Kansallinen lainsäädäntö tuli saattaa vastaamaan direktiivin velvoitteita 14 päivänä syyskuuta 2015.

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Ympäristöneuvos Airi Karvonen EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSIKSI VESIYMPÄRISTÖLLE VAARALLI- SISTA JA HAITALLISISTA AINEISTA ANNETUN ASETUKSEN, VESIENHOIDON JÄRJESTÄMISESTÄ ANNETUN ASETUKSEN 13 :N JA LIITTEEN 5 JA MERENHOI- DON JÄRJESTÄMISESTÄ ANNETUN ASETUKSEN 8 :N MUUTTAMISESTA 1 Johdanto 1.1 Yleistä Ehdotetuilla asetuksilla, valtioneuvoston asetuksiksi vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen, vesienhoidon järjestämisestä annetun asetuksen 13 :n ja liitteen 5 ja merenhoidon järjestämisestä annetun asetuksen 8 :n muuttamisesta, pantaisiin täytäntöön 12 päivänä elokuuta 2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/39/EU direktiivien 2000/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden osalta (ympäristönlaatudirektiivi). Nyt toimeenpantava direktiivi muuttaa ja täydentää aikaisempaa prioriteettiaineista annettua Euroopan Parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/105/EY ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla, neuvoston direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta. Ympäristönlaatudirektiivi liittyy kiinteästi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista (vesipuitedirektiivi) ja direktiiviin 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi). Tämän vuoksi asetusmuutoksilla on vaikutusta sekä vesienhoidon ja merenhoidon suunnitteluun että ympäristölupamenettelyyn. Ehdotuksessa on otettu huomioon ympäristönsuojelulain (527/2014) säännökset sekä tehty muutoksista johtuvat teknisluonteiset korjaukset kolmeen asetukseen. Kansallinen lainsäädäntö tuli saattaa vastaamaan direktiivin velvoitteita 14 päivänä syyskuuta Voimassa olevien nykyisten aineiden (ehdotus valtioneuvoston asetukseksi vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen muuttamisesta liitteessä 1 kohdassa C2 numerot 2, 5, 15, 20, 23, 28) ympäristönlaatunormien tarkistukset tulevat voimaan Tarkoituksena on saavuttaa näiden aineiden suhteen sisämaan pintaveden ja rannikkovesien hyvä kemiallinen tila Meristrategiadirektiivin mukainen meren hyvä tila tulee saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Uusien aineiden (liitteessä 1 kohdassa C2 numerot 34-45) ympäristönlaatunormit ovat voimassa alkaen tarkoituksin saavuttaa näiden aineiden suhteen vesien hyvä kemiallinen tila mennessä.

2 2 1.2 Ympäristönlaatudirektiivin suhde vesipuitedirektiiviin, meristrategiadirektiiviin ja muuhun Euroopan Unionin lainsäädäntöön sekä kansainvälisiin sopimuksiin Vesipuitedirektiivi vahvistaa puitteet pinta- ja pohjavesien suojelulle ja asettaa ympäristöpolitiikan tavoitteet, joihin kuuluvat pintavesien hyvän kemiallisen ja ekologisen tilan saavuttaminen ja vesien tilan huonontumisen ehkäiseminen. Lisäksi direktiivissä säädetään strategiasta vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi ja edellytetään erityisiä pilaantumisen hallinnan lisätoimenpiteitä ja ympäristönlaatunormien asettamista. Vesipuitedirektiivin 16 artiklan nojalla annetulla ympäristönlaatudirektiivillä täydennetään vesipuitedirektiivin säännöksiä ja asetetaan ympäristönlaatunormit. Ympäristönlaatunormilla tarkoitetaan sellaista vesiympäristölle haitallisen ja vaarallisen aineen pitoisuutta pintavedessä, sedimentissä tai eliöstössä, jota ei saa ihmisen terveyden tai ympäristön suojelemiseksi ylittää. Kaikille direktiivissä yksilöidyille aineille tai aineryhmille on asetettu ympäristönlaatunormi eli EQS-arvo, joka on lyhennys termistä Environmental Quality Standard. Ympäristönlaatudirektiivissä asetetut ympäristönlaatunormit määrittävät vesienhoidossa hyvän kemiallisen tilan pintavesissä. Jotta tietyn pintavesimuodostuman kemiallinen tila olisi hyvä, vaarallisille ja haitallisille aineille asetettuja ympäristönlaatunormeja ei saisi ylittää. Direktiivissä annetaan ympäristönlaatunormit erikseen sisämaan pintavesille sekä merivesille ja muille pintavesille. Ympäristönlaatunormi vedessä annetaan aineen vuosikeskiarvolle (Annual Average - EQS, AA-EQS) ja osalle aineista hetkelliselle enimmäispitoisuudelle (Maximum Allowable Concentration - EQS, MAC-EQS). Eliöstöä koskevat EQS- arvot liittyvät kaloihin tai nilviäisiin. Ympäristönlaatunormeja on sovellettava pintavesimuodostumiin sisämaassa, rannikkovesiin ja aluevesiin sekä talousvyöhykkeellä. Rannikkovedet kuuluvat sekä vesienhoidon että merenhoidon suunnittelun piiriin. Vesipuitedirektiivi edellyttää, että vesien hyvä kemiallinen tila saavutetaan vuoteen 2015 mennessä. Tietyin perustein hyvän tilan saavuttamiseksi voi määräaikaa pidentää vuoteen 2021, enintään kuitenkin vuoteen Tietyin edellytyksin voidaan asettaa myös vähemmän vaativia pintavesien tilatavoitteita. Meristrategiadirektiivin mukainen meren hyvä tila tulee saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Tähän määräaikaan voidaan soveltaa myös meristrategiadirektiivin määräajan poikkeamia. Meristrategiadirektiivi vahvistaa meriympäristöpolitiikan puitteet ja laadulliset kuvaajat meriympäristön hyvälle tilalle. Direktiivin liitteen III taulukossa 2 viitataan vesipuitedirektiivin haitallisten aineiden luetteloon. Komission päätöksellä 2010/477/EU merivesien hyvän ekologisen tilan arvioinnissa määrätään soveltamaan vesipuitedirektiivin ja ympäristönlaatudirektiivin haitallisia aineita koskevia vaatimuksia. Nyt ehdotettuja asetusten säännöksiä sovellettaisiin niiden voimaantulon jälkeen muun muassa kaikissa vireillä olevissa ympäristönsuojelulain mukaisissa menettelyissä. Kemiallisen tilan arvioinnin osalta vanhojen aineiden muuttuneet ja uusien aineiden ympäristönlaatunormit tulevat täysimääräisesti sovellettaviksi vesipuitedirektiivin vesienhoidon kolmannella suunnittelukaudella ja merenhoidon toisella suunnittelukaudella.

3 3 Ympäristönlaatudirektiivillä on myös merkittävä yhteys muun muassa EU:n kasvinsuojeluaineita ja biosidivalmisteita koskevaan sääntelyyn, toimintaohjelmaan kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä torjunta-aineiden kestävän käytön puitedirektiivin mukaisesti, teollisuuspäästödirektiiviin ja REACH-sääntelyyn (Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals). Erityisesti merkittävinä voidaan mainita myös kansainvälisistä sopimuksista yhteys Tukholman sopimuksen mukaisen POP-päästöjen (persistent organic pollutant) vähentämistä koskevaan täytäntöönpanosuunnitelmaan ja kansalliseen toimintaohjelmaan, YK:n alaiseen Euroopan talouskomission (ECE) kaukokulkeutuvien ilmansaasteiden rajoittamista koskevaan sopimukseen (Convention on Long-Range Transboundary Air Pollution, CLRTAP), elohopeaa koskevaan kansainväliseen Minamatan sopimukseen ja Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevaan yleissopimukseen (Helsingin sopimus). Kaikki edellä mainitut EU -säädökset ja kansainväliset sopimukset ovat oleellisia täytäntöönpanon välineitä ympäristönlaatudirektiivin luettelemien aineiden kuormituksen vähentämisessä. 2 Nykytila 2.1 Lainsäädäntö Keskeiset lakitasoiset säädökset ovat laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004, vesienhoito ja merenhoitolaki) ja ympäristönsuojelulaki (527/2014). Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006, vaarallisten aineiden asetus) on säädös, jolla ympäristönlaatudirektiivi on suurelta osin pantu täytäntöön. Lisäksi vesienhoidon ja merenhoidon ympäristötavoitteista ja vesien tilan arvioinnista säädetään vesienhoito- ja merenhoitolain nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006, vesienhoitoasetus) sekä valtioneuvoston asetuksessa merenhoidon järjestämisestä (980/2011, merenhoitoasetus). Haitallisia aineita koskeva sääntely tulee sovellettavaksi etenkin ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisissa menettelyissä. 2.2 Ympäristönlaatudirektiivin sisältö Yleistä Voimassa oleva aineluettelo sisältää 33 prioriteettiainetta, joista osa on vaaralliseksi luokiteltuja ja kahdeksan direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY säätelemää ainetta. Direktiivillä 2008/105/EY kumottiin edellä mainitut direktiivit. Toimeenpantavalla ympäristönlaatudirektiivillä laajennetaan ja muutetaan aineluetteloa siten, että prioriteettiaineita on 45. Direktiivissä asetetaan nyt useille aineille ympäristönlaatunormi eliöstössä. Eliöstönormia on aina käytettävä pintavesien hyvän kemiallisen tilan ja meren hyvän tilan

4 4 arvioinnissa. Jos eliöstönormia ei ole, on hyvän kemiallisen tilan ja hyvän tilan arviointiin sovellettava vedelle asetettuja ympäristönlaatunormeja. Direktiivi mahdollistaa tietyin edellytyksin, että jäsenvaltio voi valita, käyttääkö se mahdollisesti vaihtoehtoisen matriisin (matriisi tarkoittaa vesiympäristön osaa, joka voi olla vesi, sedimentti tai eliöstö) ympäristönlaatunormia tai tarvittaessa vaihtoehtoista eliöstön taksonia (taksoni tarkoittaa taksonomisen luokittelun tasolla alajakso, luokka, tai vastaava; kala, äyriäinen, nilviäinen) kuin mille ympäristönlaatunormi on direktiivissä ensisijaisesti asetettu. Antraseenin, bromattujen difenyylieetterien, fluoranteenin, lyijyn, naftaleenin, nikkelin ja polyaromaattisten hiilivetyjen (PAH-yhdisteet) ympäristönlaatunormeja tiukennetaan. Lisäksi täydennetään aineluetteloa uusilla prioriteettiaineilla, uusilla vaarallisilla prioriteettiaineilla sekä niiden ympäristönlaatunormeilla. Nikkelin ja lyijyn ympäristönlaatunormin tiukentamisen lisäksi niiden ympäristölaatunormin määrittämiseen käytetään aineen biosaatavaa pitoisuutta. Uudet prioriteettiaineet ovat: - kasvinsuojeluaineet: aklonifeeni, bifenoksi, sypermetriini, dikofoli, heptakloori ja heptakloo-riepoksi, kinoksifeeni - biosidituotteissa käytettävät aineet: sybutryyni, diklorvossi, terbutryyni, - teollisuuskemikaalit: perfluoro-oktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset (PFOS), heksabromisyklododekaani (HBCDD) - palamisen sivutuotteet: dioksiini ja dioksiinin kaltaiset yhdisteet (PCB-yhdisteet). Direktiivin mukaan vaaralliseksi luokitellut aineet ovat: - di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP), trifluraliini, dikofoli, PFOS, kinoksifeeni, dioksiinit ja dioksiinien kaltaiset yhdisteet, HBCDD, heptakloori ja heptaklooriepoksi. Ympäristönlaatudirektiivissä ympäristönlaatunormien osalta muutoksia on tehty asettamalla eräille edellisen luettelon aineille uusia eliöstönormeja (bromatut difenyylieetterit, fluoranteenit, polyaromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet)). Lisäksi viidelle uudelle aineelle on annettu ympäristönlaatunormi eliöstössä (dikofoli, PFOS, dioksiini, HBCDD, heptakloori). Pääsääntöisesti mittaukset eliöstöstä tehdään kalasta. Fluoranteenin ja polyaromaattisten hiilivetyjen (PAH-yhdisteet) indikaattorina käytettävä bentso(a)pyreeni mitataan nilviäisistä. Näitä kahta viimeksi mainittua ainetta ei voi asianmukaisesti mitata kaloista. Jos aineen eliöstöstä mitattujen tai arvioitujen pitoisuuksien tai päästöjen perusteella todetaan, että akuutista altistumisesta aiheutuu mahdollinen riski vesiympäristölle tai sen välityksellä, on seurantaa suoritettava myös vedestä. Tällöin sovelletaan aineelle asetettua enimmäispitoisuusarvoa (MAC EQS), jos tällainen arvo on aineelle asetettu. Dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten yhdisteiden mittaamisessa eliöstössä noudatetaan Komission asetuksia EY/1881/2006 ja EU/1259/2011.

5 5 Laajalle levinneet aineet, UBI-aineet Ympäristönlaatudirektiivissä tunnistetaan erikseen niin sanotut ubikvitaariset eli kaikkialla esiintyvät, laajalle levinneet aineet (UBI-aineet). Nämä aineet ovat hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkyllisiä aineita ( Persistent, Bioaccumulative, Toxic niin sanottuja PBT-aineita). Nämä aineet kulkeutuvat pysyvyytensä vuoksi laajalle alueelle kauaksikin alkuperäisestä päästölähteestä. UBI-aineet: - bromatut difenyylieetterit, - elohopea ja elohopeayhdisteet, - polyaromaattiset hiilivedyt (PAH): bentso(a)-pyreeni,bentso(b)-fluoranteeni, bentso(k)- fluoranteeni, bentso (g,h,i)-peryleeni, indeno(1,2,3- cd)pyreeni, - tributyylitinayhdisteet (tributyylitinakationi), - perfluoro-oktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset (PFOS), - dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset yhdisteet, - heksabromisyklododekaani (HBCDD), - heptakloori ja heptaklooriepoksidi. Direktiivin johdanto-osassa todetaan, että jäsenvaltioiden tulee tehdä toimenpiteitä, mukaan lukien kansainvälisen tason toimenpiteet, UBI-aineiden päästöjen vähentämiseksi ja poistamiseksi, jotta saavutetaan vesipuitedirektiivin tavoitteet. Euroopan Unionin (EU) lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten edellyttämin toimenpitein on käytännössä kuitenkin mahdollista parhaiten vähentää ja päästöt lopettaa kokonaan ottamalla käyttöön maailman laajuisia kieltoja aineiden käytöstä, kaupasta ja muista toimista. Vain EU:n säädösten ja kansainvälisten sopimusten tason toimilla voidaan myös kokonaan estää ja vähentää UBI-aineiden kaukokulkeutumista maasta toiseen. Päästöjen vähentäminen kansallisilla toimenpiteillä rajoittuu päästölähteisiin, jotka aiheuttavat näiden aineiden kuormitusta pintavesiin joko suoraan tai ilman kautta. Luvanvaraisessa toiminnassa toiminnanharjoittajan tulisi soveltaa päästöjen vähentämisessä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) ja parasta käytäntöä (BEP). Hajapäästöihin tulisi soveltaa parasta käytäntöä (BEP). Jos BATia ja BEPiä soveltamalla ei voida kuitenkaan varmistaa ympäristönlaatunormin saavuttamista eikä sitä voida varmistaa tiukemmillakaan ehdoilla, tällaisia kohtuuttomia kustannuksia aiheuttavia tiukempia ehtoja päästöjen osalta ei tulisi kaikissa tapauksissa edellyttää. Tämä sen vuoksi, että muutokset laajalle levinneiden UBI-aineiden pitoisuuksissa vesiympäristössä ovat todella hitaita, kestävät jopa kymmeniä vuosia. Koska UBI-aineet ovat vesiympäristössä pitkään pysyviä, direktiivi antaa mahdollisuuden vesienhoitosuunnitelmissa kuvata vesien kemiallinen tila erillisillä kartoilla, joista ilmenee muun muassa: -kemiallinen tila kaikkien prioriteettiaineiden osalta -kemiallinen tila UBI-aineiden osalta -kemiallinen tila vanhojen aineiden muutettujen ympäristönlaatunormien mukaisesti -kemiallinen tila kaikkien uusien aineiden osalta.

6 6 UBI-aineita voidaan tarkkailla ja seurata harvemmin kuin muita direktiivin aineita. UBI-aineita on seurattava kolmen vuoden välein, jollei muu aikaväli ole teknisen tietämyksen ja asiantuntija-arvioin mukaan perusteltua. Edellytyksenä tälle 3 vuoden välein tehtävälle seurannalle on, että seuranta on edustavaa ja näiden prioriteettiaineiden esiintymisestä on pintavesissä jo tilastollisesti vankat lähtötiedot. Ympäristönlaatudirektiivissä on lisäksi UBI-aineita koskevia säännöksiä muun muassa kaukokulkeumien huomioon ottamisen osalta, mikäli tietyssä tilanteessa kansallisin toimenpitein ei voida saavuttaa vesien hyvää tilaa. Pintavesien kemiallinen tila tullee olemaan alle hyvän tilan UBI-aineiden osalta useissa vesimuodostumissa ja merivesillä mahdollisesti vuosikymmeniä, vaikka kansallisesti tehtäisiin suuriakin investointeja nykyisten päästöjen ja huuhtoutumien vähentämiseksi. Tähän vaikuttavat kaukokulkeuma ja aikaisemmat päästöt. Direktiivin valmisteluneuvotteluissa komission näkemys asiassa oli, että maat voivat käyttää UBI-aineiden osalta kaikkia direktiivien sallimia poikkeuksia. Näitä ovat muun muassa toimenpiteiden toteutuksen aikataulun pidentäminen, vähemmän vaativien tavoitteiden asettaminen sekä ottamalla huomioon kaukokulkeuma, luonnon olot ja ylivoimaiset esteet. Eräitä muita direktiivin säännöksiä Toiminnanharjoittaja voi lupamenettelyssä hakea sekoittumisvyöhykkeen määräämistä myös uusille prioriteettiaineille, kun niille on asetettu vuosikeskiarvona laskettava ympäristönlaatunormi vedessä. Uutena menettelynä ympäristönlaatudirektiivissä säädetään, että jäsenmaiden on järjestettävä seuranta komission laatiman ns. tarkkailulistan aineille. Komissio on tehnyt päätöksen ensimmäisestä tarkkailulistasta. Listan aineiden tarkkailu on aloitettava syyskuussa Suomen tulee järjestää tarkkailulistan aineille seuranta sisämaan pintavesissä ja merialueella yhteensä 9 seuranta-asemalla. Ympäristönlaatudirektiivissä muutetaan myös komission direktiivin 2009/90/EY 5 artiklassa asetettuja veden tilan seurantaan käytettyjen analyysimenetelmien suorituskykyä koskevia vähimmäisvaatimuksia. 2.3 Uusien aineiden päästölähteitä Ympäristönlaatudirektiivin aineita voi päästä suoraan vesiympäristöön eri lähteistä, kuten yhdys-kuntien ja teollisuuden jätevedenpuhdistamoilta, kaatopaikoilta, taajama-alueilta hulevesien mukana ja maataloudesta. Päästölähde voi olla myös aikaisemmin harjoitettu teollisuustoiminta tai muu toiminta. Teollisuus- ja kuluttajakäytössä olevia aineita ovat perfluorioktaanisulfonihappo (PFOS) ja heksabromisyklododekaani (HBCDD). Biosidituotteiden tehoaineina käytetään sybutryyniä, diklorvossia ja terbutryyniä. Kasvinsuojeluaineina käytetään aklonifeenia, bifenoksia, sypermetriiniä, dikofolia, heptaklooria ja kinoksifeenia. Dioksiini ja dioksiinin kaltaiset yhdisteet (PCB-yhdisteet) ovat palamisen sivutuotteita.

7 7 Useiden aineiden käyttöä on rajoitettu EU:ssa Reach-asetuksella, POP-asetuksella, kasvinsuojelusääntelyllä ja asetuksella biosideistä. HBCDD on REACHin luvanvaraisten aineiden listalla ja sen käyttö on tullut luvanvaraiseksi PFOS sisältyy POP-asetukseen. Kasvinsuojeluaineista dikofoli, heptakloori ja kinoksifeeni sekä biosidi diklorvossi eivät ole Suomessa käytössä. PCB-yhdisteiden käyttö on Suomessa kielletty. PFOS-yhdisteiden käyttö pintaaktiivisena aineena sammutusvaahdossa on myös kiellettyä. PCB-yhdisteitä on aiemmin käytetty lämmönsiirtonesteessä ja sähköeristeessä esimerkiksi muuntajissa ja kondensaattoreissa. HBCDD:ä käytetään pääasiassa tietyissä muoveissa, huonekaluissa ja solumuovieristeissä. Rakentamisen ja rakennusten purkujen yhteydessä ainetta joutuu rakennusjätteen mukana kaatopaikoille ja sieltä vesiin. Sybutryyniä ja terbutryyniä käytetään biosidinä esimerkiksi maalien, lakkojen ja painovärien valmistuksessa ja pintakäsittelyaineena puulle. Aklonifeenia ja bifenoksia käytetään Suomessa rikkakasvien torjunta-aineina, sypermetriiniä käytetään tuhohyönteisten torjuntaan ja puunsuoja-aineena. Teollisuus- ja kuluttajakäytössä olevia aineita kuten esimerkiksi perfluorioktaanisulfonihappoa ja heksabromisyklododekaania päätyy jätevesien mukana yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoille. Puhdistamot vähentävät osittain näiden aineiden päästöjä, mutta kaikkia asetuksen mukaisia aineita puhdistamoissa ei voida nykytekniikan keinoin poistaa. Ilmaperäinen kaukokulkeuma on merkittävä päästölähde, joko suoraan ilmasta tai huuhtoumana valuma-alueelta. Polttoprosesseissa muodostuvat dioksiiniyhdisteet kulkeutuvat ilman partikkeleissa. Dioksiineja syntyy tahattomasti palamis- ja kloorausprosessien epäpuhtautena esimerkiksi jätteenpoltossa, voimalaitoksissa, metalliteollisuudessa ja kemianteollisuudessa. Ilmaperäinen laskeuma voi olla merkittävää PFOS:n ja HBCD:n osalta. PFOS:ia päätyy vesistöön esimerkiksi yhdyskuntien jätevedenpuhdistamolta, metallin pintakäsittelystä, pinta-käsiteltyjen tekstiilien pesusta, paloharjoitusalueiden saastuneesta maaperästä ja kaatopaikkojen vesistä. Lisäksi pilaantuneet maa-alueet ja sedimentit voivat olla joidenkin aineiden kuten dioksiinien ja PFOS:in päästölähteitä. 3 Asetusehdotukset 3.1 Keskeiset ehdotukset ja säädösperusta Keskeiset ehdotukset Ympäristönlaatudirektiivi ehdotetaan pantavaksi täytäntöön muuttamalla kolmea voimassa olevaa valtioneuvoston asetusta. Suurin osa muutoksista kohdistuisi vaarallisten aineiden asetukseen, vesienhoitoasetukseen ja merenhoitoasetukseen tehtäisiin muutamia vähäisempiä tarkistuksia.

8 8 Vaarallisten aineiden asetus Kuten edellä osassa 2.2 on selostettu, jäsenvaltioilla on direktiivin täytäntöönpanossa harkintavaltaa sen suhteen, mitä matriisia (vesi, biota, sedimentti) tai taksonia kansallisesti sovelletaan ympäristönlaatunormin osalta. Direktiivi mahdollistaa tietyin edellytyksin, että jäsenvaltio voi valita, käyttääkö se mahdollisesti vaihtoehtoisen matriisin (matriisi tarkoittaa vesiympäristön osaa, joka voi olla vesi, sedimentti tai eliöstö) ympäristönlaatunormia tai tarvittaessa vaihtoehtoista eliöstön taksonia (tämä tarkoittaa vesieliöstön tiettyä taksonia taksonomisen luokittelun tasolla alajakso, luokka, tai vastaava; kala, äyriäinen, nilviäinen). Tällä perusteella asetusehdotuksista on jätetty panematta täytäntöön direktiivin eräitä vaihtoehtoisia määräyksiä. Merkittävin pois jätetty vaihtoehto koskee veden vuosikeskiarvona laskettuja ympäristönlaatunormeja sellaisten aineiden osalta, joille on asetettu eliöstönormi. Eliöstönormin tarkkailu- ja seurantakustannukset ovat merkittävästi alhaisemmat kuin vedelle asetetun normin tarkkailu ja seuranta. Eliöstön seuranta tulee järjestää kerran vuodessa paitsi UBI-aineille kerran kolmessa vuodessa. Vedestä aineita on seurattava 12 kertaa vuodessa/ kerran kuukaudessa. Taksonomin vaihtoehtoisuuteen ei ole myöskään nähty kansallista tarvetta. Sedimentille ei ole meillä eikä EU:n tasolla asetettu ympäristönlaatunormeja, mutta sedimenttiä voidaan käyttää aineiden pitkäaikaisseurantaan, jos aineelle ei ole asetettu eliöstönormia. Aineen pitkäaikaisseuranta sedimentistä on merkittävästi halvempaa kuin seuranta vedestä. Vaarallisten aineiden asetuksen liitteestä 1 kohdasta C2 on poistettu direktiivissä vedelle asetettu vuosikeskiarvona ilmaistu ympäristönlaatunormi tarpeettomana tapauksissa, joissa on käytettävä eliöstön ympäristönlaatunormia. Samoin on poistettu toistensa vaihtoehtoinen taksonomin valinta (kalan, äyriäisen tai nilviäisen) eliöstön ympäristönlatunormin soveltamisessa. Vaarallisten aineiden asetus on annettu ympäristönsuojelulain (86/2000), vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 20 :n 2 momentin ja vesihuoltolain (119/2001) 36 :n 2 kohdan nojalla. Näistä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 20 :n 2 momentti koskee vesienhoitosuunnitelmassa ja toimenpideohjelmassa esitettäviä tietoja ja vesihuoltolain 36 :n 2 kohta raakaveden tarkkailuvelvollisuuksien toteuttamista ja tarkkailutietojen toimittamista. Ympäristönsuojelulain asetuksenantovaltuuksia koskevista säännöksistä on vaarallisten aineiden asetusta annettaessa viitattu ympäristönsuojelulain (86/2000) 11 :n 1 3 kohtiin ja 65 :n 1 momentin 2 kohtaan. Uudessa ympäristönsuojelulaissa (527/2014) säädetään pintavesien laadusta ja siihen liittyvistä ympäristönlaatuvaatimuksista edellä kuvatuin tavoin aikaisempaa täsmällisemmin 140 :ssä. Ehdotettu valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden asetuksen muuttamiseksi annettaisiin ensisijaisesti ympäristönsuojelulain 140 :n 2 momentin nojalla. Ympäristönsuojelulaissa säädetään lisäksi 209 :ssä mittausten ja tutkimusten laadunvarmistuksesta. Ympäristönsuojelulain 209 :n 3 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä näytteenotosta, mittaus-, laskenta- ja testausmenetelmistä, standardeista ja laskentamalleista sekä niiden luotettavuuden ja laadun varmistamiseksi. Päästökieltoa pohjaveteen muutettaisiin siten, että se vastaisi voimassa olevan ympäristönsuojelulain 9 :n 3-kohtaa.

9 9 Vesienhoitoasetus Merenhoitoasetus Ehdotettavat muutokset vaarallisten aineiden asetukseen säädettäisiin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 20 :n 2 momentin, vesihuoltolain 36 :n 2 kohdan sekä ympäristönsuojelulain 140 :n 2 momentin nojalla. Lisäksi komission direktiivin 2009/90/EY täytäntöönpanoon liittyvät kansalliset säännökset mittausten ja tutkimusten laadunvarmistuksesta annettaisiin ympäristönsuojelulain 209 :n nojalla. Päästökiellon tarkistus perustuisi lisäksi ympäristönsuojelulain 9 :n 3- kohtaan ja 17 :ään. Vesienhoitoasetus on annettu vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 10, 20 ja 26 :n nojalla. Asetukseen ehdotettujen muutosten kannalta merkityksellisiä ovat 10 :n valtuussäännökset liittyen vesien seurantaan ja seurantaohjelmaan, 20 :n säännökset vesienhoitosuunnitelmassa esitettävistä tiedoista ja 26 :n säännös ympäristötavoitteista. Merenhoitoasetuksen 8 :n 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus vaarallisten aineiden asetuksen liitteeseen 1 kohtaan C2. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 26 l :n 1 momentin kohdan 1 mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin meriympäristön hyvän tilan määrittelyn kuvaajista ja meriympäristön hyvän tilan määrittämisestä. Merenhoitoasetuksen meriympäristön hyvää tilaa ja sen ominaispiirteitä koskeva 8 on annettu lain 26 l :n nojalla. 3.2 Asetusehdotusten yksityiskohtaiset perustelut Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta 1. Tarkoitus. Asetuksen tarkoitusta käsittelevää pykälää täsmennettäisiin lisäämällä siihen mainita merivesistä. Asetuksen tarkoitusta ei sisällöllisesti muutettaisi. 2. Soveltamisala. Toisen momentin viittaus päivitettäisiin voimassa olevaan valtioneuvoston asetukseen jätteen polttamisesta 151/ Määritelmät. Pykälän 1 ja 2 kohtaa muutettaisiin niin, että siinä viitattaisiin liitteen 1 C sijaan liitteeseen 1 kohtaan C1. Samalla selkeytetään kohdassa 2 viittausta liitteen 1 kohtaan D sekä poistetaan tarpeeton viittaus viimeisessä sivulauseessa mahdollisesta pintaveden pilaantumisesta. 4 a. Päästökielto pohjaveteen. Pykälään lisättäisiin viittaukset ympäristönsuojelulakiin. Toiminnanharjoittajaan kohdistuvaa velvoitetta täsmennetään ympäristönsuojelulain 2 luvun 9 :n 3-kohdan mukaiseksi. Pykälän teknistä rakennetta ehdotetaan myös selkeytettävän. 5. Päästöraja-arvo. Pykälän 2 momentin viittaus ympäristönsuojelulakiin päivitettäisiin vastaamaan säännöksiä sisältöä muuttamatta.

10 10 6. Ympäristönlaatunormi. Pykälän ensimmäistä momenttia muutettaisiin niin, että siinä viitattaisiin liitteen 1 C sijaan liitteen 1 kohtaan C2 ja kalan sijasta eliöstöön. Ensimmäiseen momenttiin lisättäisiin lause, jossa täsmennettäisiin, että eliöstölle asetettua ympäristönlaatunormia on käytettävä. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin vesienhoidon toimenpideohjelmaa koskevan viittauksen ohella myös viittaus merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaan. Merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmasta säädetään vesienhoito ja merenhoitolain 26 f :ssä. Momentissa korostettaisiin edelleen velvollisuutta soveltaa vesipuitedirektiivin 10 artiklan yhdistettyä lähestymistapaa koskevia säännöksiä toimenpideohjelmaa laadittaessa. Muuhun kuin luvanvaraiseen kuormittavaan toimintaan sovelletaan ympäristönsuojelulain 2 luvun 20 :n 2-kohdan mukaista parhaan käytännön periaatetta. 6 b. Poikkeaminen ympäristönlaatunormeista sekoittumisvyöhykkeellä. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin viittaamalla liitteen 1 C sijasta liitteen 1 kohtaan C2. Ympäristönlaatunormin AA-EQS poikkeamissääntöä sovelletaan aineen pitoisuuteen vedessä. Momentista 2 ehdotetaan poistettavan viittaus ympäristönsuojelulakiin tarpeettomana. 7. Pintaveden tarkkailu. Pykälän ensimmäiseen momenttiin sisältyvä viittaus liitteen 1 C kohtaan muutettaisiin viittaukseksi liitteen 1 kohtaan C2. Lisäksi pykälää selkeytettäisiin. Pykälään lisättäisiin uusi toinen momentti. Jos mitattujen tai arvioitujen ympäristöpitoisuuksien tai päästöjen tuloksena on todettu, että akuutista altistumisesta aiheutuu mahdollinen riski vesiympäristölle tai sen välityksellä, ja jos sovelletaan eliöstöä koskevia ympäristönlaatunormeja, on varmistettava, että tarkkailua suoritetaan myös pintavedessä, ja sovelletaan liitteen 1 kohdassa C2 esitettyjä ympäristönlaatunormin sallittuja enimmäispitoisuuksia (MAC-EQS), jos tällaisia ympäristönlaatunormeja on asetettu. Akuutilla altistumisella viitataan säännöksessä yleensä jonkin poikkeuksellisen tapahtuman tai päästön aiheuttamaan aineen pitoisuuden nousuun pintavedessä ja tällöin on aloitettava aineen pitoisuuden tarkkailu vedestä. Tiettyjen laajalle levinneiden aineiden (UBI-aineiden) pitoisuudet voisivat kuitenkin ylittää ympäristönlaatunormit eliöstössä jatkuvasti ilman, että kyse olisi säännöksessä tarkoitetusta akuutista altistumisesta. Näiden aineiden osalta asetuksen 9 :ssä säädettäisiin erikseen mahdollisuudesta harvennettuun tarkkailuun. 8. Tarkkailupaikat. Pykälän 1 momentin viittaus ympäristönsuojelulakiin päivitettäisiin vastaamaan uuden lain säännöksiä ja pykälään myös lisättäisiin viittaus merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaan. 9. Tarkkailutiheys. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin niin, että siinä viitattaisiin liitteen 1 C sijasta liitteen 1 kohtaan C2. Pykälään lisättäisiin uusi viides momentti, jonka mukaan tiettyjä liitteen 1 kohdan C2 mukaisia laajalle levinneitä aineita voitaisiin tarkkailla tietyin edellytyksin harvemmin kuin kerran vuodessa, pääsääntöisesti

11 11 kolmen vuoden välein. Tämä poikkeus koskisi liitteen 1 kohdan C2 aineita: bromatut difenyylieetterit, elohopea ja elohopeayhdisteet, polyaromaattiset hiilivedyt (PAH) bentso(a)-pyreeni, bentso(b)- fluoranteeni, bentso(k)- fluoranteeni, bentso (g,h,i)- peryleeni, indeno(1,2,3- cd)pyreeni, tributyylitinayhdisteet (tributyylitina-kationi), perfluoro-oktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset (PFOS), dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset yhdisteet, heksabromisyklododekaani (HBCDD) ja heptakloori ja heptakloori-epoksidi. 9 a. Pitkäaikaisten muutossuuntien seuranta. Ensimmäistä momenttia muutettaisiin niin, että pitkäaikaisten muutossuuntien seurantaa koskeva sääntely ulotettaisiin koskemaan kuutta uutta ainetta. Säännökseen lisättäisiin liitteen 1 kohdan C2 aineet dikofoli, perfluoro-oktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset (PFOS), kinoksifeeni, dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset yhdisteet, heksabromisyklododekaanit (HBCDD) ja heptakloori ja heptakloori-epoksidi. Pykälään lisättäisiin merenhoitoa koskevat viittaukset. 9 b. Tarkkailtavien aineiden luettelo. Asetukseen ehdotetaan lisättävän uusi 9 b, jossa määriteltäisiin komission päättämän tarkkailulistan mukaisten aineiden seuranta, seurantapaikat ja seurantatiheys. Komissio tulee päivittämään päätöksellään tarkkailulistaa määräajoin. Pykälässä velvoitettaisiin Suomen ympäristökeskus laatimaan suunnitelma komission tarkkailulistan mukaisten aineiden seurannan varmistamiseksi. Käytännössä Suomen ympäristökeskus laatisi suunnitelman yhteistyössä ympäristöseurantoja toteuttavien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskus) kanssa. Tarkkailulistan kutakin ainetta olisi seurattava vähintään kahdentoista kuukauden ajan yhdeksällä seuranta-asemalla ja seurantatiheyden olisi oltava vähintään kerran vuodessa. Tarkkailulistalle lisättäviä aineita olisi aloitettava seuraamaan kuuden kuukauden kuluessa niiden sisällyttämisestä komission hyväksymään luetteloon. Seurannassa olisi otettava huomioon aineen käyttötavat ja mahdollinen esiintyminen. Seuranta voitaisiin tietyn aineen osalta olla toteuttamatta, jos Suomesta olisi olemassa vastaavat tiedot jo aikaisemmin tehtyjen seurantojen tai tutkimusten pohjalta. Komissio on tehnyt päätöksen ensimmäisen tarkkailulistan aineista (C(2015) 1756 final). Päätöksen mukaan oksadiatsoni, metiokarbi, 2,6-di-tertbutyyli-4-metyylifenoli, triallaatti, neljä neonikotinoidipohjaista torjunta-ainetta, makrolidi-antibiootti eryt-romysiini ja 2-etyyliheksyyli-4-metoksikinnamaatti tulisivat tarkkailulistalle. Komissio myös yksilöi aineille soveltuvat analyysimenetelmät, joista ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia. Kaikkia aineita olisi seurattava vesinäytteestä. Seurannan tulokset raportoidaan komissiolle sen asettamassa määräajassa. 10. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitseminen. Pykälän 1 momentin viittaus ympäristönsuojelulakiin päivitettäisiin vastaamaan uuden lain säännöksiä. Vastaavasti myös 1 momentin viittaus jo kumottuun torjunta-ainelakiin korvattaisiin viittauksella lakiin kasvinsuojeluaineista (1563/2011).

12 12 Liite 1 C. Liite 1 C korvataan uusilla liitteillä liite 1 kohta C1 ja kohta C2. Liitteen 1 kohdan C1 nimi on: VESIPUITEDIREKTIIVIN MUKAISESTI VE- SIYMPÄRISTÖLLE VAARALLISEKSI JA HAITALLISEKSI AINEEKSI YKSI- LÖIDYT AINEET ja liitteen 1 kohdan C2 nimi on: VESIPUITEDIREKTIIVIN MUKAISESTI VESIYMPÄRISTÖLLE VAARALLISEKSI JA HAITALLISEKSI AINEEKSI YKSILÖIDYN AINEEN YMPÄRISTÖNLAATUNORMIT. Ympäristönlaatunormit asetettaisiin sisämaan pintavesille sekä merivesille ja muille pintavesille. Rannikkovedet sisältyvät muihin pintavesiin. Kun sisämaan pintavesissä ja rannikkovesissä eliöstön ympäristönlaatunormi on asetettu kalalle, aineiden mittaukset tehdään ahvenesta. Merivesillä aineiden mittaus tehdään silakasta. Asetuksen muutoksella tiukennettaisiin eräiden aineiden ympäristönlaatunormeja (antraseeni, bromatut difenyylieetterit, fluoranteeni, lyijy, naftaleeni, nikkeli, PAHyhdisteet (indikaattorina bentso(a)pyreenin pitoisuus)), asetettaisiin nikkelin ja lyijyn uudet sisämaan pintavesien vuosikeskiarvon ympäristönlaatunormit biosaatavana pitoisuutena sekä täydennettäisiin aikaisempaa aineluetteloa uusilla haitallisilla ja vaarallisilla aineilla sekä uusilla ympäristönlaatunormeilla. Asetuksen liitteessä 1 kohdassa C1 luetellaan vaaralliset aineet. Kaikki aineet ja ympäristönlaatunormit esitettäisiin liitteen 1 kohdassa C2. Liitteen 1 kohdan C2 ympäristönlaatunormien osalta muutoksia tehdään asettamalla eräille edellisen luettelon aineille uusia normeja eliöstöön (bromatut difenyylieetterit, fluoranteenit, polyaromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet)) ja ottamalla käyttöön viidelle uudelle aineelle eliöstönormit (dikofoli, PFOS, dioksiini, HBCDD, heptakloori). Lisäksi näiden aineiden vuosikeskiarvona annettu ympäristönlaatunormi vedessä ehdotetaan poistettavan tarpeettomana, koska emme sovella vaihtoehtoisia normeja eri matriiseille (vesi, sedimentti, eliöstö). Matriisiksi valitaan seurannan ja ympäristövaikutusten kannalta keskeisin ja halvin vaihtoehto. Vaarallisia aineita eliöstössä on nyt mitattu sisävesillä ja rannikkovesillä ahvenesta, merivedestä silakasta. Asetuksessa ehdotetaan rannikkovesien ulkopuolisilla merivesillä mittaukset tehtävän silakasta. Fluoranteenin ja PAH-yhdisteiden osalta eliöstöä koskevat ympäristönlaatunormit on asetettu nilviäiselle. Fluoranteenia ja PAHyhdisteitä ei ole asianmukaista seurata hyvän tilan määrittämiseksi kalasta. Dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset yhdisteet osalta eliöstöä koskevat ympäristönlaatunormit viittaavat pelkästään kaloihin asetuksen (EY) N:o 1881/2006 muuttamisesta elintarvikkeissa olevien dioksiinien, dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden enimmäismäärien osalta 2 päivänä joulukuuta 2011 annetun komission asetuksen (EU) N:o 1259/2011 liitteessä olevan 5.3 jakson mukaisesti. Taksonin (kala, nilviäinen) vaihtoehtoisuutta ei ole merialueella tarpeen soveltaa, koska silakkaa voidaan käyttää indikaattorina kaikilla merialueilla. Vaihtoehtoja koskevat määräykset on jätetty pois täytäntöönpanosta, kuten aikaisemmin on jo mainittu osassa 2.2 Ympäristönlaatudirektiivin sisältö kohdassa yleistä. Liitteen 1 kohdan C2 alaviitteen 3 taulukkoon on lisätty rannikkoveden ohelle merivesi. Ympäristönlaatunormit koskevat myös merivesiä.

13 13 Liite 3. Analyysimenetelmiä ja tulosten tulkintaa koskevat vaatimukset. Liitteeseen 3 ehdotetaan lisättävän uusi kohta 5a. Siinä säädettäisiin alle määritysrajan olevien mittaustulosten huomioon ottamisesta mittaustulosten keskiarvoja laskettaessa. Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 13 :n ja liitteen 5 muuttamisesta 13. Pintaveden kemiallisen tilan luokittelu. Pykälän ensimmäiseen momenttiin lisättäisiin tiedot niistä vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden liitteen 1 kohdan C2 aineista, joiden osalta pintaveden kemiallisen tilan määrittelyssä sovelletaan kalan tai nilviäisen ympäristönlaatunormia. Liite 5. Vesienhoitosuunnitelmissa esitettävät tiedot. Liitteeseen 5 lisättäisiin uusi 19 kohta, jonka mukaan vesienhoitosuunnitelmiin olisi sisällytettävä tiedot sovelletuista analyysimenetelmistä ja syyt poikkeavien menetelmien tai poikkeavan tarkkailutiheyden käytölle. Liitteeseen lisättäisiin myös uusi 20 kohta, joka antaisi mahdollisuuden laatia vesienhoitosuunnitelmissa eräitä aineita koskevia lisäkarttoja. Mahdollisuus erillisten lisäkarttojen laatimiseen koskisi a) ubikvitaarisia eli laajalle levinneitä aineita, b) vaarallisten aineiden asetuksen liitteeseen 1 kohtaan C2 lisättäviä uusia aineita sekä niitä liitteen 1 kohdan C2 aineita, joiden ympäristönlaatunormeja muutetaan. Valtioneuvoston asetus merenhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 8 :n muuttamisesta 8. Meriympäristön hyvä tila ja sen ominaispiirteet. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin niin, että se vastaisi sanamuodoltaan paremmin meristrategiadirektiiviä ja komission päätöstä 2010/477/EU. Merenhoidossa ei luokitella erikseen merivesien kemiallista tilaa, vaan vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuudet ovat yksi meriympäristön hyvän tilan arvioinnissa käytettävä laadullinen kuvaaja. Merenhoitoasetuksen liitteessä 3 on lueteltu meriympäristön hyvää tilaa määritettäessä huomioon otettavat laadulliset kuvaajat, joista kuvaaja 8 koskee epäpuhtauksien pitoisuuksia. Pykälän 3 momentissa viitattaisiin kaikkien merivesien osalta vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 kohdassa C2 ja kohdassa D lueteltujen aineiden ympäristönlaatunormeihin, joita sovellettaisiin kuvaajaa 8 käytettäessä. Rannikkovesien hyvää tilaa määritettäessä sovelletaan vesienhoitoasetuksen 13 :ää, jossa säädetään pintavesien kemiallisen tilan luokittelusta. 4 Asetusehdotusten vaikutukset 4.1 Yleistä Ehdotetuilla asetusmuutoksilla on vaikutusta erityisesti vesienhoidon ja merenhoidon suunnitteluun sekä ympäristölupamenettelyyn. Muutokset luovat puitteet sisämaan ja rannikon pintavesien ja meren tilaa koskeville tavoitteille, mutta eivät suoraan edellytä nimenomaisia toimenpiteitä yrityksiltä, kunnilta tai yksittäisiltä toimijoilta. Toimenpiteet määritellään ympäristönlaatunormien noudattamisen kautta valvovan vi-

14 14 ranomaisen velvoittamana tai ympäristölupaviranomaisen määräyksinä ympäristöluvissa. Kuormituksen rajoittamiseen liittyvistä toimenpiteistä päätetään useissa eri menettelyissä, joista säädetään muun muassa ympäristönsuojelulain-, vesilain-, vesihuoltolain- ja kemikaalilainsäädännössä sekä biosidi- ja kasvinsuojelulainsäädännössä. Pysyville kaukokulkeutuville aineille (POP-yhdisteet, persistent organic pollutant) laaditaan myös ainekohtaisia päästöjen vähentämistä koskevia valtakunnallisia toimenpideohjelmia (NAP, national action plan). Lisäksi kansallinen toimintaohjelma kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä (2011) sisältää torjunta-aineiden kestävän käytön puitedirektiivin (128/2009/EY) asettamat tavoitteet, toimenpiteet ja aikataulut. Vesien- ja merenhoidon suunnitelmissa ja toimenpideohjelmissa otetaan huomioon ainekohtaiset toimenpideohjelmat ja tarkastellaan myös valuma-alueittain näiden aineiden vähennystarpeita ottaen huomioon ympäristönlaatunormien mukaisen hyvän kemiallisen tilan saavuttaminen ja meren hyvä tila. 4.2 Taloudelliset vaikutukset Vaikutukset toiminnanharjoittajiin Suomessa on hyvin vähän tietoja asetukseen sisällytettävistä uusista aineista pinta- ja merivesissä. Tämän vuoksi olisi tarpeen tarkemmin selvittää, mistä ja kuinka paljon näiden aineiden päästöjä pääsee suoraan tai ilman kautta vesistöön. Toiminnanharjoittajille tästä päästöjen selvittämisestä aiheutuu kustannuksia, mutta arvion mukaan ei merkittävässä määrin. Päästöjen vähentämisessä olisi käytettävä parasta käyttökelpoista tekniikkaa myönnettäessä toiminnanharjoittajille ympäristölupia. Jos määrättäisiin tämän yli meneviä toimenpiteitä ympäristölaatunormien noudattamiseksi, niistä tulisi lisäkustannuksia. Hajapäästöihin olisi sovellettava parasta käytäntöä. Toiminnanharjoittajan tulee olla ympäristönsuojelulain mukaisesti selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, eikä kyseessä olisi merkittävä muutos nykyisiin velvoitteisiin nähden. Tehtävien selvitysten perusteella on kuitenkin mahdollista, että tarvittaisiin päästöjen vähentämistoimia ja päästöjen ja vesistön tarkkailu olisi järjestettävä kuormittavien aineiden osalta. Toiminnanharjoittajat, joiden toiminnan seurauksena sisämaan ja rannikon pinta- ja merivesiin pääsisi biosidituotteita, teollisuuskemikaaleja, palamisen sivutuotteita tai muita vaarallisia ja haitallisia aineita, olisi käytännössä tunnistettava ympäristölupamenettelyn yhteydessä. Siltä osin kuin kyse olisi toiminnasta, joka ei suoraan ympäristönsuojelulain liitteen 1 laitosluetteloiden perusteella olisi luvanvaraista, voisi ympäristöluvan tarve perustua ympäristönsuojelulain 27 :n 1 ja 2 momentin mukaisesti toiminnan vaikutuksiin vesistöihin tai pienvesiin. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voisi myös ympäristönsuojelulain 175 :n nojalla tarvittaessa edellyttää toiminnanharjoittajan riittävässä määrin selvittämään toiminnan ympäristövaikutukset, jos olisi aihetta epäillä toiminnasta aiheutuvan vesien pilaantumista. Yhdyskuntajätevesien osalta on tehty selvitys, jonka mukaan päästöjen tarkkailusta voisi aiheutua ensi vaiheessa kustannuksia noin vuodessa yli asukasvastineluvun yhdyskuntajätevedenpuhdistamoille yhteensä. Tämän koko-

15 15 luokan puhdistamoja on Suomessa noin 90. Analysoitavien aineiden mittauskustannukset ovat aineesta riippuen suuruusluokkaa /näyte. Tarkkailuvelvoitteiden kustannusten kohtuullistamiseksi olisi tarkoitus siirtyä veden sijaan tarkkailemaan aineiden pitoisuutta eliöstössä. Tämä vähentäisi vesistön tarkkailukustannuksia, koska tarkkailua eliöstöstä tehtäisiin vuodessa vain kerran, kun vesinäytteitä tulisi ottaa 12 kertaa. Laajalle levinneiden aineiden osalta eliöstön tarkkailua voitaisiin harventaa ja suorittaa se kerran kolmessa vuodessa. Kasvinsuojeluaineiden käytöstä ja aineiden käyttöön kohdistuvista ympäristövelvoitteista ei arvioida kasvinsuojeluaineiden käyttäjille aiheutuvan lisäkustannuksia. Mikäli aineiden käyttö vesistöjen läheisyydessä kuormittaisi vesistöjä siten, että ympäristönlaatunormit ylittyisivät, tämä voisi johtaa valmisteiden hyväksynnän uudelleenarviointiin. Kuormituksen estämiseksi voitaisiin uudelleenarvioinnissa päättää valmisteen kieltämisestä tai käytön ehtojen muuttamisesta. Haitallisten aineiden sääntely sovitettaisiin yhteen kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön toimintaohjelman, kasvinsuojeluainesääntelyn ja REACH-aineita koskevan sääntelyn kanssa, eikä tällaisia laatunormin ylittäviä tilanteita ilmenisi kuin aivan poikkeuksellisesti. Integroidun kasvinsuojelun (IPM) yleisten periaatteiden noudattaminen on ammattimaisessa kasvinsuojeluaineiden käytössä pakollista. Aineiden sallittuja hetkellisiä maksimipitoisuuksia kuvaaviin MAC-EQS- arvoihin liittyy tulkintakysymyksiä, koska erityisesti sateet tai onnettomuudet vaikuttavat mittaustuloksiin. Toiminnanharjoittajalle ei seuraisi automaattisesti sanktioita MAC- EQS -arvojen ylittymisestä, vaan toimivaltaisen viranomaisen tulisi arvioida tarpeelliset toimet (esim. lisäseurantavelvoitteet). MAC-EQS -arvot ilmaisevat akuuttia toksisuutta vesiympäristölle. Vesien seurantakustannukset voisivat pienentyä seurannan harventuessa, jos vesi- ja/tai eliömittaukset osoittaisivat, että aineiden ympäristölaatunormit alitettaisiin jatkuvasti ja sedimenttiin tai eliöön kertyvät aineet vähenisivät asteittain. Valtiontaloudelliset vaikutukset Vaikutukset kotitalouksiin Ympäristöhallinnolle lisäkustannuksia aiheutuisi noin 1-2 miljoonaa euroa vuodessa uusien aineiden vesi-, sedimentti- ja eliöstökartoituksista ja -seurannoista. Kaikki valtion vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden seurannat palvelevat vesien- ja merenhoidon osalta sekä valtion että kuntien viranomaisia, ja lisäksi useita kansainvälisiä sopimuksia, joten täsmällisten lisäkustannusten arviointi ei ole mahdollista asetusmuutosten osalta. Ympäristöhallinnon vesistöseurannat ovat parhaillaan kokonaistarkastelun alla ja niitä kehitetään ja kevennetään ottaen huomioon lainsäädännön velvoitteet ja käytettävissä olevat taloudelliset resurssit. Tietojärjestelmien kehittäminen ja ylläpito seurannan, päästöselvitysten ja raportoinnin apuvälineeksi tulisi vaatimaan lisäresursseja. Lisäresurssitarve sopeutettaisiin muuhun ympäristötietojärjestelmien kehittämistyöhön. Mikäli asetuksesta aiheutuu lisäpuhdistustoimenpiteitä yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilla, myös kotitalouksien vesimaksut voisivat nousta hieman puhdistuksen ko-

16 Ympäristövaikutukset konaiskustannusten noustessa, vaikka sääntely sinänsä ei kohdistu suoraan kotitalouksiin. Ehdotuksella parannettaisiin ja suojeltaisiin sisämaan ja rannikon pinta- ja meriveden tilaa vahvistamalla uudet vaarallisten ja haitallisten aineiden luettelot sekä asettamalla vesien hyvän tilan määrittävät ympäristönlaatunormit. Vaarallisten aineiden asetuksen tavoitteena on suojella pinta- ja pohjavesiä sekä merivesiä ja parantaa niiden laatua ehkäisemällä vaarallisista ja haitallisista aineista aiheutuvaa pilaantumista ja sen vaaraa. Tavoitteena on lopettaa kerralla tai vaiheittain vesiympäristölle vaarallisten aineiden päästöt ja huuhtoumat sekä vähentää vaiheittain haitallisten aineiden päästöjä ja huuhtoumia. Ehdotuksella pyritään myös turvaamaan ihmisten terveyttä. Ympäristövaikutusten normisääntelyllä pyritään vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuudet sisämaan ja rannikon pinta- ja merivesissä saamaan sellaiselle tasolle, että haittavaikutukset tulisivat minimoiduiksi. Myönteisenä vaikutuksena voitaisiin nähdä, että vesien tila pysyisi hyvänä esimerkiksi virkistyskäytön kannalta. Eliöstön tila paranisi ja tällä olisi vaikutusta kalastoon ja kalastukseen. Myös ekosysteemien tila paranisi kokonaisuudessaan vähitellen. 4.4 Vaikutukset viranomaisten toimintaan Keskeiset viranomaiset, joiden tehtäviin haitallisten aineiden sääntely tulee vaikuttamaan, ovat Suomen ympäristökeskus (SYKE), ELY-keskukset, aluehallintovirastot ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. ELY-keskusten tehtävät liittyvät niiden rooliin ympäristönsuojelulain mukaisina valvontaviranomaisina ja toisaalta vesienhoidon suunnittelusta vastaavina viranomaisina. Merenhoidon suunnittelusta vastaa ympäristöministeriö yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, sekä ELY-keskusten ja SYKEn kanssa. ELY-keskukset vastaavat myös pintavesien viranomaisseurannasta sisävesissä ja SYKE merialueella. SYKEn ja ELYkeskusten resurssitarve tulee tarkasteltavaksi samassa yhteydessä, kun nyt ympäristöhallinnon vesistöseurantoja kehitetään. Aluehallintovirastot soveltavat ehdotettavaa lainsäädäntöä käsitellessään normaalilla tavalla ympäristönsuojelulain mukaisia lupahakemuksia. Myös kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset toimivat ympäristönsuojelulain mukaisina lupa- ja valvontaviranomaisina, mutta vaikutusten kuntien tehtäviin arvioidaan viranomaisten välisistä toimivaltarajoista johtuen olevan vähäisiä. Myös Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon kohdistuvien vaikutusten arvioidaan olevan vähäisiä. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto huomioi asetuksessa asetetut vesiympäristön laatunormit valmistellessaan biosidi- ja kasvisuojeluainevalmisteiden hyväksymistä koskevia päätöksiä, joiden osalta se on toimivaltainen viranomainen. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto myös pitää yllä rekisteriä haitallisista aineista, mutta rekisterinpitoon liittyen ei arvioida aiheutuvan lisäkustannuksia. 5 Asetusehdotusten valmistelu Asetusehdotukset on valmisteltu työryhmässä, jossa edustettuina olivat ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen ympäristökeskus, Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Elintarviketurvallisuusvirasto, Turvalli-

17 17 6 Laintarkastus 7 Voimaantulo suus- ja kemikaalivirasto. Työryhmä on kuullut Elinkeinoelämän Keskusliitoa, Kuntaliittoa, Länsi-Uudenmaan vesiensuojeluyhdistystä, Vesilaitosyhdistystä, Kaivosteollisuus ry, Suomen Luonnonsuojeluliittoa, Maataloustuottajien keskusliitoa ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoa. Ehdotus lähetettiin lausunnolle toimialajärjestöihin ja keskeisiin viranomaisiin ja lausuntoja saatiin 26. Lausunnoissa pidettiin yleisesti tärkeänä vesiympäristölle vaarallisia ja haitallisia aineita koskevaa sääntelyä ja ehdotettuja muutoksia pidettiin kannatettavina. Lausunnot on otettu huomioon jatkovalmistelussa. Jatkovalmistelussa on selkeytetty säännöksiä ja tehty useita täsmennyksiä. Perustelumuistiota on muutettu ja täydennetty. Asetusehdotuksia on jatkovalmistelussa muutettu erityisesti siten, että aineiden numero 15, 34, 35, 43, 44 vuosikeskiarvona laskettu ympäristönlaatunormi vedessä on poistettu tarpeettomana. Myös vaihtoehtoinen taksoni on poistettu aine numero 37 osalta. Lausuntovaiheen asetusehdotukseen verrattuna kansallisten aineiden nykyisen luettelon liitteen 1 kohtaan D ei esitetä muutoksia. Ympäristöministeriö on käynnistänyt toukokuussa 2015 Ympäristöministeriön raportteja 15/2012 Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säännösten soveltamista koskevan ohjeen päivittämisen ja näiden ehdotettujen asetusmuutosten ohjeen valmistelun kuten lausunnoissa on toivottu. Ohjeen on tarkoitus valmistua vuoden 2015 loppuun mennessä. Asetusehdotukset ovat olleet tarkastettavina oikeusministeriön laintarkastusyksikössä. Laintarkastuksen johdosta asetusehdotusten kieliasua on tarkistettu. Asetukset ehdotetaan tulemaan voimaan 22 päivänä joulukuuta Säännöksiä sovellettaisiin niiden voimaantulon jälkeen kaikissa vireillä olevissa ympäristösuojelulain mukaisissa lupamenettelyissä, joissa käsiteltäisiin luvan myöntämistä vaarallisten aineiden asetuksessa tarkoitettujen aineiden päästämiselle vesiin ja viemäriverkostoon. Muutetun asetuksen (1022/2006) liitteessä 1 kohdassa C2 lueteltujen aineiden (numerot 2, 5,15, 20, 23, 28) ympäristönlaatunormien tarkistukset tulevat voimaan ympäristölaatudirektiivin mukaisesti ja vesien hyvä kemiallinen tila ja meren hyvä tila tulisi saavuttaa viimeistään Uusia aineita (muutetun asetuksen 1022/2006 liitteen 1 kohdassa C2 aineet 34-45) koskevat ympäristönlaatunormit tulisivat kuitenkin voimaan vasta Näiden aineiden osalta sisämaan ja rannikon pintavesien kemiallinen hyvä tila ja meren hyvä tila tulisi saavuttaa viimeistään mennessä. Tätä tarkoitusta varten tulisi laatia normaalista vesienhoidon suunnittelun aikataulusta poikkeava alustava seuranta- ja toimenpideohjelma 22 päivään joulukuuta 2018 mennessä. Vaarallisten aineiden asetuksen muutoksen voimaantulosäännökseen otettaisiin viittaus myös tähän alustavaan seuranta- ja toimenpideohjelmaan.