MTK Pohjois-Karjala. Siltakatu 20 A 21 B Joensuu LAUSUNTO 1/ Pohjois-Karjalan ELY-keskus

Transkriptio

1 MTK PohjoisKarjala Siltakatu 20 A 21 B Joensuu LAUSUNTO 1/ PohjoisKarjalan ELYkeskus kirjaamo.pohjoiskarjala@elykeskus.fi Lausuntopyyntö POKELY/5/07.04/2012 LAUSUNTO VESIENHOIDON SUUNNITTELUN TYÖOHJELMASTA, AIKATAULUSTA, YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOIMISESTA SEKÄ VUOKSEN JA KYMIJOENSUOMENLAHDEN VESIENHOITOALUEIDEN KESKEISISTÄ KYSYMYKSISTÄ POHJOISKARJALASSA MTK PohjoisKarjala (tekstissä MTKPK) kiittää PohjoisKarjalan ELYkeskusta lausuntopyynnöstä ja tuomme esille seuraavia vesienhoidon suunnittelussa ja toteutuksessa huomioitavia asioita. MTKPK pitää myönteisenä, että vesien hoidon suunnittelussa noudatetaan avoimuutta ja laajapohjaista valmistelua. PohjoisKarjalassa on eri toimijoiden välinen yhteistyö toiminut varsin hyvin. Vesienhoitoon liittyvät kysymykset koetaan tärkeiksi, mutta samalla maakunnan eri toimijat ovat varsin hyvin pystyneet ottamaan huomioon erialaiset realiteetit. Maa ja metsätaloudella on vesistövaikutuksensa, niin kuin kaikella ihmisen aiheuttamalla toiminnalla. Katsomme kuitenkin, että vesienhoitotyötä tulee tehdä vaarantamatta ihmisten elinkeinoa ja maakunnan taloudellista kehitystä. PohjoisKarjalassa koko maakunnan talous on hyvin riippuvainen maa ja metsätaloudesta sekä elintarvike ja metsäteollisuudesta. Yleisiä huomioita maatalouden roolista vesistöjen kuormittajana Maatalouden tärkein vesiensuojelun ohjauskeino on ympäristötukijärjestelmä. Uutta ohjelmakautta valmistellaan ja sen pitäisi olla toimeenpantavissa vuoden 2014 alusta alkaen. Onkin pidettävä huoli siitä, että vesienhoidon suunnitelmassa maatalouteen kohdistuvat toimenpiteet linjataan tulevaisuudessa ympäristötukiohjelman kanssa yhteneväisiksi mahdollisimman laajan vaikutuksen saavuttamiseksi. Maatalouden merkitys vesien kuormittajana korostuu runsaiden sateiden ja kasvukauden ulkopuolisen valunnan kautta ei lannoittamisen vuoksi. Maanhoidolla ja viljelykäytännöillä voidaan vähentää huuhtoutumista, mutta vesien ravinnetilan parantajina viljelijän mahdollisuudet ovat rajalliset. On puututtava myös vesistöjen sisäiseen kuormitukseen ja mm. jätevedenpuhdistamojen ohijuoksutuksiin. Maatalouden suhteellinen osuus vesien kuormittajana on lisääntynyt, kun teollisuuden ja kotitalouksien jätevesiä pystytään puhdistamaan entistä tehokkaammin. Peltojen hajakuormitukseen on vaikeampi löytää ratkaisuja. Säitä emme voi hallita, ja maatalouden päästöistä noin 90 prosenttia tulee kasvukauden ulkopuolella syksyn, leutojen talvien sekä kevään valuntahuippujen aikaan. Maatalouden osuudeksi ihmistoiminnan aiheuttamasta vesien ravinnekuormituksesta esitetään edelleen monissa ns. virallisissa lähteissä prosenttia. Maatalouden osuus kutistuu murtoosaan, jos laskelmiin otetaan mukaan sisäinen kuormitus. Myös jätevesien ohijuoksutuksia on vähennettävä ja niiden raportointia on tarkennettava, jotta juoksutusten vesien ravinteisuutta kohottava vaikutus ei kirjaudu maataloudelle. Maataloustuottajain PohjoisKarjalan liitto MTKPohjoisKarjala Siltakatu 20 A 21 B Joensuu Puhelin Faksi Ytunnus

2 Viljelijöillä ei ole varaa hukata kallisarvoisia ravinteita. Tiedon lisääntyessä ja teknologian parantuessa viljelykäytännöt ovat muuttuneet, ja ravinteet on saatu entistä tehokkaammin kasvien käyttöön. Typpi ja fosforikuormat ovat vähentyneet, kun ravinteet osataan kotiuttaa entistä paremmin. On muistettava, että tänä päivänä lannoitetusta fosforikilosta kotiutetaan vuosien saatossa keskimäärin 98 prosenttia: keskimääräinen lannoitusmäärä on 11 kg/ha, josta kuusi kiloa annetaan lantafosforina. Keskimääräinen reilun kolmen tonnin hehtaarisato käyttää tämän, jolloin tase on nolla. Ongelman muodostavat eroosioherkät ja korkean ravinnetilan pellot, joita Suomessa on noin 10 prosenttia peltoalasta. Vielä paljon suurempi ongelma on kuitenkin rankkasateet ja valunta. Voimme ojittaa ja hoitaa maan rakennetta, huolehtia suojakasvustoin, että ojien pientareet eivät sorru sekä lannoittaa sijoittaen kesän olojen ja kasvupotentiaalin mukaan. Viljelijä ei kuitenkaan pysty vaikuttamaan sääolosuhteisiin. Maa on tulevaisuudessa käytettävä yhä tehokkaammin ruoantuotantoon. Emme voi tyytyä keskimääräisiin satotasoihin. Hehtaarisatojen on parannuttava ja lannoituksen on vastattava kohonneiden satojen vaatimusta. Tämä ei tarkoita kuormitusriskin lisääntymistä. Päinvastoin, kun maan perusparannuksista huolehditaan ja maata viljellään huolella, kasvit tuottavat runsaita satoja ja samalla ravinteet tulevat tehokkaasti käytetyksi. On tosiasia, että maatalouden rooli vesien kuormittajana on vähentynyt ja ollut aina esimerkiksi fosforin osalta selkeästi pienempi kuin on esitetty. Kun teollisuus ja jätevesien fosfori on puhdistuslaitosten prosessien jälkeen liukoista, maatalouden hajakuormitus on prosenttisesti liukenematonta maaainesfosforia. Silti kaikki fosfori on ollut samalla viivalla, kun osuuksia on osoiteltu. Kuvio 1. Lannoituksessa annetut ravinteet vastaavat hyvin sadoissa pellolta poisvietyjä ravinnemääriä. 2/7 kg/ha Kokonaisfosfori Ravinnetaseen trendi ravinnetase Fosforin poistuma sadossa Lannan fosfori Kuvio 2. Fosforitaseen ylijäämä kg/ha. Lähde: MTT/TIKE. Fosforin käyttö maataloudessa on tehostunut selvästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Fosforilannoitus on vähentynyt liki 70 % ja karjanlannan sisältämä fosforimäärä pudonnut 15 %. Vilja ja nurmisatojen fosforinotto on niinikään lisääntynyt. Euroopassa fosforitaseet vaihtelevat intensiivisen kotieläintuotannon maiden (Belgia ja Hollanti) 1520 kg/ha tasolta muutamaan kilogrammaan hehtaaria kohden.

3 3/7 Kuvio 3. Typpitaseen ylijäämä kg/ha. Lähde: MTT/TIKE. Kun Suomen maatalouden typpitase on laskenut noin 50:een kg/ha, se on samalla saavuttanut keskimääräisen eurooppalaisen tason. Aktiivista maataloutta harjoittavissa maissa ei ole päästy typpitaseessa alle 30 kg/ha. Typen käyttö maataloudessa on tehostunut selvästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Väkilannoitteiden typpimäärät ovat vähentyneet 20 % ja lannan typpikilot 25 %. Lannan väheneminen johtuu ensisijaisesti nautojen lukumäärän vähenemisestä. Satomäärien kasvun myötä myös typen otto on lisääntynyt noin viidenneksellä. Sisäisen kuormituksen ja sedimenttien levämassan vaikutuksien huomiotta jättäminen vesienhoidon ratkaisumalleissa on suurin ongelma vesien tilan parantamisen suunnittelussa. Sedimenttien ravinteita rehevöittämisen ylläpitäjänä on suhtauduttava vakavasti. Painotamme uusia ruotsalaisia tuloksia (Rosell 2011, Viktorsson joissa korostetaan mittavaa etenkin luvuilla teollisuudesta, jätevesistä ja maataloudesta kertynyttä sedimenttien ravinnevarastoa, joista hapettomissa oloissa vapautuu leville käyttökelpoista fosforia tänä päivänä ja pitkälle tulevaisuudessa. Suuret levämassat ja orgaaninen aines, myös ulkoisena kuormana voimakkaan maakäsittelyn seurauksena, aiheuttavat hapettomuutta. Hapellisissa oloissa liukoinen fosfori sitoutuu rautaoksideihin, joita mm. savipeltojemme eroosioaineksessa on runsaasti. Vesistöjen sedimenttien kuormituspotentiaali on välttämätöntä tutkia ennen kuin maa ja metsätalouden ravinne tai kiintoainekuormaa korostetaan ja pidetään syynä vesiensuojelun toteutumattomiin tavoitteisiin.

4 4/7 Ravinteiden käyttö ja ympäristövaikutukset Maatalouden ympäristötuen ehdoissa, muissa maatalouden tukiehdoissa ja nitraattiasetuksessa on määritelty lannoitteiden ja lannan käytön rajat, jotka estävät tehokkaasti kasvien ravinnetarpeen ylittävän lannoituksen. Nämä kaikki ohjaavat ja määrittävät lannoitteiden käyttöä, jolloin tarvetta säätää lannoitteiden käyttöä muulla tavoin ei ole. Valtakunnallisesti yli 90 % maatiloista ja noin 95 % peltoalasta kuuluu ympäristötukiohjelman piiriin. PohjoisKarjalassa vastaavat luvut ovat jopa korkeammat. Maatalouden harjoittamisen ainoa tarkoitus on tuottaa suomalaisten elintarvikkeiden raakaainetta sitä jalostaville toimijoille ja edelleen kuluttajille. Hyvä ympäristö ja puhdas vesi ovat ehdoton edellytys tälle toiminnalle. Tuotannon heikko kannattavuus ja erittäin raskas byrokratia ovat tällä hetkellä eniten maatalouden harjoittajia rasittavia tekijöitä. Tätä taakkaa ei tule lisätä vesiensuojelun varjolla luomalla lainsäädäntöä tiukempia vaatimuksia, mikäli ei ole osoitettavissa selvää ja tutkittua paikallisista olosuhteista muodostuvaa tarvetta. Keskeisessä roolissa myös jatkossa tulee olemaan maatalouden ympäristötukiohjelma, jonka nimi muuttuu ympäristökorvausohjelmaksi. Vesien tilan näkökulmasta on oleellista, että uusi ohjelma tulee sisältämään järkeviä ja toteuttamiskelpoisia toimenpiteitä, jotka ovat myös taloudellisesti houkuttelevia. Tämä edellyttää riittävää rahoitusta ohjelmalle sekä sen käyttökelpoisuutta koko maassa. Maatalouden osalta ongelma ei ole nyt käytettävät ravinteet, vaan aiemmin tapahtunut ravinteiden käyttö. Kiristämällä maatalouden ravinteiden käyttöä ei paikallisia ongelmia voida ratkaista, vaan päinvastoin voi tilanne heikentyä, mikäli pelloilta ei pystytä ottamaan riittävän korkeita satoja, jotka hyödyntävät ravinteet tarkkaan. Tämä edellyttää joustavuutta ravinteiden käytössä myös ylöspäin, jotta uusien kasvilajikkeiden koko potentiaali saadaan hyödynnettyä. Myös ympäristökorvausohjelman valmisteluryhmässä on yksimielisyys siitä, että maataloustuotantoa ei ole varaa vähentää. Yhtäaikainen tavoite maatalouden vesistövaikutusten vähentämiseksi ja maataloustuotannon tason ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi ei toteudu lannoitustasoja alentamalla, vaan saattamalla sadontuotto tasapainoon käytettyjen ravinteiden kanssa. Uusien ja hyväsatoisten lajikkeiden käyttö on edellyttänyt kuluvalla ympäristötukikaudella paikoin ryöstöviljelyä eli sadon mukana on poistunut enemmän ravinteita kuin, mitä peltoon on laitettu (=ravinnetase on negatiivinen). Tämän vuoksi hyvätuottoisilla peltolohkoilla ja korkeasatoisilla kasveilla pitää olla mahdollisuus lannoittaa nykyistä enemmän. Peltoon laitettu lannoitteen bruttomäärä ei ratkaise ympäristövaikutuksia. Oleellinen asia on ravinnetase eli paljonko ravinteita jää kasvilta käyttämättä. Ravinnetase on keskeinen toimenpide maatalouden vesistövaikutusten vähentämisessä. Taseesta ei ole kuitenkaan mitään hyötyä, jos senkään pohjalta ei voi suorittaa lannoitusta kasvuston tarpeen mukaisesti, vaan joudutaan noudattamaan ehdottomia lannoitusrajoja tai esim. vesiensuojelullisin perustein rajoitetaan tai jopa kielletään lannoitus joillain alueilla ilman tarkempia selvityksiä. Vesiensuojelun toimenpiteiden toteutumisen mittaaminen Maatalouden tekemien vesiensuojelutoimenpiteiden arviointi ei voi perustua pelkästään esim. erilaisten ympäristötuen erityistukisopimusten määrään. Esimerkiksi PohjoisKarjalassa sopimusten tekoon vaikuttaa monet tekijät, kuten viljelijöiden ikääntyminen, tilanpidon lopettaminen lähivuosina, jatkajien puuttuminen sekä sopimusehdot. Se, että sopimuksia ei tehdä suuria määriä, ei tarkoita automaattisesti kasvavaa riskiä vesistöjen kannalta. Myös ilman erityistukisopimuksia tulee viljelijän noudattaa ympäristötuen ehtoja sekä nitraattidirektiiviä, kuten kaikkia muitakin vesiensuojeluun kohdistuvia lakeja ja asetuksia. Ympäristötuen erityistukisopimukset ovat hyviä välineitä maatalouden vesistövaikutusten vähentämiseksi, mutta se edellyttää, että sopimusehdot ovat järkeviä ja toteutuskelpoisia ja, että vaadittavat toimenpiteet ja byrokratia on huomioitu maksettavassa korvauksessa. Nyt moni jättää sopimuksen tekemättä erityisesti niiden byrokraattisuuden vuoksi. Myös viljelijästä riippumattomista syistä tehdyt tukien takaisinperinnät ovat vähentäneet kiinnostusta sopimuksia kohtaan.

5 Vesien tilaan liittyvät keskeiset kehittämistarpeet Sedimenttien ja jätevesien ravinteiden tunnistamattomuuden ohella eri ravinnekuormien rehevöittävyys on jäänyt vaille riittävää huomiota vesienhoitoon liittyvissä kysymyksissä. Tämä on keskeinen epäkohta, sillä varsinkin peltojen ravinnekuorman rehevöittävyys on eri asia kuin kokonaiskuorma. Peltovalumien fosforista vain pieni osa on leville käyttökelpoista, eroosioherkillä savialueilla alle viidennes, mikä on huomioitava jatkossa, jotta toimenpiteiden vaikuttavuus osataan arvioida paremmin. Maatalouden kuormituksen taustaoletukset ja vesienhoitotoimet: Vesien ekologiseen tilaan liittyväksi pääongelmaksi on nostettu ulkoisen typpi ja fosforikuormituksen aiheuttama rehevöityminen ja pääsyylliseksi maatalous. Tähän asiakokonaisuuteen liittyy useita vääriä olettamuksia, jotka on oikaistava ennen kuin kehitystä voi tapahtua. Kiteytetysti nämä ovat seuraavia: Maatalouden kuormituksen mittauksiin liittyy suuri epävarmuus ja virhemarginaali ja ne perustuvat lähinnä EteläSuomessa tehtyihin havaintoihin. On odotettavissa, että tilanne tarkentuu sillä SYKE:n tutkijat päivittävät parhaillaan kuormitusmalleja. Myös jätevesien rooli varsinkin typpilähteenä on tarkennettava suhteessa maataloustoimien vaikuttavuuteen. Maatalouden todellinen rooli rehevöitymiseen on ylimitoitettu, samoin kuin peltotoimenpiteiden vaikuttavuus peltojen ravinnevalumiin, joista 90 % tulee valuntahuipuissa kasvukauden ulkopuolella. Suunnitelmissa ja toteutusohjelmissa tulisi tunnistaa: 1. mikä on sääolojen vuoksi hallittavissa, mikä ei 2. mikä on lahoavan vihermassan osuus vesien ekologiseen tilaan vesistöjen varsilla rannikolla, jokivarsilla ja sisävesissä 3. mikä on sisäisen kuormituksen osuus (vanhat pistekuormitukset, levämassa) vesien ekologiseen tilaan vesistöjen varsilla rannikolla, jokivarsilla ja sisävesissä. Maatalouden ylimitoitukseen liittyy voimakkaasti fosforin osalta mittaukset, jotka pohjautuvat kokonaisfosforiin sameuden kautta mitattuna eivätkä osoita rehevöittävän liukoisen fosforin osuutta. tutkimuksissa ja seurannassa on panostettava nykyistä enemmän fosforin suoriin mittauksiin (etenkin liukoinen ortofosfaattifosfori) eikä epäsuoriin sameuteen perustuviin mittauksiin. Myös virtaamien perusteelliseen seurantaan on panostettava. 5/7 Maatalouden vesienhoitotoimet Vesiensuojelu alkaa maanhoidosta, maan rakenteen toimivuudesta sekä kuivatuksen ja uomakapasiteetin riittävyydestä. Mikäli maa ei pysty imemään vettä eivätkä ojat vie valumia hallitusti vaan pintavirtailu saa vallan, muut vesienhoitotoimenpiteet eivät ole riittäviä. Pientareet ja suojakaistat puolustavat paikkansa torjuessaan eroosioita ja ravinteikkaan peltomaan karkaamista. Kosteikot toimivat pelloilta karanneiden ravinteiden varastona, mutta vaativat hoitoa ja ravinteiden palauttamista takaisin pellolle. Mikäli kosteikkoja ei hoideta vaan biomassan annetaan kasvaa ja lahota, hapettomuus johtaa sedimenttien pohjavaraston fosforivarojen fosfaattipäästöihin. Keinot ja toimet, joilla vesien tilaa voidaan parantaa vaikuttamalla peltomaan toimivuuteen ja ravinteiden kotiuttamiseen hyvissä sadoissa on nähtävä toisen suunnitelmakauden keskiössä. Ravinnekuorman hallinta on viljelykasvien ravitsemuksesta huolehtimista tasapainoisella lannoituksella kasvupotentiaalin mukaan. Lannoituksen vähentäminen tiettyä ravinnetta rajoittamalla, johtaa minimilain kautta satotasoon, joka minimitekijällä saavutetaan. Tällöin muut ravinteet jäävät käyttämättä, mikä on resurssien hukkaamista ja riski ympäristölle. Keskeiset kysymykset Edellä esitetyn perusteella sekä lausunnolla olevassa raportissa esille nostettujen seikkojen perusteella tulee keskeisiin kysymyksiin nostaa Vuoksen vesienhoitoalueilla seuraava keskeinen kysymys: Pinta ja pohjavesistä kerättävien kuormitustietojen luotettavuuden kehittäminen, kuormituslähteiden tarkempi selvittäminen sekä kuormitusmenetelmien kehittäminen.

6 Jätevesien ylivuodot ja typenpuhdistustaso Ulkoisen ravinnekuorman osalta jätevesien typpipäästöt ja vesienpuhdistuslaitosten ohijuoksutukset tulee myös tutkia entistä paremmin. Siirtoviemärien yleistyessä ylivuotoja on havaittu yhä enemmän. Vesiin valuu puhdistamatonta jätevettä taajamista, mikä on nähtävä myös keskeisenä ongelmana vesiemme tilan parantamiseksi. Puhdistamoliete ja viherrakentaminen Jätevesien ylivuotojen lisäksi tarkempia selvityksiä edellyttää fosforipitoisen puhdistamolietteen (kompostoitua) huomattava käyttö viherrakentamisessa. On arvioitu, että viherrakentamiseen käytetyn kompostoidun puhdistamolietteen fosforipäästöt vesistöihin vastaa 20 % maatalouden fosforikuormituksesta. Mitkä ovat tämän aiheuttamat todelliset kuormitusvaikutukset? Muita yksittäisiä huomioita Vuoksen vesienhoitoalueen raportissa sivulla 16 todetaan, että Vesistökunnostushankkeissa tulee rahoituspohjaa laajentaa mm. vesialueen omistajien suuntaan. Tässä tulee ottaa huomioon, ettei yksittäinen maanomistaja joudu kohtuuttomiin taloudellisiin vastuisiin vesialueilla, joilla ao. maanomistajan omistusosuus on suuri suhteessa muihin vesialueen omistajiin. Mikäli tämäntyyppiseen rahoitukseen päädyttäisiin, tulee lainsäädännöllä varmistaa yksittäiselle vesialueen omistajalle aiheutuvien taloudellisten haittojen kohtuullisuus. Vuoksi, sivu 17: Maatalouden tärkein vesiensuojelun ohjauskeino on maatalouden ympäristötuki. Esitämme lauseen muutettavaksi muotoon: Maatalouden tärkeimmät vesiensuojelun ohjauskeinot ovat maatalouden ympäristötuki erityistukineen, Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamiseksi (VNA 2000/931) sekä maatalouden viljelijätukien täydentävät ehdot. Vuoksi, sivu 35: Maatalouden kuormitus on huomattavaa myös muun muassa Salpausselkien eteläpuolisilla alueilla sekä paikoin vesienhoitoalueen muissa osissa tehokkaimmin viljellyillä alueilla. Lause tulee poistaa tai tarkentaa, mitä tarkoitetaan tehokkaimmin viljellyillä alueilla ja, millä perusteella tehokkaimmin viljellyt alueet ovat oletettujen kuormitusten kannalta ongelmallisempia. Nyt esitetyssä muodossa termi antaa erittäin paljon tulkinnan varaa ja jättää lukijan epätietoisuuteen, mitä sillä halutaan tarkoittaa. Vuoksi, sivu 35: Ongelmat aiheutuvat monin paikoin maa ja metsätalouden hajakuormituksesta ja rantarakentamisesta. Tähän, kuten vastaaviin väitteisiin muualla raporteissa, tulee lisätä lähdeviite, mihin väitteet perustuvat. Vuoksi, sivu 41: Luku Ilmastonmuutoksen vesistövaikutuksiin varautuminen. Lukuun tulee lisätä lähde, mihin esitetyt ilmastonmuutoksen näkemykset perustuvat. Ilman tieteellisiä lähdeviittauksia luku tulee poistaa. 6/7 Rahoitus Vesienhoitotoimenpiteet ovat perustuneet vapaaehtoisiin ohjelmiin (maatalouden ympäristötukiohjelma, kestävän metsätalouden rahoituslailla, KEMERA toteutettujen luonnonhoitohankkeiden suunnittelu sekä muu valumaaluekohtainen suunnittelu). Vesienhoitoa on kaavailtu jopa täydentäviin ehtoihin, kun vesipuitedirektiivi on pantu täytäntöön kaikissa jäsenmaissa. MTK PK katsoo, että vesiensuojelutoimet kuten suojakaistojen tai vyöhykkeiden perustaminen on jatkossakin perustuttava korvauksiin menetetystä tuotannonalasta, sillä elinkeinomme kannattavuus ei salli vesienhoitosuunnitelmien toteutusta ilman selkeää korvausta kannustinosuudesta. Lopuksi MTKPK on huolissaan siitä, että vesienhoidossa kuten myös monissa muissa ympäristöä koskevissa kysymyksissä vaaditaan julkisuudessa usein hyvin radikaaleja toimenpiteitä, joiden tehoa ja vaikutuksia ei ole riittävästi selvitetty. Samoin toimenpiteiden hyöty/kustannusvaikutuksia ei välttämättä selvitetä riittävästi tai pahimmillaan kustannukset sälytetään esim. vain yhdelle väestöryhmälle. Varoittavana esimerkkinä tällaisesta virheestä voidaan pitää hajaasutusalueiden jätevesiasetusta. Lisäksi MTKPK pitää huolestuttavana sitä, että esim. Itämeren tilannetta arvioitaessa sivuutetaan esim. Itämeren alueen muut (kuin Suomen) kuormittajat, sivuutetaan sisäinen kuormitus ja eikä Suomen maatalouden kuormitusarvioita edes yritetä suhteuttaa Itämeren kokonaisuuteen. Puolitotuuksien esittäminen voi johtaa pahoihin virhearvioihin, kalliisiin ja tehottomiin toimenpiteisiin ja maamme omien elinkeinojen ajamiseen vaikeuksiin.

7 7/7 MTK PohjoisKarjala katsoo, että erilaisten vesienhoidon toimenpiteiden valinnassa tulee ottaa huomioon myös niiden yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ja erityisesti vaikutukset maaseudun elinkelpoisuuteen. Vesienhoitoa verukkeena käyttäen ei saa pyrkiä toteuttamaan muita kansallisia ympäristönsuojeluun liittyviä tavoitteita, jotka johtaisivat maaseutuelinkeinojen kannalta kohtuuttomaan tilanteeseen. Kunnioittavasti MTK PohjoisKarjala Vilho Pasanen Toiminnanjohtaja