JOKAPÄIVÄINEN PAPERIMME

Transkriptio

1 JOKAPÄIVÄINEN PAPERIMME ESKO HÄKLI JA EERO NIINIKOSKI kasiohjelmab.indd :00:25

2 PAPERI KULTTUURIMME HISTORIASSA Tervehditty olkoon hän, joka keksi paperin, minne hänet lieneekin haudattu. Tervehditty olkoon hän. Hän on tehnyt kirjallisuutemme hyväksi enemmän kuin kaikki hallitsijat maan päällä. Johann Gottfried von Herder ( ) Miltä maailma näyttäisi tänään, ellei paperia olisi keksitty? Mitä vastaavaa olisi voitu keksiä? Edes oman aikamme yritykset kehittää elektronista paperia eivät ole korvanneet perinteistä paperia eikä elektroninen kirjakaan ole tehnyt vielä varsinaista läpimurtoa. Kulttuuri ei periydy, vaan jokaisen sukupolven on omaksuttava se itse. Uudet sukupolvet voivat rakentaa edellisten sukupolvien saavutuksille vain jos ne kyetään välittämään tuleville polville. Niin kauan kuin kulttuurin omaksuminen ja siirtäminen olivat muistin varassa, tieto ja kokemus välittyivät vain rajoitetusti. Vasta paperin myötä yhteiskunta sai muistivälineen, joka mahdollisti tiedon siirron sukupolvelta toiselle, ajasta ja paikasta riippumatta. Vain muutamiin harvalukuisiin keskuksiin keskittynyt kulttuuri levisi nopeasti kaikkialla, missä voitiin hyödyntää paperia. Mikään muu väline ei ole muuttanut käsityk siämme tiedosta ja muistista yhtä syvällisesti kuin paperi. Vaikka paperi ei tehnytkään ihmistä viisaammaksi, se nosti hänen intellektuaalisen elämänsä uudelle tasolle. Parhaimmallakin muistikapasiteetilla oli rajansa, jotka sanelivat sen, millaiset tieteelliset ja taiteelliset saavutukset ylimalkaan olivat mahdollisia. Paperi tarjosi ihmisille muistin jatkeen. Esimerkiksi aikaisempaa monimutkaisemmat matemaattiset operaatiot kä vivät mahdollisiksi. Pitkätkin laskutoimitukset voi tiin kirjoittaa muistiin ja säilyttää myöhempää käyttöä varten. Välillisesti Eurooppa sai tätä tietä käyttöönsä myös ns. arabialaiset numerot, joiden avulla voitiin suorittaa monimutkaisiakin laskutoimituksia, toisin kuin roomalaisilla numeroilla. Myös monilla muilla aloilla paperi edisti intellektuaalisen elämän kehitystä. Paperi ja painettu sana ovat luoneet edellytyksiä suurille yhteiskunnallisille mullistuksille ja kansalaisyhteiskunnan kehittymiselle. Siitä syystä jopa puhdas, kirjoittamaton paperi on joutunut sensuurin kohteeksi, mikä kertoo sekä paperin että sille painetun sanan voimasta. 2 kasiohjelmab.indd :00:26

3 Esimerkiksi sosialistisissa maissa paperin käyttö oli tiukasti säädeltyä. Paperia oli saatavissa ainoastaan valtion ja puolueen hyväksymiin tarkoituksiin. Säännöstelyn avulla valvottiin kansalaisten mielipiteen muodostusta; ilman paperiahan oli perin vaikeata levittää kiellettyjä mielipiteitä. PAPERI SAAPUU EUROOPPAAN Paperi kehitettiin Kiinassa jo ennen Kristuksen syntymää, ja sen matka Eurooppaan kesti kaikkiaan tuhat vuotta, eli kauemmin kuin paperin tähänastinen historia Euroopassa. Siitä huolimatta, että paperinvalmistuksen salaisuutta varjeltiin, paperi levisi Silkkitietä pitkin vähitellen myös länteen arabien keskuuteen, missä paperin kukoistuskausi kesti viisisataa vuotta. Arabien kirjallinen ja hallinnollinen kulttuuri saavuttivat korkean tason. Keskeinen osa maallisesta kirjallisuudesta kirjoitettiin paperille ja paperi myötävaikutti mm. korkeatasoisen kalligrafi an kehittymiseen. Paperia käytettiin arkkitehtuuripiirroksissa, mikä yhtenäisti rakennustyylin, ja sama kehitys oli havaittavissa myös taiteessa, kuten tekstiileissä, keramiikassa, metallitöissä ja jopa kirjoissa, muutamia esimerkkejä mainitaksemme. Arabit toivat paperin 1000-luvun lopulla Espanjaan ja Sisiliaan, jotka olivat suurimmaksi osaksi heidän hallussaan. Kristityssä Euroopassa paperia pidettiin tämän johdosta muslimien keksintönä ja siihen suhtauduttiin epäluuloisesti. Tietenkin sen katsottiin myös olevan kestävyydeltään heikompaa kuin pergamentti. Kaikista epäilyksistä huolimatta paperista oli 1300-luvun lopulla tullut yleinen välttämättömyystuote kaikkialla Euroopassa. Esimerkiksi Pohjoismaissa käytettiin tuontipaperia jo 1300-luvulla, mutta ensimmäinen paperimylly perustettiin vasta 1565 Tukholmaan. Aina teollisen paperinvalmistuksen alkamiseen saakka 1850-luvun jälkipuoliskolla paperista oli Euroopassa jatkuvasti pulaa. Paperille kirjoitettu kiinalainen kirje ajalta jkr. Kirje kuuluu löytöön, jonka ruotsalainen tutkimusmatkailija Sven Hedin teki 1901 Lou Lanissa, Silkkitien varrella nykyisessä Itä-Turkestanissa. Kuva Etnografi ska museet, Tukholma. 3 kasiohjelmab.indd :00:26

4 Paperi otettiin käyttöön aluksi kirjoitusvälineenä. Italia oli 1100-luvulla el vyttänyt vanhan roomalaisen notaarijärjestelmän, ja notaarit rekisteröivät vahvistamansa oikeudelliset asiakirjat, kuten erilaiset sopimukset. Paperi oli halvempaa kuin pergamentti ja helpompaa arkistoida, ominaisuuksia jotka yhä edelleen puhuvat paperin puolesta. Myös jatkossa liike-elämä ja hallinto olivat suurimpia paperin käyttäjiä, vaikka paperin kulutus nykymitoilla mitaten olikin vielä vähäistä. Kirjojen kopioiminen paperille oli 1400-luvulla jo tavallista. Pääosa säilyneistä käsin kirjoitetuista kirjoista on peräisin 1400-luvun alkupuoliskolta. Yliopistolaitoksen ja uusien lukutaitoisten ryhmien myötä kirjojen kysyntä kasvoi sellaista vauhtia, ettei käsin tapahtunut kopiointi enää kyennyt tyydyttämään niiden tarvetta. Aika oli 1400-luvun puolivälissä kypsä kirjapainotaidon esiin marssille. Pergamentti soveltui huonosti painoalustaksi, ja vasta paperi teki kirjojen painamisen mahdolliseksi. Tämä kävi ilmi mm. siitä, että paperia oli käytetty painamiseen jo ennen Gutenbergia. Puulaattojen avulla painettiin niin sanottuja laattakirjoja, jotka koostuivat suurelta osin kuvista. Puulaatoilla painettiin myös yksilehtisiä pyhimysten kuvia yksityistä hartaudenharjoitusta varten. Tätä tietä kehittyi puupiirrostaide, jonka rinnalle 1440-luvulla nousi kuparipiirrostaide. Kirjanpainajat, jotka painoivat pyhimyksenkuvia, ryhtyivät 1400-luvun alussa painamaan myös pelikortteja, siitäkin huolimatta että pelikortit toistuvasti kiellettiin. Pelikorttien valmistuksesta kehittyi kannattava liiketoimi ja korteista houkutteleva salakuljetuksen kohde. Samalla paperin kulutus kasvoi merkittävästi. Pohjoismaissa pelikortit tulivat käyttöön 1400-luvun lopulla, ja Ruotsissa oma tuotanto alkoi 1730-luvun alussa. Pergamenttia ei ollut saatavissa riittävästi, vaikka sitä olisi haluttu käyttää. Gutenbergin kuuluisan Raamatun noin 180 kappaleesta painettiin pergamentille vain kappaletta, mutta jo niidenkin tarvitseman pergamentin valmistamiseen tarvittiin noin 5000 vasikkaa. Kaikkien 180 kappaleen painaminen olisi vaatinut lähes vasikkaa! Tosin paperikin oli pitkään kallista ja sen osuus kirjojen tuotantokustannuksista oli peräti prosenttia. PAPERI VAKIINTUU KIRJAPAINOTAIDON KÄYTTÖÖN Jos paperi oli ollut edellytys kirjapainotaidon synnylle ja leviämiselle, kirjapainotaito puolestaan auttoi paperia sen valloitusretkellä yli Euroopan. Paperi ja kirjapainotaito kytkeytyvät toisiinsa niin kiinteästi, että niiden vaikutusta on vaikea määritellä erikseen. Tuloksena oli joka tapauksessa muun muassa todellinen massatuote kirja. 4 kasiohjelmab.indd :00:27

5 Ensimmäisen puolen vuosisadan kuluessa julkaistujen kirjojen yhteenlaskettu kappalemäärä oli noin miljoonaa luvun kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä painettiin jo noin 30 miljoonaa kappaletta ja koko vuosisadan aikana miljoonaa kappaletta. Kirjanpainajat olivat ensimmäisiä paperin suurkuluttajia, vaikka menekki painoprässiä kohden olikin vielä vähäinen. Kirjojen lisäksi painettiin paljon myös yksilehtisiä julkaisuja, esimerkiksi anekirjeitä kirkolle. Sotaisan 1600-luvun jälkeen tapahtui 1700-luvulla niin sanottu lukemisen vallankumous. Puhuttiin suoranaisesta lukemisen himosta. Tämä johtui kaupunkien porvariston noususta. Samalla kansankieli valtasi alaa latinalta kirjallisuuden kielenä. Huolimatta sensuurista kirjapainotaito levitti valistuksen aatteita ja loi edellytykset modernille demokratialle. Kirjallisuuden katsotaan valmistaneen maaperää myös Ranskan vallankumoukselle. Paperinvalmistuksen teollistuminen ja raaka-aineen vähittäinen muuttuminen lumpusta puuksi näkyi nopeasti myös kirjatuotannon kasvuna. Kun Harriet Beecher Stowen romaani Setä Tuomon tupa ilmestyi Yhdysvalloissa 1852, kirjasta otettiin Englannissa varaspainos, jota myytiin peräti kappaletta! Tämä olisi ollut tyystin mahdotonta käsintehdyn paperin aikana. Missale Aboense eli Turun messukirja vuodelta 1488 on ensimmäinen Suomea varten painettu kirja. Sen tilasi Turun piispa Konrad Bitz kirjanpainaja Bartholomeus Ghotanilta ja kirja painettiin Lyypekissä. Teoksessa on 266 upeaa suurikokoista lehteä eli yli 500 sivua. Missale Aboense aloittaa suomalaisen painetun kirjallisuuden historian ja se on ainoa suomalaisen kirjallisuuden inkunaabeli eli kehtopainate, jolla tarkoitetaan ennen vuotta 1501 painettua kirjaa. Turun messukirja sisältää mm. latinankielisiä jumalanpalveluksessa käytettyjä messuja ja rukouksia. Jyväskylän yliopiston kirjaston kokoelmat, kuva Matti Salmi. 5 kasiohjelmab.indd :00:27

6 Saksalaisen Johannes Keplerin maailmankartta vuodelta luvulla ryhdyttiin useissa maissa julkaisemaan myös ns. taskukirjoja. Kirjallisuus demokratisoitui entisestään. Varsinaiset modernit taskukirjat saivat alkunsa 1935, kun Englannissa laskettiin liikkeelle tunnettu Penguin-sarja. Kirjojen julkaisemisesta on tullut paljolti teollisuutta. Maailmassa arvioidaan ilmestyvän nykyisin noin miljoona nimekettä vuodessa eikä tuotannon supistumisesta ole ainakaan toistaiseksi ollut havaittavissa merkkejä. Kirjallisuus on ollut tärkeä tuki paikallisille kulttuureille. Vaikka se onkin välittänyt vaikutteita yli rajojen, sillä ei ole ollut samanlaista yhtenäistävää ja tietyssä mielessä latistavaa vaikutusta kuin televisiolla ja nyttemmin internetillä. 6 Vasta paperi mahdollisti myös monet nykyisin itsestään selvinä pidettävät käyttötarkoitukset. Esimerkiksi karttoja ei kyetty painamaan aikaisemmin. Kuparipiirrostekniikka mahdollisti suurtenkin karttojen painamisen. Maailman ensimmäinen kartasto, Claudius Ptolemaioksen Geographia, ilmestyi 1478, 14 vuotta ennen Kolumbuksen Amerikan löytöä. Portugalilaisen Pedro Reinelin tekemä merikartta vuodelta kasiohjelmab.indd :00:28

7 Musiikki oli toinen alue, joka koki mullistuksen. Nuotteja oli keskiajalla piirretty käsin, mutta vasta paperi mahdollisti niiden painamisen. Nuoteista voitiin 1500-luvun lopulta lähtien ottaa suuriakin painoksia. Paperi vaikutti myös muuten musiikin kehitykseen mahdollistamalla aikaisempaa suurimuotoisempien sävellysten luomisen ja levittämisen. Ilman paperilla olevia nuotteja musiikkia tuskin kyetään esittämään tulevaisuudessakaan. Merkittäviä kulttuurin tuotteita olivat 1700-luvulta lähtien myös tapetit, joitten kuviot joko maalattiin sabluunoilla tai painettiin puulaatoilla. Aluksi tapetit liimattiin kokoon arkeista, mutta 1820-luvulta lähtien tapettipaperia voitiin valmistaa paperikoneen avulla pitkinä vuotina. Paperitapetit oli tarkoitettu korvaamaan kankaiset tapetit. Paperi oli tukevaa, koska tapettien tehtävänä oli myös eristää vetoa eikä olla pelkästään koristeena. PAPERI MULLISTAA TIEDONVÄLITYKSEN Vasta paperi loi edellytykset laajamittaiselle tiedonvälitykselle. Kenties ensimmäinen sensaatiomainen uutinen, joka levisi paperin välityksellä, oli 1493 tieto Amerikan löytämisestä. Maat, joihin kirjapainotaito ei vielä ollut levinnyt, saivat tämän uutisen tuntuvasti myöhemmin, Venäjä esimerkiksi vasta Oli syntynyt uusi kirjallisuuden muoto, lentolehtiset, joiden vaikutus nähtiin pian. Uskonpuhdistus 1500-luvun alussa oli ensimmäinen suuri eurooppalainen kansanliike, joka käytti painettua sanaa täysimääräisesti hyväkseen. Valtavat lehtolehtisten massat oli tarkoitettu suurelle yleisölle ja ne saavuttivat myös lukutaitoa vailla olevat, kun niiden sisältö luettiin heille ääneen. Vuosien aikana julkaistut lentolehtiset olivat historian ensimmäinen massatiedotuskampanja, todellinen tiedonvälityksen vallankumous. Lutherin omia julkaisuja painettiin hänen elinaikanaan eri laitoksena ja hänen saksankielistä Raamatunkäännöstään peräti kappaletta. Paperi antoi sanalle uudet, ennen tuntemattomat siivet. Seuraavan kerran lentolehtiset näyttelivät tärkeätä osaa kolmikymmenvuotisen sodan aikana. Siihen kampanjaan osallistui myös oma valtakuntamme Ruotsi-Suomi. Valtava mediakampanja kytkeytyi nin ikään Ranskan vallankumoukseen, joka synnytti uutisten janon kaikkialla Euroopassa. Napoleon puolestaan oli taitava käyttämään hyväkseen painettua sanaa, ja paperista tuli tehokas ase hänen kädessään. Lentolehtiset ja poliittiset agitaatiojulkaisut ovat, esimerkiksi vallankumousten ja maailmansotien aikana, olleet erottamaton osa psykologista sodankäyntiä. Sanomalehtien tarve kasvoi nopeasti etenkin kolmikymmenvuotisen sodan aikana ( ). Lehdet olivat kooltaan ja painoksiltaan vähäisiä, mutta levittivät uutisia tehokkaasti. Tuolloin syntyi mm. ruotsalainen Post- och In- 7 kasiohjelmab.indd :00:28

8 rikes Tidningar (Virallinen lehti), joka on maailman vanhin yhtäjaksoisesti ilmestyvä sanomalehti. Kuvaavaa kehitykselle on, että lehti muuttui pari vuotta sitten pelkästään verkkolehdeksi luvun puolivälissä myytiin Lontoossa joka lauantai arviolta sanomalehden irtonumeroa. Lehtiä luet tiin kahviloissa ja tavernoissa muuallakin Euroopassa. Ne, jotka eivät itse osanneet lukea, antoivat jonkun muun lukea niitä itselleen. Pariisissa ilmestyi Ranskan vallankumouksen aikana peräti 350 lehteä. Painettujen julkaisujen määrä lisääntyi kaikkialla 1800-luvun ensi puoliskon aikana. Lehtien painomenetelmät koneellistuivat 1810-luvulla, mutta niiden hyväksikäyttöä haittasi paperipula. Raaka-ainetta, lumppua, ei yksinkertaisesti ollut riittävästi. Kun paperin valmistuksessa oli siirrytty teolliseen tuotantoon, Euroopassa alkoi 1800-luvun jälkipuoliskolla monimuotoisen poliittisen ja kulttuurisen kehityksen aika. Se näkyi ennen muuta sanomalehdistön voimakkaana kasvuna. Tieto merkittävistä tapahtumista levisi yli Euroopan aikaisempaa nopeammin, muutamassa viikossa. Paperi kuljetti tietoa. Ensimmäinen yritys julkaista sanomalehtiä Suomessa tehtiin Nykyisen Virallisen lehden edeltäjä Finlands Allmänna Tidning perustettiin 1820 ja yhä edelleen ilmestyvä Åbo Underrättelser Turun Wiikko-Sanomat ilmestyi ) ja Suometar Perinteisten sanomalehtien rinnalle ilmaantuivat jo 1830-luvulla populaarit sensaatiolehdet suurine painoksineen, samoin kuin erilaiset aikakauslehdet. Lehdenjulkaiseminen ei ollut enää pelkästään aatteellista toimintaa vaan tuottoisaa liiketoimintaa. Myös tällä alueella kehittyi niin sanottu big business. Ilmoitusten kasvava osuus 1900-luvulla kytki lehdet entistä tiiviimmin yhteen talouselämän kanssa. Maailman paperin tuotannosta, joka on viime vuosina ollut noin 340 miljoonaa tonnia, sanomalehtipaperin osuus on ollut 11 prosenttia. Se on nyttemmin selvästi supistumassa. Tieteen ekspansio on rakentunut paljolti tieteellisille aikakauslehdille, jotka levisivät ympäri maailmaa, kunnes ne nyt ovat siirtymässä pääasiallisesti verkkojulkaisuiksi. Niitä luetaan kuitenkin mitä ilmeisimmin suurelta osin paperilta. Tulostaminen on vain jäänyt lukijan itsensä huoleksi. PAPERI LUO EDELLYTYKSET KIRJEENVAIHDOLLE Ennen puhelimen ja muiden uusien kommunikaatiovälineiden käyttöön ottoa yhteydenpito hoidettiin kirjeitse. Kirjeenvaihto saavutti jo varhain suuret mittasuhteet. Esimerkiksi Lutherin työ toveri Philipp Melanchthon ( ) jätti jälkeensä kirjeen laajui sen kirjeenvaihdon. Ihmiset verkottuivat. 8 kasiohjelmab.indd :00:28

9 Maailman ensimmäinen postimerkki, englantilainen Penny Black vuodelta Kir jeitten, siis paperin, avulla kehitettiin iin myös eurooppalaista tutkimusyhteistyö-yötä jo kauan ennen meidän päiviämme. me. Etenkin 1700-lukua on luonnehdittu kirjeen vuosisadaksi. Ennen ensimmäistä stä maailmansotaa maa ilmassa lähetettiin tiin päivittäin 110 miljoonaa kirjelähetystä. tä. Postikortti tuli Suomessa käyttöön 1871, varhaisemmin kuin Ruotsissa ja Venäjällä. Topelius piti päiväkirjassaan aan tätä uutuutta, ns. virallista postikorttia, tia, tärkeänä erityisesti työväenluokalle hässä maassamme, missä postimaksut sut köy- olivat korkeat. Ensimmäiset postimerkit, englantilaiset iset niin sanotut Penny Black -merkit (musta penny), laskettiin liikkeeseen vuonna Suomessa postimerkit tulivat käyttöön Postimerkit yksinker-kertaistivat koko postiliikenteen, mikä tiesi sen nopeaa kasvua. Vanhin tunnettu Suomessa kirjoitettu kirje on päivätty 20. syyskuuta 1350, jolloin Turun linnanvouti Gerhard Skytte lähetti kirjeen Tallinnan (Räävelin) pormestarille. Kirjettä säilytetään Tallinnan kaupunginarkistossa. 9 kasiohjelmab.indd :00:28

10 Perinteisen paperia käyttävän kirjeenvaihdon rooli on supistunut eniten puhelimen takia, ja tätä kehitystä täydentää nykyisin sähköposti. Yksityishenkilöiden omat kirjelomakkeet ovat muuttuneet lähes elitistisiksi statussymboleiksi. Kirjeet ovat kuitenkin tärkeä historiallinen lähde. On syytä kysyä, mitä todistuskappaleita meidän päiviemme yhteydenpidosta jää jälkipolville? Yksittäisiä sähköpostiviestejä tulostetaan jatkuvasti paperille, mutta miten moni niistä säilytetään? HALLINTO, KAUPPA JA ARKIELÄMÄ Jo arabien keskuudessa kauppamiehet olivat olleet ahkeria paperin hyväksikäyttäjiä. Kirjekyyhkyt kuljettivat erikoispaperille kirjoitettuja viestejä Bagdadin ja Kairon välillä, ja kauppiaat hoitivat liiketoimiaan pitkienkin etäisyyksien päässä olleiden maiden, kuten Espanjan ja Intian kanssa. Ilman paperille pantua liikekirjeenvaihtoa ja tilinpitoa kauppa ja kauppahuoneet eivät olisi kyenneet kehittymään Euroopassakaan. Hallinto oli toinen elämän ala, jonka kehitys oli ratkaisevasti paperin varassa. Uudenaikaistuva hallinto tarvitsi paperia päätösten kirjaamiseen, veronkantoon, kirjeenvaihtoon ja lukemattomiin muihin tarpeisiin. Varhaisia paperin suurkäyttäjiä olivat Ruotsin valtakunnassa esimerkiksi Kustaa Vaasa ( ) ja Axel Oxenstierna ( ). Byrokraatit ovat aina rakastaneet paperia. Hyppäys 1400-luvun hallinnon 10 paperin kulutuksessa nykypäivään on järisyttävän suuri. Esimerkiksi suurkaupunki Nürnberg käytti 1400-luvulla vuosittain noin kaksi riisiä paperia, eli vajaat 1000 arkkia. Suomen eduskunta käyttää vuosittain 15 miljoonaa arkkia, joista syntyisi päällekkäin koottuna 20 Stadionin tornin korkuinen torni. Helsingin kaupungin toimistopaperin kulutus on vieläkin suurempi. Kun kaupunki syksyllä 2007 käynnisti paperinsäästökampanjan, laskettiin, että jos jokainen kaupungin työntekijä jättäisi tulostamatta kaksi asiakirjaa päivässä, paperia säästyisi päällekkäin pinottuna kaksi kilometriä korkean tornin verran. Ns. elektronisesta vallankumouksesta huolimatta paperista on vaikea luopua. Yhä edelleen ihmiset vierastavat pitkien tekstien lukemista ruudulta. Vieläkin suurempi epäluulo kohdistuu elektronisen informaation ikuisuuteen. Paperilla olevat arkistot säilyvät varmemmin ja ovat selkeämpiä sekä järjestää että säilyttää. Paljon puhuttuun paperittomaan konttoriin tuskin siirrytään ennen kuin elektronisten aineistojen pitkäaikaissäilytys on varmistettu. Mutta mahdetaanko silloinkaan selvitä kokonaan ilman paperia? Yksittäiset ihmiset tarvitsevat paperia, tai ainakin he joutuvat jatkuvasti tekemisiin sen kanssa. Vaikka pankkien tiliotteista ja paperille kirjoitetuista laskuista luovuttaisiinkin, jokapäiväinen elämämme tulee edelleenkin olemaan täynnä kuitteja, kuittauksia, matkalippuja, pääsylippuja ja muita tositteita. kasiohjelmab.indd :00:29

11 Palmstruchin pankki Tukholmassa laski 16 heinäkuuta 1661 liikkeelle maailman ensimmäisen modernin setelin. Oheisen kuvan seteli Stockholm Banco on vuodelta 1662 arvoltaan viisi taalaria kuparirahaa. Kuva Gabriel Hildebrand. Kungliga Mynt-kabinettet. Tukholma. Myös setelit ovat yhä edelleen olennainen osa päivittäistä elämäämme eivätkä pankkikortit ja verkossa tapahtuva rahan siirto ole tehneet niitä tarpeettomiksi. Seteleillä on monia ominaisuuksia, joitten takia niistä ei haluta luopua. Euroopassa paperia alettiin käyttää seteleiksi katsottaviin maksuvälineisiin 1600-luvulla. Ruotsin valtakunta oli ensimmäisten joukossa 1650-luvun puolivälissä. Setelit ovat olleet ajoittain hyvinkin merkittävä paperinkäytön kohde. Ranskan vallankumouksen aikaan jopa 90 prosenttia maan paperintuotannosta kului setelien painattamiseen. Infl aation vaivaamassa Saksassa käytettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen peräti 50 prosenttia maan hienopaperin tuotannosta seteleihin. 11 kasiohjelmab.indd :00:29

12 MAINOKSET Mainonta on kasvanut jättimäiseksi liike-elämän alaksi, joka tosin parhaillaan on suuressa murroksessa. Vielä aivan äskettäin arvioitiin, että peräti 63 % maailman painotuotteitten kustannuksista aiheutuu painotuotteista, jotka palvelevat mainontaa, joko välittömästi tai välillisesti. Mainoksista näkyvimpiä ovat julisteet. Ne tunnettiin jo 1500-luvulla. Kustaa Vaasa painatti 1524 Antwerpenissa ns. verilöylyjulisteen ja levitti propagandaa Tanskan Kristian II vastaan, joka oli 1520 toimeenpannut ns. Tukholman verilöylyn. Ulkomainontaan soveltuvat julisteet otettiin käyttöön Saksassa 1855, jolloin kaduille ilmestyivät pyöreät mainospylväät. Sen jälkeen mainokset ovat palvelleet niin mainontaa kuin propagandaakin. Esimerkiksi vaaleja voidaan tuskin ajatella ilman vaalimainoksia. Vaikka elektroniset ilmoitustaulut ja valopylväät yleistyvätkin, mainosjulisteista tuskin luovutaan kokonaan. Tämän päivän ihminen elää myös kotonaan paperille painetun mainonnan keskellä. Postiluukusta työntyy massoittain mainoksia ja muuta ilmaisaineistoa sen lisäksi, mitä olemme omasta aloitteestamme tilanneet, eikä esimerkiksi postin jakamien mainosten määrä näytä Kustaa Vaasa painatti 1524 niin sanotun Verilöylyjulisteen, joka esittää Tukholman verilöylyn julmuuksia. Se oli suunnattu Tanskan kuningas Kristian II vastaan. Julisteesta on säilynyt toinen, vuonna 1676 julkaistu painos. Kuva Kuninkaallinen kirjasto, Kööpenhamina. 12 kasiohjelmab.indd :00:30

13 lainkaan supistuvan. Vaikka verkkomainonta yleistyykin, se ei tavoita kaikkia kohderyhmiä. Paksut postimyyntiluettelot kilpailevat kuviensa laadulla menestyksellisesti verkon kanssa ja ovat suuria paperin kuluttajia, kuten vaikkapa puhelinluettelot. Helsingin alueella julkaistaan vuosittain peräti kahta kilpailevaa painettua luetteloa. VALOKUVAT Myöskään valokuvaus ei olisi kehittynyt ilman paperia. Valokuvia on valmistettu 1840-luvulta lähtien ja ne ovat tärkeä historiallinen lähde ja kulttuurin välittäjä. Digitaalisen kuvauksen yleistyessä paperikuvien valmistaminen notkahti hetkellisesti mutta on jälleen virkistynyt. Valokuvien merkitys paperin kulutuksessa ei ole aivan olematon. Suomessa valmistetaan paperille vuosittain 200 miljoonaa amatöörikuvaajien ottamaa kuvaa. MUUT PAPERIT Paperista oli 1900-luvun alussa tullut kulutustavara, jonka kysyntä vaihteli yhteiskunnan muun kehityksen mukana. Paperia alettiin käyttää kasvavassa määrin myös muihin tarkoituksiin kuin kirjoittamiseen ja julkaisujen painamiseen, kuten pakkauksiin, hygieenisiin tarpeisiin jne. Tosin tähän johtanut tekninen kehitys oli alkanut jo 1800-luvulla. Niinpä Englannissa kehitettiin pahvilaatikko 1817 ja paperipussi Aaltopahvi syntyi uvuilla ja WC-paperi 1880-luvulla Yhdysvalloissa. Voimapaperi kehitettiin puolestaan 1800-luvun lopulla Ruotsissa. Tällä hetkellä muun kuin paino-, kirjoitus- ja sanomalehtipaperin osuus globaalista paperin tuotannosta koostuu pakkauskartongeista (43 %) ja erilaisista pehmopapereista (7 %). PAPERIKAAN EI OLE KAIKKIVOIPA Käsin tehty paperi on osoittautunut säilyväksi, toisin kuin varhaiset eurooppalaiset epäilivät. Ruotsalainen tutkimusmatkailija Sven Hedin löysi 1901 Silkkitieltä (Lou Lan Itä-Turkestanissa) paperia, joka on peräisin ajalta jkr. Siitä huolimatta, että paperi oli maannut jätetunkiolla, se on laadultaan yhä edelleen moitteetonta. Suurempana uhkana paperille ovatkin olleet laiminlyönnit säilytyksessä. Niinpä varhaisesta kiinalaisesta ja arabialaisesta paperille kirjoitetusta aineistosta ei ole tallella juuri mitään. Todellinen paperista johtuva uhka kulttuurin säilymiselle aiheutui uusista, 1800-luvun puolivälin jälkeen käyttöön otetuista teollisista valmistusmenetelmistä. Paperista tuli hapanta, mikä aiheuttaa siinä jatkuvan murenemisprosessin, jota huonot säilytysolosuhteet kuten suuret kosteus- ja lämmönvaihtelut jouduttavat. Suunnattomat määrät arkistojen ja kirjastojen kokoelmia ovat sen takia uhattuina ja vaativat jatkuvia pelastustoimia, kuten neutralointia, vahvistamista ja digitointia. 13 kasiohjelmab.indd :00:30

14 1990-luvulla valmistusmenetelmät muuttuivat, ja nykyinen hienopaperi on pääosin hyvin säilyvää. Sanomalehtipaperikin elinikä on olennaisesti pitempi kuin aikaisemmin, vaikka paperi valmistetaankin mekaanisesta massasta. PAPERIN TULEVAISUUS Maailman informaatiotuotanto on saavuttanut jättimäiset mittasuhteet. Amerikkalaisten selvitysten mukaan maailmassa tallennettiin vuonna 2003 kaikkiaan teratavua informaatiota. Yhden gigatavun sisältämän tietomäärän sanotaan kirjoiksi tulostettuna vastaavan yhtä kuorma-autolastillista kirjoja ja teratavun noin tuhatta kuorma-autolastillista. Maailmassa ei taitaisi olla riittävästi kuorma-autoja kuljettamaan näin suurta kirjamäärää yhdellä kertaa. Tuosta informaation määrästä kirjoja oli ainoastaan 0,1 prosenttia eli teratavua, mikä sekään ei ole väheksyttävä määrä. Se on 163 kertaa enemmän kuin maailman suurimman kirjaston, Washingtonin Kongressin kirjaston kokoelmat, joiden suuruus on 19 miljoonaa kirjaa ja 56 miljoonaa yksikköä muuta kirjallista aineistoa. Ei siis ole perusteltua väittää, ettei informaatiota enää tallennettaisi paperille. Pikemminkin voimme onnitella itseämme siitä, ettei paperia käytetä aivan kaiken informaation säilyttämiseen. on 3,5 % ja sanomalehtien 8 %. Berkeleyssä Yhdysvalloissa tehdyn selvityksen mukaan maailmassa tullaan jatkossakin julkaisemaan noin miljoona kirjaa vuodessa. Paperin tulevan käytön kannalta suurin tuntematon tekijä on siis toimistopaperi. Jos japanilaiset ovat onnistuneet tietotekniikan avulla supistamaan toimistopaperin kulutusta prosentilla, saattavat monet muutkin maat kyetä samaan. Pakkaus- ja hienopaperien osalta laskua ei sen sijaan ole näköpiirissä. On sanottu, että paperi kuuluu ihmiskunnan välttämättömyyksiin samalla tavalla kuin pyörä ja sähkö. Paperi on high-tech-tuote, joka valmistetaan uusiutuvista luonnonvaroista. On sanottu, että ellei paperia olisi keksitty aikaisemmin, se olisi keksittävä nyt. Nykyistä demokraattista hyvinvointiyhteiskuntaa olisi tuskin olemassa ilman paperia. Esko Häkli Paperille painetun informaation määrä jakautuu siten, että toimistopaperi hallitsee 85,5 prosentilla, kirjojen osuus 14 kasiohjelmab.indd :00:30

15 PAPERIN HISTORIA SUOMESSA Suomalaisen paperin ja paperiteollisuuden historiasta puhuttaessa on välttämätöntä palauttaa mieliin pääkohdat paperinvalmistuksen kehitysvaiheista, jotka alkoivat muualla maailmassa jo 2000 vuotta sitten ja Suomessa vasta 1600-luvun lopulla. Paperin keksimisestä ovat kiinalaiset saaneet kunnian. He osasivat tehdä paperia eräiden kasvien kuiduista jo ennen ajanlaskun alkua. Paperin keksijänä pidetään kuitenkin hovieunukki Ts`ai Lunia, joka vuonna 105 jkr. teki ilmoituksen keisarille keksimästään paperinvalmistusmenetelmästä. Hän kertoi valmistaneensa paperia mulperipuun kuoresta, joutohampusta ja kalaverkoista. Vaikka kiinalaiset varjelivat paperinvalmistustaitoaan tarkoin, onnistui buddhalainen munkki Dokyon viemään taidon Japaniin vuonna 610. Arabiaan paperinvalmistustaito kulkeutui kiinalaisten sotavankien mukana vuoden 750 paikkeilla. Arabit kehittivät paperinteon korkealle tasolle, mistä johtuen papyruksen teko lopetettiin vuoden 900 tienoilla ja siirryttiin paperiin. Eurooppaan paperinvalmistustaito tuli 1100-luvulla kahta reittiä: maurien mukana Espanjaan ja kauppiaiden matkassa Italiaan, missä paperinvalmistus kehitettiin huippuunsa seuraavilla vuosisadoilla. Italian Fabrianossa toimii edelleen maailman vanhin paperitehdas, joka perustettiin Etelä-Euroopasta paperintekotaito levisi ensin Ranskaan ja saavutti Saksan 1300-luvun lopulla. Englantiin ensimmäinen paperimylly tuli 1494, Ruotsiin 1565 ja Viroon Amerikan ensimmäinen paperiruukki käynnistyi Pennsylvaniassa Saksassa paperintekijät muodostivat keskiajalla veljeskuntia, jotka kehittivät alan koulutuksen ja ammattitaidon huippuunsa. PAPERITEKOTAITO SAAVUTTAA SUOMEN Suomessa paperin tarve alkoi kasvaa 1640-luvulla, jolloin perustettiin Turun Akatemia ja sen yhteyteen kirjapaino. Paperi oli siihen aikaan kuitenkin kallista ja vaikeasti saatavaa, joten Turun piispa Juhana Gezelius vanhempi perusti vuonna 1667 maamme ensimmäisen paperimyllyn pienen puron varrelle Tomasbölen kylään, Pohjan pitäjään, lähelle Fiskarsia. Paperin raaka-aine, pellavalumppu, oli kiven alla ja niinpä kirkoissa annettiin kuulutuksia, joissa kansaa velvoitettiin tuomaan vanhoja vaatteitaan raakaaineeksi. Kansa suhtautui pyyntöihin ynseästi, koska kankaita käytettiin tarkasti hyväksi. Kun ne eivät enää kelvanneet edes lattiaräteiksi, niitä käytettiin sytykkeinä tulusten kanssa. Piispa oli kuitenkin tiukkana: lumppuja tarvittiin ja niin papit, lukkarit ja suntiot saivat mennä 15 kasiohjelmab.indd :00:30

16 lumpunkeruuseen. Raaka-ainetta alettiin vähitellen saada, kun vaihdossa annettiin neuloja, nappeja, peilejä ja muuta tarpeellista. Tomasbölen paperimylly oli maamme ainoa paperipaja lähes puolen vuosisadan ajan. Isonvihan aiheuttama taantuma lopetti Tomasbölen toiminnan Samalla se pysähdytti lähes kokonaan kaiken kirjallisen työn ja opetustoiminnan Suomessa vuosikymmeniksi. Vasta 1762 perustettiin seuraava paperimylly Järvenojalle, lähelle Turkua. Paperiruukki hankki työntekijänsä Ruotsista ja alkoi saksalaisen esikuvan mukaan soveltaa nuoriin työntekijöihin oppisopimuskoulutusta. Oletettavasti tämä tehdas toimitti 1771 paperin ensimmäiselle Suomessa ilmestyneelle sanomalehdelle, Tidningar utgifne af et Sällskap i Åbo. Paperimylly, jonka avulla valmistettiin lumppupaperia. Työvälineistöön kuuluivat puiset vasarat eli stampit, hiililämmittimellä varustettu vatti, viira, huovat ja prässi. Lumppu laitettiin veden kera vattiin, puiseen altaaseen jossa se hakattiin pieneksi ja pehmeäksi. Vatmanni nosti puusta ja verkosta valmistetun viiran avulla arkin vatista ja ojensi viiran kuutsaajalle, jonka tehtävänä oli irrottaa jokainen märkä arkki pinoon kukin omalle huovalleen. Kun kasassa oli 144 arkkia, siirrettiin ne leimannille, joka huolehti arkkien prässäämisestä. Prässäyksen jälkeen arkit nostettiin kipristelyn estämiseksi muutaman arkin nippuina kuivumaan vahatulle köydelle. Liimaaja levitti kuivan arkin pintaan eläinten teurasjätteistä keitettyä liima-ainetta ja lopuksi kiillottaja kiillotti arkit sileällä kivellä. Tämän jälkeen eri puolille Suomea syntyi toistakymmentä paperimyllyä, jotka valmistivat ns. käsipaperia perinteisen menetelmin. Valtiovalta yritti auttaa kotimaisten paperimyllyjen toimintaa asettamalle tuontipaperille 25 prosentin tullin. Vuonna 1818 perustettu Tervakosken paperitehdas oli alkujaan vaatimaton käsipaperimylly, josta kehittyi korkealaatuisia hienopapereita valmistava erikoistehdas. Suomen Pankin omistaessa tehtaan se valmisti pitkään mm. setelipaperia. Tervakoski on maamme vanhin edelleenkin toiminnassa oleva paperitehdas. 16 kasiohjelmab.indd :00:30

17 Sivistyksellisen kehityksen voimistuessa Euroopassa kirjapainot alkoivat lisääntyä ja paperin laadulle alettiin esittää uusia vaatimuksia. Käsintehty lumppupaperi oli sinänsä hyvää ja parhaimmillaan erittäin korkeatasoista, mutta se ei soveltunut esim. sanomalehtien painatukseen. Tilanne pakotti keksijät ponnistelemaan sekä paperikoneen että uuden kuitumateriaalin aikaansaamiseksi. Käsipaperin valtakausi alkoi päättyä ja paperinvalmistuksen teollinen tuotanto oli jo ovella. KÄSITYÖSTÄ KONETUOTANTOON Ensin syntyi paperikone. Sellaisen rakensi ranskalainen Nicolas Louis Robert vuonna Nykyisiin jumbopaperikoneisiin (työleveys 9,5 metriä ja ajonopeus 2000 m/min) verrattuna Robertin käsikäyttöinen keksintö oli todella vaatimaton mankeli. Sen leveys oli vain 60 cm ja nopeus 9 m/min. Vaikka paperi jouduttiin vielä kuivaamaan arkki kerrallaan, uutta oli se, että koneella voitiin valmistaa jopa 15 metrin pituisia yhtenäisiä paperivuotia, mikä merkitsi aluevaltausta mm. tapettipaperin tuotannolle. Robert ei kuitenkaan pystynyt kehittämään paperikonettaan, vaan joutui luopumaan patenttioikeuksistaan. Keksintö siirtyi Englantiin, missä pankkiiriveljekset Henry ja Sealy Fourdrinier ryhtyivät kehittämään tätä ihmiskunnan yhtä merkittävintä keksintöä. Uusi konemalli esiteltiin jo 1804, mutta se oli tuotantokyvyltään vielä pieni ja kannattamaton. Veljekset menettivät hankkeessa koko omaisuutensa, mutta jotakin sentään jäi: heidän nimensä on säilynyt pitkään paperinteon maailmassa, sillä perinteistä tasoviirakonetta kutsutaan edelleenkin Fourdrinier-koneeksi. Englannissa kehitettiin myös toinen paperikoneiden perustyyppi, lieriöviirakone. Sen suunnitteli englantilainen John Dickinson. Höyryllä kuumennettavia sylintereitä paperin kuivaamisessa alkoivat ensimmäisinä käyttää saksalainen Adolf Kefersten 1819 ja englantilainen T.B. Crompton Tämä tekninen edistysaskel merkitsi käsityökauden päättymistä paperin valmistuksessa. Toinen paperinvalmistuksen mullistanut keksintö oli hiomakone, joka syntyi Saksassa 1840-luvulla. Kutomomestari Friedrich Gottlob Keller kehitti menetelmän, jolla puusta voitiin irrottaa kuitukimppuja painamalla puupölliä pyörivää hiomakiveä vasten. Hän myi keksintönsä 1846 maamiehelleen Heinrich Voelterille, joka kehitti konevalmistajien kanssa Kellerin keksinnöstä toimivan koneen. Menetelmä yleistyi nopeasti ja alkoi sivuuttaa lumpun paperin raaka-aineena. Aivan helposti lumpusta ei kuitenkaan luovuttu, sillä hioketta pidettiin aluksi vain lumpun korvikkeena, jonka käyttöä pyrittiin jopa salailemaan. Pian kuitenkin huomattiin, että hioke olikin sopiva paperin raaka-aine, jonka avulla voitiin helposti ja tehokkaasti tyydyttää kasvanutta paperinkulutusta. Hiokkeen osuutta paperissa voitiin pian lisätä, 17 kasiohjelmab.indd :00:35

18 kun huomattiin, että kuusi on parempi hiomapuu kuin haapa. Toinen tärkeä havainto oli se, että höyryttämällä kuusipöllit ennen hiontaa massaa saatiin enemmän ja siitä tuli pitkäkuituisempaa kuin vanhalla menetelmällä. Suomessa seurattiin paperiteollisuuden kehitystä tarkoin 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Erityisen kiinnostunut alasta oli Helsingin yliopiston kirjanpainaja J.C. Frenckell, joka hankki 1830-luvulla omistukseensa Tampereella 1785 käynnistyneen maamme kolmannen paperimyllyn. Hän ryhtyi kehittämään laitoksesta uudenaikaista paperitehdasta. Sysäyksen tähän hän sai mitä ilmeisimmin Ruotsista, jossa oli samoihin aikoihin meneillään voimakas nousu paperiteollisuudessa. FRENCKELL OSTAA PAPERIKONEEN Frenckell tähtäsi heti alusta lähtien koneelliseen paperinvalmistukseen. Huolellisten valmistelujen ja selvitysten jälkeen hän päätti tilata paperikoneen Lontoon lähistöllä toimineesta Tidcombe & Strudwick -tehtaasta. Kone saapui Turun satamaan osina ja kokoonpanon suorittivat englantilaiset asentajat. Maamme ensimmäinen paperikone käynnistyi Frenckellin tehtaalla Tampereella Kone oli valmistettu Englannissa ja se oli käytössä 77 vuoden ajan. Kuva on peräisin 1800-luvun lopulta. Koneen leveys oli 1,4 metriä ja no peus 60 m/min. Kuva Niels Rasmussen, Vapriikin kuva-arkisto. 18 kasiohjelmab.indd :00:35

19 Koeajot tällä maamme ensimmäisellä paperikoneella aloitettiin keväällä Tehdas sai nopeasti asiakkaakseen useita sanomalehtiä. Hyvälaatuisen paperin turvin Tampereen tehdas toimi uranuurtajana myös viennissä. Jo 1840-luvulla tehdas aloitti vientitoimitukset Pietariin ja Tallinnaan. Tampereen paperiruukin työaika oli sekä vuoro- että päivätyössä 12 tuntia. Tehtaan kello herätteli väen kahvinkeittoon klo 4.30 ja työhön se kutsui Työpäivä kesti aina klo 19:ään. Suurusaika oli ja varsinainen ruokatunti klo Palkat olivat pienet, mutta tilannetta paransi se, että tehdas antoi asunnon ja polttopuut sekä muutaman tynnyrillisen rukiita. Työssä oli myös vanhuksia ja lapsia, joskin alaikäisten käyttö tehdastyössä kiellettiin lailla jo vuonna Tampereen paperitehdas säilytti asemansa Suomen suurimpana ja uudenaikaisimpana tehtaana 1860-luvun lopulle. Tehtaan kovana kilpailijana oli Tervakosken paperitehdas, joka oli hankkinut ensimmäisen paperikoneensa Englannista Nämä molemmat tehtaat ryhtyivät käyttämään puuhioketta tuotannossaan, mutta pysyivät kuitenkin aina 1900-luvun alkupuolelle luonteeltaan perinteisinä paperiruukkeina, joiden erikoisalana oli lumpuista valmistetut erikoispaperit. Tampereen ruukin toiminta loppui Paperikoneen keksiminen ei aloittanut Suomessa samanlaista rynnistystä paperiteollisuuden kehittämiseen kuin minkä sai aikaan tieto hiomakoneen keksimisestä. Mielenkiintoista on havaita, että nämä niin sanotut uuden polven paperitekijät eivät olleet lainkaan lumppupaperin valmistajia, vaan henkilöitä, joilta puuttui täysin kosketus paperinvalmistukseen. He olivat joko apteekkareita, kirjanpainajia, tekstiilitehtailijoita, eri alojen insinöörejä ja teollisuudesta kiinnostuneita aatelismiehiä. Yhteistä heille kaikille oli hyvät kontaktit ulkomaille ja selkeä näkemys alan tulevaisuudesta. Puuhiomoalan pioneerina Suomessa toimi viipurilainen kirjanpainaja C.W. Holmström, joka sai 1856 luvan rakentaa tehtaan, joka valmistaisi puusta paperia. Holmström suunnitteli hiomakoneensa itse, mutta miten paljon se muistutti saksalaista patenttia, ei ole tiedossa. Tämän Viipurin maalaiskunnan Kinterinkoskeen rakennetun hiomon osti apteekkari Achates Thuneberg, joka hankki sinne Keller-Voelter -mallin mukaisen hiomakoneen vuonna Thunebergin pienen massamyllyn vaiheista on niukasti tietoa, koska hänen harjoittamansa liiketoiminta oli salaista. IDESTAM PERUSTAA PUUHIOMON Tamperelainen vuori-insinööri Fredrik Idestam tutustui sattumalta 1860-luvulla saksalaiseen puuhiomoon ja oivalsi välittömästi sen mahdollisuudet Suomessa. Hänen puuhiomonsa valmistui Tammerkosken alaputouksen äärelle Laitos menestyi ja sai laajalti kansainvälistä huomiota. 19 kasiohjelmab.indd :00:38

20 Vuonna 1869 hänellä oli toiminnassa jo Tampereen hiomoa suurempi toinen hiomo Nokianvirran pohjoisrannalla. Kyseisestä massaruukista kehittyi myöhemmin nykyinen Nokia-konserni. Idestamin esimerkki houkutteli toisiakin yrittämään tällä uudella teollisuudenalalla. Olihan Suomessa runsaat metsävarat, kosket tarjosivat halpaa käyttövoimaa ja kuljetusolosuhteet olivat mm. rautateiden ansiosta parantumassa. Ja työvoimaakin oli saatavilla, joskin avainhenkilöt jouduttiin koko 1800-luvun loppupuoliskon ajan hankkimaan ulkomailta, pääasiassa Keski-Euroopasta ja Englannista. Tampereen seudusta muodostui 1860-luvun lopulla puumassateollisuuden keskus. Nokian hiomon lisäksi syntyivät hiomot Mänttään, Kyröskoskelle ja Valkeakoskelle. Toinen massateollisuuden keskittymä syntyi 1870-luvun alussa Pohjois-Kymenlaaksoon, Kymijoen suurten koskien äärelle, missä vuosien välisenä aikana käynnistettiin puuhiomot Inkeroisissa, Kuusankoskella (erilliset hiomot Kuusaan saaressa ja Kymintehtaalla) sekä Verlassa Mäntyharjun reitin alajuoksulla. Myöhemmin puuhiomoja rakennettiin vielä Myllykoskelle ja Kotkan seudulle. 20 Inkeroisten ja Kuusankosken hiomojen yhteyteen rakennettiin välittömästi myös pahvi- ja paperitehtaat, joihin koneet tilattiin Englannista. Tehtaat valmistivat sanomalehti-, tapetti- ja käärepaperia sekä hienoja lumppupapereita. Kuusankosken paperitehdas oli ensimmäinen, joka aloitti 1874 luonnonruskean käärepaperin valmistuksen. Se osoittautui myöhemmin tärkeäksi vientiartikkeliksi. Kääreparin valmistus perustui uuteen menetelmään, hiomapuiden höyryttämiseen. Kehitys oli paperiteollisuudessa 1880-luvulla nopeaa. Tehtaat ryhtyivät käyttämään paperinteossa hiokkeen rinnalla selluloosaa eli sellua. Sen tuotantotapa eroaa olennaisesti hiokkeen valmistuksesta, sillä sellu tehdään kemiallisella menetelmällä, joka irrottaa puun kuidut toisistaan. Sellunvalmistuksessa oli alkuun kaksi eri menetelmää: amerikkalaisten Tilghman-veljesten kehittämä sulfaattimenetelmä ja ruotsalaisen C.D. Ekmanin patentoima sulfi ittimenetelmä. Suomeen syntyi ensin sulfaattisellutehtaita ja myöhemmin 1800-luvun loppupuolella sulfi ittisellutehtaita. Kymin sulfi ittisellutehdas Kuusankoskella oli pitkään maamme suurin. Sulfi ittitehtaista alettiin kuitenkin luopua 1970-luvulla. Tehtaat totesivat, että sulfaattimenetelmä on sulfi ittimenetelmää taloudellisempi ja aiheuttaa ympäristölle vähemmän haittaa. Olennainen muutos oli myös se, että sulfi ittitehtaat käyttivät yksinomaan kuusta, kun sulfaattitehtaat käyttävät pääsääntöisesti mäntyä ja koivua. Kuusi jäi näin ollen yksinomaan hiokkeen raaka-aineeksi. kasiohjelmab.indd :00:38

21 Hovilanhaaran paperitehtaalla Jämsänkoskella käynnistyi v Saksassa valmistettu kone, jonka leveys oli 2,1 metriä, valmisti hienopaperia. Kone myytiin 1970-luvun lopulla Intiaan, missä se on toiminnassa tiettävästi edelleen. Kuva UPM-Kymmenen kuva-arkisto, Valkeakoski. PAPERIN TUOTANTO SATAKERTAISTUI Vuosina paperiteollisuus oli nopeimmin kasvava teollisuudenala Suomessa. Työntekijöiden määrä kasvoi yli kolmekymmenkertaiseksi tänä aikana. Vuonna 1860 työntekijöitä oli pienissä paperitehtaissa alle 400 ja vuonna 1913 jo yli Tuotannon määrän kasvu oli vielä nopeampaa, sillä kyseisenä aikana tuotanto satakertaistui. Paperitehtaiden määrä nousi ensimmäisen maailmansodan aikoina 25:een ja sellutehtaiden 17:ään. Paperi- ja tuotteilla alkoi olla aiempaa suurempi merkitys maamme kauppavaihdossa, vaikka sahatavaran ja muiden puutuotteiden osuus oli tuohon aikaan yli puolet Suomen viennin kokonaisarvosta. Paperiteollisuuden kehityksen määräsivät lähes täysin vientimahdollisuudet, sillä kotimarkkinoiden osuus myynnistä oli vähäinen. Suomen paperitehtaiden vienti kohdistui alkuaikoina suurelta osalta Venäjälle, mutta tilanne muuttui 1800-luvun lopulla Venäjän tullipoliittisten toimenpiteiden johdosta. Suomen tehtaiden oli etsittävä uusia markkinoita lännestä. Ennen ensimmäistä maailmansotaa länsiviennin osuus oli jo 40 %. 21 kasiohjelmab.indd :00:38

22 Vientituotteissa oli kuitenkin selkeä ero. Venäjälle vietiin pääasiassa paperia, kun taas Länsi-Eurooppaan myytiin lähinnä hioketta, sellua ja pahvia. Huolimatta Venäjän asettamista tulleista suomalainen paperiteollisuus pystyi kilpailemaan menestyksellisesti myös Venäjän oman paperiteollisuuden kanssa. Syynä oli suomalaisen paperin hyvä laatu. Pelkästään Kymiyhtiö pystyi toimittamaan paperia yli 300:lle venäläiselle sanomalehdelle. Vaikka Suomen paperiteollisuus oli kehittynyt suurin askelin maamme itsenäistymiseen mennessä, paperia tehtiin 1920-luvun alkupuolella periaatteessa samalla tavalla kuin jo puolitoista vuosisataa aiemmin. Keskeisenä ideana oli poistaa paperimassasta vesi mahdollisimman tehokkaasti ja saada aikaan tasainen ja luja paperiraina. Tärkeintä paperinvalmistuksen voimakkaassa kehityksessä itsenäisyyden ajalla on ollut se, että koneita ja laitteita on voitu parantaa ja kehittää jatkuvasti. Silmiinpistävin muutos on tapahtunut paperikoneen koossa. Vielä 1920-luvulla paperikoneiden leveys oli yleisesti noin 2 metriä. Varkauden tehtaan Saksassa 1921 valmistettu kone, jonka leveys oli 4,2 metriä, edusti jo uutta aikakautta. Löytyipä Kanadasta jo 1920-luvun lopulla 7,7 metriä leveä kone, joka oli lajissaan maailman suurin. 22 Suomeen saatiin vastaavansuuruinen kone vasta 1961, kun Varkauden tehtailla käynnistyi amerikkalaisvalmisteinen sanomalehtipaperikone, jonka puhtaaksileikattu leveys oli peräti 8,4 metriä ja rakennenopeus 1000 m/min. Suomessakin oli tähän aikaan jo omaa paperikoneiden valmistusta, mutta näin suuria koneita meillä ei vielä rohjettu tehty. Muutos tapahtui 1970-luvun alkupuolella, kun suomalainen metalliteollisuus kehitti käänteentekevän ratkaisun paperin viiraosaan ja perälaatikkoon. Merkittävä muutos oli myös prosessitietokoneiden tulo paperikoneille; siirryttiin näppituntumasta näppäintuntumaan, kuten paperimiehet asian ilmaisivat. Uuden teknologian läpimurron jälkeen suomalaisesta paperikoneiden valmistuksesta tuli markkinajohtaja maailmalla. Alan suurimman yrityksen Valmetin nimi muuttui 2000-luvun alussa Metso Oyj:ksi. Suomessa on vuosien välisenä aikana käynnistetty kaikkiaan 192 paperikonetta. Tästä määrästä 93 konetta on käynnistynyt UPM-Kymmene Oyj:n piiriin kuuluvissa tehtaissa. Maamme uusin kotimaassa valmistettu kone käynnistyi UPM:n Rauman tehtaalla vuonna Tämän jättikoneen leveys on 9,3 metriä ja nopeus 1900 m/ min. Kone tuottaa kevyesti päällystettyä aikakauslehtipaperia keskimäärin 1000 tonnia vuorokaudessa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuonna 1842 Frenckellin tehtaalla Tampereella käynnistynyt Suomen ensimmäinen paperikone oli leveydeltään 1,5 metriä ja nopeudeltaan 60 m/min. Tuotanto saattoi nousta jopa kolmeen tonniin vuorokaudessa. kasiohjelmab.indd :00:39

23 tehtaiden sulkemisien johdosta siinä määrin, että vuonna 2009 kokonaistuotanto tulee jäämään 13 miljoonan tonnin tuntumaan. Kymin paperitehtaan PK 8 Kuusankoskella oli käynnistyessään 1983 maailman suurin hienopaperikone. Kone pystyy valmistamaan vuorokaudessa paperirainan, joka ulottuu Hangosta Utsjoelle. Kuva UPM-Kymmenen kuva-arkisto. 100 MILJOONAA ARKKIA PÄIVÄSSÄ Toinen vertailu perinteisen käsipaperin ja teollisesti valmistetun paperin välisestä erosta voidaan ottaa UPM Kymin tehtaalta Kuusankoskelta, missä on kaksi 1980-luvulla käynnistettyä Valmetin tekemää hienoperikonetta. Ne ovat lajissaan suurimpia maailmassa. Toinen kone (leveys 8,5 m) valmistaa sellupohjaisia kopiopaperilaatuja riisin (= 100 miljoonan A4-arkin) päivävauhdilla. Ennen muinoin ammattitaitoinen paperimaakari teki päivässä kuusi riisiä. Selvintä kieltä suomalaisten paperitehtaiden kehityksestä itsenäisyyden ajalla kertovat tehtaiden tuotantoluvut. Vuonna 1917 Suomessa valmistettiin tonnia paperia ja kartonkia. Huippuvuonna 2007 vastaava tuotantomäärä oli 14,3 miljoonaa tonnia. Tämän jälkeen kokonaistuotanto on supistunut Suomessa oli vielä 1980-luvun puolivälissä lähes 20 merkittävää paperi- ja selluyhtiötä. Nyt niitä on enää neljä: jättiyhtymät Stora Enso ja UPM-Kymmene sekä näitä huomattavasti pienemmät M-Real (ent. Metsä-Serla) ja Myllykoski. Aikaisemmat suuret tuottajat Ahlström ja Nokia vaihtoivat tuotantonsa painopistettä jo 1980-luvun lopulla. Tällä hetkellä suomalainen paperiteollisuus on kenties suurimmassa käännekohdassa kuin koskaan aikaisemmin. Nyrkkisäännöksi on muotoutunut havainto, että paperi- ja kartonkituotteet kannattaa valmistaa mahdollisimman lähellä loppukulutuspaikkaa ja massa puolestaan halvan raaka-aineen alueilla. Suomen erityinen heikkous nykyisessä kilpailutilanteessa ovat kuljetuskustannukset. Suomen tuotannolla tulee aina olemaan tämä lisäkustannus sijaintinsa takia. Tosiasia kuitenkin on, että Suomi on kohonnut sotien jälkeisenä aikana paperiteollisuuden kiistattomaksi suurvallaksi. Maailman kymmenestä suurimmasta paperinvalmistajasta kolme on tänään suomalaisia tai ainakin alkuperältään suurelta osin suomalaisia. Tämä on komea saavutus maalta, jossa on puoli prosenttia maailman metsistä ja prosentin kymmenys väestöstä. Eero Niinikoski 23 kasiohjelmab.indd :00:39

24 Kauppakatu 25, Jyväskylä Puhelin Avoinna ti-su klo kasiohjelmab.indd :00:42