Siperian suunnilta. Ville ja Susanna Melasen lähetyskirje 1/ Välillä Sajansk-Irkutsk

Transkriptio

1 Ville ja Susanna Melasen lähetyskirje 1/2013 Ville Melanen Russia (Ville) (Susanna) Skype: siperia77 S Sanankuulijoita Sajanskissa Siperian suunnilta Välillä Sajansk-Irkutsk Marraskuussa vierailin ensi kertaa Sajanskissa. Viime vuonna sinne vihittiin pappisdiakoni hoitamaan sikäläistä uskovaisten ryhmää. Nuo ihmiset kuuluvat vielä toistaiseksi Irkutskin seurakunnan piiriin eli ryhmästä ei ole vielä muodostunut itsenäistä seurakuntaa. Ivan-diakoni oli monesti kutsunut minua vierailulle ja kun olin lupaillut, niin lopulta sovimme matkasta marraskuulle. Sajanskissa kokoontuva ryhmä koostuu lähinnä entisistä baptisteista, jotka ovat alkaneet ymmärtää sakramenttioppia luterilaisittain. Kaste on uudestisyntymisen pesu ja ehtoollinen on Kristuksen tosi ruumis ja veri eikä pelkästään joku merkki tai veretön muistoateria. Sanoisin, että nuo ihmiset ovat alkaneet ymmärtää armon merkityksen. Se on minulle aina suuri ilo, kun ihmisille armo kirkastuu. Se on luterilaisuudessa hienoimpia asioita, että pelastus on todella yksin armosta, Kristuksen tähden. Jo ennen saapumistani Ivan ilmoitti, että minua on pyydetty toimittamaan kaste. Jumalanpalveluksen yhteydessä kastoin nuoren koululaispojan, Danielin. Joku oli kysynyt, että ymmärtääkö poika riittävästi kasteen merkitystä. Hän oli sanonut, ettei halua olla enää Saatanan kanssa. Mikä vastaus! Kirkasta jumaluusoppia! Kasteessa todella siirrytään Saatanan valtakunnasta Jumalan valtakuntaan. Vaikka kasteeseen tarvitaan sinänsä vain Kristuksen käsky, Jumalan sana ja vesi, niin pojan antama opetus oli erittäin puhutteleva. Se antoi myös hyvät ainekset kastepuheeseen. Sajanskista käsin teimme matkan Oktjabrskin kylään, jossa on useita luterilaisia. Sielläkin toimitettiin kaste ja pari ehtoollishetkeä. Ennen paluuta Krasnojarskiin pääsin vielä vierailemaan Irkutskin seurakunnassa. Oli hieno matka!

2 Vastuksia vankiloissa Teimme Yrjö Niemen ja Bertta Tsepurnajan kanssa vuoden ensimmäisen vankilareissun jo tammikuussa. Ajattelin etukäteen, että millaisetkohan pakkaset meitä odottavat tuolla pohjoisen vankileireillä. Ensimmäisenä päivänä meitä olikin vastassa yli 40 asteen pakkanen. Reilun kilometrin matkalla toinen poskeni ehti osittain mennä valkoiseksi, muttei jättänyt kuitenkaan pysyvää vaivaa. Pari kolme kertaa talven aikana on nenänpääni mennyt valkeaksi, mutta onneksi vain vähäksi aikaa. Tämä talvi on ollut selkeästi kylmin täällä eletyistä kolmesta talvesta. Toisena päivänä pakkasta oli päivällä 43 astetta. Siitä lämpötila nousi sitten viikon aikana jopa plussan puolelle. Kun yöaikaan pakkanen on saattanut olla 50 paikkeilla, tarkoittaa se, että lämpötilaerot olivat varsin suuret viikon aikana. Yrjö kertoi, ettei ole koskaan aikaisemmin kokenut tällaista. Oli se aika ihmeellistä. Tällä kertaa jouduimme odottelemaan tavallista enemmän vankilaosastojen porteilla. Pelkästään lupapaperin saaminen kouraan ei riitä vankilan ovien avautumiseen. Odotimme yhdessä ortodoksipapin kanssa kuusi tuntia päästäksemme erääseen vankilaosastoon, mutta tuloksetta. Kukaan ei halunnut viedä meidät vankeja tapaamaan. Vankila-alueella ei saa vapaasti kulkea, vaan mukana pitää aina olla saattaja. Oli odotusta muuallakin, mutta erääseen vankilaan pääsimme nopeasti ja helposti vankilan johtajan suullisella luvalla. Joskus vaikeat asiat ovat hyvin helppoja ja helpot vaikeita. Venäjällä päällikön sanalla on paljon merkitystä hänen läsnä ollessaan. Kun taas päällikkö on muualla, pääsevät pienemmät näyttämään valtaansa. Krasnojarskin kirkkoherra Seurakunta valitsi minut tammikuussa kirkkoherrakseen. Inkerin kirkon kirkkohallitus vahvisti valinnan niin ikään tammikuussa. Vielä pitää hoitaa asiat esivallan kanssa kuntoon, jotta hekin hyväksyvät valinnan. Käytännössä tämä ei ole suuri muutos, sillä olen koko Krasnojarskissa oloajan ollut seurakunnan johtaja. Nyt vaan en tarvitse enää valtakirjoja hoitaakseni virallisia asioita. Virallisesti vastuu esivallan edessä siirtyy minulle. Olenkin sanonut, että jos asiat menevät täysin pieleen ja joudun vastuuseen, niin minullahan on jo vähän kokemusta Venäjän vankiloista. Piispan- vai rovastintarkastus? Osallistuin hiljattain lääninrovastin pyynnöstä Siperian rovastikunnan tietyissä seurakunnissa tehtyyn piispantarkastukseen. Kyse oli hallinnollisesta tarkastuksesta, johon piispan valtuuttamina osallistuivat lääninrovasti, juristi ja pääkirjanpitäjä. Tarkastus oli mielestäni erittäin tarpeellinen seurakunnillemme ja itsekin opin paljon uutta. Sen tavoitteena ei ollut rangaista tai moittia, vaan auttaa ja korjata epäkohtia. Matkan aikana kävimme mm. Karatusassa, jossa tapasimme kaupungin johtoa. Tapaaminen oli hyvä. Mahdollisesti tapaaminen toi tulevaisuudessa jopa satojentuhansien ruplien säästöön. Kirkon tontista ei jatkossa tarvinne maksaa vuokraa. Juristimme löysi sopivan lakipykälän, jossa puhutaan vuokravapaudesta

3 uskonnollisille yhdyskunnille tietyin edellytyksin. Rakennuslupaa lupailtiin järjestää piakkoin. Tulevana kesänä olisi tarkoitus tuntuvasti edistää kirkkoprojektia Karatusan alueella, missä luterilaisuudella on ortodoksisuuden ohella valtion uskonnon asema. Monet ovat kansallisilta taustoiltaan virolaisia, pieni osa latvialaisia ja molempiin kansallisuuksiin on sekoittunut jonkun verran myös suomalaista verta. Kirkot ja toimitilat Monissa rovastikuntamme seurakunnista toimitilakysymys on edennyt hyvään suuntaan - meillä ei. Vuokrataso on aika korkea eikä seurakunnalliseen toimintaan olla niin helposti toimitilaa vuokraamassa, vaikka sanotaan, ettei raha haise. Asia vaatii vielä paljon rukousta ja johdatusta. Ehkä Evankeliumiyhdistyksen ja muiden tukijoiden keräämillä varoilla voimme hankkia jonkun toimitilan. No, aika näyttää. Rakennuksista on oma huolensa ja murheensa. Huoli voi johtua rakennuksen olemassaolosta, sen puutteesta tai sen menettämisestä. Novosibirskissa perustettiin viime vuonna vankilasta vapautuville kuntoutumiskeskus eli talo, jossa vankilasta vapautuvat voivat aloittaa elämän arkea vapaudessa. Kaikillahan ei ole kotia eikä edes omaisia. Tämän talon saaminen oli suuri ilo ja erityisesti Novosibirskin seurakunnan pappisdiakoni Vjatseslav Ostanin näki paljon vaivaa talon kunnostamisen ym. asioiden puolesta. Valitettavasti hiljattain tuo talo paloi kaikkine tavaroineen tyystin. Onneksi kukaan ei kuollut ja talo oli vakuutettu. Jonkunlaista toivoa on saada uusi talo joskus aikaan. Mutta noin kymmenestä asukkaasta osa menetti tulipalossa kaikki asiapaperinsa. Se on Venäjällä erittäin hankala juttu. Rukoukset ovat siis tarpeen. Sana Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. (Jooel. 2:12). Tuhkakeskiviikkona alkaa suuri paasto. Jumalanpalveluksessa juhlavampi liturgia muuttuu köyhemmäksi paastonajan liturgiaksi. Ylistys vähenee. Jumalanpalvelustekstit kertovat meille paaston aikana Jeesuksen kulkemisesta Golgatan ristille sovittamaan koko maailman synnit. Ihmisen ei ole hyvä aina riemuita ja iloita, vaan pysähtyä myös miettimään kärsimyksiä, ahdistuksia ja elämän karuutta. Se saa myös näkyä ihmisen elämässä. On myös aika valittaa, surra ja kuolla. Vanhan liiton aikana ihmisten katumus näkyi toisinaan julkisesti. Ihmiset pukeutuivat säkkeihin ja heittivät tuhkaa päälleen. Tässä on myös tuhkakeskiviikko-nimityksen vanhatestamentillinen tausta. Vaikka uskonpuhdistus oli sinänsä suuri Jumalan lahja kristilliselle kirkolle, samalla menetettiin jotain kirkon vanhasta hyvästä perinteestä. Kun oli pakko ripittäytyä kerran vähintään kerran vuodessa, niin toimittiin. Nyt kun ei ole pakko, juuri kukaan luterilainen ei niin tee. Ennen paastoaminen kuului asiaan tiettyinä kirkkovuoden aikoina ja ylensyönti oli suuri synti. Nyt paastoaminen on monille luterilaisille lähinnä vitsi ja kansa entistäkin painavampaa.

4 Profeetta Jooelin saarna on edelleen ajankohtainen ohje. On syytä katua. Paastoaminen, itkeminen ja valittaminen ovat katumuksen kera raamatullisia tekoja, vaikkei niillä mitään kunnian kruunua hankita. Vapaus tehdä jotakin ei tarkoita sitä, ettei sitä tarvitse tai pidä tehdä koskaan. Ei se, että hyvät teot eivät pelasta, ole syy olla tekemättä hyviä tekoja. Päinvastoin hyviä tekoja ja hurskautta voidaan harrastaa pelkäämättä sitä, tehdäänkö niitä tarpeeksi. Jumala on meille armollinen Kristuksen tähden. Tänä vuonna suurin osa kristikuntaa viettää pääsiäistä 31. maaliskuuta. Mutta Venäjän ortodoksikirkko eräiden muiden ortodoksikirkkojen kanssa pääsee juhlimaan pääsiäistä vasta toukokuussa. Venäjän ortodoksien viettäessä suurta paastoa me juhlimme pääsiäistä, julistamme Kristuksen ylösnousemusta ja nautimme herkullisia pöydän antimia. Voi meitä onnellisia! Kristus on kuollut ja ylösnoussut sinunkin tähtesi. Tämän ja Pyhän kasteesi perusteella saat olla onnellinen. Saat uskoa Herraan ja käydä kerran taivaaseen. Tämä on ajallisia juhlia tärkeämpää. Olla Jumalan valtakunnassa aina ja iankaikkisesti. Aamen. Terveisin Ville perheineen Lähetysrenkaan yhteyshenkilö: Anna-Leena Häkämies Lähetyskannatus Ville Melasen työn tukemiseksi SLEY:n tilille IBAN FI BIC:DABAFIHH tiedonannolla Ville Melasen lähetysrengas ja oma seurakuntasi tai yleisviitenumerolla tai henkilökohtaisella viitenumerolla, jolloin kannatuksesi näkyy automaattisesti myös seurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat SLEY:n toimistosta Anna Poukalta puh tai sähköpostitse Poliisihallituksen myöntämän keräysluvan 2020/2012/3761 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.

5 Raportti menneeltä vuodelta Suomen kirkkohallituksen lähetysosasto toivoo jonkunlaista raporttia lähetystyöntekijöiltä kerran vuodessa. On suositeltu, että ensimmäisessä kirjeessä voisi olla tällainen osuus. Tässä se siis tulee. Vuoden 2012 alkupuoli oli melkoista taistelua opiskeluluvan takia. Ensin väärän informaation vuoksi anomus ei lähtenyt vetämään tammikuussa. Helmikuussa jätin anomuksen henkilökohtaisesti ja Susanna, Helmi ja Vilja vasta maaliskuussa. Tytöt sairastelivat emmekä saaneet heille hankittua lääkärintodistuksia. Naisväen anomukset saimme vetämään viimeisenä mahdollisena päivänä. Tammikuussa perheemme kävi viisumisyistä Mongoliassa, jotta saimme jatkettua viisumimme rekisteröintiä 90 päiväksi eteenpäin. Kesällä viisumipiina lakkasi, kun meille myönnettiin oleskelulupa. Sen rekisteröinnissä oli omat hankaluutensa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Oleskeluluvan myöntämisen jälkeen oleskelu on ollut helpompaa. Keväällä olimme kotimaankaudella, joka ajoittui myös hyvin silloista viisumitilannettamme ajatellen. Ville osallistui vuonna 2012 muutamaan vankilareissuun Yrjö Niemen kanssa. Pari kertaa mukana oli myös seurakuntalaisemme Bertta Tsepurnaja. Vankilatyöhön liittyy myös kirjeenvaihto vankien kanssa. Kirjeenvaihto lisääntyi viime vuonna selkeästi aikaisempiin vuosiin nähden. Seurakunnan jumalanpalveluselämä on vakiintunut. Viime vuonna meillä oli muutama yhteinen jumalanpalvelus saksalaistaustaisen luterilaisen kirkon kanssa. Yhdessä on ajateltu ajaa eteenpäin kirkkohanketta ja lisätä jonkun verran keskinäistä yhteistyötä. Seurakunnan diakoniatyö ja kirkolliset toimitukset ovat olleet Villen vastuualuetta. Sekä diakoniatyötä että kirkollisia toimituksia oli kuluneena vuonna säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin. Täällä kotikäynnit kerran kuukaudessa eivät ole toteutuneet erinäisistä syistä. Se on kuitenkin ollut tavoitteeni. Rippikoulua olen pitänyt yksityisrippikouluna. Kesällä osallistuimme rovastikunnan lasten- ja nuortenleirille, joka pidettiin tällä kertaa Ylä-Suetukin kylässä. Susannan päävastuuta on ollut omien lasten hoitamisen lisäksi pyhäkoulutyö ja suomen kielen piiri kevätkaudella. Syksyllä musiikkityön vastuu alkoi kasvaa Susannalla, kun saimme Sirpa Mäkitalon Krasnojarskiin uudeksi lähetystyöntekijäksi. Susanna alkoi johtaa naisten kuoroa, joka joulukuussa esiintyi eri tilaisuuksissa. Marras-joulukuussa meitä oli auttamassa kansainvälisyysharjoittelussa ollut Laura Suomi. Marraskuussa jouduimme muuttamaan uuteen asuntoon. Lauran saapuminen osui meidän kannaltamme hyvään saumaan, sillä apu oli todella tarpeen. Kuluneena vuotena seurakuntaamme tuli mukaan muutama uusi kasvo. Valitettavasti Ville ei ole löytänyt Krasnojarskista apulaista. Lähimmät virkaveljet asuvat 400km:n päässä. Apulaisen lisäksi toimitilakysymykseen ei vielä viime vuonna löytynyt ratkaisua.