NÄKÖKULMIA TARU SORMUSTEN HERRASTA -FANIEN MAAILMAAN

Transkriptio

1 NÄKÖKULMIA TARU SORMUSTEN HERRASTA -FANIEN MAAILMAAN Aija Soivanen Opinnäytetyö, syksy 2004 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö Viestinnän koulutusohjelma Medianomi (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Soivanen, Aija. Näkökulmia Taru sormusten herrasta -fanien maailmaan, Turku, syksy 2004, 55 s. 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö, Viestinnän koulutusohjelma, medianomi (AMK). Opinnäytetyön tarkoitus on luoda katsaus fanikulttuuriin ja erityisesti Taru sormusten herrasta (TSH) -fanien maailmaan. TSH-faniutta tarkastellaan eri teorioitten kautta, kuten elokuvateorian, elokuvan ontologian, mediakasvatuksen ja genreteorian näkökulmasta. Tutkielmassa etsitään myös mahdollisia eroavuuksia tavallisten fanien ja superfanien välillä. Tarkoituksena on hahmottaa, miten fanit käyttävät aikaa ja rahaa harrastukseensa. Aineisto on kerätty Internetin keskustelupalstoilta haetuilta TSH-faneilta. Kysely tehtiin sähköpostitse. Lisäksi aineistoa on saatu haastattelemalla Uudessa- Seelannissa henkilöitä, joilla on ollut tekemistä TSH-elokuvatrilogian kanssa. Aineistoni on sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista. Tutkielmassa viitataan myös Jonottajat-dokumenttiin, jossa seurataan TSH-elokuvien fanien elokuvalippujen odotusta. Päätuloksena on TSH-fanien jakaminen erilaisiin alaryhmiin. Suurin osa faneista kokee kuuluvansa yhteisöön muiden TSH-fanien kanssa. Yhteisöjä on kuitenkin monia, eivätkä kaikki fanit kuulu samoihin yhteisöihin. TSH-faniudessa on jopa uskonnollisia piirteitä. Jotkut fanit suhtautuvat alkutuotteeseen eli TSHkirjatrilogiaan niin fanaattisesti, että sieltä haetaan totuutta moneen asiaan, ja elokuvatrilogiaa pidetään jossain määrin alempiarvoisena. Mediakasvatuksen näkökulmasta voidaan käydä keskustelua näkemyksistä ja keskittyä erottelemaan kirjat ja elokuvat erilaisina taiteenmuotoina. Johtopäätöksenä voin todeta, että Taru sormusten herrasta on merkittävä fanikohde, josta riittää keskusteltavaa ja pohdittavaa. Fanit suhtautuvat TSHkirjoihin ja elokuviin eri tavoin. Kirjat ovat alkutuote, joihin elokuvat vertautuvat. Fanikulttuuria kuvatessa on huomioitava sen alakulttuuriset piirteet ja erilaiset vivahteet. Asiasanat: ihailijat, nuorisokulttuuri, mediakasvatus, fantasiaelokuvat, fantasiakirjallisuus.

3 ABSTRACT Soivanen, Aija. Viewpoints into the world of The Lord of the Rings fans, Turku, Autumn 2004, Language: Finnish, 55 pages, 3 appendices. Diaconia Polytechnic, Turku Unit, Degree Program in Communication and Media Arts. Media Artist. The aim of the study was to find out how The Lord of the Rings fans spend their time and money on their fan activities and being a fan and if there is a difference between ordinary fans and more devoted ones. If so, what is this difference, what does it take for a fan to be a super fan and are there some other ways to categorize Lord of the Rings fans. The study is based on a documentary called Jonottajat that follows The Lord of the Rings fans who are queuing for tickets to the last Lord of the Rings -film known as The Return of the King. The material was collected through a questionnaire among Finnish The Lord of the Rings fans in 2004 and by interviewing people who had something to do with The Lord of the Rings films in New Zealand in The methods used in the study are mainly qualitative (because most of the questions in the questionnaire are open questions) but also some quantitative methods have been used to indicate some results in numbers. There are many different kinds of groups of The Lord of the Rings fans. Many fans belong to a society with other The Lord of the Rings fans, but the community is split into different subgroups. The Lord of the Rings fans can also be seen as a potential group to focus on in media education. The Lord of the Rings has created a worldwide phenomenon that connects fans but it also creates a wide market for the product providers and travelling businesses especially in New Zealand. In conclusion, there is a wide culture under the topic of fandom. Fans have their sub-cultural beliefs and ways of seeing things that not all can understand, but at least we can try, and documentaries like Jonottajat can show a little about it to the public. Fans also provide a feedback channel to the merchandise producers as a critical audience. Key words: Fandom, fan culture, media education, youth culture, fantasy films, fantasy literature.

4 SISÄLLYS 1. JOHDANTO TAUSTAA JONOTTAJAT -DOKUMENTTI FANEJA FANIKULTTUURIN KESKELLÄ KYSELYN TOTEUTUS FANIEN JAKAUTUMINEN ALARYHMIIN SUPERFANIA ETSIMÄSSÄ SUOMALAISTEN TSH-FANIEN JAKAUTUMINEN ALARYHMIIN Tolkien-puristit Pitkäaikaiset kirjojen ystävät Uusheränneet kirjojen fanit Tasapuolisesti kirjoja ja elokuvia Elokuvien fanit Jonottajat SAMAISTUMISEN KAUTTA YHTEISÖN JÄSENIKSI IDENTIFIKAATIO JA SAMAISTUMINEN EKSYKSISSÄ ELOKUVAN TODELLISUUDESSA TSH-YHTEISÖT OHEISTUOTTEISTA SORMUSMATKALAISIIN OHEISTUOTTEET RAHANVIEJINÄ HYVÄ TAPA KULUTTAA AIKAA UUSI-SEELANTI ON KESKIMAA TSH-ELOKUVAT OVAT SYNTYNEET FANIEN YHTEISTYÖSTÄ SORMUS USKONNON SYMBOLINA FANI-ILMIÖ MEDIAKASVATUKSESSA YHTEENVETO...44 LIITTEET 49 Liite 1: TSH-fanikysely Liite 2: TSH-fanien unia Liite 3: TSH-fanien rahankäyttöä

5 1. JOHDANTO Fanit ja fanikulttuuri liitetään useimmiten bändeihin, musiikkiin ja eritoten rockkulttuuriin, mutta myös elokuviin ja tähtikulttiin. Erityisesti viimeisten vuosien aikana elokuvien odottaminen on saanut muodon, jota monet ihmettelevät. Nuoret ja vähän vanhemmatkin jonottavat joidenkin elokuvien lippuja, samalla tavoin kuin suosittujen bändien konserttilippuja, jopa useita viikkoja. Suosittujen bändien harvinaisten keikkojen jonottaminen on jotenkin ymmärrettävämpää kuin elokuvalippujen jonottaminen. Elokuvien näytäntöjä on kuitenkin niin paljon, että sinne varmasti ehtii, toisin kuin harvinaiselle keikalle. Elokuvalippuja on Suomessakin jonotettu ainakin Taru sormusten herrasta, Matrix ja Star Wars -elokuviin. Tämä tutkielmani liittyy kiinteästi Jonottajat-dokumenttiin (2004), jonka teimme yhdessä Panu Suurosen kanssa. Siinä seurasimme 16-vuotiaan Jesse Jokelan elokuvalippujen jonotusta sekä Taru sormusten herrasta - Kuninkaan paluu -elokuvan ensi-iltaan menoa. Jonottajat-dokumentti on opinnäytetyömme tuoteosa. J.R.R. Tolkien loi Taru sormusten herrasta (myöhemmin TSH) tarinan ja maailman sen ympärille. TSH jakautuu kolmeen osaan, Sormuksen ritarit, Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu. Tarinan tapahtumapaikkana olevaan Keskimaahan liittyy myös muita teoksia, kuten Silmarillion ja Hobitti, sinne ja takaisin. Elokuvaohjaaja Peter Jackson teki kolmiosaisen version Tolkienin TSH:sta valkokankaalle. Elokuvat avasivat Tolkienin maailman monille sellaisille, jotka eivät ole kirjoihin tarttuneet. Elokuvien ja kirjojen eroista on käyty kiivasta keskustelua. Monesti keskusteluissa unohdetaan se seikka, että elokuvat ovat aina versioita, eikä elokuviin ole mahdollista sisällyttää kaikkea sitä, mitä kirjoihin. Jokainen lukija kokee kirjat omalla tavallaan. Elokuvissa kuitenkin maailma on enemmän annettuna. Tarkkanäköiset katsojat toki löytävät elokuvista ulottuvuuksia, joihin kaikki katsojat eivät kiinnitä huomiota. Tolkienin luoma maailma on nerokas ja keskustelu elokuvien oikeutuksista ja muutoksista on ymmärrettävää. Tässä tutkielmassani en kuitenkaan puutu tähän kiistaan, vaan keskityn TSH-faneihin.

6 6 Törmäsin TSH-massafaniuteen ensimmäistä kertaa vuonna 2002 Uudessa- Seelannissa Kaksi tornia -elokuvan ensi-illan aikoihin. Uuden-Seelannin metsissä monet fanit etsivät elokuvien kuvauspaikkoja ja ensi-illan punaisen maton ympärille oli kerääntynyt kokonaisen kaupungin verran innokkaita TSHelokuvien faneja. Itse matkustin Uuteen-Seelantiin maan itsensä, en tarun takia, mutta TSH-hehkutus oli matkalleni mielenkiintoinen ja merkittävä lisä. Jos minun pitäisi määritellä itseni johonkin myöhemmin esittelemistäni kategorioista, se tulisi olemaan vaikeata. En voi sanoa itseäni kirjojen faniksi enkä elokuvienkaan faniksi. Päätin lukea TSH:n koska siitä puhuttiin paljon, lisäksi olin lähdössä Uuteen-Seelantiin matkalle. Luin TSH-trilogian käytännössä matkan aikana. Täytyy sanoa, että TSH-lukukokemukseni tuskin olisi ollut yhtä mukaansatempaava, jos olisin lukenut sitä jossain muualla kuin Uuden-Seelannin maisemissa. Kiinnostuin kuitenkin ilmiöstä, jonka tämä kertomus sai aikaan, menin itsekin tunnelmaan mukaan eritoten Kaksi tornia - elokuvan ensi-illan aikaan Wellingtonissa. Tutustuin myös joihinkin kuvauspaikkoihin Wellingtonissa ja Queenstownin läheisyydessä sekä haastattelin elokuviin osallistuneita tai muuten TSH:sta kiinnostuneita ihmisiä. Uudessa-Seelannissa tekemäni haastattelut olivat ensimmäinen askel kohti tätä tutkielmaa. TSH-fanit ovat toiminnassaan intensiivisiä, heillä on keskustelufoorumeja Internetissä ja he käyttävät paljon aikaa fanina olemiseen. Tutkielmassani jaottelen TSH-faneja erilaisiin alaryhmiin, jotka olen muodostanut toteuttamani kyselyn vastausten pohjalta. Lisäksi tutustun fanien rahankäyttöön. Tarkoitukseni on saada jonkinlainen kuva siitä, mitä TSH-faniuteen liittyy. Tarkoitukseni ei ole pureutua Taru sormusten herrasta tarinan olemukseen ja siihen liittyviin kysymyksiin. TSH on tutkielmassani lähinnä työväline faniuden ymmärtämiseen. Pyrin selvittämään erilaisia näkökulmia faniuden ilmenemiseen ja tarkastelen faniutta erilaisten teorioitten kautta. Faniuteen liittyy vahvasti samaistuminen niin tuotteeseen kuin toisiin faneihinkin. Tutustun myös genreeli lajityyppifaniuteen. Elokuvateoriaa sivutaan kappaleessa, jossa pohdin

7 7 elokuvan todellisuutta filosofisen ajatuksen pohjalta. Pohdin myös fani-ilmiötä mediakasvatuksen näkökulmasta sekä Jonottajat-dokumentin mahdollista olemusta, jos se tehtäisiin tämän tutkielman tietojen keräämisen jälkeen. Lainaukset kyselyjen vastauksista ovat suoria lainauksia sanamuotoineen ja kielivirheineen. 2. TAUSTAA 2.1. Jonottajat -dokumentti Jonottajat-dokumentissa päähenkilö Jesse Jokela ja hänen ystävänsä jonottivat marraskuussa 2003 Helsingin keskustassa elokuvateatteri Tennispalatsin takana kaksi viikkoa teltoissa saadakseen Taru sormusten herrasta - Kuninkaan paluu -elokuvan yöensi-iltaan haluamansa paikat. Jonottajat-dokumentissa välittyy nuorten omistautuneisuus asialle, he ovat tosissaan, mutta nauttivat silti olostaan ja pitävät hauskaa. Jonotus on sillä hetkellä kaikki kaikessa, lippujen saaminen halutuille paikoille on kuin olympiavoitto ja ensi-illan huumaan hukuttaudutaan kuin filmitähdet konsanaan. Yhdeksän nuoren porukka teki kahden viikon jonotuksellaan myös jonotuksen Suomen ennätyksen. (Jonottajat-dokumentti 2004.) Jonottaminen on sosiaalinen tapahtuma. Kun kyselimme nuorilta, miksi he olivat jonossa, useimmat vastasivat että se on kivaa ja erityisesti se, että saa olla kavereitten kanssa. Jonotusta on luonnehdittu muun muassa vuoden suurimmaksi TSH-faniyhteisön kokoontumiseksi. Väittäisin kuitenkin, että täytyy olla vähän enemmän kuin tavallinen fani, jotta viitsii majoittua teltassa kylmään Helsinkiin. Ensioletukseni onkin, että jonottajat ovat niin sanottuja superfaneja. Jonottajat-dokumentin päähenkilö Jesse Jokelan sanoin Mistä tahansa voi tehdä itselleen maailman tärkeimmän jutun. Jesse myöntää lauseessa tehneensä TSH-tarinoista itselleen tärkeän asian. Jesse kertoo, että hän on

8 8 tietoisesti välttänyt kaikkea Kuninkaan paluu -elokuvan ennakkomainontaa vuoden ajan. Hän haluaa näin säilyttää ensi-illan tunnelman aitouden. (Jonottajat-dokumentti 2004.) Jonottajat sekä kokemukseni Uudesta- Seelannista johtivat minut pohtimaan faniuden olemusta ja luonnetta. TSH on myös visuaalinen mediatuote. Vaikka Taru sormusten herrasta -trilogia onkin kirja ja suuri osa faneista vannoo kirjan nimeen, kuitenkin vasta elokuva sai suuret fanimassat liikkeelle ja julkisesti esille. Yhtä lailla Uudessa- Seelannissa kuvauspaikoille vaeltavat fanit ovat siellä juuri elokuvien innoittamana, vaikka faniuden kohteena olisivatkin TSH-kirjat tai J.R.R. Tolkien Faneja fanikulttuurin keskellä Populaarikulttuuria on pyritty määrittelemään eroavaisuutena korkeakulttuuriin. Populaarikulttuurin ajatellaan olevan helppotajuisempaa ja sitä seuraavat suuremmat yleisöt kuin korkeakulttuuria. Populaarin määritteleminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. (Grossberg 1995, ) Voiko TSH-trilogiaa pitää osana korkeakulttuuria vai populaarikulttuuria? Sen saaman huomion mukaan ja fanimassojen mukaan sitä voi ajatella populaarikulttuurin ilmentymänä. Mutta yhtä lailla sen mytologiset piirteet ja Tolkienin yliopistollinen tausta liittää sen osaksi korkeakulttuuria (Suomen Tolkien seuran www-sivu). Lawrence Grossberg pohtii näkemystä, jonka mukaan faniutta esiintyisi vain populaarikulttuurin alueella. Jos ajatellaan näin, tällöin TSH on nimenomaan populaarikulttuurin tuote. Grossberg (1995, 34-35) ehdottaakin, että tuote on populaari juuri sen populaarisuuden vuoksi. Tällöin emme arvioisikaan TSH:aa sen kirjallisen asun mukaan, vaan juuri sen yleisöjen kautta. Se voidaan tällöin ajatella nimenomaan populaarikulttuurin tuotteena, koska sillä on niin laaja yleisö- ja fanipohja. Fanin perusmääritelmä on esimerkiksi laulajan tai elokuvatähden ihailija (Suuri sivistyssanakirja 2001, 116). Stereotyyppisesti faneja pidetään myös sanasta fanatic johdettuna nimenomaan fanaattisina, joko yksinäisinä ihailun kohteensa häiriköijinä tai sitten massan mukana menevinä toisten fanien

9 9 ohjailtavissa olevina laumasieluina. Joli Jenson (1992) viittaa myös me - he käsitykseen, jossa he, jotka ovat faneja, eivät mitenkään voisi olla osa niin sanottujen älykköjen piiriä, jos me -heimoon taas kuuluu muun muassa yliopistojen professoreja ja oppilaita, eli niin sanottua älymystöä. Fanit nähdään myös tähtikulttuurin aikaansaannoksina. Jos ei olisi tähtiä, ei olisi fanejakaan tai päinvastoin. Faneja voidaan pitää outoina tai jollain tavalla huonompina kuin sivistyneet oppineet. (Jenson 1992, 9 19.) Mielestäni tällä perusteella faniudesta ei anneta kovinkaan positiivista kuvaa. Tähtien fanien lisäksi myös keräilijät kuuluvat faneihin. Toisaalta ehkä juuri edellä mainitusta outouden näkökulmasta ei ole suurikaan ihme, että keräilijöistä tehdään juttuja muun muassa Kymmenen uutisten loppukevennyksiksi. Toiseuden näkökulmasta fanin toiminnassa on aina jotain outoa tai ihmeellistä, jotain mitä järkevä ja ajatteleva ihminen ei voisi tehdä. Kulttuurisessa hierarkiassa fanaattisten fanien ajatteleminen toisina ja eliitin meajattelussa meitä pidetään normaaleina kun taas heihin kuuluminen voi olla jopa vaarallista. Kun korkeakulttuurista me-henkeä katsotaan vielä pidemmälle, nousee siitä arvoasetelmia muun muassa siinä suhteessa, miten korkeakulttuurisesti hyväksyttyjä julkaisuja tarkastellaan verrattuna popularistisiin tuotteisiin. Tekijä-kokija-akselilla ero asianharrastajien ja fanien välille löytyy Jensonin mukaan myös luokkaeroista ja sosiaaliteorioista. Näin faniuden ja asianharrastavuuden välissä ovatkin statuskysymykset eikä enää heidän ihailunsa kohteet. Fanien pakkomielteisyys tulkitaan tunteellisuudeksi, mikä taas ajatellaan kouluttamattoman alaluokan toiminnaksi. (Jenson 1992, ) Tässä yhteydessä päädyn pohtimaan uudelleen TSH-fanien asemaa tässä kuviossa. En väitä TSH:n olevan sataprosenttisesti popularistinen tuote, vaikka ilmiö sen ympärillä viittaa populaarikulttuuriseen toimintaan. Moni akateemisesti kouluttautunut TSH-fani loukkaantuisi myös, jos TSH-faneja ajateltaisiin kouluttautumattoman alaluokan edustajana. Näissä määrin TSHfanius voisi olla jotain siltä väliltä, ehkäpä korkeaa populaarikulttuuria. Pyrin myös selvittämään, mikä on superfanin ja tavallisen fanin ero. Mitä vaaditaan siltä, että jotakin fania voidaan kutsua superfaniksi? Kyselyssäni pyysinkin faneja määrittelemään tavallisten fanien ja superfanien eroa ja

10 10 määrittämään itsensä jompaankumpaan ryhmään. Superfani tässä yhteydessä on luomani työkalu, jolla sain alkuun fanien erottelun erilaisiin kategorioihin. Superfani käsitteeseen törmäsin Big Brother ohjelman yhteydessä Iso- Britanniassa. Ohjelmassa oli oma osuutensa superfaneille. Siinä superfanien tehtävänä oli arvioida Big Brother talon tapahtumia ja asukkaiden toimia. Ohjelman nettisivuilla oli vielä pari kuukautta ohjelman jälkeenkin kysymyksiä, joilla ohjelman fanit voivat testata omaa tietämystään (Big Brother www-sivu). Fanikulttuurilla tarkoitan tässä tutkielmassani tiettyjen faniryhmien sisälle kehittyneen kulttuurin muotoja. TSH-fanien keskuudessa on havaittavissa omia alakulttuurisia piirteitä, muun muassa keskustelupalstoilla käydään keskustelua omalla kielellä, käytetään lyhenteitä ja intertekstuaalisia viitteitä alkutuotteeseen (kirjoihin, elokuviin), joita kontekstia tuntemattoman voi olla vaikea tulkita. Seuraavassa katkelma Konnun keskustelufoorumista otsikolla Quenya. Minkälaisia sanastoja on tuosta kielestä? Jos haluaisin kirjoittaa quyneaksi vaikkapa Eärendil on Elrondin ja Elros (Tar Minyaturin) isä, niin voisiko kukaan auttaa.?? Quenyan taitoni on hieman puutteellinen, mutta "Elrondo ar Elroso atar ná Eärendil" pitäisi tarkoittaa "Elrondin ja Elrosin isä on Eärendil" Elrosin nimen quenyankielisen vastineen genetiivi on Elerossë (Peoples of M-E s. 452; aika hyvin muuten tuli spekuloitua tuo kaksois-r:rän lyhentyminen kaksois-s:sän edellä ennen kuin edes vilkaisin kirjaa...) (Vihreä lohikäärme keskustelufoorumi, Kontu www-sivu ) TSH:sta puhuttaessa keskusteluissa on mukana Tolkienin luomia kieliä, kuten haltijakieliä, joista keskusteltaessa ilman Tolkienin tuotannon lukemista ja asioihin perehtymistä tuskin pysyy mukana keskustelussa, ainakaan turhauttamatta muita keskustelijoita. Keskustelun katkelma avautuu varmasti aiheeseen perehtyneelle fanille paremmin tai kokonaan, mutta tavallinen lukija, jolla ei ole samaa tietämystä ei pysty seuraamaan keskustelua joko ollenkaan tai vain osan siitä ymmärtäen. Lukijalle avautuu tieto siitä, että käsitellään jotakin kieltä ja siihen liittyvää kielioppia. Tietämättä, että kyse on nimenomaan Tolkienin luomasta kielestä, keskustelu voisi olla minkä tahansa meille

11 11 tuntemattoman kielen kieliopista. Kaikki TSH-fanitkaan eivät ole kieliin perehtyneet, mutta he tietävät kuitenkin niiden olemassaolosta. Jo tieto näitten erikoiskielten olemassaolosta voi olla merkittävää, kun rakennetaan omaa faniidentiteettiä osana fanikulttuuria. Vanhat hiekkalaatikon säännöt pätevät siis tässäkin, fanit voivat esittää omaa tietämystään kielestä, josta kaikki eivät tiedä mitään ja parhaimmillaan käyttää näitä kieliä salakielenä keskinäisissä keskusteluissaan jättäen muut keskustelun ulkopuolelle Kyselyn toteutus Hain kyselyyni vastaajia eri keskustelupalstojen ja irc-kanavien (Internet related chat) kautta, paikoista, joissa asialleen omistautuneet fanit ja TSH-henkiset ihmiset keskustelevat muutenkin. Jätin palstoille ilmoituksia, joissa jo otsikossa haettiin nimenomaan TSH-faneja. Näin ollen vastaajat ovat jo itse luokitelleet itsensä faneiksi ennen kyselyyn osallistumistaan. Viesteihin vastanneille lähetin kyselyn sähköpostitse. Päädyin sähköpostikyselyyn, koska sen avulla pystyin hallitsemaan sitä kuinka monta kyselyä olen lähettänyt ja kuinka monta vastausta kyselyyn (Liite 1) sain. Kyselyyn vastasi 32 fania, joista 21 on naisia ja 11 miehiä. Vastaajien ikäjakauma on vuotta ja kaikkien vastaajien keski-ikä 22 vuotta. Yllätyin siitä että naisten osuus on niin vallitseva. En keksi siihen muuta syytä kuin sen, että tytöt ovat monissa muissakin asioissa poikia aktiivisempia ja tunnollisempia osallistujia. En vetäisi tästä kuitenkaan sellaista johtopäätöstä, että naisten osuus TSH-faneina olisi merkittävästi tai lainkaan suurempi.

12 12 3. FANIEN JAKAUTUMINEN ALARYHMIIN Toiselle faniksi tuleminen voi olla eräänlainen heräämisen hetki, erilaisista syistä hän päätyy esimerkiksi TSH-kirjatrilogian pariin ja jää koukkuun. Toiselle faniuden kehittäminen ja sen ylläpitäminen on paremminkin tietoinen sisäinen prosessi, esimerkkinä Jonottajat-dokumentin päähenkilö. TSH-faneiksi tullaan tekemäni kyselyn vastausten perusteella pääosin kahdella tavalla. Ensimmäinen ja yleisempi tapa on lukea trilogia ja kiinnostua sen maailmasta jossain ikävaiheessa. Toinen tapa on niin sanotut uusherännäisyys, eli fanit, jotka ovat tulleet faneiksi elokuvien myötä, joko niin, että trilogia on luettu mielenkiinnolla elokuvien ilmestymistä odotellessa tai sen jälkeen. Jotkut taas ovat tulleet faneiksi vain elokuvien kautta. Olen ollut kiinnostunut tarinoista aina siitä lähtien, kun isäni sanoi, että minun pitäisi lukea kyseinen teos. Aluksi olin kieltämättä hieman vastahakoinen, mutta koska olen lukenut parhaat kirjat isäni suositusten perusteella, päätin lukea teoksen ollessani kuudennella luokalla. Sen jälkeen se ei ole jättänyt minua rauhaan. (N-17, TSH-fanikysely 2004.) Grossbergin mukaan populaarikulttuuriin liittyviä faneja ei voida pitää yhtenä homogeenisenä yleisönä. Alakulttuuristen ryhmien erot tulee huomioida ja niihin tulee suhtautua vakavasti. (Grossberg 1995, 37.) Tuskin kaikki TSH-fanitkaan haluaisivat edes tulla niputetuksi yhden nimikkeen alle. Sävyvaihteluja faniryhmittymien ja yksittäisten fanien välillä kun löytyy tulkitsijasta riippuen niin rivien välistä kuin suoraan sanottunakin. Pyrin seuraavassa luokittelemaan TSH-faneja ensin superfaneihin ja tavallisiin faneihin ja sen jälkeen edelleen erilaisiin alaryhmiin Superfania etsimässä Faniryhmien erottelu ja fanien jakaminen tavallisiin faneihin ja superfaneihin on jossain määrin keinotekoista, koska mitään erityistä mittaria siihen, kuka on

13 13 superfani ja kuka niin sanotusti tavallinen fani, ei ole olemassa. Jokaisella fanilla on siihen oma näkemyksensä. Annoinkin fanien itse luokitella itsensä ja perustella, mitä eroa superfaneilla ja tavallisilla faneilla on saadakseni erilaisia näkemyksiä esille, ja mahdollisesti johdettua vastauksista perusteen superfanin käsitteelle. Tavalliseksi faniksi itsensä luokitteli kaksitoista vastaajaa, superfaniksi kahdeksan vastaajaa, seitsemän vastaajista luokitteli itsensä näiden kahden ryhmän välimuodoksi ja viisi vastaajaa ei osannut luokitella itseään. Tavallinen fani pitää Tarusta kirjana ja/tai elokuvana ja ehkä käy myös lukemassa niihin liittyviä keskusteluja ja juttelee TSH:sta kavereiden kanssa. "Superfani" osallistuu edellisten lisäksi myös TSH-aiheisiin larppeihein, jonottaa elokuvien lippuja rooliasuun pukeutuneena, tapetoi huoneensa TSH-julisteilla, on ehkä kiinnostunut haltiakielestä, osaa jokaisen juonenkäänteen ulkoa ja saattaa huomaamatta käyttää jotain kirjan/elokuvan repliikkiä puheessaan. (N-15, TSH-fanikysely 2004.) Superfaniksi luokittelussa sain hieman ristiriitaisia vastauksia, toiset fanit luokittelivat superfaneiksi Tolkien-fanaatikot, jotka tietävät kaiken mahdollisen Keskimaasta, kirjojen sisällöstä ja muusta Tolkienin tuotannosta. Kun superfaniuden lähtökohdaksi otetaan fanin Tolkien-/TSH-tietopohja, saadaan muun muassa seuraavanlaisia määritelmiä. Superfanilla lienee tarkoitetaan kaltaisiani jotka ovat lukeneet kirjat useampaan kertaan, tietää paljon siitä maailmasta jne kun taas normaalilla TSH fanilla tarkoitetaan (tai se ymmärretään helposti) niitä teinejä ja muita sellaisia jotka pitävät lähinnä elokuvista, mutta eivät ole perehtyneet siihen maailmaan sen enempää.. (M-21, TSH-fanikysely 2004.) Minut voisi varmaankin luokitella "superfaniksi", koska 1) olen opiskellut Tolkienin luomia kieliä ja kirjainmerkkejä, 2) olen osallistunut kahteen elokuvajonotukseen, 3) olen osallistunut aktiivisestitolkien-keskusteluun keskustelufoorumilla, 4) olen lukenut myössuomentamatonta materiaalia Tolkienin maailmasta (HoME, History of Middle Earth -sarja, toim. Christopher Tolkien) (N-21, TSH-fanikysely 2004.) Määritelmät ovat kuitenkin jokaisen vastaajan subjektiivisia näkemyksiä, joten on luonnollista, että niissä on eroja. Subjektiivisuudesta huolimatta niissä on

14 14 selkeitä yhtäläisyyksiä. Osa vastaajista luokitteli superfaneiksi elokuvien myötä aiheesta kiinnostuneet fanit, jotka esimerkiksi vuoraavat seinänsä elokuvien julisteilla. Muun muassa näin kuvailtiin superfania siitä näkökulmasta, että superfani on nimenomaan pääosin elokuvien fani. Super fani" varmasti etsisi KAIKKI tiedot, mitä elokuvasta ja näyttelijöistä saa ja lähettelisi fani postia joka osoitteeseen. Tavallinen, no olisi samanlainen mutta hieman rennompi. Aluksi olinkin "super fani". Sydän lähti rinnasta irti joka kerta kun TSH mainittiin. Nyttemin olen muuttunut aivan tavalliseksi faniksi. (N- 14, TSH-fanikysely 2004.) Fanaattisuus ja asialle omistautuneisuus voi kuitenkin saada erilaisia muotoja. Kaikki fanit eivät suinkaan tee pyhiinvaellusmatkoja kirjailijan haudalle tai muihin tarun kannalta merkittäviin kohteisiin kuten seuraava vastaaja: Mielestäni en ole fanaatikko: pystyn kritisoimaan kirjaa ja kirjailijaa ja uskon, ettei kaikkien maailman ihmisten tarvitse pitää kirjasta. En pukeudu haltiakorviin tai kuvittele oikeasti, että haltioita on olemassa. Toisaalta jonotin kyllä elokuvien ensiiltaliput joka vuosi ja olen lähdössä pian katsomaan Tolkienin hautaa Oxfordiin. Periaattessa olen siis tavallista kiihkeämpi fani, jos ajatellaan, että tavallinen fani vain on lukenut kirjat muutaman kerran (ja pitänyt niistä) ja katsonut elokuvat. (N-21, TSHfanikysely 2004.) Otetaan lähtökohdaksi sitten mikä tahansa tapa määritellä superfani, muutamat vastaajat kiteyttivät asian siihen, kuinka suuri osa elämää fanina oleminen todella on. Joillekin TSH saattaa olla elämän pääsisältö, toisille se on vain harrastus muiden joukossa. Luulen, että "tavallinen fani" on lukenut TSH:n / muutkin kirjat kerran tai lukee ne silloin tällöin, katsoo leffat muutamaan kertaan ja pystyy elämään aivan sujuvasti ilman, että vähintään kerran päivässä löytää itsensä miettimästä esim. sitä, miltä hithlain-köysi tuntui sormissa tai millaista kuitu oli ennen kuin se oli punottu. Että suhteellisuudentaju säilyy edes jollain tasolla... Superfanin suhteellisuudentaju on jo järkkynyt - luulen ma. (N-33, TSHfanikysely 2004.)

15 15 Vastauksissa ilmenee faniuden ylimeneminen, pakkomielteisyys ja todellisuudentajun järkkyminen. Ilman psykologista koulutusta on kuitenkin turha lähteä analysoimaan, milloin näin käy ja mitkä asiat siihen johtavat. Vastauksista kuitenkin huomaa sen, että myös fanit itse pohtivat sitä, missä vaiheessa fanitoiminta on menossa yli, eivätkä he näin ollen tyydy osoittelemaan sormillaan muita, vaan käsittelevät kriittisesti omaakin fanitoimintaansa. Kirjallisuudesta en ole toistaiseksi löytänyt vahvistusta superfani käsitteelle. Internetissä superfani hakusanalla löytyy lähinnä erilaisia fanikauppoja ja keskustelufoorumien keskusteluja eri aihepiireistä, lähinnä urheiluun liittyviä. Mielestäni superfaneista puhuminen TSH-fanien yhteydessä ei kuitenkaan ole tuulesta temmattu, koska osa TSH-faneista on niin keskittyneitä fanina olemiseen ja toimintaan TSH:n ympärillä, että jonkunlainen jako superfanien ja tavallisten fanien välillä on väistämätön Suomalaisten TSH-fanien jakautuminen alaryhmiin Tekemäni kyselyn vastauksia tutkiessani erilaisia faniryhmiä alkoi muodostua enemmänkin. Koska kyseessä ei ole psykologinen tutkimus, ovat luokitteluni lähinnä työkaluja ja arvioita faniuden eri ilmenemismuotojen vertailulle. Jaoin vastaukset viiteen eri ryhmään vastausten perusteella. Vertailua varten nimesin ryhmät seuraavasti: Ryhmän nimi Vastaajista 1) Tolkien-puristit kolme 2) Pitkäaikaiset kirjojen ystävät kolmetoista 3) Uusheränneet kirjojen fanit seitsemän 4) Tasapuolisesti kirjoja ja elokuvia kuusi 5) Elokuvien fanit kolme

16 16 Mitään tiukkoja rajoja eri ryhmien välille on vaikea vetää. Täytyy myös muistaa, että jaottelut ovat tulkintojani vastausten perusteella, joten joku toinen voisi tehdä jaottelun täysin eri tavalla. Joissakin tapauksissa ryhmittelyjen rajamailla on häilyviä tapauksia, joiden kohdalla päätin ryhmittelyn pientenkin yksityiskohtien, jopa kirjoittamisen sävyn perusteella Tolkien-puristit Tolkien-puristit eivät sulata elokuvia joko ollenkaan tai ainakaan niiden eroja kirjoihin nähden. He tietävät Tolkienista ja hänen tuotannostaan kaiken mahdollisen ja jos jotain ei tiedetä, niin se selvitetään. Tolkien-puristit ovat luomani jaottelun ainut ryhmä, joka nimesi itse itsensä. Tähän ryhmään päätyi vastaajista ne, jotka mainitsivat itse purismin vastauksissaan. Puristi katsoo elokuvat lähinnä mielenkiinnosta. Tolkienin kirjallinen tuotanto voi olla puristille kuin jumalan sana, josta poikkeavat näkemykset saatetaan tulkita jumalanpilkaksi. Olen ns. "Tolkien-puristi" eli tietyissä asioissa tunnistan itsessäni fanaattisuutta eli esim. sinällään elokuvana näyttävien TSHelokuvien tarinan silpomiset olivat minun mielestäni lähestulkoon pyhäinhäväistystä ja olin todella järkyttynyt kun viimeinen elokuva vielä palkittiin parhaan käsikirjoituksen Oscar-palkinnolla (N-37, TSH-fanikysely 2004.) TSH on puristille selkeästi vain osa Tolkienin maailmaa. Puristi on tutustunut Tolkienin tuotantoon laajemminkin ja antaa tietämyksensä myös näkyä, varsinkin kun hänellä on vertaistaan keskusteluseuraa. Puristi ei voi olla teinifani, joka on löytänyt Tolkienin tuotannon elokuvien kautta, vaan puristiksi täytyy kypsyä pitkän Tolkien-suhteen kautta. Puristit myös analysoivat TSH:aa syvällisesti ja ajattelevat tarinan kehitystä muun muassa sen lähteiden kautta. Tolkienin luoman maailman vaikuttavuus - sen laajuus ja syvyys. Eri henkilöhahmojen syvällisyys, esim. TSH on pitänyt lukea useamman kymmenen kertaa, että on alkanut nähdä hahmojen sisäisiä ristiriitoja yms. - vai pitikö sittenkin itse ikääntyä ensin. Keski-maan maantieto ja kasvillisuus kiehtovat minua myös

17 17 suuresti. Tarinoissa näkyvät ne lähteet, joista Tolkien ammensi, ja minusta se on hyvä, koska olen lukenut mm. kansalliseepoksia jo ennen kuin olin TSH:sta kuullutkaan. (N-33, TSH-fanikysely 2004.) Itsensä Tolkien-puristeiksi luokittelevat, yleensä vanhemmat vastaajat, pitävät nuorempia teinifaneja lähinnä naurettavina. Kaikki tähän ryhmään ryhmittelemäni vastaajat myös painottavat Tolkienin osuutta fantasiakirjallisuuden syntyyn. TSH on "fantasioiden fantasia" eli sarallaan ensimmäinen ja viimeinen, minkä pariin palaan lähes vuosittain etenkin sen jälkeen kun olen törmännyt huonoon fantasiakirjallisuuteen, mikä tuntuu vain kopioivan Tolkienin ideoita. (N-37, TSH-fanikysely 2004.) Ehkä kyselyyni vastanneet puristit eivät kuitenkaan ole vielä niitä kaikista tiukimpia puristeja, koska ne kaikista tiukimmat puristit tuskin olisivat koskaan vastanneetkaan kyselyyni pitäen sitä liian teinimäisenä johtuen useista elokuviin liittyvistä kysymyksistä. Tampereen yliopistossa keväällä 2003 pidetyn mediakulttuurin digitaalinen populaarikulttuuri -kurssin innoittamana kirjoitetussa artikkelissa Fight club - rule kerrotaan TSH-fanien salaseuratoiminnasta. Artikkelin pohjalle tehtyjen haastattelujen perusteella esitellään TSH-fanien salaseura, johon kuuluu jäseniä eri maista. Salaseura on eriytynyt artikkelissa mainitsemattomalta yleiseltä TSH-fanifoorumilta omaksi ryhmittymäkseen, johon pääsee vain salasanan avulla. Salaseuran jäsenet kutsuvat uusia jäseniä äänestyksen perusteella yleiseltä TSH-keskustelufoorumilta. Salaseurafaneja yhdistänee keskinäinen syvällinen ystävyys, joka on syntynyt vahvan yhteisen mielenkiinnon kautta. (Alatalo, S., Puranen, M. & Toivonen, K elektroninen dokumentti.) Näitä faneja voi ajatella todellisina puristeina. He ovat iältään yleensä vanhempia kuin esimerkiksi suurin osa kyselyyni osallistuneista TSH-faneista.

18 Pitkäaikaiset kirjojen ystävät TSH-kirjoista kauan sitten kiinnostuneet ovat lukeneet kirjat vuosia sitten joko lapsena tai varhaisteininä ja jääneet niihin koukkuun. Pitkäaikaiset kirjojen ystävät on ehdottomasti suurin ryhmä vastaajien keskuudessa. Heillä on paljon tietoa Tolkienin tuotannosta muutenkin, mutta he eivät ole niin ehdottomia kuin puristit. He nauttivat pääosin myös elokuvista, mutta eivät anna niille kovin suurta arvoa. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös niitä, jotka eivät sulata elokuvia tai niiden muutoksia kirjoihin nähden. Ehdottomasti kirjat. Elokuvat ovat kyllä todella hienon näköisiä ja kuuloisia, mutta juoni on raiskattu perusteellisesti. Jotkut sanovat ettei elokuvan pidäkkään olla samanlainen kuin kirjan, mutta minusta elokuvat olisivat miljoona kertaa parempia jos juonta ei olisi lähdetty muuttelemaan. Joittenkin lukujen poistamisen voisi ehkä elokuvassa vielä katsoa läpi sormien, mutta ei esim. Gimlin tekemistä pelleksi tai joittenkin kohtausten lisäystä toiminnan takia, kuten Aragornin tippuminen jyrkänteeltä Kaksi Tornia - elokuvassa. (M-17, TSH-fanikysely 2004.) Pitkäaikaiset kirjojen ystävät on myös ikärakenteeltaan kirjavin ja samalla suurin joukko. Toisille lapsuuden lukukokemuksista on luonnollisesti pidempi aika kuin nuoremmille vastaajille, mutta luokittelin tähän ryhmään vastaajista ne, joihin aikavyöhyke elokuvien tekemisestä ei ylety, eli kirjoihin on tartuttu niiden itsensä takia tai jostain muusta syystä. Aloitin lukemisen ensimmäisen kerran pahassa lukutoukkaiässä n vuotiaana. Aloitin lukemisen epähuomiossa osasta nro. 3 ja olin ihan pihalla ja jätin kesken. Luin vissin n. 10 vuotiaana Lohikäärmevuoren ja palasin Tarun pariin siinä 11 vuotiaana se oli sitten menoa. (M-35, TSH-fanikysely 2004.) Pitkäaikaisilla kirjojen ystävillä suhde TSH-kirjatrilogiaan tuntuu olevan lämminhenkinen, ei niinkään fanaattinen, ystävyyssuhteentapainen kiinnostus Tolkienin maailmaan. Toisille lempitarun näkeminen valkokankaalla on ollut jopa vuosikymmenien pituinen odotus, joten tästäkin joukosta löytyy elokuvalippujen jonottajia. Kaikkia elokuvat eivät kuitenkaan miellyttäneet, jokainen kun ei voi nähdä sitä omaa mielikuvaansa, jonka on kirjoja lukiessaan

19 19 itse kuvitellut. Jollain tapaa yllättävää on se, kuinka moni nuorempikin fani suhtautuu elokuvien muutoksiin kirjoihin nähden niin kriittisesti kuten esimerkkini 17-vuotias. Jotenkin tällaista puristista näkemystä odottaisi enemmän vanhemmilta vastaajilta. Toisaalta taas monelle nuorelle tärkeät jutut ovat todella tärkeitä ja maailma näyttäytyy niidenkin osalta mustavalkoisempana kuin elämänkokemusta keränneillä vanhemmilla faneilla Uusheränneet kirjojen fanit Uusheränneet kirjojen fanit on ryhmä, jonka jäsenet vannovat kirjojen nimeen, mutta ovat tarttuneet niihin vasta viimeistään vuonna 1999 eli kun elokuvia oltiin jo tekemässä ja tieto niistä oli levinnyt julkisuuteen. Voin olettaa, että monien mielenkiinto on herännyt, kun he ovat kuulleet elokuvien olevan tulossa ja ehkä heille on syntynyt jonkinlainen tarve lukea teos ennen elokuvien katsomista, jotta he pystyivät katsomisen jälkeen osallistumaan keskusteluun elokuvien toteutuksesta verrattuna kirjoihin. Siitä lähtien kun sain kuulla elokuvien olevan tekeillä eli syksystä 1999 varmaankin. Tuntui, että minua hävettäisi jos näkisin elokuvat ennen kuin olen lukenut kirjat. Lainasin sitten Hobitin kirjastosta ja luin sen päivässä. Taru Sormusten Herrasta oli sen jälkeen vuorossa, siihen meni pidemmän aikaa. (M-27, TSHfanikysely 2004.) Uusheränneet kirjojen fanit korottavat ehkä jossain määrin liiaksikin kirjat korkeammalle jalustalle kuin elokuvat, ainakin he muistavat mainita siitä monessa yhteydessä, että nimenomaan kirjat ovat se faniuden kohde eikä elokuvat, vaikka elokuvia olisi tullut katsotuksi useampaan kertaan. Kirja on Tolkienin hengentyö ja ainakin suurinpiirtein sellainen kuin hän sen halusi olevan. Elokuvissa Jacson on korostanut (kai) omia näkymyksiään ja kehitellyt täysin turhia kohtauksia. varsinkin kaksi tornia sai minut näkemään aluksi punaista, mutta nyt katson sen vain yhdeksi tulkinnaksi kirjasta. (N-17, TSH-fanikysely 2004.)

20 20 Mielikuvieni mukaan tämän ryhmän edustajat eivät välttämättä ilmaise kiinnostuksensa tuoreutta esimerkiksi pitkäaikaisille kirjojen ystäville. He saattavat saamani mielikuvan mukaan peitellä tuoreuttaan jopa liialliseen menevällä yksityiskohtien pänttäilyllä ja sen kautta niillä brassailulla keskusteluissa Tasapuolisesti kirjoja ja elokuvia Tasapuolisesti molempia -ryhmään kuuluvat ne fanit joille molemmat, kirjat ja elokuvat, edustavat omaa taiteenlajiaan tasapuolisesti. Tämä niin sanottu välijoukko pitää molemmista, heille elokuvat ovat onnistuneita elokuvataiteen luomuksia ja kirjat kirjallisuuden teoksia. kummallakin on hyvät ja huonot puolensa...kirjat ruokkii mielikuvitusta huomattavasti enemmän kuin elokuvat...toisaalta kirjoissa tulee tylsä kohta niin saattaa jäädä kirja siihen koska tylsistyy...toisaalta elokuvat on tehty yhden ihmisen mielikuvien perusteella jolloin se on aika rajoittunut... (M-23, TSH-fanikysely 2004.) Tasapuolisesti molempia -ryhmän edustajia saatetaan nähdä elokuvien lippujen jonotuksissa yhtä hyvin kuin Tolkien-seuran kokoontumisissakin. Kaksi kuudesta on jonottanut elokuvalippuja. Tähän ryhmään päätyneistä vastaajista useimmat valitsivat kirjan elokuvaa merkittävämmäksi, mutta annoin jonkun verran painoarvoa myös sille, mistä fanius on kehittynyt. Esimerkiksi yksi vastaajista sanoi olleensa kiinnostunut TSH-tarinoista noin kahdeksan kuukautta. Aika viittaisi siihen, että mielenkiinto tarua kohtaan on syntynyt elokuvien kautta. Törmäsin Taru Sormusten Herra kirjaan vahingossa kirjastossa vuonna Siitä asti olen ollut kiinnostunut Sormusten Herrasta ja muusta Tolkienin tuotannosta. Nyt kun vielä elokuvatkin tehtiin niin innostus sen kun kasvoi. (N-18, TSH-fanikysely 2004.) Jotkut vastaajista päätyivät tähän ryhmään, jos he mainitsivat vastauksissaan sekä elokuvat että kirjat, ja vaikka kirjat mainittiinkin varsinaisena faniuden

21 21 kohteena, mutta elokuvat on katsottu yli kymmenen kertaa, päätyi vastaaja tähän kategoriaan. Elokuvan kautta sain tietää koko tarinasta, mutta kirja on minulle rakkaampi ja "oikeampi" Taru. Vastaan siis ehkä kirjat, koska ne sisältävät koko alkuperäisen komeuden, jonka pieniä, hienoja yksityiskohtia ei muutamaan elokuvaan voi IKINÄ sisällyttää. Vaikka kyllä elokuvienkin toteutus oli ensiluokkaista! (N-17, TSHfanikysely 2004.) Tasapuolisesti molempia ryhmän edustajat eivät suhtaudu elokuviin halveksuvasti, toisin kuin monet edellisiin ryhmiin kuuluvat Elokuvien fanit Kirjaa lukemattomat elokuvien fanit ovat pääosin teinifaneja, joiden mielenkiinto ja ihailu kohdistuvat elokuvien näyttelijöihin tarinan ohessa tai elokuvien julisteilla peitetään oman huoneen kaikki seinät. Heitä lukeminen ei ole kiinnostanut tai siihen ei ole muilta kiireiltään ehtinyt paneutumaan. Tämä on vastaajista pienin ryhmä. Laskin tähän kategoriaan 32 vastaajan joukosta kolme. Kysyessäni, kumman kannattajia vastaajat ovat, sain tähän kategoriaan kuuluvilta seuraavankaltaisia vastauksia: Molemmat ovat todella hyvin tehtyjä. Kirjassa on paljon kaikkea hyvää mitä elokuvissa ei ole, ja kirjaa lukiessa voi kuvitella itse kaiken, toisin kuin elokuvaa katsoessa, mutta sanoisin silti että elokuvat, koska pidän näyttelijöistä, ja siitä miten huolella elokuvat on tehty pieniä yksityiskohtiakin myöten. (N-16, TSH-fanikysely 2004.) Toinen tämän ryhmän määrittelevä tekijä on se, kuinka kauan fani on ollut TSHfani. Kun kerran kyseessä on elokuvien fani, ei aikakaan voi olla kovin pitkä. Toisin sanoen tähän ryhmään kuuluvat tuskin olisivat löytäneet Tolkienin tuotantoa ilman elokuvia. Siitä asti kun näin Sormuksen Ritarit ensikertaa elokuvateatterissa. (N-16, TSH-fanikysely 2004.)

22 22 Kaksi kolmesta tähän ryhmään kuuluvasta on nähnyt TSH:aan liittyviä unia (liite 2). Toinen heistä kertoo unestaan, jossa hänen kertomuksessaan seikkaili nimenomaan elokuvien näyttelijöitä eikä niinkään kirjan hahmoja, kuten kirjojen faneilla taas vastaavasti oli. Näyttelijöiden mainitseminen vastauksissa painotti myös elokuvien merkitystä fanille Jonottajat Viiden eri faniryhmän lisäksi poimin tähän vielä ne, jotka vastauksissaan kertoivat jonottaneensa elokuvien lippuja. En pidä tätä ryhmää omana alaryhmänään, vaan siihen kuuluu vastaajia kutakuinkin kaikista edellä jaottelemistani ryhmistä, paitsi puristeista ja elokuvien faneista. Jälkimmäisen syynä uskoisin olevan sen, että he olivat sen verran nuoria, etteivät he välttämättä päässeet jonoihin vanhempien kiellon takia. Vastausten määrä ei kuitenkaan ole mikään kovin suuri, joten sen perusteella ei voi olettaa, ettei elokuvien fanit -ryhmän edustajia olisi jonottamassa ollut. Päinvastoin uskon elokuvien fanit -ryhmän edustajien olevan niitä, jotka osallistuivat mitä todennäköisimmin varsinkin kahden viimeisen elokuvatrilogian osan lippujen jonotuksiin. Kahden viimeisen elokuvan sen vuoksi, että elokuvien fanit ovat tulleet faneiksi elokuvien kautta ja uskoisin, että tuolloin on täytynyt nähdä jo ensimmäinen elokuvatrilogian osa tullakseen niiden faneiksi. Kyselyyn vastaajista kymmenen kertoi osallistuneensa elokuvalippujen jonotukseen. Heistä viisi on naisia ja viisi miehiä. Lisäksi yksi naisvastaaja vastasi jonottaneensa puhelimessa, mutta jätän sen seuraavissa laskuissa huomioitta. Kolme vastaajista oli jonottanut kaikkien kolmen elokuvan lippuja, heistä kaksi miestä ja yksi nainen. Viisi vastaajaa jonotti kahteen elokuvaan, yleisimmin Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu elokuviin (neljä viidestä) kun taas yksi heistä jonotti Sormuksen ritarit sekä Kuninkaan paluu elokuvien lippuja. Yhdessä jonotuksessa olleista toinen jonotti Sormuksen ritarit ja toinen Kuninkaan paluun lippuja. Vastanneiden jonossa viettämä aika vaihteli 40 minuutista lähes viiteen vuorokauteen, keskimääräinen jonotusaika oli 36 tuntia. Yllättävää on kyselyyn vastanneiden jonottajien ikärakenne, heidän keski-

23 23 ikänsä kun on 23,2 nuorimman heistä ollessa 19-vuotias. Varsinkin kun jonotusta on pidetty nimenomaan teinimeininkinä. Jonottajat-dokumentin kaksi viikkoa jonottaneet päähenkilö Jesse Jokela ja hänen kahdeksan ystäväänsä olivat tätä keskiarvoa nuorempia, vuotiaita. Seitsemän kyselyyn vastanneesta jonottajasta sanoi jonottaneensa koska halusi lipun elokuvan ensi-iltaan. Muut syyt olivat huvin vuoksi sekä mahdollisuus tehdä jotakin normaalista poikkeavaa. Samanhenkiset kanssajonottajat - saattoi tuntea kuuluvansa joukkoon. Sitäpaitsi se oli muutenkin varsin hauskaa. Ei sitä ihan milloin tahansa pääse telttailemaan talviseen Helsingin Ehkä keskustaan! (M-19, TSH-fanikysely 2004.) Jonottaessa vastaajat viettivät aikaansa lähinnä muiden jonottajien kanssa kommunikoiden, mietiskelemällä, elokuvia katsellen ja nukkumalla. Jonottajatdokumentista käy esille, kuinka osa jonottajista oli varustautunut urakkaansa tuomalla mukaansa muun muassa videopelejä ja television videoiden katselua varten. Tennispalatsissa oli järjestetty jonottajille myös yönäytöksiä viimeisen jonotusyön ajankuluksi. Ohjelmassa oli myös lautaroolipelejä, ja lähes läpi yön auki olleet kahvilapalvelut. Dokumentin päähenkilö Jesse Jokela muistuttaa kuitenkin, että ihmisten kanssa se aika parhaiten kuluu ja siitä hän pyrkii myös nauttimaan. (Jonottajat-dokumentti 2004.)

24 24 4. SAMAISTUMISEN KAUTTA YHTEISÖN JÄSENIKSI 4.1. Identifikaatio ja samaistuminen Samaistumisen eli identifikaation käsite on alun perin peräisin Freudilta, jonka mukaan lapsi samaistuu ihailemaansa esikuvaan kuten vanhempaansa. Freudin identifikaation käsitteessä samanlaisuutta pidetään identifikaation seurauksena, ei syynä. Samaistumisen perusmerkitys on Freudin perusmääritelmästä muuttunut. Elokuvaan samaistuttaessa voidaan samaistua moniin eri asioihin, kuten ympäristöön, hahmoihin ja elämäntilanteisiin. Sama elokuva voi näin ollen tarjota samaistumiskohteita monelle erilaiselle katsojalle. (Kytömäki 2000, 171.) TSH on tästä syystä hyvä esimerkki niin kirjoina kuin elokuvinakin, koska samaistumisen kohteita on monelle erilaiselle katsojalle. TSH:ssa minuun suurimman vaikutuksen lienee tehnyt maailma kirjojen takana. Juoneltaan ja tarinankerronnaltaan sinänsä kirjat eivät ole mitenkään ylivertaisia (vaikka todella hyviä toki silti) minun näkökulmastani. Mutta Keski-Maa maailmana kiehtoo suuresti, kaikkine pikkudetaljeineen siinä missä avoimeksi jääneine kysymyksineenkin. (M-19, TSH-fanikysely 2004.) Identifikaatio on tärkeä osa katsomiskokemusta. Katsoja samaistuu elokuvan roolihahmoihin, mutta useimmiten katsoja tuntee olevansa osa elokuvan maailmaa eräänlaisena objektiivisena osallistujana, joka ei pysty vaikuttamaan tarinan kulkuun. Katsojalla on näin niin sanottu silminnäkijätunne. Katsoja kuitenkin jännittää päähenkilöiden puolesta ja tietää usein enemmän kuin päähenkilö esimerkiksi tulevasta vaarasta. Katsoja eläytyy ja etääntyy elokuvasta sykleissä, joten hän ei koskaan uppoa täysin elokuvaan niin, että hän unohtaisi todellisuuden olemassaolon, vaikka usein eläytyykin elokuvan todellisuuteen syvästi. Fiktiivisen maailman henkilöt voidaan tuntea kanssaihmisinä (vai pitäisikö kenties sanoa kanssaeläjinä kun puhutaan TSH:sta, kaikki sen maailman asukkaat kun eivät ole ihmisiä, mutta samaistuminen eri hahmoihin on silti mahdollista) ja näin yleisimmin hahmoihin kohdistuvat tunteet ovat sympatia, sääli, ihailu, toivo ja pelko. (Kytömäki 2000, ) On varsin loogista ajatella katsojaa silminnäkijänä. Hänhän ei pysty

25 25 vaikuttamaan tapahtumien kulkuun, vaan katsoo tapahtumia hänelle esitetyllä tavalla. Monelle kirjan lukeminen on kuitenkin rakkaampi kokemus kuin elokuvan katsominen, koska lukiessaan ihminen voi itse kuvitella tapahtumat ja eläytyminen henkilöhahmoihin voi olla syvempää kuin elokuvaa katsoessa. Suurimmalle osalle TSH-faneista tarina on entuudestaan tuttu kirjojen lukemisen kautta, joten elokuvia katsottaessa samaistumisen kohteet ovat jo tuttuja ja katsojalla on tiedossaan ainakin pääpiirteisesti, mitä elokuvassa on tulossa. Yllätyksenä katsojalle tulisivat näin ollen elokuvakerronnalliset tavat toteuttaa tuttu tarina sekä fanien kiistelemät eroavaisuudet kirjoihin nähden. Eroavaisuudet voivat pahimmillaan tuhota fanin elokuvaelämyksen, jos hän jää liiaksi miettimään niitä, sen sijaan että hän keskittyisi nauttimaan elokuvasta. Elokuvateoriassa eläytymistä fiktiiviseen maailmaan ja illuusiota fiktiivisessä maailmassa läsnäolosta kutsutaan diegeettiseksi efektiksi. Tutkijoiden mukaan diegeettisessä efektissä on kyse juuri siitä, että katsoja eläytyy fiktiiviseen maailmaan tuntien olevansa mukana tapahtumia, mutta kuitenkin näkymättömänä havainnoitsijana tai silminnäkijänä. Elokuvaan eläydyttäessä katsojan huomio on kiinnittynyt elokuvan tapahtumiin ja maailmaan, tietoisuus elokuvasta teoksena on häivytettynä taka-alalle. Suurimmastakin eläytymisestä huolimatta katsoja säilyttää silti tarkkailijan roolinsa, koska häneltä puuttuu toiminta-aspekti kuuluakseen osaksi elokuvan maailmaa. (Kytömäki 2000, ) Voisi ajatella että TSH-fanit, jotka pukeutuvat TSH-rooliasuihin tai pelaavat TSH-liveroolipelejä, pyrkivät lähemmäksi eläytymisen kohdettaan. He ottavat osaa toimintaan. Näin ollen elokuvan tapahtumat eivät esiinny heille enää vain kaksiulotteisena katsomiskokemuksena vaan he voivat konkreettisesti uppoutua tarun maailmaan. Samaistuminen ilmenee myös puhetyylien ja repliikkien lainaamisena. 19 fanikyselyyn vastanneista 32:sta kertoo käyttäneensä TSH:n hahmojen puhetyyliä tai repliikkejä joissakin tilanteissa. (TSH-fanikysely 2004.) Myös Jonottajat-dokumentissa Helsinkiä valloittavat ennen elokuvan ensi-iltaa rooliasuihin pukeutuneet ja repliikkejä lainaavat fanit. Puolet vastaajista taas kertoi nähneensä unia (liite 2), jotka liittyvät TSH:aan (TSH-fanikysely 2004).

26 26 Fanit samaistuvat niin elokuviin, kirjoihin kuin toisiin faneihinkin. Toisten fanien tuoma tuki ja ymmärrys on monelle tärkeä osa fanina olemista, fani-identiteettiä ja oman paikan löytämistä faniyhteisöstä. TSH:n moniulotteinen maailma tarjoaa erilaisia samaistumisen kohteita eri lukijoille ja katsojille Eksyksissä elokuvan todellisuudessa Elokuvan ontologiaa eli olemassaoloa tutkinut Karl Popper jakaa maailman kolmeen eri ulottuvuuteen. Ilkka Niiniluoto (1990) käsittelee Popperin teoriaa elokuvan todellisuussuhdetta arvioivassa filosofisessa artikkelissaan. Jaottelun mukaan maailmassa yksi on materiaalinen luonto, maailmassa kaksi tajunta ja maailmassa kolme aineellisen ja henkisen kulttuuriin muodosteet. Kirjat tai elokuvat sopisivat tällöin maailmaan kolme. Monesti elokuva tai kirja on kuitenkin osa maailmaa yksi, tai ainakin esittää sitä. Kirjan lukija tai elokuvan katsoja muodostaa siitä oman näkemyksensä alitajunnassaan eli maailmassa kaksi. (Niiniluoto 1990, ) TSH:aa voidaan ajatella tämän kautta monitasoisena eri maailmojen rajoja rikkovana teoksena. TSH ei ole suora kuvaus maailmasta yksi, eli sen tapahtumat eivät ole tapahtuneet tässä maailmassa. Lukijoiden ja katsojien tajunnassa (maailmassa kaksi) tapahtumat kuitenkin voivat esittäytyä todellisina vaikka kyseessä onkin fantasiatuote. Jos leikitellään hieman teorian maailmojen rajalla, voidaan ajatella TSH-kirjoja oman todellisuutensa alkuperäisenä muotona ja ilmaisuna, jolloin ne kuuluisivat maailmaan yksi ja niiden perusteella tehdyt elokuvat maailmaan kolme. Tai jos miettii vielä pidemmälle niin, että Tolkienin kirjoissaan esittelemä maailma on olemassa maailmana yksi ja kirjat ovat näin siitä esitettyjä versioita, jotka taas kuuluvat maailmaan kolme. TSH-faneille kirjat ovat alkuperäinen Tolkienin maailman muoto, josta elokuvat ovat versioita. Elokuvat kuuluvat tässäkin maailmaan kolme. Jos Tolkienin maailmaan uppoutuu niin täysin, että se alkaa edustaa oikeaa maailmaa, tällöin maailma on siirtynyt kokijan tajunnassa, eli maailmassa kaksi, tasolle, jossa se edustaakin eräänlaista maailmaa yksi. Ehkä nämä Tolkienin luoman maailman tasot ovatkin kaikki katsojan tai lukijan tajunnan maailman kaksi sisään rakentuneita maailmoja. Kyseessä on kuitenkin

27 27 sen verran filosofinen kysymys, että sen tutkimiseen tarvittaisiin kokonaan erillinen ja erilainen tutkimus. Ajatusleikistä huomaa kuitenkin sen, että ei ole mitenkään epätodennäköistä, että jollakin fanilla voi(si) helposti mennä todellisuudet sekaisin, varsinkin jos aikaa TSH:n tutkimiseen käyttää runsaasti. TSH tarjoaa monelle fanille paon todellisuudesta. Pakoa todellisuudesta eli eskapismia ei kuitenkaan pidä sekoittaa todellisuudentajun järkkymiseen. Useat kyselyyn vastaajista mainitsivat eskapismin syyksi, miksi TSH on heidän mielestään mahtava tarina (TSH-fanikysely 2004). Sen kautta pääsee pakoon pahaa maailmaa. Katsoja/lukija haluaa unohtaa normaalielämän ja eläytyä maailmaan, jossa arvokäsitykset ovat selkeämpiä. TSH-maailmassa on eroteltavissa selkeä hyvä paha-akseli, mikä todellisesta maailmasta puuttuu. Tolkien on luonut tarun, mutta myös sille historian ja kokonaisen maailman. Nykymaailman kauheuksien keskellä se tarjoaakin monelle kaivatun pakopaikan todellisuudesta TSH-yhteisöt Yhteisöllä tarkoitetaan ihmisjoukkoa, jolla on jotakin yhteistä. Käsite on sinänsä epätarkka, koska sillä ei ole kiinteätä määritelmää, vaan yhteisö voi yhtä hyvin olla muutaman ihmisen muodostama ryhmittymä yhtä hyvin kuin kansakuntakin. Yhteisö viittaa kuitenkin ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja siihen, että tietyllä ryhmällä on jotakin yhteistä, oli se sitten uskonto, mielenkiinto tai perhesiteet. Jotta voidaan puhua yhteisöstä, on sen täytynyt muodostua jollakin tavalla. Heikki Lehtonen (1990) esittää kaksi yhteisön muodostumisen kehitysprosessia. Ensimmäisessä kehitysprosessissa yhteisyys nähdään vuorovaikutuksesta kehittyvänä ilmiönä, jossa jäsenten ryhmäidentiteetti kehittyy toiminnan kautta. Toinen kehitysprosessi kuvaa yhteisyyttä yhteenkuuluvuuden tunteena. Tällöin yhteisöllisyys on enemmän symbolista ja keskittyy yhteiseen tietoisuuteen. (Lehtonen 1990, elektroninen dokumentti.) TSH-yhteisöjä voisi pitää nimenomaan symbolisina yhteisöinä, jolloin yhteinen tekijä on nimenomaan yhteinen mielenkiinnon kohde.