Kati Lehtonen. Sinettiseuratoiminnan arviointi

Transkriptio

1 Kati Lehtonen Sinettiseuratoiminnan arviointi

2 Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 175 ISBN Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES Lasten ja nuorten elämäntavan tutkimusyksikkö LINET Jyväskylän yliopistopaino 2005

3 Yksi tarkoitushan olisi se, että urheilusta tulisi positiivinen juttu ja siitä voisi sitten jatkaa Ensin pelaat ja sitten toimit ohjaajana, valmentajana tai tuomarina. Ettei jäisi sellaista kuvaa, että tämä on ollut hukkaan heitettyä aikaa koko urheilu

4

5 SISÄLLYS Saatteeksi Miten päästä Sinettiseuraksi? Hakuprosessin eteneminen Sinettikriteerit vuosina Operaatio Pelisäännöt osaksi Sinettiseuratoimintaa Sinettiseurat lisääntyvät tasaisesti Paikallistukihankkeista potkua Sinettiseuratoimintaan Hakemusten kokonaismäärä ja jakautuminen Osallistujamäärät Sinettihankkeen aloittaneissa urheiluseuroissa Kokemuksia ja näkemyksiä Sinettitoiminnasta Haastatteluiden toteutus Sinetti laadun leima? Sinettiprojektin aloittaminen Sinettihanketta tai -toiminnan ylläpitoa edistäneet tekijät Sinettitoimintaa hidastaneet tekijät Vapaaehtoisuus ja henkilövaihdokset Raportointi ja osallistuminen työllistää seuroja Pelisäännöt puhuttavat Tiedottaminen takkuilee Seurojen, lajiliittojen ja Nuoren Suomen välinen yhteistyö Muutokset toiminnan sisällöissä ja Sinetin näkyminen käytännössä Kriteerien tasapuolisuus ja hakuprosessin kehittämisehdotukset Yhteenveto ja johtopäätökset Vinkkejä Sinettihankkeen aloittaville seuroille Lähteet Liitteet... 67

6 Saatteeksi T ässä raportissa käsitellään Sinettiseuratoimintaa, jonka tavoitteena on edistää kokonaisvaltaisesti lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksia urheiluseuroissa. Sinetti on konkreettinen sertifikaatti, joka myönnetään niille urheiluseuroille, joissa toiminta täyttää tietyt ennalta määrätyt kriteerit. Nämä kriteerit laaditaan Nuori Suomi ry:n ja lajiliittojen Sinettivastaavien toimesta ja niiden sisältö painottuu kasvatukselliseen, monipuoliseen ja erilaiset harrastajat huomioivaan seuratoimintaan. Konkreettisen Sinettitunnuksen lisäksi seurat saavat sekä Nuorelta Suomelta että lajiliitoilta esimerkiksi materiaalipalveluita sekä koulutuksellista ja toiminnallista tukea. Toiminta on saanut alkunsa vuonna 1992 Nuori Suomi ry:n aloitteesta ja ko. järjestön tehtävänä on vastata edelleen kokonaisuuden toimivuudesta. Nuori Suomi ry ja lajiliitot tekevät tiivistä yhteistyötä esimerkiksi toiminnan suunnittelusta, mutta käytännön tasolla toiminta toteutuu pääsääntöisesti lajiliittojen ja urheiluseurojen kesken. Lajiliittojen rooli ja vastuu on suuri, koska liittojen nuorisovastaavat tekevät päätökset omien lajiensa Sinettiseurahankkeista. Ensimmäisenä vuonna Sinettiseuroja oli 62 kappaletta, tämän hetkisen määrän ollessa 385 (marraskuu -05). Sinettiseuraksi voi päästä urheiluseuran yksittäinen lajijaos tai yhden lajin erikoisseura. Tämän raportin tavoitteena on arvioida Sinettiseuratoiminnan vaikuttavuutta sekä hakuprosessiin liittyviä käytännön toimenpiteitä toiminnan alkuvuosista lähtien. Näitä asioita on selvitetty haastatteluilla, joita on tehty urheiluseurojen, lajiliittojen ja Nuori Suomi ry:n Sinetistä vastaaville henkilöille. Sinettiseuratoiminnan arviointi kuuluu osaksi Lasten ja nuorten liikuntaohjelman ( ) urheiluseurahankkeiden seurantaa ja arviointia, jota toteutetaan Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön (LIKES) Lasten ja nuorten elämäntavan yksikössä (LINET). Urheiluseurojen osalta liikuntaohjelman seurannasta on julkaistu aiemmin raportti vuoden 2004 paikallistukihankkeista (Lehtonen 2005). Raportti jakautuu sisällöllisesti kahteen osaan, joista ensimmäisessä käsitellään yleisellä tasolla Sinettiseuratoiminnan alkua ja kehitystä vuosilta Tietoja on kerätty muun muassa ko. vuosien Sinettisanomista. Toinen osa koostuu 6

7 haastatteluista, joiden kautta on haluttu nostaa esille käytännön toiminnan kautta tulleita havaintoja ja toimintamalleja. Haastatteluita tehtiin elo-, syys- ja lokakuun 2005 aikana yhteensä 18 kappaletta. Niistä yhdeksän tehtiin Sinettiseuran tai Sinettiä hakeneen seuran edustajille, kahdeksan lajiliittojen edustajille ja yksi Nuoren Suomen Sinettivastaavalle. Tässä raportissa on huomioitu myös vuonna 2004 Sinettiseurahankkeille myönnetyt seuratoiminnan paikallistuet ja niiden toimintaselvitykset. Niiden kautta saadaan perustietoa Sinettiä hakevista seuroista sekä Sinettiseurahankkeiden aloittamiseen liittyvistä tekijöistä (liite 4). Raportissa käsitellään lokakuun 2005 puoleen väliin mennessä palautetut Nuori Suomi ry:n www-sivuilla olleet toiminta- ja tilitietokyselyt (Nuori Suomi ry:n hankerekisteri). Kyseiseen ajankohtaan mennessä kyselyyn oli vastannut 41 (80%) Sinettiseurahankkeelle tukea saanutta urheiluseuraa. Näitä rekisteristä koottuja tietoja on käsitelty raportin jokaisessa pääluvussa, joko hakuprosessia täydentävinä määrällisinä tietoina tai haastatteluiden tukena. 7

8 1. Miten päästä Sinettiseuraksi? Sinettiseuratoiminnan yhtenä aloitussykäyksenä oli lasten ja nuorten urheiluseuratoiminnan epäkohdat, jotka ilmenivät esimerkiksi lasten ja nuorten epätasa-arvoisena kohteluna tai liiallisen kilpailun korostamisena. Näihin epäkohtiin kiinnitti huomioita Nuori Suomi ry, jonka tehtävänä on kokonaisvaltainen lasten ja nuorten liikunnan edistäminen. Järjestön toimintasuunnitelman ja ajatuksen mukaisesti uudenlaista urheiluseuramuotoa haluttiin lähteä kehittämään kasvatuksellisempaan suuntaan, jolloin sisältö- ja toimintatavoitteissa keskityttäisiin enemmän liikkumisen iloon ja monipuolisuuteen. Myös valmentajien ja ohjaajien ammattitaitoon sekä seuratoimijoiden jaksamiseen kiinnitettiin huomiota. Niiden seurojen kautta, jotka halusivat lähteä kehittämään toimintaansa Sinettikriteerien mukaisiksi, haluttiin luoda esimerkkejä erilaisesta urheiluseurakulttuurista. Lisäksi konkreettisena merkkinä Sinetistä haluttiin tehdä arvostettu ja näkyvä tunnus. Nämä tavoitteet ovat pysyneet samoina toiminnan alkuvuosista lähtien ja sisältöpainotuksiin on tehty matkan varrella vain pieniä muutoksia. Tässä ensimmäisessä luvussa käydään läpi Sinettiseurahankkeen eri vaiheet sekä käsitellään Sinettiseuratoiminnan yleistä kehittymistä vuodesta 1992 alkaen Hakuprosessin eteneminen Sinettiseurahanke on ennen kaikkea seuran sisäinen kehittämisprosessi. Hankkeen aloittaminen käynnistyy yksittäisen urheiluseuran päätöksestä haluta kehittää toimintaansa tiettyjen kriteereiden mukaisesti. Kuviossa 1 on esitelty Sinettiseurahankkeen eri vaiheet. Hakuprosessi etenee lajiliittojen kautta ja prosessin aikana seuroissa tehdään yhteistyötä pääasiassa lajiliiton ja oman aluejärjestön kanssa. Ensimmäisessä (1) vaiheessa seuran hakuprosessissa olevat henkilöt keskustelevat oman lajiliiton nuorisopäällikön kanssa siitä, miten toimintaa tulisi kehittää Sinetin saamiseksi. Nuoren Suomen ja lajiliittojen yhteisten Sinettikriteerien lisäksi jokainen lajiliitto voi laatia joitakin omia kriteereitä. Lajiliitot informoivat näistä 8

9 Kuvio 1. Sinettiseuran hakuprosessi. kriteereistä esimerkiksi omien internet-sivujen tai muiden tiedotteiden kautta. Lisäksi Nuori Suomi ry:n kautta saa tietoja Sinettihankkeen toteuttamisesta ja vaadittavista toimenpiteistä. Alkukeskustelun jälkeen seurassa tehdään toimintasuunnitelma (2), josta käyvät ilmi tarvittavat toimenpiteet Sinetin saamiseksi. Näitä suunnitelmaoppaita voi tilata lajiliitolta tai Nuorelta Suomelta ja niiden kautta seuratoimijat pohtivat ja kirjaavat ylös esimerkiksi seuratoiminnan tavoitteita, ryhmien toimintatavoitteita ja seuratoimijoiden vastuualueita. Sinetin saaminen kestää yleensä puolesta vuodesta kahteen vuoteen (3). Tähän aikatavoitteeseen pyrki myös suurin osa (68 %) vuonna 2004 paikallistukea saaneista seuroista, joissa käynnistettiin Sinettihanke. Vastaavasti 10 % vastaajista ilmoitti, että hanke oli toteutunut alle puolessa vuodessa ja 15 % arvioi hankkeen kestävän kaksi vuotta tai kauemmin. Yksi vastaajista piti koko hankkeen toteu- 9

10 tumista epätodennäköisenä. (Paikallistukien hankerekisteri/nuori Suomi 2005.) Hankkeen kestoon vaikuttavat esimerkiksi seuratoimijoiden sitoutuminen asiaan ja sen olemassa olevan toiminnan taso eli kehitettävien asioiden määrä. Työ- ja toimintavaiheen onnistuminen vaatii aktiivista vapaaehtoisten joukkoa. Seuroissa hakuprosessin aloittamisen ja mahdollisen Sinetin myöntämisen välisenä aikana työskennellään ja toimitaan laaditun suunnitelman pohjalta ja tehdään tarvittavia kriteerien suuntaisia muutoksia. Yleensä tämä toimintavaihe tarkoittaa Pelisääntökeskustelujen laatimista ja kirjaamista, nuorisotoiminnasta vastaavan henkilön valintaa tai eri harrasteryhmien perustamista. Toimintavaiheessa urheiluseura voi saada apua lajiliitolta, aluejärjestöltä ja Nuorelta Suomelta erilaisiin käytännön ongelmatilanteisiin. Nuoren Suomen hankerekisteristä (2005) käy ilmi, että paikallistukiselvitykseen vastanneista seuroista 31 % oli pyytänyt tai saanut apua ulkopuolisilta tahoilta Sinettiprojektiin. He olivat käyttäneet enimmäkseen oman lajiliiton apua, joskin myös Nuoren Suomen ja aluejärjestöjen neuvoja oltiin kysytty. Ne seurat, jotka olivat saaneet hankkeen aikana ulkopuoliselta taholta apua, eivät olleet edenneet hankkeessa muita nopeammin. Myös heillä prosessi kesti 1 1,5 vuotta, joka oli yleisin aikatavoite kaikilla vuonna 2004 Sinettihankkeen aloittaneilla seuroilla. Kehittämisvaiheen jälkeen lajiliiton edustaja käy tekemässä urheiluseurassa laadun arvioinnin, jonka aikana tarkistetaan seuran Sinettikriteerien mukainen toiminta (4). Arvioinnin tekee lajiliiton Sinettivastaava, mutta toisena auditoijana voi olla Suomen Liikunnan ja Urheilun (SLU) aluejärjestön edustaja. Arviointikäynti on ehdoton edellytys Sinetin myöntämiseksi, joten esimerkiksi puhelinkeskustelu tmv. ei ole riittävä tapa laadun arviointiin. Auditointien tekijöille on jaettu yhteiset Sinettiseurojen auditointiohjeet, joista käyvät ilmi esimerkiksi auditoinnin tavoitteet, ohjeet keskustelun toteuttamisesta ja kysymysten rakenteesta sekä raportoinnista. Ohjeen mukaan auditoinnin tulee olla seuralle kokemus, joka innostaa seuraa kehittämään toimintaa ja antaa sille myös tunteen, että olemme kehittyneet toiminnassamme. (Sinettiseurojen auditointiohjeet/nuori Suomi.) Tarkoituksena on näin ollen se, että auditointi on mahdollisimman objektiivinen ja sen kautta voidaan selvittää seuran kehityskohteet realistisesti. Em. yhteisillä ohjeistuksilla tähän tavoitteeseen päästään ainakin auditoinnin käytännön toteuttamisen osalta. Oleellinen osa auditoinnin onnistumista on se, että seura lähettää ja täyttää etukäteen Sinettiseuran laatukäsikirjan ja toimintaselvityksen, joihin seura on täyttänyt em. yleiset toimintatavoitteet ja -muodot. Laatukäsikirjasta käyvät lisäk- 10

11 si ilmi ne toimintatavat, joilla seura aikoo täyttää kriteerien mukaisen toiminnan. Näiden kirjallisten tuotosten kautta auditoija(t) ja seuratoimijat pystyvät keskustelemaan ja tekemään tarkennuksia puolin ja toisin. Tärkeää on seuran kannalta se, että he voivat suullisesti selventää eri Sinettikriteerien toimintamuotoja omassa seurassa. Lisäksi auditoijalle muodostuu parempi näkemys seuran toimintaympäristöstä ja toiminnan toteuttajista. Paikan päällä suoritettu arviointikäynti mahdollistaa myös konkreettisten tilojen ja ympäristön tarkastelun, koska joskus voi ilmetä turvallisuuteen liittyviä kehittämiskohteita. Auditointikäynnin jälkeen lajiliiton edustaja tekee yhteenvedon käydyn keskustelun pohjalta. Jos auditoijia on ollut kaksi, he vertaavat näkemyksiään keskenään ja tekevät yhteisen raportin. Auditoinnin tähän vaiheeseen tulee muutoksia vuoden 2006 alussa, koska silloin virallistuu yhtenäinen auditointiraporttikaavake. Tämä kaavake on Nuoren Suomen www-sivuilla ja sen avulla voidaan seurata liittojen tekemää auditointia ja raportit tallentuvat tulevien auditointien tekijöille. Lisäksi yhteen rekisteriin kerätyistä raporteista saadaan tutkimuksellista hyötyä ja Nuoren Suomen Sinettivastaava voi seurata auditoinnin yhtenäisen linjan säilymistä. Raportissa auditoijat kirjaavat ylös näkemyksensä mukaan sen, mitkä kriteerit seura on täyttänyt ja missä on vielä kehitettävää. Kyseinen raportti lähetetään myös seuraan, joten he saavat saman palautteen. (Sinettiseurojen auditointiohjeet/nuori Suomi). Lajiliiton antaman kielteisen päätöksen jälkeen seurassa on jatkettava toiminnan kehittämistä edelleen. Tämä siinä tapauksessa, jos seura haluaa edelleen päästä Sinettiseuraksi (5). Vastaavasti myönteisen päätöksen jälkeen järjestetään Sinetin luovutustilaisuus, jossa paikalla on lajiliiton edustaja ja yleensä myös mediaa. Tapahtuman sisällön ja laajuuden seura voi itse päättää. Mukana voi olla lapsia ja nuoria vanhempineen, vapaaehtoisia ja seuran johtokuntaa tai vastaavasti pelkästään seuran puheenjohtaja ja Sinettiprojektin toteutuksesta vastanneet henkilöt (6). Sinettiseuratunnuksen saamisen jälkeen urheiluseuran on edelleen tehtävä töitä laadun ylläpitämiseksi (7). Toiminta on jatkossakin suunnattava kriteerien mukaiseksi, eli on pyrittävä kokoamaan esimerkiksi eri tasoisia ryhmiä, nuorisovastaavan toimintaa on ylläpidettävä ja tuettava sekä huolehdittava ohjaajakoulutuksesta. Lajiliiton Sinettivastaava huolehtii siitä, että seurojen laatutarkastus järjestetään ainakin kahden vuoden välein ja vuosittain lajiliiton edustaja käy muuten tapaamassa seuratoimijoita. Näillä käynneillä pyritään siihen, että seurojen toiminta täyttää kriteerien vaatimat ehdot ja mahdollisten puutteiden osalta osataan tehdä 11

12 tarvittavia kehittämistoimenpiteitä. Hakuprosessista voidaankin todeta, että kerran Sinettiseura ei ole aina Sinettiseura. Työ Sinetin saamiseksi on yleensä lähtölaukaus urheiluseuran halulle kehittää omaa seuraa ja sen toimintakulttuuria kasvatuksellisempaan ja harrastajalähtöisempään suuntaan. Laadun ylläpitäminen vaatii työtä, toimijoita ja asennemuutoksia koko seuraväen keskuudessa Sinettikriteerit vuosina Yhteisen laatumerkin edellytyksenä ovat yhteiset toimintasäännöt ja kriteerit. Pääsääntöisesti kriteeriehdotukset tulevat Nuoren Suomen Sinettivastaavalta ja ne käsitellään kuukausittain järjestettävässä nuorisovastaavien yleispalaverissa ja hyväksytään nuorisovastaavien johtoryhmän (= Nuori Suomi ry:n ja kymmenen eri lajiliiton nuorisovastaavaa/sinettivastaavaa) yhteispäätöksellä. Kriteerien sisällöt ja ideat ovat lähteneet ajankohtaisiksi katsotuista lasten ja nuorten liikunnan ongelmakohdista ja näin ollen kriteereillä halutaan edistää myönteistä muutosta. Tässä luvussa käydään läpi Sinettikriteerit toiminnan alkuvuosista lähtien. Päälinjauksiltaan nämä kriteerit ovat 13 toimintavuoden aikana pysyneet samanlaisina. Painotuksia ja sanamuotoja on jonkin verran muutettu ja myös kriteerien määrää lisätty. Ensimmäiset, vuonna 1992 laaditut yhteiset arviointikriteerit olivat seuraavanlaiset: Taulukko 1: Sinettiseurakriteerit vuonna 1992 (Sinettisanomat 1992). 1. Seuran toimintasuunnitelmassa on huomioitu kasvatus- ja monipuolisuusasiat. 2. Seura haluaa pitää huolta jokaisesta mukana olevasta lapsesta ja nuoresta. 3. Seuralla on nuorisotoiminnan vastuuhenkilö. 4. Lasten ja nuorten ohjaajana toimii Nuori Suomi -ideologian mukaisen koulutuksen saanut henkilö. 5. Seuralla on ohjaajien ja valmentajien motivointi- ja sivistämisjärjestelmä, esim. valmentajakerho sekä kannusteet. 12

13 Seuraavana toimintavuonna (1993) kriteeristö muuttui hivenen sanamuodoltaan, mutta perusajatus pysyi samankaltaisena (taulukko 2). Ensimmäiseen kriteeristöön verrattuna Nuori Suomi ideologia koulutuksen yhteydessä oli poistettu ja kriteerinä oli pelkästään hyvin koulutetut ohjaajat. Lisäksi uusissa kriteereissä ei vaadittu ohjaajien ja valmentajien motivointi- ja sivistämisjärjestelmää. Tämä kohta oli muutettu muotoon seura pitää hyvää huolta valmentajista ja ohjaajista. Vaatimus seuran nuorisotoiminnan vastuuhenkilöstä oli muuttunut vaatimukseksi asiansa osaavasta henkilöstä. Uudet, vuoteen 1999 asti muuttumattomana pysyneet kriteerit olivat näin ollen hivenen pehmeämpiä ja laaja-alaisempia. Taulukko 2: Sinettiseurakriteerit vuosina (Sinettisanomat ). 1. Toiminta on monipuolista ja kannustavaa. 2. Jokaisesta lapsesta ja nuoresta pidetään hyvää huolta. 3. Ohjaajat ovat hyvin koulutettuja. 4. Seura pitää hyvää huolta myös valmentajista ja ohjaajista. 5. Seuran nuorisotoimintaa organisoi asiansa osaava henkilö Operaatio Pelisäännöt osaksi Sinettiseuratoimintaa Vuonna 1998 Nuoren Suomen toimesta käynnistettiin Operaatio Pelisäännöt, jonka kautta haluttiin ehkäistä entistä tehokkaammin lasten ja nuorten urheilun kielteisiä ilmiöitä. Tärkein asia Operaatio Pelisäännöissä on alusta alkaen ollut ohjaajien, lasten ja vanhempien välisen keskustelun lisääminen toiminnan tavoitteista, tapakulttuurista, kilpailutavoitteista jne. Näiden keskusteluiden kautta on haluttu seurojen toiminnan olevan entistä avoimempaa ja harrastajalähtöisempää. Operaatio Pelisäännöt on tarkoitettu kaikille seuroille ja niissä toimiville harrastajille ja ohjaajille. Lisäksi Pelisääntökeskustelujen toteuttamisessa ovat mukana lajiliitot ja aluejärjestöt. Kyseessä ei näin ollen ole pelkästään Sinettiseurojen erikoistoiminta. Pelisäännöt koettiin kuitenkin niin tärkeiksi, että niistä tehtiin yksi Sinettiseurakriteeri. Tämä lisäys oli toisaalta varsin luonnollinen, koska Sinettiseurat edustavat lapsi- ja nuorisourheilun laatuseuroja ja Pelisääntökeskusteluissa tiivistyy monet Sinettitoiminnan ydinasiat. 13

14 Uudelle vuosituhannelle saavuttaessa useat lajiliitot tarkastivat omien Sinettiseurojensa laatua. Tavoitteena oli varmistaa, että seurat toimivat Sinettikriteeristön mukaisesti. Sinettiseuroja oli valittu joissain liitoissa esimerkiksi aikuisten kilpailumenestyksen perusteella, jota voidaan pitää Sinettiseuratoiminnan kannalta vääränlaisena kriteerinä. Lisäksi uudelleen auditoinnin yhtenä vaikuttimena oli se, että laadun tarkkailuun ei pystytty lajiliitoissa kiinnittämään riittävästi huomioita ja seurojen toimintakulttuurit alkoivat loitota Sinettitoiminnan peruskriteeristöstä. Tarkastus uudisti joidenkin lajien omaa kriteeristöä ja osa seuroista menetti sinettinsä. Vuonna 2000 uudistetut, yhteiset Sinettikriteerit olivat tarkentuneet ja monipuolistuneet sisällöllisesti myös Operaatio Pelisääntöjen vuoksi. Kriteereitä oli yhteensä kuusi kappaletta (taulukko 3). Taulukko 3. Sinettiseurakriteerit vuosina (Sinettisanomat ). 1. Seura huomioi jokaisen mukana olevan lapsen ja nuoren: kaikki pääsevät osallistumaan tasavertaisina kaikkia kannustetaan tasosta huolimatta, erilaisuus huomioidaan ei vilttiketjuja jokaista lasta arvostetaan ja hänestä ollaan kiinnostuneita, lapsi saa palautetta omasta onnistumisestaan rakentavassa hengessä 2. Seurassa on huomioitu monipuolisuus- ja kasvatusasiat: ohjelmassa on monipuolista toimintaa, jossa huomioitu muut lajit toiminta ei ole ryppyotsaista lasten kanssa sovitaan yhdessä toiminnan pelisäännöistä lasten kasvun ohjaukseen kiinnitetään huomiota ja huonoon käytökseen puututaan kasvun ohjausta tehdään yhdessä kodin kanssa, vrt. Pelisäännöt lasten muihin harrastuksiin suhtaudutaan myönteisesti 3. Lasten ja nuorten ohjaajina toimivat Nuori Suomi -koulutuksen saaneet ohjaajat: ohjaajat ovat käyneet lasten ohjaamiseen perehdyttävän koulutuksen, koulutus nimetään lajikohtaisesti. 14

15 4. Seuralla on ohjaajien ja valmentajien kannustus- ja koulutusjärjestelmä: seurassa huolehditaan ohjaajien jatkuvasta koulutuksesta seurassa on tapana palkita ja kiittää ohjaajia eli huomioida heidän arvokas työnsä 5. Seuran alle 13-vuotiaiden ryhmissä on sovittu Pelisäännöt sekä lasten että vanhempien kanssa. 6. Seuralla on nuorisotoiminnan vastuuhenkilö. Sisällöllisesti kriteereissä oli palattu tarkempaan linjaukseen. Ohjaajilta vaadittiin jälleen Nuori Suomi -koulutusta ja seuroilla tuli olla erillinen järjestelmä, jonka avulla ohjaajia ja valmentajia kannustettiin ja koulutettiin. Vuosien kriteeri ohjaajien ja valmentajien huomiointi oli muuttunut aiempien kriteerien mukaiseksi ja sillä tähdättiin organisoidumpaan ohjaaja- ja valmentajakulttuuriin. Lasten kasvattaminen liikunnan avulla nostettiin keskeiseksi teemaksi, samoin vilttiketju-ongelmaan puututtiin eri näkökohdista. Tarkennukset johtuvat pitkälti kyseisenä aikana ilmenneistä ongelmista. Peliaika-kysymys koettiin tärkeäksi ja lisäksi lasten kokonaisvaltaista kasvua ja harrastamista haluttiin tukea. Myös yhteistyötä kotien kanssa painotettiin. Sinettiseuratoiminnan aatteellista pohjaa haluttiin avata eri näkökulmista ja sitä kautta tuoda esille seuratoiminnan eri puolet. Vuonna 2004 julkaistiin jälleen uudistuneet Sinettiseurakriteerit, joissa painotettiin erityisesti seuratyöntekijöiden kiittämisen tärkeyttä. Esimerkiksi aktiivisesta vapaaehtoistyöstä suositeltiin jaettavaksi kannustepalkintoja. Lisäksi ohjaaja- ja valmentajakoulutusta käsittelevä kohta oli pilkottu kahdeksi erilliseksi kriteeriksi. Kokonaisuutena näiden toimenpiteiden taustalla oli ajatus, että osaavilla ohjaajilla ja vapaaehtoisten mukana pysymisellä varmistetaan toiminnan kehittyminen. Myös Pelisääntöjä käsittelevään kohtaan tehtiin tarkennuksia ja uutena vaatimuksena oli Pelisääntökeskustelujen käyminen myös yli 16-vuotiaiden kanssa (taulukko 4). Nuorten harrastamiseen alettiin kiinnittää näin ollen enemmän huomiota. Kriteereitä oli yhteensä seitsemän: 15

16 Taulukko 4. Sinettiseurakriteeristö vuonna 2004 (Sinettisanomat 2004). 1. Seuran toiminta on monipuolista ja kasvatuksellista. 2. Seura pitää huolta jokaisesta lapsesta ja nuoresta. 3. Ohjaajat ovat käyneet lasten ja nuorten ohjaamisen tarkoitetun koulutuksen. 4. Seurassa huolehditaan ohjaajien ja valmentajien kouluttamisesta. 5. Seurassa kiitetään kaikkia seuratyöntekijöitä heidän tekemästään arvokkaasta työstä. 6. Seuran alle 16-vuotiaiden ryhmässä on sovittu Pelisäännöt yhdessä lasten ja heidän vanhempien kanssa vuotiaiden ryhmissä Pelisäännöt on sovittu yhdessä nuorten ja valmentajien kanssa. 7. Seurassa on nuorisotoiminnan organisoinnista vastaava henkilö. Uudistettujen kriteerien lisäksi Sinettiseuratoimintaa laajennettiin vuonna Kyseisenä vuonna Nuori Suomi ja lajiliitot käynnistivät Sinettiseuroille kohdennetun Sinettialus-kehitysohjelman. Sen tarkoituksena on tukea seuroja ottamaan entistä enemmän vastuuta esimerkiksi iltapäivätoiminnan, erityisryhmien liikunnan tai terveyttä edistävän seuratoiminnan muodossa. Lisäksi ohjelmaan valitut seurat ovat sitoutuneet osallistumaan koko Sinettijärjestelmän kehittämiseen. Tällä varsin haastavalla toimintalinjauksella on haluttu antaa seuroille uusia kehitysmahdollisuuksia. Se heijastaa myös yleistä yhteiskunnallista muutosta, jossa pääsääntöisesti vapaaehtoisista koostuville yhdistyksille ja järjestöille on haluttu antaa enemmän yhteiskuntavastuuta. Toimintakaudelle valittiin mukaan 11 Nuoren Suomen ja lajiliittojen valitsemaa Sinettialus-seuraa. Niistä yhdeksän on jääkiekko- ja kaksi jalkapalloseuraa. Kriteereitä lisättiin jälleen vuonna 2005 (taulukko 5). Merkittävin muutos koski seuratoiminnan suunnittelun täsmentämistä ja tarkentamista. Vuoden 2006 alusta astuu voimaan kriteeri, joka velvoittaa vanhoja ja uusia Sinettiseuroja esittämään kirjallisessa muodossa omat toimintasuunnitelmansa. Sinettiseuran perusperiaatteita koskevien kriteerien (esim. tasapuolisuus, monipuolisuus) rinnalle on haluttu nostaa seuratoiminnan yleisiä linjauksia kehittävä ja täsmentävä kriteeri. Tämän avulla halutaan taata Sinettiseurojen laaja-alainen kehittyminen. Muut kriteeriuudistukset eivät koskeneet sisältöä, sen sijaan entisiä laajempia kriteerei- 16

17 tä tarkennettiin ja yksinkertaistettiin. Tämä johti niiden määrän lisääntymiseen kahdella: Taulukko 5. Sinettiseurakriteerit vuonna 2005 (Sinettisanomat 2005). 1. Seuralla on kirjallinen toimintalinja seuran toimintaperiaatteista ja -tavoista (kriteeri astuu voimaan ). 2. Seura pitää huolta jokaisesta mukana olevasta lapsesta ja nuoresta. 3. Seuran toiminta on kasvatuksellista. 4. Seuran toiminta on monipuolista. 5. Seurassa ohjaajat ovat käyneet lasten ja nuorten ohjaamisen tarkoitetun koulutuksen. 6. Seurassa on huolehditaan ohjaajien täydennys- ja jatkokoulutuksesta. 7. Seurassa kiitetään kaikkia seuratyöntekijöitä heidän tekemästään arvokkaasta työstä. 8. Seuran alle 16-vuotiaiden ryhmässä on sovittu Pelisäännöt sekä lasten että lasten vanhempien kanssa vuotiaiden ryhmissä pelisäännöt on sovittu nuorten ja valmentajien kesken. 9. Seurassa on nuorisotoiminnan organisoinnista vastaava henkilö Sinettiseurat lisääntyvät tasaisesti Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n (2005) teettämän uuden selvityksen mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 9000 aktiivisesti toimivaa liikunta- ja urheiluseuraa, joten noin 4 % ko. määrästä on Sinettiseuroja. Sinettiseurojen määrän lisääntyminen on ollut nousujohteista. Ainoastaan vuosien aikana tapahtunut joidenkin lajiliittojen Sinettikriteerien tarkistus ja seurojen uudelleen auditointi aiheutti laskua seurojen määrässä (taulukko 6). 17

18 Taulukko 6: Sinettiseurojen määrän kehitys lajiliitoittain (Sinettisanomat ). LAJI LIITTO AKK- Motorsport Amerikkalainen jp Ampujainliitto Golfliitto Hiihtoliitto Judoliitto Jääkiekkoliitto Karateliitto Koripalloliitto Käsipalloliitto Melonta 1 Lentopalloliitto Moottoriliitto 2 1 Painiliitto Painonnostoliitto Palloliitto Pesäpalloliitto Purjehdusliitto Pyöräilyliitto Pöytätennisliitto Ratsastusliitto Ringetteliitto Salibandyliitto Soutuliitto

19 LAJI LIITTO Squashliitto Sulkapalloliitto Suomen Latu 1 Suunnistusliitto SvoLi Taidoliitto Taitoluisteluliitto Tanssiurheiluliitto Taekwondo 3 Tennisliitto Uintiliitto Urheiluliitto Urheilusukeltajainliitto Voimisteluliitto Seuroja yhteensä Lajeja yhteensä Nuoren Suomen vuoden 2005 toimintasuunnitelman mukaan Sinettiseuroja tulisi olla vuoden lopussa yhteensä 400. Nuoren Suomen tavoitteet Sinettiseurojen lisäämiseksi ovat toteutuneet kohtuullisen hyvin, sillä esimerkiksi vuonna 2001 tavoite oli 260 seuraa ja kaksi vuotta myöhemmin 300 Sinettiseuraa (Toimintasuunnitelmat 2001 ja 2003/Nuori Suomi). Näiden omien määrällisten tavoitteiden kautta Nuori Suomi luo omalta osaltaan kehitystavoitteita myös lajiliitoille, joissa tehdään varsinainen rekrytointityö. 19

20 Tällä hetkellä Sinettiseuroja on 35 lajiliitossa, joka on 65 % Nuoren Suomen 52 jäsenlajiliitosta. Uusien lajien liittyminen Sinettiseuraperheeseen pysähtyi vuonna 1997, jolloin Sinettiseuroja oli yhteensä 30 lajiliitossa. Tämän jälkeen määrä jopa hieman väheni ja tähän vaikutti osaltaan em. lajiliittojen Sinettikriteerin tarkistaminen ja uudelleen auditointi vuosituhannen vaihteessa. Ensimmäisen kuuden vuoden aikana Sinettiseurojen määrä kolminkertaistui vuoteen 1992 verrattuna ja suurimmat lajiliitot alkoivat erottua joukosta. Sinettiseuroja oli vuonna 1997 eniten Hiihtoliitolla ja Suomen Voimisteluliitolla (Svo- Li). Harrastajamääriltään (Liikuntatutkimus ) suurista lajeista seuraavaksi eniten Sinettiseuroja (12 15 kpl) oli Jääkiekko-, Lentopallo-, Koripallo-, Suunnistus- ja Urheiluliitolla. Seuraavien vuosien ( ) kehitys kääntyi kuitenkin hiihto-, voimistelu- ja yleisurheiluseurojen osalta tasanteeksi uusien Sinettiseurojen lisääntyessä suhteessa hitaammin kuin esimerkiksi lentopallo- ja jääkiekkoseurojen keskuudessa. Lajiliitotasolla varsinainen Sinettiseurojen määrän räjähdys tapahtui jääkiekkoseuroissa, joiden määrä lisääntyi vuosien aikana 66:lla kappaleella. Vastaavasti Koripalloliitossa seurojen määrä väheni selkeästi ja tällä hetkellä neljällä seuralla on Sinetti. Koripalloliiton nykyisenä tavoitteena on tarkentaa Sinettikriteerit ja luoda koko nuorisotoiminnalle uudet linjat. Samoista syistä myös joissakin muissa liitoissa, (esim. Golfliitto) Sinettiseurojen määrä on vaihdellut tai niitä ei ole tällä hetkellä ollenkaan. Sinettiseurojen määrän väheneminen tai vaihtelu ei siis kerro yksiselitteisesti siitä, että Sinettitoiminnan laatu tai aktiivisuus olisi heikentynyt joissakin liitoissa. Pienemmistä lajiliitoista (taulukko 6) kamppailulajit ovat Sinettiseurakehityksessä hyvin mukana. Niillä sekä seurojen että harrastajien kokonaismäärät ovat pieniä, mutta Sinettiseurojen määrä on suhteessa varsin korkea. Ratsastajain- ja Urheilusukeltajainliiton seuroissa kehitys on ollut niin ikään tasaisesti nousevaa. Harrastajamääriltään suurista lajeista jalkapallo ja salibandy heräsivät Sinettiseuratoimintaan mukaan myöhemmässä vaiheessa. Jalkapallossa ensimmäinen Sinetti myönnettiin vuonna 1996 ja seurojen määrä lähti jyrkempään nousuun vasta tultaessa 2000 luvulle. Tähän vaikutti osaltaan se, että Palloliitto toimi pitkään yhtenä urheilun keskusjärjestönä. Tällä hetkellä Palloliiton alaisista seuroista 38 täyttää Sinetin arvoisen toiminnan kriteerit. Määrä on toiseksi suurin Jääkiekkoliiton (82 kpl) jälkeen. Salibandyä voidaan puolestaan pitää lajina melko nuorena, joten sen organisoidumpi seuratason harrastaminen sekä liittotoiminta on vaikuttanut osaltaan Sinettiseurojen määrän kehittymiseen. Suuret harrastajamäärät keräävistä lajeista on huomioitava Uimaliiton alaisten Sinettiseurojen 20

21 määrän vähäisyys. Sinetin arvoisia uimaseuroja on ollut enimmillään 6 kappaletta koko Sinettiseurahistorian 14 toimintavuoden aikana. Lajiliitoittain seurojen määrän vaihteluväli on suuri. Sinettiseurojen kokonaismäärästä yli 60 % muodostuu seitsemän ison lajiliiton seuroista (yli 20 Sinettiseuraa). Sinettitoiminta ei ole vielä saavuttanut muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kenttätoimijoita pienempien lajien harrastajissa. Samoin lajiliittokohtaisessa toiminnassa on parannettavaa joidenkin isojen lajiliittojen osalta. Tosin lajiliittokohtaiseen Sinettiseurojen määrään vaikuttavat paljon liittojen tekemät yleiset toimintalinjaukset. Lapsi- ja nuorisourheilu on iso kokonaisuus, josta Sinettiseuratoiminta on vain yksi osa. Lisäksi liittojen organisaatiorakenne ja resurssit määrittävät pitkälti esimerkiksi ajankäytöllisiä asioita, jotka vaikuttavat myös mahdollisuuksiin tehdä aktiivista Sinettiseuratyötä. Sinettiseurojen määrälliseen kasvuun on vaikuttanut osaltaan myös lajiliittohankkeet, jotka aloitettiin Nuoren Suomen toimesta vuonna Lämsän (2005) mukaan ensimmäiset hankkeet olivat yksittäisiä kehittämishankkeita, joilla haluttiin edistää vuotiaiden nuorten harrasteliikuntaa. Tämän jälkeen tukea jatkettiin kokonaisvaltaisemmilla hankkeilla, joita vauhditti vuonna 2001 julkaistu Unelma hyvästä urheilusta lasten ja nuorten urheilun eettiset linjaukset. Tämän kehitysohjelman osaksi liitettiin myös kohdennetut lajiliittohankkeet, joita myös tuettiin enemmän. Hankkeiden sisällöissä korostuivat eettisten linjausten teemat ja niihin tukeutuen pyrittiin kehittämään kilpailujärjestelmää, ohjaajakoulutusta ja seurapalveluita. Lajiliittohankkeet lisääntyivät ja täsmentyivät vuosi vuodelta ja kokonaisvaltaisille hankkeille jaettiin rahaa yhteensä euroa. (Lämsä 2005, 22.) Vaikka lajiliitoissa ei olisikaan tehty Sinettiseuroille kohdennettua erillisprojektia, seurojen yleiskehittäminen on ollut monissa liitoissa keskeinen teema. Tämän kautta myös Sinettiseuratoimintaan on tullut uutta vireyttä ja niiden tukeminen on puolestaan ollut osa lapsi- ja nuorisourheilun kokonaisvaltaista kehittämistä. Seuratyön kehittämiseen painottuvia lajiliittohankkeita voidaan näin ollen pitää laaja-alaisina ja hyötyvaikutuksiltaan monipuolisina. 21

22 2. Paikallistukihankkeista potkua Sinettiseuratoimintaan Vuonna 2004 urheiluseurat saivat hakea seuratoiminnan paikallistukea ensimmäisen kerran pelkästään Sinettiseurahankkeille. Sinettiseurahankkeet ovat olleet mukana haussa muinakin vuosina, mutta ne ovat olleet osana muuta hanketta eivätkä ole siten erottuneet itsenäisinä paikallistukihankkeina. Tällä uudella linjauksella on haluttu tukea ja aktivoida seuroja työskentelemään yhä paremmin kohti Sinettiseuratavoitetta Hakemusten kokonaismäärä ja jakautuminen Hakemuksia tuli 23 lajiliitosta yhteensä 68 kpl, joka on noin 11 %:a kaikista haetuista seurahankkeista (taulukko 7). Myöntäviä vastauksia annettiin 51 hankkeelle ja ne jakautuivat 20 lajin kesken. Rahaa Sinettiseurahankkeille myönnettiin , joka on noin 20 % paikallistukihankkeille myönnetystä kokonaissummasta. Eniten hankkeita tuli Palloliitosta ja sinne myös myönnettiin eniten tukea. Vuoden 2004 kaikkien myönnettyjen seurahankkeiden keskiarvo oli 1182 (Lehtonen 2005) Sinettihankkeiden keskiarvon noustessa noin Sinettihankkeille myönnetyn tuen vaihteluväli oli Kokonaisuudessaan seurahankkeiden paikallistuet jakautuivat vuonna 2004 varsin selkeästi väestökeskittymien ympärille. Tarkasteltaessa kaikkia tukea saaneita hankkeita, voidaan havaita niiden kasautuvan Etelä-Suomen, Hämeen ja Turun alueen urheiluseuroille. (Lehtonen 2005). Sama ilmiö on havaittavissa myös Sinettiseurahankkeiden jakautumisen osalta (taulukko 8). Etelä-Suomen hakemuksista hyväksyttiin 18, joka on yli kolmasosa kaikista myönnetyistä hakemuksista. Vastaavasti kolmen alueen urheiluseuroista ei tullut yhtään hakemusta (Kainuu, Lappi ja Etelä-Karjala) ja Pohjanmaan hakemusta ei hyväksytty. Kolmen suurimman alueen jälkeen muiden alueiden urheiluseuroissa Sinettihankkeita käynnistettiin 1 4 kpl. 22

23 Taulukko 7. Sinettiseurahankkeiden jakautuminen lajiliitoittain vuonna Paikallistukihankkeiden kautta haetut tuet. LAJI- Haettu Myönn. Haettu Saatu %:a myönn. LIITTO kpl kpl Sinettituesta Palloliitto ,4 Lentopalloliitto ,8 Salibrandyliitto ,8 Suomen Voimistelu- ja liikuntaliitto ,8 Taitoluisteluliitto ,2 Urheiluliitto ,2 Jääkiekkoliitto ,6 Ringetteliitto ,6 Judoliitto ,4 Hiihtoliitto ,9 Koripalloliitto ,9 Nuorisopesis ,9 Ratsastajainliitto ,9 Golfliitto ,3 Tennisliitto ,3 Aikidoliitto ,1 Jääpalloliitto ,1 Suunnistusliitto ,1 Urheilusukeltajainliitto ,1 Ampumaurheiluliitto ,6 Käsipalloliitto Monta lajia Muu järjestö ,0 23

24 Taulukko 8. Hyväksyttyjen Sinettiseurahankkeiden alueellinen jakautuminen vuonna Paikallistukihankkeiden kautta haetut tuet Osallistujamäärät Sinettihankkeen aloittaneissa urheiluseuroissa Paikallistuen toimintaselvityksistä (2005) käy ilmi, että Sinettihankkeelle vuonna 2004 tukea saaneissa seuroissa vuonna oli mukana kaiken kaikkiaan yli lasta ja nuorta (taulukko 9), joista lähes 7000 oli alle 13-vuotiaita (62 %) ja 4300 yli 13-vuotiaita (38 %). Sukupuolijakauma meni kokonaismäärän osalta lähes tasan tyttöjen ja poikien kesken (P52 %/T48 %), mutta ikäluokittain vaihtelu meni ristiin siten, että poikia oli alle 13-vuotiaista enemmistö (57 %) ja vastaavasti tyttöjen osuus oli yli 13-vuotiaista suurempi (56 %). Yli 13-vuotiaiden 24

25 Taulukko 9. Tyttöjen ja poikien osuudet vuonna 2004 Sinettiseurahankkeelle paikallistukea saaneissa urheiluseuroissa (Hankerekisteri 2005/Nuori Suomi). P alle 13 v. T alle 13 v. P yli 13 v. T yli 13 v. Yhteensä 3976/ 2992/ 1913/ 2448/ % 43 % 44 % 56 % P yhteensä T yhteensä Alle 13 v. yht Yli 13 v. yht 5889/ / 4361/ % 48 % 62 % 38 % *P alle 13 v. *T alle 13 v. *P yli 13v. *T yli 13 v. *Yhteensä 3282/ 2145/ 1621/ 1282/ % 40 % 56 % 44 % *P yhteensä *T yhteensä *Alle 13 v. yht. *Yli 13 v. yht. 4903/ 3472/ 5427/ 2903/ % 41 % 65 % 35 % tyttöjen suurempaan osuuteen urheiluseuraharrastajista vaikutti selkeästi se, että yksi Sinettihankkeen aloittaneista seuroista oli yli 2000 jäsenen voimisteluseura ja yli puolet seuran harrastajista lukeutuu yli 13-vuotiaisiin tyttöihin. Kun sukupuolittain jaoteltuna harrastajamääriltään kaksi isointa ja pienintä seura jätetään pois (kts. taulukko*), poikien osuus nousee suuremmaksi kummassakin ikäluokassa, joka sinällään ei poikkea uusimmista tutkimuksista (esim. Nupponen, Halme & Parkkisenniemi, 2005; Hakamäki & Laine 2005; Tammelin 2005). Se, että seuratoimintaan osallistuminen on sukupuolten välillä tasapuolista laskettaessa mukaan kaikki seurat, on hyvin myönteinen ilmiö. Etenkin tytöille suunnattujen liikunta-aktiviteettien merkitys on erittäin suuri, koska heidän vapaa-ajan liikuntansa saattaa olla hyvin vähäistä. Erään tutkimuksen mukaan joka kolmannen 13-vuotiaan tytön vapaa-ajan aktiivisuus vastasi vain noin kymmenen minuutin päivittäistä reipasta kävelyä (Pahkala, Heinonen, Lagström, Hakala, Sillanmäki & Simell 2005). 25

26 Sinettihankkeisiin paikallistukea saaneiden seurojen osalta on havaittavissa selkeä notkahdus seuratoimintaan osallistuvien yli 13-vuotiaiden osalta. Kun osallistujien määrästä vähennetään vielä em. kaksi suurinta ja pienintä seuraa, vähenee yli 13-vuotiaiden osuus entisestään (35 %). Kyseessä on varsin tyypillinen urheiluseuratoimintaan liittyvä ilmiö, joka voi osittain liittyä nuorten valintoihin kilpaurheilun systemaattisesta aloittamisesta tai lajista luopumisesta (Lämsä & Mäenpää 47, 2002). Ongelma ei koettele näin ollen pelkästään Sinettiseuroja ja käänteisesti tämä tarkoittaa sitä, että Sinettiseuratkaan eivät ole pystyneet pitämään nuoria organisoidussa toiminnassa mukana. Vuonna 2004 Sinettihankkeelle tukea saaneiden seurojen harrastajamäärien erot ovat suuria. Vaihteluväli yhden seuran kokonaisosallistujamäärissä on 23 lapsesta ja nuoresta aina 2011 harrastajaan asti (taulukko 10). Tähän peilaten voi hyvin kuvitella, että niin ikään seurojen toimintaresurssit ja -muodot poikkeavat varsin paljon toisistaan. Taulukko 10. Sinettiseurahankkeisiin tukea saaneiden seurojen keskiarvoinen osallistujamäärä sekä yksittäinen suurin/pienin seura. (Hankerekisteri/Nuori Suomi 2005). P alle 13 v. T alle 13 v. P yli 13 v. T yli 13 v. Yhteensä Keskiarvo Minimi Maksimi Seurojen koko-erot liittyvät pitkälti ympärillä olevaan väestöpohjaan ja toimintaresursseihin. Myös lajikulttuurilla ja -sisällöillä on vaikutusta osallistujamääriin. Toisaalta nämä piirteet kuuluvat suomalaiseen urheiluseurakulttuuriin. Lisäksi erityyppiset seurat tuovat rikkautta Sinettiseuratoimintaan. Pienten seurojen toiminta voi olla huomattavasti tiiviimpää ja yhteisöllisempää verrattuna palkattuihin ohjaajiin ja päätoimisiin vetäjiin perustuviin suuriin seuroihin. Näin ollen seuratoiminnan aktivointi myös harvaan asutuilla alueilla on ensi arvoisen tärkeää. 26

27 3. Kokemuksia ja näkemyksiä Sinettitoiminnasta V astausta kysymykseen, onko Sinettiseuratoiminnalla vaikuttavuutta urheiluseura- ja lajiliittotasolla, on tässä raportissa kartoitettu haastatteluiden avulla. Niiden kautta on pyritty saamaan tietoa urheiluseuroissa työskenteleviltä päätoimisilta tai vapaaehtoisilta toimijoilta, sekä lajiliittojen ja Nuori Suomi ry:n Sinettivastaavilta. Haastatteluissa on ollut mukana seuroja, joilla on ollut Nuori Suomi Sinetti useita vuosia ja vastaavasti seuroja, jotka ovat vasta aloittaneet oman Sinettiprojektinsa. Tällä valinnalla on haluttu kerätä mahdollisimman erilaisen taustan omaavien seuratoimijoiden näkemyksiä. Haastatteluissa mukana olleiden seurojen (9 kpl) ja lajiliittojen (8 kpl) määrää voidaan pitää niiden laadullisen luonteen kannalta se on riittävänä. Lisäksi joihinkin hankkeen aloittamiseen ja etenemiseen liittyvien kysymysten osalta vahvistusta tulee Sinettihankkeelle paikallistukea saaneiden seurojen (41 kpl) raportointivastauksista, jolloin Sinettihankkeisiin liittyviä kommentteja on saatu 50 eri urheiluseurasta. Lajiliittonäkökulman mukaan tuominen on Sinettiseuratoiminnan kannalta varsin oleellista, koska yhteydenpito, laadun arviointi ja käytännön prosessi toteutetaan lajiliittojen kautta. Lisäksi voidaan peilata seurojen ja lajiliittojen keskinäisiä näkemyksiä Sinettitoiminnasta. Kolmantena haastattelukohteena on ollut Nuori Suomi ry:n Sinetistä vastaava henkilö. Nuori Suomi ry on toiminnan alullepanija ja yleiskoordinoija. Näin ollen Sinettitoiminnasta vastaavan henkilön kommentit ja visiot etenkin tulevaisuuden suhteen ovat ensiarvoisen tärkeitä toiminnan kehittämisen kannalta. Haastattelujen kautta löytyneet yhtäläisyydet ja erot eri seurojen ja lajiliittojen toimintatavoissa ja näkemyksissä käydään läpi tässä luvussa teemoittain. 27

28 3.1. Haastatteluiden toteutus Haastattelut kestivät minuuttia ja ne toteutettiin haastateltavien kotipaikkakunnalla ja lajiliittojen ja Nuoren Suomen osalta niiden toimitiloissa. Haastattelut toteutettiin haastattelurunkojen (liitteet 1, 2 ja 3) mukaisesti, mutta kysymysten painotus ja käsittely vaihtelivat tilanteen mukaan. Tätä kautta nousi paremmin esiin haastateltavien näkemykset ja sellaiset raportoinnin kannalta tärkeät teemat, joita haastattelun tekijä ei ollut huomioinut kysymyksiä laatiessaan. Haastatellut henkilöt ja seurat valittiin mahdollisimman laajalla otoksella siten, että mukana oli eri alueiden (Etelä-Suomi, Häme, Keski-Suomi, Etelä-Savo, Kainuu) seuroja sekä mahdollisimman isoja tai pieniä seuroja. Lisäksi haastateltavien taustat seuratoimijoina vaihtelivat aktiivisesta vapaaehtoistoimijasta ja äidistä useita vuosia työssä olleeseen valmennuspäällikköön tai nuorisopäällikköön. Yhdistävä tekijä kaikilla haastateltavilla oli se, että he joko tiesivät parhaiten tai olivat muuten mukana aktiivisesti oman seuransa Sinettitoiminnassa. Erilaisten näkökulmien esiin saaminen onnistui hyvin, koska mukana oli yhden lajin isoja erikoisseuroja tai yleisseurojen lajijaoksia. Lisäksi molemmilla tämän tyyppisillä isoilla seuroilla on usein palkattua henkilöstöä ja toimenkuva näin ollen erilainen kuin harrastajamääriltään ja seuroiltaan pienissä lajeissa. Samaa otos-periaatetta noudatettiin lajiliittotasolla. Urheilulajeista haastatteluissa olivat edustettuina taitoluistelu-, ratsastus-, judo-, jääkiekko ja hiihtoseura sekä jalkapallo-, koripallo- ja lentopalloseura Sinetti laadun leima? Haastattelussa mukana olleiden seurojen erilaisuudesta huolimatta niiden motiivit hakeutua Sinettiseuraksi olivat samantyyppisiä. Sinetin myötä varainhankinta koettiin helpommaksi ja seuran status paremmaksi. Myös koulutukseen on pystytty satsaaman enemmän. Sinetin kautta seura on saanut kokonaisvaltaisesti hyvän imagon: Imago siinä on tärkein asia. Kun lasten vanhemmat miettivät eri vaihtoehtoja, niissä tilanteissa Sinetti painaa ja ihmiset hakeutuvat meille. Ihmiset mieltävät Sinetin positiivisena asiana. Ja yhteistyöyrityksiinkin päin on ollut etuja, esimerkiksi ollaan otettu useana vuonna yhteyttä johonkin yritykseen ja vasta tämän (Sinetin) myötä se on onnistunut. 28

29 Vuonna 2004 Sinettihankkeelle tukea saaneiden seurojen näkemys asiasta oli hyvin samanlainen. Vastaajia pyydettiin valitsemaan yksi asia, josta seura kokee saavansa eniten hyötyä Sinetti-tunnuksen myötä (liite 4). Ylivoimaisesti eniten, 41 % vastaajista, oli sitä mieltä, että seuraa on helpompi markkinoida uusille harrastajille. Samoin seuran maine paranee (27 % vastaajista) on yhteneväinen haastatteluiden kautta tulleiden näkemysten kautta. Samoja asioita mainittiin kysyttäessä tärkeintä syytä, miksi seura haluaa Sinettiseuraksi?. Voidaankin hyvin todeta, että unelmat ja todellisuus kohtaavat, koska haastatteluissa oli mukana hyvinkin pitkään Sinetin omanneita seuroja, joiden näkemys imagosta, markkina-arvosta yms. asioista oli selkeä. Uusien, Sinettihanketta aloittavien toiveet toiminnan hyödyistä ovat näin ollen realistisesti saavutettavissa ja oikeasti koettuja asioita. Seuran toimintalinjauksesta tosin riippuu pitkälti se, arvostetaanko lapsi- ja nuorisourheilua. Kentän toimijoissa on paljon niitäkin, jotka kokevat esimerkiksi SM-tason aikuisurheilun markkina-arvon tärkeimpänä seuran tason mittaajana. Tämä kävi ilmi lajiliittohaastattelusta: Kyllä meilläkin on seuroja, jotka kysyvät, miksi ihmeessä sitä Sinettiä pitäisi hakea? Ei ne koe sitä laadun leimaksi. Joillakin paikkakunnilla liigaporukka voi olla toiminnassa suurempi laadun mittari kuin Sinetti. Ajatellen eri medioiden kautta tulevaa näkyvyyttä, on ymmärrettävää, että aikuisten kilpa-urheilua arvostetaan edelleen eniten joissakin seuroissa. Näkyvyyden kautta on helpompi saada tukea toiminnalle. Tosin on huomattava se, että ilman laaja-alaista junioritoimintaa ei saada kehittyviä aikuisurheilijoita. Sinettiin liittyvä imagollinen arvo voi myös vesittää osittain urheiluseurojen tavoitteet reilusta ja reippaasta urheiluhengestä. Tämän asian toi esille kaksi haastateltavaa: Brändi on ollut myös ehkä yksi syy, miksi Sinettiä lähdettiin hakemaan. Tosin se on aika hölmö syy, koska ykköstavoite pitäisi olla seuran toiminnan kehittäminen ja kyllä me silloin aikanaan hallituksessa mietittiin sitä, miten tätä toimintaa viedään eteenpäin. Kuitenkin kilpaillaan harrastajista. Meillä on ollut aika pitkälle vaikuttimena se, että pääseuran politiikkaa on ollut saada Sinetti kaikille lajijaostoille Jos meinaat hankkia katu-uskottavuutta toiminnallesi, niin silloin pitää olla tämä Sinetti. Ja siinä mennään ehkä vähän 29

30 seinille Siinä käydään vanhempien rahoista taistelua eikä meillä ole varaa menettää rahaa sen takia, ettei meillä ole jotain plakaattia. Imagon kääntöpuoli oli näiden kahden haastateltavan mielestä juuri materian ja rahan saamisen lisäarvo. Sinetti nähtiin toiminnan kehittämisen ulkoisena välineenä, jolla saatiin lisää materiaalista hyvää. Lapsilähtöisyys ja terveet urheiluseuraperiaatteet houkuttavat monia vanhempia ja silloin plakaatin omaava seura on etulyöntiasemassa. Mielenkiintoisa on myös havaita se, että suurten yleisseurojen johdon taholta tulee vaatimuksia lajijaostoille, jolloin toiminnan alkusysäys tulee kenties koko seuran toimintastrategiasta. Eikä siis itsenäisesti toimivan lajijaoston omista intresseistä. Sinetin saamiseksi tehtävä työ ja kriteerit eivät ole kenttäväen keskuudessa muutenkaan aivan selvät. Tämä kävi ilmi joidenkin lajiliittojen edustajien kommenteista: On meillä niitäkin seuroja ollut, jotka hakevat Sinettiä sen vuoksi, että seura täyttää 20 vuotta ja sen kunniaksi haetaan Sinettiä. Sitten kun olen lähettänyt kriteerit, käy ilmi, ettei siellä ole perusasiatkaan kunnossa Nuori Suomi Sinettiin ja sen saamiseen liittyy edelleen epäselvyyttä. Vaikka Sinettitoimintaa on ylläpidetty jo yli kymmenen vuotta, näkee osa seuratoimijoista Sinetin yleisenä palkintona, eikä niinkään tunnustuksena laadukkaasta lapsi- ja nuorisotyöstä. Vaikka imago ja rahallinen tai toiminnallinen tuki olivat haastateltavien mielestä keskeisessä asemassa, toivat useat seuraedustajat esille myös oman seuran toimintakulttuurin parantamiseen liittyvät asiat. Oikeaa Sinettihenkeä siis löytyy ja sen avulla saadaan ikään kuin paremmin oikeutus toisenlaiseen, hiukan pehmeämpään, urheiluseuratoimintaan: Sinetin myötä meille on annettu oikeutus toiminnan kehittämiseen, jonka sitten valmentajat, johtokunta ja seuratoimijat toteuttavat. Meidän toiminnan koetinkivi on se, että saadaan lapset ja nuoret pysymään toiminnassa mukana, vaikkei niistä kilpailijoita tulisikaan. Se on mun mielestä Sinettitoimintaa näen Sinetin myös siten, että sen kautta me saadaan mukaan osaavampia ihmisiä, joiden avulla nämä Sinetin mukaiset ehdot pystytään paremmin täyttämään ja saadaan laadukkaampaa toimintaa. 30

31 Meidän lajissa Sinetti ja Nuori Suomi toiminta on tehty harrastajamäärän keräämiseksi ja rakentamaan pohjaa vanhemmille ikäluokille kun aloitetaan miettiä sitä, keskitytäänkö harrastamaan vai kilpailemaan, meillä vaihtoehtoja ei siinä ole. Se on suuri haaste saada harraste- ja kilpaurheilu keskustelemaan. Ei me tiedetä vuotiaasta, kuka on huippu ja kuka ei. Nämä haastateltavat olivat oivaltaneet Sinettitoiminnan ytimen niin, että Sinetin myötä seuratoimijoiden on helpompi viedä asioita eteenpäin. Sinetin tunnettuisuus ja siihen liittyvät lasta ja nuorta kunnioittavat arvot on helpompi markkinoida seuran jäsenille. Lisäksi Sinetin myötä tulevat koulutus ym. konsultointiavut tuottavat itsessään tieto- ja taitotasoltaan parempia ohjaajia ja valmentajia, jotka vievät omalta osaltaan toimintaa Sinetti-aatteen mukaiseksi. Samoja asioita painotettiin myös paikallistukihanke-raportoinneissa. Vaikka markkinointi ja status olivat monelle tärkein syy, painottivat useat vastaajat myös toiminnan laadukkuuden kehittämistä. Sinettitoiminta ruokkii näin ollen itse itseään ja myötävaikuttaa positiivisesti moniin asioihin Sinettiprojektin aloittaminen Haastatelluissa urheiluseuroissa projektin alkutahdit lyötiin johtokunta tasolla. Tämän jälkeen aktiivisesti Sinettihankkeessa oli mukana keskimäärin 3-4 henkilöä, joiden kesken jaettiin tehtäviä. Isommissa seuroissa käytännön työ, esimerkiksi yhteydenotot lajiliittoon tai Nuoreen Suomeen, hoidettiin päätoimisten työntekijöiden kautta. Hakuprosessia pidettiin melko raskaana, mutta toisaalta antoisana, joten siitä ei ollut jäänyt vastaajille kovin negatiivista kokonaiskuvaa. Vaikka Sinetin hakemisesta päätettiin seuran johtokunnassa, kaikki seuratoimijat eivät olleet tietoisia joko siitä, mitä ollaan tekemässä tai sitten projekti herätti muuten keskustelua: Kyllä siellä johtokunnassakin jotkut ihmiset sanovat, etteivät oikein ymmärrä tästä (Sinetistä) oikein mitään, mutta hyvähän se on, jos saadaan jostakin rahaa tällaisiin asioihin kuin koulutus esimerkiksi. Edellinen puheenjohtaja oli vahva persoona ja ajatus Sinetin hakemisesta oli hänen ajatuksensa. Hän vei sen myös läpi. Eihän johtokunnalla ole sinällään mitään 31