YVA-SELOSTUS. 16UEC0076 Maaliskuu TAALERITEHDAS Posion Murtotuuli. Tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus

Transkriptio

1 YVA-SELOSTUS 16UEC0076 Maaliskuu 2013 TAALERITEHDAS Posion Murtotuuli Tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus

2

3 1 Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa. Ellei kuvatekstissä ole toisin mainittu, kartta-aineiston kopiointilupanumero on 770/KTJ/11. Kannen kuva: Nordex SE

4

5 1 YHTEYSTIEDOT JA NÄHTÄVILLÄOLO Hankkeesta vastaava: Taaleritehdas Oy Johtaja, Tuulienergia Taamir Fareed Tapionkatu 4 A JYVÄSKYLÄ gsm etunimi.sukunimi@taaleritehdas.fi Yhteysviranomainen: Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö Tiina Kämäräinen PL 8060 (Hallituskatu 5 C) ROVANIEMI gsm etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi YVA-konsultti: Pöyry Finland Oy YVA-projektipäällikkö Kari Kainua PL 20 (Tutkijantie 2 A) OULU puh etunimi.sukunimi@poyry.com Kotipaikka Vantaa Y-tunnus Arviointiselostus on nähtävillä seuraavissa paikoissa: - Lapin elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus, Hallituskatu 5 C, Rovaniemi - Posion kunta, kunnanvirasto, Kirkkotie 1, Posio - Posion kunnankirjasto, Suopolku 1, Posio - Kemijärven kaupunki, kaupungintalo, Hallituskatu 4, Kemijärvi - Kemijärven kaupunginkirjasto, Kulttuurikeskus, Hietaniemenkatu 5, Kemijärvi - Ranuan kunta, kunnanvirasto, Aapiskuja 6B, Ranua - Ranuan kunnankirjasto, Kirkkotie 7, Ranua - Rovaniemen kaupunki, kaupungintalo, Hallituskatu 7, Rovaniemi - Rovaniemen Pääkirjasto, Jorma Eton tie 6, Rovaniemi Internetissä: ELY-keskukset Lapin ELY Ympäristönsuojelu Ympäristövaikutusten arviointi YVA ja SOVA vireillä olevat YVA-menettelyt energian tuotanto

6 KÄYTETYT LYHENTEET JA TERMIT 2 YVA-ohjelmassa on käytetty seuraavia lyhenteitä ja termejä: CO 2 ELY-keskus kv L Aeq L WA mmpy MW Hiilidioksidi Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Kilovoltti A-taajuuspainotettu ekvivalenttinen äänitaso A-taajuuspainotettu äänilähteen äänitehotaso metriä merenpinnan yläpuolella Megawatti, energian tehoyksikkö (1 MW = kw) MWh (GWh) Megawattitunti (gigawattitunti), energianyksikkö (1 GWh = 1000 MWh) TWh SODAR-laitteisto Sähköasema YVA Terawattitunti on energian yksikkö, jota käytetään tuotetun energiamäärän, sähkön ja lämmön, ilmaisemiseen. 1 TWh = GWh = MWh = kwh; 1 TJ = 0,278 GWh Laitetta käytetään tuulipuistojen hankekehityksessä tuulisuuden arvioimista tarvittavien tuulimittausten tekemiseen. Tarvitaan voimalaitosten kytkemiseksi valtakunnan verkkoon. Sähköasema voi olla joko pelkkä kytkinlaitos, joka yhdistää vain saman jännitetason johtoja tai muunto-asema, jolla voidaan yhdistää kahden eri jännitetason johtoja. Muuntoasemalla on yksi tai useampi muuntaja, jolla jännite muunnetaan vaaditulle tasolle. Ympäristövaikutusten arviointi

7 1 TIIVISTELMÄ Hankekuvaus Taaleritehdas suunnittelee Posion Murtotunturin alueelle tuulivoimapuistoa, joka sijaitsee linnuntietä noin kilometrin etäisyydellä Posion keskustasta. Tuulivoimapuistoon suunnitellaan tuulivoimalayksikköä, joiden todennäköisin yksikköteho on noin 2,4 3,0 MW:a, kokonaisteho yhteensä 81,6-153 MW ja vuosituotanto noin GWh valitusta vaihtoehdosta riippuen. Tuulivoimapuiston sijainti. Hankealueella ei ole voimassa olevia asema- tai yleiskaavoja. Tuulivoimapuistoalueen yleiskaavoitus on käynnistynyt ja tulee etenemään rinnakkain YVA-menettelyn kanssa. YVA-menettelyyn ja kaavoitukseen liittyvä ensimmäinen yleisötilaisuus järjestettiin yhdistettynä ja myös toinen tullaan mahdollisuuksien mukaan järjestämään yhdessä. Tuulivoimapuiston tekninen suunnittelu on edelleen meneillään. Rakentaminen jakaantuu todennäköisesti kahdelle vuodelle voimaloiden suuren lukumäärän vuoksi. Tuulivoimapuiston ensimmäisen vaiheen rakentamisen on alustavasti arvioitu alkavan vuonna 2013, jolloin tuulivoimapuiston ensimmäinen vaihe voitaisiin ottaa käyttöön vuonna 2014 ja toinen vaihe vuonna Toteutusaikataulu tarkentuu teknisen suunnittelun ja kaavoituksen edetessä. Arvioitavat vaihtoehdot YVA-menettelyssä on tarkasteltu kolmea tuulivoimapuiston toteutusvaihtoehtoa, jotka eroavat rakennettavien tuulivoimaloiden lukumäärän ja voimaloiden sijaintien osalta. Kaikissa vaihtoehdoissa voimalat ovat m korkeita ja roottorin halkaisija on m. Sähkönsiirrossa tarkastellaan kuutta vaihtoehtoa, jotka muodostuvat alueen sisäisten voimajohtojen reittiyhdistelmistä.

8 Vaihtoehdossa 1 (VE1) alueelle rakennetaan 51 tuulivoimalaa. Tuulivoimapuiston nimellisteho on 122,4 153 MW, tuotanto 508 GWh/a ja alueen pinta-ala 94 km². Rakennettavaa tietä tulee alueelle kaikkiaan 22 km ja kunnostettavaa tietä kaikkiaan 15 km. Vaihtoehdon voimalat voidaan rakentaa tuotantokuntoon kahden kesän aikana. Vaihtoehdossa 2 (VE2) alueelle rakennetaan 51 tuulivoimalaa, joista ainoastaan 11 sijainti poikkeaa vaihtoehdon VE1 mukaisesta. Tuulivoimalat on sijoitettu vaihtoehdossa VE2 tiiviimmin kuin vaihtoehdossa VE1. Tuulivoimapuiston nimellisteho on 122,4-153 MW, tuotanto 500 GWh/a ja alueen pinta-ala 94 km². Rakennettavaa tietä tulee alueelle kaikkiaan 22 km ja kunnostettavaa tietä kaikkiaan 15 km. Vaihtoehdon voimalat voidaan rakentaa tuotantokuntoon kahden kesän aikana. Vaihtoehdossa 3 (VE3) alueelle rakennetaan 34 tuulivoimalaa. Tuulivoimapuiston nimellisteho on 81,6 MW, tuotanto 340 GWh/a ja alueen pinta-ala 94 km². Rakennettavaa tietä tulee alueelle kaikkiaan 12 km ja kunnostettavaa tietä kaikkiaan 16 km. Vaihtoehdon voimalat voidaan rakentaa tuotantokuntoon yhden - kahden kesän aikana. Nollavaihtoehtona (VE0) tarkasteltiin tuulipuistohankkeen toteuttamatta jättämistä. Siinä tapauksessa toiminta jatkuu yhteismetsän metsänhoitosuunnitelman mukaisena. Sähkönsiirron vaihtoehdot: Voimalat liitetään huoltoteiden yhteyteen rakennettavilla 20 kv maakaapeleilla kahteen alueelle tulevaan 110/20 kv sähköasemaan, joista sähkö siirretään 110 kv voimajohdoilla hankealueen läpäisevän Fortum Sähkönsiirto Oy:n 110 kv voimajohdon viereen rakennettavaan kytkinlaitokseen. YVA-menettelyssä tarkastellaan vaihtoehtoisia johtolinjoja sähköasemilta kytkinlaitokselle. Uudet 110 kv johdot sähköasemilta kytkinlaitokselle rakennetaan tavallisina 110 kv avojohtoina. Sähkön siirtämiseksi kahdelta sähköasemalta kytkinlaitokselle 110 kv voimajohdon kautta on käytettävissä seuraavat reittivaihtoehdot: IA + IIA, IA + IIC, IB + IIA, IB + IIC ja IB + IIB sekä IA + osa IB:stä + IIB. Reitit on esitetty kartalla vaihtoehtojen yhteydessä liitteissä Vaihtoehtoisten reittien voimajohtolinjojen pituudet on esitetty taulukossa (Taulukko 4-2). YVA-menettelyn vaiheet Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ensimmäinen vaihe on arviointiohjelma, joka on selvitys hanke- ja tarkastelualueiden nykytilasta sekä suunnitelma siitä, mitä vaikutuksia arvioidaan ja millä tavoin arviointi tehdään. YVA-ohjelmassa esitetään muun muassa perustiedot hankkeesta ja tutkittavista vaihtoehdoista sekä suunnitelma tiedottamisesta YVA-menettelyn aikana ja arvio hankkeen ja YVA-menettelyn aikataulusta. Valmistunut arviointiohjelma jätettiin yhteysviranomaiselle eli Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle YVA-menettelyn toisessa vaiheessa on laadittu YVA-ohjelman ja siitä annettujen mielipiteiden ja lausuntojen perusteella YVA-selostus eli raportti hankkeen ympäristövaikutuksista. Arviointiselostuksessa esitetään muun muassa arvioitavat vaihtoehdot, ympäristön nykytila, hankevaihtoehtojen ja nollavaihtoehdon ympäristövaikutukset ja niiden merkittävyys sekä arvioitujen vaihtoehtojen vertailu. Lisäksi arviointiselostuksessa kuvataan haitallisten vaikutusten ehkäisy- ja lieventämiskeinot sekä ehdotus ympäristövaikutusten seurantaohjelmaksi. YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa siitä lausuntonsa hankkeesta vastaavalle. 2

9 Arvioitavat ympäristövaikutukset 3 Tässä hankkeessa ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan suunnitellun tuulivoimapuiston ja siihen liittyvien toimintojen aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia ympäristöön. Arvioinnissa on tarkasteltu rakentamisen ja käytön aikaisia sekä toiminnan päättymisen jälkeisiä vaikutuksia. Keskeisimpiä arvioitavia vaikutuksia olivat: vaikutukset asutukseen ja maankäyttöön, vaikutukset maisemaan, melu- ja varjostusvaikutukset ja niistä aiheutuvat vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen sekä virkistyskäyttöön, vaikutukset linnustoon ja luonnon monimuotoisuuteen. Ympäristövaikutuksia selvitettäessä painopiste on asetettu merkittäviksi arvioituihin ja koettuihin vaikutuksiin. YVA-menettelyn alkuvaiheessa käytiin yhteysviranomaisen kanssa neuvottelu, jonka perusteella päätettiin ne vaikutukset, mihin arvioinnissa on keskitytty. Kansalaisten ja eri sidosryhmien tärkeiksi kokemista asioista saatiin tietoa muun muassa ohjausryhmätyöskentelyn, asukaskyselyn ja kuulemismenettelyjen yhteydessä. Ympäristövaikutusten merkittävyyttä arvioitiin muun muassa vertaamalla ympäristön sietokykyä kunkin ympäristövaikutuksen suhteen. Ympäristön sietokyvyn arvioimisessa hyödynnettiin annettuja ohjearvoja, kuten melutason ohjearvoja sekä saatavilla olevaa tutkimustietoa. YVA-ohjelma sisältää ympäristölainsäädännön mukaisen Natura-arvioinnin (liite 6). Keskeiset ympäristövaikutukset Hankkeen kaikista keskeisimmät vaikutukset ja vaikutusten vertailu vaihtoehtojen välillä on koottuna seuraavaan taulukkoon: Maankäyttö ja rakennettu ympäristö Maisema VAIHTOEHTO (VE0) Vaikutuksia ei aiheudu. Vaikutuksia ei aiheudu. VAIHTOEHTO VE1 (51 VOIMALAA) VAIHTOEHTO VE2 (51 VOIMALAA) VAIHTOEHTO VE3 (34 VOIMALAA) Kaikissa vaihtoehdoissa vaikutukset ovat kokonaisuutena lieviä. Lähinnä maankäytön luonne hankealueella muuttuu vähemmän erämaahenkiseksi. Vähäistä maankäytöllistä merkitystä voi olla esim. matkailupalveluiden sijoittumiseen tulevaisuudessa. VE1:n ja VE2:n vaikutusalue laajin. Tuulipuiston toteuttamisen myötä nykyinen metsänhakkuiden muokkaama luonnonalue muuttuu suurimittakaavaiseksi energiantuotantoalueeksi. Aiheuttaa hankealueella ja lähiympäristössä merkittäviä maisemavaikutuksia. Muuttaa näkymiä myös kauempaa aukeavilta näkymäsektoreilta. Tuulipuiston toteuttamisen myötä nykyinen metsänhakkuiden muokkaama luonnonalue muuttuu suurimittakaavaiseksi energiantuotantoalueeksi. Aiheuttaa hankealueella ja lähiympäristössä merkittäviä maisemavaikutuksia. Muuttaa näkymiä myös kauempaa aukeavilta näkymäsektoreilta. Tuulipuiston toteuttamisen myötä nykyinen metsänhakkuiden muokkaama luonnonalue muuttuu suurimittakaavaiseksi energiantuotantoalueeksi. Aiheuttaa hankealueella ja lähiympäristössä merkittäviä maisemavaikutuksia. Muuttaa näkymiä myös kauempaa aukeavilta näkymäsektoreilta. Vaikutukset jonkin verran vähäisempiä kuin VE1:n ja VE 2:n, sillä voimaloita on vähemmän ja visuaalisia vaikutuksia ei kohdistu yhtä laajalti esim. lähiasutukseen tai Korouoman alueelle.

10 Kulttuuriympäristö Muinaisjäännökset Kasvillisuus ja luontoarvot Linnusto Muu eläimistö Natura alueet Maa- ja kallioperä, pohjavedet Vesistöt Liikenne Melu Varjon vilkkuminen ja välke Vaikutuksia ei aiheudu. Vaikutuksia ei aiheudu. Lievä haitallinen vaikutus aiheutuu metsätaloustoimien jatkumisesta alueella. Vaikutukset kohdistuvat usean vuoden ajalle, metsätaloussuunnitelman mukaan. Lievä haitallinen vaikutus aiheutuu metsätaloustoimien jatkumisesta alueella. Vaikutukset kohdistuvat usean vuoden ajalle, metsätaloussuunnitelman mukaan. Lievä haitallinen vaikutus aiheutuu metsätaloustoimien jatkumisesta alueella. Vaikutukset kohdistuvat usean vuoden ajalle, metsätaloussuunnitelman mukaan. Vaikutuksia ei aiheudu. Vaikutuksia ei aiheudu. Vaikutuksia ei aiheudu. Vaikutuksia ei aiheudu. Vaikutuksia ei aiheudu. Vaikutuksia ei aiheudu. 16UEC0076 Hanke ei merkittävästi heikennä seudun maiseman ja kulttuuriympäristön arvokohteiden arvoja. Ei ole haitallisia vaikutuksia tunnettuihin muinaisjäännöksiin. Metsäteiden välittömässä läheisyydessä olevat muinaismuistot on otettava huomioon teiden parannuksen yhteydessä. Lievä haitallinen vaikutus liittyen kasvillisuuden kasvupaikkojen tuhoutumiseen ja heikentymiseen sekä elinympäristöjen pirstoutumiseen. Alueen arvokkaat luontokohteet jäävät pääasiassa rakentamisen ulkopuolelle. Lähialueella pesivien maakotkien törmäyskuolleisuudesta mahdollisia pitkän aikavälin populaatiovaikutuksia. Häiriövaikutuksia ja yhtenäisen metsähabitaatin pirstoutumisesta johtuvia elinympäristömuutoksia. Lähialueella pesivien maakotkien törmäyskuolleisuudesta mahdollisia pitkän aikavälin populaatiovaikutuksia. Häiriövaikutuksia ja yhtenäisen metsähabitaatin pirstoutumisesta johtuvia elinympäristömuutoksia. Lähialueella pesivien maakotkien törmäyskuolleisuudesta mahdollisia pitkän aikavälin populaatiovaikutuksia. Häiriövaikutuksia ja yhtenäisen metsähabitaatin pirstoutumisesta johtuvia elinympäristömuutoksia. Vaikutukset ovat selvästi laajempia vaihtoehtoja vähäisemmät. Lievä haitallinen vaikutus, liittyen yhtenäisten metsäalueiden pirstoutumiseen sekä rakentamisajan häiriövaikutukseen. Mustarinnan tunturi ja Korouoma-Jäniskaira Natura-alueet: ei vaikutuksia luontotyypeille tai kasvi/ eläinlajeille. Hankkeella lievästi erityisesti suojeltavan petolinnun elinympäristöä heikentäviä vaikutuksia. Ei merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Tuulivoimaloiden, teiden, sähköaseman ja sähköverkon rakentaminen aiheuttaa paikallisia muutoksia maa- ja kallioperään. Tuulivoimapuiston toiminnasta ei aiheudu vesistövaikutuksia. Rakentamisen aikana, teiden ylityskohdissa voi esiintyä hetkellisesti pienialaista samennusta, ei vaikutusta virtaamiin ja vedenkorkeuksiin. Vaihtoehdoilla ei merkittäviä eroja. Rakennus- ja purkuvaiheissa esiintyy häiriöitä liikenteessä ja liikenneturvallisuuden heikkenemistä. VE1:ssä kuljetusmäärät ovat samat kuin VE2:ssa. Vaikutukset ovat lievästi haitalliset. Rakennus- ja purkuvaiheissa esiintyy häiriöitä liikenteessä ja liikenneturvallisuuden heikkenemistä. VE2:ssä kuljetusmäärät ovat samat kuin VE1:ssa. Vaikutukset ovat lievästi haitalliset. Rakennus- ja purkuvaiheissa esiintyy häiriöitä liikenteessä ja liikenneturvallisuuden heikkenemistä. VE3:ssa kuljetusmäärät ovat pienemmät kuin muissa vaihtoehdoissa. Vaikutukset suuruusluokaltaan samankaltaiset. Nykyisten tieyhteyksien parantaminen parantaa rakentamisajan jälkeen muiden tienkäyttäjien liikenneturvallisuutta ja helpottaa alueella liikkumista. Tuulivoimapuiston alueella äänimaailma muuttuu ja meluisuus lisääntyy. Melun voimassa olevat ohjearvot eivät ylity lähimmissä vakituisissa asuinkohteissa tai lomaasutuksen kohdalla missään vaihtoehdossa. Vaihtoehdossa VE 3 melu ei ulotu alueen länsiosaan. Ei merkittäviä haitallisia vaikutuksia hankealueen ulkopuolella. Lähimmän asutuksen ja loma-asutuksen suhteen vilkkuminen jää alle 8 tuntiin vuodessa. 4

11 Ilmanlaatu ja ilmasto Poroelinkeino Aluetalous Ihmisten elinolot Turvallisuus Tuulivoimapuiston tuottama sähkömäärä tuotetaan jossain Pohjoismaassa todennäköisesti hiililauhteella. Tämä tuotantotapa synnyttää hiilidioksidia (kasvihuonekaasu) sekä ilman laatua heikentäviä rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjä. Vaikutuksia ei aiheudu. Vaikutuksia ei aiheudu. Vaikutuksia ei aiheudu. Vaikutuksia ei aiheudu. 16UEC0076 Tuulivoimapuiston rakentamiseen liittyvät päästöt eivät aiheuta merkittäviä vaikutuksia. Tuulisähkön tuotannolla vältetään muusta energiantuotannosta syntyviä kasvihuonekaasuja ja muita ilmanlaatua heikentäviä ainesosia. VE1:ssä ja VE2:ssä vastaavat myönteiset vaikutukset, jotka suuremmat kuin VE3:ssa Tuulivoimapuisto vaikuttaa porotalouteen pääosin kuljetus- ja vasomisaikaan sekä laiduntamiseen liittyvänä haittana. Muuttunut ympäristö voi aiheuttaa muutoksia porojen laidunten käyttöön sekä lisätä porojen harhautumista vakiintuneilta reiteiltä. Alueelle rakennettava infrastruktuuri vaikuttaa poroelinkeinoon kohtalaisesti laidunalueen menetyksen/pirstoutumisen kautta. VE1:ssa vaikutukset ovat suurimmat. Työllistävää vaikutusta kokonaisuutena arviolta 1800 htv. Tästä seudun aluetalouteen enemmän vaikuttavat vuotuiset käytön ja kunnossapidon työllisyysvaikutukset arviolta 60 htv. Posion kunnalle muodostuu tuulivoimaloista kiinteistöverotuloja sekä kasvavia yhteisöverotuloja. Työllistävää vaikutusta kokonaisuutena arviolta 1800 htv. Tästä seudun aluetalouteen enemmän vaikuttavat vuotuiset käytön ja kunnossapidon työllisyysvaikutukset arviolta 60 htv. Posion kunnalle muodostuu tuulivoimaloista kiinteistöverotuloja sekä kasvavia yhteisöverotuloja. VE3:ssa vaikutukset ovat pienemmät kuin VE2:ssä ja VE1:ssa Työllistävää vaikutusta kokonaisuutena arviolta 1200 htv. Tästä seudun aluetalouteen enemmän vaikuttavat vuotuiset käytön ja kunnossapidon työllisyysvaikutukset arviolta 41 htv. Posion kunnalle muodostuu tuulivoimaloista kiinteistöverotuloja sekä kasvavia yhteisöverotuloja. Rakentamisen aikaiset vaikutukset liittyvät pääosin lisääntyvään liikenteeseen alueella. Tuulivoimaloiden toiminnan aikaiset vaikutukset elinoloihin ja viihtyvyyteen liittyvät pääosin hanke- ja sen lähialueiden maisema- ja meluvaikutuksiin. Tuulivoimapuisto muuttaa alueen sekä ääni- että visuaalista maisemaa. Vaikutukset kohdistuvat paikallisesti Julmajärvelle, Pyytölammelle sekä Poksamoon. Tuulivoimapuisto ei muuta eikä vaikuta tontin vuokranneiden oikeuksia. Tuulivoimapuiston rakentamisesta virkistystoimintaan kohdistuvat vaikutukset ovat merkittävämmät kuin toiminta-ajan vaikutukset. Toimintavaiheessa tuulivoimapuisto ei rajoita alueen virkistyskäyttöä. Maisemavaikutusten kautta VE1:ssä vaikutukset ihmisten viihtyisyyteen ovat suurimmat. Potentiaaliset melun aiheuttamat viihtyvyyshaitat ovat myös suurimmat. Rakentamisaikana pieniä vaikutuksia liikenneturvallisuuteen. Muilta osin ei merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Jäiden putoamisen riskiä pienennetään jäänestojärjestelmällä. Samat VE1 kanssa. Samat kuin VE1 VE3 pienentää hieman ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia hankealueen kaakkoispuolella Poksamossa sekä Suorsan ja Auttinjärven osalta, mutta vaikutukset pohjoisessa ovat samat kuin VE1:ssä ja VE2:ssa. vaikutukset hieman vähäisemmät johtuen suppeammasta alueesta ja voimaloiden vähäisemmästä määrästä. 5

12 Viestintäyhteydet Sähkönsiirto Yhteisvaikutukset Vaikutuksia ei aiheudu. Vaikutuksia ei aiheudu. Vaikutuksia ei aiheudu. Lieviä vaikutuksia tv-vastaanottoon saattaa aiheutua lähialueella. 16UEC0076 Sisäisen sähkönsiirron vaihtoehdoista reitti IB+IIB on vaikutuksiltaan vähäisin, koska se kulkee pääasiassa tielinjan yhteydessä. Kemijärvellä, 35 km säteellä hankealueesta, sijaitsee kaksi tuulivoimahanketta, joiden osalta ei kuitenkaan tunnistettu yhteisvaikutuksia. 6 Tiedottaminen ja vuorovaikutus Kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa suunniteltuun hankkeeseen YVA-menettelyn eri vaiheissa. Yhteysviranomaisena toimiva Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kuuluttaa arviointiohjelman ja -selostuksen nähtävillä olosta vaikutusalueen kuntien ilmoitustauluilla ja sanomalehdissä sekä Internet-sivuillaan. Kuulutuksessa kerrotaan tarkemmin, miten mielipiteitä voi esittää. Kansalaiset voivat osallistua hankkeeseen myös esittämällä mielipiteensä ja näkemyksensä suoraan hankkeesta vastaavalle tai konsultin edustajille. Ympäristövaikutusten arviointiohjelman valmistumisen jälkeen yleisölle järjestettiin avoin tiedotus- ja keskustelutilaisuus kesäkuussa Tilaisuudessa esiteltiin suunniteltu hanke, YVA-menettely sekä hankkeen arviointiohjelma. Yleisöllä oli mahdollisuus saada tietoa ja esittää näkemyksiään hankkeesta, arvioitavista vaihtoehdoista ja YVAmenettelystä. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen valmistuttua järjestetään toinen yleisölle avoin tilaisuus, jossa esitellään ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia. Tilaisuudessa yleisöllä on mahdollisuus esittää näkemyksiään tehdystä arviointityöstä sekä sen riittävyydestä. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin yhteydessä toteutettiin hankkeen lähialueen (15 km) asukkaille asukaskysely. Hankkeesta toteutettiin myös kaikille avoin internet-kysely, josta tiedotettiin alueen lehdistössä sekä kuntien internet-sivuilla. Lisäksi marraskuun 2012 aikana järjestettiin kolme pienryhmätilaisuutta, joiden kohderyhminä olivat 1) hankeen lähialueen vakituiset asukkaat ja loma-asukkaat 2) metsästys ja 3) porotalous. Avainhenkilöhaastattelujen avulla kerättiin kyläyhdistyksen, yrittäjäjärjestön ja kuntien elinkeinosektorin näkemyksiä hankkeesta. Lisäksi hanketoimija on pitänyt erillisen yleisötilaisuuden hankealueella Pyyntöuoman kodalla, jossa hanketta esiteltiin ja sen vaikutuksista keskusteltiin mm. metsästyksen näkökulmasta. Yhteysviranomainen antoi YVA-ohjelmasta lausunnon Lausunnossa todetaan mm. seuraavaa: Arviointiohjelma sisältää pääpiirteissään ne asiat, jotka ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen mukaan kuuluu esittää. Hankekokonaisuus on määritelty selkeästi. Tuulivoimalan vaikutuksista merkittävin osa aiheutuu maanpäällisestä rakentamisesta. Tältä osin hankekuvaus on puutteellinen. Lentoestevalot ovat myös osa hankekuvausta. Sähkön siirtoon liittyvät tekijät on kuvattu puutteellisesti.

13 Hankevaihtoehdot VE1 ja VE2 tulisi esittää omina karttoinaan, joista selvästi näkyvät sähkönsiirtovaihtoehtojen vesistön ylitykset. Hankkeen edellyttämät luvat ja suunnitelmat ja niihin rinnastettavat päätökset on esitetty pääpiirteissään riittävästi. Yhteysviranomainen pitää tärkeänä, että YVA-menettelyssä ja yleiskaavaa laadittaessa Lapin liiton tekemä selvitys tuulivoimatuotantoon soveltuvista alueista otetaan huomioon hankkeen maankäytöllisiä edellytyksiä pohdittaessa. Puheena olevaan hankkeeseen ja hankealueeseen liittyviä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita (VAT) ei ole tunnistettu. Hankkeen toteuttamisella on vaikutusta alueidenkäyttöön. Maisemavaikutusten arvioimiseksi tulee tuottaa riittävä määrä riittävän monesta suunnasta esitettynä havainnollistuksia tuulivoimapuistosta. YVA-ohjelmassa esitetyn melumallinnuksen on perustuttava asianmukaiseen laskentamalliin, joka huomioi tuulivoimalan ominaisuudet. YVA-ohjelmassa kasvillisuus, eläimistö ja luontoarvoiltaan merkittävät kohteet sekä uhanalainen ja arvokas lajisto on esitetty selkeästi ja asiantuntevasti. Suojelualueet on kuvattu hyvin ja riittävällä tavalla. Vaikutusten selvittäminen ja arvioiminen kasvillisuuteen ja eläimiin on esitetty hyvin monipuolisesti. Naturatarvearviointi eri Natura-alueille on esitetty selkeästi. Hankkeen vaikutusalueella sijaitsevat pintavedet on nykytilaa käsittelevässä osiossa käsitelty erittäin ylimalkaisesti. Arviointiohjelmassa on esitetty selvitettävän vaikutukset liikenneturvallisuuteen sekä tiestön soveltuvuutta rakentamisen aikaiselle liikenteelle. Arvioinnissa tulisi tarkastella erityisesti liittymien turvallisuutta. Ehdotus tarkasteltavan vaikutusalueen rajauksesta on pääosiltaan sopiva. Arviointiohjelman karttamateriaali on heikkotasoinen. Vastuu tiedottamisesta ja osallistumisen järjestämisestä on hankkeesta vastaavalla. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen valmistuttua järjestetään yleisölle avoin tilaisuus keväällä 2013, jossa esitellään ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia. Tilaisuudessa yleisöllä on mahdollisuus esittää näkemyksiään tehdystä arviointityöstä sekä sen riittävyydestä. 7

14

15 1 Yhteystiedot ja nähtävillä olo Tiivistelmä Sisältö 1 JOHDANTO YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY Arviointimenettelyn sisältö ja tavoitteet Arviointimenettelyn osapuolet Arviointimenettelyn aikataulu Tiedottaminen ja osallistuminen Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta HANKEKUVAUS Hankkeesta vastaava Hankkeen valtakunnallinen tausta, tavoitteet ja merkitys Tuulivoiman tuotantotuki Hankkeen merkitys Posiolla ja sen lähialueilla Hankkeen sijainti ja maankäyttötarve Tuulipuiston tekninen kuvaus Perustamistekniikat Tuulivoimalat Sähkönsiirto Yhdystiet Tuulipuiston rakentaminen Tuulivoimaloiden huolto ja kunnossapito Tuulipuiston käytöstä poisto Hankkeen lähtökohdat, suunnittelutilanne ja alustava toteutusaikataulu Liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin Lapin maakuntaohjelma Lapin eteläisten osien tuulivoimaselvitys (Rovaniemi Itä-Lappi) Muut lähiympäristön tuulivoimahankkeet 31 4 YVA-MENETTELYSSÄ ARVIOIDUT VAIHTOEHDOT Tuulivoimaloiden sijoitusvaihtoehdot Sähkönsiirron vaihtoehdot HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT LUVAT JA SUUNNITELMAT Ympäristövaikutusten arviointi Kaavoitus Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) tuulivoimarakentamisessa Alueen kaavoitus Maankäyttöoikeudet ja -vuokrasopimukset Puolustusvoimien lausunto ilmaturvallisuudesta ja tutkatoiminnasta Selvitys tuulivoimaloiden vaikutuksesta puolustusvoimien kiinteään linkkiverkkoon. 37

16 5.6 Rakennuslupa Lentoesteet ja lentoestelupa Ympäristölupa Vesilain mukainen lupa Yksityisen tien liittäminen yleiseen tiehen Sähkömarkkinalain mukainen lupa ja sähköverkkoon liittyminen VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TOTEUTTAMINEN Yleistä vaikutusten arvioinnista Tarkastelu- ja vaikutusalue Hankkeessa tehdyt selvitykset Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Tuulipuiston käytöstä poisto Nollavaihtoehdon vaikutukset Epävarmuustekijät YMPÄRISTÖN NYKYTILA JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Nykytila Voimassa ja vireillä olevat kaavat tai muut maankäytön suunnitelmat Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Maakuntakaava Yleis- ja asemakaavat Vaikutukset maankäyttöön ja kaavoitukseen ja vaihtoehtojen vertailu Maisema ja kulttuuriympäristö Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Valokuvasovitteet Maiseman nykytila Arvokohteet nykytilassa Valtakunnallisesti arvokkaat kohteet Maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaat kohteet Muinaisjäännökset Muut kohteet Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Vaikutukset arvokohteisiin Muinaisjäännökset: Valtakunnallisesti merkittävät kohteet: Muut arvokohteet Kasvillisuus ja luontotyypit Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Kasvillisuus ja luontotyyppiselvitys Uhanalaiset ja huomioitavat kasvit, sammalet ja jäkälät Suunnittelualueen huomioitavat kohteet Hankkeen vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin sekä vaihtoehtojen vertailu Linnusto Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Linnustoselvitysten tulokset Hankkeen vaikutukset linnustoon ja vaihtoehtojen vertailu 101 2

17 7.5 Törmäysriskiarvio ja populaatiovaikutukset Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Törmäysriskiarvion tulokset ja populaatiovaikutukset Hankkeen törmäysriski ja populaatiovaikutukset sekä vaihtoehtojen vertailu Luontodirektiivin liitteen IVa lajit Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Luontodirektiivin liitteen IVa lajit alueella Lepakot Liito-orava Muut luontodirektiivin liitteen IV a lajit Hankkeen vaikutukset luontodirektiivin IV a lajeihin ja vaihtoehtojen vertailu Riistalajit Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Alueen eläimistö Hankkeen vaikutukset muuhun eläimistöön ja vaihtoehtojen vertailu Suojelualueet Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät FINIBA- ja IBA-alueet Suojelualueet Luonnonsuojelulain 65 ja 66 :ien mukainen Natura-arviointi Mustarinnan tunturi Natura-arviointi Korouoma-Jäniskaira Natura-arviointi Ilmasto ja ilmanlaatu Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Nykytila Ilmastovaikutukset ja vaihtoehtojen vertailu Maa- ja kallioperä sekä pohjavedet Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Nykytila Hankkeen vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjaveteen Vaihtoehtojen vertailu Vesistöt Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Pintavesien nykytila Liikenne Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Hankkeen kuljetusreitit ja lähimmät häiriintyvät kohteet Hankkeen liikennevaikutukset Liikennemäärät Liikenneturvallisuus Tiestön kunto ja parannustoimenpiteet sekä rakennettavat tieyhteydet Yhteisvaikutukset Vaihtoehtojen vertailu Melu Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Ääniaallon mittausyksiköt, ympäristömelu ja ohjearvot Tuulivoimalaitosten melu Tuulisuus ja melu Hankkeen aiheuttamat meluvaikutukset Rakentamisen aikainen melu Melumallinnustulokset, VE

18 Melumallinnustulokset, VE Melumallinnustulokset, VE Vaihtoehtojen vertailu Melun vaikutukset alueen äänimaisemaan Varjon vilkkuminen Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Varjon vilkunnan ohjearvot tuulivoimalaitoshankkeissa Vaikutukset ja vaihtoehtojen vertailu Ihmisten elinolot, elinkeinot ja viihtyvyys Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Nykytila Asutus Virkistyskäyttö Elinkeinoelämä Poronhoito Hankkeen vaikutukset elinkeinoihin, elinoloihin ja viihtyvyyteen Vaikutukset elinkeinoihin Vaikutukset poronhoitoon Vaikutukset elinoloihin ja viihtyvyyteen Vaikutukset virkistystoimintaan Vaikutukset terveyteen Vaikutukset kiinteistöjen arvoon Yhteisvaikutukset muiden tuulivoimahankkeiden kanssa Vaihtoehtojen vertailu Turvallisuuteen liittyvät vaikutukset Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Jäätymisen aiheuttamat riskit Lentoturvallisuus Muut turvallisuusriskit Vaihtoehtojen vertailu Tietoliikenneyhteydet Tutkat ja radiolinkit Tv- ja FM-radiovastaanotto Tuulivoimapuiston käytöstä poisto VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYDEN ARVIOINTI Yleistä Vaikutusten vertailu Yhteenveto keskeisistä vaikutuksista ja vaihtoehtojen vertailusta HAITTOJEN EHKÄISY JA LIEVENTÄMINEN Maankäyttö Maisemalliset ja kulttuurihistorialliset arvot Kasvillisuus ja luontotyypit Linnusto ja muu eläimistö Ilmasto ja ilmanlaatu Kallioperä, maaperä ja pohjavesi Vesistöt 182 4

19 9.4.4 Liikenne Melu Varjon vilkkuminen Ihmisten elinkeinot, elinolot ja viihtyvyys Turvallisuus Tietoliikenneyhteydet Vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuus YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN SEURANTAOHJELMA Luontovaikutusten seuranta Muu seuranta LÄHTEET Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Yhteysviranomaisen YVA-ohjelmasta antaman lausunnon huomioiminen Hankevaihtoehdot VE1, VE2 ja VE3 Hankesuunnitelman muutos YVA-ohjelman hankevaihtoehdosta Hankkeen suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin Liite 5 Muinaisjäännösinventointi 2012 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liite 9 Luontoselvitys Natura-arviointi Lepakkoselvitys Varjon vilkunnan mallinnus Liite 10 Posion yhteismetsän hakkuumahtokartta Ympäristövaikutusten arvioinnin tekijät ja heidän vastuualueensa FM, Kari Kainua DI Ympäristötekniikka, Titta Anttila Arkkitehti yo Juha-Matti Märijärvi Maisema-arkkitehti (MARK) Mariikka Manninen FM kasviekologia, Ella Kilpeläinen FM, kasviekologia, Tiina Sauvola FM, eläinekologia. Aappo Luukkonen Projektipäällikkö, vesiluonto Projektikoordinaattori, YVA-selostuksen kokoaminen Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö Maisema, kulttuuriympäristö, muinaismuistot Kasvillisuus, luontotyypit, Natura-arviointi Kasvillisuus, luontotyypit, liito-orava, maastokäynnit Linnusto, törmäysmallinnus, maaeläimistö, lepakot, Natura-arviointi, maastokäynnit

20 FM ympäristötieteet, Kati Korhonen YTK, yhdyskuntatieteet. Markku Nissi FM, YTL sosiologia, Kalle Reinikainen FM geologi, Pekka Keränen DI Carlo Di Napoli FM meteorologia, Mira Hulkkonen DI ympäristötekniikka, FM ympäristötieteet, Mari Kangasluoma Liikenne Sosiaaliset vaikutukset Porotalous, sosiaaliset vaikutukset Maa- ja kallioperä, pohjavedet Melu Vilkkuminen, ilmasto Turvallisuus 16UEC Arkeologinen inventointi Mikroliitti Oy Biologitoimisto Vihervaara Oy Arkeologinen inventointi, maastotyöt, raportointi Lepakkoselvitys

21 7 1 JOHDANTO Suomen Hallituksen julkistaman ilmasto- ja energiastrategian mukaan Suomen tavoitteena on tuottaa vuonna 2020 sähköä tuulivoimalla noin 6 TWh. Tämä tarkoittaa vähintään MW:n tuotantotehon rakentamista. Tuotantotehoa on rakennettava enemmänkin, jos pääosa rakentamisesta tapahtuu maalla, niin kutsuttuna on shore -rakentamisena. Taaleritehtaan Tuulitehdas I Ky on Taaleritehtaan vuonna 2011 perustama tuulivoimarahasto joka tulee investoimaan tuulivoimaan yli 196 miljoonaa euroa vuosina Taaleritehtaan tuulitehdas kehittää parhaillaan kymmentä tuulivoimahanketta ympäri Suomea. Hankeportfoliossa on parhaillaan hankkeita yli 350 megawatin edestä ja näin ollen Taaleritehtaan tuulitehdas lukeutuukin Suomen suurimpiin tuulivoiman hankekehittäjien ja rakentajien joukkoon. Taaleritehtaan Tuulitehdas I on aloittanut tuulivoimapuiston suunnittelun ja kehittämisen Posion kunnassa noin km Posion kuntakeskuksesta luoteeseen kantatie 81 pohjoispuolelle Posion yhteismetsän alueelle (Kuva 1-1). Alue soveltuu tuulivoiman tuotantoon mm. Tuuliatlaksen tietojen ja hankealueella talvella 2012 aloitettujen tuulimittausten perusteella. Alueen eteläosassa kulkee Fortumin omistama 110 kv:n voimalinja. Kuva 1-1. Suunnitellun tuulivoimapuiston sijainti Toteuttamisvaihtoehdosta riippuen alueelle on mahdollista rakentaa tuulivoimalayksikköä, joiden todennäköisin yksikköteho on noin 2,4 3,0 MW:a, tornikorkeus metriä ja roottorin halkaisija metriä. Tuulivoimapuiston kokonaisteho on 81,6-153 MW ja vuosituotanto noin GWh valitusta vaihtoehdosta riippuen.

22 Tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointimenettely perustuu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettuun valtioneuvoston asetukseen (YVAa 713/2006), jonka 6 :n mukaan tuulivoimahankkeisiin on sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, kun yksittäisten laitosten lukumäärä on vähintään 10 kappaletta tai kokonaisteho vähintään 30 megawattia. Tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa kuvataan hanke toteuttamisvaihtoehtoineen sekä arviointimenettelyssä selvitetyt ympäristövaikutukset ja käytetyt arviointimenetelmät epävarmuustekijöineen. YVA-menettelyn kanssa samanaikaisesti on käynnissä osayleiskaavan laadinta tuulivoimapuistolle. Lausunnot ja mielipiteet tästä arviointiselostuksesta voi osoittaa yhteysviranomaisena toimivalle Lapin elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskukselle. 8 2 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY 2.1 Arviointimenettelyn sisältö ja tavoitteet Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan lain (468/1994, 267/1999, 458/2006, 1584/2009) tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Tavoitteena on myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. YVA-menettelyllä pyritään ehkäisemään tai lieventämään haitallisten ympäristövaikutusten syntymistä sekä sovittamaan yhteen eri näkökulmia ja tavoitteita. Laki edellyttää, että hankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä lain mukaisessa arviointimenettelyssä ennen kuin ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen arvioinnin päättymistä. YVA-asetuksen (716/2006) 6 :n muutoksella (astui voimaan ) suuret tuulivoimahankkeet eli vähintään 10 voimalan hankkeet tai hankkeet, joissa voimaloiden kokonaisteho on vähintään 30 MW, lisättiin niiden hankkeiden luetteloon, joihin on sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Ympäristövaikutusten arviointimenettely ei ole päätöksenteko- tai lupamenettely, joten arvioinnin aikana ei tehdä päätöstä tuulipuistojen toteuttamisesta eikä myönnetä siihen lupia. YVA-menettelyyn sisältyy ohjelma- ja selostusvaihe (Kuva 2-1). Ympäristövaikutusten arviointiohjelma (YVA-ohjelma) on suunnitelma ympäristövaikutusten arviointimenettelyn järjestämisestä ja siinä tarvittavista selvityksistä. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (YVA-selostus) esitetään hankkeen ominaisuudet sekä tekniset ratkaisut ja arviointimenettelyn tuloksena muodostettu yhtenäinen arvio hankkeen ympäristövaikutuksista.

23 9 Kuva 2-1. YVA-menettelyn vaiheet. Arviointiohjelma Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ensimmäisessä vaiheessa laadittiin YVAohjelma. YVA-ohjelma on selvitys hankealueen nykytilasta sekä suunnitelma siitä, mitä vaikutuksia selvitetään ja millä tavoin selvitykset tehdään. Ohjelmassa esitettiin mm. perustiedot hankkeesta ja tutkittavista vaihtoehdoista sekä suunnitelma tiedottamisesta hankkeen aikana ja arvio hankkeen aikataulusta. YVA-menettely käynnistyi virallisesti , kun YVA-ohjelma jätettiin yhteysviranomaiselle Lapin ELY-keskukselle (Lapin Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus). Yhteysviranomainen asetti arviointiohjelma ja sitä koskevan kuulutuksen virallisesti nähtäville Posion ja Ranuan kunnanvirastoihin, Kemijärven kaupungin Palvelupiste Sortteeriin, Rovaniemen kaupungin Palvelupiste Osviitaan ja Lapin ELY-keskukseen alkaen koko arviointimenettelyn ajaksi. Arviointiohjelmaa koskeva kuulutus julkaistiin Lapin Kansassa ja Koillissanomissa Virallinen nähtävillä oloaika oli , jonka aikana lausunnot ja mielipiteet tuli toimittaa ELYkeskukseen. Yhteysviranomainen myös pyysi lausuntoja ohjelmasta muilta viranomaisilta. Yhteysviranomainen kokosi ohjelmasta annetut mielipiteet ja lausunnot ja antoi niiden perusteella oman lausuntonsa (esitetty kohdassa 2.5) hankkeesta vastaavalle.

24 Arviointiselostus 10 Varsinainen ympäristövaikutusten arviointityö tehtiin arviointiohjelman ja siitä saadun yhteysviranomaisen lausunnon perusteella. Arviointityön tulokset esitetään tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa. YVA-selostuksessa esitetään mm.: arvioitavat vaihtoehdot hankkeen kuvaus ja tekniset tiedot ympäristön nykytilan kuvaus vaihtoehtojen ja nollavaihtoehdon ympäristövaikutukset sekä niiden merkittävyys selvitys hankkeen suhteesta oleellisiin suunnitelmiin ja ohjelmiin arvioitujen vaihtoehtojen vertailu haitallisten vaikutusten ehkäisy- ja lieventämiskeinot ehdotus ympäristövaikutusten seurantaohjelmaksi kuvaus vuorovaikutuksen ja osallistumisen järjestämisestä YVA-menettelyn aikana kuvaus yhteysviranomaisen lausunnon huomioimisesta arviointiselostuksen laadinnassa Yhteysviranomainen kuuluttaa valmistuneesta arviointiselostuksesta samalla tavoin kuin arviointiohjelmasta. Arviointiselostus on nähtävillä vähintään 30 ja enintään 60 päivän ajan, jolloin viranomaisilta pyydetään lausunnot ja asukkailla sekä muilla intressiryhmillä on mahdollisuus esittää mielipiteensä yhteysviranomaiselle. Yhteysviranomainen kokoaa selostuksesta annetut lausunnot ja mielipiteet ja antaa niiden perusteella oman lausuntonsa viimeistään kahden kuukauden kuluttua nähtävillä olon päättymisestä. Yhteysviranomaisen antama lausunto päättää YVA-menettelyn. Lupaviranomaiset käyttävät arviointiselostusta ja yhteysviranomaisen siitä antamaa lausuntoa oman päätöksentekonsa perusaineistona. Hanketta koskevasta lupapäätöksestä on käytävä ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu lausunto on otettu huomioon. 2.2 Arviointimenettelyn osapuolet Arviointimenettelyn toteuttamisesta vastaa hankkeesta vastaava, joka tässä hankkeessa on Taaleritehdas Oy. YVA-ohjelman ja -selostuksen laatii joko hankevastaava tai hankevastaavan toimeksiannosta YVA-konsultti, joka tässä hankkeessa on Pöyry Finland Oy. Yhteysviranomaisella, joka on tällä alueella Lapin ELY-keskus, on keskeinen lakisääteinen rooli YVA-menettelyssä. Yhteysviranomainen muun muassa ohjaa YVAmenettelyä määrittelemällä, mitä asioita YVA-selostuksessa tulee tarkastella. Tärkeässä osassa YVA-menettelyssä ovat myös sekä kansalaiset että muut viranomaiset, jotka vaikuttavat YVA-menettelyn kulkuun muun muassa antamalla lausuntoja ja mielipiteitä. Tämän hankkeen YVA-menettelyyn osallistuvia tahoja on havainnollistettu kuvassa (Kuva 2-2).

25 11 Kuva 2-2. YVA-menettelyyn osallistuvat tahot 2.3 Arviointimenettelyn aikataulu Murtotuulen YVA-menettely on tarkoitus saada päätökseen keväällä Oheisessa kuvassa (Kuva 2-3) on esitetty YVA-menettelyn toteutunut aikataulu. Samanaikaisesti YVA-menettelyn kanssa on käynnistetty myös osayleiskaavan laadinta suunnitellun tuulipuiston alueelle (Kuva 2-4). Kaavoituksen osallistumis- ja arviointisuunnitelma asetettiin nähtäville yhtä aikaa YVA-ohjelman kanssa ja kaavaluonnos tullaan asettamaan nähtäville yhtä aikaa YVA-selostuksen kanssa. YVA-ohjelmavaiheessa yleisötilaisuus pidettiin yhdistettynä kaavoituksen ensimmäisen yleistilaisuuden kanssa ja myös YVA-selostusvaiheessa pidettävä yleisötilaisuus ja kaavaluonnoksen yleisötilaisuus on tarkoitus toteuttaa yhdistettynä.

26 Työn vaihe 16UEC0076 Osayleiskaava Ohjelmointi- ja selvitysvaihe Ohjelmointi, lähtötiedot Osallistumis- ja arviointisuunnitelman (OAS) laadinta (päivitetään prosessin aikana) OAS:sta tiedottaminen (MRL) 2. Valmisteluvaihe, kaavaluonnos Erillisselvitykset Periaatevaihtoehdot Kaavaluonnoksen laatiminen Mielipiteen kuuleminen (MRL) Yhteenveto ja toimenpiteet 3. Kaavaehdotusvaihe Kaavaehdotuksen laatiminen Julkinen nähtävillä olo 30pv ja lausunnot (MRL) Yhteenveto ja toimenpiteet 4. Hyväksymisvaihe Kaavan hyväksymiskäsittely KH, KV (MRL) Tiedottaminen ja lainvoimaisuus (MRL) Osallistuminen ja vuorovaikutus Ohjausryhmän kokous Yleisötilaisuus Viranomaisneuvottelu (MRL) Työn vaihe YVA-menettely vaihe Arviointiohjelman laatiminen Arviointiohjelma yhteysviranomaiselle Arviointiohjelma nähtävillä Yhteysviranomaisen lausunto 2. vaihe Arviointiselostuksen laatiminen Erillisselvitykset Arviointiselostus yhteysviranomaiselle Arviointiselostus nähtävillä Yhteysviranomaisen lausunto Osallistuminen ja vuorovaikutus Ohjausryhmän kokous Yleisötilaisuus c c c 12 Kuva 2-3. YVA-menettelyn alustava aikataulu.

27 13 Kuva 2-4. Hankkeen YVA-menettelyn ja yleiskaavoituksen eteneminen suhteessa toisiinsa. 2.4 Tiedottaminen ja osallistuminen YVA-menettely on avoin prosessi, johon asukkailla ja muilla intressiryhmillä on mahdollisuus osallistua. Asukkaat ja muut hankkeesta kiinnostuneet voivat osallistua menettelyyn esittämällä näkemyksensä yhteysviranomaisena toimivalle Lapin ELYkeskukselle sekä myös hankkeesta vastaavalle tai YVA-konsultille (Pöyrylle).

28 Asukaskysely 14 YVA:n yhteydessä on tehty asukaskysely, jolla selvitettiin hankealueen tuulipuiston vaikutuspiirin asukkaiden ja loma-asukkaiden suhtautumista hankkeeseen. Lisäksi sidosryhmien (kuten asukas- ja lintuyhdistysten) näkemyksiä selvitettiin teemahaastattelujen avulla. Asukaskyselyn ja haastattelujen tarkoituksena on lisätä vuorovaikutusta tarjoamalla hankevastaavalle tietoa asukkaiden suhtautumisesta sekä näihin hankkeisiin että tuulivoimaan yleensä, sekä toisaalta antamalla asukkaille tietoa hankkeesta ja niiden vaikutuksista heidän elinympäristöönsä. Ohjausryhmä YVA-menettelyä seuraamaan ja ohjaamaan on koottu ohjausryhmä, jonka tarkoituksena on valmistella hanketta sekä välittää tietoa viranomaisille ja eri intressiryhmille. Ohjausryhmään on nimetty muun muassa lähialueen asukkaita, järjestöjen ja elinkeinoelämän edustajia, kunta, yhteysviranomainen sekä muita viranomaisia. Ryhmä lisää vuoropuhelua eri tahojen välillä ja tutustuttaa niitä toisiinsa. Ohjausryhmä on kokoontunut YVAmenettelyn aikana kolme kertaa; , jolloin YVA-ohjelman luonnos esiteltiin ohjausryhmälle, , jolloin mm. käytiin läpi yhteysviranomaisen YVAohjelmasta antamaa lausuntoa sekä alueella jo tehtyjä erillisselvityksiä sekä , jolloin esiteltiin YVA-selostuksen luonnos. Yleisötilaisuudet ja muu tiedottaminen Ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta on järjestetty yleisölle avoin tiedotus- ja keskustelutilaisuus Posion kunnan virastolla ohjelman nähtävillä oloaikana. Yhteysviranomaisen koolle kutsumassa tilaisuudessa esiteltiin hanketta ja arviointiohjelmaa. Yleisöllä (paikalla noin 20 henkilöä) oli mahdollisuus esittää näkemyksiään ympäristövaikutusten arvioinnista ja hankkeesta. Toinen tiedotus- ja keskustelutilaisuus järjestetään ympäristövaikutusten arviointiselostuksen nähtävillä oloaikana vuoden 2013 alussa. Tilaisuudessa esitellään ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia. Yleisöllä on mahdollisuus esittää näkemyksiään tehdystä ympäristövaikutusten arviointityöstä ja sen riittävyydestä. Lisäksi Taalerintehtaan Tuulitehdas I Ky on järjestänyt alueella yleisötilaisuuden , jossa esiteltiin hanketta ja keskusteltiin siitä. Tilaisuuteen osallistui 50 henkilöä, mm. useita alueen vapaa-ajan asukkaita. Hankkeesta ja sen ympäristövaikutusten arvioinnista tiedotetaan myös yleisen tiedonvälityksen yhteydessä, kuten lehdistötiedotteiden, lehtiartikkelien ja Lapin ELYkeskuksen nettisivujen ( ELY-keskukset Lapin ELY Ympäristönsuojelu Ympäristövaikutusten arviointi YVA ja SOVA vireillä olevat YVAmenettelyt energian tuotanto) välityksellä. Sekä YVA-ohjelma että YVA-selostus tulevat olemaan nähtävillä yllämainituilla internet-sivuilla. 2.5 Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta Lausuntoa varten yhteysviranomainen eli Lapin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sai pyynnöstä lausunnon 13 viranomaisia, yhdistyksiä säätiöitä edustavalta taholta. Lisäksi kansalaisilla ja muilla tahoilla oli mahdollisuus esittää mielipiteensä, ja hankkeesta saatiin kaikkiaan kahdeksan yhteysviranomaiselle suunnattua mielipidettä. Yh-

29 teysviranomaiselle toimitetuissa lausunnoissa ja mielipiteissä tuotiin esille arviointiin liittyviä täydennystarpeita, joista keskeisimmät sisältyvät myös yhteysviranomaisen lausuntoon. Yhteysviranomainen antoi lausuntonsa YVA-ohjelman riittävyydestä (LAPELY/10/07.04/2012). Liitteessä 1 on esitetty yhteenvetona, kuinka yhteysviranomaisen lausunto on huomioitu ympäristövaikutusten arvioinnissa ja YVAselostuksen laadinnassa HANKEKUVAUS 3.1 Hankkeesta vastaava Taaleritehdas on Suomen ensimmäinen aito varainhoitotalo, joka tarjoaa asiakkailleen täyden palvelun varainhoitoa pitkäjänteisesti kestävin periaattein. Markkinoilta on puuttunut riippumaton toimija, joka asiakkaan oman tilanteen ja kokonaisuuden pohjalta valitsee juuri hänelle sopivimmat tuotteet ja palvelut vapaasti parhailta tuottajilta. Taaleritehdas on valinnut tämän aseman markkinoilla. Taaleritehtaalla on noin asiakasta ja hoidossa olevat varat ovat ylittäneet 2,3 miljardia euroa. Taaleritehdas koostuu emoyhtiöstä Taaleritehtaasta sekä kolmesta tytäryhtiöstä, Taaleritehtaan Omaisuudenhoidosta, Taaleritehtaan Rahastoyhtiöstä sekä Taaleritehtaan Pääomarahastoista. Lisäksi Taaleritehtaalla on osakkuusyhtiö, verosuunnitteluun keskittyvä Veropaja Oy ja osaomistusyhtiö sijoitusasuntoimintaan keskittyvä Asuntoverstas Oy. Ryhmässä on yhteensä 102 työntekijää. Taaleritehtaan toimipisteet sijaitsevat Helsingissä, Tampereella, Turussa, Porissa, Jyväskylässä ja Oulussa. Taaleritehdas Oy on Finanssivalvonnan valvonnan alaisena toimivia sijoituspalveluyritys. Taaleritehtaan Pääomarahastojen tehtävänä on yhdistää yksityiset sijoittajat ja parhaat pääomaa tarvitsevat liiketoiminnat. Taaleritehdas laajentaa asiakkaidensa ansaintamahdollisuuksia tarjoamalla heille konkreettisia sijoituskohteita, joihin yksittäisen sijoittajan olisi muuten vaikea päästä mukaan. Näistä parhaita esimerkkejä ovat asuntorahasto, joka on rakennuttanut yli 700 uutta vuokra-asuntoa pääosin pääkaupunkiseudulle, tuulivoimarahasto, joka tulee investoimaan tuulivoimaan Suomessa yli 196 miljoonaa euroa sekä biokaasurahasto, joka tulee investoimaan yli 90 miljoonaa euroa valtakunnalliseen biohajoavien jätteiden käsittelyliiketoimintaan. Viimeisin rahasto on yhteismetsärahasta, Taalerintehtaan Metsä, jonka tavoitteena on perustaa merkittävän kokoinen yhteismetsä. Taaleritehtaan Tuulitehdas I Ky on Taaleritehtaan vuonna 2011 perustama tuulivoimarahasto joka tulee investoimaan tuulivoimaan yli 196 miljoonaa euroa vuosina Tuulivoimarahasto suljettiin sijoittajilta vuonna 2011 ja se koostuu yli 200 suomalaisesta sijoittajasta. Sijoittajat ovat pääosin suomalaisia yksityishenkilöitä, mutta mukana on myös institutionaalisia sijoittajia sekä eläkekassoja. Taaleritehtaan tuulitehdas kehittää parhaillaan 10 tuulivoimahanketta ympäri Suomea. Hankeportfoliossa on parhaillaan hankkeita yli 350 megawatin edestä ja näin ollen Taaleritehtaan tuulitehdas lukeutuukin Suomen suurimpiin tuulivoiman hankekehittäjien ja rakentajien joukkoon. 3.2 Hankkeen valtakunnallinen tausta, tavoitteet ja merkitys Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan valmistelua ja toimeenpanoa ohjaavat Euroopan unionissa sovitut ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet ja toimenpiteet. EU:n tavoitteena on, että uusiutuvan energian osuus energiankulutuksesta on 20 prosenttia vuonna Tavoitteet on säädetty direktiivissä uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan

30 energian käytön edistämisestä. Suomen kansallinen kokonaistavoite vuodelle 2020 on 38 prosenttia energian loppukulutuksesta, mikä merkitsee uusiutuvan energian käytön lisäämistä 9,5 prosenttiyksikköä vuoteen 2005 nähden. Kansallisena tavoitteena on myös päästötön energiajärjestelmä vuoteen 2050 mennessä. Työ- ja elinkeinoministeriön pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian (Työ- ja elinkeinoministeriö 2008) tavoitteena on nostaa tuulivoiman asennettu kokonaisteho nykyisestä noin 200 MW tasosta noin MW vuoteen 2020 mennessä, jolloin vuotuinen sähköntuotanto tuulivoimalla olisi noin 6 TWh (Kuva 3-1). Strategian linjausten mukaan uusiutuvien energialähteiden käyttöön perustuvan sähkön hankinnan osuus nousisi vuoteen 2020 mennessä kaiken kaikkiaan noin 33 prosenttiin nykyisestä 29 prosentista. Suurin lisäys tulisi tuulivoimasta. Strategian mukaan tuulivoimarakentamisessa pyritään laajoihin yhtenäisiin alueisiin, tuulipuistoihin Toteutunut kapasiteetti Tavoitekapasiteetti MW Kuva 3-1. Suomeen asennettu tuulivoimakapasiteetti sekä tavoite vuodelle Kuvassa (Kuva 3-2) on esitetty Suomeen asennetun tuulivoimakapasiteetin ja tuotannon kehitys vuosina Suomen tuulivoimakapasiteetti on 197 MW ja tuulivoimaloiden määrä 130 (toukokuu 2011). Tuulivoimalla tuotettiin vuonna 2010 sähköä noin 292 GWh, mikä vastaa noin 0,3 %:a Suomen vuotuisesta sähkön kulutuksesta. (VTT 2011)

31 17 Kuva 3-2. Suomen tuulivoimatuotanto (GWh) ja yhteenlaskettu kapasiteetti (MW vuoden lopussa). Tuotantoindeksi 100 % vastaa keskimääräistä vuosituotantoa (VTT 2011). Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat parantaneet päästöttömien energiantuotantomuotojen, kuten tuulivoiman, asemaa suhteessa muihin energiantuotantomuotoihin Tuulivoiman tuotantotuki astui voimaan laki uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta ( /1396). Lain tarkoituksena on edistää sähkön tuottamista uusiutuvilla energialähteillä ja näiden energialähteiden kilpailukykyä sekä monipuolistaa sähkön tuotantoa ja parantaa omavaraisuutta sähkön tuotannossa. Lain nojalla maksettavaa tuotantotukea ei pidetä valtionavustuslaissa tarkoitettuna valtionavustuksena. Lain mukaista toimintaa ohjaa, seuraa ja kehittää työ- ja elinkeinoministeriö ja valvoo Energiamarkkinavirasto. Tuulivoimala voidaan hyväksyä syöttötariffijärjestelmään vain, jos se ei ole saanut valtiontukea, se on uusi eikä sisällä käytettyjä osia sekä sen generaattoreiden yhteenlaskettu nimellisteho on vähintään 500 kilovolttiampeeria. Syöttötariffi maksetaan kolmen kuukauden aikana (tariffijakso) tuotetusta sähkön määrästä. Sähköntuottajan oikeus syöttötariffiin alkaa hyväksymispäätöksen lainvoimaiseksi tuloa seuraavasta tariffijaksosta. Sähkön tuottaja voi saada syöttötariffin enintään kahdentoista vuoden ajan siitä, kun oikeus syöttötariffiin alkaa. Laissa on määritelty tuulivoimalla tuotetulle sähkölle tavoitehinta (83,5 /MWh), josta tuen osuus on takuuhinnan ja sähkön markkinahinnan välinen erotus. Tuulivoiman tuotantoon sovelletaan alkajan etuna korkeampaa tavoitehintaa (105,30 /MWh) vuoden 2015 loppuun asti, jota sovelletaan kuitenkin maksimissaan kolmen vuoden ajan.

32 3.3 Hankkeen merkitys Posiolla ja sen lähialueilla 16UEC0076 Lapin ilmastostrategia 2030:ssa (hyväksytty Lapin maakuntahallituksessa ) yhtenä teemana ja tavoitteena on energian tuottaminen kasvihuonepäästöjä selvästi vähentäen. Uusiutuvia energialähteitä hyödynnetään laajasti ja paikallisesti tuotettu, hajautettu pienen kokoluokan energiatuotanto on laajaa. Samalla infrastruktuuri tukee uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja kattavalla energianeuvonnalla edistetään uusiutuvan energian tuotantoa ja energiatehokkuutta edistäviä toimia. Murtotuulen tuulivoimapuistolle suunniteltu yhteenlaskettu kokonaisteho on 81,6-122,4 MW ja vuosituotanto noin GWh valitusta vaihtoehdosta ja yksikkökoosta riippuen. Sähkönkulutus oli Posion kunnassa vuonna 2010 noin 42 GWh, josta 26 GWh käytti asuminen ja maatalous, 4 GWh teollisuus ja 11 GWh palvelut ja kehittäminen (Energiateollisuus ry 2012). Murtotuulen vuotuinen sähköntuotanto olisi siten merkittävästi Posion kokonaiskulutusta suurempi. Murtotuulen tuulivoimapuiston toteutuminen edistäisi Lapin ilmastostrategian tavoitteiden toteutumista. Tuulivoimaloista maksettava kiinteistövero määräytyy Posion kunnan kiinteistöveroprosentin (0,90 prosenttia), tuulivoimaloiden lukumäärän ja tuulivoimaloiden rakenteiden jälleenhankinta-arvon ja siitä vuosittain tehtävien ikäalennusten perusteella. Tuulivoimatiedon (2012) mukaan esimerkiksi 15 kolmen megawatin tuulivoimalan maksettava kiinteistövero voi olla kahdenkymmenen vuoden toiminta-ajalta noin miljoona euroa. Hanke on Posion kunnan elinkeinostrategian mukainen ja kunta suhtautuu myös tuulivoimaan myönteisesti. Yhtenä kehittämismahdollisuutena on noussut esiin tuulivoimalan hyödyntämistä näköalatornina matkailukäytössä Hankkeen sijainti ja maankäyttötarve Suunniteltu tuulivoimapuisto sijoittuu Posion Murtotunturin alueelle kantatie 81 pohjoispuolelle noin km linnuntietä Posion keskustasta Rovaniemelle päin (Kuva 3-3). Tuulivoimalat sijoittuvat Posion yhteismetsän omistamalle maa-alueelle. Hankealueen koko on noin 94 km². Tuulivoimalayksiköiden lisäksi alueille tullaan rakentamaan tarvittavat rakennus- ja huoltotiet. Näiden osalta tullaan mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään alueilla jo nykyisellään olevia teitä, metsäautoteitä ja polkuja. Sähkönsiirto hankealueella voimaloiden välillä tullaan toteuttamaan maakaapeloinnilla huoltoteiden yhteyteen. Liityntä olemassa olevaan sähköverkkoon tehdään ilmajohdoilla. Sähkönsiirto tuulipuistosta kantaverkkoon tullaan toteuttamaan Fortum Sähkönsiirto Oy:n omistaman 110 kv:n voimajohdon kautta siten, että liityntä Fingrid Oyj:n hallinnoimaan kantaverkkoon tapahtuu Pirttikosken sähköasemalla.

33 19 Kuva 3-3. Suunnitellun tuulipuiston likimääräinen sijainti Posiolla. 3.5 Tuulipuiston tekninen kuvaus Posion Murtotuulen tuulipuisto tulee muodostumaan tuulivoimalasta perustuksineen, voimalat sähköasemiin yhdistävistä keskijännitekaapeleista (20 kv maakaapelit), kahdesta sähköasemasta, alueverkkoon liitettävästä voimajohdosta (ilmajohto 110 kv), alueellisen sähköverkon liityntäpisteeseen rakennettavasta 110 kv kytkinasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä huoltoteistä. Tuulivoimapuiston aluetta ei tulla lähtökohtaisesti aitaamaan ja alueella liikkumista ei tulla rajoittamaan. Ainoat aidattavat alueet tulee olemaan sähkö- ja kytkinasemat. Voimaloiden suunnittelussa, käytössä ja rakentamisessa huomioidaan Finanssialan keskusliiton suojeluohje Tuulivoimalan vahingontorjunta FK (fi).

34 3.5.1 Perustamistekniikat 16UEC0076 Tuulivoimalat tarvitsevat ympärilleen kokoonpano- ja pystytysalueet. Näitä alueita varten tuulivoimaloiden ympäriltä tullaan poistamaan puusto sekä tasaamaan pinnan muodot noin 50 x 50 m kokoiselta pinta-alalta. Tämä alue tarvitaan nostotöissä käytettävää nosturia sekä kuljetusrekkoja varten. Nostotöihin käytettävä päänosturi vaatii allensa hyvin kantavan ja tasaisen alustan. Puuston poistamista tarvitaan myös tuulivoimalan roottorin kokoamista varten, koska kolmesta lavasta muodostuva roottori voidaan kasata kokonaiseksi maassa, jonka jälkeen se nostetaan ja kiinnitetään konehuoneeseen. Näin ollen raivattavan alueen pinta-ala tulee tarkentumaan valittaessa voimalatyyppi, jolloin myös roottorin koko ja kokoamistekniikka varmistuvat. YVA-menettelyssä kokoonpano- ja pystytysalueen kokona on huomioitu 50 x 50 m laajuinen alue. Voimaloiden perustamistavan valinta riippuu kunkin tuulivoimalan rakentamispaikan maapohjaolosuhteista. Hankkeessa käytettävä perustustekniikka/-tekniikat valitaan hankesuunnittelun myöhemmässä vaiheessa tehtävien maaperäselvitysten perusteella. Voimaloille tullaan todennäköisesti rakentamaan betoniperustukset. Nämä voidaan toteuttaa maanvaraisena perustuksena tai kallioon ankkuroitavana perustuksena. Kullekin rakennuspaikalle tullaan valitsemaan sopivin sekä kustannustehokkain perustamismenetelmä. Maanvaraisen perustuksen (Kuva 3-4) kokoluokka on noin 25 x 25 m ja korkeus vaihtelee noin 1-3 metrin välillä. Perustamissyvyys tulee olemaan noin 3-5 metriä. Kallioalueilla voidaan paikoin hyödyntää kallioon ankkuroitavaa perustusta, joka ankkuroidaan erikseen porattavien teräsankkureiden avulla noin metrin syvyyteen. Edellytyksenä tälle on riittävän ehyt kallio. Kallioperustuksissa betonin määrä ja ulkomitat jäävät pienemmiksi, mikä tekee kallioperustuksista kustannustehokkaan vaihtoehdon oikeanlaisten pohjaolosuhteiden yhteydessä. 20 Kuva 3-4. Maanvaraisen perustuksen rakentamisvaiheita (Kuva Ventureal)

35 Maavarainen teräsbetoniperustus 21 Tuulivoimala voidaan perustaa maanvaraisesti silloin, kun tuulivoimalan alueen alkuperäinen maaperä on riittävän kantavaa. Kantavuuden on oltava riittävä tuulivoimalan turbiinille sekä tornirakenteelle tuuli- ym. kuormineen ilman että aiheutuu lyhyt- tai pitkäaikaisia painumia. Tulevan perustuksen alta poistetaan pintamaakerrokset noin 1-1,5 metrin syvyyteen saakka. Teräsbetoniperustus tehdään valuna ohuen rakenteellisen täytön (yleensä murskeen) päälle. Teräsbetoniperustus ja massanvaihto Teräsbetoniperustus massanvaihdolla valitaan niissä tapauksissa, joissa tuulivoimalan alueen alkuperäinen maaperä ei ole riittävän kantavaa. Teräsbetoniperustuksessa massanvaihdolla perustusten alta kaivetaan ensin löyhät pintamaakerrokset pois. Syvyys, jossa saavutetaan tiiviit ja kantavat maakerrokset, on yleensä luokkaa 1,5-5 m. Kaivanto täytetään rakenteellisella painumattomalla materiaalilla (yleensä murskeella) ja tiivistetään ohuissa kerroksissa täry- tai iskutiivistyksellä. Täytön päälle tehdään teräsbetoniperustukset paikalla valaen. Teräsbetoniperustus paalujen varassa Teräsbetoniperustusta paalujen varassa käytetään tapauksissa, joissa maan kantokyky ei ole riittävä, ja jossa kantamattomat kerrokset ulottuvat niin syvälle, ettei massanvaihto ole enää kustannustehokas vaihtoehto. Paalutetussa perustuksessa orgaaniset pintamaat kaivetaan pois ja perustusalueelle ajetaan ohut rakenteellinen mursketäyttö, jonka päältä tehdään paalutus. Erilaisilla paalutyypeillä on eri asennusmenetelmät, mutta yleisesti lähes kaikki vaihtoehdot vaativat järeää kalustoa asennukseen. Paalutuksen jälkeen paalujen päät valmistellaan ja teräsbetoniperustus valetaan paalujen varaan. Kallioankkuroitu teräsbetoniperustus Kallioankkuroitua teräsbetoniperustusta voidaan käyttää tapauksissa, joissa kalliopinta on näkyvissä tai lähellä maanpinnan tasoa. Kallioankkuroidussa teräsbetoniperustuksessa louhitaan kallioon varaus perustusta varten ja porataan kallioon reiät teräsankkureita varten. Ankkurien määrä ja syvyys riippuvat kallion laadusta ja tuulivoimalan kuormasta. Teräsankkurin ankkuroinnin jälkeen valetaan teräsbetoniperustukset kallioon tehdyn varauksen sisään. Kallioankkurointia käytettäessä teräsbetoniperustuksen koko on yleensä muita teräsbetoniperustamistapoja pienempi Tuulivoimalat Tuulivoimalat asennetaan perustuksen päälle. Yksittäinen tuulivoimala muodostuu perustuksen päälle asennettavasta tornista, kolmilapaisesta roottorista sekä konehuoneesta (Kuva 3-5). Perustukseen kiinnitetään torni, jonka korkeus on noin m. Torni voi olla rakenteeltaan täysin terästä tai vaihtoehtoisesti hybridirakenteinen, jolloin osa tornista on rakennettu betonista (Kuva 3-6). Osassa nykyaikaisista tuulivoimaloista hyödynnetään myös täysin betonirakenteisia torneja. Tornin päälle asennetaan varsinainen konehuone, joka sisältää sähköntuotantoon käytettävän generaattorin apulaitteineen. Konehuoneeseen kiinnitetään kolmesta lavasta muodostuva roottori, jonka halkaisija on noin metriä. Yksittäisen lavan pituus on puolet roottorin halkaisijasta. Tuulivoimaloiden lakikorkeus tulee tällöin korkeimmillaan olemaan noin 178,5-205 metriä. Lopullinen valinta tuulivoimaloista tehdään kaavoituksen ja lupamenettelyn yhteydessä.

36 Tuulivoimalaitokset varustetaan lentoestevaloilla niiden havainnoimisen parantamiseksi pimeällä ja sumussa. Valoja koskevat tarkemmat vaatimukset määritellään Liikenteen turvallisuusvirastolta (TraFi) haettavassa lentoesteluvassa. Lupahakemukseen liitettävässä Finavian antamassa lausunnossa (168/521/2012) koskien Murtotunturille sijoittuvaa tuulivoimalaa todetaan, että tuulivoimala tulee varustaa konehuoneen päälle sijoitettavilla valkoisilla lentoestevaloilla ja tuulivoimaloiden lapojen sekä konehuoneen värin tulee olla valkoinen. Lentoesteluvassa Trafi määrää käytettävät lentoestevalot ottaen huomioon kansainväliset ilmailumääräykset, voimaloiden koon, lentoasemien sijainnit ym. seikat. Liikenteen turvallisuusministeriön antaman viimeisimmän ohjeistuksen mukaan lentopaikkojen esterajoituspintojen ulkopuolelle sijoittuvat esteet lavan korkeimman kohdan ollessa yli 150 m tasolla on varustettava konehuoneen päälle asennettavalla valolla. Päiväaikaan tulee käyttää B tyypin suuritehoista ( cd tai 2 x cd) vilkkuvaa valkoista valoa, ja yöllä B tyypin suuritehoista (2 000 cd) vilkkuvaa valkoista, tai keskitehoista (2 000 cd) B-tyypin vilkkuvaa punaista, tai keskitehoista ( 2000 cd) C-tyypin kiinteää punaista valoa. Mikäli voimalan maston korkeus on 105 m tai enemmän maanpinnasta, tulee maston välikorkeuksiin sijoittaa A-tyypin pienitehoiset lentoestevalot tasaisin, enintään 52 m, välein. Alimman valotason tulee jäädä ympäröivän puuston yläpuolelle. Valojen sijainti ja lukumäärä on suunniteltava siten, että vähintään yksi konehuoneen ja kaksi kunkin välikorkeuden estevaloista on havaittavissa kaikista ilma-aluksen lähestymissuunnista voimalan rakenteiden estämättä. Tuulivoimalapuiston lentoestevalojen tulee välähtää samanaikaisesti. (TraFi, 2013) Nimellistä valovoimaa voidaan pudottaa 30 %:iin näkyvyyden ollessa yli 5000 m ja 10 %:iin näkyvyyden ollessa yli m. Ympäristöön välittyvän valomäärän vähentämiseksi voidaan yhtenäisten tuulivoimapuistojen lentoestevaloja ryhmitellä siten, että puiston reunaa kiertää voimaloiden korkeuden mukaan määritettävien tehokkaampien valaisinten kehä. Kun voimaloiden lapojen korkein pyyhkäisykohta on yli 150 m maanpinnasta, ulkokehän muodostavat suuritehoiset B-tyypin vilkkuvat valkoiset lentoestevalot. Tämän kehän sisäpuolelle jäävien voimaloiden lentoestevalot voivat olla pienitehoisia jatkuvaa punaista valoa näyttäviä valoja. Puiston sisällä merkittävästi muita korkeampi voimala tulee merkitä tehokkaammin estevaloin. Suunnitelman valojen ryhmittelystä rakennus-aikana ja valmiin puiston osalta tullaan tarvittaessa toimittamaan lentoestelupahakemuksen yhteydessä Liikenteen turvallisuusvirastolle. (TraFi, 2013) Lapojen ja moottorisuojan päivämerkinnän värin tulee olla valkoinen ja kannatinmaston ylimmän 2/3 päivämerkinnän tulee olla valkoinen. Ristikkorakenteisen kannatinmaston valkoinen päivämerkintä voidaan korvata maston huipusta lukien 2/3 korkeudelle asennettavilla pienitehoisilla B- tyypin lentoestevaloilla sekä punaisella 6 m korkealla maalauksella valoista alaspäin. (TraFi, 2013) Tuulivoimaloiden lavat varustetaan jäätymisen estojärjestelmällä. Järjestelmä koostuu antureista, jotka tunnistavat olosuhteet, joissa jäätä voisi ruveta muodostumaan. Niissä tilanteissa järjestelmä laittaa lämmityksen ennaltaehkäisevästi päälle ja estää jään muodostumisen ennakkoon. Järjestelmän etuna on se, että voimalaa voidaan pyörittää kaikissa olosuhteissa eikä vaaratilanteita tai voimalan toimintaa haittaavaa jäätä muodostu. 22

37 23 Kuva 3-5. Vasemmalla tuulivoimala, jossa tornista noin kolmasosa on betonia ja ylimmät osat terästä. Oikealla puolella tuulivoimalan periaatekuva. (Kuva Winwind Oy) Kuva 3-6.Tuulivoimalan tornityyppejä, vasemmalla terästorni, keskellä betoni- ja terästornin yhdistelmä ja oikealla täysbetonitorni. (Kuvat: WinWinD ja Enercon).

38 3.5.3 Sähkönsiirto Tuulipuiston sisäinen sähkönsiirto 24 Tuulivoimaloiden generaattoreiden jännite on tyypillisesti noin 0,7 kv. Tämä muunnetaan keskijännitetasoon (20 kv) voimalakohtaisilla muuntajilla, jotka sijaitsevat voimaloiden yhteydessä konehuoneessa, tornin yhteydessä sen sisällä tai erillisessä muuntamossa tuulivoimalan ulkopuolella. Tuulivoimaloiden yhteyteen tullaan asentamaan keskijännitteiset rengassyöttökojeistot, jotka asennetaan tornin sisälle tai erillisen muuntamon yhteyteen. Näiden kojeistojen avulla voidaan yksittäiset tuulivoimalat liittää rinnan voimalakohtaisten keskijännitekaapeleiden ja liittymisjohtojen välttämiseksi. Tuulivoimalat yhdistävät keskijännitekaapelit tullaan asentamaan maakaapelina suojaputkiin huolto- ja yhdysteiden yhteyteen. Lopulta keskijännitejohtolähdöt, joille tuulivoimalat liitetään, tulevat liittymään sähköasemalle. Sähköasemalla siirrettävä sähköenergia muunnetaan 110 kv:n siirtojännitetasolle. Sähköasema muodostuu sähköasematontista, noin 70 m x 100 m aidatusta alueesta, jolle sijoitetaan liityntää palveleva 110 kv:n voimajohdon pääteportaali ja 110 kv:n kytkinlaitos. Alueelle tulee kaksi sähköasemaa, toinen Vitikkotunturin pohjoispuolelle ja toinen pohjoisemmaksi Lemmonlampien läheisyyteen. Sähköasemia tarvitaan kaksi, jotta keskijännitekaapeleissa syntyvät tehohäviöt saataisiin minimoitua. Jos alueelle rakennettaisiin vain yksi sähköasema, kaapelipituudet ja näin ollen myös häviöt kasvaisivat. Lisäksi alueen tuulivoimalat sijoittuvat kahteen maastomuodollisesti jakautuneeseen alueeseen, mistä syystä kaapeleilla näiden alueiden yhdistäminen on hankalaa. Sähkönsiirto alue- ja kantaverkkoon Tuulivoimapuisto liitetään alueen halki kulkevaan Fortum Sähkönsiirto Oy:n 110 kv voimajohtoon kytkinlaitoksen välityksellä. Kytkinlaitos on ajateltu rakennetavaksi tien varteen Fortumin Pirttikoski Säynäjävaara 110 kv johdon pylväsväliin Myös kytkinlaitokseen on suunniteltu lisättävän muuntaja, jolloin lähistön tuulivoimalat voitaisiin liittää siihen. Sähköasemat yhdistetään kytkinlaitokseen 110 kv voimajohdolla. Voimajohdon, johtoalueen ja pylväiden osat on selostettu kuvassa (Kuva 3-7). Tarvittava johtoalue ja suunniteltu pylväsrakenne on esitetty kuvassa (Kuva 3-8) (Eltel, 2012). Voimajohdon pylväät pyritään sijoittamaan maaperän sekä luontoarvojen kannalta mahdollisimman haitattomaan paikkaan. Voimajohto osoitetaan myös alueelle, jossa maisemalliset ja sosiaaliset vaikutukset tulevat jäämään mahdollisimman lieviksi.

39 25 Kuva 3-7. Voimajohdon ja johtoalueen osat Pylväiden korkeus vaihtelee välillä m ja niiden välinen keskimääräinen etäisyys on noin 200 m. Johtoalue on 26 m. Johtoalueella kokonaisuudessaan ei saa ilman erityistä lupaa kasvattaa puita eikä pitää rakennuksia tai kahta metriä korkeampia muitakaan rakenteita tai laitteita tavallisia aitoja lukuun ottamatta. Johtoaukean reunassa kasvava puu saa olla 10 m korkea ja etäännyttäessä johtoaukean reunasta niin paljon sanottua mittaa korkeampi kuin etäisyys on johtoaukean reunasta. Tarvittaessa yli 20 m korkeita puita voidaan joutua kaatamaan reunavyöhykkeen ulkopuoleltakin, mikäli ne ovat vaarana johdon kunnossa pysymiselle. Rakennuksia ei saa ilman erityistä lupaa rakentaa 23 m lähemmäksi johtoalueen keskiviivaa. (Eltel, 2012)

40 26 Kuva 3-8. Tarvitava johtoalue ja suunniteltu pylväsrakenne. (Eltel, 2012) Sähköasemien liittämiselle kytkinlaitokseen on tarkasteltu kaikkiaan kuutta voimajohdon reittivaihtoehtoa, jotka muodostuvat alkuosalta kahdesta vaihtoehtoisesta reitistä (IA ja IB) ja loppuosalta kolmesta vaihtoehtoisesta reitistä (IIA, IIB ja IIC). Kuusi vaihtoehtoista reittiä muodostuu näiden yhdistelmistä: IA+IIA, IA+IIC, IB+IIA, IB+IIC, IB+IIB ja IA+osa IB+IIB. Vaihtoehdot on kuvattu tarkemmin kohdassa 4. Liityntä Fingridin kantaverkkoon tapahtuu hankealueen ulkopuolella Pirttikosken sähköasemalla. Sähkönsiirtoon liittyvät rakenteet on esitetty hankevaihtoehtojen yhteydessä kartalla liitteissä Yhdystiet Alustavassa tiesuunnitelmassa hyödynnetään Rovaniementieltä (kt 81) hankealueelle kulkevaa hyväkuntoista runkotietä sekä hankealueen lävitse kantatieltä 81 pohjoiseen suuntautuvia metsäautoteitä. Tuulipuiston rakentaminen edellyttää uusien tieyhteyksien rakentamista sekä vanhojen tienpohjien parantamista tuulivoimaloille. Huoltoteiden suunnittelussa huomioidaan mahdollisimman pitkälle olemassa olevat metsäautotiet ja polut. Tiesuunnitelma on esitetty hankevaihtoehtojen yhteydessä kartalla liitteissä Tiestöön tarvittavat maa-ainekset pyritään hankkimaan hankealueelta, esim. tieleikkauksista saadaan maa-ainesta toisaalle. Alustavien tiesuunnitelmien mukaan tarve parantaa olemassa olevia tieyhteyksiä on noin km hankevaihtoehdosta riippuen. Tarve uusien teiden rakentamiselle on alustavan arvion mukaan vaihtoehdosta riippuen noin kilometriä. Alustavassa tiesuunnitelmassa tiet on suunniteltu kulkemaan siten, että tielinjauksissa on vältetty metsälain 10 :n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäris-

41 töjä. Purojen ylitykset tullaan suunnittelemaan siten, että rumpukorkeus mahdollistaa purojen kalakantojen esteettömän kulun. Kaikissa hankevaihtoehdoissa on 6 7 puron ylitystä parannettavilla tieosuuksilla sekä yksi puron ylitys uudella tieosuudella. Rakennettavien teiden kantavuuden on oltava riittävä vähintään täysperäajoneuvolle. Teiden leveyden on oltava vähintään viisi metriä, jotta tuulivoimakomponenttien kuljetuksen tarvitsema minimivaatimus täyttyy. Lisäksi tieyhteyksien suunnittelussa tulee huomioida pitkien erikoiskuljetusten asettamat vaatimukset etenkin kaarteissa sekä nousuissa ja laskuissa. Kaarteissa teiden leveyden ja pengerryksen tulee olla leveämpi, jotta tuulivoimaloiden lavat saadaan kuljetettua Tuulipuiston rakentaminen Tuulipuiston rakentaminen vaatii tuulivoimaloiden lukumäärästä riippuen 1 2 rakennuskautta. Rakentaminen voi tapahtua kahden peräkkäisen vuoden aikana esimerkiksi siten, että maarakentaminen aloitetaan ensimmäisen vuoden kesällä/syksyllä ja voimaloiden pystytys ja käyttöönotto tapahtuisi seuraavan vuoden kesäkaudella. Tuulipuiston rakentaminen voidaan jakaa seuraaviin päävaiheisiin: olemassa olevien teiden perusparannus ja uusien yhdysteiden rakentaminen tuulipuiston sisäiset kaapeloinnit kokoonpano- ja pystytysalueiden valmistelu perustuksen pohjan valmistelu perustuksen rakentaminen voimalakomponenttien kuljetukset voimaloiden tornien ja konehuoneiden nosto, asennus ja viimeistely sisäiset sähköasennukset sekä käyttöönotto- ja testausvaihe. Kunkin tuulivoimalan ympäriltä on rakennus- ja asennustöitä varten raivattava puustoa enintään noin hehtaarin alueelta. Varsinainen voimala kootaan paikanpäällä. Voimalakomponentit kuljetetaan rakennuspaikalle rekoilla. Tyypillisesti torni tuodaan 3 4 osassa, konehuone yhtenä kappaleena, sekä roottorin napa ja lavat erikseen. Osat nostetaan paikoilleen ja liitetään toisiinsa kahden nosturin avulla. Yleensä roottori kootaan jo maassa valmiiksi liittämällä lavat napaan Tuulivoimaloiden huolto ja kunnossapito Tuulipuisto toimii automaattisesti. Erillistä miehitystä tai toimenpiteitä tuotannon ohjaamiseen ei tarvita. Huolto-ohjelman mukaisia huoltokäyntejä kullakin voimalalla tehdään 1 2 kertaa vuodessa, minkä lisäksi voidaan olettaa 1 2 ennakoimatonta huoltokäyntiä voimalaa kohti vuosittain. Kullakin voimalalla on näin ollen tarpeen suorittaa keskimäärin 3 käyntiä vuodessa. Yhteensä hankealueella arvioidaan maksimivaihtoehdossa olevan noin 135 käyntiä vuodessa. Voimaloiden vuosihuollot kestävät 2 3 päivää voimalaa kohden ja ne ajoitetaan yleensä kesälle tai alkusyksyyn, joka on keskimäärin heikkotuulista aikaa. Näin tuotannon menetykset jäävät mahdollisimman pieniksi. Huoltokäynnit tehdään pääsääntöisesti pakettiautolla. Raskaammat välineet ja komponentit nostetaan konehuoneeseen voimalan omalla huoltonosturilla, joka on vakiovaruste. Erikoistapauksissa voidaan tarvita myös autonosturia, ja raskaimpien pääkomponenttien vikaantuessa mahdollisesti jopa telanosturia. Huoltohenkilökunnan käytössä on tornin sisälle rakennettu henkilöhissi.

42 3.5.7 Tuulipuiston käytöstä poisto 16UEC0076 Tuulivoimaloiden tekninen käyttöikä on noin vuotta. Tämän jälkeen alueelle voidaan vaihtaa mahdollisesti uudet tuulivoimalat. Toinen vaihtoehto pidentää tuulivoimaloiden käyttöikää on uusia tuulivoimaloiden koneistoja. Koneistoja uusimalla on tuulipuiston käyttöikää mahdollista jatkaa 50 vuoteen asti. Myös tuulivoimaloiden perustukset suunnitellaan tyypillisesti 50 vuoden käyttöiälle. Tuulipuiston käytöstä poiston työvaiheet ja käytettävä asennuskalusto ovat periaatteessa vastaavat kuin rakentamisvaiheessa. Perustusten ja kaapeleiden osalta on ratkaistava, jätetäänkö rakenteet paikoilleen vai poistetaanko ne. Perustuksen purku kokonaan edellyttää betonirakenteiden lohkomista ja teräsrakenteiden leikkelemistä, mikä on hidasta ja työvoimavaltaista. Useissa tapauksissa ympäristöön kohdistuvat vaikutukset jäävät pienemmiksi, jos perustuslaatta jätetään paikoilleen ja maanpäälliset osat maisemoidaan. Maakaapelit voidaan käyttövaiheen päätyttyä poistaa. Mahdollisten syvälle ulottuvien maadoitusjohdinten poistaminen ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista. Poistetuilla metalleilla on romuarvo ja ne voidaan kierrättää. Sama koskee kaapeleissa käytettyjä metalleja. Tuulivoimaloille johtavat tiet jäävät todennäköisesti maastoon. Tässä hankkeessa uuden tieverkon pituus on vaihtoehdosta riippuen noin km Hankkeen lähtökohdat, suunnittelutilanne ja alustava toteutusaikataulu Posion yhteismetsässä sijaitseva Murtotunturin alue on sekä tuuliolosuhteiltaan, kooltaan, saavutettavuudeltaan että sähkönsiirtomahdollisuuksiltaan potentiaalinen alue tuulivoimatuotantoon. Vuonna 2010 valmistuneessa Tuuliatlaksessa hankealue todettiin tuuliolosuhteiltaan sopivaksi (katso 7.5.1). Alue on helposti saavutettavissa kantatie 81:n kautta ja alueella on kohtuullisen hyvä metsäautotieverkosto. Kooltaan alue on riittävän suuri, jotta alueelle voidaan sijoittaa taloudellisesti riittävän suuri määrä voimalayksiköitä eikä suunniteltujen voimaloiden läheisyydessä (1 500 metrin säteellä) ole pysyvää asutusta. Hankealueen poikki kulkee Fortumin hallinnassa oleva 110 kv:n voimalinja. Alustavan tarkastelun perusteella alue soveltuu hyvin tuulivoiman tuotannolle sekä tuuliolosuhteiden että muiden ympäristöolosuhteiden perusteella. Hankealue on nykyisin pääosin metsätalouskäytössä, eikä alueella ole pysyvää asutusta. Hankealueen laajan koon vuoksi tuulivoimalat voidaan sijoittaa riittävälle etäisyydelle olevista loma-asunnoista. Tuulipuiston suunnittelu on käynnistetty vuoden 2011 aikana. Hankkeeseen liittyen alueella on aloitettu tuulimittaukset SODAR-laitteistolla talvella Tuulivoimaloiden alustava sijoittelusuunnittelu on tehty kevättalvella 2012 ja sijoitussuunnittelua on täydennetty vuoden 2012 aikana huomioimalla mm. YVA-menettelyssä esille tulleita näkökohtia. Tuulivoimaloiden ensimmäisen vaiheen rakentamisen on alustavasti arvioitu alkavan vuonna 2013, jolloin tuulipuiston ensimmäinen vaihe voitaisiin ottaa käyttöön vuonna 2014 ja toinen vaihe 2015 (Kuva 3-9). Alueen osayleiskaavoitus on aloitettu keväällä 2012.

43 29 Kuva 3-9. Hankkeen alustava toteutusaikataulu. 3.7 Liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin Lapin maakuntaohjelma Maakuntaohjelma on alueiden kehittämislain mukainen asiakirja, joka sisältää kehittämisen tavoitteet, keskeiset hankkeet ja muut toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi sekä rahoitussuunnitelman. Maakuntaohjelman linjaukset ohjaavat Lapin julkista kehittämisrahoitusta, maankäyttöä ja edunvalvontaa tulevalle nelivuotiskaudelle. Lapin liiton valtuusto hyväksyi maakuntaohjelma :n sekä arviointiselostuksen kokouksessaan (Lapin liitto 2012a) Maakuntaohjelma toteaa Itä-Lapin tarvitsevan kohdennettuja kehittämistoimia, yrittäjyyttä ja uusia yrittäjiä. Yhteistyötä lähialueille erityisesti Rovaniemen ja Koillismaan suuntaan tulee lisätä. Alueen elinkeinojen tukijalat ovat matkailu, puun jatkojalostus, alkutuotanto ja keramiikkateollisuus. Lisäksi todetaan, että Posion Mustavaaran kaivokseen kaivoshankkeeseen kohdistuu suuret odotukset. Vuoteen 2030 ulottuvassa visiossa Lappi on mm. luonnonvaroja kestävästi hyödyntävän modernin teollisuuden ja energiatuotannon maakunta. Arvoperustaan kuuluu kasvukeskusten ulkopuolella uusiin elinkeinoihin panostaminen, yrittäjäystävällisyys sekä kestävän kehityksen periaatteet. Toimintalinja (TL) 1 painottuu pohjoisiin teollisuustuotteisiin, matkailuelämyksiin ja energiaan. Toimintalinjan yhtenä tulostavoitteena on lisätä energiatuotannon omavaraisuutta ja tukea ratkaisuja, joiden avulla pystytään vastaamaan lisääntyvään energiatarpeeseen, ottaen huomioon myös energiatehokkuuden ja ekologisuuden näkökulmat (Lapin liitto 2012a). Energiasektorin toimenpidekokonaisuudessa kahtena kärkihankkeena ovat energiatehokkuuden kehittäminen ja fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen sekä bioenergia-alan ja muun uusiutuvan energiatuotannon kehittäminen. Tuulivoimarakentamisen osalta painopisteen tulee olla siirtoverkkojen lähettyvillä ja merialueilla. Sisämaassa pyritään keskitettyihin ratkaisuihin sovittaen samalla tuulivoima yhteen muiden maankäyttömuotojen, kuten matkailun, luonnonsuojelun ja porotalouden osalta. TL 1:n rahoitus koko maakuntaohjelmakaudella on miljoonaa euroa (Lapin liitto 2012a.)

44 3.7.2 Lapin eteläisten osien tuulivoimaselvitys (Rovaniemi Itä-Lappi) 16UEC0076 Lapin liitto on teettänyt Länsi-Lapin, Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavoitusta varten tuulivoimaselvityksen, joka valmistui Rovaniemen ja Itä-Lapin osalta helmikuussa 2012 (Pöyry Finland Oy 2012). Itä-Lapin maakuntakaavamuutostyö käynnistyy vuoden 2012 lopussa. Selvityksessä on hyödynnetty tuuliatlaksen perustiedot, muodostettu tuulivoiman sijoittumisperiaatteet sekä tuotettu aineisto kaavoituksen sekä hankesuunnittelun pohjaksi. Tavoitteena on tuulivoiman tuotannon lisääntyminen alueella ja toisaalta tuotantoon liittyvien ympäristöhaittojen välttäminen. Selvityksessä Murtotuulen alue (Murtotunturi Vitikkotunturi, tarkastelualue 43) on todettu tuulivoimatuotantoon soveltuvaksi alueeksi. Yleisarviossa todetaan seuraavaa: Selvityksen perusteella alue soveltuu tuulivoimarakentamiseen hyvin. Tuulimallinnuksen perusteella arvioitu tuotanto on selvitysalueen parhaita. Alueen tuntumassa sijaitsee suojellun petolinnun pesäreviiri. Asutus on ympäristössä harvahkoa. Luontoarvot sekä vaikutukset maisemaan, virkistykseen ja poronhoitoon saattavat rajoittaa alueen laajamittaista toteutettavuutta. Tämän YVA-menettelyn hankealue on tuulivoimaselvityksen hankealuetta laajempi (Kuva 3-10). 30 Kuva Hankealueen likimääräinen sijoittuminen suhteessa Lapin eteläisten osien tuulivoimaselvityksen alueeseen. Selvityksen mukainen, jatkosuunnitteluun osoitettu alue on rajattu ruskealla katkoviivalla ja YVA:n mukainen hankealue sinisellä katkoviivalla. Mustalla kolmiolla merkitys kohteet ovat tunnettuja muinaismuistoja, magentat neliöt pysyvää asutusta, siniset neliöt loma-asutusta ja vihreä alue on luonnonsuojeluohjelma-aluetta (Lapin liitto / Pöyry Finland Oy 2012).

45 3.7.3 Muut lähiympäristön tuulivoimahankkeet 16UEC0076 Huhtikuussa kilometrin säteellä hankealueesta on kaksi meneillään olevaa tuulivoimapuistohanketta, wpd Finland Oy:n Ailangantunturin tuulipuisto ja Oxford Intercon Finland Oy:n Kuusivaara Mömmövaaran tuulipuisto, joka on osa laajempaa Kemijärven tuulipuistot -hanketta. Molemmat hankkeet sijaitsevat Kemijärvellä (Kuva 3-11). 31 Kuva kilometrin säteellä olevat muut, merkittävät tuulivoimahankkeet. Ailangantunturin tuulipuiston YVA-menettely on kesken; YVA-ohjelma on ollut nähtävillä keväällä 2011, viranomainen on antanut siitä lausuntonsa kesällä 2011 ja vaikutusten arviointi on meneillään. Myös alueen osayleiskaavoitus on käynnissä. Osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma oli nähtävillä kesällä 2012 ja kaava on tavoitteena saada hyväksytyksi vuoden 2013 lopulla. Tuulipuistoon on suunniteltu rakennettavaksi korkeintaan 11 tuulivoimalaa, joista kukin on teholtaan enintään 3 MW. Voimaloiden on arvioitu tuottavan sähköä noin 83 GWh vuodessa, joka vastaa noin eisähkölämmitteisen asunnon vuotuista kulutusta. (Suomen kokonaissähkönkulutus on vuodessa noin GWh). Tornit ovat korkeudeltaan noin metriä, roottorin halkaisija noin metriä ja tuulivoimaloiden keskinäinen etäisyys vähintään noin

46 400 metriä. Hankealueen laajuus on noin 400 hehtaaria. Tuulipuiston rakentaminen voisi käynnistyä vuoden 2014 kuluessa. (wpd Finland Oy 2012) Kemijärven tuulipuistojen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen täydennys ja siihen liittyvä YVA-menettely päättyi yhteysviranomaisen lausuntoon Tuulivoimapuiston osayleiskaavoitus on vireillä Kemijärven kaupungilla. Kuusivaara Mömmövaaran alueelle on suunniteltu 7-9 tuulivoimalan rakentamista. Voimaloiden arvioitu koko on 3 MW:a ja vuosituotantoarvio GWh. Voimaloiden napakorkeus on 120 metriä ja roottorin halkaisija 120 metriä. Hankealueen koko vaihtelee ha välillä voimaloiden lukumäärästä riippuen. Alkuperäinen tavoite oli aloittaa valmistelevat rakennustyöt hankealueella keväällä 2012, mutta aikataulu on tästä viivästynyt. (WSP Finland Oy 2012) Lapin eteläisten osien tuulivoimaselvityksessä (Lapin liitto / Pöyry Finland Oy 2012) on osoitettu potentiaalisia tuulipuistoja mm. Ranualle, mutta näiden alueiden kehittäminen ei ole vielä käynnistynyt YVA-MENETTELYSSÄ ARVIOIDUT VAIHTOEHDOT YVA-menettelyssä on tarkasteltu kolmea tuulivoimapuiston toteutusvaihtoehtoa, jotka eroavat rakennettavien tuulivoimaloiden sijaintien ja lukumäärän osalta sekä ns. nollavaihtoehtoa (VE0), jossa tuulivoimapuistoa ei toteuteta. Vaihtoehdot on esitetty kartoilla liitteissä Voimalayksiköiden tornikorkeus on kaikissa vaihtoehdoissa metriä, roottorin halkaisija metriä ja teho noin 2,4 3,0 MW. Tuulipuistoon voi tulla useamman tyyppisiä ja kokoisia voimaloita. Matalampia, 120 m korkeita voimaloita, sijoitetaan todennäköisimmin lakialueille, kun taas matalammille maastonalueille tulevat voimalat voivat olla tyypiltään korkeampia. Lopullinen valinta voimaloista tehdään kaavoituksen ja lupamenettelyn yhteydessä. Tuulivoimaloille rakennetaan huoltotiet mahdollisimman pitkälti alueella jo olevia metsäautoteitä, talviteitä ja olemassa olevia uria hyödyntäen. Sähkönsiirron osalta tarkastellaan kaikkiaan kuutta vaihtoehtoa, jotka poikkeavat toisistaan alueen sisäisten johtolinjojen reitityksen osalta. Sähkönsiirron vaihtoehdot ovat saman kaikille hankkeen toteutusvaihtoehdoille (VE1, VE2 ja VE3). Voimalat liitetään alueen läpi kulkevaan Fortumin 110 kv:n voimajohtoon hankealueen eteläosaan rakennettavan kytkinlaitoksen välityksellä. Kytkinlaitokselle tulee muuntaja, johon lähimmät myllyt voidaan yhdistää keskijännitekaapeleilla. Lisäksi hankealueelle tulee kaksi sähköasemaa, joihin myllyt yhdistetään huoltoteiden yhteyteen rakennettavilla keskijännitekaapeleilla. Kytkinlaitoksen, sähköasemien ja maanalaiset keskijännitekaapeleiden osalta ei ole tarkasteltu vaihtoehtoisia toteutus- tai sijaintiratkaisuja. 4.1 Tuulivoimaloiden sijoitusvaihtoehdot Vaihtoehdossa 1 (VE1) alueelle rakennetaan 51 tuulivoimalaa, joista kolme sijoittuu alueen länsiosaan Soikkokankaan ja Soikkovaaran alueelle, kaksi Posio-Rovaniemi tien (kt 81) eteläpuolelle, kuusi hankealueen eteläosaan kantatie 81 pohjoispuolelle, kolme Isoahon Kuikkalammen alueelle ja suurin osa Murtotunturin, Lemmontunturin, Kuovitunturin, Vitikkotunturin Vitikkotunturin lehdon alueille sekä Lemmonlampien ja Palojärvien väliseen maastoon. Tuulivoimapuiston nimellisteho on 122,4-153 MW, tuotanto noin 508 GWh/a ja alueen pinta-ala 94 km².

47 Rakennettavaa tietä tulee alueelle kaikkiaan 22 km ja kunnostettavaa tietä kaikkiaan 15 km. Lisäksi olemassa olevaa tiestöä voidaan hyödyntää voimaloiden huoltoteinä. Vaihtoehdon voimalat voidaan rakentaa tuotantokuntoon kahden kesän aikana. Vaihtoehdossa 2 (VE2) alueelle rakennetaan 51 tuulivoimalaa, joista ainoastaan 11 sijainti poikkeaa vaihtoehdon VE1 mukaisesta. Vaihtoehtoa VE1 suurempi osa voimaloista on keskitetty hankealueelle Murto-, Lemmon- ja Kuovitunturin, Vitikkotunturin Vitikkotunturin lehdon alueille sekä Lemmonlampien ja Palojärvien väliseen maastoon. Soikkovaaraan alueen länsiosaan sijoittuu kaksi voimalaa, kantatie 81 eteläpuolelle sijoittuu kaksi ja pohjoispuolelle kolme voimalaa sekä Isoahon alueelle kaksi voimalaa. Tuulivoimapuiston nimellisteho on 122,4-153 MW, tuotanto noin 500 GWh/a ja alueen pinta-ala 94 km². Rakennettavaa tietä tulee alueelle kaikkiaan 22 km ja kunnostettavaa tietä kaikkiaan 15 km. Lisäksi olemassa olevaa tiestöä voidaan hyödyntää voimaloiden huoltoteinä. Vaihtoehdon voimalat voidaan rakentaa tuotantokuntoon kahden kesän aikana. Vaihtoehdossa 3 (VE3) alueelle rakennetaan 34 tuulivoimalaa, jotka lähes kaikki sijoittuvat Murtotunturin, Lemmontunturin, Kuovitunturin, Vitikkotunturin Vitikkotunturin lehdon alueille sekä Lemmonlampien ja Palojärvien väliseen maastoon. Yksi voimala on sijoitettu Isoahoon. Tuulivoimapuiston nimellisteho on 81,6 MW, tuotanto noin 340 GWh/a ja alueen pinta-ala 94 km². Rakennettavaa tietä tulee alueelle kaikkiaan 12 km ja kunnostettavaa tietä kaikkiaan 16 km. Lisäksi olemassa olevaa tiestöä voidaan hyödyntää voimaloiden huoltoteinä. Vaihtoehdon voimalat voidaan rakentaa tuotantokuntoon yhden - kahden kesän aikana. Nollavaihtoehtona (VE0) tarkasteltiin tuulipuistohankkeen toteuttamatta jättämistä, jolloin toiminta jatkuu alueella Posion yhteismetsän metsänhoitosuunnitelman mukaisena. Yhteismetsälain ja ohjesäännön mukaan yhteismetsän tehtävänä on kestävän metsätalouden harjoittaminen osakaskunnan hyväksi. Alueella on laajasti uudistuskypsää metsikköä, jotka seuraavan kymmenvuotiskauden ( ) aikana voidaan toteuttaa uudistamalla avohakkuin. Posion yhteismetsältä saatu hakkuumahtokartta vuosille on liitteenä 10. Yhteenveto arvioitujen vaihtoehtojen välisistä eroista on esitettynä taulukossa (Taulukko 4-1). Taulukko 4-1. Tuulivoimaloiden lukumäärä ja nimellisteho YVA-menettelyssä arvioiduissa vaihtoehdoissa. VAIHTOEHTO YKSIKÖIDEN LKM NIMELLISTEHO (2,4 MW voimalat) TIELINJAUKSET km (uusi/parannus) VAIHTOEHTO ,4 22 km / 15 km VAIHTOEHTO ,4 22 km / 15 km VAIHTOEHTO ,6 15 km / 12 km NOLLAVAIHTOEHTO Tuulipuistohanke jätetään toteuttamatta eikä yhtään tuulivoimalaa rakenneta suunnittelualueille 33

48 Kaikki YVA-menettelyssä tarkasteltaviksi valitut vaihtoehdot poikkeavat hieman YVAohjelmassa tarkasteltaviksi esitetyistä vaihtoehdoista (VE1 ja VE2). Liitteessä 3 on kartalla esitetty se, miten suunnitelma on muuttunut YVA-menettelyn kuluessa. Tuulivoimapuiston toteutussuunnittelua on jatkettu huomioimaan YVA-menettelyn aikana esille tulleita näkökohtia huomioimalla mm. luontoarvojen, asutuksen tai porotalouden kannalta herkkiä kohteita. Tuulivoimaloiden lukumäärä on vastaava kuin YVA-ohjelmassa (51 tai 34) ja tuulivoimapuiston laajuus ja sijainti sama. Verrattaessa YVA-ohjelman vaihtoehtoihin YVA-menettelyssä tarkasteluun valutuissa vaihtoehdoissa voimaloita on sijoitettu enemmän hankealueen keskelle Murtotunturin läheisyyteen ja mm. alueen itäosaan Poksamonvaaraan ja Poksamonmurtoon suunnitellut voimalat on poistettu. Näillä tuulivoimaloiden sijoituksilla on pyritty minimoimaan vaikutuksia loma-asutukseen, porohoitoon ja metsästykseen YVA-menettelyn aikana saadun palautteen perusteella Sähkönsiirron vaihtoehdot Tuulipuiston sisäverkon keskijännite tulee olemaan 20 kv. Liityntä tuulivoimaloilta sähköasemalle toteutetaan keskijännitteisillä maakaapeleilla huolto- ja yhdysteiden yhteyteen. Sähköasemia alueelle tulee kaksi. Lisäksi kytkinlaitoksen yhteyteen tulee muuntaja, johon lähistön voimalat voidaan liittää. Tuulipuisto liitetään hankealueen läpikulkevaan Fortum Sähkönsiirto Oy:n 110 kv voimajohtoon. Liittämistä varten 110 kv voimajohdon läheisyyteen rakennetaan uusi kytkinlaitos. Näiltä osin sähkönsiirrolle ei ole vaihtoehtoisia suunnitelmia. YVA-menettelyssä tarkastellaan vaihtoehtoisia johtolinjoja sähköasemilta kytkinlaitokselle. Uudet 110 kv johdot sähköasemilta kytkinlaitokselle rakennetaan tavallisina 110 kv avojohtoina. Sähkön siirtämiseksi kahdelta sähköasemalta kytkinlaitokselle 110 kv voimajohdon kautta on käytettävissä seuraavat reittivaihtoehdot: IA + IIA, IA + IIC, IB + IIA, IB + IIC ja IB + IIB sekä IA + osa IB:stä + IIB. Reitit on esitetty kartalla vaihtoehtojen yhteydessä liitteissä Vaihtoehtoisten reittien voimajohtolinjojen pituudet on esitetty taulukossa (Taulukko 4-2). Taulukko 4-2. Vaihtoehtoisten voimajohtoreittien pituudet. VAIHTOEHTO VAIHTOEHTO IA+IIA VAIHTOEHTO IA+IIC VAIHTOEHTO IB+IIA VAIHTOEHTO IB+IIC VAIHTOEHTO IB+IIB VAIHTOEHTO IA+OSA IB+IIB LINJA (km) 8,8 km 9,5 km 8,3 km 9,0 km 10,2 km 13,0 km Vaihtoehtoisen reittiosuuden IA pituus on noin 4,8 km. Vaihtoehto on samalla reitillä IB:n kanssa noin 0,9 km:n matkalla ja tien varressa noin 1,1 km:n matkalla. Vaihtoehto pituudelta ja ylittää luonnonmukaisessa kohdassa Kero-ojan, joka on metsälakikohde. (Eltel, 2012) Vaihtoehtoisen reittiosuuden IB pituus on noin 4,3 km. Vaihtoehto sijoittuu pääosin tien varteen, loppupäässä noin 0,6 km:n matkalla taimistoalueelle. Vaihtoehto ohittaa Pyöreäahon eteläpuolella oleva metsälakikohteen tien itäpuolelta ja ylittää Kero-ojan

49 tien varressa, jolloin kohteen luonnonmukaisuus on jo muuttunut. Uhanalaisen lajin esiintymän reitti ohittaa tien kaakkoispuolelta. (Eltel, 2012) Vaihtoehtoisen reittiosuuden IIA pituus on noin 4,0 km. Vaihtoehto on sähköasemien välinen reitti, jolta sähkön syöttö kytkinlaitokselle jatkuu vaihtoehto IA:n tai IB:n kautta. Vaihtoehto sijoittuu taimisto alueelle noin 1,2 km:n matkalla. Vaihtoehto on sijoitettu tuulivoimaloille suunnitellun tien varteen noin kilometrin matkalla sekä olemassa olevaa talvitieuran varteen noin 0,6 km matkalla. Metsälakikohteista vaihtoehto ylittää tuulivoimalan nro 21 pohjoispuolella olevan pienialaisen luonnontilaisen suon ja tuulivoimalan nro 31 itäpuolella olevasta lammesta laskevan puron suunnitellun tien varressa. Vaihtoehto sijoittuu metson soidinalueelle noin 0,8 km pituudelta. (Eltel, 2012) Vaihtoehtoinen reittiosuus IIB haarautuu IB vaihtoehdosta. IIB:n pituus on noin 5,9 km, mistä se sijaitsee tien varressa noin 3,3 km matkalla. Metsälakikohteista vaihtoehto ylittää Kero-ojan luonnonmukaisessa paikassa ja Honka-ojan tien varressa. (Eltel, 2012) Vaihtoehtoisen reittiosuuden IIC kokonaispituus on noin 4,7 km. Vaihtoehto on sähköasemien välinen reitti, jolta sähkön syöttö kytkinlaitokselle jatkuu vaihtoehto IA:n tai IB:n kautta ja se noudattaa suurelta osin IIA:n reittiä. Vaihtoehto sijoittuu taimistoalueelle noin 1,6 km:n matkalla. Vaihtoehto on sijoitettu olemassa olevan tien varteen noin 1 km:n pituudelta, samoin tuulivoimaloille suunnitellun tien varteen noin 1 km:n pituudelta sekä olemassa olevan talvitieuran varteen noin 0,6 km matkalla. Metsälakikohteista vaihtoehto ylittää tuulivoimalan nro 22 pohjoispuolella olevan puron tienvarressa ja tuulivoimalan nro 31 itäpuolella olevasta lammesta laskevan puron suunnitellun tien varressa. (Eltel, 2012) 35 5 HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT LUVAT JA SUUNNITELMAT 5.1 Ympäristövaikutusten arviointi YVA-lain (468/1994) 4 :n mukaan hankkeisiin, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, tulee soveltaa YVA-lain mukaista arviointimenettelyä tuli voimaan YVA-asetuksen 6 :n muutos, jossa tuulivoimahankkeet lisättiin hankeluetteloon: Tuulivoimahankkeet, kun yksittäisten laitosten lukumäärä on vähintään 10 kappaletta tai kokonaisteho vähintään 30 megawattia; ( /359) ( ). Koska hankkeen koko on tuulivoimalaa, edellyttää sen toteuttaminen YVA-lain mukaista arviointimenettelyä. YVA-selostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto ovat edellytyksenä hanketta koskevien lupien (mm. rakennuslupa, ympäristölupa) saamiselle. 5.2 Kaavoitus Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) tuulivoimarakentamisessa astui voimaan maankäyttö- ja rakennuslain uusi luku 10a ( 77a 77c) tuulivoimarakentamista koskevista erityisistä säännöksistä ( ):

50 Tuulivoimarakentamista koskevat erityiset säännökset 77 a ( /134) Yleiskaavan käyttö tuulivoimalan rakennusluvan perusteena 16UEC0076 Rakennuslupa tuulivoimalan rakentamiseen voidaan 137 :n 1 momentin estämättä myöntää, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on erityisesti määrätty kaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. 77 b ( /134) Tuulivoimarakentamista koskevan yleiskaavan erityiset sisältövaatimukset Laadittaessa 77 a :ssä tarkoitettua tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa, on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, huolehdittava siitä, että: 1) yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella; 2) suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön; 3) tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää. 77 c ( /134) Tuulivoimarakentamista ohjaavan yleiskaavan laatimiskustannukset Jos 77 a :n mukainen tuulivoimarakentamista ohjaava yleiskaava laaditaan pääasiallisesti yksityisen edun vaatimana ja tuulivoimahankkeeseen ryhtyvän taikka maanomistajan tai haltijan aloitteesta, kunta voi periä tältä yleiskaavan laatimisesta aiheutuneet kustannukset kokonaan tai osaksi. Kunta hyväksyy kaava-aluekohtaisesti perittävän maksun periaatteet ja maksun perimistavan sekä -ajan Alueen kaavoitus Tuulivoimapuistoalueella ei ole voimassa olevia asema- tai yleiskaavoja (kappale 7.1.2). Samanaikaisesti YVA-menettelyn kanssa on käynnistetty osayleiskaavan laadinta hankealueelle (katso Kuva 2-4) voimaanastuneen maankäyttö- ja rakennuslain 77 :n muutoksen myötä tuulivoimaloille voidaan myöntää rakennuslupa suoraan yleiskaavan pohjalta. YVA-menettelyn yhteydessä tehtävät selvitykset (esim. luonto-, linnusto- ja maisemaselvitykset) sekä vaikutusten arvioinnit toimivat myös kaavoituksen selvitysaineistona. 5.3 Maankäyttöoikeudet ja -vuokrasopimukset Suunnitellut tuulivoimalat sijoittuvat Posion yhteismetsän alueelle, jolta hankevastaava Taaleritehdas on vuokrannut hankealueen käyttöönsä. 5.4 Puolustusvoimien lausunto ilmaturvallisuudesta ja tutkatoiminnasta Ennen kuin hanketta voidaan lähteä toteuttamaan, on puolustusvoimien annettava lausunto hankkeen vaikutuksesta ilmaturvallisuuteen ja tutkatoimintaan. Ilmavoimien Pääesikunta toteaa YVA-ohjelmasta antamassaan lausunnossa (202/73/2012), että Posion Murtotunturin alueelle suunniteltu tuulivoimapuisto sijaitsee ilmavoimien ilmavalvontatutkien vaikutusalueella. Pääesikunta edellyttää lausunnossaan, että hankkeen toteuttajan tulee teettää hankekohtainen tutkaselvitys VTT:llä. Edellytetty tutkaselvitys on teetetty VTT:llä ja toimitettu tammikuussa 2013 edelleen Ilmavoimille. Selvityksen perusteella Ilmavoimat analysoi tuulivoiman vaikutukset tutkailmavalvonnalle. Analyysin perusteella Pääesikunta antaa Puolustusvoimien lausunnon hankkeen hyväksyttävyydestä.

51 5.5 Selvitys tuulivoimaloiden vaikutuksesta puolustusvoimien kiinteään linkkiverkkoon Ilmavoimien pääesikunta on tuonut esiin YVA-ohjelmasta antamassaan lausunnossa (202/73/2012) tarpeen selvittää tuulivoimaloiden mahdolliset vaikutukset puolustusvoimien kiinteään linkkiverkkoon (radioyhteyksiin). Vaikutukset tulee selvittää pyytämällä asiasta lausunto Pääesikunnalta. Selvitystä varten tarvitaan tarkat tiedot tuulivoimaloiden sijaintipaikoista ja tornin mitoista. Selvitys tulee tehdä viimeistään yksityiskohtaisessa suunnittelussa Rakennuslupa Maankäyttö- ja rakennuslain (132/99) mukainen rakennuslupa tulee hakea kaikille uudisrakennuksille. Lupa haetaan Posion kunnan rakennuslupaviranomaiselta, joka lupaa myöntäessään tarkistaa, että suunnitelma on vahvistetun asemakaavan tai tuulivoimaloiden tapauksessa vahvistetun yleiskaavan ja rakennusmääräysten mukainen (vrt. 6.2). Rakennuslupa tarvitaan ennen rakentamisen aloittamista. Rakennusluvan myöntäminen edellyttää, että ympäristövaikutusten arviointimenettely on loppuun suoritettu. 5.7 Lentoesteet ja lentoestelupa Lentoasemien ympärillä olevat esterajoituspinnat on määritelty Ilmailumääräyksessä AGA M3-6. Nämä pinnat ulottuvat kiitotien suunnassa 15 km etäisyydelle ja kiitotien sivulla 6 km etäisyydelle. Näiden pintojen osalta on kyse lentoliikenteen turvallisuudesta, eikä näiden pintojen läpäisy ole mahdollista. Laajemmilla alueilla lentoasemien ympärillä turvataan lentoliikenteen sujuvuus ja säännöllisyys, jotta lentokone voi turvallisesti laskeutua ja nousta säässä kuin säässä. Näiden käytettävyysalueiden myötä varaudutaan myös mahdollisiin poikkeustilanteisiin, joihin lentokone voi joutua esimerkiksi sääolosuhteista tai teknisestä viasta johtuen. Korkeusrajoitus käytettävyysalueella ei määrittele suurinta sallittua rakenteen korkeutta, vaan suurimman korkeuden keskimääräisestä merenpintakorkeudesta, mihin rakennettava kohde saa korkeintaan ulottua. Sallittu rakenteen korkeus selviää vertaamalla korkeusrajoitusta maanpinnan korkeuteen, esim. jos korkeusrajoitus on 300 m ja kyseisessä kohteessa maanpinnan korkeus 150 m, jää rakennettavalle kohteelle 150 m. Maanpinnan korkeuden ollessa 50 m, jää väliin 250 m. Esteelle sallittava korkeus riippuu maanpinnan korkeudesta ja alueella mahdollisesti olevasta käytettävyysalueen korkeusrajoituksesta. Määritetyt käytettävyysalueet sisältävät lentoliikenteen tarvitsemat puskurivyöhykkeet korkeus- ja sivusuunnassa esteisiin. Lentokoneet eivät lennä korkeusrajoituksen tasalla, vaan vähintään puskurivyöhykkeen verran sen yläpuolella. Korkeussuunnassa vaadittava puskurivyöhyke on tyypillisesti 300 m ja sivusuunnassa se voi olla jopa 10 km. (Finavia 2011). Hankevastaava on pyytänyt Finavialta lentoestelausuntoa Murtotunturille sijoittuvasta, 200 m maanpinnasta ja 560 m merenpinnan yläpuolella olevasta tuulivoimalasta. Finavian antamassa lausunnossa (168/521/2012) todetaan, että esteellä ei ole vaikutuksia Finavian lentoasemien ilmailumääräys AGA M3-6 mukaisiin korkeusrajoituspintoihin (= lentoturvallisuuteen). Este vaikuttaa lentoliikenteen sujuvuuteen korottamalla alueellista alueminimikorkeutta arvosta 27 arvoon 29 ja Rovaniemen lentoase-

52 man valvontaminimikorkeutta arvosta 2500 arvoon Lisäksi tuulivoimala tulee varustaa konehuoneen päälle sijoitettavilla valkoisilla lentoestevaloilla ja tuulivoimaloiden lapojen sekä konehuoneen värin tulee olla valkoinen. (Finavia 2012) Lentoesteluvista määrätään Ilmailulaissa. Liikenteen turvallisuusvirasto TraFille toimitettavaan lupahakemukseen tulee liittää asianomaisen ilmaliikennepalvelujen tarjoajan (Finavia) lausunto. Vuoden 2010 alusta voimaan astuneen uuden Ilmailulain (1194/2009) 165 edellyttää, että laitteen, rakennuksen, rakennelman ja merkin asettamiseen tarvitaan lentoestelupa, jos este: 1) ulottuu yli 10 metriä maanpinnasta ja sijaitsee lentopaikan, kevytlentopaikan tai varalaskupaikan kiitotien ympärillä olevan suorakaiteen sisällä, jonka pitkät sivut ovat 500 metrin etäisyydellä kiitotien keskilinjasta ja lyhyet sivut metrin etäisyydellä kiitotien kynnyksistä ulospäin 2) ulottuu yli 30 metriä maanpinnasta ja sijaitsee 1 kohdassa tarkoitetun alueen ulkopuolella mutta kuitenkin enintään 45 kilometrin etäisyydellä 81 :ssä tarkoitetun lentoaseman mittapisteestä 3) ulottuu yli 30 metriä maanpinnasta ja sijaitsee 1 kohdassa tarkoitetun alueen ulkopuolelta, mutta kuitenkin enintään 10 kilometrin etäisyydellä varalaskupaikan tai muun lentopaikan kuin 81 :ssä tarkoitetun lentoaseman mittapisteestä 4) ulottuu yli 60 metriä maanpinnasta ja sijaitsee 1 3 kohdassa tarkoitettujen alueiden ulkopuolella Ympäristölupa Tuulivoimalat voivat tapauskohtaisesti edellyttää ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa, mikäli ne sijoittuvat esimerkiksi hyvin lähelle asutusta ja niistä voi aiheutua naapuruussuhdelain mukaista rasitusta. Tuulivoimaloiden tapauksessa tällaisia vaikutuksia voivat olla lähinnä aiheutuva melu ja lapojen pyörimisestä aiheutuva varjon muodostuminen (vilkkuminen). Hanketoimija tulee sijoittamaan voimalat siten, että ympäristölupaa ei tarvita. Suunniteltua sijoittelua on jo osin muutettu YVA-menettelyssä esille tulleiden vaikutusarvioiden pohjalta. 5.9 Vesilain mukainen lupa Mikäli uusia tieyhteyksiä rakennettaessa joudutaan tekemään luonnontilaisen puron ylitys, saattaa se vaatia vesilain (587/2011) mukaisen luvan. Luvan tarpeesta tullaan pyytämään lausunto Lapin ELY-keskukselta ja tarvittaessa lupaa haetaan Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta. Parannettavilla tieosuuksilla on alustavan tarkastelun perusteella kaikissa hankevaihtoehdoissa 6 7 puron ylitystä ja uusilla tieosuuksilla yksi puron ylitys.

53 5.10 Yksityisen tien liittäminen yleiseen tiehen 16UEC0076 Jos voimalalle menevä uusi tieyhteys lähtee yleiseltä tieltä, kuten kantatie 81:ltä, vaatii se Lapin ELY-keskuksen myöntämän liittymäluvan. Vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 tulee kantatie 81:ltä yksi uusi liittymä tuulivoimaloille 47 ja 48 ja muilta osin voidaan hyödyntää olemassa olevia liittymiä. Vaihtoehdossa VE3 kantatielle ei tule uusia liittymiä Sähkömarkkinalain mukainen lupa ja sähköverkkoon liittyminen Vähintään 110 kv:n voimajohdon rakentaminen edellyttää sähkömarkkinalain mukaista lupaa, jota haetaan Energiamarkkinavirastolta. Lupa ei koske voimajohdon rakentamista, vaan siinä todetaan johdon tarve eli, että tarve sähkön siirtämiseen on olemassa. Sähköverkkoon liittyminen edellyttää liittymissopimuksen tekemistä alueen halki kulkevan 110 kv:n voimalinjan omistaman Fortum Sähkönsiirto Oy:n kanssa. Voimajohdon rakentaminen ei edellytä valtioneuvostolta haettavaa lunastuslupaa, koska se tullaan rakentamaan kokonaisuudessaan Posion Yhteismetsän alueella, joka on hankkeen maanvuokraaja. 6 VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TOTEUTTAMINEN 6.1 Yleistä vaikutusten arvioinnista Tässä hankkeessa ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan suunnitellun tuulivoimapuiston ja sen sähkönsiirron aiheuttamia välittömiä ja välillisiä sekä tilapäisiä ja pysyviä vaikutuksia ympäristöön. Arvioinnissa on tarkasteltu hankkeen koko elinkaari: rakentamisen ja käytön aikaisia vaikutuksia sekä käytöstä poistetun ja kunnostetun alueen vaikutuksia. YVA-lain mukaan arvioinnissa tulee tarkastella muun muassa seuraavia asiakokonaisuuksia: Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön, joita tässä hankkeessa ovat erityisesti vaikutukset lomaasutukseen ja maisemaan Vaikutukset maaperään, luonnonvarojen hyödyntämiseen, vesiin ja vesistöihin, ilmastoon ja ilmanlaatuun, kasvillisuuteen ja eliöihin, joita tässä hankkeessa ovat erityisesti vaikutukset linnustoon, rakennuspaikkojen luontoon sekä suojelukohteisiin. Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinkeinoihin (kuten poronhoitoon), elinoloihin ja viihtyvyyteen, joita tässä hankkeessa ovat meluvaikutukset, varjon vilkkumisen vaikutukset sekä vaikutukset asumiseen ja virkistykseen. Edellä mainittujen asiakokonaisuuksien yhteisvaikutukset. Ympäristövaikutuksia selvitettäessä painopiste asetettiin merkittäviksi arvioituihin ja koettuihin vaikutuksiin. Tuulivoimahankkeissa yleisesti ottaen merkittäväksi tunnistettuja vaikutuksia ovat erityisesti melu- ja varjon vilkkumisvaikutukset, linnustovaikutukset sekä maisemavaikutukset. Yleisesti merkittäviksi tunnistettujen vaikutusten lisäksi arvioinnissa huomioitiin tässä hankkeessa merkittäväksi koetut vaikutukset, joina korostuivat alueen erämaisuus, vapaa-ajanasutus, ulkoilu- ja virkistyskäyttö mm. läheisellä Korouoman alueella sekä porotalouteen kohdistuvat vaikutukset. Nämä nousivat esiin YVA-menettelyn aikana lausuntojen, muistutusten sekä sidosryhmätyöskentelyn kautta.

54 Ympäristövaikutusten merkittävyyttä arvioitiin vertaamalla ympäristön sietokykyä kunkin ympäristörasituksen suhteen. Ympäristön sietokyvyn arvioimisessa on hyödynnetty muun muassa annettuja ohjearvoja, kuten melutason ohjearvoja sekä saatavilla olevaa tutkimustietoa Tarkastelu- ja vaikutusalue Maaperään, pohjaveteen, vesistöihin, kasvillisuuteen ja eläimistöön kohdistuvien vaikutusten arviointi on painottunut tuulivoimaloiden suunnittelualueelle hankealueen sisällä, ottaen huomioon mm. eläimistön liikkumisreitit. Suunnittelualueen ulkopuolelle ulottuvien vaikutusten arvioinnissa on pääsääntöisesti käytetty 5 km vaikutusaluerajausta. Maiseman ja kulttuuriympäristökohteiden osalta arviointialue ulotettiin enimmillään noin 35 kilometriä hankealueesta. Sähkönsiirron osalta ympäristövaikutukset on selvitetty tuulivoimapuiston sisäisen sähköjohdon vaihtoehtoisten linjausten, sähköasemien ja kytkinaseman osalta. Hankealue ja vaikutusten tarkasteluetäisyydet 5 km ja 12 km on esitetty kuvassa (Kuva 6-1). Kuva 6-1. Hankealueen sijainti ja vaikutusten arvioinnin etäisyysvyöhykkeet 5 km, 10 km (sininen katkoviiva), 12 km ja 35 km.

55 6.3 Hankkeessa tehdyt selvitykset 16UEC0076 YVA-selostusvaiheessa alueella tehtiin seuraavat lisäselvitykset tukemaan olemassa olevaa aineistoa: Vilkkumismallinnus Melumallinnus Pesimälinnustoselvitys Muuttolinnustoselvitys Pöllökartoitus Kanalintujen soidinpaikkojen kartoitus Linnuston törmäysriskiselvitys Kasvillisuus- ja luontoselvitys Lepakkoselvitys Liito-oravaselvitys Natura-arviointi Mustarinnan Natura-alueesta ja Korouoma-Jäniskaira Naturaalueesta Näkemäanalyysi Maisemavaikutusten havainnollistaminen valokuvasovittein Arkeologinen inventointi Asukaskysely ja haastattelut, pienryhmätyöskentely Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Tuulipuiston mahdolliset yhteisvaikutukset muiden tiedossa olevien hankkeiden kanssa on arvioitu. Tammikuussa km säteellä hankealueesta on tiedossa kaksi tuulipuistohanketta Kemijärvellä. Niiden osalta selvitettiin yhteisvaikutukset kaikkien osaalueiden kohdalla. Mahdollisia yhteisvaikutuksia muiden tuulipuistohankkeiden kanssa todettiin liikenne- sekä sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa. Yhteisvaikutukset tunnistettujen muiden hankkeiden kanssa on arvioitu sillä tasolla kuin se on mahdollista hankkeiden suunnittelutilanne ja saatavilla olevan tiedon taso huomioon ottaen. 6.5 Tuulipuiston käytöstä poisto Tuulivoimalan käyttöikä on noin vuotta, mutta sitä voidaan tarvittaessa pidentää uusimalla laitteistoja tarpeen mukaan. Perustukset voidaan mitoittaa noin 50 vuodeksi, joten tuulivoimapuisto suunnitellaan purettavaksi noin 50 vuoden käytön jälkeen. Käytön jälkeen tuulivoimalat perustuksineen sekä niihin liittyvät kaapelit ovat poistettavissa. Toiminnan lopettamisen vaikutusten arvioinnissa on kuvattu voimaloiden ja sähkönsiirron purkaminen ja arvioitu jääkö hankkeesta ympäristöön mahdollisia pysyviä tai pitkäaikaisia merkkejä. Lisäksi esitetään arvio materiaalien hyötykäyttömahdollisuuksista. 6.6 Nollavaihtoehdon vaikutukset Nollavaihtoehtona tarkastellaan hankkeen toteuttamatta jättämistä, eli tilannetta, jossa tuulipuistoa ja voimajohtoa ei rakenneta. Siinä tapauksessa alue jää kokonaisuudessaan metsätalouden käyttöön ja toimintaa jatketaan Posion yhteismetsän hakkuusuunnitelmien mukaisena. Alueelle on laajasti uudistuskypsää metsikköä, joka voidaan seuraavan kymmenvuotiskauden aikana uudistaa avohakkuin.

56 Sähkön tuottaminen tuulivoimalla ei aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä tai muita päästöjä, joita taas syntyy tuotettaessa sähköä esimerkiksi hiilellä tai maakaasulla. Tuulivoimala vähentää sähkön tuotantoa muualla samalla määrällä, kuin se tuottaa korvatessaan muuttuvilta kustannuksiltaan kalliimpaa sähköntuotantoa. Nollavaihtoehdon aiheuttamat vuotuiset tuulipuiston sähköntuotantomäärää vastaavan sähköntuotannon päästöt arvioidaan. Arviossa kuvataan myös muut paikalliset haitat ja hyödyt, jotka eivät nollavaihtoehdoissa toteudu. Huomioitavaa on mm. se, että nollavaihtoehdossa kunta ei saa kiinteistöveroa voimaloista eikä Posion yhteismetsä vuokratuloja Epävarmuustekijät Käytössä oleviin ympäristötietoihin ja vaikutusten arviointiin liittyy aina oletuksia ja yleistyksiä. Samoin käytettävissä olevat tekniset tiedot ovat vielä alustavia. Tiedon puutteet voivat aiheuttaa epävarmuutta ja epätarkkuutta selvitystyössä. Arviointityön aikana tunnistettiin mahdolliset epävarmuustekijät mahdollisimman kattavasti sekä arvioitiin niiden merkitys vaikutusarvioiden luotettavuudelle. Mikäli lopulliset voimalapaikat poikkeavat merkittävästi YVA-menettelyn aikana selvitetyistä sijainneista, tullaan arviointeja tarkentamaan kaavoituksen ja tarkemman suunnittelun yhteydessä. 7 YMPÄRISTÖN NYKYTILA JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 7.1 Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Selvitettäessä vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön on tutkittu hankkeen suhdetta sekä nykyiseen että suunniteltuun tilanteeseen. Myös suhdetta valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin on arvioitu (liite 4). Tuulivoimapuiston osalta välittömien maankäyttövaikutusten tarkastelualue on varsinaisen tuulivoimaloiden vaatima alue sekä noin 2 km leveä vyöhyke niiden ympärillä. Etäisyys perustuu mallinnuksiin melu-, varjostus- ym. fyysisten tekijöiden vaikutusalueista. Sähkönsiirron osalta välittömien maankäyttövaikutusten tarkastelualue on 500 m leveä vyöhyke voimajohdon molemmin puolin. 500 m vyöhyke perustuu voimajohdon näkyvyyteen lähialueella. Arviointia varten on selvitetty hankealueita ja niiden lähiympäristöä koskevat tiedot nykyisestä maankäytöstä, myönnetyistä rakennusluvista, maaainesluvista ja ympäristöluvista sekä voimassa ja vireillä olevat kaavat. Arvioitaessa vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön on tutkittu hankkeen vaikutuksia eri aluetasoilla: onko hankkeen toteuttamisella vaikutuksia seudun aluerakenteeseen, alueen yhdyskuntarakenteeseen, hankealueen lähiympäristön maankäyttöön, elinkeinotoimintaan tai yksittäisiin kohteisiin välittömällä vaikutusalueella. Vastaavasti on tutkittu hankkeen suhde voimassa ja vireillä oleviin kaavoihin ja muihin suunnitelmiin tai tavoitteisiin.

57 Sähkönsiirtoreittien vaikutuksia maankäyttöön on arvioitu tarkastelemalla johtokäytävän raivauksesta ja rakennettavasta sähkölinjasta asutukselle ja metsätaloudelle aiheutuvia vaikutuksia. Hankkeen maankäyttövaikutukset voivat olla joko välittömiä tai välillisiä. Hanke saattaa aiheuttaa ympäristössä sellaisia muutoksia, jotka vaikuttavat nykyiseen maankäyttöön tai muuttavat tulevan maankäytön suunnitteluun liittyviä lähtökohtia tai reunaehtoja. Välillisiä vaikutuksia voi periaatteessa syntyä esimerkiksi ympäristön häiriötekijöiden muutoksista, melusta, maisemavaikutuksista jne. Vaikutukset selvitetään asiantuntija-arviona ark. yo Juha-Matti Märijärvi. Arvioinnin tueksi on varmistettu Posion kaavoitustoimen ja rakennusvalvonnan edustajilta, että tiedot ja tulkinnat nykyisestä maankäytöstä sekä kaavoitustilanteesta ovat oikeita. Arvioidut vaikutukset on kuvattu ja niiden kohdentumista on havainnollistettu karttaesitysten avulla. Mahdolliset maankäytön ristiriidat ja kaavojen muutostarpeet on myös osoitettu Nykytila Yhdyskuntarakenne Hankealue sijoittuu Posion yhteismetsän alueelle noin km Posion keskustaajamasta Rovaniemelle päin. Alueen eteläpuolitse kulkee Rovaniemi-Kuusamo-kantatie 81 ja alueen eteläosan halki Fortumin Pirttikoski Säynäjävaara 110 kv sähkölinja. Kuvassa (Kuva 7-1) on esitetty lähialueen yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) mukainen yhdyskuntarakenne vuonna 2010 ja kuvassa (Kuva 7-2) alueen nykyinen maankäyttö. Seudulla asutus ja loma-asutus ovat keskittyneet teiden ja vesistöjen varrelle nauhamaisesti (Kuva 7-1). Asutus hankealueen lähialueella on haja-asutusluonteista. Lähimmät pienet asutuskeskittymät ovat Pernun, Pirttikosken ja Auttin kylät. Palvelut ovat sijoittuneet kuntakeskuksiin, kuten Posiolle ja Ranualle.

58 44 Kuva 7-1. Lähialueen YKR:n mukainen yhdyskuntarakenne vuonna Yksittäinen asuinrakennus aiheuttaa 2250 m halkaisiltaan olevan maaseutuasutusympyrän. Maaseutuasutus sinisellä, pienkylät (20-39 asukasta) oranssilla, kylät (yli 39 asukasta) vihreällä ja taajamat ruskealla. Hankealueen likimääräinen rajaus sinisellä katkoviivalla. (OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu ) Maankäyttö Hankealue on lähes kokonaisuudessaan metsätalouskäytössä. Alueen halki kulkee moottorikelkkaura (Metsähallituksen lupaura) Posiolta Kemijoen varteen (Kuva 7-2). Pyytölamminojaa kiertää noin 3,7 km pituinen patikkareitti, jonka varressa on laavu ja kota. Lisäksi Poksamon luoteiskulmalla on kota. Muita virkistysreittejä hankealueella ei ole. Hankealueella ei ole pysyvää asutusta. Myös lähiympäristössä on hyvin vähän asutusta, hankealueelta pohjoisen ja idän suuntaan sekä etelän ja lounaan suuntaan on pitkälle asumattomia alueita. Lähimmät asuinrakennukset ovat Pernun kylässä hankealueen

59 kaakkoispuolella noin kahden kilometrin etäisyydellä sekä länsipuolella Palovaarassa noin kilometrin päässä hankealueesta. 45 Kuva 7-2. Alueen nykyinen maankäyttö (sisältäen myönnetyt rakennusluvat), sähkölinjavaihtoehdot (katkoviivalla) ja vaihtoehdon VE1 mukaiset tuulivoimalat. Hankealuetta lähimpien asuin- ja lomarakennusten ympärille on piirretty säteeltään 1,5 km oleva rajaus. (Lähteet: Maanmittauslaitoksen maastotietokanta , tiedot rakennusluvista Posion kunnan, Rovaniemen kaupungin ja Kemijärven kaupungin rakennusvalvonnalta ja , Metsähallituksen Moottorikelkkaurakartta 2011 Nro 15, Posion matkailuyhdistys ry:n retkeilykartta 2012.) Hankealueella sijaitsee yhteensä 11 loma-asuntoa. Näistä Poksamon pohjoisrannan 8 mökkiä ja Lemmonlammen pohjoispäässä sijaitseva mökki ovat yhteismetsän alueelta vuokratuilla palstoilla. Poksamon rannalla osa mökeistä on vasta rakenteilla (rakennuspaikat on vuokrattu keväällä 2011). Palokummun länsipuolella, moottorikelkkareitin varressa on kaksi omalla kiinteistöllään sijaitsevaa loma-asuntoa. Hankealueeseen rajautuvalla Pyytölammen ja Julmajärven ranta-asemakaava-alueella on lisääntyvää loma-

60 asutusta. Hankealueen länsi-, itä- ja eteläpuolilla sijaitsee muutamia yksittäisiä lomaasuntoja aivan hankealueen reunalla. Auttijärven rannan loma-asutukseen on etäisyyttä lähimmillään noin 700 m. Kyläasutuksen yhteyteen muodostuneisiin Suorsajärven ja Aartojärven loma-asutuksiin noin 1,5-2,5 km ja Koppelojärven loma-asutukseen noin 4 km. Ala-Outojärvellä ja Luovijärvellä loma-asutus on lähimmillään noin 2 km etäisyydellä hankealueesta. Etäisyydet voimaloihin ovat kuitenkin kaikissa tapauksissa suurempia. Hankealueella tai sen lähiympäristöön ei ole myönnetty ympäristölupia eikä maaainesten ottolupia. Hankealueelle ei myöskään ulotu kaivoslain mukaisia hakemuksia tai päätöksiä. (Kaivosrekisterin karttapalvelu TUKES) Hankealue sijaitsee poronhoitoalueella ja kuuluu Timisjärven paliskunnan alueeseen Voimassa ja vireillä olevat kaavat tai muut maankäytön suunnitelmat Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Valtioneuvosto on hyväksynyt valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet vuonna Tarkistetut tavoitteet tulivat voimaan Tarkistuksen pääteemana on ollut ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan tavoitteet on otettava huomioon ja niiden toteuttamista on edistettävä maakunnan suunnittelussa, kuntien kaavoituksessa ja valtion viranomaisten toiminnassa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet käsittelevät seuraavia kokonaisuuksia: 1. toimiva aluerakenne 2. eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu 3. kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat 4. toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto 5. Helsingin seudun erityiskysymykset 6. luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet. Alueidenkäyttötavoitteiden tehtävänä on: varmistaa valtakunnallisesti merkittävien seikkojen huomioon ottaminen maakuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa auttaa saavuttamaan maankäyttö- ja rakennuslain ja alueidenkäytön suunnittelun tavoitteet, joista tärkeimmät ovat hyvä elinympäristö ja kestävä kehitys toimia kaavoituksen ennakko-ohjauksen välineenä valtakunnallisesti merkittävissä alueidenkäytön kysymyksissä ja edistää ennakko-ohjauksen johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä edistää kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanoa Suomessa sekä luoda alueidenkäytöllisiä edellytyksiä valtakunnallisten hankkeiden toteuttamiselle. (Valtion ympäristöhallinto 2010)

61 Tätä hanketta koskevat erityisesti (eheytyvään yhdyskuntarakenteeseen ja) elinympäristön laatuun, kulttuuri- ja luonnonperintöön, virkistyskäyttöön ja luonnonvaroihin, (toimiviin yhteysverkostoihin ja) energiahuoltoon sekä luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityisiin aluekokonaisuuksiin liittyvät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Tavoitteet on jaettu yleis- ja erityistavoitteisiin. Toimivien yhteysverkostojen ja energiahuollon osalta VAT:ien yleistavoitteissa todetaan mm., että Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia.. Erityistavoitteissa sanotaan, että Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. (Valtion ympäristöhallinto 2010) Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet korostavat tuulivoimarakentamisessa pyrkimystä keskitettyihin ratkaisuihin sekä tuulivoimarakentamisen ja muiden alueidenkäyttötarpeiden yhteensovittamista. Kokonaisuutena hanke edistää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista. Hankkeen suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin on esitetty tarkemmin liitteessä Maakuntakaava Hankealueella on voimassa Itä-Lapin maakuntakaava (Kuva 7-3). Kaava on vahvistettu ympäristöministeriössä ja se on saanut lainvoiman Itä- Lapin maakuntakaavassa käsiteltäviä keskeisiä asioita ovat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, metsien monikäyttö, maa- ja kallioperän ainesten hyödyntäminen, matkailu, liikennejärjestelmä, teollisuus, kylä- ja palveluverkko sekä ranta-alueiden suunnitteluperiaatteet. (Lapin liitto 2012b). Voimassa olevan maakuntakaavan sisältö on kuvattu lyhyesti seuraavassa: Hankealueen koilliskulma sijoittuu luonnonsuojelualueelle (SL 4247, Mustarinnan tunturi). Muilta osin alue on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M 4516, Posio). Alueen halki kulkee luoteis-kaakko-suunnassa olemassa oleva moottorikelkkailureitti ja sähkölinja. Lisäksi eteläosan suuntaisesti kulkee kantatie (kt). Hankealue rajautuu eteläpuolella matkailun vetovoima-alueeseen (mv 8401, Itä-Lapin matkailualue) ja virkistysalueeseen (V 843, Korouoma), johon hankealueen läheisyydessä liittyy myös suojelualue (S 3016, Korouoma). Korouomaa pitkin on merkitty ulkoilureitti. Hankkeessa huomioitavat Itä-Lapin maakuntakaavan määräykset on esitetty taulukossa (Taulukko 7-1). Lapin liitto on aloittanut vuonna 2010 esiselvitystyöllä uuden maakuntakaavan laadinnan. (Lapin liitto 2012). Maakuntakaavatarkistuksen pohjaksi laaditussa Lapin eteläisten osien tuulivoimaselvityksessä Murtotuulen alue (Murtotunturi Vitikkotunturi, tarkastelualue 43) on todettu tuulivoimatuotantoon soveltuvaksi alueeksi. Paikkatietoanalyysissa tunnistetun alueen laajuus on noin 60 km 2, mutta selvityksen aikana se rajattiin pienemmäksi luontoarvoihin kohdistuvien vaikutusten perusteella (22 km 2 ). Hankkeen yhteydessä tuulivoimaloiden rakentamisen edellytykset voidaan tutkia laajemmalta alueelta, koska YVA-menettelyn selvitykset ovat oleellisesti yleispiirteistä selvitystä tarkempia. Lapin liitto toteaa arviointiohjelmasta antamassaan lausunnossa, että Posion Murtotuulen tuulipuistohanketta on kokonaisuutena pidettävä seudullisesti merkittävänä, ja siten sen osoittaminen maakuntakaavatasolla olisi lähtökohtaisesti tarpeen. Itä-Lapin maakuntakaavassa ei ole käsitelty tuulivoimarakentamista, joten tehty selvitys korvaa

62 tätä puutetta. Selvityksen perusteella hankealuetta esitettäisiin maakuntakaavassa tuulivoimala-alueeksi. 48 Kuva 7-3. Ote Itä-Lapin maakuntakaavasta, johon Murtotuulen tuulivoimapuiston YVAhankealueen likimääräinen sijainti on merkitty punaisella viivarajauksella (ei mittakaavassa). Lapin liitto, pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa no 68/LA/04 Taulukko 7-1 Hankkeessa huomioitavat maakuntakaavan määräykset. Matkailun vetovoima-alue, matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealue. Merkinnällä osoitetaan matkailun ja virkistyksen kehittämisen alueidenkäytöllisiä periaatteita. Korouoma Auttiköngäs. Valtakunnallisesti merkittävä matkailualue. Suunnittelumääräys: Aluetta tulee kehittää matkailukeskusten, maaseutumatkailun, palvelujen ja reitistöjen yhteistoiminnallisena kokonaisuutena. Virkistysalue Merkinnällä osoitetaan seudullisesti merkittäviä, alueellisesti laajoja tai taajamarakenteen ja taajaman viherväylien kannalta tärkeitä alueita. Luonnonsuojelualue. Merkinnällä osoitetaan luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja tai suojeltavaksi tarkoitettuja alueita. Alueilla on voimassa MRL 33 :n mukainen rakentamisrajoitus. Mustarinnan tunturi. Maa- ja metsätalousvaltainen alue. Merkinnällä osoitetaan pääasiassa maa- ja metsätalouteen tarkoitettuja alueita, joita voidaan käyttää alueen pääasiallista käyttötarkoitusta sanottavasti haittaamatta ja luonnetta muuttamatta myös muihin tarkoituksiin, kuten poronhoitoon, luontaiselinkeinoihin, asumiseen ja jokamiehen oikeuden rajoissa ulkoiluun. Moottorikelkkailureitti. Merkinnällä osoitetaan moottorikelkkailun runkoreitistö, joka tulisi to-

63 teuttaa virallisina reitteinä. Sähkölinja. Alueella on voimassa MRL:n 33 :n mukainen ehdollinen rakentamisrajoitus. 16UEC0076 Hankkeessa huomioitavat koko maakuntakaava-aluetta koskevat yleismääräykset: Meluhaittojen ehkäiseminen ja ympäristön viihtyisyyden turvaaminen Suunnittelumääräys: Meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä on otettava huomioon valtioneuvoston päätös melutasojen ohjearvoista. Arvokkaat luonnonympäristöt ja maisema-alueet sekä rakennetut kulttuuriympäristöt Suunnittelumääräys: Maankäytön suunnittelussa on otettava huomioon arvokkaat luonnonympäristöt, arvokkaat maisema-alueet ja rakennetut kulttuuriympäristöt sekä kiinnitettävä erityistä huomiota rakennetun ympäristön laatuun. Maisemallisesti herkät alueet Suunnittelumääräys: Maisemallisesti herkillä alueilla, kuten vaara- ja tunturialueilla, jokien ja järvien rannoilla sekä pääteiden, matkailukeskusten, retkeilyreittien ja taajamien läheisissä metsissä metsänkäsittelytoimenpiteet on suunniteltava huolellisesti ottaen huomioon maiseman ominaispiirteet ja pyrittävä välttämään suuria muutoksia. Tulvauhka-alueet Suunnittelumääräys: Tulvauhka-alueet on osoitettava yleis- ja asemakaavoissa joko alueina tai rakentamisrajoituksina. Rakennuspaikkoja ei saa suunnitella sijoitettavaksi tulvauhka-alueille. Porotalous ja muut luontaiselinkeinot Suunnittelumääräys: Porotalouden ja muiden luontaiselinkeinojen toiminta- ja kehittämisedellytykset on turvattava. Metsätaloutta, turvetuotantoa, matkailutoimintoja ja loma-asutusta suunniteltaessa on otettava huomioon porotaloudelle tärkeät alueet. Suunniteltaessa valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa. Suojelu, luonnonsuojelu- ja erämaa-alueet Suunnittelumääräys: Suojelu- (S), luonnonsuojelu- (SL) ja erämaa-alueiden (Se) hoito- ja käyttösuunnitelmista on pyydettävä lausunto alueen kunnilta, Lapin liitolta, Lapin ympäristökeskukselta, Paliskuntain yhdistykseltä, alueen paliskunnilta ja yhteisöiltä, joiden toimialaan suunnitelma liittyy sekä tarvittaessa Lapin tiepiiriltä. Malminetsintä Suunnittelumääräys: Malminetsintä ja siihen liittyvät toimenpiteet alueella on turvattava. Maisemallisesti arat paikat Suunnittelumääräys: Rakennuksia ei tule suunnitella sijoitettavaksi maisemallisesti aroille paikoille, kuten kapeisiin niemenkärkiin ja kannaksille sekä rantamaisemaa hallitsevien kumpareiden huipulle. Maankäyttö- ja rakennuslain 33 :n mukainen rakentamisrajoitus on voimassa virkistys- tai suojelualueeksi taikka liikenteen tai teknisen huollon verkostoja tai alueita varten osoitetuilla alueilla (V, LL, ET, EN, EJ, S, SL, SM, SR, Se, vt, kt, st, yt, rataverkko, sähkölinjaverkko). 49 Alueen eteläpuolella noin 1 km päässä on voimassa vahvistettu Rovaniemen maakuntakaava (Kuva 7-4), jossa alueen läheisyyteen on osoitettu virkistysaluetta (V 809, Korojoki), maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M 4512) sekä maa- ja metsätalousaluetta (MT 5085, Elättivaara). Rovaniementie on merkitty kantatienä (kt). (Lapin liitto 2012c)

64 50 Kuva 7-4. Ote Rovaniemen maakuntakaavasta, johon Murtotuulen tuulivoimapuiston YVA-hankealueen likimääräinen sijainti on merkitty punaisella viivarajauksella (ei mittakaavassa). Lapin liitto, pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa no 56/LA/ Yleis- ja asemakaavat Hankealueella ei ole voimassa olevia yleis- tai asemakaavoja. Tuulipuiston hankealueen välittömässä läheisyydessä on voimassa Julmajärvi Pyytölampi ranta-asemakaava (hyväksytty ) (Kuva 7-5), jonka 31 lomarakennuspaikasta 10 on rakennettu ja neljä muutakin jo vuokrattu. Kemijärven puolella n. 4,5 kilometrin etäisyydellä alueesta on voimassa vuonna 2008 hyväksytty Järvelän ranta-asemakaava (Kuva 7-6). Hankealueen läheisyyteen ei ole valmisteilla yleis- tai asemakaavoja.

65 51 Kuva 7-5. Julmajärvi-Pyytölampi ranta-asemakaava.

66 52 Kuva 7-6. Kaavoitustilanne hankealueen lähiympäristössä. (MK = maakuntakaava, RAK = ranta-asemakaava) Lähteet: Posion kunta, Ranuan kunta, Rovaniemen kaupunki ja Kemijärven kaupunki Vaikutukset maankäyttöön ja kaavoitukseen ja vaihtoehtojen vertailu Nollavaihtoehdossa alueen maankäyttö jatkuu nykyisellään; pääasiassa metsätalouskäytössä. Vaihtoehdossa VE0 ei ole yhdyskuntarakenteellisia tai merkittäviä maankäytöllisiä vaikutuksia. Hankkeen johdosta alue kaavoitetaan. Osayleiskaavan laadinta on käynnistynyt samanaikaisesti ympäristövaikutusten arvioinnin kanssa. Osayleiskaava laaditaan MRL 77b :n tarkkuudella, jotta rakennuslupa voimaloille voidaan myöntää suoraan osayleiskaavan pohjalta. Osayleiskaavassa ratkaistaan tuulivoimarakentamisen lisäksi myös alueen muun maankäytön päälinjat ja sovitetaan tuulivoimalarakentaminen muun maankäytön kanssa. Voimassa olevassa Itä-Lapin maakuntakaavassa ei ole esitetty tuulivoima-alueita. Lapin liiton lausunnon mukaan maakuntakaavatarkistuksen pohjaksi laaditun tuulivoimaselvi-

67 tyksen perusteella hankealuetta esitettäisiin maakuntakaavassa tuulivoimala-alueeksi. Hanke edistää Itä-Lapin maakuntaohjelman ja maakuntasuunnitelman 2030 tavoitteita ja on maakuntakaavan mukainen. Melu ja varjon vilkunta rajoittavat voimaloiden välittömän lähialueen (käytännössä 40 db(a):n melualueen) asuin- ja lomarakentamista, ei maa- ja metsätalouteen kuuluvaa rakentamista. Yhdyskuntarakenteen osalta vaikutus on hajarakentamista rajoittava, joskin todellinen vaikutus lienee vähäinen, koska meluvaikutukset kohdistuvat pääosin yhteismetsän ja valtion omistamille metsätalousalueille, joille ei ole muutenkaan odotettavissa merkittävää haja-asutuksen lisääntymistä. Ainoastaan vaihtoehdossa VE1 40 db(a):n melualue ulottuu myös muutaman yksityisen metsätilan alueelle hankealueen eteläpuolella. Ympäristöministeriön uudessa ohjeistuksessa suositellaan yöaikaisen ulkomelun suunnitteluohjearvoksi taajaman ulkopuolisilla loma-asumiseen käytettävillä alueilla 35 db(a). Melumallinnusten mukaan ohjearvo saattaa ylittyä hetkellisesti ja vähäisesti Pyytölammen-Julmajärven ranta-asemakaava-alueella sekä Poksamon ja Lemmonlammin nykyisen loma-asutuksen alueilla. Jos tarkemmissa selvityksissä ilmenee, että tuulivoimalan toiminnasta saattaa aiheutua lähiasutukselle naapuruussuhdelaissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta, tulee tuulivoimalan käyttämiselle hakea ympäristösuojelulain mukainen ympäristölupa. Ympäristöluvan ehdoissa voidaan määritellä rajoituksia voimalan käytölle. Ympäristölupakynnys voi ylittyä myös myöhemmässä vaiheessa, tuulivoimalan oltua jo käytössä, jos käytännön kokemus osoittaa voimalasta aiheutuvat häiriöt merkittäviksi ja toimintaa on siksi tarpeen rajoittaa. Kaikissa toteutusvaihtoehdoissa myös hankealueen länsipuolella valtionmaalla sijaitseville Palojärville ulottuu 35 db(a):n ylittävää melua, mikä on huomioitava, jos niille aiotaan sijoittaa loma-asutusta. Vilkkuminen jää nykyisen asutuksen ja loma-asutuksen alueilla alle 8 tuntiin vuodessa, eikä siitä siten aiheudu merkittävää haittaa. Talviaikaisesta lapoihin kertyvän jään irtoamisen muodostavasta riskistä aiheutuu vähäistä rajoitetta voimaloiden lähialueiden virkistyskäytölle. Meluvaikutukset on käsitelty tarkemmin luvussa 7.13 ja vilkkumisvaikutukset luvussa Tuulivoimapuiston lähialueilla voimaloista muodostuu monin paikoin luonnonmaiseman yli kohoava maisemakuvaa hallitseva elementti, joka saatetaan kokea alueen virkistyskäyttöarvoa alentavana tekijänä. Tällä voi olla myös vähäistä maankäytöllistä ja yhdyskuntarakenteellista merkitystä erämaahenkisten ja luonnonmaisemaan hakeutuvien matkailupalveluiden sijoittumiseen tulevaisuudessa. Mökki saatetaan haluta sijoittaa paikkaan, johon tuulivoimalat eivät näy tai eivät ainakaan hallitse maisemakuvaa. Tässä mielessä merkityksellisiä maisemavaikutuksia voi syntyä kaikissa hankevaihtoehdoissa erityisesti hankealueen läheisyydessä sijaitsevien Auttijärven, Palojärvien, Kalliojärven, Ala-Outojärven, Luovijärven, (Koppelojärven, Hoikkajärven, Aartojärven ja Posiolampien?) vastarannoilla, joista voimalat ovat monin paikoin selkeästi nähtävissä. Maankäytön kannalta merkitys on lähinnä paikallinen, koska läheisyydessä on myös rantoja ja vesistöjä, joihin tuulivoimalat eivät näy. Vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 maisemavaikutukset länteen, lounaaseen, etelään ja kaakkoon ovat laajimmat yltäen paikoin myös Korouomalle ja Suorsajärvelle vaihtoehdossa VE2 hieman lievempinä. Vaikutukset ovat kuitenkin kokonaisuutena lieviä, koska matkailun tulevaisuuden kehittämisen painopisteet sijoittuvat muualle Posiolle. Maisemalliset vaikutukset on käsitelty tarkemmin kappaleessa

68 Hankkeen myötä suunnittelualueen olemassa olevaa tiestöä parannetaan ja tieverkosto täydentyy nykyisiltä metsäautoteiltä voimaloille johtavilla pistoteillä. Uusia läpikulkuyhteyksiä ei muodostu missään vaihtoehdossa. Hankkeen suoranaiset vaikutukset metsätalouteen aiheutuvat metsätalousmaan jäämisestä uusien ja levennettävien tielinjausten, tuulivoimaloiden asennuskenttien, sähköasemien ja voimajohtojen johtokäytävien alle. Metsätalousmaan väheneminen on hankealueen laajuuteen nähden vähäistä ja kohdistuu yhteismetsän alueelle. Tiestön parantuminen helpottaa alueen metsien käyttöä. Voimajohto rajoittaa rakentamista ja maankäyttöä noin metrin levyisellä johtoalueella. Pääsääntöisesti voimajohtoalueella ei voi olla rakennuksia tai rakennelmia, eikä voimajohtoalueella tapahtuva toiminta saa vaarantaa sähköturvallisuutta. Tietä tai ojaa ei saa tehdä kolmea metriä lähemmäs sähköpylvään rakenteita. Varsinaisen johtoaukean molemmin puolin on 10 metrin levyinen reunavyöhyke, jolla puuston korkeutta rajoitetaan. Myös tuulenkaadot voivat lisääntyä voimajohtoalueen reunassa. Johtoaluetta voidaan rajoituksista huolimatta käyttää virkistykseen kuten retkeilyyn, marjastukseen ja sienestykseen. Sähkönsiirron vaihtoehdoilla ei ole merkittäviä maankäytöllisiä eroja, koska kaikki linjaukset sijoittuvat Posion Yhteismetsän omistamille, asumattomille metsätalousalueille. Vaihtoehtojen suorat maankäyttövaikutukset (voimaloiden, asennuskenttien, sähköasemien, kaapelireittien ja tiestön rakentaminen) ovat vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 samankaltaiset. Vaihtoehdossa VE3 voimaloita on kolmannes vähemmän ja uutta tai parannettavaa tieosuutta noin neljännes vähemmän. Kun sähköasemien ja sähkölinjojen määrässä ei ole eroa vaihtoehtojen välillä, ovat suppeimman vaihtoehdon VE 3 suorat maankäyttövaikutukset voimaloiden määrään suhteutettuna suurimmat. Toteutusvaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 yhdyskuntarakenteelliset vaikutukset ovat kokonaisuudessaan vähäiset, eivätkä merkittävästi eroa toisistaan. Hanke ei muuta lähialueen asutus- tai yhdyskuntarakennetta nykyisestä eikä sillä ole vaikutusta seudun aluerakenteeseen. Hankealueen maankäyttöä voimala-alueen toteuttaminen tehostaa ja monipuolistaa tuoden nykyisen käytön rinnalle merkittävän uuden maankäyttömuodon. Hanke aiheuttaa vähäisiä muutoksia ja sopeutumistarvetta alueen virkistyskäyttöön, metsätalouteen ja poronhoitoon, mutta ei estä nykyisen käytön jatkumista. Vaikutuksia poronhoitoon ja muihin elinkeinoihin on käsitelty tarkemmin kappaleessa Maisema ja kulttuuriympäristö Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Hankkeen toteutuessa suoria maisemavaikutuksia aiheutuu tuulivoimalarakenteista sekä tuulivoimaloihin liittyvistä tie-, voimajohto- ym. rakenteista. Vaikutusten arviointi maiseman ja kulttuuriympäristön osalta perustuu olemassa oleviin selvityksiin, hankkeen alustavaan suunnitelma-aineistoon, kartta- ja ilmakuvatarkasteluihin sekä maastokäyntiin. Vaikutusten arvioinnissa on tutkittu hankkeen suhdetta alueen maisemakokonaisuuteen, ympäristön erilaisiin miljöötyyppeihin sekä vaikutuksia näkymiin ympäröiviltä alueilta. Myös suhde ja vaikutukset arvokohteisiin on selvitetty.

69 Viime aikoina Suomessa toteutetuissa YVA-menettelyissä suuren kokoluokan tuulivoimaloiden teoreettisena maksiminäkyvyysalueena on pidetty noin 35 km etäisyyttä voimaloista. Tässä hankkeessa maisemavaikutuksia on arvioitu yleispiirteisellä tasolla vastaavan laajuiselta alueelta. Tarkemmalla tasolla vaikutuksia maisemaan ja kulttuuriympäristöön on arvioitu noin km etäisyydelle hankealueesta. Vaikka voimalat voivatkin näkyä tätä kauemmaksi, eivät vaikutukset lähdemateriaalin perusteella (esim. ympäristöministeriö 2006) todennäköisesti ole enää tätä etäämmällä merkittäviä maiseman arvojen tai erilaisten miljöötyyppien luonteen kannalta, vaan voimalat ovat osa kaukomaisemaa (Kuva 7-7). - noin 0-5 km hankealueesta : - noin 5-12 km hankealueesta : - noin km hankealueesta : 55 voimalat voivat erottua selvästi maisemakuvassa, vaikutukset voivat olla merkittäviä voimalat voivat erottua selvästi maisemakuvassa, vaikutusten merkittävyys vähenee etäisyyden kasvaessa ja muiden maiseman elementtien vähentäessä dominanssia voimalat ovat osa kaukomaisemaa - noin km hankealueesta : teoreettinen maksiminäkyvyysalue (riippuu sää- ja valaistusolosuhteista) Kuva 7-7. Maisemavaikutusten arvioinnissa sovellettuja etäisyysvyöhykkeitä (kartta ei ole mittakaavassa). Arvioinnissa on annettu yleiskuva vaikutusten kohdentumisesta, luonteesta ja merkittävyydestä. Omia tulkintoja maiseman ja kulttuuriympäristön arvoista, kuten maiseman kauneudesta tms. ei ole tehty, jotta arviointi on ollut mahdollisimman objektiivista. Itse tuulivoimaloiden vaikutusten lisäksi on yleispiirteisesti arvioitu myös sähkönsiirtoa varten tarvittavien uusien voimajohtojen vaikutuksia. Lisäksi on kirjattu ylös mahdollisia haitallisten vaikutusten lieventämiskeinoja. Alueen ominaisuuksia ja hankkeen aiheuttamia vaikutuksia on kuvattu tekstein sekä erilaisin periaatepiirroksin ja teemakartoin. Lisäksi tuulivoimaloiden visuaalisia vaikutuksia on havainnollistettu valokuvasovitteiden avulla. Valokuvasovitteiden teknistä taustaa ja niihin liittyviä epävarmuustekijöitä on kuvattu kappaleessa Visuaalisten vaikutusten kohdentumista on arvioitu YVA -menettelyn yhteydessä laaditun paikkatietopohjaisen näkemäalueanalyysin perusteella. Näkemäalueanalyysissä on teoreettisen mallin perusteella laskettu, mille alueille tietynkokoiset voimalat voivat paikkatietopohjaisen lähtöaineiston (maaston ja puuston korkeudet + voimaloiden sijainti- ja korkeustiedot) perusteella näkyä.

70 56 Kohde nro. Tuulivoimalan näkymiseen liittyviä huomioita 1. Korkeilta maastonkohdilta, joilla katselupisteen edessä ei ole näkymiä katkaisevaa kasvillisuutta, aukeaa laajoja näkymäakseleita kohti tuulivoimaloita. 2. Metsäisillä alueilla näkymät katkeavat ympäröivään puustoon. 3. Näkymiä aukeaa avointen alueiden, kuten soiden, peltojen tms. kautta. 4. Pienelläkin metsäsaarekkeella voi olla merkitystä näkymisen kannalta. (Pienipiirteistä vaihtelua ei ole tässä YVA:ssa otettu huomioon suunnittelun yleispiirteisyydestä ja alueen laajuudesta johtuen). 5. Puoliavoimilla alueilla tuulivoimaloiden näkymiseen vaikuttavat puuston tiiviys ja koko. 6. Rakennetuilla alueilla rakennukset saattavat katkaista näkymiä kohti tuulivoimaloita, rakennusten ryhmittelystä ja koosta riippuen. 7. Tuulivoimalan lähialueella visuaalisten vaikutusten lisäksi syntyy vaikutuksia mm. melusta ja varjostuksesta. 8. Tuulivoimala on mahdollista nähdä, mutta kohteesta päänäkymäsuunta on vastakkaiseen suuntaan järven avoimeen maisematilaan. 9. Kohteen päänäkymäsuunta on kohti tuulivoimalaa, jolle järven avoimen maisematilan kautta aukeaa esteetön näkymä. 10. Näkymiä kohti tuulivoimalaa voi aueta esim. sopivasti suuntautuneiden teiden kautta. Tuulivoimalan sijaitessa tietä pitkin avautuvan pitkän näkymäakselin päätteenä korostuu sen asema alueen maamerkkinä. K = katselupiste x = katselupisteen edessä olevan avoimen tilan koko vähintään, jotta tuulivoimala on mahdollista nähdä näköesteen takaa p = puuston tai muun näköesteen korkeus h = tuulivoimalan lakikorkeus, tässä hankkeessa noin metriä (ks. hankekuvaus) y = katselupisteen (K) etäisyys tuulivoimalasta (tässä periaatekuvassa ei ole otettu huomioon maastonmuotoja) Kuva 7-8. Esimerkkejä tuulivoimaloiden näkymiseen ja visuaalisiin vaikutuksiin liittyvistä tekijöistä ja tarkastelumenetelmistä. Maisema- ja kulttuuriympäristövaikutusten arvioinnista on vastannut maisemaarkkitehti Mariikka Manninen, jolla on pitkä ja monipuolinen kokemus vaikutusten arvioinnista erityyppisissä, mm. tuulivoima- ja voimajohtohankkeissa.

71 Arviointiin aiheutuu epävarmuutta, koska hankkeen suunnittelu on vasta alustavassa vaiheessa eikä tarkkoja tietoja uusista rakenteista vielä ole saatavilla. Vaikutusten arvioinnin aikana arvio voimaloiden kokonaiskorkeudesta on ollut noin 180 metriä, ja tätä mitoitusta on käytetty myös valokuvasovitteiden laadinnassa sekä tehdyssä paikkatietopohjaisessa näkemäalueanalyysissä. Jos tuulivoimaloiden korkeus jatkosuunnittelussa merkittävästi muuttuu nyt käytetystä korkeusarviosta, tulee arvioida vaikutusten arvioinnin ja sitä tukevien näkemäalueanalyysin ja valokuvasovitteiden päivitystarpeet. Näkemäalueanalyysiaineisto, jota on käytetty visuaalisten vaikutusten arvioinnin pohjana, perustuu paikkatietoaineistoihin (maastonmuodot, kasvillisuuden piirteet). Aineistojen tarkkuus ja ajantasaisuus vaihtelee, joten näkemäanalyysi ei voi täysin vastata todellista tilannetta. Hankkeen visuaalisten vaikutusten arvioinnissa ei ole otettu huomioon sää- tai valaistusolojen vaikutuksia: pilvisellä säällä ja hämärässä tuulivoimalat erottuvat maisemakuvassa huomattavasti heikommin kuin aurinkoisella säällä Valokuvasovitteet Havainnekuvat on mallinnettu mahdollisimman tarkasti käyttäen oikeita mittoja, kuvauspaikkojen sijainteja ja kamera-arvoja. Kuvauskoordinaatit on saatu GPS mittauksen avulla ja siirretty maanmittauslaitoksen maastotietokantaan Cad ohjelmistossa. Pohjatietojen perusteella on mallinnettu maastomalli ja tuulivoimalat sekä sijoitettu kamerat oikeisiin koordinaatteihin. Voimalat on asetettu valokuvaa hyväksikäyttäen oikeille paikoille suunta-arvojen ja maaston kohdistuspisteiden avulla. Lopullinen kuva on muokattu kuvankäsittelyohjelmassa, jolloin mm. edessä olevat objektit, kuten kasvillisuuden ja rakennuksien peitto huomioidaan. Visualisointitekniikoihin liittyy tiettyjä ongelmia. Kuvaupotuksissa käytettävien valokuvien kohdalla ongelmat koskevat kameran objektiivin ja ihmissilmän eroja: kameran objektiivilla ei saa aikaan yhtä tarkkaa kuvaa kuin ihmissilmä hahmottaa. Ns. normaaliobjektiivi (kinofilmikamerassa 50 mm) vastaa yhden silmän luonnollista näkökulmaa, mutta ei välitä havaitsijan kokemaa stereoperspektiivistä maisemaa, joka on olennaisesti laajempi ja panoraaman kaltainen. Jos taas käytetään panoraama- tai laajakulmaobjektiivia, kuvan perspektiivi vääristyy niin, että taustalla olevat esineet vaikuttavat pienemmiltä kuin luonnossa ja etualan osuus korostuu. Objektiivin kasvaessa ylöspäin 50 mm:stä, kuva-alassa olevat objektit lähenevät katsojaa ja perspektiivi litistyy. Valokuva antaa staattisen kuvan liikkuvista rakenteista, jollaisia tuulivoimaloidenkin roottorit ovat, ja lisäksi kaukana olevat ohutrunkoiset objektit uppoavat helposti taustapikseleihin. (mm. Weckman 2006) Digikameroissa polttoväli on yleensä pienempi kuin filmikameroissa johtuen kuvakennon pienemmästä koosta. Lisäksi polttovälit vaihtelevat valmistajittain ja kameratyypeittäin. Havainnekuvissa on merkitty käytettyjen pohjakuvien 35 mm kinofilmivastaavuudet. Tämä tarkoittaa perinteisen filmikameran objektiivin polttovälialuetta. Näin on saatu eri kameroilla otettujen kuvien polttovälit yhdenmukaistettua. Tehdyissä havainnekuvissa on käytetty 24 mm kinovastaavuutta, koska kuviin on pyritty saamaan mukaan maiseman kokonaisvaikutelmaa, jonka silmää vastaava objektiivi

72 jättäisi kuvan ulkopuolelle. Mallinnettujen tuulivoimaloiden mittasuhteet säilyvät havainnekuvissa kuitenkin oikeina ympäristöön nähden. Koska layoutit ja mahdollisesti myös tuulivoimaloiden koot saattavat muuttua hankkeen edetessä, on tärkeintä kiinnittää huomiota tuulivoimaloiden kokonaisvaikutukseen maisemassa ja niiden suhteeseen muihin maiseman elementteihin. Kohteen tai katsojan pienikin siirtyminen saattaa muuttaa yksittäisten myllyjen näkymistä. Parhaimmillaankaan havainnekuva ei korvaa luonnollista näkökokemusta. 58 Kuva 7-9. Kohteet ja suunnat, joista otettuihin valokuvapohjiin on laadittu valokuvasovitteet Maiseman nykytila Suomen maisemamaakuntajaossa hankealue sijoittuu Peräpohjola Lapin ja Kainuun ja Kuusamon vaaramaan maisemamaakuntien alueille, tarkemmassa seudullisessa tarkastelussa Peräpohjolan vaara- ja jokiseudun sekä Kuusamon vaaraseudun alueille (Ympäristöministeriö 1992a). Seudun maisemakokonaisuudessa hankealue sijoittuu metsäiselle (osittain kuitenkin harvapuustoiselle/puuttomalle) selännevyöhykkeelle, jolla on vain vähän asutusta/lomaasutusta. Metsäinen maisema on yleensä sulkeutunutta eikä metsästä aukea avoimia näkymiä ympäristöön. Avoimia alueita, joiden kautta voi aueta pitkiä avoimia näkymäakseleita, on vähän. Vesialueiden ja maanviljelysympäristöjen lisäksi muita avoimia tai puoliavoimia alueita seudulla ovat harvapuustoiset alueet, hakkuuaukeat sekä puuttomat

73 tai vähäpuustoiset suot. Pitkiä näkymiä saattaa aueta myös esimerkiksi korkeimmilta maastonkohdilta tai alueen tiestöä pitkin. Pääosa asutuksesta on sijoittunut jokilaaksojen tai pienten järvien yhteyteen, samoin pellot ja niityt. Seudun jokilaaksoista merkittävin on Kemijokilaakso, joka sijaitsee hankealueen länsipuolella lähimmillään noin 10 kilometrin etäisyydellä hankealueesta (Kuva 7-10) Maaston korkeustasot hankealueella vaihtelevat noin 170 mmpy ja 360 mmpy välillä. Hankealueen lounaisosa on suhteellisen tasaista ja soista, mutta pohjois- koillisosassa on kumpuilevia kallioselänteitä ja niiden välisiä kapeita laaksoja. Seudun maastossa on havaittavissa suuntautuneisuutta luoteesta kaakkoon. Ympäröivän alueen maastonmuodoissa erottuvat selvimmin omina kokonaisuuksinaan Korouoman rotkomuodostuma hankealueen etelä-länsipuolella, Kemijoen laakso hankealueen länsipuolella sekä selännejakso, jonka eteläiseen kärkeen hankealue sijoittuu. Alueen korkeuskäyrät, yleispiirteiset maaperätiedot ja kasvillisuuden piirteet on esitetty kartoilla kuvissa (Kuva 7-11, Kuva 7-12 ja Kuva 7-13). 59 asutus, loma-asutus voimajohto, suurjännite Kuva Ihmisen toiminnan vyöhykkeet tuulipuistoalueen ympäristössä. Symbolien kokoa on liioiteltu kartan luettavuuden parantamiseksi.

74 60 Kuva Maastonmuodot ja maaston korkeussuhteet hankealueella ja sen ympäristössä. Lähde: Maastotietokanta Kuva Maaperäolosuhteet hankealueella. Lähde: GTK (2012).

75 61 Kuva Kasvillisuuden piirteet: Avoimet, puoliavoimet ja sulkeutuneet alueet, pelkistys. Lähde: SYKEn aineistot / Corine (2012). Kuva Puuston korkeudet alueella. Aineistoa on käytetty YVA -menettelyn yhteydessä laaditussa näkemäalueanalyysissä.

76 7.2.4 Arvokohteet nykytilassa 16UEC0076 Alueen maiseman ja kulttuuriympäristön arvokohteet on selvitetty olemassa olevista selvityksistä vähintään noin 12 kilometrin etäisyydellä tuulipuistoista (Kuva 7-15). Omia tulkintoja maiseman tai kulttuuriympäristön arvoista ( kauneudesta tms.) ei ole tehty, jotta arviointi olisi mahdollisimman objektiivista. Etäisyys, jolta arvokohteet on selvitetty, perustuu eri selvityksissä (Ympäristöministeriö 2006) esitettyihin näkemyksiin siitä, kuinka laajalla alueella tuulipuistojen ympäristössä vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön voivat olla merkittäviä. Tuulivoimalat näkyvät toki tätä etäämmällekin, mutta etäisyyden kasvaessa vaikutusten merkittävyys vähenee. Vaikutusten arvioinnissa on tutkittu tuulivoimaloiden suhdetta niihin arvoihin, joiden perusteella kohteet on eri selvityksissä luokiteltu arvokkaiksi. 62 Kuva Maiseman ja kulttuuriympäristön arvokohteet valtakunnallisista rekistereistä. Lähteet: Museovirasto (valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (nk. RKY 2009), muinaisjäännösrekisteri (2010)), SYKEn aineistot (valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet) Tarkastelualuetta on jonkin verran kasvatettu aiemmissa selvityksissä (Ympäristöministeriö 2006) mainituista arvoista, sillä voimaloiden koko on sittemmin kasvanut ja on haluttu varmistaa, että arvokohteita koskevat lähtötiedot kattavat varmasti riittävän laajan alueen. Vastaavaa tarkasteluetäisyyttä on käytetty muissa viimeaikaisissa tuulivoimara-

77 kentamiseen liittyvissä YVA menettelyissä (esim. Kalajoen Tohkojan tuulipuisto, Raahen eteläiset tuulipuistot). Hankealueella tai hankkeen alustavasti arvioidulla merkittävimmällä vaikutusalueella (arvio noin 12 km) sijaitsevat maiseman ja/tai kulttuuriympäristön arvokohteet on esitetty kartoilla (Kuva 7-15) sekä kuvattu tekstein ja niihin liittyvin tarkemmin karttaottein Valtakunnallisesti arvokkaat kohteet Tässä luvussa esiteltävien valtakunnallisesti arvokkaiden kohteiden kohdekuvaukset ovat suoria lainauksia lähteinä viitatuilta sivustoilta. Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue: Juujärvi (lähde: Juujärven kylä edustaa Kemijoen keskijuoksun jokivarsiasutusta Peräpohjolan vaara- ja jokiseudulla. Kaunis perinteinen maatalousmaisema sijaitsee avarassa jokilaaksossa karujen vaarojen ympäröimänä. Kuva Juujärven kylä ( Maisemakuva Juujärven kylä sijaitsee Kemijoen jyrkkään mutkaan pistävässä niemessä. Jokilaaksoa kehystävät idässä ja etelässä jylhät vaaramaisemat. Kulttuuriympäristön keskeiset elementit ovat loivasti rantaan viettävät pellot ja perinteinen, hyvin säilynyt rakennuskanta. Kylä rakennuksineen on selkeä, tiivis kokonaisuus. Uusi, tyyliltään kirjava rakennuskanta ja joen säännöstelyn aiheuttaman rantojen kulumisen vuoksi tehty järeä suojakiveys ovat suurimmat maisemahäiriöt.

78 Luonnonpiirteet 64 Jyrkkätörmäinen Kemijoki tekee niemen kohdalla tiukan mutkan pohjoisesta länteen. Niemen pohjoispuolella sijaitseva Juujärvi on Kemijoen laajentuma. Juujärven pohjoispäähän laskee Seitakorvan voimalaitoksesta rakennettu juoksutuskanava. Niemeä vastapäätä joen itäpuolella kohoavat Juuvaaran kumpareiset, mäntymetsien kuvioimat rakkarinteet ja hyllymäiset muodot. Etelässä on Pajuvaara, jonka rinteitä kirjavoivat lehtimetsäiset lähdepurojuotit. Loivarinteinen niemi, jolla kylä sijaitsee, on muodostunut joen kasaamista sedimenteistä. Kylän länsipuolella levittäytyvät soiset maat. Kasvillisuus on melko karua. Kyläalueen pohjoisosassa, osin turvemaalla on kasvatusmetsiä. Niemen keskellä on variksenmarja-mustikkatyypin kangasta, ja kylän länsipuolella on laajemmalla alalla mustikka-kanerva-jäkälätyypin metsää. Rantakasvillisuus on kärsinyt säännöstelystä. Joen törmällä kasvaa kuitenkin pulskaneilikkaa, ja niemen etelärannalla on rantapuina komeita mäntyjä ja niiden seassa haapoja. Perinnekasvillisuutta kylässä edustaa tien- ja ojanpientareiden ja pienten kenttien kasvillisuus. Kulttuuripiirteet Karjanhoitoon perustuva maatalous on perinteisen kylämiljöön muovaajana ja säilyttäjänä keskeinen tekijä. Kylässä näkyy myös poronhoitoon ja uittoon liittyviä rakenteita. Maisema-alueella on ollut asutusta jo kivikaudella, mistä kertovat löydetyt asuinpaikat ja esineet. Vakituinen suomalaisasutus seudulle ilmaantui 1600-luvun tienoilla. Edustavimmat perinteiset talonpoikaisrakennukset ovat niemen itään ja kaakkoon viettävillä rinteillä. Monissa taloissa on ehyt neliönmuotoinen, yhdeltä sivulta avoin pihapiiri. Joidenkin talojen hirsiseinät ovat paljaat, joissakin taloissa on lautavuoraus. Enimmät perinteiset asuinrakennukset ovat peräisin 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä, ja vanhin on viime vuosisadan lopulta. Vanhassa hirsitalossa sijaitseva kyläkauppa ja kyläkoulu ovat myös arvokkaita rakennuksia. Perinteisiä kesänavettoja on poikkeuksellisen paljon jäljellä. Myös varsinaisia hirsinavetoita ja aittoja sekä hirsisiä saunoja ja vajoja on paljon. Kylän pohjoisosan pelloilla on useita pärekattoisia latoja. Uudet asuinrakennukset ovat keskellä niemeä. Tiheimmin rakennettu kohta tuo mieleen miltei kaupunkimaisen omakotiasutuksen. Siisteihin pihapiireihin liittyvät istutukset, kasvimaat ja pensasaidat ja vanhoissa taloissa myös kookkaat puut. Kylän pellot ovat pääasiassa viljelyksessä, ja myös karjaa pidetään joissakin taloissa. Eniten pajukoituvia peltoja on niemen lounaislaidalla. Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (nk. RKY 2009): Kemijoen jokivarsiasutus ja kirkkomaisemat (Kemijärvi Keminmaa Pelkosenniemi Rovaniemi Tervola): Juujärvi (Lähde: Museovirasto, Kuvaus Kemijokivarren kyläasutus, eriaikaiset kirkkoympäristöt ja yksittäiset pihapiirit kuvastavat erään Lapin tärkeimmän kulkureitin, Kemijoen varteen 1600-luvulta 1900-luvun alkuun syntynyttä omavaraistalouteen perustuvaa peräpohjalaista uudisasutusta. Asutuksen rakenne ja peruspiirteet ovat säilyneet joen muodostamassa maisemallisessa ke-

79 hyksessä. Pihapiireissä on säilynyt lukuisia talonpoikaisklassismia edustavia 1800-luvun päärakennuksia koristeellisine kuisteineen, runsaasti eri-ikäisiä talousrakennuksia, kuten aittoja klassistisine koristeaiheineen sekä Kemijokivarrelle tyypillisiä, mutta muualla harvinaisia kaksikerroksisia venesuojia. Kirkonseudut muodostavat jokivarren maisemalliset kohokohdat. Sekä Keminmaalla että Tervolassa on säilynyt kahden eriaikaisen kirkon muodostama miljöö. Vanhimmalle Kemijoen rakennuskannalle on tyypillistä sen sijainti aivan jokitörmän tuntumassa pelto- ja niittyaukeiden ympäröimänä. Lohenkalastus on ollut Kemijoen varren asukkaitten tärkein elinkeino ja vaurauden tuoja, mikä heijastuu rakennuskannan edustavuutena. 65 Kuva Juujärvi (Museovirasto / Juujärven kylä Kemijoen länsirannan niemellä Kemijärvellä on tiiviiksi ryhmäksi rakentunut ja kylässä on säilynyt jokivarren vanhaa talonpoikaista rakennuskantaa. Perinteistä rakennuskantaa on mm. Heimolan, Mäkiniemen, Heikkilän ja Ylijuujärven tiloilla, jonka päärakennus vuodelta 1888 on kylän vanhimpia. Juujärven vanha koulurakennus on vuodelta Vanhoja hirsiaittoja, saunoja ja vajoja kylässä on säilynyt runsaasti. Pihapiireistä löytyy myös pyramidikattoisia kesänavettoja. Rantapellot ja niityt kylän ympärillä ovat osa jokivarren kulttuurimaisemaa

80 Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (nk. RKY 2009): Lapin uitto- ja savottatukikohdat : Auttiköngäs (Lähde: Museovirasto, Lapin metsäseuduille ja jokilaaksoille ominaista rakennuskantaa ovat savotta- ja uittotukikohdat ja muut uittoon liittyvät rakenteet. Uitto yleistyi 1890-luvulla ja jatkui Kemijoessa vuoteen Uiton ja suursavottakauden kukoistusta ja ajallista kirjoa kuvastavat kämppäkartanot, uittopirtit, uittopadot ja ruuhet sekä tukinsiirtolaitteet ja sortteerialueet Lapin metsäseuduilta rannikolle asti Auttikönkään uittopato ja uittoruuhi Kemijokeen laskevassa Auttijoessa ovat merkittäviä uiton historiasta kertovia muistomerkkejä. Betoninen pato ja puinen uittoruuhi on rakennettu könkääseen, jonka pudotuskorkeus on 16 metriä. 66 Kuva Auttiköngäs (Museovirasto / Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (nk. RKY 2009): Lapin uitto- ja savottatukikohdat: Pirttikosken voimalaitosyhdyskunta (Lähde: Museovirasto, Kuvaus Kemijoen varteen Kemijoki Oy:n valtakunnallista sähköntuotantoa varten rakennuttama Pirttikosken voimalaitos yhdyskuntineen on ollut laajuudeltaan ja rakennustekniikaltaan yksi Lapin merkittävimmistä rakennushankkeista. Pirttikoski on yksi Suomen kolmesta tunnelivoimalaitoksesta, jonka konesali kallioseinineen on erityisen vaikuttava. Pirttikosken jyrkkäpiirteinen luonto on määrännyt rakennusten sijoittelua, mutta on antanut toisaalta mahdollisuuden Kemijokivarren voimalaitossuunnitteluun kokonaisuutena. Pirttikosken rakennettu betoninen voimalaitos sijaitsee metsäympäristössä,

81 korkeiden rantatöyräiden välissä. Maisemaa hallitsevat voimalaitoksen puoleisen rannan louhitut kallionleikkaukset ja Kemijoen uoma. Kemijoen länsirannalla on voimalaitoksen työntekijöiden asuma-alue 1950-luvulta. Toistakymmentä rivitaloa käsittää kaikkiaan 65 asuntoa. Tiilikatteiset, valkeat rivitalot on ryhmitelty ja porrastettu maaston mukaan pitkärunkoisten mäntyjen katveeseen. Voimalaitoksen 1950-luvulla rakennettu seuratalo, Luusuanpirtti, on voimalan länsipuolella, maantien varressa. Historia Pirttikosken voimalaitos oli Kemijoen kahdeksan voimalaitoksen sarjassa aikajärjestyksessä toinen. Rakennustyöt käynnistyivät kevättalvella 1956 ja kestivät kolme vuotta. Voimalaitoksen pääsuunnittelijan toimi Harry Sistonen. Niemen läpi louhittiin kallioon 2500 metriä pitkä tunneli. Sen alkupää laajennettiin aaltoilutilaksi, loppupäähän muodostui alakanava, jonka pituus on 590 metriä. Pirttikosken voimalaitos kytkettiin valtakunnanverkkoon joulukuussa 1959 ja toinen koneisto saatiin käyntiin keväällä Luusuanpirtti valmistui 1958 ja sen suunnittelivat Kai Blomstedt ja Birger Stenbäck. 67 Kuva Pirttikoski (Museovirasto / Maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaat kohteet Käytössä olleen aineiston perusteella hankealueella tai sen ympäristössä (tarkastelualue noin 12 km) ei ole maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaita maisema- tai kulttuuriympäristökohteita. (Oiva ympäristö- ja paikkatietopalvelu , Lokio 1996, Lapin tuulivoimaselvitys)

82 Muinaisjäännökset 16UEC0076 Muinaisjäännökset selvitettiin arviointiohjelmavaiheessa muinaisjäännösrekisteristä. Hankealueella suoritettiin YVA-menettelyn yhteydessä muinaisjäännösinventointi (Mikroliitti Oy) loppukesällä syksyllä 2012 tuulipuiston silloisen, alustavan lay-out suunnitelman valmistuttua. Inventoinnin tulokset on kuvattu lyhyesti seuraavassa: Tutkimusalueelta tunnettiin ennestään neljä historiallisen ajan muinaisjäännöstä, kaksi hiilimiilua ja kaksi rajamerkkiä. Ohjelmavaiheen mukaisilta suunnitelluilta myllynpaikoilta sekä niille johtavilta kaapeli- ja tielinjoilta ei löydetty uusia muinaisjäännöksiä. Sen sijaan muualta hankealueelta löydettiin yleiskaavatasoisessa inventoinnissa kolme kämpänjäännöstä, yksi rajamerkki sekä kotamaisen asumuksen jäännös. Kohteet on kuvattu taulukossa (Taulukko 7-2) ja kartalla (Kuva 7-20). Taulukko 7-2. Muinaisjäännösinventoinnin (Mikroliitti Oy 2012) kohteet. 68 NRO, NIMI RAUHOITUS- LUOKKA AJOITUS, LAJI huomioita inventointi 2012 tao kohteen lyhyt kuvaus ENNESTÄÄN TUNNETUT MUINAISJÄÄNNÖKSET Posio 29 Haukilamminpalo 2 esihistoriallinen, kivirakenteet: rajamerkit Posio 142 Poksamonsuo pohjoinen 2 historiallinen, kivirakenteet: rajamerkit Posio 230 Palonenäke 2 historiallinen, valmistus: hiilimiilu Posio 231 Palonenäke 2 2 historiallinen, valmistus: hiilimiilu ennallaan, ajoitukseksi syytä muuttaa historiallinen kuvauksen mukainen, hyvässä kunnossa ennallaan ennallaan UUDET MUINAISJÄÄNNÖKSET Posio 375 Silmäsuonkangas 1 0, (ei muinaisjäännös) historiallinen, asuinpaikka myöhäisen historiallisen ajan (alle 100 v) kämpän jäännös Posio 376 Silmäsuonkangas 2 0, (ei muinaisjäännös) historiallinen,asuinpaikka myöhäisen historiallisen ajan (alle 100 v) kämppien jäännökset Posio 377 Kero-oja 0, (ei muinaisjäännös) historiallinen,asuinpaikka myöhäisen historiallisen ajan (alle 100 v) kämpän jäännös, Keroojassa myös sillan jäännös Posio 378 Heteperänvaara 2 historiallinen, raja kekomainen kivilatomus, ilmeisesti rajamerkki MUITA HAVAINTOJA kotamaisen asumuksen jäännös Poksamo järven rannalla riu uista koottuja kehikoita, peltitynnyrikamina

83 69 Kuva Muinaisjäännösinventoinnin kohteet Muut kohteet Välittömästi hankealueen lounais-eteläpuolella sijaitsee Korouoman luode-kaakko - suuntainen rotkolaakso. Kohde on luonnonsuojelualue ja sillä on myös erityistä merkitystä virkistyksen kannalta. Kohteella ei kuitenkaan ole virallista statusta maisemakohteena Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Tuulipuisto muuttaa nykyisen luonnonalueen kookkaita, kauas näkyviä rakenteita sisältäväksi energiantuotantoalueeksi. Eriluonteisten aluekokonaisuuksien välinen suhde muuttuu, sillä perinteisesti ihmistoiminnot Posion seudulla ovat pitkälti tukeutuneet jokilaaksoihin ja tieverkkoon lukuun ottamatta loma-asutusta, joka on keskittynyt järvien ja jokien rannoille. Tuulipuiston toteuttamisen myötä ihmisen toiminnan vyöhyke laajenee luontovyöhykkeelle. Voimakkaat metsänhakkuut ovat kuitenkin jo nykyisellään muuttaneet alueen luonnontilaa. Seudullisena kokonaisuutena katsottuna tuulipuiston toteuttaminen pienentää luonnonympäristövyöhykettä ja heikentää sen yhtenäisyyttä Posion - Kemijärven seudulla. Toisaalta hankealue sijoittuu nykyisten ihmistoiminnan vyöhykkeiden (Posio Rovaniemi -tien akseli, Kemijokivarsi, järvi- ja jokirantojen rakennetut vyöhykkeet) läheisyytee, ei keskelle erämaista kokonaisuutta. Lisäksi Kemijärven Posion seudulla ener-

84 giantuotanto on jo nykyisellään näkyvä osa maisemaa (vesivoimalaitokset, voimajohtokäytävät) ja sillä on merkittävä rooli myös seudun kulttuuri- ja elinkeinohistorian kannalta. Tässä mielessä tuulivoimatuotanto jatkaa seudulla pitkään jatkunutta energiantuotantoon liittyvän toiminnan perinnettä. Tuulivoimalarakenteet tulevat näkymään laajalle alueelle suuren kokonsa ja sijaintinsa johdosta. Voimaloita on niiden koon vuoksi mahdotonta kätkeä eivätkä ne mittakaavansa vuoksi vertaudu mihinkään ympäristön elementteihin. Voimalat tavallaan kutistavat ympärillään olevaa maisemaa (Ympäristöministeriö 2006). Hankealueella tai sen lähialueella ei kuitenkaan ole sellaisia luonnon tai rakennetun kulttuuriympäristön maamerkkejä, ympäristöstään erottuvia ja/tai alueen identiteetin kannalta tärkeitä maastonmuotoja, kirkontorneja tms., joiden merkitystä tuulivoimalat merkittävästi heikentäisivät. Näkymiä kohti hankealuetta avautuu avoimilta tai harvapuustoisilta alueilta, kuten hankealueita kohti suuntautuneilta ranta-, vesi-, tie-, kallio-, pelto-, niitty- ja suoalueilta. Maiseman tilajakoa (puustoiset vähäpuustoiset avoimet alueet) on esitetty kartoilla (Kuva 7-13). Tuulivoimaloiden näkymiseen vaikuttavat sekä maastonmuodot että kasvillisuuden tai rakennusten muodostamat näköesteet. Visuaalisten vaikutusten tarkastelualuetta (teoreettinen maksiminäkyvyysalue noin 35 km tuulivoimaloista) kokonaisuutena tarkasteltaessa Posion Kemijärven Ranuan seudulla on suhteellisen vähän avoimia alueita, joilta voi aueta esteettömiä näkymäakseleita kohti tuulipuiston rakenteita. Avoimia alueita ovat vesialueet, joista monet ovat voimakkaasti suuntautuneita, puuttomat tai vähäpuustoiset suo- tai vaara- ja tunturiselännealueet sekä pellot ja niityt, jotka seudulla ovat tyypillisesti suhteellisen pienialaisia. Metsäisillä alueilla näkymät katkeavat puuston muodostamaan näköesteeseen. Maastonmuodot muodostavat toisaalta näköesteitä kohti voimalaitoksia mutta toisaalta ympäröivien selänteiden rinne- ja lakialueilta aukeaa laajoja näkymäsektoreita kohti tuulipuistoa. Myös valaistus- ja sääolosuhteilla voi olla suurtakin merkitystä näkymisen kannalta. Pimeään aikaan voimaloista erottuvat niihin asennettavat lentoestevalot. Aurinkoisella säällä voimalat saattavat aiheuttaa varjon vilkkumista (kuvattu tarkemmin kappaleessa 7.14.). Tuulivoimaloiden väritys on vakiintunut harmahtavan valkoiseksi, sillä sen on todettu parhaiten sopeutuvan erilaisiin valaistus- ja sääolosuhteisiin. Voimalat nähdään useimmiten vaaleaa taustaa (taivasta) vasten, jolloin harmahtava sävy tasoittaa kontrasteja. Toisaalta metsäistä taustaa vasten vaaleat voimalat erottuvat selvästi. (Ympäristöministeriö 2006) YVA-menettelyn yhteydessä laaditun paikkatietopohjaisen näkemäalueanalyysin mukaan laajimmat näkemäalueet kohti tuulivoimaloita muodostuvat itse hankealueelle ja sen lähiympäristöön. Etäämmällä tuulipuistosta näkemäalueet avointen alueiden vähäisyydestä johtuen ovat monesti melko pienialaisia lukuun ottamatta hankealuetta kohti suuntautuneita laajempia vesialueita (esimerkiksi Juujärvi, Kemijärvi, Simojärvi). Otteita näkemäalueanalyysiaineistosta on sisällytetty tähän maisemavaikutusten arviointiin (Kuva 7-25, Kuva 7-26, Kuva 7-27). Visuaaliset vaikutukset ovat yksi, joskin tuulivoimarakenteiden kyseessä ollen merkittävä maisemavaikutusten osajoukko. Tuulipuisto saattaa kuitenkin vaikuttaa alueen luonteen muuttumisen kautta erilaisten miljöötyyppien välisiin suhteisiin ja maiseman kokemiseen myös niillä alueilla, joilta ei aukea näkymiä kohti voimaloita. Esimerkiksi 70

85 läheisten loma-asuntojen asema maisemakokonaisuudessa muuttuu, kun loma-asunto ei enää sijoitukaan erämaisen luonnonympäristökokonaisuuden keskelle vaan suurimittakaavaisen energiantuotantoalueen kupeeseen. Eri vaihtoehtojen vaikutukset eivät kokonaisuutena merkittävästi poikkea toisistaan. Toteutui alueelle sitten joko 34 tai 51 tuulivoimalaa, tarkoittaa se joka tapauksessa suurimittakaavaisen ja kauas näkyvän energiantuotantoalueen syntymistä nykyiselle luonnonalueelle. Vaihtoehto VE3:ssa voimaloiden määrä ja siten myös näkemäalueet ovat kuitenkin pienempiä kuin muissa vaihtoehdoissa, millä on vaikutusta näkymiin yksittäisistä kohteista. Erityisesti erot eri vaihtoehtojen näkemäalueissa korostuvat lähimmän pysyvän asutuksen, Posio Rovaniemi -tien sekä Korouoman alueen suunnista katsottuna (ks. esim. Kuva 7-26). Rakentamisvaiheessa ympäristöä muokataan, mikä aiheuttaa väliaikaisia, paikallisia maisemavaurioita hankealueella. Korkeat nosturit saattavat näkyä myös laajemmalle alueelle, mutta niidenkin vaikutus on tilapäinen. Lisäksi vaikutuksia aiheutuu suurten rakennusosien kuljettamisen edellyttämästä raskaasta liikenteestä. Rakentamisen jälkeen työmaa-alueet maisemoidaan. Toimintansa aikana tuulipuisto on luonteeltaan suhteellisen passiivinen. Alueen käyttö ei tuulipuiston myötä merkittävästi aktivoidu huoltokäyntejä lukuun ottamatta. Tässä mielessä hankealue säilyy jatkossakin luonnonalueena. Alueelle suunnitellun uuden voimajohtokäytävän vaikutukset maisemaan ovat vähäiset tulevassa tilanteessa kookkaiden tuulivoimaloiden hallitessa maisemaa. Paikallisesti tarkasteltuna voimajohdon vaikutukset ovat merkittävimmät lounaisella osuudella, jossa uusi johtokäytävä ylittää luonnontilaisen suoalueen. Muuten voimajohto seurailee pitkälti alueen tieverkkoa eli sijoittuu valmiiksi ihmisen toiminnan muokkaamaan maastokäytävään. Voimajohdon mitoitusta ym. on tarkemmin kuvattu kappaleessa Yksittäisten tuulivoimaloiden väliset johdot toteutetaan maakaapelina. Taulukkoon (Taulukko 7-3) on kerätty näkymiseen liittyviä huomioita maksimivaihtoehdon (VE1, 51 tuulivoimalaa) mukaisessa tilanteessa. 71

86 Taulukko 7-3. Voimaloiden näkymiseen ja visuaalisiin vaikutuksiin liittyviä huomioita. 72 Kohde Näkymiseen ja visuaalisiin vaikutuksiin liittyviä huomioita sektoreittain kartalla A. Tuulipuistoalue: välitön vaikutusalue - tuulivoimaloiden melu, varjostus, vilkkuminen, jää - voimalat hallitsevat maisemaa - uudet tieyhteydet voimaloille sekä maaston muokkaaminen perustuksia varten aiheuttavat paikallisia vaikutuksia (työmaa-alueet voimaloiden ympäriltä voidaan maisemoida rakentamisvaiheen jälkeen) - sähkönsiirron rakenteet (voimajohto, sähköasemat) aiheuttavat paikallisia vaikutuksia - voimaloiden väliset alueet voivat säilyä luonnonalueina B. Loma-asutus tuulivoimaloiden lähivaikutusalueella - Hankealueella sijaitseva loma-asutus sijoittuu jatkossa luonnonalueen sijaan suurimittakaavaiselle energiantuotantoalueelle. Näkemäalueanalyysin perusteella voimalat näkyvät hankealueelle lähes kauttaaltaan. Maisemavaikutukset (maisemakokonaisuuden luonteen muuttuminen, visuaaliset vaikutukset) alueen loma-asutukselle ovat merkittävät. Pienestä etäisyydestä johtuen tuulivoimalat ovat hallitsevia alueen maisemassa - näkemäalueanalyysi ei ota huomioon pihapiirien pienipiirteistä vaihtelua, kuten pihapuustoa ja rakennuksia, jotka voivat paikoitellen katkaista näkymiä kohti voimaloita

87 - suurimmalla osalla hankealueen loma-asunnoista (esim. Poksamojärven lomaasutus) päänäkymäsuunta kohti järveä suuntautuu poispäin tuulivoimaloista C. Pysyvä asutus tuulivoimaloiden lähivaikutusalueella hankealueen länsipuolella - pienestä etäisyydestä johtuen tuulivoimalat voivat olla hallitsevia alueen maisemassa (Kuva 7-22) - näkymiä avautuu avointen piha- ja pelto-/niittyalueiden kautta D. Posio Rovaniemi-tie - pienestä etäisyydestä johtuen tuulivoimalat voivat olla hallitsevia tiemaisemassa niillä osuuksilla, joilla tien suuntaisesti avautuu pitkiä avoimia näkymäakseleita kohti voimaloita (VE 1) - tien sivun puusto sijaitsee lähellä katselupistettä ja katkaisee näkymiä kohti voimaloita (näkymäesteen merkittävyys riippuu puuston tiheydestä, korkeudesta jne.) E. Mustarinnantunturin alueen luonnonympäristövyöhyke - näkemäalueanalyysiaineiston perusteella tuulivoimalat näkyvät vain paikoitellen hankealueen koillispuoliselle luonnonympäristövyöhykkeelle. Puusto ja maastonmuodot katkaisevat näkymiä kohti voimaloita. Näkymiä saattaa avautua lähinnä vähäpuustoisilta tai puuttomilta rinnealueilta, jotka ovat suuntautuneet kohti voimaloita, sekä lakialueilta. F. Korouoma - näkemäalueanalyysiaineiston perusteella tuulivoimaloita näkyy Korouoman alueelle, jos hanke toteutuu vaihtoehdon VE1 mukaisesti. Lyhyestä etäisyydestä johtuen voimalat voivat olla maisemakuvassa hallitsevia ja ne heikentävät luonnonympäristökokonaisuuden yhtenäisyyttä. Hankkeen toteutuessa vaihtoehdon VE3 mukaisesti voimalat sijoittuvat kauemmas ja ne ovat nähtävissä lähinnä korkealla sijaitsevilta avoimilta alueilta (näköalapaikat tms.). Vaikutuksia Korouoman alueeseen on arvioitu tarkemmin kappaleessa ja havainnollistettu valokuvasovitteen avulla (Kuva 7-31). G. Asutus / loma-asutus hankealueen länsi-/luoteispuolella (mm. Suorsa) - näkemäalueanalyysiaineiston perusteella tuulivoimalat näkyvät (VE 1) paikoitellen alueen pienille järville ja niiden ranta-alueille tai muille avoimille alueille. VE 3:n mukaan toteutuessaan hanke ei juurikaan aiheuta visuaalisia vaikutuksia alueelle. H. Hankealueen kaakkoispuoli - Alueen maasto on suuntautunutta ja alueelta aukeaa paikoitellen näkymiä kohti tuulivoimaloita mm. alueen pienten järvien avointen maisematilojen kautta. Näkemäalueet ovat suhteellisen pienialaisia. I. Kemijokilaakso - Jokilaakson avoin maisematila on suuntautunut yleensä niin, ettei laaksosta muutamaa laajempaa avointa aluetta (mm. Juujärvi) lukuun ottamatta aukea näkymiä kohti tuulivoimaloita. Vaikutuksia Juujärven alueeseen on tarkemmin kuvattu kappaleessa ja havainnollistettu valokuvasovitteen avulla (Kuva 7-29). J. Näskänselkä Pajuselkä - Järvien avointen maisematilojen alueella on sektoreita, joille tuulivoimalat voivat näkyä. Etäisyydestä (yli 12 km) ja järvien maisematilojen suuntautuneisuudesta (ei kohti tuulivoimaloita) johtuen visuaaliset vaikutukset eivät kokonaisuutena katsottuna merkittävästi vaikuta aluekokonaisuuden luonteeseen. Tuulivoimalat ovat osa kaukomaisemaa. K. Simojärvi - Näkemäalueanalyysiaineiston perusteella tuulivoimalat voivat näkyä laajalti Si- 73

88 mojärven avoimelle järvenselälle. Etäisyydestä (noin km) johtuen tuulivoimalat ovat kuitenkin osa kaukomaisemaa. Näkemäalue kattaa järven aluetta laajalti ja järven avoin maisematila on suuntautunut kohti voimaloita; kirkkaalla säällä voimalat saattavat osittain erottua maisemassa taustalla ja siinä mielessä jonkin verran heikentää luonnonympäristökokonaisuuden yhtenäisyyttä. Sää- ja valaistusolosuhteilla on suurta merkitystä kaukonäkymiin ja olosuhteista riippuu, kuinka kaukaa rakenteet ovat edelleen erotettavissa. Etäisyyden kasvaessa muut maisemaelementit vähentävät voimaloiden merkitystä näkymäsektorilla. L. Metsäiset vyöhykkeet kaukovaikutusalueella - Hankealuetta ympäröivällä seudulla, joka on lähinnä metsäistä selännealuetta, on keskimäärin hyvin vähän avoimia alueita, joille voimalat voisivat näkyä. Kaukonäkymiä metsävyöhykkeeltä kohti voimaloita voi aueta paikoitellen esimerkiksi avohakkuualueilta, voimaloita kohti suuntautuneilta teiltä, avosoilta, avoimilta rinne- tai lakialueilta tms. Kaukaa katsottuna lähempänä katselupistettä olevat muut maiseman elementit heikentävät voimaloiden visuaalisia vaikutuksia merkittävästi. M. Posion keskustan pohjoispuolinen järvialue - Järvien avointen maisematilojen alueella on sektoreita, joille tuulivoimalat voivat näkyä. Etäisyydestä (noin km) ja järvien maisematilojen suuntautuneisuudesta (ei suoraan kohti tuulivoimaloita) johtuen visuaaliset vaikutukset eivät kokonaisuutena katsottuna merkittävästi vaikuta aluekokonaisuuden luonteeseen. Kirkkaalla säällä tuulivoimalat näkyvät paikoitellen, mutta ne ovat osa kaukomaisemaa. N. Kemijärvi - Näkemäalueanalyysiaineiston perusteella tuulivoimalat näkyvät laajalti Kemijärven avoimelle järvenselälle. Etäisyydestä (noin km) johtuen tuulivoimalat ovat osa kaukomaisemaa. Näkemäalue kattaa järven aluetta laajalti ja järven avoin maisematila on suuntautunut kohti voimaloita; kirkkaalla säällä voimalat saattavat osittain erottua maisemassa taustalla ja siinä mielessä jonkin verran heikentää luonnonympäristökokonaisuuden yhtenäisyyttä. Sää- ja valaistusolosuhteilla on suurta merkitystä kaukonäkymiin. Kemijärven seudulla on ihmisen toimintoja ja mm. teollista- ja energiantuotantotoimintaa; tässä mielessä mahdollinen muutos kaukonäkymissä ei yhtä merkittävästi muuta alueen luonnetta kuin jos kyseessä olisi erämainen luonnonympäristökokonaisuus. O. Posion keskusta - Voimalat voivat teoriassa kirkkaalla säällä näkyä yksittäisille sektoreille keskusta-alueen järvien avointen maisematilojen alueelle. Mahdollisella näkymisellä ei tältä etäisyydeltä katsottuna ole merkitystä maiseman kokemisen tai luonteen kannalta. 74

89 75 a. b. Kuva a., b.ja c. Ympäristön piirteitä ja eri tekijöiden vaikutuksia voimaloiden näkymiseen. a. Näkymä Posio Rovaniemi tieltä hankealueen kohdalta. Tiet ja muut selkeästi suuntautuneet ja rajautuneet avoimet alueet suuntaavat näkymiä voimakkaasti. Mikäli voimala sijoittuu pitkän avoimen näkymäakselin päätteeksi, korostuu sen asema maisemakuvassa. Tien sivussa oleva puusto puolestaan katkaisee näkymiä kohti voimaloita. b. Näkymä hankealueella sijaitsevalta suoalueelta. Puoliavoimella alueella puuston tiheydestä riippuu, kuinka tehokkaasti se katkaisee näkymiä. Myös metsänhoitotoimenpiteillä on merkitystä voimaloiden näkymisen kannalta. c. Näkymä hankealueelta kohti itää. Pitkiä avoimia näkymäakseleita saattaa aueta avointen vesialueiden kautta. Mitä lähempänä katselupistettä on puustoa tai muita näkymiä katkaisevia elementtejä, sitä tehokkaammin näkymät peittyvät. c.

90 76 Kuva Valokuvasovite: Näkymä Seututie 81:n ja lähiasutuksen suunnasta lähimmälle tuulivoimalalle (VE1, VE 2). Etäisyyttä kuvauspisteestä voimalalle on hieman alle kaksi kilometriä. Kuva Valokuvasovite: Näkymä hankealueelta (Pyöreäaho). Hakkuuaukean kautta aukeaa laajoja, avoimia näkymiä kohti tuulipuiston rakenteita. Etäisyyttä kuvauspisteestä aivan kuvan oikeassa laidassa, osittain puun takana näkyvälle lähimmälle voimalalle on noin 2 kilometriä ja kuvan vasemmassa laidassa näkyvälle kauimmaiselle voimalalle noin 8 kilometriä.

91 77 Kuva Valokuvasovite: Näkymä Posiolammen suunnasta kohti hankealuetta. Etäisyyttä kuvauspisteestä lähimmille voimaloille on noin 8 kilometriä. VE 1 Kuva Ote näkemäalueanalyysiaineistosta: Näkemäalueet hankealueen lounais länsipuolella (Auttijärvi, Suorsa ym.) vaihtoehdossa VE1.

92 78 Kuva Ote näkemäalueanalyysiaineistosta: Näkemäalueet hankealueen lounais länsipuolella (Auttijärvi, Suorsa ym.) vaihtoehdossa VE3. VE 3 Kuva Ote näkemäalueanalyysiaineistosta: Näkemäalueet hankealueen kaakkoispuolella (Poksamo järvi, Pernu ym.). VE Vaikutukset arvokohteisiin Tuulipuiston toteuttaminen ei merkittävästi heikennä seudun maisema- ja/tai kulttuuriympäristöarvoja. Arvot on selvitetty olemassa olevista selvityksistä (Museovirasto, SYKE, Lapin liitto) ja lisäksi työn aikana on hankealueella suoritettu arkeologinen inventointi.

93 Muinaisjäännökset: 16UEC0076 Tuulipuistorakenteet ovat sijoittuneet niin, etteivät ne aiheuta suoria vaikutuksia tiedossa oleviin muinaisjäännöskohteisiin: Tuulipuistorakenteita ei alustavassa suunnittelussa ole sijoitettu muinaisjäännöskohteiden alueille (Mikroliitti Oy 2012). Tiedossa olevat muinaisjäännöskohteet eivät myöskään ole luonteeltaan sellaisia, että muutokset ympäröivän maisemakokonaisuuden luonteessa heikentäisivät niiden arvoja Valtakunnallisesti merkittävät kohteet: Juujärvi (valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY 2009) ja valtakunnallisesti arvokas maisema-alue) Käytössä olleen näkemäalueanalyysiaineiston (Kuva 7-28) mukaan tuulivoimalat tulevat näkymään kylän pohjoisosaan ja erityisesti sen pohjoispuoliselle vesialueelle. Visuaalisten vaikutusten havainnollistamiseksi on laadittu valokuvasovite (Kuva 7-29). Kuva Otteita paikkatietopohjaisesta näkemäalueanalyysiaineistosta, Juujärvi. Alueet, joille tuulivoimalat voivat näkyä (sekä VE1, VE 2 että VE 3) on osoitettu violetilla peittorasterilla.

94 Kylämiljöön sisällä pihapiirien pienipiirteinen puusto ja rakennukset (joita paikkatietopohjainen näkemäalueanalyysi ei ota huomioon) katkaisevat näkymiä kohti tuulivoimaloita. Lisäksi pienipiirteisessä ympäristössä katselupisteen lähellä olevat elementit vähentävät taustalla kaukomaisemassa paikoitellen näkyvien tuulivoimaloiden hallitsevuutta. Tärkeä näkymäsuunta kylän alueelta sitä ympäröivään jokilaaksoon avautuu kohti itää pohjoista, rantapeltoja pitkin kohti vastapäistä, maamerkkinä erottuvaa Juuvaaraa. Tuulivoimalat eivät sijoitu tälle näkymäakselille. Arvokkaan kylämiljöön pohjoisosan avoimilta alueilta, kuten vesialueelta, tieltä ja avoimelta peltoalueelta katsottuna voimalat erottuvat kaakon suuntaan avautuvilla näkymäakseleilla maisemakuvassa selvästi. Etäisyyttä lähimmille tuulivoimaloille on noin km. Käytössä olleissa lähteissä (esim. Ympäristöministeriö 2006) tältä etäisyydeltä (5 12 km) tarkasteltuna voimalat voivat erottua selvästi maisemakuvassa, mutta vaikutuksen merkittävyys vähenee etäisyyden kasvaessa ja maiseman muut elementit vähentävät voimaloiden dominanssia. Kun etäisyyttä on yli 12 km, katsotaan voimaloiden olevan osa kaukomaisemaa (Taulukko 7-3). Tätä taustaa vasten (näkymäsuunnat, etäisyys) tuulivoimaloiden aiheuttaman visuaalisen vaikutuksen ei voida katsoa olevan merkittävästi haitallinen kylämiljöön maisemakuvan kannalta. Hankkeen suhdetta lähtötietoaineistoissa (Museovirasto 2012, Ympäristöhallinto 2012) kuvattuihin alueen arvoihin on arvioitu alla. Lähtötietoaineistojen mukaan Juujärven valtakunnallisesti arvokkaan kyläkokonaisuuden arvot perustuvat mm. kauniiseen, hyvin säilyneeseen ja perinteiseen maalaismaisemaan perinteiseen talonpoikaiseen rakennuskantaan ei suoria vaikutuksia perinteiseen maalaismaisemaan, näkymät kylän sisällä pitkälti säilyvät, mutta muuttaa kaukonäkymiä tietyillä näkymäakseleilla, etäisyydestä ja kylämiljöön pienipiirteisyydestä johtuen lähellä katselupistettä on muita elementtejä jotka vähentävät tuulivoimaloiden hallitsevuutta näkymäsektorilla ei vaikutuksia perinteiseen rakennuskantaan 80 kylän sijaintiin avarassa jokilaaksossa karujen vaarojen ympäröimänä. muuttaa jonkin verran kylän suhdetta ympäristöönsä kylän-jokilaakson maisematila on rajautunut laajaan luonnonalueeseen, jolle hankkeen myötä tulee sijoittumaan suurimittakaavainen ihmistoiminnan vyöhyke o toisaalta kylän välittömässä lähiympäristössä on jo nykyisellään energiantuotantoon ja -siirtoon liittyviä rakenteita (Seitakorvan voimalaitos, voimajohdot) o Kylän suhde vastarannalla olevaan tärkeään maamerkkiin, Juuvaaraan, ei kylän suunnasta katsottuna merkittävästi muutu. Katsottaessa kylää pohjoisen suunnasta taustalla näkyvät tuulivoimalat vähentävät jonkin verran Juuvaaran merkitystä alueen maamerkkinä.

95 Vaikutuksia kokonaisuutena tarkasteltaessa voidaan todeta, että hanke heikentää arvokohdetta ympäröivän luonnonympäristökokonaisuuden yhtenäisyyttä ja muuttaa paikoin alueelta ja sitä kohti avautuvia näkymiä. Vaikka näkymät paikoin muuttuvat, eivät hankkeen vaikutukset kuitenkaan etäisyydestä ja maisematilojen ja tärkeimpien näkymäakseleiden suuntautuneisuudesta johtuen ole kohteen arvojen kannalta merkittävästi haitallisia. 81 Kuva Valokuvasovite, näkymä Juujärven valtakunnallisesti arvokkaan kyläkokonaisuuden pohjoispuolelta kohti tuulivoimaloiden aluetta. Kylän aluetta näkyy kuvassa oikealla, vasemmalla Juuvaara. Lapin uitto- ja savottatukikohdat: Auttiköngäs, Pirttikosken voimalaitosyhdyskunta (valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY 2009)) Kohteiden arvot perustuvat seudun uitto- ja energiantuotantohistoriaan sekä toimintaan liittyneisiin rakennuksiin ja rakenteisiin. Hanke ei heikennä kohteiden arvoja. Näkemäalueanalyysiaineiston perusteella tuulivoimalat eivät näy kohteisiin Muut arvokohteet Muuna erityisenä kohteena on tarkempaan vaikutusten arviointiin sisällytetty Korouoman luode-kaakko-suuntainen rotkolaakso välittömästi hankealueen lounais-eteläpuolella. Kohteella ei ole virallista statusta maisemakohteena, mutta se on luonnonsuojelualue ja merkittävä virkistyskohde, ja hankkeen maisemavaikutukset Korouoman alueelle ovat nousseet monesti esiin hankkeen suunnittelun ja YVA-menettelyn yhteydessä. Hankevaihtoehdon VE1 visuaaliset vaikutukset ovat näkemäalueanalyysiaineiston perusteella huomattavasti laaja-alaisemmat kuin VE3:n. Tuulivoimaloita voi näkyä suurelle osalle laaksoa. Kookkaat, tekniset rakenteet heikentävät luonnonympäristökokonaisuuden yhtenäisyyttä alueella. Lyhyestä etäisyydestä johtuen voimalat voivat olla maisemakuvassa hallitsevia. Korouoman retkeilykäyttö keskittyy kuitenkin eteläisempään osaan, johon tuulivoimaltat näkyvät vain satunnaisti. Vaikutuksia virkistyskäyttöön myös Korouoman osalta on kuvailtu kohdassa Hankevaihtoehdon VE3 visuaaliset vaikutukset Korouoman alueelle ovat laaditun näkemäalueanalyysiaineiston perusteella vähäiset. Rotko ei ole suuntautunut kohti tuulivoimaloita ja lisäksi puusto katkaisee näkymiä uoman alueelta. Näkymiä kohti tuuli-

96 voimaloita voikin näkemäalueanalyysiaineiston perusteella avautua vain muutamista kohdista lähinnä Korouoman luoteisreunan rinne- ja lakialueilta. Korouoman retkeilykäyttö keskittyy alueen etelä kaakkoisosaan ja sen osalta vaikutuksia on tarkasteltu kohdassa Korouoma VE 1. Korouoma VE 3. Kuva Ote näkemäalueanalyysiaineistosta: Korouoman alue. Lähimmät tuulivoimalat on esitetty kolmiosymbolein ja niiden aiheuttamat näkemäalueet violetilla (VE 1) ja vaaleanpunaisella (VE 3) peittorasterilla.

97 83 Kuva Valokuvasovite Korouoman pohjoispuoliselta hakkuualueelta. Tuulivoimalat erottuvat maisemassa selvästi, joskin lähellä katselupistettä oleva puusto kiinnittää katseen pois tuulivoimaloista. 7.3 Kasvillisuus ja luontotyypit Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Selvitystä varten on koottu yhteen alueelta olemassa oleva tieto: uhanalaisten lajien esiintymätiedot ympäristöhallinnon Eliölajit -tietojärjestelmästä (Lapin ELY-keskus, Eliölajit tietojärjestelmä ) sekä alueen kartta- ja ilmakuvatiedot. Olemassa olevia tietoja on täydennetty maastoselvityksin kesällä Maastotyöt tehtiin ja ne ovat suorittaneet FM biologit Ella Kilpeläinen ja Tiina Sauvola. Tuulivoimapuiston alueilta tutkittiin voimaloiden rakennuspaikat, niiden lähiympäristö ja tielinjaukset. Maastoselvityksissä on keskitytty sillä hetkellä tiedossa olevien suunnitelmien mukaisille alueille (Kuva 7-32). Työn periaatteena oli alueen luonnon ominaispiirteiden selvittäminen sekä arvokkaiden ja luonnon monimuotoisuuden kannalta huomioitavien kohteiden paikantaminen. Tarkastelualueelta kartoitettiin metsälain 10 mukaiset metsäluonnon erityisen arvokkaat elinympäristöt, luonnonsuojelulain 29 nojalla suojeltavat luontotyypit, vesilain 2:11 mukaiset vesiluonnon suojelutyypit ja uhanalaiset luontotyypit. Lisäksi havainnoitiin uhanalaisten ja muutoin huomioitavien lajien potentiaalisia esiintymisalueita sekä tarkistettiin selvitysalueella tiedossa olevien uhanalaisten kasvilajien esiintymät. Alueilta ei ole laadittu kattavaa kasvillisuuskuviointia.

98 84 Kuva Kasvillisuus, luontotyyppi ja liito-orava selvitysten maastoselvitysalueet. Tuulivoimaloiden sijoituspaikat VE1 mukaan. Kasvillisuusselvityksen osalta epävarmuustekijät liittyvät rajalliseen maastoaikaan sekä tuulivoimalapaikkojen muuttumiseen maastokauden jälkeen. Tuulivoimaloiden layoutiin tuli muutoksia syksyllä Maastoselvitysten ulkopuolelle jäi VE1 ja VE2 mukaisesta suunnitelmasta kolmetoista tuulivoimalapaikkaa ja VE3 suunnitelmasta kahdeksan voimalapaikkaa. Ilmakuva ja karttatarkastelun perusteella alueet ovat metsätalouskäytössä olevia kankaita, esim. vuoden 2010 ilmakuvan mukaan kolme voimalapaikkaa sijaitsee hakkuulla. Voimalapaikoilla ei ole luonnon kannalta huomioitavia kohteita (metsä-, vesi- tai luonnonsuojelulaki). Alueilta ei myöskään ole tiedossa olevia uhanalaisten tai huomioitavien lajien esiintymiä. Tehtyjen kasvillisuusselvitysten ja muiden saatavilla olevien tietojen perusteella on arvioitu asiantuntija-arviona tarkasteltavien vaihtoehtojen välittömät ja välilliset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, arvokkaisiin luontokohteisiin ja suojeltaviin eliölajeihin. Arvioinnin ovat suorittaneet FM biologit Ella Kilpeläinen ja Tiina Sauvola. Vaikutuksia arvioitaessa on tarkasteltu arvokkaiden kasvillisuusesiintymien sijoittumista suhteessa rakennettaviin tuulivoimaloihin ja arvioitu rakentamisen suoria tai välillisiä vaikutuksia näihin esiintymiin. Vaikutusten arvioinnissa on otettu huomioon sekä rakentamisen että käytön aikaiset vaikutukset. Myös tuulipuiston käytöstä poiston jälkeiset vaikutukset on otettu huomioon. Lisäksi annetaan suositukset luonnoltaan arvokkaisiin kohteisiin ja suojeltaviin lajeihin kohdistuvien mahdollisten haitallisten vaikutusten lieventämisestä.

99 7.3.2 Kasvillisuus ja luontotyyppiselvitys 16UEC0076 Suunnittelualue kuuluu luonnonmaantieteellisessä luokittelussa pohjoisboreaalisen Peräpohjolan kasvillisvyöhykkeeseen sekä Koillismaan eliömaakuntaan. Peräpohjolan alueen metsät ovat harvempia, hidaskasvuisempia ja puusto on matalampaa kuin maan eteläpuoliskossa (Kalliola 1973). Suomen suoaluejaossa alue kuuluu Pohjanmaan aapasuoalueen ja Peräpohjolan aapasuoalueen vaihettumisvyöhykkeelle. Alueella Pohjanmaan aapasoille tyypilliset sara-aavat vaihettuvat Peräpohjolan rimpiaapatyyppisiin aapasoihin. Suunnittelualue kuuluu luonnonmaantieteellisessä luokittelussa pohjoisboreaalisen Peräpohjolan kasvillisvyöhykkeeseen sekä Koillismaan eliömaakuntaan. Peräpohjolan alueen metsät ovat harvempia, hidaskasvuisempia ja puusto on matalampaa kuin maan eteläpuoliskossa (Kalliola 1973). Suomen suoaluejaossa alue kuuluu Pohjanmaan aapasuoalueen ja Peräpohjolan aapasuoalueen vaihettumisvyöhykkeelle. Alueella Pohjanmaan aapasoille tyypilliset sara-aavat vaihettuvat Peräpohjolan rimpiaapatyyppisiin aapasoihin. Suunnittelualueen maasto on vaihtelevaa. Maisemaa hallitsevat metsäiset vaarat ja vaarojen välien notkojen joet ja purot. Lisäksi järvet ja useat pienet lammet sekä suoalueet monipuolistavat maisemaa. Suot ovat pääosin pienialaisia ja ojittamattomia, vaaroilla on rinnesoita. Alue koostuu enimmäkseen metsätalouskäytössä olevista, eri kehitysvaiheen talousmetsistä. Alueella on suoritettu laajoja hakkuita. Metsien ikä painottuu taimikoihin, nuoriin ja varttuneisiin metsiin. Alueella esiintyy myös pienialaisia vanhan metsän kohteissa, joissa on jonkun verran lahopuutakin. Metsät ovat pääosin kuivahkoja kangasmetsiä, mutta myös kuivia ja tuoreita kankaita esiintyy. Osa alueen metsistä on kivisiä ja kallioisia. 85 Kuva Hakkuuaukea Vitikkotunturinlehdon alueella (vasen) ja vanhemman metsän reunaa Murtotunturilla (oikea). Seuraavassa on kerrottu yleisesti tuulipuistoalueella esiintyvistä metsä- ja suotyypeistä sekä niiden kasvillisuudesta.

100 Kuivien mustikka-kanerva-jäkälätyypin (MCClT) kankaiden kenttäkerroksen varvikko on aukkoista ja se muodostuu nimilajien lisäksi variksenmarjasta ja puolukasta (Kuva 7-34). Jäkäliä ei juurikaan ole, koska alueen porot ovat syöneet melkein kaikki pohjakerroksen jäkälät. Pääpuuna kankailla on mänty. Kuivia kankaita esiintyy vaarojen laella ja rinteillä mm. Kuovitunturilla, Palonenäkkeenvaaralla ja Palokilkan länsirinteellä. Kuivahkojen variksenmarja-mustikkatyypin (EMT) kankaiden pääpuulajina on pääsääntöisesti mänty, mutta kuusta ja koivua esiintyy paikoitellen sekapuuna (Kuva 7-34). Nimilajien ohella kenttäkerroksessa esiintyy puolukkaa ja kanervaa. Pohjakerrosta vallitsee seinäsammal, jäkäliä esiintyy laikuittain. Kuivahkot kankaat ovat hankealueen yleisin metsätyyppi, mm. Lemmontunturin ja Soikkokankaan metsät. 86 Kuva Kuivaa kangasta (MCClT) Kuovitunturilla (vasen) ja kuivahkoa kangasta (EMT) Soikkokankaalla (oikea). Tuoreilla kerrossammal-mustikkatyypin (HMT) kankailla puuston muodostaa kuusi, nuoremmilla kankailla mänty. Kenttäkerrosta peittää mustikka sekä puolukka, muuta yleisesti esiintyvää lajistoa ovat metsätähti, kultapiisku ja juolukka. Pohjakerroksen lajistoa ovat kerrossammal ja seinäsammal. Tuoreita kankaita esiintyy suunnittelualueella pääsääntöisesti kaikkien vaarojen rinteillä sekä purojen varsilla (Kuva 7-35). Kuva Tuoretta kangasta (HMT) Ukkostenlammin rinteessä (vasen) ja puron varressa Murtotunturin ja Lemmontunturin välisessä notkelmassa (oikea). Suunnittelualueen suot ovat suurimmalta osin luonnontilaisia. Ojitettuja soita on alueen etelä- ja lounaisosassa, jonne myös suurimmat suoalueet sijoittuvat. Vaarojen rinteillä ja notkelmissa olevat suot ovat pääosin pienialaisia. Rinteiden suot kuuluvat suoyhdistymätyyppiin pohjoisboreaaliset rinnesuot. Selvitysalueen rinnesuot ovat pääosin ohuttur-

101 peisia ja välipintaisia. Lajisto koostuu lyhytkorsinevoista, lisäksi paikoin ilmenee lettoisuutta ja lähteisyyttä. Osa suunnittelualueen tutkituista soista oli lettoisia. Palokilkan länsiosassa on laajahko lettoneva-alue, joka on Sphagnum-rimpilettonevaa (SphRiLN) sekä Sphagnumlettonevaa (SphLN) (Kuva 7-36). Lajistossa esiintyy mm. keräpäärahkasammal, lettorahkasammal, heterahkasammal, kaitakämmekkä, maariankämmekkä, siniheinä, jouhisara, tupasluikka ja siniyökönlehti. Vitikkotunturinsuolla sekä usealla pienemmällä kohteella esiintyy lettoisuuden ilmentäjänä kaitakämmekkää. 87 Kuva Sphagnum-lettonevaa (vasen) ja Sphagnum-rimpilettonevaa Palokilkan länsiosassa (oikea). Suunnittelualueen nevat ovat suurilta osin lyhytkorsinevoja (LkN) ja saranevoja (SN). Lyhytkorsinevojen (LkN) kenttäkerroksessa esiintyy tupasvilla ja tupasluikka (Kuva 7-37). Pohjakerroksessa jokasuon- ja punarahkasammal. Suurasaranevojen (SN) kenttäkerroksessa esiintyy muun muassa pullosara ja jouhisara. Muita yleisiä putkilokasveja ovat järvikorte, tupasvilla ja raate. Kuva Lyhytkorsinevaa Murtotunturilla (vasen) ja Vitikkotunturinsuolla, jossa lisäksi lettoisuuden ilmentäjänä kaitakämmekkää (oikea). Kankaiden reunoilla sekä pienialaisina painanteina kankaiden väleissä esiintyy rämeitä. Suurimmaksi osaksi joko isovarpurämettä (IR) tai tupasvillarämettä (TR). Isovarpurämeen kenttäkerroksen tyyppilajeja ovat suopursu ja juolukka. Tupasvillarämeen kenttäkerroksessa esiintyy tupasvilla ja pohjakerroksessa jokasuonrahkasammal. Pienialaisesti

102 esiintyy myös vaivaiskoivurämettä (VkR) ja pallosararämettä (PsR). Vaivaiskoivurämeellä vallitsevana lajina on vaivaiskoivu. Pallosararämelaikkujen lajistoon kuuluu muun muassa pallosara ja rahkasara. Mäntymättäillä esiintyy myös kanerva ja suokukka. Lyhytkorsirämeitä esiintyy yleisesti suunnittelualueella (Kuva 7-38). Rämemättäät ovat joko rahka- tai isovarpurämettä. Nevaosassa vallitsee yleensä tupasvilla, rahkasara ja jokasuonrahkasammal. 88 Kuva Lyhytkorsirämettä (vasen) sekä suursaranevaa ja tupasvillarämettä (oikea) Lemmontunturilla. Suunnittelualueella havaittiin vain muutamia korpityyppejä muurain-, mustikka- sekä ruohokangaskorpia (Kuva 7-39). Korvet esiintyvät joko pienialaisina rinteiden alaosissa tai purojen varsilla. Muurainkorvissa (MrK) hilla ja mustikkakorvissa (MK) mustikka on mättäiden valtalaji. Ruohokangaskorpien lajisto on monipuolisempaa: korpi-imarre, metsäalvejuuri, oravanmarja, ruohokannukka, palmusammal ja okarahkasammal. Kuva Muurainkorpea Kuovitunturilla (vasen) ja ruohokangaskorpea Lemmontunturilta laskevan puronvarressa (oikea). Suunnittelualueella esiintyy runsaasti erilaisia vesistöjä: lähteitä, lampia ja puroja. Lähteitä alueella on useita (karttatarkastelun mukaan 33 kpl). Kasvillisuusselvitysten yhteydessä vain osalla lähteistä käytiin. Lähteet ovat pääosin luonnontilaisia ja useasta lähtee puro. Isoahon länsirinteen lähteiden sammalisto koostui meso-eutrofiaa ilmentävistä lajeista: hetehiirensammal, hetealvesammal, kultakuirisammal, purolähdesammal, lettoväkäsammal sekä kilpilehväsammal (Kuva 7-40). Putkilokasveista lähteen ja puron ym-

103 pärillä esiintyvät mm. ruohokanukka, metsäkurjenpolvi, maariankämmekkä, hetekaali ja kataja. 89 Kuva Isoahon länsipuolen lähde (vasen) ja lähdepuro (oikea). Vaarojen notkelmissa esiintyy useita pieniä lampia, jotka ovat yleensä suoreunaisia (Kuva 7-41). Suunnittelualueen suurimmat vesialueet ovat Lemmonlammit ja Poksamo. Vaarojen rinteiden suopainanteista lähtee puroja rinnettä alaspäin. Lisäksi alueella on useita puroja vaarojen välisissä painanteissa sekä lähdepuroja. Rinteiden purot ovat pääsääntöisesti kankaiden reunustamia, jolloin kasvillisuus pitää sisällään kankaiden lajistoa kuten varpuja ja ruohoja. Suopainanteiden purojen varret ovat luhtaisia, jolloin lajistossa on mm. rentukka, sarat ja kastikat. Kuva Lampi Palokilkan länsiosassa (vasen) ja Lammonlammit (oikea) Uhanalaiset ja huomioitavat kasvit, sammalet ja jäkälät Luonnonsuojelulain 46 :n mukaan uhanalaisiksi on määrätty lajit, joiden luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut (valtakunnallinen uhanalaisuus). Lajien uhanalaisuus on arvioitu Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteeristöllä ja uusin arvio on julkistettu (Rassi ym. 2010). Uhanalaisia ovat vaarantuneet (VU), erittäin uhanalaiset (EN) ja äärimmäisen uhanalaiset (CR) lajit. Esiintymien säilyminen on pyrittävä varmistamaan maankäytön suunnittelussa. Luonnonsuojelulaissa uhanalaiselle lajeille ei ole esitetty suojeluvaateita. Hankealueella esiintyy valtakunnallisesti vaarantuneeksi (VU) luokiteltu uhanalainen kasvilaji, kaitakämmekkä Dactylorhiza traunsteineri (Kuva 7-42). Lajilla on useita

104 esiintymiä hankealueella ja sen ulkopuolella. Lisäksi alueella esiintyy neljä alueellisesti uhanalaista (RT) lajia. Alueellisesti uhanalaiset lajit ovat sillä metsäkasvillisuusvyöhykkeellä uhanalaisia, johon alue kuuluu. Murtotuulen alue on alueiden 4a Pohjoisboreaalinen, Koillismaa ja 4b Pohjoisboreaalinen, Perä-Pohjola vaihettumisvyöhykkeellä. Alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymien säilyminen on pyrittävä varmistamaan maankäytön suunnittelussa, mutta näillä ei ole lainsäädännöllistä perustaa. 90 Kuva Kaitakämmekkä Vitikkotunturinsuolla. Hankealueen läheisyydessä on yksi luonnonsuojelulain 42 :n nojalla rauhoitetun kasvilajin, lettorikon esiintymä. Laji on myös luontodirektiivin liitteiden II ja IV laji. Liitteen II lajien suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita eli Natura alueita. Liitteen IV lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Kiellosta voi hakea poikkeusta. Rauhoitettujen kasvien tai niiden osien poimiminen tai hävittäminen on kielletty. Alueellinen ELY-keskus voi myöntää luvan poiketa kasvilajin rauhoitussäännöksistä, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Suomella on kansainvälinen vastuu tiettyjen lajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee lähinnä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Hankealueella esiintyy kolme vastuulajia. Murtotuulen hankealueella ja sen välittömässä läheisyydessä on useita uhanalaisten ja muutoin huomioitavien putkilokasvi-, jäkälä- ja sammallajien esiintymiä. Alueen lähellä sijaitsevilla Natura-alueilla on lisäksi uhanalaisia kääväkäslajien esiintymiä. Lajien esiintymätiedot on saatu ympäristöhallinnon Eliölajit -tietojärjestelmästä (Lapin ELYkeskus, Eliölajit tietojärjestelmä ). Hankealueella ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevien lajien suojelustatus on esitetty taulukossa (Taulukko 7-4) ja esiintymät on esitetty luontoselvityksen (liite 6) liitteen 1 kartalla.

105 Taulukko 7-4. Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevien (Eliölajit tietojärjestelmän mukaan) uhanalaisten ja huomioitavien kasvilajien suojelustatus. 91 LAJI VALTAK. ALUEEL. DIR RAUH. VASTUU SIJ. HANKE- ALUEELLA Botrychium multifidum ahonoidanlukko NT RT 4a x Botrychium boreale pohjannoidanlukko VU x Dactylorhiza traunsteineri kaitakämmekkä VU x Diplazium sibiricum myyränporras LC RT 4b x x Nymphaea tetragona suomenlumme LC RT 4a, 4b Saxifraga hirculus lettorikko VU x x x Conostomum tetragonum särmäsammal LC RT 4b x Herzogiella striatella loukkohohtosammal LC RT 4a x Leptogium saturninum samettikesijäkälä NT x Ramalina thrausta lupporustojäkälä VU Marsupella emarginata subsp. aquatica puropussisammal NT RT 4a, 4b x Scapania paludosa hetekinnassammal NT RT 4a, 4b x x valtak. = valtakunnallinen uhanalaisuus (Rassi ym. 2010):VU = Vulnerable l. vaarantunut, NT = Near Threatened l. silmälläpidettävä, LC= Least Concern l. elinvoimainen; alueel. = alueellinen uhanalaisuus; RT = Regionally Threatened l. alueellisesti uhanalainen (alue 4a Pohjoisboreaalinen, Koillismaa, alue 4b Pohjoisboreaalinen, Perä-Pohjola); dir.= luontodirektiivin liitteiden II ja IVa laji; rauh. =rauhoitettu; vastuu= Suomen kansainvälinen vastuulaji Suunnittelualueen huomioitavat kohteet Selvitysalueella ei esiinny luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä (luonnonsuojelulaki 1996/ ). Metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeistä elinympäristöistä (metsälaki 1996/ ) tuulipuistoalueella esiintyy: pienvesien välittömiä lähiympäristöjä kallioita ja kivikoita Erityisen tärkeät elinympäristöt ovat tavanomaisesta metsäluonnosta poikkeavia, yleensä pienialaisia kohteita, jotka ovat tärkeitä elinalueita tietyille harvinaistuneille ja vaateliaille eliölajeille. Kohteet ovat metsälain nojalla suoraan säilyttämisvelvoitteen piirissä metsätalouskäytössä olevilla alueilla ja ne tulee ottaa huomioon metsätaloudellisia toimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa. Vesilain mukaisista vesiluonnon suojelutyypeistä (vesilaki 587/2011, 2:11 ) selvitysalueella esiintyy lähteitä. Toimenpide, joka vaarantaa vesiluontokohteiden säilymisen luonnontilaisena, on kielletty (2:11 ). Vesiluontokohteet ovat vesilain nojalla suoraan säilyttämisvelvoitteen piirissä; ne otetaan huomioon vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa lupamenettelyissä vesilaissa säädettyine poikkeusmenettelyineen.

106 92 Kuva Metsälakikohteita. Kalliot /kivikko Palonenäkkeenvaaralla (vasen), puron varsi Kuovitunturin rinteessä (oikea). Tuulipuistoalueella esiintyvät metsä- ja vesilain mukaiset kohteet esitetty liitteenä 6 olevan luontoselvityksen liitteen 1 kartalla. Uhanalaisten luontotyyppien tarkastelussa selvitysalue kuuluu Pohjois-Suomen osaalueeseen (Raunio ym. 2008). Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaisiksi (CR), erittäin uhanalaisiksi (EN) ja vaarantuneiksi (VU) luokitellut tyypit. Luontotyypit tulee huomioida maankäytön suunnittelussa, mutta niillä ei ole lainsäädännöllistä perustaa. Selvitysalueelta havaitut uhanalaiset luontotyypit on esitetty taulukossa (Taulukko 7-5). Taulukko 7-5. Tarkastelualueella esiintyvien kasvillisuustyyppien uhanalaisuus Raunion ym. (2008) mukaan. (EN= erittäin uhanalainen, VU= vaarantunut, NT= silmälläpidettävä, LC= säilyvä). LUONTOTYYPPI POHJOIS-SUOMI KOKO MAA Suot Lettonevat NT VU Muurainkorpi NT VU Mustikkakorpi NT VU Ruohokangaskorpi NT EN Saranevat LC LC Rimpinevat LC LC Minerotrofiset lyhytkorsinevat LC LC Lyhytkorsirämeet NT NT Tupasvillarämeet LC LC Isovarpurämeet LC LC Pallosararämeet LC NT Pohjoisboreaaliset rinnesuot LC LC Metsät Nuoret tuoreet kankaat VU VU Nuoret kuivahkot kankaat VU VU Nuoret kuivat kankaat VU VU Keski-ikäiset sekapuustoiset tuoreet kankaat LC NT Keski-ikäiset lehtipuuvaltaiset tuoreet kankaat LC VU Keski-ikäiset mäntyvaltaiset kuivahkot kankaat LC NT Keski-ikäiset mäntyvaltaiset kuivat kankaat NT NT

107 Vesistötyypit Lähteiköt LC VU Suolammet LC LC Metsälammet LC LC Havumetsävyöhykkeen turvemaiden latvapurot LC VU Havumetsävyöhykkeen kangasmaiden latvapurot LC NT Havumetsävyöhykkeen kangasmaiden purot NT VU 16UEC0076 Kaikki alueella esiintyvät metsätyypit ovat metsätalouskäytössä. Hankealueen nuoret metsät ja taimikot ovat ihmisen aikaansaamia viljelymetsiä ja maapohja on aikoinaan muokattu koneellisesti. 93 Kuva Pohjoisboreaaliset rinnesuot luontotyyppiä Palokilkan länsiosassa Hankkeen vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin sekä vaihtoehtojen vertailu Kasvillisuuteen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaisiin kohteisiin kohdistuvat vaikutukset tuulivoimapuistoalueella aiheutuvat rakentamisesta. Kasvillisuus poistetaan tuulivoimaloiden, tielinjauksen sekä voimajohtopylväiden alta. Maaperän muokkaaminen vaikuttaa myös välittömästi rakennettavan alueen vierellä olevien kasvien kasvupaikkaan muuttamalla niiden ominaispiirteitä, kuten pienilmastoa ja vesitaloutta. Tämä voi heikentää kasvupaikan ominaisuuksia. Lisäksi elinympäristöjen pirstoutuminen vaikuttaa alueen luonnon monimuotoisuuteen. Tuulivoimapuistoalueen arvokkaimmat luontokohteet keskittyvät purojen, lähteiden ja luonnontilaisten soiden alueille. Metsäalueet ovat pääosin talouskäytössä, mutta alueella on myös pienialaisia vanhemman metsän kuvioita, jotka olisi hyvä säilyttää ennallaan. Alueen suot ovat ravinteisia ja niillä esiintyy uhanalaista lajistoa. Arvokkaat luontokohteet jäävät rakentamisen ulkopuolelle, lukuun ottamatta voimalalle 6 johtavaa huoltotietä, joka kulkee arvokkaan suoalueen poikki. Tuulivoimapuistoalueella eri hankevaihtoehtojen vaikutusalueella esiintyvät luonnon kannalta huomioitavat kohteet on esitetty taulukossa (Taulukko 7-6). Taulukkoon on listattu kohteita joissa esiintyy metsä- tai vesilain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, huomioitavien lajien esiintymiä tai muutoin luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kohteita. Taulukossa ei ole kaikkia alueella huomioitavia kohteita vaan ne,

108 joiden välittömään läheisyyteen on suunniteltu rakentamista. Taulukon numerot viittaavat liitteenä 6 olevan luontoselvityksen liitteen 1 kartalla oleviin numeroihin. Taulukko 7-6. Tuulivoimapuiston alueella esiintyvät luonnon kannalta huomioitavat kohteet, joiden alueelle tai välittömään läheisyyteen on suunniteltu rakennustoimia. Aluenumerot viittaavat liittenä 6 olevan luontoselvityksen liitteen 1 kartalla oleviin numeroihin. 94 ALUE NRO ALUEEN KUVAUS Tuulivoimahankevaihtoehdot HANKKEEN VAIKUTUKSET VAIHTOEHTO, JOSTA MAHD. VAIKUTUKSIA 1 Palonenäkkeenvaaran kivikko/ kallio: metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Alue metsätalouskäytössä. Suunniteltu voimala 45 ja tie voimalalle kulkee osin alueella. VE0, VE1, VE2 2 Vitikkotunturinsuon rinnesuo jossa kaitakämmekkäesiintymä. Alueen luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä kohde. Suolta lähtevä puro: metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Alueen läheisyyteen on suunniteltu kaksi voimalaa 30 ja 36. Alueelle ei arvioida kohdistuvan vaikutuksia, mikäli suoalueen poikki ei rakenneta tietä tai sähkölinjaa. VE1, VE2, VE3 3 Murtotunturin länsiosan vanhempaa metsää, isoja haapoja ja kuusia. Liito-oravalle potentiaalinen elinympäristö. Alueen läheisyyteen on suunniteltu voimala 49. Mikäli metsäkuviot jäävät ennalleen, myös liitooravan potentiaalinen elinympäristö säilyy. VE0, VE1, VE2 4 Lemmontunturin notkelman puron varsi: metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Alueella kaitakämmekkäesiintymä. Alueen läheisyyteen on suunniteltu voimalat 15 (VE1-VE3) ja 44 (VE2). Rakentamisesta ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia alueelle. VE1, VE2, VE3 5 Alempaan Lemmonlampeen laskevan puro varsi: metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Alueen läheisyyteen on suunniteltu yksi voimala 13. Rakentamisesta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia puronvarren luonnontilaan. VE1, VE2, VE3 6 Palokilkan länsiosassa oleva ohutturpeinen lettoneva/rinnesuo, jolla kaitakämmekkää. Alueen luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä elinympäristö. Suolta lähtevä lähdepuro sekä lammen lähiympäristö: metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt. Alueen läheisyyteen on suunniteltu yksi voimala 6, lisäksi voimalalle johtava tie kulkee alueen poikki. Tien rakentaminen pirstoo puronvarren ja heikentää sen luonnontilaa. VE1, VE2, VE3 7 Palokilkan eteläosan kivikko / kallio: metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Alueen läheisyyteen on suunniteltu kaksi voimalaa 35 ja 37. Voimaloiden rakentamisen ei arvioida heikentävän alueiden luonnontilaa. VE0, VE1, VE2, VE3 Voimalinjavaihtoehdot 4 Lemmontunturin notkelman puron varsi: metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Voimajohto kulkee puron yli, mikä pirstoo puron varren ympäristöä. Suunnitellussa ylityskohdassa puronvarren luonnontila on heikentynyt viereisten hakkuiden johdosta. Pylväiden sijoittamista välittömästi puron viereen tulee välttää. IIA Nollavaihtoehto VE0 tarkoittaa, että alue säilyy kokonaan metsätalouskäytössä mukaan lukien mm. pienialaiset vanhemman metsän kuviot. Metsänhoitotoimenpiteet jatkuvat alueella Posion yhteismetsän metsänhoitosuunnitelman mukaisena. Tällöin vaikutuksia kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin kohdistuu niille alueille, jotka eivät ole metsä- tai vesilain mukaisia suojeltavia kohteita. Voimalinjavaihtoehdoista osuudelle I kasvillisuuden ja luontotyyppien kannalta suositeltavampi on vaihtoehto IB, joka kulkee tien vierellä. Voimalinjavaihtoehdoista osuudelle II suositeltavampi on vaihtoehto IIB, mikäli reittiä muutetaan kulkevaksi koko

109 matkan tien vierellä. Nykyisellään linja kulkee osan matkaa Murtotunturin lounaispuolella olevan luonnontilaisen suoalueen ja suoalueen keskellä kulkevan Kero-ojan poikki Linnusto Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Tuulipuistoalueen linnustoa selvitettiin erillisin maastoselvityksin kaikkiaan 35 maastopäivän aikana maalis kesäkuussa Maastoselvityksiä täydennettiin olemassa olevien havaintoaineistojen perusteella kokoamalla yhteen alueelta olemassa oleva lajistotieto linnuston sekä muun maaeläimistön osalta. Kevätmuuton seuranta toteutettiin Muutonseuranta toteutettiin soveltaen pistelaskennasta annettuja valtakunnallisia laskentaohjeita (Koskimies 1988). Käytännössä tämä tarkoitti muuttavien lintujen havainnointia kiikarin ja kaukoputken avulla hyvältä näköalapaikalta (ns. staijaaminen). Muuton tarkkailu oli pääasiassa tilanteen yleistä seuraamista, koska muutto oli pääosin hyvin vaisua. Havaintotunteja (mukaan laskettu myös ne tunnit, jolloin muutonhavainnointi ei ole ollut pelkästään tiivistä staijaamista vaan yleistä havainnointia) kertyi yhteensä 84 (32 h maalis-, 24 h huhti- ja 28 h toukokuussa). Muuttolinnuston törmäysmallinnuksessa yksilömääriä kunkin lajin osalta arvioitiin yleistämällä otosten avulla kunkin lajin tuntikohtaisista muuttajamääristä koko kevätmuuton aikaisia kokonaissummia. Läpimuuttavat yksilömäärät laskettiin kahden parhaan muuttopäivän perusteella. Arvioitaessa alueen kautta muuttavien lintujen kokonaismäärää, lintujen kokonaismuuttoajaksi arvioitiin tuntia lajista riippuen. Lintujen syysmuutto ajoittuu selvästi kevätmuuttoa pidemmälle ajalle ja on vaikeammin ennakoitavissa. Asiantuntija-arvion mukaan (katso esim. Pöyhönen 1995) hankealueen kautta ei kulje merkittäviä lintujen muuttoreittejä ja siksi katsottiin riittäväksi havainnoida vain lintujen kevätmuuttoa. Kevätmuutonseuranta oli varsin kattavaa ja alueella liikuttiin myös havainnointiaikojen ulkopuolella. Syysmuutonaikaiset vaikutusarviot perustuvat asiantuntija-arvioihin ja niitä tarkastellaan kevätmuutonseurannan tulosten valossa. Pesimälinnustoselvitykset (linja- ja pistelaskennat) suoritettiin maalis-kesäkuussa Havaintoja pesivistä linnuista kerättiin myös muiden maastokäyntien yhteydessä ja uhanalaisten päiväpetolintujen olemassa olevia pesintätietoja selvitettiin Metsähallitukselta sekä uusimman lintuatlaksen tuloksista. Laskentalinjoja oli kaksi ja niiden kokonaispituus oli 7,5 kilometriä (5 km ja 2,5 km). Lopulliset tulokset eli parimäärä- /tiheysestimaatit (paria/km 2 ) selvitysalueelle arvioitiin Rajasärkän (2011) mukaisella menetelmällä, jossa kuuluvuuskertoimet on muodostettu valtion mailta lähinnä suojelualueilta kerätystä laskenta-aineistosta. Menetelmässä otetaan huomioon myös ns. metsävarpuslintujen hälyvaikutus. Lisäksi Pyytöuoman suojelullisesti merkittäviä lajeja kartoitettiin kävelemällä alueen läpi kaksi kertaa. Näissä laskennoissa kiinnitettiin huomiota ainoastaan lintudirektiivin liitteen I, uhanalaisuusluokittelussa vähintään silmälläpidettäviksi luokiteltuihin lajeihin. Pistelaskenta suoritettiin linnustonseurannan havainnointiohjeen (Koskimies & Väisänen 1988) mukaan. Laskentapisteitä oli 19 ja ne sijaitsivat pääasiassa suunniteltujen voimalayksiköiden kohdilla.

110 Pesimälinnustoselvityksessä käytetyt metodit, linja- ja pistelaskennat, soveltuvat pääosin yleisten lajien inventointeihin. Harvalukuiset lajit, jotka ovat usein suojelullisesti merkittävimpiä, saattavat jäädä havaitsematta näillä menetelmillä, mutta päiväpeto- ja kanalintujen sekä pöllöjen erillisselvitykset paikkaavat tämän epäkohdan ko. lajiryhmien osalta. Lisäksi voimaloiden lähiympäristöjen suojelullisesti merkittäviä lintulajeja kartoitettiin myös kartoitusmenetelmällä kierrellen maastoa noin m säteeltä voimaloiden sijoituspaikoista. Pöllökartoitus toteutettiin pöllöjen soidinaikana vuoden 2012 keväällä. Laskentamenetelmänä käytettiin pöllöjen kartoituslaskentaa eli yökuuntelumenetelmää (ns. point stop method, ks. anon. 1977, Lundberg 1978, Korpimäki 1980, Korpimäki 1984). Menetelmässä alueella liikuttiin autolla aurattuja metsäteitä pitkin ja pysähdyttiin kuuntelemaan noin 3 5 minuutiksi noin 500 m välein. Maastokäynnit tehtiin 14. ja Käynnit tehtiin yöllä ja aamuyöllä ennen auringonnousua, jolloin pöllöjen soidin on yleensä aktiivisimmillaan. Sää molemmilla kerroilla oli selvityksen tekoon otollinen, eli lauha ja heikkotuulinen tai tyyni. Kartoitustehoa pyrittiin parantamaan ääniatrapilla (varpus- ja helmipöllö). Soiviin pöllöihin kiinnitettiin huomiota myös muiden maastokäyntien yhteydessä. Esimerkiksi metson soidinpaikkakartoitukset tehtiin myös pöllöjen soitimelle otolliseen aikaan aamuyöllä. Lisäksi pesimälinnuston pistelaskennoissa kiinnitettiin huomiota myös mahdollisten pöllöpoikueiden kerjuuääniin niiltä osin kun laskennat ajoittuivat hyvin aikaiseen aamuun, jolloin poikueet ovat vielä tavallisesti äänessä. Pöllöselvitys sisältää epävarmuuksia, joista suurimpana voidaan pitää pöllökantojen suurta vuosittaista alueellista vaihtelua. Vuosi 2012 oli alueella kuitenkin maastohavaintojen mukaan suhteellisen hyvä myyrävuosi. Kattavan kuvan saamiseksi alueen pöllökannoista ja -lajistosta sekä sen vuosittaisesta vaihtelusta kartoitusten tulisi kattaa useamman pesimäkauden ja ainakin yhden myyrähuipun. Lisäksi vallinneiden keliolosuhteiden vuoksi maaliskuun kartoitus jäi varsin puutteelliseksi, sillä hankealueelle johti ainoastaan yksi aurattu tie. Paksu, pehmeä lumikerros teki myös kattavan selvityksen kannalta riittävän pitkien hiihtolenkkien teon mahdottomaksi. Tätä puutetta kuitenkin osittain korvaa muiden maastotöiden yhteydessä kartoittamatta jääneiltä alueilta saatu aineisto. Metson soidinpaikkojen kartoittamiseksi alueen metsärakennetta tarkasteltiin karttaaineistosta ja ilmakuvista. Tulkinta sopivista soidinalueista tehtiin Keski-Suomen Metsoparlamentin ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tuottaman ohjeen avulla Kuinka löydän metson soidinpaikan?. Ilmakuvien perusteella rajattiin ne alueet, joiden arvioitiin soveltuvan metson soidinpaikoiksi. Näitä rajattuja alueita kierrettiin aamuyöllä aamulla mahdollisten metson soitimien löytämiseksi huhtikuun lopun ja toukokuun alun aikana hiihtäen tai kävellen ja kuulohavaintoja tehden. Myös lumi- ja muihin jälkiin sekä jätöksiin kiinnitettiin huomiota. Teerien soidinpaikkoja kartoitettiin kiertämällä hankealueella ja sen ympäristössä olevia avosoita ja muita avoimia alueita. Kartoitusta tehtiin huhti-toukokuussa 2012 aamuisin yleensä muiden kartoitusten yhteydessä. Soivia riekkoja kartoitettiin myös muiden kartoitusten yhteydessä. Potentiaalisen näköisellä paikalla soitettiin myös riekon ääniatrappia. Pesimäkauden aikainen petolintujen havainnointi tapahtui maalis kesäkuussa osin kevätmuutonseurannan ja muiden selvitysten yhteydessä. Yhteensä havainnointia kertyi noin 130 tuntia. 96

111 Havainnointipisteitä oli useita ja ne sijaitsivat hankealueen eri osissa siten, että niistä avautui mahdollisimman hyvä näkymäsektori koko hankealueelle. Pistehavainnoinnin lisäksi selvityksen yhteydessä kierrettiin jalkaisin biotoopeiltaan potentiaalisimmat petolintujen reviirialueet hankealueen sisällä sekä sen lähialueilla. Maastotyöt ja raportoinnin suoritti linnuston osalta FM biologi Aappo Luukkonen Linnustoselvitysten tulokset Selvitysalue on biotoopiltaan pääsääntöisesti hakkuiden pirstomaa talousmetsää, johon siellä täällä, varsinkin purojen varsilla ja tuntureiden rinteillä, luonnontilaiset metsät muodostavat lintulajistoltaan monipuolisempia laikkuja. Ainoat hieman laajemmat yhtenäiset vanhan metsän kuviot sijaitsevat Murtotunturin ja Kuovitunturin alueilla. Nämä kaksi aluetta ovatkin linnustollisesti hankealueen arvokkaimmat kohteet. Pääasiassa hankealueen linnusto koostuu havupuuvaltaisten metsien yleislajistosta (Väisänen ym. 1998), kuten vihervarpunen, järripeippo, peippo, leppälintu, punarinta ja pajulintu. Vanhojen metsien indikaattorilajeista (Väisänen ym. 1998) pesivänä tavattiin metso, kulorastas, kuukkeli, taviokuurna, kanahaukka ja sinipyrstö. Linjalaskennoissa havaittiin yhteensä 34 lintulajia ja lintutiheys oli 95 paria/km 2. Pistelaskentojen lajimäärä oli 34 ja lintutiheys paria/km 2. Lintutiheys vastaa pohjoissuomalaisten havupuuvaltaisten metsien tiheyksiä (Tynjälä 2004, Väisänen ym. 1998). Pistelaskentojen alhaisemmat parimäärät johtunevat voimaloiden sijoittumisesta tunturien lakialueille ja hakkuiden läheisyyteen, joissa lintutiheydet ovat alhaisempia verrattuna linjalaskentalinjojen monipuolisempiin biotooppeihin. Kaikkiaan hankealueella tavattiin 51 lajia, jotka tulkittiin pesiviksi. Linnustollisesti arvokkaimmat alueet on esitetty kuvassa (Kuva 7-45). Linnustollisesti arvokkaalla alueella A pesii mm. sinipyrstö (VU) ja taviokuurna. Linnustollisesti arvokkaalla alueella B pesii mm. metso.

112 98 Kuva Hankealueen linnustollisesti arvokkaimmat alueet. Metson potentiaalisia soidinalueita maastohavaintojen ja ilmakuvatarkastelun sekä metsästäjiltä kerättyjen tietojen perusteella löydettiin hankealueelta kaikkiaan kolme. Soidinkeskuksia löytyi yksi, Isoahosta. Pieniä teerien soitimia oli useita tasaisesti koko hankealueella. Teeret soivat hajallaan noin kukon ryhminä lähinnä avohakkuilla ja pienillä avosuolaikuilla, joita hankealueella on runsaasti. Vain muutama yli kymmenen kukon soidin havaittiin. Suurimmalla havaitulla soitimella, Murtotunturin lounaispuolen suolla, soi enimmillään noin 25 kukkoa. Kanalintujen soidinalueet on esitetty liitteenä olevan luontoselvityksen liitteen 3 kartalla. Soivia riekkoja havaittiin kaksi yksilöä Murronsuon laitamilla. Petolintujen reviirejä löydettiin kaikkiaan kolmelta lajilta: kanahaukka, varpushaukka ja tuulihaukka. Lisäksi saalistelevina havaittiin piekana, hiirihaukka (VU), maakotka (VU), muuttohaukka (VU) ja sääksi (NT). Pöllöreviirejä löytyi kolmelta lajilta: hiiripöllö (7 reviiriä), helmipöllö (4 reviiriä) ja lapinpöllö. Myyrätilanne oli hankealueella ilmeisen hyvä, ja pöllöjen reviirimäärä lienee varsin edustava myyräkantojen vaihtelu huomioon ottaen. Pöllöreviirit on esitetty liitteenä olevan luontoselvityksen liitteen 4 kartalla.

113 Poksamojärvellä ja Pyytölammella havaittiin molemmissa yksi kuikkapari. Kuukkelista tehtiin yksi havainto hankealueen lounaisosassa, Murtotunturin lounaispuolella Honkaojan varrella. Laskennoissa havaitut luonnonsuojelulain (46 ja 47 ) määrittelemät uhanalaiset (Rassi ym. 2010), alueellisesti uhanalaiset, EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainitut lajit (EU) (Ympäristöministeriö 2007) sekä erityisvastuulajit (EVA) on esitetty taulukossa (Taulukko 7-7). EU:n lintudirektiivin määritelmän mukaan liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan näiden lintulajien lisääntyminen ja eloonjääminen niiden levinneisyysalueella. Näitä erityistoimia ovat mm. SPA-alueet (Special Protection Areas, ei sijaitse hankealueella), jotka ovat osa Natura verkostoa. Erityisvastuulajien säilyttämisessä Suomella on merkittävä kansainvälinen vastuu. Taulukko 7-7. Murtotunturin tuulivoimapuiston laskennoissa havaitut suojelullisesti huomattavat pesiväksi tulkitut lintulajit. EU = EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, alue = alueellisesti uhanalainen laji, EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji, UHEX = Suomen kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa mainitut lajit / varsinaisesti uhanalaiset lajit (VU = vaarantunut laji, NT = silmälläpidettävä laji). LAJI pyy Bonasa bonasia x SUOJELULLINEN ASEMA EU ALUE EVA UHEX telkkä Bucephala clangula x laulujoutsen Cygnus cygnus x x palokärki Dryocopus martius x järripeippo Fringilla montifringilla x kurki Grus grus x riekko Lagopus lagopus x NT keltavästäräkki Motacilla flava VU kuovi Numenius arquata x leppälintu Phoenicurus phoenicurus x teeri Tetrao tetrix x x NT metso Tetrao urogallus x x x NT liro Tringa glareola x x x valkoviklo Tringa nebularia x käenpiika Jynx torquilla NT kuukkeli Perisoreus infaustus x NT kuikka Gavia arctica x taviokuurna Pinicola enucleator x x helmipöllö Aegolius funereus x x hiiripöllö Surnia ulula x lapinpöllö Strix nebulosa x tavi Anas crecca x Yht.22 lajia VU 4NT 99

114 Suojelullisesti huomattavista lajeista ainoastaan Pyytöuoman suojelualueen ja Kuovitunturin luoteisimman laen etelärinteen metsässä reviiriä pitävä sinipyrstö saattaa kärsiä häiriövaikutuksista. Kaikkiaan pesimälinnustokartoituksissa havaittiin 22 jonkin suojelustatuksen omaavaa lajia. Uhanalaisten päiväpetolintujen olemassa olevat pesintätiedot tarkistettiin Metsähallituksen petovastaavalta Tuomo Ollilalta. Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole tällä hetkellä tiedossa aktiivisia pesintöjä, mutta pohjoisosassa on vanha uhanalaisen petolinnun reviiri. Selvitysalueen kaakkoispuolella on olemassa oleva uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäväksi (NT) luokitellun kalasääsken pesä. Hankealue ei sijaitse muuttolintujen valtaväylillä ja muutto onkin varsin niukkaa rannikon päämuuttoreitteihin verrattuna. Ainoastaan kurkimuutto on keväisin suhteellisen runsasta rannikon levähdysalueiden tyhjentyessä kurkien jatkaessa kohti pohjoisen pesimissoitaan. Lintujen kevät- ja syysmuutto kulkee maamme sisäosissa pääosin heikkona ja tasaisena virtana, jossa esiintyy siellä täällä isojen vesistöjen aiheuttamia tiivistymiä lintujen pyrkiessä väistämään niitä (petolinnut, kurki) tai hakeutumaan niiden luokse (vesilinnut). Tiivistymät ovat kuitenkin heikkoja verrattuna rannikolla havaittaviin selkeisiin päämuuttoreitteihin. Lisäksi rannikkoseudun muutonaikaiset levähdysalueet ja niiden tarjoama ravinto pitkittävät usein rannikon muuttoa jopa usean kuukauden ajalle. Pohjoisessa sisämaan pesimisseuduille linnut saapuvat sen sijaan usein hyvinkin lyhyessä ajassa, joidenkin lajien osalta jopa muutamissa päivissä. Hankealue sijaitsee lintujen muuttoreittejä ohjaavien maantieteellisten kohteiden suhteen melko satunnaisella ja neutraalilla paikalla, eikä alueen kautta kulkeva muutto ole erityisesti tiivistynyttä tai runsasta. Kevätmuuton tarkkailu aloitettiin jo maaliskuun puolella yleisellä tilanteen seurannalla. Muuton tarkkailu oli pääasiassa tilanteen yleistä seuraamista, koska muutto oli pääosin hyvin vaisua sekä lajiston, että yksilömäärien suhteen. Kevätmuutto huipentui kahteen hyvään etelätuuliseen muuttopäivään ja 28.4., jolloin havaittiin yhteensä mm. 410 kurkea, 33 metsähanhea ja 15 piekanaa (Taulukko 7-8). Näiden päivien ulkopuolella muutto oli hyvin vaisua. Taulukko 7-8. Hankealueella havaitut muuttolinnut ja niiden arvioidut läpimuuttajamäärät ( ). LAJI HAVAITTU HAV.TUNNIT HAV./h MUUTTOTUNTEJA/LAJI hanhilaji , ,6 hiirihaukka , ,1 hiirihaukka/piekana , ,5 kanahaukka , ,6 kapustarinta , ,4 kuovi , ,9 kurki , ,5 laulujoutsen , ,9 liro , ,2 merikotka , ,5 merimetso , ,7 metsähanhi , ,8 100

115 101 metsäviklo , ,4 piekana , ,1 pikkukuovi , ,8 punajalkaviklo , ,8 sepelkyyhky , ,3 sinisuohaukka , ,4 sääksi , ,6 taivaanvuohi , ,5 tuulihaukka , ,5 varpushaukka , , Hankkeen vaikutukset linnustoon ja vaihtoehtojen vertailu Tuulivoiman linnustovaikutukset jaetaan yleisesti kolmeen osa-alueeseen: häirintä- ja estevaikutuksiin, elinympäristömuutoksiin ja törmäysvaikutuksiin. Häirintävaikutusten seurauksena yksilöt siirtyvät pois optimaalisilta pesimä-, ruokailu ja lepäilyalueilta. Estevaikutukset muuttavat ja pidentävät lintujen muuttoreittejä ja lisäävät lintujen muuttoon käyttämää energiaa. Tämä saattaa vaikuttaa negatiivisesti pesimätulokseen. Elinympäristömuutoksia aiheutuu rakennettavasta infrastruktuurista ja pääasiassa elinympäristömuutokset ovat negatiivisia habitaatin tuhoutuessa. Törmäysvaikutukset on kuvattu kohdassa 7.5. Rakentamisvaiheessa alueella pesiville linnuille aiheutuu lisääntyvästä ihmisvaikutuksesta häiriöitä. Voimaloiden rakentaminen (perustukset) muuttavat biotooppeja nykyisestään. Rakentamistöiden kohteena olevilla alueilla ei kuitenkaan pesi esim. uhanalaisia lintulajeja. Tuulivoimapuiston toiminnanaikaiset häiriövaikutukset (melu ja vilkkuminen) saattavat vaikuttaa haitallisesti pöllöjen saalistukseen ja niin ollen pöllöjen esiintymiseen alueella. Pöllöjen saalistuskäyttäytymisestä johtuen (saalistavat törmäyskorkeuden alapuolella) törmäysriskin ei arvioida olevan merkittävää. Kokonaisuudessa arvioiden häiriötekijöiden ei arvioida nousevan merkittäviksi muiden kuin Pyytöuoman suojelualueelta Kuovitunturin luoteislaelle ulottuvassa rinnemetsässä pesivän sinipyrstön ja Murtotunturin alueella sijaitsevan metson soidinalueen osalta. Kaikissa vaihtoehdoissa voimaloiden suunnitellut sijoituspaikat sijoittuvat lähelle alueen linnustollisesti arvokkaimpia alueita, joten häiriövaikutukset ovat arviolta samansuuruiset jokaiselle vaihtoehdolle (VE1, VE2 ja VE3). Nollavaihtoehto VE0, hankkeen toteuttamatta jättäminen tarkoittaa, että alue säilyy kokonaan metsätalouskäytössä mukaan lukien mm. pienialaiset vanhemman metsän kuviot. Metsänhoitotoimenpiteet jatkuvat alueella Posion yhteismetsän metsänhoitosuunnitelman mukaisena. Vaikutukset linnustoon riippuvat toteutettavista toimenpiteistä. Sähkönsiirtoreittien eri vaihtoehdoista linnustollisesti pienin vaikutus olisi vaihtoehdolla IB + IIB linjan kulkiessa olemassa olevan tieuran vieressä Murtotunturin eteläpuolitse. Suoalue, jonka linja reitillä IIB ylittää Murtotunturin lounaispuolella, on hankealueen tärkein teeren soidinalue. Sähkönsiirtoreitti tulisi viedä tieuran suuntaisesti koko matkalta, jotta häiriövaikutuksilta vältyttäisiin. Reittivaihtoehto IIA kulkee loppumatkaltaan Murtotunturille asti ulottuvan yhtenäisen metsäkuvion halki ja rakentaminen vähentäisi

116 metsien yhtenäisyyttä entisestään. Reittivaihtoehto IB + IIC on niin ikään linnustollisesti toinen varteenotettava linjaus Törmäysriskiarvio ja populaatiovaikutukset Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Pesimälinnuston osalta törmäysmallinnus tehtiin maakotkalle ja tulosta tarkasteltiin muiden havaittujen petolintujen (hiirihaukka, mehiläishaukka, sinisuohaukka, muuttohaukka) havaintomääriin ja törmäystodennäköisyyteen suhteutettuna. Muut mahdollisesti törmäysherkät lajit (kurki, kanalinnut) eivät juuri käytä alueen ilmatilaa pesimiskaudella törmäyskorkeudella ja näin ollen niiden törmäysriski on pieni. Törmäysmallinnus tehtiin ns. akvaariomallin avulla (Band et. al 2007). Törmäysmallinnuksesta on kerrottu tarkemmin liitteenä olevassa luontoselvityksessä. Linnuston törmäysriskiarvion mallinnuksen epävarmuudet liittyvät käytettyjen mallien oletuksiin ja kokonaisläpimuuttajamäärien arviointiin. Otosten avulla lasketut kokonaismäärät pyrittiin kuitenkin arvioimaan varovaisuusperiaatteen mukaan ennemmin ylä-, kuin alakanttiin ottaen huomioon kunkin lajin havaintohistoria (asiantuntija-arvio). Syysmuutonaikaisia törmäysmääriä arvioitiin suhteessa kevätmuutonaikaisiin törmäysmääriin. Törmäysmallit on tehty VE1 (51 voimalaa) ja VE3 (34 voimalaa) mukaisesti muuttolintujen osalta. Törmäysriskin ja populaatiovaikutusten arvioinnin suoritti FM biologi Aappo Luukkonen Törmäysriskiarvion tulokset ja populaatiovaikutukset Törmäysmallit on tehty VE1 ja VE2 (51 voimalaa) ja VE3 (34 voimalaa) mukaisesti muuttolintujen osalta. Kummassakaan mallinnetussa vaihtoehdossa kevätmuutonseurannan aineiston perusteella törmäysmäärät eivät nouse väistöliike huomioon ottaen niin korkeiksi, että törmäyskuolleisuudella olisi populaatiotason vaikutuksia millekään lajille (Taulukko 7-9). Jos väistöliikettä ei tapahdu esimerkiksi huonon näkyvyyden vuoksi, voi pahimmissa tapauksissa kurjen törmäysmäärillä olla populaatiotason vaikutuksia jos törmäysmäärät pysyvät korkeina vuodesta toiseen usean vuoden ajan. Yleensä kurkien muutto tapahtuu kuitenkin kirkkaalla säällä, joten populaatiotason negatiivisten vaikutusten todennäköisyys on pieni. Vaikka syysmuutolla yksilömäärät ja nuorten lintujen osuus (nuoret yksilöt saattavat olla törmäykselle aikuisia yksilöitä alttiimpia) olisivat moninkertaiset suhteessa kevätmuuttoon, ei törmäysmäärien arvioida nousevan niin isoiksi, että niillä olisi populaatiotason vaikutuksia (kts. esim. Eskelin ym )

117 103 Taulukko 7-9. Hankealueen kautta muuttavien merkittävimpien lintulajien törmäysmääräarviot kevätmuuton osalta hankkeen vaihtoehdoissa VE1&2 ja VE3 eri vaihtoehdoissa. Malli1 = havaitun mukaiset lentokorkeudet. Malli2 = lennot mallinnettu satunnaisesti korkeusvälille m VE1&2 LAJI MALLI1 MALLI2 MALLI1 MALLI2 VE3 ei väist väistö ei väist väistö ei väist väistö ei väist väistö hiirihaukka 0,28 0,01 0,30 0,02 0,19 0,01 0,21 0,01 kanahaukka 0,37 0,02 0,34 0,02 0,25 0,01 0,23 0,01 kapustarinta 0,20 0,01 0,13 0,01 0,13 0,01 0,09 0,00 kuovi 0,93 0,05 0,75 0,04 0,62 0,03 0,52 0,03 kurki 16,42 0,82 21,19 1,06 10,98 0,55 14,53 0,73 laulujoutsen 3,22 0,16 2,31 0,12 2,15 0,11 1,58 0,08 liro 0,25 0,01 0,32 0,02 0,17 0,01 0,22 0,01 merikotka 0,25 0,01 0,16 0,01 0,17 0,01 0,11 0,01 merimetso 1,25 0,06 0,81 0,04 0,84 0,04 0,55 0,03 metsähanhi 3,24 0,16 5,23 0,26 2,17 0,11 3,59 0,18 metsäviklo 0,08 0,00 0,11 0,01 0,06 0,00 0,07 0,00 piekana 2,14 0,11 2,31 0,12 1,43 0,07 1,58 0,08 pikkukuovi 0,23 0,01 0,30 0,02 0,16 0,01 0,21 0,01 punajalkaviklo 0,17 0,01 0,22 0,01 0,11 0,01 0,15 0,01 sepelkyyhky 0,60 0,03 0,78 0,04 0,40 0,02 0,53 0,03 sinisuohaukka 0,18 0,01 0,19 0,01 0,12 0,01 0,13 0,01 sääksi 0,75 0,04 0,48 0,02 0,50 0,03 0,33 0,02 taivaanvuohi 0,33 0,02 0,43 0,02 0,22 0,01 0,30 0,01 tuulihaukka 0,07 0,00 0,10 0,00 0,05 0,00 0,07 0,00 varpushaukka 0,63 0,03 0,68 0,03 0,42 0,02 0,47 0,02 YHTEENSÄ 31,63 1,58 37,14 1,86 21,13 1,06 25,47 1,27 Maakotkasta tehtiin yhteensä 10 havaintoa (yhteensä noin 60 min lentoaikaa ) koko havainnointiaikana (noin 41 h aikana maalis kesäkuussa). Kaikkiaan maakotkan alueen ilmatilassa viettämäksi ajaksi arvioidaan otosten perusteella 76 h/vuosi (olettaen, että lentoaktiivisuus on pesimiskaudella maalis-heinäkuussa arviolta kaksinkertainen verrattuna pesimiskauden ulkopuoliseen ajanjaksoon). Mallinnuksessa käytettiin maakotkan osalta hankealueen ilmatilassa viettämäksi ajaksi sekä teoreettista maksimia koko pesimiskauden valoisalta ajalta, että maastohavainnoinnin otoksista tehtyihin ajankäyttöarvioihin perustuvia arvioita eli teoreettista minimiä (niiden lajien osalta, joista aineistoa kertyi). Mallinnus on tehty VE1&2 mukaiselle hankkeelle (51 voimalaa). Käyttämällä väistöliikkeen todennäköisyytenä 0,9:ää (90 % linnuista väistää), törmäyksiä tapahtuu kerran vuodessa. Jos väistöliikkeen todennäköisyys on 98 % (kts. esim. Scottish Natural Heritage 2010), törmäyksiä tapahtuisi kerran viidessä vuodessa. Malli olettaa maakotkan lentävän vain ja ainoastaan tuulipuiston alueella. Todellisuudessa maakotkan elinpiiri on huomattavasti laajempi ja törmäysriski niin ollen edellä laskettua pienempi. Jos arvioidaan maakotkan reviirin koon olevan todellisuudessa vii-

118 sinkertainen suhteessa hankealueen pinta-alaan, törmäysten todennäköisyys ja törmäysmäärät olisivat viidenneksen edellä arvioidusta eli törmäyksiä tapahtuisi 5 25 vuoden välein. Lisäksi törmäysriskiä saattaa pienentää maakotkan taipumus välttää tuulivoimapuistoaluetta saalistusreviirinään tuulivoimapuiston toiminnan käynnistyttyä (kts. esim. Fielding & Haworth 2010). Toisaalta tämä pienentää myös saalistusreviiriä tai suuntaa saalistusta toisarvoisille saalistusalueille, jolloin saalistusmatkat ja saalistukseen käytetty aika saattavat kasvaa. Maakotkan törmäysriski on kuitenkin suhteessa kuolleisuusvaikutuksiin (pitkäikäinen ja vähän poikasia tuottava laji) niin korkea, että on mahdollista lajin paikallispopulaation kärsivän törmäyskuolleisuuden vaikutuksista pitkällä aikavälillä. Lisäksi mahdollisesti heikentyvät saalistusmahdollisuudet saattavat vaikuttaa haitallisesti esim. alentamalla poikastuottoa. Havaintomäärät muiden tarkasteltavien petolintujen suhteen olivat huomattavasti vähäisempiä maakotkaan verrattuna. Ottaen huomioon, että maakotka suurikokoisimpana näistä tarkasteltavista petolinnuista on myös törmäysherkin, voidaan sanoa, että hanke ei lisää hiirihaukan, mehiläishaukan tai sinisuohaukan törmäysriskiä merkittävästi. Lisäksi yhdenkään edellä mainitun päiväpetolinnun reviirin (pois lukien kanahaukka) ei arvioida maastohavaintojen perusteella sijoittuvan keskeisesti hankealueelle Hankkeen törmäysriski ja populaatiovaikutukset sekä vaihtoehtojen vertailu Tuulivoiman aiheuttama linnuston törmäyksistä johtuva kuolleisuuden kasvu vaikuttaa sekä läpimuuttavaan linnustoon että paikalliseen pesimälinnustoon. Törmäysmallinnuksen tulosten perusteella muuttolinnuista kurjen törmäysmäärillä saattaa kaikissa hankevaihtoehdossa olla vähäisiä populaatiotason vaikutuksia tilanteessa, jossa väistöliikettä ei huomioida. Väistöliikkeet huomioiden vaikutukset jäävät tätä vähäisemmiksi. Kurjen lukumääräarvio saattaa olla reilusti yläkanttiin. Toisaalta kurki on törmäyksille altis lentotyylinsä ja muuttokäyttäytymisensä vuoksi. Suurhiekan tuulivoimapuiston tulosten (Eskelin ym. 2009) perusteella voidaan todeta, että törmäysmäärillä ei todennäköisesti ole vaikutuksia kurjen populaatiodynamiikkaan. Pesimälinnuston osalta törmäysmallinnus tehtiin ainoastaan maakotkalle. Maakotka on suurin alueella tavattavista pesivistä petolinnuista ja sen havaintomäärät olivat muita petolintuja korkeammat. Muiden petolintujen törmäysalttiutta arvioitiin suhteessa maakotkasta laadittuun malliin. Maakotka saattaa suurikokoisena ja pitkäikäisenä lajina kärsiä törmäyskuolleisuudesta ja saalistusmahdollisuuksien heikkenemisistä. Hankealueelta ei löydetty viitteitä pesinnästä, mutta alue ulottuu lähialueilla pesivien maakotkien reviireille. VE 1 ja VE 2 törmäysvaikutukset linnustoon ovat arviolta samansuuruiset: 1) muuttolinnuston osalta arvioidaan kurjen ja mahdollisesti myös metsähanhen kärsivän törmäyskuolleisuudesta jos pahin mahdollinen skenaario toistuu vuosittain usean vuoden ajan ja 2) pesimälinnuston osalta maakotka voi kärsiä törmäysvaikutuksista pitkällä aikavälillä. VE 3 törmäysvaikutukset ovat jonkin verran vähäisempiä muuttolinnuston osalta ja arviolta selvästi vähäisemmät maakotkan pesimäkauden aikaisen törmäysriskin osalta. Nollavaihtoehto, hankkeen toteuttamatta jättäminen, ei aiheuta törmäysriskiä eikä populaatiovaikutuksia.

119 Sähkönsiirtoreittien törmäysvaikutukset ovat arviolta vähäisiä ja vähäisiäkin vaikutuksia voidaan ehkäistä tehokkaasti merkkaamalla johtolinjat avoimien paikkojen kohdalla huomiomerkein Luontodirektiivin liitteen IVa lajit Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Kaikki maassamme tavattavat lepakot, liito-orava (Pteromys volans) ja viitasammakko (Rana arvalis) kuuluvat EU:n luontodirektiivin (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, liite IV a) mukaisiin ns. tiukan suojelun lajeihin. Näiden lajien tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen erityisesti lisääntymiskauden aikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä Alueen merkitystä lepakkojen elinalueena selvitettiin erillisellä lepakkoselvityksellä, jonka suorittamisesta vastasi Pöyry Finland Oy:n toimeksiannosta Biologitoimisto Vihervaara Oy. Lepakkoselvityksen maastotutkimukset kohdennettiin lepakoiden kannalta potentiaalisille alueille tuulipuiston kaakkoisosassa Poksamon pohjoisrannalla sijaitsevien rakennusten läheisyyteen, sekä rakennusten läheisyyteen hieman pohjoisempana lähellä Julmajärveä. Samoin selvitettiin Poksamon ja Pyytölammen väliin jäävien suunniteltujen voimalan sijoituspaikkojen merkitystä lepakoille. Myös muualla hankealueella suoritettiin suuripiirteisempää kartoitusta. Kartoitus suoritettiin heinäkuun alkupuoliskolla neljällä maastokäynnillä ja karttatarkastelujen perusteella. Kartoitusalueella kuljettiin lepakoiden kaikuluotausääniä kuunnellen auringon laskun ja nousun välisenä aikana. Heinäkuun yöt Posion korkeudella ovat lisäksi niin valoisia, että havainnointia voitiin suorittaa myös paljain silmin ja kiikareiden avulla. Lepakoiden havainnoimiseen käytettiin ultraääni-ilmaisinta (Pettersson d240x, Wildlife Acoustics EM3), jolla havaitaan lepakoiden päästämät kaikuluotausäänet. Lisäksi käytettiin ultraäänitallentimia oletetuilla siirtymäreiteillä (wildlife Acoustics SM2bat). Tallentimia käytettiin kolmena yönä yhteensä neljässätoista eri paikassa. Liito-oravan esiintymistä selvitettiin suunnitellun tuulipuiston alueella ns. papanakartoitusmenetelmän avulla Maastotyöt suoritti FM biologi Tiina Sauvola. Selvitys kohdennettiin alueille, joilla oletettiin olevan liito-oravalle potentiaalista elinympäristöä kuten kuusikoita tai jokien reunusmetsiä. Selvitysalueilla etsittiin liito-oravan ulostepapanoita puiden juurilta. Myös mahdollisten pesäpuiden olemassaoloon kiinnitettiin erityishuomiota. Liito-oravan elinympäristöjä huomioitiin myös kasvillisuusselvityksen aikaan heinäkuussa. Maastossa selvitetyt alueet on esitetty kartalla kappaleen kuvassa (Kuva 7-32). Liito-oravan esiintymiseen liittyvät epävarmuustekijät liittyvät papanakartoitusmenetelmään. Liito-oravan jätöksien puuttuminen lajille soveliaalta alueelta voi olla tilapäistä, varsinkin jos alueella on aikaisemmin havaittu liito-orava. Toisaalta papanoiden löytyminen puiden alta ei ole aina merkki siitä, että alue olisi liito-oravan lisääntymispaikka. Liito-oravat ulostavat myös läpikulkupaikoille ja liikkuvat satunnaisesti normaalin elinalueensa ulkopuolella. Kolopuiden havaitsemisessa on myös omat hankaluutensa, eikä edes kokenut luontokartoittaja pysty välttämättä löytämään kaikkia tietyn alueen kolopuita (Sierla ym. 2004).

120 Muiden luontodirektiivin liitteen IVa lajien esiintymistä hankealueella on arvioitu asiantuntijatyönä olemassa olevien aineistojen sekä lajien tunnettujen levinneisyys- ja esiintymätietojen perusteella. Raportissa on esitetty lajit joiden esiintyminen Murtotuulen hankealueella on mahdollista Luontodirektiivin liitteen IVa lajit alueella Lepakot Suomen luonnonsuojelulain (1096/1996) 49 :n mukaan EU:n luontodirektiivin liitteen IV a (92/43/EEC) lajeina minkään maassamme tavattavan lepakon selvästi havaittavia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää tai heikentää. Toisaalta Suomen vuonna 1999 ratifioiman Euroopan lepakoidensuojelusopimuksen (EUROBATS) mukaan myös lepakoille tärkeät ruokailualueet on pyrittävä säästämään (Valtionsopimus 943/1999). Suomen viidestä yleisimmästä lepakkolajista pohjanlepakko on pohjoisimmaksi levinnein ja sen voi tavata lähes koko maassa. Oulu-Kuhmo-linjan pohjoispuolella se on myös ainoa säännöllisesti tavattava lepakkolajimme. Pohjanlepakon elinympäristövaatimukset ovat maankäytöllisesti katsottuna vaatimattomammat kuin esimerkiksi siippalajien. Pohjanlepakko käyttää ruokailualueinaan tyypillisesti pienehköä aukkopaikkaa metsässä, parkkipaikalla tai piha-alueella. Tarvittava avoin tila syntyy myös metsäautoteiden päälle ja sopivalla säällä myös isomman avoimen tilan, kuten pellon, hakkuuaukean tai vesistön reunaan. Valitsemallaan ruokailupaikalla pohjanlepakko kiertää usein melko säännöllistä kehää välillä saalishyönteisen perään syöksyen. Yön aikana sama yksilö käyttää useampaa kohdetta ruokailualueenaan. Pohjanlepakko saalistaa tyypillisesti noin 6-10 metrin korkeudella, mutta voi lentää myös selvästi puiden latvojen yläpuolella. Tuuli rajoittaa sen lentämistä, kuten muidenkin lepakoiden ja tuulisella säällä pohjanlepakko etsii suojaisemman paikan siirtyen jopa metsän sisään saalistamaan. Lepakot ovat erityisen herkkiä ruokailualueilla tapahtuville muutoksille etenkin poikasten imetysvaiheessa. Tällöin naaraiden on palattava kesken yön takaisin yhdyskuntaan, mahdollisesti useaan kertaan, imettämään poikastaan. Imetysajan saalistusalueiden on siksi sijaittava tarpeeksi lähellä yhdyskuntaa. Keski-Ruotsissa tehdyssä telemetriatutkimuksessa imettävien pohjanlepakoiden havaittiin saalistavan enimmäkseen lähellä yhdyskuntaa (<1 km), mutta ravinnon ehtyessä ne siirtyivät jopa viiden kilometrin päähän (de Jong 1994). Etelä-Suomessa tehdyssä telemetriatutkimuksessa pohjanlepakoiden todettiin kuitenkin käyttävän säännöllisesti myös noin 2,4 kilometrin päässä yhdyskunnasta sijainnutta ruokailualuetta vaikka ravintotilanne vaikutti hyvältä (Kosonen 2008). Tuulivoiman lepakoille aiheuttama haitta ja vahinko johtuvat rakentamisen edellyttämästä maankäytöstä ja turbiinin lapojen nopeasta liikkeestä. Maankäyttö aiheuttaa haittaa kuin puustoa joudutaan kaatamaan teiden ja rakenteiden alta, jolloin mahdollinen ruokailualue tai päiväpiilopaikka tuhoutuu. Toimenpiteet saattavat myös katkaista lepakoiden käyttämän kulkureitin. Ruokailualueiden tuhoutumisen lisäksi tuulivoimalat voivat aiheuttaa myös toisenlaista vahinkoa. Turbiinin lavat voivat tappaa lentäviä lepakoita suoralla osumalla, mutta myös ilman fyysistä kontaktia. Lapojen aiheuttama paineen vaihtelu voi olla niin suuri ja nopea, että lepakon keuhkot vaurioituvat (Baerwald ym.

121 2008). Lapojen aiheuttamat vahingot koskevat erityisesti korkealla lentäviä lepakoita, Suomessa lähinnä pohjanlepakkoa sekä harvinaisempaa isolepakkoa, kimolepakkoa ja pikkulepakkoa. Myös viiksisiipat voivat lentää puiden latvojen tasalla, jolloin pienen voimalan lavat voivat uhata myös niitä. Suomessa suurimmassa vaarassa ovat kuitenkin muuttavat lepakot. Tutkimuksissa on tuulivoimaloiden alta löydetty menehtyneinä kaikkia Suomessa tavattuja lepakoita (Rodrigues ym. 2008). Alueella havaittiin pohjanlepakoita yhteensä viisi yksilöä. Muita lajeja alueella ei havaittu, eikä niitä todennäköisesti alueella esiinny pohjoisesta sijainnista johtuen (Valste 2007, Suomen ympäristöhallinto 2007). Pohjanlepakkohavainnot sijoittuivat kaikki Palojoentielle Murtotunturin (1 havainto) ja Kuovitunturin (4 havaintoa) eteläpuolelle. Havaintopaikat on esitetty kuvassa (Kuva 7-46). Poksamon pohjoisrannalla sijaitsevien rakennusten läheisyydessä ei havaittu lepakoita aktiivisessa kartoituksessa, kuten ei myöskään Julmajärven lähistöllä. Myös näillä alueilla sijainneet tallentimet olivat tyhjiä. Lisääntymisyhdyskuntia ei havaittu, mutta Kuovitunturin eteläpuolella havaitut lepakot saattoivat olla lähtöisin samasta yhdyskunnasta. Kartoitusöinä vallitsi lepakoiden ruokailua ajatellen edullinen säätila, mikä tarkoittaa tyyntä, sateetonta ja yli kuuden asteen lämpötilaa. 107 Kuva Tallentimen sijainnit ja tehdyt pohjanlepakkohavainnot. Voimaloiden paikat on esitetty kahden laajimman vaihtoehdon (VE1 ja VE2) mukaan.

122 Liito-orava 16UEC0076 Liito-orava (Pteromys volans) suosii iäkkäitä yhtenäisiä kuusikkoja. Lajin esiintymisen kannalta keskeistä on metsäkuvioiden yhtenäisyys sekä kuvioiden välisten kulkuyhteyksien säilyminen. Tyypillisiä lajin esiintymispaikkoja ovat puronvarsikuusikot sekä peltojen reunametsät. Suomalaisessa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010) liito-orava kuuluu luokkaan vaarantunut (VU, Vulnerable). Lisäksi liito-orava on Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu (LsL 1096/96) ja Suomen kansainvälinen vastuulaji. Hankealue sijaitsee aivan liito-oravan levinneisyysalueen pohjoisrajalla. Alueella ei ole havaittu liito-oravaa. Lähimmät liito-oravahavainnot on tehty ympäristöhallinnon tietojärjestelmän (Eliölajit tietojärjestelmä ) mukaan noin 13 km etäisyydellä hankealueelta (Kuva 7-47). Papanahavaintoja tai mahdollisia liito-oravan pesiä ei havaittu hankealueelta myöskään kesän 2012 selvityksissä. 108 Kuva 7-47 Hankealuetta lähimmät liito-oravahavainnot. Liito-oravalle sopivia potentiaalisia elinympäristöjä on mm. Murtotunturin länsiosassa, Kuovitunturin eteläosassa sekä Pyytölamminojan varrella. Alueet on esitetty luontoselvityksen liitteen 1 kartalla. Murtotunturin länsiosassa on tuoretta kangasta, jonka puustossa on isoja haapoja, raitoja sekä kuusia. Rinteestä laskee puro Honkaojaan. Puron

123 varsi on myös liito-oravalle potentiaalista elinympäristöä. Samoin Kuovitunturin eteläosan puusto koostuu isommista lehtipuista sekä kuusista. 109 Kuva 7-48.Suuri haapa Murtotunturin länsiosassa, liito-oravalle potentiaalista elinympäristöä Muut luontodirektiivin liitteen IV a lajit Saukko (Lutra lutra) kuuluu Suomalaisessa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010) luokkaan silmälläpidettävä (NT). Saukon esiintymisalue ulottuu hankealueelle ja alueen kannat ovat voimistuneet. Saukkoja tavataankin usein Kero-, Honka-, Pyytö-, ja Julmajärvenojissa. Hankealueella ei ole lajin lisääntymisen tai esiintymisen kannalta keskeisiä elinympäristöjä. Viitasammakko (Rana arvalis) kuuluu Suomalaisessa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010) luokkaan elinvoimainen (LC). Lisäksi viitasammakko kuuluu luonnonsuojeluasetuksella (LSA 714/2009) rauhoitettuihin eläinlajeihin. Viitasammakkoa esiintyy lähes koko maassa ja lajin runsaus vaihtelee harvasta melko runsaaseen. Pohjois- Suomessa viitasammakko on harvalukuisempi kuin Keski-Suomessa. Viitasammakko elää kosteissa elinympäristöissä, etenkin rehevillä rannoilla ja soilla. Viitasammakon kannalta mahdollisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja voi olettaa olevan noin 1 km päässä kutulammikosta tai -purosta. Viitasammakosta ei ole aikaisempia havaintoja hankealueelta. Viitasammakolle sopivia elinympäristöjä ovat hankealueen useat luhtarantaiset lammet ja rimpiset suot. Luhtakultasiipi (Lycaena helle) kuuluu Suomalaisessa (Rassi ym. 2010) uhanalaisuusluokituksessa luokkaan erittäin uhanalainen (EN). Laji kuuluu luonnonsuojeluasetuksella (LSA 714/2009) rauhoitettuihin eläinlajeihin, lisäksi laji on erityisesti suojeltava. Luhtakultakultasiipi viihtyy kosteilla metsäniityillä, vaarojen rinneniityillä, purojen varsilla ja jokien tulvarannoilla niittyleinikin kukilla. Nykyään lajia tavataan enää lähes yksinomaan Pohjois-Suomessa, sillä se on miltei kokonaan hävinnyt Etelä-Suomesta. Tosin pientä luhtakultasiipeä ei ole helppo havaita. Lajin harvinaistumisen syynä ovat elinympäristöjen kuivatus metsätalouden käyttöön. Lisäksi luhtakultasiiven ravintokasvi

124 nurmitatar on taantunut voimakkaasti Etelä-Suomessa. Lajille sopivia elinympäristöjä ovat hankealueen purot, metsäniittyjä hankealueella ei havaittu. Kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia) kuuluu Suomalaisessa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010) luokkaan elinvoimainen (LC). Laji kuuluu luonnonsuojeluasetuksella (LSA 714/2009) rauhoitettuihin eläinlajeihin. Kirjojokikorento viihtyy purojen ja pienten jokien virtapaikoissa, missä laji on melko runsaslukuinen ja näkyvä. Toukka elää rantapenkassa sekä sora- ja hiekkapohjilla. Laji on runsain Kaakkois- ja Keski-Suomessa, pohjoisimpana havaintona lajia on tavattu mm. Pellossa, Rovaniemellä ja Kuusamon Oulankajoella. Kirjojokikorento on harvinainen ja melko vähälukuinen laji. Merkittävimpiä uhkia lajille on ollut sen elinympäristöjen tuhoutuminen erilaisten vesirakennustöiden vuoksi. Kirjojokikorennon elinympäristöjä suojelevat vesilain ja metsälain säädökset. Lajille sopivia elinympäristöjä ovat hankealueen purot. Hankealue ei kuulu suurpetojen ydinesiintymisalueeseen. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) suurpetojen runsauden seurannan havaintojen mukaan hankealueen ympäristöstä on yksittäisiä havaintoja karhuista, susista ja ilveksistä. Karhusta on yksi viimeaikainen pentuehavainto hankealueelta tai sen läheisyydestä (RKTL 2012). Muiden luontodirektiivin liitteiden IVa / II a -mukaisten eläinlajien tai luonnonsuojelulain 47 :n ja luonnonsuojeluasetuksen mukaisten eläinlajien esiintymistä hankealueella voidaan pitää erittäin epätodennäköisenä. Tämä johtuu joko selvitysalueen sijainnista lajien luontaisten levinneisyysalueiden ulkopuolella ja/tai selvitysalueen elinympäristörakenteen soveltumattomuudesta kyseisille lajeille Hankkeen vaikutukset luontodirektiivin IV a lajeihin ja vaihtoehtojen vertailu Kaikkien tuulivoimalapuisto vaihtoehtojen vaikutukset eläimistöön jäävät todennäköisesti vähäisiksi tai niitä ei aiheudu ollenkaan. Tuulivoimapuistoalueen eläimistön kannalta arvokkaimmat luontokohteet keskittyvät vesistöjen varsille ja suoalueille sekä pienille luonnontilaisille metsäalueille. Alueen luonnontilaiset metsäalueet ovat pirstoutuneet pieniksi palasiksi, eikä niitä tulisi enää pienentää entisestään. Vaihtoehtojen (VE1, VE2 ja VE3) välillä ei ole merkittävää eroa vaikutusten suhteen. Nollavaihtoehto VE0, eli hankkeen toteuttamatta jättäminen tarkoittaa, että alue säilyy kokonaan metsätalouskäytössä mukaan lukien mm. pienialaiset vanhemman metsän kuviot. Metsänhoitotoimenpiteet jatkuvat alueella Posion yhteismetsän metsänhoitosuunnitelman mukaisena. Nämä voivat vaikuttaa luontodirektiivin liitteen IV a lajien elinympäristöihin. Tuulipuistoalue on laaja ja sillä on paljon lakialueita ja laajoja hakkuuaukeita. Tuulivoimalat pyritään sijoittamaan lakialueille, jotka ovat tuulisuutensa takia hyviä voimaloiden sijoituspaikkoja. Lakialueet eivät ole lepakoiden pääasiallisia elinympäristöjä, mutta ei täysin pois sulje lepakoiden esiintymistä. Myös laaja hakkuu tuulivoimalan ympärillä ehkäisee lepakoiden ajautumista roottorin lapojen vaikutuspiiriin. Esiselvityksenä tehdyn lepakkopotentiaaliarvion ja kartoituksessa tehtyjen havaintojen perusteella tuulivoimalat on sijoitettu lepakoiden kannalta (Virtanen 2012). Havaittu lepakkotiheys oli pieni ja yksilömäärä alueen laajuuteen nähden pieni. Pienehkö keskittymä havaittiin Kuovitunturin eteläpuolella, missä neljä lepakkoa saalisti tien yllä noin kolmensadan metrin matkalla. Lepakot poistuivat Pyytölamminojan suuntaan luoteeseen, osa vasta auringon noustua, joten piilopaikka ei sijainne kovin kaukana havaintopaikasta. Havaintopaikan lähelle on suunniteltu sijoitettavaksi kolmea voimalaa

125 lakialueille, mutta havaintojen perusteella lepakot käyttivät mieluummin jokiuomaa siirtymäreittinään, joten rakennettavat voimalat tuskin uhkaavat lepakoita. Pohjanlepakko saalistaa usein metsäautoteiden yllä edestakaisin lentäen. Lisäksi havaintopaikat olivat lähellä jokia, jotka todennäköisesti myös keräävät lepakoita ympäristöään runsaamman hyönteistuotannon vuoksi. Joet ja purot tarjoavat myös helposti seurattavan reitin. Tuulivoimalapuiston vaikutukset lepakoihin jäävät todennäköisesti vähäisiksi voimaloiden sijoituspaikoista johtuen ja vähäisen lepakkotiheyden vuoksi. Alueelle suunnitellut voimalat ovat lisäksi niin korkeita (napakorkeus 120 metriä, lavan alin kohta noin 60 metriä), että törmäysriskiä voidaan pitää vähäisenä. Lepakoiden huomioon ottamiseksi rakentamisen ja maankäytön ulkopuolelle jätettäviä rajauksia ei ole tarpeen tehdä. Tuulipuistoalueella ei vuoden 2012 inventoinneissa tehty havaintoja liito-oravasta, myöskään paikalliset paljon alueella liikkuneet henkilöt eivät ole ilmoittaneet liitooravahavinnoista. Alueella on liito-oravalle sopivia elinympäristöjä (Murtotunturin länsiosassa, Kuovitunturin eteläosassa sekä Pyytölamminojan varrella), jossa on varttunutta metsää. Liito-oravan elinmahdollisuuksille on välttämätöntä pesäpaikkojen säilyttämisen lisäksi se, että laji pystyy liikkumaan alueelta toiselle ravinnonhaussa ja lisääntymisaikana. Liito-oravalle potentiaalisiksi arvioidu metsäkuviot ovat metsätaloustoimien johdosta pirstoutuneet yksittäisiksi alueikseen, mikä on jo voinut heikentää lajin liikkumista alueelta toiselle. Murtotunturin liito-oravalle potentiaalisen metsäkuvion läheisyyteen (kts. liitteenä olevan luontoselvityksen liite 1) on suunniteltu kaksi tuulivoimalaa nrot 8 ja 49. Näiden ei arvioida aiheuttavan liito-oravan mahdolliselle esiintymiselle merkittävää haittaa, mikäli liito-oravalle potentiaalinen metsäkuvio säilyy yhtenäisenä. Kuovitunturin eteläosan ja Pyytölamminojan läheisyyteen ei ole suunnitelmissa tuulivoimaloita tai uusia tieyhteyksiä, joten tähän potentiaaliseen liito-oravan elinympäristöön ei arvioida kohdistuvan haittaa hankkeesta. Hankealueella ei ole saukolle lisääntymisen tai esiintymisen kannalta keskeisiä elinympäristöjä. Tästä syystä ja johtuen lajin laajasta elinalueesta lajiin ei kohdistu haitallisia vaikutuksia. Viitasammakolle sopivia elinympäristöjä ovat hankealueen useat luhtarantaiset lammet ja rimpiset suot. Koska rakentaminen (tuulivoimalat, tiet, voimajohtolinjat) ei tule kohdistumaan näille alueille, mahdolliset esiintymät tulisivat säilymään hankkeesta huolimatta myös jatkossa. Luhtakultasiivelle ja kirjojokikorennolle sopivia elinympäristöjä ovat hankealueen purot. Koska rakentaminen ei tule kohdistumaan näille alueille, mahdolliset esiintymät tulisivat säilymään hankkeesta huolimatta myös jatkossa. Alue ei kuulu suurpetojen ydinelinalueisiin. Vaikka kaikkia lajeja esiintyy hankealueella ja sen läheisyydessä, vain karhusta on tehty yksittäisiä pentuehavaintoja. Lisäksi kaikki lajit liikkuvat hyvin laajalla alueella. Lisääntynyt ihmisvaikutus ja rakentamisaikainen häiriö voivat tilapäisesti karkottaa arimpia lajeja etäämmälle tuulivoimapuistoalueesta, mutta pitkällä aikavälillä arvioidaan, että hankkeesta ei aiheudu suurpetolajeihin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. 111

126 Voimalinjavaihtoehdoista osuudella I vähäisimpiä vaikutuksia aiheutuu vaihtoehdosta IB. Vaihtoehdoista osuudella II vähäisimmät vaikutukset aiheutuvat vaihtoehdosta IIB, mikäli linjausta muutetaan kulkevaksi koko matkalta tien vierellä Riistalajit Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Tietoja alueen kanalintukannoista ja riistaeläimistä sekä muusta eläimistöstä kerättiin maastokartoitusten lisäksi järjestetyn metsästäjätapaamisen yhteydessä Alueen eläimistö Paikallisten metsästäjien mukaan hankealueen hirvikanta on laskenut viime vuosina johtuen suunnitellusta kannanleikkauksesta. Lisäksi metsätalouden aiheuttamat muutokset ovat vähentäneet erityisesti alueen pohjoisosien hirvikantaa. Myös pyyntilupien määrät ovat laskeneet. Vuonna 2012 Posiolla oli pyyntilupia yhteensä 365, kun vuosina 2011 ja 2010 lupia oli 487 ja 482 (Riistaweb 2012). Hankealueen eteläpuolella on merkittäviä hirvien talvilaidunalueita (Kuva 7-49). Lisäksi hirvien vaellusreittejä kulkee alueen kautta. Hirvien liikkuminen tapahtuu pääasiassa alueen alavammilla alueilla. Kuva Hirvien talvehtimisalue sekä pyyntialueet.

127 Metsästäjiltä saatujen tietojen ja maastoselvitysten aineistojen mukaan metsäkanalintukannat ovat alueella varsin korkeat. Metsot ovat keskittyneet lähinnä Murtotunturi- Kuovitunturin alueelle. Teerille merkittävintä aluetta ovat etelä- ja länsiosan suot ja niitä ympäröivät alueet. Myös riekkoja esiintyy alueen soilla, mutta kannat ovat varsin heikot Hankkeen vaikutukset muuhun eläimistöön ja vaihtoehtojen vertailu Maaeläimistöön kohdistuvia vaikutuksia ovat rakentamisaikainen lisääntyvä häiriö sekä rakentamisen seurauksena tapahtuva elinympäristöjen muuttuminen. Rakentamistoimenpiteet aiheuttavat paikallisia elinympäristömuutoksia alueen pikkunisäkäslajistolle, mutta korvaavia elinympäristöjä säilyy ympäröivillä muuttumattomilla alueilla runsaasti. Tuulivoimapuistoalueella tapahtuvasta rakentamistoiminnasta aiheutuva lisääntynyt häiriö ei aiheuta merkittävää haittaa alueen perusnisäkäslajistolle kuten metsäjänikselle tai ketulle. Tuulivoimapuiston käytön aikaiset maaeläimistöön kohdistuvat häiriövaikutukset jäävät rakentamisaikaa vähäisemmiksi. Tuulivoimapuiston rakentaminen voi tilapäisesti häiritä hirvien kulkua tuulivoimaloiden läheisyydessä. Hirvet kuitenkin tottuvat varsin nopeasti uusiin voimaloihin, ja voivat jopa jatkossa käyttää niitä apuna suunnistamisessa. Lisäksi hirvet liikkuvat pääasiassa alueen alavammilla alueilla, eivätkä ne yleensä nouse voimalayksiköiden sijoituspaikoille, eli mäkien ja vaarojen lakialueille. Näin ollen arvioidaan, että voimaloiden rakentaminen ei pitkällä aikavälillä aiheuta heikentäviä vaikutuksia hirvien elinoloihin tai liikkumiseen tuulivoimapuistoalueella tai sen läheisyydessä. Hankkeen toteutusvaihtoehtojen välillä ei ole suurta eroa vaikutusten merkittävyydessä. Nollavaihtoehto VE0, hankkeen toteuttamatta jättäminen tarkoittaa, että alue säilyy kokonaan metsätalouskäytössä mukaan lukien mm. pienialaiset vanhemman metsän kuviot. Metsänhoitotoimenpiteet jatkuvat alueella Posion yhteismetsän metsänhoitosuunnitelman mukaisena. Vaikutukset riistaeläimiin riippuvat toteutettavista toimenpiteistä. 7.8 Suojelualueet Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Murtotuulen hankeen potentiaalisia vaikutuksia (voimalat ja sähkönsiirtoyhteys) suojelualueille on arvioitu suojelualuekohtaisesti. Lisäksi tuulipuiston ja tämän tarvitseman sähkönsiirtoyhteyden potentiaalisia vaikutuksia Mustarinnan tunturi Natura alueisiin on tarkasteltu ja varsinaisen luonnonsuojelulain mukaisen Natura-arvioinnin tarvetta on arvioitu selvittämällä mahdollisia Natura alueiden suojelun perustana oleviin tekijöihin kohdistuvia vaikutusmekanismeja. Tähän perustuen on edelleen arvioitu Natura-alueiden suojelun perustana oleviin tekijöihin kohdistuvien, hankkeesta yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa aiheutuvien heikentävien vaikutusten potentiaalista merkittävyyttä ja todennäköisyyttä. Osana hankkeen YVA-menettelyä on laadittu luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi koskien Mustarinnan tunturi (FI , SCI / SPA) ja Korouoma- Jäniskaira (FI , SCI) Natura-alueita. Natura-arvioinnin ovat laatineet FM biologit Aappo Luukkonen ja Ella Kilpeläinen. Vaikutusarvioinnissa on huomioitu kaikki toteutusvaihtoehdot. Arvioinnin tulokset esitetään alla tiivistetysti. Natura-arviointi kokonaisuudessaan on erillisenä raporttina selostuksen liitteenä 7.

128 7.8.2 FINIBA- ja IBA-alueet 16UEC0076 Suunnitellun tuulipuiston lähin kansallisesti arvokas lintualue (FINIBA) on Korouoma- Jäniskaira-Soppana alue, joka on kooltaan ha. Lähin kansainvälisesti arvokas lintualue (IBA) Riisitunturi, sijaitsee suunnittelualueesta noin 33 km itään. IBA-alue on kooltaan ha ja alue sisältyy Riisitunturi-Karitunturi ha kokoiseen FINIBAalueeseen Suojelualueet Hankealueen läheisyydessä sijaitsee kolme Natura 2000-aluetta Mustarinnan tunturi (FI ), Korouoma-Jäniskaira (FI ) ja Siikajoki-Juujoki (FI ). Lisäksi noin 5 km etäisyydellä sijaitsee Auttikönkään (FI ) Natura-alue. Poksamojärven itäpään pohjoispuolella sijaitsee valtakunnallisesti arvokas moreenimuodostuma Lohilamminahon drumliini (MOR ), jonka arvo on luokkaa 4 ja pinta-ala 0,30 km 2. Hankealueella sijaitsee Pyytöuoman alue, joka on hankittu valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin Metso-ohjelman toteuttamiseksi. Aluetta ei ole vielä perustettu luonnonsuojelualueeksi. Lisäksi osin hankealueen sisälle ulottuu soidensuojeluohjelmaan kuuluva Mustarinnan tunturin seutu (SSO120536). Valtioneuvosto on vahvistanut soidensuojelun perusohjelmat vuosina 1979 ja 1981, joihin kuulu noin 600 kohdetta. Soidensuojeluohjelmaan kuuluvat valtion mailla sijaitsevat alueet on joko rauhoitettu tai tullaan rauhoittamaan lakisääteisesti soidensuojelualueiksi. Yksityisten mailla alueiden suojelu perustuu vapaaehtoisuuteen. Luonnonsuojelulain ( /1096) 9 luonnonsuojeluohjelman oikeusvaikutuksista sanoo Valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvalla alueella ei saa suorittaa sellaista toimenpidettä, joka vaarantaa alueen suojelun tarkoituksen (toimenpiderajoitus). Toimenpiderajoitus on voimassa mahdollisesta valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin päätä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää luvan poiketa 1 momentissa tarkoitetusta rajoituksesta, jos suojelun tarkoitus ei mainittavasti vaarannu. Suojelualueille ei tulla sijoittamaan tuulivoimaloita tai muita rakenteita (kaapelit, tiet tms.), joten hankkeesta ei arvioida kohdistuvan vaikutuksia alueille. Hankealueen, suojelualueiden ja suojeluohjelma-alueiden (kartalla luonnonsuojeluohjelma-aluenimikkeellä) sijoittuminen on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 7-50).

129 115 Kuva Suunnitellun tuulipuiston läheisyydessä sijaitsevat Natura 2000-alueet, luonnonsuojeluohjelmien alueet sekä muut huomioitavat kohteet. Voimaloiden paikat on esitetty kahden laajimman vaihtoehdon (VE1 ja VE2) mukaan, kuvastamassa myllyjen alueellista levinneisyyttä Luonnonsuojelulain 65 ja 66 :ien mukainen Natura-arviointi Luonnonsuojelulain ( /1096) 65 :ssä säädetään, että jos hanke tai suunnitelma yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden tai suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkityksellisesti heikentää Natura verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on verkostoon sisällytetty, on hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan arvioitava nämä vaikutukset asianmukaisella tavalla. Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että tämä ns. Natura-arviointi on tehty. Tämän jälkeen viranomaisen on pyydettävä asiasta lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta sekä siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Luonnonsuojelulain 66 :ssä on säädetty, ettei viranomainen saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos em. arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura alueverkostoon. Natura-arvioinnissa käsitellään ainoastaan hankkeen tai suunnitelman vaikutuksia niihin luontotyyppeihin ja lajeihin, jotka on mainittu Natura-alueen suojeluperusteina. Natura 2000-alueiden luontoarvoja, joita on tarkasteltu ovat:

130 SCI-alueilla luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä SCI-alueilla luontodirektiivin liitteen II lajeja SPA-alueilla lintudirektiivin liitteen I lintulajeja 16UEC0076 Luontotyyppi- ja lajikohtaisen arvioinnin lisäksi tarkastellaan hankkeen vaikutuksia Natura-alueen koskemattomuuteen. Koskemattomuudella tarkoitetaan koko Natura-alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Naturaverkostoon. Natura-alueiden suojeluperusteina oleville luontotyypeille ja/tai lintulajeille aiheutuvan haitan merkittävyyden arvioinnissa lähtökohtana on pidetty Neuvoston direktiivin 92/43/ETY( 3:FI:NOT) määrittelemää luontotyypin ja lajin suotuisaa suojelutasoa Mustarinnan tunturi Natura-arviointi Tuulipuistoalue tai siihen liittyvät voimajohtovaihtoehdot eivät sijoitu Natura-alueelle, lähimmälle tuulivoimalalle on matkaa noin 1,5 km. Natura-alueelle ja sen suojeluperusteena oleville luontotyypeille tai eläinlajille (saukko) ei kohdistu hankkeesta (tuulivoimalarakentaminen, kaavoitus) sellaisia suoria tai epäsuoria fyysisiä vaikutuksia, jotka muuttaisivat Natura-alueen biotooppirakennetta, vesitasapainoa tai elinympäristöjä. Hankkeen seurauksena ei myöskään ole todennäköistä, että Natura-alueelle kohdistuva ihmisvaikutus esim. retkeilyn tms. toiminnan kautta lisääntyisi nykyisestään huomattavasti. Kokonaisuudessaan hankkeesta ei arvioida aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia Mustarinnan tunturi Natura-alueen suojeluperusteina oleville luontotyypeille tai eläinlajille. Natura-alueen suojeluperusteena olevien lintulajien elinympäristöjen laatuun ei kohdistu hankkeesta suoria vaikutuksia. Isojen petolintujen saalistusreviirit ulottuvat hankealueelle, joten välilliset vaikutukset ovat mahdollisia näille lajeille. Natura-alueen muuhun linnustoon ei arvioida aiheutuvan välillisiä vaikutuksia. Ainoat suorat vaikutukset suojeluperusteena oleviin lintulajeihin voivat ilmetä Natura-alueen pesimälinnustoon kohdistuvien lisääntyvien törmäysvaikutusten kautta. Tämä edellyttäisi suojeluperusteena olevien lintujen säännöllistä muuttoa hankealueen kautta. Suojeluperusteena olevan erityisesti suojeltavan päiväpetolinnun ruokailulennot suuntautuvat hankealueelle. Lasketun törmäysriskin mukaan, riski lajin kuolleisuusvaikutuksiin (pitkäikäinen ja vähän poikasia tuottava laji) on niin korkea, että on mahdollista lajin paikallispopulaation kärsivän jonkin verran törmäyskuolleisuuden vaikutuksista. Tämän perusteella tuulivoimapuistolla saattaa olla lievästi lajin elinympäristöä heikentäviä vaikutuksia. Muihin suojeluperusteena oleviin lintulajeihin tuulivoimapuistolla ei ole merkittävästi Natura-alueen populaatiota pienentäviä vaikutuksia Korouoma-Jäniskaira Natura-arviointi Tuulipuistoalue tai siihen liittyvät voimajohtovaihtoehdot eivät sijoitu Natura-alueelle, lähimmälle tuulivoimalalle on matkaa noin 2,5 km. Natura-alueelle ja sen suojeluperus-

131 teena oleville luontotyypeille tai kasvilajille (lapinleinikki) ei kohdistu hankkeesta sellaisia suoria tai epäsuoria fyysisiä vaikutuksia, jotka muuttaisivat Natura-alueen biotooppirakennetta tai vesitasapainoa. Hankkeen seurauksena ei myöskään ole todennäköistä, että Natura-alueelle kohdistuva ihmisvaikutus esim. retkeilyn tms. toiminnan kautta lisääntyisi nykyisestään huomattavasti. Kokonaisuudessaan hankkeesta ei arvioida aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia Korouoma-Jäniskaira Natura-alueen suojeluperusteina oleville luontotyypeille tai kasvilajille. Natura-alueen suojeluperusteena olevien lintulajien elinympäristöjen laatuun ei kohdistu hankkeesta suoria vaikutuksia. Isojen petolintujen saalistusreviirit ulottuvat hankealueelle, joten välilliset vaikutukset ovat mahdollisia näille lajeille. Natura-alueen muuhun linnustoon ei arvioida aiheutuvan välillisiä vaikutuksia. Ainoat suorat vaikutukset suojeluperusteena oleviin lintulajeihin voivat ilmetä Natura-alueen pesimälinnustoon kohdistuvien lisääntyvien törmäysvaikutusten kautta. Tämä edellyttäisi suojeluperusteena olevien lintujen säännöllistä muuttoa hankealueen kautta. Muutto ei tapahdu hankealueen kautta, koska Natura-alue sijaitsee hankealueen eteläpuolella. Alueella pesivän erityisesti suojeltavan päiväpetolinnun ruokailulennot suuntautuvat hankealueelle. Lasketun törmäysriskin mukaan, riski lajin kuolleisuusvaikutuksiin (pitkäikäinen ja vähän poikasia tuottava laji) on niin korkea, että on mahdollista lajin paikallispopulaation kärsivän jonkin verran törmäyskuolleisuuden vaikutuksista. Tämän perusteella tuulivoimapuistolla saattaa olla lievästi lajin elinympäristöä heikentäviä vaikutuksia. Muihin suojeluperusteena oleviin lintulajeihin tuulivoimapuistolla ei ole merkittävästi Natura-alueen populaatiota pienentäviä vaikutuksia Ilmasto ja ilmanlaatu Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Tuulivoimalla tuotettu sähkö ei aiheuta kasvihuonekaasu- tai muita savukaasupäästöjä ja hankkeen positiiviset vaikutukset ilmanlaatuun ja ilmastoon johtuvat näiden päästöjen välttämisestä energiantuotannossa. Vältettyjen kasvihuonekaasupäästöjen laskentatapa on esitetty nollavaihtoehtoa koskevassa tarkastelussa luvussa (6.6) sekä arvioinnin yhteydessä. Ilmastovaikutusten arvioinnissa on käytetty hiililauhteen ja kaasuturbiinilaitosten ominaispäästöistä johdettuja päästökertoimia. Tuulipuiston synnyttämän päästövähenemän laskennassa oletetaan, että tuulivoima korvaa täysin tuotannoltaan vastaavan määrän edellä mainittuja tuotantomuotoja, Päästökertoimiin liittyy epävarmuus, joka syntyy keskiarvoistuksista ja oletuksista liittyen mm. tuotantoprosessiin. Ilmastovaikutukset on selvittänyt asiantuntija-arviona meteorologi FM Mira Hulkkonen Nykytila Suomen ilmasto on ns. väli-ilmasto, johon kuuluu sekä merellisen että mantereisen ilmaston piirteitä, jolloin ilmasto vaihtelee meri- ja mannerilmaston välillä riippuen val-

132 litsevista tuulista. Murtotuulen tuulipuistoalue sijaitsee Etelä-Lapin Posiolla, joka kuuluu pohjoisboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Vyöhykkeen kasvukausi on vuorokautta ja suurimman osan vuotta vallitsee suhteellisen alhainen lämpötila. Posiolla vuoden keskilämpötila jää vajaan asteen pakkasen puolelle. Alueen korkeimmat vaarat ovat Etelä-Lapin sateisinta aluetta; vuoden sateisin kuukausi on heinä- tai elokuu, jolloin kuukausisademäärä on Etelä-Lapissa keskimäärin mm. Köppenin ilmastoluokituksessa Suomi sijoitetaan luokkaan Df eli kylmätalvinen lumi- ja metsäilmasto, jossa sataa tasaisesti ympäri vuoden (Taulukko 7-10) (Ilmasto-opas 2012). Taulukko Murtotuulen alueen lähimmän sääaseman, Kuusamon lentoaseman, tiedot vuodelta 2010 (* = interpoloitu) (Ilmatieteenlaitos 2010) Ka Ero KK- KESKILÄM- PÖTILA (ºC) KK-SADE- MÄÄRÄ (MM) -16,6-15,5-8,9 *0,4 8,1 *9,9 17,4 *10,7 7,4 1,9-8,3-15,2-0,7-0,3-0, Pääasiallisin tuulensuunta Suomessa ja myös hankealueella on lounaasta. Alueen korkeiden paikkojen tuuliolosuhteet ovat alustavien tietojen mukaan lupaavat (Kuva 7-51). Kuva Murtotuulen alueen tuulisuus 200 metrin korkeudessa 2500 m ruudukossa (Tuuliatlas 2012). Hankealueen likimääräinen sijainti rajattu punaisella. Alueella tehdään tuulimittauksia ultraääniteknologiaan perustuvalla Sodar-laitteistolla ja heinäkuusta 2012 lähtien perinteisen mittausmaston avulla. Mittaustulosten perusteella tarkennetaan voimaloiden sijoittelua teknisen suunnittelun edetessä.

133 Tuulennopeus kasvaa korkeuden kasvaessa. Myös tuulensuunta vaihtelee korkeudesta riippuen, kuten oheiset tuuliruusut (100 ja 200 metrin korkeudessa) (Kuva 7-52) ja tuulen nopeusprofiili (Kuva 7-53) osoittavat. Tuuliruusut osoittavat tuulensuunnan lounaasta olevan vallitseva. Tuulensuunta ilmoittaa suunnan josta tuuli tulee eli tässä tapauksessa lounaistuuli tarkoittaa, että tuuli puhaltaa lounaasta kohti koillista. Tuuliruusu perustuu Suomen tuuliatlakseen eli tuulienergiakartastoon, jonka pohjana on numeerinen säämalli. Tuulennopeuden kasvu riippuu muun muassa maaston korkeuseroista, maaston rosoisuudesta sekä ilman lämpötilamuutoksesta ylöspäin mentäessä (Tuuliatlas 2012). 119 Kuva Murtotunturin tuuliruusut 100 ja 200 metrin korkeudessa (Tuuliatlas 2012) Kuva Murtotunturin alueen tuulen nopeusprofiili metrin korkeudella (Tuuliatlas 2012).

134 7.9.3 Ilmastovaikutukset ja vaihtoehtojen vertailu 16UEC0076 Rakentamisaikana syntyy hiilidioksidipäästöjä perustuksiin ja mahdollisesti tornirakenteisiin käytettävän betonin valmistusprosessissa. Samoin voimalayksiköiden valmistus synnyttää päästöjä ilmaan samalla tavalla kuin muutkin sähköntuotantoon suunnitellut rakennukset ja rakennelmat tarvittavine komponentteineen. Lisäksi tuulivoimaloiden rakentamisen ja pystyttämisen aikana syntyy liikenteestä pakokaasupäästöjä. Vaikutukset ovat sitä suuremmat, mitä useampia voimaloita rakennetaan, eli vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 suuremmat kuin vaihtoehdossa VE3. Toiminnassa oleva tuulivoimapuisto ehkäisee kasvihuonepäästöjen syntyä nollavaihtoehtoon (VE0) verrattuna. Sähkön tuottaminen tuulivoimalla ei aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä tai muita päästöjä, joita taas syntyy tuotettaessa sähköä esimerkiksi hiilellä, maakaasulla tai turpeella. Kun tuulivoimalla korvataan muuta sähköntuotantoa, sähköntuotannossa syntyvien päästöjen, kuten rikin ja typen oksidien ja pienhiukkasten kokonaismäärä vähenee. Hankkeella on siten positiivinen vaikutus ilmastoon ja ilmanlaatuun paikallistasoa laajemmassa mittakaavassa. Positiiviset ilmastovaikutukset ovat sitä suuremmat mitä isompi tuulipuisto on kyseessä: voimalamäärä on kytköksissä korvattavan sähköntuotannon määrään. Tuulivoimala vähentää sähkön tuotantoa muualla samalla määrällä kuin se tuottaa sitä korvatessaan muuttuvilta kustannuksiltaan kalliimpaa sähköntuotantoa. Nollavaihtoehtona on tutkittu hankkeen toteuttamatta jättämistä, eli tilannetta, jossa tuulipuistoa ja voimajohtoa ei rakenneta. VE0:ssa rakentamisen ja toiminnan aikaiset haitalliset ympäristövaikutukset eivät toteudu. Samoin jäävät toteutumatta hankkeen positiiviset vaikutukset ja ilmanlaatuun. Yhteisvaikutukset muiden tuulivoimahankkeiden kanssa ovat ilmaston ja ilmanlaadun kannalta positiivisia. Yhteispohjoismaisissa tutkimusprojekteissa on sähköjärjestelmäsimulointien perusteella todettu, että tuulivoima korvaa pohjoismaisessa tuotantojärjestelmässä ja NordElin sähkömarkkinoiden hinnoittelumekanismeilla ensisijaisesti hiililauhdetta ja toissijaisesti maakaasuun perustuvaa sähköntuotantoa. Näillä perusteilla hiilidioksidille on laskettu päästökertoimeksi 0,68 tonnia/mwh. (Holttinen 2004). Polttoaineiden palaessa syntyy käytettävästä polttoaineesta ja prosessista riippuen eri määriä hiilidioksidia (CO 2 ), typenoksideja (NOx), rikkidioksidia (SO 2 ), hiukkasia ja vesihöyryä. Lisäksi savukaasuihin joutuu polttoaineen koostumuksesta riippuen pieniä määriä muita komponentteja, esimerkiksi raskasmetalleja. Tuulivoiman tuotanto vähentää päästöjä taulukossa (Taulukko 7-11) esitettyjen kertoimien mukaisesti. Taulukko Päästövähenemien laskennassa käytetyt kertoimet. PÄÄSTÖKOMPONENTTI Hiilidioksidi (CO2) 680 Typenoksidit (NOx) 0,70 Rikkidioksidi (SO2) 1,06 Hiukkaset 0,04 PÄÄSTÖKERTOIMET kg / MWh sähköä 120

135 Nollavaihtoehdon aiheuttamat, tuulipuiston sähköntuotantomäärää vastaavan sähköntuotannon vuotuiset päästöt on arvioitu käyttämällä edellä esitettyä päästökerrointa hiilidioksidipäästöille ja vastaavasti rikkidioksidille, typenoksideille ja hiukkasille (Taulukko 7-12). Niiden suhteelliset osuudet on laskettu painotettuna keskiarvona hiililauhteen ja kaasuturpiinilaitosten ominaispäästöistä. Taulukko 7-12 Murtotuulen tuulivoimapuiston aiheuttama ilmansaasteiden ja kasvihuonekaasujen väheneminen vuositasolla vaihtoehdoittain. PÄÄSTÖKOMPONETTI VE 1 (51 VOIMALAA, 505 GWh/a TUOTANTO) VE2 (51 VOIMALAA, 500 GWh/a TUONTANTO) t / a t/a t / a Hiilidioksidi (CO2) Typenoksidit (NO2) Rikkidioksidi (SO2) Hiukkaset VE 3 (34 VOIMALAA, 340 GWh/a TUOTANTO) Hiilidioksidi on ilmastoon vaikuttava kasvihuonekaasu. Kasvihuonekaasuilla ei ole suoria paikallisia tai alueellisia ilmastovaikutuksia typenoksideja lukuun ottamatta. Paikalliseen ilmanlaatuun kasvihuonekaasut voivat vaikuttaa välillisesti, sillä niillä on vaikutusta mm. pienhiukkasten muodostumiseen. VE0:ssa sähköntuotannosta syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat enimmillään noin tonnia VE1:een ja vähimmillään noin tonnia VE3:een verrattuna. VE0:ssa syntyvät hiilidioksidipäästöt vastaavat suuruusluokaltaan maakaasukäyttöisen, lämpöä ja sähköä tuottavan ja polttoaineteholtaan noin 505 MW:n suuruisen laitoksen vuotuisia päästöjä. Lisäksi VE0:ssa aiheutuu päästöjä sähköntuotantoon tarvittavien polttoaineiden kuljetusliikenteestä. Myös muut päästöt ilmaan (typenoksidit, rikkidioksidi, hiukkaset) ovat suurempia VE0:ssa kuin tuulipuistovaihtoehdoissa. Savukaasupäästöt vaikuttavat ilmanlaatuun lähinnä paikallisesti siellä, missä energiaa tuotetaan. Nollavaihtoehdon päästöt jäävät kuitenkin melko pieniksi eikä niillä arvioida olevan vaikutuksia sähköntuotantolaitosten lähialueiden ilmanlaatuun Maa- ja kallioperä sekä pohjavedet Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Maa- ja kallioperän sekä pohjaveden nykytilaa sekä niihin kohdistuvia ympäristövaikutuksia on arvioitu olemassa olevan aineiston perusteella. Tiedot maaperästä ja kallioperästä selvitettiin pääosin Geologian tutkimuskeskuksen sähköisistä tietokannoista (mm. sekä ympäristöhallinnon Oiva-palvelusta. Maastotutkimuksia maaperä- ja pohjavesiasioiden osalta ei ole tässä vaiheessa tehty, joten tarkkaa tietoa voimala-alueiden maaperä- ja pohjavesiolosuhteista ei vielä ole, mutta tiedot täydentyvät hankkeen myöhemmissä vaiheissa (perustusselvitykset). Myös kallioperän rakoilutiedot ja sen kautta mahdollisesti tapahtuvat pohjavesivaikutukset (louhinta) aiheuttavat lievää epävarmuutta. Ottaen huomioon sen, että hankkeesta ei aiheudu haitallisia päästöjä maaperään eikä pohjaveteen, eivät mahdolliset epävarmuudet vaikuta vaikutusarvion luotettavuuteen.

136 Hankkeen mahdollisia vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä pohjaveteen arvioitiin suhteessa tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen olosuhteisiin. Vaikutusten arvioinnissa huomioitiin tuulivoimalan perustusten rakentamistekniikka, rakentamisessa käytettävät materiaalit ja näiden mahdolliset vaikutukset. Sähkönsiirtoreittien osalta huomioitiin voimajohtojen rakentamisen vaikutukset ja vastaavasti huomioitiin myös uusien rakennettavien teiden vaikutukset. Vaikutusten arvioinnissa huomioitiin rakentamisen aikaiset ja käytön aikaiset vaikutukset. Ympäristövaikutuksia on arvioitu asiantuntijatyönä sekä vastaavista toiminnoista kertyneen kokemuksen ja tiedon avulla. Arvioinnin laati maaperään ja pohjavesiin erikoistunut asiantuntija geologi FM Pekka Keränen Nykytila Hanke sijoittuu proterosooniseen noin 1,8 miljardin vuoden ikäiseen Keski-Lapin graniittikompleksiin (Lehtinen ym. 1998). Kohteen alueelta ei ole olemassa 1: mittakaavaista kallioperäkarttaa. Geologisen yleiskartan mukaan hankealueen kallioperä on graniittia ( Graniitin päämineraalit ovat kvartsi, kalimaasälpä, plagioklaasi ja tummina mineraaleina on biotiittia/sarvivälkettä. Em. mineraalit ovat hyvin yleisiä Suomen kallioperän kivilajeissa. Alueen kallioperä on laadultaan sellaista, ettei se sisällä esimerkiksi kohonneita raskasmetallipitoisuuksia tai sulfidimineraaleja (ei esimerkiksi mustaliusketta). Olemassa olevan tiedon perusteella hankealueella ei ole kalkkikiveä tai dolomiittia eikä kivilajit sisällä kalsium- ja magnesiumrikkaita silikaattimineraaleja (esim. karsikivet). Myöskään fosfaattimineraaleja (apatiitti) ei alueen kallioperässä esiinny tavanomaista enempää. Siten olemassa olevan tiedon perustella alueen kallioperä / maaperä ei ole ravinteisuudeltaan tavanomaisesta poikkeava. Hankealueella ei sijaitse arvokkaita kallioalueita. Hankealueen maaperä on pääosin moreenia, mutta alueella ovat yleisiä myös kallioalueet ja alueet, jossa on ohut maapeite (kalliomaa). Mäkien ja vaarojen väliset painanteet ovat soistuneet, myös vaarojen rinteillä tavataan monin paikoin turvekerrostumia. Alueen etelä- ja kaakkoisosassa ovat tyypillisiä myös mannerjäätikön virtaussuunnan mukaiset kapeat moreeniselänteet eli drumliinit. Kohdealueen kaakkoisosassa onkin yksi arvokkaaksi luokiteltu moreenimuodostuma, Lohilamminahon drumliini (MOR-Y13-128). Moreenimuodostuman alueelle ei ole sijoitettu tuulivoimalaa. Lähin voimala sijaitsee muodostumasta noin 700 m luoteeseen. Alueella ei ole arvokkaita tuuli- tai rantakerrostumia. Hankealueen maaperän yleispiirteet on esitetty kuvassa (Kuva 7-54). Alueella ei esiinny happamia sulfaattimaita. Happamia sulfaattimaita esiintyy erityisesti muinaisen Litorina-meren korkeimman rannan alapuolisilla alueilla, jotka ovat nousseet kuivalle maalle maankohoamisen seurauksena. Karkeasti ottaen happamia sulfaattimaita esiintyy Suomen rannikkoalueilla Pohjois-Suomessa noin 100 metrin ja Etelä-Suomessa noin 40 metrin korkeuskäyrän alapuolella.

137 123 Kuva Alueen maaperän yleispiirteet ( Punainen väri edustaa kalliota/kalliomaata (maakerros <1m), vaalean ruskea moreenia, harmaa turvetta ja vihreä hiekkaa ja soraa. Kuvassa on esitetty VE1 mukaiset voimalat. Hankealueella ei ole pohjavesialueita. Lähin pohjavesialue, Kurtankaltio, sijaitsee noin 0,7 km hankealueesta etelään. Kurtankaltion pohjavesialue on luokiteltu vedenhankintaan soveltuvaksi (II lk). Hankealueesta noin 1,3 km länteen on Ahvenlammen pohjavesialue (III lk) ja kaakkoon Pohjasvaaran pohjavesialue (III lk). Hankealueella ei ole asuinrakennuksia. Loma-asutusta on lähinnä hankealueen kaakkoisosassa Poksamon rannalla. Tietoa alueen kaivoista ei ole, mutta ottaen huomioon hankkeen luonteen ja voimaloiden sijainnit ei hankkeesta aiheudu vaikutuksia mahdollisiin lomakiinteistöjen kaivoihin. Karttatarkastelun perusteella hankealueella on useita lähteitä (33 kpl). Lähimmillään suunnitellut tuulivoimalat sijoittuvat noin m etäisyydelle lähteistä, pääosin kuitenkin selvästi kauemmas. Kuvassa (Kuva 7-55) on esitetty karttaote hankealueen eteläosasta, jossa lähteitä on eniten. Kasvillisuusselvityksen yhteydessä käytiin osalla voimaloiden lähialueen lähteistä. Lähteet olivat pääosin luonnontilaisia. Tarkemmin lähteistä on kerrottu kasvillisuusselvitysraportissa liitteessä 6.

138 124 Kuva Lähteiden esiintyminen hankealueen eteläosasta. Kuvassa on esitetty VE1 mukaiset voimalat Hankkeen vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjaveteen Tuulivoimaloiden rakentaminen muuttaa kallioperää ja maaperää paikallisesti rakennettavien tuulivoimaloiden kohdilla. Tarkkaa tietoa voimala-alueiden maaperän laadusta ei vielä ole, mutta maaperäolosuhteet selvitetään kohdekohtaisilla tutkimuksilla perustusten suunnitteluvaiheessa. Olemassa olevan yleispiirteisen maaperäkartan mukaan pääosa voimaloista sijoittuu moreenialueille tai kallioalueille. Perustusalueen halkaisija on noin m eli pinta-ala on noin m 2. Tuulivoimala perustetaan yleensä maavaraiselle betonilaatalle. Maavaraisessa perustuksessa betonilaatta (halkaisija m) kaivetaan maahan 2 4 metrin syvyyteen ja peitetään maa-aineksella. Kallioankkuroitua teräsbetoniperustusta voidaan käyttää tapauksissa, joissa kalliopinta joko näkyvissä tai lähellä maanpinnan tasoa. Kallioankkuroidussa teräsbetoniperustuksessa louhitaan kallioon varaus perustusta varten ja porataan kallioon reiät teräsankkureita varten. Teräsankkurin ankkuroinnin jälkeen valetaan teräsbetoniperustukset kallioon tehdyn varauksen sisään. Kallioankkurointia käytettäessä teräsbetoniperustuksen koko on yleensä muita teräsbetoniperustamistapoja pienempi. Vaikutukset maaperään ovat paikallisia, ja sitä suurempia mitä useampia myllyjä rakennetaan.

139 Tuulivoimaloista rakennettaessa kallioalueilla louhinnassa käytetään normaaleja kaupallisia louhinnassa käytettäviä räjähdysaineita. Räjähteistä voi jäädä kiviainekseen jääminä nitraattia, mutta sillä ei ole merkittäviä vaikutusta. Paikallisesti pohjaveden nitraattipitoisuus voi hieman kohota, mutta pitoisuudet laimenevat pian paikalliselle luontaiselle tasolleen. Työkoneet käyttävät polttoaineenaan kevyttä polttoöljyä. Polttoainetta varastoidaan siirrettävissä työmaakäyttöön tarkoitetuissa valuma-altaallisissa säiliöissä. Öljyvahinkoon työmailla varaudutaan kaikkien siellä olevien toiminnanharjoittajien osalta siten, että alueelle hankitaan imeytysainetta, jolla mahdollisen öljyvahingon sattuessa öljy saadaan kerättyä talteen. Vaikutukset pohjavesiolosuhteisin (pohjaveden korkeus ja virtausolosuhteet) rakennettavien tuulivoimaloiden kohdilla eivät ole todennäköisiä, koska kaivutyöt (perustaminen) eivät ulotu pohjavesipinnan alapuolelle ja niiden perustamispinta-ala on pieni. Lähimmät tuulivoimalat sijoittuvat noin m etäisyydelle lähteistä. Vaikutukset em. lähteisiin eivät ole todennäköisiä. Uudet rakennettavat tiet eivät sijoitu lähteiden alueille eivätkä niiden läheisyyteen. Tienvarsiojat sijoittuvat maaperän pintakerrokseen (ei pohjavesikerrokseen), joten vaikutukset pohjavesiolosuhteisiin jäävät myös tältä osin vähäisiksi. Suurelta osin kuitenkin hyödynnetään olemassa olevaa tieverkostoa, jota myös parannetaan tähän hankkeeseen liittyen. Tuulivoimalaitosten vaatimat sähkö- ja tiedonsiirtokaapelit voidaan sijoittaa kuljetusteiden yhteyteen kaivettaviin kaapeliojiin. Kaapeliojien kaivamisella ja käytöllä ei ole merkittäviä vaikutuksia maaperään, pohjaveteen eikä pintaveteen. Sähköasemalle (koko noin 40 m x 50 m) tulee rakennus, jonne sijoitetaan keskijännitekojeisto, viestilaitteita, varaosia sekä huoltotiloja. Sähköasemalle rakennetaan muuntajaa varten ns. muuntajabunkkeri öljynerotuksineen ja alue aidataan verkkoaidalla. Sähköaseman rakentamisesta ja käytöstä ei katsota aiheutuvan haitallisia vaikutuksia maaperään eikä pohjaveteen. Myös hyvin epätodennäköisissä onnettomuustilanteissa vaikutukset ovat paikallisia ja vähäisiä (muuntamoöljy). Sähkönsiirtolinjoilla ei ole kuin vähäisiä vaikutuksia maaperään koska pylväiden perustamisalat ovat pieniä. Sähkönsiirtolinjaukset eivät sijoitu esimerkiksi lähteiden läheisyyteen. Linjan suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa (mm. pylväiden sijoittamisessa) tulee huomioida mm. alueen lähteet. Rakennusaikaisilla kuljetuksilla ja rakennustoimilla ei katsota olevan vaikutuksia maaperään eikä pohja- ja pintaveteen. Mahdollinen riski aiheutuu ajoneuvojen ja työkoneiden öljyvuodoista, jotka voidaan välttää varautumalla niihin kaikkien toimijoiden osalta. Tuulivoimaloiden toiminnan aikana niillä ei ole vaikutusta maaperään eikä pohjaveteen. Tuulivoimapuisto toimii automaattisesti, erillistä miehitystä tai toimenpiteitä tuotannon ohjaamiseen ei tarvita. Voimalakohtaisia suunniteltuja huolto-/tarkistuskäyntejä on muutama kerta vuodessa. Lisäksi voidaan joutua tekemään satunnaisia huoltokäyntejä, jos voimaloissa ilmenee äkillisiä vikoja. Huoltotoimenpiteillä ei siten katsota olevan vaikutusta maaperään tai pohjaveteen. Tuulivoimaloista eikä niiden perustuksista ei tule liukenemaan haitallisia aineita maaperään eikä pohjaveteen. Alueen kallioperä ei myöskään sisällä esimerkiksi kohonneita raskasmetallipitoisuuksia eikä sulfidipitoisuuksia (ei esimerkiksi mustaliusketta), joten vaikutukset maaperään ja pohjaveteen ovat siltä osinkin hyvin pieniä tai niitä ei ole. 125

140 Vaihtoehtojen vertailu 16UEC0076 Hankealueella ei sijaitse arvokkaita kallioalueita. Kohteen lounaisosassa on arvokas moreenimuodostuma (Lohilamminaho), mutta sen alueelle ei tule voimaloita. Muita suojeltuja geologisia kohteita eikä myöskään pohjavesialueita ei hankealueella ole. Hankkeen luonteesta (tuulivoimapuisto) johtuen siitä ei ennakkoarvion perusteella aiheudu päästöjä rakentamisvaiheessa eikä myöskään käyttövaiheessa, joten vaikutukset ovat vähäisiä kaikissa toteutusvaihtoehdossa. Nollavaihtoehdossa alueen kallioperään, maaperään ja pohjaveteen ei kohdistu vaikutuksia. Vaihtoehdossa VE1 alueelle rakennetaan 51 tuulivoimalaa, joista kaksi sijoittuu Posio- Rovaniemi tien eteläpuolelle. Vaihtoehdossa VE2 alueelle rakennetaan myös 51 tuulivoimalaa. Ero vaihtoehtoon VE1 on 11 voimalan sijainnissa lähinnä hankealueen keskiosalla. Vaihtoehdossa VE2 alueelle rakennetaan 34 tuulivoimalaa. Voimalat liitetään alueen läpi kulkevaan Fortumin 110 kv:n voimajohtoon hankealueen eteläosassa. Suuremman voimalamäärän ja pidempien huoltotietarpeiden takia vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 vaikutukset kallioperään, maaperään ja pohjaveteen ovat laajemmat kuin vaihtoehdossa VE3, mutta vaikutukset ovat myös vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 hyvin vähäiset. Vaihtoehtojen VE1 ja VE2 välillä ei ole merkittäviä eroja vaikutuksissa maaperään tai pohjaveteen. Hankkeen toteuttamatta jättäminen, VE0, vaikuttaa maaperään hakkuusuunnitelman mukaan, jolloin avohakkuu alueilla raivaus ja säätöauraus tulevat rikkomaan pintamaan. Suurin osa hankealueesta on Posion yhteismetsän metsähoitosuunnitelman mukaan mahdollista uudistaa avohakkuin seuraavan kymmenvuotiskauden aikana. Sähkönsiirron osalta vähäisemmät vaikutukset on linjavaihtoehdolla IB+IIB, jossa reitti kulkee suurelta osin tiealueen yhteydessä. Hankkeella ei ole maaperään, kallioperään tai pohjaveteen kohdistuvia yhteisvaikutuksia muiden alueen hankkeiden kanssa Vesistöt Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Vaikutuksia pintavesiin on arvioitu suhteessa tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen pintavesiolosuhteisiin. Sähkönsiirtoreittien ja alueen tiestön osalta huomioitiin voimajohtojen ja teiden rakentamisen mahdolliset vesistöjen ylitykset. Arvioinnin suoritti vesistöihin erikoistunut asiantuntija FM Kari Kainua Pintavesien nykytila Hankealue kuuluu Kemijoen (65) Auttijoen valuma-alueeseen (65.26) (Kuva 7-56). Tuulivoimaloita sijoittuu kolmelle 3. jakovaiheen vesistöalueelle. Jakoalueet on eritelty taulukossa (Taulukko 7-13).

141 Taulukko Auttijoen valuma-alueen (65,26) kolmanne jakovaiheen vesistöalueet hankealueella. 127 VALUMA-ALUEEN 3. JAKOVAIHE PINTA-ALA km 2 % Kero-oja ,91 0,57 Auttijärvi ,99 6,35 Palojen va ,40 3,68 JÄRVISYYS Kero-ojan valuma-alueelta vedet keräytyvät pienempien purojen ja ojien kautta Keroojaan, jota pitkin vedet kulkeutuvat Korojokeen, joka puolestaan laskee Auttijärveen. Keskivalunnalla 11 l/s km 2 Kero-ojan suun keskivirtaama on luokkaa 0,3 m 3 /s. Palojen valuma-alueilta vedet kulkeutuvat Palojen kautta Auttijärveen. Palojoki kerää vetensä laajemmalta alueelta ja sen keskivirtaama on vastaavasti arvioiden luokkaa 1,4 m 3 /s. Hankealueelta vedet keräytyvät Palojokeen mm. Pyytöojan ja Pyytölammenojan sekä Lemmontunturilta lounaaseen virtaava Honkaojan kautta. Suurin alueella sijaitseva pintavesimuodostuma on Poksamo (138 ha), jonka valumaalueelle ei tule voimaloita. Lisäksi alueella esiintyy useita pienempiä lampia ja järviä, kuten Lemmonlammet ja Ukkostenlampi. Luoteessa hankealueen rajalla sijaitsevat Palojärvet (Alimmainen, Keskimmäinen ja Ylimmäinen Palojärvi). Vesimuodostumien sijainti selviää kuvasta (Kuva 7-56). Lähteitä ja metsälain mukaisia pienvesiä on käsitelty kohdassa YVA-selostuksen liitteenä 6 olevassa luontoselvityksessä. Alueen pintavesimuodostumien ekologista tilaa ei ole ympäristöhallinnon toimesta luokiteltu. Ekologisessa luokittelussa on mukana pääsääntöisesti vain pinta-alaltaan yli 5 km 2 ha järvet ja valuma-alueeltaan yli 200 km 2 joet. Hankealueelta on hyvin vähän vedenlaatutietoa käytettävissä, vain yksittäisiä havaintoja 1980-luvulta. Poksamolammesta on otettu vesinäyte kevättalvella, Tällöin vesi oli vähäravinteista (fosforia 5 11 µg/l, typpeä µg/l) ja kirkasta. Alusveden happitilanne oli heikentynyt (happea 1,4 mg/l, 11 kyll. %), jolloin ravinteita oli liuennut alusveteen, mikä sinällään on normaali ilmiö tämänkaltaisessa pienessä latvajärvessä, missä veden vaihtuvuus on vähäistä. Poksamo-ojasta, Pyytölammesta ja Honkalammesta oli otettu vesinäytteet syksyllä, Tällöin veden ainepitoisuudet olivat ehkä syksyn valuntatilanteesta johtuen hieman korkeampia. Purojen, lampien ja järvien veden laadun perustilasta ei ole tarkempia tietoja käyttävissä, mutta on oletettava, että valuma-alueella tehdyt metsätaloustoimet ja muokkaukset ovat jossain määri heijastuneet vesistöjen veden laatuun. Yleisesti voidaan silti alueen pintavesiä luonnehtia, että ne ovat pääsääntöisesti kirkkaita ja karuja, ja ne sopivat veden laatunsa vuoksi hyvin mm. arvokalojen elinympäristöisiksi.

142 128 Kuva Auttijoen vesistöalueen 3. jakovaiheen vesistöalueet hankealueella Hankkeen vaikutukset vesistöihin ja vaihtoehtojen vertailu Itse tuulivoimaloiden rakentamisesta ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia pintavesiin, koska voimaloiden perustamisala on pieni ja ne rakennetaan maastonmuodoltaan korkeille paikoille, joiden välittömässä läheisyydessä ei ole pintavesimuodostumia. Voimalat sijaitsevat myös pääosin jo hakatuilla alueilla. Teiden rakentamisesta, etenkin vesistöjen ylityskohdissa voi aiheutua samennusta sekä kiintoaine- ja ravinnekuormitusta vesistöihin. Vesistöjen (puro) ylityksiä on uusilla tieosuuksilla yksi, myllyjen viisi ja kuusi välillä. Parannettavilla tieosuuksilla purojen ylityksiä on kuusi. Myös muusta maaperän muokkauksesta kuten tienvarsiojien kaivamisesta voi aiheutua vähäistä kiintoainekuormitusta vesistöön. Pintavesivaikutukset arvioidaan kuitenkin lyhytaikaisiksi, paikallisiksi ja kokonaisuutena vähäisiksi. Teiden rakentamisen yhteydessä hyödynnetään olemassa olevaa tieverkostoa ja täysin uusia vesistöjen ylityksiä joudutaan tekemään vain yksi. Toiminta vastaa normaalia metsäautoteiden rakentamista, jossa mm. aukot ja rummut mitoitetaan siten, että ne eivät vaikuta

143 vesistöjen virtaamiin ja vedenkorkeuksiin. Luonnontilaiset tai muuten luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet huomioidaan erityisesti suunnittelussa ja rakennustöissä. Tuulivoimalaitosten vaatimat sähkö- ja tiedonsiirtokaapelit voidaan sijoittaa kuljetusteiden yhteyteen kaivettaviin kaapeliojiin. Kaapeliojien kaivamisella ja käytöllä ei ole merkittäviä vaikutuksia pintaveteen. Sähkönsiirtolinjoilla joudutaan tekemään useita vesistöjen ylityksiä. Voimajohtoalueen raivauksella ja pylväiden perustamisella voi olla hetkellisiä ja paikallisia samennusvaikutuksia alueen pienvesiin. Rakenteiden perustamisalat ovat kuitenkin pieniä ja vaikutukset vesistöihin jäävät vähäisiksi. Pintavesien kannalta sähkönsiirron vaihtoehdoilla ei ole merkittäviä eroja. Tuulivoimapuiston toiminnasta ei aiheudu vesistövaikutuksia. Auttijoen vesistöalue kuuluu Kemijoen vesienhoitoalueeseen. Valtioneuvosto on hyväksynyt vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmat Vesiensuojelun ja - hoidon yleinen tavoite on jokien, järvien, rannikkovesien ja pohjavesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Keskeinen työväline vesienhoidossa on vesienhoitosuunnitelma, joka sisältää mm. perustiedot alueen vesistöistä, niihin kohdistuvista paineista ja vesistöjen ekologisesta tilasta sekä vesien hoidon ja suojelun tavoitteista. Vesienhoitosuunnittelu ei ole kertaluonteinen toimenpide vaan työ on jatkuva prosessi. Suunnitelma tarkistetaan kuuden vuoden välein seuraavaksi vuonna Vesienhoidon toimenpiteiden toteuttamisen varmistamiseksi laaditaan vesienhoidon toteutusohjelma. Tuulipuistohanke ei vaaranna Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman tavoitteita. Kaikkien hankevaihtoehtojen (VE1, VE2 ja VE3) vesistövaikutukset ovat vähäisiä, eikä vaihtoehtojen välillä ole merkittävää eroa Liikenne Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Vaikutuksia liikenteeseen arvioitiin asiantuntija-arviona tarkastelemalla tuulipuiston rakentamiseen, toimintaan ja purkamiseen liittyvien kuljetusten määriä ja käytettyjä reittejä sekä vertaamalla kuljetusmääriä teiden nykyisiin liikennemääriin. Tarkastelualueena ovat tuulipuistoalueelle suuntautuvat tiet. Lisäksi esitetään tuulivoimapuiston alueen tieverkosto. Liikenneturvallisuutta tarkasteltiin tuulipuiston lähitiestön osalta Liikennemäärien arviointiin epävarmuutta aiheutuu tuulivoimapuiston lopullisen rakentamistavan varmistuminen vasta suunnittelun myöhemmässä vaiheessa. Arvioinnista vastasi FM Kati Korhonen Hankkeen kuljetusreitit ja lähimmät häiriintyvät kohteet Tuulivoimapuiston tiestö tukeutuu alueen eteläosan halki kulkevaan Rovaniemi- Kuusamo kantatiehen 81. Hankealueen läheisyydessä kantatien 81 ajoradan leveys on 6-7 m. Tie on asfaltti päällysteinen ja päällysteen kunto on pääosin hyvä. Tien nopeusrajoitus on kesällä km/h ja talvella 80 km/h. Hankealueen läheisyydessä kanta-

144 tiellä on kolme siltaa: Auttijoen, Palojoen ja Kero-ojan sillat. Silloille on annettu leveysrajoitteet, jotka ovat kapeimmillaan noin 8,5 m. Näkemäpituudet tiellä ovat hankealueen läheisyydessä lähes poikkeuksetta vähintään 150 m. (Liikenneviraston tierekisteri Luettu ). Kantatieltä 81 liikennöidään tuulivoimapuiston alueelle pääosin olemassa olevia liittymiä hyödyntäen. Vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 on suunniteltu yksi uusi liittymä voimaloille 47 ja 48. Liittymälle on haettava lupaa Lapin ELY-keskukselta. Hankealueen sisällä liikennöinti tapahtuu pääosin olemassa olevia tieyhteyksiä pitkin, osittain rakennetaan uusia tieyhteyksiä ja parannetaan olemassa olevia teitä. Jokaiselle voimalalle tulee tieyhteys. Tuulipuiston alueen liikennereitit, uudet ja parannettavat tieyhteydet on esitetty hankevaihtoehtokartoilla liitteessä 2. Hankealueen ympäristössä asutus on haja-asutustyyppistä. Vakituinen asutus sijoittuu pääosin suurien teiden varsille ja loma-asutus vesistöjen rannoille. Loma-asutusta on myös hankealueen sisällä. Hankealueella sijaitsevat kiinteistöt käyttävät samoja tieyhteyksiä kuin tuulivoimapuiston kuljetukset. Hankealueen lähiasutus on esitetty kuvassa (Kuvat 7-63) Hankkeen liikennevaikutukset Liikennemäärät Tuulipuiston liikenteeseen ja liikenneturvallisuuteen kohdistuvat vaikutukset ovat suurimmillaan rakentamisen aikana. Rakennusaika on noin 1-2 vuotta. Aluksi jokaiselle voimalalle rakennetaan asennuskenttä ja tarvittaessa parannetaan olemassa olevia teitä ja/tai rakennetaan uusia tieyhteyksiä. Liikenne koostuu tässä vaiheessa lähinnä maanajosta, maanrakennuskoneiden kuljetuksista ja työmaan henkilöliikenteestä. Rakentamista varten voimaloille kuljetetaan rakennusmateriaalit kuten voimaloiden osat ja betoni voimaloiden perustusten valua varten. Tuulipuiston rakentamisen aikana suurin kuljetustarve syntyy tuulivoimaloiden perustusten betonivalusta. Yleisimmin betonikuljetusten koko on noin 6 m 3, mutta sekoitussäiliöitä on aina 10 m 3 saakka. Jos arvioidaan, että betonikuljetukset tulevat 6 m 3 erissä ja yhden voimalan perustuksiin tarvittava betonimäärä on m 3, betonikuljetuksia tulee noin kuljetusta/voimala. Vaihtoehdossa VE1 ja VE2 voimaloita tulee 51 kpl, jolloin betonikuljetusten määrä yhteensä on noin kpl. Vaihtoehdossa VE3 voimaloita tulee 34 kpl eli betonikuljetuksia on noin kpl. Betonikuljetukset voidaan välttää, mikäli alueelle tuodaan siirrettävä betoniasema. Voimaloiden suuret osat kuljetetaan rakennuspaikalle esimerkiksi täysperävaunurekoilla. Suurten osien kuljettaminen vaatii erikoiskuljetuksia, jotka hidastavat liikennettä hetkellisesti. Suurten osien kuljetuksia on tyypillisesti noin 7 kpl voimalaa kohti. Erikoiskuljetusten määrä vaihtoehdossa VE1 ja VE2 on noin 357 kpl ja vaihtoehdossa VE3 noin 238 kpl. Muilta osin rakentamisen aikainen liikenne koostuu lähinnä muiden rakennusmateriaalien, kuten terästen ja maa-ainesten, sekä koneiden kuljetuksista ja työmaan henkilöliikenteestä. Rakentamisen aikaiset liikennemäärät voivat hieman muuttua mm. voimaloiden perustustavan ja voimaloiden rakenteen varmistumisen jälkeen.

145 Tuulivoimapuiston toiminnanaikaiset liikennemäärät ovat vähäisiä. Toiminnan aikainen liikenne on lähes ainoastaan huoltoliikennettä. Voimalakohtaisia suunniteltuja huolto- ja tarkistuskäyntejä on 1-2 kpl vuodessa ja ennakoimattomia huoltokäyntejä noin 1-2 vuodessa. Huoltokäyntien arvioitu määrä vuodessa on noin 102 kpl vaihtoehdossa VE3 ja noin 153 kpl vaihtoehdoissa VE1 ja VE2. Huoltokäynnit tehdään pääsääntöisesti pakettiautolla. Talviaikaan liikennettä syntyy myös huoltoteiden aurauksista. Tuulipuiston käytöstä poistaminen synnyttää voimaloiden suurten osien osalta erikoiskuljetusten tarvetta. Mikäli perustukset puretaan, synnyttävät niiden poiskuljetukset myös raskasta liikennettä. Nykyiset liikennemäärät hankealueen läheisyydessä Rovaniemi-Kuusamo kantatiellä 81 ovat noin ajoneuvoa vuorokaudessa. Tästä raskaan liikenteen osuus on ajoneuvoa. Teiden nykyiset liikennemäärät on esitetty kuvassa (Kuva 7-57). 131 Kuva Valta-, kanta-, seutu- ja yhdysteiden vuoden keskimääräinen ajoneuvoliikenne (ajoneuvoa/vrk) ja raskaan liikenteen määrä hankealueen kohdalla vuonna 2010 (oranssi kolmio on automaattinen liikennemäärien mittausasema). (Liikennevirasto 2012) Tuulipuiston rakentamisen aikana raskasliikenne lisääntyy huomattavasti lähialueiden tiealueilla. Vilkkaimmillaan liikenne on voimaloiden perustusten betonivalujen aikaan, jolloin liikenne on arviolta noin 6-8 ajoneuvoa tunnissa, kun myös paluuliikenne on huomioitu. Raskaanliikenteen määrä lisääntyy vilkkaimmassa rakennusvaiheessa noin 300 % nykyiseen raskaanliikenteen määrään verrattuna. Koko liikennemäärään verrattuna lisäys on huomattavasti vähäisempi. Liikennettä on rakennusvaiheessa lähes ympärivuorokauden. Raskaanliikenteen lisäksi alueella on myös jonkin verran työmaanhenkilöliikennettä Liikenneturvallisuus Kantatiellä 81 Autin ja Pernun välillä on vuosina tapahtunut yksi loukkaantumiseen johtanut onnettomuus sekä seitsemän onnettomuutta jotka eivät ole johtaneet henkilövahinkoihin (Liikenneviraston tierekisteri, luettu ). Lisääntyvä liikenne aiheuttaa liikenneturvallisuuden heikentymistä etenkin kantatiellä 81, hankealueen ja kantatien risteysalueilla sekä hankealueen sisäisillä runkoteillä. Hankealueen ja kantatien risteysalueilla teissä ei ole kaarteita, joten näkyvyys on kohtuullisen hyvä. Hanke-

146 alueen sisäisillä teillä liikennemäärät ovat vähäiset ja nopeudet alhaisemmat. Voimaloiden suurten osien kuljetukset aiheuttavat ajoittaista liikenteen hidastumista erityisesti vilkkaimmin liikennöidyllä valtatiellä. Rakennusaikana lisääntyvä liikenne aiheuttaa myös meluhaittaa kuljetusreittien varrella sijaitseville kiinteistöille. Tuulipuiston toiminnanaikana liikenneturvallisuusriskejä voi aiheutua myös mm. voimaloista irtoavan jään sinkoutumisesta tielle, kuljettajien huomiokyvyn heikkenemisestä sekä ääritapauksessa voimalan kaatumisesta. Liikenneviraston ohjeen 8/2012 mukaan tuulivoimalan suojaetäisyyden suositus pääteillä, joilla nopeusrajoitus on 100 km/h tai enemmän, on vähintään 300 metriä tien keskiviivasta. Liittymäalueiden ja muiden liikennetilanteiden seurantaa edellyttävien alueiden läheisyyteen ei tuulivoimaloita voida sijoittaa. Riskitekijäksi katsotaan kuljettajan näkökentässä oleva liikkuva elementti, jollainen pyörivä tuulivoimalan lapa on. Maantien kaarrekohdassa on tuulivoimala sijoitettava näkemäkentän ulkopuolelle. Tuulivoimala ei saa haitata tienkäyttäjän näkemää. Tuulivoimala ei saa aiheuttaa törmäysvaaraa. (Liikennevirasto, 2012b). Tuulipuiston voimalat sijaitsevat lähimmillään hieman yli 300 metrin etäisyydellä Rovaniemi-Kuusamo kantatiestä. Kantatieltä avautuu paikoitellen näkymiä tuulivoimaloille. Vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 kolme voimalaa sijoittuu hankealueen sisäisten teiden, Palokikantien tai Palojoentien, välittömään läheisyyteen. Vaihtoehdossa VE1 voimalat ovat 9, 22 ja 41 ja vaihtoehdossa VE2 voimalat ovat 9, 11 ja 22. Tieyhteyksiä käytetään myös liikennöintiin alueella sijaitseville kiinteistöille. Tien välittömään läheisyyteen sijoittuvat voimalat aiheuttavat lievästi haitallista liikenneturvallisuuden heikkenemistä mm. kuljettajan huomiokyvyn herpaantumisen, jään sinkoutumisriskinä sekä valojen välkkymisen seurauksena. Voimalan kaatumisen mahdollisuus arvioidaan hyvin vähäiseksi riskiksi tieliikenteelle. Tuulipuiston käytöstä poistaminen synnyttää voimaloiden suurten osien osalta erikoiskuljetuksia ja mahdollisesti myös muuta raskasta liikennettä, mikäli myös perustukset puretaan. Vaikutukset liikenneturvallisuuteen ovat vähäisemmät, mutta samankaltaiset kuin rakentamisvaiheessakin. Tuulipuiston vaikutukset liikenneturvallisuuteen ovat suurimmat tuulipuiston rakentamisen aikana ja painottuvat silloin tiettyihin rakentamisvaiheisiin, jotka ovat suhteellisen lyhytkestoisia, noin muutama kuukausi, joten liikenteen vaikutukset turvallisuuteen arvioidaan vaikutuksiltaan lievästi haitallisiksi Tiestön kunto ja parannustoimenpiteet sekä rakennettavat tieyhteydet Suurempien yleisten teiden oletetaan soveltuvan pienehköin järjestelyin tuulivoimaloiden kuljetuksille. Tällaisia järjestelyjä voivat olla esim. liittymien avartaminen, valaistuspylväiden ja liikennemerkkien väliaikainen siirto sekä mahdolliset ilmajohtojen korottamiset. Kuljetuksissa hankealueella pyritään hyödyntämään olemassa olevia tieyhteyksiä, joiden kunto tarkastetaan ja niitä parannetaan tarvittavilta osin. Kuljetuksia varten teiden hyödyllinen leveys tulee olla vähintään 5 m, jolloin tarvittavien teiden leveys reunaalueineen on noin 8 metriä. Lisäksi hankealueen teitä parannetaan liian jyrkkien mäkien ja pienisäteisten kaarteiden kohdalla ja tierakennetta vahvistetaan tarvittaessa. Tieosuuksilla purojen ja jokien ylityskohdat tarkastetaan ja niitä vahvistetaan tarvittaessa. Uusien teiden tarve on vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 noin 22 kilometriä, ja vaihtoehdossa

147 VE3 noin 16 kilometriä. Tarkemmat teiden parannustoimet selviävät jatkosuunnittelun yhteydessä. Teiden korjaus parantaa liikenneturvallisuutta ja helpottaa liikkumista alueella Yhteisvaikutukset Hankkeella on yhteisvaikutukset muiden lähialueelle suunniteltujen tuulivoimapuistojen kanssa, jos tuulivoimapuistojen rakentaminen ajoittuu samaan aikaan. Tällöin lisääntyvä raskaan liikenteen ja erikoiskuljetusten vaikutus näkyy yhteisten kuljetusreittien osalta lähinnä liikenteen hidastumisena ja onnettomuusriskin kasvuna. Muut mahdollisesti samanaikaisesti toteutettavat hankkeet sijoittuvat Kemijärvelle, jolloin kuljetusreitit ovat etenkin loppuosan kapeammilla tieosuuksilla erit Vaihtoehtojen vertailu Nollavaihtoehdossa liikennevaikutuksia ei muodostu. Vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 suurten osien kuljetuksia on yhteensä noin 357 kpl ja betonikuljetuksia noin kpl. Tuulivoimapuiston rakentamisen vilkkain kuljetusvaihe aiheuttaa häiriöitä liikenteeseen mm. aiheuttamalla liikenteen ajoittaista hidastumista ja liikenneturvallisuuden heikkenemistä. Rakentamisenaikaiset vaikutukset liikenteeseen ovat lyhytkestoisia ja vaikutukset liikenteeseen ja liikenneturvallisuuteen arvioidaan lievästi haitallisiksi. Tuulipuiston toiminnanaikaiset liikennevaikutukset koostuvat huoltokäyntien liikennevaikutuksista ja hankealueen sisäisten teiden läheisyyteen suunniteltujen voimaloiden aiheuttamista riskeistä, kuten jään sinkoutuminen lavasta ja kuljettajan keskittymiskyvyn herpaantuminen. Liikenne hankealueen sisäisillä tiealueilla on suhteellisen vähäistä, joten vaikutukset kokonaisuudessaan voidaan arvioida lievästi haitallisiksi. Tuulivoimapuiston käytöstä poistamisen vaikutuksen liikenteeseen ovat samankaltaiset kuin rakentamisen. Vaihtoehdossa VE3 suurten osien kuljetuksia on yhteensä noin 238 kpl ja betonikuljetuksia noin kpl. Vaikutukset ovat merkitykseltään samansuuruiset kuin vaihtoehdossa 1 ja Melu Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Hankevaihtoehtojen VE1-VE3 mukaiset melun leviämisvyöhykkeet on laskettu melun leviämislaskelmana ja niiden sekä tuulisuustilastojen perusteella on päätelty hankevaihtoehtojen meluvaikutuksia, melun esiintyvyyttä, hankevaihtoehtojen eroja, meluntorjuntakeinoja sekä jatkoseurannan mahdollisuuksia. Tuulivoimaloiden aiheuttaman melun leviämistä maastoon on havainnollistettu käyttäen tietokoneavusteisia melulaskentaohjelmistoa CadnaA 4.3, missä äänilähteestä lähtevä ääniaalto lasketaan digitaaliseen karttapohjaan äänenpaineeksi vastaanottavassa tarkastelupisteessä. Mallissa otetaan huomioon äänen geometrinen leviämisvaimentuminen, maaston korkeuserot, rakennukset ja muut heijastavat pinnat sekä maanpinnan ja ilmakehän melun vaimennusvaikutukset. Melumallin leviämiskartta piirtää keskiäänitasokäyrät 5 db:n välein valituilla lähtöarvoparametreilla. Mallinnukset on tehty

148 konservatiivisesti siten, että laskennassa on käytetty voimalavalmistajan takaamaa maksimia äänipäästötasoa ( äänitehotaso L WA ). Laskennan tuloksena saadut melun leviämisvyöhykkeet kuvastavat sitä potentiaalista melun leviämisen tilannetta, kun äänitehotaso voimaloissa on maksimin mukainen ja melun leviäminen tapahtuu joka suuntaan yhtä suurena. Mallinnuskartta on kuitenkin vain teoreettinen yksinkertaistus huomattavasti monimutkaisemmasta reaalitilanteesta. Mallinnuskartta ei mm. huomioi tilastollista tuulen ja samalla äänitehotason vaihtelua. Säätekijöiden epävarmuuden vaikutus on suuri pitkillä etäisyyksillä. Tuulivoimaloiden aiheuttaman äänen osalta mallinnus kuvaa suurinta lähtöäänitasoa. Tässä mallinnuksessa on käytetty tuulivoimalana 2,4 MW:n voimalaa (Nordex N117) lähtöäänitasolla 105 db(a) ja napakorkeudella 120 m. Mallinnusalgoritmina on käytetty ISO standardia (T=15 C, RH=70%). Tuulivoimaloiden tekniikka kehittyy koko ajan ja on mahdollista, että alueelle todellisuudessa rakennettavat tuulivoimalat ovat tekniikaltaan kehittyneempiä ja myös käyntiääneltään hiljaisempia kuin mallinnettu voimala. Edellä mainitut syyt sekä mallinnuksessa käytetyt lähtöarvot aiheuttavat epävarmuutta laskennan tuloksiin. Tässä melumallinnuksessa on lähtöparametrina oletettu maanpinnan olevan kauttaaltaan akustisesti kova (kuin kallio, asfaltti tai vesi). Mallinnus on laskettu napakorkeudella vallitsevalle yli 10 m/s tuulen nopeudelle. Kesäkuukausien keskimääräisillä tuulennopeuksilla tuulivoimalasta lähtevä melutaso on todellisuudessa arviolta 5-6 db alhaisempi kuin mallinnuksessa käytetty lähtöäänitaso. Ympäristöministeriö valmistelee parhaillaan kansallisia ohjeita tuulivoimamelun mallintamiseksi Ääniaallon mittausyksiköt, ympäristömelu ja ohjearvot Äänen voimakkuutta eli äänenpainetasoa mitataan logaritmisella desibeliasteikolla (db). Esimerkiksi rock-konsertin äänen voimakkuus on luokkaa db, toimistomelun db, normaalin keskustelun voimakkuus on db, hiljaisen luontoalueen db ja erittäin hiljaisen huoneen db. Kuulokynnys on 0 db. A-painotetulla desibeliasteikolla (db(a)) kuvataan ihmiskorvan aistimaa taajuusaluetta. Korva kuulee äänen voimakkuuden kaksinkertaistuvan, kun voimakkuus kasvaa 10 db. Ääni kulkee ilmassa aaltoliikkeenä, jonka leviämisnopeus riippuu mm. lämpötilasta. Melu on käsite, jolla ymmärretään äänen negatiivisia vaikutuksia. Melu on pitkälti subjektiivinen käsite, jossa kuulijan omilla tuntemuksilla ja äänenerotuskyvyllä on ratkaiseva merkitys. Tuulivoimalaitoksen melun häiritsevyys on todettu olevan suurempi kuin esim. vastaavan äänitason tieliikennemelulähde. Häiritsevyys alkaa lisääntyä jo tasolta 35 db(a) ja kasvaa selkeästi yli 40 db(a):n keskiäänitasolla. (Siponen 2011, Saarinen 2011). Lisääntynyt melu voi aiheuttaa viihtyvyyshaittaa, lisätä kiusaantuneisuutta ja sisätiloissa jäljelle jäävä pientaajuinen melu voi aiheuttaa myös unihäiriöitä. Melun kokeminen ja häiritsevyys riippuvat kuitenkin hyvin voimakkaasti yksilöllisistä tekijöistä. Häiritsevyyteen vaikuttaa myös merkittävästi se, esiintyykö mainittuja 35 tai 40 db(a):n ylittäviä melutasoja jatkuvasti, ajoittain vai harvoin. Ympäristöministeriö on esittänyt Tuulivoiman suunnittelua koskevassa ohjeessa (OH 4/2012) tuulivoimapuistoja koskeviksi suositusohjearvoiksi asuinkohteille päiväaikana 45 db(a) ja yöaikana 40 db(a). Näistä jälkimmäinen on määräävä vertailuarvo tyypillisesti yöajan korkeamman tuulisuuden vuoksi. Vastaavasti taajaman ulkopuolisille loma-

149 asutuskohteille suositusohjearvona käytetään päiväaikana 40 db(a) ja yöaikana 35 db(a). Lisäksi ohjeessa annetaan ohjearvot pientaajuiselle melulle sisätiloissa Tuulivoimalaitosten melu Tuulivoimaloiden toiminnan aikainen käyntiääni koostuu pyörivien lapojen aiheuttamasta aerodynaamisesta melusta sekä moottorin tuottamasta yksittäisten osien melusta. Hallitsevinta on lapojen liikkeen tuottama melu. Yleisesti tuulivoimalan melun taajuus painottuu pientaajuisen ja keskitaajuisen melun alueelle ( Hz). Lapojen aiheuttama melu kuullaan usein kohinamaisena äänenä, jossa on jaksollinen rytmi. Joissakin tapauksissa voi aiheutua myös viheltävää ääntä esimerkiksi siivessä olevan vaurion seurauksena. Modernit kolmilapaiset tuulivoimalaitokset ovat nykyisin ylävirtalaitoksia, joissa siivistö sijaitsee tuulen etupuolella suhteessa voimalan torniin. Pyörivän siivistön äänitaso on myötä- ja vastatuulen puolilta katsoen suurempi kuin sivusta käsin katsottuna samalla etäisyydellä (Oerlemans & Schepers 2009). Lisäksi voimalan lähtöäänitaso on suoraan tuulennopeudesta riippuvainen siten, että alhaisilla tuulennopeuksilla ja lähellä käyntiinlähtönopeutta lähtöäänitaso on usein noin db alhaisempi kuin nimellisteholla käydessään. Taustamelu ja tuulen aiheuttama aallokko- ja puustokohina peittävät tuulivoimaloiden melua, mutta äänten peittovaikutus vaihtelee ajallisesti. Yleisesti luonnollisten taustaäänien taajuusjakauma on painottunut ylempiin taajuuksiin ja tuulivoimalan melu alempiin. Tuulivoimamelu saattaa ajoittain kuulua myös taustakohinan läpi. Moderneissa tuulivoimalaitoksissa melun lähtöäänitasoa voidaan kontrolloida erillisellä optimointisäädöllä, jossa kellonajan, tuulensuunnan ja tuulennopeuden mukaan säädetään lapakulmaa haluttuun pyörimisnopeuteen ja melutasoon. Tällä säädöllä on kuitenkin vaikutuksia voimalan sen hetkiseen tuotantotehoon Tuulisuus ja melu Alueen tuulisuutta on tarkastelu tässä lyhyesti käyttäen apuna Suomen tuuliatlaksen (2013) laskennallisia tuulisuustietoja yli 10 m/s:n tuulille. Kuvassa (Kuva 7-58) on laskettu tuulisuusarvoja myötätuulen puolelle vuotuisesti (vaaleansininen käyrä), tammikuussa (ruskea käyrä) ja heinäkuussa (vihreä käyrä). Tulosten perusteella vallitseva tuulensuunta yli 10 m/s tuulisuuksilla on selkeästi lounaasta ja etelä-lounaasta. Siten hankkeen tuulivoimaloiden aiheuttama melu suuntautuu pääsääntöisesti pohjoisen-koillisenidän suuntaan. Vastaavasti vastatuulen puolella etelässä-lännessä melukuormitus pienentyy erityisesti etäisyyden kasvaessa, sillä vastatuulen puolelle syntyy usein nk. äänen varjoalue, jossa äänitaso on myötätuulen puolta alhaisempi. Kaikkiaan jäädään kuukausitasolla alle 11 %:n esiintyvyyksiin kunkin 30 asteen tuulensuunnan osalta. Todellinen melutasoihin vaikuttuva esiintyvyys on tuulivoimamelun suuntaavuuden vuoksi esitettyjä arvoja hieman korkeampi, sillä voimalan ääni on samantasoinen myös esim. sivumyötäisestä suunnasta, mutta ei enää sivusuunnasta, jossa äänitaso voi olla noin -6dB alhaisempi (Oerlemans, 2009).

150 % 10% 9% 8% 7% 6% 5% 4% 3% 2% 1% 0% vuosi tammikuu heinäkuu Kuva Alueen tuulisuusjakaumia eri tuulensuunnan sektoreihin (tuulisuus sektorin suuntaan eli myötätuulen suuntaan) vuositasolla, tammikuussa ja heinäkuussa Hankkeen aiheuttamat meluvaikutukset Laskentatulokset on esitetty käyrinä karttamuodossa. Laskenta ei huomioi taustamelun määrää. Laskennan lähtötiedot on koottu tuulivoimapuiston teknisestä datasta, digitaaliaineistosta sekä kirjallisuudesta. Melumallinnus on suoritettu digitaalikartalle, jonka topografian korkeusväli on 2,5 m. Kartassa on kuvattu tuulivoimaloiden lisäksi maaston muodot sekä rakennusten tyyppi- ja paikkatiedot Rakentamisen aikainen melu Tuulivoimalaitosten rakentaminen koostuu tieväylän, voimaloiden perustusten ja kaapeloinnin sekä voimaloiden pystytyksen työvaiheista. Melun kannalta merkittävimmät rakentamisvaiheet ovat tiestön rakentamisen ja perustusten rakentamisen aikana, jolloin voi esiintyä myös vähäisissä määrin impulssimaista melua. Tässä selvityksessä ei ole mallinnuksin tarkasteltu rakennusajan melua sen vaihtelevuuden vuoksi. Hetkellisesti rakennusaikainen melu voidaan kuulla asuin- ja lomakohteissa riippuen työvaiheista, mutta rajoittuen todennäköisesti päiväajan työskentelyyn Melumallinnustulokset, VE1 Melun leviämiskartta hankevaihtoehdolle VE1 on esitetty kuvassa (Kuva 7-59). Samassa kuvassa on esitetty myös kesäajan tuulennopeuden jakauma (tuulisuus sektorin suuntaan) mallinnetun äänitehotason tuulisuuksilla.

151 137 Kuva Laskennan mukaiset melun leviämisvyöhykkeet hankevaihtoehdossa VE1 voimalan taatulla maksimiäänitehotasolla 105 db(a). Laskennan perusteella alueen länsiosaan kohdistuva melukuormitus voi olla Ympäristöministeriön opasluonnoksessa esitetyn yöajan lomarakennusten suunnitteluohjearvon 35 db(a) tasolla tai hieman sen yli. Huomionarvoista on kuitenkin tiedostaa, että mallinnettu melun esiintyvyys tähän ilmansuuntaan on Suomen Tuuliatlaksen tietojen perusteella vain noin 1-2 % kesäajalla keskimäärin. Alueen itälaidalla on lomarakennuksia Julmajärven-Pyytölammen sekä Poksamon järvien rannoilla. Laskennan mukainen Ympäristöministeriön opasluonnoksessa esitetty yöajan lomarakennusten suunnitteluohjearvon 35 db(a):n melun leviämisvyöhyke ulottuu osin näiden lomakohteiden alueille. Lisäksi on huomioitava Julmajärven-Pyytölammen ranta-asemakaavan vaikutukset, joiden perusteella on todennäköistä, että lomarakennusten lukumäärä voi lisääntyä tällä alueella tulevaisuudessa. Lasketun melun esiintyvyys itä-kaakkoissuuntaan on Tuuliatlaksen mukaan noin 4-5 % ajasta kesäaikana. Karttaan merkityn 40 db(a):n vyöhykkeen sisällä ei sijaitse asuin- tai lomakohteita ja näin ollen tuulivoimaloiden meluarvot täyttävät nykyiset voimassa olevat lain mukaiset meluohjearvot Melumallinnustulokset, VE2 Melun leviämiskartta hankevaihtoehdolle VE2 on esitetty kuvassa (Kuva 7-60). Samassa kuvassa on esitetty myös kesäajan tuulennopeuden jakauma (tuulisuus sektorin suuntaan) mallinnetun äänitehotason tuulisuuksilla.

152 138 Kuva Laskennan mukaiset melun leviämisvyöhykkeet hankevaihtoehdossa VE2 voimalan taatulla maksimiäänitehotasolla 105 db(a). Laskennan perusteella alueen länsiosaan kohdistuva melukuormitus voi olla Ympäristöministeriön opasluonnoksessa esitetyn yöajan lomarakennusten suunnitteluohjearvon 35 db(a) tasolla tai hieman sen yli yhdessä kohteessa. Huomionarvoista on kuitenkin tiedostaa, että mallinnettu melun esiintyvyys tähän ilmansuuntaan on Suomen Tuuliatlaksen tietojen perusteella vain noin 1-2 % kesäajalla keskimäärin. Alueen itälaidalla on lomarakennuksia Julmajärven-Pyytölammen sekä Poksamon järvien rannoilla. Laskennan mukainen Ympäristöministeriön opasluonnoksessa esitetty yöajan lomarakennusten suunnitteluohjearvon 35 db(a):n melun leviämisvyöhyke ulottuu osin näiden lomakohteiden alueille. Lisäksi on huomioitava Julmajärven-Pyytölammen ranta-asemakaavan vaikutukset, joiden perusteella on todennäköistä, että lomarakennusten lukumäärä voi lisääntyä tällä alueella tulevaisuudessa. Lasketun melun esiintyvyys itä-kaakkoissuuntaan on Tuuliatlaksen mukaan noin 4-5 % ajasta kesäaikana. Karttaan merkityn 40 db(a):n vyöhykkeen sisällä ei sijaitse asuin- tai lomakohteita ja näin ollen tuulivoimaloiden meluarvot täyttävät nykyiset voimassa olevat lain mukaiset meluohjearvot.

153 Melumallinnustulokset, VE3 16UEC0076 Melun leviämiskartta hankevaihtoehdolle VE3 on esitetty kuvassa (Kuva 7-61). Samassa kuvassa on esitetty myös kesäajan tuulennopeuden jakauma (tuulisuus sektorin suuntaan) mallinnetun äänitehotason tuulisuuksilla. 139 Kuva Laskennan mukaiset melun leviämisvyöhykkeet hankevaihtoehdossa VE3 voimalan taatulla maksimiäänitehotasolla 105 db(a). Laskennan perusteella alueen länsiosaan kohdistuva melukuormitus on nyt poistunut. Alueen itälaidalla on lomarakennuksia Julmajärven-Pyytölammen sekä Poksamon järvien rannoilla. Laskennan mukainen Ympäristöministeriön opasluonnoksessa esitetty yöajan lomarakennusten suunnitteluohjearvon 35 db(a):n melun leviämisvyöhyke ulottuu osin näiden lomakohteiden alueille. Lisäksi on huomioitava Julmajärven-Pyytölammen ranta-asemakaavan vaikutukset, joiden perusteella on todennäköistä, että lomarakennusten lukumäärä voi lisääntyä tällä alueella tulevaisuudessa. Lasketun melun esiintyvyys itä-kaakkoissuuntaan on Tuuliatlaksen mukaan noin 4-5 % ajasta kesäaikana. Karttaan merkityn 40 db(a):n vyöhykkeen sisällä ei sijaitse asuin- tai lomakohteita ja näin ollen tuulivoimaloiden meluarvot täyttävät nykyiset voimassa olevat lain mukaiset meluohjearvot Vaihtoehtojen vertailu Hankkeen meluvaikutusten osalta voidaan laskennan perusteella päätellä, että hankkeen suurimman lukumäärän vaihtoehdoilla VE1 ja VE2 on myös laajimmat meluvaikutuk-

154 set, sillä melun kokonaisleviämisalue on sidoksissa voimaloiden lukumäärään. Vaihtoehdossa VE2 on jonkin verran pienemmät meluvaikutukset vaihtoehtoon VE 1 nähden alueen länsi- ja kaakkoispuolella. Vastaavasti vaihtoehdossa VE3 laskettu melun leviämisalue on selvästi suppeampi ja alueen länsipuolelta huomattavasti kaventunut. Alueen itä- ja pohjoispuolelle hankevaihtoehdon VE 3 pienempi voimaloiden lukumäärä ei vaikuta suuresti meluvyöhykkeisiin Melun vaikutukset alueen äänimaisemaan Tuulivoimalaitosten melu voi muuttaa alueen äänimaisemaa, mutta muutokset ovat ajallisesti ja paikallisesti vaihtelevia. Suurin muutos äänimaisemaan voi aiheutua tilastollisen myötätuulen puolella eli hankealueen pohjois-, koillis- ja itäpuolella. Alueen melulle altistuvat kohteet ovat keskimäärin varsin kaukana tuulivoimaloista, jolloin melun erottuminen on hyvin pitkälti säätilasta riippuvainen. Melu voidaan havaita paremmin myötätuuliolosuhteissa ja heikommin (tai ei lainkaan) vastatuuliolosuhteissa. Mitä kauempana tuulivoimaloista ollaan, sitä enemmän ilmakehän absorptio vaimentaa korkeita taajuuksia jättäen jäljelle melun matalimpia taajuuksia. Siipien kärkivälin merkittävän pituuden vuoksi uudet tuulivoimalat ovat hitaasti pyöriviä, mikä vähentää melun erottumista taustakohinasta matalilla tuulennopeuksilla. Lapojen aiheuttama aerodynaaminen melu voi kuulostaa matalataajuiselta kuminalta, jolla on jatkuvasti vaihteleva, mutta yleisesti varsin matala äänitaso Varjon vilkkuminen Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Tuulivoimala voi aiheuttaa lähiympäristöönsä häiritsevää varjon vilkuntaa, kun auringon säteet osuvat voimalan pyöriviin lapoihin. Tietyssä kohdassa ilmenevän varjon vilkunnan määrä riippuu tuulivoimaloiden mittasuhteista (napakorkeus, roottorin halkaisija) ja sijainnista, maaston muodoista sekä auringon tulokulmasta. Epäsuotuisissa tilanteissa varjon vilkunta saattaa ulottua jopa useamman kilometrin etäisyydelle tuulipuistosta. Näkyvyyttä estävät rakennukset, kasvillisuus, puusto ja pilvisyys voivat vähentää havaittua varjon vilkuntaa. Varjon vilkunnan mallintamiseen on käytetty WindPRO ohjelmiston SHADOWmallinnusmodulia, jolla voidaan mallintaa kuinka usein ja minkälaisin aikavälein tiettyyn pisteeseen, kuten rakennukseen, osuu yhdestä tai useammasta tuulivoimalasta syntyvä varjo. Laskennassa on huomioitu alueen sijainti, tuulivoimaloiden sijoittelu, maastonmuodot, tuulivoimaloiden dimensiot sekä auringon asemaan liittyvät tekijät. Mallinnus tehtiin huomioiden toteutusvaihtoehto VE1, joka käsittää 51 voimalan sijoitussuunnitelman. Muiden hankevaihtoehtojen osalta arviointi tehtiin sanallisena tarkasteluna. Hankealueella ilmenevä varjon vilkunnan määrä on mallinnettu teoreettiselle maksimitilanteelle (tuulivoimala aina kääntyneenä kohtisuoraan aurinkoa kohti) sekä todelliselle tilanteelle perustuen tuulensuuntajakaumaan ja mitattuihin auringonpaistetunteihin (pilvisyyteen). Auringonpaistehavaintoina on käytetty Rovaniemen lentoaseman sääasemalla mitattua kuukausitason auringonpaistemittausdataa havaintojaksolta Mitattuihin auringonpaistetunteihin perustuvassa mallinnuksessa ei ole huomioitu puuston

155 ja kasvillisuuden peittävää vaikutusta, joten myös sen tulokset ovat todellista tilannetta liioittelevia (konservatiivisia). Suomessa pilviset olosuhteet ovat yleisiä varsinkin talviaikaan. Tästä syystä on käytetty lisäksi pilvisyyttä kuvaavaa dataa, josta laskettiin kuukausitasolla pilvisyyden ja auringon paisteen tyypilliset osuudet eri vuorokaudenaikoina. Reseptoripisteille voitiin siten esittää pahimman mahdollisen skenaarion lisäksi sään kirkkautta kuvaavilla luvuilla korjatut realistiset varjon vilkunnan määrät. Vaikutusten arvioinnin laatii useita vastaavia selvityksiä ja arviointeja laatinut meteorologi FM Mira Hulkkonen Varjon vilkunnan ohjearvot tuulivoimalaitoshankkeissa Suomessa ei ole raja-arvoja tai suosituksia koskien tuulivoimaloista aiheutuvaa vilkkumisvaikutusta tai sen mallinnusta. Ympäristöhallinnon ohjeen 4/2012 Tuulivoimarakentamisen suunnittelu mukaan Suomessa vilkunnan vaikutusten arvioinnissa on suositeltavaa käyttää apuna muiden maiden suosituksia. Vilkkumisvaikutusten arvioinnin taustaksi esitelläänkin Saksassa ja Ruotsissa käytössä olevia raja-arvoja, ohjeita ja suosituksia. Ohjeistus Saksassa Saksassa on annettu yksityiskohtaiset ohjeet vilkkumisvaikutuksen raja-arvoista ja mallinnuksesta (WEA-Shcattenwurf-Hinweise). Ohjeiden mukaan varjon syntyminen edellyttää seuraavia: Auringon kulman suhteessa horisonttiin tulee olla vähintään 3 astetta Tuulivoimalan roottorin lavan tulee peittää vähintään 20 % prosenttia auringosta Saksan ohjeistuksessa annetaan kolme erilaista raja-arvoa suurimmalle sallitulle tuulipuistosta syntyvälle vilkkumisvaikutukselle: Korkeintaan 30 tuntia vuodessa teoreettisessa maksimitilanteessa Korkeintaan 30 minuuttia päivässä teoreettisessa maksimitilanteessa Mikäli voimalan automaattinen säätely on käytössä, todellinen vilkkumisvaikutus tulee rajoittaa korkeintaan 8 tuntiin vuodessa Ohjeistus Ruotsissa Ruotsissa ei ole virallisia raja-arvoja vilkkumisvaikutukselle, vaan ainoastaan suositukset, jotka perustuvat Tanskassa olevaan ohjeistukseen (Boverket, 2009)0. Näiden mukaan vilkkumisvaikutusta saa syntyä: Korkeintaan 30 tuntia vuodessa teoreettisessa maksimitilanteessa Korkeintaan 8 tuntia vuodessa ja 30 minuuttia päivässä todellisessa tilanteessa Vaikutukset ja vaihtoehtojen vertailu Mallinnusten tulokset on esitetty tarkemmin raportissa liitteessä 9, josta tässä on yhteenveto. Tulokset on esitetty kahdella tavalla: karttana, jossa näkyy varjon vilkunnan teoreettinen maksimimäärä tunteina vuodessa, ja taulukkona, jossa on vuotuiset ja päivittäiset vilkuntamäärät viiden reseptoripisteen osalta. Lisäksi valituille reseptoripisteille

156 on esitetty vastaava ns. realistinen varjon vilkunnan määrä, jossa on huomioitu vilkunnan ajankohtaa vastaava tuulensuuntajakauma ja pilvisyystilasto. 142 Kuva Varjon vilkunnan määrä tunteina vuodessa 3 km säteellä tuulivoimaloista toteutusvaihtoehdolla VE1. Keltaiset ympyrät kuvaavat valittujen reseptoripisteiden sijainteja.

157 Laskennan tuloksena saatu varjon vilkunnan vuosittainen määrä on esitetty kartassa (Kuva 7-62) eri värein kuvattuina tuntihaarukoina. Vilkunnan määrä on laskettu 3 kilometrin etäisyydelle tuulivoimaloista. Laskennassa on käytetty voimalan napakorkeutta 120 m ja 117 m roottorin halkaisijaa. Kaavoituksen yhteydessä tullaan tekemään mallinnukset lopullisilla voimalan korkeuksilla, mikäli mitat muuttuvat tässä arvioinnissa käytetyistä. Kartasta nähdään, että tuulivoimaloiden välittömässä läheisyydessä olevilla alueilla varjon vilkunnan määrä on runsasta, mutta vähenee voimakkaasti etäisyyden kasvaessa. Reseptoripisteille laskettiin yksityiskohtaisemmat tulokset. Reseptoripisteet valittiin edustamaan tuulipuiston läheisiä loma- ja asuinrakennuksia sekä kantatietä 81. Reseptoripisteiden korkeus maanpinnasta on 2 m ja ne ovat kooltaan 1 m x 1 m. Taulukossa (Taulukko 7-14) on kirjattu valittujen reseptoripisteiden koordinaatit. Taulukko Reseptoripisteiden koordinaatit. KOORDINAATTIPISTEEN NIMI ITÄKOORDINAATTI (ETRS-TM35FIN) A Kangas B Suorsa C Ala-Outojärvi D Lemmonlammit E Poksamo F Peilijänkä G Pyytölampi H Tie POHJOISKOORDINAATTI (ETRS-TM35FIN) 143 Vilkkumismallinnuksen tulokset reseptoripisteittäin on esitetty taulukossa (Taulukko 7-15). Taulukko WindPRO-laskennan tulokset reseptoripisteittäin toteutusvaihtoehdolla VE1. RESEPTORIPISTEEN NIMI JA KUVAAMAN RAKENNUKSEN TYYPPI VILKKUMISVAIKUTUS TEOREETTINEN MAKSIMITILANNE (h/a) (max. h/d) (h/a) A Kangas asuinrakennus 7:04 0:18 1:36 B Suorsa asuinrakennus 0:00 0:00 0:00 C Ala-Outojärvi lomarakennus 0:00 0:00 0:00 D Lemmonlammit lomarakennus 41:12 0:46 6:46 E Poksamo lomarakennus 17:54 0:16 3:43 F Peilijänkä lomarakennus 21:03 0:21 3:36 G Pyytölampi lomarakennus 37:27 0:27 5:37 H Tie 81 - (tie) 87:07 1:39 18:14 TILANNE PILVISYYS HUOMIOONOTT AEN

158 144 Taulukosta (Taulukko 7-15) voidaan todeta, että varjon vilkunta valituissa reseptoripisteissä on vaihtelevan suuruista. Pisteissä A, B, C, E ja F vuotuiset ja päivittäiset vilkunnan maksimimäärät eivät ylitä Saksassa tai Ruotsissa käytössä olevia varjon vilkunnan suositus- ja ohjearvoja. Pisteissä D ja H sekä vuosittaiset että päivittäiset arvot ja pisteessä G vuosittaiset arvot ylittyvät. Eniten vilkuntahäiriötä havaitaan kantatielle 81 sijoitetussa reseptoripisteessä H ja Lemmonlammin lomarakennusta kuvaavassa pisteessä D. Vuosittain vilkuntaa esiintyy 0-10 kuukautena riippuen reseptoripisteestä. Vilkunta osuu auringonlaskun ja -nousun aikoihin, johtuen voimaloiden sijainnista suhteessa reseptoripisteiden sijainteihin sekä matalasta auringonpaistekulmasta, jolloin varjot ulottuvat kauimmas. Kun huomioidaan pilvisyyden vaikutus varjon vilkunnan muodostumiselle, vuotuiset vilkuntatunnit vähenevät keskimäärin noin 16 prosenttiin teoreettisista maksimiarvoista. Vaihtoehdon VE2 vaikutukset varjon vilkunnan osalta ovat vastaavat kuin VE1:llä. VE3:ssa varjon vilkunnan vaikutusalue rajautuu pienemmäksi: vain pohjoisosa VE1:lle esitetystä kartasta altistuu varjon vilkunnalle VE3:ssa. Myös vilkkumisen kokonaiskesto vuoden aikana on VE1:lle esitettyä vähäisempi. Niillä alueilla, joilla vilkkumista syntyy myös VE3:ssa, esiintymisajankohdat ovat vastaavat kuin VE1:ssa. Tuulivoimalat pyritään sijoittamaan siten, ettei häiritsevää välkyntää asutukselle aiheudu. Mikäli suunnittelun edetessä havaitaan, että asutusta jää välkynnän piiriin, asennetaan häiriötä aiheuttaviin voimaloihin järjestelmä vilkunnan säätämiseksi. Järjestelmä havainnoin vilkunnalle alttiin olosuhteet ja pysäyttää automaattisesti itsensä. Tilannearvio päivittyy minuutin välein ja olosuhteiden salliessa voimala käynnistyy uudestaan Ihmisten elinolot, elinkeinot ja viihtyvyys Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuustekijät Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa (SVA) on tunnistettu ja ennakoitu sellaisia yksilöön, yhteisöön tai yhteiskuntaan kohdistuvia vaikutuksia, jotka aiheuttavat muutoksia ihmisten elinoloissa, viihtyvyydessä, hyvinvoinnissa tai hyvinvoinnin jakautumisessa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2012, Sosiaali- ja terveysministeriö 1999). Vaikutusten tunnistamisessa ja arvioinnissa selvitettiin ne väestöryhmät tai alueet, joihin tuulivoimapuiston vaikutukset erityisesti kohdistuvat. Lisäksi arvioitiin terveyteen, elinkeinoihin sekä porotalouteen liittyviä vaikutuksia. Lisäksi arvioitiin vaikutusten merkittävyyttä sekä mahdollisuuksia lieventää haittavaikutuksia. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa selvitettiin myös tuulipuiston sähkönsiirron eri reittivaihtoehtojen aiheuttamia vaikutuksia mm. melun, maisemavaikutusten, maaalueiden käytön muutosten, varjostus- ja vilkkumisvaikutusten sekä elinkeinovaikutusten kautta. Lisäksi selvitettiin vaikutuksia virkistyskäyttökohteisiin ja tuulipuistojen alueella ja lähiympäristössä (mm. retkeily, metsästys, kalastus, sienestys, marjastus) sekä myös hankealueen ympäristön asukkaiden suhtautumista hankkeeseen.

159 Asiantuntija-arviot 145 Tuulivoimapuiston vaikutuksia ihmisten elinoloihin, elinkeinoihin ja viihtyvyyteen on arvioitu asiantuntija-arvioihin sekä asukkaiden ja muiden keskeisten toimijoiden näkemyksiin perustuen. Arvioinnin ovat suorittaneet YTL Kalle Reinikainen, YTK Markku Nissi sekä FM Ville Koskimäki. Vaikutusten arvioinnissa hyödynnettiin hankkeen seurantaryhmässä ja yleisötilaisuuksissa esiin tullutta tietoa. Lisäksi tutustuttiin arviointiohjelmasta annettuihin mielipiteisiin sekä mediassa esitettyyn, hankkeen kannalta relevanttiin tuulivoimaa koskevaan tietoon ja keskusteluun. Maisema-, vilkkumis- ja meluvaikutusarviot Tuulivoimapuistosta aiheutuvien maisema-, vilkkumis- ja meluvaikutusten arviointimenetelmiä ja -tuloksia on kuvattu tarkemmin luvuissa 7.2, 7.13 ja Asukaskysely, pienryhmätyöskentelyt sekä avainhenkilöhaastattelut Tuulivoimapuistohankkeissa etäisyys on usein määräävä tekijä erityyppisten sosiaalisten vaikutusten jakautumisessa. Lähtökohtana on, että hankkeen haitalliset vaikutukset kohdistuvat pääasiassa lähialueen ihmisiin ja ympäristöön. Hankkeen lähivaikutusalue määritellään alueeksi, josta on suora näkö-, kuulo- tms. yhteys hankealueelle ja jossa hankkeen voidaan olettaa aiheuttavan arkielämässä tuntuvia vaikutuksia tai haittaa. Asukaskysely toteutettiin postikyselynä tuulivoimapuiston lähivaikutusalueella (noin 15 km säteellä tuulivoimapuiston alueesta) kaikille vakinaisille talouksille ja vapaa-ajan asukkaille väestörekisterin osoitetietoihin pohjautuen. Lisäksi hyödynnettiin Posion yhteismetsän osoitetietoja alueen vapaa-ajan asukkaista ja tontin vuokranneista. Asukaskyselyllä kartoitettiin eri asukasryhmien yleistä suhtautumista hankkeeseen sekä siihen mahdollisesti liitettäviin omakohtaisiin huolenaiheisiin. Kyselyllä pyrittiin lisäksi selvittämään hankkeesta tiedottamisen onnistumista sekä keinoja mahdollisten haitallisten vaikutusten ehkäisemiseen tai vähentämiseen. Kysely lähetettiin postitse yhteensä 233 lähivaikutusalueen vakinaisille talouksille ja vapaa-ajan asukkaille. Kyselylomakkeiden ohessa lähettiin palautuskuori, saatekirje, tiivistelmä hankekuvauksesta sekä karttaliite tuulivoimapuiston alueelta. Kyselylomakkeita palautui yhteensä 87 kappaletta, jolloin kirjekyselyn vastausprosentiksi saatiin noin 37 %. Internetkyselyyn vastasi 16 henkilöä. Kokonaisuudessaan vastaajia oli 103. Hankkeesta toteutettiin myös kaikille avoin internet-kysely, josta tiedotettiin kunnan internet-sivuilla sekä paikallisissa lehdissä (Koillissanomat). Internet-kyselyn yhteydessä oli postikyselyn tapaan tiivistelmä hankkeesta sekä kartat eri hankevaihtoehdoista. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa asukaskyselyn tueksi järjestettiin pienryhmätyöskentelyä. Pienryhmissä käsiteltiin systemaattisesti hankkeeseen liittyviä erityiskysymyksiä. Ryhmissä käytiin läpi asukaskyselyn tuloksia, määriteltiin karttamateriaalin avulla eri ryhmien toimintojen kannalta keskeiset alueet, etsittiin keskeisiä ongelmakohtia hankkeen vaikutuksissa sekä pohdittiin yhdessä niihin ratkaisukeinoja. Pienryhmien intressitahoiksi määriteltiin paikallisten asukkaiden, mökkiläisten, metsästäjien sekä porotalouden edustajien ryhmä. Asukas- ja mökkiläistapaaminen sekä metsästäjätapaaminen pidettiin Posiolla kahtena peräkkäisenä tilaisuutena. Metsästäjien näkemyksiä kartoitettiin omassa tapaamisessa, jossa oli läsnä mökkiläisten, metsästysseuro-

160 jen sekä Posion yhteismetsän edustajia. Asukas- ja mökkiläistapaamisessa oli edustajia keskeiseltä vaikutusalueelta. Lisäksi vaikutuksia porotalouteen arvioitiin poronhoitolain mukaisen neuvottelun yhteydessä Paliskuntain yhdistyksen, Timisjärven paliskunnan, Posion yhteismetsän sekä hankevastaavan kanssa Avainhenkilöhaastattelut (4 kpl) toteutettiin joulukuussa 2012 ja tammikuun alussa 2013 ja niiden avulla kerättiin mm. mökkiläisten, maanomistajan sekä elinkeino- ja kuntasektorin näkemyksiä hankkeesta. Haastatteluiden avulla kerättiin syventävää ja perusteltua tietoa asukaskyselyn aihepiireistä ja mahdollisten haittojen lieventämiskeinoista. Vaikutusten arvioinnissa hyödynnettiin monipuolisesti yleisesti käytössä olevia arviointimenetelmiä. Vaikutusten tunnistaminen, arviointikriteerien määrittely ja analysointi toteutettiin aineistolähtöisesti. Aineiston analyysissä käytettiin keskeisiä tilastollisen aineiston analyysimenetelmiä (esim. ristiintaulukointi) ja tuloksia täsmentäviä laadullisen aineiston analyysimenetelmiä. Arvioinnin epävarmuudet Sosiaalisten vaikutusten merkittävyyden määrittämisessä yleisten kriteerien (esimerkiksi vaikutuksen laajuus, kesto, toteutuksen todennäköisyys jne.) lisäksi merkittävyyden arvioinnissa on hyödynnetty arviointiprosessin aikana käytyä vuoropuhelua, pienryhmätyöskentelyä, kyselyä sekä suunnittelun aiemmissa vaiheissa käytyjä keskustelua. Vaikutusten merkittävyyden arviointi on usein arvosidonnaista ja myös vaikutuksiin liittyvät kokemukset ovat subjektiivisia, mikä tekee vaikutusten tunnistamiseen ja arviointiin epävarmuutta. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa kuvatut ihmisten kokemukset tuulivoimapuistosta saattavat muuttua hankkeen edetessä. Muutos on todennäköisempi, mikäli asukkailla ei ole tuulivoimapuistoista aiempia kokemuksia, joihin näkemyksiään perustaa. Arvioinnin epävarmuutta lisää asukaskyselyssä en osaa sanoa vastanneiden määrä. Hankkeen aluetaloudellisia vaikutuksia ja työllisyysvaikutuksia arvioitaessa epävarmuutta lisää se, kuinka paljon paikallista elinkeinoa saadaan työllistettyä rakentamisen ja toimintavaiheen aikana. Poroelinkeinon kannalta epävarmuutta lisää se, että tuulipuistojen vaikutuksia porojen käyttäytymiseen ja porotalouteen ei tähän asti saadun kokemustiedon vähäisyyden vuoksi tunneta vielä riittävästi Nykytila Asutus Hankealue sijoittuu Posion yhteismetsän maa-alueelle noin km Posion keskustaajamasta Rovaniemelle päin kantatien 81 pohjoispuolelle. Alue on pääosin metsätalouskäytössä ja alueella on loma-asutusta Poksamon, Julmajärven ja Pyytölammen rannoilla. Myös Lemmonlammille hankealueen sisällä sijoittuu yksi rakennus. Hankealueen välittömään läheisyyteen sijoittuu Julmajärvi-Pyytölampi ranta-asemakaava-alue, josta on vuokrattu tontteja vapaa-ajan asunnon rakentamista varten. Asutus hankealueen lähialueella on haja-asutusluonteista. Lähimmät pienet asutuskeskittymät ovat Pernun, Suorsan, Pirttikosken ja Auttin kylät. Palvelut ovat sijoittuneet kuntakeskuksiin, kuten Posiolle ja Ranualle. Alueen halki kulkee olemassa oleva moottorikelkkaura. Seudulla asutus ja loma-asutus ovat keskittyneet teiden ja vesistöjen varrelle nauhamaisesti.

161 Seuraavassa kuvassa voidaan havaita asutuksen sijoittuminen hankealueen läheisyydessä vaihtoehdon VE1 osalta. Muut tarkasteltavat vaihtoehdot löytyvät selostuksen liitteenä. Hankealueen yhdyskuntarakennetta ja maankäyttöä on käsitelty erikseen luvussa 7.1. Julmajärvi-Pyytölampi ranta-asemakaavan sijainti on esitetty luvussa Kuvat Murtotuulihankkeen voimaloiden sijoittuminen suhteessa lähialueen asutukseen VE1 mukaisesti. Voimaloiden paikat on esitetty VE1 vaihtoehdon mukaan Virkistyskäyttö Hankealueella ja sen läheisyydessä on retkeilyreittejä, autio- ja varaustupia ja laavuja Korouoma-Jäniskairan Natura-alueella ja Mustarinnantunturin Natura-alueeseen kuuluvalla Palotunturilla. Villin Pohjolan kautta on vuokrattavissa hankealueen läheisyydestä Auttijärveltä ja Varessuolta vuokrakämppiä mm. metsästystarkoituksiin. Lisäksi Julmajärven rannalle sijoittuu pari kaupallisessa välityksessä olevaa vuokrakämppää. Osa alueen mökkiläisistä vuokraa omia kämppiään satunnaisesti myös suoraan muille asiakkaille. Hankealueen läheisyyteen sijoittuu matkailu- ja virkistyskäytön kannalta Posion matkailullisesti tärkeä Korouoma (hankealueen eteläreunasta Koivukönkään lähtöpisteelle noin 5 6 km, Saukkovaaran lähtöpisteelle vajaa 10 km). Retkeily on nykyisin Korouoman alueen merkittävin käyttömuoto (vaellusreitti Erauspojan polku 25 km). Käyntikertoja on arviolta noin vuodessa, joka on vähitellen kasvanut vuosittain. Alueen vetovoima perustuu rotkolaakson komeisiin maisemiin. Uoman pohjalla virtaa kapea Korojoki, joka sopii virkistyskalastukseen. Alueella on monimuotoisesti eri luontotyyppejä ja harvinaisiakin kasvi- ja eläinlajeja. Korouoman halki on merkitty noin 25 km pituinen vaellusreitti. Tärkeimmät nähtävyydet ovat alueen pohjoisosassa varsinai-

162 sen rotkolaakson alueella (Koivuköngäs, Pirunkirkko, Julmakallio, Saukkovaara, Piippuvaara, Pajupuro). Muita tärkeitä toimintoja ovat kallio- ja jääputouskiipeily. Alueen jääseinämiä pidetään Suomen parhaina jääkiipeilypaikkoina. Korouoman kanjonin reunalla on Piippukallion laavu (linnuntietä lähimpään voimalaan noin 8 km), josta aukeaa näkymiä kanjoniin ja ympäröivään maisemaan, johon hankealue sijoittuu. Hankealue toimii virkistysalueena erityisesti alueen mökkiläisille ja osin myös lähialueen asukkaille. Alue on asukaskyselyn mukaan virkistyskäytössä etenkin syksyllä, keväällä ja kesällä. Alueella harrastetaan aktiivisesti metsästystä, ulkoilua sekä luonnonantimien keräämistä. Asukaskyselyn, pienryhmätapaamisten sekä keskustelujen perusteella metsätalousalueeksi merkityn alueen erämainen luonne sekä eräharrastukset (metsästys, kalastus) ovat erityisesti houkutelleet sijoittumaan ja rakentamaan alueelle vapaaajan asuntoja pääosin omaan käyttöön. Avainhenkilöhaastattelujen mukaan hankealueen merkitys matkailullisesti on vähäinen ja nykyinen käyttö satunnaista. Vapaa-ajan kehittämisen kannalta Posion tulevaisuuden painopisteet sijaitsevat muualla Posion kunnan alueella. Hankealueelle sijoittuu Pyytöuoman 3,7 km pitkä rengasmainen retkeilyreitti perusrakenteineen, joka sijaitsee Pernun kylässä, Palojoelle vievän metsäautotien varrella. Pyytöuoman alue on lähes luonnontilainen ja siellä elää vanhojen metsien vaateliaita lajeja ja sen takia alue on suojeltu Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaan liittyvällä METSO-rahoituksella. Hankealue on hirvieläinten ja pienriistan metsästysaluetta. Hankealueella metsästyksen järjestää maanomistajana Posion yhteismetsä. Posion yhteismetsän maat rajoittuvat idässä Pernun Erauspojat ry:n metsästysmaihin ja lännessä Pyytökeino ry:n maihin sekä lisäksi valtion (Metsähallitus) omistamiin maihin. Tuulivoimapuiston alueen riistanhoidollista merkitystä arvioitiin metsästäjätapaamisen avulla. Läsnä olivat maanomistajan lisäksi alueen mökkiläisiä ja asukkaita. Tilaisuudessa arvioitiin esimerkiksi alueen riistakantoja sekä keskusteltiin metsästystoiminnan aktiivisuudesta alueella Elinkeinoelämä Posion kunnan pääelinkeinoja ovat alkutuotanto, matkailu, puunjalostus ja keramiikkateollisuus. Posion matkailua on kehitetty omaleimaisella teemalla Lapin Taikamaa. Tärkeimpiä matkailukohteita ovat mm. Pentik-Mäki, Korouoma, Riistunturi sekä kirkasvetiset Kitkajärvi ja Livojärvi. Pentikin Keramiikkatehdas on yksi merkittävimmistä työllistäjistä kunnassa. Vapaa-ajan asukkaat ovat yksi tärkeä osa elinkeinojen ja palveluiden kehittämisessä ja säilyttämisessä ja tavoitteena onkin olla Lapin houkuttelevin mökkikunta. Valtaosa Posion kunnan työpaikasta reilut kolme viidennestä (59,1 %) sijaitsi vuonna 2010 palvelusektorilla. Jalostuksen työpaikkojen osuus oli noin 18 % ja alkutuotannon noin 21 %. (Lapin liitto 2012, Tilastokeskus) Poronhoito Murtotuulen alue on poronhoitoaluetta ja kuuluu Timisjärven paliskunnan alueeseen, jonka kotipaikka on Posio. Timisjärven paliskunnassa oli vuonna 2011 yhteensä 32 poronomistajaa ja paliskunnan korkein sallittu poromäärä oli (Taulukko 7-16). Poronhoitolaki turvaa poroille vapaan laidunnusoikeuden maan omistus- tai hallintaoikeudesta riippumatta (Poronhoitolaki 3 848/1990).

163 Taulukko Timisjärven paliskunnan poronomistajien ja porojen lukumäärät (Poromies 2012). 149 PORON OMISTAJIA KORKEIN SALLITTU ELOPOROT TEURASPOROT VASAPROSENTTI Timisjärven paliskunta Alueen poronhoitoa koskevat tiedot perustuvat Paliskuntain yhdistykseltä ja Timisjärven paliskunnalta saatuihin sekä PoroGIS-aineistosta saatuihin tietoihin. Tietoja on päivitetty porotapaamisessa yhdessä paliskunnan nimeämän edustajan kanssa. Hankealueella on paliskunnalle merkitystä laidunalueena ja vasomisalueena. Alueella merkattiin kesällä 2012 noin 90 % paliskunnassa leikatuista vasoista eli alue on paliskunnalle erittäin merkittävä vasomisalue ja kesälaidun. Porot laiduntavat alueella myös syksyllä. Hankealue on 11,2 % Timisjärven paliskunnan koko maa-alasta. Aineiston mukaan koko paliskunnan alue on määritelty kesä- ja talvilaitumeksi ja hankealueen läpi kulkee porojen kevät- ja syyskierto laidunalueille. Hankealueella sijaitsee merkittävä osa paliskunnan vasomisalueesta. Lisäksi hankealueella on paliskunnan kesämerkintäja syyserotuspaikkoja, joista tärkein on Haukilamminpalon erotuspaikka. Soikkokankaan läheisyydessä oleva Soikkovaaran erotuspaikka on vähäisemmällä käytöllä. Alueella käytetään lisäksi vasanmerkkausaikana tarvittaessa siirtoaitoja. Porojen pääasialliset kuljetusreitit erotuspaikalle kulkevat Palojoetien vartta Haukilamminpalon erotuspaikalle (Kuva 7-64). Porojen kuljettaminen tapahtuu mönkijöitä ja moottorikelkkoja hyväksi käyttäen. Kuljetusreitit ovat vuosikymmenien saatossa muotoutuneet alueille, mistä porot kulkevat helposti ja luontojaan. Hyvät kuljetusreitit korostuvat, kun ympärillä olevia maita on hakattu ja maa on muokattu/aurattu. Posion yhteismetsä on nykyisin huomioinut porojen kuljetusreitit maanmuokkauksia suunnitellessaan (aurausten suunnat kuljetusreittien suuntaisesti ja jätetty muokkaamattomia välejä). Itse kuljetustilanne on häiriölle herkkä: porot viedään yleensä vastatuuleen, jolloin ne aistivat edessäpäin olevan liikkeen, äänet ja hajut. Mikäli häiriötä kohdataan, tokka voi helposti hajota, etenkin käsiteltäessä pieniä poromääriä. Tokan uudelleen kokoaminen vaatii lisätöitä ja aiheuttaa kustannuksia poronhoidolle.

164 150 Kuva Timisjärven paliskunnan poronhoito suhteessa hankealueeseen (Aineiston Timisjärven paliskunta). Hankealue mustalla rajattu alue paliskunnan keskiosassa. Kuva Timisjärven paliskunnan poronhoito hankealueen lähialueilla (Aineiston Timisjärven paliskunta 2012). Voimaloiden paikat on esitetty kahden laajimman vaihtoehdon (VE1 ja VE2) mukaan, kuvastamassa myllyjen alueellista levinneisyyttä.

165 Hankkeen vaikutukset elinkeinoihin, elinoloihin ja viihtyvyyteen Vaikutukset elinkeinoihin Tuulipuiston rakentamisen suorat työllisyysvaikutukset liittyvät metsän raivaukseen, maansiirtotöihin, tiestön parantamiseen ja muihin vastaaviin valmisteleviin töihin. Erityisesti nämä alueen muokkaukseen liittyvät työt voidaan teettää paikallista työvoimaa hyödyntäen mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi tuulivoimaloiden kokoaminen sekä komponenttien ja betonin kuljetukset työllistävät. Epäsuorat vaikutukset elinkeinoihin muodostuvat pääosin alueella toimivan työvoiman käyttämien palveluiden kasvavasta kysynnästä. Työllisyysvaikutukset syntyvät rakentamisvaiheessa myös mm. voimaloiden komponenttien, materiaalien ja tuulivoimaloiden valmistamisesta sekä toimintavaiheessa tuulivoiman käyttö- ja kunnossapidosta (Teknologiateollisuus ry 2012). Teknologiateollisuus on Tuulivoimatiekartassaan 2009 esittänyt 100 MW:n tuulivoimapuiston työllistävyydestä seuraavia arvioita (Kuva 7-66). Kuva Arvio 100 MW tuulivoimapuiston työllistävyydestä osa-alueittain elinkaarensa aikana Suomessa (Teknologiateollisuus ry 2012). Teknologiateollisuuden arvioiden laskentatavan perusteella Murtotuulen tuulivoimapuisto voisi työllistää Suomessa elinkaarensa aikana henkilötyövuotta vaihtoehdosta riippuen (kokonaisvaikutukset). Merkittävin osa työllisyysvaikutuksista muodostuisi voimaloiden valmistuksesta sekä käyttö- ja kunnossapidosta. Käyttö- ja kunnossapito jakaantuu 20 vuoden ajalle. Työllistävistä vaikutuksista noin kolmannes muodostuisi rakentamisvaiheessa ja kaksi kolmannesta toimintavaiheessa. Työllisyysja elinkeinovaikutusten kohdentuminen riippuu voimaloiden valmistuspaikan lisäksi rakentamiseen sekä käyttö- ja kunnossapitoon osallistuvien toimijoiden sijainnista ja työntekijöiden kotikunnista. EU:n alueella tuulivoimapuistojen arvioidaan toimintavaiheessa työllistävän käyttöön ja kunnossapitoon liittyviin tehtäviin ja muihin toimintoihin (esim. tutkimus- ja asiantuntijatyöhön) keskimäärin 0,4 henkilötyövuotta yhtä megawattia kohden (EWEA 2008). Näin ollen Murtotuulen tuulivoimapuisto voisi työllistää toimintavaiheessa vaihtoehdoista riippuen henkilötyövuotta vuositasolla.