Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 LIIKENNE- JA VIESTINTÄVALIOKUNNAN LAUSUNTO 17/2007 vp Valtioneuvoston selvitys komission vihreästä kirjasta koskien Euroopan unionin tulevaa meripolitiikkaa: Meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 16 päivänä marraskuuta 2007 lähettänyt jatkokirjelmän 2. VNK asiassa E 108/2006 vp liikenne- ja viestintävaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - EU-erityisasiantuntija Jyri Ollila, valtioneuvoston kanslia - kansainvälisten asiain neuvos Minna Kivimäki, liikenne- ja viestintäministeriö. Viitetiedot Valiokunta on aikaisemmin antanut asiasta lausunnon LiVL 30/2006 vp. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus Komission pyrkimyksenä on luoda kattava meripolitiikka, jonka tavoitteena on varmistaa elinvoimainen merenkulkutalous ja merten tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen ympäristön kannalta kestävällä tavalla. EU:n tulevaa meripolitiikkaa koskevan vihreän kirjan on tarkoitus olla ensimmäinen askel kohti kattavaa EU:n meripolitiikkaa. Euroopan merialueet ja rannikot ovat sen hyvinvoinnin ja vaurauden keskeisiä edellytyksiä: ne muodostavat Euroopan kauppareitit, sääntelevät sen ilmastoa, tuottavat ruokaa, energiaa ja voimavaroja. Lisäksi suuri osa eurooppalaisista asuu rannikolla, ja monet viettävät siellä mielellään vapaa-aikaansa. Komissio ehdottaa EU:lle yhdennettyä meripolitiikkaa siksi, että kaikki Euroopan meriin ja valtameriin liittyvät asiat ovat yhteydessä toisiinsa ja meriin liittyviä politiikanlohkoja on tarpeen kehittää yhdessä, jos halutaan saavuttaa toivotut tulokset. Yhdennetyllä meripolitiikalla lisätään EU:n valmiuksia vastata globalisaation ja kilpailukyvyn, ilmastonmuutoksen, meriympäristön pilaantumisen, meriturvallisuuden, energiavarmuuden ja kestävän kehityksen haasteisiin. Meripolitiikan on perustuttava korkealaatuiseen merentutkimukseen, meriteknologiaan ja innovointiin. Se on yhteydessä työllisyyteen ja kasvuun keskittyvään Lissabonin strategiaan ja kestävää kehitystä painottavaan Göteborgin strategiaan. E 108/2006 vp Versio 2.0

2 Yhdennetyllä meripolitiikalla kehitetään ja toteutetaan johdonmukainen työohjelma, jota hahmotellaan tiedonantoon liittyvässä toimintasuunnitelmassa. Komission tärkeimpiä hankkeita ovat esteetön eurooppalainen meriliikennealue, eurooppalainen merentutkimusstrategia ja kansalliset yhdennetyt meripolitiikat, jotka jäsenvaltiot laativat, sekä eurooppalainen merivalvontaverkosto. Näihin kuuluvat myös suunnitelma merten aluesuunnittelun helpottamiseksi jäsenvaltioissa, strategia ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi rannikkoalueilla sekä merenkulun aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen ja ympäristön pilaantumisen vähentäminen. Komissio korostaa myös laittoman kalastuksen vastaisia toimia ja vahingollisen avomerellä tapahtuvan pohjatroolauksen lopettamista, eurooppalaista meriklusteriverkostoa sekä merenkulku- ja kalastusalaa koskevien EU:n työlainsäädännön poikkeusten uudelleentarkastelua. Valtioneuvoston kanta Suomi tukee komission esittämiä yhteiseen meripolitiikkaan liittyviä tavoitteita. Meripolitiikalla pyritään parantamaan merellisten luonnonvarojen kestävän käytön ja merellisten työpaikkojen ja elinkeinojen edellytyksiä. Paremman tutkimukseen perustuvan tiedon, tiiviimmän eri alojen ja alueiden välisen käytännön yhteistyön, kokonaisvaltaisen meripoliittisen ajattelun ja EU:n ulkoisen meripoliittisen toimintalinjan hahmottumisen avulla Euroopan unioni ja sen jäsenmaat voivat paremmin ohjata meriympäristön vaalimista ja meriluonnonvarojen käyttöä ja myös ottaa nykyistä vahvemman aseman globaalien kysymysten käsittelyssä. Meripolitiikan keinoin voidaan myös tukea ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteita. Meripolitiikka edustaa merellisiä toimintoja koskevaa yleisnäkemystä, joka täydentää ja sovittaa yhteen eri alojen sektoripolitiikkojen tarkoitusperiä. Meripolitiikan valmisteluprosessi on jo sinänsä ollut hyödyllinen, sillä se on saattanut yhteen tahoja, jotka eivät juuri ole olleet keskusteluyhteydessä tai joiden kesken ei ole ollut rakenteellista yhteistyötä, niin Euroopan tasolla kuin jäsenmaissakin. Tämä on kannustava esimerkki siitä, millaisia hyötyjä yhdennetystä meripolitiikasta voi olla. Suomi painottaa läheisyysperiaatteen noudattamista ja sitä, ettei meripolitiikassa muuteta nykyisiä toimivaltasuhteita jäsenvaltioiden ja yhteisön välillä. Kaikissa hankkeissa on myös tarkkaan pohdittava, millä tasolla saadaan tavoitteet parhaiten ja tehokkaimmin toteutetuksi: jäsenmaiden omin toimin, alueellisten järjestöjen piirissä, EU-tason toimin vai kansainvälisten ja globaalien järjestöjen tasolla. Päällekkäisten organisaatioiden ja instituutioiden perustamista tulisi välttää. Päällekkäisen työn välttämiseen on pyrittävä myös seuranta- ja havaintotoiminnassa. Suomi pitää kiinnostavana ja läheisyysperiaatteen mukaisena komission ajatusta kansallisten meripolitiikka-asiakirjojen laatimisesta. Suomi kuitenkin odottaa jatkokeskusteluja mm. tällaisille asiakirjoille asetettavista tavoitteista ja niiden oikeudellisesta sitovuudesta. Vuosittaisen raportoinnin suhteen olemme varauksellisia. Vaikka meripolitiikka on luonteeltaan horisontaalista, Suomi pitää tärkeänä, että käytännön toimissa eri merialueiden erityispiirteet ja -tarpeet tulevat korostetusti esiin. Suomelle tärkeitä ovat Itämeren alueeseen liittyvät erityiskysymykset. On tärkeää, että meripolitiikka ja Itämeren alueen jäsenmaissa valmistelussa oleva aloite EU:n Itämeri-strategiasta sovitetaan yhteen toisiaan tukeviksi prosesseiksi. Meripolitiikassa tulee ottaa aktiivinen ote arktisten merialueiden problematiikkaan, ja siksi Suomi odottaa tulevalta komission Jäämeriraportilta paljon. Alueen merkitys tulee kasvamaan ilmastonmuutoksen myötä, kuten viimeaikaiset mm. mannerjalustan hyödyntämisoikeuksiin liittyvät tapahtumat osoittavat. Suomi toivoo komissiolta nykyistä vahvempaa sitoutumista Arktisen neuvoston toimintaan. Suomi pitää tärkeänä, että käsittelyssä oleva meristrategiadirektiivi ymmärretään meripolitiikan ympäristöpilarina, sen olennaisena osana ja meriluonnonvarojen kestävän käytön sekä meriluonnon monimuotoisuuden suojelun yhtenä lähtökohtaisena normina. 2

3 Suomi haluaa tarkastella merenkulun ja muun merien käytön ympäristövaikutuksia kokonaisvaltaisesti. Komission tiedonannossa kiinnitetään huomiota eräisiin tärkeisiin näkökohtiin, kuten ilmastonmuutoksen ja meripolitiikan sidonnaisuuksiin, meriliikenteen CO 2 -päästöihin, meriympäristön suojelua ja hyödyntämistä edistävään aluesuunnitteluun sekä tutkimusvarojen suuntaamiseen meriympäristön tilaa ja tulevaisuutta koskeviin hankkeisiin, ja pohditaan mm. hiilidioksidin varastoimista merenalaisiin onkaloihin. Monet ympäristönäkökohdat ovat silti jääneet vähemmälle. Näitä ovat esimerkiksi satamatoiminnan ympäristönormit, vaarallisten aineiden kuljetuksiin ja laivojen romuttamiseen liittyvät ympäristöriskit, painolastien mukana leviävät vieraslajit, melun lisääntyminen ynnä muut meriliikenteen vaikutukset ympäristöön. Meriluonnonvarojen hyödyntämistä edistävissä aloitteissa tulee ottaa huomioon yhtä lailla myös niihin liittyvät ympäristövaikutukset. Meriliikenne on ympäristöystävällistä verrattuna useimpiin muihin kuljetusmuotoihin. Suomi pitää myönteisenä sitä, että tiedonannossa merenkulku nähdään tärkeänä osana logistista ketjua ja että tähdätään sisämarkkinoiden ulottamiseen EU:n sisäisiin merikuljetuksiin. Tähän liittyy myös hanke merten moottoriteistä, johon toivomme dynaamisempaa otetta ja uusia avauksia komissiolta. Lisääntyvään meriliikenteeseen liittyvät myös nopeasti kasvavat onnettomuusriskit, joiden hallinta vaatii erityisiä ponnisteluja, etenkin Itämeren alueella. Suomi korostaa sitä, että merenkulkuun ja meriturvallisuuteen liittyvissä toimissa on otettava huomioon talvimerenkulun erityisnäkökohdat. Komission tiedonannon ajatukset merialueiden valvontakysymysten suhteen ovat Suomen mielestä kehittyneet vihreään kirjaan nähden oikeaan suuntaan. Nyt kiinnitetään huomiota merellisten viranomaisten kansallisten järjestelmien yhteistyön kehittämiseen EU:n puitteissa ja kaikkien viranomaistahoja palvelevien merellisten järjestelmien luomiseen. Jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten yhteistyön lisäksi Suomi korostaa yhteistyötä Euroopan unionin eri toimijoiden kesken. Tässä tulee kyseeseen ennen kaikkea yhteistyön kehittäminen rajaturvallisuusvirasto FRONTEXin, puolustusvirasto EDA:n, meriturvallisuusvirasto EMSAn ja kalastuksenvalvontavirasto CFCA:n välillä ja myös satelliittivalvonnan liittäminen osaksi merialueiden valvontaa. Ajatukset merellisen aluesuunnittelun ja meriä koskevien tietokantojen kehittämisestä ovat kiinnostavia, mutta niihin saattaa liittyä mm. oikeudellisia näkökohtia ja kustannusnäkökohtia, joista on tarpeen käydä perinpohjaista keskustelua. Tiedonannon ehdottamaa uuden eurooppalaisen merentutkimusverkoston perustamista ei Suomi näe erityisen tarpeellisena, koska tutkijoiden yhteistyöfoorumina toimii kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES. Lisäksi Euroopan tiedeneuvoston (European Science Foundation) alaisuudessa toimii European Marine Board, jossa suunnitellaan eurooppalaisen meritutkimuksen prioriteetteja. Merenkulun turvallisuus-, työturvallisuus- ja ympäristönsuojelutoimien osalta Suomi kannattaa systemaattista standardien laatimista ja globaalisti toimivia ratkaisuja, ottaen huomioon merenkulun globaalin luonteen. Suomi ei pidä tarkoituksenmukaisena sellaista EU-tason norminantoa, jolla aiheutettaisiin kilpailuhaittaa EU-alueen toimijoille. Komission tiedonanto on varsin yleinen, mitä tulee telakkatoimintoihin ja meriteknologiaan. Suomi korostaa tutkimus- ja innovaatiotoiminnan roolia ja niiden rahoitusta elinvoimaisen laivanrakennuksen pitämiseksi EU-alueella. Tämä koskee myös laajasti otettuna arktisen teknologian kehittämistä. Suomi pitää tiedonannon ajatuksia meriklustereista hyvinä. Suomi pitää tärkeänä, että klusteriajattelua laajennetaan koskemaan hyvinkin erisuuruisia yrityksiä ja muita toimijoita sekä että ne voisivat koota piiriinsä ennakkoluulottomasti erilaisia merellisiä tahoja. Klustereiden kehittäminen on myös rahoituskysymys, johon on otettava erikseen kantaa. Tiedonannossa olevat kalastusta koskevat ajatukset ovat enimmäkseen sellaisia, jotka ovat liikkeellä jo varsinai- 3

4 sen yhteisen kalastuspolitiikan puolella, ja sinällään kannatettavia. Komission tiedonanto kiinnittää huomiota merellisten ammattien houkuttelevuuteen. Suomi kannattaa toimia, joilla meriammatit voisivat parantaa kilpailukykyään työmarkkinoilla. Tiedonanto käsittelee laajasti ja ansiokkaasti rannikkoalueiden väestön, aluesuunnittelun ja rannikoiden elinkeinojen kysymyksiä. Suomi kiinnittää kuitenkin huomiota syrjäisten rannikko- ja saaristoalueiden erityisongelmiin, joihin tulisi löytää ratkaisuja meripolitiikan ja muiden EU-tason politiikkatoimien yhteisin ponnistuksin. Komission hahmotelmat siitä, miten Euroopan unioni vahvistaisi rooliaan kansainvälisissä meriasioissa, ovat kannatettavia. Kansainvälisten sopimusten ratifiointi ja toimeenpanon tehostaminen on tärkeä kansainvälisen meripolitiikan tavoite. Yhdennetyn meripolitiikan kansainvälisen ulottuvuuden yksi osa-alue, suhde kehitysmaihin ja kehityspolitiikkaan, kaipaa Suomen mielestä lisäpohdiskelua. EU:n lippujen alla kulkeva meriliikenne, laivojen hävityskäytännöt, vaarallisten aineiden kuljetus ja loppusijoitus ynnä muu kehitysmaita koskettava merellinen toiminta on meripolitiikan kautta ohjattava sellaiseksi, että se paremmin toteuttaisi myös unionin yleisiä kehitysmaapoliittisia tavoitteita. Meriasioiden näkyvyyden lisäämistä koskevat komission ehdotukset ovat myönteisiä, kunhan niiden kustannukset pysyvät järkevissä mitoissa. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valiokunta on aikaisemmin antanut lausunnon LiVL 30/2006 vp kyseisestä asiasta ja toistaa siinä esittämänsä näkökohdat, jotka valiokunnan saaman tiedon mukaan on talvimerenkulkua lukuun ottamatta verrattain hyvin saatu osaksi EU:n yhteistä merenkulkupolitiikka. Valiokunta on lausunnossaan todennut, että Itämeren erityispiirteiden vuoksi Suomen kannalta korostuvat meriturvallisuuskysymykset yleensä ja erityisesti talvimerenkulku. Suomen kannalta oleellisia ovat jää ja ahtaat saaristoväylät sekä ahtaissa saaristoväylissä ja vaikeissa jääolosuhteissa tapahtuvat öljynkuljetukset, jotka pitää huomioida myös EU-tasolla. Normaalit talviolosuhteet ovat merkittävä tekijä koko Itämeren alueella, mutta niiden vaikutus erityisesti Suomen meriliikenteeseen on poikkeuksellisen konkreettinen. Valiokunta katsoi, että vihreä kirja ei valiokunnan mielestä ottanut tätä kyllin selvästi huomioon. Itämeren ja Suomenlahden merenkulun osalta valiokunta on lausunnossaan LiVL 23/2002 vp U 81/2002 vp kiinnittänyt vakavaa huomiota myös alusten jääluokituksiin merkittävänä turvallisuustekijänä. Valiokunta katsoikin, että kaksoisrunkovaatimuksen ohella yhteisölainsäädäntöön tulisi saada maininta siitä, että talvisaikaan jääolosuhteissa liikkuvat öljysäiliöalukset tulee riittävästi vahvistaa jäissä liikkumista varten. Valiokunta toteaa, että tilanne ei ole parantunut vaan edelleen on tarvetta sille, että tätä varten luodaan yhtenäiset jääluokkasäännöt ja säännöt niistä jääolosuhteista, joissa määrättyjä jääluokkia edellytetään. Valiokunta painottaa, että talvimerenkulkua koskevat haasteet koskevat yhtälailla Venäjän ja muiden kolmansien maiden aluksia kuin EU:n aluksia. Myös näillä aluksilla kulkee suuria öljy- ja kemikaalilasteja, joista aiheutuu suuria ympäristöriskejä. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että EU:n meripolitiikkaan sisällytetään myös vaikuttaminen kansainvälisiin järjestöihin ja erityisesti Kansainväliseen merenkulun järjestö IMOon talvimerenkulkua koskevien turvallisuutta lisäävien säännösten aikaan saamiseksi. Suomenlahden alueella tulee edelleen talvimerenkulussa pyrkiä parempaan kansainväliseen yhteistyöhön jäänmurtoon liittyvien kysymysten suhteen. Valiokunta korostaa uudelleen talvimerenkulun merkitystä ja pitää välttämättö- 4

5 mänä, että EU:ssa Suomen tulee pyrkiä verkostoitumaan saadakseen tukea käsitykselleen talvimerenkulusta. Valiokunta painottaa, että talvimerenkulku on elintärkeä Suomen kaupankäynnille. Lausunto Lausuntonaan liikenne- ja viestintävaliokunta ilmoittaa, että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan. Helsingissä 29 päivänä marraskuuta 2007 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Martti Korhonen /vas Saara Karhu /sd Mikko Alatalo /kesk Marko Asell /sd Maria Guzenina-Richardson /sd Leena Harkimo /kok Mats Nylund /r Pentti Oinonen /ps Reijo Paajanen /kok Markku Pakkanen /kesk Lyly Rajala /kok Tero Rönni /sd Pertti Salovaara /kesk Janne Seurujärvi /kesk Johanna Sumuvuori /vihr Ilkka Viljanen /kok Anne-Mari Virolainen /kok. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Mika Boedeker. 5