelmaa rahoittavat valtion viranomaiset ja muut valtionhallintoon kuuluvat organisaatiot sekä 3) alueen kehittämisen kannalta tärkeimmät työmarkkina- ja elinkeinojärjestöt sekä 41

42 mahdollisuuksien mukaan muuta kansalaisyhteiskuntaa edistävät tai ympäristöjärjestöt ja sukupuolten tasa-arvoa edistävät järjestöt. Maakunnan yhteistyöryhmän kokoonpano on lain perustelujen mukaan puheenjohtaja. Siltä osin kuin järjestö ei tule valituksi yhteistyöryhmän jäseneksi, on mahdollista nimetä järjestö asiantuntijaksi. Asiantuntijat kutsuu yhteistyöryhmä. Jäsenten lisäksi maakunnan liiton hallitus nimeää yhteistyöryhmälle puheenjohtajan, jonka tulee olla kuntalaissa (365/1995) tarkoitettu luottamushenkilö, sekä osapuolten ehdotuksesta kolme varapuheenjohtajaa, joiden tulee olla yhteistyöryhmän jäseniä. Käytännössä yhteistyöryhmän rooli nähdään maakunnissa vahvana alueen kehittäjänä ja yhteistyöryhmillä on alueellaan keskeinen rooli ohjelmatyötä ohjaavien linjausten määrittelijänä. Etelä-Karjala MYR kokoontui keskimäärin 7 kertaa vuodessa vuosina MYR on käsitellyt EAKR-ohjelman, ESR-alueosion ja maaseutuohjelman toteumatilanteen. Ohjelmakauden alussa MYR käsitteli rakennerahastohankkeet, joissa tukiosuus oli yli euroa tai hankkeen kokonaiskustannukset yli euroa. Vuodesta 2011 lähtien MYR on käsitellyt hankkeet, joissa tukiosuus on yli euroa. Sitä pienemmät hankkeet on delegoitu sihteeristölle ja ne on viety MYR:lle tiedoksi. MYR on käsitellyt maakunnan yhteistyöasiakirjat ja uudelleen budjetoitavien varojen suuntaamiseen ja kehyksen jakoon liittyvät asiat, maakuntaohjelman sekä sen toteuttamis-/toimeenpanosuunnitelman. MYR:n kokoonpanoa ja työjärjestystä uudistettiin vuonna Samalla myös maakunnan yhteistyöryhmän sihteeristön kokoonpano laajentui Hämeen ELY-keskuksen ja Uudenmaan liiton edustajilla. Vuodesta 2014 alkaen MYR:ää työllistivät jo uuden ohjelmakauden hankehaut ja -käsittelyt. Vuonna 2015 ei käsitelty enää lainkaan ohjelmakauden asioita, mutta v ensimmäisessä kokouksessa käsiteltiin laadittu yhteenveto Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman toteutuksesta Etelä-Karjalassa. Maaseutujaoston toiminta uudistui yhteiseksi Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maaseutujaostoksi vuonna 2014 alkaneella ohjelmakaudella. Maakuntien yhteisessä maaseutujaostossa on edustettuna 20 eri organisaatiota. Kanta-Häme MYR kokoontui ohjelmakaudella keskimäärin 5 kertaa vuodessa. Keskeisimmät asiat ovat maakunnan yhteistyöasiakirja, maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma sekä hankepäätökset. Kanta-Hämeen yhteistyöryhmässä oli 22 jäsentä ja se koostui kuntien, valtionhallinnon sekä työmarkkina- ja edunvalvontajärjestöjen edustajista. Uudelle rakennerahastokaudelle asetettu yhteistyöryhmä aloitti toimintansa Yhteistyöryhmä kokoontui vielä vuoden 2014 aikana viisi kertaa ja sihteeristö 11 kertaa. Uudelle ohjelmakaudelle nimettiin myös uusi sihteeristö alkaen. Aiempi sihteeristö koostui ohjelmaa rahoittavien viranomaisten sekä kuntien edustajista. Uudessa sihteeristössä varsinaisia jäseniä ovat 42

43 vain rahoittavien viranomaisten edustajat ja muut, mm. kuntien edustajat, ovat asiantuntijajäseniä. Jaostoja Kanta-Hämeen yhteistyöryhmällä ei ole. Keskeiset yhteistyöryhmän käsittelemät asiat ohjelmakaudella olivat EAKR- ja ESRtoimenpideohjelmien toteutustilanne ja viimeisenä vuonna rakennerahasto-ohjelman rahoitussuunnitelma vuodelle 2014, Hämeen maakuntaohjelman toimeenpanosuunnitelma , ELY-keskuksen strateginen tulossopimus sekä rakennerahasto-ohjelman hakujen painopisteet Kanta-Hämeessä. Lisäksi yhteistyöryhmä sai selvitykset maaseutuohjelman ja ESR-ohjelman valtakunnallisen osion toteutuksesta. Yhteistyöryhmä tai sen sihteeristö antoi lausunnot hakemusten soveltuvuudesta ja rahoituskelpoisuudesta EAKR- ja ESR-ohjelmaan. Samoin yhteistyöryhmä antoi lausunnot ensimmäisistä uuden rakennerahasto-ohjelman hankkeista. Sihteeristölle on delegoitu työjärjestyksen mukaisesti osa hankkeiden käsittelystä. Merkittävimmät ja laaja-alaisimmat hankkeet sekä ylimaakunnalliset hankkeet käsittelee yhteistyöryhmä. Kymenlaakso MYR kokoontui ohjelmakaudella keskimäärin kolme kertaa vuodessa. Yhteistyöryhmä on tehnyt rahoituskelpoisuuspäätöksiä laajoista hankekokonaisuuksista ja ylimaakunnallisista hankkeista sekä seurannut RR-ohjelman etenemistä. Yhteistyöryhmä on hyväksynyt maakuntaohjelman toimeenpanosuunnitelmat, osallistunut Kymenlaakson maakuntaohjelman laatimisprosessiin ja seurannut Manner-Suomen maaseutuohjelman, Central Baltic- ja ENPI ohjelmien etenemistä. MYR käsitteli hankkeet, jotka liittyivät laajaan hankekokonaisuuteen, johon haettiin rahoitusta usealta viranomaiselta, ja muulloinkin, mikäli ohjelmien toteutusta linjatakseen rahoittajataho, yhteistyöryhmän sihteeristön puheenjohtaja tai joku yhteistyöryhmän puheenjohtajista sitä esitti. Muilta osin EAKR- ja ESR-toimenpideohjelman alueellisen osion hankekäsittely kuului sihteeristölle. Kymenlaakson maakunnan ohjelmakauden yhteistyöryhmä kokoontui vielä vuonna 2014 kolme kertaa. Yhteistyöryhmä nimesi vie yhteistyöryhmän sihteeristön, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan yhteisen maaseutujaoston sekä toisen asteen ammatillisen koulutuksen jaoston. Yhteistyöryhmä käsitteli kokouksissaan Kymenlaakson maakuntaohjelman Elinvoimaa Pohjoiselta kasvukäytävältä luonnoksen, Kaakkois- Suomen ELY-keskuksen strategisen tulossopimuksen tarkistukset ja seurasi Alueellinen kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen EAKR ja ESR -ohjelmien, Manner-Suomen maaseutuohjelman, Central Baltic- ja ENPI -ohjelmien etenemistä. Yhteistyöryhmä hyväksyi maakuntaohjelman toimeenpanosuunnitelman rahoitussuunnitelman vuodelle 2014, toimeenpanosuunnitelman vuosille , rakennerahasto-ohjelman Kestävää kasvua ja työtä ensimmäisten EAKR ja ESR -hakujen teemat. Yhteistyöryhmä totesi rahoituskelpoiseksi kaksi ylimaakunnallista EAKR -hanketta ja hyväksyi Kaakkois-Suomen liikennestrategian Lisäksi yhteistyöryhmälle esiteltiin Kymenlaakson energiamaakuntakaavan vahvistamispäätös ja maakuntakaavan toteutumisen seurantaraportti. Vielä vuonna 2015 käsiteltiin ohjelman tilannekatsaus, käynnissä olevien hankkeiden toteutuminen (12 kpl) sekä jäljellä oleva toteutusaika. Sihteeristö osallistui Kymenlaakson maakuntaohjelman ja toimeenpanosuunnitelmien laatimiseen, seurasi sekä EAKR- ja ESR-ohjelmien että maaseutuohjelman toteutusta ja 43

44 päätti toimeenpanosuunnitelmaan liittyvän EAKR ja ESR -rahoituksen jakamisesta Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen ja Kymenlaakson Liiton kesken. Sihteeristö keskusteli rakennerahasto-ohjelman ensimmäisistä hakujen teemoista ja esitti teemat maakunnan yhteistyöryhmälle hyväksyttäväksi. Sihteeristö teki rahoituspäätöksen 40 ohjelmakauden hankkeesta (16 EAKR- ja 14 ESR- hanketta), 64 ohjelmakauden hankkeesta (45 EAKR ja 19 ESR) sekä 15 maakunnan kehittämisrahahankkeesta. Kymenlaaksolla ja Etelä-Karjalalla on yhteinen maaseutujaosto, ESR-jaosto sekä ELYkeskuksen neuvottelukunnan asettama Osaaminen-, Työllisyys- ja Elinkeinojaosto (OTE). Maaseutujaosto seurasi maaseutuohjelman toteutumista ja osallistui tulevan maaseutuohjelman valmisteluun. OTE -jaosto käsitteli mm. koulutustarpeita lyhyen, pitkän ja keskipitkän aikavälin ennakoinnin asiantuntijaelimenä sekä seurasi osaamiseen, työllisyyteen ja elinkeinotoimintaan liittyviä toimintaympäristön muutoksista ja tulevaisuusnäkymiä. Jaostolla on ollut toimintansa kautta mahdollisuus vaikuttaa ELY:n strategiseen tulossuunnitelmaan, maakuntaohjelmiin ja maakuntaohjelmien toteuttamissuunnitelmiin. Päijät-Häme Päijät-Hämeen yhteistyöryhmä kokoontui keskimäärin 4-6 kertaa vuodessa (ka 5). MYR on käsitellyt ESR-tilannekatsauksen ja painotukset. MYR käsitteli laajimmat hankkeet, joita ei ollut enää vuonna 2015, mutta ohjelmakauden aikana laajimmat hankkeet käytettiin MYR esittelyssä. Ohjelmakauden päätteeksi käsittelyssä oli mm. Päijät-Hämeen maakuntaohjelma , maakuntaohjelman toimeenpanosuunnitelma , Hämeen ELY-keskuksen strateginen tulossopimus sekä uusi ohjelmakausi Kestävää kasvua ja työtä Yhteistyöryhmässä ei käsitelty yksittäisiä hankkeita vaan hankekäsittely oli delegoitu sihteeristölle. Yhteistyöryhmä sai tiedokseen sihteeristön tekemät hankepäätökset. Yhteistyöryhmä otti hankkeen käsiteltäväkseen, kun hanke oli valtakunnallinen tai ylimaakunnallinen, mikäli se ei ollut toimintalinjan 5 hanke hanke oli maakunnan aluekehityksen kannalta strategisesti merkittävä hanke liittyi laajaan hankekokonaisuuteen, johon haettiin rahoitusta usealta viranomaiselta hankkeelle tai sen edustamalle hankekokonaisuudelle ei oltu varattu rahoitusta voimassa olleessa yhteistyöasiakirjassa muulloinkin, mikäli ohjelmien toteutusta linjatakseen rahoittajataho, yhteistyöryhmän sihteeristön puheenjohtaja tai joku yhteistyöryhmän puheenjohtajista sitä esitti. Jaostoja yhteistyöryhmä ei ole asettanut. Asetetun maaseutujaoston sijaan ollut Hämeen ELY-keskuksen asettama asiantuntijaryhmä, mikä on kahdelle maakunnalle yhteinen Hämeen ELY-keskuksen alueella. Maaseutuohjelman edistymisestä on myös raportoitu maakunnan yhteistyöryhmälle vuosittain. 44

45 Uusimaa Uudenmaan maakunnan yhteistyöryhmä, MYR kokoontui keskimäärin kuusi kertaa vuodessa. Asiat painottuivat ohjelmakauden lopulla MYR:n toiminnan uudistamiseen aluekehityslainsäädännön 2014 mukaiseksi sekä ohjelmakauden toteuttamisen käynnistämiseksi. Ohjelmakauden kokemuksia ja hanketoiminnassa syntyneitä yhteistyöverkostoja ja hankkeitten tuloksia on voitu hyödyntää uuden ohjelmakauden toteuttamisen käynnistämisessä. MYR:in käsittelyssä olivat uusittu työjärjestys ja yhteistyöryhmän kokoonpano sekä maaseutujaoston uudelleen asettaminen ja jaoston työjärjestys. Lisäksi asioissa painottuivat ohjelmakauden toteuttamisen käynnistäminen sekä ensimmäisten hakujen painotusten ja valintakriteerien hyväksyminen. MYR hyväksyi uuden aluekehityslain mukaisesti Uusimaa-ohjelman (maakuntaohjelman) toimeenpanosuunnitelman , joka suuntaa rakennerahastovarojen käyttöä ja muuta aluekehittämistoimintaa. Lisäksi käsiteltiin Älykäs erikoistuminen Uudellamaalla, Aluekehittämisen tutkimus- ja innovaatiostrategia (RIS3). Strategian tarkoituksena on olla merkittävä työväline ja saada tuekseen alueen merkittävät osaajat ja uutta osaamista kehittävät tahot. Alueen innovaatiotoimijat mobilisoidaan synergiseen yhteistyöhön viiden RIS3 -kärjen kautta. Uudenmaan maakunnan yhteistyöryhmän sihteeristö valmisteli asiat MYR:lle sekä käsitteli EAKR- ja ESR -hankkeet. Merkittävät hankkeet vietiin MYR:n käsittelyyn. Uudenmaan maakunnan yhteistyöryhmä antaa sitovan lausunnon alueelliseen suunnitelmaan sisältyvästä hankehakemuksesta, joka on maakunnan kehittämisen kannalta merkittävä tai kokonaiskustannusarvioltaan suuri alueelliseen suunnitelmaan perustuva. MYR -sihteeristö käsitteli rakennerahasto-ohjelman alueelliset kehittämishankehakemukset ja tarvittaessa valmisteli hanke-esitykset MYR:in käsittelyä varten. Varsinais-Suomi Yleisesti koko ohjelmakauden aikana, MYRn yhtenä tärkeänä valmistelutehtävänä oli maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelman ja siihen liittyvän yhteistyöasiakirjan valmistelu. MYR käsitteli keskeiset ohjelmakysymykset ja asiakokonaisuudet, kuten esim. maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelman. Lisäksi se käsitteli Varsinais-Suomen osaamiskeskusohjelman toiminta- ja rahoitussuunnitelmat vuosittain. MYR:ssä käsiteltiin myös tulevan EU-ohjelmakauden tilannetta säännöllisesti. Maakunnan yhteistyöryhmä on säännöllisesti käsitellyt seutukuntien hankerahoitus- sekä työllisyystilannetta. EU-ohjelmien toteutuksen osalta yhteistyöryhmä käsitteli EU:n rakennerahastoohjelmien kansallista varausta äkillisiin rakennemuutoksiin sekä EAKR-ohjelman teemahankkeiden teemoja. MYRS ja MYR käsittelivät myös ELYjen strategisten tulossopimusten tarkistusta. Maakunnan yhteistyöryhmä kokoontui vielä vuonna 2015 neljä kertaa, joiden lisäksi järjestettiin yksi kirjallinen menettely käsittelemään yritystukihankkeita. MYR:n sihteeristö valmisteli MYR:ssä käsiteltävät asiat ja kokoontui 20 kertaa. 45

46 Kaikki hankkeet käsiteltiin säännöllisesti Varsinais-Suomen hankeryhmässä / maakunnan yhteistyöryhmän sihteeristössä. Ohjelmakaudella yhteistyöryhmä ottaa EAKR/ESR -rakennerahastohankkeen käsiteltäväkseen, kun hankkeelle haettu EU:n ja valtion rahoitus yhteensä koko toteutusaikana on vähintään euroa tai kun hanke on sihteeristössä määritelty merkittäväksi ohjelman ja/tai maakunnallisen kehittämisen kannalta (alle euron hankkeet) tai jos yhteistyöryhmän tai sen sihteeristön puheenjohtaja tai sihteeristön jäsen näin esittää. Edellä määriteltyjen rakennerahastohankkeiden (pl. yritystukihankkeet) osalta maakunnan yhteistyöryhmä antaa hankkeesta rahoittajaa sitovan lausunnon sihteeristön esityksen pohjalta. MYR:lle on asetettu sihteeristö, jonka kautta asiat on tuotu yhteistyöryhmän käsittelyyn. Maakunnan yhteistyöryhmällä on kolme jaostoa: maaseutujaosto, koulutusjaosto ja elinkeinojaosto. Varsinais-Suomen MYR on seurannut jaostojen toimintaa pöytäkirjojen välityksellä, jotka on säännöllisesti tuotu tiedoksi yhteistyöryhmälle. Vuonna 2015 maaseutujaosto on kokoontunut 3, elinkeinojaosto 2 ja koulutusjaosto 4 kertaa. Lisäksi jaostoille järjestettiin joulukuussa yhteinen seminaari piknikristeilynä. 2.5 Yhteistyöasiakirjojen laatiminen Rakennerahastolain (1401/2006) mukaan maakunnan yhteistyöryhmä yhteen sovitti maakunnan yhteistyöasiakirjan valmisteluun liittyen seuraavan varainhoitovuoden aluekehitysrahastosta osarahoitettavan toimenpideohjelman rakennerahastovarojen ja niitä vastaavan kansallisen rahoitusosuuden kohdentumisen maakunnassa rakennerahastoohjelmaa rahoittaville valtion viranomaisille, maakunnan liitoille ja muille rakennerahastoohjelman rahoitukseen osallistuville. Lisäksi MYR yhteen sovitti sosiaalirahastosta osarahoitettavan toimenpideohjelman alueellisen osion rakennerahastovarat ja niitä vastaavan kansallisen rahoitusosuuden asianomaiselle hallinnonalalle sovitun rahoituskehyksen mukaan, jollei rahoituskehyksestä poikkeamiseen ole maakunnan kehitykseen liittyviä tai muita painavia syitä. Näistä tehtävistä hyväksyttiin asiakirja, jonka kaikki asianomaisessa maakunnassa toimenpideohjelmaa rahoittavat toimijat allekirjoittavat (maakunnan yhteistyöasiakirja, MYAK). Maakunnan yhteistyöasiakirja hyväksyttiin rakennerahastolain nojalla vuosittain talousarvioesityksen antamisen jälkeen lokakuun loppuun mennessä samanaikaisesti maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelman käsittelyn kanssa. Rakennerahastoasetuksen mukaan yhteistyöryhmä tarkisti tarvittaessa yhteistyöasiakirjan valtion talousarvion tai lisätalousarvion tultua hyväksytyksi välittömästi sen jälkeen, kun rakennerahastovarat ja vastaava valtion rahoitusosuus oli jaettu välittäville toimielimille ja on maakunnittain tiedossa. 2.6 EURA2007 ja Tuki2000 -seurantajärjestelmät Ohjelmakauden sähköisen palveluratkaisun suunnittelu aloitettiin jo edellisen ohjelmakauden loppuvaiheessa. Tulevalle ohjelmakaudelle tavoitteena oli saada käyttöön keskitetymmät, kattavammat, nykyaikaisemmat ja asiakaslähtöisemmät luotettavat tietojärjestelmäratkaisut. 46

47 Rakennerahastojen hallinnoinnin pääjärjestelmäksi ohjelmakaudelle kehitettiin alusta alkaen täysin uusi EURA tietojärjestelmä, mikä sisälsi kootusti sekä ESR- että EAKR-rahastojen tiedot kaikilta hallinnonaloilta. EURA järjestelmän ensimmäinen versio otettiin tuotantokäyttöön syksyllä 2007 heti ohjelmien hyväksymisen jälkeen. EURA järjestelmä rakennettiin alusta asti käyttäjäroolien perusteella tukemaan tehtävien eriyttämistä. Projektien hakemukset, maksatushakemukset, seurantalomakkeet sekä väli- ja loppuraportit täytettiin internetin välityksellä suoraan tietojärjestelmään. Järjestelmässä noudatettiin ns. kertatallennuksen periaatetta. EURA järjestelmää kehitettiin aktiivisesti koko ohjelmakauden ajan, minkä myötä lähestulkoon kaikki rakennerahastojen hallinnointiprosessit, ml. rahoitus- ja maksatuspäätökset saatiin tietojärjestelmäavusteisiksi. Kaikki viralliset lomakkeet tuli kuitenkin lähettää edelleen allekirjoitettuina paperiversioina, sillä järjestelmässä ei ollut käytettävissä sähköisen tunnistamisen menetelmiä. Arkistointi tapahtui paperilomakkeilla EURA järjestelmän ulkopuolella. EURA järjestelmän rinnalla valtuuksien ja taloushallintoprosessien sekä paikanpäällä tehtävien varmennusten käsittelyssä toimi Wepa järjestelmä, mikä oli kehitetty aiemman ohjelmakauden Tepa/Kepa/Stemma-järjestelmien pohjalle. EURA 2007:n ja Wepa 2007:n välillä käytettiin reaaliaikaista web service -tiedonsiirtoa, jolloin järjestelmät toimivat yhtenä kokonaisuutena ja yhdessä järjestelmässä hoidettua prosessia voitiin välittömästi jatkaa seuraavassa. Esim. maksatushakemusten tukikelpoisuustarkastukset tehtiin suorana jatkumona hakijan täyttämän maksatushakemuksen tietojen perusteella. EURA järjestelmässä oli omat toimintonsa myös projekti- ja järjestelmätarkastuksille ja rahoitustietojen korjaustapahtumille. Komission maksupyynnöt muodostettiin suoraan järjestelmän tiedoista ja kaikki tehdyt maksupyynnöt tallennettiin järjestelmään. EURA 2007:n ja Wepa 2007:n lisäksi ohjelmakaudella rakennerahastojen hallinnoinnissa toimi Tuki järjestelmä, mitä käytettiin EAKR-yritystukiprojektien hallinnointiin. Tuki 2000:n tiedot siirtyivät EURA järjestelmään öisin kerran vuorokaudessa. Finnvera Oyj:n EAKR-laina- ja korkotukiprojektien tiedot siirrettiin EURA järjestelmään Tuki järjestelmän kautta. Keskitetymmän tietojärjestelmäratkaisun ja hyvin pitkälle kehitettyjen tietojärjestelmäavusteisten prosessien ansioista tietojen luotettavuus ja projektien hallinnointi ohjelmakaudella parani merkittävästi aiempiin ohjelmakausiin verrattuna. Merkittävin haittatekijä oli kuitenkin edelleen sähköisen tunnistautumisen puuttuminen, minkä vuoksi kaikki lomakkeet tuli toimittaa myös tulostettuina allekirjoitettuina paperiversioina. Tästä aiheutui monissa tapauksissa huomattavaa viivettä esim. maksatushakemusten käsittelyprosessiin. 47

48 TUKI2000-järjestelmä TUKI2000-järjestelmällä hallinnoitiin rakennerahastokaudella ELY-keskusten lain (1336/2006) mukaisia EAKR-osarahoitteisia avustuksia (yrityksen kehittämisavustus ja toimintaympäristön kehittämisavustuksia), energiatukia sekä Tekesin tutkimusavustuksia. Näiden avustusten käsittelyprosessi ja tallennettavat tiedot erosivat muista EAKRhankkeista niin paljon, että niiden käsittelyä varten oli tarkoituksenmukaista edelleen kehittää omaa erillistä jo edelliselle rakennerahastokaudelle pitkälle kehitettyä järjestelmää. TUKI2000-järjestelmä uudistettiin ohjelmakauden tietovaateita ja prosesseja vastaavaksi ja järjestelmällä hallinnoitiin koko käsittelyprosessi hakemuksen kirjaamisesta korjaaviin toimenpiteisiin saakka. Uudistettu järjestelmä otettiin vaiheittain käyttöön alkaen. TUKI2000-järjestelmää kehitettiin aktiivisesti koko rakennerahastokauden ajan. Sähköinen asiointi avustushakemusten osalta otettiin käyttöön vuonna Ohjelmakauden loppupuolella kehitettiin sähköistä asiointia edelleen sekä kehitettiin sähköinen käsittelyprosessi. TUKI2000-järjestelmän tietoihin pohjautuvana raportointijärjestelmänä toimi Yrttijärjestelmä, mikä oli myös jo edellisellä rakennerahastokaudella kehitetty järjestelmä. Raportointijärjestelmää kehitettiin ohjelmakauden raportointivaateita vastaavaksi sekä palvelemaan entistä paremmin seurannan ja valvonnan tarpeita. 2.7 Suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi (SOVA) Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005) tuli voimaan Tämä ns. SOVA -laki ja sitä täydentävä valtioneuvoston asetus (347/2005) sisältävät säännökset yleisestä velvollisuudesta arvioida ympäristövaikutuksia riittävällä tavalla suunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa. SOVA -lailla ja asetuksella toteutettiin EY:n direktiivi tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (2001/42/EY). Etelä-Suomen EAKR-ohjelman ja hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi YVA -lain (468/1994) mukaan hankkeesta vastaavan on oltava riittävästi selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista siinä laajuudessa kuin kohtuudella voidaan edellyttää. Ohjelmakaudelle Eura2007-järjestelmän hakemuslomakkeeseen on otettu mukaan ympäristövaikutusten arviointiosio, jonka avulla hakija arvioi hankkeen ympäristövaikutuksia jo hakemusvaiheessa. Rahoittavan viranomaisen tulee ennen rahoituspäätöksen tekoa arvioida hankkeen ympäristövaikutukset. Hankkeiden ympäristövaikutusten arvioimiseksi on useimmissa maakunnissa perustettu YVA -ryhmiä, joiden toimintatavat on raportoitu vuoden 2007 vuosiraportissa. Etelä-Suomen EAKR-ohjelman (SOVA) ja erityisesti toimintalinjan 5 teemahankkeiden (YVA) keskeisten ympäristö-, työllisyys- ja taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten 48

49 arvioimiseksi ja seuraamiseksi asetti EAKR-ohjelman ohjauskomitea ohjelmakauden alussa Etelä-Suomen EAKR-ohjelman arviointiryhmän. Ryhmässä on edustajat alueellisista ELY - keskuksista, maakunnan liitoista, sekä SAK:sta ja EK:sta. Ryhmän puheenjohtajana toimii ohjelmajohtaja. Ryhmän tehtävänä on ollut arvioida saapuneita teemahaun hakemuksia ja ohjelman toteutustilannetta. Ohjelma-asiakirjassa on asetettu kaksi indikaattoria ohjelman ympäristövaikutusten seurantaa varten: 1) teollisuuden ja energiantuotannon fossiiliset hiilidioksidipäästöt ja 2) kasvihuonepäästöjen vähentämiseen liittyvien hankkeiden osuus EU-rahoituksesta. Etelä-Suomen EAKR-ohjelmassa on koko ohjelmakauden ajan kohdennettu rahoitusta merkittävästi enemmän sekä hiilidioksidipäästöjä vähentäviin että kasvihuonepäästöjä vähentäviin hankkeisiin kuin muissa Suomen EAKR-ohjelmissa. Yhtenä selittävänä tekijänä tälle voidaan pitää sitä, että Etelä-Suomen toimenpideohjelmassa hankkeen ympäristövaikutukset on yksi viidestä hankevalinnassa arvioitavasta valintakriteeristä. Kestävän kehityksen toteutuminen ohjelmassa on kuvattu tarkemmin kappaleessa 4.7 Horisontaalisten tavoitteiden toteutuminen. 2.8 Kansallinen joustovaraus ja äkillisen rakennemuutoksen alueet Kansallinen joustovaraus Kansallisen rakennerahastolain 10 määrittelee, että osa rakennerahastovaroista voidaan jättää hallintoviranomaisen pääluokkaan ohjelmareserviin käytettäväksi mm. rakennemuutosongelmista aiheutuvien menojen kattamiseen. Joustovarausta voidaan äkillisten rakennemuutosten lisäksi käyttää myös muihin ohjelmatyön joustoihin, kuten ylimaakunnallisiin hankkeisiin tai muihin strategisesti tärkeisiin hankkeisiin. Kansallisessa varauksessa ei ole kysymys rakennerahastojen yleisasetuksessa ((EY) N:o 1083/2006) säädetyistä varauksista, vaan Suomen valtion talousarvion täytäntöönpanon jaksottamisesta. Rakennerahasto-ohjelmissa varattuja joustovarauksen äkillisen rakennemuutoksen lieventämiseen tarkoitettuja rakennemuutosmäärärahoja on osoitettu pääsääntöisesti vaikeimmille, valtioneuvoston nimeämille äkillisen rakennemuutoksen alueille. Joustovarausta on voitu käyttää myös toimialakohtaisen rakennemuutoksen (meriteollisuus ja ICT-ala) lieventämiseen. Esityksen joustovarauksen käytöstä voi tehdä maakunnan yhteistyöryhmä tai alueella toimiva välittävä toimielin neuvoteltuaan ensin asiasta muiden alueen viranomaisten kanssa. Esitysten pohjalta Työ- ja elinkeinoministeriön Alueosasto valmisteli valtioneuvoston esityksen, joka käsiteltiin Rakennemuutokseen reagointi -työryhmässä EU:n ja kansallisten äkillisten rakennemuutosvarojen jaon yhteensovittamiseksi. Hallintoviranomainen (TEM) teki päätösesityksen valtioneuvostolle. 49

50 Hankkeiden tuloksia ja toimintaa seurattiin kuten muissakin rakennerahastohankkeissa. Äkillisen rakennemuutosrahoituksen hankkeet merkittiin erikseen seurantajärjestelmään, jolloin pystyttiin seuraamaan hankkeiden tuloksia ja vaikuttavuutta. Rakennemuutoshankkeiden täytyi aina olla ohjelman mukaisia ja täyttää normaaleille hankkeille asetetut kriteerit valinnan, kohdejoukon ja tavoitteiden osalta. Vuosittaiset varaukset laitettiin haettavaksi ELY -keskuksille ja maakunnan liitoille ko. talousarviovuoden alkupuolella. Hakemukset rakennerahastojen joustovarauksesta valmisteltiin tiiviissä yhteistyössä seutukuntien, ELY -keskusten ja maakunnan liittojen kanssa. Hakemuksilla haettiin yleensä enemmän varoja kuin ollut käytettävissä. Rakennerahastojen varoja käytettiin lähinnä ELY -keskusten ja maakunnan liittojen koordinoimien rakennemuutosalueiden kehittämishankkeiden rahoittamiseen, joilla tähdätään mm. uuden liiketoiminnan ja liiketoimintamallien kehittämiseen, uusien yritysten etabloitumiseen, yritysten osaamisen kehittämiseen ja irtisanottujen rakennemuutoskoulutukseen. Hankkeiden käytännön toteuttajina olivat usein alueiden kehittämis- ja investointiyhtiöt. Äkillisen rakennemuutoksen alueet Vuosina Suomessa nimettiin 28 aluetta äkillisen rakennemuutoksen alueiksi. Näistä 13 sijoittui Etelä-Suomen alueelle. Alueen ÄRM-alue (kesto) nimeämisvuosi Lappeenrannan seutukunta ( ) v Kouvolan seutukunta ( ) Imatran seutukunta ( ) v Heinolan alue ( ) Forssan seutukunta ( ) Kotka-Haminan seutukunta ( ) v Salon seutukunta ( ) v Meriteollisuuden toimiala ( ) v Kouvolan seutukunta ( ) Karkkilan kaupunki ( ) Raaseporin seutu ( ) v Kemiönsaarten seutukunta ( ) Lahden alue ( ) Etelä-Karjala Metsäteollisuuden rakennemuutos heikensi molempien Etelä-Karjalan seutukuntien talousja työllisyystilannetta. Alueen liian yksipuoliseen elinkeinorakenteeseen metsäteollisuuden leikkaukset vaikuttivat laajasti. Äkillisen rakennemuutoksen EAKR-rahoituksella on tuettu innovatiivisia kasvuyrityksiä ja kehitettiin mm. biotalouteen perustuvaa liiketoimintaa, tutkimusta, tuotekehitystä ja innovaatioita. Rahoituksella laadittiin myös Vuoksenniskan kehittämisohjelma vuosille ja laadittiin Imatra Spa Resortin toimintakonsepti ja yleissuunnitelma. 50

51 ÄRM/ESR-rahoitusta on kohdennettu teknologia- ja osaamispohjaisen yritystoiminnan edistämiseen. Tilanne Lappeenrannassa ja Imatralla ohjelmakauden päättyessä on metsäteollisuuden suhteen varsin valoisa. Teollisuuden henkilöstömäärä on tasaantunut ja molemmilla seutukunnilla on investointeja metsäteollisuuteen käynnissä. Kartongin ja uusien biopohjaisten tuotteiden kysynnän kasvu ja sellun hyvä hintakehitys ovat vauhdittaneet alan kehitystä. Mm. UPM on investoinut uuteen biodieseljalostamoon ja M-real Simpeleen tehtaiden taivekartonki- ja arkituskapasiteettia on kasvatettu ja investointeja toteutettu n. 26 milj. euroa. Imatralle ainakin 50 uutta työpaikkaa toi Tetra Pakin vuonna 2012 toimintansa aloittanut tuotantolaitos. Kanta-Häme Forssan seutukunta oli nimettynä äkillisen rakennemuutoksen alueeksi vuosina , kun irtisanomisia tuli lähes samanaikaisesti vuonna 2007 Finlaysonin Forssan tekstiilitehtaalla, Helkama Froste Oy:n kylmälaitetehtaalla ja Novart Oy:n keittiökalustetehtaalla. Elinkeinoelämän kehittämisedellytyksiä ja -mahdollisuuksia luoneita hankkeita toteutettiin rakennemuutosrahoituksen ohella myös rakennerahastovaroin. Vuonna 2009 EAKR-ohjelman kansallista varausta osoitettiin Forssan seudulle, varat osoitettiin käytettäväksi Hämeen TE-keskuksen yritystukihankkeisiin. Varat käytettiin Forssan seudulle sijoittuvan yrityksen kehittämisavustukseen, joka kohdennettiin kierrätysmateriaaleista ja öljyisistä jätevesistä polttoainetta valmistavan tehtaan prosessin kehittämiseen ja tuotantoinvestointeihin. Rakennemuutosprosessi onnistui Forssan seudulla suhteellisen hyvin. Alueelle suunnatut rakennemuutosrahat saatiin nopeasti liikkeelle, mutta yritystukien kysyntä jäi oletettua alhaisemmaksi. Alueelle on syntynyt uusia yrityksiä mm. hoiva- ja hyvinvointipalveluihin, elintarviketuotantoon, ympäristö- ja kierrätystoimintaan, lasinjalostukseen ja kaupan alalle. Kymenlaakso: Kotka-Haminan ja Kouvolan seutukunnat Kymenlaakson vahvimmat erikoistumisalat ovat metsäteollisuus ja logistiikka. Paperiteollisuuden osuus alueen työpaikoista on lähes viisinkertainen ja liikennettä palvelevan toiminnan yli kolminkertainen koko maan vastaaviin osuuksiin verrattuna. Metsäteollisuuden rakennemuutoksen myötä Kymenlaaksossa lakkautettiin 3 suurta paperitehdasta, UPM Voikkaa, Stora Enso Summa, UPM Myllykoski, kerrannaisvaikutuksineen menetetty työpaikkaa. Metsäteollisuuden vaikeudet heijastuivat myös muille aloille kuten satamatoimintoihin. Kansainvälinen talouden taantuma tuli päävientiteollisuuden, metsäteollisuuden tuotannon ja viennin supistumisen takia Kymenlaaksoon etuajassa muuhun maahan verrattuna. Voikkaan paperitehtaan sulkemisesta käynnistynyt voimakas rakenteellinen muutos vei Kymenlaaksosta tuhansia metsäteollisuussidonnaisia työpaikkoja. Kerrannaisvaikutuksineen se sysäsi Kymenlaakson Suomen heikoimpien maakuntien joukkoon. Teollisuudella on kuitenkin edelleen merkittävä rooli Kymenlaakson yritystoiminnassa ja maakunnan vienti 51

52 koostuu lähes kokonaan teollisuustuotteista. Maailmantalouden ja etenkin Euroopan epävarmuus on heijastunut merkittävästi Kymenlaakson tuotantoon ja työmarkkinoihin. Tuotannon epävarmuus on näkynyt selvästi työvoiman käytössä. Uusiutuvan energian osalta tuulivoimaklusteri nousi kehitettäväksi toimialaksi rakennemuutoksen myötä. Panostus tuulivoimaan meni kuitenkin eri syistä täysin pieleen. Matkailun kehittäminen nousi myös edelliseen kauteen verrattuna, sen osalta saavutettiuin parempia tuloksia, mutta kv-poliittinen tilanne ja Venäjän talouden heikko tila vaikuttivat suuresti. Hyvänä esimerkkinä onnistumisesta on Google, joka on tuonut kaivattua muutosta elinkeinorakenteeseen, kuten esimerkiksi digiosaamista. Peliklusteri on myös ollut nousussa. Päijät-Häme: Lahden alue varuskunnan lakkauttamisesta johtuvana tukialueena Lahden kaupunkiseudun työllisyystilanne on ollut poikkeuksellisen vaikea 1990-luvun alun lamasta alkaen ja kärjistyi jälleen 2008 nousuun. Vaikka tilanne rauhoittui pariksi vuodeksi, niin työttömyys on äkillisesti lähtenyt jälleen kasvuun. Vuoden 2012 aikana käynnistyi yli 2500 henkilön yt-neuvottelut ja tilanne jatkui huonona vuoden 2013 aikana. Alueen teollisuuteen perustuva aluesuunnittelu tarvitsee pikaista strategista uudistamista alueiden käytön kannalta. Varuskunnan lakkauttaminen (yli 400 työpaikkaa) ja teollisuuden äkilliset muutokset johtivat vuoden 2012 aikana Lahden talousalueen keskimääräistä kansallista tasoa syvempään taantumaan. Lisäksi Heinolan alueella oli lähes 500 irtisanottua, muun muassa Karelia- Parketti Oy, UPM-Kymmene Oyj ja Reuman sairaalan toiminnan loppumisen myötä. Lahden seudulla useita pieniä teollisuuden muutoksen lopetuksia ja sopeutuksia, mutta valtion toimet varuskunnan lakkauttamisesta toivat 300 työpaikan lopetuksen ja sen välilliset vaikutukset. Valtion varuskunnan lakkauttamispäätös on harvinaisen kova isku alueelle, jossa valtion työpaikkojen osuus on maan alhaisimpia. Heinolassa jatkuu vaikea teollisuuden muutostilanne, kun Stora Enso ilmoitti tehtaan lopetuksesta syyskuussa Lahdessa työttömyys on laskenut ja työpaikkailmoitusten määrä on kasvanut muutaman vuoden ajan. Odotukset etenkin Lahdessa ovat parempaan suuntaan, mutta laaja pitkäaikaistyöttömyys ja nuorten työttömyys kaipaa edelleen ratkaisua. Varsinais-Suomi: Salon seutukunta ja Kemiön saari Äkillisen rakennemuutoksen taustalla oli työttömyysaste Varsinais-Suomessa ylittyminen syksyllä 2010 ensi kertaa yli 30 vuoteen koko maan vastaavan. Vuoden 2012 lopussa työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli 11,1 % eli henkilöä haki työtä. Suhdannetilanne- ja näkymät olivat maakunnassa normaalia heikommat, sillä teknologiateollisuudessa koettiin merkittäviä takaiskuja Nokian Salon matkapuhelintehtaan sulkemisen osalta 2012 lopulla ja STX Finlandin Turun telakan uusien tilausten rahoitusvaikeuksien osalta. Nokian tehtaan lakkauttaminen johti yhteensä 2400 henkilön irtisanomisiin. Tammikuussa 2013 Nokia ilmoitti irtisanovansa tietohallinnon työntekijöitä ja ulkoistavansa tietohallinnon palveluja. 52

53 Meriteollisuuden kriisi ja taantuma ovat vieneet Varsinais-Suomesta joka viidennen teollisen työpaikan eli noin työpaikkaa. Turun seudun ja koko Varsinais-Suomen työpaikkamenetykset taantuman aikana olivat suhteellisesti katsoen kaksinkertaiset maan keskimääräisiin verrattuna. Telakan saamista uusista tilauksista huolimatta kapasiteettiaste on jäämässä noin puoleen. Salon seutukunta on ollut äkillisen rakennemuutoksen alue syyskuusta 2009 alkaen. Salon seutukunta sai 2013 valtioneuvostolta jatkoaikaa äkillisen rakennemuutoksen alueena vuoden 2015 loppuun saakka. Salon kaupunki on panostanut merkittävästi äkillisen rakennemuutoksen vaikutusten lieventämiseen. Toimintaa on ohjattu omalla koordinaatiohankkeella, johon on kytketty laajasti erilaisia tukitoimenpiteitä. Salon seudulla rakennemuutos on pitkälle alueella toimivan elektroniikkateollisuuden päähankkijan toimintamallin ja globaaliin alan muutokseen liittyvää. Käytännössä se on ilmennyt perinteisen alihankkija-asemassa toimineen yritysverkoston romahtamisena. Prosessi oli nopea: parissa vuodessa yritysryhmästä hävisi noin työpaikkaa. Salon seutukunnassa työllisyystilanne on parantunut hitaasti. Työttömyysaste on Salon seutukunnassa koko maan ja Varsinais-Suomen keskiarvoa enemmän. Rakennemuutos on kohdentunut useaan eri toimialan yritykseen (mm. piirilevyjen, muoviosien, painotuotteiden valmistus ja henkilöstövuokraus). Tapahtunutta rakennemuutosta voimistavat nykyiset merkittävät suhdanneluontoiset muutokset, toteutetuista toimenpiteistä huolimatta. Äkillisen rakennemuutoksen kautta seutukuntaan ohjatuilla määrärahoilla ja toiminnoilla on ollut merkittävä rooli rakennemuutoksen vaikutusten lieventämisessä. Salon seudun yritykset ovat viimeisen kahden vuoden aikana investoineet merkittävästi uusiin koneisiin ja laitteisiin sekä toiminnan kehittämiseen. Salossa tarvitaan kuitenkin edelleen rahoitusta yrityksille kasvua ja investointeja varten. TEM:n rahoituksella tehdään kuuden muun kaupungin kanssa käsikirjaa ÄRM-tilanteen hoidosta opiksi muille. Kemiönsaaren kunta nimettiin äkillisen rakennemuutoksen alueeksi FNSteel-yhtiön hakeutuessa konkurssiin vuonna Kemiönsaaren kausi kesti vuoteen 2015 saakka. Kemiönsaaren kunta on pystynyt reagoimaan melko nopeasti rakennemuutokseen heti FNSteelin konkurssi-ilmoituksen jälkeen. Kunta on tehnyt tiiviisti yhteistyötä seudun muiden kuntien kanssa. Entisestä terästehtaasta (FNSteel) vapautuneet työntekijät ovat työllistyneet hyvin ja alueelta poismuutto ei ole pahentunut. Kemiönsaarella on yhteensä 13 pk-yritystä ja yli 600 mikroyritystä. Ongelmalliseksi asian tekee se, että pk-yritystukia ei voi mitenkään kanavoida mikroyrityksille. Lisäksi voidaan todeta, että Salon rakennemuutostilanne jatkuu edelleen ja uuden ohjelmakauden EAKR-rahoituksella on jatkettu alueen tukemista tässä äärimmäisen hastavaksi käyneessä tilanteessa. 53

54 Uusimaa: Raaseporin seutukunta ja Karkkilan kaupunki Uudellamaalla äkillisen rakennemuutoksen alueita olivat Karkkila ja Raaseporin seutukunta. Raaseporissa äkillinen rakennemuutos aiheutui FNSteel irtisanottua noin 250 henkeä, lisäksi pienempiä joidenkin kymmenien henkilöiden irtisanoamisia on ollut myös ABB Servicellä ja Fjäder Groupilla. Yhteensä irtisanottuja on noin 325 henkeä. Karkkilassa silloisen Moventas Santasalo Oy:n, nyk. Moventas Gears Oy:n tuotanto on yhtä koneistusyksikköä lukuun ottamatta siirretty Jyväskylään. Työpaikkojen menetys oli n. 120 konepajateollisuus -toimialalla. Keväällä 2013 Atria ilmoitti sulkevansa Karkkilan toimipisteen, työpaikkojen menetys 32 (toimiala elintarviketeollisuus). Alueella työttömyys oli korkeampi kuin Uudenmaan keskimääräinen työttömyysaste. EU:n ohjelmarahoituksen käyttö äkillisiin rakennemuutostilanteisiin reagoimisessa herätti Etelä-Suomen maakunnissa keskustelua. Äkillisiä rakennemuutoksia tapahtuu jatkuvasti eri paikkakunnilla. Kriittistä keskustelua käytiin myös kansallisen joustovarauksen jakoa koskevista hallinnollisista menettelyistä sekä käytettävistä valintakriteereistä. Alueet myös ehdottivat äkillisten rakennemuutostilanteiden hoitamista kansallisella rahoituksella, koska kansallisen rahoituksen menettelyt ovat nopeampia, joustavampia ja niihin liittyvät hallinnolliset menettelyt vakiintuneita. 54

55 3. YHTEENSOVITUS MUIHIN OHJELMIIN 3.1 Hallinnollinen yhteensovitus Keskushallinnon tasolla koordinaatiosta ja yhteensovituksesta on vastannut valtioneuvoston asettama Alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunta (ARNE). Neuvottelukunnan tehtäviin on kuulunut käsitellä alueiden kehittämisestä annetun lain 22 :ssä tarkoitetun valtakunnallisia alueiden kehittämistavoitteita koskevan esityksen sekä muut merkittävät alueiden kehittämistä koskevia suunnitelmia ja ohjelmia koskevat esitykset; tukea työ- ja elinkeinoministeriötä alueiden kehittämisestä annetun lain 7 :n mukaisissa yhteensovittamis- ja seurantatehtävissä; sovittaa yhteen hallinnonaloittaisia aluestrategioita ja niiden tavoitteita; seurata valtakunnallisten alueiden kehittämistavoitteiden ja hallinnonalojen alue-strategioiden toteutumista ja siihen liittyvää valtion aluehallinnon ohjausta sekä tehdä niihin liittyviä kehittämisehdotuksia; tehdä ehdotuksia kansallisen alueiden kehittämisen ja rakennerahastotoiminnan kehittämiseksi ja yhteensovittamiseksi; ja suorittaa muut neuvottelukunnan toimialaan kuuluvat tehtävät. Lisäksi seurantakomiteat ovat käsitelleet eri ohjelmien tilannetta ja yhteensovituksessa esiin nousevia kysymyksiä. Rakennerahastoasetuksen 16:ssä säädetään, että maakunnan liittojen tulee kirjallisesti sopia toimenpideohjelmien suuraluetason koordinaation järjestämisestä. Etelä-Suomen maakuntien liitot solmivat tämän ns. hallinnointisopimuksen syksyllä 2007 sen jälkeen, kun sopimus oli kesällä hyväksytty kaikkien seitsemän maakunnan maakuntahallituksissa. Sopimuksella perustettiin Etelä-Suomen maakuntien yhteinen EU-yksikkö, jonka tehtävänä on ohjelmatason koordinaatio Etelä-Suomen maakuntien ja työ- ja elinkeinoministeriön välillä sekä lisäksi toimintalinjan 5 hallinnointi. Hallinnointisopimuksella maakunnat myös sopivat Etelä-Suomen EAKR-ohjelman ohjauskomitean ja Etelä-Suomen rakennerahastotyön koordinaatiotyöryhmän perustamisesta. Ohjauskomitean tehtävänä on ollut käsitellä ja päättää ohjelman toimeenpanoon ja koordinaatioon liittyvistä, strategisesti tärkeistä asioista ja valita rahoitettavat ylimaakunnalliset teemahankkeet toimintalinjalla 5. Ohjauskomitea koostuu suuralueen maakuntien maakuntajohtajista. Teemahankkeiden valintakokouksiin ohjauskomitea kokoontuu laajemmassa kokoonpanossa, joka on: suuralueen maakuntahallitusten puheenjohtajat (jotka ovat myös maakuntien yhteistyöryhmien puheenjohtajia) ja maakuntajohtajat. Asioiden esittelijänä ohjauskomiteassa toimii ohjelmajohtaja. Lisäksi kokouksiin on voitu tarvittaessa kutsua asiantuntijoita. Koska uusia hankehakuja ei vuonna 2014 järjestetty, ohjauskomitea kokoontui vuoden 2014 aikana yhden ja viimeisen kerran. Maakunnan liitojen solmimalla hallinnointisopimuksella perustettiin myös Etelä-Suomen rakennerahastotyön koordinaatiotyöryhmä, jonka tehtävänä oli valmistella ja koordinoida ohjelma-alueen rakennerahasto-ohjelmiin liittyvää hallinnointi-sopimuksessa määriteltyä työtä. Koordinaatiotyöryhmä toimii myös ohjauskomitean valmistelevana elimenä. Koordinaatiotyöryhmään on nimetty yksi edustaja kustakin maakunnan liitosta (ns. EAKRvastaava) ja ohjelmajohtaja. Työ- ja elinkeinoministeriön edustajalla on kokouksissa läsnäolo- ja puheoikeus. Asiantuntijoina koordinaatiotyöryhmässä ovat olleet edustajat 55

56 kaikista neljästä ohjelma-alueen ELY -keskuksesta. Lisäksi ESR:n suuraluekoordinaattori on osallistunut koordinaatiotyöryhmän kokouksiin. Näin varmistettiin tiedonkulku ja koordinaatio ESR- ja EAKR-ohjelmien kesken Etelä-Suomessa. Koska hankehakuja ei vuoden 2013 jälkeen enää järjestetty rakennerahastotyön koordinaatiotyöryhmä ei kokoontunut vuonna 2014 enää lainkaan. Suuraluetasolla myös EAKR-ohjelman seurantakomitea ja sen sihteeristö käsittelivät eri ohjelmien tilannetta ja yhteensovituksessa esiin nousseita kysymyksiä. Alueellisella tasolla eri rahastojen ohjelmien strategisen tason yhteensovitus tapahtui maakunnittain maakunnan yhteistyöryhmässä (MYR) ja niiden sihteeristöissä, jolla on ollut vastuu alueen kehittämistoimien koordinoinnista. Yhteistyöryhmä voi lisäksi perustaa erillisen jaoston maaseuturahastosta rahoitettavien toimenpiteiden alueellista tarkastelua ja muihin alueellisiin toimenpiteisiin tapahtuvaa yhteensovitusta varten. Maakunnan yhteistyöasiakirjan laadinnan yhteydessä maakunnan yhteistyöryhmä sai tiedoksi ESRohjelman valtakunnallista osiota koskevat sekä maaseudun ja kalatalouden kehittämiseen liittyvät suunnitelmat ja raportit yhteensovituksen turvaamiseksi. Rahastojen toiminnan yksityiskohtainen yhteensovitus tapahtui siis käytännössä aluetasolla MYR:in sihteeristössä. MYR:n yhteensovitustehtävää olisi ollut käytännössä helpompi toteuttaa, jos kaikki alueella myönnettävät EU-rahoitusinstrumentit olisi käsitelty MYR:ssä (tai sen sihteeristössä). Erityisesti maaseutu- ja kalatalousrahaston hankkeet tulivat käytännössä aina MYR:n käsittelyyn vasta jälkikäteen (esim. kerran vuodessa), kun rahoituspäätökset oli jo tehty. 3.2 Sisällöllinen yhteensovitus Maakunnan liitot ja ELY -keskukset ovat jonkin verran muodostaneet hankekokonaisuuksia, joissa hankepareina on yhdistetty EAKR- ja ESR- tai maaseudun kehittämisohjelmien toimia. Yhteensovitusta on tehty myös kansallisten erityisohjelmien suuntaan mm. OSKE -ohjelman ja EAKR-ohjelman kesken. OSKE -ohjelma päättyi vuoden 2013 loppuun. Vuoden 2014 alusta alkoi Innovatiiviset kaupungit (INKA) -ohjelma. Yhteensovitusta tehtiin ensisijaisesti maakuntien yhteistyöryhmien sihteeristöissä sekä ELY - keskusten hankeryhmissä, mutta osaltaan myös yhteistyöryhmissä. Kriittisesti asiaan tarkasteltaessa on todettava, että kansallisten ohjelmien yhteensovittamisessa nyt jo päättyneen ohjelmakauden aikana toivotulla tavalla onnistuttu. Sisällöllistä yhteensovitusta olisi voitu helpottaa eri EU-ohjelmien yhteisillä hankehauilla. Erityisesti EAKR- ja ESR -ohjelmien sekä maaseudun kehittämisohjelman toimenpiteiden yhteinen käsittely saman pöydän ääressä parantaisi eri ohjelmien yhteensovitusta ja hankkeiden keskinäistä täydentävyyttä. Myös joustavampi ja ongelmaton eri rahoituslähteiden allokointi yksittäiseen hankkeeseen tulisi tehdä mahdolliseksi. 56

57 3.2.1 Yhteensovitus ESR -ohjelman kanssa Ohjelmakauden ESR-hankkeilla keskityttiin työllisyyden tukemiseen ja eteläsuomalaisten osaamisen kehittämiseen yhteistyössä EAKR-ohjelmasta rahoitettavien, alueen kasvua ja kilpailukykyä vahvistavien toimenpiteiden kanssa. Molempien ohjelmien tavoitteita edisti saumaton yhteistyö. EAKR- rahoituksella tuettiin yritysten investointeja ja kehittämishankkeita samalla, kun ESR-varoin vahvistettiin yrityksen henkilöstön osaamista. Yrittäjyyttä lisäävät toimenpiteet toteutettiin pääosin ESR-ohjelmalla. Myös koulutuksen, työmarkkinoiden ja elinkeinoelämän kehityksen tarpeisiin perustuvaa ennakointia tuettiin ESR-ohjelmalla. Aluekehitysrahaston ohella T&K -ympäristöjen hyödyntämistä tuettiin ESR-toimenpitein. Usein pyritään siihen, että EAKR:lla tuetut investoinnit kytkeytyisivät ESR rahoituksella toteutettaviin koulutuksiin ja opetuksen kehittämiseen. Vuosittain laaditut maakunnan yhteistyöasiakirjat muodostivat suuntaviivat myös ESRohjelman maakunnittaiselle toimeenpanolle. Etelä-Suomessa osallistuttiin valtakunnallisten ESR-teemojen toteutukseen ja hankkeisiin yhteistyöasiakirjoissa sovittavalla tavalla. Etelä- Suomen EAKR-ohjelman ja ESR-ohjelman toimenpiteiden yhteensovitusta tehtiin pääosin yhteistyöryhmän sihteeristössä ja pitkälti myös ELY -keskuksen sisällä. Kehittämishankkeiden yhteensovitus ESR-ohjelman kanssa tapahtui pääosin maakuntien yhteistyöryhmän sihteeristöissä. Sihteeristön yhtenä tehtävänä oli varmistaa, ettei päällekkäistä rahoitusta toteudu. Yhteensovituksessa ongelmana oli hakuprosessien eriytyminen eikä hauissa pyydetty esittämään hankkeita, joissa hyödynnettäisiin molempien rahastojen rahoitusta. Yhteensovitus tapahtui lähinnä strategisella tasolla. Pääosin yhteensovitus tapahtui niin, että ensin toteutettiin ESR-hanke, ja sen seurauksena EAKR-rahoitteinen jatko. Maakunnan liittojen rahoittamien, pääosin seudullisten kehittämisyhtiöiden toteuttamien pk-yritystoimintaa edistävien hankkeiden kautta aktivoitui yrityskohtaisia kehittämishankkeita ja rahoitushakemuksia, mutta ohjelmakaudella käytössä ollut asiakastietojärjestelmä ei antanut tietoa näistä tapauksista Yhteensovitus maaseudun kehittämisohjelman kanssa Maaseudun kehittäminen ohjelmakaudella toteutettiin koko maan kattavan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman tuella. Ohjelman toimeenpano tapahtui ELY -keskuskohtaisten alueellisten maaseudun kehittämissuunnitelmien mukaisesti. Maaseutuohjelmalla ja EAKR-ohjelmalla ei ollut varsinaisesti yhteisiä hankekokonaisuuksia. Maaseutuohjelman ja EAKR-rahoituksen täydentävyys näkyy erityisesti yritystukitoiminnassa, jossa rahastojen yhteensovitus käytännössä tehtiin ELY - keskuksissa. Ohjelmat rahoittivat paikallisilla markkinoilla toimivia ja aloittavia yrityksiä. Maaseuturahaston asiakkaina olivat useimmiten maaseudun mikroyritykset ja EAKR- 57

58 ohjelman tuki kohdistui hieman suurempiin yrityksiin sekä kasvu- ja kansainvälistymishakuisiin yrityksiin. EAKR -ja maaseutuohjelman välillä on tunnistettu lisäksi joitakin yhteisiä kehittämiskohteita, esimerkiksi bioenergia, matkailu ja hyvinvointi. Näiden osalta rahoituksen yhteensovitus tapahtuu MYRin sihteeristöissä, maakunnallisissa maaseutujaostoissa tai ELY -keskusten sisällä hankeryhmissä. Ongelmana yhteisten hankekokonaisuuksien suunnittelussa olivat rahastojen erilaiset hallinnolliset käytännöt ja erityisesti maaseutuohjelman muita rahoitusinstrumentteja tiukemmiksi koetut säädökset. Hanketasolla yhteensovituksessa olisi vielä kehitettävää, erityisesti maaseuturahaston yhteensovittamisessa EAKR:n ja ESR:n kanssa. Rahastojen alueellinen yhteensovitus helpottuisi huomattavasti, jos myös maaseutu- ja kalatalousrahaston hankkeet olisi käsitelty MYR:ssä (tai sen sihteeristössä) yhdessä muiden hankkeiden kanssa. Ohjelmakaudella sekä maaseutuohjelma- että EAKR-rahoitusta kohdennettiin uusiutuvan energiaan liittyviin kehittämishankkeisiin. EAKR-ohjelmassa painotus oli teknologian kehittämisessä, kun taas maaseutuohjelmasta rahoitetut hankkeet ovat liittyneet mm. bioenergian saatavuuteen ja siihen liittyvän yritystoiminnan edistämiseen. Yrittäjyyden edistämisessä yhteensovitusta tehtiin käytännössä yritystuissa sekä yritystoiminnan aloittamista ja kehittämistä edistävissä neuvontahankkeissa samoin kuin energia-alan ja matkailun kehittämisessä Yhteensovitus kansallisiin erityisohjelmiin INKA-ohjelma INKA innovatiiviset kaupungit -ohjelman tavoitteena on synnyttää korkeaan osaamiseen perustuvia kilpailukykyisiä yrityksiä ja siten vauhdittaa innovaatiokeskittymien syntymistä Suomeen. Ohjelmaan on valittu viisi teemaa ja niille vetovastuussa olevat kaupunkiseudut. Näihin teemoihin on valittu kumppaneiksi seitsemän muuta kaupunkiseutua: Biotalous: Joensuu, Jyväskylä ja Seinäjoki Kestävät energiaratkaisut: Vaasa, Lappeenranta ja Pori Tulevaisuuden terveys: Oulu, Kuopio, pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku Älykäs kaupunki ja uudistuva teollisuus: Tampere, Lahti, Oulu, pääkaupunkiseutu ja Turku Kyberturvallisuus: Jyväskylä 58

59 Kuva 16. INKA-teemojen vetovastuut ja kumppanit. (Lähde: TEKES / Inka esite, Etelä-Suomen alueella INKA-ohjelma käynnistyi aktiivisesti usealla hankkeella ja siitä saatiin hyviä tuloksia. Osaamiskeskusohjelma (OSKE) Vuodesta 1994 toteutettu osaamiskeskusohjelma eli OSKE päättyi vuoden 2013 lopussa. OSKE-ohjelmalla on ollut merkittäviä vaikutuksia Etelä-Suomen EAKR-ohjelmassa ja lisäksi ohjelmalla-alueella on useita hankkeita, jotka linkittyvät OSKE-ohjelmaan. Osaamiskeskusohjelmilla pyrittiin parantamaan kilpailukykyistä ja korkeaa osaamista vaativaa yritys- ja tutkimustoimintaa ja niiden kehittämisen edellytyksiä alueilla. Ohjelmalla tavoiteltiin myös osaamiskeskusten välisen työnjaon kehittämistä ja alueellista erikoistumista. Osaamiskeskusohjelmaa toteutti 13 valtakunnallista osaamisklusteria, joista kuhunkin kuului 4-7 alueellista osaamiskeskusta. Valtakunnalliset osaamisklusterit olivat: Asuminen Digitaaliset sisällöt Elintarvikekehitys Energiateknologia HealthBIO 59

60 Hyvinvointi Jokapaikan tietotekniikka Matkailu ja elämystuotanto Meri Nanoteknologia Uusiutuva metsäteollisuus Ympäristöteknologia Älykkäät koneet Osaamiskeskusohjelma sai korkeakoulut, tutkimuslaitokset, yritykset ja julkiset rahoittajat puhaltamaan yhteen hiileen ohjelmaan valittujen toimi- ja osaamisalojen kehittämisessä. Ohjelman myötä syntyi uusia tapoja käynnistää eri tahojen yhteistyönä kehittämishankkeita ja -ohjelmia. Toimintaa tukivat uudet rahoitusmallit, jotka mahdollistavat nopean reagoinnin muuttuvassa markkinatilanteessa. OSKE -ohjelman perusrahoitus oli suhteellisen pieni ja kattoi vain osaamisklustereiden kansallisen koordinaation ja verkoston. Kansallisia erityisohjelmia koskeva perusrahoituksen päätöksenteko toteutettiin maakunnan liittojen kautta. Ohjelmaa tukeneet ja toteuttaneet hankkeet rahoitettiin pääosin rakennerahastovaroin. OSKE -ohjelmassa pystyttiin entistä paremmin jakamaan kansallisella rahoituksella tehdyn hankevalmistelun kautta syntyneiden hankesuunnitelmien toimenpiteiden toteutus eri rakennerahasto-ohjelmiin. OSKE -ohjelman linjaukset sopivat hyvin sekä maakuntaohjelman että EAKR-ohjelman painopisteisiin, jolloin rahoituksen käyttö palveli luontevasti alueellisten strategioiden toteutusta. OSKE:n osaamisaloihin liittyviä kehittämishankkeita rahoitettiin myös muista rahoituslähteistä, esim. Tekesin ja 7. puiteohjelman rahoituksella. Toimintalinjakohtaisesti selvästi merkittävin yhteys osaamiskeskusohjelmaan on ollut toimintalinjalla 5, jossa 81,6 % sidotusta rahoituksesta ja 56 hanketta ovat sellaisia, joilla yhteys OSKE -ohjelmaan. Esimerkkejä OSKE ja EAKR-ohjelman yhteisistä hankekokonaisuuksista löytyy Etelä-Suomen EAKR-ohjelmassa erityisesti toimintalinjoilta 5 ja 2. 60

61 4. OHJELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANO TOTEUTUMINEN 4.1 Ohjelman strateginen toteuttaminen toimintalinjoittain Etelä-Suomessa rakennerahasto-ohjelmaa toteutettiin viiden toimintalinjan kautta TL1 Yritystoiminnan edistäminen TL2 Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen TL3 Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristöjen parantaminen TL4 Suurten kaupunkiseutujen kehittäminen TL5 Toimenpiteiden temaattinen kehittäminen Maakunnittain oli vaihtelua toimintalinjoissa. Pääsääntöisesti kaikissa maakunnissa, lukuunottamatta Uuttamaata, oli käytössä toimintalinjat 1-3. Uudellamaalla oli käytössä toimintalinjat 3-4. Toimintalinja 5 kohdistui kaikkiin maakuntiin, ja tässä toimintalinjassa toteutettiin laajempia kehittämiskokonaisuuksia ylimaakunnallisina yhteishankkeina. Maakuntien välillä oli myös vaihtelua, mitkä toimintalinjat oli alueellisesti kiinnostavia. Esimerkiksi toiminlinjalle 3 oli joillakin alueilla suurempi kysyntä kuin oli resursseja, ja vastaavasti toisessa maakunnissa kyseisen toimintalinjan kysyntä oli vähäisintä. Etelä-Suomessa toteutettiin yhteensä 2488 hanketta. Lukumääräisesti eniten toteutettiin toimintalinjan 1 hankkeita. Julkista rahoitusta hankkeisiin kohdistui yhteensä 354,3 miljoonaa euroa. Taulukko 6. Maksatukset rahoituskehyksittäin/maakunnittain, ml. Finnvera. Rahoituskehys/ Hankkeita julkinen yht. Muu Julkinen TL EU ja valtio Kunta Yksityinen maakunta Ei maakunnan rahoituskehystä Ei maakunnan rahoituskehystä Yhteensä Etelä-Karjala Etelä-Karjala Yhteensä Häme Häme Yhteensä Kymenlaakso Kymenlaakso Yhteensä Päijät-Häme Päijät-Häme Yhteensä

62 Rakennemuutosvaraus Rakennemuutosvaraus Yhteensä Uusimaa Uusimaa Yhteensä Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Yhteensä Ylimaakunnallinen * Ylimaakunnallinen Yhteensä Taulukko 7. Yhteenveto maakunnittain; EAKR-toimenpideohjelmat Etelä-Suomi Hankkeita, kpl Maksettu julkinen rahoitus, milj. euroa Maksettu julk./hanke (milj. euroa)* Kunta+muun julkisen rah. osuus julk. maksatuksista Uudet työpaikat Joista T&K Uudet yritykset Lissabon-% (2014) (2013) Etelä-Karjala ,550 0,103 35,5 % ,2 % 68,6 % 66,9 % Kanta-Häme ,156 0,076 21,6 % ,0 % 76,3 % 76,6 % Kymenlaakso ,724 0,096 24,5 % ,9 % 74,5 % 74,5 % Päijät-Häme ,357 0,081 21,2 % ,6 % 84,9 % 84,7 % Uusimaa 36 11,617 0,323 26,5 % ,4 % 59,4 % 65,6 % Varsinais-Suomi ,368 0,200 43,0 % ,4 % 57,1 % 59,0 % Ylimaakunnall ,269 1,121 24,9 % ,4 % 90,5 % 89,7 % pos Joustovaraus 63 17,634 0,280 37,0 % 83,5 % 87,4 % 84,6 % Muu (tt) 31 10,738 0,346 0,0 % 0,0 % 0,0 % 0,0 % E-S yhteensä ,269 0,143 27,6 % ,1 % 75,0 % 74,7 % *) Finnveran korkotukihankkeet mukana luvussa - alentavat hankkeiden keskikokoa pos=pääomasijoitukset tt=tekninen tuki Vuonna 2015 keskityttiin rakennerahastokauden sulkemistoimenpiteisiin. Vielä käynnissä olevia hankkeita ajettiin alas, toteutettiin hankkeiden loppumaksatuksia ja muita lopettamistoimenpiteitä. Seuraavissa kappaleissa käsitellään toimintalinjoja koko rakennerahastokauden näkökulmasta. 62

63 Loppukertomuksen tueksi työ- ja elinkeinoministeriön alueosastolla laadittiin syksyllä 2016 kysely, jolla kartoitettiin ja kerättiin tietoa rakennerahastokauden osallisilta EAKR- ja ESR-ohjelmien toteutumisesta ja edistymisestä. Kyselyn kysymykset koskivat ohjelmien toimintalinjojen toteutumista, horisontaalisten painopisteiden edistymistä sekä Itämeristrategian ja Eurooppa 2020-strategian huomioimista. Näiden lisäksi se sisälsi yleisiä kysymyksiä rakennerahastokautta koskien. Kyselyn tarkoituksena oli hankkia määrällisen tiedon lisäksi laadullista informaatiota suoraan rakennerahastoohjelmien toteuttamiseen osallistuneilta toimijoilta. Kyselyyn vastasi 49 henkilöä maakuntien liitoista, ELY-keskuksista, ministeriöistä sekä ohjelmien seurantakomiteoiden jäsenistöistä. Kyselyn tuotoksia on hyödynnetty niin toimintalinjakohtaisissa teksteissä (luvut ), horisontaalisten tavoitteisen toteutumisessa (luku 4.7) ja johtopäätöksissä (luku 10) TL1 Yritystoiminnan edistäminen Toimintalinjan keskeisenä tavoitteena on pk-yritystoiminnan edistäminen ja kilpailukyvyn parantaminen, Etelä-Suomen elinkeinorakenteen monipuolistaminen, yritysten perustamisen, kasvun, tuottavuuden ja kansainvälistymisen edistäminen, T&K - toiminnan lisääminen ja liiketoimintaosaamisen vahvistaminen pk-yrityksissä. Toimintalinjan keskeisenä kohderyhmänä ovat aloittavat yritykset ja toimivat kasvuhakuiset yritykset ja yritysryhmät. Toimintalinjan 1 yritystystukirahoituksella oli kysyntää Etelä-Suomen alueella, mutta tämä oli myös hyvin suhdanneriippuvaista. Rahoitusta tästä toimintalinjasta suunnattiin ympäristö- (erityisesti cleantech), muotoilu ja innovaatiohankkeisiin, sekä logistiikkaan, matkailuun ja ICT-alalle. Lisäksi pk-yritysten verkostoitumis- ja kansainvälistämishankkeiden rahoituksella oli kova kysyntä. Toimintalinjan 1 kehittämisavustuksilla oli erityisen myönteinen vaikutus start up -yritysten ja kansainvälistä liiketoiminnan kasvua tavoittelevien yritysten toimintaan. Aloittavien yritysten osalta kehittämisavustuksen edisti yritystoiminnan nopeaa käynnistymistä. EAKR-rahoituksella oli merkittävä vaikutus perustettujen yritysten olemassaoloon. Toteutettujen arviointien perusteella havaittiin, että EAKR-toiminnan myötävaikutuksella perustettujen yritysten elonjäämisastetta kolme vuotta perustamisen jälkeen, oli huomattavasti korkeampi kuin vastaava ESR-toiminta tai kansallinen keskiarvo. EAKR-toiminnassa onnistuttiin tavoittamaan ja tukemaan sellaisia yrityksiä ja kehittämistoimenpiteitä, jotka edesauttoivat kansainvälistymistä ja viennin kasvua. Tarkastelujen perusteella havaittiin, että yritykset fokusoituivat nimenomaan kasvun tavoittelemiseen kansainvälisiltä markkinoilta. Ohjelmakaudella EAKR-ohjelmien toimintalinjan 1 tavoitteiden nähtiin toteutuneen suhteellisen hyvin ottaen huomioon ohjelmakaudella alkanut talouden voimakas taantuma, joka vaikutti ohjelmatyön onnistumiseen erityisesti loppukauden osalta. Toimintalinjan hankkeilla kuitenkin kyettiin tukemaan alueellisesti merkittäviä toimialoja 63

64 maakuntien painotusten mukaisesti. Rahoituksella voitiin myös panostaa uusiin avauksiin ja nousevien toimialojen tukemiseen. Näiden toimien kautta voitiin kehittää elinkeinotoiminnan monipuolisuutta ja kilpailukykyä sekä edistää johdonmukaisesti toimialojen hallittua rakennemuutosta. Etelä-Suomessa ohjelmatyössä edistettiin EAKR-ohjelman toimintalinjan 1 sisällöllisiä tavoitteita seuraavasti: Yritystukia on kohdennettu maakuntien kannalta keskeisille toimialoille sekä uusille nouseville toimialoille maakuntien painotusten mukaisesti Yritysrahoitusta on ollut liian vähän käytettävissä suhteessa alueen yrityskantaan. Hanke-esimerkit toimintalinjasta 1 on esitetty liitteessä 5. Taulukko 8. Toimintalinja 1 toteutuma. Toimintalinja 1 Hankkeita yhteensä 1823 kpl Maksettu EAKR + valtio Kunta ja muu julkinen Julkinen yhteensä Yksityinen Julkinen kehys Maksettu julkisesta kehyksestä Yksityinen kehys Maksettu yksityisestä kehyksestä Maksettu ,3 % ,6 % Toimintalinjalla 1 toteutettiin yhteensä hanketta. Rahoitusta maksettiin lähes koko julkisen kehyksen verran eli 80,7 miljoonaa euroa. 64

65 Taulukko 9. Toimintalinja 1, määrälliset tavoitteet ja toteutuma. Toimintalinja 1 Tavoite Toteutunut Yhteensä Miehet Naiset Yhteensä Miehet Naiset Uudet yritykset (kpl) Uudet työpaikat Tutkimus- / T&Ktyöpaikat 90 kpl 411 (tavoite htv/tot.kpl) T&K toiminnan määrä ( / TL:n EUrahoituksesta 4,0 milj. 12,4 % 10,4 milj. 148 kpl 15,9 % milj. ja %) Tasa-arvohankkeet ( /TL:n EUrahoituksesta 7,6 milj. 23,5 % 17,3 milj. 443 kpl 25,1 % milj. ja %) Ympäristöpositiivise t hankkeet ( /TL:n EUrahoituksesta 4,0 milj. 12,4 % 26,1 milj. 303 kpl 37,1 % milj. ja %) Julkisen tutkimuksen hankkeisiin hankkeita 3, joille maksettu EU- ja valtion 125 kpl osallistuvien rahoitusta yhteensä euroa yritysten lukumäärä (kpl) Uusien työpaikkojen osalta ylitettiin asetettu tavoitetaso sekä kokonaistyöpaikkojen osalta kuin niin naisten ja miesten työpaikkojen osalta. Uusien yritysten osalta ei täysin saavutettu ohjelmakaudelle asetettua tavoitetasoa, naisten perustamien yritysten osalta tavoitetaso on kuitenkin ylitetty. Merkillepantavaa on, että koko Etelä-Suomen EAKR-ohjelman uusista yrityksistä 77 % on syntynyt toimintalinjalla 1. Käytännössä yritys ja yrittäjä ovat usein saaneet myös muuta EU- tai kansallista tukea yrityksen perustamis- tai kasvuvaiheessa, mutta syntyvät työpaikat ja yritykset realisoituvat konkreettisesti vasta Finnveran lainan tai takauksen myötä. Näin ollen suuri osa syntyvistä yrityksistä ja työpaikoista kirjautui Finnveran tuloksiin, vaikka käytännössä prosessia on suoraan tai epäsuorasti tuettu myös muilla instrumenteilla. Kääntäen voisi sanoa, että onnistuneilla alueellisilla kehittämishankkeilla ja yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeilla parhaimmillaan syötetään yrittäjiä ja yrityksiä Finnveran asiakkaiksi ja näin vahvistettiin yritysten kasvua ja uusien yritysten perustamista alueella. Tasa-arvovaikutuksilta myönteisiä hankkeita toteutettiin toimintalinjalla 443 kappaletta ja niihin kohdistui 25,1 % EU-rahoituksesta, tältä osin asetettu tavoite ylitettiin. T&K - hankkeisiin ja ympäristöpositiivisiin hankkeisiin kohdistui rahoitusta tavoitetasoja enemmän (15,9 %) ja ympäristöpositiivisten hankkeiden osalta jopa merkittävästi enemmän (37,8 %). Rahoituspäätösten teko aloitettiin Finnverassa (alkuvuodesta 2007) ja TE -keskusten yritysosastoilla (kesällä 2007) vuotta aiemmin kuin Eura2007-järjestelmää käyttävillä hallinnonaloilla. Tämä osittain selittää toimintalinjan hyvää edistymistä alkuohjelmakaudella. Toisaalta vuoden 2008 syksyllä alkanut taloudellinen taantuma on heikentänyt 65

66 erityisesti toimintalinjan 1 yritystukien kysyntää merkittävästi vuosina Taloudellisen elpymisen myötä yritystukien kysyntä lähti vuoden 2010 aikana nousuun, mutta notkahti sitten uudelleen Eurooppaa kohdanneen finanssikriisin myötä. Aavistuksenomainen käänne vilkastumiseen näytti tapahtuvan vuoden 2011 lopulla. Yritystukien kysyntä ei siis ole ollut sillä tasolla, jota ohjelmakauden alussa ennakoitiin. Yritysrahoituksen kappalemääräinen kysyntä jäi vuoden 2008 loppupuolella alkaneen rakennemuutoksen ja laman seurauksena aikaisempia vuosia alhaisella tasolla. Vaikka hakemusmäärät laskivat, jätettyjen hakemusten joukossa oli yksittäisiä isoja hankkeita, jolloin euromääräiset hakemusmäärät pysyivät korkeina. Yritysrahoituksessa rakennemuutoksen ja laman seurauksena painopiste siirtyi maakuntaohjelmissa nimettyjen toimialojen hankkeiden valikoivasta rahoituksesta yrityspohjan turvaamiseen. Haasteena oli rahoituskysynnän vähäisyys. Painopisteen siirtymisellä investoinneista kehittämiseen oli myös ohjelmarahoituksen tuloksellisuuteen liittyviä vaikutuksia. Pelkissä investointihankkeissa tuki työpaikkaa kohti oli selvästi suurempi kuin kehittämispainotteisissa hankkeissa sekä odotettu liikevaihdon ja viennin lisäys tukieuroa kohti selvästi alhaisempi. Taulukko 10. Ydinindikaattorit maakunnttain (yritystuet: loppuunmaksetut hankkeet), lisäksi Finnvera: päätösvaiheen suunnitelmatieto (sisältyy uusien yritysten yhteensä-lukuihin). UTP yht. UTP N T&K TP yht. T&K TP N Maakunnan liitto ELY, yrityksen kehittämisavustus ELY, toimintaympäristötuki ELY, energiatuki ELY, muut (Eura2007) Tekes Finnvera (suunniteltu) Finnvera POS Yhteensä (FV mukana vain UY) UY UY N Rahoitusvälineisiin on ohjelmasta kohdistunut maksatuksia yhteensä euroa, josta EAKR-rahoitusta on euroa ja euroa kansallista julkista rahoitusta. Koko rahoitusosuus on myös saatu käytetyksi. Finnveran laina- ja korkotuet Finnvera Oyj on Suomen valtion omistama erityisrahoitusyhtiö, jonka toiminnan ydin on lainojen ja takausten myöntäminen kannattavan liiketoiminnan edellytykset omaaville yrityksille, joilla on ilman Finnveraa vaikeuksia saada rahoitusta yksityisiltä markkinoilta. Rahoitettavat yritykset ovat pääasiassa kk-yrityksiä. Finnvera noudattaa EU:n valtion- 66

67 tukisääntöjä kaikessa toiminnassaan. Finnveraa koskevat omat erityislait, joiden mukaisesti toiminta on järjestetty. Finnvera aloitti EAKR-ohjelman mukaisten korko- ja takausprovisiotukien välittämisen vuoden 2007 helmikuussa. Aloittamista edelsivät keskustelut Työ- ja elinkeinoministeriön kanssa ja Finnvera sai ensimmäisenä toimijana aloitusluvan helmikuussa (TEM aloituslupapäätös ), minkä jälkeen myös ensimmäinen korkotuettu rahoitus myönnettiin. Finnveran rahoitus Pk-yrityksille kohdistuu pääasiassa investointien, kasvun ja kansainvälistymisen rahoittamiseen, niin toimivien kuin aloittavien yritysten osalta. Finnveran osalta tukien välittäminen organisoitiin osaksi normaalia toimintaa, jossa Finnveran asiakasvastuullinen rahoituspäällikkö selvitti yrityksen tilanteen ja laati esityksen päätettäväksi asiakkaan suullisen tai kirjallisen hakemuksen perusteella. Korko- / provisiotuki sisältyi asiakkaan maksamaan korkoon/provisioon alemman hinnan muodossa. Finnvera haki välitettyjä korko- ja takausprovisiotukia kvartaaleittain jälkikäteen Työ- ja elinkeinoministeriöltä, sen mukaan mitä kannassa olevaan rahoitukseen oli kyseisellä ajanjaksolla tukea näin välitetty. Tämän johdosta Finnveralle ei kertynyt varoista minkäänlaisia korkotuottoja, eikä jäljellejääneitä varoja. Vuosina 2007 ja 2008 rahoituksen kysyntä oli erittäin vilkasta hyvän taloustilanteen vallitessa. Tilanne kuitenkin muuttui jyrkästi kansainvälisen finanssikriisin puhjettua ja kysyntä putosi pitkäksi aikaa merkittävästi alemmalle tasolle. Rahan hinta (korko) lähti putoamaan finanssikriisin jälkeen ja sen johdosta korkotuen merkitys ei ollut enää yhtä merkittävä kuin korkeamman koron aikana. Finnveran osalta EAKR-tukien välittäminen päättyi kysynnän vähenemisen myötä pääosin jo vuonna Korko- ja takausprovisiotuki olivat tuotekohtaisesti määräaikaisia, jolloin niiden hyödyllinen käyttöaika jäi kovin lyhyeksi ohjelmakauden kääntyessä loppua kohti. Kaiken kaikkiaan Etelä-Suomessa kertyi ohjelmakauden aikana laina- ja korkotukiinstrumentteihin liittyneitä maksatuksia yhteensä euroa. EAKR-osarahoitettujen laina- ja korkotuki-instrumenttien myötävaikutuksella ohjelmassa syntyi 611 uutta yritystä ja lisäksi niiden ennakoitiin myöntövaiheen suunnitelmatietojen valossa myötävaikuttavan jopa uuden työpaikan syntyyn. Yhteenvetona voidaan todeta käytettyjen instrumenttien hyödyllisyyden olleen rajallinen kannustavuuden näkökulmasta sellaisena aikana, jolloin korkotaso on matala ja taloudellinen aktiivisuus pientä. Aiemmalla ohjelmakaudelle korkotaso oli korkeampi ja silloin asiakkaan suhteellinen hyöty korkotuesta oli suurempi. Tulevaisuudessa kannattaa miettiä jotain muuta ratkaisua varojen kanavoimisessa ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Korko- ja takausprovisiotuen luonteesta johtuen korjaavia toimenpiteitä ei pystynyt ohjelmakauden aikana enää tekemään, koska viitekorkojen ollessa alhaalla liikkumavaraa ei ole hinnan alentamisessa. Suhteellisen jäykkä instrumentti, joka on kytketty markkinoiden hinnoitteluun, on hankalasti ohjattava taloustilanteen eläessä. Mahdollisena vaihtoehtona tulevaisuudessa voisi olla rahastotyyppinen ratkaisu, jossa tuki olisikin kanavoitu luottotappiokorvauksen muodossa, mikä mahdollistaisi suuremman riskinoton ja vaikuttavuudeltaan parempien hankkeiden rahoittamisen. 67

68 Pääomasijoitusrahastotoiminta Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman seurantakomitea päätti kokouksessaan ohjelmanmuutoksesta, joka mahdollisti pääomasijoitustoiminnan käynnistämisen. Toimintaan varattiin koko maassa 17,529 miljoonaa euroa, josta Etelä-Suomen osuus oli kaksi miljoonaa euroa (myöhemmin ohjelmakauden aikana tätä osuutta kasvatettiin vielä eurolla). EAKR:n laskennallinen osuus kokonaissummasta oli yhteensä euroa ja vastaava kansallinen julkinen vastinrahoitus euroa. Pääomasijoitustoimintaa ei kuitenkaan saatu vielä vuoden 2010 aikana käynnistymään lainsäädännöllisistä ja teknisistä syistä. Välittävänä toimielimenä toiminut Finnvera Oyj ja Aloitusrahasto Vera Oy tekivät rahoitussopimuksen, jossa määriteltiin mm. osapuolten tehtävät, EAKR-varojen hallinnoin yksityiskohdat sekä investointistrategia. Vuonna 2005 toimintansa aloittanut Aloitusrahasto Vera Oy on valtakunnallinen alkuvaiheen pääomasijoitusrahasto, jonka tavoitteena on lisätä kehityksen alkuvaiheessa olevien pienten erityisesti teknologiayritysten ja innovatiivisten palveluyritysten riskipääoman saatavuutta. Rahastoa hallinnoivana hallinnointiyhtiönä toimi Finnvera Oyj:n tytäryhtiö Veraventure Oy. Sopimuksen mukaisesti Aloitusrahasto perusti kirjanpitoonsa kutakin ohjelma-aluetta varten erilliset kirjanpitotilit. Sijoituksista palautuneet varat vähennettynä kuluilla sovittiin sijoitettavan kerran uudelleen samalle ohjelma-alueelle. Investointistrategian mukaisesti sijoitusten kohdejoukon muodostivat aloittavat ja varhaisessa kasvuvaiheessa olevat teknologiayritykset sekä teknologiaintensiiviset tai innovatiiviset palveluyritykset. EAKRvaroin tehtävissä sijoituksissa voitiin ottaa suurempaa riskiä kuin Aloitusrahaston muussa toiminnassa. Yksittäisen sijoitusmäärän arvioitiin olevan n euroa. Kohdeyritykset valittiin Aloitusrahasto Vera Oy:n sijoituspolitiikan mukaisesti yhteistyössä Tekesin ja teknologiakeskusten kanssa. Sijoituskohteet valittiin siten, että niillä tuli olla uskottava ja toteuttamiskelpoinen liiketoimintasuunnitelma ja yrityksen tuotteella tai palvelulla selkeä ja kansainvälinen markkinapotentiaali ja kilpailijoihin verrattuna merkittävä, mieluiten patentilla suojattavissa oleva innovaatio. Rahoituksessa yhteistyökumppaneina olivat mm. bisnesenkelit, muut aikaisen vaiheen sijoittajat, Finnvera ja pankit. Kohdeyritysten omistajiksi tuli myös ulkomaisia rahastoja ja bisnesenkeleitä. Useissa kohdeyrityksissä hallitukseen nimettiin lisäksi Aloitusrahaston edustaja, jolta yritys sai käyttöönsä asiantuntemusta. Ohjelmakauden aikana ilmeni, että avustusvarojen käyttöön valmistellun EAKR-säännöstön soveltaminen pääomasijoitustoimintaan oli joissakin tilanteissa haasteellista. EAKR-tuen edellyttämien sijoitusdokumenttien valmistelu oli myös kohdeyritysten näkökulmasta raskasta. Ohjelmakauden pääomasijoituksia koskevissa säännöksissä ei oltu huomioitu sitä, että pääomasijoituskohteet tarvitsevat jatkosijoituksia myös ohjelmakauden päättymisen jälkeen. Yhtiöiden pääomahuolto on siksi pitänyt järjestää muulla tavoin. Myöskään hallinnointiyhtiön hallinnointipalkkioiden maksuun ei voitu tehdä varausta ohjelmakauden jälkeiselle ajalle. Uuden ohjelmakauden osalta on näihin seikkoihin tehty parannuksia. Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa oli ohjelmakauden päättyessä rahoitettu seitsemää yritystä, jotka kaikki olivat alle 20 hengen yrityksiä. Uusia työpaikkoja syntyi yhteensä 51 kpl (tavoite 16), joista naisille 15 kpl. T&K-työpaikkoja uusista työpaikoista oli 68

69 14 kpl, joista naisten osuus 3 kpl. Ohjelmakaudella pääomasijoittamiseen Etelä- Suomen EAKR-ohjelmassa ohjatut varat on suunnitellusti sijoitettu kokonaisuudessaan kertaalleen kohdeyrityksiin. Toiminta jatkuu toistaiseksi, kunnes rahasto päätetään purkaa tai realisoida, jonka jälkeen varat käytetään vastaavalla tavalla yritysten toimintaedellytysten parantamiseen. Arviointituloksia Toimintalinjassa 1 on tehty arviointeja vuosina 2011 ja Suomen EAKR-toimenpideohjelmien temaattisessa arvioinnissa alkuohjelmakaudella on ollut yhtenä arviointiteemana yritystoiminnan edistäminen. Arvioinnin loppuraportti valmistui vuonna 2011 ja evaluoinnin tulosten mukaan toimintalinjan 1 hankkeet tukivat hyvin kansallisen rakennerahastostrategian tavoitteita. ELY-keskusten kautta kehittämisavustuksilla tuettujen yritysten osalta suurimmat vaikutukset yritysten liiketoimintaa näkyivät toiminnan ja tuotteiden laadussa, tuotanto- ja toimintaprosessien kehityksessä, yrityksen imagossa ja asiakastyytyväisyydessä. Sen sijaan kasvuyritysten tukemisessa ja kansainvälistymisen edistämisessä oli suhteessa tavoitteisiin onnistuttu hieman odotuksia heikommin. Ohjelman alkuvuosina myös talouden globaali taantuma suuntasi huomiota kasvun sijasta olemassa olevien toimintojen pelastamiseen ja työpaikkojen säilyttämiseen. Yritystoiminnan edistämisen ja kehittämisen kenttä kattoi kokonaisuutena hyvin suuren joukon organisaatioita ja instrumentteja sekä kansallisella että alueellisella tasolla. Yritystukijärjestelmää oli kritisoitu monimutkaisuuden ja päällekkäisyyksien vuoksi, eikä EAKR-rahoituksen lisäarvon erottaminen kehittämisjärjestelmän kokonaisuudesta ollut ongelmatonta. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, ettei yritystasolla aina tiedetty, onko saatu tuki peräisin rakennerahastoista vai kansallisista varoista. Arvioinnissa koottujen kyselyaineistojen perusteella kolmessa hankkeessa neljästä kehitystoimenpide olisi jossain muodossa toteutunut myös ilman EAKR:n tukea. Yritysten kehittämisavustusten arvioidut vuotovaikutukset olivat siten varsin suuret ja EAKRhankerahoituksen lisäarvo ja täydentävyys (additionaliteetti) esimerkiksi kansalliseen yritysten kehittämis- ja rahoitusjärjestelmään nähden pieni. Sen sijaan maakunnan liittojen kautta toimintalinjalla 1 rahoitettujen kehittämishankkeiden vuotovaikutus näytti jäävän erittäin pieneksi. Hankkeet toimivat niillä kehittämisen alueilla, joita kansallisella tai muulla rahoituksella ei arvioinnin tekohetkellä tuettu. Lisäarvon näkökulmasta oleellista oli se, missä määrin julkinen rahoitus ohjasi yritysten investointiprojektien valintaa ja syrjäyttikö rahoitus mahdollisesti korkeampituottoisia hankkeita (crowding out effect). Runsas julkisen rahan määrä saattoi aiheuttaa korkeampaa tuottoa tavoittelevan yksityisen rahoituksen ulosvirtauksen. Aluetalouden kannalta heikompituottoiset projektit johtivat myös talouden heikompaan kehitykseen. 69

70 Toimintaympäristössä tapahtuneista muutoksista keskeisin on vuoden 2008 lopulla alkanut globaali talouden taantuma. Se oleellisesti vaikutti yritysten kehittämispanostusten kohdistumiseen ja määrään. Usean yrityksen kohdalla mielenkiinto kohdistui kasvun ja kansainvälistymisen sijaan laman yli selviytymiseen. Kevään ja kesän 2010 aikana alkoi yritysten toimintaympäristössä näkyä selviä elpymisen merkkejä, kokonaiskysyntä lähti kasvuun, vienti piristyi edellisvuodesta ja yritysten määrä lähti monilla alueilla kasvuun. Yritysrahoituksen kysyntä alkoi elpyä jo vuoden 2009 lopulla. Kokonaisuutena EAKRohjelmien tavoitteet yritystoiminnan edistämisessä oli laadittu varsin joustaviksi, joten ne eivät olleet rajanneet kehittämistoimintaa muuttuvissakaan taloudellisissa tilanteissa. Etelä-Suomen ohjelma-alueella crowding out vaikutusta ei pidetty kovin merkittävänä uhkana yritystukien pienen tukitason vuoksi, mutta sen sijaan vuotovaikutuksen arvioitiin olevan suurin nimenomaan Etelä-Suomessa. Vuonna 2013 arvioinnin pääpaino oli eri tarkastelunäkökulmista tuotettua arviointiaineistoa EAKR-ohjelmien yritystuissa. Arviointi jakautui kahteen toisiaan täydentävään osioon, joissa painopisteet ja arviointimenetelmät olivat erilaisia. Ensimmäisessä osiossa keskityttiin yksityiskohtaisesti kuvaaman tapaustutkimusten avulla EAKR-ohjelmasta myönnettyjen yritystukien ja pääomasijoitusten tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta yritystoiminnan näkökulmasta. Toisessa osiossa tarkasteltiin yritystukien jakaumaa ja tuloksellisuutta ohjelmatason ja aluetason näkökulmista. Ohjelmatasolla arviointi rajattiin koskemaan tulosten ja tavoitteiden peilaamista suuralueilla ja rakennerahastostrategiassa asetettuihin tavoitteisiin. Aluetason tarkastelussa oli keskeisenä yritystukien kohdentuminen alueittain ja toimialakohtaisen suhdannetiedon analyysi. Tavoitteena oli tarkastella 1) mille toimialoille ja minkä tyyppiseen kehittämistoimintaan tuki kohdentui, 2) miten eri toimialojen suhdanteet kehittyivät EAKR-ohjelmien elinkaaren aikana ja 3) miten yritystukien jakauma kokonaisuutena vastasi EAKR-ohjelmaasiakirjassa asetettuihin tavoitteisiin ja painopisteisiin. Arviointiteeman 2 tavoitteena oli ensisijaisesti tarkastella EAKR-rahoituksen vaikutuksia alueiden yritystoiminnan uudistumiseen, verkottumiseen ja kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseen. Teemassa keskityttiin analysoimaan kerättyä arviointitietoa eri arviointijaksoina ( ) seuraavilta kolmelta tarkastelutasolta: 1. Yritysten näkökulma, 2. Maakuntatason vaikutusten näkökulma ja 3. Ohjelmataso Kokonaisarvioinnin tiedonkeruu oli suunniteltu tehtäväksi alhaalta ylös, mikä tarkoittaa sitä, että tiedonkeruussa lähdettiin liikkeelle yritystason kokemusten keräämisestä edeten maakuntatason yritystoimintaa kuvaavan indikaattoritiedon keruuseen. Raportin yhteydessä oli koottu vertailua myös siitä, miten koko ohjelman ja rakennerahastostrategian tavoitteet ovat toteutuneet. 70

71 Kuva 17. Arvioinnin tasot, kohteet ja tiedonkeruun eteneminen (Lähde: arviointiraportti, Ramboll) Yrityskohtainen tarkastelu: Yrityskohtaisten vaikutusten arvioinnissa tarkastelujoukko oli varsin pieni, joten tämä heikensi mahdollisuuksia tehdä yksityiskohtaisia yleistyksiä. Arvioijien keskeiset havainnot ja niihin perustuvat johtopäätökset olivat seuraavat: Johtopäätös 1: EAKR-ohjelman kehittämisavustuksilla oli ollut eniten myönteisiä havaittuja vaikutuksia start up -yrityksiin. Aineistosta voitiin havaita, että kehittämisavustuksilla oli ollut erityisen myönteisiä vaikutuksia start up -yritysten ja kansainvälistä liiketoiminnan kasvua tavoittelevien yritysten toimintaan. Aloittavien yritysten osalta kehittämisavustuksen merkitys korostui erityisesti sen vaikutuksina yritystoiminnan nopeampaan käynnistymiseen. Tämän kaltaisten stimuloivien vaikutusten aikaansaaminen olikin kehittämisavustusten keskeisin funktio. Aloittavien yritysten osalta oli nähtävissä perinteisiä yrityksiä selkeämmin myös kehittämisavustusten rooli yritysjohdon liiketoimintaosaamisen kehittämisessä. Kehittämisavustusten käyttö liiketoimintaosaamisen kehittämiseen vaihteli luonnollisesti yrityksittäin ja tapauskohtaisesti, mutta eniten vaikuttavuutta liiketoimintaosaamiseen kehittämisavustuksilla oli erityisesti niiden uusien (ja pienten) yritysten osalta, joiden perustajilla ei juuri ollut aikaisempaa kokemusta yrityksen johtamisesta. Näissä yrityksissä kehittämisavustuksia käytettiin muita enemmän liiketoimintaosaamisen eri osa-alueiden kehittämiseen. Vastaavasti isommissa ja jo pidempään toimivissa yrityksissä liiketoimintaosaamisen kehittämisen osaamisalueet olivat huomattavasti kapeammat ja kohdistuivat varsin tarkasti kehittämishankkeen tavoitteena olleeseen päämäärään. 71

72 Johtopäätös 2: EAKR-ohjelman kehittämisavustuksia pystyttiin kohdentamaan hyvin kansainvälistä kasvua hakeviin yrityksiin. Tätä johtopäätöstä tuki myös laajempi, ohjelmatason tarkastelu, joka osoitti, että päättyneiden EAKR-hankkeiden osalta yritysten kansainvälisen liikevaihdon osuus kokonaisliikevaihdon kasvusta oli ollut merkittävää. Selvityksen yhteydessä kerätty aineisto tuki myös näkemystä siitä, että kehittämisavustuksella onnistuttiin tavoittamaan yrityksiä, jotka hakivat aktiivisesti liiketoiminnan kasvua kansainvälisiltä markkinoilta. Yrityshaastatteluiden kohteena olleisiin yrityksiin oli valikoitunut sekä kansallisilta markkinoilta kansainvälisille markkinoille siirtyviä jo pidempään toimineita yrityksiä sekä ns. Born Global -tyyppisiä aloittavia yrityksiä. Näiden osalta kehittämisavustusten vaikutuslogiikat olivat pitkälti kuitenkin samanlaisia. Kehittämisavustuksilla olikin arvioinnin perusteella pystytty tehostamaan ja luomaan yrityksille parempia edellytyksiä kansainvälistymisprosessien käynnistämiselle. Kehittämisavustuksilla tuetut toimenpiteet olivat luonnollisesti vaihdelleet sen mukaan, missä vaiheessa kansainvälistymispolkua yritykset olivat olleet. Osalle yrityksistä tuki kohdentui uusien markkina-alueiden kartoittamiseen ja mahdollisten go/no-go -päätösten tekemiseen. Markkina-aluevalintansa tehneiden yritysten osalta tuki kohdentui muun muassa myynti- ja markkinointikanavien avaamiseen sekä olemassa olevien tuotteiden ja palvelujen lokalisointiin. Myös näissä havaituissa vaikutusketjuissa korostui tarve liiketoimintaosaamisen kehittämiseen. Suurin osa tunnistetuista vaikutuksista olikin sellaisia, joiden vaatimien päätösten pohjaksi tulisi pyrkiä suuntaamaan nimenomaan koulutukseen, konsultointiin, tiedontuotantoon ja analyyseihin suuntaavia palveluratkaisuja. Ohjelma- ja aluetason tarkastelu Johtopäätös 3: EAKR-ohjelman yritystukien toimialajakoon perustuva tarkastelu osoitti, että ohjelman rahoitus ei ole kohdentunut niille painopistetoimialoille, joita ohjelmaasiakirjassa oli erityismainintoina esiin nostettu. Toimialakohtainen tarkastelu osoitti, että yritystukia kanavoitui pääasiassa sellaisille toimialoille, joiden voidaan yleisesti katsoen olleen ns. murrosvaiheessa tai rakennemuutoksen kourissa olevia toimialoja. Keskeisenä rakennerahastotoimien kohderyhmänä olivat ohjelma-asiakirjan mukaan olleet innovatiiviset aloittavat yritykset, kasvuhakuiset ja -kykyiset yritykset sekä toimintansa murrosvaiheessa olevat yritykset. Nopeasti lisääntyvät ja uusia työpaikkoja luovat palvelualan yritykset tulivat rakennerahastostrategiaan myös uutena painopisteenä. Lisäksi yritystoimintaa pyrittiin ohjelma-asiakirjan mukaan hakemaan erityisesti luovilta aloilta, hyvinvointisektorilta ja naisyrittäjyydestä. Tukien kohdentumisen euromääräinen sekä lukumääräinen tarkastelu toimialoittain kuitenkin osoitti, että EAKR-yritystukia on kohdentunut selvästi eniten teollisuuteen, eli EAKR-rahoituksella tuettiin etenkin perinteisiä toimialoja ja sitä kautta jo olemassa olevien työpaikkojen säilyttämistä. Toimialakohtainen tarkastelu paljasti selkeästi, että euromääräisesti noin 56 % kaikista myönnetyistä yritystuista on kohdentunut teollisuuden toimialoille (toimialaluokat C-E). 72

73 Suuraluekohtaisesti euromääräinen suhteellinen jakauma mainituille teollisuuden toimialoille vaihteli prosenttiyksikön välillä. Näiden toimialojen tarkempi tarkastelu osoitti, että eniten yritystukia on kokonaisuutena myönnetty metallien jalostuksen ja metallituotteiden valmistuksen toimialalla toimiville yrityksille (noin 88 miljoonaa euroa) sekä sahatavaran, puutuotteiden ja korkkituotteiden toimialalla toimiville yrityksille (noin 52 miljoonaa euroa). Johtopäätös 4: Uuden yritystoiminnan luominen oli yksi keskeinen tavoite rakennerahastotoiminnassa. Arvioitsijoiden EURA -tietojen pohjalta tekemä analyysi kuitenkin osoitti, että hallintoviranomaisen seurantajärjestelmiin syötetyissä uusia yrityksiä koskevissa tiedoissa esiintyy sellaisia puutteita, että todellista arvioita esimerkiksi EAKRtuen myötävaikutuksella perustettujen yritysten merkityksestä eri alueilla tai yritysten eloonjäämisasteesta oli mahdotonta antaa. Uusien yritysten sijaan olikin parempi puhua sekä uusien yritysten että toimipaikkojen luomisesta. EAKR-toiminnalla perustettujen yritysten elinvoimaisuutta pyrittiin arvioinnin yhteydessä tarkastelemaan erillisajolla, jossa tarkasteltiin vuonna 2008 EAKR-toiminnan myötävaikutuksella perustettujen yritysten elonjäämisastetta kolme vuotta perustamisen jälkeen. Tarkastelun vertailuvuotena toimi vuosi Tarkastelu ja analyysi osoittivat, että EAKR-toiminnan myötävaikutuksella perustettujen yritysten elonjäämisaste oli ollut huomattavasti sekä ESR-toimintaa että kansallista keskiarvoa korkeampi. Analyysi osoitti, että vuonna 2008 EAKR-toiminnan myötävaikutuksella perustetuista yrityksestä 82 % oli hengissä vuonna Vastaava tunnusluku ESR-toiminnan puolella oli 69 % ja kansallinen keskiarvo 72 %. Tiukemmallakin tarkastelumenetelmällä (liiketoimintaa vuonna 2011) katsottuna EAKR - toiminnan myötävaikutuksella perustettujen yritysten eloonjäämisaste oli 74 %. EURA -järjestelmän EAKR-ohjelmalla perustettujen yritysten indikaattorilistaus osoitti kuitenkin, että joukossa on paljon sellaisia yrityksiä, joiden osalta kyse oli ollut uusien toimipaikkojen perustamisesta eikä kokonaan uudesta yritystoiminnasta. Vaikka suurimmat ja tunnetuimmat ketjut pystyttiin listauksesta putsaamaan pois, osoitti tarkemmin Y- tunnuksiin perustuva analyysi, että todellisia vuonna 2008 ohjelmakauden alun jälkeen perustettuja yrityksiä oli EURA -järjestelmän tiedoista vain noin 50 %. Tämän analyysin valossa kyseisiin indikaattorilukuihin sekä yllä esitettyihin eloonjäämisasteiden tarkasteluun tulisi erityisesti EAKR-puolella suhtautua varauksella. Johtopäätös 5: Ohjelmatason tarkastelu päättyneiden yritystukihankkeiden osalta vahvisti yrityskohtaisen osion analyysiä siitä, että EAKR-ohjelmassa oli onnistuttu tavoittamaan kansainvälistä kasvua hakevia yrityksiä. Kunkin päättyneen yritystukihankkeen osalta oli indikaattorina seurattu kehittämishankkeen lähtötilanteen ja päättymistilanteen liikevaihdon kasvua sekä euromääräistä viennin kasvua. Näitä indikaattoreita käyttäen pyrittiin laskemaan raportoidun viennin kasvu suhteessa kehittämishankkeen ajanjaksolla tapahtuneeseen liikevaihdon kasvuun. 73

74 Tunnusluku antoi siis käytännössä vastauksen siihen, mikä on ollut kansainvälisen viennin osuus syntyneestä liikevaihdon kasvusta. EAKR-ohjelmasta rahoitettujen ja päättyneiden yritystukihankkeiden analyysi osoitti, että viennin osuus liikevaihdon kasvusta oli ollut keskimäärin noin 28 %, mitä voitiin pitää hyvänä lukuna. Käytännössä analyysi kertoi, että EAKR-ohjelmissa oli varsin hyvin onnistuttu tavoittamaan ja tukemaan sellaisia yrityksiä ja kehittämistoimenpiteitä, jotka olivat edesauttaneet kansainvälistymistä ja viennin kasvua. Analyysi tuki hyvin myös yrityskohtaisessa tarkastelussa todettua havaintoa siitä, että mukana olleet yritykset olivat fokusoituneet nimenomaan kasvun tavoittelemiseen kansainvälisiltä markkinoilta. Johtopäätös 6: Hallintoviranomaisten käytössä oleva seurantajärjestelmä (EURA) ei tukenut parhaalla mahdollisella tavalla ohjelma- ja/tai aluetason toimeenpanon johtamista yritystukien osalta. Keskeisimmät arvioinnin yhteydessä esiin tulleet ongelmat liittyivät jo edellä käsiteltyyn tiedon oikeellisuuteen ohjelman myötävaikutuksella perustettujen yritysten kirjaamiseen. Tässä tapauksessa kyse oli pikemminkin ohjeistuksen puutteesta kuin järjestelmätason ongelmasta. Keskeisin järjestelmätason ongelma liittyi kuitenkin käytössä olleeseen neliasteiseen TOL -luokitukseen, joka ei mahdollista yritystukien jakaantumisen seurantaa riittävällä tarkkuustasolla. Esimerkiksi luovien alojen osalta (painopisteala ohjelmaasiakirjassa) EURA -järjestelmä ei antanut mahdollisuutta pureutua riittävän tarkalla (5- portaisella tasolla) tasolla yritysten toimialoihin. Tämä aiheutti käytännössä sen, että todellista arviota luovien alojen saamista yritystuista oli mahdotonta järjestelmän tuottaman tiedon puitteissa antaa. Tämän tarkkuustason kehittäminen liittyi oleellisesti myös seuraavaan johtopäätökseen, jossa puhutaan maakuntaohjelmien vastaavuudesta suhteessa ohjelma-asiakirjan painopisteisiin. Johtopäätös 7: EAKR-ohjelmien yritystukien kytkentää eri maakuntien maakuntaohjelmissa mainitsemiin päätoimialoihin oli vaikea tehdä käsitteellisistä eroavaisuuksista ja puutteellisista luokituksista johtuen. Käytännössä arvioitsijoiden havaitsema ongelma liittyi siihen, että varsin usein maakuntaohjelmissa eri alueiden painopistetoimialoja käsitellään klusterikäsitteillä. Klusterikäsitteet pitivät usein sisällään hyvin paljon eri toimialoilla toimivia yrityksiä, joiden luokitusjärjestelmiä ei kuitenkaan maakuntaohjelmissa ollut riittävästi aukaistu. Tämä osaltaan heikensi oleellisesti rakennerahastotoiminnan ja maakuntaohjelmien välisten yhdenmukaisuuksien löytämistä. 74

75 4.1.2 TL 2 Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen Toimintalinjan 2 tavoitteena on alueen kilpailukyvyn pitkäjänteinen kehittäminen vahvistamalla alueellisia innovaatio- ja osaamisrakenteita sekä soveltavan tutkimuksen roolia. Samalla kehittämistoimet edistävät välillisesti myös yritysten elinkeino- ja liiketoimintaympäristöä. Toimintalinjan 2 hankkeita toteutettiin monipuolisesti eri puolella Etelä-Suomea. Rahoitetut hankkeen valiittiin eri maakunnissa kunkin maakunnan maakuntaohjelman painopisteiden mukaisiin kehittämistoimiin. Toimintalinjan 2 monipuolisuus nähtiin mahdollisuutena ja rahoitukselle olikin näin ollen kysyntää koko ohjelmakauden ajan. Päijät-Hämeessä rahoitusta kohdennettiin merkittävästi ympäristö- (cleantech), muotoilu- ja käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan kehittämiseen. Hankkeissa tavoiteltiin ja saavutettiinkin osaamisen lisäämistä alueella. Kymenlaaksossa innovaatio- ja osaamisrakenteita vahvistettiin rakentamalla oppilaitosten ja pk-yritysten yhteistyötä. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusta käytettiin kemian, bioja prosessitekniikan alaa tukevien teknisten luokkatilojen laitteistojen ja ohjelmistojen uusimiseen. Varsinais-Suomessa tuettiin yritystukilain mukaisia Yritysten toimintaympäristön kehittämisavustushankkeita. Hankkeilla oli merkittävä vaikutus alueen pienten ja keskisuurten yritysten perustamiseen, laajentamiseen tai kehittämiseen. Tuki kohdistui mm. kahden seudullisen Yrityshautomon toiminnan suunnitteluun ja käynnistämiseen (Vakka-Suomen ja Loimaan seudun yrityshautomot). Yrityshautomoiden tarkoituksena oli tarjota neuvonta ym. palveluja tarjoava "kasvualusta" innovatiivisille uusille yrityksille. Toimintalinjasta 2 rahoitettiin kehittämishankkeina pääsääntöisesti innovaatiotoimintaa edistäviä hankkeita, joita toteutettiin seutukunnallisesti. EAKR-ohjelman toimintalinjan 2 toteuttaminen sujui ohjelmakaudella valtaosin onnistuneesti. Toimintalinjalla rahoitettiin laajoja innovaatio- ja verkostohankkeita, joiden avulla tuettiin maakuntien yritystoiminnan uusiutumista sekä verkostojen ja kumppanuuden jatkuvaluontoista kehittämistä. Toimintalinjalla panostettiin laajasti myös osaamiseen ja oppimisympäristöjen kehittämiseen, jolla voitiin tukea maakuntien ja alueiden elinkeinotoiminnan edellytyksiä. Useilla alueilla koettiin, että toimintalinjalla edistettiin juuri eri toimijoiden verkostoitumista. Etelä-Suomessa koettiin toimintalinjan 2 olleen alueen kannalta olennaisin toimintalinja toimijoiden suuren määrän vuoksi. Toisaalta taantuman koettiin vaikuttaneen tulostavoitteiden saavuttamiseen ohjelmakauden loppupuolella. Etelä-Suomessa ohjelmatyössä edistettiin EAKR-ohjelman toimintalinjan 2 sisällöllisiä tavoitteita seuraavasti: Hankkeilla on haluttu tukea sellaisia toimintaympäristöjä, jotka tukisivat maakuntien yritystoiminnan uusiutumista 75

76 Laajoja innovaatio- ja verkostohankkeita, joilla on luotu myös jatkuvia kehittämisen verkostoja ja kumppanuuksia. Markkinatalouden tilanne (laskusuhdanne) lamautti osin hanketoimintaa, jolloin kaikkia tavoitteita ei saavutettu. Tämä toimintalinja on ollut Etelä-Suomen ohjelma-alueen vahvinta aluetta, koska alan toimijoita on alueella paljon. Hanke-esimerkit toimintalinjasta 2 on esitetty liitteessä 5. Toimintalinjalla 2 rahoitusta maksettiin 245 hankkeelle, näille hankkeille maksettiin yhteensä noin 54,8 miljoonaa euroa. Tämä oli 96,4 % toimintalinjan julkisesta kehyksestä. Toimintalinjalle asetettuun mittavaan yksityisen rahoituksen tavoitteeseen ei ohjelmakauden aikana päästy. Tämä selittynee sillä, että toimintalinjan 2 hankkeita toteuttavat pääosin julkisomisteiset kehittämisyhtiöt, yliopistot, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ja niiden hankkeeseen osoittama omarahoitus oli osa kansallista julkista rahoitusta. Yritysten ja muiden yksityisten toimijoiden panos hankkeisiin jäi ennakoitua heikommaksi, osin johtuen talouden matalasuhdanteesta. Taulukko 11. Toimintalinja 2, toteutuma. Toimintalinja 2 Hankkeita yhteensä 245 kpl Maksettu EAKR + valtio Kunta ja muu julkinen Julkinen yhteensä Yksityinen Julkinen kehys Maksettu julkisesta kehyksestä Yksityinen kehys Maksettu yksityisestä kehyksestä Maksettu ,4 % ,6 % Uusia työpaikkoja toimintalinjan 2 hankkeiden tuloksena syntyi kappaletta, tältä osin toimintalinjalle asetettu tavoite ylittyi reilusti. Työpaikoista 235 oli uusia T&K -työpaikkoja. Uusia yrityksiä toimintalinjalla 2 syntyi 139 kpl, joten tämänkin indikaattorin osalta tavoitetaso ylittyi. Toimintalinja saavutti ja ylitti kaikki asetetut tavoitteet lukuun ottamatta tasa-arvohankkeita. Merkittävää on, että T&K -hankkeiden ja ympäristöpositiivisten hankkeiden osuudet olivat huomattavasti tavoitetasoja korkeammat. Tämän voidaan arvioida olleen seurausta Etelä-Suomen EAKR-ohjelman valintakriteereiden myönteisestä ohjausvaikutuksesta. Vaikka tavoitteet lopulta ylitettiinkin selvästi, ei tavoitetason nostoa enää ohjelmakauden loppuvaiheessa pidetty tarpeellisena. Reilut toteumaprosentit osoittavat kuitenkin realistisen tavoitteiden asetannan haasteellisuuden. 76

77 Taulukko 12. Toimintalinja 2, määrälliset tavoitteet ja toteutumat. Toimintalinja 2 Tavoite Toteutunut Yhteensä Miehet Naiset Yhteensä Miehet Naiset Uudet yritykset (kpl) Uudet työpaikat Tutkimus- / T&K-työpaikat (tavoite htv/tot.kpl) T&K toiminnan määrä ( / TL:n EU-rahoituksesta milj. ja %) Tasa-arvohankkeet ( /TL:n EU-rahoituksesta milj. ja %) 195 kpl ,4 milj. 24,9 % 36,6 milj. 142 kpl 66,7 % 4,2 milj. 14,2 % 3,5 milj. 18 kpl 6,5 % Ympäristöpositiiviset hankkeet ( /TL:n EU-rahoituksesta milj. ja %) 5,0 milj. 16,9 % 22,2 milj. 85 kpl 40,5 % Julkisen tutkimuksen hankkeisiin osallistuvien yritysten lukumäärä (kpl) 300 kpl 68 hanketta 1 Toimintalinjan uusien T&K-työpaikkojen tavoitettu on nostettu 30 työpaikalla ohjelma-asiakirjan muutoksen yhteydessä v Rahoitusta Etelä-Suomessa kohdistettiin ohjelmakaudella mm. seuraaviin teemoihin: 1) innovaatiopalveluiden ja soveltavan tutkimuksen tulosten siirto ja hyödyntäminen yrityksissä, 2) osaamisrakenteiden ja verkostoitumisen vahvistaminen, 3) yritysten alueellisen liiketoimintaympäristön kehittäminen ja 4) uusiutuvan energian ja ympäristöteknologian tutkimus. Keskeisinä toimijoina olivat alueelliset osaamiskeskittymät, seudulliset kehittämisyhtiöt ja oppilaitokset. Toimintalinjan 2 hankkeilla pystyttiin tyydyttävästi edistämään energia- ja ympäristöalan yritystoiminnan edellytyksiä. Koulutus- ja tutkimuslaitosten TKI-hankkeilla pystyttiin nostamaan alueella olevan osaamisen tunnettuutta ja lisäämään yrityselämän ja oppilaitosten välistä yhteistyötä. Alueella innovaatio- ja osaamisrakenteita vahvistettiin rakentamalla oppilaitosten ja pk-yritysten yhteistyötä ja aluekehityksen vaatimilla tila- ja laiteinvestoinneilla. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusta käytettiin kemian, bio- ja prosessitekniikan alaa tukevien teknisten luokkatilojen laitteistojen ja ohjelmistojen uusimiseen. Prosessiteollisuuden kehittäminen tuki alueen yritysten kehitystä, kasvua ja koulutuetun työvoiman työllistymistä. Tekes-rahoituksen käyttö toimintalinjalla 2 oli koko alkuohjelmakauden ennakoitua pienempää ja vuosina Tekesin kautta Etelä-Suomen EAKR-ohjelman toimintalinjalla 2 käynnistettiin ainoastaan 17 hanketta. Luku on erittäin alhainen verrattuna muihin suuralueisiin. Yksi selittävä tekijä on käytettävissä olevan EAKR-rahoituksen vähyys suhteessa muihin EAKR-ohjelma-alueisiin. Joissain maakunnissa (kuten Kymenlaakso, Päijät-Häme, Kanta-Häme) selittävänä tekijänä arvellaan olevan tiedekorkeakoulun puuttuminen maakunnasta. Toisaalta kansallista Tekes-rahoitus oli hyvin käytettävissä ja valtaosa syntyvistä hankeaihioista ohjautui Tekesin kansallisten rahoitusmuotojen piiriin. Tämä oli hallinnollisesti helpompaa ja lisäksi kansallisesti rahoitetuissa hankkeissa ei 77

78 tarvinnut ottaa huomioon ohjelma-alueiden rajoja. Monissa toimintalinjojen 2 ja 5 kehittämishankkeissa tuettiin ja kannustettiin hankkeeseen osallistuvia yrityksiä Tekesrahoituksen hankkimisessa EAKR-hankkeesta erillisenä hankkeena. Ohjelman yhtenä teemana oli pk-yritysten TEKES -rahoituksen mahdollisuuksien edistämisen. Erityisesti hautomohankkeet edistivät yritystukien ja TEKES hankkeiden kysyntää. Arviointituloksia Toimintalinjassa 2 toteutettiin ohjelmakauden aikana kaksi arviointia vuosina 2011 ja Suomen EAKR-toimenpideohjelmien temaattisessa arvioinnissa alkuohjelmakaudella oli yhtenä arviointiteemana innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen ja osaamisrakenteiden vahvistaminen (=arviointiteema 2). Arvioinnin raportti julkaistiin kesällä 2011 ja siinä nousi esiin havainto, että ohjelman indikaattoreista puuttuivat strategisen ohjauksen tarpeisiin vastaavat vaikuttavuusindikaattorit. Välttämättömänä ei nähty tarvetta tuoda kaikille ohjelmille ja toimintalinjoille yhteisiä uusia indikaattoreita, vaan kukin ohjelma kaipasi oman strategiansa seurannan tueksi parempia mittareita (esim. osallistuvien yritysten määrä, hankkeiden riskitaso, kansainvälisyys, kohdentuminen klustereiden kehittämiseen huomioiden liiketoiminnan arvoketjut, innovaatioiden syntyminen ja kaupallistaminen, innovaatioilmapiiri). Klustereiden vahvistaminen vaati niitä tukevien hankekokonaisuuksien hahmottamista yli toimintalinjarajojen. Tiiviimpi yhteistyö hankkeiden rahoittajien kesken kokonaisuuksien hahmottamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi nähtiin tarpeelliseksi. Suuralueittain tuli kehittää klusterikohtaista seurantaa. Hankevalmisteluvaihe koettiin erittäin tärkeäksi klustereita tukevien hankekokonaisuuksien luomisessa. Rahoittajilla oli hakuvaiheessa erilaisia toimivia hakijoiden sparrauskäytäntöjä, joista tietoa tuli levittää mahdollisimman laajasti. Valmisteluvaiheessa hakijoiden tasapuolinen kohtelu ja toimien läpinäkyvyys tulee varmistaa. Erityisesti arviointiteemassa 2 (=toimintalinja 2) hankeammattilaiset toteuttivat arvioitsijoiden mukaan kehittämishankkeita toisensa perään ilman aitoa halua toiminnan vakiinnuttamiseen. Suositeltavaksi ehdotettiin vaatia hankkeiden hakijoilta pitkän aikavälin kehittämissuunnitelmia ja perustoiminnalle riittävä rahoitus muista lähteistä. Teeman 2 arviointiraportin havainnot eivät nostaneet esiin merkittäviä eroja suuralueiden välillä. Etelä-Suomen osalta tämä tuntui hieman oudolta, koska Etelä-Suomessa iso osa tämän teeman piiriin kuuluvasta hanketoiminnasta rahoitettiin ylimaakunnallisesta toimintalinjasta 5, jonka toimintamalli poikkesi monella tavalla kaikkien muiden suuralueiden toimintatavoista. Loppuvuonna 2011 työ- ja elinkeinoministeriö kilpailutti loppuohjelmakaudelle uudet temaattiset arvioinnit ja yksi loppuohjelmakauden arvioinnin teemoista on EAKRrahoituksen merkitys alueellisten osaamisympäristöjen kehittämisessä sekä osaamista innovaatiotoimintaa ja verkottumista mittavien indikaattoreiden kehittäminen. 78

79 Toimintalinjassa 2 (ja myös 5) toimi selkeästi kaksi erityyppistä hankeryhmää. Toinen pyrki kehittämään alueilla toimivien tutkimuslaitosten, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen oppilaitosten edellytyksiä tarjota laadukasta koulutusta, mahdollistaa tieteellinen tutkimus sekä toimia yhteistyökumppaneina alueella toimiville yrityksille. Usein tämän tyyppiset hankkeet keskittyivät kehittämään alueella tietyntyyppisen osaamisklusterin toimintaedellytyksiä. Nämä hankkeet eivät nousseet esiin seurantajärjestelmässä, vaan niiden vaikuttavuuden ja merkityksen osoittaminen edellyttäisi toisenlaista lähestymistapaa, jossa korostuisi pitkäjänteisen toiminnan rooli alueella toimivien yritysten toimintaedellytysten kehittymiseen. Toisen hanketyypin muodostivat kehittämishankkeet, jotka toimivat suoraan alueen yritysten kanssa. Näissä hankkeissa syntyi paljon sellaisia tuloksia, jotka näkyivät indikaattorijärjestelmässä. Yksi tärkeä oli, missä määrin hankkeet itse asiassa olivat vaikuttaneet syntyneisiin työpaikkoihin ja yrityksiin tai esimerkiksi yritysten keskeisten tunnuslukujen kehitykseen. Alueiden näkökulmasta oli keskeistä löytää sellainen tasapaino, joka toisaalta kehittäisi pitkäjänteistä osaamisympäristön rakentamista ja toisaalta tukisi kertaluontoisilla toimenpiteillä alueen yritysten mahdollisuuksia hyödyntää alueen voimavaroja. Vaikutuslogiikoiden analyysista hahmottui esiin myös kolme muuta ryhmää, joista lukumääräisesti tärkein oli "Infrastruktuurin, mallien, palveluiden ja tuotteiden kehittäminen". Tässä ryhmässä toteutettiin sellaisia hankkeita, jotka kehittivät jotain alueellisesti merkittävää asiakokonaisuutta, mikä palveli esimerkiksi jonkin alueen yrityskenttää tai pyrki ratkaisemaan jonkin tietyn ongelman. Näiden hankkeiden osalta tärkeää oli tunnistaa kunkin hankkeen yksilöllinen vaikutus ja osuus erilaisten kokonaisuuksien kehittämisessä. Hankkeiden tulokset näyttäytyivät erilaisina indikaattoreina mitattuna. Tärkeää oli kuitenkin myös tunnistaa niitä haasteita, joita liittyivät itse indikaattorijärjestelmään ja sen tulkintaan. Hanketoimijat nostivat säännöllisesti esiin indikaattorien merkitsemisen vaikeuden. Systemaattinen analyysi hankkeiden loppuraporteista kertoi tarpeesta kehittää hanketoiminnan raportoinnin ja tietojärjestelmiin kirjattavien indikaattoreiden yhteyttä. Suositus oli ohjeistaa hanketoimijoita tarkemmin loppuraporttien kirjoittamisessa ja loppuraporttien muodon yhteneväisyydessä. Lisäksi suositeltiin loppuraportin kirjoittamisen ohjaamisessa ja raportti tuli kytkeä hanketoimintaa kuvaaviin indikaattoreihin. Suositeltiin myös kehittää EAKR -seurantajärjestelmään hankekohtaisempaa seurantaa esimerkiksi hankkeiden erilaisia toimintatapoja noudattaen. Toiminnan alueellista merkitystä voitiin myös oppia ymmärtämään erillistutkimusten kautta, jotka keskittyivät täsmällisiin kysymyksiin ja kunkin alueen kannalta oleellisiin teemoihin. Vuonna 2013 Ramboll Management Consulting Oy toteutti vuosien aikana Suomen EAKR -ohjelman arviointia teemassa 3. Arvioinnin tarkoituksena oli ottaa kantaa EAKR-rahoituksen merkitykseen alueellisten osaamisympäristöjen kehittämisessä. Samalla arvioinnissa pohdittiin mahdollisuuksia osaamista, innovaatiotoimintaa ja verkottumista mittaavien indikaattorien kehittämiseen. Arvioinnin kohteena oli suuralueittaisten EAKR-toimenpideohjelmien toimintalinjan 2 kautta rahoitettu toiminta, eli innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen sekä 79

80 osaamisrakenteiden vahvistaminen. Kansallisen rakennerahastostrategian mukaan toimintalinjan tavoitteena oli alueiden kilpailukyvyn pitkäjänteiden ja kestävä kehittäminen. Toimintalinja tuki alueellisia innovaatio- ja osaamisrakenteita, soveltavaa tutkimusta sekä yritysten toimintaympäristöjen kehittämistä, kuten yrityshautomotoiminnan edistämistä. Arvioinnin lähtökohtana oli havainto EAKR-rahoituksen merkityksen osoittamisen vaikeudesta, kun pohdittiin alueellisten osaamisympäristöjen kehittymisen kaltaista teemaa. Arviointityön kautta oli tarkoitus tunnistaa, minkälaisia tuloksia EAKR-rahoituksen kautta syntyneet hankkeet voivat teemaan liittyen tuottaa ja miten hyvin käytössä ollut seurantajärjestelmä pystyi seuraamaan hankkeiden tuloksia. Arviointiraportissa käsiteltiin paljon sellaisia asioita, jotka tukivat seuraavan ohjelmakauden toteuttamista. Tämän lisäksi arviointiraportissa nostettiin esiin maakuntakohtaisia havaintoja EAKR-rahoituksen kohdentumisesta ja hankkeiden luonteesta osaamisympäristöjen kehittämiseen liittyen. Teema 3:n arviointiraportti koostui kolmesta erillisestä osiosta: Päättyneiden hankkeiden analyysi Verkostoanalyysi Indikaattorityö Arviointiraportissa käsitellyt kolme teemaa kuvasivat samaa haastetta kolmesta näkökulmasta. Teemoille oli yhteistä innovaatio- ja osaamisympäristöjen kehittämiseen liittyvien hankkeiden tulosten ja vaikutusten osoittamisen haasteellisuuden pohtiminen. Arviointiraportin kehittämisehdotusten oli tällöin myös luontevaa olla luonteeltaan yleisesti ohjelmatoiminnan seuranta- ja arviointijärjestelmään kytkeytyviä. Arvioinnin eri teemojen käsittely nosti esiin ajatuksia hanke- ja ohjelmatason seurantajärjestelmän kehittämisestä. Arvioinnin pohjalta voitiin esittää seuraavat kehittämisehdotukset: Interventiologiikan hyödyntäminen hankkeiden koko elinkaaren ajan Arvioinnin yhteydessä todettiin, etteivät hankkeiden raportointi ja ohjelmatason seurantajärjestelmä kuvaa erityisen hyvin hankkeiden tuloksellisuutta ja sitä tapaa, millä hankkeet olivat asetetut tulokset saavuttaneet. Interventiologiikan mukainen hankesuunnitelma auttoi hahmottamaan hankkeen oleelliset tavoitteet ja niiden saavuttamista edellyttävät toimenpiteet. Suunnitelmavaiheessa laadittu interventiologiikka jäsensi hanketyön toteutusta ja sitä voitiin hyödyntää hankkeiden seuranta- ja loppuraporttien kirjoittamisessa. Interventiologiikan kautta hankkeiden toteutuksen tukemiseksi voitiin myös kehittää hankekohtaisia indikaattoreita. Maakunnalliset/alueelliset erityisselvitykset osaamis- ja innovaatioympäristöjen kehittymisestä Monet osaamis- ja innovaatioympäristöjä kehittävät hankkeet olivat osa pidempää jatkumoa, jossa tietyn teeman ympärille rakentunutta osaamista ja sen mahdollistavia 80

81 rakenteita oli kehitetty jo vuosia. Tiettyjen teemojen kehitystyön merkitykseen ja tuleviin tarpeisiin keskittyvien erillisselvitysten katsottiin voivan tukevan hankkeiden strategista valintaa. Hankkeiden sidosryhmäkyselyiden kokeileminen Suosituksena oli ohjata hanketoimijoita toteuttamaan erillisiä palautekyselyitä hankkeiden sidosryhmille. Kyselyiden tulokset hankkeet voisivat raportoida osana hankkeiden loppuraportteja. Selvitettäväksi jäi, miten laajalti hankkeita on kannattavaa velvoittaa keräämään ja raportoimaan vastaavaa tietoa ja miten paljon se todella palvelee hankkeiden seurantaa ja arviointia. 81

82 4.1.3 TL 3 Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristöjen parantaminen Toimintalinjan 3 tavoitteena on alueen kilpailukyvyn kannalta kolmen keskeisen painopistealueen tukeminen: 1) logististen yhteyksien (ml. tietoliikenneyhteyksien) parantaminen, 2) ympäristöriskien hallinta ja matkailun edellytysten parantaminen ja 3) palvelujen ja sovellusten kehittäminen ja saavutettavuus. Maakunnissa toimenpiteet suunnattiin maakuntaohjelmien painopisteiden mukaisiin kehittämistoimiin. Toimintalinjan 3 rahoitukselle kysynnässä oli suurta vaihtelua maakunnittain, toisissa maakunnissa olisi ollut tarvetta käynnistää enemmänkin tämän toimintalinjan hankkeita kuin oli resursseja. Toisissa maakunnissa puolestaan toimintalinjalle 3 oli vähiten kysyntää. Pääsääntöisesti toimintalinjasta rahoitettiin kestävän kehityksen hankkeita, jotka onnistuivat erinomaisesti. Tuetteva toiminta keskittyi myös ypäristöriskien hallintaan ja matkailun edellytysten parantamiseen sekä logistiikka yhteyksien parantamiseen. ELY-keskuksen rahoittamissa EAKR-hankkeissa toimenpiteitä kohdennettiin alueiden saavutettavuuteen ja toimintaympäristön parantamiseen. Lisäksi rrahoitus kohdennettiin Kanta- ja Päijät-Hämeessä sekä Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa pääasiassa järvien kunnostukseen sekä kulttuurihistoriallisten rakennusten kunnostamiseen matkailun edistämiseksi. Myös pohjavesikartoituksia tehtiin muun muassa yritystoiminnan edellytysten parantamiseksi EAKR-ohjelmien toimintalinjan 3 rahoitusta suunnattiin ohjelmakaudella monipuolisesti erilaisiin ympäristöön, matkailuun, liikenteeseen ja kulttuuriin liittyviin hankkeisiin. Liikenneinfrastruktuuri-investoinneilla on monilla alueilla parannettu saavutettavuutta ja saatu aikaan pitkäkestoisia vaikutuksia alueiden vetovoiman ja yritysten toimintaympäristön kannalta. Etelä-Suomessa toimintalinjalla 3 toteutettiin ympäristöhankkeita, joilla on edistetty luontoja kulttuurimatkailua. Etelä-Suomessa on onnistuttu saamaan hankkeisiin mukaan runsaasti mikro- ja pienyrityksiä. Lisäksi digitalisaatiohankkeet ovat tukeneet toimintalinjan toteutumista. Toimintalinjalla on nähty olevan erityisen keskeinen merkitys myös Etelä- Suomen kuntien elinvoiman näkökulmasta. On todettu myös, että vähäisesti alueella toteutetut infrastruktuurihankkeet olisivat sopineet monin paikoin täsmäkohdennettuina myös laajemminkin Etelä-Suomeen. Etelä-Suomessa ohjelmatyössä edistettiin EAKR-ohjelman toimintalinjan 3 sisällöllisiä tavoitteita seuraavasti: Digitalisaatiohankkeet ovat osaltaan tukeneet tätä tavoitetta Toimintalinja oli erityisen tärkeä kuntien elinvoimapolitiikan kannalta. Etenkin ympäristöhankkeet olivat tehokkaita ja varsin pienellä rahalla saatiin paljon luonto- ja kulttuurimatkailua edistäviä pieninvestointeja aikaan, mm. Vallisaaren ja Nuuksion hankkeet. Pk- ja mikroyritykset lähtivät myös hyvin mukaan kehittämishankkeisiin, esim. yhteismarkkinoinnin kehittämiseen. 82

83 Hanke-esimerkit toimintalinjasta 3 on esitetty liitteessä 5. Toimintalinjalla 3 EAKR ja valtion rahoitusta maksettiin hankkeille 45,5 miljoonaa euroa. Myös tällä toimintalinjalla tavoitteeksi asetetun yksityisen rahoituksen määrä jäi toteutumatta. Toteutetut hankkeet ovat olleet käytännössä kuntien tai kunnallisten yhtiöiden tai oppilaitosten toteuttamia ja ne toteutetaan pääosin julkisella rahoituksella. Taulukko 13. Toimintalinja 3, toteutuma. Toimintalinja 3 Hankkeita yhteensä 277 kpl Maksettu EAKR + valtio Kunta ja muu julkinen Julkinen yhteensä Yksityinen Maksettu Julkinen kehys Maksettu julkisesta kehyksestä Yksityinen kehys Maksettu yksityisestä kehyksestä ,9 % ,8 % Toimintalinja tarjosi erilaisia mahdollisuuksia ja on tämän vuoksi ollut hakijoille hieman epäselvä. Hajanaisuus näkyy muun muassa siten, että toimintalinjalla 3 on Etelä- Suomessa käytössä kaikkiaan 39 menoluokkaa. Näistä 24 menoluokkaa on sellaisia, joihin on maksettu rahoitusta alle 2 % toimintalinjan rahoituksesta, käytännössä näissä menoluokissa on toteutettu vain yksi tai kaksi hanketta. Menoluokkajakauman hajanaisuuteen ja hankkeiden lissaboninmukaisuuteen kiinnitettiin ohjelmakauden jälkipuoliskolla eri yhteyksissä hallintoviranomaisen toimesta toistuvasti huomiota. Käytännössä hankkeen lissaboninmukaisuudella ei juurikaan ollut toimintalinjan 3 hankevalintoja ohjaavaa vaikutusta. Taulukko 14. Toimintalinja 3, määrälliset tavoitteet ja toteutumat. Toimintalinja 3 Hyvinvointipalveluiden uudet toimintamallit tai ratkaisut (milj. ja %) Uudet logistiset tai ympäristön parantamiseen liittyvät suunnitelmat tai ratkaisut (milj. ja %) Tasa-arvohankkeet ( /TL:n EU-rahoituksesta milj. ja %) Ympäristöpositiiviset hankkeet ( /TL:n EU-rahoituksesta milj. ja %) Tavoite Yhteensä 83 Toteutunut Yhteensä 7,2 milj. 25,2 % 6,9 milj. 15,3 % 35 kpl 11,5 milj. 40,2 % 29,9 milj. 65,8 % 182 kpl 4,2 milj. 14,3 % 5,1 milj. 11,1 % 21 kpl 10,0 milj. 33,9 % 24,8 milj. 54,5 % 162 kpl

84 Toimintalinjan 3 rahoitus kohdentui alueen ja elinympäristön vetovoimaisuuden ja saavutettavuuden parantamiseen. Käytännössä hankkeet voitiin sijoittaa pääosin seuraavien otsikoiden alle: luonto- ja kulttuurikohteiden matkailu- ja virkistyskäytön edistäminen ilmastonmuutoksen hillitseminen alue- ja paikallistasolla pohjavesiin liittyvät selvitykset ja vesistöjen tila kehittyvät julkiset (hyvinvointi-)palvelut elinkeinoelämää palvelevat pienimuotoiset logistiset ratkaisut Toimintalinjalla 3 rahoitetuissa hankkeissa oli painotettu hankkeita, jotka tukevat kunkin alueen maakuntaohjelmaa. Tällaisia oli muun muassa maakunnalliset kokeilevat pilottihankkeet, maakunnan vetovoimaisuuden lisääminen toimintamalleja kehittämällä ja alueiden elinvoimaisuuden sekä toimintaedellytysten parantaminen. Etelä-Suomen rannikolla toimintalinjan 3 rahoitusta kohdistui haasteellisille saaristoasetuksen mukaisille alueille. Alue käsittää saaristo-osia Itä-Uudellamaalla, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Hankkeet eivät tukeneet kovin voimakkaasti Lissabonin strategiaa, mutta olivat hyvinkin EU:n Itämeri-strategian mukaisia. Saariston haasteena oli elinkeinorakenteen säilyminen ja monipuolistaminen. Toimintalinjan toteutuksen tavoitteena oli muun muassa matkailuelinkeinon ja sitä tukien muiden elinkeinojen kehittäminen sekä logististen yhteyksien ml. tietoliikenneyhteyksien parantaminen saaristossa. Hankkeiden valinnassa oli erityisesti painotettu hankkeita, jotka edistivät pysyvien työpaikkojen syntymistä, loivat edellytyksiä elinkeinoelämän kehitykselle ja ottivat huomioon alueelliset kehittämisohjelmat. Hankkeissa aikaansaadut vaikutukset olivat olleet paikallisempia kuin hankkeissa keskimäärin. Hankkeiden välilliset työllisyysvaikutukset (esim. uusilla teollisuusalueilla) sekä alueiden elinkeinoelämään laajemmin kohdistuvat vaikutukset tulivat usein näkyviin vasta viiveellä, joitakin vuosia hankkeiden päättymisen jälkeen. Työllisyysperusteisilla investoinneilla oli ainakin välillisesti pystyttyä vastaamaan Etelä-Suomen EAKR-ohjelman päätavoitteeseen eli alueellisen kilpailukyvyn parantamiseen. Arviointituloksia Ohjelmakauden alkupuolella toteutetussa EAKR:n valtakunnallisen arvioinnin arviointiteemassa 3 alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristöjen parantaminen arvioitsijat nostivat suurimpana ongelmana esiin toimintalinjan 3 strategisten painopisteiden pirstaleisuuden. Erityisesti Etelä-Suomessa toimintalinjan hajanaisuus nähtiin heikkoutena, sillä kehittämistyöllä ei ole ollut riittävän selkeää fokusta. Toimintalinjan 3 vahvuutena nähtiin paikallisen kehittämistyön mahdollistuminen. Kunnat olivat toimintalinjan 3 toteutuksessa olleet korostuneessa roolissa. Alueen toimijoiden näkemysten mukaan tämä asetelma vahvistui taantuman aikana. Aluelähtöinen kehittäminen oli arvioitsijoiden mukaan osoittautunut toimintalinjan 3 puitteissa toteutettavan kehittämistyön ehdottomaksi vahvuudeksi. 84

85 Uusia palvelukokeiluhankkeita toimintalinjalla 3 ei saatu käyntiin toivotulla tavalla. Tämä johtui lähinnä siitä, että yhteistyöhön ei oltu saatu riittävästi kuntia mukaan. Yksi tulkinta tästä voi olla, että EAKR-toiminnan kentällä ei ollut riittävästi tämän tematiikan vakiintuneita yhteistyökäytäntöjä. Lisäksi toimintalinjan pirstaleisuuden vuoksi sen mahdollisuuksia oli vaikeampi markkinoida hakijoille kuin muissa toimintalinjoissa. Etelä-Suomen ohjelmassa oli lisäksi rahoitettu samantyyppisiä hyvinvointipalvelujen kehittämiseen liittyviä hankkeita toimintalinjalla 5. 85

86 4.1.4 TL 4 Suurten kaupunkiseutujen kehittäminen Toimintalinjan 4 tavoitteena on Pääkaupunkiseudun ja Turun seudun kehittäminen, niiden kilpailukyvyn edistäminen ja kaupunkiseutujen erityishaasteisiin vastaaminen. Kaupunkiulottuvuus on sisällytetty Etelä-Suomen EAKR-ohjelmaan omana toimintalinjanaan (TL 4) ja sen toimet on kohdennettu pääkaupunkiseudulle ja Turun seudulle. Kehittämistoimissa keskityttiin näiden seutujen kilpailukyvyn edistämiseen ja kaupunkien erityishaasteiden ratkaisemiseen. Näitä haasteita olivat pääkaupunkiseudulla pääkaupunkiseudun vetovoimaisuus ja innovaatiokyky, kaupunkiympäristön viihtyisyyden parantaminen ja sosiaalisen koheesion edistäminen sekä Turun seudulla mm. monipuolisen kaupunkikeskustan ja elävän kaupunkikulttuurin edistäminen. Toimintalinjalla 4 oli ohjelmakauden loppuvuosina näkyvissä uuden ohjelmakauden entistä merkittävämpi suuntautuminen suurten kaupunkiseutujen kehittämiseen muun muassa INKA ja ITI -ohjelmien vaikutuksesta. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla vietiin kilpailukykyä eteenpäin monin hankkein ohjelmakauden alussa laaditun kilpailukykystrategian mukaisesti. Hankkeissa luotiin edellytyksiä kansainvälisten osaamis- ja innovaatiokeskittymien syntymiselle sekä kehitettiin innovatiivisten julkisten hankintojen menettelyä. Etelä-Suomen EAKR-ohjelmassa rakennerahastokaudella toimintalinjalla 4 on tuettu pääkaupunkiseudulla monipuolisesti esimerkiksi osallisuutta ja lähidemokratiaa sekä edistetty kaupunkikulttuuria. Toimintalinjan toteutustapojen painotukset ovat vaihdelleet kaupunkikohtaisesti. Etelä-Suomessa ohjelmatyössä edistettiin EAKR-ohjelman toimintalinjan 4 sisällöllisiä tavoitteita seuraavasti: Mielenkiintoisia uudentyyppisiä hankkeita on toteutettu Hankkeilla on monipuolisesti tuettu esim. pääkaupunkiseudun osallisuus- ja lähidemokratian kehittämistä sekä kaupunkikulttuuria tukevia toimenpiteitä. Kaupunkitoimintalinja oli uutta ja sen käynnistyminen kesti hieman. Pk-seutu ja Turun seutu päätyivät hieman erilaiseen toteutustapaan. Turussa investointiin enemmän kaupunkitilan fyysisiin puitteisiin mikä oli asukkaille näkyvää mutta ei kovin innovatiivista. Hanke-esimerkit toimintalinjasta 4 on esitetty liitteessä 5. Toimintalinjalta 4 toteutettiin rakennerahastokauden aikana yhteensä 36 hanketta, joille maksettiin yhteensä 18,2 miljoonaa euroa, joka on yli 108 % toimintalinjan julkisesta kehyksestä. 86

87 Taulukko 15. Toimintalinja 4, toteutuma. Toimintalinja 4 Hankkeita yhteensä 36 kpl Maksettu EAKR + valtio Kunta ja muu julkinen Julkinen yhteensä Yksityinen Julkinen kehys Maksettu julkisesta kehyksestä Yksityinen kehys Maksettu yksityisestä kehyksestä Maksettu ,7 % ,0 % Toimintalinjalle 4 asetetut määrälliset tavoitteet on saavutettu. Yhteisöllisyyttä edistävien hankkeiden osalta tavoitteet on jopa ylitetty reilusti, jopa seitsenkertaisesti. Myös ympäristöpositiivisten hankkeiden osalta ovat tavoitteet ylittyneet lähes kaksinkertaisesti. Taulukko 16. Toimintalinja 4, määrälliset tavoitteet ja toteutuma. Toimintalinja 4 Hyvinvointipalveluhankkeet (kpl) Alueen vetovoimahankkeet (kpl) Yhteisöllisyyttä edistävät hankkeet (kpl) Tasa-arvohankkeet ( /TL:n EU-rahoituksesta milj. ja %) Ympäristöpositiiviset hankkeet ( /TL:n EU-rahoituksesta milj. ja %) Tavoite Yhteensä (kpl) Toteutunut Yhteensä (kpl) ,4 milj. 20,0 % 3,4 milj. 27,3 % 1,6 milj. 23,4 % 5,5 milj. 44,7 % Pääkaupunkiseutu Pääkaupunkiseudulla Kilpailukykyä vietiin eteenpäin monin hankkein ohjelmakauden alussa laaditun kilpailukykystrategian mukaisesti. Hankkeiden toteutuksessa pohdittiin entistä vahvemmin, miten hankkeiden tuloksia voidaan jatkossa viedä eteenpäin eli jalkauttaa. Hankkeissa oli myös generoitu useita muita kehittämisajatuksia ja -hankkeita muulla tavoin eteenpäin vietäväksi. Turun seutu Varsinais-Suomen liitto rahoitti koko ohjelmakaudella yhteensä 13 hanketta toimintalinjasta 4. EAKR-rahoitukselle oli suuri kysyntä koko ohjelmakauden ajan. Varsinais-Suomen liitolla on ollut käytössä jatkuva haku. Viimeiset hankkeista saivat jatkoaikaa vuoden 2015 puolelle. 87

88 4.1.5 TL 5 Toimenpiteiden temaattinen kehittäminen Toimintalinjan 5 tavoitteena on temaattisen keskittämisen kautta kehittää koko Etelä- Suomen osaamiskeskittymiä laajoilla ylimaakunnallisilla hankekokonaisuuksilla. Toimintalinjan lähtökohtana on tietoon ja osaamiseen perustuva strategia ja sen hankkeilla vahvistetaan suuralueen osaamiskeskittymien kilpailukykyä edistämällä niiden verkottumista keskenään, kansallisesti ja kansainvälisesti. Etelä-Suomen EAKR-ohjelman ja toimintalinjan 5 päätavoite oli vahvistaa Etelä-Suomen osaamiskärkiä sekä tukea eteläsuomalaisten osaamiskeskittymien verkostoitumista keskenään, kansallisesti ja kansainvälisesti. Älykäällä erikoistumisella oli keskeinen rooli toimintalinjan 5 hankkeiden toteutuksessa. Älykkäällä erikoistumisella vahvistettiin alueellisia innovaatiojärjestelmiä, maksimoitiin tiedonkulkua ja levitettiin innovoinnin etuja alueen koko talouteen. Etelä-Suomen näkökulmasta älykäs erikoistuminen oli sitä, että alueet rakensivat aiempaa vahvempaa omaan erityiseen profiiliin pohjautuvaa osaamista. Toimintalinja 5 tuki alueiden vahvuuksia ja erikoistumista sekä loi pohjaa Etelä-Suomen älykkään erikoistumisen strategioiden syntymiselle laajemman alueellisen kattavuuden, parantuneen toimijoiden ja sektoreiden välisen verkottumisen, tiedonkulun ja alueellisten innovaatiopanostusten synergian kautta. Toiminnalla onnistuttiin verkottamaan eteläsuomalaisia kaupunkeja ja organisaatioita yhteen, mikä lisäsi luontaista vuorovaikutusta ja edelleen sosiaalista pääomaa eteläsuomalaisessa kehittäjäverkostossa. Hanketoiminnan tuloksena syntyi vakiintuneita yhteistyösuhteita eri organisaatioiden välille ja samalla tuettiin eurooppalaista koheesiotavoitetta. Rakennerahastotoimijoille syksyllä 2016 kohdennetun kyselyn tuloksissa Etelä-Suomen EAKR-ohjelman toimintalinja 5 koettiin tarpeellisena erityisesti sen vuoksi, että sen erityisteemoihin voitiin panostaa oman toimintalinjan kautta. Toimintalinjan hankkeissa korostui hyvin onnistunut ja tuloksellinen maakuntarajat ylittänyt yhteistyö, jolla kyettiin mahdollistamaan tiedon ja hyvien käytäntöjen leviäminen maakuntien välillä. Käytännössä tätä tapahtui esimerkiksi maakuntien yhdessä toteuttamissa puualan ja rakentamisen kehittämishankkeissa.toisaalta todettiin myös hallinnon ja päätöksenteon vieneen hanketyön resursseja. Etelä-Suomessa ohjelmatyössä edistettiin EAKR-ohjelman toimintalinjan 5 sisällöllisiä tavoitteita seuraavasti: Toimintalinja on onnistunut esimerkki ylimaakunnallisesta yhteistyöstä. Hankkeissa oli riittävästi kriittistä massaa onnistumisen tueksi. Tavoitteet oli asetettu kunnianhimoisesti ja tuloksia seurattiin jatkuvasti. Hallinto tosin oli liian raskas ja päätöksenteko vei kohtuuttoman kauan aikaa. Ilman omaa toimintalinjaa ylimaakunnallisten hankkeiden tekeminen olisi ollut merkittävästi vähäisempää. Nyt mahdollistettiin, että hyvät käytännöt voisivat siirtyä maakunnista toisiin. Etelä-Suomen ohjelman 'lippulaiva' -TL edusti uutta ajattelua ja päästyään vauhtiin maakuntarajat ylittänyt yhteistyö osoitti voimansa ja mursi maakuntien ja viranomaistenkin välisiä epäluuloja. Monet hankkeet olivat osoitus yhteistyön voimasta. Hanke-esimerkit toimintalinjasta 5 on esitetty liitteessä 5. 88

89 Ylimaakunnallinen toimintamalli Etelä-Suomen EAKR -ohjelmassa toimenpiteiden temaattinen keskittäminen valittiin toteutettavaksi omana toimintalinjanaan ja temaattisella keskittämisellä pyrittiin kehittämään alueen osaamiskeskittymiä laajoilla ylimaakunnallisilla hankekokonaisuuksilla. Ohjelmaasiakirjan mukaisesti temaattisen osion hallinnointi oli keskitetty Päijät-Hämeen liittoon, maakuntien yhteiseen EU-yksikköön, joka aloitti toimintansa ohjelmakauden alussa vuonna Ennen vuotta 2011 kaikki järjestetyt haut toteutettiin kaksivaiheisena hakuna: ensin ideahakuvaihe ja sen jälkeen varsinainen hakuaika. Vuonna 2012 teemaosion hankehaku toteutettiin yksivaiheisena, jolloin alun ideahakuvaihe jätettiin pois. Avoimeen hakuun liittyen EU-yksikkö järjestää ennen ideahakua infotilaisuuksia eri puolilla Etelä-Suomea. Ideahaun päätyttyä siihen osallistuneille tahoille järjestetään teemakohtaiset verkostoitumistilaisuudet. Verkostoitumistilaisuuksien tarkoituksena on saattaa saapuneet hankeideat kaikkien ideahakuun osallistuneiden tietoon, verkottaa hanketoimijoita ja - ideoita keskenään ja saada varsinaiseen hakuun parempia ja laajempia ylimaakunnallisia hankekokonaisuuksia. Verkostoitumistilaisuuksista alkoi varsinainen hakuaika, jonka puitteissa hakijat tekivät virallisen hankehakemuksen Eura2007-järjestelmässä. Saapuneet hankehakemukset käsiteltiin kaikkien maakuntien yhteistyöryhmien sihteeristöissä sekä Etelä-Suomen EAKR-ohjelman koordinaatiotyöryhmässä, jossa maakunnat ja ELY -keskukset olivat edustettuina. Rahoitettavat hankkeet valitsi Etelä-Suomen EAKRohjelman ohjauskomitea, joka koostui maakuntahallitusten puheenjohtajista ja maakuntajohtajista. Juridiset rahoituspäätökset hankkeille tehtiin Päijät-Hämeen liitossa ja hankkeiden hallinnointi (ml. maksatukset) hoidettiin keskitetysti Päijät-Hämeen liiton EU-yksikössä. Rahoituksen toteutuminen Toimintalinjalla 5 rahoitettiin yhteensä 76 ylimaakunnallista teemahanketta. Rahoitetuille hankkeille maksettiin EAKR ja valtion tukea yhteensä 62,4 miljoonaa euroa. Tämä on yli 99 % toimintalinjan julkisesta kehyksestä. Kaikki toimintalinjassa 5 rahoitetut hankkeet päättyivät vuoden 2014 aikana. Taulukko 17. Toimintalinja 5 toteutuma. Toimintalinja 5 Hankkeita yhteensä 76 kpl Maksettu EAKR + valtio Kunta ja muu julkinen Julkinen yhteensä Yksityinen Maksettu Julkinen kehys Maksettu julkisesta kehyksestä Yksityinen kehys Maksettu yksityisestä kehyksestä ,1 % ,3 % 89

90 Toimintalinjan 5 ylimaakunnallisen hanketoiminnan osalta pitää ottaa huomioon, että rahoituspäätöksen valmistelu laajoissa hankekonsortioissa oli huomattavasti hitaampaa kuin ns. tavallisissa hankkeissa. Syitä löytyi niin hakijoiden kuin rahoittajankin puolelta: Eura2007 -järjestelmä ei tukenut lainkaan laajojen ylimaakunnallisten hankkeiden muodostamista, jolloin useita osia hankevalmistelusta ja -seurannasta jouduttiin toteuttamaan omien Excel -taulukoiden avulla (kuten budjetti-, seuranta- ja maksatustaulukot). Tämä paitsi hidasti työvaiheita myös lisäsi virheriskiä. Taulukko 18. Toimintalinja 5 hakukierrokset. Hakukierros Hankeideoita Hakemuksia Rahoitettavat hankkeet (kpl) (kpl) (kpl / %) syksy ,9 kevät ,0 kevät ,0 kevät ,5 kevät ,9 syksy ,0 syksy ,0 Yhteensä ,0 Ohjelmakauden aikana toimintalinjassa 5 rahoitettiin yhteensä 76 ylimaakunnallista teemahanketta, joista 65 oli yhteishankkeita ja 11 kertakorvausmallin mukaista hanketta. Hankeideoita seitsemällä toteutetulla hakukierroksella saatiin yhteensä 436 kpl ja varsinaisia hankehakemuksia teemahakuihin jätettiin 210 kpl. Teemaosio tuki Etelä-Suomen osaamiskärkiä Vuosina teemoista selvästi eniten tukea sai Ympäristöteknologia, johon on kohdistettu noin 12,9 miljoonaa euroa EAKR- ja valtion rahoitusta, joka oli 19,5 % toimintalinjalla 5 myönnetystä rahoituksesta. Lähes yhtä suurella osuudella rahoitettiin Hyvinvointi -teemaa 10,5 milj. osuudella, joka oli 15,9 % myönnetystä rahoituksesta. Kolmantena oli Huipputeknologinen osaaminen Etelä-Suomessa 8,4 milj. (12,8 %) rahoituksella. Toimintalinjassa ei valittu uusia hankkeita enää vuoden 2012 jälkeen. 90

91 Kuva 18. Toimintalinjan 5 rahoituksen jakautuminen teemoittain. Temaattinen lähestymistapa toteutti Lissabonin strategiaa eli tuki pitkäjänteisesti työllisyyttä ja kilpailukykyä Etelä-Suomessa. Teemaosiossa maksetusta EAKR- ja valtion rahoituksesta 90,4 % kohdistui Lissabonin strategiaa tukeviin menoluokkiin. Toimintalinjalla 5 rahoitetut hankkeet olivat linjassa myös Eurooppa 2020-strategian kanssa yhdistäen erityisesti osaamisperusteisen talouden (älykäs kasvu) kestävän kasvun painotuksiin. Toimintalinjasta 5 maksetusta rahoituksesta 88,2 % kohdistui ohjelman ns. haasteellisimmille alueille. 91

92 TL5, maakunnittainen jako 3 % 27 % 18 % 14 % 15 % 7 % 16 % Etelä-Karjala Häme Kymenlaakso Päijät-Häme Uusimaa Varsinais-Suomi Itä-Uusimaa Kuva 19. Toimintalinjan 5 sidonnat ja varaukset ohjelmakaudella maakunnittain. Prosentuaalinen jako. (Itä-Uusimaa: Sisältää tiedot saakka alkaen Itä-Uusimaa liittynyt Uusimaahan.) Toimintalinjan 5 määrälliset tavoitteet saavutettiin lukuun ottamatta tasa-arvohankkeille asetettua tavoitetta. Syynä tähän voitiin pitää osittain sitä, ettei EAKR-hankkeissa tasaarvovaikutuksia nähdä niin selkeästi ja hankkeet helposti kategorisoidaan sukupuolineutraaleiksi hankkeiksi. Toimintalinjan 5 EAKR-hankkeista oli suurin osa merkitty sukupuolineutraaleiksi hankkeiksi. Hankejoukosta löytyi kuitenkin 4 hanketta, jotka oli merkitty tasa-arvoa edistäviksi hankkeiksi. Nämä tasa-arvohankkeiksi luokitellut hankkeet kaikki kuuluivat Hyvinvointi-teeman alle. Kuitenkin toimintalinjasta 5 löytyi useita hankkeita, jotka oli hakemusvaiheessa luokiteltu neutraaleiksi, mutta väli- ja loppuraportissa toteuttajat olivat itse löytäneet piirteitä ja toimintoja, jotka olivat luokiteltavissa tasa-arvopositiivisiksi. Nämä hankkeet olisivat hyvin voineet olla luokittelultaan tasa-arvopositiivisia neutraalinstatuksen sijasta. Jos tarkasteluun olisi mukaan otettu niin tasa-arvopositiivisiksi luokitellut hankkeet kuin myös hankkeet, joissa oli havaittavissa tasa-arvopositiivisia toimenpiteitä, hankkeiden kokonaismäärä nousisi 15 hankkeeseen. Indikaattoritietojen perusteella toimintalinjan 5 hankkeista 51,3 % oli ympäristöpositiivisia, mikä ylitti merkittävästi tavoitetason. Syynä tähän oli toimintalinjan vahva painotus ympäristöteknologia-alan kehittämiseen. Toimintalinjan 5 hankkeiden horisontaalisten painotusten osalta merkittävimmin konkretisoitui kansainvälisen, kansallisen, alueellisen ja/tai paikallisen tason kumppanuus. 92

93 Taulukko 19. Toimintalinja 5, määrälliset tavoitteet ja toteutuma. Toimintalinja Tavoite Toteutunut 5 Yhteensä Miehet Naiset Yhteensä Miehet Naiset Uudet yritykset (kpl) Uudet työpaikat (kpl) Tutkimus- / T&Ktyöpaikat (tavoite htv/tot.kpl) T&K toiminnan määrä ( / TL:n EUrahoituksesta milj. ja %) Tasa-arvohankkeet ( /TL:n EUrahoituksesta milj. ja %) Ympäristöpositiivis et hankkeet ( /TL:n EUrahoituksesta milj. ja %) Julkisen tutkimuksen hankkeisiin osallistuvien yritysten lukumäärä (kpl) ,0 milj. 29,3 % 34,5 milj. 42 kpl 55,3 % 8,0 milj. 23,4 % 3,3 milj. 4 kpl 5,3 % 5,0 milj. 14,6 % 28,2 milj. 39 kpl 51,3 % 350 kpl 27 hanketta Useilla toimintalinjan 5 teemoilla ja hankkeilla oli läheinen kytkentä kansalliseen osaamiskeskusohjelmaan. Toimintalinja 5 tarjosi OSKE -toimijoille ainutlaatuisen mahdollisuuden toteuttaa ylimaakunnallisia hankkeita koko Etelä-Suomen alueella. Vahvaa yhteistyötä tehtiin erityisesti seuraavien OSKEn osaamisalojen kanssa Ympäristöteknologia Älykkäät koneet Meriklusteri Uusiutuva metsäteollisuus Asuminen Digitaaliset sisällöt ja monissa hankkeissa liikuttiin mielenkiintoisilla osaamisalojen rajapinnoilla (esim. uusiutuva metsäteollisuus puurakentaminen asuminen) luoden laajoja yhteistyöverkostoja. Osaamiskeskusohjelman toimijat toteuttivat TL 5:n hankkeita verkostoituneesti keskenään Etelä-Suomen alueella yhdessä muiden toimijoiden kuten yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja kuntien - kanssa. Näin OSKE -verkostot ja -osaaminen levisivät tehokkaammin koko Etelä-Suomen hyödyksi. INKA-ohjelmaan kohdentuvia hankkeita ei varsinaisesti oltu huomioitu toimintalinjassa 5, koska uusia hankkeita ei käynnistynyt INKA-ohjelman ollessa käynnissä. Kuitenkin 93

94 monessa vuoden 2014 aikana vielä toiminnassa olleen hankkeen puitteissa on myös sivuttu INKA-ohjelman teemoja. Toimintalinja 5:n arviointi Toimintalinjan 5 hankkeille toteutettiin ulkoinen arviointi MDI:n toimesta vuonna Arvioinnin toteutti MDI Management Design Intelligence. Arvioinnin tavoitteena oli saada kuva, miten toimintalinjan ja hankkeiden toteutuksessa on valittujen teemojen osalta edistytty ja mitkä ovat olleet toiminnan tulokset ja vaikuttavuus. Lisäksi tarkasteltiin laajemmin hankkeiden ja ohjelmakokonaisuuden vaikutuksia suhteessa EU:n, kansallisiin ja alueellisiin tavoitteisiin. Toteutuksessa analysoitiin ja arvioitiin eteläsuomalaisia innovaatiovalintoja, -painopisteitä ja -strategioita sekä peilattiin niitä Itämeren alueen yhteisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Arvioinnilla haluttiin luoda suosituksia Etelä- Suomelle EU:n tulevaa rakennerahastokautta valmistelua varten. Arviointi toteutettiin kehittävällä otteella aineistotutkimuksen ja työpajojen kautta. Arvioinnin toteuttamiseksi järjestettiin useita tilaisuuksia vuoden 2012 aikana. Tilaisuudet oli kohdennettu niin hankkeiden operatiivisille toteuttajille kuin organisaatioiden johdolle. Operatiivisen arvioinnin rinnalla erityinen huomio kiinnitettiin toiminnan vaikuttavuuden parantamisen ja toimenpidesuositusten antamiseen. Työpajojen tavoitteena oli parantaa eteläsuomalaisten hanketoimijoiden valmiuksia vastata nopeasti muuttuvaan globaaliin toimintaympäristöön ja tulevaan EU:n rakennerahastokauteen sekä nostaa esiin eteläsuomalaista yhteistyöpotentiaalia hanketoimijoiden ja rahoittajien kesken. Työpajojen avulla luotiin pohjaa Etelä-Suomen yhteiselle Smart specialisation -strategialle. Arviointiaineiston ja erityisesti asiantuntijahaastatteluiden perusteella eteläsuomalaiset hanketoimijat olivat erittäin tyytyväisiä teemakohtaiseen ja ylialueelliseen ohjelmavälineeseen: toimintalinja 5 sai poikkeuksetta kehuja ja 87 % kyselyn vastaajista toivoo, että tulevalla ohjelmakaudella vastaavat maakuntien yhteiset kehittämishankkeet olisivat mahdollisia. Erityisen hyvänä pidettiin sitä, että on ollut konkreettinen väline, jolla voitiin aidosti toteuttaa useamman alueen yhteisiä hankkeita. Tällainen instrumentti oli aiemmin puuttunut. Toiminnalla onnistuttiin verkottamaan eteläsuomalaisia kaupunkeja ja organisaatioita yhteen, mikä oli lisännyt luontaista vuorovaikutusta ja edelleen sosiaalista pääomaa eteläsuomalaisessa kehittäjäverkostossa. Hanketoiminnan tuloksena syntyi vakiintuneita yhteistyösuhteita eri organisaatioiden välille ja samalla tuettiin eurooppalaista koheesiotavoitetta. Älykkäällä erikoistumisella vahvistettiin alueellisia innovaatiojärjestelmiä, maksimoitiin tiedonkulkua ja levitettiin innovoinnin etuja alueen koko talouteen. Etelä-Suomen näkökulmasta älykäs erikoistuminen oli sitä, että alueet rakensivat aiempaa vahvempaa omaan erityiseen profiiliin pohjautuvaa osaamista. Toimintalinja 5 tuki alueiden vahvuuksia ja erikoistumista sekä loi pohjaa Etelä-Suomen älykkään erikoistumisen strategioiden syntymiselle laajemman alueellisen kattavuuden, parantuneen toimijoiden ja sektoreiden välisen verkottumisen, tiedonkulun ja alueellisten innovaatiopanostusten synergian kautta. 94

95 4.2 Ydinindikaattoreiden toteutuminen Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman ydinindikaattoreiksi on ohjelma-asiakirjassa määritelty: uudet yritykset uudet työpaikat T&K -toiminnan määrä uudet tutkimus- / T&K- työpaikat Lissabonin strategian mukaiset hankkeet tasa-arvohankkeet ympäristöpositiiviset hankkeet Syntyneiden uusien työpaikkojen osalta ohjelma toteutui erittäin hyvin. Ohjelmakauden aikana rakennerahastohankkeiden myötävaikutuksella syntyi 6029 uutta työpaikkaa. Ohjelmalle asetettu tavoite ylittyi, työpaikkoja raportoitiin yhteensä 143,5 % tavoitteesta. Lukumääräisesti eniten työpaikkoja syntyi toimintalinjalla 1 (3 559 kpl), joka on 118,6 % koko Etelä-Suomen EAKR-ohjelman tavoitteesta. Toiminnan ja rahoituksen luonne toimintalinjassa 1 tuki nopeaa ja välitöntä työpaikkojen syntyä, joka oli helposti todennettavissa hankkeen päättyessä. Toimintalinjalla 1 olivat mukana myös Finnveran laina- ja takausinstrumentit. Eniten omaan tavoitteeseensa nähden työpaikkoja syntyi ylimaakunnallisissa teemahankkeissa eli toimintalinjalla 5. Tavoite on ylittynyt reilusti, 275,3 % asetetusta tavoitteesta. Myös toimintalinjalla 2 ylitettiin asetettu tavoite yli kaksinkertaisesti (230,9 %). Voidaan kuitenkin todeta, että kaikki toimintalinjat saavuttivat ja ylittivät niille asetetut tavoitteet uusien työpaikkojen osalta. Syksyllä 2008 alkaneen ja yhä edelleen jatkuvan kansainvälisen talouskriisin aiheuttaman taantuman vuoksi uusien työpaikkojen luominen oli tavoitteena entistä haasteellisempi ja siksi kaikki hankkeet eivät voineet saavuttaa niille asetettuja tavoitteita uusien työpaikkojen luomisessa. Vaikka ohjelmaan kirjatut tavoitteet tältä osin toteutuivat hyvin, hankkeet olivat usein asettaneet itselleen erittäin korkeita ja kunnianhimoisia työpaikkatavoitteita, joiden toteutuminen vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa oli epärealistista. Asiaa pitäisikin voida tarkastella myös toimintojen tehostumisen näkökulmasta tai siitä näkökulmasta, että ensisijaisena tavoitteena olisi turvata olemassa olevat työpaikat. Naisten työpaikkojen osalta saavutettiin ohjelmalle asetetut tavoitteet. Kaikkiaan raportoitiin naisten työpaikkoja yhteensä 1897, joka on 120,4 % asetetusta tavoitetasosta. Kokonaisuudessa uusia työpaikkoja päättyneellä rakennerahastokaudella syntyi työpaikkaa. 95

96 Uudet työpaikat Etelä-Suomessa; tavoite ja toteutuma Tavoite Toteuma Miehet Naiset Kuva 20. Uusien työpaikkojen ja tavoite ja toteutuma Etelä-Suomessa. Koko ohjelman tavoite (920 uutta yritystä) saavutettiin ja ylitettiin jo vuoden 2013 aikana. Koko ohjelmakauden aikana syntyi Etelä-Suomessa EAKR-hankkeiden toimenpiteiden seurauksena yritystä (115,5 % tavoitteesta). Lukumääräisesti eniten uusia yrityksiä syntyi toimintalinjan 1 rahoituksella 793 yritystä (98,5 % tavoitteesta). Muiden toimintalinjojen osalta tavoitetasot ovat pieniä, ja näiden osalta tavoitetaso ylitettiin (toimintalinjat 2-5). Toimintalinjakohtaiseen tavoitteeseen nähden toimintalinja 5 toteutui parhaiten (205,7 % tavoitteesta) ja toimintalinja 2 seuraavaksi parhaiten (173,8 % tavoitteesta). Etelä-Suomen ohjelmassa asetetut tavoitetasot olivat kautta linjan alhaisempia kuin rahoituskehykseltään vain hieman isommassa Länsi-Suomen ohjelmassa. Niinpä toteumaasteet ovat ohjelmissa hyvin erilaiset, vaikka tuloksia syntyi samassa suhteessa rahoituskehykseen. Tämä osoittaa realistisen tavoitteenasetannan haasteellisuuden. Tavoitteiden ei kuitenkaan pidä seurata toteumaa vaan päinvastoin; hyvin toteutuneet tavoitteet osoittavat ohjelmatyön onnistuneen ennakoitua tuloksellisemmin toteuttamaan ohjelmalle valittua strategiaa. Tämän vuoksi myöskään hallintoviranomainen ei pitänyt tarpeellisena keinotekoisesti sopeutttaa tavoitetasoja toteumanmukaiseksi ohjelmakauden loppuvaiheessa. 96

97 Uudet yritykset Etelä-Suomessa; tavoite ja toteutuma Tavoite Toteuma Miehet Naiset Kuva 21. Uusien yritysten tavoite ja toteutuma Etelä-Suomessa. Uusien yritysten toteumassa on laskettu mukaan Eura2007- ja Tuki2000- järjestelmässä toteutuneet työpaikat sekä Finnveran suunnitellut, jotka kuitenkin voidaan käytännössä laskea toteutuneiksi. Uusien yritysten osalta Finnveran suunnitelmavaiheen tiedot ovat samalla myös lopullisia toteutumatietoja, koska laina tai takaus myönnetään vain, jos yritys on oikeasti perustettu. Käytännössä yritys ja yrittäjä ovat usein saaneet myös muuta EUtai kansallista tukea yrityksen perustamis- tai kasvuvaiheessa, mutta syntyvät uudet yritykset realisoituvat konkreettisesti vasta Finnveran lainan tai takauksen myötä. Näin ollen suuri osa syntyvistä yrityksistä kirjautuu Finnveran tuloksiin, vaikka käytännössä prosessia on suoraan tai epäsuorasti tuettu myös muilla instrumenteilla. Onnistuneilla alueellisilla kehittämishankkeilla ja yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeilla parhaimmillaan syötettiin yrittäjiä ja yrityksiä Finnveran asiakkaiksi ja näin vahvistettiin yritysten kasvua ja uusien yritysten perustantaa alueella. Syntyneet T&K-työpaikat -indikaattorin osalta ohjelma kokonaisuutena edistyi ennakoitua paremmin ja koko ohjelmakaudelle asetettu tavoitetaso ylittyi jo suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Toimintalinjalla 1 tavoitetaso ylittyi yli nelinkertaisesti (456,7 %) ja toimintalinjalla 5 yli kuusinkertaisesti (631,4 %). Myös toimintalinjoilla 3 ja 4 syntyi T&K työpaikkoja, vaikka näille toimintalinjoille ei kyseistä tavoitetta oltu asetettukaan. Etelä-Suomessa hanketoiminta keskittyi vahvasti muun innovaatitoimintaan ja yritysten kehittämiseen, tämä edesauttoi T&K-työpaikkojen tavoitteen reippaaseen ylittymiseen. Lisäksi tavoitteen ylittymistä edisti se, että hanketoimijoina oli paljon tutkimus- ja kehittämistoimijoita sekä yliopistoja ja ammattikorkeakouluja. Kaikkien näiden keskeisenä osana toimintaa on aktiivinen T&K-toiminta, jolloin myös työpaikkoja syntyi helposti. 97

98 Taulukko 20. Rakennerahastokaudella syntyneet T&K- työpaikat. Uudet t&k-työpaikat Tavoite Toteuma (%) Joista naisten TL ,7 % 103 TL ,5 % 52 TL TL TL ,4 % 54 Yhteensä ,9 % 239 T&K -toiminnan määrä ohjelman toteutuksessa saavutettiin ja ylitettiin reilusti, tavoitetason ollessa 15,5 %. Rakennerahastokaudella rahoituksesta 36,7 % kohdistui T&K -hankkeisiin, toimintalinjoilla 2 ja 5 jopa reilusti yli puolet maksetusta rahoituksesta. Etelä-Suomessa alueellisten osaamiskeskittymien kehittäminen ja siihen liittyvät T&K -hankkeet olivat selkeästi ohjelman strategista ydintä useimmissa maakunnissa. Lisäksi osaamiskeskittymien vahvistamista ja verkostoitumista koko Etelä- Suomen laajuisesti tuettiin ylimaakunnallisilla toimintalinjan 5 hankkeilla valitun strategian mukaisesti. Kappalemääräisesti T&K -hankkeita oli melko vähän 386 kpl, joka on vain noin viidennes koko ohjelman hankemäärästä. Tämä kertoo siitä, että T&K -hankkeet olivat keskimäärin euromääräisesti suurempia kuin muut hankkeet. Asetetun indikaattoritavoitteen ylittymistä voidaan selittää sillä, että Etelä-Suomessa rakennerahastotoimenpiteet kohdistuivat vahvasti T&K-valtaisille aloille. Lisäksi hanketoimijoissa oli paljon toimijoita, joiden keskeiseen toimintaan T&K-toiminta liittyi. Tällaisia olivat esimerkiksi yliopistot, korkeakoulut, tutkimuslaitokset ja alueelliset kehittämisyhtiöt. Lissabonin strategian mukaisiin hankkeisiin kohdistui ohjelmakaudella 74,1 % maksetusta EAKR- ja valtion rahoituksesta. Näin ollen koko ohjelmakaudelle asetetusta tavoitetasosta 80,5 % jäätiin jälken, vaikka edistystä onkin hieman tapahtunut verrattuna alkuohjelmakauden tasoon. Lissabonin strategian toteutumista käsitellään tarkemmin luvussa 4.4. Tasa-arvovaikutuksiltaan myönteisiin hankkeisiin Etelä-Suomessa kohdistui 12,9 % maksetusta rahoituksesta, mikä on noin 3 prosenttiyksikköä suurempi osuus kuin muissa Suomen EAKR-ohjelmassa, mutta jää jälkeen ohjelma-asiakirjassa asetetusta tavoitetasosta 17,4 %. Yhtenä syynä siihen, että asetetusta tavoitetasosta jäätiin näin reilusti voidaan pitää sitä, että hankkeiden oli vaikea tunnistaa toimenpiteistää tasa-arvovaikutuksia. Monessa hankkeessa tasa-arvotoimenpiteitä olikin, mutta niiden tunnistaminen jäi vailinaiseksi, eikä näitä näin ollen osattu luokitella kuuluvaksi tasa-arvomyönteisiksi hankkeiksi. Lisäksi monesti EAKR-hankkeita ei koettu ensijaisesti tasa-arvomyönteisiksi, vaan tämän nähtiin olevan ennemminkin ESR-hankkeiden toimintaa. Hankkeiden ohjeistuksesta ja koulutuksesta huolimatta tätä tavoitetta ei saavutettu. Tasa-arvotoimenpiteiden ei myöskään nähty olevan keskeinen tekijä rahoitettavien hankkeiden valinnassa, vaan painotus oli muissa sisällöissä. 98

99 Ympäristöpositiivisiin hankkeisiin kohdistui 41,8 % maksetusta EAKR- ja valtion rahoituksesta, mikä ylitti tavoitetason (18,5 %) reilusti. Prosentuaalisesti eniten ympäristöpositiivisia hankkeita on toimintalinjalla 3 (52,5 %), mutta kaikissa muissakin toimintalinjoissa päästään 40 prosentin tuntumaan tai yli. Tämä kertoo siitä, että perinteisten ympäristönhoitohankkeiden lisäksi rahoitetussa T&K -toiminnassa oli vahva painotus uusien, puhtaiden ja ympäristöystävällisten teknologioiden kehittämisessä. Ympäristöpositiivisten hankkeiden tavoitteen ylittimiseen vaikuttanee osaltaan se, että cleantech nousi vahvasti esille ohjelmakauden aikana. Tämä osaltaan suuntasi hankkeiden toimenpiteitä entistä enemmän ympäristöpositiivisempaan suuntaan ja nosti hankkeiden määrän reilusti yli asetetun tavoitteen. Tarkemmat tiedot tasa-arvohankkeista ja ympäristöpositiivisista hankkeista, niiden määristä ja rahoituksesta tiedot löytyvät luvusta Kansallisen rakennerahastostrategian toteutuminen Kansallisen rakennerahastostrategian toimilla vaikutettiin uusien yritysten ja työpaikkojen syntyyn, työllisyyden kasvuun ja työttömyyden alenemiseen, aluetalouden kehitykseen, yritysten tuottavuuden ja kilpailukyvyn kasvuun, koulutustason nousuun ja tutkimus- ja innovaatiotoiminnan lisääntymiseen. Rakennerahastostrategia tuki Suomen kansallisen alueellisen kehittämisen strategiaa ja oli sen linjausten mukainen. Työllisyys ja alueellinen kilpailukyky tavoitteen mukaiset EAKR- ja ESR -osarahoitteiset rakennerahasto-ohjelmien toimintalinjat noudattivat kansallisen rakennerahastostrategian painopisteitä. Rakennerahastostrategia otti huomioon alueelliset erityispiirteet. Siten toimenpiteitä suunnattiin erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen, harvaan asutuille alueille sekä Etelä- ja Länsi-Suomen kehityshaasteissa oleville alueille. Äkillisen rakennemuutoksen kohdatessa myös rakennerahastovaroja käytettiin vastaamaan haastavaan tilanteeseen. Rakennerahastovaroin voitiin vastata myös Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asutun alueen erityisvaikeuksiin, jotka kulminoituvat mm. pitkiin etäisyyksiin ja lähtökohtaisesti alhaisempiin yritystoiminnan edellytyksiin. Saavutettavuutta tukevat hankkeet ovat olleet tärkeässä asemassa alueellisessa liikenteen ja yritysympäristöjen kehittämisessä. Rakennerahastot ovat tukeneet Suomen eri alueita elinkeinorakenteen uudistamisessa mm. palvelualojen merkityksen kasvussa tuotantorakenteessa. Suomeen on kehittynyt uusia kansainvälisesti menestyviä toimialoja perinteisen teollisuuden rinnalle ja eri toimialojen rajapinnoille. Kaivos- ja kaivannaistoiminnan osuus tuotantorakenteessa on kasvanut erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Uusien yritysten perustaminen, olemassa olevan yritystoiminnan kehittäminen ja laajentaminen sekä monipuolisten koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen ovat olleet yhteistä toimikenttää, jossa sekä EAKR- että ESR-hankkeita on toteutettu toisiaan täyden- 99

100 täen. Yritysten alueellisia ja paikallisia toimintaympäristöjä on myös kehitetty etenkin EAKR-varoin esim. parantamalla pienyritysten logistista saavutettavuutta. Kestävän kasvun alalla on tehty avauksia mm. cleantech-osaamisessa ja yritystoiminnassa. Uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön perustuva tuotekehitys sekä energia- ja muu tuotanto ovat olleet tärkeässä osassa maaseudun kehittämisessä. Rakennerahastot ovat vaikuttaneet alueellisesti kattavan koulutusverkoston säilymiseen. Sen avulla turvataan alueiden osaamis- ja lahjakkuusreservien mahdollisimman tehokas käyttö. Osaamisen merkityksen kasvu ja alueellisen kehittämis- ja osaamispotentiaalin tehokas käyttö on lisännyt korkeakoulujen merkitystä alueellisessa kehittämistoiminnassa. Erityisesti ammattikorkeakoulujen rooli aluekehittämisessä ja kansainvälisessä verkottumisessa sekä niiden rooli osana alueellisia ja paikallisia innovaatio- ja osaamisjärjestelmiä vahvistuivat ohjelmakauden aikana merkittävästi. ESR-ohjelmalla tuettiin työllisyysasteen parantamista esimerkiksi edistämällä työntekijöiden sopeutumista muutoksiin, parantamalla työttömien työllistymismahdollisuuksia sekä edistämällä siirtymistä koulutuksesta työelämään. Koulupudokkuutta vähennettiin hankkeilla, joissa mm. parannettiin opiskelijoiden elämänhallintataitoja ja edistettiin moniammatillista yhteistyötä. Korkea-asteen tutkintojen suorittaneiden määrään vaikutettiin hankkeilla, joissa tehostettiin ohjaus- ja neuvontapalveluita ja köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevien määrää alennettiin hankkeissa, joissa edistettiin työttömien pääsyä työmarkkinoille erilaisten tukitoimenpiteiden ja palvelumallien kehittämisen avulla. Suomen rakennerahastostrategia ja sen toteuttamiseksi laaditut alueelliset työllisyys ja kilpailukyky -tavoitteen mukaiset ohjelmat olivat tavoitteiltaan ja toteutukseltaan monimuotoisia. Ohjelmia toteutettiin alueilla maakuntien strategioihin ja valintoihin nojautuen. Alueiden erikoistuminen omiin vahvuuksiinsa on lisännyt niiden osaamisen kriittistä massaa ja parantanut niiden kykyä linkittyä olennaisiin osaamis- ja arvoverkostoihin. Rakennerahastostrategian toteutumista kuvaavat määrälliset indikaattorit johdettiin toimenpideohjelmien tavoitteista. Ohjelmilla ja EU:n rakennerahoituksella on pystytty vastaamaan ohjelmakauden muuttuneessa taloudellisessa toimintaympäristössä nousseisiin haasteisiin sekä ohjelmarakenteen joustavuuden ja sisällöllisen monipuolisuuden, että hallinnollisesti jakaantuneen toimintavastuun johdosta. Taloudellinen taantuma vaikeutti kuitenkin merkittävästi kehittämisen toimintaympäristöä ohjelmakauden edetessä eikä mahdollistanut ohjelmien kaikkien tavoitteiden saavuttamista. Tulosten syntymisen näkökulmasta vahvin vuosi oli 2013, jolloin syntyi noin neljäsosa ohjelmien uusista työpaikoista. Itä- ja Pohjois-Suomessa eniten yrityksiä syntyi kuitenkin vuonna 2012 ja Etelä- ja Länsi- Suomessa vuonna Tätä selittää osaltaan se, että runsaasti uusia yrityksiä tuottaneiden Finnveran korko- ja lainatukihankkeiden määrä alkoi vähentyä ohjelmakauden aikana alentuneen korkotason myötä. Työpaikkojen osalta EAKR-ohjelmat kokonaisuutena saavuttivat asetetun tavoitteen. Länsija Itä-Suomen ohjelmien työpaikkatavoitteet eivät kuitenkaan täyttyneet ja Länsi-Suomessa korostui etenkin naisten osuudelle asetetun tavoitteen huomattava alitoteuma. Tämä kertoo sekä asetettujen tavoitteiden optimistisuudesta, että toisaalta ohjelmakauden viime vuosien taloudellisen tilanteen vaikutuksesta erityisesti Itä- ja Länsi-Suomen ohjelmien toteutuk- 100

101 seen. Myös yritystavoitteiden osalta ohjelmat saavuttivat kokonaisuutena asetetun tavoitteen. Ainoastaan Länsi-Suomen ohjelmassa tavoitteesta jäätiin, mutta kuten työpaikkojen osaltakin, myös uusille yrityksille asetettu tavoite oli Länsi-Suomessa varsin kunnianhimoinen. Vaikka toteumat lopulta poikkeavat paikoitellen yli 25 % tavoitteesta, tarkasteli hallintoviranomainen neljää EAKR-ohjelmaa myös kokonaisuutena jolloin poikkeamat tasoittuvat t&ktyöpaikkoja lukuun ottamatta. Oheisessa taulukossa 21 on esitetty ohjelmittain ja yhteensä EAKR ohjelmille asetetut määrälliset tavoitteet ja niiden toteumat vuositasolla (ei sis. Finnveran toimilla synnytettyjä uusia työpaikkoja, joista saatavilla vain suunnitelmavaiheen tieto). Taulukko 21. Määrälliset tavoitteet ja niiden toteutuma vuositasolla. Tavoite Yhteensä Toteuma Etelä-Suomi Uudet työpaikat yht % -joista naisten % Uudet t&k-työpaikat % Uudet yritykset yht % -joista naisten % Länsi-Suomi Uudet työpaikat yht % -joista naisten % Uudet t&k-työpaikat % Uudet yritykset yht % -joista naisten % Itä-Suomi Uudet työpaikat yht % -joista naisten % Uudet t&k-työpaikat % Uudet yritykset yht % -joista naisten % Pohjois-Suomi Uudet työpaikat yht % -joista naisten % Uudet t&k-työpaikat % Uudet yritykset yht % -joista naisten % EAKR-ohjelmat yht. Uudet työpaikat yht % -joista naisten % Uudet t&k-työpaikat % Uudet yritykset yht % -joista naisten % 4.4 Lissabonin strategian toteutuminen Etelä-Suomen EAKR-ohjelman ohjelma-asiakirjassa tavoitteeksi oli asetettu, että 80,5 % rahoituksesta kohdistuisi yleisasetuksen (EY N:o 1083/2006) 9 artiklan 3. kohdan mukaisiin menoluokkiin eli kasvua ja työllisyyttä tukeviin toimiin. Ohjelmakaudella Lissabonin strategiaa tukevien menoluokkien osuus maksetuista EAKR- ja valtion rahoituksesta oli 74,1 %. Lissabonin strategian mukaisten menoluokkien kertyminen lähti 101

102 jokseenkin hitaasti liikkeelle ohjelmakauden alussa, vuoden 2008 lopussa strategiaa tukeviin menoluokkiin oli sidottu vain 68,6 % EAKR-rahoituksesta. Tilanne kuitenkin parantui ohjelmakauden aikana tasaisesti: esimerkiksi vuoden 2010 lopussa 74,1 % ja vuoden 2011 lopussa jo 76,1 %. Tilanne tasoittui hieman jo vuoden 2012 aikana 75.7 %:iin, tippui edelleen prosenttiyksiköllä edellisestä vuodesta vuonna 2013 (74,7 %) ja vuoden 2014 osalta nousua oli hienoisesti 75,0 %:iin. Asiaan kiinnitettiin toistuvasti huomiota ja välittävät toimielimet ottivat Lissabonin strategian entistä paremmin huomioon rahoituksen suuntaamisessa, mutta tavoitetasolle ei ole näistä toimenpiteistä huolimatta päästy. Erityisesti toimintalinjalla 3 toteutui vähemmän Lissabonin menoluokkiin kuuluvia hankkeita. Maakunnissa toimintalinjassa 3 rahoitettiin muun muassa ympäristöriskejä ehkäiseviä ja ilmastonmuutosta lieventäviä hankkeita, joilla ei ole siten kohotettu Lissabonin strategian toteumaprosenttia. Toimintalinjasta 3 rahoitetut hankkeet tähtäsivät yrittäjyyden lisäämiseen ja ympäristönsuojeluun, jotka eivät varsinaisesti ole Lissabonin strategian menoluokkiin kuuluvia. Maakuntien hankevalinnoissa pyrittiin huomioimaan Lissabonin strategia mahdollisimman hyvin. Hankkeita ei ole kuitenkaan hylätty sillä perusteella, että ne eivät ole strategian mukaisia, jos ne muuten täyttävät ohjelman vaatimukset. Ongelmana Etelä-Suomessa pidettiin myös sitä, etteivät matkailun kehittämistä tukevat menoluokat (55 57) kuulu Lissabonin strategiaa toteuttaviin menoluokkiin. Käytännössä näihin menoluokkiin kohdistuneilla hankkeilla toteutettiin sellaisia matkailun tukitoimia, joilla on elinkeinopoliittisesti ja aluetaloudellisesti myönteisiä työllisyysvaikutuksia. Pelkästään menoluokkaan 57 kohdistuu 14,7 milj. euroa EAKR- ja valtionrahoitusta, joten matkailun sisällyttäminen Lissabonin strategian mukaisiin menoluokkiin olisi nostanut olennaisesti strategian toteuttamisen prosenttilukua. Ongelmallista oli myös rahoituksen pirstaloituminen lukuisiin pieniin menoluokkiin. Etelä- Suomessa oli käytössä 52 menoluokkaa 86 mahdollisesta menoluokasta, yhdeksässä menoluokassa oli vain yksi hanke. Menoluokista 28 oli sellaisia, joihin kohdistui alle 1 % sidotusta EAKR- ja valtion rahoituksesta. Osittain kyse lienee olleen luokittelutekniikasta, mutta osittain varmasti olisi ollut tarpeen myös kirkastaa toimenpideohjelman strategiaa. Tarkasteltaessa menoluokkajakaumaa Eurooppa strategian valossa, voitiin todeta, että Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelma toteutti hyvin Eurooppa 2020-strategian tavoitteita, erityisesti älykkään ja kestävän kasvun prioriteetteja. Monet kestävää kasvua tukevat hankkeet sijoittuivat menoluokkiin 44 54, jotka eivät olleet Lissabonin strategiaa tukevia menoluokkia. Useimmat em. menoluokista olivat täysin marginaalisia Etelä- Suomen EAKR-ohjelmassa, mutta menoluokkiin 53 ja 54 kohdistui yhteensä 9,4 miljoonaa euroa EAKR- ja valtion rahoitusta ja rahoitettuja hankkeita on 59 kpl. Lisäksi monissa hankkeissa, esimerkiksi toimintalinjoilla 2 ja 5, kehitettiin uusia ympäristöystävällisiä teknologisia ratkaisuja eli älykäs ja kestävä kasvu kietoutuivat erottamattomasti toisiinsa. Maakunnittain tarkasteltuna rahoitetut hankkeet toteuttivat Lissabonin strategiaa vaihtelevasti. Korkein Lissabonin prosentti on Päijät-Hämeessä (83,6 %) ja matalin Varsinais-Suomessa (56,5 %), jossa toteutus on painottunut muita maakuntia selvemmin toimintalinjalle 3. Eniten Lissabonin strategiaa tukeviin menoluokkiin luokiteltavia hankkeita 102

103 on toteutunut ylimaakunnallisessa toiminnassa eli toimintalinjassa 5 (90,4 %). Rakennemuutosvaraushankkeissa päästiin myös hyviin lukemiin (83,5 %). Taulukko 22. Rahoituksen kohdistuminen yleisasetuksen 9 artiklan 3. kohdan mukaisiin menoluokkiin (eli ns. Lissabon-prosentti) maakunnittain. Maakunta Lissabon-prosentti Etelä-Karjala 66,2 % Kanta-Häme 75,0 % Kymenlaakso 73,9 % Päijät-Häme 83,7 % Uusimaa 59,0 % Varsinais-Suomi 56,5 % Rakennemuutosvaraus 83,5 % Ylimaakunnallinen TL 5 90,4 % Yhteensä 74,1 % Rahoituksen kohdentumista menoluokittain käsitellään luvussa 5.2. Erityisesti yllämainittu menoluokan 57 ongelma näyttäytyi toimintalinjalla 3, jossa 21,8 % rahoituksesta kohdistui tähän menoluokkaan. 4.5 EU strategian ja toimenpideohjelman suhde Ohjelmakauden kilpailukyky- ja työllisyys -tavoitteen toimenpideohjelmia yhdistävänä sisällöllisenä nimittäjänä oli vuonna 2000 käynnistetyn ja 2008 välitarkistetun ns. Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian toteuttaminen. Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2010 hyväksymä Eurooppa strategia perustuu Lissabonin strategiasta saatuihin kokemuksiin. Siinä tunnustetaan Lissabonin strategian vahvuudet, mutta puututaan myös sen heikkouksiin ja huomioidaan EU:n tilanteen muuttuminen vuodesta 2000 ennen kaikkea välitön tarve toipua talouskriisistä. Eurooppa strategiassa esitetään kolme toisiaan vahvistavaa prioriteettia: Älykäs kasvu -osaamiseen ja innovointiin perustuvan talouden kehittäminen, Kestävä kasvu - resurssitehokkaamman, vihreämmän ja kilpailukykyisemmän talouden edistäminen ja Osallistava kasvu - sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta lisäävän korkean työllisyyden talouden edistäminen. Tavoitteisiin pyritään seitsemän lippulaivahankkeen avulla: Innovaatiounioni, Nuoret liikkeellä, Eurooppalainen digitaalistrategia, Resurssitehokas Eurooppa, Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka, Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma sekä Euroopan köyhyydentorjuntafoorumi. Eurooppa prioriteetit ja niiden alaiset lippulaivahankkeet kytkettiin ohjelmakaudella käytössä oleviin menoluokkiin. Menoluokkien avulla oli mahdollista suuntaaantavasti tarkastella ohjelmakauden ohjelmien toimenpiteiden merkitystä Eurooppa strategian keskeisten päämäärien toteuttamisessa. Merkittävä osa, noin 103

104 2/3, EAKR-ohjelmien rahoituksesta on kohdistunut innovaatiounionin ja globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikan tukemiseen. Syksyllä 2016 hallintoviranomaisen tekemän kyselyn mukaan Innovaatiounionia pidettiin eniten EAKR-ohjelmatyössä edistettynä lippulaivana lähes 72 prosentin osuudella. Kysely suunnattiin rakennerahastohallinnossa toimiville, seurantakomiteoille ja ministeriöiden edustajille. Vastauksia saatiin 48. Päävastaajajoukko, noin 80 % vastanneista, oli välittävien toimielimien rahoittajatehtävissä toimivia. Kyselyn tulosten voi siis katsoa heijastavan alueilla lähellä hankkeita ja asiakkaita työtään tekevien näkemyksiä. Tässä käsitellyt tulokset esittävät EAKR-ohjelmat yhtenä kokonaisuutena. Etelä-Suomen EAKRtoimenpideohjelman osalta vastanneiden näkemykset poikkeavat valtavirrasta nostaen Resurssitehokkaan Euroopan Innovaatiounionin edelle ohjelmatyöllä eniten edistetyksi lippulaivaksi. Kyselyn tulokset vahvistavat käsitystä, että maakunnat ovat painottaneet innovaatioympäristöjen ja yritysten innovaatiopotentiaalin kehittämistä. Innovaatio- ja osaamiskeskittymiä rahoitettiin laajasti kaikissa maakunnissa niiden omien strategisten vahvuusalojen mukaisesti. Tutkimus- ja koulutuslaitosten sekä alueellisten kehittämisorganisaatioiden toteuttamat t&k&i -hankkeet ovat olleet merkittävässä roolissa. Ohjelmakaudella rakennettiin uusia innovaatioympäristöjä, joihin on aikaisempaa enemmän saatu mukaan myös pk-yrityksiä ja joissa voitiin yhdistää korkeakoulut ja elinkeinoelämä. Hankkeilla on lisätty alueen t&k- toimijoiden ja yritysten kansainvälistymistä, edistetty uusien tuotteiden ja palveluiden syntymistä, luotu ja kehitetty t&k&i-ympäristöjä, haettu energiatehokkaita ratkaisuja ja edistetty cleantech-tuotteiden kehittämistä. Kyselyn perusteella lippulaivoista toiseksi tärkeimmiksi nousivat Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka ja Resurssitehokas Eurooppa. Resurssitehokkuuden edistäminen korostui kyselyssä merkittävästi enemmän kuin rahoituksen käytön perusteella yleisesti voidaan havaita. Resurssitehokkuus on painottunut enemmän ohjelmakauden loppupuolella ja vastaukset voivat myös heijastaa ohjelmakauden painotusta vähähiilisyydestä. Päättyneellä ohjelmakaudella on syntynyt mm. uusien hajautettujen energian kokeiluja ja kehittämistoimintaa materiaalien tehokkaampaan kierrätykseen. Yrityksiä on tuettu uusissa resurssitehokkuutta edistävissä investoinneissa. Kyselyn tuloksissa nostettiin esiin myös Uuden osaamisen ja työllisyyden lippulaivaa selvästi enemmän kuin rahoitusjakauman perusteella voitaisiin olettaa. Voidaankin ajatella, että vastaajien näkökulmasta lippulaivat muodostavat kokonaisuuksia, jossa osaamiseen ja työllisyyteen panostaminen on tärkeää. Ohjelmatyö nähdään alueilla eri rahastojen ja toimien kokonaisuutena. Taulukossa 18 on kuvattu Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman toimenpiteiden suuntaa-antavaa ryhmittelyä menoluokkien perusteella Eurooppa 2020 strategian prioriteettien ja lippulaivahankkeiden alle. Lippulaivahankkeista merkittävin on innovaatiounioni, johon on kohdistunut kolmannes Etelä-Suomen ohjelman hankerahoituksesta. Kaikissa EAKR-ohjelmissa yhteensä osuus on hieman korkeampi, 42 %. Lähes puolet ohjelman rahoituksesta on kohdistunut älykkään kasvun prioriteettiin ja lähes kolmannes kestävän kasvun prioriteettiin. Eurooppa 2020 strategiaa on tukenut kaiken kaikkiaan n. 79 % 104

105 ohjelman rahoituksesta, kun vastaava osuus kaikissa EAKR-ohjelmissa yhteensä on n. 83 %. Osallistava kasvu -prioriteetin osuus on Etelä-Suomen ohjelmassa muita EAKRohjelmia isompi. Taulukko 23 Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman rahoitus menoluokittain suhteessa Eurooppa 2020 strategian prioriteetteihin ja lippulaivahankkeisiin. Eurooppa strategian prioriteetit Eurooppa strategian lippulaivat Etelä-Suomi EAKRohjelmat yhteensä Innovaatiounioni 33,3 % 42,0 % Älykäs kasvu Digitaaliagenda 11,2 % 6,7 % Nuoret liikkeellä 0,0 % 0,5 % Eurooppa 2020 Kestävä kasvu Yhteensä 44,5 % 49,1 % Resurssitehokas Eurooppa 9,2 % 7,7 % Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka 21,1 % 24,6 % Yhteensä 30,3 % 32,4 % Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma 3,4 % 1,6 % Osallistava kasvu Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastainen foorumi 1,2 % 0,3 % Yhteensä 4,6 % 1,9 % Eurooppa menoluokat yhteensä 79,4 % 83,4 % Muut menoluokat 20,6 % 16,6 % Kaikki yhteensä 100,0 % 100,0 % Eurooppa 2020 kansallinen strategia Vuonna 2010 hyväksytyn Eurooppa strategian linjausten pohjalta jäsenmaat ovat laatineet omat kansalliset Eurooppa 2020 strategiansa. Eurooppa-neuvosto on antanut kullekin jäsenmaalle suosituksia, joilla ohjataan kansallista päätöksentekoa. Eurooppa strategian pohjalta laaditussa Suomen kansallisessa uudistusohjelmassa keskeisenä tavoitteena todettiin talouden vakaus ja julkisen talouden kestävyys sekä varautuminen ikääntymiseen, julkisten menojen hillintään ja julkisen sektorin tuottavuuden parantamiseen. Lisäksi Suomen on pyrittävä toteuttamaan kilpailukykyä ja tuottavuutta kohentavia rakenneuudistuksia. Suomen valitsemassa kasvustrategiassa keskeinen rooli on osaamisen kohottamisella ja innovaatiojärjestelmän ja sen hyväksikäytön parantamisella. 105

106 4.6 EU:n Itämeren alueen strategian toteuttaminen EU:n komissio esitteli Eurooppa-neuvoston toimeksiannosta laatimansa EU:n Itämeren alueen strategian (EUSBSR) vuonna 2009 ohjelmakauden toteutuksen jo käynnistyttyä. Neljästä pääpilarista ja niitä tukeneista 15 painopistealueesta koostuneen strategian keskeisenä lähtökohtana oli, että sen toteuttamiseksi ei luoda uusia rahoitusvälineitä eikä organisaatioita, vaan sen avulla pyritään tehostamaan olemassa olevien rahoitusvälineiden ja rakenteiden toimintaa ja yhteensovitusta. Yhtenä keskeisenä rahoitusvälineenä pidetään Itämeren alueen jäsenmaissa olevia rakennerahastovaroja ja niiden käyttöä Itämeren alueen strategian tavoitteiden mukaiseen toimintaan. Oman haasteensa tälle asetti kuitenkin se, että kansallisia rakennerahasto-ohjelmia laadittaessa ei Itämeristrategiaan oltu osattu varautua. Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman seurantakomitea totesi kokouksessaan joulukuussa 2009 ohjelman tukevan melko hyvin Itämeri-strategiaa, jonka tavoitteet nähtiin pitkälti yhteneviksi ohjelman tavoitteiden kanssa. Itämeri-strategian korostaminen esim. valintakriteereiden tasolla ei seurantakomitean mielestä vaikuttanut siksi välttämättömältä. Seurantakomitea päätti kuitenkin täsmentää Itämeri-strategian ja EAKR-toimenpideohjelman yhteyttä lisäämällä asiasta erillisen maininnan ohjelma-asiakirjaan. Itämeristrategiaa tukevasta hanketoiminnasta päätettiin myös raportoida jatkossa vuosikertomuksen yhteydessä. Itämeren alueen strategiaa tukevien hankkeiden seuranta rakennerahasto-ohjelmissa Itämeri-strategiaa ja sen toteutusta on käsitelty säännöllisesti kaikkien EAKR - toimenpideohjelmien seurantakomiteoiden kokouksissa. Myös ESR -seurantakomitean kokouksissa on käsitelty Itämeri-strategiaa Suomessa EAKR -ohjelmia vastaavat tiedot Itämeri-strategiaa tukevista hankkeista on alusta pitäen kerätty myös ESR-ohjelman osalta. Riikassa 11. maaliskuuta 2010 järjestetyssä Itämeri-strategiaa käsittelevässä työkokouksessa oli esillä strategian toteutuksen käytännön seurantaan liittyvät ongelmat eri jäsenmaissa ja ohjelmissa. Saamansa palautteen pohjalta komissio valmisteli täsmennetyt ohjeet hallintoviranomaisille strategiaa tukevien hankkeiden tunnistamiseksi (ns. reference document). Useimpien painopistealueiden osalta hankkeen edellytettiin sisältävän kansainvälistä yhteistyötä voidakseen tulla luokitelluksi Itämeri-strategiaa tukevaksi. Suomen ohjelmissa siihen asti toteutetun hankkeiden korvamerkinnän näkökulmasta komission täsmennetyt ohjeet merkitsivät seurantajärjestelmän uudistamista. Tarvittavat muutostyöt toteutettiin sekä EURA 2007 että Tuki2000 -seurantajärjestelmiin syksyllä Hallintoviranomainen lähetti välittäville toimielimille kirjeen, jossa ohjeistettiin viranomaisia uuden, painopistetasoisen seurannan käyttöönotossa. Samalla viranomaisia pyydettiin arvioimaan ja tarvittaessa kirjaamaan myös aikaisemmin rahoittamansa hankkeet painopisteittäin seurantajärjestelmään. Itämeristrategian toimintasuunnitelmaa tarkistettiin vuonna 2012 ja lopullinen versio hyväksyttiin helmikuussa Siinä otettiin huomioon uudet tavoitteet, indikaattorit ja päämäärät, jotka vastaavat Eurooppa strategian tavoitteita. Samalla strategian rakennetta uudistettiin siten, että kolmen yleistavoitteen meren pelastaminen, alueen

107 yhdistäminen ja hyvinvoinnin lisääminen ja niiden 12:en alatavoitteen toteutumista edistetään 17:än prioriteettialan ja viiden horisontaalisen toimen avulla. Vaikka strategian painopisteiden määrä kasvoi kahdella ja määritelmiä tarkistettiin, ei Suomen toimivaa seurantajärjestelmää nähty päättyvän ohjelmakauden osalta enää mielekkääksi uudistaa, vaan tarkistetun toimintasuunnitelman mukainen uusi painopiste- ja tavoitelistaus otettiin käyttöön uudessa, ohjelmakaudelle valmistellussa seurantajärjestelmässä. Vuonna 2014 alkoi tosin jälleen keskustelu Itämeri-strategian rakenteen uudelleen täsmentämisestä luopumalla joistakin prioriteeteista. Keväällä ohjelmakauden toteutuksen jo käynnistyttyä julkistettiin strategian uusin versio, jossa prioriteetteja on 13 ja horisontaalisia tavoitteita neljä. EU:n Itämeren alueen strategiaa tukevat hankkeet Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa oli vuoden 2015 loppuun mennessä tunnistettu yhteensä 340 vähintään yhtä strategian painopistealueista tukevaa hanketta, mikä on 13,7 % kaikista ohjelmassa rahoitetuista hankkeista (taulukko). Julkista rahoitusta ko. hankkeisiin oli maksettu lähes 140 miljoonaa euroa, eli 39,4 % kaikesta maksetusta julkisesta rahoituksesta. Viranomaisten arvion mukaan useimmat EU:n Itämeren alueen strategiaa tukevista hankkeista liittyvät strategian II pilariin (Itämerestä vaurauden alue). Lukumääräisesti eniten hankkeita on kohdistunut painopistealueeseen B8 (Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen toteuttaminen: Yrittäjyyden edistäminen, pk-yritysten vahvistaminen ja henkilöresurssien käytön tehostaminen), mutta julkisen rahoituksen maksatusmäärillä mitattuna merkittävimmät painopistealueet ovat B7 (Alueen tutkimus- ja innovaatiomahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen), A5 (Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen) ja C11 (Sisäisten ja ulkoisten liikenneyhteyksien parantaminen). Etelä-Suomen ohjelmassa on maksatuksia kohdistunut myös kuuteen IV pilaria (Itämerestä turvallisen alue) tukevaan hankkeeseen, kun muissa EAKR-ohjelmissa tähän pilariin kohdistuvia hankkeita ei ohjelmakauden aikana ole tunnistettu. Itämeren alueen strategian toteuttamisessa Etelä-Suomen EAKR-ohjelma on ollut selvästi aktiivisin Manner-Suomen neljästä EAKR-ohjelmasta. Sen osuus strategiaa tukeviin hankkeisiin kohdistuneista maksatuksista on lähes 40 % ja strategiaa tukevista EAKRhankkeista yli 37 %. 107

108 Taulukko 24. Itämeristrategiaa tukevat hankkeet Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa (Maksettu julkinen rahoitus). Etelä-Suomi EAKR-ohjelmat yht. E-S osuus kaikista Painopistealueet tavoitteittain Maks. julk. Kpl Maks. julk. Kpl Maks. julk. Kpl Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen ,4 % 40,8 % Itämerestä puhtaan merenkulun mallialue ,6 % 35,3 % Luontoalueiden ja luonnon monimuotoisuuden suojeleminen, myös kalatalouden alalla ,3 % 16,7 % Mereen päästettävien ravinteiden määrän vähentäminen hyväksyttävissä olevalle tasolle ,2 % 29,4 % Vaarallisten aineiden käytön vähentäminen ja niiden vaikutusten lieventäminen ,9 % 17,9 % A: Itämerestä ympäristöä säästävä alue yhteensä ,4 % 30,1 % Alueen tutkimus- ja innovointimahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen ,1 % 29,8 % Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen toteuttaminen: yrittäjyyden edistäminen, pk-yritysten vahvistaminen ja henkilöresurssien käytön tehostaminen ,6 % 58,8 % Kestävän maa-, metsä- ja kalatalouden vahvistaminen ,6 % 25,0 % Sisämarkkinoiden esteiden poistaminen Itämeren alueelta ja yhteistyön parantaminen tulli- ja veroasioissa ,0 % 100,0 % B: Itämerestä vaurauden alue yhteensä ,1 % 40,7 % Energiamarkkinoille pääsyn parantaminen ja niiden tehokkuuden ja turvallisuuden lisääminen ,8 % 16,7 % Itämeren alueen vetovoimaisuuden säilyttäminen ja vahvistaminen erityisesti koulutuksen ja nuorison, matkailun, kulttuurin ja terveydenhuollon aloilla ,8 % 41,8 % Sisäisten ja ulkoisten liikenneyhteyksien parantaminen ,7 % 55,3 % C: Itämerestä vetovoimainen hyvien yhteyksien alue yhteensä ,2 % 42,8 % Itämerestä meriturvallisuuden johtava alue ,0 % 100,0 % Suojautumisen vahvistaminen suurten hätätilanteiden varalta maalla ja merellä ,0 % 100,0 % D: Itämerestä turvallinen alue yhteensä ,0 % 100,0 % Kaikki yhteensä ,7 % 37,5 % Koko ohjelma yhteensä ,6 % 15,1 % Itämeri-strategiaa tukevien hankkeiden osuus 39,4 % 13,7 % 16,5 % 5,5 % Laadullisessa arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös siihen, että alueellisista ja paikallisista lähtökohdista toteutettava EAKR -hanketoiminta ei useimmissa tapauksissa sisällä kansainvälistä ulottuvuutta. Erityisesti toimintalinjan 1 (Yritystoiminnan edistäminen) hankkeita jäi kansainvälisen ulottuvuuden puuttuessa kirjaamatta strategiaa tukeviksi, vaikka sisällöllisiä perusteita muuten olisikin ollut. Toisaalta nyt strategiaa tukeviksi kirjatuissa hankkeissakin oli joukossa niitä, joilla sisällöllinen vahvuus korvasi puuttuvaa kansainvälisyyttä.

109 4.7 Horisontaalisten tavoitteiden toteutuminen Horisontaalisten tavoitteiden toteutumista kuvaavat luvut perustuvat toteutuneisiin maksatustietoihin, aiempien vuosien tiedot ovat perustuneet sidottuun rahoitukseen. Näin ollen esimerkiksi kappalemääräiset luvut eivät ole suoraan verrannollisia aiempien vuosien raporteissa esitettyihin lukuihin. Kestävä kehitys Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa. EU:n kestävän kehityksen strategia perustuu periaatteeseen, jonka mukaan kaikkien politiikkojen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia tulisi tarkastella koordinoidusti, ja niiden vaikutukset olisi otettava huomioon päätöksenteossa. Etelä-Suomen EAKRohjelman toteuttamista ohjaavat kestävän kehityksen, tasa-arvon ja syrjimättömyyden sekä kumppanuuden periaatteet. Lisäksi ohjelmalla pyritään edistämään tietoyhteiskuntakehitystä. Rakennerahastoista annetun yleisasetuksen (2006/1083/EY) ja EU:n koheesiopolitiikkaa koskevien strategisten suuntaviivojen (2006/702/EY) mukaan ympäristönsuojelu ja kestävä kehitys ovat keskeinen osa yhteisön alue- ja rakennepolitiikkaa. Etelä-Suomen EAKRohjelman toteutuksessa ja hankkeiden valinnassa otetaan huomioon kestävä kehitys sekä välttämättömänä valintakriteerinä että horisontaalisena periaatteena. Lisäksi hankkeen ympäristövaikutukset on määritelty yhdeksi viidestä valintaa ohjaavasta pääkriteeristä. Hankkeen ympäristövaikutukset -pääkriteeri jakautuu kolmeen alakriteeriin, jotka ovat Ympäristöosaamisen edistäminen ja ympäristöasioiden hallinta Vaikutukset kulutukseen, tuotantoon ja energiatalouteen sekä päästöihin, liikenteeseen ja ilmastomuutoksen torjuntaan Edistettävät yhteiskunnan ja ympäristön hyvinvointitekijät Pääkriteeri saa pistearvonsa alakriteereiden saamien pisteiden keskiarvona. EU:n tasolla kestävä kehitys on määritelty unionin vuonna 2006 tarkistetussa kestävän kehityksen strategiassa. Strategiassa on määritelty seuraavat seitsemän kestävän kehityksen painopistealuetta: 109

110 Taulukko 25. Kestävän kehityksen painopistealueet. Kestävän kehityksen osa-alue Esimerkkejä hankkeista 1) Ilmastonmuutos ja puhtaat energiamuodot 2) Ihmisten elinympäristöt ja terveys 3) Luonnonvarojen suojelu ja kestävä käyttö 4) Kulttuuriympäristöjen suojelu 5) Kestävä kulutus ja tuotanto 6) Kestävä liikenne 7) Sosiaalinen osallisuus, väestönkehitys ja maahanmuutto Energiatehokkuus, uusiutuvat energialähteet, ilmastonmuutokset aiheuttamien riskien vähentäminen, CO2-päästöjen vähentäminen Meluntorjunta, kaupunki- ja muiden elinympäristöjen viihtyisyys, elintarviketurvallisuus Vesistöjen, maaperän ja luonnon monimuotoisuuden säilymistä tukevat hankkeet Rakennusten kunnostus elinkeinotoiminnan käyttöön, kulttuurimatkailu Jätteiden määrän vähentäminen, hyötykäyttö ja kierrätys, energia- ja materiaalitehokkuus, paikalliset uusiutuvat raaka-aineet ja palvelut, yritysten ympäristöjärjestelmät, ympäristöosaaminen ja tietoisuus, ympäristöteknologia Joukko- ja kevyen liikenteen lisääminen, logistiikan tehostaminen, liikenneturvallisuus Syrjäytymisen estäminen Ympäristöpositiiviset hankkeet Ympäristöpositiivisia hankkeita Etelä-Suomen EAKR-ohjelmassa rahoitettiin yhteensä 605 kappaletta. EAKR- ja valtion varoista yli 107 miljoonaa euroa ja 41,7 % kohdistui ympäristöpositiivisiin hankkeisiin. Prosenttiosuus on selkeästi korkeampi kuin muissa Suomen EAKR -toimenpideohjelmissa (kaikkien ohjelmien keskiarvo 36,1 %). Tarkasteltaessa rahoituksen kohdentumista ympäristöpositiivisiin hankkeisiin eri toimintalinjoilla, olivat kaikki Etelä-Suomen toimintalinjat koko maan keskiarvon yläpuolella. Eniten ympäristöpositiivisia hankkeita oli toimintalinjassa 3, maksetusta rahoituksesta 54,5 % hankkeista oli luokiteltu ympäristöpositiivisiksi. 110

111 Taulukko 26. Maksettu rahoitus ympäristöpositiivisiin hankkeisiin. TL Maksettu julkinen Maksettu EAKR+valtio Maksettu EAKR+valtio yht. Osuus maksetuista Yhteensä (kpl) Hankkeita yhteensä (kpl) Osuus kaikista hankkeista ,1 % ,6 % ,5 % ,7 % ,5 % ,5 % ,7 % ,4 % ,1 % ,3 % ,0 % 31 0,0 % ,7 % ,3 % Hiilidioksidipäästöjä vähentäviä hankkeita toteutettiin yhteensä 85 kappaletta ja näille hankkeille maksettiin rahoitusta 29,1 miljoonaa euroa, joka oli 11,4 % maksetuista EAKRja valtion osuudesta. Etelä-Suomen EAKR-ohjelmassa oli selkeästi muuta maata enemmän hiilidioksidipäästöjä vähentäviä hankkeita, koko maan keskiarvo on 4,8 %. Toimintalinjalla 2 jopa 18,6 % maksetusta rahoituksesta kohdentui hankkeisiin, joilla oli hiilidioksidipäästöjä vähentävä vaikutus. Taulukko 27. Hiilidioksidipäästöjä vähentävät hankkeet. TL Maksettu julkinen Maksettu EAKR+valtio Maksettu EAKR+valtio yht. Osuus maksetuista Yhteensä (kpl) Hankkeita yhteensä (kpl) Osuus kaikista hankkeista ,9 % ,1 % ,6 % ,6 % ,0 % ,4 % ,3 % ,7 % ,5 % ,7 % ,0 % 31 0,0 % ,4 % ,4 % Kasvihuonepäästöjä vähentäviä hankkeita oli yhteensä 92 kappaletta ja näille hankkeille maksettiin tukea 34,8 miljoonaa euroa, joka on 13,6 % maksetuista tuista. Kaikkien Suomen EAKR-ohjelmien keskiarvo oli 6,0 %. Toimintalinjoissa 4 ja 5 oli yli viidennes hankkeista kasvihuonepäästöjä vähentäviä hankkeita. Toimintalinjaa 1 lukuun ottamatta kaikissa päästiin yli maan keskiarvon. 111

112 Taulukko 28. Kasvihuonepäästöjä vähentävät hankkeet. TL Maksettu julkinen Maksettu EAKR+valtio Maksettu EAKR+valtio yht. Osuus maksetuista Yhteensä (kpl) Hankkeita yhteensä (kpl) Osuus kaikista hankkeista ,9 % ,1 % ,5 % ,4 % ,1 % ,8 % ,7 % ,0 % ,2 % ,7 % ,0 % 31 0,0 % ,6 % ,7 % Kestävä kehitys hanketoiminnassa Ohjelmakaudella kestävän kehityksen periaatteiden mukaisuus oli yksi neljästä Etelä-Suomen EAKR-ohjelmien välttämättömistä valintakriteereistä. Voidaan myös perustellusti sanoa, että ympäristönäkökulmaa on huomioitu lisääntyvissä määrin EU:n rakennerahasto-ohjelmien toteutuksessa ja myös rahoittajat ovat pyrkineet jatkuvasti kasvattamaan osaamistaan siinä, että arviot hankkeiden ympäristöystävällisyydestä olisivat oikeita. Ympäristöasiat ja kestävä kehitys olivat hakemuspohjassa ja hakujen painotuksissa, kuin myös teettämällä useita tutkimuksia ja selvityksiä ympäristöasioiden huomioimisesta käytännön toteutuksessa. Hämeen ELY-keskuksen rahoituksella on saatu aikaan hyviä tuloksia ohjelman tavoitteessa ympäristöpositiiviset hankkeet. Alueiden kilpailukykyä ja työllisyyttä lisääviä vaikutuksia on esimerkiksi pohjavesien kartoitushankkeissa. Pohjavesihankkeet edistävät maankäytön suunnittelua, auttavat yrityksiä ympäristölupaprosesseissa ja ennen kaikkea vedenhankintatoiminta tehostuu. Hankkeet parantavat kunnan mahdollisuuksia suojata pohjavedenottamoitaan jo olemassa olevilta riskeiltä. Tulevaisuuden investoinneille saadaan tutkittua taustatietoa ja vedenhankintatoimintaa voidaan suunnitella aiempaa pitkäjänteisemmin. Hankkeilla on positiivisia vaikutuksia ympäristöön. Hankkeiden tuloksena pohjavesivarojen suojelu ja kestävän kehityksen mukainen käyttö tehostuu pitkälle tulevaisuuteen. Projekteilla on välillistä positiivista vaikutusta yritystoiminnan ja työllisyyden edistämiseen. Yritystoiminta hyötyy puhtaasta ja riittävästä talousvedestä ja sille taataan mahdollisuudet kasvuun mm. toimivan kaavoituksen ja luotettavan vesihuollon avulla. Mitä paremmin pohjavesialueiden rakenne on selvitetty, sitä paremmat edellytykset on harkita yritystoiminnan sijoittamista myös pohjavesialueelle. Tiedon hankinnalla ja huolellisella maankäytön suunnittelulla voidaan välttää maankäytölliset ristiriidat. Kulttuuriympäristöjen kunnostushankkeet tukevat matkailun edellytyksiä, samoin järvikunnostushankkeet. Hankkeet eivät ole suoraan synnyttäneet kovinkaan monia uusia työpaikkoja, mutta välillisesti hankkeiden toimenpiteet ovat tukeneet paikallisen yritystoiminnan edellytyksiä toimia alueella ja työllistää. Vaikutus myös Lissabonin strategiaan on siis ollut pääosin välillinen. 112

113 Tasa-arvo ja syrjimättömyys Ohjelman toteutuksessa edistettiin tasa-arvoa muun muassa sukupuolten, ikäryhmien ja eri väestönryhmien välillä. Väestön ikääntymisen vuoksi on tärkeää edistää erityisesti eri ikäryhmien osallistumista työelämään ja sopeutumista työelämän muutoksiin. Lisäksi tulevaan työvoimapulaan voitiin varautua tukemalla maahanmuuttajien ammatillista etabloitumista työmarkkinoille. Lisäksi kansallinen lainsäädäntö velvoitti kiinnittämään huomiota sukupuolten tasa-arvoon hankkeiden toteutuksessa. Tasa-arvovaikutuksiltaan myönteisiksi hankkeiksi (kaikentyyppinen tasa-arvo) luokiteltiin Etelä-Suomen EAKR-ohjelmassa 496 hanketta. Näille hankkeille maksettiin tukea 38,1 miljoonaa euroa, joka on 12,7 % maksetuista tuista. Eniten tasa-arvo myönteisiä hankkeita toteutettiin Etelä-Suomen EAKR-ohjelmassa toimintalinjassa 4, jossa tasa-arvo hankkeita on ollut lähes kolmannes maksetusta tuesta. Taulukko 29. Tasa-arvovaikutuksiltaan myönteiset hankkeet (kaikentyyppinen tasa-arvo). TL Maksettu julkinen Maksettu EAKR+valtio Maksettu EAKR+valtio yht. Osuus maksetuista Yhteensä (kpl) Hankkeita yhteensä (kpl) Osuus kaikista hankkeista ,6 % ,3 % ,5 % ,3 % ,1 % ,6 % ,3 % ,8 % ,3 % ,3 % ,0 % 31 0,0 % ,7 % ,9 % Sukupuolten välistä tasa-arvoa edistäviä hankkeita raportoitiin 466 kappaletta. Näille hankkeille maksettiin tukea 23,3 miljoonaa euroa (9,1 %). Taulukko 30. Tasa-arvovaikutuksiltaan myönteiset hankkeet (sukup. välinen tasa-arvo). TL Maksettu julkinen Maksettu EAKR+valtio Maksettu EAKR+valtio yht. Osuus maksetuista Yhteensä (kpl) Hankkeita yhteensä (kpl) Osuus kaikista hankkeista ,6 % ,3 % ,0 % ,9 % ,7 % ,7 % ,9 % ,3 % ,8 % ,3 % ,0 % 31 0,0 % ,1 % ,7 % 113

114 Lukuja tarkasteltaessa pienehkö tasa-arvohankkeiden osuus johtunee siitä, että iso osa tasa-arvon edistämiseen tähtäävistä hankkeista ohjautui rahoitettavaksi Manner-Suomen ESR-ohjelmasta. Etelä-Suomen EAKR-ohjelman osalta tasa-arvohankkeiden osuus maksetuista oli enemmän kuin muissa ohjelmissa tai koko maan keskiarvo, joka on kaikentyyppisessä tasa-arvossa 9,8 % ja sukupuolten välisessä tasa-arvossa 8,1 %. Osassa EAKR-hankkeissa oli mukana selkeästi tasa-arvohankkeiden toimenpiteitä, mutta syystä tai toisesta näitä ei oltu tunnistettu ja näin ollen hankkeitakaan ei oltu merkitty tasaasrvohankkeiksi. Tämä osaltaan vaikutti tasa-arvohankkeiden pieneksi jääneeseen määrään. Verkostoituminen ja kumppanuus Yhteistyötä eri tasoilla, kuten hankkeiden toteuttajien, viranomaisten, talouselämän ja järjestöjen kesken toteutettiin sekä ohjelman hallinnoinnissa että hankkeiden elinkaaren kaikissa vaiheissa. Kumppanuuteen ja yhdessä tekemiseen kannustettiin hankkeiden suunnittelussa ja toteuttamisvaiheessa. Etelä-Suomen EAKR-ohjelmasta maksetuista EAKR- ja valtion rahoituksesta kohdistui 22,9 % yhteisöllisyyttä edistäviin hankkeisiin. Hankkeita raportoitiin 203 kpl ja näille hankkeille on maksettu rahoitusta 58,8 miljoonaa euroa. Ylivoimaisesti eniten rahoitusta yhteisöllisyyttä edistäviin hankkeisiin käytettiin toimintalinjassa 4, yli 77 % maksetusta rahoituksesta. Konkreettisemmillaan verkostoituminen ja kumppanuus toteutuivat alueen yhteishankkeissa, joista toimintalinjan 5 hankkeet toimivat usein jopa kaikkien kuuden eteläisen Suomen maakuntien alueella. Tämä ei kuitenkaan näy tilastoissa, koska toimintalinjan 5 hankkeita ei automaattisesti luokiteltu yhteisöllisyyttä edistäviksi hankkeiksi. Taulukko 31. Yhteisöllisyyttä edistävät hankkeet. TL Maksettu julkinen Maksettu EAKR+valtio Maksettu EAKR+valtio yht. Osuus maksetuista Yhteensä (kpl) Hankkeita yhteensä (kpl) Osuus kaikista hankkeista ,0 % ,0 % ,4 % ,2 % ,4 % ,7 % ,4 % ,8 % ,2 % ,6 % ,0 % 31 0,0 % ,9 % ,2 % 114

115 Kysely rakennerahastokaudesta Loppukertomuksen tueksi työ- ja elinkeinoministeriön alueosastolla laadittiin syksyllä 2016 kysely, jolla kartoitettiin ja kerättiin tietoa rakennerahastokauden osallisilta EAKR- ja ESR-ohjelmien toteutumisesta ja edistymisestä. Kyselyn kysymykset koskivat ohjelmien toimintalinjojen toteutumista, horisontaalisten painopisteiden edistymistä sekä Itämeristrategian ja Eurooppa 2020-strategian huomioimista. Näiden lisäksi se sisälsi yleisiä kysymyksiä rakennerahastokautta koskien. Kyselyn tarkoituksena oli hankkia määrällisen tiedon lisäksi laadullista informaatiota suoraan rakennerahastoohjelmien toteuttamiseen osallistuneilta toimijoilta. Kyselyyn vastasi 49 henkilöä maakuntien liitoista, ELY-keskuksista, ministeriöistä sekä ohjelmien seurantakomiteoiden jäsenistöistä. Kestävä kehitys Ohjelmakaudella Kestävän kehityksen horisontaalisen painopisteen koetaan tulleen huomioiduksi EAKR-ohjelmissa pääsääntöisesti varsin hyvin ja laajasti. Kestävän kehitys on ollut yleisesti tunnistettu ja kattavasti huomioon otettu periaate sekä toteutunut ohjelmatyön eri konteksteissa monipuolisesti. Sen todetaan olleen mukana yleisenä lähtökohtana kaikessa hanketyössä ja keskeinen valintakriteeri hankkeiden valmistelussa, päätöksenteossa ja toteutuksessa. Ohjelmissa ei ole rahoitettu hankkeita, jotka eivät vastaa kestävän kehityksen periaatteita. Kestävän kehityksen tavoitteen koetaan tulleen myös aiempaa ohjelmakautta vahvemmin osaksi ohjelmatyötä. Kestävä kehitys on arvioitu horisontaalisten painopisteiden edistymistä kartoittavassa kysymyksessä parhaiten edistetyksi horisontaaliseksi periaatteeksi EAKR-ohjelmissa. (arvo 68 välillä 0-100) Kestävän kehityksen painopiste on ollut merkittävä myös EAKR-ohjelmien hankkeiden sisällöllisten teemojen kannalta. Se on näkynyt esimerkiksi yritysten kehittämishankkeissa, tuotekehitystyössä kuin myös julkisten organisaatioiden tutkimus- ja kehittämishankkeiden sisällöissä. Yksittäisten hankkeiden tasolla on muun muassa lisätty tietoisuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksista, kehitetty uusien energiantuotantomuotojen oppimisympäristöjä, parannettu materiaalitehokkuutta luonnonmukaisten materiaalien kehittämisellä, kehitetty metsäntutkimuslaitoksen ja yliopiston välistä yhteistyötä ja parannettu liikenteen sujuvuutta avointa dataa hyödyntämällä. Kestävän kehityksen tavoitetta on edistetty myös YVAmenettelyn soveltamisen kautta. Kestävän kehityksen tavoitteen edistäminen on näkynyt yleisesti ottaen vahvasti erityisesti energia-alan hankkeissa. On syytä huomioida, että kaikki vastauksissa esiintyvät esimerkit kiinnittyvät ensisijaisesti luonnon- ja ympäristönsuojeluun kiinnittyvään kestävän kehityksen ulottuvuuteen, eikä muihin kestävän kehityksen kategorioihin (sosiaalinen, taloudellinen, kulttuurinen) liittyviä toimia tai esimerkkejä ole vastauksissa mainittu tai niiden huomiointia EAKR-ohjelmissa arvioitu. On myös tuotu esiin näkemys, että kestävän kehityksen kaltaisen tavoitteen vaikuttavuuden ja toteutumisen seuranta ja arviointi on hankalaa. 115

116 Horisontaalisten periaatteiden arvioitu edistyminen hyvin -huonosti Kestävä kehitys Tasa-arvo Kumppan uus EAKR 68 48,72 64,64 Kuva 22. Horisontaalisten periaatteiden arvioitu edistyminen (kysely rakennerahastokaudesta ). Tasa-arvo Tasa-arvon horisontaalista painopistettä ohjelmakaudella on edistetty toteuttamalla joitakin erillisiä tasa-arvohankkeita ja arvioimalla tasa-arvovaikutuksia hankkeiden eri vaiheissa. Tasa-arvon ei kuitenkaan arvioida olleen horisontaalisena painopisteenä ohjelmatyön keskiössä, ja on myös koettu, että tasa-arvon horisontaalinen periaate on huomioitu EAKR-ohjelmatyössä varsin heikosti. Sen ei nähdä olleen erityisessä roolissa hankevalinnoissa, eikä sillä ole nähty olevan käytännön merkitystä ohjelmatyössä. Hankkeissa on arvioitu olevan vain vähän tasa-arvoa edistäviä elementtejä, eikä tasaarvokysymysten osalta ole edistytty tai saavutettu toivottuja tuloksia. On myös koettu, että muihin EAKR-ohjelmien kannalta keskeiseksi määriteltyihin teemoihin, kuten talouskasvuun ja innovaatioihin nähden tasa-arvo ei ole noussut merkittäväksi näkökulmaksi. Tasa-arvon edistämisen on myös arvioitu olevan hanketoteuttajien kannalta jopa epämiellyttävä velvoite. Tulosten perusteella vastaajien keskuudessa esiintyy kuitenkin lievää kaksijakoisuutta, sillä niissä ilmenee myös näkemys, että periaatteen koetaan tulleen huomioiduksi hankkeissa ainakin kohtuullisesti. Hankkeiden myös nähdään olleen lähtökohtaisesti tasa-arvoa edistäviä, vaikka se ei erillisenä tavoitteena kuuluisi hankkeen painopisteisiin. Tasa-arvon edistämisen ei myöskään nähdä olevan Suomen rakennerahastotoiminnan kannalta ongelma. Tiettyjen heikommassa asemassa olevien ryhmien olosuhteiden parantamiseen on myös kiinnitetty huomiota hanketoiminnassa ja arvioitu lisäksi ohjelman edistäneen alueellista tasa-arvoa.

117 Tasa-arvo on arvioitu myös horisontaalisten periaatteiden toteutumista mittaavassa kysymyksessä EAKR-ohjelmissa selvästi muita huonommin edistetyksi horisontaaliseksi periaatteeksi, mikä tukee käsitystä tasa-arvon heikosta toteutumisen kokemuksesta EAKRohjelmissa. Vastaajien kokemusta kartoittavan kyselyn tulokset viittaavat siis kokonaisuutena kokemukseen tasa-arvon horisontaalisen painopisteen edistämisen vaillinaisesta onnistumisesta. Toisaalta on tärkeää, että rakennerahastotoimijoilla on valmiuksia arvioida tasa-arvon toteutumiseen liittyviä toimia ja myös puutteita tasa-arvon edistämisen suhteen ohjelmatyön eri vaiheissa, mikä on olennainen edellytys yleisten tasaarvotavoitteiden edistämisen kannalta. Joidenkin alueellisten kulttuuristen ja rakenteellisten ominaispiirteiden nähdään vaikuttavan tasa-arvon edistämisen edellytyksiin ja lähtökohtiin. Nämä ominaispiirteet voivat vaikuttaa siihen, että tasa-arvon on koettu toteutuneen ohjelmatyössä eri alueilla eri tavoin. Toimialakohtaisten tekijöiden nähdään osaltaan vaikuttaneen tasa-arvon painopisteen edistämiseen. EAKR-ohjelmille ominaisen teknologia- ja innovaatiopainotteisuuden arvioidaan syrjäyttäneen naisvaltaisille palvelualoille kohdennettuja hankkeita, ja sitä kautta vähentäneen naisten työllistymistä edistävän ohjelmatyön edellytyksiä ja painoarvoa. Toisaalta tasa-arvon kaltaisen tavoitteen edistämisen mittaamisen ja arvioinnin huomautetaan olevan vaikeaa. Kumppanuus Kumppanuuden horisontaalisen periaatteen on arvioitu edistyneen EAKR-ohjelmatyössä kaudella onnistuneesti. Kumppanuuden on nähty toteutuneen monipuolisesti ohjelmatyön eri tasoilla. Hanketoiminnan koetaan olleen luonteeltaan kumppanuuteen ja verkostojen luomiseen voimakkaasti kannustavaa, ja kumppanuuden nähdään toteutuneen osana normaalia hanketyötä omalla painollaan. Kuitenkin aidon kumppanuuden toteutumiselle on nähty olennaisena edellytyksenä myös toimijoiden oma tahtotila. Kumppanuuden periaatteen koetaan myös olleen ohjelmakaudella aiempaa merkittävämmin mukana hankkeiden toteutuksessa. Verkottumista on tapahtunut hanketyössä monipuolisesti ja -alaisesti eri toimijoiden, kuten tutkimuslaitosten ja yritysten välillä. Kumppanuuksia synnyttäneitä hankkeita mainitaan olleen esimerkiksi matkailun, teollisen tuotannon ja innovaatiotoiminnan alueilla. Kumppanuusperiaatteen on koettu toteutuneen menestyksekkäästi tai jopa parhaiten ohjelmien yhteensovittamista ja koordinointitehtäviä hoitavissa maakunnan yhteistyöryhmissä (MYR), joiden toiminnassa on ollut osallisena myös työmarkkina- ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Kumppanuus on arvioitu horisontaalisen painopisteen edistymistä kartoittavassa kysymyksessä toiseksi parhaiten edistetyksi horisontaaliseksi periaatteeksi EAKRohjelmissa. (64,64 välillä 0-100) 117

118 4.8 Ohjelman täytäntöönpanossa ilmenneet riskit sekä riskien hallinta Ohjelmien hankkeiden rahoituksen perustuminen moniin kansallisiin, säännöiltään erilaisiin tukijärjestelmiin Hallintoviranomainen on tiedostanut monista erilaisista kansallisista tukijärjestelmistä mahdollisesti aiheutuvat vaikutukset ohjeiden tulkintaan ja tuensaajien yhdenvertaiseen kohteluun. Vuoden 2010 alusta voimaan tulleen lain (1652/2009) ja asetuksen (1695/2009) eräiden TEM:n hallinnonalan ohjelmien ja hankkeiden rahoittamisesta, joka kokosi yleislakina yhteen aikaisemmin eri alueiden kehittämistä ja rakennerahasto-ohjelmien toimeenpanoa koskevissa säädöksissä olleita säännöksissä rakennerahastotuen myöntämisestä, käytöstä, maksatuksesta, muutoksenhausta ja takaisinperinnästä ym. ja eliminoi aikaisempia tukijärjestelmän aukkoja. Myös toissijaisen valtionavustuslain ensisijainen soveltaminen tukea myönnettäessä väheni. Useat tukijärjestelmät tekivät rakennerahastotoiminnan ohjauksesta ja ohjeistuksesta haastavan, mutta varsinainen siihen liittyvä riski oli matala, koska toimintatavat olivat vakiintuneet jo aiempien ohjelmakausien aikana. Valtion vastinrahoituksen leikkaus Vuonna 2012 tehtyyn budjettiesitykseen sisältynyt rakennerahasto-ohjelmien valtion vastinrahoituksen leikkaus heijastui rakennerahasto-ohjelmien toteutukseen. Ohjelman täysimääräinen toteuttaminen edellytti, että valtion rahoituksen leikkaus katettaisiin kuntien rahoituksella. Vallitsevassa taloustilanteessa kuntarahoituksen kasvattaminen EU-ohjelmissa ei ollut realistinen vaihtoehto. Lisäksi kuntarahoitusta kertyi EAKR-ohjelmien eri toimintalinjoilla epätasaisesti. Julkisen talouden tilanne ja leikkaukset vastinrahassa olivat entistä enemmän lisänneet kuntien harkintaa ja punnintaa niiden rahoitusta kohdennettaessa. Useilla kuntakonsernitoimijoilla oli YT-menettelyjä ja määräaikaisten projektityöntekijöiden työsuhteita ei jatkettu, näin ollen oli entistä haasteellisempaa saada hankkeille kuntarahoitusta. Yleinen taloudellinen tilanne Yleinen taloudellinen tilanne vaikutti erityisesti yritysten investointi- ja kehittämisaktiivisuuteen vähentävästi. Yritykset lykkäsivät epävarmassa tilanteessa investointien suunnittelua ja tämä näkyi joillakin alueilla vähäisinä hakemusmäärinä sekä tavanomaista pienempinä hankkeina. Hankkeiden oli entistä vaikeampaa saada kerätyksi yksityistä rahoitusta, tämä aiheutti hankkeiden toteutumisen suunniteltua pienempinä tai vaihtoehtoisesti yksityisen rahoituksen korvaamista oma- tai kuntarahoituksella. Taloudellisen kasvun odotettua hitaampi käynnistyminen lykkäsi suunniteltujen ja jo rahoituspäätöksen saaneiden yrityshankkeiden toteutusta. Tämä näkyi hidastuneina maksatuksina ja vajaasti toteutuneina hankkeina. Muiden kehittämishankkeiden osalta haasteena oli korkea (ja valtion rahoituksen leikkauksen seurauksena entisestään kasvanut) kuntarahoituksen vaade. Kuntarahoitusta oli 118

119 jouduttu usein kasvattamaan myös epärealistisesti arvioidun yksityisrahoituksen seurauksena. Tämä näkyi joissakin maakunnissa hakemusten lukumäärissä, hakijoiden vähentymisenä ja siinä, että hankkeita jouduttiin pienentämään aiemmin suunnitellusta. Toisaalta tämä edisti hankkeiden suuntaamista maakunta-ohjelman ja rakennerahastoohjelman mukaisiin painopisteisiin. Elinkeinoyhtiöiden ja ammattikorkeakoulujen kehittämisaktiivisuus kuitenkin säilyi verrattain korkeana. Ohjelmakaudella hyvin alkaneeseen kehittämistoimintaan ja maakuntaohjelman painopisteiksi valittujen teemojen edistämiseen vaikutti vuoden 2013 lopusta lähtien negatiivisesti Venäjän talouden ja valuutan heikentyminen. Tämä näkyi erityisesti Etelä- Karjalassa, mutta myös muissa maakunnissa. Venäläisten ostosmatkailu, hotelli- ja ravintola- ym. palvelujen käyttö supistui huomattavasti aiemmasta. Sekä matkailussa että kaupan alalla oli vaikeuksia saada tehtyjä investointeja kannattaviksi. Voitiin jopa puhua jälleen uudesta rakennemuutoksesta. Venäjän tapahtumat olivat vaikuttaneet myös muuhun venäläisten kanssa tehtävään tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Samanaikaisesti kaupunkien talouden kiristyminen oli vähentänyt kehittämisresursseja. Yleinen taloudellinen tilanne vaikutti erityisesti yritysten investointi- ja kehittämisaktiivisuuteen vähentävästi. Yritykset lykkäsivät epävarmassa tilanteessa investointien suunnittelua ja tämä näkyi vähäisinä hakemusmäärinä sekä tavanomaista pienempinä hankkeina. Myös jo rahoituspäätöksen saaneita hankkeita lykättiin, niitä pienennetään tai ne jätettiin toteuttamatta kokonaan. Tämän myötä ohjelmakauden aikana poikkeuksellisen paljon jo myönnettyjä rahoja vapautui uudelleen budjetoinnin kautta kohdennettavaksi uusiin hankkeisiin. Ohjelmakauden lopussa tämä näkyi siten, että yritysrahoitukseen kohdennetuista rahoista jää maksamatta poikkeuksellisen paljon. Raskas hankehallinto Suurimmat haasteet hankkeiden toteutuksessa olivat hankkeiden toteutusajoissa ja tulosten saavuttamisessa. Toteuttajat olivat usein asettaneet liian kovia tulostavoitteita ja eritoten henkilöstömuutokset ja viivästynyt hanketoteutuksen aloitus aiheutti viivästyksiä, jotka johtivat jatkoaikapyyntöihin ja budjettisupistuksiin. Ohjelmien ja hankkeiden hallinnollista taakkaa pidettiin yleisesti ylimitoitettuna ja ohjelmien/hankkeiden kehitystavoitteiden ja tulosten saavuttaminen jäi usein sivurooliin maksatuskäytäntöjen kustannuksella. Samoin on jäänyt sivuun asiakkaan näkökulma. Asia puhututti myös maakunnan yhteistyöryhmissä. Ohjelmien lukuisat erilliset tietojärjestelmät (EURA, TUKI2000, Koris, Tekesin tietojärjestelmä, maaseutuohjelman rekisteri, Central Baltic jne.) eivät riittävästi palvelleet ohjelmien ja hankkeiden vaikuttavuuden raportointia. Hanketoteuttajat toisaalta kokivat, että seurantaa ja raportointia oli jo liikaakin ja toisaalta yleisesti koettiin, että toteutetuista hankkeista ei saatu riittävästi ja oikeanlaista tietoa. 119

120 Ohjelmakauden sulkeminen Päättyneen ohjelmakauden sulkeminen aiheutti jonkin verran haasteita. Henkilöresurssit vähenivät määräaikaisten henkilöiden siirtyessä uusiin tehtäviin, jolloin vain pieni osa aiemmasta hankehallinnoinnin henkilöstö jäi hoitamaan rakennerahastokauden päättämistä. Ohjelmakausi saataisiin kuitenkin suljettua aikataulussa. 120

121 5. RAHOITUKSEN TOTEUTUMINEN JA KOHDENTUMINEN 5.1 Toteutuneet maksatukset Etelä-Suomen EAKR-ohjelmassa toteutettiin hanketta (ml. teknisen tuen hankkeet TL 6). Näistä hanketta oli toimintalinjalla 1. Toimintalinjan 1 hankkeista 46,5 % eli 847 kappaletta oli Finnvera Oyj:n päätöksiä. Taulukko 32. Etelä-Suomen EAKR-ohjelmassa toteutetut hankkeet toimintalinjoittain. TL kpl Yhteensä Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelma toteutui hyvin. Lähes kaikissa toimintalinjoissa päästiin 100 % maksatusasteeseen tai jopa sen ylitse. Liitteessä 2 on esitetty tarkemmin tietoa maksetusta rahoituksesta. % Julkisen rahoituksen maksatukset, koko rahoitus= ,0 % 116,9 % 108,7 % 100,0 % 99,3 % 96,4 % 99,1 % 97,2 % 80,0 % 60,0 % 40,0 % 20,0 % 0,0 % TL 1 TL 2 TL 3 TL 4 TL 5 TL 6 TL= toimintalinja Kuva 23. Julkisen rahoituksen maksatukset toimintalinjoittain. Vuoden 2008 syksyllä alkanut taloustaantuma näkyi ohjelmatyössä hakemusmäärien vähentymisenä vuosina , mikä johti hankemäärien vähenemiseen. Erityisesti 121

122 tämä koskee toimintalinjoja 1 ja 5. Yritystukien osalta yritysten investointihalukkuus romahti vuoden 2008 syksyllä eikä taantumaa edeltäneelle tasolle hakemusmäärissä päästy ohjelmakauden loppuosalla. Toimintalinjalla 5 vuosien 2009 ja 2010 hakukierroksilla hakemusmäärät jäivät selvästi aiemmasta johtuen hakijoiden vaikeuksista saada kunnallista, muuta julkista tai yksityistä rahoitusta hankkeisiinsa. Vuoden 2011 hakukierroksilla toimintalinjassa 5 hakemusmäärä elpyi selvästi ja vuoden 2012 syksyn ja samalla ohjelmakauden viimeisessä haussa hakemuksia tuli ennätysmäärä: 69 kpl. Julkisen kokonaisrahoituksen tavoite ja maksatukset, euroa Julkinen kehys Maksatukset TL 1 TL 2 TL 3 TL 4 TL 5 TL 6 Julkinen kehys Maksatukset TL= toimintalinja Kuva 24. Julkisen kokonaisrahoituksen tavoite ja maksatukset. Yksityisen rahoituksen osalta voidaan todeta ohjelmakaudelle asetetun tavoitetason olleen liian korkea. Osittain selittävänä tekijänä oli vuonna 2008 alkanut taloudellinen taantuma, joka olennaisesti heikensi yritysten mahdollisuutta osallistua hankkeiden rahoitukseen. Taloudellinen taantuma jatkui koko ohjelmakauden ajan, eikä näin ollen positiivista kehitystä yksityisen rahoituksen suhteen tapahtunut. 122

123 Yksityisen rahoituksen tavoite ja maksatukset, euroa Yksityinen kehys Maksatukset TL 1 TL 2 TL 3 TL 4 TL 5 Yksityinen kehys Maksatukset Kuva 25. Yksityisen rahoituksen tavoite ja maksatukset. Taulukko 33. Maksupyynnöt, tehdyt maksatukset ja komissiolta saadut maksut Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa Toimintalinja Hallintoviranomaiselle Vastaava Maksujen Komissiolta lähetettyihin julkinen rahoitus suorittamisesta saatujen maksujen maksupyyntöihin tuensaajille kokonaismäärä 2 sisältyvät tuensaajien vastaavan elimen maksamat menot maksamat menot 1 Toimintalinja Toimintalinja Toimintalinja Toimintalinja Toimintalinja Toimintalinja Yhteensä Siirtymävaiheen alueiden osuus yhteismäärästä Muiden kuin siirtymävaiheen alueiden osuus yhteismäärästä Maksajan maksupäätöksellä hyväksymät kokonaismenot 2 Komissiolta mennessä saatu (ei sisällä ennakoita) 123

124 Taulukko 34. Julkinen rahoituskehys, tukikelpoiset kokonaismenot ja niitä vastaava julkinen rahoitus Toimenpideohjelman kokonaisrahoitus (EU ja kansallinen) EU:n rahoitusosuuden laskentaperuste (julkiset tai kokonaismenot) Tuensaajan maksamien todennettujen tukikelpoisten menojen kokonaismäärä (1) Vastaava julkinen rahoitus (1) Toteutumisaste % a b c d e = d/a Toimintalinja Julkiset menot ,3 % Toimintalinja Julkiset menot ,4 % Toimintalinja Julkiset menot ,9 % Toimintalinja Julkiset menot ,7 % Toimintalinja Julkiset menot ,1 % Toimintalinja Julkiset menot ,2 % Yhteensä ,6 % (1) Kumulatiivisesti ilmoitettuna 5.2 Rahoituksen kohdentuminen Menoluokat Rahoituksen kohdentuminen menoluokkiin on esitetty yksityiskohtaisesti liitteessä 2. Tarkastelu osoittaa, että 137,0 miljoonaa euroa (53,5 %) maksetusta EAKR- ja valtion rahoituksesta sijoittui Tutkimuksen ja teknologisen kehittäminen (TTK), innovointi ja yrittäjyys menoluokkapääryhmään. Kyseinen menoluokkapääryhmä käsittää menoluokat Yksittäisistä menoluokista korostuivat erityisesti 08 Muu investointi yrityksiin (11,8 %), 03 Teknologian siirto ja yhteistyöverkostojen kehittäminen pk-yritysten kesken sekä korkeakoulujen ( ), tutkimuskeskusten sekä tiede- ja teknologiakeskusten kesken (9,2 %), 01 Tutkimuskeskusten TTK-toimet (7,9 %) ja 09 Muut toimenpiteet tutkimuksen, innovoinnin ja yrittäjyyden edistämiseksi pk-yrityksissä (6,7 %). Suurimmat menoluokkakokonaisuudet olivat Tutkimus ja teknologinen kehittäminen, innovointi ja yrittäjyys (137,0 miljoonaa euroa; 53,5 % maksetusta tuesta), Tietoyhteiskunta (29,1 milj. euroa; 11,3 %) ja Matkailu (15,9 milj. euroa; 6,2 %). Toimintalinjoissa 1 ja 2 korostui odotetusti menoluokkakokonaisuus Tutkimus ja teknologinen kehittäminen, innovointi ja yrittäjyys. Toimintalinjassa 3 korostui menoluokka 57 Muu tuki matkailupalvelujen kehittämiseksi, johon on kohdistunut 21,8 % toimintalinjalla 3 maksetusta EAKR- ja valtion rahoituksesta. Seuraavina olivat menoluokat 54 Muut ympäristönsuojelu ja riskienehkäisytoimenpiteet (9,5 %) ja 58 Kulttuuriperinnön suojelu ja säilyttäminen (7,6 %). Suurkaupunkitoimintalinjassa (TL 4) suurimmat menoluokat olivat 59 Kulttuuriinfrastruktuurin kehittäminen (17,4 %), 09 Muut toimenpiteet tutkimuksen, innovoinnin ja 124

125 yrittäjyyden edistämiseksi pk-yrityksissä (14,3 %), 71 Keinot heikommassa asemassa olevien henkilöiden yhteiskuntaan integroimiseksi ( ) (10,5 %) ja 60 Muut tuki kulttuuripalvelujen kehittämiseksi (9,1 %). Kokonaisuutena tarkastellen kulttuurihankkeiden osuus toimintalinjalla 4 oli hyvin merkittävä, yhteensä noin 34 %. Toimintalinjalla 5 suurin menoluokka oli 03 Teknologian siirto ja yhteistyöverkostojen kehittäminen pk-yritysten kesken sekä korkeakoulujen ( ), tutkimuskeskusten sekä tiedeja teknologiakeskusten kesken. Siihen on suunnattu 19,7 % maksetusta EAKR- ja valtion rahoituksesta. Seuraavina olivat lähes yhtä suurilla osuuksilla menoluokat 13 Kansalaisille tarkoitetut palvelut ja sovellukset (12,9 %) sekä 04 Tuki TTK -toimille, erityisesti pkyrityksille (12,5 %) ja 43 Energiatehokkuus, yhteistuotanto, energianhallinta (12,4 %) Etelä-Suomen EAKR-ohjelman osalta rahoitus on menoluokkien suhteen melko pirstaloitunut. Rahoitusta kohdentui 52 menoluokkaan ja monien yksittäisten menoluokkien osuus oli marginaalinen (0,1 1,5 % rahoituksesta). Osittain kyse oli luokittelutekniikasta, mutta myös ohjelman strategista fokusta olisi kaivannut terävöittämistä. Toimintalinjalla 3 rahoitus hajaantui kaikkein eniten: rahoitusta kohdistui 39 menoluokkaan. Näistä 24 menoluokkaa oli sellaisia, joihin suuntautuneen rahoituksen osuus oli alle 2 % maksetusta EAKR- ja valtion rahoituksesta. Seitsemän menoluokkaa oli sellaisia, joissa oli vain yksi hanke. Parhaiten temaattinen keskittäminen onnistui toimintalinjalla 5, jolla oli käytössä 14 menoluokkaa ja niistä neljässä menoluokassa oli vain yksi hanke. Alueet Ohjelma-asiakirjan mukaan Etelä-Suomen suuralueella rahoitusta kohdennetaan erityisesti haasteellisimmille alueille. Kansallisen päätöksen mukaisesti (HALKE ) 67 % toimenpideohjelman varoista tuli allokoida haasteellisimmille alueille. Etelä-Suomen ohjelman maksetuista EAKR-rahoituksesta 76,7 % kohdistui haasteellisimmille alueille. Tämä oli enemmän kuin Länsi-Suomessa (71,3 %). Toimintalinjojen 1 3 maksetusta rahoituksesta 90,8 98,1 % kohdistui haasteellisille alueille. Lisäksi toimintalinjan 5 rahoituksesta yli puolet (50,8 %) suuntautui ohjelman haasteellisille alueille. Aluetyypeittäin tarkasteltuna ylivoimaisesti suurin osa 81,4 % maksetusta rahoituksesta Etelä-Suomessa kohdistui kaupunkialueille, lisäksi maaseutualueille kohdistui 9.2 % rahoituksesta. Saaristoon kohdistuneen rahoituksen osuus oli ohjelmakokonaisuuden kannalta marginaalinen (2,6 %), vaikkakin paikallisesti se on hyvin merkittävä. Samoin marginaalinen osuus 2,6 % kohdistui harvaan asutuille alueille. Rahoitusmuoto Maksetusta rahoituksesta selvästi suurin osa (97,9 %) oli tukea, jota ei makseta takaisin. Myönnetystä rahoituksesta 1,2 % oli Finnveran lainoja, korkotukia tai takauksia. Vuonna 2011 käynnistynyt EAKR-rahoitteinen pääomasijoitusrahastotoiminta toi mukaan 125

126 kolmannenkin rahoitusmuodon eli riskipääoman, mutta sen prosentuaalinen osuus oli Etelä-Suomessa vain 0,9 % sidotusta EAKR- ja valtion rahoituksesta. Taloudellinen toiminta Ohjelmassa maksetusta EAKR- ja valtion rahoituksesta käytettiin taloudellisen toiminnan luokkaan 22 muualle luokittelemattomat palvelut (16,6 %) sekä luokkaan 21 ympäristöön liittyvä toiminta (16,4 %). Suurin taloudellisen toiminnan luokka oli kuitenkin 00 Ei sovelleta (24,6 %). Tämä johtunee pitkälti luokittelun hankaluudesta sekä Eura2007:n ja TUKI2000:n eroista. Koko taloudellisen toiminnan taulukko on esitetty liitteessä N+2 -säännön toteutuminen N+2 -säännön mukaan rahoitusvuoden kehys tulee maksaa kahden vuoden kuluessa ko. vuodesta. Ohjelma-kauden hitaan käynnistymisen ja taloudellisen tilanteen johdosta N+2 - säännön laskentatapaa tarkistettiin v siten, että vuoden 2007 rahoituskehys jaetaan tarkastelussa tasan vuosille , jolloin N+2 -sääntöä ei sovellettu vuoden 2007 osalta, mutta sitä seuraavien vuosien osalta vaikutus on asteittain kumuloituva. Siten vuoden 2014 lopussa tuli olla maksettuna vuosien 2008, 2009, 2010 ja 2011 kehyksiä + viittä kuudesosaa vuoden 2007 kehyksestä vastaava määrä julkista kokonaisrahoitusta (vähennettynä 7,5 % ennakkomaksuilla). Maksatukset toteutuivat Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa riittävän hyvin, joten N+2 -ongelmaa ei päässyt muodostumaan. 5.4 Tekninen tuki Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman tekninen tuki oli koko ohjelmakaudella ohjelma-asiakirjan mukaan euroa, joka on 4,0 % ohjelman EAKRrahoituksesta. Kansallinen rahoitusosuus huomioiden teknistä tukea oli käytettävissä ohjelmakauden aikana 11,045 miljoonaa euroa. EU-rahoituksen ja kansallisen rahoituksen suhde on 50/50. Ohjelmakaudella teknistä tukea myönnettiin viimeisen kerran vuonna 2013, tällöin myönnettyä rahoitusta käytettiin vuosina 2014 ja 2015 ohjelman toimenpiteiden loppuunsaattamiseen ja sulkemistoimenpiteisiin. Laadittujen käyttösuunnitelmien mukaan rahoitus jakautui alla olevan taulukon mukaisesti vuosille

127 Taulukko 34. Teknisen tuen käyttösuunnitelmat vuosille TEKNISEN TUEN INDIKATIIVINEN JAKAUTUMINEN MAAKUNNISSA KÄYTTÖKOHTEITTAIN (EAKR+valtio) Koordinaatio Etelä-Karjala Kanta-Häme Kymenlaakso Päijät-Häme Uusimaa Varsinais-Suomi Yhteensä Osuus Valmistelu ,4 % Täytäntöönpano, hallinnointi ,2 % Seuranta ,6 % Tarkastus 0 0,0 % Menoluokka 85 yhteensä ,2 % Arviointi ja tutkimukset ,8 % Tiedotus ja viestintä ,0 % Menoluokka 86 yhteensä Tekninen tuki yhteensä ,0 % Palkattava henkilöstö (htv) 7,60 2,85 2,30 4,00 5,00 0,00 2,15 23,90 - maakunnan liitto 7,60 1,60 1,30 2,00 3,00 1,15 16,65 - ELY-keskus 1,25 1,00 2,00 2,00 1,00 7,25 TEKNISEN TUEN JAKAUTUMINEN MAAKUNNISSA TOIMIJOITTAIN (EAKR+valtio) Koordinaatio E-Karjala Kanta-Häme Kymenlaakso Päijät-Häme Uusimaa Vars.-Suomi Yhteensä Osuus Maakunnan liitto yht ,3 % - TEM:n hallinnonala ,2 % - OKM:n hallinnonala ,1 % - STM:n hallinnonala 0 0,0 % ELY-keskukset yht ,7 % -TEM:n hallinnonala ,4 % -YM:n hallinnonala ,3 % Yhteensä ,0 % 127

128 Toimintalinjan 6 julkisesta rahoituksesta maksettiin noin 10,7 miljoonaa euroa eli 97,2 % koko ohjelmakauden teknisestä tuesta. 5.5 Uudelleenmaksettu tai uudelleenkäytetty tuki Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa ei ole ollut asetuksen (EY) N:o 1083/ artiklan ja 98 artiklan 2 kohdan mukaista peruutuksen jälkeen uudelleenmaksettua tai uudelleenkäytettyä tukea. 5.6 Keskeneräiset tai keskeytetyt hankkeet Millään ohjelman toimintalinjoista ei ole ohjelmaa suljettaessa keskeneräisiä tai kekeytettyjä hankkeita. 5.7 Toimien pysyvyys Asetuksen (EY) N:o 1083/ artiklan mukaisia toimien pysyvyyteen liittyviä huomattavia muutoksia tai niistä seuranneita takaisinperintöjä ei ohjelmassa ole ollut. 5.8 Suurhankkeet Yleisasetuksen 39 artiklan mukaisia suurhankkeiksi luokiteltuja hankkeita (kokonaisrahoituksen määrä ympäristöalalla vähintään 25 milj. euroa tai muilla aloilla 50 milj. euroa) ei ole toteutettu Etelä-Suomen alueella. 128

129 6. VIESTINTÄ 6.1 Kansallisen tason viestintä Yleistä hallintoviranomaisen viestinnästä Ohjelmakaudella rakennerahastoviestinnän linja muuttui Suomessa siten, että EAKR- ja ESR-ohjelman viestintää toteutettiin yhdessä. Sisäasiainministeriö ja työministeriö valmistelivat yhteistyössä EAKR- ja ESR-ohjelmien viestintäverkostojen yhteisissä kokouksissa ohjelmakauden viestintätoimia. Verkoston kokouksiin osallistuivat muut toteuttajaministeriöt, suuralueiden edustajat sekä talous- ja sosiaalipartnerit. Yhteistyössä valmisteltiin viestintäsuunnitelmat vuoden 2007 lopussa, ne vietiin seurantakomiteoiden kokouskäsittelyyn ja tämän jälkeen EU:n komission hyväksyttäviksi. Viestintäsuunnittelussa määritelty rakennerahastotoiminnan keskeinen viesti oli positiivinen ja yksinkertainen: Suomalaisilla on mahdollisuus saada EU:lta tukea entistä paremman Suomen ja sen eri alueiden kehittämiseksi. Avainviesteiksi määriteltiin 1. EU-ohjelmat kannustavat omaehtoiseen kehittämiseen. 2. EU-ohjelmat lisäävät suomalaista osaamista, kilpailukykyä ja työllisyyttä. 3. EU-tukea kannattaa hakea kehitysideoiden toteuttamiseksi. 4. EU-ohjelmat tukevat alueellista kilpailukykyä ja ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia. 5. Ohjelmien tavoitteena on kansainvälinen, entistä paremmin voiva Suomi. Ohjelmakauden alkupuolella viestinnässä korostui erityisesti rahoitusmahdollisuuksia ja ohjelmia esitellyt viestintäote ja loppukaudella arviointihavaintojen mukaan tulosviestinnälliset toimet. Vuoden 2008 alusta lähtien työ- ja elinkeinoministeriö toimi kaikkien EAKR-ohjelmien ja ESR-ohjelman hallintoviranomaisena, jolloin ohjelmien tiedottaminen ja julkistaminen jatkui luontevasti tiiviissä yhteistyössä ja pääosin yhteisin toimenpitein. Hallintoviranomainen nimesi kansallisen viestintävastaajan, joka vastasi viestintäverkoston vetämisestä ja mm. osallistui EU:n komission viestintäverkostojen INFORM ja INIO kokouksiin ja muuhun toimintaan. Viestintäverkoston toimesta valmisteltiin hankkeiden viestintäohje sekä yhdenmukaista graafista aineistoa viestintäkäyttöön. Viestintäohje liitettiin välittävien toimielinten rahoituspäätöksiin. Kaikki ohjeistus ja graafinen aineisto olivat saatavilla rakennerahastot.fi -sivuilla. TEM kilpailutti viestintätoimiston (Viisikko-Communica Communications VCA Oy), joka tuki muun muassa painetun materiaalin, internetmateriaalin ja liikelahjojen suunnittelussa sekä isompien tilaisuuksien käytännön järjestelyissä. 129

130 Hallintoviranomainen järjesti vuosittain vähintään yhden komission asetuksen (EY) 1828/2006 artiklan 7 edellyttämän merkittävän tiedotustoimen. Hallintoviranomaisen tiloissa liputettiin viikon ajan toukokuun 9. päivästä lähtien. Ohjelmakaudella hallintoviranomaisen toimipisteen ala-aulassa on jatkuva pöytäliputus. Internetviestintä Uutena viestintävälineenä perustettiin EAKR- ja ESR-ohjelmien yhteiset internetsivut Sivuston kielinä oli suomi, ruotsi ja englanti. Sivusto sai pääosin myönteistä palautetta. Suuralueilla oli vaihdellen joko ohjelmien yhteisiä tai omia internetsivuja, mikä aiheutti jonkin verran sekavuutta. Internet oli kuitenkin keskeinen väline ohjelmakauden viestinnässä. Vuonna 2013 ryhdyttiin valmistelemaan uusia internetsivuja ohjelmakaudelle Kuluneen ohjelmakauden kokemuksiin pohjautuen päätettiin toteuttaa kaikkien viranomaistahojen yhteiset internetsivut siten, että päävastuu on hallintoviranomaisella ja kukin alue ylläpitää omaa osiotaan yhteisellä sivustolla. Samalla saatiin myös kaikki hakuajat ja niistä ilmoittaminen yhteen ja samaan paikkaan, kuten myös rakennerahastoihin liittyvät koulutukset ja muut tilaisuudet. Tämä internetuudistus oli ehkä vuosien rakennerahastoviestinnän kokemuksiin perustuva merkittävin parannus ja uudistus ohjelmien viestinnässä. Uutiskirje Rakennerahastojen uutiskirje otettiin käyttöön vuonna Siitä tehtiin aina sähköinen pdf-versio internetiin pääsääntöisesti kerran kuussa. Uutiskirjeestä tehtiin myös teemanumeroita, joita painettiin tilaisuuksissa jaettaviksi. Pdf-version tekeminen oli melko työläs prosessi ja vaati ulkopuolista maksullista taittamista. Ohjelmakautta varten uudistettaviin internetsivuihin otettiin uudeksi elementiksi sivuston julkaisujärjestelmän sähköinen uutiskirje, jonka toimittaminen on huomattavasti joustavampaa. EURA tietopalvelu EURA tietopalvelu otettiin käyttöön joulukuussa Palvelusta oli saatavilla perustiedot kaikista hyväksytyistä hankkeista: hankkeen nimi, toteuttajaorganisaatio, toteutusaika, välittävä toimielin, julkinen rahoitus sekä tiivistelmä toiminnan sisällöstä. Tietopalvelun tiedot tulevat suoraan automaattisesti EURA-tietojärjestelmän lomakkeiden ao. kohdista. Tietopalvelun tiedot päivittyivät kerran viikossa. Tällä tiedotustoimella täyttyi komission asetuksen (EY) 1828/2006 edellytys tietojen julkisuudesta. Tietopalvelu oli myös ruotsiksi. Ohjelmakaudelle päätettiin tehdä englanninkielinen versio ja tiivistelmä. 130

131 Painotuotteet Viestinnän painopiste siirtyi ohjelmakaudella sähköiseen viestintään, mutta edelleen painatettiin jaettavaksi perusesitteitä. Ohjelmakauden alkuun valmisteltiin yhteensä 11 eri esitettä: yleisesite, kunkin EAKR-ohjelman ja ESR-ohjelman esittelyesitteet sekä viisi teemaesitteet (kansainvälistyminen, osaaminen ja innovaatiot, tasa-arvo, työllisyys sekä yritystoiminta). Esitteet päivitettiin vuonna 2008, jolloin teemaesitteiden joukkoon tuli lisäksi ympäristöesite. Kaikki esitteet käännettiin ruotsiksi ja englanniksi. Pohjois-Suomessa käytetyt esitteet käännettiin lisäksi pohjoissaameksi ja inarinsaameksi. Kaikki viisi ohjelma-asiakirjaa painettiin. Hallintoviranomainen toteutti painotuotepalvelun, joka tarjosi hankkeiden ja viranomaisten käyttöön valmiiksi kilpailutettuja tuotteita: julisteet, folderit, lehtiöt, kirjekuoret, käyntikorttipohjat, postit-muistilaput sekä EU-lipputarrat ja kansallisen tunnuksen Vipuvoimaa EU:lta -tarrat. Myös painettuja julkaisuja sai tilata ko. palvelusta. Yksittäisiä julkaisuja sai tilata rakennerahastot.fi -sivujen kautta. Julkaisut olivat tilaajille maksuttomia, mutta painotuotteet maksullisia. Tilauspalvelusta luovuttiin seuraavalle ohjelmakaudelle siirryttäessä pääasiassa sen hintavuuden ja pienempien raharesurssien takia. Koulutukset, seminaarit ja yleisötilaisuudet Ohjelmakauden alussa hallintoviranomaisen järjestämät tilaisuudet painottuivat koulutustilaisuuksiin, joiden asiasisältö liittyi ohjelmien toteuttamiseen, keskeisiin sisältöihin ja hallintoon. Vuosittain hallintoviranomainen järjesti yleensä sekä keväällä että syksyllä koulutuskiertueen välittäville toimielimille, ajankohtaispäiviä sekä tarpeen mukaan koulutusta eri teemoista. Koulutuksia oli mahdollista seurata suorana lähetyksenä internetistä ja myöhemmin nauhoituksena. Kaikki koulutusaineisto oli tilaisuuksien jälkeen saatavilla rakennerahastot.fi -sivuilta. Vastaavasti suuralueiden viranomaisten tilaisuudet painottuivat ohjelmakauden alussa hankkeiden opastukseen ja kouluttamiseen. Pääsääntöisesti viranomaiset järjestivät alueellisia tapahtumia yhteistyössä keskenään, mutta oli myös ohjelmakohtaisia infotilaisuuksia ym. Hankkeet järjestivät aktiivisesti omia tapahtumiaan ja toteuttivat muita viestintätoimia. Hallintoviranomainen, muut toteuttajaministeriöt ja välittävät toimielimet järjestivät vuosittain yksittäisiä tilaisuuksia, joiden kohderyhmänä olivat viranomaiset ja hanketoimijat. Vuosina järjestettiin jatkumona Sadonkorjuuseminaarit ja Kevätkylvöt, joissa päätoteuttajina olivat OKM, STM ja TEM. Alueilla järjestettiin useita hanketoimijoille yksittäisiä tapahtumia vuosittain. Vuonna 2010 hallintoviranomainen järjesti Vipuvoimaa EU:lta -kampanjan, joka koostui 16 alueellisesta tietoiskusta. Kampanjan kohderyhmänä olivat hanketoimijat ja potentiaaliset uudet hanketoimijat, ja se järjestettiin yhteistyössä talous- ja sosiaalipartnereiden kanssa. Aloite kampanjan järjestämiseksi tuli järjestöiltä. Tilaisuuksiin osallistui yhteensä noin

132 henkilöä. Osallistujat antoivat hyvää palautetta napakoista tietoiskuista ja mahdollisuutta verkostoitua muiden hanketoimijoiden kanssa. Vuosina toteutettiin EU Arjessa -tapahtumakiertue yhteensä 19 tilaisuutta eri puolella Suomea. Kiertueen veturina toimi komission Suomen edustusto. Muita mukana olleita tahoja olivat parlamentin tiedotustoimisto, ulkoasianministeriön Eurooppatiedotus, eduskuntatiedotus, TEM sekä kunkin tapahtumapaikan alueelliset toimijat. Yhteistyökumppanina oli YLE ja sen paikalliset toimitukset, mikä takasi vähintään alueellisen näkyvyyden kullekin tapahtumalle. Kaikkien EU Arjessa -kiertueen tilaisuuksissa esiteltiin EAKR- ja ESR-hankkeita kolmesta kuuteen per tilaisuus. Tilaisuuksien järjestäminen on melko työlästä, aikaa vievää ja kallista. Ohjelmakauden kokemusten perusteella seuraavalla kaudella järjestetään oleellisesti vähemmän isoja tilaisuuksia ja keskitytään sähköiseen viestintään. Viestinnän arviointi Infor Oy arvioi TEM:n toimeksiannosta EAKR- ja ESR-ohjelmien viestinnän onnistumista ohjelmakaudella Arvioinnista raportoitiin vuodan 2010 vuosiraportissa. Arvioinnin perusteella suomalaiset tuntevat rakennerahastoja yleisesti huonosti. 45 prosenttia suomalaisista tiesi tutkimuksen mukaan, että EU:n tuella kehitetään alueiden työllisyyttä ja kilpailukykyä. Hanketoimijat tuntevat varsin hyvin rakennerahastot ja niihin liittyvät rahoitusmahdollisuudet. Rakennerahastot koettiin hyödyllisiksi, mutta toisaalta byrokraattiseksi rahoituslähteeksi. Hyvää palautetta sai muun muassa hallintoviranomaisen tarjoama tieto, tiedotusohjeen hyödyllisyys ja tarjottu yhdenmukainen visuaalinen ilme. Hyödyllisimpänä tiedonlähteenä hanketoimijat pitivät rakennerahastot.fi -sivuja. Myös hallinnon edustajat pitivät tiedotusohjetta hanketoimijoille hyödyllisenä. Kokonaisuudessaan hanketoimijoihin kohdistunut viestintä oli onnistunut hyvin. Sen sijaan suuren yleisön tavoittaminen viestinnällä oli onnistunut vain kohtalaisesti. Arvioinnin tuloksena oli kolme keskeistä haastetta viestinnälle. Ensinnäkin byrokratiamaine on rakennerahastoviestinnän haaste, mutta se ei ole yksinomaan viestinnän keinoin ratkaistavissa on muutettava itse toimintaa. Toinen haaste on riittävän kiinnostavan konkreettisen tiedon tuottaminen tuloksista. Kolmantena haasteena todettiin viestinnän osaaminen ja resurssit kaikilla tasoilla: hallintoviranomainen, välittävät toimielimet ja hanketoimijat. Arvioinnin perusteella hanketoiminnan painotuksissa korostettiin rakennerahastojen tunnettuuden lisäämistä ja tulosviestintää. Viestintävälineinä edelleen siirrettiin painopistettä sähköiseen mediaan, erityisesti rakannerahastot.fi -verkkopalveluun, mutta myös sosiaalisen median puoleen. 132

133 6.2 Suuralueen ja maakuntien viestintätoimet Suuralue Suuraluetason viestintää toteutettiin koordinoivan maakunnan liiton (Päijät-Hämeen liitto) ja koordinoivan TE -keskuksen (Hämeen TE -keskus) johdolla vuonna 2008 valmistellun suunnitelman mukaisesti (Etelä-Suomen rakennerahastotoiminnan viestintäsuunnitelma ohjelmakaudelle ). Etelä-Suomen EAKR-ohjelman viestintää toteutettiin ensisijaisesti omien internetsivujen kautta. Koordinoivan maakunnan liiton toimesta toteutettiin lisäksi useampi julkaisu. Syksyllä 2010 käynnistettiin toimintalinjan 5 esitteen valmistelu. Esitteessä luotiin katsaus Etelä-Suomen toimintalinjan 5 toimintamalliin ja viiteen ylimaakunnalliseen hankkeeseen. YHDESSÄ enemmän -esite valmistui tammikuussa 2011 ja siitä oli saatavilla kieliversiot suomi ja englanti. Päijät-Hämeen liiton ja Hämeen ELY-keskuksen johdolla sekä yhteistyössä Etelä-Suomen maakunnan liittojen ja ELY-keskusten kanssa toteutettiin yhteinen julkaisu. Etelä-Suomi innovaatioveturina - esitteessä esiteltiin hyviä EAKR- ja ESR-hankkeita kaikista Etelä- Suomen maakunnista. Syksyllä 2012 tehtiin julkaisu Etelä-Suomen toimintalinjan 5 arvioinnin tuloksista ja esiteltiin yhdeksän ylimaakunnallista hanketta. KOHTI älykästä erikoistumista Etelä-Suomen EAKR-ohjelman toimintalinja 5 -esite valmistui vuoden 2013 alussa ja saatavilla oli kieliversiot suomi ja englanti. Kesän 2013 aikana toteutettiin kartoitus Etelä-Suomen EAKR ohjelman tuloksista ja hyvistä käytännöistä. Julkaisussa luotiin katsaus EAKR-rahoitteiseen hanketoimintaan lähestyen aihetta eteläsuomalaisten maakuntien kärkialojen ja osaamiskeskittymien kautta. Maaliskuussa 2014 järjestettiin Vierumäellä Etelä-Suomen EAKR-ohjelman päätösseminaari. Samassa tilaisuudessa myös käynnistettiin uusi ohjelmakausi Tilaisuuden avaajana toimi silloinen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri, tuleva pääministeri Alexander Stubb. Seminaarin suosio yllätti järjestäjät: osallistujia oli huikeat 135 henkeä. Seminaaripäivät pitivät sisällään päättyneen kauden saavutuksia ja uuden kauden suunnitelmia, tietenkin ahkeraa verkostoitumista ja tutustumista hankkeiden tuloksiin esitysten ja hankenäyttelyn kautta. Maakunnat Maakunnissa tiedotus painottui myönnetyn rahoituksen ja hankkeiden tulosten tiedottamiseen. Tiedotusta toteutettiin internet-sivuilla, sosiaalisessa mediassa (Facebook, 133

134 Twitter), sähköisillä uutiskirjeillä/tiedotteilla, lehti-ilmoituksin sekä tiedotustilaisuuksien ja seminaarien muodossa. Lisäksi maakunnan yhteistyöryhmien kokoukset ovat julkisia ja monissa maakunnissa ennen kokousta tai kokouksesta laaditaan tiedote. Parhaaksi viestinnälliseksi keinoksi kuitenkin koettiin jalkautuminen ihmisten pariin. Ohjelmakauden lopulla Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Etelä-Karjalan liitto ja Kymenlaakson liitto teettivät yhdessä neljä EAKR-aiheista noin neljän minuutin mittaista You Tube -videota. Niissä esiteltiin teemoittain, mitä Euroopan aluekehitysrahoituksella on Kaakkois-Suomessa saatu aikaan. Videoissa pääpaino oli ohjelman tuloksilla ja vaikutuksilla. Teemoiksi valittiin matkailu, osaaminen, energia ja vesi Esimerkkinä onnistuneesta alueellisesta rakennerahastoviestinnästä voidaan nostaa esille Etelä-Karjalassa toteutettu EU arjessa vuosikalenteri Kalenterin tekstiosiossa kerrottiin lyhyesti EU:n eri rahastoista, joista ohjelmarahoitusta on alueelle saatu. Näin haluttiin kertoa yleisölle kuinka paljon todellisuudessa alue on saanut EU-rahoitusta, sillä monia hankkeita ei huomaa EU-tuella toteutetuiksi. EAKR-hankkeista kertova vuosikalenteri toteutettiin Etelä-Karjalassa myös vuosiksi 2015 ja

135 7. ARVIOINTI 7.1 Valtakunnallinen EAKR-toimenpideohjelmien temaattinen arviointi EAKR-ohjelmien arviointi toteutettiin ohjelmakaudella jatkuvana prosessina, joka käsitti kaikki neljä alueellista EAKR-toimenpideohjelmaa. Arviointi hankittiin kahdessa vaiheessa ulkopuoliselta toteuttajalta. Keväällä 2011 valmistui ensimmäisen vaiheen neljä arviointiraporttia. Raportit käsittelivät yritystoiminnan edistämistä, innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistämistä ja osaamisrakenteiden vahvistamista, alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantamista sekä ympäristövaikutuksia ja kestävää kehitystä. Arviointien pohjana olivat Suomen rakennerahastostrategia , suuralueittaiset EAKR-toimenpideohjelmat sekä raportit ja EURA ja Tuki2000-järjestelmien tiedot. Raportit sisälsivät arvioitsijoiden suosituksia toiminnan kehittämiseksi. Arvioinnin havaintoja ja tuloksia v Teema 1. Yritystoiminnan edistäminen Kehittämishankkeilla parannettiin paikallisesti yritystoiminnan kehitysedellytyksiä, avustuksilla parannettiin yritysten kilpailukykyä ja tuottavuutta. Kehittämishankkeet olivat kokonaisuutena edenneet odotusten mukaisesti. Taloudellinen taantuma heikensi erityisesti Pohjois-Suomessa mahdollisuuksia saavuttaa tavoitteita. Kasvuyritysten tukemisessa ja kansainvälistymisessä oli onnistuttu heikommin. ELY-keskusten kautta tuetuissa yksittäisten yritysten hankkeissa vaikutukset olivat suurimpia kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantamisessa sekä T&K&I-toiminnan lisääntymisessä. Merkittävin pysyvä vaikutus yritysten kehityshankkeissa syntyi yrityksen kilpailukyvyn parantuessa joko tuottavuuden, tuotantokapasiteetin tai laadun kasvamisen myötä. Tietojärjestelmäongelmat ja talouskriisi hidastivat hankkeiden käynnistämistä. Alueellisten toimijoiden mukaan EAKR-ohjelman lisäarvo suhteessa muuhun toimintaan oli mahdollisuus lisäresurssien saamiseen, verkostoitumisen tukemiseen, sekä mahdollisuudessa ottaa enemmän riskiä uusien asioiden kokeilemiseksi. Kyselyn mukaan 75 prosenttia kehitystoimenpiteistä olisi toteutettu jossain muodossa ilman avustusta. Hyöty avustuksista on ollut suuressa osassa hankkeita niiden aikaistuminen ja laajempi toteutus. Uhkana oli, että hankkeilla tuettiin yritysten normaalitoimintaa. Kehittämisehdotukset: EAKR-ohjelmien alueellista osuvuutta tulee vahvistaa yksityiskohtaisemmilla tavoitteilla, riittävä joustavuus säilyttäen. Ylimaakunnallisuus tärkeää. 135

136 Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tukeminen on tärkeää. Rakennerahastotukea on suunnattava nykyistä riskipitoisemmin ja myös pk-yritysten T&Ktoimintaan Yritysten kasvun ja kansainvälistymisen tukemiseksi alueilla on panostettava enemmän kasvuyrityspalveluihin sekä kansainvälistymistä ja verkottumista edistäviin palveluihin. Voimakkaampi panostus kasvuyrityksiin. Pääoman saatavuutta vahvistettava EAKR-rahoituksen keinoin. Hankevalinnan on oltava nopeampaa ja valinnoissa on otettava enemmän riskejä. Valintakriteerejä tulee selventää. Samoin menettelytapoja ja pisteytystä tulee selkeyttää, jotta ne ovat rahoittajasta riippumatta yhteismitallisia. Kysyntä- ja loppuhyötyjän näkökulma on huomioitava. Tietojärjestelmiä on parannettava, tiedot hakemusten hylkäysten syistä saataville. Yritysten kehittämisavustusten vuotovaikutus oli suuri. On sallittava suuremman riskin hankkeita, joita yritykset eivät muuten tekisi. Maakunnan liittojen kautta rahoitettujen hankkeiden vuoto oli pientä, joten niiden resursointia tulisi parantaa. Teema 2. Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen ja osaamisrakenteiden vahvistaminen Yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten välisen innovaatiotoiminnan aktivoinnin osalta huomattiin, että hankkeita, joissa tehtiin yhteistyötä mainittujen toimijoiden kesken, oli vähän. Kyselyn mukaan tilanne ei kuitenkaan ollut niin huono kuin EURA 2007-tietokannan tietojen perusteella. Haasteena projekteissa oli niiden vähäinen yritysvetoisuus. Yritykset tulevat mukaan vasta valmisteluvaiheen jälkeen, jolloin ne eivät pääse vaikuttamaan enää tavoitteisiin. Myös tukikelpoisuusasetukset aiheuttivat yrityksille ongelmia. Toimintalinjan hankkeiden yhteyttä osaamiskeskusohjelmaan tulisi myös vahvistaa. Innovaatio- ja osaamisrakenteiden vahvistamisen osalta arvioinnissa nousi esiin, että ohjelman toivotaan pitävän yllä hyvää tasapainoa uudistavan ja vanhoja rakenteita tukevan toiminnan välillä. Hankkeiden raportoitiin liittyvän usein maakunnallisiin painopisteisiin, mutta monissa hankkeissa vaikutus ei näy konkreettisessa toteutuksessa. Hankkeiden temaattinen keskittäminen Etelä-Suomessa (TL 5) koettiin hyväksi käytännöksi. Hankkeiden toiminnan vakiinnuttaminen oli haasteellista, pääasiassa toiminnan kaupallistamisen vaikeuksien vuoksi. EAKR-ohjelmasta rahoitetuilla investoinneilla oli suuri merkitys alueelliselle innovaatiotoiminnalle. Tärkeää rakenteiden vahvistamiselle on korkeakoulujen alueellisen toiminnan kehittäminen tukemalla T&K-toimintaa sekä yhteistyötä alueilla. Verkottumisen edistämistä tutkittiin tarkastelemalla projekteihin osallistuvia toteuttajia. Toteuttajina laajoja verkostoja oli vain vähän, mutta epävirallisia yhteyksiä projekteissa luotiin moniin eri toimijoihin. Alueellisten toimijoiden verkostoitumista pidettiin tärkeämpänä kuin hankkeiden tai ohjelmien sisäistä verkostoitumista. Haasteena on erityisesti kansainvälinen verkostoituminen. 136

137 Kehittämisehdotukset: EAKR-ohjelman roolia eri tahojen valintojen tukena ja koordinoijana tulee vahvistaa. Tulisi myös selvittää mahdollisuus ottaa käyttöön pitkän aikavälin kattavia ja useiden rahoittajien yhteisiä alueellisia kehittämissuunnitelmasopimuksia. Klustereiden vahvistaminen vaatii hankekokonaisuuksien hahmottamista ja yhteistyötä yli maakunta- ja suuraluerajojen. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi teemakoordinaattori- ja teemaryhmäkäytäntöjen avulla. Kuntarahoituksen osuutta ylimaakunnallisissa hankkeissa tulisi laskea ja korvata kansallisella. Suuralueiden rajoja pitäisi voida ylittää ainakin poikkeustapauksissa. Etelä-Suomen toimintalinjan 5 tyyppinen kehittämismuoto tulisi ottaa käyttöön myös muilla alueilla. Alueellisista temaattisista hankekokonaisuuksista on tiedotettava laajemmin ja parannettava tiedonkulkua esim. velvoittamalla hankkeita osallistumaan tilaisuuksiin. On sovittava yhteisistä säännöistä hankevalmisteluvaiheen tukemiseen. Kansallisten asiantuntijoiden käyttämistä arvioinnissa on vahvistettava. Hankkeilta on myös vaadittava näkemystä niiden roolista suuralueiden strategisissa valinnoissa. Riskinotto on sallittava laajemmin erityisesti innovatiivisille hankkeille Verkostoitumisen tavoitteet on selkeytettävä ja konkretisoitava valintakriteereissä. Hankkeita valittaessa on suosittava hankkeita, joissa suuri määrä osatoteuttajia. Syrjäisten seutujen oppilaitosten verkottaminen on tärkeää. Yritysyhteistyö on ollut heikkoa. On varmistettava hankkeiden tarpeellisuus yritysten näkökulmasta. Verkostoituminen on aloitettava ennen kuin ohjelma on lyöty lukkoon, näin yritykset pääsevät vaikuttamaan omista lähtökohdistaan. Hankkeilta on vaadittava pitkän aikavälin kehittämissuunnitelma jo alussa. Tutkimushankkeiden rahoituksen edellytyksenä tulisi olla, että hankkeessa on kokemusta liiketoiminnasta ja kaupallistamisesta. Rahoittajille tulisi tarjota enemmän asiantuntijatukea kaupallistamissuunnitelmien arviointiin. Kehittämisorganisaatioiden rooli on keskeinen, niitä olisi tarkasteltava kuitenkin erikseen muista yrityksistä niiden erikoisluonteen vuoksi. Osaamisen ja tutkimuksen perusinfrastruktuuria on kehitettävä jatkossakin Innovaatioihin ja verkottumiseen liittyviä indikaattoreita on kehitettävä, varsinkin hankkeessa mukana olevien taustojen avulla ja EURA-tietokantaa hyväksikäyttäen. EURAan on tehtävä monia lisäyksiä, esimerkiksi yritysten y-tunnukset ja sijaintitiedot ovat välttämättömiä. Myös hankkeeseen osallistuvien taustoja ja koulutusta voidaan selvittää innovaatioindikaattoreiden luomiseksi. Teema 3. Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen Arvioinnin mukaan EAKR-toimenpideohjelmien strateginen tavoiteasetanta tukee kansallisen rakennerahastostrategian tavoitteita, mutta se on pystynyt mukautumaan hyvin alueiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaksi. Erot perustuvat yhtäältä suuralueiden käytettävissä olevien resurssien eroihin ja toisaalta suuralueilla tehtyihin analyyseihin alueiden vahvuuksista, heikkouksista, uhista ja mahdollisuuksista. Suuralueiden ohjelmaasiakirjoissa mainitut strategiset tavoitteet ja nimetyt menoluokat ovat linjassa keskenään. Maakuntalähtöisyys ja kansallisen tason aluekehitysohjelmat on huomioitu hyvin. Itä- ja Pohjois-Suomessa maakuntalähtöisyyttä pidettiin positiivisena, Etelä-Suomessa taas strategisena väljyytenä. 137

138 Hankkeissa syntyneet vuorovaikutteiset ja poikkitoimialaiset verkostot ovat antaneet mahdollisuuksia uudenlaisen yhteistyön kehittymiseen. Suuressa osassa toimintalinjan 3 hankkeita korostuu julkisen sektorin rooli, mutta myös yritystoimintaa oli mukana. Hankkeet loivat myös julkisten toimijoiden yhteistyötä sekä edistivät järjestöjen ja paikallisten asukkaiden tarpeista johtuvaa kehittämistoimintaa. Hankkeiden tuloksia ja vaikutuksia arvioitaessa huomataan niiden todentamisen vaikeus. Vaikutukset ovat välillisiä ja vaikeasti erotettavia muusta kehityksestä. Keskustelua herätti Itä- ja Pohjois-Suomen liikenneinfrastruktuuriin kohdistama panostus. Toisaalta myös perusinfrastruktuuriin, kuten jätevesihuoltoon tehtyjä sijoituksia kritisoitiin, mutta ne voidaan nähdä heikoimmille alueille hyvin tärkeinä. Matkailun osuutta pidettiin alueiden toimijoiden keskuudessa yllättävän suurena. Ympäristöteema ja sen monitieteellinen ja laaja rahoitusmalli on osoittautunut toimivaksi. Uusien palvelumallien kehitys ei ole lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla. Palvelumallien valintakriteerinä on ollut monitahoinen yhteistyö, joka ei ole saanut tuulta alleen, johtuen kuntien välisistä yhteistyön esteistä. Tasa-arvo on jäänyt hankkeissa taka-alalle. Kehittämisehdotukset: Toimintalinjalla voisi olla nykyistä selkeämpi yhteenkokoava tematiikka Valintakriteerien väljyys hyvä säilyttää Perusinfrastruktuurin kehityksen rahoitus on perusteltua, kun rahoitus kohdistetaan strategisesti merkittävimpiin kohteisiin. Suoria investointeja on jatkettava heikoimmilla alueilla, kuten Itä- ja Pohjois-Suomessa. Paikallislähtöinen ja pienten hankkeiden tukeminen on säilytettävä Ympäristöpositiivisuuden käsitettä on vielä selvennettävä ja ympäristöluokittelua luotava moniportaisemmaksi Palveluiden laatua ja saavutettavuutta kehittävien tavoitteiden tarpeellisuutta on tarkasteltava kriittisesti. Ne eivät ole käynnistyneet hyvin ja niissä on päällekkäisyyksiä KASTE-ohjelman ja RAY:n rahoittamien hankkeiden kanssa. Palvelukokeilu voidaan linkittää vahvemmin alueiden saavutettavuuteen tukemalla toimia, joilla hyvinvointia kehitetään hallinnonrajat ylittäen - esimerkiksi tarkastelemalla yhdyskuntarakenteen toimivuutta sosiaali- ja terveyspalvelujen sijainnin kannalta. Tasa-arvoindikaattoreita on kehitettävä monipuolisemmiksi. Nyt pohditaan vain sukupuolten välistä tasa-arvoa. Myös alueellinen ja eri toimijoiden välinen tasa-arvo on otettava mukaan kriteeriksi. Hankehallintoa on kevennettävä ja tarpeettomia päällekkäisyyksiä poistettava raportoinnista Teknisten välineiden, eli seurantajärjestelmien ja dokumenttipohjien, ongelmat on ratkaistava Teema 4. Ympäristövaikutukset ja kestävä kehitys Nykyinen EAKR-ohjelmien käytäntö ohjeistuksineen ja prosesseineen täyttää kohtalaisesti minimitehtävänsä ympäristönäkökulmasta siivilöimällä pois hankkeet, joilla voisi olla merkittäviä negatiivisia ympäristövaikutuksia. Sen ei kuitenkaan voida nähdä aktiivisesti kannustavan ympäristöpositiivisten hankkeiden toteuttamiseen. Nämä ajurit tulevat 138

139 pääsääntöisesti EAKR-ohjelman ulkopuolelta. Ympäristöpositiivisuuden tunnistaminen oli vaikeaa ja käsitteen määritelmä on melko epäselvä. Ympäristöasiat olivat harvoissa projekteissa pääroolissa, sen sijaan ne olivat vaikuttamassa hankkeen ominaisuuksiin. Hankkeiden itsearvioinnilla ei tuntunut olevan todellista merkitystä, koska n. 60 % hankkeista oli merkitty ympäristöneutraaleiksi. Jos hakija ei täyttänyt erikseen YVAlomaketta, oli se kaikilta arvoiltaan neutraali. On vaikea arvioida panostusta arviointiin. Välilliset vaikutukset jäivät usein huomioimatta. Rahoittajat olivat sitoutuneita kestävään kehitykseen. Kuitenkaan rahoittajilla ja hanketoteuttajilla ei ollut selvää kuvaa kestävän kehityksen tai tasa-arvon sisällöstä. EAKR-ehdot kestävän kehityksen suhteen eivät juuri vaikuttaneet hankkeiden painopisteiden valintoihin. Tapaustutkimuksissa kestävä kehitys näkyi hankkeiden luoman taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen vaikutuksena alueen hyvinvointiin. Hankkeilla oli vain vähäisiä vaikutuksia tasa-arvon edistämiseen. Tasa-arvo käsitettiin suppeasti miesten ja naisten välisenä. Toimintalinjassa 3 huomioitiin myös alueiden välinen tasa-arvo. Tasa-arvon sisäistäminen EAKR-ohjelmaan oli arvion mukaan vajavaista. Kehittämisehdotukset Indikaattoriseurantaa on parannettava seuraavasti: o ympäristöpositiivisten hankkeiden määritelmää selkeytettävä o ympäristöhankkeet on luokiteltava selvästi ympäristöhankkeiksi o menoluokkia on selvennettävä ja vähennettävä, näin niitä voidaan käyttää paremmin indikaattoreiden yhteydessä o tietoja ympäristönegatiivisuudesta ja välillisiä ympäristövaikutuksia voidaan yrittää arvioida Ympäristöpositiivisuuden määritelmässä on huomioitava, että hankkeella ei saa olla negatiivisia vaikutuksia. Jos niitä kuitenkin on, negatiivisia vaikutuksia tulisi kompensoida ja toimenpiteiden toteutumista seurata. Välillisten ympäristövaikutusten tunnistamista hankkeiden aikana olisi syytä pohtia Rahoittajat voisivat tiedustella aktiivisesti ympäristövaikutusten perään ja yli euron hankkeissa välittömät ja välilliset ympäristövaikutukset tulisi arvioida yhdessä hankehakijan kanssa myöntöprosessin aikana. Ympäristöasiantuntijuutta on parannettava rahoittajien ja hanketoteuttajien keskuudessa. YM:n ja TEM:n on tehtävä selkeät kansalliset ohjeet kestävän kehityksen ja tasa-arvon määritelmistä. Hankevalmistelijoita, rahoittajia ja suurten hankkeiden koordinoijia tulisi kouluttaa ympäristöasioissa. EAKR-hankkeille on laadittava ympäristöohjeet Ympäristövaikutusten raportointi osaksi hankeseurantaa, esimerkiksi: o hakuvaiheen YVA-lomake tulisi käydä läpi hankkeen lopuksi, o koko EAKR-ohjelma arvioitava ympäristöasiantuntijan toimesta. o hankeseurantaan voisi liittää kohdan ympäristöliiketoiminnan kehittämisestä o jos halutaan suosia ympäristöystävällisempiä, mutta kalliimpia ratkaisuja, voidaan suositella hankintojen ympäristövaikutusten huomioimista o on kuitenkin varottava lisäämästä byrokratiaa ja rasittavaa raportointia Kestävä kehitys on ymmärretty väljästi, sitä voidaan korostaa seuraavasti: o neuvonnalla myöntöprosessin aikana 139

140 o nostamalla kestävä kehitys valintakriteereihin jollakin teemalla o kannustamalla erillishankkeisiin esimerkiksi teemahauin tai soveltamalla korkeampia tukitasoja positiivisia vaikutuksia tuoviin hankkeisiin o kartuttamalla kokemuksia onnistuneista ympäristö- ja kestävän kehityksen hankkeista Ympäristöliiketoiminnan edistäminen edellyttää pitkäjänteisyyttä ja riskinottoa rahoittajien taholta. Arvioinnissa vaikutukset esimerkiksi kestävän kehityksen osalta näkyvät vasta pitkän aikavälin jälkeen ja tämä tulisi ottaa huomioon arvioinnissa. Arviointityön jatko Arviointityön toinen vaihe kilpailutettiin vuoden 2011 keväällä. Arviointityö jaettiin kolmeen teemaan: 1) EAKR-toimenpideohjelmien hallintojärjestelmän toimivuus 2) EAKR-rahoituksen vaikutus alueiden yritystoiminnan uudistumiseen, verkottumiseen ja kansainvälisen kilpailukyvyn parantumiseen 3) EAKR-rahoituksen merkitys alueellisten osaamisympäristöjen kehittämisessä sekä osaamista, innovaatiotoimintaa ja verkottumista mittaavien indikaattoreiden kehittäminen. Arvioinnin toteuttajaksi valittiin kaikkien teemojen osalta Ramboll Oy, jonka edustaja esitteli arviointisuunnitelmat EAKR-seurantakomiteoille marras-joulukuussa Arvioinnin havaintoja ja tuloksia v Vuonna 2012 toteutetun arvioinnin pääpaino oli arvioinnin ulottamisessa maakuntatasolle teemoissa 2 ja 3. Näin kokonaistarkastelun rinnalle saatiin alueellinen ulottuvuus, joka tarjosi uudenlaista tietoa. Teemoja 2 ja 3 koskeva tarkastelu on ulkoisen arvioijan näkemys toimenpideohjelman tähänastisen toteutuksen perusteella. Keskeistä ovat arviot ja suositukset ohjelman toteutuksesta ja ne on syytä huomioida seuraavaa ohjelmakautta valmisteltaessa. Teeman 1 kohdalla ei vuonna 2012 tehty lisäarviointia verrattuna aiempiin vuosiin, vaan teeman arviointi on tältä osin valmis. Teema 2 Aluekohtaiset tarkastelut EAKR-yritystukirahoituksen kohdentuminen on tarkentunut aluetasolla. Kunkin ELY-alueen osalta on tehty maakuntaohjelmiin perustuva rahoitetun toiminnan typologisointi siitä, a) minkälaista yritystoimintaa ja kehittämishankkeita kullakin alueella on tuettu, b) suhteessa siihen, mitkä ovat maakuntien omat kehittämispainotukset. Tämän typologisoinnin tarkoitus ei ole ollut ottaa kantaa siihen, onko suuri painotus maakunnan kärkitoimialoille ollut hyvä vai huono asia. Sen sijaan tarkastelun tavoitteena on 140

141 ollut osoittaa, yhtäältä missä määrin EAKR-rahoituksella on merkitystä maakuntaohjelmien toteutuksessa ja toisaalta missä määrin maakuntaohjelmat ovat ohjanneet EAKRyritysavustusten jakautumista. Lisäksi tarkastelulla voidaan tunnistaa mahdollisia aukkokohtia mahdollisesti vähemmälle tuelle jääneiden toimialojen tukemisesta, ja sitä kautta tehdä päätelmiä, miten hyvin yritysrahoituksen kanavoituminen tukee kansallista rakennerahastostrategiaa. Aluekohtaisessa profiilissa on pyritty yhdistämään eri arviointilähteistä kerättyä aineistoa tiiviiseen esitys-muotoon. Profiileissa on tarkasteltu myönnettyjen yritystukien kohdentumista TOL-toimialaluokittain sekä pyritty myös arvioitsijoiden oman analyysin perusteella jakamaan myönnetyt yritystuet maakuntaohjelmissa mainittuihin kärkitoimialoihin. Käytännössä maakuntakohtainen rahoitetun toiminnan typologisointi on tehty käsin luokittelemalla työ- ja elinkeinoministeriön toimittamasta yritystukidatasta. Luokittelua varten maakuntakohtaiset kärkitoimialat on ensin koottu kunkin maakunnan maakuntaohjelmasta. Analyysissa päätettiin käyttää ajantasaisuuden vuoksi voimassa olevia maakuntaohjelmia, vaikka edelliset ohjelmat olisivatkin ajoittuneet paremmin vastaamaan käynnissä olevaa rakennerahasto-ohjelmakautta. Yritystuet on luokiteltu kärkitoimialoittain niiden nelinumeroisen toimialaluokan mukaan arvioimalla, mihin luokkaan ne sopivat parhaiten. Haastetta ja tulkinnanvaraisuutta luokitteluun tuo se, ettei maakuntien kärkitoimialoja ole määritelty toimialaluokkien mukaan, vaan osa niistä on hyvinkin löyhästi määriteltyjä, klusterinkaltaisia, monien eri toimialojen yhdistelmiä. Niiden ELY-alueiden osalta, jotka koostuvat kahdesta eri maakunnasta, on tarkasteltu molempien maakuntaohjelmien kärkitoimialoja yhdistettynä, sillä yritystukiaineisto ei ole ollut eroteltavissa maakuntakohtaisesti. Yhteenvetoa aluetarkastelun tuloksista ELY-aluetarkastelut osoittavat, että selvästi suurin osa tuesta on kanavoitunut teollisuusyrityksiin. Maakuntakohtaiset kärkitoimialatarkastelut osoittavat, että suuri osa tuesta on kanavoitu niille teollisuuden aloille, jotka ovat maakuntaohjelman kärkitoimialoja. Sen sijaan, huolimatta siitä, että kaikissa maakuntaohjelmissa kasvavat toimialat, kuten hyvinvointipalvelut, ICT ja luovat alat on nostettu kärkikohteiksi, ei EAKR-yritystukea ole kanavoitunut näille aloille. Kasvavia toimialoja tuetaan varmasti muilta toimintalinjoilta, koska toiminta on luonteeltaan riskialttiimpaa ja kokeilevampaa, mutta rakennerahastostrategian mukaan myös yritystukia tulisi kohdentaa näille aloille tosin tavoitetasoa ei ole millään tavalla määritelty. Teema 3 Hanketoimintaan liittyvät johtopäätökset Hankkeiden loppuraporttien tiivistelmiin perustuvasta analyysista on mahdollista tehdä johtopäätöksiä, jotka voivat auttaa rakennerahasto-ohjelmia hallinnoivia viranomaisia 141

142 suuntaamaan hankerahoitusta ja arvioimaan sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuudessa. EAKR:n toimintalinjasta 2 rahoitettujen hankkeiden loppuraporttien systemaattinen analyysi osoittaa kuitenkin sen, kuinka haastavaa loppuraporttien perusteella on tehdä johtopäätöksiä hanketoiminnan vaikuttavuudesta. EURA -järjestelmän indikaattoritiedot (syntyneet työpaikat ja hanketoimintaan osallistuneet yritykset) vaikuttavat sisältävän hankekohtaisesti ja maakuntakohtaisesti erilaisia tulkintoja. Hankkeiden loppuraportit poikkeavat toisistaan välillä hyvinkin selvästi, eikä niissä raportoituja asioita kytketä ilmoitettuihin indikaattoritietoihin. Toteutetuista hankkeista nousee erityisesti esiin kaksi erilaista ryhmää. Monet hankkeet toimivat investointeina alueiden oppimis- ja tutkimusympäristöihin. Toinen merkittävä hankejoukko taas toimii suoraan yhteistyössä yritysten kanssa. Tämä joukko nousee esiin seurantajärjestelmässä, sillä yrityskontaktit antavat niille mahdollisuuden saavuttaa asetettuja indikaattoritavoitteita. Oppimis- ja tutkimusympäristöihin panostavat hankkeet taas toimivat pitkäjänteisesti alueen toimintaedellytysten kehittämiseksi. Tämän työn vaikutukset näkyvät välillisesti pidemmän ajan kuluessa. Näiden kahden hankeryhmän merkitysten arvioimiseksi tulisi kehittää erilaiset järjestelmät. Oppimis- ja tutkimusympäristöjen merkitys rakentuu sen kautta, miten hankkeet onnistuvat yhdessä luomaan ja kehittämään menestyviä toimialaklustereita. Yrityskentän kanssa toimivien hankkeiden merkitys taas rakentuu toimintaan osallistuvien yritysten kokeman hyödyn ympärille. Tämä kannustaa hankkeita keräämään asiakaspalautetta ja hyödyntämään sitä osana loppuraportointiaan. Systemaattinen analyysi hankkeiden loppuraporteista kertookin tarpeesta kehittää hanketoiminnan raportoinnin ja tietojärjestelmiin kirjattavien indikaattoreiden yhteyttä. Hanketoimijoita tulisi ohjeistaa tarkemmin loppuraporttien kirjoittamisessa ja loppuraporttien tulisi olla muodoltaan yhteneväisiä. Loppuraportin kirjoittamista pitäisi ohjata selkeämmin ja se tulisi kytkeä hanketoimintaa kuvaaviin indikaattoreihin. EAKR -seurantajärjestelmään tulisi rakentaa hankekohtaisempaa seurantaa esimerkiksi hankkeiden erilaisia toimintatapoja noudattaen. Toiminnan alueellista merkitystä voidaan myös oppia ymmärtämään erillistutkimusten kautta, jotka keskittyvät täsmällisiin kysymyksiin ja kunkin alueen kannalta oleellisiin teemoihin. Hankeraportoinnin analyysi ja kehittämisehdotukset Yksi keskeisemmistä hanketoiminnan seurannan ja arvioinnin haasteista on tämän ja monien aikaisempien arviointien perusteella hankkeista koottavan seurantatiedon puutteellisuus ja epätasainen laatu. Tämä vaikeuttaa sekä hallinnoivan viranomaisen hankeseurantaa, arviointityötä sekä hankkeiden tulosten kommunikointia. Osana arvioinnin seurantajärjestelmän ja indikaattorityön kehittävää arviointia arviointiryhmä kävi läpi nykyistä hankeseurantajärjestelmää. Nykymuotoinen tavoitteisiin ja mittareihin liittyvä osio hankehakemuksessa on arvioitsijoiden mielestä lähtökohdiltaan oikea. Sen käyttämisessä on kuitenkin nykymuodossaan arvioinnin perusteella kaksi keskeistä ongelmaa. Ensinäkin hakemuksissa ei ole riittävän selkeästi kuvattu hankkeen tavoitteisiin liittyviä seurantamittareita, ts. miten tavoitteiden 142

143 etenemistä tullaan mittamaan. Tämä korostuu erityisesti hankkeen tulosten sekä laadullisten vaikutusten seurannan ja mittaamisen osalta. Toiseksi, näitä hankkeen tavoitteita, tuloksia ja vaikutuksia ei johdonmukaisesti seurata hankkeen seurantalomakkeessa, väliraporteissa ja loppuraportissa. Esimerkiksi projektin loppuraportissa pyydetään esittämään yhteenveto projektin tuloksista ja vaikutuksista erityiskysymyksiin (tasa-arvo ja ympäristö), minkä lisäksi kootaan indikaattoritieto yleisistä vaikuttavuusmittareista. Sen sijaan loppuraportissa ei (arvioitsijoiden saaman materiaalin perusteella) johdonmukaisesti peilata saavutettuja tuloksia, vaikutuksia ja sidosryhmätyytyväisyyttä asetettuihin tavoitteisiin. Loppuraportissa ei tästä johtuen välttämättä edes anneta tietoa kaikista tavoitteisiin ja toimenpiteisiin liittyvistä tuloksista. Lisäksi hankkeen seurannan kannalta olisi tärkeää myös selkeästi seurata ja kirjata hankkeen eri vaiheiden edistyminen ja se missä määrin näissä on onnistuttu tai näitä on jouduttu hankkeen aikana muuttamaan. Nykyisen kauden hankehakemuksessa on myös erikseen määritelty kohta 10: Miten projektin toimintaa arvioidaan ja miten asiakaspalaute kerätään?. Tämä kohta on arvioitsijoiden mielestä hyvä säilyttää, mutta siihen vaadittava selostus tulisi olla nykyistä yksityiskohtaisempaa. Hakemuksessa tulisi selkeästi kuvata a) käytössä olevan ohjelmatason tuotosmittarin tai -mittareiden seuranta ja tiedonkeruu b) hankkeen tavoitteisiin kohdistuvien tuotos-vaikuttavuusindikaattoreiden tiedonkeruu sekä c) osallistujilta ja kohderyhmiltä kerättävän palauteaineiston keruu. Erityisesti hanketasolla vastuu hankkeiden tuotosindikaattoreista lepää pitkälti hankkeiden suunnittelijoiden harteilla. Jo hankehakemusvaiheessa pitäisi pystyä (aiempaa selkeämmin) kuvaamaan hankkeen vaikutuslogiikka, se millaisia panoksia hankkeeseen laitetaan sekä millaisia tuotoksia hankkeesta on tarkoitus saada. Hankeseurannan ja -valvonnan tehostaminen taas edellyttää panosten (lähinnä rahoitus) seurannan lisäksi yksityiskohtaisempaa toiminnan ja tuotosten seurantaa (näihin liittyvien laadullisten ja määrällisten mittareiden avulla) hankeraportoinnin ja ohjausryhmätyöskentelyn kautta. Lisäksi tarvitaan nykyistä johdonmukaisempaa palautetiedon keräämistä ja raportointia hankkeen osallistujilta, sidosryhmiltä ja ohjausryhmältä. Tiedonkeruu voisi olla vapaaehtoista eri hankevaiheisiin ja toimenpiteisiin liittyen. Sen sijaan hankkeen loppuraportissa tulisi edellyttää sekä laadullista että kvantitatiivista (valitulla tyytyväisyysasteikolla) palautetietoa. Hankesuunnitelman osalta voisi olla myös mielekästä nykyistä selkeämmin seurata esitettyjen toimenpiteiden toteutumista. Tämä mahdollistaisi toiminnan johdonmukaisen seurannan erityisesti sellaisissa hankkeissa, joissa lopputulosta kuvaa parhaiten tietyn toimenpiteen toteuttaminen tai valmiiksi saattaminen (tyypillistä esimerkiksi t&kinfrastruktuurihankkeissa tai selvitystyyppisissä hankkeissa). 143

144 Maakuntakohtaiset analyysit Maakuntakohtaiset analyysit ovat rakennettu siten, että ensimmäisenä esitellään maakunnan osaamis- ja innovaatioprofiileihin liittyviä tietoja. Osaamisen ja innovaatiotoiminnan toimintaympäristöä kuvaava tieto koostuu pääosin tilastollisesta aineistosta, jonka tietolähteinä ovat toimineet tilastokeskus, Tekes sekä opetus- ja kulttuuriministeriö. Lisäksi maakuntakuvauksien taustatietoja koostettaessa on käyty läpi kunkin maakunnan vuosien maakuntaohjelmasta tehty tiivistelmä sekä EURA2007- järjestelmästä kootut toimintalinjaa 2 koskevat perustiedot maakuntien hankerahoituksesta. Maakuntakohtaisia profiileja on syvennetty päättyneiden hankkeiden loppuraporttien tiivistelmillä. Mukana tarkastelussa ovat olleet hankkeet, jotka ovat päättyneet ja joista on ollut saatavilla loppuraportit marraskuuhun 2011 mennessä sekä aikavälillä raportoidut hankkeet. Uudenmaan maakunnan osalta ei ole rahoitettu yhtään toimintalinja kahden hanketta marraskuuhun 2011 mennessä, joten Uudenmaan maakunta puuttuu maakuntakohtaisista vertailuista. Arvioinnin havaintoja ja tuloksia v Vuonna 2013 tehtiin arvioinnit teemoihin 2 ja 3. Teeman 1 kohdalla ei vuonna 2013 tehty lisäarviointia verrattuna aiempiin vuosiin, vaan teeman arviointi oli tältä osin valmis. Teema 2 Merkittävin lisäys teeman tarkasteluun olivat lisäykset ja tarkennukset koskien uusien yritysten eloonjäämisastetta, kehittämistuen jakaantumista kehittämiseen ja investointeihin sekä Finnveran korkotuen yleisluonnehdintaa. Erityisesti uusien yritysten eloonjäämistarkastelua varten tuotettiin Tilastokeskukselta uutta materiaalia arvioijien käyttöön. Teema 3 Keväällä arvioijat esittelivät uuden, yhdistetyn raportin luonnoksen koskien teemaa 3. Raportissa yhdistettiin 2 raporttia ja se piti sisällään päättyneiden hankkeiden analyysin, verkostoanalyysin ja indikaattorityön. Päättyneiden hankkeiden analyysiin lisättiin noin 200 hanketta ja niitä onkin mukana kaikkiaan noin 500. Analyysi on tehty loppuraporteista mikä muodosti joitakin ongelmia materiaalin epähomogeenisuuden vuoksi. Arvioinnin tulokset ja kehittämisehdotukset Teemassa 2 arvioija totesi, että kehittämisavustuksilla oli ollut erityisen myönteisiä vaikutuksia start up -yritysten ja kansainvälistä liiketoiminnan kasvua tavoittelevien yritysten toimintaan. Aloittavien yritysten osalta kehittämisavustuksen merkitys korostui erityisesti sen vaikutuksina yritystoiminnan nopeampaan käynnistymiseen. Tämän kaltaisten stimuloivien vaikutusten aikaansaaminen olikin kehittämisavustusten keskeisin funktio. 144

145 Aloittavien yritysten osalta oli nähtävissä kehittämisavustusten rooli yritysjohdon liiketoimintaosaamisen kehittämisessä. Eniten vaikuttavuutta liiketoimintaosaamiseen kehittämisavustuksilla oli erityisesti niiden uusien (ja pienten) yritysten osalta, joiden perustajilla ei juuri ollut ollut aikaisempaa kokemusta yrityksen johtamisesta. EAKR-ohjelman kehittämisavustuksia oli pystytty kohdentamaan hyvin kansainvälistä kasvua hakeviin yrityksiin. Tätä johtopäätöstä tuki myös laajempi, ohjelmatason tarkastelu, joka osoitti, että päättyneiden EAKR-hankkeiden osalta yritysten kansainvälisen liikevaihdon osuus kokonaisliikevaihdon kasvusta oli ollut merkittävää. Arvioijat suosittelivat että, tulevan ohjelmakauden yritysten kehittämisavustusten suunnittelussa tulisi arvioitsijoiden näkemyksen mukaan painottaa erityisesti aloittavien yritysten sekä kasvua hakevien yritysten tukemista. Toiminnan painopistettä tulisi myös muuttaa niin, että yhä enemmän keskityttäisiin liiketoimintaosaamisen kehittämiseen tähtääviin toimenpiteisiin investointiavustusten sijaan. Lisäksi aloittavien yritysten kehittämisavustusten rahoitusmallien osalta tulisi pohtia mahdollisuutta joustavimpiin rahoitusmahdollisuuksiin, kuten esimerkiksi ennakkomaksuun perustuviin rahoitusmalleihin. Teeman 3 osalta arvioinnin pohjalta arvioijat esittivät seuraavat kehittämisehdotukset, jotka voivat yleisellä tasolla ohjata sitä tapaa, jolla tulevan ohjelmakauden toimintaa valmistellaan ja ohjeistetaan. 1. Interventiologiikan hyödyntäminen hankkeiden koko elinkaaren ajan Arvioinnin yhteydessä todettiin, etteivät hankkeiden raportointi ja ohjelmatason seurantajärjestelmä kuvaa erityisen hyvin hankkeiden tuloksellisuutta ja sitä tapaa, millä hankkeet olivat asetetut tulokset saavuttaneet. Interventiologiikan mukainen hankesuunnitelma auttoi hahmottamaan hankkeen oleelliset tavoitteet ja niiden saavuttamista edellyttävät toimenpiteet. Suunnitelmavaiheessa laadittu interventiologiikka jäsensi hanketyön toteutusta ja sitä voidaan hyödyntää hankkeiden seuranta- ja loppuraporttien kirjoittamisessa. Interventiologiikan kautta hankkeiden toteutuksen tukemiseksi voitiin myös kehittää hankekohtaisia indikaattoreita. 2. Maakunnalliset/alueelliset erityisselvitykset osaamis- ja innovaatioympäristöjen kehittymisestä Monet osaamis- ja innovaatioympäristöjä kehittävät hankkeet olivat osa pidempää jatkumoa, jossa tietyn teeman ympärille rakentunutta osaamista ja sen mahdollistavia rakenteita oli kehitetty jo vuosia. Tulevien hankkeiden strategista valintaa voisivat tukea erillisselvitykset tiettyyn teemaan liittyvän kehittämistyön merkityksestä sekä tulevista tarpeista. Tämän kaltaisia katsauksia voisivat toteuttaa esimerkiksi maakuntaliitot. 3. Hankkeiden sidosryhmäkyselyiden kokeileminen Lisäksi tulevalla ohjelmakaudella voitaisiin kokeilla mahdollisuutta ohjata hanketoimijoita toteuttamaan erillisiä palautekyselyitä hankkeiden sidosryhmille. Kyselyiden tulokset hankkeet voisivat raportoida osana hankkeiden loppuraportteja. Palautekyselyiden toteuttamista olisi hyvä aluksi kokeilla tietyissä hankkeissa. Kokemusten perusteella voisi 145

146 harkita, miten laajalti hankkeita on kannattavaa velvoittaa keräämään ja raportoimaan vastaavaa tietoa ja miten paljon se todella palvelee hankkeiden seurantaa ja arviointia. 7.2 Alueellisesti toteutetut arvioinnit Etelä-Suomen maakunnissa toteutettiin omia alueellisia arviointeja, toteutetuista maakunnittaiset yhteenvedot alla. Näiden arviointien lisäksi toteutettiin ylimaakunnallisten hankkeiden osalta oma arviointi temaattiselle toimintalinjalle 5. Etelä-Karjala Etelä-Karjalassa ei toteutettu erillistä EAKR-arviointia, kuitenkin osana maakuntaohjelman arviointia käsiteltiin myös rakennerahastovarojen suuntaamista. Etelä-Karjalan maakuntaohjelman arvioinnissa todettiin, että Etelä-Karjalan maakuntaohjelmassa ja erityisesti sen toteuttamissuunnitelmissa mainittuihin strategisiin tavoitteisiin oli vastattu kokonaisuudessaan melko hyvin maakunnallisella hankkeistuksella ja kehittämistoimenpiteillä. Pääasiassa hankkeistus tapahtui EAKR-, ESRja ENPI-ohjelmilla. Alueen EAKR-panostus vaikuttaa olleen hyvin tehokasta varsinkin uusien yritysten synnyttämisen näkökulmasta. Uusien työpaikkojen synnyttämisen tehokkuudessa EAKR-toimenpiteiden avulla olisi maakunnassa kirittävää suhteessa moniin muihin maakuntiin Suomessa. ESR-hanketoiminnan merkitys työpaikkojen luomisessa on Etelä-Karjalassa kuten koko Kaakkois-Suomessa selvästi vähäisempi. Kanta-Häme Hämeen liitto toteutti vuonna 2011 arvioinnin rahoittamistaan EAKR-toimenpideohjelman hankkeista. Arvioinnissa selvitettiin EAKR-ohjelman sekä maakuntaohjelman strategian ja tavoitteiden toteutumista määrällisten indikaattorien sekä tasa-arvon, kestävän kehityksen, osaamisen vahvistamisen sekä innovatiivisuuden ja innovaatioiden leviämisen ja kaupallistamisen edistämisen osalta. Kymenlaakso Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntaohjelmien yhteinen arviointi aloitettiin vuonna 2012 ja se valmistui helmikuussa Työ- ja elinkeinoministeriön tekemien tuloksellisuusarviointien perusteella Kymenlaaksossa on saavutettu maan parhaat työpaikkavaikutukset suhteutettuna käytettävissä olevaan EAKR-rahoituksen määrään. Päijät-Häme Päijät-Hämeen liitto käynnisti syksyllä 2010 arvioinnin EAKR-rahoituksen vaikutuksista maakunnan kärkialojen kehitykseen Suomen EU-jäsenyyden aikana, kuitenkin painottuen kehitykseen viimeisen viiden vuoden aikana. Päijät-Hämeen maakuntaohjelman mukaiset kolme kärkialaa olivat ympäristö, muotoilu ja käytäntölähtöinen 146

147 innovaatiotoiminta. Arvioinnin tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten EAKR-rahoituksella edistettiin maakunnan kärkialojen kehitystä ja mitkä olivat olleet toteutettujen EAKRohjelmien ja -hankkeiden tulokset ja vaikuttavuus. Arvioinnin loppuraportti Kolmen kärjen älykkään erikoistumisen hyökkäystaktiikka Päijät-Hämeen EAKR-hanketoiminnan arviointi julkaistiin syyskuussa Arvioinnin tulosten mukaan Päijät-Hämeen alueen kärkien kehitys oli ollut tarkastelujaksolla varsin suotuisaa. Huonekaluteollisuudesta alkunsa saaneena vahvan Muotoiluinstituutin kirkastamana muotoilu säilytti paikkansa vahvana myös tarkastelujakson ajan. Ympäristökärjen kohdalla oli Päijät-Hämeen alueen maine pystytty nostamaan aivan uudelle tasolle. Myös innovaatiokärjessä tehty työ sai tunnustusta alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Ympäristökärjen kehittyminen olisi todennäköisesti tapahtunut kohtuullisessa määrin ilman EAKR-rahoitustakin. EU-rahoitus tuki ympäristökärjen ja ympäristöliiketoiminnan syntymistä edistäen erityisesti tutkimustoiminnan kehittymistä. Mutta toisaalta todettiin, että kehitystä olisi tapahtunut joka tapauksessa koska alueella on pohjaa vahvan vesi- ja maaperäpuhdistuksen osaamisen alalta, niin tutkimuksellisesti kuin liiketoiminnallisestikin. Lisäksi alueella toimii useita ympäristöteknologiayrityksiä sekä muita nykyään käytetyn cleantech -määritelmän mukaisia yrityksiä. Nämä olivat joutuneet joka tapauksessa muuttamaan yritystoimintaansa ympäristöystävällisemmäksi ja kestävän kehityksen periaatteet huomioivaksi jo valtiovallan säädösten ja määräysten takia. Viimeaikainen ympäristökärjen muuntuminen cleantech -kärjeksi tarkoitti elinkeinostrategian korostumista. Tällöin menestyksen mittarina voisi pitää kansainvälisen kaupan lisääntymistä. Hanketoiminta ei kuitenkaan näyttänyt merkittävästi onnistuneen päijäthämäläisten cleantech -yritysten kansainvälistymishalukkuuden ja -kyvykkyyden edistämisessä. Yhtenä syynä hanketoiminnan alhaiseen vaikuttavuuteen oli - tavallaan paradoksaalisesti - ympäristökärjen yksipuolistuminen cleantech -kärjeksi. Päijät- Hämeeseen ei syntynyt paikallista kysyntää ja kokeilualustaa ympäristöinnovaatioille mitenkään poikkeavassa mittakaavassa, ja etenkin Vesijärvi-ilmiön alkuaikaan verrattavissa olevat kunnianhimoiset ja ennakkoluulottomat avaukset puuttuvat. Poikkeuksena tästä oli rakenteilla oleva Lahti Energian kierrätyspolttoainetta hyödyntävä voimalaitos, mutta sitä ei ole toteutettu EAKR-rahoituksella. Tehdyn arvioinnin perusteella voitiin todeta, että EAKR-rahoituksella on ollut suurin vaikutus innovaatiokärjen kehittymiseen. EAKR-rahoituksella toteutetut toimenpiteet ovat olleet tukemassa älykkään erikoistumisen -ideologiaa. Jo verkostoja palveleva innovaatiopolitiikka antoi suuntaa tähän. Kun alueen elinkeinoelämässä siirryttiin klusteriajatteluun, niin innovaatiopuolella tehtiin asioita toisin; uusia avauksia etsittiin eri toimi- ja osaamisalojen yhdistelmistä. Yksi tärkeä kulminaatiopiste kärjen kehittymisessä oli korkeakoulustrategia (2004), jossa otsikkoon tuli "Päijät-Häme käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan huippualueeksi". Keskeinen vauhdittaja kehityksessä oli ollut hankerahoituksen ketju, joka alkoi 1998 EAKR-rahoituksella Teknillisen korkeakoulun Lahden keskukselle ja sittemmin LUT Lahti School of Innovationille. Lisäksi Päijät-Häme oli niitä harvoja maakuntia, joissa innovaatiotoiminta on nostettu yhdeksi kehittämisen kärjeksi. 147

148 Innovaatiotoiminnan kehittäminen oli kuitenkin vielä hyvin pienen toimijajoukon harteilla. EAKR rahoituksen turvin Lahdessa toimivissa yliopistoyksiköissä aloitettu innovaatiotoiminnan kehittäminen johti siihen että muun muassa LUT Lahti School of Innovation vakiinnutti paikkansa tutkimusmaailmassa mikä näkyi myös rahoituksen painopisteen siirtymisenä pois EAKR rahoituksesta. Korkeaan teknologiaan pohjautuvaa yritystoimintaa Lahden alueella ei koettu olevan vieläkään, mutta prosessien ja tuotannon kehittämisen saralla nähdään että tuloksia oli syntynyt. Innovaatiotoiminnalla oli rajapinta niin ympäristö- kuin muotoilukärkeen. Ympäristö oli kasvuala eikä muotoilun merkitystä liiketoiminnan kehittämisessä voi kiistää. Innovaatiotoiminta toi mukaan markkinat ja sen, miten rahaa tehdään. Muotoilukärjen alun kehitykseen EAKR vaikutti vähiten, mutta vaikutus lisääntyi erityisesti luvulla. Muotoilukärjen kohdalla ei voitu suoranaisesti nähdä muutosta muotoilun kehityksen suunnassa. Paremminkin voisi sano EAKR -hankkeiden tukevan Lahtelaiselle muotoilulle tyypilliseksi tullutta köyttäjälähtöisyyteen perustuvaa muotoilukieltä. Muotoilu oli hankkeiden avulla viety käyttäjien puntaroitavaksi entistä rohkeammin. Muotoilua oli kehitetty vuorovaikutteisesti ja käyttäjien kokemustietoa kuuntelemalla. Hankkeilla oli edistetty yritysten muotoiluosaamista ja erityisesti muotoilijoiden löytämistä. Alueen kansainvälistyminen koettiin yhdeksi EU -hankkeiden mukanaan tuomaksi kehitykseksi. Monissa hankkeissa kaupunki toimi osarahoittajan tai hallinnoijan. Hanketoiminta oli omalta osaltaan tuonut Euroopan yhteisön ja globaalin toiminnan myös kuntien päätöksentekijöiden tietoisuuteen. Muotoilukärjeltä odotettiin paljon. Se nähtiin muotoilun alueellisen leiman säilyttäjänä ja takaajana. Kärjen eteen oltiin valmiita tekemään töitä, kunhan kärjen lipunkantaja ilmoittautuu ja kutsuu työhön. Muotoilukärjen kehittymisen seuraavaan vaiheeseen kuului yhteistyö ja yhteishankkeet strategisten kärkien, ympäristö ja innovaatio, kanssa. Muotoilu ei ole toimiala, mutta se on tärkeä osa jokaisen toimialan tuote- ja palvelukehityksessä. Se on myös ohittamaton osa käyttäjälähtöisessä tuotekehityksessä. Voitiinkin sanoa, että Päijät-Hämeen elinkeinojen kehittämistoiminta näyttäisi hyvin erilaiselta ilman EU:n politiikkaa ja sen aluekehitysrahoitusta. Kehittyäkseen edelleen Päijät-Hämeen alue tarvitsee eri kehittämiskärkiin syntyneiden tulosten laajaa ymmärtämistä ja riittävää soveltamista. Alueen kilpailukyky edellyttää erilaisuuksien yhdistämiseen perustuvien innovaatioalustojen luomista. Aluekehitysrahoituksella voidaan käynnistää kärkien välisen yhteistyön tiivistäminen ja fragmentoituneen osaamisen kokoaminen käyttäjäystävälliseen muotoon. Osaamiskärkien yhteistyön kehittämisessä osana älykkään erikoistumisen jatkokehitystä on paljon potentiaalia. 148

149 Kuva 26. Älykkään erikoistumisen mahdollisuuden kolmen kärjen rajapinnoilla. Varsinais-Suomi Hankkeiden vaikutusten arviointia tehtiin Varsinais-Suomen hankeverkosta saatujen tietojen perusteella. Hankeverkkoon kirjatut tiedot toimivat lisänä hanketoimijoiden suorittamaan arviointiin (esim. EURA-järjestelmän loppuraportit). Hanke itsessään tuotti väli- ja loppuraportit hankkeesta, jotka olivat väistämättä subjektiivisia kuvauksia hankkeen onnistumisesta. Ohjelmakauden osalta TL 1 ja TL 2 rahoitetut hankkeet sisällytettiin Varsinais- Suomen ELY-keskuksen tilaamaan EAKR- hankkeiden vaikuttavuusselvitykseen Varsinais-Suomen ELY-keskuksen rakennerahastohankkeiden tulokset ja vaikutukset ohjelmakaudella Vuonna 2014 valmistuneen VARELY:n/KESELYn rahoittamien rakennerahastohankkeiden tulosten ja vaikutusten selvitystyön perusteella hyviä tuloksia saavutettiin erityisesti mm. yritysten uusien liiketoimintamahdollisuuksien synnyttämisessä. Yritystuilla oli positiivinen vaikutus yritysten liiketoimintaan, mutta rahoituksen vuotovaikutus oli suuri. Kehittämishankkeiden additionaliteetti oli ollut keskimääräistä suurempi (80 %). Kestävää kehitystä ei hankkeissa oltu useinkaan tunnistettu vaikka hankkeissa toteutettiin vahvasti kestävään kehitykseen liittyviä tavoitteita. Temaattinen toimintalinja 5 Toimintalinjan 5 osalta aloitettiin vuoden 2011 lopulla ulkoinen arviointi, joka valmistui vuoden 2012 loppuun mennessä. Arvioinnin toteutti MDI Management Design Intelligence Oy yhdessä Suomen Itämeri-instituutin kanssa. Arviointiprosessin tavoitteena oli saada kuva, miten toimintalinjan ja hankkeiden toteutuksessa valittujen teemojen osalta edistyttiin ja mitkä olivat olleet toiminnan tulokset ja vaikuttavuus. 149

150 Kuva 27. Toimintalinjan 5 arviointiprosessin etenemissuunnitelma (MDI 2011). Lisäksi arvioinnissa tarkasteltiin laajemmin hankkeiden ja ohjelmakokonaisuuden vaikutuksia suhteessa EU:n, kansallisiin ja alueellisiin tavoitteisiin. Prosessin lopputuloksena saatiin myös suosituksia Etelä-Suomelle tulevan EU:n rakennerahastokauden valmistelua varten. Arvioinnin väliraportti valmistui ja sen tuloksia esiteltiin seurantakomitean kokouksessa kesäkuussa. Loppuraporttiluonnos valmistui aikataulun mukaan syyskuussa

151 Kuva 28. Toimintalinjan 5 teemojen ja hankkeiden vaikuttavuus ja merkittävyys (MDI 2011). Vaikutukset osaamiskärkien kehittymiseen Etelä-Suomen EAKR-ohjelman toimintalinjan 5 lähtökohtana oli, että toimintalinjalla toteutettavat hankkeet tukevat eteläsuomalaisia osaamiskärkiä. Erityisen tärkeää oli, että hanke tukee osaamiskeskusohjelmassa mukana olevia klustereita. Lähtökohtaisesti toimintalinjan hankkeet tukivat eteläsuomalaisia osaamiskärkiä varsin hyvin. Oli huomattava, että hankkeen toteuttajakonsortio vaikutti huomattavasti siihen, miten tiiviiksi kytkentä osaamiskeskusohjelman työhön muodostuu. Yhteys oli luonnollisesti erityisen tiivis niissä hankkeissa, joita ovat toteuttamassa myös osaamiskeskusohjelmaa toteuttavat organisaatiot eli teknologiakeskukset ja kehitysyhtiöt. Erityisesti ympäristöteknologiassa, innovatiivisissa metallituotteissa ja meriklusterin hankkeissa oli varsin vahva kytkentä osaamiskeskusohjelmaan. Näissä hankkeissa myös toteuttajajoukossa oli mukana osaamiskeskusohjelmassa mukana olevia organisaatioita. Sen sijaan esimerkiksi logistiikassa tai digitaalisissa sisällöissä kytkentä oli epäsuora. Lisäksi viimeisimpinä käynnistyneissä hankkeissa teema oli poikkileikkaava ja siten sovellettavissa osaamisalasta riippumatta. Tällaisia teemoja olivat esimerkiksi huipputeknologinen osaaminen Etelä-Suomessa, kansainvälinen yhteistyö ja verkostoituminen ja innovatiiviset julkiset hankinnat. Toimintalinjan 5 hankkeet generoivat vaihtelevasti muuta ulkopuolista rahoitusta omien teemojensa kehittämiseen. Joissakin teemoissa TL 5 hankkeet olivat sparranneet ja kannustaneet toteuttaja-konsortiota hakemaan rahoitusta Tekesiltä, Akatemialta, puiteohjelmasta tai muista EU-lähteistä. Siinä mielessä hankkeet olivat saaneet aikaa vipuvaikutuksia. Toisaalta oli myös hankkeita, joissa vastaavia vipuvaikutuksia ei tunnisteta. 151

152 Näistä osa kytkeytyi vahvasti osaamiskeskusohjelmaan ja TL5 hankkeet nähtiin teemaan generoituneena ulkopuolisena rahoituksena. Erityisen merkittävää oli, että TL5 hankkeet olivat vahvistaneet ylialueellista yhteistyötä Etelä-Suomen alueella. Hankkeissa tuettiin esimerkiksi teknologiakeskusten ja kehitysyhtiöiden keskinäistä yhteistyötä, yliopistojen, korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten tiedon- ja osaamisen vaihtoa sekä kaupunkien välisiä verkostoja. Materiaalin perusteella näytti siltä, että TL5 merkittävin lisäarvo liittyykin siihen, että sen avulla pystyttiin yhdistämään osaamista koko Etelä-Suomen alueelta ja rakentamaan yksittäisistä hankkeista laajempia kokonaisuuksia. Hankkeet voitiin ryhmitellä kolmeen kokonaisuuteen sen mukaan, missä määrin ne olivat suunnanneet kehitystä tai olleet muuten tukemassa kehityksen valtatrendejä: 1) Esimerkiksi ympäristöteknologiassa, logistiikassa ja innovatiivisissa metallituotteissa oli hankkeita, jotka olivat olleet osaltaan suuntaamassa kehitystä koko Etelä-Suomen alueella. Nämä teemat olivat erityisen ajankohtaisia ja niiden merkitys korostui kansallisissa linjauksissa. Samalla näissä teemoissa oli selkeästi sellaisia hankkeita, jotka nostivat kokonaan uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia esiin. Hankkeissa tehtävä työ kytkeytyi selkeästi alueen yritysten kehittämiseen. 2) Toiseen ryhmään voitiin niputtaa teemat ja hankkeet, joissa kehitystä suuntaava vaikutus ei ollut niin ilmeinen, mutta hankkeet olivat kuitenkin hyvin ajan hermolla ja vahvistavat toiminnassa mukana olevien organisaatioiden osaamista ja verkostoja. Tällaisia hankkeita oli esimerkiksi hyvinvointialalla, meriklusterissa ja huipputeknologisessa osaamisessa. Hankkeet olivat merkittävästi vahvistaneet kehityksen suuntaa, mutta ne eivät edellisen ryhmän tapaan olleet suuntaamassa tai avaamassa ovia kokonaan uuteen suuntaan. 3) Kolmas ja selkeästi pienin ryhmä muodostui hankkeista, jotka eivät olleet onnistuneet suuntaamaan tai merkittävästi vaikuttamaan vallalla oleviin kehityssuuntiin. Oli huomattava, että tässä oli kyse yksittäisistä hankkeista, ei niinkään kokonaisista teemoista. Käytettävissä olevan materiaalin perusteella osa hankkeista oli jäänyt ajastaan jälkeen ja hankkeen suunnitteluvaiheessa tunnistettu tarve oli ehtinyt muuttua tai poistua kokonaan hankkeen toiminnan käynnistyessä. Näissä yksittäisissä hankkeissa oli ollut hankaluuksia saavuttaa toiminnallisia tai lukumääräisiä tavoitteita. Vaikutukset työllisyyteen ja kilpailukykyyn TL5 hankkeiden vaikutuksia kilpailukykyyn ja työllisyyteen tuli arvioida nimenomaan pitkällä aikavälillä. EURA2007-järjestelmään kirjattujen tietojen perusteella TL5 näyttäisi saavuttavan sille asetetut tavoitteet, mutta itse hankkeet eivät ole suurimmaksi osaksi saavuttaneet tavoitteitaan esimerkiksi toimintaan osallistuneiden yritysten määrän, uusien työpaikkojen tai uusien yritysten osalta. EURAssa oleva aineisto tarkasteli kehitystä kuitenkin lyhyellä aikavälillä, eikä pelkästään tämän aineiston valossa ei voitu todeta, etteivätkö hankkeet olisi vaikuttaneet työllisyyteen ja kilpailukykyyn. 152

153 Hyvin monissa TL5 hankkeissa kehitettiin uusia konsepteja, palvelumalleja, teknologioita ja muita välineitä, jotka paransivat alueen yritysten ja julkisen sektorin kilpailukykyä vasta pidemmällä aikavälillä. Hankkeet olivat käytettävissä olevan materiaalin perusteella keskimäärin hyvin perillä siitä, millaisia mahdollisuuksia hankkeen sisällöllä oli vaikuttaa yritysten ja koko Etelä-Suomen kehitykseen. Vastaavalla tavalla materiaalissa viitataan kansainväliseen osaamiseen ja kansainvälisiin markkinoihin hankkeen teeman sovelluksissa. Näin ollen voi väittää, että TL5 hankkeissa asetetut tavoitteet tuloksista oli asetettu huomattavasti pidemmälle kuin nykyisen ohjelmakauden päätökseen. Työllisyyden osalta pitkän aikavälin vaikutusten arvioinnissa oli otettava huomioon muu työllisyyskehitys. Yritysten työllistämismahdollisuuksiin vaikuttivat ensisijaisesti oman toimialan kehitys- ja kasvu-mahdollisuudet ja viime kädessä koko maailmantalouden liikehdintä. Toisaalta hyvin monessa yrityksiin kohdistuvassa hankkeessa kehitettiin uutta teknologiaa, valmistusmenetelmää tai tehostettiin toimintaa, jolloin keskipitkät työllisyysvaikutukset voivat olla ristiriidassa rakennerahastojen päätavoitteiden kanssa. TL5 hankkeet olivat verkottaneet eteläsuomalaista osaamista eri puolilta aluetta. Samalla ylialueellinen yhteistyö maakuntien välillä edesauttoi alueiden välistä erikoistumista ja profiloitumista. Toki tässä oli huomattavia eroja eri teemojen välillä. Muutamien teemojen sisällä hanketoimijat olivat pystyneet keskittymään omaan ydinosaamiseen ja sen vahvistamiseen. Näin ollen toimintaan kohdistetut panokset olivat monipuolistaneet teemaan liittyvää osaamista ja rakentaneet laaja-alaista kilpailukykyä. Toisaalta joukossa oli myös sellaisia hankkeita ja teemoja, joissa ei voitu tunnistaa samansuuntaista erikoistumiskehitystä. Onnistuessaan erikoistuminen ja alueiden välisten osaamisprofiilien selkeytyminen tuki sekä kilpailukyvyn että työllisyyden tavoitteita keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Hallintomalli Arviointiaineiston ja erityisesti asiantuntijahaastatteluiden perusteella eteläsuomalaiset hanketoimijat olivat erittäin tyytyväisiä teemakohtaiseen ja ylialueelliseen ohjelmavälineeseen. Toimintalinja 5 sai poikkeuksetta kehuja. Erityisen hyvänä pidettiin sitä, että oli konkreettinen väline, jolla voitiin aidosti toteuttaa useamman alueen yhteisiä hankkeita. Tähän saakka vastaavaa instrumenttia ei ollut ollut käytössä. Toisekseen väline onnistui verkottamaan eteläsuomalaisia kaupunkeja ja organisaatioita yhteen, mikä oli lisännyt luontaista vuorovaikutusta ja edelleen sosiaalista pääomaa eteläsuomalaisessa kehittäjäverkostossa. Hanketoiminnan tuloksena syntyi vakiintuneita yhteistyösuhteita eri organisaatioiden välille. Samalla väline oli jossain määrin tukenut isoa eurooppalaista koheesiotavoitetta. Ylimaakunnalliset hankkeet olivat saattaneet yhteen sellaisia toimijoita (esim. yliopisto, toisen asteen oppilaitos), jotka ilman vastaavaa välinettä eivät keskustelisi yhtä luontevasti keskenään. Näin ollen heikommassa asemassa olevat tai heikommin kehittyneet alueet olivat päässeet mukaan alueen huippuosaajien verkostoihin ja tekemiseen. 153

154 Kaksivaiheista hakua kohtaan nousi kahtalaisia näkemyksiä. Sinänsä vaiheistusta pidettiin hyvänä, kunhan varataan riittävä aika hankehakemusten valmistelulle. Ohjelmakauden alkuvaiheessa kaksivaiheisuus toimi aidosti toimijoita yhteen verkottavana. Ensimmäisen ideavaiheen jälkeen oli mahdollista löytää kumppaneita oman hankeidean ympärille. Myöhemmin ohjelmakauden edetessä kaksivaiheisuus ei ole merkittävästi edesauttanut uusien kumppanuuksien syntymistä. Viestien perusteella kaksivaiheisen haun toista kierrosta tulisikin käyttää vielä nykyistä tiiviimmin toteuttajien aidosti yhteisten tavoitteiden määrittelemiseen ja hankkeen sisällölliseen sparraukseen. Merkittävimpänä haasteena eteläsuomalaiset hanketoteuttajat tunnistivat ylimaakunnallisten hankkeiden toteuttamiseen ja hallinnointiin uppoavan ajan. Yleinen viesti oli se, että nämä hankkeet työllistivät hallinnon näkökulmasta enemmän kuin tavalliset pienemmät hankkeet. Asiaan suhtauduttiin kuitenkin ammattimaisesti ja tiedostettiin se, että hanketoiminnassa keskeinen osa työtä oli hallinnointi, eikä asiasta nosteta sen isompaa meteliä. Kiitosta annettiin rahoittajaviranomaiselle siitä, että heidän asiantuntijansa olivat aina valmiita neuvottelemaan hankkeen toteutuksesta ja rahoituksesta. Henkilökuntaa pidettiin palvelualttiina, avuliaana ja helposti lähestyttävänä. Harmillisena taasen pidettiin sitä, että rahoittajan päässä oli tapahtunut henkilövaihdoksia ja osittain siitä syystä hankkeiden maksatusten käsittely oli ollut hidasta. Älykäs erikoistuminen ja suositukset tulevalle ohjelmakaudelle Yleisemmällä tasolla älykäs erikoistuminen tarkoitti Etelä-Suomen näkökulmasta sitä, että alueet rakentavat aiempaa vahvemmin omaan erityiseen profiiliin pohjautuvaa osaamista. Ohjelmakauden aikana Etelä-Suomen EAKR-ohjelman toimintalinja 5 tuki alueiden vahvuuksia ja erikoistumista ja loi pohjaa Etelä-Suomen älykkään erikoistumisen strategioiden syntymiselle laajemman alueellisen kattavuuden, parantuneen eri toimijoiden ja sektoreiden välisen verkottumisen, tiedonkulun ja alueellisten innovaatiosatsausten synergian kautta. Itämeren alue oli Etelä-Suomen keskeinen ja läheisin kansainvälinen viitekehys ja alueiden kilpailukyvyn mittari. Itämeren alueen yhteistyön kautta Etelä-Suomi voi edistää älykkään erikoistumisen strategioihin keskeisesti kuuluvaa globaaleihin (esim. väestön ikääntyminen ja ilmastonmuutos) ja Itämeren alueen erityisiin (esim. Itämeren suojelu) suuriin haasteisiin vastaamista, alueiden kansainvälistä näkyvyyttä ja saavutettavuutta sekä vähentää taloudellisesti jo hyvin integroituneiden, keskenään samankaltaisten pienten pohjoiseurooppalaisten maiden ja alueiden innovaatiosatsausten päällekkäisyyttä. Toimintalinja 5:ssä toteutetun verkostoitumisen kautta pilotoitiin em. tavoitteiden mukaisia toimia ja luotiin Etelä-Suomen alueille ja osaamiskeskuksille uusia Itämeren alueen yhteistyöverkostoja. Jatkossa eri osaamisalojen yhdistäminen ja perinteisten alojen uudistaminen sen ja teknologisen erityisosaamisen laajemman, eri alojen rajat ylittävän hyödyntämisen kautta on entistä tärkeämpää. Samoin huippuosaamista tulee edistää entistä enemmän kansainvälisyyden kautta. Ohjelmakaudella tämä edellyttää uudenlaisten, perinteisen osaamisalojen rajat rikkovien ja kansainvälisten verkostojen luomista ja kykyä 154

155 johtaa niitä. Lisäksi on osattava hyödyntää vahvemmin eri rahoitusinstrumenttien mahdollisuuksia ja lisätä myös riskinottokykyä. Etelä-Suomella on useita vahvuusalueita ja potentiaalisia älykkään erikoistumisen teemoja. Yksi vahvuusalue on logistiikka laajasti ymmärrettynä, jolloin liikenteeseen liitetään muu logistiikka-alan osaaminen, tietoverkot ja ICT. Ympäristö/cleantech, uusiutuva energia, koulutusosaaminen, kansainväliset testausalustat, muotoilu ja design sekä materiaalitehokkuus kuuluvat myös alueen vahvuuksiin, joiden osalta löytyy paljon mahdollisuuksia eri alojen osaamisen yhdistämiseen, perinteisten alojen uudistamiseen, uusien innovointimuotojen ja läpimurtoinnovaatioiden kehittämiseen. Globaalin ja eurooppalaisen talouden haasteet ja käynnissä oleva rakennemuutos korostavat EU:n, kansallisen ja alueellisen tason toimien sekä julkisten ja yksityisten investointien kohdentamista muutoksen hallintaan ja fasilitointiin ja uusiutumiskykyyn. Alueiden osaaminen tulee hyödyntää laajasti myös pienten ja keskisuurten kaupunkien mahdollisuudet ja vahvuudet huomioiden. Rakennemuutoksen hallinta, johtaminen ja sen kautta avautuvien uusien mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää uudenlaisten alueellisen innovaatiotoiminnan mallien ja innovaatioalustojen kehittämistä. Kymenlaakson rakennemuutos perinteisestä metsäteollisuudesta kohti uusia osaamisalueita on esimerkki uudistumisesta ja älykkään erikoistumisen mahdollisuuksista pienemmillä alueilla ja kaupungeissa Etelä-Suomessa. Julkisten palveluiden kehittämisen ja innovatiivisten julkisten hankintojen kautta voidaan myös löytää uusia vahvuusalueita Etelä-Suomessa. Etelä-Suomesta voidaan tehdä Euroopan johtava palvelu- ja sosiaalisten innovaatioiden, käyttäjälähtöisen palveluiden kehittämisen ja palvelumuotoilun alue. Innovatiiviset julkiset hankinnat kuuluivat jo toimintalinjan 5 teemoihin. Ohjelmakaudella sekä myös kansallisen innovaatiopolitiikan osalta aihe tulee olemaan entistä tärkeämpi. Palvelu- ja käyttäjälähtöiset innovaatiot ja innovatiiviset julkiset hankinnat kuuluvat Eurooppa 2020-strategian Innovaatiounioni-lippulaivahankkeen painopisteisiin, EU:n Itämeristrategian innovaatiopainotuksiin sekä Suomen osaamiskeskusohjelman jatkona valmisteilla olevan Innovatiiviset kaupungit (INKA) -ohjelman painopisteisiin. Innovaatioita ja edelläkävijämarkkinoita voidaan jatkossa edistää entistä enemmän innovatiivisten julkisten hankintojen avulla, ja tässä Etelä-Suomen suurilla kaupungeilla on Suomessa keskeinen rooli. Eteläsuomalaisten hanketoimijoiden näkemysten mukaan ohjelmakaudella yhteistyösisällöissä korostuvat poikkileikkaavat teemat toimialojen tai teknologioiden sijaan (kuva alla). Tällainen näkökulma korostaa entisestään älykkään erikoistumisen ulottuvuutta hanketoiminnassa ja erityisesti ylialueellisessa toiminnassa. 155

156 Kuva 29. Tulevan hanketoiminnan yhteistyöteemojen sisällöt. Erityisinä teemoina eteläsuomalaiset hanketoimijat nostivat esiin laaja-alaisen ja eri toimialoja ja teknologioita yhdistelevän ristipölytyksen, jonka tavoitteena on löytää uusia, yllättäviä osaamisten yhdistelmiä ja kehittää niiden pohjalta uutta liiketoimintaa. Eri toimi- ja osaamisalojen keskinäisessä kohtauttamisessa kyse on erityisesti prosessin- ja projektijohtamistaidoista, yleisestä kehittämisosaamisesta ja kyvystä luoda toimijoiden monenkeskisiä verkostoja. Tällaiseen erikoistumiseen Etelä- ja Länsi-Suomen alueella on hyvät edellytykset ohjelmakaudella Muita esiin nostettuja poikkileikkaavia teemoja olivat esimerkiksi kansainvälisyys, osaamisen kokonaisvaltainen ja monipuolinen kehittäminen sekä elinkeinorakenteen uudistaminen. Itämeren alueen yhteistyö 2000-luvulla innovaatio- ja osaamispohjaisesta yhteistyöstä on muodostunut yksi Itämeriyhteistyön painopistealueista. Alueella toimii lukuisia innovaatioalan verkostoja ja hankkeita hallinnon eri tasoilla sekä yritysten ja korkeakoulujen välillä. EU:n rakennerahastot ovat olleet alueen innovaatioyhteistyön keskeisin rahoitusväline. Etelä-Suomessa Itämeri-strategian merkitys on ollut kaksijakoinen: osaksi se on ollut alueille ja kaupungeille strateginen väline ohjaten valintoja ja suunnaten resursseja, ja toisaalta sitä ei ole huomioitu lainkaan. Haasteena on ollut myös se, että Suomessa, erityisesti valtinhallinnon tasolla, on keskitytty Itämeri-strategian ympäristöteemoihin, ja senkin osalta erityisesti perinteisiin Itämeren suojeluun liittyviin kysymyksiin. Näin ollen Itämeri-strategian kilpailukykyyn, innovaatioihin tai aluekehitykseen liittyvät mahdollisuudet eivät ole nousseet riittävästi esille. Vahvimmin Itämeri-strategiaa on hyödynnetty ja sen kehittämiseen osallistuttu Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa sekä Päijät-Hämeessä, ja vähiten Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Helsingin ja Turun kaupungit sekä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen liitot ovat olleet koko Itämeren alueen tasolla johtavia alue- ja paikallistason Itämeri-yhteistyön kehittäjiä, ja ne ovat aktiivisesti mukana Itämeren alueen yhteistyöverkostoissa, osin myös hyödyntäen TL 5:n rahoitusta. Päijät-Häme on aktiivinen Itämeren alueen ympäristöyhteistyössä ja alueen cleantech-klusterin kehittämisessä. 156