Meijän Perä 1. Meijän Perä. Sarvenperän kylälehti 4/2007. Onkos oltu kiltisti?

Transkriptio

1 1 Sarvenperän kylälehti 4/2007 Onkos oltu kiltisti?

2 2 Virtapiirin suosio on osoittanut, että aktiivisuutta riittää niin kutsutuilla ikäihmisilläkin, kun vain tarjolla on mielekästä tekemistä ja mukaan pääsy on käytännössä mahdollista. Virtapiiri vetää jokaiseen kokoontumiseensa keskimäärin yli kaksikymmentä osallistujaa - se on paljon! Toiminta alkoi projektina, jolla on ollut omat vetäjät. Kerrankin voi sanoa projektin todella onnistuneen uuden toiminnan käynnistämisessä: jo projektin kestäessä ai- Pääkirjoitus nakin Korpilahden pohjoisilla kylillä toiminta pyörii omillaan, vapaaehtoisten vetäjien voimin. Kokoontuminen on yleensä Sarvenperän koululla kahden viikon välein. Väkeä on mukana myös naapurikyliltä Ylä-Muuratjärveltä, Tikkalasta ja Saukkolasta. Alla olevasta jutusta voi todeta, että toiminta on vilkasta ja hyvin monipuolista. Suuri kiitos toiminnasta tietysti kuuluu vapaaehtoisille vetäjille Juhani Kuuselalle, Eeva Oravuolle, Matti Riuttaselle ja Seija Virtapiirillä vilkas syksy 4/2007 Sarvenperän kylätoimikunnan lehti Ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Paino: Jyväskylän yliopistopaino. Lehden painos 180 kpl. Seuraavaan lehteen aineistot mennessä päätoimittajalle tai toimittajille. Julkaisija: Sarvenperäset ry / puheenjohtaja Vesa Pihlajamäki p , sihteeri Seija Halinen p , rahastonhoitaja Riitta Kuusela p Päätoimittaja: Mari Hakkarainen, Päivärinteentie 30, Kuohu, p , mari.hakkarainen@nic.fi Lehden ulkoasu: Petri Hakkarainen p , pera.sarvi@kolumbus.fi Toimittajat: Seija Halinen p , seija.halinen@elisanet.fi, Oiva Lahtinen p , Paavo Vehkala p , Kaarina Riuttanen p , kaarina.riuttanen@elisanet.fi, Vesa Pihlajamäki (kylätoimikunnan edustaja), p Kuvat: Seija Halinen, ellei muuta mainita Tilaushinnat: Sarvenperän asukkaille ilmainen, muille vuosikerta 10 euroa, irtonumerot 2,5 euroa Tilaukset: Seija Halinen, Sarvenperäntie 480, Kuohu, p Ilmoitushinnat: koko sivu 50 euroa, ½ sivu 33 euroa, ¼ sivu 20 euroa, 1/8 sivu 13 euroa; rivi-ilmoitukset kyläläisille ilmaisia max 20 sanaa. Aineistot: Kirjoitukset toimitetaan mieluiten sähköisesti. Kirjoittaa voi myös nimimerkillä, mutta nimen on oltava päätoimittajan tiedossa (ei kerro eteenpäin). Juttuja voidaan lyhentää ja oikeinkirjoitusta korjata asiasisältöön puuttumatta. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. Kansikuva: Jouluaatto jokunen vuosi sitten Hattulassa. Kuva kotialbumista. ISSN Haliselle. He toimivat niin suunnittelijoina, vetäjinä kuin myös kuljettajina. Ilman kyytijärjestelyjä näin moni ei pääsisi osallistumaan. Tällä hetkellä Virtapiiri odottaa päätöstä projektiajan jälkeisestä rahoituksesta. Kunnan toivotaan turvaavan toiminnan jatkumisen. Rahaa tarvitaan vierailijoiden hankkimiseen ja retkien järjestämiseen. Toivottavasti Korpilahden kunnan konkurssipesästä vielä tällainen summa löytyisi. Marraskuun 2007 lopulla MH Seniorikuntosalilla ei roppaa säästelty. Virtapiirin syksy on ollut todella tapahtumarikas. Aloitimme syyskauden moksilaisten vieraana Särkijärven laavulla. Päivä kului rattoisasti nuotion äärellä yhteislaulujen, pikku visailujen ja mölkky-pelin merkeissä. Vierailimme syyskuussa myös Vesangan virtapiirissä, siellä saimme tutustua meille ennestään tuntemattomaan boccia-peliin. Seurakunnan leirikeskus Mutasella järjestettyyn leiripäivään osallistuimme myös isolla joukolla. Koululaisten syyslomaviikolla Toimi-hankkeen tytöt valmistivat keittolounaan Sarvenperän koululla. Ruokailuun osallistui parikymmentä kerholaista. Lokakuun lopulla Jyväskylän yliopiston tutkija Olavi Pajala piti kuntotestin, jossa otettiin aika 10 metrin kahdeksikkojuoksusta ja tuolilta seisomaan noususta. Käsien puristusvoima mitattiin ja tasapainolevyllä seisten liikutettiin tietokoneen nuolta määrättyyn suuntaan vain nilkkoja liikuttamalla. Kolmen kuukauden kuluttua saamme tulokset ja jatko-ohjeet. Marraskuussa saimme vieraaksi Jyväskylän ammattiopiston 18 lähihoitajaopiskelijaa opettajansa Eila Tammisen johdolla tekemään halukkaille jalkahoitoja. Ensi vuoden puolella on mahdollisuus saada oppilailta myös niska-hartia-hierontaa ja intialaista päähierontaa. Seniorikuntosalilla ja uimahallissa käynti oli yksi tapahtuma, johon osallistui myös osa Köntyksistä. Marraskuun lopulla on vielä vuorossa Korpilahden hammashoitajan vierailu, aiheena suun ja hampaiden hoito. Kun tähän vielä lisätään tutustuminen Keski-Suomen museoon ja retki Vaajakoskelle Hutunkiin keilaamaan 3.12., niin sen jälkeen voi pikku hiljaa alkaa hiljentyä joulua odottamaan. Paitsi että onhan vielä pohjoisten kylien yhteinen joulujuhla Ylä-Muuratjärvellä ja sinnehän mennään taas sankoin joukoin. Kunnossa kaiken ikää - hanke on myötävaikuttanut kuntotestin, kuntosalilla vierailun sekä tulevan Hutungin retken toteuttamisessa. Kuntosali ja Hutunki-retket ovat avoimia muillekin kuin virtapiirille. S.H. Kuva: Juhani Kuusela

3 Hirvenkaatomuistomerkki 3 Sunnuntaina pystytettiin muistokivi Saukkolan Hirvimiesten ensimmäiselle kaadolle. Syksyllä 1977 aloitti metsästyksen Oiva Lahtisen ja Kaarlo Ahosen hirviseurue. Ensimmäinen hirvi kaatui Niittylän maalle, synkän kuusikon keskellä olevalle aukolle, jossa kuusentaimet oli ehtineet juuri ja juuri miehen mittaan. Kaatajana oli itseoikeutetusti Ahos- Kalle ja saalis oli hirvenvasa. Saalis sai arvoisensa käsittelyn, kun miehet sen kuljettivat kantamalla nylkypaikalle Niittylään. Riuttas-Matin aloitteesta paikalle pystytettiin nyt muistokivi, keskelle vankkaa kuusikkoa. Viimeistään tässä vaiheessa ymmärtää, että 30 vuotta on pitkä aika - taimikko on muuttunut tukkimetsäksi ja ympäristön aikaisempi synkkä kuusikko puolestaan heinää ja horsmaa kasvavaksi uudistusalaksi. Tilaisuudessa neljä alusta saakka mukana ollutta miestä - Jussi, Paavo, Antero ja Saku ruuvasivat kiveen messinkilaatan, Tälle paikalle kaadettiin Saukkolan Hirvimiesten ensimmäinen hirvi Kaataja Kaarlo Ahonen. Lyhyessä juhlatilaisuudessa muisteltiin toiminnan alkuaikoja ja kiiteltiin seurueen perustajia: heidän sinnikkyytensä ja metsästysintonsa ansiosta myös myöhemmin mukaan liittyneet metsämiehet ovat saaneet nauttia Tapion antimista. Perinnetarina Konkarit Paavo, Jussi, Antero ja Sakari Triviaa: Ensilumi tuli 1977 lokakuun puolivälissä, sohjoista tietä pitkin miehet kantoivat saalista Sen toisen hirven kaatoi Jussi Palviainen Nälkövuoren päälle Kari Lahtinen Ennen vanhaankin oli naimattomia naisia. Heidän siviilisäätynsä ei kuitenkaan ollut sinkku, vaan vanhapiika. Jotkut kiersivät talosta toiseen, mutta jotkut asuivat paikoillaan. Heidän työpanoksensa oli kuitenkin hyvin tarpeen, koska kaikki tehtiin käsin. Jotkut heistä olivat hyvinkin ahkeria. Kaikki eivät olleet kuin Hiskin-Nikki, josta Onni Välivaara kertoi: Kerran juhannuksen jälkeen Nikki tuli lauantai-iltana Välilään ja kysyi töitä. Maanantaina lähdetään heinään Saukkojärvelle. Sinne pääset mukaan, lupasi Välilän isäntä. Nikki vietti pyhäpäivän Välilässä ja nousi aikaisin maanantaiaamuna. Mistäs sitä aloitetaan, kyseli Nikki. No sieltä Kaivo-ojan suusta. Minäpä lähdenkin sinne etukäteen niittämään, lupasi Nikki, heitti teroitetun viikatteen selkäänsä ja lähti pistelemään tietä pitkin Kaivoojalle. Kun väliläiset sitten joukolla saapuivat aloituspaikalle, oli Nikin viikate sievästi pistettynä tallin hirrenrakoon, mutta miestä ei näkynyt missään. Hän oli jatkanut matkaa leppoisammille seuduille. Paksun Santran ja Ajaliinin Saiman muistan minäkin, mutta Röllö-Riikkaa ja Pitkää Ievaa en muista. He elivät ennen minun aikaani. Röllö-Riikka oli siitä erikoinen, että hän ei tiennyt ikäänsä. Mikäs se oli se syntymävuosi, kyseli joku uteliaampi. Ei siihe aikaan semmoisia hullutuksia ollu, tuhahti Riikka. Nythän ne on työväen talot ja kaikki. Saukkolan työväentalo oli juuri valmistunut. Pitkä Ieva asui Välilän pihatuvassa, ainakin jonkin aikaa. Hän oli erinomainen sirpinkäyttäjä. Silloinhan viljat leikattiin sirpillä. Syysvilja, siis ruis, sidottiin lyhteiksi ja koottiin kuhilaiksi. Kevätvilja, ohra ja kaura, koottiin kaksoislyhteiksi eli nikuleiksi. Niistä koottu kuhilas oli nimeltään kykkä. Kun Ieva alkoi leikata, hän halusi leikata yksin koko pellon. Usein se kävikin päinsä. Pellavan vitominen oli usein näiden yksineläjien töitä. Pellavaa viljeltiin melkein joka talossa. Sen käsittely oli ylimääräinen työ, johon emännällä harvoin oli aikaa. Pellavan loukutus oli miesten työtä, mutta vitominen naisten. Aholassa vitomisen suoritti Pontikka-Iita, yksineläjä hänkin. Setä-Oskari oli huomioinut, että ammatti-ihmisiä arvostettiin. Sellaiseksi pitäisi pyrkiä. Ei se häävinen ammattimies tartte olla, kun arvostetaan. Pontikka-Iitallekin viedään kahvi työpaikalle, pohti Oskari. Selitys voi kuitenkin olla yksinkertaisempi. Vitominen on hyvin pölyistä työtä. Iita olisi joutunut puhdistamaan itseään enemmän, jos olisi tullut tupaan kahville. Paksuun Santraan liittyy hauska muisto. Tapahtui joskus 1930-luvulla, ehkä puolenvälin jälkeen. Tuskin olin vielä koulussa. Tarvitsin johonkin rakennelmaani leppäkeppejä. Pellonreunassa oli sopivaa lepikkoa. Suunnittelin meneväni suksilla niitä hakemaan. Oli kevättalvi ja silloin oli talvet lumisia. Äiti oli vastaan. Varsinkin kun ilmaisin, että äidin suuri keittiöpuukko oli sopiva leppien katkomiseen. Miten sinä sen kuletat? Satutat vielä ihtees! Silloin tuli Santra hätiin. Onneksi hän oli käymässä Aholassa. Hän kötösteli paperista ja kankaasta paksun tupen puukolle. Jotenkin se ripustettiin vyötäisilleni. Niin hiihtelin pellonreunassa ja toin leppäkepit ilman mitään haaveria. Paksu Santra herkesi ennustajaksi. Sota siitä tullee, kun lapset leppiä katkovat. Joskushan ne katkoo hampaillaa, nii että suupielet punasena. Aikuiset hymähtelivät Santran puheille. Mutta oikeassa Santra oli. Sotahan syttyi muutaman vuoden kuluttua. Mutta kokonaan ja yksinomaan en sitä syykseni ota. OLa Valokuvat: Kari Lahtinen

4 4 Sarvenperän pojat kesäretkellä Lähtö tapahtui Saunamaratonin jälkeisenä torstaiaamuna. Matin lisäksi Mitsubishin kyytiin nousivat Asko, Kalevi ja Oiva. Kalevin saunaillassa tehdyn suunnitelman mukaan ajettiin Kutturaan Matin ja Pekan mökille, missä laitettiin heti sauna lämpiämään. Makoisten löylyjen ja ruokailun jälkeen ihailimme Lapin heinäkuista iltaa. Aamulla lähdimme takaisin etelän suuntaan. Vuotsossa jaloittelimme Juhanin mökin pihalla, jonne isäntä itse tosin saapui vasta illalla. Pelkosenniemellä poikkesimme baarissa kahvilla ja jatkoimme kohti Savukoskea. Kun tulimme Kemijoen ylittävälle sillalle vähän ennen Savukoskea, päätimme pitää ruokatauon. Matti käänsi auton kauniiseen koivikkoon, mutta siellä olikin hyttysen pesä. Kiireesti autoon ja joen toiselle puolelle missä oli aukealla pysäköintilevike. Otin kattilaan perunoita ja kävin pesemässä ne Kemijoessa. Sillä aikaa pojat virittivät 5 kg:n kaasupullon päällä olevaa Priimusta. Matti avasi hanan ja raapi ankarasti tulta tulitikuilla, mutta Priimus ei syttynyt. Hetken syytä tutkittuamme huomasimme että pullo oli tyhjä. Ajoimme Savukosken kylälle hotelli Samperin Savotan parkkipaikalle. Parkkipaikan ympärillä oli Metsähallituksen toimipaikka ja museoitu Kuusikko-ojan metsäkämppä. Marssimme sisälle avoinna olevaan kämppään. Kämpän kokonaispinta-ala on 134 neliömetriä josta pirttiä 76 neliömetriä. Sisälle tultiin keittiön kautta. Keittiön seinän takana oli kuivaushuone, jossa oli vanhoja metsätyövälineitä, valokuvia ja esitteitä Suomen ensimmäisestä konesavotasta, Samperin Savotasta vuosilta Museossa aika kului kuin iltamissa. Kun tuli poislähdön aika klo 16, niin huomasimme, että ovet oli lukittu ulkoapäin vahvoilla poikkioven salparaudoilla. Ikkunoita ei saanut auki ja siinä silmäiltiin jo tukkijätkien käyttämää lankkulaveria yöpymismielessä. Pelastajaksi koitui kuitenkin kännykkä - pöydällä oli paikallisen matkatoimiston esitteitä joten Asko soitti toimistoon ja ilmoitti että meiltä on riistetty vapaus. Hetken kuluttua Metsähallituksen toimistosta tuli reipasta vauhtia viehättävä rouva, joka avasi oven ja pahoitteli kovasti tapahtunutta. Rouva kertoili meille myös Savukosken nähtävyyksistä ja kesän tapahtumista sekä neuvoi mökkikylän, jossa sitten yövyimme. Matkaa jatkettiin Via Kareliatietä pitkin kohti etelää aivan itärajan tuntumassa. Pysähdyimme mm. Sallan hautajärvellä partisaanien muistomerkillä. Yön vietimme Kuusamossa ja tutustuimme Suurpetokeskukseen sekä Jyrkänkoskella talvisodan taistelun muistoalueeseen. Suomussalmen Juntusrannassa poikkesimme Paukanmäellä, jossa kahden maalaistalon vanhukset ja lapset olivat aikoinaan olleet pommisuojassa talon kellarissa. Kellariin tuli pommituksessa täysosuma, jossa kuoli 11 henkilöä ja pahoin haavoittuneina jäi henkiin äiti ja kaksi lasta. Kirjassa Paukan pommi kerrotaan, että äiti ja lapset vietiin hoidettavaksi vihollisen sairaalaan Uhtualle, josta he palasivat rauhan tultua takaisin. Kuhmossa yövyimme Kalevalan leirintäalueen mökissä ja aamulla tutustuimme Talvisotamuseoon. Matka jatkui läpi vaaramaisemien Lieksaan ja Hattuvaarassa nautimme kahvit Taistelijan talossa. Maanantai-iltana tulimme Ilomantsiin, jossa yövyimme Ruhkarannan lomakylässä Möhköntien varrella. Tiistaiaamu oli helteinen, kun kävelimme Joensuun torilla. Joensuusta löytyi myös tienpää joka johti länteen ja päätyi lopulta Sarvenperälle. Oiva Kuvissa Suomussalmen Paukamäen pommitusten uhrien muistomerkki, Kuusamon suurpetokeskuksen karhu ja Kutturan mökillä Matti isännöimässä. Valokuvat: Kalevi Halinen

5 Tuttuja ja kylänmiehiä 5 Jarmo Lahtinen, Aholan tilan isäntä, asuu kuusi vuotta sitten Aholan pellon laitaan rakentamassaan talossa, joka merkittiin maarekisteriin nimellä Kultaranta. Sarvenperän kansakoulussa opintiensä aloittaneen Jarmon tie kulki Korpilahdella käydyn keskikoulun jälkeen Jyväskylän kauppaopistoon, josta hän valmistui merkonomiksi. Nämä opinnot johtivat oman kotona toimiva tilitoimiston perustamiseen. Lisäksi hän toimii Kuohun Nuorisoseuran ja Piimäsillan tienhoitokunnan rahastonhoitajana, Hallamäen tiehoitokunnan puheenjohtajana sekä Sarvenperäset ry:n toisena tilintarkastajana. Ruumiillinen työkään ei ole Jarmolle vierasta: hän kerää käpyjä siemenviljelyksillä Siemen-Forelian aliurakoitsijana. Selvennykseksi kerrottakoon, että kävyt kerätään nosturia apuna käyttäen puiden latvoista. Kaksitoista vuotta sitten Jarmo palasi takaisin Sarvenperälle asuttuaan kaupungissa edelliset 12 vuotta, ja lunasti syntymäkotinsa kolmelta sisarukseltaan. Jarmon vanhemmat Oiva ja Maire jäivät Aholaan Jarmon muuttaessa omaan taloonsa. Tytär, 24-vuotias Heidi asuu Vantaalla. Kaupungissa asuessaan Jarmo oli jonkun aikaa työssä Vesilaitoksella ja kymmenen vuotta jakoi lehtiä Keskisuomalaisen palveluksessa. Kerrostalojen rappujen ravaamisen lehtinippu kainalossa hän kertoo olleen hyötyliikuntaa parhaimmillaan ja antoi pohjakuntoa mm. kolme kertaa juostulle maratonille ja 90 kilometrin mittaiseen Pirkan hiihtoon. Kahtena talvena Jarmo on ollut myös yhdistetyssä Sarvenperän ja Saukkolan joukkueessa Pudasjärven Umpihankihiihdossa ja on lupautunut mukaan myös seuraavaan ensi helmikuussa käytävään kisaan. Monessa on mies mukana eikä tässä vielä kaikki. Valokuvaus on myös yksi Jarmon harrastuksista Jarmo voimailee omavalmisteisessa selkäpenkissään. eikä pidä myöskään unohtaa teatteria. Olemme vuosien varrella nähneet oman kylän pojan upeissa rooleissa niin Kuohun Nuorisoseuran, Muuramen teatterin kuin Korpilahden Teatterinkin näytelmissä. Tällä hetkellä ei ole missään roolia, mutta lavaste- ja taustahommissa Korpilahdella meni viime kesäkin. Jarmon näyttelijän ura sai alkunsa aikoinaan Saukkolan näytelmäpiirissä löylynlyömänä aikamiespoikana. Onneksi tuo em. rooli ei ole jäänyt päälle. S.H. & K.R. Sarvenperän perinteiset joulumarkkinat koululla sunnuntaina klo Tarjolla on ainakin laadukkaita käsitöitä, maukkaita leivonnaisia ja komeita joulukuusia. Nyt ensi kertaa myös pukkipalvelu lähialueille - tule ja sovi tarkemmin! Tervetuloa!

6 6 Minun talvisotani Iloisina leikimme koulun kevätjuhlassa: Keijuina keikumme, kiidämme, liidämme lentävän linnun lailla. Siitä alkoi huoleton kesä paljain jaloin kirmaten, uiden ja leikkien. Vähitellen kesä vaihtui syksyksi. Keräsimme marjoja ja sieniä talven varalle. Tiesin, että äiti lähtisi opiskelemaan. Halusin olla kaikessa avuksi, sillä olinhan perheemme vanhin lapsi. Paula-tätimme tuli hoitamaan kotiamme äidin lähdettyä. Hyvin viihdyimme hänen seurassaan. Ainoastaan pikkusisko etsi äitiä kaikkialta sormea imien. Minä kävin koulua, sillä olin jo kymmenenvuotias. Isän opetustaito oli innostava. Halusin olla ahkera oppilas. Oli hauskaa kun äiti kävi kotona viikonloppuisin. Mutta iltaisin kuunnellessani vanhempien keskustelua, valtasi mieleni levottomuus tiedostaessani, että jotakin hyvin ikävää oli tapahtumassa. Junien kulku hidastui. Rajalle vietiin tarvikkeita. Radiosta seurattiin tarkkaan uutisia. Rukoiltiin ja toivottiin, ettei toteutuisi tuo pelottava asia: sota. Pian se kuitenkin oli totta. Olimme vähän aikaa koko perhe koolla, kun äidin kurssi oli keskeytynyt. Miehet kutsuttiin rajalle. Meidänkin ikkunaan koputettiin yöllä. Viestin tuoja ilmoitti, että isän on aamulla lähdettävä. Yöllä kuulin äidin itkua, kun hän pakkasi isän tavaroita. Aamulla herätessämme oli isä jo lähtenyt. Muita lähtijöitä muistan: Aarne Minkkinen, Yrjö Sivusuo, Onni Nahkamäki ja nuorempia Toivo Keskinen ja Jalo Ilonen, jotka molemmat kaatuivat. Äiti sytytti tulta keittiön hellaan ja kamarien uuneihin sekä keitti meille vesimaitoa. Me lapset lähdimme ulkoleikkeihimme ja naapuriin kertomaan kuulumiset. Sama kutsu oli käynyt joka kodissa. Yhteinen kohtalo yhdisti pienen kylän asukkaat. Olimme kuin suurperhe, ilot ja surut jaettiin. Äiti puheli naisväelle, että kotirintaman täytyy jaksaa aseveljien tukena. Isät ja veljet olivat siellä jossakin maata puolustamassa. Samaan tapaan kokoonnuttiin kuuntelemaan radiota. Vanhempi väki kyynelehti kuunnellessamme laulua: Mä vartiossa seison nyt yössä yksinäin, on seuranain vain taivaan tähti kirkas Illan hämärtyessä juoksin kotiin pakkasen nipistäessä poskipäitä, lienee siinä kyynelkin vierähtänyt katsellessani isänmaan tähtitaivasta. Pakkasen jatkuvasti paukkuessa kudoin sotilaille rannikkaita pöydällä istuen. Vesikin loppui kaivosta. Risto halusi olla pieni sotilaspoika, joka veti veden kelkalla lähteestä. Äiti teki hänelle lumipuvunkin. Meille lapsille oli tärkeätä olla avuksi, niinpä vedenhakumatkatkin muodostuivat meille mielenkiintoiseksi leikiksi. Entistä reippaampana tarpoi kuusivuotias pikku-sotilas vesikelkalla vettä hakemaan. Saunaveden meille toi Pössyn isäntä Löytänän avannosta. Muistan hänen ystävällisinä tuikkivat silmänsä ja huurteisen parran, kun hän hetkeksi istahti keittiön tuolille. Siinä he äidin kanssa kahvikupposen keralla vaihtoivat kuulumisia. Postin saapuminen tuohon aikaan oli tapaus. Postin noutajat tulivat ajoissa odottamaan. Mieluista oli vihdoin nähdä, kun Orilahden Salme tuli hiihtäen Tuohitietä postireppu selässä. Hän oli aina hymyssä suin pakkasesta välittämättä. Eiköhän sentään koulun eteisen muurin kylki ollut lämmin, että sai kohmettuneita käsiä lämmitellä. Jännittyneinä odotettiin, että kuka sai tänään kenttäpostia. Raili Saulio marraskuussa 1989 Muuratjärven Erämiehet ry 40 vuotta Muuratjärven Erämiehet ry: n perustava kokous pidettiin Korpilahden pitäjän Muuratjärven kylässä, Hallamäen talossa 12. päivänä tammikuuta Kokoukseen oli saapunut 16 osanottajaa. Puheenjohtajana toimi Heikki-Paavali Salonen ja sihteerinä Onni Välivaara. Johtokunnan jäsenmääräksi hyväksyttiin 5 ja kokouskutsut julkaistavaksi joko pylvästai lehti-ilmoituksilla. Liittymismaksuksi hyväksyttiin silloin 10 markkaa ja jäsenmaksuksi 5 markkaa. Silloiseen seuran ensimmäiseen johtokuntaan valittiin Reijo Kilpioja, Paavo Vehkala, Osmo Pihlajamäki, Veikko Silokunnas ja Onni Välivaara. Tilintarkastajiksi valittiin Iina ja Arvo Ilonen, sekä heidän varamiehikseen Pauli Pekkanen ja Väinö Karhola. Maanvuokrausjaostoon valittiin johtokunta, sekä lisäksi Toivo Sulasalmi, Heikki Hallamäki ja Kalle Ahonen. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Reijo Kilpioja, varapuheenjohtajaksi Osmo Pihlajamäki sekä sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi Paavo Vehkala. Seuraavana vuonna, 1968, seuralle ostettiin savikiekkoheitin, joka jouduttiin uusimaan vuonna 1988, 20 vuotta palvelleena. Kolme vuotta puheenjohtajana toimineen Reijo Kilpiojan seuraajaksi valittiin Vilho Heinämäki. Sihteerinä jatkoi edelleen Paavo Vehkala. Vuonna 1973 valittiin puheenjohtajaksi Unto Manerus ja sihteeriksi Onni Virtanen. Samana vuon-

7 7 na hyväksyttiin rauhoitusalueiksi Metsähallituksen maalla olevat Hattulan mäki, Kellovuori ja Parkkolan alue. Samalla päätettiin rauhoittaa metso seuran alueilla. Vuosikokouksessa 1974 seuralle perustettiin kalajaosto, johon valittiin Kalle Ahonen, Unto Noronen, Unto Manerus, Matti Sulasalmi ja Toivo Levänen. Kesäkokouksessa samana vuonna päätettiin antaa apua seuralle maansa vuokranneille osallistumalla viljankorjuuseen. Vuonna 1975 seuraan liittymismaksu nostettiin 30 markkaan ja jäsenmaksu 25 markkaan. Seuran jäsenmäärä oli jo kasvanut sen verran, että johtokuntaan valittiin kahdeksan jäsentä: Paavo Vehkala, Oiva Kilpioja, Toivo Levänen, Unto Manerus, Unto Noronen, Toivo Sulasalmi, Eero Laitinen ja Onni Virtanen. Vuonna 1976 aloitettiin savikiekkoammunnat lentoonammunnan harjoittamiseksi. Samalla päätettiin rakentaa pienoishirvirata Tasaselle kankaalle. Seuran täyttäessä 10 vuotta vuonna 1977 pidettiin tervarieha Saukkolan koululla. Tervamestarina toimi Erkki Kumpu. Samana vuonna pidettiin ensimmäiset jäsentenväliset haulikkomestaruuskilpailut. Vuonna 1980 otettiin käyttöön seuran omat hihamerkit, joita painettiin sekä kankaalle että tarroiksi. Merkin suunnittelukilpailun voitti Sakari Välivaaran ehdotus. Samana vuonna syyskuussa pidettiin maanomistajille illanvietto Saukkolan koululla. Ohjelma oli monipuolista, ja illan päätteeksi tanssittiin hanurimusiikin tahdissa. Vuonna 1981 päättyi Onni Virtasen seitsemän vuotta kestänyt sihteerin kausi ja tilalle valittiin Simo Kilpioja. Puheenjohtajana toimi edelleen Unto Manerus. Rannaltaongintakisat pidettiin Naulajärvellä ensimmäistä kertaa vuonna Mukaan haastettiin Metsäkulman Erä. Kisat ovat jatkuneet vuosittain, kiertopalkintojen kiertäessä seuralta toiselle. Ampumahiihtokilpailuja pidettiin neljänä peräkkäisenä vuonna. Talkootoiminta oli hyvin virkeää, muun muassa tehtiin yleisloukkuja seuralle sekä pyydysrautojen suojaputkia Riistanhoitopiirille raivotautiepidemian leviämisen ehkäisemiseksi. Riistanhoitopiiri jakoi putkia edelleen eri metsästysseuroille. Vanhan Korpilahden Riistanhoitoyhdistys on työllistänyt seuraamme Vihtakankaan ampumaradan kunnostustöillä. Myös yksityisille henkilöille on tehty maalaus- ja kattotalkoita pientä korvausta vastaan. Riistan ruokintaa on tehty aktiivisesti koko seuran toiminnan ajan. Vuosittain on tehty riistapeltoja eri puolille seuran aluetta, sekä kerpoja ja heiniä talviruokintaa varten. Seura on toiminut rauhoituksen etunenässä, sillä on pisin aika metson rauhoittamisessa Korpilahden Riistanhoitoyhdistyksen alueella. Vuonna 1991 valittiin seuran puheenjohtajaksi Paavo Vehkala. Unto Manerus ehti olla puheenjohtajana 17 vuotta. Sihteeri-rahastonhoitajana jatkoi edelleen Simo Kilpioja. Vuonna 1994 rakennettiin Pössyn laavu, johon tehtiin myös tulipaikka, jossa on hyvä paistaa makkaraa sekä keitellä kahvit nokipannulla. Maistuuhan se paremmalta luonnon helmassa. Vuotta myöhemmin rakennettiin Urhon kota, joka on tarkoitettu myös kyläläisten käyttöön. Vieraskirjasta katsottuna kota on ollut hyvin käytössä, jotkut ovat jopa yöpyneet kodalla. Pesimäpönttöjä pikkulinnuille on tehty ja viety maastoon Kuohun ja Sarvenperän koululaisten kanssa. Yhteistyö Sarvenperän koulun kanssa on jatkunut aina näihin päiviin saakka. Tänä vuonna, 2007, jäi koululaisten pilkkipäivä pitämättä huonojen jäiden takia. Luontopäivä Sarvenperän koululla on tuntunut juhlalta, koska opettajat ja oppilaat ovat olleet innokkaasti mukana. Perinteeksi on myös tullut Sarvenperän korsulla vietetty iltapäivä maanomistajille ja jäsenille. Seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi kutsuttiin Urho Niittylä vuonna Urho on ollut erittäin kannustava ja myötämielinen seuran toiminnan kannalta. EU on tuonut metsästyskulttuuriimme uusia haasteita, on tullut karhut, sudet ja ilvekset kiusaksi vallankin koiramiehille, sekä haitaksi kotieläimille. Näitä petoja on myös seuramme alueella. Se rajoittaa myös metsästystä koiran kanssa, sillä eihän kukaan halua oman koiransa joutuvan suden kanssa kasvotusten. Korpilaki tulee varmasti lisääntymään näiden asioiden myötä. Jäsentilastoa seuratessa porukka alkaa ukkoontumaan. Nuoria ei tunnut metsästysharrastus kovasti kiinnostavan. Onkohan lie tietokoneaikakausi vienyt mukanaan. Toivottavaa olisi, että nuoria alkaisi kiinnostaa esi-isiemme verenperintö. Sanotaan, että metsä on erämiehen kirkko, koiran haukku on papin saarnaa ja luonto veisaa virttä. Seuralla on tällä hetkellä metsästysmaata noin 3000 ha ja jäseniä noin 60. Seuran juhliessa 40-vuotista taivaltaan elossa ovat vielä seuraavat perustajajäsenet: Osmo Pihlajamäki, Onni Välivaara, Erkko Heiskanen, Matti Sulasalmi, Heikki Hallamäki, Paavo Vehkala, Oiva Kilpioja ja Simo Kilpioja. Puheenjohtajana jatkaa Paavo Vehkala ja uutena sihteerinä Kalle Nieminen. Onnea heille ja seuralle tulevina vuosina. 26 vuotta kestänyt sihteeri-rahastonhoitaja- ja toiminnanohjaajakausi on kohdaltani ohi. Simo Kilpioja

8 8 SARVILASTUJA Isänpäivän juhlat siirrettiin jo edeltäväksi torstai-illaksi 8.11., jotta perheiden rauhaa ei suotta häiritä varsinaisena juhlapäivänä. Perhekerho kattoi Grillikan pöytään makkaravartaita, riisipiirakoita ja täytekakkukahvituksen paikalle saapuneille. Menestys olikin iloinen yllätys: isiä oli paikalla peräti 15, sekä muut kyläläiset ja hengessä olijat lisäksi. Pelit ja leikit jäivät tohinassa pitämättä, mutta onneksi vierailla riitti rupateltavaa keskenäänkin. Kiitokset osallistujille, ja onnea isille! Postiosoite Kylä Kelpaa asumismessuviikkoa vietetään Tuolle viikolle osuvat ainakin sarvenperästen perinteiset tapahtumat Saunamaraton ja hevosrieha. Rieha järjestetään jo toista kertaa ja laajennetaan myös muuta eläinkuntaa koskevaksi koko perheen tapahtumaksi. Sarvenperänen Hannele Mäntyjärvi on valittu Kylä Kelpaa -hankkeen projektipäälliköksi. Sarvenperäset ry:n seuraava kokous on koululla Isät, Matti ja Veikko, kävivät reippaasti kiinni pöydän antimiin. Talkoolaisten iltaa vietettiin Metsärannassa Tarjolla oli ruokaa, saunomista ja kahvit kaikille, jotka olivat osallistuneet Saunamaratonin tai muiden tapahtumien talkoisiin. Näkyipä eräässä mökissä olevan pienimuotoista juomatarjoiluakin. Talkoolaisia oli niin suuri määrä, että Metsäranta oli aivan tupaten täynnä ja viimeksi saapuneet saivat enää ulkoruokailupaikkoja. Kyläläiset tekivät retken Mikkelin kaupunginteatteriin katsomaan Myrskyluodon Maijaa. Mukaan lähti peräti 42 henkilöä. Näytelmä oli mukana olleiden mukaan hieno ja koskettava poikkeus yleensä nähtyihin komedioihin. Matkalla käytiin myös ruokailemassa erinomaisessa ruokapaikassa nimeltään Sali & Keittiö. 60 yhteistä vuotta. Marraskuun 1. päivänä vuonna 1947 vietettiin Sarvenperällä häitä. Sää oli tuona päivänä kutakuinkin samanlainen kuin nyt 60 vuotta myöhemminkin: pilvipoutainen, ei lunta, mutta maa oli jo jäätynyt. Hääpäivän aamuna nuori morsian Jenny lähti naapurin Eilan kanssa junalla Jyväskylään. Siellä käytiin kampaajalla ja noudettiin vuokraamosta hääpuku, joka sitten puettiin tuttava-poliisi Leikonsaaren luona morsiamen ylle. Sulhanen Viljo tuli veljensä Reinon kanssa omia teitään Riskoperältä, parturiin hekin, molemmilla kun oli musta parta leuassaan. Vihkikuva otettiin Valokuvaamo Hellaksessa etukäteen ja sitten ajettiin taksilla Jennyn kotiin vihittäväksi ja häitä tanssimaan. Vihkimisen suoritti Petäjäveden pappi Paavo Liimatainen. Mainittakoon vielä että Eila ja Reino ostivat kihlat samalla kaupunkimatkalla. Tänä vuonna Korpijotos kärsi osallistujakadosta. Huono sää ja päällekkäiset tapahtumat verottivat osallistujamäärää niin, että vain neljä henkilöä taivalsi metsäisissä maisemissa. PoKon syntymäpäivät 2.9. keräsivät paljon osallistujia. Ehkä mielenkiintoisinta antia oli äänetön sirkus. Onnea vuoden kylä, Ylä-Muuratjärvi!!! Karaokeilta Tikkalan Harjulassa paljasti, että pohjoisilla kylillä vaikuttaa kymmeniä hyviä laulajia. Aviopari Jenny ja Viljo Heikkinen