Turmakopterin lentäjä edelleen kateissa

HTML
DOWNLOAD

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Turmakopterin lentäjä edelleen kateissa"

Ritva Niemi
9 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Sukellusmatka Tallinnaan Teksti ja kuvat Pasi Mannerkoski Lohjan Urheilusukeltajat Sukeltaminen Tallinnassa sai yllättävän lopun kun seuraavana päivänä kuulimme, jo palattuamme Suomeen, että Copterlinen helikopteri oli pudonnut lähelle omaa sukelluspaikkaamme. Koko viikonlopun sää oli ollut epävakaista. Turmakopterin lentäjä edelleen kateissa :08 Me lähdimme Lohjan Viron syyttäjänvirasto: Mustaa laatikkoa ei saa Urheilusukeltajien Fridalla jo lähettää USA:han. Torstaina Hangonkylän kotisatamasta. Matkatavarat nostimme kastavassa vesisateessa Fridaan ja olimme pinnalle torstain ja eilisen aikana. valmiiksi läpimärkiä. Mukana olivat Pasi, Minna, Benjamin, Astrid ja Jokke. Tarkoituksena oli että menemme aluksi Inkooseen, mistä on huomattavasti lyhyempi matka Tallinnaan kuin Hangosta ja noukimme sieltä lopun porukan mukaan. Keskiviikkona Tallinnan edustalla mereen syöksynyt suomalaishelikopteri nostettiin meren pohjasta eilen aamulla sen jälkeen, kun kopterista löydetyt 13 uhria oli tuotu Nosto sujui nopeasti, kun nostoliinat oli saatu kiinnitetyiksi roottorin napaan. Kopterin hylky nousi pinnalle ennen aamuyhdeksää. Sen jälkeen se kuljetettiin noston tehneellä suomalaisella väyläaluksella Seilillä tallinnalaiseen satamaan ja sieltä edelleen Tallinnan lentokentälle, jossa päästiin aloittamaan hylyn tutkimukset. Matkasimme torstai iltana Jussaröön ks. Tammisaaren saariston uloin metsäinen saari Jussarö oli suljettu neljä vuosikymmentä. Tämän vuoden alussa armeija luovutti saaren Metsähallitukselle, ja kaikelle kansalle avautui pääsy sinne.

2005 00:08 Me lähdimme Lohjan Viron syyttäjänvirasto: Mustaa laatikkoa ei saa Urheilusukeltajien Fridalla jo lähettää USA:han. Torstaina Hangonkylän kotisatamasta.

2 Saaren lähistöllä on useita hylkyjä, mutta nyt vapautui mahdollisuus mennä myös itse saarelle. Me saavuimme hieman ennen ilta kymmentä saarelle upean sateenkaaren loisteessa. Laiturilla bongasimme heti kyltin pizzataksi auki kymmeneen asti. Vilkaisu kelloon ja tilasimme kuuden ja puolen euron pizzat veneelle ja jäimme rentoina odottelemaan mitä saamme. Hetken kuluttua laiturilla tömähteli määrätietoiset askeleet ja saimme tilaamamme pizzat Jussarön yrittäjältä Jan Peter Kivelältä. Heti aamulla lähdimm e tutustuma an saareen. Kuvan kartta oli hieman vettynyt. Mutta pienelle saarelle on vaikeaa eksyä. Kaivostoi minnasta on jäänyt paljon muistoja saareen. Saaren eteläpuol ella on laaja tasainen murskeau kea mistä avautuu valtavan hienot näkymät merelle. Kahvila toimii entisen Sotilaskodin alakerrassa, minkä yläkertaan on tarkoitus saada majoitustiloja. Kahvilan on tarkoitus rantautua lähemmäs rantaa, vaikkei pieni kävelylenkki olekaan pahasta. Jussarössä on paljon rakennuksia puolustusvoimien ja kaivostoiminnan jäljiltä ja joissakin jäljellejääneissä kerrostaloisssa on harjoiteltu kaupunkisotaa ja siksi niissä väitetään olevan luodinjälkiä. No ovat ne ainakin rapistuneita. Jos saareen tutustuisi paremmin, on helppo uskoa sieltä löytyvän melkein mitä vaan. Rapistuneita bunkkereita sun muita virityksiä on siellä sun täällä. Itse kaivoksiin ei pääse, ja sukeltamisen kannalta ne ovat hankalat, koska vedenpinta on ilmeisesti hyvin alhaalla ja itse veden ääreen on vaikeaa päästä.

Hetken kuluttua laiturilla tömähteli määrätietoiset askeleet ja saimme tilaamamme pizzat Jussarön yrittäjältä Jan Peter Kivelältä. Heti aamulla lähdimm e tutustuma an saareen.

3 Perjantaina heitimme vielä pienen dyykin Constant traderille eli entiselle Hopeaprikille. Oikea Hopeapriki kun on kuulemma löytynyt. Neljän maissa olimme Inkoossa odottamassa muita Tallinnaan lähteviä. Tallinnaan Oheinen kuva antaa kalpean aavistuksen siitä, mitkä olivat olosuhteet merellä. Bågaskärin tulliselvityksestä selvittyämme (varusteluetteloa oli aivan turha enää tyrkyttää tulliin) Calypson varailma ehti hiukan edelle aluksi mutta saavutimme sen ja ohitimme puolivälissä matkaa. Soitin Calypson kippari Stig Gustavssonilta kuulumisia ja juuri samalla hetkellä he olivat kiinnittämässä pelastuslauttaa paremmin ja veneestä kuului puhelimeen mylväisy nyt tulee helvetin iso aalto. Säätä on syytä tarkkailla muutenkin koska Suomen saaristoon tottuneille avonainen Tallinnan lahti voi olla koettelemus. Porukka vaikutti hieman vaisulta mennessä, ja matkaan meni aika paljon enemmän aikaa kuin oli alun perin laskettu. Piritan punainen loisto näkyi hyvän matkan päästä, mutta kello riensi ja olimme huolissamme siitä ehdimmekö tulliin, vai joudummeko olemaan aidan takana. Tullimiehet tuntuvat kuitenkin olevan melko myöhään, ilmeisesti vuorokauden ympäri, työssä. Kello oli reilusti yli yksitoista kun Calypso saapui tullitoimistoon, mikä on heti aallonmurtajan takana viimeisistä valoista vasemmalle ja aallonmurtajasta sisään. Veimme Fridan parkkiin Olympiahotellin eteen, missä tuntuu olevan usein vapaata tilaa, vaikka se on varmasti sataman parhaita paikkoja. Saattaa olla että Virossa pelätään pitkäkyntisiä ja siksi vene

Bågaskärin tulliselvityksestä selvittyämme (varusteluetteloa oli aivan turha enää tyrkyttää tulliin) Calypson varailma ehti hiukan edelle aluksi mutta saavutimme sen ja ohitimme puolivälissä matkaa.

4 halutaan jättää hieman syrjemmälle kävelyreiteistä. Tiedä häntä. Myöhään illalla yritimme etsiä vielä aukiolevaa ravintolaa tuloksetta ja päädyimme nukkumaan veneille. Olimme hieman heikosti selvittäneet paikallista sukelluskulttuuria ja aamun merivartiostoon soittelun tuloksena saimme tiedon ettei lupaa heidän taholtaan heru. Olin aiemmin ehdotanut että ottaisimme yhteyttä virolaisiin kontakteihimme, mutta paikallinen sukelluskeskus Maremark ja kontaktini Peep Rada, paikallinen sukellusopas, olivat puhelimen tavoittamattomissa. Etsimme sukelluskeskusta ja kävimme muun muassa Piritan sukellustarvikeliikkeessä tuloksetta. Hintataso tuotti sentään positiivisen yllätyksen myös sukellustarvikkeiden osalta. Kuvapuvut ja lamput olivat huomattavasti edullisempia Virossa. Lopulta saimme Minna Gustavssonin kanssa paikallisesta kaupasta yhteystiedot joista saimme vastauksen olisitte olleet aiemmin yhteydessä, nyt voi olla vaikeaa saada sukellusopasta. Kun toisessa päässä lankaa kuultiin että meitä on viistoista sukeltajaa, kuului kassakoneen ääni ja meille luvattiin aamuksi opas. Loppupäiväksi piti keksiä tekemistä ja porukka lähti hyväksi havaitulla Tonyn taksilla vanhaan kaupunkiin. Tonylla tuntuu olevan homma hyvin hanskassa ja suuremmankin ryhmän liikuttelu sujuu vaivatta ja edullisesti. Ravintola Sisalik on hieman syrjässä vanhan kaupungin torilta mutta poikkeuksellisen hyvä ruokapaikka. Nurinoita ei todellakaan kuulunut ja viidentoista sukeltajan porukalle löytyi pöytä hienostuneesti. Torin ravintolat tuntuvat grillilihoineen olevan enemmän turisteja varten, mitä sukeltajat eivät luonnollisesti ole. Poistettuani näläntunteen sammakonreisillä ja pihvillä, ja maistettuani Joken mainiota maksaa ja munuaisia päädyimme takaisin Piritaan odottamaan aamusukelluksia. Sisalik osoittautui siis todella

Olin aiemmin ehdotanut että ottaisimme yhteyttä virolaisiin kontakteihimme, mutta paikallinen sukelluskeskus Maremark ja kontaktini Peep Rada, paikallinen sukellusopas, olivat puhelimen

5 käynnin arvoiseksi paikaksi ja siitä osoituksena oli myös seinällä diplomi ansaitusta Höbeä lusikasta Aamulla kaveri siis mitä oli suositeltu jo aiemmin. Aamulla kävimme poistamassa hikeä Piritan olympiakylän hiukan kuluneessa saunassa ja jäin odottamaan sukelluskeskuksen yhteydenottoa. Kun sitä ei alkanut kuulua, soitin itse saamaani numeroon ja sieltä luvattiin että ollaan paikalla tunnissa. Tunti meni ja olimme jo vaipumassa epätoivoon, kun puhelin soi ja Peep Rada oli paikalla. Sama Lähdimme ripeästi Peep soitti merivartiostoon ja kaikki oli kunnossa. Kello oli jo niin paljon että tiesimme että voimme tehdä vain yhden sukelluksen. Kohteeksi valitsimme SS Heinon, Calypson Varailma pudotti ankkurin jo hieman aiemmin Polarikselle, sitä kuitenkaan löytämättä. SS Heino on vanha hinaaja, joka on ilmeisesti osunut miinaan. Lähdimme Peep Radan kanssa alas ja Peep kulki edellä osoittaen paikkoja, Telegrammi konehuoneessa oli ilmeisesti Peepin puhdistama, niin kirkkaalta se vaikutti. Hinaajassa oli paljon tavaraa jäljellä ja Peep osoittautui erinomaiseksi oppaaksi. Ensimmäinen ristiretki Tallinnan hylyille oli ohi, mutta kokemus oli erittäin miellyttävä. Vesi oli huomattavasti lämpimämpää kuin Suomessa. ja näkyvyys SS Heinon pienellä hylyllä oli syvyyteen nähden erittäin hyvä, eli noin 4-5 metriä mikä riitti loistavasti. Hylyllä olevat pintakerrostumat, simpukat, ruoste ja muu mömmö, mitä puolessa vuosisadassa kertyy ei pölissyt juuri lainkaan ja pohja oli jonkinasteista hiekkaa, johon pystyi suhtautumaan suhteellisen varomattomasti. Tallinnan hylyillä ei ole vielä käyty kovin paljon ja siksi olisi tärkeää, että hylyissä olevat esineet ja varusteet jätettäisiin heti alusta asti rauhaan. Sukelluksen aikana Copterline teki päivittäisiä lentojaan Suomen ja Viron välillä sukelluspaikkamme yläpuolella. Seuraavana päivänä lähelle sukelluspaikkaamme Copterlinen helikopteri joutui tekemään pakkolaskun, mikä vaati 15 uhria.

Kun sitä ei alkanut kuulua, soitin itse saamaani numeroon ja sieltä luvattiin että ollaan paikalla tunnissa. Tunti meni ja olimme jo vaipumassa epätoivoon, kun puhelin soi ja Peep Rada oli paikalla.

6 Tankattuamme halvahkoa Viron löpöä, kävimme tulliselvityksessä ja ajoimme kohtalaisessa säässä takaisin Suomeen. Jätettyämme myöhään illalla osan porukasta Inkooseen menimme vielä yötä myöden kohti Hankoa. Jokke ja Minna ajoivat pimeässä ja aamulla veneen tyhjennys sujui todella vetisessä sateessa Hangonkylässä. Polaris hylyn kaiku> SS Heino sukellusprofiili (alla)

Jätettyämme myöhään illalla osan porukasta Inkooseen menimme vielä yötä myöden kohti Hankoa.

Samankaltaiset tiedostot

Pintaa syvemmälle Lohjan Urheilusukeltajien jäsenlehti 3-2005 www.lohjanurheilusukeltajat.fi

Pintaa syvemmälle Lohjan Urheilusukeltajien jäsenlehti 3-2005 www.lohjanurheilusukeltajat.fi 1 Tiedotteita - Syyskokous Neidonkeitaan kokoushuone Tiistaina 27.9 klo. 18.00 Esityslista lehden lopussa. Kesän kohokohta on yleensä ollut seuran yhteinen sukellusretki.niin oli tänäkin vuonna,kun lähdimme