Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO) -hanke VÄLIRAPORTTI

Transkriptio

1 Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO) -hanke VÄLIRAPORTTI

2

3 Sisältö 1. Johdanto Vesiensuojelun tavoitteita TEHO-hanke jatkaa aiempaa työtä TEHO:n toiminnan pääpiirteet vuosina Henkilöstö ja ohjausryhmät Tilakäynnit, kokeilut ja muu toiminta tiloilla Veden laadun seuranta Tiedotus ja julkaisut Koulutus ja muut tilaisuudet Yhteistyö eri hankkeiden ja organisaatioiden kanssa TEHO-tilat Hankkeeseen osallistuvien tilojen määrä, sijainti ja tuotanto Tilat ja ympäristötuki Tilojen ympäristönsuojelun kehittämistarpeet Hankkeen toimintatapa ja tilaneuvonnan kehittäminen Tilojen ympäristökartoitus ja ensimmäinen palaute Toinen tilakäynti ja ympäristökäsikirja Paperilta käytäntöön Ajantarve suunnittelutyöhön Kokeilua, seurantaa ja erityisympäristötukisuunnittelua Kokemuksia tilakohtaisesta neuvonnasta Ympäristökäsikirja neuvonnan apuna Ravinnetase TEHO-hankkeessa Kokeilutoiminta Kerääjäkasvit Lietelannan levitys sokerijuurikaskasvustoon Lietteen ja mädätteen levitys eri menetelmillä Typpilannoituksen tarkentaminen Kipsi fosforin huuhtoutumisen vähentäjänä Täsmäviljely Jaloittelutarhan suunnittelu Taloudelliset tarkastelut ja ympäristökauppatoimintatapa Kokemuksia kokeilutoiminnasta Kosteikot ja suojavyöhykkeet Kosteikot ja niiden toimintaperiaate

4 6.2. Pienen kosteikon toimivuudesta lisää tietoa vedenlaatumittauksin Suojavyöhykkeet Suojavyöhykkeiden perustamisessa ongelmia Tiloille suunnitelmia Luomutuotannon erityiskysymyksiä Vesistökuormituksen vähentäminen luomuviljelyssä Lannan käytön tehostaminen Tarvetta useille erilaisille lannan varastointi- ja käsittelyratkaisuille Lannan käyttöä säädellään ja tuetaan Lannan arvostus lannoitteena Hevostallien ympäristökysymykset Vedenlaatu ja sen mittaus Hetkellinen vai jatkuvatoiminen mittaus Jatkuvatoiminen vesistöjen vedenlaadun mittaus TEHO-hankkeessa Vedenlaatuaineiston hyödynnettävyys Paikkatietomenetelmät vesiensuojelutoimenpiteiden kohdentamisessa Ympäristötuki ja muut rahoituslähteet maatalouden vesiensuojelun kehittämisessä Peltojen käyttötarkoituksen muutos kuormittavimpien peltolohkojen osalta VPD-tuen käyttömahdollisuudet riskialttiiden peltojen hoidossa Keskeiset johtopäätökset Lähteet Liite

5 1. Johdanto 1.1. Vesiensuojelun tavoitteita Kokonaisvaltainen vesiensuojelutyö alkoi lukujen taitteessa, jolloin koko maahan laadittiin vesienkäytön kokonaissuunnitelmat. Valtakunnallisen ja paikallisen vesiensuojelutyön tavoitteita ovat linjanneet valtioneuvoston periaatepäätökset "vesiensuojelun tavoitteet vuoteen 2005" ja "vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015" sekä Itämeren suojeluohjelma ja toimenpideohjelma (Ympäristöministeriö 1998, 2002, 2005, 2007). Ohjelmissa on asetettu tavoitteeksi Itämeren ja sisämaan pintavesien tilan huononevan kehityksen pysäyttäminen ja jo heikentyneiden vesistöjen tilan parantaminen. Kesällä 2009 julkaistussa Valtioneuvoston selonteossa linjataan hallituksen toimia Itämeren merellisen ympäristön parantamiseksi (Valtioneuvoston kanslia 2009). Näissä kaikissa arvioidaan erikseen maatalouden aiheuttamaa kuormitusta ja asetetaan sille omat päästövähennystavoitteet. Kansallisten tavoitteiden lisäksi on esitetty kansainvälisiä tavoitteita. Esimerkiksi Itämeren suojelukomissiossa hyväksyttiin vuonna 2007 toimintaohjelma, jossa asetettiin Itämeren rantavaltiolle alustavat enimmäismäärät typen ja fosforin päästöille (HELCOM 2007). Suomen Euroopan Unioniin liittyminen vuonna 1995 toi mukanaan uudenlaisia vesiensuojeluun liittyviä säädöksiä ja toimintamalleja. Yksi näistä on maatalouden ympäristötukijärjestelmä, jota toteutetaan osana maaseudun kehittämisohjelmaa (Maa- ja metsätalousministeriö 2007). Ympäristötuen vaikutuksia mm. maatalouden vesistökuormitukseen seurataan ns. MYTVAS-tutkimuksilla (Turtola ja Lemola 2008). Useista toimista huolimatta laskennallinen kuormitus ei ole kuitenkaan laskenut odotetusti, vaan tehostamistoimenpiteitä tarvitaan lisää (Maa- ja metsätalousministeriö 2008). Lounais-Suomessa maatalouden osuus vesistökuormituksesta vuosina oli fosforin osalta 56 % ja typen osalta 36 %. Seuraavaksi suurimmat kuormittajat olivat luonnonhuuhtoutuma 12 % P ja 17 % N ja ilmalaskeuma 11 % P ja 30 % N (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2009). EY:n vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) tavoitteena on vesien hyvän ekologisen ja kemiallisen tilan saavuttaminen kaikissa EU-maiden pinta- ja pohjavesissä vuoteen 2015 mennessä. Vesipuitedirektiivin toimeenpanossa ovat tärkeitä alueelliset vesienhoitosuunnitelmat, joissa esitetään tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet sekä lainsäädännölliset, taloudelliset, tiedolliset ja tutkimukselliset kehittämistarpeet, joiden avulla vesien hyvä tila voidaan saavuttaa kaikkialla. Suunnitelmissa on todettu, että maataloudesta tuleva vesistökuormitus tulisi vähentää ainakin kolmasosaan nykyisestä vuoteen 2015 mennessä (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2008). Lounais-Suomessa maatalouden vesiensuojelun haasteisiin on vastattu monin eri keinoin. Esimerkiksi Aurajoen vesiensuojelun neuvottelukunnan vuonna 1980 ehdottamassa Aurajoen vesiensuojelusuunnitelmassa esitetään jo monia toimenpidesuosituksia vesien tilan parantamiseksi luvun taitteessa alkoivat Lounais-Suomessa vesistöjen kehittämiseen tähtäävät Pro Saaristomeri- ja SATAVESI-ohjelmat. Samaan aikaan aloitettiin maatalouden vesiensuojeluun ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvien yleissuunnitelmien teko. Maatalouden vesistövaikutuksia ja niiden vähentämistä on selvitetty myös monin eri hankkein, joita on toteutettu yhteistyönä ympäristökeskuksen, paikallisten viljelijöiden, tuottajaliittojen ja alueen muiden toimijoiden kesken. Uusimpia toteutettuja hankkeita ovat mm. Ympäristöystävälliset uudet viljelymenetelmät (Suomala 2002), Maatalouden ja Saaristomeren yhteiselo (Kulmala 2003), Maatalous ja Saaristomeri (Pakkanen & Jaakkola 2004), Savijoen maatalouspilotti ja sen jat- 3

6 kohanke (Kulmala 2005, 2006) sekä Muuttuvan maatalouden ympäristönsuojelu Saaristomeren valuma-alueella (Setälä & Salmela 2008) TEHO-hanke jatkaa aiempaa työtä Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO) -hankkeen ( ) tavoitteena on tehostaa nykyisen maatalouden ympäristötukijärjestelmän toimenpiteiden hyödyntämistä, kokeilla uusia vesiensuojelukeinoja sekä esittää ympäristötukea sekä yleisesti maatalouden ympäristönsuojelutoimenpiteitä koskevia kehittämisehdotuksia. Lisäksi tulisi pyrkiä arvioimaan myös bioenergian tuotantoa vesiensuojelun näkökulmasta. Hanketta rahoittavat maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö. Hankkeen toteutuksesta vastaavat Lounais-Suomen ympäristökeskus sekä MTK-Varsinais-Suomi ja MTK-Satakunta. TEHO-hankkeessa kiteytyy maatalouden vesiensuojelutyö, sen tavoitteet ja haasteet sekä paikallinen maataloustuottajien vapaaehtoinen osallistuminen vesiensuojelutyöhön. Tässä väliraportissa käydään läpi vuosien 2008 ja 2009 toimintaa sekä tuodaan esiin tämän pohjalta syntyneitä ajatuksia ja kehittämisideoita. Monien kappaleiden lopussa on laatikot, joihin on koottu asioita, jotka halutaan erityisesti nostaa esiin kyseisestä aihepiiristä. Lisäksi raportin lopussa tuodaan vielä tärkeimpiä asioita koottuna esiin. Raportin ovat koonneet pääosin Airi Kulmala, Anu Lillunen, Kimmo Rasa, Kaisa Riiko ja Pasi Salmi. Lisäksi raportoinnissa ovat avustaneet Maarit Hollmén, Susanna Kaasinen, Eriika Lundström, Päivi Rinta ja Anne Soppa. Raporttia ovat kommentoineet ennen ohjausryhmäkäsittelyjä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen, MTK-Satakunnan ja MTK-Varsinais-Suomen edustajat. 2. TEHO:n toiminnan pääpiirteet vuosina Henkilöstö ja ohjausryhmät TEHO-hanketta toteutetaan koko Lounais-Suomessa, mutta toimintaa on keskitetty Aurajoen ja Eurajoen valuma-alueille sekä Vakka-Suomen ja Kaakkois-Satakunnan kotieläinkeskittymiin. Hanketta toteuttaa koordinaattorin ja suunnittelijoiden muodostama ryhmä, jonka kokoonpano on vaihdellut. Koordinaattorina toimii Airi Kulmala sekä nykyisinä suunnittelijoina Anu Lillunen, Kimmo Rasa ja Kaisa Riiko. Lisäksi syksyllä 2009 muihin tehtäviin siirtynyt Sami Talola on merkittävästi vaikuttanut saavutettuihin tuloksiin. Hanketta oli käynnistelemässä myös Erkki Mäkelä. Edellä mainitut suunnittelijat toteuttavat hanketta kokonaisvaltaisesti koordinaattorin kanssa. Lisäksi mukana on erityissalojen suunnittelijoita. Eriika Lundström on keskittynyt kosteikkojen ja suojavyöhykkeiden suunnitteluun, Pasi Salmen erikoisalaa ovat talouskysymykset sekä täsmäviljely ja Päivi Rinta keskittyy paikkatiedon hyödyntämiseen liittyviin tehtäviin. Anne Soppa toimii MTK-Satakunnan suunnittelijana ja hänen työpanostaan on ostettu erityisesti ravinnetaselaskentaan. Susanna Kaasinen on MTK-Varsinais-Suomen suunnittelija, joka on tehnyt yhteenvetoa TEHO-tiloista. Maarit Hollmén MTK-Satakunnasta on tehnyt hankkeen hevososiota. Kesäkaudella 2009 hankkeessa olivat harjoittelijoina Björn Abrahamsson ja Janne Heikkinen Helsingin yliopistosta. Hanke on hallinnollisesti sijoitettu Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vesiensuojeluosastolle, jossa sitä johtaa Pirkko Valpasvuo-Jaatinen. Lisäksi ympäristökeskuksen useat muut työntekijät ovat avustaneet hankkeen käytännön tehtävissä, ja kaikki hankkeen toteuttajatahot ovat vieneet hankkeen sanomaa eteenpäin omissa tilaisuuksissaan. 4

7 Hanke on toiminnaltaan niin laaja, että hankkeen oman henkilöstön työpanos ei riitä kaikkien annettujen tehtävien suorittamiseen, vaikka työntekijöitä on palkattu vähitellen lisää. Hankkeessa on turvauduttu myös ostopalveluihin, joita on hankittu ProAgria Satakunnalta, Olli- Pekka Ruposelta, Ilona Kojolta, Björn Abrahamssonilta, MTT:lta, Sokerijuurikkaan tutkimuskeskukselta, Pyhäjärvi-instituutilta, Aurajokisäätiöltä, Etelä-Suomen salaojakeskukselta Tmi Eija Hagelbergilta sekä TAK-sai Oy:ltä. Ostopalveluina on teetetty mm. maanäytteiden ottoa, Peltomaan laatutestejä, suojavyöhykesuunnitelmien laadintaa, kokeilutoiminnassa avustamista ja automaattisen vedenlaadun seurannan toteuttamista. TEHO:n toimintaa ohjaavat valtakunnallinen ja alueellinen ohjausryhmä. Valtakunnallisen ryhmän puheenjohtajana on professori Juha Helenius Helsingin yliopistosta ja alueellisen ryhmän apulaisjohtaja Osmo Purhonen Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta. Lisäksi toimii neljä kohdealueryhmää, joissa käydään paikallisten toimijoiden kanssa ajatusten vaihtoa hankkeen toimista. Kohderyhmätapaamisia olisi voinut olla toteutunutta enemmän (1-2 kertaa vuodessa/alue) Tilakäynnit, kokeilut ja muu toiminta tiloilla Hankkeessa on laajasti koko tilan ympäristöasioita käsittelevässä osassa mukana 124 ns. TE- HO-tilaa (tilanne ). Tiloista 59 % on Varsinais-Suomesta ja 41 % on Satakunnasta. Luomutuotantoa harjoittaa 16 tilaa ja 50:llä on kotieläimiä. TEHO-tilojen lisäksi tavoitetaan laaja joukko muita viljelijöitä erilaisten tilaisuuksien ja tiedotusvälineiden kautta. Hankkeeseen osallistuville tiloille tehdään vähintään kaksi tilakäyntiä (ks. kappale 4). Ensimmäisellä tilakäynnillä kartoitetaan tilan toimintaa ja pohditaan viljelijän kanssa vesiensuojeluun liittyviä kysymyksiä. Kartoituksen perusteella laaditaan ehdotuksia siitä, miten tilalla vesiensuojelua voisi edistää. Aineistoa täydennetään mm. kartta-aineistolla ja ravinnetaseilla, jonka jälkeen tehtävän toisen tilakäynnin palautteen perusteella siitä laaditaan yhteistyössä viljelijän kanssa tilan ympäristökäsikirja. Hanke aloitti kokeilutoiminnan heti ensimmäisenä toimintavuonna, mutta sitä on laajennettu vähitellen (ks. kappale 5). Kokeilutoimintaa on toteutettu viljelijöiden ideoiden pohjalta. Vuosina 2008 ja 2009 on testattu raakaa sian lietelantaa ja biokaasuprosessin läpikäynyttä lantaa sekä niiden erilaisia levitystekniikoita ohran lannoitukseen. Samoin vuonna 2008 käynnistetty täsmäviljelykokeilu on jatkunut vuonna Kipsin käyttöä fosforin pidättäjänä on arvioitu syksystä 2008 alkaen. Vuonna 2009 aloitettuja uusia kokeiluja ovat kerääjäkasvien käyttö, sian lietelannan levittäminen sokerijuurikaskasvustoon sekä typpilannoituksen jakaminen. Tiloille on tehty kumpanakin vuotena suojavyöhykesuunnitelmia sekä kosteikkosuunnittelua. Lisäksi tiloilla on arvioitu maan fysikaalisia ja biologisia ominaisuuksia Peltomaan laatutestillä sekä arvioitu fosforin kertymistä suorakylvölohkojen ja suojavyöhykkeiden pintamaahan Veden laadun seuranta TEHO-hanke hankki kesällä 2009 käyttöönsä neljä uutta S::canin automaattista vedenlaatumittaria, jotka on asennettu neljään jokeen mittaamaan veden nitraattipitoisuutta sekä sameutta (ks. kappale 7). Kohteissa mitataan myös virtaama, jotta pystytään laskemaan kokonaisravinnekuormitus (typpi, fosfori) tietyltä ajanjaksolta. Lisäksi mittauspaikoista kerätään säännöllisesti käsinäytteenotolla kalibrointiaineistoa, jolla mittausdataa tarkennetaan koko ajan. 5

8 Reaaliaikaisia mittaustuloksia pääsee seuraamaan linkin kautta, joka löytyy TEHO:n internetsivuilta ( Hankkeessa aloitettiin kesällä 2009 myös kosteikolla veden laadun seuranta kahdella jatkuvatoimisella mittarilla. Lisäksi vuonna 2008 aloitettua hetkellisen vedenlaadun seurantaa on jatkettu muutamissa muissa kosteikoissa, säätösalaojissa ja jokivesistöissä Tiedotus ja julkaisut TEHO on ollut runsaasti esillä eri tiedotusvälineissä. Lehdissä on julkaistu sekä hankkeen työntekijöiden että toimittajien laatimia artikkeleita. TEHO-hankkeen ajankohtaisesta tilanteesta tai erityisaiheista laaditaan säännöllisesti tiedotteita mm. erilaisissa tilaisuuksissa käytettäväksi. TEHO:n omat internetsivut ( avattiin toukokuussa Sivuilla on luettavissa esimerkiksi TEHO:n tiedotteet, raportit ja koulutusmateriaalia TEHO:n järjestämistä tilaisuuksista. TEHO-tiloihin pidetään säännöllisesti yhteyttä viljelijäkirjein, joissa välitetään tietoa hankkeen etenemisestä ja välitetään kirjallista materiaalia eri ympäristöaiheisiin liittyen. Hanke on koonnut viljelijöiden toivomuksesta kuvasarjan erilaisista pientareista, suojakaistoista ja -vyöhykkeistä. Raportti on osoittautunut erittäin tarpeelliseksi. Se on toimitettu kaikille TEHO-tiloille, mutta sitä on hyödynnetty myös mm. kevään maataloustukikoulutuksissa, neuvonnassa sekä maataloustukien valvontakäynneillä. Toukokuussa 2009 ilmestyi hankkeen ensimmäinen julkaisu "Käytännön kosteikkosuunnittelu". Julkaisua on toimitettu mm. TEHOtiloille ja muille viljelijöille, neuvontaan, erilaisille hankkeille ja muille vesiensuojelutyön kanssa toimiville. Lisäksi hanke on testannut neljää erilasta liukoisen typen pikamääritysmenetelmää, joista on tehty raportti viljelijöiden välinevalintaa helpottamaan Koulutus ja muut tilaisuudet Hanke on järjestänyt erityisympäristötukikoulutusta kumpanakin keväänä sekä syksyllä 2008, kun kolme uutta sopimustyyppiä tuli haettavaksi. Lisäksi on järjestetty yksin tai yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa koulutusta luomutuotannon vesiensuojelusta, suorakylvöstä, lannan käytön tehostamisesta, viljelyn monipuolistamisesta sekä hevostallien ympäristökysymyksistä. Koulutusta pyritään järjestämään erityisesti viljelijöiltä tulleiden ehdotusten pohjalta. Lisäksi on järjestetty kaksi viljelijöille suunnattua maastoretkipäivää, joissa on tutustuttu mm. kosteikkoihin, suorakylvöön, luomutuotantoon ja typpilannoituksen jakamiseen. Hankkeen työntekijät ovat pitäneet esitelmiä tai muuten osallistuneet useisiin paikallisiin, alueellisiin ja valtakunnallisiin sekä myös kansainvälisiin tilaisuuksiin. Osallistuminen on tärkeää tiedon jakamiseksi, mutta myös uuden tiedon hankkimiseksi edelleen viljelijöille välitettäväksi Yhteistyö eri hankkeiden ja organisaatioiden kanssa TEHO-hankkeella on aktiivista yhteistyötä useiden tahojen kanssa. Lannan hyötykäyttöä pyritään edistämään mm. yhteistyössä Hyötylanta-tutkimusohjelman, Raision ja LSO:n sekä biokaasulaitosten kanssa. MTT:n kanssa yhteistyötä on käynnissä esimerkiksi kerääjäkasveihin, täsmäviljelyyn, eroosiomallinnukseen ja fosforilannoitukseen liittyen. Kipsikokeilussa yhteistyötä tehdään Yara Suomen ja sokerijuurikaskokeissa Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen kanssa. SYKE:n kanssa on yhteistyötä esimerkiksi maatalouden vesistökuormituksen mittaukseen ja mallinnukseen liittyen. Lisäksi yhteistyötä tehdään ainakin Pro Saaristomeri- ja SATAVESI-

9 ohjelmien, Tarmokas-, Jalojäte-, TARVEKE- ja JÄRKI-hankkeiden, Pyhäjärvi-instituutin sekä Turun ja Helsingin yliopistojen kanssa. Myös monen muun, kuten maatalous- ja ympäristöhallinnon eri tasojen ja alueiden, maakuntien, MTK:n, neuvontaorganisaatioiden, oppilaitosten ja yritysten kanssa on eriasteista yhteyden pitoa. Hankkeeseen on oltu yhteydessä eri puolilta Suomea. Monet tahot ovat olleet kiinnostuneet toimintamallista, käytetyistä menetelmistä ja yhteistyökuvioista, koska ovat itse suunnittelemassa vesiensuojeluhanketta omalle alueelle. Oletamme TEHO-hankkeen toimineen yhtenä kannustavana esimerkkinä muillekin jo käynnistyneille tai suunnitteilla oleville hankkeille. - TEHO-hankkeelle asetetut tavoitteet erittäin haastavia - TEHO-hankkeen rahoitusmalli toimiva - tuottajaliittojen ja ympäristökeskuksen yhteistyö lisännyt osaltaan hankkeen kiinnostavuutta viljelijöiden keskuudessa - TEHO-hanke otettu hyvin vastaan usealla eri taholla -> hankkeella ollut selvä tilaus - TEHO-hanke on toiminut esimerkkinä muille vesiensuojeluhankkeille - TEHO-hankkeen monipuolinen toiminta tarjoaa "jokaiselle jotakin" - hankkeiden käynnistäminen lähes tyhjästä sekä loppuraportointi vie aikaa, jolloin hankekausien tulee olla mahdollisimman pitkiä - hankkeiden sisällön tulee olla joustavia, jolloin toimintaa voidaan suunnata uudelleen myös hankkeen aikana - työntekijöiden vaihtuvuus vaikeuttaa toimintaa -> hankkeissa ei voi kilpailla työpaikan pysyvyydellä, mutta kannustava palkka mielenkiintoisten työtehtävien lisäksi voisi lisätä työntekijöiden pysyvyyttä - ostopalveluiden käyttö tarkkaan harkittava, koska vaatii myös hankkeen työntekijöiden työpanosta (suunnittelu, kilpailutus, sopimukset, ohjaus, valvonta ym.) - tapaamiset paikallisten toimijoiden kanssa eritäin tärkeitä, mutta säännölliset tapaamiset usean ryhmän kanssa vievät runsaasti aikaa -> tapaamiset tarpeen mukaan eikä etukäteen sovitun aikataulun mukaan 3. TEHO-tilat 3.1. Hankkeeseen osallistuvien tilojen määrä, sijainti ja tuotanto TEHO-hankkeeseen osallistuminen on viljelijöille vapaaehtoista. Tiloja lähdettiin etsimään mukaan TEHO-hankkeeseen keväällä 2008 osallistumalla erilaisiin tilaisuuksiin, kirjeitse sekä hyödyntämällä lehtikirjoitusten herättämä mielenkiinto. Marraskuussa 2009 tiloja oli hankkeessa mukana 124, joista 73 on Varsinais-Suomesta ja 51 Satakunnasta. Tiloja on yhteensä 23 nykyisen kunnan alueelta. Eniten tiloja on Pöytyältä, Oripäästä ja Säkylästä (kuva 1). Hankkeeseen osallistuvien tilojen määrä on Aurajoen ja Eurajoen valuma-alueilla noin 5 % kummankin alueen tilamäärästä. Vakka-Suomessa ja Kaakkois-Satakunnassa osuus on noin 2 %. Varsinais-Suomen ja Satakunnan kaikista luomutiloista mukana on noin 4 %. Määrää voidaan pitää riittävänä, koska kyseessä on tilojen toiminnan laadulliseen kehittämiseen mm. tilakohtaisesti laadittavan ympäristökäsikirjan avulla tähtäävä hanke. TEHO-tilojen lisäksi hankkeen vaikutuspiirissä on paljon muita tiloja tilaisuuksien ja tiedotuksen kautta. 7

10 Kuva 1. TEHO-tilojen alueellinen jakaantuminen ( ). Viljelijät ovat kertoneet monia syitä osallistumiselleen TEHO-hankkeeseen. Joku haluaa olla mukana vaikuttamassa ympäristötukijärjestelmän kehittämiseen, toinen kokeilla uusia vesiensuojelutoimenpiteitä tilallaan ja kolmas saada lisää tietoa tilansa ympäristövaikutuksista sekä ympäristötukijärjestelmän toimenpiteistä ja niiden toteuttamismahdollisuuksista omalla tilalla. Osa haluaa saada esiin omia ideoitaan ja hyväksi kokemiaan toimintatapoja. Osa on ollut jo aiemmin mukana monissa eri hankkeissa. Osallistumisen vapaaehtoisuus on näkynyt hankkeessa siten, että mukana olevien viljelijöiden arvioidaan olevan keskimääräistä aktiivisempia yhteiskunnallisia toimijoita ja heillä on jo ennestään kiinnostusta ympäristöasioiden edistämiseen. Tämän perusteella TEHO:n otos alueen tiloista ei liene edustava ja tämä tullee näkymään myös hankkeen lopputuloksissa. Asiaan kiinnitetään erityistä huomiota loppuraportoinnissa. Suurin osa TEHO-tilojen tilakeskuksista sijaitsee Aurajoen ja Eurajoen valuma-alueilla (kuva 2). Hankkeessa oli alun perin yhtenä ajatuksena saada aikaan alueellisia tilatihentymiä, mutta niiden luominen ei kuitenkaan onnistu vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuen tai ilman markkinoinnin kohdentamista hyvin suppeaksi rajatulle alueelle. Niiden 116 tilan, joille on jo tehty tätä kirjoitettaessa ympäristökartoitus, yhteenlaskettu viljelyala on runsaat 8600 ha. Keskimääräinen viljelyala on 75 ha (taulukko 1), mutta se vaihtelee tiloittain 10 ja 650 hehtaarin välillä. Tiloista 45 % on kotieläintiloja, 6 % erikoiskasvinviljelytiloja (vähintään 50 % alasta erikoiskasvituotannossa) ja 49 % muita kasvinviljelytiloja. Tiloista luonnonmukaista tuotantoa harjoittaa 14 %. Tiloilla viljellään eniten kevätviljoja, joiden osuus on 55 % kokonaisalasta (taulukko 2). Seuraavaksi yleisimmät pellonkäyttömuodot ovat syysviljojen ja nurmien viljely, joita molempia viljellään 13 %:lla kokonaisalasta. Kotieläintuotantoa harjoittaa 52 tilaa, joista suurin osa (33 kpl), sijaitsee Varsinais-Suomessa. Yleisin tuotantomuoto on sikatalous, jota harjoittaa 22 tilaa (taulukko 3). 8

11 Kuva 2. TEHO-tilojen (tilakeskukset) määrä valuma-alueittain (tilanne ). Taulukko 1. Tietoja TEHO-tiloista 116 tilan ympäristökartoitustietojen perusteella. Varsinais- Suomi Satakunta Kaikki Tiloja (kpl) Viljelyala (ha) Keskim. viljelyala (ha) Suurin viljelyala (ha) Pienin viljelyala (ha) Kotieläintila (kpl) Muu kasvinviljelytila (kpl) Erikoiskasvinviljelytila (kpl) Luomutila (kpl) Taulukko 2. TEHO-tiloilla viljeltävät kasvit 116 tilan ympäristökartoitustietojen perusteella. Viljelykasvit ha % Kevätviljat Syysviljat Öljy- ja teollisuuskasvit Nurmi Palkokasvit Erikoiskasvit Muu pellon käyttö 79 1 HVP ja kesanto Yhteensä

12 Taulukko 3. TEHO:n kotieläintilat 116 tilan ympäristökartoitustietojen perusteella. Tuotantomuoto Varsinais- Suomi (kpl) Satakunta (kpl) Kaikki (kpl) Siipikarja Siat Naudat, lampaat Yhteensä (kpl) Tilat ja ympäristötuki Kaikki tilat kahta lukuun ottamatta kuuluvat ympäristötuen piiriin. Tilat ovat ottaneet keskimäärin 2 ympäristötuen lisätoimenpidettä (kuva 3). Ylivoimaisesti suositun toimenpide on typpilannoituksen tarkentaminen peltokasveille (53 %). Tämän jälkeen suosituimmat ovat peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys (35 %) sekä tehostettu talviaikainen kasvipeitteisyys (33 %). Ravinnetasetoimenpiteen on valinnut 12 % tiloista. Kuva 3. TEHO-tilojen valitsemat ympäristötuen lisätoimenpiteet 116 tilan ympäristökartoitustietojen perusteella. Tiloista 66:lla on vähintään yksi erityisympäristötukisopimus tai hakemus sisällä (kuva 4). Yleisin erityisympäristötukitoimi on suojavyöhykkeiden perustaminen ja hoito (30 tilaa). Seuraavaksi yleisimpiä ovat luonnonmukainen tuotanto (16 tilaa) ja vanha voimassa oleva sopimus lannankäytön tehostamiseksi (17 tilaa). Tiloille tehdyssä kyselyssä viljelijät saivat nimetä yhden tai useampia tekijöitä, jotka vaikuttavat ympäristötuen lisätoimenpiteiden valintaan. Tärkeimmiksi lisätoimenpiteiden valintaa ohjaaviksi tekijöiksi nousivat toteuttamiskelpoisuus ja soveltuvuus tilalle, taloudelliset tekijät sekä 10

13 työmäärä ja toteuttamisen helppous. Myös erityisympäristötukisopimusten valintaa ohjaavat toteuttamiskelpoisuus ja soveltuvuus tilalle. Seuraavina tulivat ideologiset tekijät ja ympäristönsuojelu sekä taloudelliset tekijät. Kuva 4. TEHO-tilojen valitsemat erityisympäristötukisopimukset 116 tilan ympäristökartoitustietojen perusteella. Valtaosa viljelijöistä (89 %) oli sitä mieltä, että ympäristötuesta on tilalle hyötyä. Vastaus ei yllätä, koska lähes kaikki vastanneet ovat sitoutuneet ympäristötukeen. Ympäristötuen hyödyiksi tilalle viljelijät saivat nimetä useamman kuin yhden. Useimmin mainittiin ympäristötuen taloudellinen hyöty tilalle. Myös lannoituksen tarkentuminen keräsi useita mainintoja. Lannoituksen tarkentumisen voidaan katsoa olevan myös taloudellinen hyöty, mutta se on tässä jaottelussa eroteltu omaksi kohdakseen. Lisäksi hyödyllisenä pidettiin asenteiden ohjausta, työn helpottumista tai viljelyolosuhteiden parantumista esimerkiksi suojakaistojen perustamisen myötä sekä suunnitelmallisuuden, kirjanpidon ja seurannan parantumista. Viljelijöistä 69 % oli sitä mieltä, että ympäristötuesta on hyötyä ympäristölle. Hyötynä pidettiin ennen kaikkea vesiensuojelun tehostumista. Muutaman maininnan sai myös luonnon monimuotoisuuden lisääntyminen. Ympäristöhyöty ei ollut kuitenkaan itsestään selvyys, sillä 9 % vastanneista ei uskonut tuen hyödyttävän ympäristöä ja 22 % ei ottanut asiaan kantaa. Kun viljelijöiltä kysyttiin ympäristötukijärjestelmän kehittämiskohteita, monet mainitsivat useita kohteita (kuva 5). Selkeimmin nousi kuitenkin esiin tarve järjestelmän yksinkertaistamiseen ja byrokratian vähentämiseen (37 %). Lisäksi tuli paljon kehitysehdotuksia yksittäisiin toimenpiteisiin kuten suojakaistoihin tai ravinteiden mittaukseen ja lannoitukseen liittyen. Lisäksi toivottiin enemmän tilakohtaisuutta ja joustoa sekä pysyvämpää järjestelmää, johon myös hallinto sitoutuu pidemmäksi aikaa kuin vain vuodeksi kerrallaan. Usea oli sitä mieltä, että ympäristötuki on nykyään suora tulotuki ja että tukea pitäisi kohdentaa ympäristöperustein nykyistä enemmän. Kahdessa vastauksessa kuitenkin oltiin sitä mieltä, ettei tukea nimenomaan tule 11

14 kohdentaa, sillä se asettaa viljelijät epätasa-arvoiseen asemaan. Neljä vastannutta oli sitä mieltä, että nykyinen järjestelmä on toimiva eikä tarvitse kehittämistä. Ehdotuksia uusiksi ympäristötuen lisätoimenpiteiksi tai erityisympäristötuiksi tuli muutama. Yleisin oli toive syysviljan hyväksyminen talviaikaiseksi kasvipeitteisyydeksi. Tämä toive onkin toteutumassa, kun syysvilja-ala on tulossa mukaan kasvipeitteisyyteen peltokasvien tuotantopalkkion loppuessa. Muita ehdotuksia olivat tarkastelut CO 2 -taseen kautta sekä biokaasutuotannon, kalkituksen, ojituksen, täsmäviljelyn ja maan kasvukunnon parantamisen tukeminen. Kuva 5. TEHO-tilojen esittämät ympäristötukijärjestelmän kehittämiskohteet 116 tilan ympäristökartoitustietojen perusteella Tilojen ympäristönsuojelun kehittämistarpeet Viljelijöitä pyydettiin arvioimaan tilansa kehittämistarpeita asteikolla 1-5, missä 1 tarkoittaa "ei kehittämistarvetta" ja 5 tarkoittaa "erittäin tärkeä kehittämiskohde". Kehittämistarpeet oli jaoteltu yläluokkiin (viljeltävät kasvit ja peltoviljelyn koneketjut, kasvinsuojelu, lannoitus ja kalkitus, peltojen sijainti, kaltevuus ja maan rakenne, kotieläintuotanto, jätteiden käsittely, öljysäiliöiden kunto, urakointi, laidunnus ja maisemanhuolto), jotka oli jaoteltu edelleen tarkemmin yksittäisiin kehittämiskohteisiin. Seuraavat tiedot tilojen kehittämiskohteiden priorisoinnista perustuvat ensimmäisen tilakäynnin perusteella laskettuihin keskiarvoihin. Kun mukaan lasketaan 116 tilaa, tärkeimmäksi kehittämistarpeeksi nousi ravinnetaseiden hyödyntäminen viljelyn suunnittelutyössä. Muita tärkeitä kehittämiskohteita olivat jaloittelutarhojen valumavesien käsittelyn tehostaminen, porttitaseen hyödyntäminen, jätevesihuollon järjestäminen sekä öljysäiliöiden peruskunnostus ja uusiminen. Vähiten tärkeäksi kehittämiskohteeksi arvioitiin talousvesikaivojen huomioiminen kasvinsuojelussa. Myöskään tuhoeläinten suurta määrää, puhdistamolietteen käyttöä (ei käytetä) tai tulva-alueiden viljelyä ei pidetty ongelmallisena. 12

15 Luomutiloilla arvioitiin, että tärkein kehittämiskohde oli valumavesien käsittely ja seuraavaksi tärkeimmät olivat lannan luovutus ja suojaetäisyydet vesistöihin. Mikään näistä kohteista ei ollut kärkipäässä, kun mukaan laskettiin myös tavanomaisten tilojen vastaukset. Neljänneksi tärkeimmäksi kohteeksi nousi ravinnetaseiden hyödyntäminen viljelyn suunnittelutyössä. Vähiten tärkeät kehittämiskohteet olivat luomutiloilla samoja kuin tavanomaisilla tiloilla eli talousvesikaivot ja tulva-alueiden viljely. Kotieläintiloilla tärkeimpänä kehittämiskohteena pidettiin ravinnetaseiden hyödyntämistä viljelyn suunnittelussa. Muita tärkeitä kohteita olivat porttitaseen hyödyntäminen, maan rakenne, peltojen korkeat P-luvut sekä jätevesihuollon järjestäminen. Vähiten tärkeänä kohteena pidettiin puhdistamolietteen käyttöä, talousvesikaivoja ja tulva-alueiden viljelyä. Kasvinviljelytiloilla (erikoiskasvit ja muut kasvit) arvioitiin tärkeimmäksi ravinnetaseiden hyödyntämistä viljelyn suunnittelussa. Muita tärkeitä kehittämiskohteita olivat öljysäiliöiden peruskunnostus ja uusiminen, jätevesihuollon järjestäminen sekä torjunta-aineiden valinta. Vähiten tärkeitä olivat talousvesikaivot, tuhoeläinten suuri määrä sekä tulva-alueiden viljely. Tärkeysjärjestystä tarkasteltaessa on muistettava, että asiat, jotka koettiin vähiten tärkeiksi, saattoivat olla myös asioita, jotka eivät koske tilaa. Tällöin ne eivät myöskään ole tilalle ongelmallisia eikä niitä tarvitse kehittää. Toisaalta asiat voivat olla poissa käytöstä tilalta juuri sen takia, että ne koetaan liian ongelmallisiksi edes yrittää hyödyntää (esim. puhdistamoliete). - TEHO-tiloja mukana 2 5 % kohdealueiden kaikista tiloista, yhteensä 124 tilaa - osallistuminen vapaaehtoista -> otos ei ole satunnainen -> ei edustava - lähes kaikki TEHO-tilat sitoutuneet ympäristötukeen - taloudellinen hyöty yleisin ympäristötuen hyöty tilalle - ympäristötuen ympäristöhyödyt eivät täysin selviä viljelijöille -> tuesta ei koeta olevan hyötyä tai tuen hyötyjä ei tiedetä -> neuvonta - järjestelmän yksinkertaistaminen ja byrokratian vähentäminen tärkein ympäristötuen kehittämiskohde 13

16 4. Hankkeen toimintatapa ja tilaneuvonnan kehittäminen Hankkeen yhtenä tavoitteena on kehittää valtakunnallisesti käyttökelpoista mallia tilakohtaisen vesiensuojeluneuvonnan työkaluksi. Tämä tavoite silmälläpitäen TEHO-tiloilla päädyttiin toteuttamaan kuvassa 6 esitettyä toimintatapaa. Peltomaan laatutestit, ravinne- ja porttitaselaskenta, kohdentamiskartat, suojavyöhyke- ja kosteikkosuunnittelu, tilakohtainen kokeilutoiminta Kuva 6. TEHO:n toimintamalli tiloilla Tilojen ympäristökartoitus ja ensimmäinen palaute Tilan ilmoittauduttua hankkeeseen suunnittelija tekee tilalle ensimmäisen tilakäynnin, jossa kootaan perustietoja tilalta ja keskustellaan tilan toiminnasta vesiensuojelunäkökulmasta. Osalla tiloista käydään myös maastossa katsomassa esimerkiksi suojavyöhykkeiksi tai kosteikoiksi mahdollisesti soveltuvia paikkoja. Tilakäynnillä viljelijän toivotaan tuovan esiin myös oman näkemyksensä tilan kehittämiskohteista. Lähestymistavaksi valittiin laajan kyselylomakkeen avulla toteutettava teemahaastattelu, jonka eduiksi katsottiin valmiiksi muotoiltujen kysymyksien käyttö joustavasti haastattelun edetessä. Ympäristökartoituslomakkeella varmistetaan, että kaikki suunnitellut asiat käydään läpi tilakäynnin yhteydessä. Lomake (liite 1) sisältää yksityiskohtaisten kysymysten (mm. viljelykasvit, valitut ympäristötukitoimet) lisäksi avoimia kysymyksiä ympäristötukijärjestelmän toimivuudesta. Tärkeäksi osaksi kartoitusta on koettu tilan ympäristönsuojelutoimenpiteiden priorisointi - taulukko, jossa viljelijä on voinut arvioida eri toimenpiteiden merkittävyyttä tilansa kannalta. Keskustelun virikkeenä on käytetty myös ympäristökeskuksen kartta-aineistoa, jossa on esitetty mm. tilan lähialueella sijaitsevia yleissuunnitelmien suojavyöhyke- ja kosteikkokohteita sekä pohjavesialueita. Ympäristökartoituksen pohjalta kullekin tilalle laaditaan ensimmäinen palaute, joka toimii pohjana myös hankkeen lopuksi laadittaville tilakohtaisille ympäristökäsikirjoille. Palaute pohjautuu sekä viljelijän omaan että suunnittelijan näkemykseen siitä, mitkä ympäristöasiat tilalla ovat jo hyvin ja mitkä vaativat kehittämistä. Palautteessa on vesiensuojelun kannalta olennaisia asioita painottava kooste tilasta ja sen toimintatavoista. Siinä annetaan myös ehdotuksia

17 mahdollisiksi korjaaviksi toimenpiteiksi siten, että paino pidetään viljelijän tärkeiksi näkemissä kohteissa. Palautteen toimittamisen jälkeen viljelijän kanssa keskustellaan puhelimitse siitä, kuinka toteuttamiskelpoisia ehdotukset tilan kannalta ovat. Samalla päivitetään muuttuneet tilatiedot. Näin toimien pyritään saamaan lisää tilan omia näkemyksiä jatkosuunnitelmiin Toinen tilakäynti ja ympäristökäsikirja Seuraavassa vaiheessa aineistoon liitetään tiloille lasketut lohkokohtaiset ravinnetaseet vuosilta Ravinnetaselaskenta on osallistuville tiloille vapaaehtoista. Tähän mennessä 2/3 tiloista on toimittanut hankkeelle laskentaa varten tilan lohkokirjanpitoja, maanäyte- ja lanta-analyysituloksia. Suunnittelun helpottamiseksi hankkeessa kehitetään myös kartta-aineistoa (ks. kappale 9), jonka avulla voidaan tilan lohkojen joukosta löytää ne lohkot, joilla kuormituksen oletetaan olevan suurinta. Arvioinnissa hyödynnetään tietoa lohkon fosforiluvusta, kaltevuudesta, vesistön läheisyydestä ja maalajista. Uusimpina apuvälineinä kokeillaan ns. RUSLE-eroosiomallia, jota MTT:n tutkimusryhmä on parhaillaan soveltamassa Suomen oloihin sekä SYKE:n vesistöjärjestelmän vedenlaatumallia. Aiemmin koottuun aineistoon, palautteisiin, ravinnetaseisiin ja kartta-aineistoon perustuvan ympäristökäsikirjan luonnoksen valmistuttua tehdään alkuvuonna 2010 kaikille tiloille toinen tilakäynti, jossa tilan kannalta järkevien vesiensuojelutoimien kehittämistä ja erityisesti niiden lohkokohtaista kohdentamista viedään eteenpäin. Samalla pohditaan toimenpiteiden toteuttamiseen tarvittavia resursseja. Tilakäynnillä saatu palaute toimenpiteiden kohdentamisesta ja toteuttamiskelpoisuudesta hyödynnetään lopullisessa tiloille lähetettävässä tilakohtaisessa ympäristökäsikirjassa. Käsikirja sisältää viljelijän ja suunnittelijan yhdessä kehittämiä ja sopimia toimenpiteitä, joiden oletetaan tuovan tilalla eniten vesiensuojelullista hyötyä ja/tai olisivat helpoiten toteutettavissa. Toimenpiteiden suunnittelussa otetaan huomioon myös ilmastonmuutos, johon viljelijöiden on toisaalta sopeuduttava, mutta toisaalta myös osallistuttava toteuttamalla muutosta hillitseviä toimenpiteitä. Esimerkiksi syyssateiden lisääntyminen ja roudan väheneminen tulevat vaikuttamaan maan rakenteeseen sitä heikentävästi, mikäli siihen ei varauduta ennalta. Jos alkukesän sateet vähenevät, saattaa kasvien vedensaanti muuttua kriittiseksi tekijäksi ilman riittäviä maan vesivarastoja. Myös muun muassa kasvivalikoimaan, lajikkeisiin ja kasvinsuojelutarpeeseen on odotettavissa muutoksia. Ilmastonmuutosta hillitsevät toimet voivat liittyä esimerkiksi turvepeltojen viljelyyn tai yleisemmin peltoviljelyyn (mm. muokkaus, maan rakenne), energian käyttöön, lannan käsittelyyn tai märehtijöiden metaanipäästöihin. Käsikirjaan liitetään myös tilalla tehtyjen kokeilujen ja mittausten tulokset ja niistä tehdyt päätelmät. Osalla tiloista on myös tarkoitus arvioida ehdotettujen toimenpiteiden kustannuksia ja vaikutuksia tilan talouteen Paperilta käytäntöön Kun tila hankkeen loppupuolella saa ympäristökäsikirjan, jää jäljelle kaikkein tärkein eli toimenpide-ehdotusten käytännön toteutus. Käsikirja ei vie vesien- ja muun ympäristön hoitoa eteenpäin ellei suunniteltuja toimenpiteitä oteta tilalla myös käyttöön. TEHO-hankkeen toiminta-aikana tämä on kuitenkin mahdollista vain pieneltä osalta. Toiveena onkin, että viljelijän 15

18 aktiivinen osallistuminen käsikirjan laatimiseen lisää sitoutumista laadittujen kehittämisehdotusten toteuttamiseen. Jatkossa haasteena on myös, miten käsikirjan päivitys toteutetaan ja miten viljelijää motivoidaan siihen. TEHO-hankkeen päättyessä neuvonnan jatkuvuus ja vaikutusten seuranta eivät tule toteutumaan (ks. kappaleet 4.6 ja 4.7). Ajatuksena on, että vuosittaisella päivitysosiolla viljelijä seuraisi tilansa ympäristönsuojelun kehittämistä ja kehittymistä. Muotona voi olla esimerkiksi taulukko, johon kirjattaan suunniteltujen toimenpiteiden toteuttaminen. Taulukkoon kirjattaisiin vuosittaisia toteuttamistavoitteita siten, että niille on määritelty kiireellisyysjärjestys. Käsikirja elää jatkuvasti, koska tilalla tulee uusia mahdollisia kehittämishaasteita esimerkiksi määräysten ja viljelymenetelmien muuttuessa Ajantarve suunnittelutyöhön Taulukossa 4 on esitetty arvio edellä kuvatulla toimintatavalla TEHO-hankkeessa tilakäynteihin, palautteisiin, ympäristökäsikirjan, karttojen ja ravinnetaseiden laatimiseen käytetystä ajasta. Tilaa kohti käytetty aika on ensimmäisellä tilakäynnillä ollut matkat ja valmistelu mukaan lukien 3-8 tuntia. Ajan käyttöön on vaikuttanut tilan sijainti, tietojen saatavuus, keskustelun vilkkaus, mahdollinen maastokäynti sekä tilan koko ja toiminnot. Kotieläintiloilla ja suurilla tiloilla aikaa on mennyt yleensä kasvinviljelytiloja enemmän. Toisella käynnillä arvioidaan aikaa kuluvan suunnilleen saman verran. Lisäksi palautteen ja ympäristökäsikirjan laatimiseen arvioidaan kuluvan kaikkiaan tuntia toimistotyötä. Karttojen ja ravinnetaseiden laskentaan on kulunut tilaa kohti noin 4-9 tuntia ilman mallipohjan valmisteluun kuluvaa aikaa. Edellä kuvattu tarkoittaa tilaa kohti kaikkinensa noin viikon työpanosta. Loppuraportin yhteydessä tullaan esittämään saatujen kokemusten perusteella täsmennetty toimintamalli, jossa suunnittelutyöhön kuluva aika pyritään mitoittamaan sellaiseksi, että mallin soveltaminen koko maassa olisi realistista. Taulukko 4. Arvio hankkeessa käytetystä ajasta tilakohtaisessa perussuunnittelussa. Toiminta Tuntia/tila Tuntia/124 tilaa 8 h työpäiviä/ 124 tilaa Min Max Min Max Min Max 1. tilakäynti palaute ja palautesoitto tilalle Ympäristökäsikirjan luonnos tilakäynti Lopullinen ympäristökäsikirja Tilakartat 0, Ravinnetaseet YHTEENSÄ 20, Kokeilua, seurantaa ja erityisympäristötukisuunnittelua Jokaista tilaa koskevan ympäristökäsikirjan lisäksi monilla tiloilla on ollut myös muuta hankkeeseen liittyvää toimintaa. Mikäli tilakäynnillä on ilmennyt kiinnostusta suojavyöhykkeen tai

19 kosteikon perustamiseen, on TEHO:n näihin asioihin perehtynyt suunnittelija tehnyt tilalle uuden käynnin, jonka pohjalta on laadittu soveltuviin kohteisiin erityisympäristötukien hakemiseen tarvittavia suunnitelmia. Lisäksi kokeilutoiminnassa tai veden laadun seurannassa mukana olevilla tiloilla on vierailtu usein vesi-, maa- ja satonäytteitä ottamassa. Peltomaan laatutestin toteuttaminen tilalla on myös kartuttanut yhteydenpitoa tiloihin. Lisäksi ravinnetaseiden laskentaan perehtynyt suunnittelija tullee tekemään kokeiluluonteisesti joitakin neuvonnallisia tilakäyntejä, joissa keskustellaan mahdollisuuksista hyödyntää ravinnetaseiden tarjoamaa tietoa käytännön viljelyssä sekä lohkokirjanpidon kehittämistä ravinnetaselaskennan avuksi Kokemuksia tilakohtaisesta neuvonnasta Teemahaastattelu ja sen tukena käytetty ympäristökartoituslomake on noin 120 tilakäynnin perusteella osoittautunut toimivaksi työkaluksi riippumatta tilan tuotantosuunnasta. Tilakäynnin tekijän kannalta teemahaastattelu on huomattavasti haasteellisempi kuin strukturoitu haastattelu, koska vapaalle keskustelulle on jätetty runsaasti tilaa. Keskusteleva ote vaatii haastattelijalta hyvää maatalouden yleistuntemusta ja yhteistyötaitoja. Käytetyllä toimintamallilla saadaan kuitenkin kattava kokonaiskuva tilan toiminnasta. Työn aikana on osoittautunut, että lomake vaatii vielä täsmennyksiä ja tarkennuksia mm. valuma-aluekohtaisten ja kotieläintalouteen liittyvien kysymyksien osalta. Haastattelun, tilalta kerätyn aineiston ja suunnittelijan tueksi laaditun kartta-aineiston perusteella tilalle laadittavat ehdotukset vesiensuojelua edistävistä toimenpiteistä ovat väistämättä osittain subjektiivisia näkemyksiä ja oletettavasti riippuvat paljon suunnittelijan osaamisesta, kokemuksesta ja yleisistä näkemyksistä. Tämä on ehdottomasti menetelmän huono puoli, joka tulee korostumaan, mikäli mallia käytetään laajemmassa mittakaavassa (toteuttajien tiedolliset ja taidolliset tasoerot). Riittävän ja toistuvan koulutuksen avulla tasoa voidaan pyrkiä yhtenäistämään. Lisäksi laadukkaan tausta- ja apumateriaalin (mm. paikkatietoaineistot) avulla voidaan vähentää neuvojasta aiheutuvaa neuvonnan tason vaihtelua. Henkilökohtaisten kontaktien jääminen vähäiseksi (vain osa tiloista) on todettu selkeäksi puutteeksi hankkeessa niin hankkeen työntekijöiden kuin viljelijöidenkin palautteen perusteella. Tämä osoittaa neuvontatyön jatkuvuuden ja pitkäjänteisyyden tarpeellisuutta, joka on huomioitava vesiensuojeluun liittyvää tilaneuvontaa kehitettäessä. Tähänastisen kokemuksen perusteella voidaan kahta tilakäyntiä pitää ehdottomana vähimmäisvaatimuksena käsikirjan laatimisen kannalta. Lisäksi vaikuttaa siltä, että neuvonnallinen ja kannustava seurantakäynti olisi tarpeellinen mahdollisesti vuoden kuluttua käsikirjan valmistumisesta. Samalla olisi mahdollista päivittää kehittämistoimenpiteitä. Hankkeen tämänhetkisistä tuloksista ei suoraan voida johtaa vastausta kysymykseen, tulisiko ympäristökäsikirjan laatiminen tai vastaava tilakohtainen vesiensuojeluun tähtäävä neuvonta säätää pakolliseksi ympäristötuessa. Näyttää kuitenkin siltä, että vapaaehtoisuuteen pohjaava toiminta johtaa varmemmin myös käytännön toteutukseen, sillä hankkeisiin osallistuvat viljelijät ovat usein jo valmiiksi motivoituneita ja sitoutuvat toimenpide-ehdotuksiin hyvin. Tiloilta saadun palautteen mukaan kokonaisvaltaiselle neuvonnalle nähdään tarvetta, sillä se tukee ja kannustaa ympäristötyöhön. Viljelijöiden erilaiset taustat on kuitenkin huomioitava neuvonnan suunnittelussa. Neuvonnan tarve voi liittyä nykyisten kaltaisten tukiehtojen noudattamiseen (perustaso) tai toisessa ääripäässä vesiensuojelutoimien kohdentamiseen jopa lohkon sisällä (edistynyt taso). 17

20 Tilakohtaisen neuvonnan tueksi tarvitaan jatkossa aikaisempaa tehokkaampaa tutkimustiedon välittämistä viljelijöille. Tutkijoiden ja viljelijöiden väliset keskustelutilaisuudet, havaintokoetilaretkeilyt ja muut pellonpiennartapahtumat on todettu hyviksi tiedonvälityskeinoiksi. Lisäksi viljelijöiden verkostoitumisen edistäminen tukee neuvontaa lisäämällä tiedonvaihtoa ja yhteistyömahdollisuuksia Ympäristökäsikirja neuvonnan apuna TEHO-hankkeessa laadittavan ja käytännössä kokeiltavan ympäristökäsikirjan tarkoituksena on toimia työkaluna tilakohtaisessa neuvontatyössä, jonka pääpaino on vesiensuojelun edistäminen. Brysselissä lokakuussa 2009 järjestetyssä työpajassa (Integrating Water Issues in Farm Advisory Services) todettiin tilakohtaisen neuvonnan tuloksellisuuden perusedellytykseksi kaksi seikkaa: luottamuksellinen suhde neuvojan ja tilan välillä sekä neuvonnan jatkuvuus. TEHO:n kokemusten perusteella luottamuksellisen suhteen luominen on onnistunut jopa yli oletusten. Vapaaehtoisuuteen perustuva osallistuminen lienee edes auttanut hyvää vastaanottoa tiloilla. Jatkuvuuden tarvetta osoittanevat lukuisat yhteenotot tiloilta, kun aika tilakäynnin ja seuraavan henkilökohtaisen yhteydenoton välillä on venynyt. Kolmivuotinen hanke ei kuitenkaan voi tarjota neuvonnan riittävää jatkuvuutta. Tähän ongelmaan on jatkossa syytä kiinnittää erityistä huomiota. Hankkeen luoman mallin soveltaminen käytännön neuvontatyöhön jatkossa sisältää useita haasteita, kuten rahoituksen järjestäminen ja jatkuvuuden takaaminen, osaavien ja motivoituneiden neuvojien löytäminen ja koulutus sekä neuvontatyön vaatiman taustamateriaalien saatavuus. Tilan näkökulmasta neuvonnan osto yksityiseltä neuvojalta tai neuvontajärjestöltä on melko kallista, sillä vesiensuojeluun tähtäävän neuvontapalvelun käyttö ei välttämättä tuo tilalle suoraan taloudellisia hyötyjä, vaikka välilliset taloudelliset hyödyt voivat olla mahdollisia. Ympäristökäsikirjan (laajemmin vesiensuojelullinen tilaneuvonta) toteuttaminen laajasti vaatii runsaasti taloudellisia resursseja. Karkea arvio kustannuksista on 100 milj. euron suuruusluokkaa ( tilaa, 25 h/tila, 60 /h, 100 km/tila ja 0,45 /km), mikä on kolmasosa nykyisin vuosittain maksettavasta ympäristötuesta. Työpanoksena tämä on noin henkilötyövuotta. Laskelman kulujen lisäksi tulee luonnollisesti myös muita kuluja, joita syntyy mm. itse järjestelmän ylläpitämisestä. Tilakohtainen neuvonta voidaan toteuttaa eri tavoin. Yhtenä mahdollisuutena on selvittää, onko jäsenvaltioille pakollisen täydentäviä ehtoja koskevan tilaneuvontajärjestelmän hyödyntäminen vesiensuojelulliseen tilaneuvontaan mahdollista? Lisäksi ympäristökasikirjan soveltuvuutta ympäristötuen erityistoimenpiteeksi kannattaa harkita, jolloin olisi mahdollista kohdentaa neuvontaa alueellisesti ja rajata määrällisesti. Kolmantena vaihtoehtona on neuvonnan toteuttaminen hankepohjalta siten, että valtakunnallinen koordinaatiohanke ohjaisi alueellisten hankkeiden kautta toteutettavaa tilaneuvontaa. Etenkin viimeisessä vaihtoehdossa toiminnan jatkuvuuteen ja työntekijöiden pysyvyyteen on kiinnitettävä huomiota luottamuksen säilyttämiseksi. Mikäli neuvonnan kustannuksia pystytään korvaamaan viljelijälle ja neuvonta saavuttaa viljelijöiden laajan mielenkiinnon, on pystyttävä tarjoamaan riittävästi laadukasta ja tasalaatuista neuvontapalvelua. Tämä vaatii hyvin toimivaa neuvojien koulutusjärjestelmää sekä laadun varmistamiseen että kehittämistarpeiden kartoittamiseen tähtäävää seurantajärjestelmää. Neuvontaa edelleen kehitettäessä, on suositeltavaa hyödyntää mm. Ruotsin, Saksan ja Iso- Britannian kokemuksia neuvonnasta sekä perehtyä vuoden 2009 lopussa ilmestyvään komission raporttiin "Integrating water issues in Farm advisory services. A Handbook of ideas for practical approaches" (työnimi). 18

21 - ympäristökäsikirja syntyy neuvojan ja viljelijän yhteistyönä -> sitouttaminen - käsikirja ei edistä vesiensuojelua vaan vasta toimenpiteiden toteuttaminen - käsikirja vaatii vähintään 2 tilakäyntiä, seurantakäynnit olisivat hyödyksi toteutuksessa - jatkuvuus ja pitkäjänteisyys ovat neuvonnan kulmakiviä - neuvonnan rahoitus, laadukkuus ja riittävyys suuri haaste - tutkimustieto tulee saada nopeasti viljelijöiden käyttöön - tilakohtaisen neuvonnan järjestäminen: esim. tilaneuvontajärjestelmä, erityisympäristötuki tai hankkeet 4.4. Ravinnetase TEHO-hankkeessa Ravinnetase on laskelma, jossa tarkastellaan maatilan ravinnepanoksia ja -tuotoksia sekä niiden erotuksia eli taseita. Peltotase saadaan, kun pellolle levitettyjen ravinteiden määrästä vähennetään sadon mukana poistuvien ravinteiden määrä. Porttitase kertoo tilalle hankittujen tuotantopanosten ja tilata poisvietyjen tuotteiden ravinnemäärien erotuksen (Rajala 2001). Jos pellolle lisätään enemmän ravinteita kuin sadon mukana poistetaan, ravinteiden huuhtoutumisriski kasvaa ja viljelyn taloudellinen kannattavuus heikkenee. Ravinnetaseet vaihtelevat eri vuosina mm. sääolojen, viljelykasvin sekä lannoitus- ja satotason vaihdellessa. Taseita kannattaakin seurata useiden vuosien ajan. Hankkeessa lasketaan lohkokohtaiset ravinnetaseet (typpi- ja fosforitaseet) kaikille kiinnostuneille TEHO-tiloille. Taseet lasketaan viljelijän ympäristötuen mukaisen lohkokirjanpidon tietojen ja ympäristötuen lisätoimenpiteen ehtojen mukaisesti. Ravinnetaseiden laskennassa tarvitaan tiedot peltolohkon lannoitustasosta, viljelykasvista, satotasosta sekä sadon ravinnepitoisuudesta. Laskennassa käytetään sadon ravinnepitoisuutena tilan oman satoanalyysin tuloksia tai niiden puuttuessa Ravinnetaseet, ympäristötuen lisätoimenpide lannoituksen ja sadon ravinnemäärien seurantaan -oppaassa esitettyjä keskiarvopitoisuuksia (Maaseutuvirasto 2008). Peltolohkolle lisätyt typpi- ja fosforimäärät lasketaan annettujen väkilannoitteiden, karjanlannan sekä muiden lannoitevalmisteiden määrän ja ravinnesisällön perusteella. Satotasoihin liittyy monesti suurtakin epätarkkuutta, sillä lohkokohtaisen sadon arviointi on monille hankalaa. Tätä ongelmaa helpottamaan hankkeessa laaditaan opas satomäärien määritykseen yhdessä Työtehoseuran kanssa. Ravinnetaseet lasketaan TEHO-hankkeessa vuosilta maatilan kaikille peruslohkoille, joilla viljellään peltoviljelykasveja. Laskentaa ei tehdä satoa tuottamattomille pelloille eikä puutarhakasvi- tai siemenmaustetuotannossa olevalle alalle. Suurimmat haasteen taselaskennalle ovat tähän mennessä aiheuttaneet puutteet lohkokirjanpidossa. Kirjanpitoon kannattaa kuitenkin panostaa, sillä hyvin tehty lohkokirjanpito tukee tulevina vuosina viljelytoimien suunnittelua ja seurantaa viljelijän omaksi hyödyksi. Kirjanpidon merkitys kasvaa edelleen jatkossa, koska ravinnetaselaskentaa suunnitellaan ympäristötuen perustoimenpiteeksi vuodesta 2012 alkaen (Maa- ja metsätalousministeriö 2007). Ravinnetaseet kiinnostavat viljelijöitä, sillä TEHO-tiloista vain 14 %:lla ei ole niihin mielenkiintoa. Laskennan tasossa ja muodossa on kuitenkin vielä paljon mietittävää, jotta kaikki pystyvät siitä suoriutumaan. Lisäksi on pystyttävä löytämään tapa, jolla ravinnetasetulokset viedään käytäntöön, sillä pelkät laskelmat eivät edistä vesiensuojelua. Lohkokirjanpidoista kootaan erilaisia yhteenvetoja mm. maaperätekijöistä, lannoituksesta ja sadoista ja arvioidaan näiden vaikutusta taseisiin. Näitä tietoja käytetään edelleen myös kohdennettujen maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden suunnittelun apuna. Taselaskennan 19