Oman oppimisen kuvaus

Transkriptio

1 1 Laurea-ammattikorkeakoulu Laurea Tikkurila Oman oppimisen kuvaus Satu Aalto työharjoittelu raportti

2 2 Sisällys 1 Johdanto Projektityön kuvaus Marokkolainen kahvila Tuntemuksia harjoittelun alkuvaiheessa Vierailu Lumossa Suomi-tilan rakentaminen Käynti Sinkin Portissa Seminaari Laureassa Hyvinkään nuorisotila Silta Hyvinkään Sillan Afgaanitilan suunnittelu Tilan rakentaminen Lopputyöseminaari Vaihto-oppilaisiin tutustuminen Mikkolan kouluun tutustuminen Miten saada valtaväestön asenne kohdalleen? Tuhannen ja yhden yön rakentaminen Lumoon Palautetta 1001 ja yhden yön tilasta Suomen kielen opetusta kotiäideille Silkinportissa Vaihto-opiskelijoista huolehtiminen Päiväkoti Mintussa Satutilan toteutus Vierailu Nice Hardseissa Lähteet:... 15

3 3 1 Johdanto Tein sosinomiopintojen ensimmäisen työharjoittelun Moniaistinen tila-hankkeessa yhdessä kahden muun opiskelijatoverini, Saskian ja Mikon kanssa. Koska meillä kaikilla oli takana jo monipuolinen työkokemus, sovimme tutoropettajamme kansssa, että tällainen hanke sopii meille jo ensimmäiseksi työharjoittelupaikaksi. Työharjoittelun kymmenen viikkoa kuluivat salaman nopeasti. Tuntuu haikealle jättää projekti ja siirtyä taas takaisin opiskelijaksi luennoille. Aloittaessani harjoittelun kuvittelin, että tulisimme olemaan paljonkin erilaisten maahanmuuttajaryhmien kanssa tekemisissä. Kuvitelmani oli, että olisimme jatkuvasti talon ulkopuolella tekemässä erilaisia projektitöitä erilaisten ryhmien kanssa. Näin toiseksi viimeisenä päivänä voin sanoa, että se tavoite ei toteutunut. Muuten olemme saaneet tehdä, kokea ja tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja asioita. Parhaiksi muistoiksi jäivät vierailut Silkinportissa ja Nice Hardsissa. Onnistuimme Hyvinkään afgaaninuorten kanssa rakentamaan hyvän tunnelman nuorisotila Siltaan. Siitä kerron tarkemmin edempänä. Raportissani tulen kuvaamaan miten erilaisissa projekteissa sain olla mukana. Kaiken kaikkiaan harjoittelu oli antoisa. Tapasimme monia mielenkiintoisia yhteistyökumppaneita. Uskon, että tulen olemaan heihin yhteydessä myös jatkossa.

4 4 2 Projektityön kuvaus Käsittelen tekstissäni lyhyesti erilaisia projektejamme. Vuorovaikutusta eri kohderyhmien välillä oli paljon. Ensimmäinen kontakti uuden yhteistyökumppanin kanssa oli sähköposti tai puhelu. Tämän pohjalta sovimme tapaamisen yleensä paikkaan, minne menimme toteuttamaan hankettamme. Seuraava vaihe oli hankeen toteuttaminen asiakkaan tai asiakkaiden kanssa. Lopuksi oli vielä tilan purku palautteen saaminen. Tässä on lyhykäisyydessään projektityön prosessikuvaus. Tehdessämme töitä hyvinkin eritaustaisten ihmisten kanssa, on pohjatyöllä suuri merkitys. Tilanteisiin on mentävä rohkeasti ja ennakkoluulottomasti mukaan. Erilaisiin tilanteisiin on vain heittäydyttävä mukaan. On hyvä miettiä minkälaisen roolin ottaa missäkin tilanteessa. 3 Marokkolainen kahvila Ensimmäinen konkreettinen työmme oli marokkolaisen kahvilan pystytys. Minä ja Saksia hoidimme sisustuspuolen, Mikon vastuulle jäi tekninen toteutus. Onnistuimme mielestäni hyvin tilan toteuttamisessa. Heijastimme valkoiseen seinään kuvan marmoriseinästä ja verholla meillä oli liikkuvaa kuvaa marokkolaisesta basaarista. Äänitehosteena oli puheensorinaa paikalliselta torilta ja väliin Mikko oli miksannut moskeijan kutsuhuutoa. Marokossa juodaan joka paikassa minttuteetä, jotenka tulemme torstaina tarjoamaa kaikilla vierailijoillemme sitä useampaan otteeseen. Seuraavana päivänä tulivat opiskelijat vieraiksemme sekä kahvilaan että olohuoneeseen. Me olimme pukeutuneet teemaan kuuluen jellabaan ja huiveihin. Tällaiset heittäytymiset eri rooleihin ovat avartavia kokemuksia. Oli mielenkiintoista seurata vieraiden reaktioita kun tarjosimme heille minttuteetä näissä asusteissa. Osa heistä hämmentyi eikä oikein tiennyt miten vastata hepreankieliseen tervehdykseen. Tila sai Saskiassa muistot palaamaan mieleen. Meillä kävi myös kouluisäntä Hannu kertomassa muistojaan kolmenkymmenen vuoden takaiselta Marokon matkaltaan. Hän tuli pitkäksi aikaa sohvalle istumaan. Siinä hän juo minttuteetä ja kertoi muistojaan. Tämä on varmaankin sitä tilan tuomaan eheyttämistä ja vanhojen muistojen jälleen mieleen palauttamista. Nämä tunnetilat vahvistavat sen, että olimme onnistuneet ensimmäisen tilan rakentamisessa ja tunnelman luomisessa.

5 5 4 Tuntemuksia harjoittelun alkuvaiheessa Toisen viikon maanantain olin itsekseni Laureassa. Mikko ja Saskia olivat sairaana. Pidimme Mintun kanssa kuitenkin viikkopalaverin, missä suunnittelimme tulevan viikon ohjelmaa. Tämän viikon ohjelmaan kuuluvat ainakin Lumossa vierailu ja tavoitekeskustelujen pitäminen. Muuten saamme vapaat kädet viikko-ohjelman suunnitteluun. Maanantaina ollessani itsekseni, totesin, että on se kiva että en ole kymmentä viikkoa yksin tässä projektissa. Opiskelukaverit ovat tässä projektissa erittäin tärkeä tukiside. Tuli heti erittäin yksinäinen olo. Tämän projektin yksi tärkeä anti on ajatusten vaihtaminen ja yhdessä ideointi. Yksin sitä ei voi toteuttaa. Tiistaina keskustelimme Saskian kanssa paljonkin siitä mikä meidän tarkoituksemme on tässä harjoittelussa. Täytyy myöntää, että emme löytäneet selkeää vastausta kysymikseen. Toivomme pääsevämme keskustelemaan suomeen tulleiden maahanmuuttajien kanssa, jotta oppisimme ymmärtämään heitä paremmin. Toistaiseksi emme ole vielä tavanneet heitä. Koulun ulkopuolisia kontakteja meillä ei vielä liiemmin ole. Tiistai-iltapäivällä pystytin teltan, kokeillakseni miten paljon aikaa sen pystyttämiseen pitää varata. Oli hyvä havaita, että sen voi hätätapauksessa pystyttää myös yksin. Aikaa siihen pitää varata vajaa tunti. Teltta oli oletettua pienempi, jotenka sen sisustaminen tulee olemaan melkoinen haaste. Sinne ei montaa tavaraa tarvitse tuoda kun se jo on täyden tuntuinen. Mietimme, voimmeko toteuttaa tilan Kontulan vanhainkodissa ilman telttaa. Saammeko luotua tunnelman sinne ilman sitä? Siihen saamme vastauksen vasta käydessämme paikan päällä tutustumassa paikkaan. Keskiviikkoaamuna keskustelimme ja reflektoimme miten tämän tilan tulisi vaikuttaa meihin ja varsinkin vieraisiimme. Emme ole vielä nähneet sen eheyttävää voimaa. Mitä jos käykin päinvastoin? Voiko tämä tila herättää mieleen ikäviä ja traumaattisia muistoja entisestä kotimaasta? Miten pystymme sitten auttamaan vierastamme? Onko meillä kykyä ja osaamista siihen? Näihin kysymyksiin etsimme yhdessä vastauksia. Tilan tarkoitus on kuitenkin hyvien vanhojen asioiden muistiin palauttamista. Mitkä ovat ne työkalut jotta saamme sen toteutettua? Toivomme olevamme muutakin kuin sisustussuunnittelijoita seuraavat kahdeksan viikkoa. Onko tällä projektilla mitään syvällisempää tarkoitusta? Ja jos on, niin sitä me vielä etsimme.

6 6 Mietin, voisiko tätä konseptia tarjota myös muualle. Olisiko esimerkiksi dementoituneille tilan rakentaminen hyvää terapiaa muistin virkistämiseksi? Voisikohan tämä tila palauttaa mukavia muistoja menneisyydestä myös heille? Olisi erittäin mielenkiintoista kokeilla sitä käytännössä. Suurimpana haasteena tälle projektille pitäisin sitä, että miten saada ulkopuoliset ventovieraat ihmiset innostumaan tilan rakentamisesta. Miten saamme markkinoitua tämän sitä eniten tarvitseville? Tuntuu, että kymmenen viikkoa on liian lyhyt aika tekemään mitään suureellista ja mullistavaa. Jotta projekti lähtisi kunnolla käyntiin, tarvitsisi se yhden vakituisen työntekijän. 5 Vierailu Lumossa Olin Mikon kanssa tapaamassa Lumonkirjastonhoitaja Maija Kantolaa. Olemme luvannet rakentaa tila, joka toisi mieleen kesäisen suomalaisen maiseman ja paikan missä voisi käydä aistimassa rauhallisen tunnelman ja ehkä jopa rentoutua hetkeksi. Ajattelimme toteuttaa idean telttaretkestä järven rannalla. Tätä varten aiomme pystyttää tilaan teltan makuupusseineen. Teltan eteen rakennamme kuvitteellisen nuotion savunhajuineen. Ääniefektiksi ajattelimme laittaa hyttysten ininää ja lintujen laulua. Maijan toivomuksena on aurinkotuoli ja kirkasvalolamppu. Hän ehdotti myös tähtitaivasta. Saimme toiseksi projektiksi toteuttaa satutunnille tila. Maija lupasi palata asiaan kun on varmistanut lähipäiväkotien kanssa ajankohdan ja luettavan sadun. Tästä toteutussuunnitelmasta olimme erittäin innostuneita. Lähdimme heti mielessämme kehittämään esimerkiksi muumimaailmaa. Saimme myös luvan tulla seuraamaan satutunnin kulkua. Samalla voimme havainnoida, miten tilan tunnelman luominen on onnistunut ja miten lapset ottavat sen vastaan. Toivomme tietenkin, että lapset kokisivat jonkinlaisen elämyksen satutunnin aikana. 5.1 Suomi-tilan rakentaminen Pystytimme Suomi-tilan Lainan päiväksi Lumon kirjastoon. Huoneen yhteen kulmaan pystytimme teltan, jonka sisällä oli kaksi makuupussia ja eväskori. Toiseen kulmaan laitoimme aurinkotuolin kirkasvalolampun alle. Aurinkotuolissa sai nautiskella aimo annoksen valoa ja kuunnella kuulokkeilla rentouttavaa musiikkia. Teltan eteen kasasimme kuvitteellisen nuotion. Saimme vielä monitoimitilasta lainaksi hieromatuolia. Laitoimme sen teltan toiselle puolelle. Kaikkia aisteja tyydyttääksemme, taustalla soi linnunlaulu ja tuoksukynttilästä tuli tilaan koivun ja tervan tuoksu. Siirtoheittimellä heitimme teltan takaseinään metsämaisemakuvan.

7 7 Emme jääneet odottelemaan asiakkaita ja heidän palautteitaan. Pyysimme henkilökuntaa haastattelemaan asiakkaita. Palaute minkä saimme, oli pelkästään positiivista. Kesää aistimassa kävi päivän aikana yksi koululaisryhmä. Koululaiset pitivät tilasta niin paljon, että osa heistä tuli vielä iltapäivällä uudestaan. Joku toi mukanaan vielä vanhempansakin. Ulkopuolisten kommentit ovat meille projektin parissa työskenteleville erittäin tärkeitä. Jotta voimme kehittää toimintaamme, täytyy meidän tietää mitä mieltä muut ovat tästä. 6 Käynti Sinkin Portissa Yhtenä iltapäivänä kävimme tutustumassa Silkinporttiin. Vantaan kaupunki on antanut heille tilat vanhasta tehdasrakennuksesta. Palkallisia työntekijöitä siellä on kokonaiset yksi kappaletta. Hänellä ei valitettavasti ole minkäänlaista budjettia, jolla voisi kehittää toimintaa. Kurssit toteutetaan täysin vapaaehtoisvoimin. Kielikursseja vetävät eläkkeellä olevat Martat ja äidinkielenopettajat. Ainakin alkuvaiheessa suomenkielenopetuksessa jokaisella pitää olla oma avustajansa, että pääsee alkuun kieliopinnoissa. Silkinportin toiminnanjohtaja Michael Alemach otti meidät lämpimästi vastaan. Hän kertoi meille talon toiminnasta ja kursseista. Hän itse vetää osan niistä. Virallisen osuuden päätteeksi jäimme hänen luokseen teelle ja pikkuleiville. Tänä aikana keskustelimme enemmänkin maahanmuuttajien asemasta Suomessa. Hän kertoi myös omista kokemuksistaan. Korkeasti koulutettuna somalinaisena täällä ei aina ole ollut helppoa löytää omaan paikkaansa. Hän on valitettavasti kokenut useammassakin työpaikassa syrjintää. Hän halusi korostaa, että hänellä on myös hyviä muistoja osasta työpaikoista. On hämmästyttävää, että Vantaan kaupunki ei tue toimintaa muuten kun tarjoamalla tilat ja yhden vakituisen työntekijän. Kaikki siellä oleva tavara on saatu lahjoituksen erilaisilta tahoilta ja yksityisiltä ihmisiltä. Hyvänä esimerkkinä hän kertoi, että heillä olisi suuri tarve lasten hoitopöytään, jotta siellä käyvät äidit voisivat vaihtaa lapsilleen vaipan, mutta kaupunki ei vielä toistaiseksi ole valmis investoimaan sellaiseen. Käynnin jälkeen tuli minulle suuri halu auttaa heitä jollain tapaa. Ongelma on, että asumme väärällä puolella kaupunkia. Käymme Saksian kanssa todennäköisesti jonain tiistaiaamupäivänä auttamassa lukutaidottomien äitien kielikurssilla. Ainakin voimme ja osaamme huolehtia lapsista sillä aikaa kun äidit opiskelevat. 7 Seminaari Laureassa

8 8 Tätä tilaisuutta varten rakensimme Kiinakahvilan. Pienillä asioilla saimme luokkahuoneen muunneltua kiinalaiseksi tilaksi. Taustamusiikki tuo tunnelman, kuvien ja kankaiden avulla voi kuvitella olevansa jossain muualla kun kolkossa luokkahuoneessa. Vieraille oli tarjolla kahvia tai teetä ja hedelmäpaloja. Vieraaksemme tuli viisi henkilöä talon ulkopuolelta. Tämän sai heräteltyä henkiin uskoa tähän projektiin. Oli mielenkiintoista havaita, että eri alan ihmiset ovat mukana hankkeen suunnittelussa. Tällä hetkellä hankkeen pääasiallinen tarve on saada ulkopuolinen rahoittaja, jotta saisimme projektin kunnolla liikkeelle. Ilman rahaa on mahdotonta toteuttaa mitään. Toinen tärkeä seikka olisi saada joku vakituisesti tekemään töitä hankkeen hyväksi. Ei riitä, että kymmenen viikon välein ihmiset vaihtuvat projektissa. Juuri kun on päässyt alkuun, on jo aika opastaa seuraavaa. Jotta projekti lähtisi kunnolla etenemään, olisi tähän sitouduttava pitemmäksi aikaa. 8 Hyvinkään nuorisotila Silta Kävimme tutustumassa Hyvinkään nuorisotila Siltaan. Emäntänä toimi yksi nuoriso-ohjaajista. Hän kertoi ensin yleisesti toiminnasta. Hankkeemme hän oli löytänyt Internet-sivujen kautta. Hänen tavoitteenaan on maahanmuuttajanuorten kotouttaminen Hyvinkäällä. Tämän projektin päähenkilöt ovat Hyvinkäällä asuvat afganistanilaiset nuoret. Tätä ryhmää voidaan pitää vertaisryhmänä. (Vilen ym. 2008, 273) Menemme sinne yhtenä sunnuntaina keskustelemaan ja ideoimaan heidän kanssaan. Toivomme, että saamme heidät innostumaan aiheesta ja toteuttamaan tilan rakentamisen pääsääntöisesti omien rakkaiden esineiden kautta. Meidän tarkoituksemme on herättää keskustelua ja mielikuvia perheiden juurista ja taustoista. Toinen tärkeä tavoite tälle hankkeelle on maahanmuuttajien sopeuttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan. Sillan nuoriso-ohjaaja antoi ymmärtää, että Hyvinkäällä maanmuuttajanuorten ja paikallisten nuorten välillä on pientä konfliktia. Heidän on kuulemma erittäin vaikea saada nuoria tekemään mitään yhdessä tai edes keskustelemaan keskenään. Toivomme, että tämä hanke lähentäisi heitä ja opettaisi ymmärtämään erilaisuutta. Meidän Suomessa aina asuneiden on vaikea kuvitella minkälaisista oloista pakolaiset tänne tulevat. Me emme edes voi kuvitella, miltä tuntuu jättää kaikki taakseen ja paeta henkensä edestä. Tässä erään somalialaisen naisen kertomaa: Luodit ohjasivat pakosuuntaa. Menetin äidin ja siskon. Isäni jäi Hargeisaan, kun jatkoin pakenemista kahden siskoni ja heidän lastensa kanssa. Näin ihmisiä kuolevan silmieni edessä. (Kajava ym.2010,108)

9 9 8.1 Hyvinkään Sillan Afgaanitilan suunnittelu Ennen ensimmäistä tapaamista luin romaanit: Tuhat loistavaa aurinkoa ja Kabulin kirjakauppiaan. Näissä kirjoissa kerrottiin paljonkin miten naisia kohdeltiin Afganistanissa. Kirjat luettuani yritin unohtaa lukemani ja tavata sieltä tulleet pakolaisnuoret ilman minkäänlaista ennakkoasennetta. Yhtenä sunnuntai-iltapäivänä Hyvinkään Siltaan tuli parikymmentä teiniä ja nuorta afgaanilaista aikuista. Aloitin tilaisuuden kertomalla lyhyesti hankkeesta ja sen tavoitteista. Nuoret eivät heti olleet innostuneita asian toteuttamisesta, mutta Zhara afgaaninuorten iltapäivän vetäjä, innostui aiheesta välittömästi. Hän rupesi heti ideoimaan tilan ilmettä ja sisustamaan sitä paikallisen olohuoneen näköiseksi. Hän sai nuoret puhuttua mukaan tähän projektiin. Tilaisuuden idea on se, että lauantaina 5.3. nuoret kutsuvat nuorisotilaan vanhempansa ja sukulaisensa. Illalla suomalaiset nuoret ovat tervetulleita tutustumaan afganistanilaiseen kulttuurin ja tapoihin. Sunnuntaille on suunniteltu avoimia ovia kaikille Hyvinkäällä asuville asukkaille. Nuorisotilan vetäjä lupasi ottaa selvää, josko tätä tapahtumaa voisi mainostaa paikallisessa lehdessä. Jokainen nuori lupasi tuoda kotoaan hänelle yhden tärkeän esineen, josta hän sitten voi kertoa muille. Muutama tyttö lupautuivat leivontaprojektiin. He pyytävät apua tähän omilta äideiltään. Yksi pojista lupasi järjestää Afganistan aiheisen tietovisan. Suunnittelimme myös että he voisivat ostaa kaupasta heille tyypillisiä tuoreyrttejä ja hedelmiä ja arvuutella niitä lauantai-iltana suomalaisille nuorille. Muutama pojista lupasi etsiä kotimaastaan kuvia ja videofilmin pätkiä joita voi sitten heijastaa seinälle. Kaksi pojista sanoivat harrastavansa soittamista. Pyysin, josko he voisivat esiintyä tilaisuudessa esittämällä afganistanilaista musiikkia. Yhdellä nuorista on afganistanilainen perinnesoitin kotonaan. Hän lupasi ottaa sen mukaansa ja kenties pojat pystyisivät soittamaan sillä muutaman kappaleen. Meidän tehtäväksemme jäi lähinnä käytännössä tilan pystyttämisessä avustaminen. Toivon, että tämä tilaisuus toisi Hyvinkäällä asuvia afganistanilaisia perheitä lähemmäs meitä muita. Olen ymmärtänyt, että alueella on vielä paljon ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan. Nuoret kylläkin ovat suolautuneet jollain tavalla koulun kautta valtaväestöön, mutta vanhemmilla on ollut suurempia ongelmia sopeutumisessaan. Afgaaninuorten vetäjä kertoi, että vanhemmille annetaan erittäin monentasoista suomenkielenopetusta. Ymmärsin Zharan

10 10 puheesta, että kurssille tulevia ei laiteta minkäänlaiseen tasotestiin, eikä kielikursseja järjestetä johdonmukaisesti. Tämä on yksi suurimmista hidasteista maahan sopeutumisessa. En tiedä, eivätkö maahanmuuttajat saa toiveitaan kuuluviksi, vai eikö yhteiskuntamme ymmärrä kielitaidon tärkeyttä. 8.2 Tilan rakentaminen Lauantai-aamuna maaliskuun kymmenentenä päivänä olimme heti aamu kymmeneltä Hyvinkäällä nuorisotila Sillassa. Sinne valui pikkuhiljaa afganistanilaisia nuoria perheineen pussien ja nyssyköiden kanssa. Tunnin päästä oli jo täysi tohina päällä. Jokainen perhe oli tuonut tavaraa Afganistanista. Oli mattoja, koruja, kansallispukuja, soittimia yms. Seitsemän äitiä oli tullut auttamaan piirakoiden leipomisessa. He uurastivat koko aamupäivän keittiössä. Pikkuhiljaa keittiöstä alkoi leijailla ihana tuoksu olohuoneeseen. Sieltä sai ihania piirakkamaistiaisia. Ne olivat todellakin suussa sulavia kasvis- ja lihapiirakoita. Tilaan päätettiin rakentaa kaksi olohuonetta. Toinen niistä oli heille perinteinen lattialla istuttava olotila, toinen taas modernimpi versio tämän päivän olohuoneesta. Täällä eri ihmisten kanssa keskustellessani tuli tunne, että tässä tekee heille jotain oikein tärkeää yhteistyötä. He ylpeänä esittelivät omaa kulttuuriaan ja tapojaan. Heidän silmänsä säteilivät kun he kertoivat tarinoita menneestä. Osa toivoi pääsevänsä takaisin kotimaahan siellä tilanteen rauhoituttua. Nuoret, vaikka olivat syntyneet Suomessa, olivat ylpeitä juuristaan ja tavoistaan. Siinä on meille Matti Meikäläisille oppimisen paikka. Afgaanit saivat rakennettua tilasta erittäin kotoisan ja lämminhenkisen. Sinne oli helppo tulla ja tuli tervetullut olo. Oli erittäin haikeaa lähteä iltapäivällä neljän aikoihin kotiin. Tuli tunne, että siellä olisi viihtynyt koko loppupäivän. Olisi ollut ihanaa vain olla ja keskustella kaikkien sinne tulleiden vieraiden kanssa. 9 Lopputyöseminaari Olimme kaikki kolme kuuntelemassa Saran ja Jennan lopputyön seminaaria. He esittelivät meille silmukka silmukalta projektin. He olivat pitäneet käsityöpajaa yhdeksänä kertana pakolaiskeskuksessa Helsingin keskustassa. Suurimpina haasteinaan he kokivat, että ohjelmaa ei voinut viedä läpi sellaisenaan kun he olivat sen suunnitelleet etukäteen. Pajan lopullinen tavoite olikin perussilmukoiden luominen ja kutomaan opettaminen. Toisena haasteena he pitivät asiakkaiden suuren vaihtuvuuden ja innostamisen tärkeyden. Oli vaikeaa saada asiakkaat tulemaan takaisin ja motivoimaan heitä jatkamaan käsityöharrastusta. Tyttöjen tavoite oli saada paja mahdollisimman matalan kynnyksen

11 11 paikaksi. Tarkoitus oli saada naisia innostumaan käsityönteosta ja unohtamaan traumaattiset kokemukset hetkeksi. Oli kuulemma haastavaa lähestyä naisia, kun ei tiennyt heidän taustoistaan mitään. Mutta pajan tarkoitus ei ollutkaan omien tarinoiden kertominen vaan käsillä tekemisen riemu. Oli mielenkiintoista havaita, että lopputöiden tekeminen parityönä onnistuu noinkin hyvin. Lopputyön aihe voi ilmeisestikin olla mikä tahansa sosiaalityön kentässä oleva työprojekti. 10 Vaihto-oppilaisiin tutustuminen Tikkurilan Laureassa oleville vaihto-opiskelijoille oli järjestetty yhteinen tilan esittely. Paikalla oli parikymmentä tänne tullutta vaihto-oppilasta. He tulivat Unkarista, Espanjasta ja USAsta. Heistä neljä olivat sosiaalialan opiskelijoita. He jäivätkin tilaisuuden jälkeen meidän toimistoomme jutustelemaan. Minttu pyysi meitä järjestämään esittelyn kolmen itselle tärkeän kuvan avulla. Oli mukavaa istua rennosti ja ihailla erilaisia kuvia ja kuulla niiden merkityksestä ja valintakriteereistä. Tämä oli mukava ja leppoisa tapa tutustua uusiin ihmisiin. On mukava kuulla vaihto-opiskelijoiden kommentteja Suomeen tulemisen syistä. Kaikki olivat tulleet tänne Suomen hyvän sosiaalihuollon takia. He halusivat tulla tutustumaan miten se käytännössä toimii. Erityisesti päihdetyö kiinnostaa kaikkia vaihto-oppilaita eritoten. 11 Mikkolan kouluun tutustuminen Vietimme yhden koulupäivän Mikkolan koulun esivalmistavassa luokassa. Oppilaat olivat kymmenestä neljääntoista -vuotiaita. Heille yhteistä oli se että, kaikki olivat vasta hiljattain tulleet Suomeen. Heidän taustansa olivat hyvin erilaisia. Osan vanhemmista oli tullut tänne työn perässä, yhden perhe olivat paluumuuttajia ja muutama heistä olivat tulleet pakolaisina Suomeen. Opettaja osasi käsitellä ryhmäänsä taitavasti. Hän jakoi kaikille omantasoisia tehtäviä. Oli ilo seurata kuinka kaikki lapset olivat niin motivoituneita oppimaan uutta kieltä. Opettaja kertoikin, että lasten nopea oppiminen motivoi häntä jatkamaan tätä työtä. Luokalla oli yksi venäjältä kuukausi sitten muuttanut poika. Hän ei puhunut sanaakaan Suomea tänne tullessaan. Nyt hän jo ymmärsi melko hyvin ja puhuikin jo jonkin verran. Samalla luokalla oli neljätoista -vuotias Thaimaasta. Hän ei Suomeen tullessaan osannut lukea eikä kirjoittaa. Hän ei kuulemma ollut käynyt koulua kotimaassaan. Ihmettelin, koska olen saanut käsityksen, että Thaimaassa kaikilla lapsilla on oppivelvollisuus. He olivat asunut äitinsä kanssa maaseudulla, missä ei ollut koulua lähettyvillä, eikä sen takia ollut käynyt sitä.

12 12 Äiti oli mennyt suomalaisen miehen kanssa naimisiin. Se oli syy miksi he olivat muuttaneet tänne. Nyt kahden vuoden aikana hän oli oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Hän ei kylläkään puhunut meille mitään, mutta osasi kuulemma kieltä melko hyvin. Suurimmaksi ongelmakohdaksi hän kertoi suomalaisten kavereiden puuttumisen. Joidenkin on erittäin vaikeaa solmia kontaktia suomalaisten lasten kanssa. En tiedä onko syy siinä, että heitä kiusataan puutteellisen kielitaidon takia, vai ovatko he liian ujoja ottamaan kontaktia kantaväestöön. Kuvittelisin kuitenkin, että suomalaiset lapset olisivat halukkaita tutustumaan uusiin kavereihin taustasta huolimatta. Toivoisin, että lapset eivät arvostelisi kavereitaan ihonvärin tai taustan perusteella. Ovatko suomalaisten negatiiviset asenteet ulkomaalaisia kohtaan niin syvällä, että ne siirtyvät sukupolvelta toiselle? Surullista jos näin on. Tästäkin löytyy paljon työsarkaa sosionomeille Miten saada valtaväestön asenne kohdalleen? Mielestäni paras tapa asenteiden muuttamiseen on tutustumalla erilaisiin ihmisiin. Kun itse pääsee toteamaan, että erilaisuudesta huolimatta voi hyvin olla ystävä erimaalaisten kanssa, saamme varmastikin asenteita muutettua. Meidän on luotava tilaisuuksia missä vieraat ihmiset pääsisivät tutustumaan toisiinsa. Tämän päivän yhteisöllisyyden puuttuminen on yksi suuri ongelma. Jos välittäisimme ja pitäisimme parempaa huolta lähimmäisistämme, olisi maamme meille kaikille turvallisempi ja mukavampi paikka asua. Mikä on se konsti, että saamme taas ihmiset välittämään toisistamme? Toivottavasti ei tarvita mitään suurempaa kriisiä maassa ennen kuin alamme taas kiinnostua lähimmäisistämme. Me suomalaiset heräämme kyllä kuullessamme Kaukoidän tsunamista tai Haitin maanjäristyksestä, mutta emmekö me huomaa tai halua nähdä että omassa maassakin on paljon avun tarpeessa olevia. Kohtelemmeko me kaikkia tasavertaisesti? Saako tummaihoinen maahanmuuttaja yhtä hyvää palvelua kuin tummaan pukuun pukeutunut virkamies? Ei varmaankaan. Tässä meillä kaikilla on parantamisen varaa. Olisi hyvä hetken miettiä miten minä itse toimisin tietyssä tilanteessa ja miten haluisin minua kohdeltavan. On myös hyvä tiedostaa, että maahanmuuttajat elävät Suomeen tulessaan kolmessa eri maailmassa. Yksi on entinen kotimaa, toinen on Suomessa asuva maahanmuuttajayhteisö ja kolmas on tämä meidän yhteiskuntamme. (Räty. 2002, 108) Tämä kuvastaa hyvin heidän elämäänsä ja niiden maailmoiden ristiriitoja.

13 13 12 Tuhannen ja yhden yön rakentaminen Lumoon Aamu alkoi tavaroiden kantamisella autoon ja autosta ulos. Mikko oli valitettavasti sairastunut, jotta jouduimme pärjäämään ilman teknistä tukeamme. Yksi unkarilaista vaihtooppilaista oli myös sairastunut, joten meitä oli viisi naista tilaa pystyttämässä. Pystyttämiseen meni aikaa noin kolme tuntia. Lumossa on ohjelmaa kouluikäisille lapsille hiihtoloman aikana. Maija pitää joka iltapäivä satutuokion lukemalla tuhannen ja yhden yön tarinoita vähän isommille lapsille. Päiväkotiryhmille on lempeämpiä satuja tiedossa ensi viikon alkupuolella. Meidän haasteenamme oli tehdä tilasta itämainen ja mukavia mielikuvia tuova paikka lapsille. Pimensimme huoneen laittamalla punaiset verhot lasiseinän eteen. Koululta toimme itämaisen istuimen tyynyineen kulmaan. Toiseen kulmaan rakensimme lapsille askartelupesän. Sen päälle ripustimme sinisen lakanan jonka päälle laitoimme jouluvalon tähtitaivasta muistuttamaan. Huoneen keskelle laitoimme lukijalle nojatuolin. Tuolin päälle asensimme prinsessaverhon, koristeltuna hämähäkeillä. Piilotimme verhon taakse soittimen, josta tuli tunnelmaan sopivaa musiikkia. Tuoksut ja maut jätimme tästä tilasta tarkoituksella pois. Tila on Lumossa puolitoista viikkoa, jotenka tuoksun tuottaminen olisi melko haastavaa. Kynttilä olisi lapsille suunnattuun tilaan liian vaarallinen. Mausteille joku taas saattaa olla allerginen, jotenka päätimme unohtaa tällä kertaa maku ja hajuaistit. Saimme luotua tunnelman hyvin ilman näitä elementtejä Palautetta 1001 ja yhden yön tilasta Koululaiset eivät valitettavasti löytäneet satutilaa. Palautteena Maija sai useammaltakin koululaiselta, että heitä eivät sadut kiinnosta, se on pikkuisten juttu, oli kommentti usealta taholta. Tämä kertoo varmaankin sen, että koululaisille ei enää lueta kotona tarinoita. Tila muutettiinkin sen takia pienemmille soveltuvaksi. Maija piti joka päivä satutuokion, tarinoiksi valittiin, ei niin jännittäviä tarinoita, kuin tuhannen ja yhden yön tarinat ovat. Lapset, jotka vierailivat tilassa, olivat siitä hyvin otettuja. Lupasin Maijalle, että jatkamme yhteistyötä vaikka meidän projektiaikamme päättyykin. Laurea ja Lumo tulevat tekemään yhteistyötä noin joka toinen kuukausi jossain muodossa. 13 Suomen kielen opetusta kotiäideille Silkinportissa Olimme yhtenä aamupäivänä tutustumassa Silkinportin kotiäideille tarkoitettuun suomenkielen oppituntiin. Hiihtoloman takia kurssille tuli vain muutama äiti lapsineen.

14 14 Toimimme lastenhoitajina kahden tunnin ajan. Oli mielenkiintoista seurata, miten Suomea opetetaan lukutaidottomille äideille. Opettajina paikalla toimivat eläkkeellä olevat naispuoliset henkilöt. Opetus alkoi yhteisellä aiheella. Tämänkertainen aihe oli lämpömittari ja miten se toimii. Yhteisen opetuksen jälkeen jokainen oppilas sai oman opettajansa. He jatkoivat siitä mihin olivat viimeksi jääneet. He käyttivät samoja oppikirjoja kuin Mikkolan koulu käytti esivalmentavalla luokalla. Yhden äidin kanssa opiskeltiin vanhan aapisen avulla. Huomasin, että opettajat ottivat vapaaehtoistyönsä vakavasti. Heillä oli kunnianhimoinen tavoite saada oppilaansa oppimaan kieltä. Uskon että tämäntyyppinen vapaaehtoistyö antaa paljon antajalleen. He tuntevat itsensä jälleen tärkeiksi ja voivat hyödyntää vankkaa ammattitaitoaan. Tämä on myös hyvä tapa lähentää maahanmuuttajia ja täällä Suomessa asuvia ihmisiä. Mikä onkaan parempi tapa oppia ymmärtämään eri kulttuureja kuin tehdä asioita yhdessä? Toivon, että tämä on yksi tapa saada maahanmuuttajia kotoutumaan vieraaseen maahan. Kurssilaisten kielitaito oli erittäin vaihtelevaa. Osa puhui jo ihan kohtalaisen hyvää Suomea, osa taas osasi vasta alkeita vaikka oli ollut Suomessa jo pari vuotta. Kielen opiskeluun auttaa omassa maassa saatu koulutus. Ne jotka olivat käyneet koulua kotimaassaan, etenivät myös vauhdikkaammin kieliopinnoissaan täällä. Niille jotka eivät olleet opiskelleet aiemmin, oli vaikeampi omaksua uutta kieltä ja tapaa oppia asioita. 14 Vaihto-opiskelijoista huolehtiminen Meidän vastuullamme olivat hiihtolomaviikon neljän vaihto-opiskelijan ohjelman suunnittelu. En tiedä onko heillä niin erilainen ajan käsitys kun meillä, mutta he ilmaantuivat paikalle milloin milloinkin. He eivät olleet tottuneet aloittamaan päivää kahdeksalta kuten me olemme tottuneet. Tässä on heillä vielä opettelemisen paikka. 15 Päiväkoti Mintussa Päiväkodin toiveena oli saada afrikkalainen tila, mutta hetken aikaa keskusteltuamme päädyimme vaihtamaan sen tuhannen ja yhden yön tarinoiksi. Päädyimme tähän, jotta emme loukkaisi ketään siellä hoidossa olevaa perhettä. Päiväkodissa on yli neljäkymmentä prosenttia muualta tulleita lapsia, jotenka päädyimme kaikille helppoon ja tuttuun aiheeseen Satutilan toteutus

15 15 Tilan kävijät ovat yhdestä kuuteen -vuotiaita. Mietimme, mitä tuonikäiset lapset haluisivat tehdä tilassa. Ajatuksena oli toteuttaa toiminnallista menetelmää vuorovaikutuksen välineenä. (Vuorovaikutuksellinen tukeminen s.285) Siellä pitäisi olla paljonkin erilaista toiminnallista ohjelmaa heille. Tästä johtuen tilaan rakennettiin madallettu teltta, jonneka heijastimme itämaisia kuvia. Teltan kattoon olimme virittäneet sinisen kankaan tähtivaloineen. Yhteen nurkkaan teimme hajunurkan. Siellä oli purkissa kanelia, neilikkaa, lootuksen kukan lehtiä, minttua ja sitruunapuun lehtiä. Lasten piti tunnistaa tuoksu ja yhdistää se oikeaan kuvaan. Peilin eteen laitoimme napatanssijoiden kuvia. Musiikki soi ja lapset saivat tanssia musiikin tahdissa. Puolapuiden eteen teimme keppihevosratsuradan. Tätä tilaa suunnitellessa oli tärkeää muistaa oikea kohderyhmä. Kuvia seiniin asetellessa piti muistaa, että ne olivat aseteltava lasten korkeudelle. Lapset nauttivat tekemisestä. Hyvin suunniteltu ohjelma innostaa lapsia kokeilemaan uusia asioita. 16 Vierailu Nice Hardseissa Olin Saksian kanssa tapaamassa Leenaa viimeisellä harjoitteluviikolla. Leena on tehnyt harjoittelun Nice Hardsissa. Täällä tavoitteena on saada maahanmuuttajanaiset sopeutettua yhteiskuntaamme ja sitä myöten työllistymään. Asiakkaan tulevat tänne työvoimahallinnon ehdotuksesta vähintään kolmeksi kuukaudeksi, enintään yhdeksi vuodeksi. Ohjaajan tehtävä on auttaa naisia saamaan henkilökohtaiset asiat kuntoon ja sitä kautta oppimaan hoitamaan asioitaan itsenäisesti. Pääasiallisesti päivät kuluvat tavallisia askareita tehden. He tekevät ruokaa toisilleen, opettelevat Suomen kieltä ja tekevät paljon käsitöitä. Siellä on heidän tekemiä koruja, laukkuja, seinävaatteita ja koriste-esineitä myynnissä. Ehdotinkin, että heidän pitäisi lähteä myymään tuotoksiaan kesällä erilaisiin tapahtumiin. Lähteet: Vilen M., Leppämäki P., Ekström L Vuorovaikutuksellinen tukeminen. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy. Kajava M., Juutinen K., Ylikoski T Solidaarisuus tekee hyvää. Libis Oy. Räty M Maahanmuuttaja asiakkaana. Tampere: Tammi k