Kotilaiset Heinävedellä

Transkriptio

1 Kotilaiset Heinävedellä Me reilut 130 sukuseuralaista olimme noudattaneet sukulehdessä ollutta kutsua ja olimme tulleet Heinävedelle, sukuseuramme syntysijoille juhlimaan 60 vuotiasta seuraamme. Ilmoittautumiset oli hoidettu kirkonkylän keskustassa koululla ja saimme siellä rintaamme nimilaput. Siirryimme Kerman kanavalle ja sinne saapui M/S Puijo-laiva ja otti meidät "Kotilaiset" kyytiinsä. 1

2 2 Marko Kotilainen toivotti meidät harmonikkamusiikilla tervetulleiksi risteilylle Puijo laivalle. Joensuulainen Marko on vuoden 2011 Kultaisen Harmonikan voittaja.

3 Potrat pojat laivan kannella jutustelemassa Ahti Pohjonen, Vesa Kotilainen, Kalevi Kotilainen ja Aarre Kotilainen 3

4 Paula ja Seppo Kotilainen Unto Muikku ja Vesa Kotilainen Laivalla nautimme kahvit ja sen kanssa oli tarjolla suolaista ja makeaa kahvileipää. Ravintolasalissa oli tarjolla myös muuta ostettavaa syötäväksi ja juotavaksi. Risteilyn aikana tuli sadekuuro ja silloin sisätilojen istumapaikat olivat kysyttyjä. Onneksi sade kesti vain muutaman minuutin. 4

5 Leo ja Marjatta Kotilainen ja Kirsti Elo Alkujaan oli suunnitelma, että risteilemme laivalla Säynämöön ja sieltä olisi paluukuljetus linjaautolla Kermaan. Ohjelmaa muutettiin niin, että laiva kääntyi lähellä Koukunpolvea ja palasimme samalla kyydillä kolmen kanavan läpi takaisin Kermaan. 5

6 Marko viihdytti vieraita musiikilla risteilyn aikana. M/S Puijo saapui takaisin Kerman kanavalle n. klo ja siirryimme kävellen läheiselle Kerman perinteiselle tanssilavalle juhlimaan. 6

7 Sukuseuran puheenjohtaja Riitta Kotilainen toivotti kaikki tervetulleiksi sukujuhlaan. Hän kiitteli kaikkia juhlien järjestelyihin osallistuneita henkilöitä. Hän myös kertoili yhdessä Juha Kotilaisen kanssa päivien tulevasta ohjelmasta. Lohisoppa oli maukasta ja käytiin santsikierroksellakin. Samoin paikallisen maanviljelijän luomurukiista leivottu ruisleipä oli hyvää. Ja niin soppakattilatkin tyhjentyivät, mutta kyllä sitä riitti kaikille, ei loppunut kesken. Vihtarin VPK huolehti juhlavieraiden muonituksesta. Maukkaan lohisopan oli keittänyt Auvo Gustafsson. 7

8 8

9 Kotilaesten sukuvirsi Kalle Väänänen Ompa immeisiä tänne tullunna, lasta, poekoo, miestä ja vaemoo. Ja ne ov vielä toestesa ommaesia monta toestesa täättä on kaemoo. Nua Kotilaeset kuv viäntäätyy tuon tuostai joukolla yhtee, nii mihähäl lie siinä oekeen syy, että sammoo köyttä ne nyhtee näen tahtoo ja jaksaa ja viihtii vua? Mikä voema ne liikkeelle lykkee? -Sukurakkaatta eikö se lie tok tua, kaet toesistaan niin ne tykkee. Tuassa Kotilaesten suuressa suvussa om miestä jos mihinkähän kohtaan: Or rohvessyöriä, tohtorija, joelle oppia pantu on ohtaan, on käätännön miehiä viisaeta, jotka leipäsä tienoo työllä, ja suuria sotaherroja, joella rähinäremmit ov vyöllä. Jos mittee mualima tarvihtoo vuav virkoo ja työtä ja hommoo, ei tekijämiehistä puutetta oo, ja ne kaekki on sukuammu ommoo. Minä alakanna tässä oon kuvvaella, että valtio jos luvan antasj, myö Kotilaesten kaapunti vaevata omintakkeinen pystyyn pantasj. Omat arkkitehit sen luatisivat, miten tahtosivat ne ja tykkeis, omintakkeisia oes rakentajat, pykmestarit omat sen pykkeis. Oma kirkkoi oes niin kahtootempas oes Kotilaesten väkkee se täännä. Oma mies siellä suarnata pollottasj ja se papin oes kooluja käännä. Ja Kotilaenen oes se suntiokkii, joka kolehtia toesilta kerreis, ja lukkarj Kotilaenen veisoes nii, jotta makkoojat penkillä herreis. Ja ruastupa kun pitäsj istuntojaan nii Kotilaenen piätökset antasj, kun Kotilaeset haakkusvat toesijaan, alta vastoes ja piälle kantasj. Omat lehtimiehet voe peijakas nua sanomalehen kur rustoes, nii kyllä meitä makkeesti naarattasj, ne kun toesija mörjees ja mustoesj. Ja Kotilaeset ostaes ja Kotilaenen möes, möes tavaroo ne muuannekkii. Ja Kotilaesten väk kalakukkoo söes, oes kotilaeskan tekemätä sekkii. Näetä Kotilaesia iham piisalta oesj joka elämän kohtaan ja mutkaan. joku Kotilaenen liijaks jos viinoo joes veis Kotilaenen Kotilaesen putkaan. Joku Kotilaenen aena sinun elämässä joko jottae tekis tahi tiettäsj. Joku Kotilaenen viulua ällyyttäesj kun Kotilaenen häetäsä viettäsj. Ja kuj jäläkeen elämän onnellisen sinul loppusj riemus ja vaevasj, joku haavvankaevaja Kotilaenen se sinulle haavvan kaevasj. Näen oon minä kuvvaellut usseesti sen Kotilaesten kaapunnin elloo. Se se kaapuntiin oes kaapunti, siellä passoesj soutoo ja melloo. Ja kaapunnin ympärj muakuntakii se kuulusj Kotilaesten liäniin. Koko mualiman melu se hukkusj nii siellä Kotilaesten ämmäen iäniin. Ja kun oekeen vauhtia pantasj vua tämän sukummu suureen siittoon, niin saan vuojen piästä koko Suomen mua kuulus Kotilaesten Neuvostoliittoon. -Mut jos tämä tällaenen kuavaelu oes nyt liijaks ylypeetä unta, minä tyytysin, jos meillä olla voes pien Kotilaesten kinkerjkunta. 9

10 Edellä olleen Kotilaisten sukuvirren savolaisittain esitti Lauri Kotilainen. Alkujaan Kalle Väänänen on kirjoittanut tämän sukuvirren v Väänästen suvulle. Kotilaisten virreksi sen ovat muokanneet kirjoittaja Kalle Väänänen ja Uolevi Kotilainen v.1954 ja Uolevi on esittänyt sen sukuseuran perustavassa kokouksessa Kotilanmäellä. Kirjoittaja Kalle oli mukana siellä silloin, samoin hänen vaimonsa Kerttu, joka oli Kotilaisia. Musiikillisia elämyksiä tarjosivat harmonikkamestari Marko Kotilainen Joensuusta ja musiikkimies Kaj Silfvast Pukarolta. 10

11 Riitta Kotilainen oli lupautunut sukuseuran puheenjohtajaksi vuoden ajaksi ja jatkossa puheenjohtajana toimii Ahti Pohjonen. Riitan haastattelussa seuramme kunniajäsen Pirkko Kotilainen Heinävedeltä. Hän on ollut mukana sukuseuran toiminnassa v perustavasta kokouksesta lähtien. Siellä kokouksessa hän oli mukana muonituksessa. Pirkko muisteli asioita sukuseuran vuosikymmenten ajoilta. 11

12 Kotilaiset 60 v. makoisan täytekakun oli leiponut paikallinen pitopalvelu. Kahvijonossa iloisia ilmeitä. Siinäkin oli aikaa vaihtaa kuulumisia. Alakuvassa Kososen pariskunta toivotti kaikki sukuseuralaiset tervetulleiksi seuraavaan sukukokoukseen v Ilmajoelle. 12

13 Sunnuntaiaamun ohjelmassa oli seppeleenlasku Kotilaisten muistokivelle hautausmaalla kirkonmäellä. Mikko ja Annikki Kotilainen ja Anna-Liisa Isomöttönen 13

14 Seppeleen muistokivelle laskivat Riitta Kotilainen, Leo Kotilainen ja Vesa Kotilainen. Yhteislauluna oli Kotimaani ompi Suomi. Esilaulajina olivat Juha Kotilainen ja Ahti Pohjonen. 14 Muistokivi on paljastettu v Se on luonnonkivi ja tuotu Kotilanmäen laaksosta.

15 Muistokiveltä siirryimme jumalanpalvelukseen kirkkoon. Siellä saarnasi Leena Sipola o.s. Kotilainen ja liturgina toimi Kari Iivarinen. Kuulimme myös Juha Kotilaisen laulua. Kotilaisten sukuseuralaiset avustivat kolehdin kannossa. Saarnassaan Leena puhui rikkaasta Sakkeuksesta, jonka kotiin Jeesus tuli vierailulle. Sakkeus lupasi antaa puolet omaisuudestaan köyhille ja keneltä hän on liikaa kiskonut, sille hän maksaa nelinkertaisesti takaisin. Leena muistutti myös meitä kuulijoita Suku- Oton neuvosta: "Ajatelkaa hyviä ajatuksia". 15

16 Jumalanpalveluksen jälkeen oli ohjelmassa Kotilanmäen ohiajo. Kotilanmäelle on matkaa kirkolta 4 5 kilometriä. Sitten siirryimme lopettajaistilaisuuteen ja erojaismurkinalle Otto Kotilaisen koulun Norppasaliin. Siellä oli tarjolla lounas ja kirkkokahvit. 16

17 Riitta Kotilainen esitti Suku-Oton kirjoittaman runon, joka on luettu myös Kotilanmäellä Kankaalle on piirrettynä Kotilanmäellä aikoinaan olleet rakennukset, joista runossa kerrotaan. Kuvassa oikealla näkyy heinäveteläiset sukujuuret omaavan säveltäjä Otto Kotilaisen muotokuva. Hänen mukaansa on tämä koulurakennus nimetty. Tuula Kotilainen piti mielenkiintoisen esitelmän säveltäjä Otto Kotilaisesta. Otto oli syntynyt 1868 Kotilanmäellä. Tuula kertoili säveltäjän elämänvaiheista ja elämäntyöstä kansakoulun opettajana ja säveltäjänä Helsingissä. 17

18 Juhlissa oli mukana 4 sellaista henkilöä, jotka olivat olleet mukana myös 60 vuotta sitten sukuseuran perustavassa kokouksessa Kotilanmäellä. Vas. Pirkko Kotilainen, Ulla Kotilainen-Wallén, Tuula Kotilainen ja Heikki Kotilainen Kotilaisten marssi Tää marssi aina meidät ryhdistää. Se myöskin yhdistää ja hengen herättää. Kun vuotten jälkeen taas me kohdataan. Terveiset kerrotaan ja vastaanotetaan. Jälleen koolla meidän suku on vanhat, nuoret, väki verraton. Nyt suvullemme lippu liehukoon. Tää juhlapäiva on. Niin se on! Jos missä matkailen tai työtä teen, niin aina muistan sen, et' olen "sukulainen". Avoimin mielin, kirkkain katsehin mä kohtaan uuden niin kuin emo aikoinaan. Pienin kolhuin selvinnyt mä oon, siksi uskon hyvään kohtaloon. Nyt suvullemme lippu liehukoon. Tää juhlapäivä on. Niin se on! Meidän juuret on konnussa rakkaan synnyinmaamme. Sen vanhempamme kallein hinnoin voitti tahdollaan. Meidän suku on rinnalla muiden sukujen suurten tämän maan kauniin rakentanut, lapsille perintömaan. Marssin on säveltänyt Kauko Kotilainen ja hän on soittanut harmonikalla sen ensi kerran Kotilaisten sukukokouksessa Lahdessa Siellä tästä Kaukon sävellyksestä on päätetty tehdä Kotilaisten sukumarssi. Kolme vuotta myöhemmin 1996 sukukokouksessa Vantaalla marssi esitettiin sanoitettuna ja laulettuna. Sanat marssiin on tehnyt Mikko Kotilainen. Kuvassa sukumarssia esittämässä Vesa Kotilainen, Aimo Kotilainen, Kaj Silfvast ja Marko Kotilainen. 18

19 Paikallinen Heinäveden lehti kirjoitti jutun meidän sukutapaamisesta: 19

20 Kotilaiset ryhmäkuvassa Heinäveden kirkonmäellä sukukivellä. Sunnuntain tilaisuuden lopuksi kotiinlähtölauluna laulettiin yhteisesti Markon ja Aimon johdolla "Kuljen taas kotiinpäin muistot nuo vain syömmessäin... Toivottavasti nämä mukavat yhteiset muistot palautuvat mieleen tätä kertomusta katsellessa... Lämpöiset kiitokset yhteisistä hetkistä kaikille Heinäveden juhlissa mukana olleille "sukulaisille". Erityiset ja suuret kiitokset juhlien järjestelyiden puuhanaisille ja - miehille. Kuvat ja tekstit: 20